English
Select your language
Official EU languages:
Access to European Union law
EUR-Lex
Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Need more search options? Use the
Advanced search
Document 62001CJ0434
Judgment of the Court (Sixth Chamber) of 6 November 2003. # Commission of the European Communities v United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland. # Failure of a Member State to fulfil obligations - Directive 92/43/EEC - Conservation of natural habitats - Wild fauna and flora. # Case C-434/01.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 6 päivänä marraskuuta 2003.
Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta.
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/43/ETY - Luontotyyppien suojelu - Luonnonvarainen eläimistö ja kasvisto.
Asia C-434/01.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 6 päivänä marraskuuta 2003.
Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta.
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen - Direktiivi 92/43/ETY - Luontotyyppien suojelu - Luonnonvarainen eläimistö ja kasvisto.
Asia C-434/01.
Oikeustapauskokoelma 2003 I-13239
ECLI identifier: ECLI:EU:C:2003:601
- Date of document:
- 06/11/2003
- Date lodged:
- 09/11/2001
- Author:
- Unionin tuomioistuin
- Country or organisation from which the request originates:
- Yhdistynyt kuningaskunta
- Form:
- Tuomio
- Authentic language:
- englanti
- Type of procedure:
- Jäsenyysvelv. laiminlyöntiä koskeva kanne - hylätty
- Defendant:
- Yhdistynyt kuningaskunta
- Judge-Rapporteur:
- Gulmann
- Advocate General:
- Tizzano
- Treaty:
- Euroopan talousyhteisön perustamissopimus
- Link
- Select all documents mentioning this document
- Instruments cited in case law:
-
- 31992L0043-A02P1: N 2
- 31992L0043-A12P1: N 3 22 25
- 31992L0043-N04PTA: N 4 22
- 31992L0043-A16P1LA: N 5
- 31992L0043-A16P1LC: N 5 25
- 61981CJ0096: N 21
- 62000CJ0404: N 21
- Notes relating to the decision:
-
- Le Barbier-Le Bris, Muriel: Chronique de jurisprudence communautaire (année 2003), Revue de droit rural 2005 p.16-19
- Subject matter:
- Case law directory code:
-
Language
HTML
PDF
- Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteennäyttäminen – Komission todistustaakka
Euroopan yhteisöjen komissio
vastaan
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
«Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien suojelu – Luonnonvarainen eläimistö ja kasvisto»
|
||||
|
||||
(EY 226 artikla)
- 1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY 226 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 9.11.2001 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7; jäljempänä direktiivi) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut sitä, että kyseisen direktiivin 12 ja 16 artiklaa noudatetaan sen alueella.
- Asiaa koskevat oikeussäännöt Yhteisön lainsäädäntö
- 2 Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan.
- 3 Direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:
- a) kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa;
- b) näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana;
- c) tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta;
- d) lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.
- 4 Rupilisko (triturus cristatus) on mainitussa liitteessä IV olevassa a kohdassa mainittu laji.
- 5 Direktiivin 16 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädetään seuraavaa: 1. Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä:
- a) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi ja luontotyyppien säilyttämiseksi; ─ ─
- c) kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle. Kansallinen lainsäädäntö
- 6 Direktiivin 12 ja 16 artikla on Yhdistyneessä kuningaskunnassa pantu täytäntöön vuoden 1994 Conservation (Natural Habitats) Regulationsilla (jäljempänä vuoden 1994 asetus).
- 7 Vuoden 1994 asetuksen 39 §:n 1 momentissa kielletään Euroopan alueella suojeltujen lajien yksilöiden tahallinen pyydystäminen, tappaminen tai häiritseminen, niiden munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta, ja lisääntymis- tai levähdyspaikkojen tahallinen heikentäminen ja hävittäminen.
- 8 Vuoden 1994 asetuksen 44 §:n mukaan toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin myöntää poikkeuslupia erityistapauksissa, jotka koskevat Euroopassa suojeltuja lajeja. Mainitun 44 §:n 2 momentin mukaan tällaisia erityistapauksia ovat muun muassa ─ ─
- c) luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojeleminen ja niiden istuttaminen erityisille alueille; ─ ─
- e) kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevat tai muut erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavat syyt, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; ─ ─ .
- 9 Vuoden 1994 asetuksen 44 §:n 3 momentissa täydennetään edellä mainittua säännöstä säätämällä, että toimivaltainen viranomainen voi myöntää kyseisen asetuksen mukaisen poikkeusluvan ainoastaan silloin, kun se on todennut, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja ettei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella.
- 10 Poikkeuslupien myöntämiseen toimivaltaisia viranomaisia ovat vuoden 1994 asetuksen 4 §:n ja 44 §:n 4 momentin nojalla alueelliset ympäristönsuojeluviranomaiset, eli Nature Conservancy Council for England, Countryside Council for Wales ja Scottish Natural Heritage, asetuksen 44 §:n 2 momentin a─d kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun taas saman säännöksen e─g kohdassa tarkoitetut tapaukset kuuluvat maatalousministerin toimivaltaan. Oikeusriidan taustalla olevat tosiseikat
- 11 Koska komissiolle oli ilmoitettu, että rupiliskokantoja oli häiritty Broughton Parkin, Pontblyddynin ja Connah's Quayn alueilla Flintshiressa Walesissa, komissio lähetti sen jälkeen, kun se oli saanut Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisilta selvityksiä, Yhdistyneelle kuningaskunnalle 28.4.1999 virallisen huomautuksen, jossa se väitti, että kansalliset viranomaiset myönsivät direktiivin 12 ja 16 artiklan vastaisesti poikkeuslupia, jotka koskivat suojeltujen lajien tiukkaa suojelujärjestelmää. Komissio huomautti mainitussa kirjeessä, että sellaisilla alueilla esiintyvien rupiliskokantojen häirintä, joilla oli tarkoitus tosiasiallisesti tai mahdollisesti toteuttaa toimivaltaisen ympäristöviranomaisen hyväksymiä hankkeita, merkitsi sitä, että kannat siirtyisivät muualle.
- 12 Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset vastasivat viralliseen huomautukseen 12.8.1999 päivätyllä kirjeellä.
- 13 Kun komissio oli pyytänyt Yhdistyneeltä kuningaskunnalta selvityksiä tiettyjen kysymysten osalta, kyseisen jäsenvaltion hallitus huomautti 3.4.2000 päivätyssä kirjeessä, että kansallisessa lainsäädännössä asetetaan kaavoitusviranomaisille velvollisuus ottaa direktiivi huomioon, kun ne käyttävät valtuuksiaan. Kun suunnittelulupahakemus tehdään ja kun kaavoitusviranomaiselle ilmoitetaan siitä, että alueella esiintyy suojeltua lajia, sen on otettava tämä seikka huomioon päättäessään kyseisestä hakemuksesta. Kyseinen hallitus on todennut myös, että kun hankkeen toteuttaja tekee suunnittelulupahakemuksen sellaista hanketta varten, joka saattaa haitata suojeltua lajia, kaksi ratkaisua ovat mahdollisia. Kaavoitusviranomainen joko hylkää hakemuksen tai hyväksyy sen tietyin erityisedellytyksin, joiden avulla varmistetaan kyseisen lajin suojelu. Jälkimmäisessä tapauksessa hankkeen toteuttajan on otettava huomioon direktiivin 12 ja 16 artiklassa ilmaistut edellytykset ja harkittava poikkeusluvan hakemista vuoden 1994 asetuksen 44 §:n nojalla.
- 14 Komissio lähetti 2.2.2001 päivätyllä kirjeellä perustellun lausunnon, jossa se uudisti virallisessa huomautuksessa esittämänsä väitteet ja ilmoitti, että koska Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut varmistanut direktiivin 12 ja 16 artiklan noudattamista alueellaan, se oli jättänyt noudattamatta direktiivin mukaisia velvoitteitaan. Yhdistynyttä kuningaskuntaa kehotettiin toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet perustellun lausunnon noudattamiseksi kahden kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta.
- 15 Yhdistynyt kuningaskunta vastasi perusteltuun lausuntoon 15.5.2001 päivätyllä kirjeellä.
- 16 Koska komissio katsoi, että se ei voinut näiden tietojen perusteella päätellä, että direktiivin noudattamisen laiminlyönti olisi Yhdistyneen kuningaskunnan osalta päättynyt, se päätti saattaa käsiteltävänä olevan kanteen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kanteen tutkiminen
- 17 Komissio, joka on vastauskirjelmässään supistanut kanteen kohdetta, arvostelee Yhdistynyttä kuningaskuntaa siitä, ettei tämä ole ottanut käyttöön järjestelmää, jolla taataan, että kun myönnetään suunnittelulupa sellaista aluetta koskevaa hanketta varten, jolla asuu suojeltuja lajeja, kuten rupilisko, toimivaltaiset viranomaiset noudattavat poikkeuslupia myöntäessään direktiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä. Asianosaisten lausumat
- 18 Komission mukaan ne perusteet, joita paikalliset kaavoitusviranomaiset soveltavat myöntäessään suunnittelulupia, eivät ole niin tiukat kuin mitä direktiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa edellytetään. Kyseisten viranomaisten on komission mukaan noudatettava ainoastaan yleistä velvollisuutta ottaa huomioon suojeltujen lajien esiintyminen, joka on luokiteltu huomioon otettavaksi seikaksi toteutettaessa alue- ja kaupunkisuunnittelua kansallisella tasolla. Komissio toteaa erityisesti, että viranomaiset eivät ole lain mukaan velvollisia tutkimaan ehdotetun hankkeen ohella muita tyydyttäviä ratkaisuja eivätkä tarkistamaan sitä, täyttääkö kyseinen hanke jonkin niistä tavoitteista, jotka on määritelty direktiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa.
- 19 Komissio väittää, että tiettyä hanketta koskeva suunnittelulupa myönnetään käytännössä useimmiten ennen poikkeuslupahakemuksen tekemistä. Komissio katsoo, että kun kaavoitusviranomainen on päättänyt myöntää suunnitteluluvan, toimivaltainen ympäristöviranomainen tai maatalousministeri eivät poikkeusluvan myöntämistä ratkaistessaan kykene enää kyseisen 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toteamaan, onko ehdotetun hankkeen sijaan olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua, eivätkä sitä, onko hanke todella perusteltu direktiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista erittäin tärkeää yleistä etua koskevista syistä. Komissio toteaa, että määrittäessään, täyttyvätkö kyseiset kaksi edellytystä, keskusviranomaiset ovat nimittäin riippuvaisia niistä tiedoista, jotka ne saavat asianomaisilta paikallisilta kaavoitusviranomaisilta, jotka ovat tutkineet hankkeita koskevia ehdotuksia suunnitteluvaiheessa.
- 20 Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että yksikään toimivaltaisista keskusviranomaisista ei voi myöntää poikkeuslupaa, ellei se ole vakuuttunut siitä, että lupa kuuluu jonkin direktiivin 16 artiklan 1 kohdan a─e alakohdassa luetellun perusteen alaan ja että molemmat kyseisen artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Toimivaltaisen viranomaisen on tässä tarkoituksessa suoritettava asiaankuuluvia tietoja ja näkökohtia koskeva itsenäinen arviointi, vaikka paikalliset kaavoitusviranomaiset ovat jo myöntäneet suunnitteluluvan. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa lisäksi, että vaikka kaavoitusviranomaisten hallussa olevat tiedot ovat pääsääntöisesti keskusviranomaisten käytettävissä olevien tietojen pääasiallinen lähde, on kuitenkin niin, että kun keskusviranomaiset toteavat, että niille toimitettuja tietoja on täydennettävä tai täsmennettävä, niillä on valta lykätä luvan myöntämistä siihen asti, kunnes ne ovat vakuuttuneita siitä, että niillä on käytettävissään kaikki päätöksenteon edellyttämät tiedot. Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 21 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission on näytettävä toteen väitteensä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Sen tehtävänä on esittää yhteisöjen tuomioistuimelle tarvittavat seikat, jotta tämä voi todeta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, eikä se tällöin voi nojautua minkäänlaisiin olettamiin (ks. mm. asia 96/81, komissio v. Alankomaat, tuomio 25.5.1982, Kok. 1982, s. 1791, 6 kohta ja asia C-404/00, komissio v. Espanja, tuomio 26.6.2003, 26 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- 22 Komission tehtävänä on näin ollen käsiteltävänä olevassa asiassa esittää näyttö siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan noudattama käytäntö, josta on kyse tässä tapauksessa, loukkaa direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädettyä, kyseisen direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen eläinlajien tiukkaa suojelujärjestelmää sillä perusteella, ettei kyseistä järjestelmää koskevia poikkeuslupia myönnettäessä noudateta direktiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.
- 23 Komissio vetoaa väitteidensä tueksi 25.10.2000 päivättyyn kirjeeseen, jonka Department of Environment, Transport and the Regions lähetti yhdelle kantelijoista. Kyseisessä kirjeessä todettiin, että kun on kyse tiukkaa suojelujärjestelmää koskevan poikkeusluvan myöntämisestä, toimivaltainen viranomainen ottaa huomioon sen, että paikalliset viranomaiset ovat päättäneet antaa luvan hankkeen toteuttamiselle. Mainitun kirjeen seuraavassa osassa täsmennetään kuitenkin, että kyseistä poikkeuslupaa koskevan lopullisen hallinnollisen päätöksen tekee se toimivaltainen viranomainen, joka valvoo vuoden 1994 asetuksen 44 §:ssä säädettyjen edellytysten noudattamista.
- 24 Sitä, että direktiivin 16 artikla saatetaan vuoden 1994 asetuksen 44 §:llä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, ei ole kiistetty.
- 25 Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, ettei mainitusta 25.10.2000 päivätystä kirjeestä ilmene, että keskusviranomaiset myöntäisivät direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tiukkaa suojelujärjestelmää koskevia poikkeuslupia tarkistamatta sitä, että direktiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdan edellytykset täyttyvät. Tämä ei myöskään ilmene asiakirja-aineistosta.
- 26 Se, että kaksi viranomaista joutuu vuorollaan tutkimaan samat tosiseikat, ei myöskään sellaisenaan merkitse sitä, että jälkimmäisen viranomaisen arvioinnin lopputulos olisi järjestelmällisesti sama kuin ensimmäisen viranomaisen, varsinkin kun käsiteltävänä olevassa asiassa keskusviranomaiset ovat velvollisia soveltamaan vuoden 1994 asetuksen 44 §:n tiukkoja edellytyksiä, toisin kuin paikallisviranomaiset, jotka ovat velvollisia ainoastaan ottamaan huomioon direktiivin periaatteet.
- 27 Koska komissio ei näin ollen ole näyttänyt, että Yhdistynyt kuningaskunta olisi jättänyt noudattamatta kyseisen direktiivin mukaisia velvoitteitaan, käsiteltävänä oleva kanne on hylättävä.
- 28 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on sitä vaatinut.
- 1) Kanne hylätään.
- 2) Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
6 päivänä marraskuuta 2003 (1)
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien suojelu – Luonnonvarainen eläimistö ja kasvisto
Asiassa C-434/01,
Euroopan yhteisöjen komissio , asiamiehenään R. Wainwright, prosessiosoite Luxemburgissa,kantajana,
vastaan
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta , asiamiehinään G. Amodeo ja K. Manji, avustajanaan D. Anderson, QC, prosessiosoite Luxemburgissa,vastaajana,
jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ei ole noudattanut luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7) mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut sitä, että kyseisen direktiivin 12 ja 16 artiklaa noudatetaan sen alueella,YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),,
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet sekä tuomarit C. Gulmann (esittelevä tuomari), F. Macken, N. Colneric ja J. N. Cunha Rodrigues, julkisasiamies: A. Tizzano,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan julkisasiamiehen 3.7.2003 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,on antanut seuraavan
tuomion
Oikeudenkäyntikulut
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:|
Puissochet |
Gulmann |
Macken |
|
Colneric |
Cunha Rodrigues |
|
|
R. Grass |
V. Skouris |
|
kirjaaja |
presidentti |
- 1 –
- Oikeudenkäyntikieli: englanti.
All