62001B0151

1. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Sellaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkääminen, jossa velvoitetaan yritys lopettamaan kilpailusääntöjen rikkominen - Myöntämisedellytykset - Fumus boni juris - Monitahoisten oikeudellisten kysymysten tutkiminen välitoimista määräävässä tuomioistuimessa - Rajat

(EY 242 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

2. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Välitoimet - Myöntämisedellytykset - Vakava ja korjaamaton vahinko - Todistustaakka - Taloudellinen vahinko

(EY 242 ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

3. Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Välitoimet - Myöntämisedellytykset - Kiireellisyys - Huomioon otettavat seikat

(EY 242 ja EY 243 artikla; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohta)

1. Kysymys siitä, ovatko yrityksen sopimuspuoliltaan vaatimat sopimusehdot välttämättömiä kyseessä olevan tavaramerkin keskeisen tehtävän suojaamiseksi silloin, kun merkkiä käytetään, vaikka tosiasiassa ei turvauduta kyseisen yrityksen tarjoamaan palveluun, vai merkitsevätkö ne määräävän aseman väärinkäyttöä, koska ne ovat EY 82 artiklan toisen kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomia, on monitahoinen. Välitoimista päättävä tuomioistuin ei voi tehdä tämän kysymyksen esille nostamien ongelmien ratkaisemiseksi vaadittavaa perusteellista arviointia, kun tutkitaan sitä, onko pääasian kanne ilmeisesti perusteltu.

( ks. 185 kohta )

2. Välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimista, jotta vältyttäisiin siltä, että välitoimia hakevalle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Viimeksi mainitun kuuluu näyttää, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua ilman, että se joutuu kärsimään tällaista vahinkoa. Vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottomalla varmuudella, sillä varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta, riittää, että se on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä. Täytäntöönpanon lykkäystä tai välitoimea hakevan asianosaisen on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella vahinkoa voidaan pitää vakavana ja korjaamattomana.

Taloudellista vahinkoa ei poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta voida pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavana, koska vahinko voidaan myöhemmin korvata taloudellisesti. Näiden periaatteiden mukaisesti välitoimi on perusteltavissa, jos ilmenee, että ilman välitointa hakija joutuisi tilanteeseen, joka vaarantaisi sen olemassaolon ennen pääasian käsittelyn päättävän tuomion antamista.

( ks. 187, 188 ja 214 kohta )

3. Välitoimen määräämisen kiireellisyyden on johduttava riidanalaisen toimen vaikutuksista. Tätä arvioitaessa sen päätöksen, jonka täytäntöönpanoa lykkäämistä haetaan, lehdistössä saamalla julkisuudella ja kyseisen julkisuuden hakijalle mahdollisesti aiheuttamilla haittavaikutuksilla ei ole merkitystä.

( ks. 200 kohta )

Asiassa T-151/01 R,

Der Grüne Punkt - Duales System Deutschland AG, kotipaikka Köln (Saksa), edustajinaan asianajajat W. Deselaers, B. Meyring, E. Wagner ja C. Weidemann, prosessiosoite Luxemburgissa,

hakijana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään S. Rating, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastapuolena,

jota tukevat

Vfw AG, kotipaikka Köln, edustajanaan asianajaja H. F. Wissel, prosessiosoite Luxemburgissa,

Landbell AG, kotipaikka Mainz (Saksa), edustajanaan asianajaja A. Rinne, prosessiosoite Luxemburgissa,

ja

BellandVision GmbH, kotipaikka Pegnitz (Saksa), edustajanaan asianajaja A. Rinne, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijoina,

jossa hakija vaatii EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamisesta 20 päivänä huhtikuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2001/463/EY (Asia COMP D3/34493 - DSD) (EYVL L 166, s. 1) 3 artiklan täytäntöönpanon lykkäämistä sekä tämän päätöksen 4, 5, 6 ja 7 artiklan täytäntöönpanon lykkäämistä sikäli kuin näissä viitataan tuohon 3 artiklaan,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Saksan lainsäädäntö

1 Saksan hallitus antoi 12.6.1991 pakkausjätteiden välttämistä koskevan asetuksen (Verordnung über die Vermeidung von Verpackungsabfällen (BGBl. 1991 I, s. 1234; jäljempänä pakkausasetus), jonka korjattu toisinto tuli voimaan 28.8.1998. Tässä asetuksessa, jonka tarkoituksena on välttää tai vähentää pakkausjätteiden vaikutuksia ympäristöön, valmistajille ja myyjille asetetaan velvoite ottaa käytetyt myyntipakkaukset takaisin ja kierrättää ne julkisoikeudellisen jätehuoltojärjestelmän ulkopuolella. Myyntipakkaukset - ainoastaan nämä ovat tämän asian kannalta merkityksellisiä - ovat pakkauksia, joissa tavara myydään ja jotka päätyvät loppukäyttäjälle, sekä kaupan, ravitsemusalan ja muiden palveluntarjoajien käyttämiä pakkauksia, jotka mahdollistavat tai tekevät helpommaksi tavaran luovuttamisen loppukäyttäjälle, sekä kertakäyttöastioita ja -ruokailuvälineitä. Myyntipakkaukset erotetaan kuljetus- ja jakelupakkauksista.

2 Pakkausasetuksessa tarkoitetaan valmistajalla sitä henkilöä, joka valmistaa pakkauksia, pakkausmateriaaleja tai tuotteita, joista valmistetaan välittömästi pakkauksia, sekä sitä henkilöä, joka tuo pakkauksia markkinoille asetuksen soveltamisalalla. Myyjällä taas tarkoitetaan pakkausasetuksessa kaupan portaasta riippumatta sitä henkilöä, joka tuo markkinoille pakkauksia, pakkausmateriaaleja, tuotteita, joista valmistetaan välittömästi pakkauksia, tai pakattuja tavaroita. Myyjällä tarkoitetaan pakkausasetuksessa myös postimyyntiä harjoittavia yrityksiä. Loppukäyttäjä on pakkausasetuksen mukaan se, joka ei myy tavaraa edelleen hänelle toimitetussa muodossa.

3 Asianomaiset yritykset voivat täyttää valmistajille ja myyjille asetetut velvoitteet kahdella tavalla.

4 Yhtäältä valmistajien ja myyjien on pakkausasetuksen 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaan otettava myyntipaikassa tai sen välittömässä läheisyydessä maksutta takaisin loppukäyttäjien käyttämät myyntipakkaukset ja ohjattava ne kierrätykseen pakkausasetuksen liitteessä määriteltyjen määrällisten vaatimusten mukaisesti (jäljempänä omat jätehuoltoratkaisut). Pakkausasetuksen 6 §:n 1 momentin yhdeksännessä virkkeessä säädetään seuraavaa: "Jos myyjät eivät täytä ensimmäisen virkkeen mukaisia velvoitteita ottamalla pakkaukset takaisin niiden luovutuspaikassa, velvoitteet on täytettävä [pakkausasetuksen velvoitteista vapauttavan järjestelmän] välityksellä." Valmistajat ja myyjät voivat käyttää myös kolmansia osapuolia täyttääkseen takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuutensa (pakkausasetuksen 11 §). Lisäksi pakkausasetuksessa säädetään, että jos kyseessä ovat omat jätehuoltoratkaisut, "myyjän on ilmoitettava yksityisille loppukäyttäjille pakkauksen palautusmahdollisuudesta - - selvästi tunnistettavilla ja helppolukuisilla kylteillä" (pakkausasetuksen 6 §:n 1 momentin kolmas virke).

5 Toisaalta takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuus ei pakkausasetuksen 6 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan koske sellaisia valmistajia eikä myyjiä, jotka osallistuvat järjestelmään, joka takaa käytettyjen myyntipakkausten säännöllisen keräyksen myyjän koko toiminta-alueella joko suoraan loppukäyttäjiltä tai näiden asuinpaikan läheisyydestä (jäljempänä velvoitteista vapauttava järjestelmä). Tämä järjestelmä rajoittuu yksityisten loppukäyttäjien myyntipakkauksiin, ja yksityisillä loppukäyttäjillä tarkoitetaan kotitalouksia ja vastaavia pakkausjätteen syntypaikkoja, kuten ravintoloita, hotelleja, ruokaloita, toimistoja, kasarmeja, sairaaloita, oppilaitoksia, hyväntekeväisyysjärjestöjä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia sekä maatalous- ja pienyrityksiä lukuun ottamatta kirjapainoja ja muita paperia käsitteleviä yrityksiä.

6 Velvoitteista vapauttavaan ja järjestelmään kuulumattomia yrityksiä koskee kuitenkin yrityskohtainen takaisinottovelvollisuus.

7 Jotta tällainen järjestelmä saisi toimivaltaisten viranomaisten hyväksynnän, useiden edellytysten on täytyttävä, ja näitä ovat muun muassa kattavuus, jonka on käsitettävä vähintään koko osavaltio, loppukäyttäjäläheisyys, säännöllinen keräys ja jätehuollosta vastaavan julkisoikeudellisen yhteisön hyväksyntä.

8 Pakkausasetuksessa säädetään myös järjestelmän mukaisesti kerättävien pakkausten merkinnöistä. Pakkausasetuksen 6 §:n liitteessä I olevan 4 kohdan 2 alakohdan mukaan valmistajien ja myyjien on ilmoitettava pakkausasetuksen 6 §:n 3 momentin mukaiseen järjestelmään osallistumisestaan "pakkausmerkinnöillä tai muulla soveltuvalla keinolla".

9 Sekä kaikilla velvoitteista vapauttavan järjestelmän ylläpitäjillä, tähän järjestelmään osallistuvien yritysten pakkausten osalta, että kaikilla oman jätehuoltoratkaisunsa valinneilla valmistajilla ja myyjillä on ollut 1.1.2000 lähtien velvollisuus saavuttaa samat materiaalikohtaiset kierrätysasteet.

10 Takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuuksien täyttyminen varmistetaan tapauksen mukaan joko riippumattomien asiantuntijoiden laatimilla todistuksilla tai sellaisilla kerättyjä ja kierrätettyjä pakkausmääriä koskevilla tiedoilla, joiden oikeellisuus voidaan tarkistaa.

DSD:n perustama velvoitteista vapauttava järjestelmä

11 Der Grüne Punkt - Duales System Deutschland AG (jäljempänä hakija tai DSD) on vuodesta 1991 ollut ainoa yritys, joka ylläpitää koko Saksan kattavaa pakkausasetuksen velvoitteista vapauttavaa järjestelmää. DSD sai vuoden 1993 alussa tässä tarkoituksessa kaikkien Saksan osavaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksynnän.

12 DSD:n perustamaa järjestelmää (jäljempänä DSD-järjestelmä) kutsutaan "kaksoisjärjestelmäksi", koska pakkausten keräys ja kierrätys tapahtuu yksityisen yrityksen toimesta julkisen jätehuollon ulkopuolella.

13 Järjestelmä rahoitetaan siihen osallistuvien yritysten suorittamilla maksuilla. Yritykset liittyvät järjestelmään tekemällä DSD:n kanssa sopimuksen, joka antaa niille maksua vastaan oikeuden käyttää Der Grüne Punkt -merkkiä. Niillä on velvollisuus käyttää myyntipakkauksissaan Der Grüne Punkt -merkkiä. DSD on rekisteröidyn Der Grüne Punkt -yhteisömerkin haltija.

14 Der Grüne Punkt -merkillä varustetut myyntipakkaukset kerätään niiden koostumuksen mukaan erityisiin roskalaatikoihin (metallit, muovit ja yhdistelmämateriaalit) tai kotitalouksien läheisyyteen sijoitettuihin keräysastioihin (erityisesti paperi ja lasi), kun muut jätteet puolestaan laitetaan julkisten jätehuoltolaitosten roskalaatikoihin.

15 DSD ei kuitenkaan kerää käytettyjä myyntipakkauksia itse, vaan se on antanut tämän palvelun alihankintana paikallisille yrityksille, joilla on yksinoikeus kerätä ja lajitella tietyn alueen käytetyt myyntipakkaukset.

16 Lajitellun materiaalin kuljettaa kierrätyskeskukseen joko jätehuoltoyritys itse tai kolmas osapuoli, tai se luovutetaan yrityksille, jotka ovat antaneet DSD:lle sitoumuksen huolehtia käytettyjen pakkausten kierrätyksestä.

17 DSD:n ylläpitämällä järjestelmällä ei kerätä kaikkia pakkausasetuksessa tarkoitettuja myyntipakkauksia (katso edellä 1 kohta), vaan ainoastaan kotitalouksille ja vastaaville käyttäjille päätyvät, kaikenlaisista aineista koostuvat myyntipakkaukset.

18 On olemassa muitakin yrityksiä, jotka ottavat vastaan ja kierrättävät tiettyjä myyntipakkauksia. Kyseiset järjestelmät eivät kuitenkaan ole pakkausasetuksen 6 §:n 3 momentissa tarkoitettuja riittävän kattavia keräys- ja kierrätysjärjestelmiä. Nämä yritykset toimivat pakkausasetuksen 6 §:n 1 ja 2 momentin sekä 11 §:n nojalla kolmansina osapuolina (katso edellä 4 kohta), eli ne ottavat valmistajan tai myyjän takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuudet suoraan vastattavakseen.

Sopimusmääräykset

19 DSD:n ja tämän ylläpitämään järjestelmään osallistuvien yritysten välisiä suhteita säädellään Der Grüne Punkt -merkin käyttöä koskevalla sopimuksella (jäljempänä sopimus).

20 Sopimuksessa määrätään, että yrityksen on järjestelmään osallistuakseen saatava DSD:ltä lupa käyttää maksua vastaan Der Grüne Punkt -merkkiä (sopimuksen 1 §:n 1 kohta).

21 DSD takaa järjestelmässä mukana oleville yrityksille, että näiden käytetyt myyntipakkaukset kerätään, lajitellaan ja kierrätetään siten, että yritykset vapautuvat kyseisten pakkausten takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuuksistaan (sopimuksen 2 §).

22 Järjestelmään osallistuvan yrityksen on kiinnitettävä Der Grüne Punkt -merkki jokaiseen ilmoitettuun ja kotimaassa myytävään pakkaukseen määrätyssä muodossa ja siten, että se on loppukäyttäjän näkyvissä. DSD voi vapauttaa yrityksen tästä velvoitteesta (sopimuksen 3 §:n 1 kohta).

23 Sopimuksen 4 §:n 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Merkinkäyttäjä maksaa [DSD:lle] lisenssimaksun kaikista Der Grüne Punkt -merkillä varustetuista pakkauksista, jotka se myy Saksan liittotasavallan alueella tämän sopimuksen mukaisesti. Poikkeuksista on sovittava erikseen ja kirjallisesti."

24 Lisenssimaksun suuruus lasketaan kahden tekijän perusteella, nimittäin yhtäältä pakkauksen painon ja pakkauksessa käytetyn materiaalin ja toisaalta pakkauksen tilavuuden tai pakkauksen pinta-alan mukaan.

25 Lisenssimaksua voidaan muuttaa DSD:n päätöksellä. Lisenssimaksujen korotus tai alentaminen tehdään seuraavien periaatteiden mukaisesti: lisenssimaksut lasketaan ilman voittolisää, ne on tarkoitettu kattamaan ainoastaan keräyksestä, lajittelusta ja kierrätyksestä syntyneet kustannukset sekä hallintokustannukset (sopimuksen 4 §:n 3 kohta). Järjestelmän kustannukset kohdistetaan mahdollisimman tarkasti kustannukset aiheuttaneille yksittäisille materiaaleille.

26 Sopimuksen 5 §:n 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

"Kaikista niistä Der Grüne Punkt -merkillä varustetuista pakkauksista laskutetaan, jotka merkinkäyttäjä myy Saksan liittotasavallan alueella. - - "

27 Lopuksi DSD:n antamien yhteisömerkin käyttöä koskevien sääntöjen (Markensatzung) 5 kohdassa todetaan seuraavaa:

"Yhteisömerkit luotiin ensinnäkin siksi, jotta kuluttajat ja kauppa voisivat tunnistaa ne tuotteet, joiden pakkaus kuuluu DSD-järjestelmän piiriin ja joiden pakkaus on mahdollista ottaa talteen ja kierrättää julkisen jätehuollon ulkopuolella, ja jotta ne voisivat erottaa kyseiset tuotteet muista tuotteista, toiseksi siksi, jotta kuluttajia voitaisiin kannustaa jättämään nämä pakkaukset DSD-järjestelmän keräysastioihin, ja lopuksi siksi, jotta voitaisiin tehdä tunnetuksi DSD-järjestelmän mukaisesti tarjottavat uusioraaka-aineiden talteenotto- ja kierrätyspalvelut."

Riita-asian tausta

28 DSD ilmoitti 2.9.1992 komissiolle paitsi yhtiöjärjestyksestään myös useista sopimuksista - palvelusopimuksesta, merkin käyttöä koskevasta sopimuksesta ja takuusopimuksesta - ja pyysi puuttumattomuustodistusta tai vaihtoehtoisesti poikkeuslupapäätöstä.

29 Sen jälkeen kun Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä oli julkaistu (EYVL 1997, C 100, s. 4) 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204) 19 artiklan 3 kohdan mukainen ilmoitus, jossa komissio ilmoitti aikomuksestaan tehdä ilmoitettujen sopimusten kannalta myönteinen päätös, kolmannet osapuolet, joita asia koskee, esittivät komissiolle huomautuksia, jotka koskivat muun muassa merkin käyttöä koskevan sopimuksen soveltamiseen liittyviä eri seikkoja. Kolmannet osapuolet katsoivat erityisesti, että tällainen sopimus voi vääristää kilpailua osallistuttaessa sekä DSD:n että jonkin toisen palveluntarjoajan järjestelmään, koska tämä johtaa kaksinkertaisiin maksuihin.

30 DSD esitti 15.10.1998 komissiolle sitoumuksensa välttää kaksinkertaisia maksuja osallistuttaessa myös alueellisesti toimivaan pakkausasetuksen velvoitteista vapauttavaan järjestelmään.

31 Komissio katsoi 3.11.1999, että tämän sitoumuksen, joka kattoi ainoastaan pakkausasetuksen velvoitteista vapauttavat järjestelmät, oli käsitettävä myös yritysten omat jätehuoltoratkaisut, joilla huolehditaan osasta myyntipakkauksia.

32 Kantelijat esittivät 15.11.1999 komissiolle uusia huomautuksia.

33 DSD toimitti 13.3.2000 päivätyllä kirjeellä komissiolle kaksi lisäsitoumusta.

34 Komissio teki 20.4.2001 päätöksen 2001/463/EY EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan soveltamisesta (Asia COMP D3/34493 - DSD) (EYVL L 166, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös).

35 Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että sopimukseen liittyvät sitoumukset koskevat useita tilanteita.

36 Yksi sitoumus koskee tilannetta, jossa yhteen tai useampaan osavaltioon rajoittuvasta velvoitteista vapauttavasta järjestelmästä muodostuu DSD-järjestelmän vaihtoehto. Tällaisessa tilanteessa samanlaiset pakkaukset saattavat kuulua kyseisissä osavaltioissa vaihtoehtoiseen järjestelmään ja muissa osavaltioissa DSD-järjestelmään. Tällaisia tapauksia varten DSD on antanut seuraavan sitoumuksen (riidanalaisen päätöksen 59 perustelukappale):

"Jos nykyiselle kaksoisjärjestelmälle perustetaan alueellisesti toimivia vaihtoehtoisia järjestelmiä, jotka osavaltion viranomaiset ovat virallisesti tunnustaneet pakkausasetuksen 6 §:n 3 momentin mukaisiksi, [DSD] on valmis soveltamaan merkin käyttöä koskevaa sopimusta siten, että merkinkäyttäjille annetaan mahdollisuus antaa osa pakkauksistaan kyseisen järjestelmän hoidettavaksi. [DSD] ei peri merkin käyttöä koskevan sopimuksen mukaista lisenssimaksua sellaisista pakkauksista, jotka todistetusti osallistuvat tällaiseen vaihtoehtoiseen järjestelmään. Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen pakkausten vapauttaminen lisenssimaksusta edellyttää lisäksi, että tämä ei vaikuta Der Grüne Punkt -merkin tavaramerkkisuojaan."

37 DSD on antanut lisäksi seuraavan sitoumuksen siltä varalta, että valmistajat ja myyjät käsittelevät osan myyntipakkauksistaan omassa jätehuoltojärjestelmässään ja antavat loput DSD-järjestelmän käsiteltäviksi (riidanalaisen päätöksen 61 perustelukappale):

"Jos myyjät ja valmistajat järjestävät osan pakkausasetuksen soveltamisalaan kuuluvien myyntipakkausten takaisinotosta ja kierrätyksestä pakkausasetuksen 6 §:n 1 ja/tai 2 momentin (sekä 11 §:n) mukaisesti ja antavat loput DSD-järjestelmän käsiteltäviksi (6 §:n 1 momentin yhdeksäs virke), [DSD] ei peri merkin käyttöä koskevan sopimuksen mukaista lisenssimaksua pakkausmäärästä, joka todistettavasti on otettu takaisin pakkausasetuksen 6 §:n 1 ja/tai 2 momentin mukaisesti. Tämä on osoitettava pakkausasetuksen liitteessä I olevassa 2 momentin esitettyjen vaatimusten mukaisesti."

38 Välitoimista päättävässä tuomioistuimessa pidetyssä kuulemistilaisuudessa (jäljempänä 58 kohta) selitettiin, että tällä sitoumuksella on katsottava tarkoitettavan sitä, että pakkausasetuksen 6 §:n 1 ja/tai 2 momentin mukaisesti takaisin otetuissa myyntipakkauksissa ei ole Der Grüne Punkt -merkkiä.

39 Komissio teki oikeudellista arviointia koskevassa riidanalaisen päätöksen osassa ensinnäkin sen päätelmän, että DSD:llä on määräävä markkina-asema.

40 Komissio teki tämän päätelmän määriteltyään ensin asian kannalta merkitykselliset markkinat. Asian kannalta merkitykselliset tuotemarkkinat ja maantieteelliset markkinat analysoituaan komissio päätteli, että "laajimmin määritellyt markkinat muodostuvat yksityisten loppukäyttäjien käyttämien myyntipakkausten takaisinoton ja kierrätyksen järjestämisestä Saksassa" (riidanalaisen päätöksen 92 perustelukappale).

41 Komissio tarkasteli DSD:n taloudellista vahvuutta näin eritellyillä markkinoilla. Se korostaa, että DSD on ainoa yritys, joka ylläpitää Saksassa pakkausasetuksen velvoitteista vapauttavaa järjestelmää, ja toteaa, että tämän osuus asian kannalta merkityksellisistä markkinoista - sellaisina kuin nämä edellisessä kohdassa eriteltiin - on vähintään 82 prosenttia (riidanalaisen päätöksen 95 perustelukappale). DSD:n taloudelliseen vahvuuteen myötävaikuttavat komission mukaan lisäksi huomattavat markkinoille pääsyn esteet (riidanalaisen päätöksen 96 perustelukappale).

42 Komissio tarkasteli sitten määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

43 Komission tekemä arviointi perustuu tämän osalta siihen lähtökohtaan, että "DSD ei - - sido sopimuksen mukaista korvausta sopimuksen 2 §:n mukaisen takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuudesta vapauttavan palvelun tarjoamiseen vaan ainoastaan Der Grüne Punkt -merkin käyttöön myyntipakkauksissa", ja siihen toteamukseen, että "DSD velvoittaa sopimuskumppanin kiinnittämään merkin jokaiseen ilmoitettuun ja kotimaassa myytävään pakkaukseen", paitsi jos DSD myöntää tästä harkintansa mukaan poikkeuksen (riidanalaisen päätöksen 100 perustelukappale). Komissio tekee tästä sen päätelmän, että DSD käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa aina silloin, kun "velvoitteiden piiriin kuuluvat yritykset osallistuvat vain osalla pakkauksistaan DSD:n tarjoamaan palveluun tai luopuvat Saksassa kokonaan DSD:n palvelusta" (riidanalaisen päätöksen 101 perustelukappale). Komissio on nimittäin sitä mieltä, että asettamalla kohtuuttomia hintoja ja kauppaehtoja silloin, kun merkin käyttö ei ole sidoksissa siihen, että tosiasiallisesti turvauduttaisiin DSD:n hoitamaan velvoitteista vapauttavaan palveluun, DSD rikkoo EY 82 artiklan 2 kohdan a alakohtaa. Komissio täsmentää, että "erillisten pakkaussarjojen ja jakelulinjojen käyttöönotto muodostuu väistämättä pakolliseksi, kun sopimukseen perustuva velvollisuus käyttää merkkiä ja korvauksen sitominen merkin käyttöön yhdistetään" (riidanalaisen päätöksen 112 perustelukappale).

44 Kuvatessaan tarkemmin sopimusperusteisen lisenssimaksujärjestelyn vääristäviä vaikutuksia esimerkkien avulla komissio erottaa toisistaan muun muassa tapauksen, joka koskee DSD:n ja velvoitteista vapauttavien muiden järjestelmien välisen kilpailun rajoittamista (tapausryhmä I), ja tapauksen, joka koskee DSD:n ja omien jätehuoltoratkaisujen välisen kilpailun rajoittamista (tapausryhmä II).

45 Komissio täsmentää, että lisenssimaksua koskevia määräyksiä ei voida perustella väitteellä, että Der Grüne Punkt -merkin käyttö sellaisissa pakkauksissa, joista osa ei kuulu velvoitteista vapauttavan palvelun piiriin, on ristiriidassa pakkausasetuksen kanssa (riidanalaisen päätöksen 136-142 perustelukappale), eikä määräyksiä voida perustella myöskään tarpeella suojella Der Grüne Punkt -merkin erottamiskykyä (143-153 perustelukappale). Tämän viimeksi mainitun kohdan osalta komissio katsoo, että "Der Grüne Punkt -merkin olennainen tehtävä täyttyy, jos se ilmaisee kuluttajalle, että tällä on mahdollisuus antaa pakkaus DSD:n käsiteltäväksi", ja komissio päättelee tästä, että "Der Grüne Punkt -merkin tehtävä ei näin ollen edellytä, että vain osan pakkauksista osallistuessa DSD-järjestelmään, vain kyseinen osa niistä varustetaan merkillä" (145 perustelukappale).

46 Todettuaan, että määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, komissio tarkastelee asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla tapaa, jolla DSD on määrättävä lopettamaan perustamissopimuksen rikkominen.

47 Riidanalaisen päätöksen 165 perustelukappaleessa todetaan siten seuraavaa:

"Todetun rikkomisen jatkamisen tai toistumisen estämiseksi on tarpeen, että DSD sitoutuu kaikkien merkin käyttöä koskevien sopimusten sopimuskumppaneittensa suhteen siihen, että se ei peri lisenssimaksua Saksassa markkinoille saatettujen Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen myyntipakkausten siitä määrästä, jota merkin käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n mukainen velvoitteista vapauttava palvelu ei koske. Tämä velvoite korvaa merkin käyttöä koskevan sopimuksen 4 §:n 1 kohdan 2 alakohdan poikkeusjärjestelyn."

48 Riidanalaisen päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:

"1 artikla

Der Grüne Punkt - Duales System Deutschland AG:n, Köln, jäljempänä DSD, menettely vaatia merkin käyttöä koskevan sopimuksen 4 §:n 1 kohdan 1 alakohdan ja 5 §:n 1 kohdan 1 alakohdan perusteella lisenssimaksun suorittamista Saksassa markkinoille saatettujen Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen myyntipakkausten kokonaismäärästä on yhteismarkkinoille soveltumatonta, kun pakkausasetuksen velvoittamat yritykset

a) käyttävät DSD:n tarjoamaa merkin käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n mukaista velvoitteista vapauttavaa palvelua ainoastaan osalle pakkausmäärästä tai eivät käytä sitä ollenkaan, mutta saattavat Saksassa markkinoille pakkauksen, joka on samanlainen Euroopan talousalueeseen kuuluvassa toisessa jäsenvaltiossa markkinoilla olevan pakkauksen kanssa ja osallistuu Der Grüne Punkt -merkillä varustettuun takaisinottojärjestelmään sekä

b) osoittavat, että ne täyttävät pakkausasetuksen mukaiset velvoitteensa velvoitteista vapauttavien kilpailevien järjestelmien tai omien jätehuoltoratkaisujen avulla niiden pakkausmäärien tai osamäärien suhteen, joille ne eivät käytä vapauttavaa palvelua.

2 artikla

DSD:n on lopettava 1 artiklassa tarkoitettu rikkominen viipymättä.

DSD:n on estettävä 1 artiklassa esitetyn menettelyn jatkuminen tai toistuminen taikka vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden toteuttaminen.

DSD:n on lisäksi täytettävä 3-7 artiklassa vahvistetut ehdot.

3 artikla

DSD:n on sitouduttava kaikkien merkin käyttöä koskevan sopimuksen tehneiden osapuolien suhteen siihen, että se ei peri lisenssimaksua Saksassa markkinoille saatettujen Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen myyntipakkausten siitä määrästä, jota merkin käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n mukainen velvoitteista vapauttava palvelu ei koske ja joiden osalta pakkausasetuksen mukaiset velvoitteet osoitetaan jälkikäteen muulla tavoin täytetyiksi.

Ensimmäisen kohdan mukainen velvoite korvaa merkin käyttöä koskevan sopimuksen 4 §:n 1 kohdan 2 alakohdan mukaisen poikkeusjärjestelyn.

4 artikla

1. DSD ei saa periä lisenssimaksua pakkauksista, jotka toisessa jäsenvaltiossa osallistuvat Der Grüne Punkt -merkkiä käyttävään keräys- ja kierrätysjärjestelmään ja jotka merkkiä käyttäen saatetaan pakkausasetuksen soveltamisalan piirissä markkinoille, jos pakkausasetuksen mukaiset velvoitteet osoitetaan täytetyksi muilla tavoin kuin osallistumalla DSD:n perustamaan pakkausasetuksen 6 §:n 3 kohdan mukaiseen järjestelmään.

2. DSD voi vaatia, että lisenssimaksun perimättä jättämisen edellytyksenä on, että 1 kohdassa tarkoitetussa pakkauksessa on Der Grüne Punkt -merkin läheisyydessä loppukäyttäjälle tarkoitettu selkeä kirjallinen tai muu soveltuva merkintä siitä, että pakkaus ei osallistu DSD:n perustamaan pakkausasetuksen 6 §:n 3 kohdan mukaiseen järjestelmään.

3. Jos merkinnän selkeydestä ollaan eri mieltä, osapuolten on viikon kuluessa siitä, kun niistä toinen tai ne molemmat ovat todenneet erimielisyyden, pyydettävä komissiota nimittämään asiantuntija.

Asiantuntija saa tehtäväkseen selvittää neljän viikon kuluessa, riittävätkö osapuolten keskustelemat merkintätavat täyttämään 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset ottaen huomioon pakkauksen perustehtävät.

Osapuolet jakavat asiantuntijasta aiheutuvat kustannukset tasan.

5 artikla

1. Jos kyseessä on osittainen tai täysimittainen osallistuminen velvoitteista vapauttavaan kilpailevaan järjestelmään, osoitukseksi pakkausasetuksen 3 ja 4 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttämisestä muulla tavoin riittää järjestelmän ylläpitäjän vakuutus siitä, että kyseinen pakkausmäärä osallistuu kilpailevaan järjestelmään.

2. Jos kyseessä on osittainen tai täysimittainen osallistuminen omaan jätehuoltoratkaisuun, osoitukseksi riittää jälkikäteen toimitettava riippumattoman asiantuntijan lausunto siitä, että talteenotto- ja kierrätysvaatimukset on kyseisen pakkausmäärän osalta täytetty. Lausunto voidaan osoittaa joko yksittäisille valmistajille tai jakelijoille taikka oman jätehuoltoratkaisun valinneelle yhteisölle.

3. DSD ei voi vaatia, että lausunto annetaan aikaisemmin kuin pakkausasetuksessa säädetään.

4. Pakkausasetuksen senhetkisestä toisinnosta riippumatta DSD:lle toimitettavan lausunnon osalta riittää, että siinä vahvistetaan sopimuspuolen täyttäneen takaisinotto- ja kierrätysvaatimukset tietyn pakkausmäärän osalta.

5. Jos lausunto sisältää muita tietoja, nämä voidaan poistaa.

6. Sekä järjestelmän ylläpitäjän vakuutus että riippumattoman asiantuntijan lausunto voidaan korvata tilintarkastajan lausunnolla, jossa vahvistetaan jälkikäteen, että tietty pakkausmäärä täyttää pakkausasetuksen mukaiset velvoitteet.

7. Merkin käyttöä koskevan sopimuksen muita määräyksiä ei voida käyttää tavalla, joka johtaisi DSD:lle toimitettavien todisteiden tiukentamiseen.

6 artikla

1. DSD:n on noudatettava 3, 4 ja 5 artiklan ehtoja kaikkien merkin käyttöä koskevan sopimuksen tehneiden sopimuskumppanien suhteen tämän päätöksen tiedoksiantamisesta alkaen ja ilmoitettava tästä kaikille merkin käyttöä koskevan sopimuksen tehneille sopimuskumppaneille kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta.

2. Merkin käyttöä koskevan sopimuksen määräyksiä ei saa soveltaa tavalla, joka hidastaa 1 kohdassa tarkoitetun velvoitteen välitöntä toteuttamista.

7 artikla

DSD:n on ilmoitettava komissiolle 3-6 artiklan velvoitteiden toteuttamisesta kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta."

Asian käsittelyn vaiheet

49 DSD nosti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 5.7.2001 toimittamallaan kannekirjelmällä EY 230 artiklan neljännen kohdan mukaisen kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.

50 Se haki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla myös EY 242 artiklan nojalla tämän päätöksen 3 artiklan täytäntöönpanon lykkäämistä sekä 4, 5, 6 ja 7 artiklan täytäntöönpanon lykkäämistä siltä osin kuin näissä viitataan tuohon 3 artiklaan, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ratkaissut pääasian.

51 Koska edellä mainittuun hakemukseen sisältyi runsaasti perusteluja ja koska välitoimimenettelyssä on voitava tehdä ratkaisu nopeasti, hakijaa pyydettiin jättämään tästä hakemuksesta uusi versio, jossa on enintään 30 sivua. Lyhennetty hakemus toimitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 13.7.2001.

52 Lyhennetty välitoimihakemus annettiin komissiolle tiedoksi 16.7.2001.

53 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 16., 19. ja 20.7.2001 saapuneiksi kirjatuilla hakemuksillaan Vfw AG, Landbell AG ja BellandVision GmbH pyysivät saada osallistua väliintulijoina tämän asian käsittelyyn komission vaatimusten tueksi.

54 Väliintulohakemukset annettiin asianosaisille tiedoksi.

55 Komissio esitti kirjalliset huomautuksensa välitoimihakemuksesta 28.8.2001.

56 DSD ja komissio ilmoittivat kirjallisesti, etteivät ne vastusta väliintulohakemuksia. DSD kuitenkin pyysi, että välitoimihakemuksen useita liitteitä käsiteltäisiin väliintulohakemuksen tekijöihin nähden luottamuksellisesti.

57 Lyhennetty ei-luottamuksellinen välitoimihakemus ja komission huomautukset annettiin väliintulohakemuksen tekijöille tiedoksi 5.9.2001. Samana päivänä näitä pyydettiin saapumaan asian suulliseen käsittelyyn.

58 Kuulemistilaisuus välitoimista päättävän tuomarin luona pidettiin 21.9.2001.

59 Tässä kuulemistilaisuudessa välitoimista päättävä tuomari katsoi väliintulohakemuksen tekijöiden osoittaneen EY:n tuomioistuimen perussäännön 37 artiklan toisen kohdan mukaisesti, jota sovelletaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen tuon perussäännön 46 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla, että asian ratkaisu koskee heidän oikeuttaan, ja hyväksyi siten kaikki kolme väliintulijoiksi tämän asian käsittelyyn.

60 Se hyväksyi välitoimimenettelyssä myös pyynnön käsitellä luottamuksellisesti DSD:n hakemuksen liitteiden tiettyjä tietoja, koska näitä tietoja voidaan ensi näkemältä pitää salaisina tai luottamuksellisina ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mitä komissio ei ole kiistänyt.

61 Komissio ilmoitti edelleen kuulemistilaisuudessa luopuvansa oikeudenkäyntiväitteestä, jonka se oli huomautuksissaan esittänyt, joten lausunnon antaminen siitä raukeaa.

Oikeudellinen arviointi

62 Sekä EY 242 artiklan että Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 1988 tehdyn neuvoston päätöksen 88/591/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 319, s. 1) 4 artiklan nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna 8.6.1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 93/350/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 144, s. 21), ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä kanteen kohteena olevan säädöksen täytäntöönpanon lykättäväksi, jos se katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät.

63 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksessa on ilmoitettava seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaaditun välitoimen myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris). Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus on hylättävä, jos jompikumpi edellytyksistä ei täyty (asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok. 1996, s. I-4971, 30 kohta ja asia T-350/00 R, Free Trade Foods v. komissio, määräys 1.2.2001, Kok. 2001, s. II-493, 32 kohta). Välitoimista päättävä tuomioistuin vertailee tarvittaessa myös kyseessä olevia intressejä (asia C-445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok. 2001, s. I-1461, 73 kohta).

64 Haetun välitoimen on lisäksi oltava sillä tavalla väliaikainen, ettei sillä oteta ennalta kantaa riidanalaisiin oikeus- tai tosiseikkoihin eikä tehdä etukäteen tyhjiksi pääasiassa myöhemmin annettavan ratkaisun vaikutuksia (asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok. 1995, s. I-2165, 22 kohta).

1. Asianosaisten lausumat

DSD:n lausumat

Fumus boni juris

65 DSD rajaa ensinnäkin alustavissa huomautuksissaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklan ulottuvuuden täsmentäessään, että tämä artikla koskee sellaista Der Grüne Punkt -merkin käyttäjää, joka haluaisi osallistua kilpailevaan järjestelmään itse vapaasti määrittämänsä pakkausmäärän osalta, osallistua DSD-järjestelmään lopun pakkausmäärän osalta ja varustaa erotuksetta molemmat pakkausmäärät Der Grüne Punkt -tavaramerkillä.

66 DSD ilmoittaa sitten, että Der Grüne Punkt -tavaramerkillä on kaksi tehtävää. Yhtäältä merkin avulla voidaan DSD:n mukaan tunnistaa ne valmistajien ja myyjien pakkaukset, jotka käsitellään DSD-järjestelmässä sen johdosta, että kyseiset valmistajat ja myyjät ovat mukana tässä järjestelmässä (alkuperätehtävä). Toisaalta DSD katsoo merkin ilmoittavan kuluttajille, että tällaiset pakkaukset on tuotava DSD-järjestelmän mukaisiin keräysastioihin (signaalivaikutus).

67 DSD katsoo lisäksi, että riidanalaisen päätöksen 3 artiklan oikeudellisena seurauksena DSD:n on myönnettävä Der Grüne Punkt -tavaramerkin käyttölisenssejä, vaikka tällä merkillä varustettuja pakkauksia voidaan käsitellä kilpailevassa järjestelmässä, ja luovuttava tämän pakkausmäärän osalta lisenssimaksujen perimisestä. Hakija väittää siis joutuvansa myöntämään Der Grüne Punkt -tavaramerkin pakollisia ilmaisia käyttölisenssejä, minkä komissio sitä paitsi DSD:n mukaan myönsi 1.9.2000 lähettämässään kirjeessä.

68 DSD esittää neljä perustelua sen väitteen tueksi, että sopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukainen lisenssimaksujärjestely ei merkitse EY 82 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

69 Ensinnäkin hakija vetoaa tavaramerkin ydinsisällön loukkaamiseen. Ydinsisältö on kantajan mukaan suojattu niin kansallisen kuin yhteisönkin oikeuden nojalla.

70 Kansallisen oikeuden nojalla Der Grüne Punkt -tavaramerkki on Gesetz über den Schutz von Marken und sonstigen Kennzeichen -nimisen lain (laki tavaramerkkien ja muiden tunnusmerkkien suojasta, BGBl. 1994 I, s. 3082, jäljempänä Markengesetz) 97 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhteisömerkki, ja tämän säännöksen mukaan yhteisömerkiksi voidaan rekisteröidä "jokainen sellainen merkki, jota voidaan suojella [Markengesetzin] 3 §:ssä tarkoitettuna tavaramerkkinä ja jolla yhteisömerkin haltijan jäsenyritysten tavarat tai palvelut voidaan erottaa muiden yritysten tavaroista tai palveluista kaupallisen tai maantieteellisen alkuperän, lajin, laadun tai muiden ominaisuuksien osalta". Hakijan mukaan kyseessä oleva tavaramerkki rekisteröitiin vuonna 1991 asianmukaisesti Deutsches Patent- und Markenamtissa (Saksan patentti- ja tavaramerkkivirasto) tuolloin voimassa olleen Warenzeichengesetz-nimisen lain 17 §:n nojalla. Hakija tekee tästä sen päätelmän, että alkuperästä kertova tavaramerkin tehtävä on välttämättä tunnustettu.

71 Bundespatentgericht katsoi hakijan mukaan 18.9.1996, että Der Grüne Punkt -tavaramerkki ilmaisee DSD-järjestelmään osallistuvien yritysten ympäristösitoumukset ja osoittaa, että DSD-järjestelmä on pakkausten käsittelyä koskevien lakisääteisten vaatimusten mukainen. Landgericht Hamburg katsoi hakijan mukaan 23.12.1996, että Der Grüne Punkt -tavaramerkki sisältää konkreettisen tiedon, "nimittäin tiedon kierrätyksestä kaksoisjärjestelmän välityksellä", ja että "ne kansalaiset, joille ympäristöasiat ovat tärkeitä, arvostavat tätä seikkaa ja arvostavat samoin aivan erityisesti täten eriteltyjä pakkauksia".

72 Hakijan mukaan Oberlandesgericht Köln muistutti 8.5.1998 antamassaan tuomiossa siitä "keskeisestä merkityksestä", jonka Der Grüne Punkt -tavaramerkki on saavuttanut, vaikka Bundesgerichtshof kumosikin myöhemmin tuon tuomion.

73 Yhteisön oikeuden mukaan, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sitä tulkinnut, tavaramerkkioikeuden ydinsisältönä on taata kuluttajille tai loppukäyttäjille se, että kyseisellä tavaramerkillä varustetuilla tavaroilla on tietty alkuperä (asia 3/78, Centrafarm, tuomio 10.10.1978, Kok. 1978, s. 1823, Kok. Ep. IV, s. 173, 12 kohta), suojella tavaramerkin haltijaa sekaannusvaaralta (asia C-317/91, Deutsche Renault, tuomio 30.11.1993, Kok. 1993, s. I-6227, Kok. Ep. XIV, s. I-487, 30 kohta) ja suojata tätä sellaisilta kilpailijoilta, jotka haluaisivat käyttää väärin tavaramerkin asemaa ja mainetta markkinoilla myymällä tavaroita, jotka on asiattomasti varustettu tällaisella tavaramerkillä (asia C-232/94, MPA Pharma, tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. I-3671, 17 kohta ja asia C-63/97, BMW, tuomio 23.2.1999, Kok. 1999, s. I-905, 52 kohta). Kun sekä DSD-järjestelmään osallistuvat että sen ulkopuolelle jäävät myyntipakkaukset varustetaan Der Grüne Punkt -tavaramerkillä, hakijan mukaan on selvää, että DSD:n kilpailijat voivat hyötyä tämän tavaramerkin asemasta ja maineesta.

74 Hakijan mukaan komissio katsoo riidanalaisessa päätöksessä Kammergericht Berlinin 14.6.1994 antaman tuomion erään virkkeen nojalla, että Der Grüne Punkt -tavaramerkki osoittaa pakkausten käsittelymahdollisuuden olemassaolon. Hakijan mukaan tätä virkettä lainataan kuitenkin sen asiayhteyden ulkopuolella. Vaikka nimittäin hakijan mukaan pitääkin paikkansa, että tämä tuomioistuin katsoi Der Grüne Punkt -tavaramerkin ainoaksi merkitykseksi kohdeyleisölle sen, että tällä merkillä varustetut tavarat voidaan käsitellä DSD-järjestelmän avulla, tuomioistuin vahvisti kuitenkin ensin tämän tavaramerkin alkuperätehtävän ja tyytyi sitten selittämään syyn, miksi Der Grüne Punkt -tavaramerkki ei ole ympäristölaadusta kertova merkki.

75 Hakijan mukaan komissio myönsi riidanalaisen päätöksen 4 artiklan 2 kohdassa epäsuorasti, että tätä alkuperätehtävää oli loukattu (edellä 48 kohta).

76 Toiseksi DSD väittää, ettei pakollisen tavaramerkkilisenssin myöntämistä voida hyväksyä, sillä tavaramerkille on kaikista muista teollis- ja tekijänoikeuksista poiketen luonteenomaista ensinnäkin sen erottamiskyky. DSD toteaa tämän osalta, että Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1 C olevan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (jäljempänä TRIPS-sopimus), joka on hyväksytty yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL L 336, s. 1), 21 artiklassa määrätään poikkeuksetta, että "pakollisten tavaramerkkilisenssien myöntäminen ei ole sallittua". Samoin yhteisöjen tuomioistuin katsoi hakijan mukaan 15.11.1994 antamassaan lausunnossa 1/94 (Kok. 1994, s. I-5267), että tämän myös komissiota sitovan järjestelmän mukaan pakolliset tavaramerkkilisenssit ovat kiellettyjä.

77 Kolmanneksi DSD väittää, ettei Der Grüne Punkt -tavaramerkkiä koskevan pakollisen lisenssin myöntämistä voida perustella merkittävillä kilpailuintresseillä. Tämän osalta DSD palauttaa mieleen, että tekijän- tai mallioikeuden haltijan kieltäytyminen lisenssin myöntämisestä ei periaatteessa merkitse EY 82 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä (asia 238/87, Volvo, tuomio 5.10.1988, Kok. 1988, s. 6211, 8 kohta ja asia C-23/99, komissio v. Ranska, tuomio 26.9.2000, Kok. 2000, s. I-7653, 37 kohta ja sitä seuraavat kohdat; asia T-198/98, Micro Leader v. komissio, tuomio 16.12.1999, Kok. 1999, s. II-3989, 56 kohta), koska pakollinen lisenssi merkitsee niiden etuoikeuksien loukkaamista, jotka kuuluvat yksinoikeuden ydinsisältöön (em. asia Volvo, tuomion 8 kohta). Pakollisen lisenssin kaltainen ankara toimenpide olisi siis periaatteessa mahdollinen ainoastaan sellaisissa "poikkeuksellisissa oloissa", jotka yhteisöjen tuomioistuin määritteli yhdistetyissä asioissa C-241/91 P ja C-242/91 P, RTE ja ITP vastaan komissio, 6.4.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995, s. I-743, 50 kohta).

78 Tässä viimeksi mainitussa tuomiossa oli hakijan mukaan kyse siitä, voidaanko määräävässä markkina-asemassa oleva yritys velvoittaa myöntämään lisenssi kilpailijalle. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on hakijan mukaan kyse siitä, onko DSD:llä velvollisuus myöntää lisenssi asiakkaalle, jotta tämän olisi helpompi käyttää kilpailevien järjestelmien palveluja. Molemmissa tapauksissa on hakijan mukaan kyse sen selvittämisestä, voidaanko määräävässä markkina-asemassa oleva yritys velvoittaa EY 82 artiklan nojalla edistämään aktiivisesti itseensä kohdistuvaa kilpailua lisenssin myöntämisen avulla, ja jos voidaan, niin millä edellytyksillä.

79 Hakija katsoo tässä tapauksessa, ettei pakkausten varustaminen Der Grüne Punkt -tavaramerkillä ole välttämätöntä sen mahdollistamiseksi, että valmistajat tai myyjät voivat päättää käyttää kilpailevia järjestelmiä. Hakijan mukaan asiakkaille olisi "monissa tapauksissa", kuten komissio sanoi, ainoastaan miellyttävämpää tai helpompaa käyttää ilmaiseksi kantajan tavaramerkkiä (ks. riidanalaisen päätöksen 103-105 ja 115 perustelukappale).

80 Sitä paitsi sellaiset pakkaukset, joissa ei ole Der Grüne Punkt -tavaramerkkiä, voidaan hakijan mukaan saattaa vaivatta markkinoille. DSD lisää, että jopa ulkoasultaan yhtenäisten pakkausten valikoiva merkintä - joissakin pakkauksissa on Der Grüne Punkt -tavaramerkki, joissakin ei - on yleinen käytäntö joillakin toimialoilla. Hakija mainitsee tästä esimerkkeinä merkinnät viinipulloissa, rakennusmateriaalipakkauksissa, tietokoneissa ja elintarvikkeissa.

81 Merkinkäyttäjät voivat hakijan mukaan käyttää Der Grüne Punkt -tavaramerkkiä valikoivasti tarpeen mukaan. Hakija lisää, ettei lisenssin puuttuminen ole estänyt sitä, että noin 40 yritysryhmittymää on valinnut oman jätehuoltoratkaisun.

82 DSD on lopuksi sitä mieltä, toisin kuin komissio (riidanalaisen päätöksen 106 perustelukappale), että pakkausmäärien "tarkka seuranta" on mahdollista valmistajien ja myyjien yhteistyön takia. DSD katsoo siten, että myyjä A voi tilata tietyn määrän pakkauksia, joissa ei ole Der Grüne Punkt -tavaramerkkiä (joko suoraan valmistajalta tai tukkukauppiaalta, joka välittää tilauksen valmistajalle), koska tämä haluaa ottaa nämä pakkaukset takaisin myymälään, kun myyjä B puolestaan voi tilata (joko suoraan valmistajalta tai tukkukauppiaalta) tietyn määrän pakkauksia, joissa on Der Grüne Punkt -tavaramerkki, koska se ei halua ottaa näitä pakkauksia takaisin myymälään. "Tietyllä merkinnällä varustetun pakkauksen kulun" (riidanalaisen päätöksen 106 perustelukappale) tarkka seuranta on siis DSD:n mukaan mahdollista myyjille A ja B, yhteistyössä myynnin aikaisemmissa vaiheissa toimivien yritysten kanssa, kuten nämä myyjät sitä paitsi käytännössä DSD:n mukaan tekevätkin.

83 Neljänneksi DSD katsoo, että sopimuksen, jossa ei määrätä kansallisten markkinoiden jakamista koskevista poikkeuksista, 4 §:n 1 kohdan ensimmäisen virkkeen määräykset ovat useista syistä kohtuullisia eivätkä ne siis merkitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

84 Ensimmäisenä syynä on se, että DSD:n on saatava suojaa kilpailun vääristymiltä, joita harhaanjohtavat ja pakkausasetuksen mukaisen avoimuusvelvoitteen vastaiset merkinnät aiheuttavat. Se korostaa tämän osalta, että se seikka, että pakkaus varustetaan Der Grüne Punkt -tavaramerkillä, vaikkei pakkaus olekaan mukana DSD-järjestelmässä, on vastoin pakkausasetuksessa säädettyä pakkausten yksiselitteistä merkintää koskevaa velvoitetta (jos kyseessä on osallistuminen velvoitteista vapauttavaan järjestelmään, ks. edellä 8 kohdassa mainittu pakkausasetuksen 6 §:n liitteessä I olevan 4 kohdan 2 alakohta; jos kyseessä on osallistuminen omaan jätehuoltoratkaisuun, ks. edellä 4 kohdassa mainittu pakkausasetuksen 6 §:n 1 momentin kolmas virke). DSD:n mukaan tämän velvoitteen tarkoituksena on antaa niin kuluttajille kuin viranomaisillekin mahdollisuus todeta milloin tahansa puolueettomien ja selvien arviointiperusteiden mukaisesti se, minkä järjestelmän välityksellä "saastuttajan konkreettinen pakkaus" on käsiteltävä, ja erityisesti se, mitkä pakkaukset on otettava myymälään takaisin ja mitkä ei.

85 DSD:n mukaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa väheksytään vakavasti tätä avoimuusvelvoitetta, koska sen seurauksena kuluttajille voidaan välittää ristiriitaisia ja totuudenvastaisia tietoja siitä käsittelyjärjestelmästä, jossa pakkauksen on tarkoitus olla mukana. Komission esittämä olettamus, että merkinkäyttäjä voi, pelkällä ilmoituksella ja Der Grüne Punkt -tavaramerkin käytöstä huolimatta, päättää osallistua kilpailevaan järjestelmään, ei siis DSD:n mukaan ole sopusoinnussa pakkausasetuksen yleisrakenteen kanssa.

86 Toisena syynä on se, että tavaramerkin signaalivaikutusta on välttämätöntä suojella. Kierrätysasteiden täyttyminen nimittäin riippuu DSD:n mukaan loppukuluttajien vapaaehtoisesta yhteistoiminnasta myyntipakkausten lajittelussa. DSD:n mukaan tästä seuraa, että kun myyjä kuitenkin ottaa Der Grüne Punkt -tavaramerkillä varustetun pakkauksen takaisin myymälään pakkausasetuksen 6 §:n 1 momentin mukaisesti, kuluttaja yhtäältä erehtyy oikeudestaan palauttaa pakkaus myymälään pakkauksen virheellisestä merkinnästä huolimatta, ja toisaalta kuluttajaa erehdyttää se vaikutelma, että kyseessä on myyntipakkaus, joka kerätään DSD-järjestelmän mukaisiin roskalaatikoihin tai keräysastioihin.

87 DSD:n mukaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklasta seuraa, että se mitätöi Der Grüne Punkt -tavaramerkin signaalivaikutuksen, koska kansallisten markkinoiden jakamisen tilanteessa loppukuluttaja ei voi enää tietää, onko Der Grüne Punkt -tavaramerkillä varustettu myyntipakkaus jätettävä DSD:n vai kolmannen osapuolen toimittamiin keräysastioihin.

88 Kolmantena syynä on DSD:n mukaan se, että Der Grüne Punkt -merkin käyttövelvoite on DSD-järjestelmän toimivuuden kannalta välttämätön. DSD nimittäin katsoo, että DSD-järjestelmään osallistuvien yritysten sopimusperusteista velvoitetta, jota komissio ei kutsu väärinkäytöksi ja jonka mukaan merkkiä on käytettävä kaikissa pakkauksissa (riidanalaisen päätöksen 112 perustelukappale), ei voida pitää väärinkäyttöä koskevan väitteen perusteena, koska tämä velvoite on DSD-järjestelmän toiminnalle välttämätön. DSD selittää, ettei kuluttajien yhteistoimintaan perustuva keräysjärjestelmä voi toimia ilman sellaista yhtenäistä tunnusmerkkiä, jonka avulla kuluttajat voivat tunnistaa välittömästi järjestelmän, jonka piiriin pakkaus ja asianmukainen keräysastia kuuluvat. Muutoin kierrätysasteet eivät DSD:n mukaan täyty.

89 Neljäntenä syynä on se, että DSD:n tarjoamissa palveluissa on välttämätöntä käyttää toteuttamiskelpoista ja tarkistettavissa olevaa laskutusperustetta.

90 DSD katsoo ensinnäkin, että toisin kuin komissio väittää riidanalaisen päätöksen 111 perustelukappaleessa, sopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukainen lisenssimaksujärjestely ei aiheuta palvelujen - nimittäin tavaramerkin käyttöoikeuden ja kaikkien Der Grüne Punkt -tavaramerkillä varustettujen pakkausjätteiden käsittelyyn tarkoitetun, pakkausasetuksen 6 §:n 3 momentin mukaisen kattavan järjestelmän käyttöönasettamisen - ja niiden vastineen - kaikista tällä tavaramerkillä varustetuista ja loppukuluttajilla olevista pakkauksista suoritettavan lisenssimaksun - välille "selvää epäsuhtaa".

91 DSD:n mukaan Oberlandesgericht Düsseldorf myönsi 11.8.1998 antamassaan tuomiossa, että sopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukainen lisenssimaksujärjestely on kohtuullinen ja että se ei merkitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

92 DSD väittää lisäksi, että se voi selvittää täsmällisesti, missä määrin merkinkäyttäjän pakkaukset jätetään sen keräysastioihin, ainoastaan sellaisten erittäin kalliiden lajitteluanalyysien avulla, joihin se voi ryhtyä ainoastaan hyvin poikkeuksellisesti. Tämä selittää sen, että DSD viittaa Der Grüne Punkt -tavaramerkin sisältävien myyntipakkausten lukumäärään arvioidessaan niitä käsittelypalveluja, jotka se on todellisuudessa suorittanut, koska tuo lukumäärä on DSD:n mukaan ainoa mahdollinen toteuttamiskelpoinen ja tarkistettavissa oleva laskutusperuste. Tässä kiinteähintaisessa laskutuksessa otetaan DSD:n mukaan huomioon se, että myyntipakkausjätettä syntyy yleensä kotitalouksien läheisyydessä ja että saksalaiset kuluttajat ovat Der Grüne Punkt -tavaramerkin signaalivaikutuksen vuoksi tottuneet jättämään tällä tavaramerkillä varustetut pakkaukset DSD:n keräysastioihin.

Kiireellisyys

93 Kantajan mukaan kiireellisyyttä koskeva edellytys täyttyy käsiteltävänä olevassa asiassa sillä perusteella, että riidanalaisen päätöksen 3 artiklan välittömästä täytäntöönpanosta seuraa se, että kantajan toimintapuitteet muuttuvat merkittävästi ja peruuttamattomasti (ks. tämän suuntaisesti yhdistetyt asiat 76/89, 77/89 ja 91/89 R, RTE ym. v. komissio, määräys 11.5.1989, Kok. 1989, s. 1141, 15 ja 18 kohta; asia C-56/89 R, Publishers Association v. komissio, määräys 13.6.1989, Kok. 1989, s. 1693, 34 ja 35 kohta; yhdistetyt asiat T-24/92 R ja T-28/92 R, Langnese-Iglo ja Schöller Lebensmittel v. komissio, määräys 16.6.1992, Kok. 1992, s. II-1839, 29 kohta; asia T-29/92 R, SPO ym. v. komissio, määräys 16.7.1992, Kok. 1992, s. II-2161, 31 kohta; asia T-395/94 R, Atlantic Container ym. v. komissio, määräys 10.3.1995, Kok. 1995, s. II-595, 55 kohta ja asia T-65/98 R, Van den Bergh Foods v. komissio, määräys 7.7.1998, Kok. 1998, s. II-2641, 66 kohta).

94 Hakija esittää tämän päätelmän tueksi perustelut, jotka rakentuvat kahden väitteen ympärille, joiden mukaan ensinnäkin riidanalaisen päätöksen välitön täytäntöönpano loukkaa tavaramerkin alkuperätehtävää ja signaalivaikutusta ja toiseksi kärsittyä vahinkoa ei voida arvioida määrällisesti.

- Tavaramerkin alkuperätehtävän ja signaalivaikutuksen loukkaaminen

95 Hakija esittää, että kansallisten markkinoiden jakamisen tilanteessa Der Grüne Punkt -tavaramerkin eriyttämätön käyttö kaikissa pakkauksissa, mihin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano johtaa, loukkaa väistämättä alkuperätehtävää, koska loppukuluttajat eivät enää voisi tietää, onko Der Grüne Punkt -tavaramerkillä varustettu pakkaus mukana DSD:n vai kolmannen osapuolen järjestelmässä.

96 Tämä alkuperätehtävän loukkaaminen voi hakijan mukaan aiheuttaa Der Grüne Punkt -tavaramerkin poistamisen rekisteristä, koska se voi menettää erottamiskykynsä, jolloin siihen ei enää voida vedota sellaisia kolmansia osapuolia vastaan, jotka käyttävät kyseistä tavaramerkkiä ilman, että niille on myönnetty tätä varten lisenssiä. Tämän viimeksi mainitun kohdan osalta DSD korostaa, että se saattoi puolustautua kilpailija Vfw:tä vastaan, joka selvästi aikoi viitata DSD:n jätteenkäsittelypalveluihin käyttämällä hyväkseen Der Grüne Pfeil -tavaramerkin ja Der Grüne Punkt -tavaramerkin välistä nimen ja kuvan samankaltaisuutta, vain Markengesetzin 14 §:n mukaisen kieltokanteen avulla. Hakija kuitenkin katsoo, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano vaikeuttaisi tavaramerkin rekisteröinnin mitätöimistä koskevaa kannetta, kieltokannetta tai vahingonkorvauskannetta sikäli kuin oikeuteen haastettu asianosainen voisi puolustuksekseen väittää, että Der Grüne Punkt -tavaramerkki on menettänyt erottamiskykynsä.

97 Tavaramerkin eriyttämätön käyttö loukkaa hakijan mukaan peruuttamattomasti myös signaalivaikutusta, koska loppukäyttäjät eivät enää voi tietää, onko Der Grüne Punkt -tavaramerkillä varustettu pakkaus pantava DSD:n vai kolmannen osapuolen keräysastioihin.

98 Loppukuluttajien mielessä täten aiheutettu sekaannus saattaa hakijan mukaan vaarantaa DSD-järjestelmän toiminnan, kuten Verwaltungsgerichtshof Kassel 20.8.1999 antamassaan määräyksessä totesi, koska tämä toiminta riippuu läheisesti loppukuluttajien yhteistyöstä. Hakija väittää, että signaalivaikutuksen loukkaaminen johtaa lakisääteisten kierrätysasteiden pienenemiseen, niin että kierrätysasteita ei ehkä enää voida täyttää. Tässä tilanteessa voi hakijan mukaan kuitenkin käydä niin, että DSD-järjestelmän lupa peruutetaan (pakkausasetuksen 6 §:n 4 momentti). Tässä yhteydessä DSD korostaa, että yhdistelmämateriaalien lakisääteinen kierrätysaste, eli 60 prosenttia, ylittyi vuonna 2000 ainoastaan 5 prosentilla. Tämä järjestelmän luvan peruutusriski on kantajan mukaan yksi olennaisista eroista DSD-järjestelmän ja omien jätehuoltoratkaisujen välillä. Kun nimittäin omissa jätehuoltoratkaisuissa ei saavuteta lakisääteisiä kierrätysasteita, näiden ratkaisujen on vain saatava myöhemmin DSD:ltä lisenssi (pakkausasetuksen 6 §:n 1 momentin yhdeksäs virke).

99 Sitä vastoin kaikki DSD:n keräämät pakkaukset on hakijan mukaan kierrätettävä jopa siinä määrin, että säädetyt kierrätysasteet ylittyvät (pakkausasetuksen 6 §:n liitteessä I olevan 1 kohdan 5 alakohdan 1 alakohta). Koska kotitalouksien läheisyydessä tapahtuvan keräyksen kustannukset yleensä ylittävät kierrätettyjen tuotteiden myynnistä saatavat tulot, hakijan mukaan on tärkeää, etteivät nämä asteet suuresti ylity. Hakija väittää jo joutuneensa tekemisiin tämän ongelman kanssa paperin ja pahvin osalta, vaikkei kantajan vielä tarvitsekaan myöntää pakollista lisenssiä.

100 Näin ollen hakijan mukaan on välttämätöntä, että se jatkaa keräysmäärien seurantaa, jotta säädetyt kierrätysasteet täyttyisivät mutta eivät kuitenkaan ylittyisi liikaa. DSD korostaa, että ainoana seurantakeinona on loppukuluttajien yhteistoiminta, koska DSD:n koko Saksan alueelle perustamaa keräysjärjestelmää ei voida muuttaa.

101 Hakija lisää, että tavaramerkin alkuperätehtävään ja signaalivaikutukseen on jo vaikuttanut se, että riidanalaista päätöstä on käsitelty saksalaisissa tiedotusvälineissä.

102 Hakija väittää lisäksi, että samanaikainen osallistuminen DSD-järjestelmään ja toiseen kaksoisjärjestelmään, kuten Landbell-järjestelmään Hessenin osavaltiossa, tai omaan jätehuoltoratkaisuun johtaa tavaramerkin alkuperätehtävän ja signaalivaikutuksen väistämättömään loukkaamiseen.

103 Hakija korostaa ensimmäisen tapauksen osalta, että Hessenin osavaltion viranomaiset myöntävät hyvin pian luvan Landbellin kaksoisjärjestelmälle, ja väittää, että tavara, joka käsitellään tässä osavaltiossa Landbell-järjestelmän ja kyseisen osavaltion ulkopuolella DSD-järjestelmän välityksellä, on varustettava liittovaltion tasolla yhtenäisesti Der Grüne Punkt -tavaramerkillä ja Landbell-Baum-tavaramerkillä. Näiden kahden tavaramerkin käyttö samassa tavarassa aiheuttaa hakijan mukaan väistämättä sekaannusta Hessenin osavaltion kuluttajien ja tämän osavaltion ulkopuolella asuvien kuluttajien mielessä.

104 Mitä tulee toiseen tapaukseen eli Der Grüne Punkt -tavaramerkillä varustettujen myyntipakkausten käsittelyyn oman jätehuoltoratkaisun välityksellä, hakija muistuttaa riidanalaisen päätöksen seurauksista. Siten hakijan mukaan eräs kemikaalikauppaketju on jo vaatinut Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen merkkituotteiden toimittajiaan, kuten Procter & Gamblea tai Glaxo SmithKlineä, saattamaan pakkauksensa oman jätehuoltoratkaisun käsiteltäväksi.

105 DSD on sitä mieltä, että nämä valmistajat toimivat näin lyhyellä aikavälillä, varsinkin kun ne voivat ensimmäistä kertaa hyötyä Der Grüne Punkt -tavaramerkin kahdesta keskeisestä edusta osallistumatta DSD-järjestelmään. Ensinnäkin merkillä varustetun pakkauksen nauttima erityisarvostus (Landgericht Hamburgin tuomio) on hakijan mukaan merkkituotteiden valmistajille merkittävä etu. Toiseksi valmistajat ja myyjät voivat hakijan mukaan lähteä siitä periaatteesta, että Der Grüne Punkt -tavaramerkin signaalivaikutuksen takia suuri osa kuluttajista ei palauta pakkausta myymälään, koska merkintä on harhaanjohtava, vaikka pakkaus olisi käsiteltävä sellaisen yritysryhmittymän välityksellä, joka osallistuu myymälöiden läheisyydessä toimivaan omaan jätehuoltoratkaisuun. Hakijan mukaan "jätteiden keräytyminen myymälään", joka on merkkituotteiden valmistajille ja myyjille epämieluista, vältetään siten sellaisen merkinnän avulla, joka on objektiivisesti virheellinen, harhaanjohtava ja pakkausasetuksen vastainen.

106 Hakijan mukaan muut myyjät, kuten Aldi, Tengelmann tai Rewe, ovat seuraamassa tätä esimerkkiä, koska omissa jätehuoltoratkaisuissa perittävät hinnat ovat houkuttelevat.

107 Tästä seuraa hakijan mukaan lyhyellä aikavälillä se, että kuluttajat huomaavat ostavansa - kuten he ovat tehneet siihenkin asti - suurista vähittäiskauppaketjuista Der Grüne Punkt -tavaramerkillä varustettuja tavaroita, mutta saavat tietää "selvästi tunnistettavien ja luettavien kylttien" välityksellä ensimmäistä kertaa vasta myymälässä, että pakkaus on palautettava myymälään. Hakija nimittäin katsoo, että pakkausasetuksen 6 §:n 1 momentin kolmannen virkkeen mukainen ilmoitusvelvollisuus pätee myös silloin, kun pakkaus ei (virheellisestä) Der Grüne Punkt -tavaramerkillä tehdystä merkinnästä huolimatta ole mukana DSD-järjestelmässä vaan se on käsiteltävä sellaisen yritysryhmittymän välityksellä, joka osallistuu omaan jätehuoltoratkaisuun. DSD katsoo, että tällainen kuluttajille annettu ristiriitainen tieto johtaa lyhyellä aikavälillä tavaramerkin täydelliseen vesittymiseen ja supistaa sen merkityksen pelkäksi "viitteeksi yhdestä mahdollisesta käsittelytavasta" (riidanalaisen päätöksen 146 perustelukappale) vailla alkuperätehtävää tai signaalivaikutusta, joka osoittaisi sen tavan, jolla tietty pakkaus on tarkoitus käsitellä.

108 DSD korostaa lopuksi, että jos riidanalaisen päätöksen 5 artiklan 2 ja 3 kohta pannaan täytäntöön, DSD voi vaatia todisteen siitä, että kierrätysasteet on Der Grüne Punkt -tavaramerkillä varustettujen ja oman jätehuoltoratkaisun välityksellä käsiteltyjen pakkausmäärien osalta täytetty "tavalla tai toisella", kuten Rheinland-Pfalzin osavaltion ympäristöministeri asian ilmaisi, vasta 1.5. sinä vuonna, joka seuraa ilmoitusta, että kyseiset asteet on täytetty. Mielivalta, jolle DSD on täten alttiina, käy DSD:n mukaan ilmi myös ensimmäisistä kirjeistä, joissa ilmoitetaan järjestelmästä eroamisesta.

- Vahingon määrällisen arvioinnin mahdottomuus

109 Hakijan mukaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklan välittömällä soveltamisella olisi vakavia ja korjaamattomia seurauksia, sillä kärsittyä aineellista ja aineetonta vahinkoa ei voitaisi arvioida määrällisesti (em. asia Van den Bergh Foods v. komissio, määräyksen 65 kohta) eikä varsinkaan sitä vahinkoa, joka liittyy pakkausten Der Grüne Punkt -tavaramerkin alkuperätehtävän ja signaalivaikutuksen tuhoutumiseen.

110 Hakijan mukaan olisi lisäksi hyvin vaikeaa osoittaa, että keräystulosten huonontumisesta johtuva toimiluvan menetys olisi seuraus harhaanjohtavasta merkinnästä ja tavaramerkin vesittymisestä.

Intressivertailu

111 DSD katsoo, ettei komissiolla ole erittäin tärkeää intressiä määrätä välittömästi lopetettavaksi kansallisten markkinoiden jakamisen tilanteessa todettuja kilpailusääntöjen rikkomisia.

112 DSD nimittäin väittää, että sopimuksen 4 §:n 1 kohdan mukainen sääntö on ollut voimassa vuodesta 1991, ja komissio, joka on ollut siitä tietoinen 2.9.1992 annetusta ilmoituksesta lähtien, antoi siitä myönteisen lausunnon (ks. edellä 29 kohta), mikä on otettava intressivertailussa huomioon (em. asia Van den Bergh Foods v. komissio, määräyksen 69 kohta).

113 Hakija katsoo lisäksi, että riidanalainen päätös nostattaa EY 82 artiklan soveltamisalaa koskevia vaikeita kysymyksiä, joiden käsittely kuuluu pääasiassa ratkaisun tekevälle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle (em. asia RTE ym. v. komissio, määräyksen 14 kohta). Hakijan mukaan komissio myönsi riidanalaista päätöstä koskeneessa lehdistötiedotteessa, että "DSD:n ei ollut helppo arvioida komission tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen aikaisempien päätösten valossa toimintansa yhteensoveltuvuutta perustamissopimuksen kilpailusääntöjen kanssa".

114 Hakijan mukaan riidanalainen päätös on ristiriidassa Oberlandesgericht Düsseldorfin kilpailunrajoitusasioissa toimivaltaisen jaoston 11.8.1998 antaman tuomion kanssa, jossa nimenomaisesti todettiin, ettei komission tarkoittamaa säännönvastaisuutta ollut tapahtunut, sillä perusteella, että palkkiojärjestelyssä otetaan huomioon sopimuspuolten oikeutetut intressit. Tällaisissa tapauksissa hakijan intressi saada päätöksen täytäntöönpano lykättyä voittaa periaatteessa, jotta "oikeusvarmuuden kannalta ongelmallinen tilanne" voitaisiin välttää kunnes pääasiassa on tehty ratkaisu (em. asia Van den Bergh Foods v. komissio, määräyksen 74 kohta).

115 Hakija väittää lopuksi, että Der Grüne Punkt -merkin käyttäjillä on hyväksyttävällä tavalla mahdollisuus turvautua DSD:n kilpailijoiden tarjoamiin jätteenkäsittelypalveluihin käyttämättä hyväkseen DSD:n tavaramerkkiä. Yleinen intressi taas puoltaa hakijan mukaan sitä, ettei tavaramerkkiä tuhota, koska se on keskeinen täytettäessä pakkausasetuksen tavoitteita, nimittäin pyrittäessä välttämään ja kierrättämään jätteitä sekä vähentämään julkisen jätehuollon kuormitusta.

Komission ja sitä tukevien asianosaisten lausumat

Fumus boni juris

116 Komissio esittää ensin, että välitoimihakemus koskee pääasiassa riidanalaisen päätöksen välittömän täytäntöönpanon oletettuja vaikutuksia DSD:n oikeudelliseen asemaan Der Grüne Punkt -merkin haltijana.

117 Komissio jakaa väitteensä neljään kohtaan. Ensinnäkin se väittää, että hakijan toiminta on EY 82 artiklan vastaista. Toiseksi se väittää, ettei riidanalainen päätös estä DSD:n moitteetonta toimintaa, kolmanneksi, ettei riidanalainen päätös rajoita DSD:n Der Grüne Punkt -merkkiä koskevia oikeuksia, ja neljänneksi, ettei merkin väitetyllä signaalivaikutuksella ole suurta merkitystä.

118 Komissio muistuttaa ensinnäkin, että väärinkäytös syntyy lisenssimaksuja koskevista sopimusehdoista. Tarkemmin sanoen väärinkäytös syntyy siitä, että hakija vaatii sopimuspuoliaan kiinnittämään hakijan merkin pakkauksiin, jotka hyötyvät hakijan tarjoamasta, kierrätysvelvoitteesta vapauttavasta palvelusta, ja siitä, että hakija perii samanaikaisesti lisenssimaksun kaikista pakkauksista, joissa on sen merkki, vaikka osoittautuisi, ettei sen palveluja ole tarvittu tietyn pakkausmäärän osalta. Näin ollen hakija käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa laskuttamalla velvoitteen piiriin kuuluvia yrityksiä palvelusta, jota hakija ei niille tarjoa.

119 Hakija toimii myös väärin rajoittaessaan kilpailijoiden pääsyä markkinoille, koska vaatimalla maksua kaikista sen merkkiä kantavista pakkauksista se tekee taloudellisesti kannattamattomaksi kilpailevien yritysten tarjoamien palvelujen käytön tiettyjen pakkausmäärien kohdalla: velvoitteen piiriin kuuluva yritys nimittäin joko maksaa kaksi kertaa näistä pakkausmääristä tai sen täytyy varautua käyttämään erilaisia pakkauksia ja myyntikanavia. Tällöin se ei voi hyötyä yhtenäisen pakkauksen eduista Euroopan sisämarkkinoilla.

120 Riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa DSD:tä kielletään perimästä lisenssimaksua pakkausten siitä määrästä, jota ei ole saatettu velvoitteista vapauttavan, hakijan tarjoaman palvelun piiriin, vaikka kyseisessä pakkauksissa olisi Der Grüne Punkt -merkki. Tällainen ratkaisu johtuu hakijan määrittelemistä lisenssimaksun perintää koskevista ehdoista. Koska hakija vaatii sopimuspuoliaan käyttämään Der Grüne Punkt -merkkiä ja koska se laskee lisenssimaksun suuruuden merkin käytön laajuuden perusteella, kaikki korjaavat toimet on otettava laskennassa huomioon. Riidanalainen päätös perustuu nimittäin sopimukseen, jonka 4 §:n 1 kohdan toisessa virkkeessä määrätään, että lisenssimaksun maksamisvelvoitteesta voidaan poiketa, vaikka merkkiä käytettäisiinkin.

121 Väärinkäytöksen osoittaa komission mukaan se, että jakelukanavien ja pakkausten määrän lisääntyminen ei ole kannattavaa riidanalaisessa päätöksessä kuvailluissa tapausryhmissä. Hakijan tätä seikkaa koskeva vastaväite ei siis ole perusteltu, koska hakijan antamat esimerkit eivät kuulu riidanalaisen päätöksen soveltamisalaan. Jakelukanavien ja pakkausten määrän lisääntyminen olisi irrationaalista myös pakkausasetuksen tavoitteen kannalta, koska se tekisi mahdottomaksi valvoa, miten loppukäyttäjä käyttää kyseisiä pakkauksia.

122 Hakija myöntää pakkausten yhtenäisen ulkoasun osalta, ettei valikoiva merkitsemistapa ole mahdollinen. Näin ollen merkin käyttöä koskevaan sopimukseen liittyvä toimistotarvikkeiden myyntipakkauksia koskeva lisäsopimus sisältää seuraavan huomautuksen:

"Der Grüne Punkt -merkillä varustetut pakkaukset päätyvät sekä pakkausasetuksen 3 §:n 10 momentissa tarkoitetuille yksityisille loppukäyttäjille - - että erikoistuneisiin tukkukauppoihin (muun muassa toimistokalusteisiin erikoistuneisiin kauppakeskuksiin, atk-yrityksiin, konttorikoneiden asiantuntijoille tai toimistokalusteita myyviin liikkeisiin) sekä suoramyyjille. Sopimuspuolen on teknisistä ja logistisista syistä mahdoton hoitaa pakkaustensa merkitsemistä ja myyntiä siten, että merkin käyttö ja käytettyjen pakkausten varastopaikka vastaisivat toisiaan sopimuspuolen toivomassa laajuudessa."

123 Toiseksi komissio kiistää hakijan väitteen, jonka mukaan on tarkoituksenmukaista liittää lisenssimaksut hakijan merkillä varustettujen pakkausten määrään tosiasiallisesti kerättyjen pakkausten määrän sijasta, joten kyse ei ole väärinkäytöstä.

124 Ensinnäkään kumpikaan esitetyistä väitteistä, joiden tarkoituksena on näyttää toteen väitetty mahdottomuus panna täytäntöön riidanalaista päätöstä, ei ole ratkaiseva.

125 Komissio toteaa ensimmäisestä väitteestä, jonka mukaan merkintöjä koskeva nykyinen sääntö ehkäisee sekaannuksia, ettei riidanalainen päätös estä millään tavoin pakkausasetukseen sisältyvän avoimuusvelvoitteen täytäntöönpanoa. Tässä suhteessa komissio, joka huomauttaa, että hakijan perusteluissa viitataan yksinomaan mainitun päätöksen tapausryhmään II (nimittäin kilpaileviin omiin jätehuoltoratkaisuihin), korostaa, että asetuksella täytäntöönpantua saastuttaja maksaa -periaatetta sovelletaan pakkauksiin määrällisesti yksittäisten pakkausten sijasta. Oleellista on näyttää toteen, että tietty määrä pakkauksia kierrätetään. Perustellakseen virheellistä väitettään, että pakkausten merkintävelvollisuus, joka on sen mielestä olemassa, johtuu pakkausasetuksesta, hakija viittaa sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien eri asiakirjojen lainauksiin, jotka ovat omiaan johtamaan harhaan.

126 Komissio huomauttaa toisesta, palvelujen laskutusperustetta koskevasta väitteestä, että hakijan lisenssimaksujärjestelmän tavoitteena on ainoastaan kattaa järjestelmän toiminnasta aiheutuvat kustannukset (sopimuksen 5 §). Riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetuissa tapauksissa palvelun tarjoamisen ja lisenssimaksun välinen yhteys on kuitenkin epätasapainossa jo siitä syytä, että hakija ei tarjoa kaikkien pakkausten kohdalla palvelua pakkausasetuksen velvoitteista vapauttamiseksi, mutta perii niistä kuitenkin lisenssimaksun. Hakija ei esitä yhtään sellaista vakuuttavaa väitettä, jossa perusteltaisiin, miksei se voi laskea lisenssimaksua sen pakkausmäärän perusteella, jonka osalta sen tarjoamaan velvoitteista vapauttavaan palveluun on tosiasiallisesti turvauduttu.

127 Hakija väittää ainoastaan, että komissio vaatii laskutusta, joka perustuu tosiasiallisesti suoritettuun, pakkausasetuksen velvoitteesta vapauttavaan palveluun. Väite on virheellinen, sillä riidanalaisessa päätöksessä edellytetään laskutusta, joka perustuu siihen pakkausmäärään, jonka osalta sopimuspuoli käyttää velvoitteesta vapauttavaa palvelua. Määrät ovat helposti laskettavissa. Velvoitteen piiriin kuuluvan yrityksen on ilmoitettava hakijalle se pakkausmäärä, jonka osalta se haluaa käyttää hakijan palveluja, joilla yritys vapautetaan pakkausasetuksen velvoitteista. Käytännön syillä ei siis voida perustella sellaisen laskutuksen käyttöönottoa, joka perustuu Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen pakkausten määrään.

128 Komissio katsoo lisäksi, että tavaramerkkioikeuteen liittyvät huomautukset, joita hakija on niin ikään esittänyt osoittaakseen, ettei lisenssimaksujärjestelmä merkitse väärinkäyttöä, eivät ole perusteltavissa. Komissio muistuttaa, että merkin tarkoituksena on erottaa tavaran tai palvelun alkuperä monien muiden samantyyppisten tarjolla olevien tavaroiden ja palvelujen alkuperästä tai yksilöidä alkuperä, ja että tämän erottelutehtävän ohella merkillä on myös muita tehtäviä. Merkeillä voidaan nimittäin tehdä ero tavaroiden välillä paitsi niiden alkuperän perusteella (kaupallisen alkuperän erottamista koskeva tehtävä) myös niiden laadun mukaan siinä mielessä, että ne voivat antaa kuluttajalle kuvan kestävästä laadusta, johon kuluttaja voi ostohetkellä luottaa (laadun takaamista tai merkin luotettavuutta koskeva tehtävä). Jälkimmäinen tehtävä on ratkaiseva yhteisömerkkien kannalta, koska kyseisellä merkillä varustetun tavaran alkuperää ei ole mahdollista varmuudella määrittää. Lisäksi merkki saattaa kyseisestä tavarasta suhteellisen riippumattomasti vaikuttaa houkuttelevasti kuluttajan ostopäätökseen merkin ominaispiirteiden ja tunnettuuden vuoksi (mainostehtävä).

129 Jotta voidaan arvioida tavaramerkin haltijan oikeuksien mahdollista loukkaamista, on määriteltävä kyseisen suojan tarkka kohde. Yhteisön oikeuskäytännössä, johon hakija vetoaa, taataan tavaramerkin alkuperätehtävän suoja. Tältä osin komissio katsoo, että merkin alkuperätehtävää loukattaisiin tilanteessa, jossa kuluttaja tai loppukäyttäjä luulee aiheettomasti kiinnitetyn merkin perusteella virheellisesti saaneensa palvelun tavaramerkin haltijalta. Sitä vastoin tavaramerkin alkuperätehtävää ei loukata, jos mahdollisuus palvelun loppukäyttäjän harhaanjohtamisesta on poissuljettu.

130 Tässä tapauksessa DSD:n suorittama palvelu vapauttaa valmistajat ja myyjät niiden omasta pakkausjätteiden takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuudesta. Der Grüne Punkt -merkin käyttöön liittyvät lausekkeet eivät siis kuulu sopimuksen päätavoitteeseen. Komissio korostaa tässä yhteydessä, että lisenssimaksun määrä määräytyy yksinomaan sopimuksen piiriin kuuluvien pakkausten painon tai määrän perusteella. Lisenssimaksut peritään yleensä voittotarkoituksessa korvaukseksi luvasta käyttää immateriaalioikeutta, ei palvelun korvaukseksi. Kun palvelujen tarjoamisesta maksetaan korvaus, lisenssimaksun suuruudesta päättäminen ei liity suoraan merkin käyttöoikeuden myöntämiseen. Siten lisenssisopimus, joka vapauttaa järjestelmässä mukana olevat yritykset pakkausasetuksessa niille määrätystä pakkausjätteen takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuudesta, on etääntynyt normaalista päämäärästään.

131 Komissio kiistää hakijan väitteet, joiden mukaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa sitä vaaditaan myöntämään pakollisia lisenssejä, mikä tekisi tyhjäksi Der Grüne Punkt -merkin tehtävän tuotteen alkuperän ja laadun takaajana.

132 Komissio katsoo, ettei hakijaa velvoiteta riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa myöntämään TRIPS-sopimuksen 21 artiklan ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaista pakollista lisenssiä. Riidanalainen päätös ei nimittäin vaikuta mitenkään hakijan lisenssin haltijoiden määrään; Der Grüne Punkt -merkin voivat pakkauksiin kiinnittää yksistään hakijan kanssa sopimuksen tehneet valmistajat ja myyjät. TRIPS-sopimuksen 21 ja 40 artiklan 2 kohdan yhteisen tulkinnan mukaan on kuitenkin sallittua pyrkiä tasapainoon merkin haltijan etujen ja yleisen edun välillä, mikä edellyttää kilpailua ilman sen vääristymistä.

133 Lisäksi komissio kiistää väitteen, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa hakijaa vaaditaan myöntämään lisenssi korvauksetta. Merkin käyttöluvan vastineeksi lisenssinhaltija nimittäin maksaa lisenssimaksun, jonka määrä voidaan määrittää liikkeelle laskettujen tuotteiden määrän perusteella, prosentteina liikevaihdosta tai sellaisten vastaavien kriteereiden perusteella, joiden avulla voidaan arvioida, miten lisenssinhaltija hyödyntää merkkiä kaupallisesti. Laskutoimitus voidaan suorittaa etu- tai jälkikäteen. Tästä seuraa, että monissa laskutavoissa kaikkia merkillä varustettuja tuotteita ei oteta huomioon lisenssimaksun suuruudesta päätettäessä.

134 Näin ollen hakijan väite, jonka mukaan päätös merkitsee sitä, että on pakko myöntää lisenssejä, joista ei makseta korvausta, olisi hyväksyttävissä vain, jos lisenssi voidaan erotella sen mukaan, kuuluvatko kyseiset pakkaukset tosiasiallisesti pakkausasetuksen velvoitteista vapauttavan järjestelmän piiriin vai eivät. Tämä on mahdollista vain, jos voidaan etukäteen päättää, mitkä pakkaukset kerätään hakijan järjestelmän puitteissa ja mitä pakkauksia ei. Kuluttaja yksistään kuitenkin päättää kunkin pakkauksen kohtalosta, ja markkinoille saatettujen pakkausten tosiasiallinen hyödyntäminen voidaan todeta vasta jälkikäteen.

135 Vielä ei voida määrittää lisenssin myöntämisessä myöskään sitä, mitkä pakkaukset hakija on tosiasiallisesti kerännyt. Hakijan tarjoaman keräyspalvelun käyttäminen tai käyttämättä jättäminen voidaan ottaa huomioon vasta lisenssimaksun määrästä päätettäessä. Näin ollen ei voi olla kyse korvauksettomasta lisenssistä joidenkin pakkausten kohdalla; korkeintaan voidaan ajatella, että pakkauksia, joita ei ole varustettu lisenssin piiriin kuuluvalla merkillä, ei oteta huomioon lisenssimaksun suuruutta laskettaessa.

136 Komissio katsoo, että hakijan näkemys tavaramerkin alkuperätehtävästä on liian laaja. Hakija ei ole täsmentänyt, että sen tarjoaman palvelun loppukäyttäjät eivät missään tapauksessa ole pakatun tuotteen loppukäyttäjiä vaan pakkauksen valmistajia tai myyjiä, joita ei ole johdettu asiassa harhaan. Hakija ei perustele aukottomasti loppukäyttäjien harhaanjohtamista sellaisten tuotteiden kohdalla, jotka on pakattu Der Grüne Punkt -merkillä varustettuihin pakkauksiin. Väitetty harhaanjohtaminen ei kuitenkaan vahingoita Der Grüne Punkt -merkin alkuperätehtävää. Merkin vaikutusta arvioidaan sen perusteella, miten merkki käsitetään kohderyhmässä, tässä tapauksessa sellaisten kulutustavaroiden loppukäyttäjien keskuudessa, joiden pakkaukset nuo loppukäyttäjät hävittävät eri järjestelmien kautta. Keskivertoloppukäyttäjät mieltävät merkin siten, että se on osoitus mahdollisuudesta varmistaa pakkausten hävittäminen DSD:n järjestelmän kautta.

137 Edellä mainittuun arvioon on päädytty tarkkailemalla kuluttajien päivittäin todettavissa olevaa käyttäytymistä jätteiden hävittämisessä sekä sen perusteella, miten hakija itse arvioi tuota käyttäytymistä yhteisömerkin käyttöä koskevissa säännöissään Der Grüne Punkt -merkin vaikutuksen osalta (katso edellä 27 kohta). Kuluttaja on varmasti yhtä kiinnostunut riidanalaisen päätöksen kohteena olevasta kysymyksestä eli tässä tapauksessa siitä, ovatko järjestelmään liittyneet yritykset maksaneet lisenssimaksun sen perusteella, missä määrin niiden pakkausjätettä on kerätty, kuin muistakin kyseisen järjestelmän tai muiden järjestelmien organisoinnin yksityiskohdista.

138 Lisäksi saksalaisten tuomioistuinten esittämien tavaramerkkiä koskevien arvioiden kontekstikohtainen tarkastelu osoittaa, että arviot eroavat hakijan vastaavista arvioista.

139 Komissio on sitä mieltä tavaramerkin "laadun takaamista" tai luotettavuutta koskevan tehtävän oletetuista vaikutuksista, että se, että eräillä alueilla on toisenlainenkin mahdollisuus hävittää pakkausjätteitä ei poista kuluttajan mahdollisuutta jättää merkillä varustettu pakkaus kantajan toimittamiin keräysastioihin. Laadun takaamisen tehtävä vesittyy vain, jos hakija ei missään tapauksessa hävitä jonkin toisen järjestelmän piiriin kuuluvia pakkauksia. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista. Komission mukaan hakija hävittää edelleen kaikki Der Grüne Punkt -merkillä varustetut pakkaukset, jos kuluttaja valitsee tämän järjestelmän. Laadun takaamista koskeva tavaramerkin tehtävä ei siis ole kuluttajan kannalta muuttunut.

140 Der Grüne Punkt -merkin signaalivaikutus ei sitä vastoin kuulu tavaramerkkioikeuden piiriin.

Kiireellisyys

141 Komissio katsoo, ettei kiireellisyysedellytys ole täyttynyt.

142 Ensinnäkin komissio katsoo, ettei hakija ole vastannut siihen, mistä sen aiheutuneeksi väittämä vahinko tarkalleen ottaen muodostuu. Kyseessä saattaa olla henkilövahinko, joka johtuu merkin tehtävien väitetystä vahingoittumisesta, ja aineellinen vahinko, joka johtuu luvan menettämisen mahdollisuudesta. Jälkimmäinen uhka on täysin perusteeton. Kerättyjen pakkausjätteiden väheneminen olisi nimittäin osoitus jo vähäisestäkin, kyseisten jätteiden takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuudesta vapauttavan DSD:n palvelunkäytöstä. Koska saavutettava kierrätysaste määräytyy asianomaisen järjestelmän piiriin kuuluvien pakkausten määrän perusteella, riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano ei heikennä mahdollisuuksia saavuttaa kyseinen kierrätysaste.

143 Hakijan julkiset ilmoitukset ovat ristiriidassa sen väitteen kanssa, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano merkitsisi hakijan merkin väistämätöntä tuhoa ja haittaisi lisäksi sen järjestelmän kokonaisvaltaista moitteetonta toimintaa. Hintergrundinformationen zur Auseinandersetzung zwischen der EU-Kommission und der Duales System Deutschland AG -nimisessä asiakirjassa (Tietoja riita-asiasta, jossa ovat vastakkain Euroopan komissio ja Duales System Deutschland AG), jota levitetään Internetissä ja joka on osoitettu hakijan sopimuspuolille, hakija ilmoittaa päätöksen seurauksista seuraavaa:

"Euroopan yhteisöjen komissio on vahvistanut, että rajoittamaton korvausoikeus liittyy kaikkiin Der Grüne Punkt -merkillä varustettuihin DSD-järjestelmään kuuluviin pakkauksiin ja ettei tuota oikeutta pidä kyseenalaistaa. Tämä koskee erityisesti loppukäyttäjille myytyjä pakkauksia, jotka arvioiden mukaan edustavat yli 85:tä prosenttia DSD-järjestelmään kuuluvista pakkauksista. Siten DSD:n toiminnan ytimeen ei puututa."

144 Tällainen hakijan näkemys osoittaa, ettei merkillä voi olla ratkaisevaa merkitystä järjestelmän täytäntöönpanon kannalta. On joka tapauksessa virheellistä väittää, että Der Grüne Punkt -merkki on ainoa hakijan käytettävissä oleva keino vaikuttaa loppukäyttäjän käyttäytymiseen pakkausten hävittämisessä. Väitettä ei voida todistaa oikeaksi sen enempää kuin muitakaan hakijan väitteitä, joiden mukaan riidanalainen päätös vaikuttaisi kerättyihin pakkausmääriin ja joiden mukaan jopa asian tiedotusvälineissä saama julkisuus itse riidanalaisen päätöksen sijasta "olisi horjuttanut kuluttajan luottamusta ja vahingoittanut siten myös merkkiä".

145 Hakijan valitsema esimerkki, nimittäin Landbellin kehittämä Hessenin osavaltiossa käytössä oleva järjestelmä ei aiheuta väitettyä sekaannusta kuluttajissa sen johdosta, että yhteen tuotteeseen on kiinnitetty kaksi merkkiä, jo yksistään siitä syystä, että Landbell aikoo käyttää samoja keräysastioita kuin hakija. Komissio toteaa, että vaikka Hessenin osavaltiota ei otettaisi huomioon, se ei ymmärrä, miksi sellaisen ylimääräisen merkin kiinnittäminen, jolla ei ole käytännössä muualla minkäänlaista informatiivista merkitystä, voisi synnyttää "sekaannusta". Komissio katsoo, että tällaisesta tilanteesta ei voida päätellä, että kuluttaja heittää pois pahvipakkauksen muiden jätteiden joukkoon sen sijasta, että hän panee ne paperi- ja pahvijätesäiliöön. Jos hakijan esittämä väite, jota ei ole tuettu, pitää paikkansa, niin silloin kaikki Der Grüne Punkt -merkin ohella käytettävät merkit heikentäisivät hakijan merkkiä. Nykyisin markkinoilla olevan pakkauksen näkeminen kuitenkin riittää osoittamaan vääräksi väitteen, jonka mukaan sillä, että pakkauksessa on monia merkkejä on vaikutusta kuluttajan käyttäytymiseen jätteiden hävittämisessä. Käyttäytymiseen voidaan merkin ohella vaikuttaa myös muilla keinoin, kuten kunnan toimesta jaettaviin tiedotteisiin verrattavin tiedottein.

146 Komissio lisää, että kussakin tapauksessa saavutetut kierrätysasteet eivät välttämättä vastaa keräysasteita vaan taloudellista realiteettia. Yhdistelmämateriaaleista saatavia toissijaisia raaka-aineita voidaan nimittäin myydä vain tappiolla. Näin ollen hakijalla ja jätehuoltoyrityksillä ei ole syytä ylittää huomattavasti kierrätyskynnystä. Sitä vastoin paperista tai pahvista saa markkinoilla hyvän hinnan. Jätehuoltoyritysten kanssa tehtyjen palvelusopimusten sanamuodon ansiosta kierrätysasteen ylittymisellä ei ole taloudellisia vaikutuksia hakijalle, koska kyseisille jätehuoltoyrityksille maksettavat korvaukset ovat rajalliset. Jos markkinahinnat ovat hyvät, myöskään keräysyrityksille ei aiheudu taloudellisia tappioita.

147 Hakija on toistanut kiireellisyyttä koskevien huomautustensa yhteydessä väitteensä, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano vahingoittaisi sen Der Grüne Punkt -merkkiä. Hakija perustelee väitettään sillä, että jokainen voisi "vapaasti" ja hakijan järjestelmään kuulumisesta riippumatta käyttää Der Grüne Punkt -merkkiä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Komission mielestä on selvää, ettei merkkiä käytetä "vapaasti" vaan ainoastaan sellaisissa selkeästi määriteltävissä tapauksissa, joissa hakija kerää osan ulkoasultaan yhtenäisistä pakkauksista, jolloin jäljelle jäävään osaan liittyy velvollisuus esittää todistus niiden keräämisestä. Kuten on todettu, hakija itse katsoo, että päätös koskee 15:tä prosenttia pakkauksista, joista se on tehnyt sopimuksia.

148 Sikäli kuin hakijan esittämä kiireellisyyden edellytystä koskeva väite koskee määräävän markkina-aseman väärinkäytön väitettyä puuttumista, komissio viittaa fumus boni jurisin puuttumisesta esittämiinsä huomautuksiin.

149 Komissio myöntää, että merkkiä saattaisi vahingoittaa se, että sitä käyttävät henkilöt, jotka eivät kuulu hakijan järjestelmään tai joille hakija ei ole myöntänyt lisenssiä. Riidanalainen päätös ei kuitenkaan johda tällaiseen käyttöön eikä siinä estetä hakijaa, toisin kuin tämä väittää, toteuttamasta toimia kaikenlaisen väärinkäytön estämiseksi.

150 Tavaramerkin rekisteristä poistamisen vaaraa, johon hakija vetoaa, ei ole olemassa, koska riidanalainen päätös ei vahingoita merkin alkuperätehtävää erityisenä suojan antajana eikä tehtävää laadun takaajana. Merkin välittämä viesti ei siis muutu.

151 Väliintulijat katsovat, ettei DSD:lle aiheudu vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa, jos riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ei lykätä.

152 Väliintulijat yhtyvät komission kantaan ja vetoavat hakijan Internetissä julkaisemaan asiakirjaan.

153 Landbell toteaa erityisesti, että se harjoittaa toistaiseksi toimintaansa vain Hessenin osavaltiossa ja että sen esiintyminen markkinoilla vaikuttaa kilpailuun vain rajallisesti. Se korostaa, että tuon osavaltion väestö edustaa noin 7,31:tä prosenttia Saksan liittotasavallan väestöstä 31.12.1999 ja että sen järjestelmän piiriin kuuluvien käytettyjen myyntipakkausten osuus on alle 10 prosenttia kaikista pakkausjätteistä yhteensä.

154 BellandVision väittää, että yrityksen mahdollisuus ottaa itse vastaan jätteitä rajoittuu tiettyyn pakkausmäärään. Pakkausten takaisinotto on nimittäin pakkausasetuksen 6 §:n 1 momentin nojalla suoritettava siellä, missä pakkaukset luovutetaan loppukäyttäjälle. Tämä tarkoittaa, että pakkausten kerääminen kotitalouksien läheisyydessä "keltaisiin roskalaatikoihin" ei ole mahdollista. Jätteistä huolehtiminen omilla jätehuoltoratkaisuilla rajoittuu siten tapauksiin, joissa pakkaukset on mahdollista ottaa takaisin paikassa, jossa pakkaukset tosiasiallisesti luovutetaan loppukäyttäjälle, mikä koskee 10-15:tä prosenttia pakkausten kokonaismäärästä.

155 Landbell ja BellandVision väittävät lisäksi, ettei riidanalainen päätös ole myöskään omiaan aiheuttamaan voittojen menetyksiä DSD:lle.

156 Vaikka DSD:n liikevaihdon vähäinen putoaminen voisikin vaikuttaa kilpailuun, se ei vaikuta voittojen menetykseen. Sopimuksessa DSD:lle on nimittäin annettu tae siitä, että se voi periä kustannuksiensa kattavia korvauksia. DSD on jopa sitoutunut siihen, ettei se tee voittoa toiminnallaan. DSD-järjestelmään kuuluvien pakkausten määrän väheneminen alentaisi automaattisesti jätehuoltoyritysten korvauksia.

157 DSD:n toiminta ei ole muuttunut voittoa tavoittelevaksi. Lisenssimaksut lasketaan sopimuksen 4 §:n 3 kohdan nojalla ilman voittolisää. Lisenssimaksuilla katetaan sopimuksen sanamuodon mukaan ainoastaan keräyksestä, lajittelusta ja kierrätyksestä syntyneet kustannukset sekä hallintokustannukset (järjestelmäkustannukset). Sopimuksen 4 §:n 3 kohdan mukaan lisenssimaksuja voidaan korottaa tai alentaa siten, että "järjestelmäkustannukset kohdistetaan mahdollisimman tarkasti kustannukset aiheuttaneille yksittäisille materiaaleille".

158 Väliintulijoiden mukaan tulojen osalta DSD:n kustannusten kattaminen on taattu, kun taas menojen kohdalla jokainen DSD:n piiriin kuuluvien pakkausten määrän väheneminen merkitsee jätehuoltoyrityksille maksettavia korvauksia koskevan velvollisuuden supistumista. Ne pakkausmäärät, jotka on kerättävä ja kierrätettävä kaksoisjärjestelmän ulkopuolella, on jätehuoltoyritysten kanssa tehtyjen palvelusopimusten 7 §:n 3 kohdan nojalla automaattisesti vähennettävä pakkausmäärästä, jonka nojalla korvaus maksetaan. Kun DSD:n kilpailijat onnistuvat kasvattamaan markkinaosuuttaan, tämä vähentää väliintulijoiden mukaan siten automaattisesti ja tuon markkinaosuuden määrän kasvua vastaavasti DSD:n kuluja.

159 Landbell ja BellandVision korostavat myös, että jos pääasian kanne hyväksytään, DSD saisi takaisin monopoliasemansa markkinoilla.

Intressivertailu

160 Komissio kiistää perustelut, jotka hakija on esittänyt näyttääkseen toteen, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiselle löytyy erittäin tärkeä syy.

161 Ensinnäkin komissio toteaa vastauksena kantajan väitteeseen, jonka mukaan korvausjärjestelmä olisi ollut olemassa vuodesta 1991, että se on vuodesta 1997 alkaen tuonut esille huolensa tässä asiassa.

162 Toiseksi hakija ei voi vedota kilpailijoidensa menestymiseen, koska kilpailijoiden taloudellinen merkitys hakijaan verrattuna on vain vähäinen. Päinvastoin, omien keräysjärjestelmien jo ennestään horjuva kilpailukyky on uhattuna, koska jos päätöksen täytäntöönpanoa lykätään, potentiaaliset asiakkaat pysyvät uskollisena hakijalle päällekkäisten lisenssimaksujen pelossa. Ensimmäisen kilpailevan velvoitteesta vapauttavan järjestelmän tulevaisuus riippuu riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta.

163 Kolmanneksi riidanalainen päätös ei ole ristiriidassa Oberlandesgericht Düsseldorfin antaman tuomion kanssa. Jos se olisi ristiriidassa tuon tuomion kanssa, ei ole täsmennetty, minkä vuoksi ristiriita oikeuttaisi lykkäämään päätöksen täytäntöönpanoa (asia C-344/98, Masterfoods ja HB, tuomio 14.12.2000, Kok. 2000, s. I-11369, 48 ja 53 kohta). Tuomio ei ole myöskään täytäntöönpanokelpoinen, ja se koski eri tosiasioita kuin riidanalainen päätös, nimittäin tiettyjen pakkausten käsittelyä teollisuudessa.

164 Vfw ja BellandVision väittävät, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkääminen vahingoittaisi vakavasti niiden kilpailuasemaa, koska lykkäämisen johdosta säilyisi päällekkäisen laskutuksen mahdollisuus, joka syntyy siitä, että kunkin väliintulijan asiakkailleen tarjoamista palveluista joudutaan maksamaan korvausta, että siitä, että velvollisuus maksaa DSD:lle korvausta pelkästään siitä syystä, että pakkaukset on varustettu Der Grüne Punkt -merkillä, säilyy.

165 Riidanalaisen päätöksen välittämän täytäntöönpanon lykkääminen estäisi Landbellia pääsemästä kyseisille markkinoille.

2. Välitoimista päättävän tuomarin arviointi asiasta

Fumus boni juris

166 Riidanalaisen päätöksen 3 artiklan ensimmäisen kohdan määräys, jonka täytäntöönpanon lykkäystä ensisijaisesti vaaditaan, kuuluu seuraavasti:

"DSD:n on sitouduttava kaikkien merkin käyttöä koskevan sopimuksen tehneiden osapuolien suhteen siihen, että se ei peri lisenssimaksua Saksassa markkinoille saatettujen Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen myyntipakkausten siitä määrästä, jota merkin käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n mukainen velvoitteista vapauttava palvelu ei koske ja joiden osalta pakkausasetuksen mukaiset velvoitteet osoitetaan jälkikäteen muulla tavoin täytetyiksi."

167 Riidanalaisen päätöksen 3 artikla annettiin asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla (riidanalaisen päätöksen 161 perustelukappale). Jos komissio toteaa, että erityisesti EY 82 artiklan määräyksiä rikotaan, se voi asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti päätöksellään määrätä asianomaiset yritykset lopettamaan tällaisen rikkomisen.

168 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että sovellettaessa asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohtaa yritystä voidaan kieltää jatkamasta tiettyjä lainvastaisiksi todettuja toimintoja tai menettelytapoja tai ylläpitämästä lainvastaisiksi todettuja tilanteita (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, tuomio 6.3.1974, Kok. 1974, s. 223, Kok. Ep. II, s. 229, 45 kohta, ja em. asia, RTE ja ITP v. komissio, tuomion 90 kohta), mutta myös aloittamasta vastaavaa toimintaa myöhemmin (asia T-83/91, Tetra Pak v. komissio, tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II-755, Kok. Ep. XVI, s. II-1, 220 kohta).

169 Koska asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohtaa on sovellettava suhteessa todettuun rikkomiseen, komissiolla on toimivalta määrätä niiden velvoitteiden laajuudesta, joita asianomaisille yrityksille asetetaan, jotta rikkominen saataisiin loppumaan. Yrityksille asetetut velvoitteet eivät kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli asiassa rikottujen oikeussääntöjen mukaisen laillisen oikeustilan palauttamiseksi (em. asia RTE ja ITP v. komissio, tuomion 93 kohta; vastaavasti asia T-7/93, Langnese-Iglo v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1533, 209 kohta ja asia T-9/93, Schöller v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1611, 163 kohta).

170 Tässä tapauksessa riidanalaisen päätöksen 1 artiklaa on tulkittava sen perusteluiden valossa (yhdistetyt asiat 40/73-48/73, 50/73, 54/73-56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, tuomio 16.12.1975, Suiker Unie ym. v. komissio, Kok. 1975, s. 1663, 122 kohta), erityisesti riidanalaisen päätöksen 163 perustelukappaleen valossa. Tuossa kappaleessa todetaan seuraavaa:

"Rikkomisessa on kyse siitä, että merkin käyttöä koskevan sopimuksen 4 §:n 1 kohdan 1 alakohdan ja 5 §:n 1 kohdan 1 alakohdan nojalla DSD vaatii lisenssimaksun suorittamista Saksassa markkinoille saatettujen Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen myyntipakkausten kokonaismäärästä myös silloin, kun merkin käyttöä koskevan sopimuksen 2 §:n mukainen velvoitteista vapauttava palvelu koskee vain osaa pakkausmäärästä tai ei koske sitä ollenkaan. Merkin käyttöä koskevan sopimuksen 4 §:n 1 kohdan 2 alakohta mahdollistaa poikkeusjärjestelyt, mutta DSD on kieltäytynyt antamasta tapausryhmien I ja II osalta sitoumuksia, jotka lopettaisivat väärinkäytön ja joilla poikkeusjärjestelyt toteutettaisiin sopimuksella."

171 Rikkomisen toteamisen taustalla on sopimuksen määräysten yhdistetty tulkinta. Sopimuksessa määrätään yhtäältä, että DSD-järjestelmään kuuluvien valmistajien ja/tai myyjien on varustettava kotimaassa myytävät pakkaukset Der Grüne Punkt -merkillä (sopimuksen 3 §:n 1 kohta), ja toisaalta, että velvollisuus maksaa korvausta DSD:lle syntyy pakkausten varustamisesta Der Grüne Punkt -merkillä (sopimuksen 4 §:n 1 kohta) myös siinä tapauksessa, että asiakkaat eivät käytä velvoitteista vapauttavaa DSD:n palvelua valmistajien ja/tai myyjien tiettyjen pakkausten kohdalla.

172 Koska DSD on ainoa koko Saksan alueen kattavaa velvoitteista vapauttavaa järjestelmää ylläpitävä toimija, valmistajat ja/tai myyjät ovat pakotettuja käyttämään DSD-järjestelmää. Näin ollen niiden on myös kiinnitettävä Der Grüne Punkt -merkki kaikkiin pakkauksiinsa. Myyjät ja/tai valmistajat, jotka haluavat käyttää jonkin toisen velvoitteista vapauttavan järjestelmän palveluja, jos tällainen järjestelmä on olemassa, tai omien jätehuoltoratkaisujensa tarjoamia palveluja pakkaustensa tietyn osan osalta, voivat taloudellisista, teknisistä ja logistisista syistä varustaa Der Grüne Punkt -merkillä vain ne pakkaukset, joiden keräys on tarkoitus hoitaa DSD-järjestelmän kautta.

173 Koska velvollisuus maksaa korvausta DSD:lle syntyy yksistään siitä, että myyntipakkaukset varustetaan Der Grüne Punkt -merkillä, eikä velvoitteista vapauttavan palvelun tosiasiallisesta suorittamisesta, valmistajat ja/tai myyjät ovat pakotettuja maksamaan kaksi lisenssimaksua osallistuessaan rinnakkain sekä DSD-järjestelmään että omaan jätehuoltoratkaisuun tai kilpailevaan velvoitteista vapauttavaan järjestelmään, jos sellainen on olemassa.

174 Hakija kiistää, kuten se on selväsanaisesti osoittanut väliintulohakemuksessaan, määräävän markkina-aseman väärinkäytön, mistä sitä syytetään, vaikka sen väliintulohakemuksen tarkoituksena ei ole saada lykkäystä riidanalaisen päätöksen 1 artiklan täytäntöönpanoon.

175 Näin ollen on tutkittava riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa hakijalle asetettujen velvollisuuksien lainmukaisuutta määräävän markkina-aseman käyttöä koskevan toteamuksen valossa. Tässä tarkoituksessa on määriteltävä etukäteen kyseisten velvollisuuksien laajuus.

176 Riidanalaisen päätöksen 3 artiklan sanamuodosta seuraa ensinnäkin, että sopimuspuolina olevien valmistajien tai myyjien on kiinnitettävä Der Grüne Punkt -merkki kaikkiin myyntipakkauksiinsa, ja toiseksi, että kyseiset valmistajat tai myyjät voivat myyntipakkaustensa hävittämiseksi käyttää omia jätehuoltoratkaisuja tai DSD:n perustaman järjestelmän kanssa kilpailevaa velvoitteista vapauttavaa järjestelmää, ja kolmanneksi, että DSD:n perimän lisenssimaksun on vastattava sen tosiasiallisesti suorittamia palveluja. Tästä seuraa, että riidanalaisen päätöksen 3 artiklan erityinen vaikutus on, että se antaa DSD-järjestelmän sopimuspuolille mahdollisuuden varustaa myyntipakkauksensa Der Grüne Punkt -merkillä, vaikka pakkauksia ei hävitettäisikään DSD-järjestelmän välityksellä.

177 Mahdollisuus varustaa Der Grüne Punkt -merkillä myyntipakkaukset, joita ei käsitellä DSD-järjestelmän välityksellä ja joista hakijalle ei makseta lisenssimaksua, konkretisoi hakijan vastaväitteen, jonka perustelun pääsisältö koostuu väitteestä, jonka mukaan hakijan järjestelmää voidaan perustella tavaramerkkioikeuteen liittyvillä näkökohdilla, joten väitettyä väärinkäytöstä ei aiheudu. Määräävän markkina-aseman väärinkäytön puuttuessa riidanalaisen päätöksen 3 artikla on perusteeton. Hakija katsoo erityisesti, että Der Grüne Punkt -merkin eriyttämättömän käytön salliminen vahingoittaisi merkin alkuperätehtävää, sen signaalivaikutusta sekä pakkausasetuksen vaatimusta selkeästä tunnistamisesta. Riidanalainen päätös siis hakijan mukaan estää loppukäyttäjää saamasta tietoa siitä, kuuluuko Der Grüne Punkt -merkillä varustettu pakkaus DSD-järjestelmään vai jonkin kolmannen osapuolen järjestelmään, eli siitä, onko kyseinen pakkaus hävitettävä DSD:n keräysastioiden vai jonkin kolmannen osapuolen keräysastioiden välityksellä.

178 Komissio katsoo, ettei riidanalainen päätös riko mitenkään merkin alkuperätehtävää, koska sen ainoana tarkoituksena on ilmoittaa loppukäyttäjälle, että tällä on mahdollisuus hävittää Der Grüne Punkt -merkillä varustettu myyntipakkaus DSD-järjestelmän välityksellä. Koska lisenssimaksujärjestelmä ei ole perusteltu, kyseessä on väärinkäytös, joka on lopetettava.

179 Välitoimista päättävä tuomari on asianosaisten väitteistä kokonaisuudessaan sitä mieltä, että tässä asiassa on kyse lähinnä siitä, voidaanko tavaramerkin haltijan luomaa lisenssimaksujärjestelmää perustella tarpeella suojella tuon oikeuden ydinsisältöä eli toisin sanoen siitä, käyttääkö DSD tässä tapauksessa tavaramerkkioikeutta määräävän markkina-asemansa väärinkäytön välineenä. On siis arvioitava, onko komissio näyttänyt toteen, että hakijan toiminta on suhteellisuusperiaatteen vastaista.

180 Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, johon DSD:n katsotaan syyllistyneen, voidaan katsoa tapahtuneen vain, jos osoittautuu, että komission riitauttamat sopimuksen määräykset ylittävät sen, mikä on välttämätöntä tavaramerkkioikeuden keskeisen tehtävän suojelemiseksi.

181 Tässä suhteessa on muistutettava ensinnäkin, että EY 295 artiklassa määrätään, että "tällä sopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin".

182 Koska tavaramerkkiin perustuva oikeus on lisäksi yksinoikeus, sen haltijalla on oikeus myöntää kolmannelle osapuolelle lupa käyttää tuota oikeuttaan tai olla sitä myöntämättä ja edellisessä tapauksessa sallia sen käyttö lisenssimaksua vastaan. Teollis- ja tekijänoikeuden haltijalla on siis mahdollisuus rajoittaa kilpailua yksinoikeutensa pääsisällön suojelemiseksi. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin katsoi edellä mainitussa asiassa Volvo antamassaan tuomiossa (perustelujen 8 kohta), että autonvalmistajan kieltäytyminen myöntämästä lisenssejä kolmansille osapuolille, jotka halusivat kilpailla sen kanssa tavaramerkillä suojattujen autonkorien valmistamisessa ja myynnissä, ei sinänsä merkitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Vastakkainen tulkinta olisi nimittäin vahingoittanut kyseisen tekijänoikeuden ydinsisältöä.

183 Lisäksi on muistettava, että tavaramerkkioikeus on olennainen osa perustamissopimuksessa tavoiteltua vääristymättömän kilpailun järjestelmää (asia C-10/89, Hag GF, ns. Hag II -tapaus, tuomio 17.10.1990, Kok. 1990, s. I-3711, Kok. Ep. X, s. 543, 13 kohta). Tässä järjestelmässä yritysten on voitava hankkia itselleen asiakkaita tavaroidensa tai palvelujensa laadun perusteella, ja tämä on mahdollista ainoastaan, jos on olemassa erottamiskykyisiä merkkejä, joiden avulla kukin tuote voidaan tunnistaa (asia C-349/95, Loendersloot, tuomio 11.11.1997, Kok.1997, s. I-6227, 22 kohta).

184 Tässä mielessä tavaramerkin keskeinen tehtävä on taata kuluttajalle tai loppukäyttäjälle se, että tietyllä tavaramerkillä varustetuilla tavaroilla tai palveluilla on tietty alkuperä, siten että kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannuksen mahdollisuutta kyseisen tavaran tai palvelun muualta peräisin olevista tavaroista ja palveluista (ks. mm. asia 102/77, Hoffmann-La Roche, tuomio 23.5.1978, Kok. 1978, s. 1139, Kok. Ep. IV, s. 107, 7 kohta, 3/78, Centrafarm, tuomio 10.10.1978, Kok.1978, s. 1823, Kok. Ep. IV, s. 173, 11 ja 12 kohta sekä C-39/97, Canon, tuomio 29.9.1998, Kok. 1998, s. I-5507, 28 kohta).

185 Kysymys siitä, ovatko DSD:n sopimuspuoliltaan vaatimat sopimusehdot välttämättömiä Der Grüne Punkt -merkin keskeisen tehtävän suojaamiseksi silloin, kun merkkiä käytetään, vaikka tosiasiassa ei turvauduta DSD:n tarjoamaan palveluun, kuten hakija väittää, vai merkitsevätkö ne määräävän aseman väärinkäyttöä, koska ne ovat EY 82 artiklan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuttomia, kuten komissio väittää (riidanalaisen päätöksen 111 ja 113 perustelukappale), on monitahoinen. Tällöin on etenkin määriteltävä, yhdistääkö loppukuluttaja kyseisen tavaramerkin piiriin kuuluvat pakkaukset tosiasiallisesti DSD:n tarjoamaan pakkausjätteiden hävittämispalveluun. Välitoimista päättävä tuomioistuin ei voi tehdä tämän kysymyksen esille nostamien ongelmien ratkaisemiseksi vaadittavaa perusteellista arviointia, kun tutkitaan sitä, onko pääasian kanne ilmeisesti perusteltu.

186 Edellä esitetyn perusteella ei voida ajatella, että hakijan esille ottamat tosi- ja oikeusseikat olisivat ensi näkemältä täysin perusteettomia.

Kiireellisyys ja intressivertailu

187 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että välitoimihakemuksen kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimista, jotta vältyttäisiin siltä, että välitoimia hakevalle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Viimeksi mainitun kuuluu näyttää, että se ei voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua ilman, että se joutuu kärsimään tällaista vahinkoa (asia T-73/98 R, Prayon-Rupel v. komissio, määräys 15.7.1998, Kok.1998, s. II-2769, 36 kohta ja asia C-278/00 R, Kreikka v. komissio, määräys 12.10.2000, Kok. 2000, s. I-8787, 14 kohta).

188 Vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottomalla varmuudella, sillä varsinkin silloin, kun vahingon syntyminen riippuu eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta, riittää, että se on ennustettavissa riittävällä todennäköisyydellä (em. asia, komissio v. Atlantic Container Line ym., määräyksen 38 kohta ja asia T-237/99 R, BP Nederland ym. v. komissio, määräys 8.12.2000, Kok. 2000, s. II-3849, 49 kohta). Hakijan on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella vahinkoa voidaan pitää vakavana ja korjaamattomana (asia C-335/99 P(R), HFB ym. v. komissio, määräys 14.12.1999, Kok. 1999, s. I-8705, 67 kohta).

189 Tässä tapauksessa riidanalaisen päätöksen 3 artiklan välitön täytäntöönpano aiheuttaa sen, että DSD:n sopimuspuolten ei tarvitse enää maksaa tälle lisenssimaksua Saksassa markkinoille saatettujen Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen myyntipakkausten siitä määrästä, jonka osalta ei ole käytetty pakkausasetuksen takaisinotto- ja kierrätysvelvollisuudesta vapauttavaa palvelua ja jonka osalta pakkausasetuksen mukaiset velvoitteet täytetään muulla tavoin.

190 Hakijan mukaan riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämättä jättäminen aiheuttaisi sen tavaramerkille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa ja siten vaarantaisi sen perustaman velvoitteista vapauttavan järjestelmän. Se väittää lisäksi, että kärsittyä vahinkoa ei voida mitata määrällisesti ja on siten korvaamaton.

191 DSD-järjestelmään kohdistuvaa uhkaa ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole näytetty toteen. Yhtäkään kyseisen väitteen tueksi esitetyistä näkökohdista ei nimittäin ole näytetty oikeudelliselta kannalta riittävällä tavalla toteen.

192 Ensinnäkään ei voida hyväksyä hakijan väitettä siitä, että Der Grüne Punkt -merkin rekisteristä poistamisen vaara, joka liittyy tuon tavaramerkin erottamiskyvyn katoamiseen, olisi riittävän varmaa. Tällaisen vaaran toteutuminen riippuu nimittäin eräistä näkökohdista ja etenkin DSD:n kohtaaman kilpailun voimakkuudesta sellaisten käytettyjen myyntipakkausten takaisinoton ja kierrätyksen järjestämisessä, jotka kerätään pois yksityisiltä kuluttajilta Saksassa. Tässä vaiheessa kyseisen vahingon mahdollisuus on siis hypoteettinen. Välitoimista päättävä tuomari ei voi korvata arviollaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tekemää arviota määrittääkseen yksistään sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella, onko yhteisömerkin rekisteristä poistamisen edellytykset täytetty tai täyttyvätkö ne.

193 Toiseksi DSD:n mukaan on olemassa vaara, että oikeus tavaramerkkiin menetetään lopullisesti. Siten DSD ei enää voisi suojella itseään tavaramerkkioikeuden alalla yrityksiltä, jotka käyttävät Der Grüne Punkt -merkkiä ilman lisenssiä.

194 Tässä yhteydessä on korostettava, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanolla ei ole väitettyä vaikutusta, koska komissio ei kiistä mitenkään sitä, että ainoastaan DSD:n kanssa sopimuksen tehneet ovat oikeutettuja varustamaan myyntipakkauksensa Der Grüne Punkt -merkillä. Tästä seuraa, että riidanalainen päätös ei anna Der Grüne Punkt -merkin käyttömahdollisuutta DSD-järjestelmän ulkopuolisille valmistajille tai myyjille.

195 Hakija ei myöskään näytä toteen, miten riidanalainen päätös riistäisi siltä sen oikeuden nostaa kanne, jossa sellaista kolmatta, joka ei ole tehnyt sopimusta hakijan kanssa, vaaditaan lopettamaan hakijan merkin käyttö.

196 Kolmanneksi Der Grüne Punkt -merkin eriyttämätön käyttö myyntipakkauksissa vahingoittaa hakijan mukaan peruuttamattomasti merkin signaalivaikutusta, koska loppukäyttäjä ei enää kykenisi pysyvästi erottamaan, onko Der Grüne Punkt -merkillä varustettu pakkaus hävitettävä DSD:n vai jonkin kolmannen osapuolen keräyslaatikoiden välityksellä. Signaalivaikutuksen vahingoittaminen vaikuttaisi kielteisesti pakkausasetuksessa säädettyihin kierrätysasteisiin siten, että niitä ei enää kenties kyetä saavuttamaan. Tällaisessa tapauksessa DSD-järjestelmän toimilupa olisi peruttavissa (pakkausasetuksen 6 §:n 4 momentti).

197 Kerättyjen pakkausjätteiden määrä riippuu loppukäyttäjien yhteistyöstä, ja sen valvonta on olennaista asetettujen kierrätysasteiden saavuttamiseksi niitä kuitenkaan liikaa ylittämättä.

198 Hakija lisää, että riidanalaisen päätöksen käsittely tiedotusvälineissä on jo Saksassa vahingoittanut tavaramerkin alkuperätehtävää ja signaalivaikutusta.

199 Myös rinnakkainen osallistuminen sekä DSD-järjestelmään että johonkin toiseen kaksoisjärjestelmään, kuten Hessenin osavaltiossa toimivaan Landbellin järjestelmään tai johonkin omaan jätehuoltoratkaisuun, vahingoittaisi vääjäämättä tavaramerkin alkuperätehtävää ja signaalivaikutusta.

200 Ensinnäkin on muistutettava, että välitoimen määräämisen kiireellisyyden on johduttava riidanalaisen toimen vaikutuksista (ks. erityisesti em. asia, Free Trade Foods v. komissio, määräyksen 59 kohta). Näin ollen riidanalaisen päätöksen Saksan lehdistössä saamalla julkisuudella ja kyseisen julkisuuden hakijalle mahdollisesti aiheuttamilla haittavaikutuksilla ei ole merkitystä tämän arvion tekemisen kannalta.

201 Hakija ei myöskään ole esittänyt riittävästi näyttöä väitetystä vahingosta, jotta kiireellisyys olisi selvää. Asiassa ei ole näytetty toteen, että riidanalainen päätös vaikuttaisi kuluttajaan siten, ettei tämä kykenisi enää ennen pääasiassa annettavaa tuomiota erottamaan, mihin keräysastiaan pakkaukset on jätettävä. Tässä suhteessa molemmat riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetut tapausryhmät on tutkittava.

202 Jos Der Grüne Punkt -merkillä varustetut tuotteet hoidetaan omien jätehuoltoratkaisujen kautta, myyjän on pakkausasetuksen mukaan ilmoitettava kuluttajalle pakkauksen takaisinottomahdollisuudesta selvästi tunnistettavilla ja helppolukuisilla kylteillä (pakkausasetuksen 6 §:n 1 momentin kolmas virke). DSD väittää tältä osin, että tällainen tieto Der Grüne Punkt -merkillä varustetun myyntipakkauksen takaisinotosta on omiaan aiheuttamaan sekaannusta kuluttajissa. Väite ei kuitenkaan riitä väitetyn sekaannuksen toteennäyttämiseksi. Ei ole nimittäin mitään perusteita väitteelle, jonka mukaan kuluttaja ei ymmärtäisi tai ottaisi huomioon kylteissä selkeästi esitettyä tietoa. Yhtä hyvin voitaisiin tällöin esittää päinvastainen väite, jonka mukaan myymälässä annettu tieto mahdollisuudesta palauttaa Der Grüne Punkt -merkillä varustetut pakkaukset myyntipaikkaan tai sen välittömään läheisyyteen olisi ratkaiseva, koska on aina myyjän edun mukaista, että tieto, jonka hän on lain mukaan velvollinen antamaan kuluttajalle, on ratkaiseva.

203 Jos Der Grüne Punkt -merkillä varustetut pakkaukset hoidetaan jossakin toisessa velvoitteista vapauttavassa järjestelmässä, hakijan väitteet eivät ole mitenkään perusteltavissa. Tässä suhteessa on korostettava, että sekaannuksen vaaraa ei tässä vaiheessa voi syntyä kuluttajille, koska tätä nykyä ei ole käytössä mitään muuta kilpailevaa velvoitteista vapauttavaa järjestelmää. Kuten kuulemistilaisuudessa muistutettiin, toimivaltaiset viranomaiset eivät ole vielä tunnustaneet ainoastaan Hessenin osavaltion kattavaa Landbellin järjestelmää pakkausasetuksen 6 §:n 3 momentin mukaisesti. Hakijan (välitoimihakemuksen 88 kohdassa esitetty) väite, jonka mukaan yhden tuotteen varustaminen kahdella merkillä aiheuttaa sekaannusta kuluttajissa Hessenin osavaltiossa, koska "he eivät voi tietää, että pakkaus, joka on joka tapauksessa varustettu myös Der Grüne Punkt -merkillä, ei kuulu DSD-järjestelmään eikä sitä siten pidä jättää DSD:n keräysastioihin (tällöin häviää tavaramerkin kieltävä tehtävä)" on perusteeton. Komissio on väliintulijoiden tukemana ilmoittanut tältä osin selväsanaisesti, että kahden velvoitteista vapauttavan järjestelmän toimiminen rinnakkain yhdessä kunnassa on täysin hyväksyttävissä. Tässä tapauksessa ne ovat väittäneet yhtäältä, hakijan sitä kiistämättä, että kahta velvoitteista vapauttavaa järjestelmää varten voi olla olemassa vain yksi keräysverkosto - jossa yksi ja sama jätehuoltoyritys toimii toimeksiantajiensa nimissä ja puolesta -, ja toisaalta, että Der Grüne Punkt -merkillä ja jonkin toisen velvoitteista vapauttavan järjestelmän merkillä varustetut pakkaukset voidaan siten jättää samoihin roskalaatikoihin tai -astioihin. Jälkimmäinen seikka on omiaan poistamaan Hessenin osavaltion kuluttajien keskuudesta kaiken epäröinnin mahdollisuuden pakkausjätteen hävittämishetkellä. Komissio ja väliintulijana toimiva Vfw ovat väittäneet, edellinen huomautuksissaan ja jälkimmäinen kuulemistilaisuudessa, että epäröinnin mahdollisuus on sitäkin pienempi, kun pakkausjätteen hävittäminen riippuu lähinnä hävitettävästä materiaalista, mitä vahvistaa se, että hyvin monissa keräysastioissa ei ole Der Grüne Punkt -merkkiä vaan pelkkä ilmoitus siitä, minkätyyppistä materiaalia siihen on jätettävä.

204 Hakija toteaa Hessenin osavaltion ulkopuolella asuvien kuluttajien keskuudessa väitetysti syntyneestä sekaannuksesta, että "he eivät tiedä, kuuluuko (Der Grüne Punkt -merkin lisäksi) jollakin toisella, heille tuntemattomalla merkillä (Landbell-Baum) varustettu pakkaus DSD-järjestelmään ja onko se siten jätettävä DSD:n keräysastioihin (eikä muiden jätteiden sekaan)" (hakemuksen 88 kohta). Riittää kuitenkin, kun korostetaan, että Hessenin osavaltion ulkopuolella asuvat kuluttajat eivät voi olla epävarmoja siitä, että Der Grüne Punkt -merkillä varustetut tuotteet on jätettävä DSD-järjestelmän piiriin kuuluvaan roskalaatikkoon, koska kerran jo tunnustettu kilpaileva velvoitteista vapauttava järjestelmä ei ainakaan toistaiseksi tarjoa pakkausjätteiden takaisinotto- ja kierrätysvelvoitteista vapauttavaa palvelua kyseisen osavaltion ulkopuolella.

205 Koska väitetystä sekaannuksesta ei ole riittävää näyttöä, ei ole tarpeen arvioida sekaannuksen vaikutusta materiaalikohtaiseen kierrätysasteeseen, jonka täyttymisestä DSD vastaa. On kuitenkin tehtävä kaksi huomiota. Ensinnäkin kuluttajan yhteistyö, johon velvoitteista vapauttavan järjestelmän toiminta perustuu, voidaan varmistaa paitsi varustamalla myyntipakkaukset Der Grüne Punkt -merkillä myös muilla keinoin, kuten jakamalla kohdennettua tietoa, jolla on tarkoitus kannustaa kuluttajaa lajitteluun. Toiseksi DSD:n piiriin kuuluvilta valmistajilta tai myyjiltä peräisin olevien pakkausten kierrätysasteiden täyttyminen DSD:n toimesta voidaan tarkistaa (pakkausasetuksen 6 §:n liitteessä I olevan 1 kohdan 1 alakohta), joten jos valmistajat tai myyjät osallistuvat kyseiseen järjestelmään pakkaustensa määrää pienemmällä määrällä, pakkausten kierrätysastetta, jonka DSD:n on täytettävä, on arvioitava vain kyseisen määrän perusteella.

206 Hakija väittää neljänneksi, että jos riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ei lykätä, se joutuu kärsimään sopimuskumppaneidensa mielivaltaisista päätöksistä, koska nämä voivat vapaasti päättää pakkausten siitä määrästä, joka on hävitettävä sen järjestelmän kautta.

207 Pakkausasetuksessa sellaisiin valmistajiin tai myyjiin kohdistetut velvollisuudet, jotka haluavat hoitaa myyntipakkaustensa tietyn osan takaisinoton ja kierrätyksen tuon asetuksen 6 §:n 1 ja/tai 2 momentin mukaisesti, ovat kuitenkin esteenä päätelmälle, jonka mukaan DSD on joutunut kuvaamaansa oikeudellisesti epävarmaan tilanteeseen. Sellainen valmistaja tai myyjä, joka haluaa rajoittaa myyntipakkausten hävittämisvelvoitteesta vapauttavan palvelun käytön tiettyyn osaan tuotteistaan, on tuon asetuksen 6 §:n 1 ja/tai 2 momentin nojalla velvollinen varmistamaan tuotteiden jäljelle jäävän osuuden takaisinoton ja kierrätyksen. Näin ollen jakeluketjuun osallistuviin kohdistuu erityinen velvollisuus, ja loppujen lopuksi myös myyjään, jonka velvollisuutena on ilmoittaa asianmukaisilla merkinnöillä, että kyseisen tuotteen voi palauttaa luovuttamispaikkaan. Valmistajan on nimittäin vaadittava sopimusteitse, että sen myyjät ottavat takaisin myyntipakkaukset. Lisäksi pakkausten takaisinotosta ja kierrätyksestä huolehtivan valmistajan tai myyjän on täytettävä kierrätysasteet, koska niiden laiminlyönnistä seuraa lakisääteinen velvollisuus turvautua velvoitteista vapauttavaan järjestelmään (pakkausasetuksen 6 §:n 1 momentin yhdeksäs virke ja 6 §:n 2 momentin viimeinen virke).

208 Jos hakijan perustelujen voidaan tulkita merkitsevän sitä, että sen sopimuspuolten taholta uhkaa väärinkäytön vaara siitä syystä, että sopimuspuolten pakkausten kierrätys hoidettaisiin edelleen hakijan järjestelmän kautta yli sovitun määrän, niin tällöin on korostettava, että huolimatta pakkausasetuksen 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti omien pakkaustensa keräyksen varmistavien valmistajien ja myyjien lakisääteisestä velvollisuudesta täyttää kierrätysasteet, on todennäköistä, että DSD:n on tosiasiallisesti kerättävä ja hävitettävä jäljelle jäävät myyntipakkaukset. Tästä ei myöskään voida olettaa, että tuota jäljelle jäävää osaa varten DSD:n tarjoamasta pakkausten keräys- ja hävittämispalvelusta ei maksettaisi sille korvausta.

209 Siitä, että pakkausasetuksen 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti omien pakkaustensa keräyksestä huolehtivat valmistajat ja myyjät eivät täytä kierrätysastetta, seuraa markkinoiden nykyisessä kilpailutilanteessa, että valmistajien ja myyjien keräämättä jääneiden pakkausten keräys on hoidettu DSD-järjestelmän kautta. Pakkausasetuksen 6 §:n liitteessä I olevan 3 kohdan 5 alakohdasta kuitenkin ilmenee, että "velvoitteista vapauttavan järjestelmän ylläpitäjä voi laskuttaa järjestelmän ulkopuolisia valmistajia ja myyjiä sellaisten pakkausten lajittelusta, kierrätyksestä tai hävittämisestä, jotka nämä ovat saattaneet markkinoille ja joiden hävittäminen on hoidettu tuon järjestelmän kautta". Lisäksi riidanalaisessa päätöksessä määrätään, että DSD-järjestelmän sopimuspuolelta voidaan DSD:n vaatimuksesta vaatia todiste siitä, että se käyttää tosiasiallisesti DSD:n palveluja vain ilmoitettuun pakkausmäärään (päätöksen 167 perustelukappale sekä päätöslauselman 5 artikla). Jos ei näytetä toteen, että pakkausasetuksesta johtuvat velvoitteet on täytetty muulla tavoin Saksassa markkinoille saatetuttujen Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen sellaisten myyntipakkausten osalta, joiden osalta ei ole käytetty hakijan tarjoamaa palvelua, niin kyseisen yrityksen on luonnollisesti maksettava DSD:lle kuuluva vastaava osuus. Lisäkeino, jonka avulla voidaan valvoa, ettei DSD:n sopimuspuoli käytä tämän palveluja yli sovitun pakkausmäärän, on selväsanaisesti tuotu esiin sopimuksessa, jonka 8 §:n, jonka otsikkona on "DSD-järjestelmän valvontamahdollisuudet", 1 ja 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

"(1) DSD voi tilanteissa, joissa se epäilee perustellusti merkinkäyttäjän toimittamien tietojen tai tilitysten oikeellisuutta tai aukottomuutta, sopimalla etukäteen tarkistuksen ajankohdasta tarkistuttaa tilintarkastajalla, valantehneellä tilintarkastajalla tai valtuutetulla veroneuvojalla, joita sitoo vaitiolovelvollisuus, merkinkäyttäjän tekemät ilmoitukset ja suorittamat tilitykset kahdelta edelliseltä tilitysvuodelta. Tarkastukseen valtuutetulla henkilöllä on myös oikeus suorittaa tarkastus seuraavien määräysten perusteella, kun merkinkäyttäjä ei ole toimittanut ilmoitusta tai tilitystä.

(2) DSD:n valtuuttamalla henkilöllä on oikeus päästä merkinkäyttäjän tiloihin ja tutkia kaikki tarpeelliset asiakirjat. Merkinkäyttäjän on velvoitettava yhteistyökumppaneitaan toimittamaan valtuutetulle henkilölle virheettömät ja täydelliset tiedot. Merkinkäyttäjän on annettava valtuutetun henkilön käyttöön asianmukaiset yhteyshenkilöt."

210 DSD väitti kuulemistilaisuudessa myös, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämättä jättäminen pahentaisi sen tilannetta kahdesta syystä: ensinnäkin se menettää lisenssimaksujaan ja toiseksi se joutuu vastaamaan jätehuoltoyritysten suorittamista palveluista johtuvista korkeista kiinteistä kustannuksista, vaikka kerätyt jätteet eivät kuuluisikaan sen järjestelmän piiriin.

211 On kuitenkin syytä korostaa väitteen alkuosasta, että lisenssimaksujen vähenemisen laajuus riippuu siitä, miten voimakkaasti omat jätehuoltoratkaisut ja mahdolliset muut velvoitteista vapauttavat järjestelmät kilpailevat DSD:n kanssa kyseisillä markkinoilla, mitkä ei näillä näkymin ole riittävällä todennäköisyydellä odotettavissa. Väitteen jälkimmäisestä osasta on todettava, että hakija ei ole osoittanut sitä millään uskottavalla perusteella todeksi ja että väliintulijat väittivät kuulemistilaisuudessa - ilman, että hakija olisi sitä kiistänyt -, että DSD:n ja kyseisten palvelujen tarjoajien kesken tehtyjen palvelusopimusten määräyksissä todetaan, että palvelujen tarjoajille maksettu korvaus on tarkistettavissa, jos voidaan näyttää toteen, että kerättyjen pakkausjätteiden määrissä tapahtuu muutoksia.

212 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että DSD-järjestelmän toiminnan vaarantumisesta aiheutuvan vahingon toteutumisedellytykset eivät saa riittävää tukea. Vaikka hakijan julkisia ilmoituksia riidanalaisen päätöksen vaikutuksista (ks. edellä 143 kohta) on tulkittava halutun päämäärän valossa, ne tukevat tätä johtopäätöstä.

213 Viimeiseksi on korostettava, että jos kanne pääasiassa hyväksyttäisiin, DSD olisi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä edeltäneessä markkinatilanteessa. Ei siis voida väittää, että tuon päätöksen markkinoille luoma tilanne on korjaamaton.

214 Lisenssimaksujen väheneminen, joka voisi olla seurauksena riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta ja jonka osalta on todettu, ettei sen tueksi ole esitetty riittävästi näyttöä, merkitsee taloudellista vahinkoa. Tällaista vahinkoa ei kuitenkaan, poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta, voida pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavana, koska vahinko voidaan myöhemmin korvata (asia C-213/91 R, Abertal ym. v. komissio, määräys 18.10.1991, Kok. 1991, s. I-5109, 24 kohta ja C-471/00 P(R), komissio v. Cambridge Healthcare Supplies, määräys 11.4.2001, Kok. 2001, s. I-2865, 113 kohta; asia T-339/00 R, Bactria Industriehygiene-Service v. komissio, määräys 15.6.2001, 94 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Näiden periaatteiden mukaisesti välitoimi on perusteltavissa, jos ilmenee, että ilman välitointa hakija joutuisi tilanteeseen, joka vaarantaisi sen olemassaolon ennen pääasian käsittelyn päättävän tuomion antamista (ks. erityisesti asia T-53/01 R, Poste Italiane v. komissio, määräys 28.5.2001, 120 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Nyt esillä olevassa tapauksessa hakija ei kuitenkaan ole kyennyt näyttämään toteen, että sen taloudellinen tilanne olisi huonontunut siinä määrin, ettei se voisi jatkaa toimintaansa pääasian käsittelyn päättävän tuomion antamiseen asti. Tässä yhteydessä on lisäksi korostettava, että DSD:n ainoana tavoitteena on yhtiöjärjestyksensä mukaisesti "niiden valtiollisten tavoitteiden toteuttaminen, joilla pyritään välttämään ja vähentämään pakkausjätteitä", eikä se saa jakaa voittojaan, mikä saa vahvistuksen sopimuksen 4 §:n 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa (ks. edellä 25 kohta). On vielä lisättävä, että lisenssimaksujen vähenemisen aiheuttama taloudellinen vahinko voidaan määrittää laskemalla seuraavien määrien välinen ero: Saksassa markkinoille saatettujen Der Grüne Punkt -merkillä varustettujen myyntipakkausten kokonaismäärästä DSD:lle kuuluvien lisenssimaksujen määrä ajanjaksolla, joka ulottuu riidanalaisen päätöksen tekoajankohdasta tuon päätöksen mahdolliseen kumoamistuomioon asti, sekä DSD:n tosiasiallisesti riidanalaisen päätöksen mukaisesti perimien lisenssimaksujen määrä samana ajanjaksona.

215 Edellä esitetystä seuraa, että hakija ei ole kyennyt osoittamaan, että sen vaatiman välitoimen epääminen aiheuttaisi sille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

216 Joka tapauksessa on niin, että vaikka väitettyjä vahinkoja voitaisiin pitää vakavina ja korjaamattomina, intressivertailu, jossa verrataan yhtäältä hakijan intressiä saada sen haluama välitoimi määrätyksi ja toisaalta yleistä intressiä, joka liittyy komission EY 82 artiklan mukaisesti tekemän riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoon, sekä väliintulijoiden intressejä, joihin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon mahdollinen lykkääminen vaikuttaisi suoraan, johtaa tämän välitoimihakemuksen hylkäämiseen.

217 Ei ollut mitenkään helppoa arvioida DSD:n toiminnan yhteensopivuutta EY 82 artiklan määräysten kanssa, kuten komissio myönsi 20.4.2001 pidetyssä riidanalaista päätöstä käsitelleessä lehdistötilaisuudessa ja kuten välitoimista päättävä tuomari aiemmin totesi. Arvioinnin vaikeutta todistaa kiistatta komission aluksi ilmaisema myönteinen kanta sopimukseen; komissio ilmoitti asetuksen N:o 17 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti antamassaan tiedonannossa aikomuksestaan hyväksyä sopimukset, joista DSD oli sille ilmoittanut (ks. edellä 29 kohta).

218 Sitä vastoin hakija ei voi menestyksellisesti vedota edellä mainittuun, asiassa Van den Bergh Foods vastaan komissio annettuun määräykseen, jossa välitoimista päättänyt tuomari otti huomioon oikeusvarmuuden yleisen periaatteen vähentääkseen mahdollisimman paljon ristiriitaa tavassa, jolla kansallinen tuomioistuin ja komissio olivat tulkinneet EY:n perustamissopimuksen kilpailusääntöjä. Vaikka oletettaisiin, että Oberlandesgericht Düsseldorfin 11.8.1998 antama tuomio, johon hakija vetoaa, ja riidanalainen päätös koskisivat samoja tosiseikkoja, minkä komissio kiistää, yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että kansallisen tuomioistuimen EY 81 artiklan 1 kohdan ja EY 82 artiklan nojalla tekemä päätös ei voi sitoa komissiota, jotta se voi täyttää perustamissopimuksessa sille osoitetun tehtävän (em. asia Masterfoods ja HB, tuomion 48 kohta).

219 Riidanalaisesta päätöksestä tavaramerkkioikeudelle aiheutuvaksi väitetystä vahingosta voidaan todeta, ettei vahinkoa ole tässä erityistapauksessa aiheuttanut velvollisuus myöntää Der Grüne Punkt -merkkiä koskevia lisenssejä DSD:n kilpaileville toimijoille merkityksellisillä markkinoilla vaan tuon merkin kiinnittäminen sellaisten yritysten myyntipakkauksiin, jotka ovat tehneet sopimuksen DSD:n kanssa mutta jotka eivät sopimuksesta huolimatta kenties käytä pakkausjätteiden hävittämisvelvoitteista vapauttavia DSD:n palveluja.

220 Näissä hyvin poikkeuksellisissa oloissa omistusoikeuden kunnioittamiseen yleisesti ja erityisesti teollis- ja tekijänoikeuden noudattamiseen liittyvä intressi EY 30 ja EY 295 artiklassa esitetyssä muodossa ei voi ohittaa komission intressiä määrätä välittömästi lopetettavaksi EY 82 artiklan rikkominen, jonka se katsoo tapahtuneen, ja luoda tällä tavalla suotuisat olosuhteet sille, että DSD:n kilpailijat voivat päästä kyseisille markkinoille.

221 Jälkimmäisestä seikasta on tarpeen korostaa, että kilpailu omien jätehuoltoratkaisujen, joihin nähden Vfw:llä ja Bellandvisionilla, joka vastaa kierrätyspalvelusta pakkausasetuksen 11 §:ssä tarkoitetun täytäntöönpanossa avustavan osapuolen ominaisuudessa, on välitön intressi, ja DSD-järjestelmän välillä on vähäistä. Omien jätehuoltoratkaisujen kohdalla pakkausasetuksessa vaaditut kierrätysasteet voidaan nimittäin saavuttaa vain ottamalla pakkaukset takaisin myyntipisteessä tai sen välittömässä läheisyydessä, minkä Verwaltungsgerichtshof Kassel vahvisti 20.8.1999.

222 Lisäksi on todettava, että velvoitteista vapauttavien järjestelmien välillä ei esiinny nykyään kilpailua. Toisen "kaksoisjärjestelmän" (Landbellin järjestelmän), jonka hyväksymistä voitaneen odottaa lähitulevaisuudessa, esiintyminen riippuu suuresti riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanosta.

223 Pakkausten valikoiva varustaminen Der Grüne Punkt -merkillä niiden määränpään perusteella, jolloin osaan tuotepakkauksista kiinnitetään tuo merkki ja osaan ei, ei näytä aina olevan mahdollista, kuten ainakin yksi DSD:n ja sen sopimuskumppanin välillä tehty sopimus osoittaa (ks. edellä 122 kohta).

224 Koska kiireellisyysedellytys ei täyty ja koska intressivertailun perusteella päädytään pikemminkin riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämättä jättämiseen, tämä välitoimihakemus on hylättävä.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1) Välitoimihakemus hylätään.

2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.