Asia C-220/02

Österreichischer Gewerkschaftsbund, Gewerkschaft der Privatangestellten

vastaan

Wirtschaftskammer Österreich

(Oberster Gerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaate – Palkan käsite – Asepalvelusjaksojen huomioon ottaminen irtisanomiskorvausta laskettaessa – Mahdollisuus verrata työntekijöitä, jotka suorittavat asepalvelusta, ja naispuolisia työntekijöitä, jotka pitävät heti äitiyslomansa jälkeen hoitovapaan, jonka kestoa ei oteta huomioon irtisanomiskorvausta laskettaessa

Tuomion tiivistelmä

1.        Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Samapalkkaisuus – Palkan käsite – Etu, joka koostuu asepalveluksen tai pakollisen siviilipalveluksen keston huomioon ottamisesta irtisanomiskorvausta laskettaessa – Kuuluminen soveltamisalaan

(EY 141 artikla)

2.        Sosiaalipolitiikka – Miespuoliset ja naispuoliset työntekijät – Samapalkkaisuus – EY 141 artikla ja direktiivi 75/117 – Enimmäkseen miesten suorittamien asepalvelusten tai niitä vastaavan siviilipalveluksen keston, mutta ei yleensä naisten pitämien hoitovapaiden keston huomioon ottaminen irtisanomiskorvausta laskettaessa – Hyväksyttävyys

(EY 141 artikla; neuvoston direktiivi 75/117)

1.        Asepalvelusta tai sen sijaan suoritettavaa pakollista siviilipalvelusta, joita voidaan vapaaehtoisesti pidentää, suorittaville henkilöille tulevaa etua, joka koostuu siitä, että näiden palvelusten kesto otetaan huomioon laskettaessa irtisanomiskorvausta, jota nämä henkilöt voivat jälkeenpäin vaatia, on pidettävä EY 141 artiklassa tarkoitetun palkan osana.

(ks. 39 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.        EY 141 artikla ja miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu direktiivi 75/117 eivät ole esteenä sille, että laskettaessa irtisanomiskorvausta otetaan palvelusaikana huomioon enimmäkseen miesten suorittamien asepalvelusten tai niitä vastaavan siviilipalveluksen kesto, mutta ei useimmiten naisten pitämien hoitovapaiden kestoa.

(ks. 65 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

8 päivänä kesäkuuta 2004 (*)

Miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaate – Palkan käsite – Asepalvelusjaksojen huomioon ottaminen irtisanomiskorvausta laskettaessa – Mahdollisuus verrata työntekijöitä, jotka suorittavat asepalvelusta, ja naispuolisia työntekijöitä, jotka pitävät heti äitiyslomansa jälkeen hoitovapaan, jonka kestoa ei oteta huomioon irtisanomiskorvausta laskettaessa

Asiassa C-220/02,

jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Österreichischer Gewerkschaftsbund, Gewerkschaft der Privatangestellten

vastaan

Wirtschaftskammer Österreich

ennakkoratkaisun EY 141 artiklan ja miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY (EYVL L 45, s. 19) 1 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti V. Skouris ja jaostojen puheenjohtajat P. Jann, C. W. A. Timmermans, A. Rosas, J.‑P. Puissochet (esittelevä tuomari) ja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit R. Schintgen, F. Macken, N. Colneric, S. von Bahr ja R. Silva de Lapuerta,

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Österreichischer Gewerkschaftsbund, Gewerkschaft der Privatangestellten, edustajanaan Referent der Kammer für Arbeiter und Angestellte für Oberösterreich K. Mayr,

–        Wirtschaftskammer Österreich, asiamiehenään O. Körner,

–        Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,

–        Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään N. Yerell ja H. Kreppel,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Österreichischer Gewerkschaftsbund, Gewerkschaft der Privatangestelltenin, edustajanaan K. Mayr, Wirtschaftskammer Österreichin, asiamiehinään H. Aubauer ja H. Kaszanits, Itävallan hallituksen, asiamiehenään G. Hesse, ja komission, asiamiehenään H. Kreppel, 3.2.2004 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 12.2.2004 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Oberster Gerichtshof on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 22.5.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 14.6.2002, EY 234 artiklan nojalla kolme ennakkoratkaisukysymystä EY 141 artiklan ja miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY (EYVL L 45, s. 19) 1 artiklan tulkinnasta.

2        Nämä kysymykset on esitetty Österreichischer Gewerkschaftsbund, Gewerkschaft der Privatangestelltenin (yksityisen sektorin työntekijöitä edustava ammattijärjestö; jäljempänä Gewerkschaftsbund) ja Wirtschaftskammer Österreichin (Itävallan kauppakamari) välisessä oikeudenkäynnissä sellaisen vaatimuksen johdosta, joka koskee saman irtisanomiskorvauksen myöntämistä miespuolisille ja naispuolisille työntekijöille.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yhteisön lainsäädäntö

3        EY 141 artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1.      Jokainen jäsenvaltio huolehtii sen periaatteen noudattamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka.

2.      Tässä artiklassa palkalla tarkoitetaan tavallista perus‑ tai vähimmäispalkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontoisetuna.”

4        Direktiivin 75/117 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Perustamissopimuksen 119 artiklan [josta on tullut EY 141 artikla] mukaisella miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteella, jäljempänä ’samapalkkaisuusperiaate’, tarkoitetaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistamista kaikista samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaan korvaukseen vaikuttavista tekijöistä ja ehdoista.

Erityisesti silloin, kun palkka määritellään työtehtävien luokittelun mukaan, luokittelun tulee perustua samoihin arviointitekijöihin miehillä ja naisilla, ja se on laadittava siten, että siihen ei sisälly sukupuoleen perustuvaa syrjintää.”

 Kansallinen lainsäädäntö

5        Seuraavaksi esitellään asiaankuuluvat kansalliset oikeussäännöt sellaisina, kuin ne ilmenevät ennakkoratkaisupyynnöstä.

 Raskauden ja synnytyksen aikaisten vapaajaksojen ottaminen huomioon irtisanomiskorvausta laskettaessa

6        Niiden Angestelltengesetzin (laki toimihenkilöistä; Bundesgesetzblatt, jäljempänä BGBl., 1921/292, sellaisena kuin se on muutettuna BGBl. I, 2002/100:ssa; jäljempänä AngG) 23 §:n säännösten nojalla, joita Arbeiter-Abfertigungsgesetzin (pääasiassa ruumiillista työtä tekevien työntekijöiden irtisanomiskorvausta koskeva laki) 2 §:n 1 momentin mukaisesti sovelletaan myös pääasiassa ruumiillista työtä tekeviin työntekijöihin, työntekijöillä on tietyin edellytyksin oikeus irtisanomiskorvaukseen. Tämän korvauksen määrä riippuu erityisesti työntekijän palvelusajasta työssään.

7        Mutterschutzgesetz 1979:n (laki äitiyden suojelusta; BGBl. 1979/221, sellaisena kuin se on muutettuna BGBl. I 2002/100:ssa; jäljempänä MSchG) 3 §:n 1 momentin nojalla raskaana olevat naiset eivät saa työskennellä kahdeksan viimeisen synnytyksen laskettua aikaa edeltävän viikon aikana. Paitsi tämän kahdeksan viikon jakson aikana, on raskaana olevilla naisilla MSchG:n 3 §:n 3 momentin perusteella lisäksi velvollisuus olla työskentelemättä myös silloin, kun työskentelyn jatkaminen vaarantaisi äidin tai lapsen hengen tai terveyden.

8        MSchG:n 5 §:n 1 momentissa säädetään, että naiset eivät saa työskennellä kahdeksan synnytyksen jälkeisen viikon aikana. Jos kyseessä on ennenaikainen synnytys tai jos lapsia syntyy kaksi tai useampia tai jos kyseessä on keisarinleikkauksella tapahtuva synnytys, tämän kauden pituus on vähintään kaksitoista viikkoa.

9        Oberster Gerichtshof on todennut asiassa 9 ObA 199/00f, että nämä jaksot, joiden aikana työskentely on kielletty, on otettava huomioon laskettaessa palvelusaikaa irtisanomiskorvauksen vahvistamiseksi. Tuomioistuin on perustellut kantansa erityisesti sillä, että lainsäädännössä ei ole mitään vastakkaista säännöstä.

10      Näiden jaksojen jälkeen työntekijällä on MSchG:n 15 §:n 1 momentin nojalla pyydettäessä oikeus palkattomaan vapaaseen siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta sillä edellytyksellä, että äiti asuu samassa taloudessa lapsen kanssa. Tämän hoitovapaan pituus on MSchG:n 15 §:n 2 momentin mukaisesti vähintään kolme kuukautta. Tämän vapaajakson aikana työsopimusta ei voida purkaa eikä palkansaajaa voida irtisanoa. Saman pykälän 4 momentin nojalla palkansaaja nauttii samaa suojaa neljän tämän vapaan päättymistä seuraavan viikon ajan.

11      MSchG:n 15 septies §:n 1 momentin mukaan ”siltä osin kuin muusta ei ole sovittu, hoitovapaan aika jätetään ottamatta huomioon työntekijän niitä oikeuksia määritettäessä, jotka perustuvat palvelusajan kestoon”.

 Asepalveluksen keston ottaminen huomioon irtisanomiskorvausta laskettaessa

12      Arbeitsplatz-Sicherungsgesetzin (työpaikan varmistamista koskeva laki; BGBl. 1991/683, sellaisena kuin se on muutettuna BGBl. I 1998/30:ssä; jäljempänä APSG) 8 §:n mukaan ”siltä osin kuin työntekijän oikeudet perustuvat palvelusaikaan, on palvelusaikaan laskettava mukaan seuraavat jaksot:

1.      Wehrgesetzin (laki puolustuksesta) 27 §:n 1 momentin 1–4 ja 6–8 kohdan (joista on tullut Wehrgesetz 2001:n 19 §:n 1 momentin 1–4 ja 6–8 kohta) mukainen asepalvelus,

2.      Wehrgesetzin 27 §:n 1 momentin 5 kohdan (joista on tullut Wehrgesetz 2001:n 19 §:n 1 momentin 5 kohta) mukainen palvelus sopimussotilaana 12 kuukauteen asti,

3.      naisten sotilaallinen koulutuspalvelus ja

4.      siviilipalvelus,

joiden aikana työsuhde on jatkunut”.

13      APSG:n 12 §:ssä säädetään kyseisten työntekijöiden erityisestä suojasta työsopimuksen purkamista tai irtisanomista vastaan näiden jaksojen aikana. Tämä suoja alkaa APSG:n 13 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan siitä ajankohdasta, kun työntekijä vastaanottaa ilmoituksen siitä, että hänet kutsutaan asepalvelukseen, naisten sotilaalliseen koulutuspalvelukseen tai siviilipalvelukseen, ja jatkuu yleensä siihen saakka, kun palveluksen loppumisesta on kulunut kuukausi.

14      Wehrgesetzin 20 §:n 1 momentin mukaisesti kaikkien asevelvollisten on suoritettava kuuden kuukauden pituinen asepalvelus. Jos sotilaalliset intressit sitä vaativat, asevelvollisten palvelusaikaa voidaan jatkaa ylimääräisellä jaksolla, joka vastaa kyseisen sotilaallisen välttämättömyyden vaatimuksia, kuitenkin siten, että kokonaiskesto ei voi ylittää kahdeksaa kuukautta.

15      Tähän mainittua palvelusta vastaavaan jaksoon on lisättävä kertausharjoitusjaksot, joihin asevelvollisten on Wehrgesetz 2001:n 19 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti osallistuttava pitääkseen yllä koulutustasoaan ja saadakseen interventiotehtäviä koskevaa koulutusta. Näiden harjoitusten kesto riippuu sotilaallisesta välttämättömyydestä, eikä se pääsääntöisesti saa ylittää 15:tä päivää vuoden aikana.

16      Samalla tavalla voidaan ottaa huomioon muita jaksoja, kuten esimerkiksi Wehrgesetz 2001:n 19 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut päällystön koulutusjaksot. Nämä jaksot suoritetaan joko vapaaehtoisina tai kutsun perusteella silloin, kun ne perustuvat sotilaalliseen välttämättömyyteen. Päällystön koulutuksen tarkoituksena on kouluttaa asevelvollisia päällystötehtäviin sekä hankitun pätevyyden ylläpitäminen ja syventäminen. Mainitun koulutuksen pakollinen kesto on 21 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti yhdeksänkymmentä päivää upseerin tehtäviin ja saman säännöksen 2 kohdan mukaisesti kuusikymmentä päivää muihin päällystötehtäviin. Tätä koulutusta on kuitenkin mahdollista jatkaa vapaaehtoisesti enintään kaksi kertaa sen kokonaiskeston ajan.

17      Lisäksi Wehrgesetz 2001:n 23 §:n 1 momentin mukaan asevelvolliset, jotka ovat suorittaneet kahdeksan kuukauden asepalveluksensa kokonaan, voidaan, jos he ovat ilmoittautuneet vapaaehtoiseksi ja jos sotilaallinen välttämättömyys sitä edellyttää, kutsua palvelukseen ”sopimussotilaina” kokonaiskestoltaan enintään kuudeksi kuukaudeksi. Kyseistä palvelusta on mahdollista tietyin edellytyksin pidentää neljällä kuukaudella.

18      Wehrgesetz 2001:n 37 §:n 1 momentin mukaisesti myös naiset voivat vapaaehtoisesti ja esillä olevasta sotilaallisesta välttämättömyydestä riippuen suorittaa APSG:n 8 §:n 3 momentissa tarkoitetun sotilaallisen koulutuspalveluksen (Ausbildungsdienst), jonka kesto on kaksitoista kuukautta. Jos pakottavat sotilaalliset intressit sitä vaativat, enimmäiskestoa voidaan päättää pidentää kuudella kuukaudella. Saman 37 §:n 4 momentissa säädetään, että MSchG:n 3–9 §:ää, joka koskee raskaana olevien ja imettävien naisten suojelua, sovelletaan sotilaallista koulutuspalvelusta suorittaviin naisiin.

19      Vuoden 1986 Zivildienstgesetzin (perustuslain säätämisjärjestyksessä annettu laki siviilipalveluksesta) 2 §:n 1 momentin nojalla siviilipalveluksen suorittavat ne asevelvolliset, jotka katsotaan kelpoiseksi asepalvelukseen mutta jotka ilmoittavat, että he eivät voi suorittaa sotilaallisia velvoitteitaan, koska he kieltäytyvät omantunnonsyistä käyttämästä asevoimaa ihmisiä vastaan sellaisia tilanteita lukuun ottamatta, joissa on kyse itsepuolustuksesta tai toisen puolustamisesta. Tämän palveluksen kesto otetaan huomioon samalla tavalla kuin asepalveluksen laskettaessa palvelusaikaa työssä, jota on harjoitettu ennen palveluksen alkamista.

20      On toisaalta lisättävä, että kansallisessa lainsäädännössä säädetään muista vapaajaksoista, jotka oikeuttavat ottamaan niiden keston huomioon irtisanomiskorvausta laskettaessa. Tämä koskee esimerkiksi henkilöstön edustajien opintovapaita, jotka Arbeitsverfassungsgesetzin (työsuhteita ja yritysten sosiaalista organisaatiota koskeva liittovaltion laki, jäljempänä ArbVG) 119 §:n 1 momentin nojalla kuuluvat tuotantokomitean jäsenille.

21      Sitä vastoin muiden vapaiden kestoa ei oteta huomioon. Tämä koskee työntekijän ja palkansaajan Arbeitsvertragsrechts – Anpassungsgesetzin (työsopimuksia koskevan lainsäädännön mukauttamisesta annettu laki, jäljempänä AVRAG) 11 §:n 1 momentin nojalla neuvottelemia opintovapaita ja AVRAG:n 12 §:n mukaista järjestelyä, jossa työnantaja ja työntekijä ovat sopineet, että työntekijä asetetaan palkatta työnantajan käytettäväksi kaudeksi, jonka aikana työntekijä saa työttömyysvakuutukseen perustuvaa tai työmarkkinoista vastaavan laitoksen maksamaa avustusta.

 Pääasia

22      Pääasian kantaja Gewerkschaftsbund nosti Oberster Gerichtshofissa kanteen, jossa tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että työsuhteessa olevien työntekijöiden ensimmäinen hoitovapaa on otettava kahdeksan kuukauden ajalta huomioon irtisanomiskorvausta laskettaessa palvelusaikana asepalveluksen tai siviilipalveluksen tapaan.

23      Gewerkschaftsbundin mukaan se, että MSchG:n 15 septies §:n 1 momentin mukaisesti hoitovapaajaksoja, toisin kuin suoritettuja asepalvelus‑ tai siviilipalvelusjaksoja, ei oteta huomioon AngG:n 23 §:n mukaista irtisanomiskorvausta laskettaessa, on EY 141 artiklassa kiellettyä välillistä syrjintää.

24      Gewerkschaftsbundin mukaan näet 98,253 prosenttia työntekijöistä, joka pitää hoitovapaata, on naisia, kun taas miehiä on 1,747 prosenttia kokonaismäärästä. Vain harvoissa työehtosopimuksista säädetään, että hoitovapaa on otettava huomioon palvelusajaksi.

25      Miehille pakollisen asepalveluksen tai sen sijasta suoritetun siviilipalveluksen kesto sitä vastoin otetaan kokonaan huomioon palvelusajan mukaan määräytyviä oikeuksia laskettaessa. Nämä palvelukset koskevat kantajan mukaan kuitenkin ainoastaan miehiä. Esimerkiksi vuonna 2000 ainoastaan noin sata naista suoritti heille varatun sotilaallisen koulutuspalveluksen.

26      Ammattiliitto katsoo tämän perusteella, että tämä pääosin naispuolisten työntekijöiden, jotka pitävät hoitovapaata, ja pääosin miespuolisten työntekijöiden, jotka suorittavat asepalveluksen tai siviilipalveluksen, erilainen kohtelu on välillistä syrjintää.

27      Oberster Gerichtshof esittää, että yleensä laki ei salli palkattomien vapaiden ottamista huomioon irtisanomiskorvausta laskettaessa silloin, kun nämä vapaat on pidetty työntekijän aloitteesta, paitsi jos syyt, joiden vuoksi mainittu työntekijä pitää vapaan, muodostavat painavan syyn, jonka perusteella työntekijällä on oikeus itse lopettaa työsuhde säilyttäen irtisanomiskorvauksen kansallisessa laissa säädetyin edellytyksin.

28      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa, että mitä tulee siihen, että työntekijä päättää huolehtia itse lapsestaan äitiysloman kuudennentoista viikon päättymisen jälkeen, yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut asiassa C‑249/97, Gruber, 14.9.1999 antamassaan tuomiossa (Kok. 1999, s. I‑5295, 32 kohta ja sitä seuraavat kohdat), että AngG:n 26 §:ssä ja Gewerbeordnung 1859:n (jäljempänä GewO 1859) 82 bis §:ssä mainitut painavat syyt, jotka johtavat siihen, että työntekijä purkaa työsuhteen ennenaikaisesti, eroavat tilanteesta, jossa työntekijän on välttämätöntä hoitaa itse lastaan. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että kyseinen syy ei liity työoloihin yrityksessä tai työnantajan käyttäytymiseen ja että työnteon jatkaminen ei käy mahdottomaksi tästä syystä.

29      Oberster Gerichtshof katsoo tämän perusteella, että on syytä verrata niistä vanhemmista koostuvaa ryhmää, joka on pitänyt oman etunsa vuoksi ja yksinomaan omasta tahdostaan ylimääräisen vapaan hoitaakseen lastaan, ryhmään, joka koostuu niistä työntekijöistä, jotka päättävät lopettaa työnteon pitkäksi ajaksi muusta henkilökohtaisesta syystä, joka ei kuitenkaan estäisi heitä työskentelemästä, kuten huolehtiakseen sairaan vanhemman hoitamisesta.

30      Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo, ettei sitä, että lainsäätäjä suosii vanhempia siten, että se antaa heille mahdollisuuden päättää yksipuolisesti jäädä kasvatusvapaalle sen sijaan, että heidän täytyisi lopettaa työsuhteensa, ja tunnustaa lisäksi heidän erityisen irtisanomissuojansa, voida pitää naispuolisiin työntekijöihin kohdistuvana syrjintänä.

31      Oberster Gerichtshof toteaa kuitenkin, että pääasian kantaja irrottautuu tästä päättelystä ryhtymällä arvioimaan syrjintää, joka kantajan mukaan ilmenee verrattaessa sellaisten hoitovapaalla olevien henkilöiden ryhmää, joiden irtisanomiskorvausta laskettaessa huomioon ei oteta jaksoa, jonka aikana he eivät harjoita ammattiaan, ryhmään, jonka asepalvelus‑ tai siviilipalvelusjaksot sitä vastoin otetaan huomioon mainitussa laskelmassa.

 Ennakkoratkaisukysymykset

32      Oberster Gerichtshof, joka näin ollen katsoo, että sen käsiteltävänä olevan oikeudenkäynnin ratkaisu riippuu asiaa koskevien yhteisön oikeuden säännösten tulkinnasta, on päättänyt lykätä asian ratkaisemista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko EY 141 artiklassa ja – – direktiivin 75/117 – – 1 artiklassa olevaa palkan käsitettä tulkittava siten, että se kattaa myös [APSG]:n 8 §:n kaltaiset yleisesti sovellettavat säännökset, joiden mukaan yleisen edun vuoksi niissä määritellyillä aloilla julkisen palvelun tehtävien hoitamiseksi suoritetut palvelusjaksot, joiden aikana yksityisten työtehtävien hoitaminen ei yleensä ole mahdollista, otetaan huomioon laskettaessa yksityisoikeudellisen työsuhteen keston perusteella määräytyviä työoikeudellisia oikeuksia?

2)      Onko EY 141 artiklaa ja direktiiviä 75/117 – – tulkittava niin, että samapalkkaisuuden kannalta APSG:n 8 §:ssä tarkoitettujen miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden ryhmä (ryhmä A) on verrattavissa niiden naispuolisten työntekijöiden ryhmään, jotka päättävät yleensä 16 viikon mittaisen äitiysloman päätyttyä käyttää Mutterschutzgesetzin 15 §:n mukaista oikeuttaan jäädä lapsensa hoitamiseksi palkattomalle hoitovapaalle (kasvatusvapaa) enintään siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta (ryhmä B) sellaisessa palkkajärjestelmässä, jossa – pääasiassa työntekijöiden aikaisemman työnantajauskollisuuden perusteella ja uuteen työsuhteeseen siirtymisen turvaamista varten – työntekijöille myönnetään työsuhteen kestosta riippuvaa irtisanomiskorvausta tilanteessa, jossa on kyse työsuhteen tosiasiallisesta katkeamisesta, joka ei riipu työntekijästä, ellei kyseessä ole painava syy tai syy, johon työntekijä ei ole antanut aihetta, kun tätä kestoa vastaavien eri jaksojen kestolla on täysin itsenäinen luonne ja kun palkattomat vapaat on mahdollista jättää huomioimatta, jos nämä vapaat perustuvat työntekijän etuun liittyviin syihin ja pidetään hänen aloitteestaan, eivätkä nämä syyt ole peruste, joka oikeuttaisi työntekijän lopettamaan itse työsuhteensa siten, että oikeus irtisanomiskorvaukseen säilyy?

3)      Onko EY 141 artiklaa ja direktiivin 75/117 – – 1 artiklaa tulkittava niin, että edellä toisessa kysymyksessä kuvailtujen nais‑ ja miespuolisten työntekijäryhmien väliset erot, jotka muodostuvat ennen kaikkea siitä, että asepalvelusta suorittavien henkilöiden ryhmän A osalta

–        palvelukseen astuminen on yleensä velvollisuus, ja se on velvollisuus myös siinä tapauksessa, että palvelukseen ilmoittaudutaan vapaaehtoisesti,

–        tällainen palvelukseen astuminen on mahdollista vain julkisen edun niin vaatiessa ja

–        ei ole yleensä mahdollista työskennellä yksityisoikeudellisessa työsuhteessa – vaikka kyseessä olisi toinen työsuhde,

kun taas hoitovapaalla olevien naispuolisten tai miespuolisten työntekijöiden ryhmässä B

–        on yksinomaan työntekijöiden päätettävissä, ottavatko he tietyssä työsuhteessa hoitovapaata hoitaakseen lastaan, ja

–        he voivat hoitovapaan aikana työskennellä rajoitetussa määrin yksityisessä työsuhteessa lapsen hoidosta yli jäävällä ajalla,

riittävät objektiiviseksi perusteeksi sille, että kyseisiä jaksoja kohdellaan eri tavalla määritettäessä työsuhteen kestosta riippuvia oikeuksia?”

 Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

33      Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy ennen kaikkea sitä, onko asepalvelusta tai sen sijaan suoritettavaa pakollista siviilipalvelusta, joita voidaan vapaaehtoisesti pidentää, suorittaville henkilöille tulevaa etua, joka koostuu siitä, että näiden palvelusten kesto otetaan huomioon laskettaessa irtisanomiskorvausta, jota nämä henkilöt voivat jälkeenpäin vaatia, pidettävä EY 141 artiklassa tarkoitetun palkan osana.

 Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset

34      Gewerkschaftsbund, Itävallan hallitus ja Euroopan yhteisöjen komissio katsovat, että APSG:n 8 §:n mukaisen irtisanomiskorvauksen korottamista niiden henkilöiden eduksi, jotka suorittavat asepalvelusta tai vastaavaa, on, kuten irtisanomiskorvausta (ks. em. asia Gruber, tuomion 22 kohta ja asia C‑190/98, Graf, tuomio 27.1.2000, Kok. 2000 s. I‑493, 14 kohta), pidettävä palkan osana.

35      Wirtschaftskammer Österreich katsoo sitä vastoin, että EY 141 artiklassa tai direktiivissä 75/117 tarkoitetun palkan käsite ei kata yksityisen työnantajan velvollisuutta ottaa huomioon työsuhteen keskeytyksen jaksoja irtisanomiskorvausta laskettaessa.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

36      Pääasian asianosaiset, Itävallan hallitus ja komissio eivät kiistä sitä, että pääasia koskee työsuhteen kestoa jonkun työnantajan palveluksessa ja että tämä kesto on otettava huomioon laskettaessa palkan käsitteen kattaman irtisanomiskorvauksen määrää (ks. vastaavasti em. asia Gruber, tuomion 22 kohta).

37      Sillä seikalla, että tätä kestoa voidaan lisätä lain säännöksen nojalla ottamalla huomioon sellaisen ase‑ tai siviilipalveluksen kesto, joka on suoritettu yleisen edun vuoksi ja joka ei liity työsuhteeseen, jonka perusteella korvaus myönnetään, ei ole vaikutusta mainitun korvauksen luonteeseen palkkana.

38      Koska irtisanomiskorvausta koskeva järjestelmä kuuluu näin EY 141 artiklan soveltamisalaan, voidaan eri työntekijöitä koskevia erityisiä tilanteita tämän järjestelmän osalta arvioida tämän artiklan määräysten perusteella.

39      Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asepalvelusta tai sen sijaan suoritettavaa pakollista siviilipalvelusta, joita voidaan vapaaehtoisesti pidentää, suorittaville henkilöille tulevaa etua, joka koostuu siitä, että näiden palvelusten kesto otetaan huomioon laskettaessa irtisanomiskorvausta, jota nämä henkilöt voivat jälkeenpäin vaatia, on pidettävä EY 141 artiklassa tarkoitetun palkan osana.

 Toinen ja kolmas kysymys

40      Toisella ja kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy ennen kaikkea sitä, ovatko EY 141 artikla ja direktiivi 75/117 esteenä sille, että irtisanomiskorvausta laskettaessa otetaan palvelusaikana huomioon enimmäkseen miesten suorittamien asepalvelusten tai niitä vastaavan siviilipalveluksen kesto, mutta ei useimmiten naisten pitämien hoitovapaiden kestoa.

 Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset

41      Gewerkschaftsbund tähdentää, että Oberster Gerichtshofin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan palkattomat jaksot on yleensä otettava huomioon irtisanomiskorvauksen määrää laskettaessa niin kauan kuin työsuhde jatkuu.

42      Kantaja katsoo, että toisessa ja kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä määriteltyjen ryhmän A, joka koostuu ase‑ tai siviilipalvelusta suorittavista työntekijöistä, ja ryhmän B, joka koostuu hoitovapaalla olevista työntekijöistä, välillä ei ole todellisia eroja.

43      Kantajan mukaan näet ei voida todeta, että toisin kuin asepalvelus, jonka suorittaminen on yleiseen etuun perustuva velvollisuus, hoitovapaa, sikäli kuin se ”ilmentää halua jatkaa itse lapsensa hoitamista”, perustuisi vapaaehtoisuuteen ja kuuluisi siis yksinomaan sen, jota asia koskee, yksityisen edun piiriin.

44      Asepalvelusta voidaan toisaalta pidentää vapaaehtoisilla jaksoilla. Toisaalta naisten on kantajan mukaan välttämätöntä jäädä hoitovapaalle, kun hoitopaikkoja on niukasti, hoitovapaalle jääminen ei houkuttele miehiä ja lasten huolto‑ ja kasvatusvelvollisuuden laiminlyönti on sanktioitu rikosoikeudellisesti.

45      Lisäksi pääasian kantajan mukaan nämä kaksi ryhmää ovat samassa asemassa niihin mahdollisuuksiin nähden, joita niillä on työskennellä kyseisen kauden aikana.

46      Gewerkschaftsbund katsoo sen perusteella, että EY 141 artiklassa ja direktiivin 75/117 1 artiklassa tarkoitetun samapalkkaisuuden kannalta APSG:n 8 §:ssä tarkoitettua työntekijöiden ryhmää voidaan verrata naispuolisiin työntekijöihin, joita MSchG:n 15 § koskee, ja että voidaan vain todeta, että ensimmäiseen ryhmään verrattuna toinen ryhmä kärsii perusteettomasta syrjinnästä.

47      Wirtschaftskammer Österreichin mielestä asepalvelusta suorittavista henkilöistä muodostuvaa ryhmää A ei ole mahdollista verrata hoitovapaalla olevista henkilöistä muodostuvaan ryhmään B, koska lainsäätäjä pyrkii näitä kahta ryhmää koskevilla säännöillä eri tavoitteisiin siten, että ei voida katsoa, että ryhmät olisivat toisiinsa verrattavissa tilanteissa.

48      Oberster Gerichtshof esittää ennakkoratkaisupyynnössään, että Itävallan järjestelmä, joka koskee oikeutta irtisanomiskorvaukseen, hoitovapaan aika voidaan jättää huomioimatta sillä perusteella, että tämä vapaa pidetään työntekijän etuun perustuvista syistä ja työntekijän aloitteesta.

49      Sen mukaan APSG:n 8 §:ssä tarkoitetut pakolliset palvelukset eivät sitä vastoin liity työntekijän etuun. Mitä tulee vapaaehtoisesti suoritettaviin palveluksiin, joihin naisille avoin sotilaallinen koulutuspalvelus kuuluu, ne ovat mahdollisia ainoastaan valtion sotilaallisen tarpeen perusteella. Tässä tapauksessa työsuhteen keskeyttäminen palvelee etuja, jotka ovat luonteeltaan yleisiä ja pääasiassa sotilaallisia.

50      Näin ollen Oberster Gerichtshofin mukaan ryhmien A ja B erilainen kohtelu on yhteensopivaa EY 141 ja direktiivin 75/117 1 artiklan kanssa.

51      Wirtschaftskammer Österreich lisää, että pääasiallinen syy siihen, ettei ryhmiä A ja B voida verrata toisiinsa, liittyy siihen, että asepalvelusta suorittavat henkilöt kärsivät erilaisesta kohtelusta, joka perustuu välittömästi heidän sukupuoleensa. Tämä erilainen kohtelu muodostuu Wirtschaftskammer Österreichin mukaan siitä, että asepalveluksen tai siviilipalveluksen aikana mainituilta henkilöiltä evätään sekä pääsy työelämään että myös ammatillinen koulutus ja uralla eteneminen, mikä asettaa heidät huonompaan asemaan kuin naiset. Tämän erilaisen kohtelun hyvittämiseksi miehille myönnettyjen etujen yhteensopivuus yhteisön oikeuden kanssa on sen mukaan todettu asiassa C‑79/99, Schnorbus, 7.12.2000 annetussa tuomiossa (Kok. 2000, s. I‑10997) ja asiassa C‑186/01, Dory, 11.3.2003 annetussa tuomiossa (Kok. 2003, s. I‑2479).

52      Myöskään Itävallan hallituksen mukaan MSchG:n mukaisella hoitovapaalla olevat naispuoliset työntekijät ja asepalvelusta suorittavat henkilöt eivät ole toisiinsa verrattavissa tilanteissa.

53      Se katsoo sen, että näitä jaksoja, joiden aikana työsuhteesta johtuvat velvoitteet keskeytyvät, ei oteta huomioon samalla tavalla irtisanomiskorvausta laskettaessa, selittyvän objektiivisilla perusteilla, ja katsoo, ettei tämä ero ole sukupuoleen perustuvaa syrjintää, joka on kielletty EY 141 artiklassa.

54      Komissio katsoo, ettei kahta edellä eriteltyä korvausjärjestelmää ole tarpeen verrata. Se väittää, että Oberster Gerichtshof haluaa ainoastaan selvittää, onko EY 141 artiklaa ja direktiivin 75/117 1 artiklaa tulkittava siten, että välillisen syrjinnän kannalta ne ovat esteenä MSchG:n 15 septies §:ssä säädetyn kaltaisille kansallisille säännöksille.

55      Komission mukaan vaikuttaisi lisäksi siltä, että sikäli kuin pääasia koskee sitä, että tosiasiallisesti ainoastaan naispuolisia työntekijöitä koskevaa vapaata ei oteta huomioon MSchG:n 15 septies §:n 1 momentista johtuvan poissulkemisen kohdistuessa vain naisiin, voidaan todeta, että esiintyy sukupuoleen perustuvaa suoraa syrjintää. Komissio ryhtyy kuitenkin ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tavoin tutkimaan, esiintyykö välillistä syrjintää.

56      Tämän ennakkoratkaisukysymyksen osalta komissio väittää, että hoitovapaata ja ase‑ ja siviilipalvelusta koskevista erilaisista järjestelmistä johtuvaa välillistä syrjintää koskeva kysymys voidaan jättää ratkaisematta. Näiden kahden järjestelmän vertailu ei toisaalta lisää mitään sen syrjinnän toteamiseksi, joka on jo näytetty toteen pelkästään MSchG:n 15 septies §:n rajoittavan sääntelyn perusteella, ja toisaalta siten ei voitaisi sen paremmin esittää mainitun syrjinnän perusteeksi mitään sellaista objektiivista seikkaa, johon ei liity mitään sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

57      Komissio katsoo joka tapauksessa, että MSchG:n 15 §:ään sisältyvän naisten erilaisen kohtelun perustelemiseksi ei ole mitään sellaista objektiivista seikkaa, johon ei liity mitään sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

58      Suora syrjintä, johon komissio on viitannut johtuu sen mukaan siitä, että miespuolisten työntekijöiden osalta ei millään tavalla viitata MSchG:n 15 septies §:n 1 momenttiin, jossa säädetään, ettei hoitovapaajaksoja oteta huomioon. Pääasian asianosaiset, huomautuksia esittäneet jäsenvaltiot, Itävallan hallitus ja komissio eivät kuitenkaan ole kiistäneet sitä, että voimassa oleva lainsäädäntö riittää varmistamaan miesten ja naisten pitämien hoitovapaiden samanlaisen kohtelun.

59      Sen ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen osalta, joka koskee hoitovapaata pitävien ja ase‑ tai siviilipalvelusta suorittavien työntekijöiden irtisanomiskorvausta koskevaa erilaista kohtelua, on huomioitava, että EY 141 artiklassa ja direktiivissä 75/117 vahvistettu samapalkkaisuuden periaate, samoin kuin syrjintäkiellon periaate, jonka erityinen ilmaus samapalkkaisuuden periaate on, edellyttää, että siitä hyötyvät miespuoliset työntekijät ja naispuoliset työntekijät ovat toisiinsa verrattavissa tilanteissa (ks. asia C‑218/98, Abdoulaye ym., tuomio 16.9.1999, Kok. 1999, s. I‑5723, 16 kohta ja asia C‑366/99, Griesmar, tuomio 29.11.2001, Kok. 2001, s. I‑9383, 39 kohta).

60      Tässä tapauksessa hoitovapaa on kuitenkin vapaa, jonka työntekijä pitää vapaaehtoisesti kasvattaakseen lastaan. Tämä vapaaehtoisuus ei voi menettää luonnettaan sen takia, että hyvin pienelle lapselle on vaikeaa löytää sopivaa hoitopaikkaa, niin valitettava kuin tämä tilanne onkin. Tällä vapaalla on eri tarkoitus kuin äitiyslomalla; siitä säädetään eri lainsäädännössä ja se voidaan lisäksi pitää muuhun aikaan kuin välittömästi äitiysloman jälkeen.

61      Kansallisen palveluksen suorittaminen sitä vastoin perustuu laissa säädettyyn kansalaisvelvollisuuteen eikä vastaa työntekijän yksityistä etua. Työsuhteelle yleisen edun vuoksi asetettu rasite on luonteeltaan yleinen riippumatta siitä, mikä yrityksen koko on tai kuinka kauan työntekijä on ollut sen palveluksessa.

62      Kansallisessa palveluksessa asevelvollinen on asevoimien käytettävissä jakson, jota hän ei valitse. Lisäksi kansallista palvelusta koskevan velvollisuuden erityisen luonteen johdosta yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että yhteisön oikeuden vastaista ei ole, että tämä velvollisuus on jäsenvaltiossa säädetty vain miehille (em. asia Dory).

63      Se seikka, että tätä palvelusta voidaan vapaaehtoisesti pidentää, ei hävitä sen luonnetta eikä muuta sen tarkoitusta. Vaikka asepalveluksen pidentäminen näet perustuu vapaaehtoisuuteen, on tällaisen pidentämisen perusteena APSG:n, jossa säädetään, että pidentäminen on mahdollista, mikäli sotilaallinen välttämättömyys sitä vaatii, mukainen julkisluonteisen tarpeen tyydyttäminen (APSG:n 8 §, Wehrgesetzin 19, 20, 23 ja 37 §).

64      Kussakin näistä tapauksista työsopimuksen keskeyttämisellä on omat perusteensa, tarkemmin sanottuna hoitovapaan tapauksessa työntekijän ja hänen perheensä etu ja kansallisen palveluksen tapauksessa kansallisen yhteisön etu. Koska nämä perusteet ovat luonteeltaan erilaisia, niistä nauttivat työntekijät eivät ole toisiinsa verrattavissa tilanteissa.

65      Edellä esitetyn perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että EY 141 artikla ja direktiivi 75/117 eivät ole esteenä sille, että laskettaessa irtisanomiskorvausta otetaan palvelusaikana huomioon enimmäkseen miesten suorittamien asepalvelusten tai niitä vastaavan siviilipalveluksen kesto, mutta ei useimmiten naisten pitämien hoitovapaiden kestoa.

 Oikeudenkäyntikulut

66      Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Itävallan hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto)

on ratkaissut Oberster Gerichtshofin 22.5.2002 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1)      Asepalvelusta tai sen sijaan suoritettavaa pakollista siviilipalvelusta, joita voidaan vapaaehtoisesti pidentää, suorittaville henkilöille tulevaa etua, joka koostuu siitä, että näiden palvelusten kesto otetaan huomioon laskettaessa irtisanomiskorvausta, jota nämä henkilöt voivat jälkeenpäin vaatia, on pidettävä EY 141 artiklassa tarkoitetun palkan osana.

2)      EY 141 artikla ja miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä helmikuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi 75/117/ETY eivät ole esteenä sille, että laskettaessa irtisanomiskorvausta otetaan palvelusaikana huomioon enimmäkseen miesten suorittamien asepalvelusten tai niitä vastaavan siviilipalveluksen kesto, mutta ei useimmiten naisten pitämien hoitovapaiden kestoa.

Skouris

Jann

Timmermans

Rosas

Puissochet

Cunha Rodrigues

Schintgen

Macken

Colneric

Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä kesäkuuta 2004.

R. Grass

V. Skouris

kirjaaja

presidentti

---

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.