Asia C-319/03

Serge Briheche

vastaan

Ministre de l’Intérieur ym.

(Tribunal administratif de Paris’n esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Sosiaalipolitiikka – Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu – EY 141 artiklan 4 kohta – Direktiivi 76/207/ETY – Edellytykset julkishallinnon palvelukseen ottamiselle – Säännökset, joiden mukaan ainoastaan sellaisiin leskeksi jääneisiin naisiin, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, ei sovelleta julkishallinnon palvelukseen ottamiselle asetettuja ikärajoja

Tuomion tiivistelmä

Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Mahdollisuudet työhön ja työsuhteen ehdot – Tasa-arvoinen kohtelu – Poikkeukset – Miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistävät toimenpiteet – Julkishallinnon palvelukseen ottamiselle asetettujen ikärajojen soveltamatta jättämistä ainoastaan sellaisiin leskeksi jääneisiin naisiin, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, ei voida hyväksyä

(EY 141 artiklan 4 kohta; neuvoston direktiivin 76/207 2 artiklan 4 kohta ja 3 artiklan 1 kohta)

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun direktiivin 76/207 3 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan ainoastaan sellaisten leskeksi jääneiden naisten osalta, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa ja joiden on välttämättä käytävä työssä, mutta ei kuitenkaan sellaisten samassa tilanteessa olevien leskeksi jääneiden miesten, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, ei voida vedota virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettäviin avoimiin kilpailuihin osallistumisen osalta vahvistettuihin ikärajoihin.

Yhtäältä näet kyseinen lainsäädäntö on ristiriidassa direktiivin 76/207 3 artiklan 1 kohdan kanssa, sillä se merkitsee sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Toisaalta sitä ei voida hyväksyä mainitun direktiivin 2 artiklan 4 kohdan perusteella, jossa sallitaan yksinomaan sellaiset syrjiviltä näyttävät toimenpiteet, joilla pyritään tehokkaasti poistamaan tai vähentämään yhteiskunnassa mahdollisesti vallitsevaa eriarvoisuutta. Näin ollen tällainen toiminta, jolla pyritään edistämään ensisijaisesti naishakijoiden asemaa julkishallinnon alueilla, ei ole yhteisön oikeuden mukaista, jos sen perusteella tiettyihin naisryhmiin kuuluville hakijoille, mutta ei kuitenkaan samassa tilanteessa oleville miehille, annetaan täydellinen ja ehdoton etusija.

(ks. 20, 22, 23, 27 ja 32 kohta sekä tuomiolauselma)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

30 päivänä syyskuuta 2004 (*)

Sosiaalipolitiikka – Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu – EY 141 artiklan 4 kohta – Direktiivi 76/207/ETY – Edellytykset julkishallinnon palvelukseen ottamiselle – Säännökset, joiden mukaan ainoastaan sellaisiin leskeksi jääneisiin naisiin, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, ei sovelleta julkishallinnon palvelukseen ottamiselle asetettuja ikärajoja

Asiassa C-319/03,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä,

jonka tribunal administratif de Paris (Ranska) on esittänyt 3.7.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.7.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Serge Briheche

vastaan

Ministre de l'Intérieur,

Ministre de l'Éducation nationale

ja

Ministre de la Justice,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit C. Gulmann, R. Schintgen, F. Macken (esittelevä tuomari) ja N. Colneric,

julkisasiamies: M. Poiares Maduro,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

·Briheche, edustaen itse itseään,

·Ranskan hallitus, asiamiehinään G. de Bergues ja C. Bergeot-Nunes,

·Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään M.-J. Jonczy ja N. Yerrell,

kuultuaan julkisasiamiehen 29.6.2004 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (EYVL L 39, s. 40; jäljempänä direktiivi) tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on Briheche ja vastaajina ministre de l’Intérieur (sisäasiainministeri), ministre de l’Éducation nationale (opetusministeri) ja ministre de la Justice (oikeusministeri) ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainitut ovat hylänneet Brihechen hakemuksen saada osallistua useisiin apulaishallintoavustajien ja hallintosihteerien virkojen täyttämiseksi järjestettyihin kilpailuihin sillä perusteella, ettei hän täyttänyt Ranskan lainsäädännössä näihin kilpailuihin osallistumiselle asetettua ikäedellytystä.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yhteisön lainsäädäntö

3        EY 141 artiklan 4 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jotta miesten ja naisten välinen täysi tosiasiallinen tasa-arvo toteutuisi työelämässä, tasa-arvoisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta sellaisia erityisetuja tarjoavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa aliedustettuna olevan sukupuolen ammatillisen toiminnan harjoittamista taikka ehkäistä tai hyvittää ammattiuraan liittyviä haittoja.”

4        Direktiivin 2 artiklan 1 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tasa-arvoisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan jäljempänä, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä välittömästi tai välillisesti etenkään siviilisäädyn tai perheaseman perusteella.

– –

4.      Tämä direktiivi ei estä toteuttamasta miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviä toimenpiteitä erityisesti poistamalla eriarvoisuutta, joka vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa kysymyksissä.”

5        Direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tasa-arvoisen kohtelun periaatteen noudattamisella tarkoitetaan, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei esiinny niissä ehdoissa, valintaperusteet mukaan lukien, jotka koskevat mahdollisuuksia työhön tai tehtävään jollakin toiminnan alalla tai jossakin elinkeinossa taikka jollakin ammattihierarkian tasolla.”

 Kansallinen lainsäädäntö

6        Décret n° 90-713, du 1^er août 1990, relatif aux dispositions statutaires communes applicables aux corps d’adjoints administratifs des administrations de l’État -nimisen asetuksen (valtionhallinnon apulaishallintoavustajiin sovellettavista yhteisistä säännöistä 1.8.1990 annettu asetus nro 90-713) (Journal Officiel de la République Française; jäljempänä JORF, 11.8.1990, s. 9795) 5 §:n 1 momentin mukaan valtionhallinnon virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettävien avoimien kilpailujen ikäraja on 45 vuotta.

7        Myös décret n° 75-765, du 14 août 1975, relatif à la limite d’âge applicable au recrutement par concours des fonctionnaires des corps classés en catégorie B, C et D -nimisen asetuksen (ura-alueisiin B, C ja D luokiteltavien virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettäviin kilpailuihin sovellettavista ikärajoista 14.8.1975 annettu asetus nro 75-765) (JORF 19.8.1975, s. 8444) 1 §:ssä säädetään, että kilpailuun osallistumisen ikäraja on 45 vuotta, jollei erityisistä säännöksistä, joilla otetaan käyttöön korkeampi ikäraja, muuta johdu.

8        Loi n° 75-3, du 3 janvier 1975, portant diverses améliorations et simplifications en matière de pensions ou allocations des conjoints survivants, des mères de famille et des personnes âgées -nimisen lain (eräistä leskien, perheenäitien ja iäkkäiden henkilöiden eläkkeisiin tai etuuksiin liittyvistä parannuksista ja yksinkertaistuksista 3.1.1975 annettu laki nro 75-3) (JORF 4.1.1975, s. 198) 8 §:n 1 momentin mukaan ”julkishallinnon palvelukseen ottamista koskevia ikärajoja ei sovelleta naisiin, joiden on välttämättä käytävä työssä miehensä kuoleman jälkeen”.

9        Kyseistä poikkeusta on muutettu loi n° 79-569, du 7 juillet 1979, portant suppression des limites d’âge d’accès aux emplois publics pour certaines catégories de femmes -nimisellä lailla (julkishallinnon palvelukseen ottamista koskevien ikärajojen poistamisesta tiettyjen naisryhmien osalta 7.7.1979 annettu laki nro 79-569) (JORF 8.7.1979) siten, että kyseistä poikkeusta voidaan soveltaa kolmen tai useamman lapsen äiteihin, leskiksi jääneisiin naisiin, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, eronneisiin naisiin, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, tuomioistuimen päätöksellä asumuserossa eläviin naisiin ja naimattomiin naisiin, joilla on huollettavana ainakin yksi lapsi, ja joiden on välttämättä käytävä työssä.

10      Loi n° 2001-397, du 9 mai 2001, relative à l’égalité professionnelle entre les femmes et les hommes -nimisen lain (naisten ja miesten ammatillisesta tasa-arvosta 9.5.2001 annettu laki) (JORF 10.5.2001, s. 7320) 34 §:llä kyseiseen edellä olevassa kohdassa mainituista henkilöryhmistä koostuvaan luetteloon on lisätty naimattomat miehet, joilla on huollettavana ainakin yksi lapsi ja joiden on välttämättä käytävä työssä.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

11      Briheche, joka on 48-vuotias leskimies, joka ei ole solminut uutta avioliittoa ja jolla on huollettavanaan yksi lapsi, pyysi saada osallistua useisiin Ranskan julkishallinnon järjestämiin kilpailuihin ja muun muassa sisäasiainministerin vuonna 2002 järjestämään kilpailuun keskushallinnon apulaishallintoavustajien palvelukseen ottamiseksi.

12      Hänen hakemuksensa viimeksi mainittuun kilpailuun hylättiin 28.1.2002 tehdyllä päätöksellä sillä perusteella, ettei hän täyttänyt asetuksen nro 90-713 5 §:n 1 momentissa tällaiseen kilpailuun osallistumiselle asetettua ikää koskevaa edellytystä.

13      Briheche teki kyseisestä hänen hakemuksensa hylkäävästä päätöksestä oikaisuvaatimuksen, jossa hän väitti, että lain nro 2001-397 voimaantulon seurauksena häntä vastaan ei voitu enää vedota 45 vuoden ikärajaan.

14      Kyseinen oikaisuvaatimus hylättiin sisäasiainministerin 8.3.2002 tekemällä päätöksellä, jossa tämä yhtäältä toistaa sen, mitä hän on todennut 28.1.2002 tekemässään päätöksessä, ja toisaalta tarkentaa, että tiettyjä naisryhmiä lukuun ottamatta ainoastaan naimattomat miehet, joilla on huollettavana ainakin yksi lapsi ja joiden on välttämättä käytävä työssä, voivat hyötyä julkishallinnon palvelukseen ottamista koskevan ikärajan poistamisesta.

15      Briheche nosti 28.3.2002 tribunal administratif de Paris’ssa kanteen, jossa hän vaati muun muassa niiden 28.1. ja 8.3.2002 tehtyjen päätösten kumoamista, joilla hänen hakemuksensa saada osallistua mainittuun kilpailuun hylättiin. Hän väittää, että lain nro 75-3, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 2001-397, 8 §:n 1 momentti ei ole direktiivin tavoitteiden mukainen siltä osin kuin sen mukaan ainoastaan ”leskiksi jääneisiin naisiin, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa,” ei sovelleta julkishallinnon palvelukseen pääsylle asetettuja ikärajoja. Kyseisessä direktiivissä näet – vaikka se ei estä toteuttamasta toimenpiteitä, joilla poistetaan eriarvoisuutta, joka vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin saada työpaikka – jäsenvaltiot velvoitetaan tarkistamaan säännökset, joiden osalta suojelemista koskeva tavoite, joka alun perin on ollut niiden taustalla, ei enää ole perusteltu.

16      Tässä tilanteessa tribunal administratif de Paris päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko 9.2.1976 annetun direktiivin 76/207/ETY säännökset esteenä sille, että Ranska pitää voimassa 3.1.1975 annetun lain nro 75-3, sellaisena kuin se on muutettuna 7.7.1979 annetulla lailla nro 79-569 ja sittemmin 9.5.2001 annetulla lailla nro 2001-397, 8 §:n kaltaiset säännökset, jotka koskevat leskiksi jääneitä naisia, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa? ”

 Ennakkoratkaisukysymys

17      Kansallinen tuomioistuin pyytää kysymyksellään vastausta lähinnä siihen, onko direktiivin 3 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä sellaista pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan ainoastaan sellaisiin leskeksi jääneisiin naisiin, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa ja joiden on välttämättä käytävä työssä, ei sovelleta julkishallinnon palvelukseen ottamista koskevia ikärajoja, kun taas sellaisten samassa tilanteessa olevien leskeksi jääneiden miesten osalta, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, näin tehdään.

18      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivissä säädetty tasa-arvoisen kohtelun periaate on yleisesti sovellettava ja direktiiviä sovelletaan julkishallinnon virkasuhteisiin (ks. mm. asia C-285/98, Kreil, tuomio 11.1.2000, Kok. 2000, s. I‑69, 18 kohta ja asia C-476/99, Lommers, tuomio 19.3.2002, Kok. 2002, s. I‑2891, 25 kohta).

19      Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen periaatteen noudattamisella tarkoitetaan, että ”minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei esiinny niissä ehdoissa, valintaperusteet mukaan lukien, jotka koskevat mahdollisuuksia työhön tai tehtävään jollakin toiminnan alalla tai jossakin elinkeinossa taikka jollakin ammattihierarkian tasolla”.

20      Sellainen pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettäviä avoimia kilpailuja koskevan osallistumisoikeuden osalta, että ikärajaa ei voida soveltaa sellaisiin leskeksi jääneisiin naisiin, joiden on välttämättä käytävä työssä, merkitsee direktiivin 3 artiklan 1 kohdan vastaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää sellaisiin leskeksi jääneisiin miehiin nähden, jotka ovat samassa tilanteessa kuin edellä mainitut leskeksi jääneet naiset.

21      Näin ollen on tutkittava, voidaanko tällainen lainsäädäntö kuitenkin hyväksyä direktiivin 2 artiklan 4 kohdan perusteella, jonka mukaan direktiivi ”ei estä toteuttamasta miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviä toimenpiteitä erityisesti poistamalla eriarvoisuutta, joka vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa kysymyksissä”.

22      Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, tämän edellä mainitun säännöksen tarkoin rajattuna tavoitteena on sallia sellaiset syrjiviltä näyttävät toimenpiteet, joilla pyritään tehokkaasti poistamaan tai vähentämään yhteiskunnassa mahdollisesti vallitsevaa eriarvoisuutta (asia C-409/95, Marschall, tuomio 11.11.1997, Kok. 1997, s. I-6363, 26 kohta).

23      Toimien, joilla pyritään edistämään ensisijaisesti naishakijoiden asemaa julkishallinnon alueilla, on katsottava olevan yhteisön oikeuden mukaisia, jos näiden toimien perusteella naishakijoita, jotka ovat yhtä päteviä kuin miespuoliset kilpailijansa, ei aseteta automaattisesti ja ehdottomasti etusijalle ja jos hakemuksia arvioidaan objektiivisesti siten, että kaikkien hakijoiden henkilöön liittyvät erityiset seikat otetaan huomioon (ks. vastaavasti asia C-158/97, Badeck ym., tuomio 28.3.2000, Kok. 2000, s. I-1875, 23 kohta).

24      Kyseiset edellytykset heijastavat sitä, että määritettäessä mihin tahansa yksilön perusoikeuteen, kuten direktiivissä vahvistettuun miesten ja naisten tasa-arvoiseen kohteluun, tehtävän poikkeuksen laajuutta, on noudatettava suhteellisuusperiaatetta, joka edellyttää, että poikkeuksilla ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, ja että kaikin mahdollisin tavoin sovitetaan yhteen tasa-arvoisen kohtelun periaate ja tavoitellun päämäärän asettamat vaatimukset (em. asia Lommers, tuomion 39 kohta).

25      Direktiivin 2 artiklan 4 kohdassa sallitaan näin ollen sellaiset erityisesti naisia suosivat kansalliset toimenpiteet, jotka koskevat mahdollisuuksia työhön ja joiden tavoitteena on parantaa naisten kilpailumahdollisuuksia työmarkkinoilla ja etenemismahdollisuuksia uralla tasa-arvoisesti miesten kanssa. Tällä säännöksellä pyritään aineelliseen eikä muodolliseen tasa-arvoon poistamalla työelämässä mahdollisesti esiintyvää tosiasiallista epätasa-arvoa ja siten ehkäisemään tai hyvittämään EY 141 artiklan 4 kohdan mukaisesti asianomaisten henkilöiden ammattiuraan liittyviä haittoja (ks. vastaavasti asia C-450/93, Kalanke, tuomio 17.10.1995, Kok. 1995, s. I-3051, 19 kohta ja asia C-407/98, Abrahamsson ja Anderson, tuomio 6.7.2000, Kok. 2000, s. I-5539, 48 kohta).

26      Ranskan hallitus väittää huomautuksissaan, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö on annettu sellaisten miesten ja naisten välillä todettujen erojen kaventamiseksi, jotka johtuvat etenkin siitä, että naiset hoitavat suurimman osan kotitöistä varsinkin perheissä, joissa on lapsia, sekä naisten työelämään siirtymisen helpottamiseksi.

27      Tällaisella lainsäädännöllä, kuten komissio on perustellusti korostanut, tiettyihin naisryhmiin kuuluville hakijoille, joihin kuuluvat leskeksi jääneet naiset, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa ja joiden on välttämättä käytävä työssä, mutta eivät kuitenkaan samassa tilanteessa olevat leskeksi jääneet miehet, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, annetaan täydellinen ja ehdoton etusija, koska vain heihin ei sovelleta julkishallinnon palvelukseen pääsyä koskevia ikärajoja.

28      Tästä seuraa, että tällaista lainsäädäntöä, jonka perusteella julkishallinnon palvelukseen ottamista koskevaa ikärajaa ei sovelleta tiettyihin naisryhmiin vaikka sitä sovelletaan edellä mainittujen naisten kanssa samassa tilanteessa oleviin miehiin, ei voida hyväksyä direktiivin 2 artiklan 4 kohdan nojalla.

29      Näin ollen on ratkaistava, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö kuitenkin sallittu EY 141 artiklan 4 kohdan nojalla.

30      Edellä mainitun määräyksen mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa sellaisia erityisetuja tarjoavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on muun muassa ehkäistä tai hyvittää ammattiuraan liittyviä haittoja, jotta miesten ja naisten välinen täysi tasa-arvo tosiasiallisesti toteutuisi työelämässä.

31      Riippumatta siitä, voivatko mahdollisesti sellaiset mahdollisuuksia edistävät toimenpiteet, joita ei voida sallia direktiivin 2 artiklan 4 kohdan perusteella, olla kuitenkin sallittuja EY 141 artiklan 4 kohdan nojalla, riittää, kun korostetaan, että viimeksi mainitun määräyksen perusteella jäsenvaltiot eivät voi säätää sellaisia pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia ehtoja julkishallinnon palvelukseen ottamiselle, jotka ovat joka tapauksessa suhteettomia tavoiteltuun päämäärään nähden (ks. vastaavasti em. asia Abrahamsson ja Anderson, tuomion 55 kohta).

32      Edellä olevan perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 76/207 3 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä sellaista pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan ainoastaan sellaisiin leskeksi jääneisiin naisiin, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa ja joiden on välttämättä käytävä työssä, ei sovelleta julkishallinnon palvelukseen ottamista koskevia ikärajoja, kun taas sellaisten samassa tilanteessa olevien leskeksi jääneiden miesten osalta, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, näin tehdään.

 Oikeudenkäyntikulut

33      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Muille kuin edellä mainituille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9 päivänä helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY 3 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että niiden vastaisena on pidettävä sellaista pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan ainoastaan sellaisiin leskeksi jääneisiin naisiin, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa ja joiden on välttämättä käytävä työssä, ei sovelleta julkishallinnon palvelukseen ottamista koskevia ikärajoja, kun taas sellaisten samassa tilanteessa olevien leskeksi jääneiden miesten osalta, jotka eivät ole solmineet uutta avioliittoa, näin tehdään.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.