61998J0061

1 Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Ajallinen soveltamisala - Menettelysääntöjen soveltaminen niiden voimaantulohetkellä vireillä oleviin asioihin

2 Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Yhteisön passitus - Yhteisön ulkoinen passitusmenettely - Rikkomukset tai säännönvastaisuudet - Tullivelan syntyminen - Velvollisuus ilmoittaa maksuvelvolliselle petosta koskevasta vaarasta - Velvollisuutta ei ole - Maksuvelvollisen virheestä riippumatta syntyvä tullivelka

(Neuvoston asetuksen N:o 2726/90 11 artiklan 1 kohdan c alakohta)

3 Euroopan yhteisöjen omat varat - Tuonti- tai vientitullien kantaminen jälkitullauksin - Jälkitullaukselle säädetty määräaika

(Neuvoston asetuksen N:o 1697/79 2 artiklan 1 kohta ja neuvoston asetuksen N:o 1854/89 3 ja 5 artikla ja 6 artiklan 1 kohta)

4 Euroopan yhteisöjen omat varat - Tuonti- ja vientitullien kantaminen jälkitullauksin - Asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdassa luetellut tullien kantamatta jättämistä koskevat edellytykset - Toimivaltaisten viranomaisten erehdyksen käsite - Se, että vilpittömässä mielessä olevalle maksuvelvolliselle jätetään tarkoituksella ilmoittamatta petoksen mahdollisuudesta, ei kuulu käsitteen alaan

(Neuvoston asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohta)

5 Euroopan yhteisöjen omat varat - Tuonti- tai vientitullien palauttaminen tai peruuttaminen - Asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohta - Erityistilanteen käsite - Tulliviranomaisten ja komission suorittama arviointi - Kansalliset viranomaiset ovat tutkimuksensa yhteydessä sallineet tarkoituksella rikkomusten ja säännönvastaisuuksien tapahtumisen ja aiheuttaneet siten vilpittömässä mielessä olevan maksuvelvollisen vastattavaksi tulevan tullivelan syntymisen - Maksuvelvollinen, joka on asetettu erityistilanteeseen suhteessa muihin taloudellisiin toimijoihin

(Neuvoston asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 3799/86 4 artikla ja komission asetuksen N:o 2454/93 905-909 artikla)

1 Menettelysäännösten katsotaan yleensä soveltuvan kaikkiin niiden voimaantulohetkellä vireillä oleviin asioihin, toisin kuin aineellisten säännösten, joiden ei tavallisesti tulkita koskevan ennen niiden voimaantuloa syntyneitä tilanteita.

2 Yhteisön oikeudessa ei aseteta tulliviranomaisille, joille on ilmoitettu yhteisön passitusmenettelyssä tapahtuvan petoksen mahdollisuudesta, mitään velvollisuutta varoittaa passituksesta vastaavaa siitä, että tämä saattaa kyseisen petoksen takia joutua tullien osalta maksamisvelvolliseksi, vaikka asianomainen olisi toiminut vilpittömässä mielessä.

Yhteisön passituksesta annetun asetuksen N:o 2726/90 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa nimittäin säädetään, että passituksesta vastaavan on maksettava tullit ja muut maksut, joita voidaan mahdollisesti kantaa "yhteisön passituksen yhteydessä tapahtuneen rikkomuksen tai säännönvastaisuuden perusteella", ilman, että tullivelan syntymiseksi edellytettäisiin sitä, että osoitettaisiin, että hän olisi tehnyt virheen tai että tulliviranomaisille olisi asetettu mitään velvollisuutta ilmoittaa passituksesta vastaavalle rikkomuksen tai säännönvastaisuuden toteamiseen johtaneen tutkimuksen kulusta.

3 Tulliviranomainen ei menetä oikeuttaan tasoitusmaksun kantamiseen jälkitullauksin silloin, kun se ei kantamisen yhteydessä ole noudattanut tullivelkaan perustuvien tuonti- tai vientitullien määrien kirjaamisesta tileihin ja niiden maksamisen edellytyksistä annetun asetuksen N:o 1854/89 3 ja 5 artiklassa ja 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä määräaikoja, mikäli jälkitullaus suoritetaan asetuksen N:o 1697/79 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.

4 Tuonti- tai vientitullien maksamisvelvoitteen sisältävään tullimenettelyyn ilmoitetuista tavaroista velalliselta kantamatta jääneiden tuonti- tai vientitullien kantamisesta jälkitullauksin annetun asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisten viranomaisten erehdyksenä ei voida pitää sitä, että tulliviranomaiset ovat sellaisen tutkimuksen edun nimissä, jonka tarkoituksena on toteutetun tai valmisteltavan petoksen tekijöiden tai osallisten tunnistaminen ja kiinnisaaminen, tarkoituksella jättäneet ilmoittamatta passituksesta vastaavalle sellaisen petoksen mahdollisuudesta, johon passituksesta vastaava ei ole osallinen.

5 Tuonti- ja vientitullien palautuksesta tai peruutuksesta annetun asetuksen N:o 1430/79, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna asetuksella N:o 3069/86, 13 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tuontitullien palautus tai peruutus riippuu kahden samanaikaisen edellytyksen täyttymisestä, eli erityistilanteen olemassaolosta sekä taloudellisen toimijan vilpillisen menettelyn tai ilmeisen laiminlyönnin puuttumisesta. Tältä osin asetuksen N:o 3799/86 4 artiklassa oleva luettelo asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista erityistilanteista ei ole tyhjentävä. Tulliviranomaisille kuuluu näin ollen tapauskohtaisesti sen arvioiminen, onko tilanne, jota ei mainita kyseisessä luettelossa, kuitenkin sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä tarkoitettu erityistilanne.

Silloin kun tulliviranomainen ei voi itse tehdä tullien peruuttamista koskevaa päätöstä, jäsenvaltion, johon mainittu viranomainen kuuluu, on lähetettävä tapaus komissiolle ratkaistavaksi asetuksen N:o 2454/93 906-909 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tältä osin 905 artikla, jonka nojalla tulliviranomainen kehottaa komissiota toteamaan sille lähetettyjen tietojen perusteella, onko olemassa erityistilanne, jolla tullien peruuttaminen voidaan perustella, on yleinen kohtuullistamislauseke, jonka tarkoituksena on kattaa sellainen erityistilanne, jossa tavaranhaltija on suhteessa muihin samaa toimintaa harjoittaviin toimijoihin. Silloin kun maksamisvelvollinen ei ole syyllistynyt mihinkään vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin ja kun maksamisvelvolliselle ei ole ilmoitettu tutkimuksen kulusta, kansallisten viranomaisten suorittaman tutkimuksen tarpeet voivat tältä osin muodostaa asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun erityistilanteen, jos se, että kansalliset viranomaiset ovat tutkimuksen edun nimissä sallineet tarkoituksella rikkomusten ja säännönvastaisuuksien tapahtumisen ja aiheuttaneet siten passituksesta vastaavan vastattavaksi tulevan tullivelan syntymisen, asettaa passituksesta vastaavan erityistilanteeseen suhteessa muihin samaa toimintaa harjoittaviin toimijoihin.

Asiassa C-61/98,

jonka Tariefcommissie (Alankomaat) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

De Haan Beheer BV

vastaan

Inspecteur der Invoerrechten en Accijnzen te Rotterdam

ennakkoratkaisun tullivelan syntymistä ja perimistä koskevan yhteisön oikeuden tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet sekä tuomarit J. C. Moitinho de Almeida, C. Gulmann, D. A. O. Edward ja M. Wathelet (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: F. G. Jacobs,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- De Haan Beheer BV, edustajinaan veroneuvonantajat K. H. Meenhorst ja A. P. Eeltink,

- Alankomaiden hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön eurooppaoikeuden yksikön päällikkö M. Fierstra,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet H. van Lier ja R. Tricot, avustajanaan asianajaja J. Stuyck, Bryssel,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan De Haan Beheer BV:n, edustajinaan K. H. Meenhorst, A. P. Eeltink ja veroneuvonantaja A. L. C. Simons, Alankomaiden hallituksen, asiamiehenään M. Fierstra, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen, asiamiehenään Treasury Solicitor's Departmentin virkamies M. Ewing, avustajanaan barrister M. Hoskins, ja komission, asiamiehenään H. van Lier, avustajanaan J. Stuyck, 14.1.1999 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 11.3.1999 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Tarifcommissie on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 24.2.1998 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 2.3.1998, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan (josta on tullut EY 234 artikla) nojalla ennakkoratkaisukysymyksen tullivelan syntymistä ja perimistä koskevan yhteisön oikeuden tulkinnasta.

2 Kysymys on tullut esille oikeusriidassa, jossa ovat vastakkain De Haan Beheer BV -yhtiö (jäljempänä De Haan), joka on tulliasioitsija, ja inspecteur der invoerrechten en accijnzen te Rotterdam (Rotterdamin tuontitullien ja valmisteverojen tarkastusviranomainen, jäljempänä tarkastusviranomainen) ja joka koskee määrältään 1 575 030,60 Alankomaiden guldenin tullivelan perimistä.

3 De Haan laati passituksesta vastaavana 29.7.-8.9.1993 välisenä aikana seitsemän T1-ilmoitusta asettaakseen useita savuke-eriä yhteisön ulkoisen passituksen menettelyyn. Kyseiset muut kuin yhteisötavarat, jotka olivat lähtöisin Alankomaissa sijaitsevista tullivarastoista, oli tarkoitus kuljettaa Antwerpeniin kolmansiin maihin vientiä varten.

4 Tavarat eivät koskaan saapuneet määrätoimipaikkaan Antwerpeniin, vaan ne saatettiin kulutukseen Alankomaissa ilman, että niihin liittyviä tulleja maksettiin.

5 Nederlandse Fiscale Inlichtingen- en Opsporingsdienst (Alankomaiden veroasioiden tiedustelu- ja tutkintavirasto, jäljempänä FIOD) tutki kyseistä petosta yhteistyössä toimivaltaisten Belgian viranomaisten kanssa. Ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ilmenee, että vuoden 1993 heinäkuun lopusta alkaen tulliviranomaiset jo tiesivät tai ainakin vakavasti epäilivät sellaisen savukkeita koskevan yhteisön passituksen järjestämistä, jonka yhteydessä oli tapahtunut säännönvastaisuuksia olosuhteissa, jotka olivat omiaan aiheuttamaan tullivelan syntymisen. Kyseisessä tutkimuksessa paljastui, että Belgian tullin virkamies oli petollisesti merkinnyt Antwerpenin tullitoimipaikan leiman T1-asiakirjoihin.

6 Asiaan liittyvistä asiakirjoista ilmenee myös, että De Haan ei ollut millään tavalla osallinen kyseiseen petokseen ja oli vilpittömässä mielessä sen suhteen, että passitusmenettely oli suoritettu asianmukaisesti, vaikka yksi epäillyistä kuuluikin sen henkilökuntaan.

7 Tulliviranomaiset vaativat 13.7.1994 De Haania maksamaan 2 463 318 Alankomaiden guldenia tulleina savuke-eristä, jotka oli tällä tavoin saatettu petoksella Alankomaiden markkinoille. Tarkastusviranomainen alensi 5.9.1995 kyseisen määrän 888 287,40 Alankomaiden guldeniin sillä perusteella, että savukkeiden arvo vähittäiskaupassa oli yliarvioitu.

8 De Haan valitti kyseisestä päätöksestä Tariefcommissiehin vedoten siihen, että koska se oli toiminut vilpittömässä mielessä ja koska tutkijat olivat vähintäänkin vuoden 1993 heinäkuun lopusta alkaen tietoisia petoksen valmisteluista, tulliviranomaisten olisi pitänyt pitää De Haan tilanteen tasalla ainakin ensimmäisen erän kavalluksen jälkeen, jotta se olisi voinut ryhtyä toimenpiteisiin estääkseen seuraaviin kuuteen erään liittyvän, vastattavakseen tulevan tullivelan syntymisen; sille olisi tällöin riittänyt se, että se olisi jättänyt laatimatta kyseisiin eriin liittyvät kuusi ilmoitusta.

9 Tariefcommissie katsoi tässä tilanteessa, että oikeusriidan ratkaiseminen edellyttää yhteisön oikeuden tulkintaa, minkä vuoksi se lykkäsi asian käsittelyä ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko yhteisön oikeuden kirjoitetun tai kirjoittamattoman tullioikeuden mukaan lähdettävä tullivelvollisen ja tulliviranomaisten välisessä suhteessa 6.2 kohdassa kuvatusta tulliviranomaisten velvollisuudesta [joka koskee velvollisuutta varoittaa pääasian kohteena olevan oikeusriidan kantajan asemassa olevaa ilmoituksen tekijää, jonka ilmoitukset tehtiin vilpittömässä mielessä, petoksen mahdollisuudesta], ja jos on, mitä tästä velvollisuudesta seuraa tullivelan kirjaamisen ja perimisen osalta, jos viranomaiset eivät täytä tätä velvollisuutta?"

Yhteisön lainsäädäntö

10 Aluksi on täsmennettävä yhteisön lainsäädäntö, jota sovellettiin pääasian kohteena olevaan oikeusriitaan liittyvien tapahtumien aikaan.

11 Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetusta neuvoston asetuksesta (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi), johon on koottu aiemmin erilaisiin yhteisön asetuksiin ja direktiiveihin sisältyneet tullioikeuden säännökset, on annettu soveltamissäännöksiä, jotka sisältyvät tietyistä asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annettuun komission asetukseen N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1). Kyseisiä säädöksiä sovelletaan 1.1.1994 alkaen.

12 Koska käsiteltävänä olevassa asiassa maksumääräys annettiin vuoden 1994 heinäkuussa, pääasian kohteena olevaan oikeusriitaan liittyvät tapahtumat, joihin tullivelka liittyy, ovat tapahtuneet ennen tullikoodeksin voimaantuloa.

13 Tältä osin on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelysäännösten katsotaan yleensä soveltuvan kaikkiin niiden voimaantulohetkellä vireillä oleviin asioihin, toisin kuin aineellisten säännösten, joiden ei tavallisesti tulkita koskevan ennen niiden voimaantuloa syntyneitä tilanteita (ks. erityisesti yhdistetyt asiat 212/80-217/80, Salumi ym., tuomio 12.11.1981, Kok. 1981, s. 2735, 9 kohta ja yhdistetyt asiat C-121/91 ja C-122/91, CT Control (Rotterdam) ja JCT Benelux v. komissio, tuomio 6.7.1993, Kok. 1993, s. I-3873, 22 kohta).

14 Näin ollen on tukeuduttava toisaalta tullikoodeksin voimaantuloa edeltävän lainsäädännön aineellisiin säännöksiin ja toisaalta tullikoodeksiin sisältyviin menettelysäännöksiin.

15 Yhteisön passituksesta 17 päivänä syyskuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2726/90 (EYVL L 262, s. 1) V osastossa säännellään yhteisön ulkoista passitusta. Asetuksen 10 artiklassa säädetään erityisesti, että yhteisön ulkoisessa passitusmenettelyssä kuljetettavasta tavarasta on tehtävä T1-ilmoitus, joka passituksesta vastaavan on allekirjoitettava.

16 Kyseisen asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Passituksesta vastaavan on

a) asetetussa määräajassa ja toimivaltaisten viranomaisten toteuttamia tunnistamistoimenpiteitä noudattaen esitettävä määrätoimipaikassa tavarat, joiden on oltava muuttumattomassa kunnossa, ja T1-asiakirja;

b) noudatettava yhteisön passitusmenettelyä koskevia säännöksiä;

c) maksettava tullit ja muut maksut, joita voidaan mahdollisesti kantaa yhteisön passituksen yhteydessä tapahtuneen rikkomuksen tai säännönvastaisuuden perusteella".

17 Tullivelkaan perustuvien tuonti- ja vientitullien määrien kirjaamisesta tileihin ja niiden maksamisen edellytyksistä 14 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1854/89 (EYVL L 186, s. 1) 3 artiklan 3 kohdassa säädetään lisäksi seuraavaa:

"Jos tullivelka aiheutuu - - tullit on kirjattava tileihin kahden päivän kuluessa siitä ajankohdasta, jona tulliviranomainen on voinut:

a) laskea kyseisten tullien määrän

ja

b) määrittää henkilön, joka on vastuussa kyseisen määrän maksamisesta".

18 Saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Tullien määrä on sen kirjaamisen jälkeen ilmoitettava sen maksamisesta vastaavalle henkilölle asianmukaisia menettelyjä noudattaen".

19 Tuonti- tai vientitullien maksamisvelvoitteen sisältävään tullimenettelyyn ilmoitetuista tavaroista velalliselta kantamatta jääneiden tuonti- tai vientitullien kantamisesta jälkitullauksin 24 päivänä heinäkuuta 1979 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1697/79 (EYVL L 197, s. 1) 2 artiklan 1 kohdassa säädetään tuontitullien kantamisen osalta seuraavaa:

"Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että - - lakisääteisiä tuonti- tai vientitulleja ei ole osittain tai lainkaan peritty velalliselta, niiden on ryhdyttävä toimiin kantamattomien maksujen perimiseksi.

Kyseiseen perimistoimeen ei kuitenkaan voida ryhtyä, jos kolmen vuoden määräaika on kulunut - - tileihin kirjaamisesta tai kyseisen tavaran tullivelan syntymisajankohdasta, jos tileihin kirjaamista ei ole suoritettu".

20 Kahdessa säännöksessä säädetään kuitenkin tilanteista, joissa tuontitulleja ei ole kannettava. Asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Toimivaltaiset viranomaiset voivat jättää sellaisten tuonti- tai vientitullien jälkitullauksen toimittamatta, jotka ovat jääneet kantamatta toimivaltaisten viranomaisten sellaisen erehdyksen vuoksi, jota osaltaan vilpittömässä mielessä toiminut ja kaikkia voimassa olevia tulli-ilmoitusta koskevia säännöksiä noudattanut tullivelan maksamisesta vastuussa ollut ei ole voinut kohtuudella havaita.

Tapaukset, joissa ensimmäistä alakohtaa voidaan soveltaa, määritetään soveltamissäännösten mukaisesti - - ".

21 Asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevista säännöksistä 23.7.1991 annetun komission asetuksen N:o 2164/91 (EYVL L 201, s. 16) 2 artiklassa täsmennetään seuraavat kolme tilannetta, joissa sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa riittämättömän määrän kantamiseen johtanut virhe tapahtui tai todettiin, päättää itse olla toimittamatta jälkikantoa:

- kun tariffikiintiö tai tariffikatto oli saavutettu ilmoituksen vastaanottohetkellä mutta tätä tilannetta ei ollut julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä;

- kun viranomainen katsoo, että kaikki 5 artiklan 2 kohdan edellytykset ovat täyttyneet ja kantamatta jäänyt määrä on pienempi kuin 2 000 ecua;

- kun komissio on valtuuttanut asianomaisen jäsenvaltion jättämään tullit kantamatta.

22 Toisaalta, silloin kun kyseessä ei ole toimivaltaisten viranomaisten itsensä syyksi luettava virhe, tuonti- ja vientitullien palautuksesta tai peruutuksesta 2 päivänä heinäkuuta 1979 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1430/79 (EYVL L 175, s. 1), sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna 7.10.1986 annetulla neuvoston asetuksella N:o 3069/86 (EYVL L 286, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1430/79) 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Tuontitullit voidaan palauttaa tai peruuttaa muissa kuin A-D jaksossa tarkoitetuissa erityistilanteissa [jotka eivät ole asiaankuuluvia pääasian kohteena olevan oikeusriidan kannalta], jotka johtuvat olosuhteista, joissa ei voida osoittaa asianomaisen syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin.

Tilanteet, joissa ensimmäistä alakohtaa voidaan soveltaa, sekä tällöin noudatettavaa menettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritetään [menettelysääntöjen antamista varten] säädettyä menettelyä noudattaen. Palauttamiselle tai peruuttamiselle voidaan asettaa erityisehtoja."

23 Neuvoston asetuksen N:o 1430/79 4 a, 6 a, 11 a ja 13 artiklan yksityiskohtaisten menettelysääntöjen vahvistamisesta 12 päivänä joulukuuta 1986 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3799/86 (EYVL L 352, s. 19) 4 artiklassa luetellaan 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erityistilanteet, jotka johtuvat olosuhteista, joissa ei voida osoittaa asianomaisen syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin. Muita tilanteita voidaan arvioida tapauskohtaisesti, joskin menettelyssä, joka edellyttää komission osallistumista siihen.

24 Asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdan soveltamistapauksissa noudatettavan menettelyn osalta on erityisesti viitattava asetuksen N:o 2454/93 905-909 artiklaan, joita sovelletaan 1.1.1994 alkaen. Asetuksen 905 artiklan 1 kohdassa säädetään siten seuraavaa:

"Jos koodeksin 239 artiklan 2 kohdan [joka vastaa asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohtaa] mukaisesti tehtyä palautus- tai peruutushakemusta käsittelevä päätöksen tekevä tulliviranomainen ei voi 899 artiklan [joka vastaa asetuksen N:o 3799/86 4 artiklaa] perusteella tehdä päätöstä ja jos hakemukseen on liitetty todisteita erityistilanteesta, joka johtuu muista kuin asianomaisen vilpillistä menettelyä tai ilmeistä välinpitämättömyyttä osoittavista olosuhteista, jäsenvaltion, johon mainittu viranomainen kuuluu, on lähetettävä tapaus komissiolle ratkaistavaksi 906-909 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen".

25 Asetuksen 908 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että tulliviranomainen tekee ratkaisunsa sille esitetyn hakemuksen osalta komission päätöksen perusteella. Jos komissio ei ole tehnyt päätöstään kuudessa kuukaudessa päivästä, jona se vastaanotti asianomaisen jäsenvaltion 905 artiklan nojalla toimittamat asiakirjat, tai ilmoittanut kyseiselle valtiolle mitään päätöstä 30 päivän kuluessa aikaisemman kuuden kuukauden määräajan päättymisestä, tulliviranomaisen on annettava 909 artiklan nojalla myönteinen päätös palautus- tai peruutushakemukseen.

26 Käsiteltävän asian osalta on todettava, että Alankomaiden kuningaskunta esitti tällaisen pyynnön komissiolle, joka hylkäsi sen 18.2.1998 tehdyllä päätöksellä C(98) 372 lopullinen.

Ennakkoratkaisukysymys

27 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa kysymyksellään selvittää, ovatko tulliviranomaiset yhteisön passitusmenettelyssä velvollisia ilmoittamaan passituksesta vastaavalle sellaista petosta koskevan vaaran olemassaolosta, johon passituksesta vastaava ei ole osallinen mutta jonka toteutuminen voi aiheuttaa hänen vastattavakseen tulevan tullivelan syntymisen, ja jos vastaus on myöntävä, mitä tämän velvollisuuden täyttämättä jättämisestä seuraa.

28 Jotta ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa pääasian kohteena olevan oikeusriidan ratkaisemisen kannalta hyödyllinen vastaus, kysymyksen toista osaa on laajennettava ja selvitettävä, sallitaanko yhteisön oikeudessa ja erityisesti asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdassa tai asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdassa se, että tilanteessa, jossa tulliviranomaiset ovat jättäneet ilmoittamatta passituksesta vastaavalle tällaisen petosta koskevan vaaran olemassaolosta, passituksesta vastaava vapautetaan kyseisen petoksen takia syntyneen tullivelan maksamisesta.

Tulliviranomaisten velvollisuus ilmoittaa passituksesta vastaavalle petosta koskevan vaaran olemassaolosta

29 Aluksi on muistettava, ettei yhteisöjen tuomioistuimella ole perustamissopimuksen 177 artiklan osalta toimivaltaa soveltaa yhteisön oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen, vaan ainoastaan esittää kansalliselle tuomioistuimelle sellaiset yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka voivat olla hyödyllisiä kansalliselle tuomioistuimelle sen arvioidessa kansallisen oikeussäännöksen vaikutuksia (ks. erityisesti asia 100/63, Van der Veen, tuomio 15.7.1964, Kok. 1964, s. 1105 ja 1121 ja asia 137/84, Mutsch, tuomio 11.7.1985, Kok. 1985, s. 2681, 6 kohta).

30 Tämän jälkeen on todettava, että asetuksen N:o 2726/90 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että passituksesta vastaavan on maksettava tullit ja muut maksut, joita voidaan mahdollisesti kantaa "yhteisön passituksen yhteydessä tapahtuneen rikkomuksen tai säännönvastaisuuden perusteella", ilman, että tullivelan syntymiseksi edellytettäisiin sitä, että osoitettaisiin, että hän olisi tehnyt virheen tai että tulliviranomaisille olisi asetettu mitään velvollisuutta ilmoittaa passituksesta vastaavalle rikkomuksen tai säännönvastaisuuden toteamiseen johtaneen tutkimuksen kulusta.

31 On totta, että jos sellaisissa olosuhteissa, joista on kyse pääasian kohteena olevassa oikeusriidassa, tulliviranomaiset olisivat ilmoittaneet maksamisvelvolliselle siitä, että sen asiakkaat mahdollisesti aikoivat syyllistyä petokseen, maksamisvelvollinen olisi voinut ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, ellei tullivelan syntymisen estämiseksi, niin ainakin estääkseen tullivelan kasvun tai rajoittaakseen sitä.

32 Riippumatta siitä, voidaanko tällaisilla olosuhteilla perustella tuontitullien jälkikannon toimittamatta jättäminen, palautus tai peruutus, mitä tarkastellaan tämän tuomion 37-55 kohdassa, on kuitenkin todettava, että sellaisen tutkimuksen tarpeilla, jonka tarkoituksena on toteutetun tai valmisteltavan petoksen tekijöiden tai osallisten tunnistaminen ja kiinnisaaminen, voidaan perustella se, ettei passituksesta vastaavalle ole tarkoituksella osaksi tai lainkaan ilmoitettu tutkimukseen liittyvistä seikoista, vaikka passituksesta vastaava ei olisikaan millään tavoin osallinen kyseisiin petoksiin.

33 De Haan väittää kuitenkin, että asetuksen N:o 1854/89 3 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti tullit olisi pitänyt kirjata tileihin kahden päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin tulliviranomainen pystyi laskemaan tullin määrän ja määrittämään sen maksamiseen velvollisen henkilön, ja että määrä olisi myös pitänyt ilmoittaa sille heti kun se oli kirjattu tileihin.

34 Kyseistä väitettä ei voida hyväksyä. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo asiassa C-370/96, Covita, 26.11.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. I-7711, 36 ja 37 kohta) todennut, tulliviranomainen ei itse asiassa menetä oikeuttaan jälkitullauksen toimittamiseen silloin, kun se ei kantamisen yhteydessä ole noudattanut asetuksen N:o 1854/89 3 ja 5 artiklassa säädettyjä määräaikoja, mikäli jälkitullaus on toimitettu asetuksen N:o 1697/79 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä kolmen vuoden määräajassa. Kyseisten määräaikojen ainoa tarkoitus on nimittäin varmistaa se, että toimivaltaiset hallintoviranomaiset soveltavat tuonti- ja vientitullien määrien tileihin kirjaamista koskevia yksityiskohtaisia teknisiä sääntöjä viipymättä ja yhdenmukaisesti. Vaikka se, että tulliviranomaiset jättävät noudattamatta kyseisiä määräaikoja, voi aiheuttaa sen, että asianomainen jäsenvaltio joutuu maksamaan viivästyskorkoa yhteisöille omien varojen käyttöön asettamista koskevan menettelyn osalta, kyseinen noudattamatta jättäminen ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei tullivelka olisi perittävissä tai ettei viranomaisilla olisi oikeutta toimittaa jälkikantoa.

35 Sama koskee asetuksen N:o 1854/89 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä määräaikaa. Vaikka oletettaisiin, että tulliviranomaiset eivät tässä yksittäistapauksessa ole ilmoittaneet passituksesta vastaavalle tullien määrää heti kun se oli todellisuudessa kirjattu tileihin, mikä ei ilmene asiakirja-aineistosta, tällainen 6 artiklan 1 kohdan säännösten noudattamatta jättäminen ei kuitenkaan itsessään estä kannettavien tullien perimistä edellyttäen, että tämä toimitetaan asetuksen N:o 1697/79 2 artiklan 1 kohdassa säädettyä kolmen vuoden määräaikaa noudattaen.

36 Edellä esitetty huomioon ottaen kysymyksen ensimmäiseen osaan on vastattava, ettei yhteisön oikeudessa aseteta tulliviranomaisille, joille on ilmoitettu yhteisön passitusmenettelyssä tapahtuvan petoksen mahdollisuudesta, mitään velvollisuutta varoittaa passituksesta vastaavaa siitä, että tämä saattaa kyseisen petoksen takia joutua tullien osalta maksamisvelvolliseksi, vaikka asianomainen olisi toiminut vilpittömässä mielessä.

Olosuhteet, joilla voidaan perustella tullien jälkikannon toimittamatta jättäminen, palautus tai peruutus

37 On muistettava, että yhteisön lainsäädäntöön sisältyy kaksi erityistä poikkeusryhmää, jotka koskevat tullivelan jälkikantoa.

38 Ensimmäisestä ryhmästä on säädetty asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdassa.

39 Kyseisessä säännöksessä asetetaan kolme edellytystä tulliviranomaisten mahdollisuudelle jättää jälkikanto toimittamatta (ks. erityisesti asia C-250/91, Hewlett Packard France, tuomio 1.4.1993, Kok. 1993, s. I-1819, 12 ja 13 kohta ja em. asia Covita, tuomion 24-28 kohta).

40 Ensinnäkin tullien kantamatta jättämisen täytyy johtua toimivaltaisten viranomaisten erehdyksestä. Toimivaltaisten viranomaisten erehdyksen on lisäksi oltava sellainen, että vilpittömässä mielessä oleva maksamisvelvollinen ei ole ammattikokemuksestaan ja osoittamastaan huolellisuudesta huolimatta kohtuudella voinut sitä havaita. Lopuksi maksamisvelvollisen on pitänyt noudattaa kaikkia voimassa olevien säännösten tulli-ilmoitusta koskevia määräyksiä.

41 Vaikka kansallisen tuomioistuimen asiana on tältä osin ratkaista, ovatko asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdassa mainitut kolme edellytystä täyttyneet käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät olosuhteet huomioon ottaen (ks. yhdistetyt asiat C-47/95-C-50/95, C-60/95, C-81/95, C-92/95 ja C-148/95, Olasagasti ym., tuomio 12.12.1996, Kok. 1996, s. I-6579, 33-35 kohta), jo tämän tuomion 32 kohdasta seuraa, että sitä, että tulliviranomaiset ovat tutkimuksen edun nimissä tarkoituksella jättäneet ilmoittamatta passituksesta vastaavalle sellaisen petoksen mahdollisuudesta, johon passituksesta vastaava ei ole osallinen, ei kuitenkaan voida pitää toimivaltaisten viranomaisten virheenä.

42 Toisesta ryhmästä poikkeuksia, jotka koskevat tuonti- tai vientitullien maksamista jälkikäteen, on säädetty asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdassa. Kyseisessä säännöksessä, jossa ei edellytetä toimivaltaisten viranomaisten tekemän virheen olemassaoloa, on säädetty, että tuontitullien palautus tai peruutus riippuu kahden samanaikaisen edellytyksen täyttymisestä, eli erityistilanteen olemassaolosta sekä taloudellisen toimijan vilpillisen menettelyn tai ilmeisen laiminlyönnin puuttumisesta.

43 Tältä osin on muistettava, että kuten asetuksen N:o 3799/86 4 artiklan ensimmäisessä alakohdassa nimenomaisesti täsmennetään, kyseisessä artiklassa oleva luettelo asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista erityistilanteista ei ole tyhjentävä (ks. vastaavasti em. asia Covita, tuomion 31 kohta).

44 Tulliviranomaisille kuuluu näin ollen tapauskohtaisesti sen arvioiminen, onko sellainen tilanne, josta on kyse pääasian kohteena olevassa oikeusriidassa ja jota ei mainita kyseisessä luettelossa, kuitenkin sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä tarkoitettu erityistilanne, jolloin jäsenvaltio, johon kyseinen viranomainen kuuluu, lähettää tapauksen komissiolle ratkaistavaksi asetuksen N:o 2454/93 906-909 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

45 Yksi arviointiperusteista, jonka ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on tuonut esille ja joka kuvaa tilannetta pääasian kohteena olevassa oikeusriidassa, koskee sitä, että jos tulliviranomaiset olisivat ilmoittaneet maksamisvelvolliselle petosta koskevista epäilyksistään, maksamisvelvollinen olisi ryhtynyt ensimmäisen savuke-erän kavalluksen jälkeen tarvittaviin toimenpiteisiin estääkseen seuraaviin kuuteen erään liittyvän, vastattavakseen tulevan tullivelan syntymisen.

46 Koska tulliviranomaisten käsiteltäväksi oli saatettu tullien peruutushakemus, johon oli liitetty todisteita asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta erityistilanteesta, eivätkä ne voineet tehdä päätöstä asetuksen N:o 3799/86 4 artiklan perusteella, Alankomaiden kuningaskunta pyysi komissiota ratkaisemaan, oliko kyse säännöksessä tarkoitetusta "erityistilanteesta". Komissio totesi 18.2.1998 tekemässään päätöksessä, ettei käsiteltävänä olevassa asiassa ollut kyse tällaisesta tilanteesta.

47 Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei viittaakaan kyseiseen päätökseen, jonka olemassaoloa saatikka sisältöä se ei kyseisen päätöksen tekemispäivämäärän takia voinut luultavasti tuntea silloin kun se antoi oman ennakkoratkaisua koskevan päätöksensä, on syytä arvioida päätöksen pätevyyttä tutkimalla sitä, ovatko asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset todella täyttyneet sellaisessa tapauksessa, joka on saatettu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta kyseiselle tuomioistuimelle voidaan antaa pääasian kohteena olevan oikeusriidan ratkaisemisen kannalta hyödyllinen vastaus.

48 Tältä osin on täsmennettävä, että tulliviranomaisen on asetuksen N:o 2454/93 908 artiklan mukaisesti tehtävä ratkaisunsa komission päätöksen perusteella. Jos yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin toteaisi päätöksen pätemättömäksi, komission olisi tehtävä tästä tarvittavat johtopäätökset ja tarkasteltava asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdan sovellettavuutta pääasian kohteena olevan oikeusriidan olosuhteisiin yhteisöjen tuomioistuimen tuomion huomioon ottaen, jolloin asetuksen N:o 2454/93 907 ja 909 artiklassa tarkoitetut määräajat alkavat kulua tuomion julistamispäivästä alkaen. Tämä merkitsee myös sitä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka ei voi asettaa omaa arviointiaan komission arvioinnin tilalle, voi lykätä asian ratkaisua odottaessaan komission päätöstä tai edellä mainittujen määräaikojen päättymistä.

49 Tässä yksittäistapauksessa komission sen päätöksen tutkiminen, joka on lisäksi esitetty yhteisöjen tuomioistuimessa ja josta on esitetty sekä kirjallisia että suullisia huomautuksia, vastaa lisäksi prosessiekonomian periaatetta, koska yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu suoraan kyseisen päätöksen lainmukaisuutta koskeva kysymys asiassa C-157/98, Alankomaat vastaan komissio, jonka osalta oikeudenkäyntiä on tällä hetkellä lykätty tätä tuomiota odotettaessa.

50 Tullakseen johtopäätökseen, jonka mukaan tavaranhaltijan tilannetta ei voitu pitää asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna erityistilanteena, komissio totesi, että De Haan oli vastuussa tullimenettelyn suorittamisen asianmukaisuudesta ja että mahdollisuus kärsiä vahinkoa mahdollisten petosten seurauksena on taloudellisten toimijoiden kohtaama tavanomainen riski; komissio otti lisäksi huomioon toisaalta ne kaksi seikkaa, että vaikka De Haan ei itse ollut osallinen petokseen, yksi sen yhteistyökumppaneista, josta se oli vastuussa, oli sekaantunut asiaan, ja ettei Belgian tullin virkamiehen osallisuutta asiaan ollut osoitettu, sekä toisaalta sen, että se, että FIOD oli saattaakseen tutkimuksensa loppuun pidättäytynyt paljastamasta tietojaan De Haanille, ei voinut olla erityistilanne, jolla voidaan perustella tuontitullien peruuttaminen asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdan nojalla.

51 Tältä osin on ensiksi todettava, että ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan De Haanin ei ole katsottu syyllistyneen vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin, mitä komissio ei ole kiistänyt.

52 Toiseksi on todettava, että kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa C-86/97, Woltmann, 25.2.1999 antamassaan tuomiossa (Kok. 1999, s. I-1041, 18-21 kohta), asetuksen N:o 2454/93 905 artikla, jonka nojalla jäsenvaltio, johon tulliviranomainen kuuluu, kehottaa komissiota toteamaan sille lähetettyjen tietojen perusteella, onko olemassa erityistilanne, jolla tullien peruuttaminen voidaan perustella, on yleinen kohtuullistamislauseke, jonka tarkoituksena on kattaa sellainen erityistilanne, jossa tavaranhaltija on suhteessa muihin samaa toimintaa harjoittaviin toimijoihin silloin kun tulliviranomainen ei esitetyt perusteet huomioon ottaen voi itse tehdä tullien peruuttamista koskevaa päätöstä asetuksen N:o 3799/86 4 artiklan tai asetuksen N:o 2454/93 899 artiklan nojalla, riippuen siitä kumpaa maksamisvelvollisen tilanteeseen ajallisesti sovelletaan.

53 Silloin kun maksamisvelvollinen ei ole syyllistynyt mihinkään vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin ja kun maksamisvelvolliselle ei ole ilmoitettu tutkimuksen kulusta, tulli- tai poliisiviranomaisten suorittaman tutkimuksen tarpeet muodostavat tältä osin asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun erityistilanteen. Vaikka voikin olla lainmukaista, että kansalliset viranomaiset sallivat tarkoituksella rikkomusten tai säännönvastaisuuksien tapahtumisen voidakseen tehokkaammin paljastaa verkoston, tunnistaa petokseen syyllistyneet ja hankkia tai vahvistaa todistusaineistoa, se, että maksamisvelvollisen vastattavaksi jätetään tullivelka, joka johtuu kyseisistä rikkomusten tutkintaan liittyvistä valinnoista, on omiaan loukkaamaan asetuksen N:o 2454/93 905 artiklan 1 kohdan taustalla olevaa kohtuustarkoitusta, koska maksamisvelvollinen asetetaan tällöin erityistilanteeseen suhteessa muihin samaa toimintaa harjoittaviin toimijoihin.

54 Komission 18.2.1998 tekemän päätöksen sanamuodosta ilmenee, ettei komissio edellä mainitun kohtuustarkoituksen ja ne olosuhteet, joissa petos tapahtui, huomioon ottaen arvioinut oikein sitä, oliko De Haan erityistilanteessa suhteessa muihin samaa toimintaa harjoittaviin toimijoihin.

55 Näin ollen on todettava, että komission päätös on pätemätön.

56 Edellä esitetty huomioon ottaen kysymyksen toiseen osaan on vastattava, että

- silloin kun maksamisvelvollinen ei ole syyllistynyt mihinkään vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin ja kun maksamisvelvolliselle ei ole ilmoitettu tutkimuksen kulusta, kansallisten viranomaisten suorittaman tutkimuksen tarpeet voivat muodostaa asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun erityistilanteen, jos se, että kansalliset viranomaiset ovat tutkimuksen edun nimissä sallineet tarkoituksella rikkomusten ja säännönvastaisuuksien tapahtumisen ja aiheuttaneet siten passituksesta vastaavan vastattavaksi tulevan tullivelan syntymisen, asettaa passituksesta vastaavan erityistilanteeseen suhteessa muihin samaa toimintaa harjoittaviin toimijoihin;

- komission 18.2.1998 tekemä päätös C(98) 372 lopullinen on pätemätön.

Oikeudenkäyntikulut

57 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on ratkaissut Tariefcommissien 24.2.1998 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

1) Yhteisön oikeudessa ei aseteta tulliviranomaisille, joille on ilmoitettu yhteisön passitusmenettelyssä tapahtuvan petoksen mahdollisuudesta, mitään velvollisuutta varoittaa passituksesta vastaavaa siitä, että tämä saattaa kyseisen petoksen takia joutua tullien osalta maksamisvelvolliseksi, vaikka asianomainen olisi toiminut vilpittömässä mielessä.

2) Silloin kun maksamisvelvollinen ei ole syyllistynyt mihinkään vilpilliseen menettelyyn tai ilmeiseen laiminlyöntiin ja kun maksamisvelvolliselle ei ole ilmoitettu tutkimuksen kulusta, kansallisten viranomaisten suorittaman tutkimuksen tarpeet voivat muodostaa tuonti- ja vientitullien palautuksesta tai peruutuksesta 2 päivänä heinäkuuta 1979 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1430/79, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna 7.10.1986 annetulla neuvoston asetuksella N:o 3069/86, 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun erityistilanteen, jos se, että kansalliset viranomaiset ovat tutkimuksen edun nimissä sallineet tarkoituksella rikkomusten ja säännönvastaisuuksien tapahtumisen ja aiheuttaneet siten passituksesta vastaavan vastattavaksi tulevan tullivelan syntymisen, asettaa passituksesta vastaavan erityistilanteeseen suhteessa muihin samaa toimintaa harjoittaviin toimijoihin.

3) Komission 18.2.1998 tekemä päätös C(98) 372 lopullinen on pätemätön.