Asia T-213/02

SNF SA

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kumoamiskanne – Direktiivi 2002/34/EY – Rajoitukset, jotka koskevat polyakryyliamidien käyttöä kosmeettisten valmisteiden ainesosina – Henkilö, jota asia koskee erikseen – Tutkittavaksi ottaminen

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 6.9.2004 

Määräyksen tiivistelmä

1.     Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Lainsäädäntötoimi – Direktiivi

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

2.     Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Lainsäädäntötoimi – Sellaisen taloudellisen toimijan nostama kanne, joka toimii alalla, jota toimi koskee, ja joka kuuluu rajoitettuun toimijoiden ryhmään – Tutkimatta jättäminen

(EY 230 artiklan neljäs kohta)

3.     Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Direktiivi 2002/34, jolla rajoitetaan polyakryyliamidien käyttöä kosmeettisten valmisteiden ainesosina – Sellaisen yrityksen nostama kanne, jolla on jäsenvaltiossa patentti polyakryyliamidien valmistukseen – Tutkimatta jättäminen

(EY 230 artiklan neljäs kohta; komission direktiivi 2002/34)

1.     Vaikka EY 230 artiklan neljäs kohta ei koske nimenomaisesti yksityisten direktiivistä nostamien kumoamiskanteiden tutkittavaksi ottamista, pelkästään tämän seikan perusteella tällaisia kanteita ei voida jättää tutkimatta. Lisäksi yhteisön toimielimet eivät voi evätä yksityisiltä tässä perustamissopimuksen määräyksessä annettua oikeussuojaa pelkästään kyseisen toimen muotoa koskevalla valinnalla. Lisäksi useimpiin asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin sovellettava lainsäädäntötoimikin voi tietyissä olosuhteissa koskea suoraan ja erikseen tiettyjä niistä.

(ks. 54 ja 55 kohta)

2.     Mahdollisuus määritellä enemmän tai vähemmän tarkasti niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin tiettyä lainsäädäntötoimea sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit ei merkitse sitä, että mainitun toimen olisi katsottava koskevan näitä oikeussubjekteja erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos on selvää, että toimea sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikan perusteella.

Näin ollen taloudellinen toimiminen alalla, jota tietty toimenpide koskee, ei sellaisenaan riitä yksilöimään mainittua toimijaa, ellei ole muuta tekijää eli sellaista syy-yhteyttä toimijan ja toimielimen asiaan puuttumisen välillä, josta ilmenisi, että antaessaan riidanalaisen toimenpiteen toimielin määritteli, miten kyseistä toimijaa olisi kohdeltava.

Tästä seuraa, että sellaisesta direktiivistä nostetun kumoamiskanteen yhteydessä, jota sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja jolla on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin, toimijoiden lukumäärän rajallisuudella ei ole merkitystä sikäli kuin he eivät muodosta riidanalaisen direktiivin antamisen ajankohtana suljettua ryhmää, koska direktiivin perusteella ei voida sulkea pois sitä, että sellaiset taloudelliset toimijat, jotka eivät vielä ennen direktiivin antamista harjoittaneet direktiivissä kyseessä olevaa toimintaa, saattavat myöhemmin päättää ryhtyä harjoittamaan tällaista toimintaa.

(ks. 59–63 kohta)

3.     Kosmetiikkateollisuudelle tarkoitettujen kiinteiden polyakryyliamidien valmistukseen jäsenvaltiossa haetun patentin haltijan sellainen kanne on jätettävä tutkimatta, joka on nostettu kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/768 liitteiden II, III ja VII mukauttamisesta tekniikan kehitykseen annetusta direktiivistä 2002/34 siltä osin kuin direktiivissä rajoitetaan polyakryyliamidien käyttöä kosmeettisten valmisteiden ainesosina. Kantajalla nimittäin ei ole yksinoikeutta valmistaa direktiivin 76/768 1 artiklassa olevan määritelmän mukaisia kosmeettisia valmisteita, eikä riidanalainen direktiivi siis vaikuta kantajan asemaan yksinoikeuksien haltijana vaan ainoastaan kosmetiikan valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden tai ainesosien valmistajana, samoin kuin se vaikuttaa muidenkin mainittuja raaka-aineita tai ainesosia valmistavien toimijoiden asemaan. Lisäksi kantajan yksinoikeudet ovat edelleen voimassa, eikä niiden hyödyntäminen välttämättä rajoitu kosmetiikkavalmisteisiin vaan kyseeseen saattavat tulla myös farmaseuttiset valmisteet, eläinlääkinnässä käytettävät valmisteet ja puhdistusaineet.

(ks. 67, 69 ja 70 kohta)

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (viides jaosto)

6 päivänä syyskuuta 2004 (*)

Kumoamiskanne – Direktiivi 2002/34/EY – Rajoitukset, jotka koskevat polyakryyliamidien käyttöä kosmeettisten valmisteiden ainesosina – Henkilö, jota asia koskee erikseen – Tutkittavaksi ottaminen

Asiassa T‑213/02,

SNF SA, kotipaikka Saint-Étienne (Ranska), edustajinaan asianajajat K. Van Maldegem ja C. Mereu,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään X. Lewis, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY liitteiden II, III ja VII mukauttamisesta tekniikan kehitykseen 15 päivänä huhtikuuta 2002 annetun kahdennenkymmenennenkuudennen komission direktiivin 2002/34/EY (EYVL L 102, s. 19) osittaista kumoamista siltä osin kuin kyseisessä direktiivissä rajoitetaan polyakryyliamidien käyttöä kosmeettisten valmisteiden ainesosina,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Lindh sekä tuomarit R. García-Valdecasas ja J. D. Cooke,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1       Kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetussa neuvoston direktiivissä 76/768/ETY (EYVL L 262, s. 169), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna ennen käsiteltävänä olevan kanteen kohteena olevan direktiivin antamista sen määräajan lykkäämisestä toisen kerran, jonka jälkeen on kiellettyä käyttää eläinkokeita kosmeettisten valmisteiden ainesosien tai niiden yhdistelmien testaamiseen, 19 päivänä kesäkuuta 2000 annetulla komission direktiivillä 2000/41/EY (EYVL L 145, s. 25; jäljempänä kosmetiikkadirektiivi), säädetään, että yhteisössä markkinoille saatetut kosmeettiset valmisteet eivät saa tavanomaisissa tai kohtuudella ennakoitavissa käyttöolosuhteissa aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle, ottaen erityisesti huomioon valmisteen esittelyn, merkinnät, mahdolliset käyttö‑ tai hävittämisohjeet tai muut valmistajan, valmistajan edustajan tai valmisteen yhteisössä markkinoille saattaneen henkilön antamat ohjeet tai tiedot.

2       Kosmetiikkadirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on, tämän rajoittamatta jäsenvaltioille 2 artiklasta johtuvien yleisten velvollisuuksien täyttämistä, kiellettävä kosmeettisten valmisteiden saattaminen markkinoille, jos niissä on

– –

b)      liitteessä III olevassa 1 osassa mainittuja aineita säädetyt rajoitukset ylittäviä määriä eivätkä säädetyt edellytykset toteudu

– – ”

3       Kosmetiikkadirektiivin 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Noudattaen 10 artiklassa säädettyä menettelyä päätetään

–       kosmeettisten valmisteiden koostumuksen tarkastamiseksi tarvittavista analyysimenetelmistä

–       kosmeettisten valmisteiden mikrobiologisista ja kemiallisista puhtausvaatimuksista sekä menetelmistä, joilla tarkastetaan näiden vaatimusten täyttyminen.

2. Samaa menettelyä noudattaen päätetään tarvittaessa kosmeettisissa valmisteissa käytettävien ainesosien yhteisestä nimikkeistöstä ja sen jälkeen kun kosmetiikan alan tiedekomiteaa on kuultu muutoksista, jotka ovat tarpeen liitteiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen.”

4       Kosmetiikkadirektiivin 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Perustetaan kosmeettisia valmisteita koskevien kaupan teknisten esteiden poistamiseksi annettujen direktiivien mukauttamista tekniikan kehitykseen käsittelevä komitea, jäljempänä ”komitea”. Komiteassa on jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana komission edustaja.

2. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.”

5       Kosmetiikkadirektiivin 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa luonnoksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja asettaa asian kiireellisyyden mukaan. – –

3. a) Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

b)      Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

c)      Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ehdotus on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.”

6       Kosmetiikkadirektiivin 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin soveltamiseksi toteutettu yksittäinen toimenpide, jolla rajoitetaan kosmeettisen valmisteen saattamista markkinoille tai kielletään se, on perusteltava yksityiskohtaisesti. Rajoitus tai kielto on ilmoitettava asianomaiselle osapuolelle ja samalla on ilmoitettava jäsenvaltioissa voimassa olevat muutoksenhakukeinot ja muutoksenhaulle säädetyt määräajat.”

7       Komissio antoi 15.4.2002 kosmetiikkadirektiivin 8 artiklan 2 kohdan nojalla sekä kuultuaan kosmetiikan ja kuluttajille tarkoitettujen muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tiedekomiteaa (jäljempänä SCCNFP) direktiivin 76/768 liitteiden II, III ja VII mukauttamisesta tekniikan kehitykseen annetun kahdennenkymmenennenkuudennen direktiivin 2002/34/EY (EYVL L 102, s. 19; jäljempänä riidanalainen direktiivi).

8       Riidanalaisen direktiivin 1 artiklassa säädetään, että kosmetiikkadirektiiviä muutetaan riidanalaisen direktiivin liitteen mukaisesti. Mainitussa liitteessä säädetään lisättäväksi kosmetiikkadirektiivin liitteeseen III viitenumero 66 sekä vahvistetaan polyakryyliamidien osalta akryyliamidien jäämien enimmäispitoisuudeksi 0,1 mg/kg sellaisissa vartalonhoitotuotteissa, joita ei huuhdota pois, ja 0,5 mg/kg muissa kosmeettisissa valmisteissa.

 Tosiseikat

9       Kantaja on yksi akryyliamidin ja akryyliamidipohjaisten polymeerien, kuten polyakryyliamidien, merkittävimpiä valmistajia ja myy tuotteitaan maailmanlaajuisesti. Polymeerien analyysitekniikan kokemuksensa ja tietotaitonsa pohjalta se on kehittänyt tavaramerkillä FLOCARE valikoiman polyakryyliamideja, jotka ovat erityisesti kosmetiikkavalmisteissa ja henkilökohtaiseen hygieniaan tarkoitetuissa valmisteissa käytettäviä polymeerejä.

10     Polyakryyliamideja käytetään kosmetiikkavalmisteissa, koska niillä on useita erilaisia käyttötapoja: ne toimivat hoitavina ja kalvoja muodostavina aineina, irrottavina polymeereinä, sakeutusaineina sekä emulgaattoreina ja hajottavina aineina meikkausvalmisteissa.

11     Kantaja on jäsenenä Polyacrylamide Producers Group ‑nimisessä ryhmässä (jäljempänä PPG), johon kuuluvat kaikki seitsemän yhteisön alueella toimivaa polyakryyliamidien valmistajaa. Näistä valmistajista kaksi – joista kantaja on toinen – valmistaa myös akryyliamidia. Arvioiden mukaan 99,9 prosenttia yhteisössä tuotettavasta akryyliamidista käytetään polyakryyliamidien valmistukseen.

12     SCCNFP kirjasi kosmeettisissa valmisteissa käytettävät polyakryyliamidit 14.11.1997 pidetyn kokouksensa esityslistalle. Vuoden 1998 puolivälissä Association européenne de cosmétiques, d’articles de toilette et de parfumerie (jäljempänä Colipa), alakohtainen liitto, johon kuuluvat kosmeettisten valmisteiden tuottajat (mutta johon kantajan kaltainen raaka-aineiden tuottaja ei kuulu) sai jäljennöksen SCCNFP:n ensimmäisestä lausuntoehdotuksesta, joka koski syöpäriskiä, joka on liitetty polyakryyliamidien käyttöön kosmeettisissa valmisteissa. PPG ja kantaja eivät kumpikaan saaneet välittömästi jäljennöstä mainitusta asiakirjasta. SCCNFP:n esittämä päätelmä oli, että polyakryyliamideja sisältävien kosmeettisten valmisteiden elinikäinen käyttö lisää akryyliamidin jäännöspitoisuuden vuoksi syöpäriskiä niin huomattavassa määrin, ettei sitä voida hyväksyä. Colipa osoitti lausuntoehdotuksen PPG:lle.

13     Colipa toimitti 3.9.1998 SCCNFP:lle koko toimialan puolesta vastauksen, jonka yksi osa oli PPG:n laatima. Colipa totesi vastauksessaan, että SCCNFP:n lausuntoehdotusta on tarkasteltava uusien tietojen ja tämänhetkisten riskinarviointimenetelmien valossa. SCCNFP, Colipa ja PPG kävivät tämän jälkeen runsasta kirjeenvaihtoa. Colipa ja PPG osallistuivat SCCNFP:n kokouksiin ja toimittivat viimeksi mainitulle ennen 15.4.2002 tapahtunutta riidanalaisen direktiivin antamista useita arvioita, jotka koskivat riskejä, jotka on liitetty polyakryyliamidien käyttöön kosmeettisissa valmisteissa.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

14     Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 12.7.2002.

15     Komissio esitti 22.8.2002 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla. Kantaja esitti oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa 10.10.2002.

16     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto) pyysi prosessinjohtotoimenpiteiden yhteydessä 28.11.2002 kantajaa vastaamaan kysymyksiin ja erityisesti täsmentämään kantaansa sitä koskevan väitteensä suhteen, että eräät kantajalle myönnetyistä patenteista olivat käyneet riidanalaisen direktiivin antamisen vuoksi tosiasiallisesti arvottomiksi, sekä toimittamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jäljennöksen kaikista kyseessä olevista patenteista. Kantaja noudatti pyyntöä sille asetetun määräajan kuluessa.

17     Kantaja vaatii kanteessaan ja oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään huomautuksissa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi tai vaihtoehtoisesti määrää oikeudenkäyntiväitteen käsiteltäväksi pääasian yhteydessä

–       kumoaa riidanalaisen direktiivin osittain

–       velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18     Komissio vaatii oikeudenkäyntiväitteessään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–       jättää kanteen tutkimatta

–       velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Asianosaisten lausumat

19     Kantaja väittää, että käsiteltävänä oleva kanne on otettava tutkittavaksi EY 230 artiklan nojalla, koska riidanalainen direktiivi on sitova säädös, jonka tarkoituksena on tuottaa pysyviä oikeusvaikutuksia, jotka koskevat kantajaa suoraan ja erikseen. Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ensisijaisesti tutkimaan käsiteltävänä olevan asian asiakysymyksen osalta, ennen kuin se lausuu tutkittavaksi ottamisesta, tai toissijaisesti lykkäämään päätöksentekoa, kunnes pääasiassa on annettu tuomio. Kantaja väittää, että käsiteltävänä oleva asia koskee hyvin monimutkaista lainsäädäntöalaa ja että kantajan oikeudellista asemaa ei voida arvioida erillään asiakysymyksestä. Kantaja katsoo, että käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY (EYVL P 196, s. 1) ja kosmetiikkadirektiivin välisestä suhteesta.

20     Kantaja esittää väitteensä tueksi viisi perustelua.

21     Kantaja väittää ensiksi, että riidanalainen direktiivi koskee ainoastaan niitä seitsemää yhteisössä toimivaa polyakryyliamidien valmistajaa, jotka muodostavat PPG:n, vaikka se onkin sanamuodoltaan yleinen. Kantajan mukaan mainitut yhtiöt muodostavat sekä tosiasiallisesti että oikeudellisesti suljetun ryhmän taloudellisia toimijoita niiden tosiseikkojen vuoksi, jotka erottavat ne kaikista muista toimijoista. Kantajan mukaan ne määritellään kosmetiikkadirektiivissä itsessään ”osapuoliksi” (ks. 5 a artikla). Kantaja korostaa, että on täysin PPG:n jäseninä olevien yhtiöiden jatkuvan yritteliäisyyden seurausta, että polyakryyliamideja myydään yhteisön markkinoilla ja että niitä käytetään kosmeettisissa valmisteissa. Kantaja toteaa, että ellei PPG olisi investoinut polyakryyliamidien kehittelyn tukemiseen ja toimittanut tietoja komissiolle, mainittua ainesosaa ei olisi koskaan myyty kosmetiikan alalla eikä riidanalaista direktiiviä olisi erittäin todennäköisesti koskaan annettu.

22     Kantaja katsoo, että koska polyakryyliamidien valmistamiseen tarvitaan merkittävässä määrin teknistä ja kaupallista tietotaitoa, kolmansien yritysten pääsy kyseisten valmisteiden markkinoille ei ole mahdollista kovin lyhyessä ajassa. Kantaja lisää, että säädettäessä kosmeettisissa valmisteissa olevan akryyliamidin jäännöspitoisuuksille tiukemmat rajoitukset riidanalaisella direktiivillä on luotu lainsäädännöllisiä lisäesteitä mahdollisuudelle päästä markkinoille.

23     Kantaja katsoo, että näiden uusien pitoisuusrajoitusten takia polyakryyliamideista on teknisesti mahdotonta valmistaa sellaisia kiinteitä jauheita, jotka olisivat akryyliamidin jäämien osalta uusien raja-arvojen mukaisia, sillä nykyteknologian avulla ei ole mahdollista poistaa kaikkia kiinteiden polyakryyliamidien sisältämiä akryyliamidin jäämiä. Näin ollen kosmeettisissa valmisteissa käytettävien kiinteiden polyakryyliamidien markkinat ovat kantajan mukaan oikeudellisesti suljetut.

24     Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaiset rajoitukset koskevat erityisesti sen valmistamia tuotteita. Kantaja väittää, että riidanalaisilla rajoituksilla pyritään vaikuttamaan sen valmistamiin tuotteisiin, jotka ovat toimielinten mainittuun alaan liittyvien toimenpiteiden syynä. Riidanalaisen direktiivin ja kantajan aseman välillä on siten syy-yhteys. Kantaja väittää olevansa ainoa yritys, joka valmistaa kiinteitä polyakryyliamideja ja myy niitä jauheena kosmeettisissa valmisteissa käytettäväksi. Muut toimijat valmistavat nestemäisiä emulsioita, joihin uusilla akryyliamidin jäännöspitoisuuksia koskevilla rajoituksilla ei ole vaikutusta. Riidanalainen direktiivi vaikuttaa näin ollen kantajan asemaan erityisellä tavalla, koska kantaja on ainoa yritys, joka valmistaa kiinteitä polyakryyliamidijauheita kosmetiikkateollisuudelle, ja koska sen valmistamalla tuotteella on erityisiä ominaisuuksia.

25     Kantaja katsoo toiseksi, että riidanalainen direktiivi koskee sitä erikseen, koska sillä on kielteinen vaikutus eräisiin kantajalla jo oleviin erityisiin oikeuksiin, mikä erottaa kantajan muista taloudellisista toimijoista.

26     Kantaja väittää tämän osalta, että riidanalaisella direktiivillä riistetään vuodesta 2004 lukien sille myönnetyn patentin antama suoja Ranskassa, koska mainittu jäsenvaltio joutuu soveltamaan riidanalaisella direktiivillä vahvistettuja polyakryyliamidia koskevia rajoituksia, minkä vuoksi kantajalle myönnetty patentti käy tosiasiallisesti arvottomaksi. Kantaja väittää, että sillä oleva yksinoikeus saattaa markkinoille omien keksintöjensä tuloksena syntyneitä tuotteita on samanlainen kuin oikeus, joka oli rekisteröidyn tavaramerkin nojalla sillä kantajalla, josta oli kyse asiassa C‑309/89, Codorniu vastaan neuvosto, 18.5.1994 annetussa tuomiossa (Kok. 1994, s. I‑1853, Kok. Ep. XV, s. I‑177).

27     Kantaja täsmentää, että se valmistaa kiinteistä polyakryyliamideista tuotteita kosmetiikkateollisuuden käyttöön erityisen valmistusmenetelmän avulla, joka on syntynyt pitkäaikaisen tutkimustyön sekä valtaisten kehitystoimien ja taloudellisten sijoitusten tuloksena. Kantaja väittää patenttinsa kattavan kosmetiikan valmistuksessa käytettävän tekniikan, jonka avulla se valmistaa kiinteitä sakeuttavia polymeerejä, jotka muuttavat kosmeettisten valmisteiden, kuten sampoiden ja voiteiden viskoosiuutta ja koostumusta poistamalla liuottimet (mineraaliöljyt) ja tensidit (nonyylifenolit ja muut etoksylaatit), joita kantajan mukaan on mahdotonta poistaa sen kilpailijoiden valmistamista emulsioista, koska ne käyttävät perinteistä teknologiaa.

28     Kantaja täsmensi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa (ks. edellä oleva 16 kohta) nojautuvansa käsiteltävänä olevassa asiassa kahteen patenttihakemukseen: 28.2.2000 jätettyyn hakemukseen nro 00 02664 (2805461) ja 19.1.2001 jätettyyn hakemukseen nro 01 00963 (2819719). Kyseessä olevat patentit kattavat kantajan mukaan sekä kosmetiikkatuotteiden valmistusmenetelmät että niiden koostumuksen.

29     Kantaja väittää, että se tarjoaa asiakkailleen ja loppukäyttäjille tuotteita, joissa yhdistyy kaksi merkittävää tekijää: kiinteä olomuoto ja monomeerisen akryyliamidin pienemmät jäännöspitoisuudet. Nämä tekijät ovat ominaisia juuri kantajan valmistamille tuotteille ja turvaavat kantajalle huomattavan edun sen kilpailijoihin nähden. Kantaja väittää, että riidanalainen direktiivi kuitenkin estää sitä hyödyntämästä patentoitua valmistusmenetelmäänsä kosmeettisissa sovelluksissa, koska kantajan patentoitu teknologia ei täytä riidanalaisessa direktiivissä asetettuja kosmeettisten valmisteiden sisältämien akryyliamidijäämien pitoisuuksia koskevia uusia arvoja.

30     Kantaja riitauttaa komission väitteen, jonka mukaan kantajan patentti kattaa muitakin mahdollisia käyttötapoja lääketeollisuuden ja eläinlääkinnän alalla. Kantaja väittää, että on aivan tavanomaisen käytännön mukaista mainita patenttihakemusta jätettäessä mahdollisimman monta käyttötarkoitusta mahdollisten tulevien markkinoiden ennakoimiseksi, vaikka tuotteet eivät vielä olisikaan valmiita saatettaviksi markkinoille kaikkiin mainittuihin tarkoituksiin. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja väittää patenttinsa olevan valmis käytettäväksi ainoastaan kosmeettisten valmisteiden osalta. Lisäksi se ei lainsäädännöllisten esteiden vuoksi edes voi kattaa samanaikaisesti kosmeettisia ja lääkevalmisteita.

31     Kantaja lisää, että sille kuuluvien oikeuksien suoja on ylemmäntasoinen oikeusperiaate, jota on noudatettava kaikissa tilanteissa, joissa on kyse yksilön oikeuksista ja vapauksista. Mainittu periaate johtuu kantajan mukaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklasta.

32     Kantaja väittää kolmanneksi, että komissio on loukannut kantajalle kosmetiikkadirektiivin 13 artiklan mukaan kuuluvia menettelyllisiä oikeuksia. Kantajan mukaan mainitussa artiklassa säädetään, että jokaiselle ”osapuolelle” on ilmoitettava kaikista tämän direktiivin nojalla toteutetuista rajoituksista ja mahdollisista muutoksenhakukeinoista. Kantaja huomauttaa erityisesti, että mainitussa artiklassa ei tehdä eroa sellaisten komission toteuttamien toimenpiteiden, joilla rajoitetaan kemiallisten aineiden käyttöä kosmeettisissa valmisteissa, ja sellaisten jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden välillä, joilla valvotaan, että jäsenvaltioiden alueella olevat valmiit kosmetiikkatuotteet ovat näiden rajoitusten mukaisia. Kantaja katsoo, että komissiolla oli näin ollen velvollisuus ilmoittaa sille kaikista rajoituksista, jotka koskevat polyakryyliamidien käyttöä kosmeettisissa valmisteissa.

33     Tämän osalta kantaja katsoo, että kosmetiikkadirektiiviä koskeva komission tulkinta on virheellinen. Kantaja esittää vastaväitteen, jonka mukaan komissiolla ei mainitun direktiivin soveltamisalalla ole sille tavanomaisesti kuuluvaa laajaa harkintavaltaa, koska sen on kuultava teollisuuden asiantuntijoita ja toimivaltaisia tieteellisiä komiteoita ja koska se ei voi toteuttaa muita kuin ad hoc ‑komitean hyväksymiä mukauttamistoimenpiteitä. Kantajan mukaan kosmetiikkadirektiivin 10 ja 13 artiklan mukaista menettelyä koskevien säännösten vaikutus on selvästi tämä. Asianomaisille yrityksille mainituissa artikloissa annettu erityinen suoja erottaa ne muista EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

34     Sen komission viittauksen osalta, joka kohdistuu asiassa T‑199/96, Bergaderm ja Goupil vastaan komissio, 16.7.1998 annettuun tuomioon (Kok. 1998, s. II‑2805, 58 kohta), kantaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on nimenomaisesti tunnustanut oikeuden kontradiktoriseen periaatteeseen perustuvaan menettelyyn. Kantaja huomauttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee eron sellaisten ”hallinnollisten” menettelyjen ja sellaisten ”lainsäädännöllisten” menettelyjen välillä, jotka johtavat yhteisön toimenpiteen antamiseen, ja että se myöntää, että sellaisilla henkilöillä, joiden etua hallinnollinen menettely koskee suoraan ja/tai jotka ovat tosiasiassa osallistuneet yhteisön toimenpiteen antamiseen johtaneeseen hallinnolliseen menettelyyn, on menettelyllisiä oikeuksia mainitun toimenpiteen suhteen. Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja väittää itsellään olevan riidanalaisesta direktiivistä johtuvia erityisiä oikeuksia, koska se on osallistunut hallinnolliseen menettelyyn toimittamalla tieteellistä tutkimustietoa ja esittämällä huomautuksiaan koko direktiivin antamismenettelyn ajan. Komissio on kantajan mukaan kuitenkin arvioinut kantajan valmistaman tuotteen ottamatta huomioon tietoja, jotka viimeksi mainittu esitti komission ehdotuksen hyväksymiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn kuluessa. Näin menetellessään komissio on kantajan mukaan antanut riidanalaisen direktiivin menettelyä noudattamatta ja polyakryyliamideja koskevan yhteisön säännöstön vastaisesti.

35     Kantaja väittää, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyisi komission väitteen, jonka mukaan kantajalla ei ole mitään kosmetiikkadirektiivin 13 artiklasta johtuvia menettelyllisiä oikeuksia, koska riidanalainen toimenpide on annettu mainitun direktiivin 8 artiklan 2 kohdan nojalla, viimeksi mainitun säännöksen mukainen menettely on sekin joka tapauksessa hallinnollinen menettely, jossa kantajalla on puolustautumista koskevia perusoikeuksia. Kantaja huomauttaa erityisesti, että mainitun säännöksen mukaan muutoksista, jotka ovat tarpeen kyseisen direktiivin liitteiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen, päätetään SCCNFP:n kuulemisen jälkeen.

36     Neljänneksi kantaja väittää viittaamalla asiassa C‑358/89, Extramet Industrie vastaan neuvosto, 16.5.1991 annettuun tuomioon (Kok. 1991, s. I‑2501), että riidanalaisesta direktiivistä seuraa, että kantajan asema eroaa kaikkien muiden, jopa PPG:hen kuuluvien taloudellisten toimijoiden, asemasta tiettyjen kantajalle ominaisten erityispiirteiden vuoksi. Kantaja huomauttaa tässä kohdin kuuluvansa niiden harvojen PPG:hen kuuluvien yhtiöiden joukkoon, jotka valmistavat sekä akryyliamidia että polyakryyliamideja. Kantajan mukaan riidanalainen direktiivi vaikuttaa kantajan asemaan samalla tavoin kuin se vaikuttaisi sellaisen henkilön asemaan, jolle toimenpide on osoitettu, sillä tosiasiassa koko kantajan harjoittama akryyliamidin tuotantotoiminta vaarantuu direktiivin antamisen vuoksi. Kantaja väittää vuosien varrella kehittäneensä ”markkinaraon” käyttämällä polyakryyliamidien ainutlaatuista korkean teknologian valmistusmenetelmäänsä. Näin ollen kantajan asema on erityislaatuinen ja eroaa sakeutusaineiden perinteisillä markkinoilla toimivien kilpailijoiden asemasta. Riidanalaisella direktiivillä on siten aivan erityinen taloudellinen vaikutus kantajan asemaan, koska tämä joutuu luopumaan toiminnastaan kosmetiikka-alalla sekä kaikista taloudellisista sijoituksistaan ja teollisoikeuksistaan.

37     Kantaja väittää lisäksi, ettei sillä ole mahdollisuutta hakea muutosta miltään muulta lainkäyttö‑, hallinto‑ tai valtioelimeltä yhteisössä. Kantaja lisää, että jäsenvaltioiden antamat riidanalaisen direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteet eivät koske sitä suoraan ja erikseen.

38     Viidenneksi kantaja vetoaa EY 230 artiklan neljännen kohdan soveltamista koskevan oikeuskäytännön viimeaikaiseen kehitykseen, joka ilmenee asiassa T‑177/01, Jégo-Quéré vastaan komissio, 3.5.2002 annetusta tuomiosta (Kok. 2002, s. II‑2365) ja julkisasiamies Jacobsin esittämästä ratkaisuehdotuksesta asiassa C‑50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto, tuomio 25.7.2002 (Kok. 2002, s. I‑6677, I‑6681).

39     Komissio kiistää kantajan esittämät käsiteltävänä olevan kanteen tutkittavaksi ottamista koskevat väitteet. Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ratkaista käsiteltävänä olevan kanteen tutkittavaksi ottamisen erillään asiakysymyksestä ja että, toisin kuin kantaja väittää, direktiivin N:o 67/548 nojalla esitettyihin tieteellisiin tietoihin liittyvien kysymysten ja kantajalla kosmetiikkadirektiiviin nähden olevan aseman välillä ei ole yhteyttä.

40     Komissio katsoo ensiksi, että kantaja ei kuulu suljettuun akryyliamidin tuottajien ryhmään. Komissio huomauttaa, että kantaja ei esitä selvitystä niistä syistä, joiden vuoksi kukaan muu kuin jo mainitut seitsemän yhteisön alueella toimivaa polyakryyliamidien valmistajaa ei voisi päästä mainituille markkinoille eikä kilpailla nykyisten valmistajien kanssa.

41     Komissio katsoo, että kosmetiikkadirektiivin 5 a artiklan tarkoituksena ei ole sulkea kosmeettisten valmisteiden ainesosien tuottajien joukkoa. Mainittu säännös velvoittaa komission laatimaan ohjeellisen luettelon ainesosista mutta ei niiden valmistajista.

42     Toiseksi komissio väittää, että patenttihakemukset eivät erota kantajaa muista eivätkä saata sitä samanlaiseen tai vastaavaan asemaan sen kantajan kanssa, josta oli kyse edellä mainitussa asiassa Codorniu vastaan neuvosto annetussa tuomiossa.

43     Komission mukaan kantaja ei esitä selvitystä siitä, millä tavoin patentit käyvät riidanalaisen direktiivin johdosta pätemättömiksi tai niiden antama suoja tehottomaksi. Komissio huomauttaa, että riidanalaisella direktiivillä vahvistetaan akryyliamidin jäämien enimmäispitoisuudet valmiissa kosmetiikkavalmisteissa, että akryyliamidin käyttöä ei ole kielletty ja että kantaja ei ole ilmoittanut, mikä tosiasiassa oli akryyliamidin jäännöspitoisuus sen valmistamissa patentoiduissa tuotteissa ennen riidanalaisen direktiivin antamista. Patenttihakemuksista ei millään tavoin ilmene, minkä suuruisia määriä akryyliamidin jäämiä on patenteilla suojatuissa valmisteissa. Kantaja ei näin ollen ole näyttänyt toteen, että uusien rajoitusten soveltaminen valmiisiin kosmetiikkavalmisteisiin vaikuttaisi tosiasiallisesti patenttihakemusten kattamiin kemiallisiin koostumuksiin.

44     Komissio viittaa 28.2.2000 jätettyyn patenttihakemukseen nro 00 02664 (2805461) ja 19.1.2001 jätettyyn patenttihakemukseen nro 01 00963 (2819719). Komissio huomauttaa, että jälkimmäinen hakemus ei koske ainoastaan kosmetiikkavalmisteita vaan kattaa myös farmaseuttiset valmisteet, eläinlääkinnässä käytettävät valmisteet ja puhdistusaineet, joita riidanalainen direktiivi ei lainkaan koske. Komissio huomauttaa myös, että ensimmäinen patenttihakemus kattaa ”yhden tai useamman” ionittoman monomeerin, kuten akryyliamidin, käytön. Komissio lisää, että tapa, jolla mainitut tuotteet on otettu luetteloon, näyttää osoittavan, että ne ovat korvattavissa keskenään. Tässä tapauksessa 28.2.2000 haettu patentti ei millään tavoin menetä arvoaan eikä tehokkuuttaan, vaikka akryyliamidit kiellettäisiin kokonaan.

45     Edellä mainitussa asiassa Codorniu vastaan neuvosto annetussa tuomiossa kyseessä olleen kantajan aseman osalta komissio huomauttaa, että mainitussa asiassa riidanalaisella säännöksellä varattiin maininta ”crémant” käytettäväksi sellaisille laadukkaille kuohuviineille, jotka valmistetaan erityisissä olosuhteissa Ranskassa ja Luxemburgissa. Espanjalainen viinintuottaja Codorniu oli rekisteröinyt graafisen tavaramerkin Gran Crémant de Codorniu Espanjassa vuonna 1924 ja käyttänyt perinteisesti tätä merkkiä sekä ennen rekisteröintiä että sen jälkeen. Varaamalla oikeus käyttää mainintaa ”crémant” yksinomaan ranskalaisille ja luxemburgilaisille valmistajille riidanalaisella säännöksellä estettiin Codorniuta käyttämästä omaa merkkiään. Komissio katsoo, että toisin kuin kantaja väittää (ks. erityisesti edellä olevat 26–28 kohta), haetut patentit eivät anna kantajalle ”erityisiä oikeuksia saattaa markkinoille polyakryyliamideja kosmeettisten valmisteiden ainesosina käytettäviksi” vaan ainoastaan oikeuden estää muita valmistajia myymästä samanlaisia kemiallisia valmisteita.

46     Kolmanneksi komissio katsoo, että riidanalaista direktiiviä annettaessa ei ole loukattu kantajan menettelyllisiä oikeuksia. Komissio huomauttaa, että mainittua direktiiviä ei annettu kosmetiikkadirektiivin 13 artiklan vaan sen 8 artiklan 2 kohdan nojalla. Yksittäisillä yrityksillä ja yritysten yhteenliittymillä ei ole mitään osuutta viimeksi mainitun säännöksen mukaisessa menettelyssä; yritykset eivät aloita menettelyä eikä niitä kuulla menettelyn kuluessa.

47     Komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Bergaderm ja Goupil vastaan komissio antamansa tuomion 59 kohdassa selvästi vahvistanut, että kosmetiikkadirektiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetty menettely on lainsäädäntötoimen antamiseen johtava menettely. Lainsäädäntötoimen antaminen ei kuitenkaan edellytä puolustautumisoikeuksien turvaamista, ellei asiasta ole nimenomaisia säännöksiä, eikä kosmetiikkadirektiivissä ole tällaisia säännöksiä.

48     Neljänneksi komissio katsoo, että kantaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, millä tavoin se, että kantaja on ”yksi harvoista” akryyliamidin ja polyakryyliamidien valmistajista, saattaa sen erilaiseen asemaan muihin valmistajiin nähden. Komissio väittää, että yksistään se, että riidanalainen direktiivi vaikuttaa kantajan toimintaan akryyliamidin valmistajana, ei riitä antamaan kantajalle oikeutta vaatia mainitun direktiivin kumoamista.

49     Edellä 37 kohdassa esitetyn kantajan väitteen osalta komissio huomauttaa, että kantajan väite, jonka mukaan riidanalaisella direktiivillä on sellaisia täsmällisiä, ehdottomia ja pysyviä (oikeus)vaikutuksia, joiden takia jäsenvaltioilla ei ole sen täytäntöönpanon suhteen lainkaan harkintavaltaa, on vaikea sovittaa yhteen sen kantajan väitteen kanssa, jonka mukaan kansallinen täytäntöönpanotoimenpide ei koske kantajaa suoraan. Komissio väittää, että jos riidanalainen direktiivi koskee kantajaa suoraan, myös kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet koskevat sitä, koska ne perustuvat direktiiviin.

50     Viidenneksi komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tutkittavaksi ottamista koskevan oikeuskäytännön viimeaikaiset uudistukset, jotka ilmenevät edellä mainitussa asiassa Jégo-Quéré vastaan komissio annetusta tuomiosta ja edellä mainitussa asiassa Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto esitetystä julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotuksesta, eivät paranna kantajan asemaa millään tavoin. Komissio lisää, että yhteisöjen tuomioistuin on viimeksi mainitussa tuomiossa selvästi vahvistanut tutkittavaksi ottamista koskevan perinteisen oikeuskäytännön. Komission mukaan kantaja ei käsiteltävänä olevassa asiassa vaadi missään tapauksessa kumottavaksi asetusta, kuten edellä mainituissa kahdessa asiassa, vaan direktiivin kumoamista. Direktiivi, toisin kuin asetus, on pantava täytäntöön jäsenvaltioissa, joille se on osoitettu.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

51     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ratkaista tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen käsittelemättä itse pääasiaa, jos asianosainen sitä vaatii. Mainitun artiklan 3 kohdan mukaan asian jatkokäsittely on suullinen, ellei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto) katsoo saaneensa käsiteltävänä olevassa asiassa esitetyn asiakirja-aineiston perusteella riittävät tiedot eikä pidä suullisen käsittelyn aloittamista tarpeellisena. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei oikeudenkäyntiväitteen käsittelemiseen pääasian yhteydessä ole aihetta.

52     EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaan ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi – – nostaa kanteen hänelle osoitetusta päätöksestä tai päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu asetuksena tai toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen”.

53     Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on arvioitava, voidaanko sellainen kumoamiskanne ottaa tutkittavaksi, jonka oikeushenkilö on nostanut edellä mainitun määräyksen nojalla sellaisen direktiivin eräistä säännöksistä, jonka komissio on antanut kosmetiikkadirektiivin 8 artiklan 2 kohdan nojalla.

54     Vaikka EY 230 artiklan neljäs kohta ei koske nimenomaisesti yksityisten direktiivistä nostamien kumoamiskanteiden tutkittavaksi ottamista, (yhteisöjen tuomioistuinten) oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että pelkästään tämän seikan perusteella tällaisia kanteita ei voida jättää tutkimatta (asia T‑135/96, UEAPME v. neuvosto, tuomio 17.6.1998, Kok. 1998, s. II‑2335, 63 kohta ja asia T‑223/01, Japan Tobacco ja JT International v. parlamentti ja neuvosto, määräys 10.9.2002, Kok. 2002, s. II‑3259, 28 kohta). Lisäksi yhteisön toimielimet eivät voi evätä yksityisiltä tässä perustamissopimuksen määräyksessä annettua oikeussuojaa pelkästään kyseisen toimenpiteen muotoa koskevalla valinnalla (asia T‑84/01, Association contre l’heure d’été v. parlamentti ja neuvosto, määräys 14.1.2002, Kok. 2002, s. II‑99, 23 kohta ja em. asia Japan Tobacco ja JT International v. parlamentti ja neuvosto, määräyksen 28 kohta).

55     Lisäksi useimpiin asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin sovellettava lainsäädäntötoimikin voi kuitenkin tietyissä olosuhteissa koskea suoraan ja erikseen tiettyjä niistä (asia 11/82, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomio 17.1.1985, Kok. 1985, s. 207, 11–32 kohta ja yhdistetyt asiat T‑172/98 ja T‑175/98–T‑177/98, Salamander ym. v. parlamentti ja neuvosto, tuomio 27.6.2000, Kok. 2000, s. II‑2487, 30 kohta).

56     Tässä kohdin on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muu henkilö kuin se, jolle päätös on osoitettu, voi väittää, että toimenpide koskee sitä erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa kyseiseen henkilöön tälle tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella kyseinen henkilö erottuu kaikista muista ja se voidaan siten yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197 ja 223, Kok. Ep. I, s. 181; em. asia UEAPME v. neuvosto, tuomion 69 kohta ja em. asia Association contre l’heure d’été v. parlamentti ja neuvosto, määräyksen 24 kohta).

57     Mainittu luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostaman kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytys on äskettäin palautettu mieleen yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (ks. em. asia Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomion 36 kohta ja asia C‑263/02 P, komissio v. Jégo‑Quéré, tuomio 1.4.2004, 45 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

58     Kantaja väittää ensinnäkin, että riidanalainen direktiivi koskee sitä erikseen, koska se kuuluu direktiivissä tarkoitettujen toimijoiden rajalliseen joukkoon.

59     Tässä kohdin on syytä huomauttaa, että mahdollisuus määritellä enemmän tai vähemmän tarkasti niiden oikeussubjektien lukumäärä tai jopa henkilöllisyys, joihin tiettyä toimenpidettä sovelletaan, ei merkitse sitä, että mainitun toimenpiteen olisi katsottava koskevan näitä oikeussubjekteja erikseen, jos on selvää, että toimenpidettä sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikan perusteella (asia C‑213/91, Abertal ym. v. komissio, tuomio 15.6.1993, Kok. 1993, s. I‑3177, 17 kohta ja asia C‑209/94 P, Buralux ym. v. neuvosto, tuomio 15.2.1996, Kok. 1996, s. I‑615, 24 kohta).

60     Lisäksi oikeuskäytännöstä ilmenee, että taloudellinen toimiminen alalla, jota tietty toimenpide koskee, ei sellaisenaan riitä yksilöimään mainittua toimijaa EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti em. asia Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, tuomion 14 kohta; asia C‑276/93, Chiquita Banana ym. v. neuvosto, määräys 21.6.1993, Kok. 1993, s. I‑3345, 12 kohta ja asia C‑10/95 P, Asocarne v. neuvosto, määräys 23.11.1995, Kok. 1995, s. I‑4149, 42 kohta). Mainittu oikeuskäytäntö on selitettävissä sillä, että kyseisissä tapauksissa toimijan ja toimielimen asiaan puuttumisen välillä oli lisäksi olemassa syy-yhteys, josta ilmeni, että antaessaan riidanalaisen toimenpiteen toimielin määritteli, miten kyseistä toimijaa olisi kohdeltava (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 41/70–44/70, International Fruit Company ym. v. komissio, tuomio 13.5.1971, Kok. 1971, s. 411, 20 kohta ja asia C‑354/87, Weddel v. komissio, tuomio 6.11.1990, Kok. 1990, s. I‑3847, 22 kohta). Tämä edellytys ei käsiteltävänä olevassa asiassa kuitenkaan täyty.

61     Riidanalaisella direktiivillä muutetaan kosmetiikkadirektiiviä siten, että polyakryyliamidit lisätään niiden aineiden luetteloon, joita kosmeettisissa valmisteissa ei saa olla säädettyjä rajoituksia ylittäviä määriä eikä kosmetiikkadirektiivin liitteessä III asetettujen edellytysten vastaisesti, ja että polyakryyliamidien osalta vahvistetaan akryyliamidien jäämien enimmäispitoisuudeksi 0,1 mg/kg sellaisissa vartalonhoitotuotteissa, joita ei huuhdota pois, ja 0,5 mg/kg muissa kosmeettisissa valmisteissa. Tästä seuraa, että riidanalaista direktiiviä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja että sillä on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin, eli kaikkiin kosmeettisten valmisteiden tuottajiin.

62     On selvää, että kyseessä olevat säännökset koskevat kantajaa ainoastaan polyakryyliamideja valmistavan taloudellisen toimijan objektiivisessa ominaisuudessa samoin kuin kaikkia muitakin samassa asemassa olevia toimijoita. Kuten edellä 59 ja 60 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, tämä ominaisuus ei yksistään riitä yksilöimään kantajaa mainituissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla. Tältä osin ei ole juurikaan merkitystä sillä, että yhteisön alueella toimii ainoastaan seitsemän polyakryyliamideja valmistavaa yritystä ja että kantaja väittää olevansa niistä ainoa, joka tuottaa kiinteitä polyakryyliamideja ja myy niitä jauheena käytettäväksi kosmeettisissa valmisteissa.

63     Joka tapauksessa toisin kuin kantaja väittää, polyakryyliamidien valmistajat eivät muodostaneet riidanalaisen direktiivin antamisen ajankohtana suljettua ryhmää, koska direktiivin perusteella ei voida sulkea pois sitä, että sellaiset taloudelliset toimijat, jotka eivät vielä ennen direktiivin antamista valmistaneet polyakryyliamideja, saattavat myöhemmin päättää ryhtyä harjoittamaan mainittua toimintaa.

64     Toiseksi kantaja katsoo, että riidanalainen direktiivi koskee sitä erikseen, koska sillä on kielteinen vaikutus niihin oikeuksiin, jotka kantajalla on patenttiensa johdosta, mikä erottaa kantajan muista taloudellisista toimijoista. Kantaja väittää, että riidanalaisella direktiivillä estetään sitä käyttämästä niitä oikeuksia, jotka sillä kahden edellä mainitun patenttihakemuksen johdosta on, ja saatetaan näin ollen kantaja asemaan, joka vastaa edellä mainitussa asiassa Codorniu vastaan neuvosto kantajana olleen henkilön asemaa.

65     Vaikka nyt käsiteltävänä olevaa väitettä tarkasteltaessa myönnetään, että kantajalla on kyseessä olevista patenteista johtuvia yksinoikeuksia, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajan asema eroaa aineellisesti edellä mainitussa asiassa Codorniu vastaan neuvosto kantajana olleen henkilön asemasta.

66     On syytä palauttaa mieleen, että mainittu asia koski Codorniu-nimistä espanjalaista yhtiötä, joka valmisti ja myi kuohuviinejä ja jolla oli espanjalainen graafinen tavaramerkki Gran Crémant de Codorniu, jota se oli käyttänyt erään kuohuviininsä nimikkeenä vuodesta 1924 lähtien. Yhtiö oli käyttänyt tätä merkkiä sekä ennen mainittua rekisteröintiä että sen jälkeen. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi antamassaan tuomiossa, että varaamalla oikeus käyttää mainintaa ”crémant” yksinomaan ranskalaisille ja luxemburgilaisille valmistajille riidanalaisella säännöksellä estettiin Codorniuta käyttämästä omaa graafista merkkiään.

67     Käsiteltävänä olevassa asiassa kantajalla ei kuitenkaan ole yksinoikeutta valmistaa kosmetiikkadirektiivin 1 artiklassa olevan määritelmän mukaisia ”kosmeettisia valmisteita”. Kantajan omista väitteistä ilmenee, että se valmistaa kiinteitä polyakryyliamideja, jotka toimitetaan tämän jälkeen kosmetiikan valmistajille, jotka käyttävät niitä kosmeettisten valmisteiden raaka-aineina tai ainesosina.

68     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että toisin kuin riidanalaisella säännöksellä, joka oli kyseessä edellä mainitussa asiassa Codorniu vastaan neuvosto annetussa tuomiossa, riidanalaisella direktiivillä ei estetä kantajaa käyttämästä yksinoikeuksiaan eikä evätä sillä olevia oikeuksia. Riidanalaisen direktiivin vaikutuksena on polyakryyliamidien käytön rajoittaminen kosmeettisissa valmisteissa. Vaikka on totta, että kantajan patentoituja valmistusmenetelmiä ja koostumuksia saattaisi siinä tapauksessa, että ne eivät täyttäisi riidanalaisella direktiivillä asetettuja edellytyksiä, olla vaikeampaa saattaa markkinoille tai jopa mahdotonta saada myydyksi kantajan nykyisille asiakkaille, tämä seikka on ainoastaan riidanalaisen direktiivin välillinen seuraus.

69     Todellisuudessa riidanalainen direktiivi ei vaikuta kantajan asemaan yksinoikeuksien haltijana vaan ainoastaan kosmetiikan valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden tai ainesosien valmistajana, samoin kuin se vaikuttaa muidenkin mainittuja raaka-aineita tai ainesosia valmistavien toimijoiden asemaan. Lisäksi on huomattava, että patentinhaltijan yksinoikeudet merkitsevät sitä, että keksijällä on yksinoikeus tuotteensa tai valmistustapansa hyödyntämiseen sekä oikeus saada luomistyöstään korvaus, mutta tällaisen korvauksen saamisesta kaikissa olosuhteissa ei kuitenkaan ole takeita (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑267/95 ja C‑268/95, Merck ja Beecham, tuomio 5.12.1996, Kok. 1996, s. I‑6285, 31 kohta).

70     Lisäksi kuten komissio aivan perustellusti väittää, kantajan yksinoikeudet ovat edelleen voimassa, eikä niiden hyödyntäminen välttämättä rajoitu kosmetiikkavalmisteisiin vaan kyseeseen saattavat tulla myös farmaseuttiset valmisteet, eläinlääkinnässä käytettävät valmisteet ja puhdistusaineet. Vaikka kantaja ei tällä hetkellä valmistakaan mainitunlaisia tuotteita, tällaista mahdollisuutta ei voida sulkea pois tulevaisuuden osalta.

71     Näin ollen on katsottava, että tällaisen mahdollisuuden olemassaolo osoittaa, että kantajan asema käsiteltävänä olevassa asiassa on erilainen kuin sillä kantajalla, joka oli kyseessä edellä mainitussa asiassa Codorniu vastaan neuvosto annetussa tuomiossa, jossa riidanalaisen säännöksen vaikutuksena oli se, että kantajan tavaramerkin käyttö tuli liiketoiminnassa välittömästi ja lopullisesti lainvastaiseksi.

72     Kantaja väittää kolmanneksi, että riidanalaisen direktiivin antamisella loukattiin kantajalle kosmetiikkadirektiivin 13 artiklassa tarkoitettuna ”osapuolena” kuuluvia menettelyllisiä oikeuksia ja että riidanalainen direktiivi koskee kantajaa erikseen siten, että kantaja eroaa muista taloudellisista toimijoista.

73     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että mainittu väite on virheellinen. On todettava, että riidanalaisen direktiivin johdanto-osan toisesta viittauskappaleesta ilmenee selvästi, että mainitun direktiivin oikeudellisena perustana on kosmetiikkadirektiivin 8 artiklan 2 kohta eikä 13 artikla. Kosmetiikkadirektiivin 13 artikla koskee tämän direktiivin nojalla annettuja yksittäisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan kosmeettisen valmisteen saattamista markkinoille tai kielletään se. Mainitun säännöksen mukaan rajoitus tai kielto on perusteltava yksityiskohtaisesti ja ilmoitettava asianomaiselle ”osapuolelle”, ja samalla on ilmoitettava jäsenvaltioiden voimassa olevan lainsäädännön mukaiset muutoksenhakukeinot ja muutoksenhaulle säädetyt määräajat.

74     Riidanalainen direktiivi ei kuitenkaan ole yksittäinen toimenpide, jolla rajoitetaan kosmeettisen valmisteen saattamista markkinoille tai kielletään se, vaan yleisesti sovellettava säädös, jonka komissio on antanut kosmetiikkadirektiivin 8 artiklan 2 kohdan nojalla viimeksi mainitun direktiivin liitteen III mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen. Kosmetiikkadirektiivin 8 artiklan 2 kohdassa ei myönnetä kantajalle mitään menettelyllisiä oikeuksia. Tästä seuraa, että riidanalaisen direktiivin antamisella ei ole voitu loukata mitään menettelyllisiä oikeuksia.

75     Lisäksi kosmetiikkadirektiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetty SCCNFP:n kuuleminen ei muuta kyseessä olevan lainsäädäntötoimen antamiseen johtavaa menettelyä hallinnolliseksi menettelyksi, kuten kantaja väittää, eikä anna kantajalle oikeutta tulla kuulluksi komission taholta tämän menettelyn kuluessa, mikä saattaisi mahdollisesti yksilöidä kantajan suhteessa muihin kolmansiin henkilöihin.

76     Neljänneksi kantaja väittää viittaamalla edellä mainitussa asiassa Extramet Industrie vastaan neuvosto annettuun tuomioon, että riidanalaisen direktiivin vaikutukset kantajan asemaan ovat omiaan erottamaan kantajan kaikista muista taloudellisista toimijoista tiettyjen kantajalle ominaisten erityispiirteiden vuoksi. Kantaja huomauttaa tässä kohdin kuuluvansa niiden harvojen PPG:hen kuuluvien yhtiöiden joukkoon, jotka valmistavat sekä akryyliamidia että polyakryyliamideja, ja että riidanalaisella direktiivillä on aivan erityinen taloudellinen vaikutus kantajan asemaan, koska se joutuu luopumaan toiminnastaan kosmetiikka-alalla sekä kaikista taloudellisista sijoituksistaan ja teollisoikeuksistaan.

77     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että mainittua väitettä ei voida hyväksyä. Edellä mainitussa asiassa Extramet Industrie vastaan neuvosto annetusta tuomiosta seuraa, ettei jokin säännös koske yritystä erikseen vain siksi, että kyseinen säännös vaikuttaa yrityksen taloudelliseen toimintaan. Tässä tuomiossa tarkastellussa tilanteessa yhdistyivät sellaiset erityiset olosuhteet, joita ei voida havaita käsiteltävänä olevassa asiassa, eikä kantaja ole osoittanut joutuneensa tilanteeseen, joka vastaisi Extramet Industrie ‑yhtiön tilannetta kalsiumimetallien markkinoilla. Yhteisöjen tuomioistuin on mainitussa asiassa antamassaan tuomiossa (17 kohta) katsonut, että säännöksen on katsottava koskevan erikseen sellaista toimijaa, joka polkumyyntiä koskevan toimenpiteen kohteena olevan valmisteen merkittävimmän maahantuojan ja loppukäyttäjän ominaisuudessa lisäksi näyttää toteen, että sen taloudellinen toiminta on erittäin suuressa määrin riippuvaista sen harjoittamasta maahantuonnista ja että riidanalainen asetus vaikuttaa siihen huomattavasti, kun otetaan huomioon kyseessä olevan tuotteen valmistajien rajallinen määrä sekä taloudellisella toimijalla olevat vaikeudet suorittaa hankintoja siltä ainoalta yhteisössä toimivalta valmistajalta, joka on sen pääasiallinen kilpailija jalostetun tuotteen osalta. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että mainitut seikat yhdessä muodostivat sellaisen erityisen tilanteen, joka erotti Extramet Industrien kaikista muista taloudellisista toimijoista kyseessä olleen toimenpiteen suhteen. Vastaavia seikkoja ei kuitenkaan esiinny käsiteltävänä olevassa asiassa.

78     Viidenneksi sen kantajan väitteen osalta, joka koskee EY 230 artiklan neljännen kohdan soveltamista koskevan oikeuskäytännön viimeaikaista kehitystä, joka ilmenee edellä mainitussa asiassa Jégo-Quéré vastaan komissio annetusta tuomiosta ja edellä mainitussa asiassa Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto esitetystä julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotuksesta, riittää, kun todetaan, että yhteisöjen tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Unión de Pequeños Agricultores vastaan neuvosto antamansa tuomion 36 kohdassa ja edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Jégo-Quéré antamansa tuomion 37, 38 ja 45 kohdassa vahvistanut mainittua alaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytäntönsä.

79     Näin ollen on katsottava, että kantaja ei ole näyttänyt toteen, että riidanalainen direktiivi koskee sitä erikseen.

80     Tästä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta, ja se on näin ollen hylättävä ilman, että on tarpeen tutkia sitä, koskeeko riidanalainen direktiivi kantajaa suoraan.

 Oikeudenkäyntikulut

81     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut vastaajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)      Kanne jätetään tutkimatta.

2)      Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä vastaajan oikeudenkäyntikuluista.

Annettiin Luxemburgissa 6 päivänä syyskuuta 2004.

H. Jung

P. Lindh

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

---

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.