61998J0016

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettely Direktiivi 93/38/ETY Rakennusurakan käsite Määrittelyperuste Taloudellinen ja tekninen tarkoitus, johon töiden tulosta käytetään Yhden ainoan rakennusurakan keinotekoinen jakaminen Sähköistystä ja julkista valaistusta koskevat urakkatyöt Arviointi

(Neuvoston direktiivin 93/38/ETY 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke ja 13 kohta)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettely Direktiivi 93/38/ETY Rakennusurakan käsite Yhden ja ainoan hankintayksikön olemassaolo ja yhden ainoan yrityksen mahdollisuus toteuttaa kaikki työt Perusteet, jotka eivät ole ratkaisevia

(Neuvoston direktiivin 93/38/ETY 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke)

3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettely Direktiivi 93/38/ETY Tarjoajien syrjintäkiellon periaatteen laajuus

(Neuvoston direktiivin 93/38/ETY 4 artiklan 2 kohta)

1. Sen tutkimiseksi, onko yksi ainoa rakennusurakka jaettu keinotekoisesti useammiksi urakoiksi vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/38/ETY 14 artiklan 13 kohdassa tarkoitetulla tavalla, tätä säännöstä on tarkasteltava yhdessä kyseisen artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa. Direktiivin 93/38/ETY 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä olevasta rakennusurakan määritelmästä ilmenee tältä osin, että rakennusurakan olemassaoloa on arvioitava sen taloudellisen ja teknisen tarkoituksen kannalta, johon kyseisten töiden tulosta käytetään.

Näin ollen kun tarkastellaan useita erillisiä olemassa olevien sähkönjakeluverkon ja julkisen valaistuksen verkon ylläpito- ja laajennustöitä, joiden tulos näiden töiden päätyttyä muodostaa erottamattoman osan kyseisillä verkoilla täytetystä tarkoituksesta, arvioinnin siitä, onko edellä mainitun tyyppisissä töissä kysymys yhdestä rakennusurakasta, on tapahduttava sen taloudellisen ja teknisen tarkoituksen perusteella, joka kyseisillä sähkönjakeluverkolla ja julkisen valaistuksen verkolla täytetään. Sähkönjakeluverkolla on tekniseltä kannalta tarkasteltuna tarkoitus siirtää toimittajan tuottamaa sähköä sähkön kuluttajalle; tämä kuluttaja on taloudelliselta kannalta katsottuna velvollinen maksamaan toimittajalle kulutuksensa perusteella.

Julkisen valaistuksen verkolla on tekniseltä kannalta tarkasteltuna sitä vastoin tarkoitus valaista julkisia paikkoja käyttämällä tähän tarkoitukseen sähkönjakeluverkon kautta saatavaa sähköenergiaa. Viranomainen, joka huolehtii julkisesta valaistuksesta, vastaa itse sen kustannuksista, vaikka se jatkossa kattaisi ne perimällä palvelun saaneelta väestöltä maksuja, joita ei suhteuteta kyseisten henkilöiden saamaan hyötyyn. Sähkönjakeluverkon taloudellinen ja tekninen tarkoitus on näin ollen eri kuin julkisen valaistuksen verkon, ja näin ollen ei voida katsoa, että näitä verkkoja koskevat urakkatyöt ovat yhden ainoan rakennusurakan osia ja että tämä urakka on direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 13 kohdan vastaisesti keinotekoisesti jaettu.

( ks. 31, 3638 ja 5256 kohta )

2. Vaikka yhden ja saman hankintayksikön olemassaolo ja yhden ainoan yhteisössä toimivan yrityksen mahdollisuus toteuttaa kaikki kyseisissä urakkasopimuksissa tarkoitetut työt voivat olosuhteista riippuen olla seikkoja, jotka tukevat sitä, että kyse on vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetussa direktiivissä 93/38/ETY tarkoitetusta yhdestä ainoasta rakennusurakasta, ne eivät voi kuitenkaan olla tältä osin ratkaisevia perusteita. Näin ollen se, että on olemassa useita hankintayksiköitä tai että on mahdotonta, että yksi ainoa yritys toteuttaa kaikki kyseiset työt, ei ole omiaan saattamaan kyseenalaiseksi yhden ainoan rakennusurakan olemassaoloa, jos direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä säädettyjen funktionaalisten arviointiperusteiden nojalla on katsottava, että kyse on tällaisesta rakennusurakasta. Kyseiseen säännökseen sisältyvässä rakennusurakan käsitteen määritelmässä ei nimittäin aseteta yhden ainoan rakennusurakan olemassaolon edellytykseksi esimerkiksi tiettyä hankintayksiköiden lukumäärää tai yhden ainoan yrityksen mahdollisuutta toteuttaa kaikki urakkatyöt.

( ks. 4243 kohta )

3. Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/38/ETY 4 artiklan 2 kohdassa ilmaistua tarjoajien syrjintäkiellon periaatetta sovelletaan kaikissa urakkasopimuksen tekomenettelyn vaiheissa eikä ainoastaan siitä hetkestä alkaen, jolloin urakoitsija on tehnyt tarjouksen. Tämä tulkinta on direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen, koska direktiivillä pyritään avaamaan sen soveltamisalaan kuuluvia hankintoja koskeva kilpailu yhteisönlaajuisesti. Tätä päämäärää nimittäin loukattaisiin, jos hankintayksikkö voisi hoitaa sopimuksen tekomenettelyn siten, että muiden jäsenvaltioiden kuin urakkasopimusten tekovaltion urakoitsijat saataisiin luopumaan tarjouksen tekemisestä. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa, jossa kielletään kaikkinainen tarjoajien syrjintä, annetaan näin ollen suojaa myös niille, jotka on saatu luopumaan tarjouksen tekemisestä, koska ne ovat joutuneet huonompaan asemaan hankintayksikön noudattamien menettelytapojen johdosta.

( ks. 107109 kohta )

Asiassa C-16/98,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja H. van Lier ja oikeudellisessa yksikössä toimiva kansallinen virkamies O. Couvert-Castéra, prosessiosoite Luxemburgissa c/o saman yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,

kantajana,

vastaan

Ranskan tasavalta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston jaostopäällikkö K. Rispal-Bellanger ja saman osaston ulkoasiainsihteeri P. Lalliot, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 8 B boulevard Joseph II,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että Ranskan tasavalta ei ole Syndicat départemental d'électrification de la Vendéen joulukuussa 1994 järjestämässä sähköistyksen ja julkisen valaistuksen urakkatöitä koskevien sopimusten tekomenettelyssä noudattanut vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY (EYVL L 199, s. 84) 4 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan 1, 10 ja 13 kohdan eikä 21, 24 ja 25 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat J. C. Moitinho de Almeida, L. Sevón ja R. Schintgen sekä tuomarit P. J. G. Kapteyn, C. Gulmann, J.-P. Puissochet, M. Wathelet ja V. Skouris (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: F. G. Jacobs,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 16.11.1999 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 24.2.2000 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.1.1998 ja jossa vaaditaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Ranskan tasavalta ei ole Syndicat départemental d'électrification de la Vendéen (Vendéen departementin sähköistysalan kuntayhtymien yhteenliittymä; jäljempänä Sydev) joulukuussa 1994 järjestämässä sähköistyksen ja julkisen valaistuksen urakkatöitä koskevien sopimusten tekomenettelyssä noudattanut vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY (EYVL L 199, s. 84; jäljempänä direktiivi) 4 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan 1, 10 ja 13 kohdan eikä 21, 24 ja 25 artiklan mukaisia velvoitteitaan.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

2 Direktiivillä pyritään julkisten hankintojen avaamiseen vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan aloilla.

3 Direktiivin 1 artiklan 1 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Tässä direktiivissä:

1) viranomaisilla tarkoitetaan valtiota, alueellisia tai paikallisia viranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia, yhden tai useamman edellä tarkoitetun viranomaisen taikka julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä.

Julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan laitosta,

joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita eikä harjoita teollista tai kaupallista toimintaa,

joka on oikeushenkilö,

ja

jonka rahoituksesta suurin osa on peräisin valtiolta, alueellisilta tai paikallisilta viranomaisilta taikka muilta julkisoikeudellisilta laitoksilta tai jonka johto on näiden laitosten valvonnan alainen taikka jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä valtio, alueellinen tai paikallinen viranomainen taikka muu julkisoikeudellinen laitos nimittää enemmän kuin puolet;

6) tarjoajalla tarkoitetaan tavarantoimittajaa, urakoitsijaa tai palvelujen suorittajaa, joka jättää tarjouksen ."

4 Direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. Tätä direktiiviä sovelletaan hankintayksiköihin, jotka

a) ovat viranomaisia tai julkisia yrityksiä ja harjoittavat jotakin 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa;

.

2. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa on:

a) sellaisten pysyvien verkkojen saattaminen saataville tai ylläpito, joiden tarkoituksena on tarjota:

i) juomaveden

tai

ii) sähkön

tai

iii) kaasun tai lämmön

tuotantoon, siirtoon tai jakeluun liittyviä julkisia palveluja, tai juomaveden, sähkön, kaasun tai lämmön toimittaminen sellaisiin verkkoihin;

."

5 Direktiivin 4 artiklan 2 kohta kuuluu seuraavasti:

"Hankintayksiköiden on huolehdittava, ettei ketään tavarantoimittajaa, urakoitsijaa tai palvelujen suorittajaa syrjitä."

6 Direktiivin 14 artiklan 1, 10 ja 13 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. Tätä direktiiviä sovelletaan sopimuksiin, joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähintään:

c) 5 000 000 ecua rakennusurakoita koskevien sopimusten osalta.

10. Rakennusurakoita koskevien sopimusten arvon määritysperusteena 1 kohdan soveltamiseksi on käytettävä rakennusurakan kokonaisarvoa. Rakennusurakalla tarkoitetaan sellaista talon- tai maanrakennustöiden kokonaisuuden tulosta, joka itsessään on tarkoitettu täyttämään taloudellisen ja teknisen tarkoituksen.

Erityisesti, jos tavaranhankinta, rakennusurakka tai palveluhankinta on jaettu useaan osaan, kunkin osan arvo on otettava huomioon arvioitaessa 1 kohdassa tarkoitettua arvoa. Jos osien yhteisarvo on vähintään 1 kohdassa säädetty arvo, tätä kohtaa on sovellettava kaikkiin osiin. Rakennusurakoita koskevissa sopimuksissa hankintayksiköt voivat kuitenkin poiketa 1 kohdan soveltamisesta niiden osien osalta, joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 1 000 000 ecua, jos osien yhteisarvo on enintään 20 prosenttia kaikkien osien yhteisarvosta.

13. Hankintayksiköt eivät saa tämän direktiivin soveltamisen välttämiseksi jakaa sopimuksia osiin tai käyttää sopimuksen arvon laskennassa erikoisia yksityiskohtaisia sääntöjä."

7 Direktiivin 20 artiklan 1 kohdassa säädetään, että hankintayksiköt voivat valita avoimen menettelyn, rajoitetun menettelyn tai neuvottelumenettelyn, "jos tarjouskilpailukutsu 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta on esitetty 21 artiklan mukaisesti".

8 Direktiivin 21 artiklan 1 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. Tavaranhankintoja, rakennusurakoita tai palveluhankintoja koskevien sopimusten ollessa kyseessä tarjouskilpailukutsu voidaan esittää:

a) liitteessä XII olevan A, B tai C osan mukaisella ilmoituksella,

tai

b) liitteen XIV mukaisella kausittaisella ennakkoilmoituksella,

taikka

c) liitteen XIII mukaisella ilmoituksella kelpuuttamisjärjestelmän olemassaolosta.

5. Tässä artiklassa tarkoitetut ilmoitukset on julkaistava Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä."

9 Direktiivin 24 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. Sopimuksen tehtyään tai suunnittelukilpailun järjestettyään hankintayksiköiden on toimitettava sopimuksen tekomenettelyn tulokset liitteen XV tai XVIII mukaisella ilmoituksella komissiolle kahden kuukauden kuluessa sopimuksen tekemisestä edellytyksin, jotka komissio vahvistaa 40 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Liitteessä XV olevassa I osastossa tai liitteessä XVIII annetut tiedot julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. "

10 Direktiivin 25 artiklan 1 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

"1. Hankintayksiköiden on voitava näyttää, minä päivänä 2024 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset on lähetetty.

5. Sopimuksia tai suunnittelukilpailuja, joita koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 21 artiklan 1 kohdan tai 4 kohdan mukaisesti, ei saa julkaista millään muulla tavalla ennen sitä päivää, jona ilmoitus lähetetään Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimistoon. Julkaistaessa ilmoitukseen ei saa sisältyä muita tietoja kuin ne, jotka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä."

11 Direktiivin 45 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

"Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet 1 päivään heinäkuuta 1994 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä."

Tosiseikat ja oikeudenkäyntiä edeltänyt hallinnollinen menettely

12 Sydev, joka on departementin sähköistyksen alalla toimivien eri kuntayhtymien yhteenliittymä, lähetti 21.12.1994 julkaistavaksi Bulletin officiel des annonces des marchés publicsissa (virallinen lehti julkisia hankintoja koskevista ilmoituksista Ranskassa; jäljempänä BOAMP) 37 urakkailmoituksen sarjan, joka koski Vendéen departementissa Ranskassa kolmivuotiskauden aikana toteutettavia sähköistyksen ja julkisen valaistuksen urakkatöitä. Näissä 12.1.1995 BOAMP:ssa julkaistuissa ilmoituksissa oli kyse yhteisarvoltaan 609 000 000 Ranskan frangin (FRF) töistä tulevina kolmena vuonna siten, että sähköistystöiden osuus tästä summasta oli 483 000 000 FRF ja valaistustöiden osuus 126 000 000 FRF.

13 Kaikissa BOAMP:ssa julkaistuissa ilmoituksissa Sydev oli nimetty "elimeksi, joka tekee sopimuksen". Tarjoukset tuli toimittaa Sydevin urakkatyöosastolle osoittamalla ne Sydevin osoitteeseen ja yksilöimällä kussakin tapauksessa sen kuntayhtymän nimi, jota tarjous koski. Sähkönjakeluverkon osalta toteutettavat urakkatyöt oli niitä koskevissa ilmoituksissa kuvattu samalla tavalla. Näissä töissä oli kysymys "sähköistystöistä sekä näistä töistä johtuvista ja niihin liittyvistä töistä kuten esimerkiksi puhelinverkon ja kaapelilähetysverkon maanrakennustöistä sekä äänentoistoverkosta". Julkisen valaistuksen verkkoja koskevat työt oli kuvattu myös samalla tavalla kaikissa niitä koskevissa ilmoituksissa. Näissä töissä oli kysymys "julkisen valaistuksen töistä sekä näistä töistä johtuvista ja niihin liittyvistä töistä, kuten esimerkiksi äänentoistoverkosta".

14 Sydev lähetti samana päivänä eli 21.12.1994 kuusi tärkeintä sähköistystä koskevaa urakkailmoitusta julkaistaviksi yhtä aikaa yhteisön tasolla. Näissä ilmoituksissa, jotka julkaistiin 6.1.1995 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL S 3, s. 211), pyydettiin toimittamaan ehdokkuudet Sydeville osoittamalla ne sen osoitteeseen ja yksilöimällä kussakin tapauksessa sen paikallisyksikön nimi, jota kyseinen ehdokkuus koski. Kaikissa näissä ilmoituksissa Sydev oli nimetty hankintayksiköksi, ja tätä mainintaa seurasi kaikissa muissa paitsi yhdessä tapauksessa sen paikallisyksikön nimi, jota hankinta koski.

15 Hankinnat ratkaistiin hintataulukon käyttöön perustuvaa rajoitettua tarjouspyyntömenettelyä ja sellaista puitesopimusmuotoa käyttäen, jossa hankinnan osat suoritetaan viranomaisten tilausten perusteella. Ranskan hallituksen toimittamien tarjouskilpailun ratkaisemista koskevien pöytäkirjojen mukaan sopimukset tehtiin siten, että ensin laadittiin rajoitettu ehdokasluettelo käyttämällä perusteena kaikkien sellaisten todistusten esittämistä, joilla osoitettiin hallinnollisten vaatimusten täyttäminen ja kyky suorittaa kyseessä olevat työt. Tämän jälkeen yksi ehdokkaista valittiin käyttäen todennäköisesti perusteena halvinta hintaa. Tarjoukset esitettiin prosentuaalisena hintaerona ehdotettuun hintataulukkoon. Valitun ehdokkaan oli määrä saada tilaus määriteltyjen töiden toteuttamisesta kolmivuotiskauden aikana.

16 Ilmoitukset tämän oikeudenkäynnin kohteena olevien 37 urakkasopimuksen (jäljempänä riidanalaiset urakkasopimukset) tekemisestä, mukaan lukien ne kuusi sopimusta, joita koskeva urakkailmoitus oli julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (jäljempänä EYVL), julkaistiin BOAMP:ssa 29.9.1995. Kaikissa näissä ilmoituksissa Sydev oli nimetty "elimeksi, joka teki sopimuksen". Yhtään urakkasopimusten tekemistä koskevaa ilmoitusta ei sitä vastoin lähetetty julkaistavaksi EYVL:ssä.

17 Komissio katsoi, että riidanalaiset urakkasopimukset olivat sellaisen yhden ainoan rakennusurakan osia, jota koskevan aloitteen tekijänä oli vain yksi hankintayksikkö eli Sydev, joten direktiivin säännöksiä olisi pitänyt soveltaa koko rakennusurakkaan eikä ainoastaan sen kuuteen tärkeimpään sopimukseen. Komissio lähetti tämän vuoksi 17.1.1996 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisille virallisen huomautuksen, joka koski rakennusurakan jakamista eri urakkasopimuksina toteutettaviin osiin, rakennusurakasta ilmoittamatta jättämistä yhteisön tasolla kahdesta kolmasosasta hankittavia osia ja sellaisen menettelyn käyttöä, jossa urakoitsijoita kilpailutetaan jatkuvasti uudelleen puitesopimuksen täyttämisen kuluessa ja jolta osin komissio oli jo aloittanut erillisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn.

18 Ranskan viranomaiset kiistivät 14.6.1996 päivätyssä kirjeessään väitetyn jäsenyysvelvoitteiden loukkaamisen vedoten siihen, että riidanalaisia hankintoja ei ollut jaettu keinotekoisesti, vaan kukin Vendéen departementin sähköistysalan kuntayhtymistä, joita urakka koskee, oli tosiasiallisesti tehnyt sopimuksen, minkä vuoksi EYVL:ssä julkaistavalle ilmoitukselle asetettua kynnysarvoa tuli soveltaa erikseen jokaiseen näistä sopimuksista. Ranskan viranomaiset väittivät tässä kirjeessä lisäksi, että kyseiset kuntayhtymät eivät olleet käyttäneet menettelyä, jossa urakoitsijoita kilpailutetaan jatkuvasti uudelleen puitesopimuksen täyttämisen kuluessa.

19 Komissio lähetti 7.4.1997 Ranskan viranomaisille perustellun lausunnon, jonka mukaan Ranskan tasavalta ei ollut Sydevin ja siihen kuuluvien kuntayhtymien joulukuussa 1994 järjestämässä sähköistyksen ja julkisen valaistuksen urakkatöitä koskevassa menettelyssä noudattanut direktiivin ja erityisesti sen 1 artiklan 1, 5 ja 7 kohdan, 4 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan 1, 10 ja 13 kohdan sekä 21, 24 ja 25 artiklan mukaisia velvoitteitaan. Komissio kehotti Ranskan hallitusta ryhtymään kyseisen perustellun lausunnon noudattamisen edellyttämiin toimenpiteisiin kuukauden kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Se pyysi Ranskan hallitusta myös toimittamaan komissiolle saman määräajan kuluessa direktiivin 41 artiklan mukaisesti kaiken aineiston, jolla on merkitystä sen arvioimisessa, mikä oli urakoitsijoiden todellinen tilanne hankinnan tekemisessä, eli muun muassa tarjouskilpailujen ratkaisemista koskevat pöytäkirjat ja tehdyt sopimukset.

20 Ranskan viranomaiset vastasivat 2.7.1997 päivätyllä kirjeellään edellä mainittuun perusteltuun lausuntoon ja pitäytyivät siinä aikaisemmin antamiinsa perusteluihin. He liittivät tähän kirjeeseensä tarjouskilpailujen ratkaisemista koskevat pöytäkirjat sekä tarjouskilpailujen voittajien antamat sitoumusasiakirjat.

21 Ranskan viranomaiset lähettivät 16.12.1997 päivätyllä tiedonannollaan komissiolle täydentäviä asiakirjoja, jotka sisälsivät hallinnollisia erityismääräyksiä ja riidanalaisia sopimuksia koskevia hintataulukoita.

22 Koska komissio ei pitänyt Ranskan hallituksen perusteltuun lausuntoon antamaa vastausta tyydyttävänä, se nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen.

Direktiivin sovellettavuus riidanalaisiin urakkasopimuksiin, kun otetaan huomioon direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönti tosiseikkojen tapahtumahetkellä

23 On selvää, että riidanalaisten urakkasopimusten tekomenettelyn aikaan vuoden 1994 lopussa ja vuoden 1995 alussa Ranskan tasavalta ei ollut vielä pannut direktiiviä täytäntöön sisäisessä oikeudessaan (ks. asia C-311/96, komissio v. Ranska, tuomio 29.5.1997, Kok. 1997, s. I-2939).

24 Tämä seikka ei kuitenkaan estä soveltamasta direktiiviä riidanalaisiin urakkasopimuksiin, koska direktiivin 45 artiklan 1 kohdassa sen täytäntöönpanolle varattu aika oli mennyt umpeen 1.7.1994 ja siten ennen kyseisten sopimusten tekomenettelyä.

Esitetyt väitteet

25 Komissio esittää kanteensa tueksi kahdenlaisia väitteitä.

26 Ensiksi, riidanalaisten urakkasopimusten teossa on jätetty noudattamatta direktiivin 14 artiklan 1, 10 ja 13 kohdan sekä 21, 24 ja 25 artiklan ja 4 artiklan 2 kohdan säännöksistä johtuvia velvoitteita; koska sopimukset olivat todellisuudessa yhden ainoan rakennusurakan osia, rakennusurakka oli sekä tekniseltä että maantieteelliseltä kannalta katsottuna keinotekoisesti jaettu, minkä vuoksi direktiivissä asetettua kynnysarvoa, urakoista ilmoittamista ja tarjoajien yhdenvertaista kohtelua koskevia säännöksiä rikottiin.

27 Toiseksi, direktiivin säännöksistä johtuvien velvoitteiden erillisenä noudattamatta jättämisenä on pidettävä sitä, että Ranskan viranomaisten EYVL:ssä julkaistaviksi lähettämät urakkailmoitukset olivat epätäydellisiä.

28 Ensin on syytä tutkia, onko yksi ainoa rakennusurakka jaettu keinotekoisesti useammiksi urakoiksi direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 13 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jotta voidaan ratkaista, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta. Mikäli tämän tutkimisen tuloksena on, että tilanne oli tosiasiallisesti tällainen, väitettyjä velvoitteiden noudattamatta jättämisiä on tämän jälkeen syytä tarkastella direktiivin muiden säännösten perusteella.

Väite, joka koskee direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 13 kohdassa tarkoitetun yhden ainoan rakennusurakan keinotekoista jakamista

Alustavat toteamukset

29 Aluksi on syytä huomata rakennusurakan käsitteen rajaamiseksi tätä oikeudenkäyntiä varten, että direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa: "Rakennusurakoita koskevien sopimusten arvon määritysperusteena 1 kohdan soveltamiseksi on käytettävä rakennusurakan kokonaisarvoa. Rakennusurakalla tarkoitetaan sellaista talon- tai maanrakennustöiden kokonaisuuden tulosta, joka itsessään on tarkoitettu täyttämään taloudellisen ja teknisen tarkoituksen."

30 Direktiivin 14 artiklan 13 kohdassa täsmennetään, että "hankintayksiköt eivät saa tämän direktiivin soveltamisen välttämiseksi jakaa sopimuksia osiin tai käyttää sopimuksen arvon laskennassa erikoisia yksityiskohtaisia sääntöjä".

31 Kyseisessä säännöksessä ilmaistaan konkreettisesti direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisessä alakohdassa hankintayksikölle asetetut velvollisuudet, ja se on näin ollen otettava huomioon yhdessä viimeksi mainitun säännöksen kanssa, jotta voidaan ratkaista, onko rakennusurakka jaettu osiin.

32 Ranskan hallitus katsoo, että rakennusurakan käsitteellä ei nyt kyseessä olevassa asiassa ole merkitystä. Se väittää, että direktiivissä säädettyjen menettelyjen soveltamisen kannalta ei ole merkityksellistä se, onko kyseessä rakennusurakan toteuttaminen, silloin kun direktiivissä säädetty kynnysarvo saavutetaan, vaan se, onko kyseessä olevien sopimusten kohteena "liitteessä XI tarkoitet[tu] talon- tai maanrakennusurak[ka]", kuten täsmennetään direktiivin 1 artiklan 4 kohdan b alakohdassa.

33 Tältä osin on syytä todeta, että Ranskan hallituksen esittämä väite koskee sitä, millä edellytyksin direktiiviä sovelletaan "rakennusurakoita koskevaan sopimukseen", sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 1 artiklan 4 kohdan b alakohdassa, eikä niitä edellytyksiä, joiden mukaan tässä säännöksessä tarkoitettujen rakennusurakoita koskevien sopimusten on katsottava olevan yhden ainoan rakennusurakan osia sen selvittämiseksi, onko direktiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty direktiivin soveltamista koskeva kynnysarvo saavutettu. Tässä tapauksessa kuitenkin ainoastaan tällä jälkimmäisellä kysymyksellä on merkitystä, koska komissio on nimenomaan katsonut Ranskan tasavallan jättäneen noudattamatta tätä kynnysarvoa koskevaa säännöstä kyseisen rakennusurakan keinotekoisen jakamisen johdosta.

34 Ranskan hallituksen edellä mainittu väite on näin ollen hylättävä.

35 On myös syytä täsmentää perusteet, joiden nojalla on arvioitava, onko kyseessä yksi ainoa rakennusurakka.

36 Direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä olevasta rakennusurakan määritelmästä ilmenee tältä osin, että rakennusurakan olemassaoloa on arvioitava sen taloudellisen ja teknisen tarkoituksen kannalta, johon kyseisten töiden tulosta käytetään.

37 Nyt kyseessä oleva tapaus koskee useita erillisiä olemassa olevien sähkönjakeluverkon ja julkisen valaistuksen verkon ylläpito- ja laajennustöitä, joiden tulos näiden töiden päätyttyä muodostaa erottamattoman osan kyseisillä verkoilla täytetystä tarkoituksesta.

38 Tästä seuraa, että arvioinnin siitä, onko edellä mainitun tyyppisissä töissä kysymys yhdestä rakennusurakasta, on tapahduttava sen taloudellisen ja teknisen tarkoituksen perusteella, joka kyseisillä sähkönjakeluverkolla ja julkisen valaistuksen verkolla täytetään.

39 Sekä komissio että Ranskan hallitus kehittivät kirjallisessa käsittelyssä väitteitään ja niiden perusteluja siltä pohjalta, että yhden ja saman hankintayksikön olemassaolo on välttämätön edellytys sille, että useilla urakkasopimuksilla voidaan katsoa pyrittävän yhden ainoan rakennusurakan toteuttamiseen.

40 Tältä osin komissio kuitenkin täsmensi suullisessa käsittelyssä esitetyn kysymyksen johdosta, että yhden ja saman hankintayksikön olemassaolo ei ole välttämätön edellytys, vaan ainoastaan yksi todiste yhden ainoan rakennusurakan olemassaolosta.

41 Komissio esitti suullisessa käsittelyssä myös, että urakkasopimuksilla on katsottava pyrittävän yhden ainoan rakennusurakan toteuttamiseen silloin, kun niiden välillä on olemassa sellainen yhteys, että yhteisössä toimiva yritys voi pitää niitä samana taloudellisena hankkeena ja asettua ehdokkaaksi kokonaisuuden toteuttamiseksi.

42 On syytä todeta, että vaikka yhden ja saman hankintayksikön olemassaolo ja yhteisössä toimivan yrityksen mahdollisuus toteuttaa kaikki kyseisissä urakkasopimuksissa tarkoitetut työt voivat olosuhteista riippuen olla seikkoja, jotka tukevat sitä, että kyse on direktiivissä tarkoitetusta yhdestä ainoasta rakennusurakasta, ne eivät voi kuitenkaan olla tältä osin ratkaisevia perusteita. Näin ollen se, että on olemassa useita hankintayksiköitä tai että on mahdotonta, että yksi ainoa yritys toteuttaa kaikki kyseiset työt, ei ole omiaan saattamaan kyseenalaiseksi yhden ainoan rakennusurakan olemassaoloa, jos direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä säädettyjen funktionaalisten arviointiperusteiden nojalla on katsottava, että kyse on tällaisesta rakennusurakasta.

43 Kyseiseen säännökseen sisältyvässä rakennusurakan käsitteen määritelmässä ei nimittäin aseteta yhden ainoan rakennusurakan olemassaolon edellytykseksi esimerkiksi tiettyä hankintayksiköiden lukumäärää tai yhden ainoan yrityksen mahdollisuutta toteuttaa kaikki urakkatyöt.

44 Tämä tulkinta vastaa sitä direktiivissä asetettua tavoitetta, jonka mukaan direktiivillä pyritään takaamaan se, että muiden jäsenvaltioiden yritykset voivat tehdä tarjouksia sopimuksista tai sopimuskokonaisuuksista, jotka niiden arvoon perustuvista objektiivisista syistä johtuen voivat olla kiinnostavia.

45 Yhtäältä on ymmärrettävää, että hallinnollisista tai muista syistä johtuen urakkatyöohjelma, jolla pyritään toteuttamaan direktiivissä tarkoitettu yksi rakennusurakka, voi olla useiden menettelyjen kohteena siten, että menettelyistä vastaavat eri hankintaviranomaiset. Tilanne voi olla tällainen esimerkiksi rakennettaessa tietä, joka kulkee useiden paikallishallintoalueiden läpi, ja näistä kullakin on hallinnollinen vastuu osasta tietä. Tällaisessa tilanteessa edellä mainittua tavoitetta ei saavutettaisi, jos direktiiviä ei sovellettaisi sillä perusteella, että rakennusurakan kunkin osan ennakoitu arvo on pienempi kuin 5 000 000 ecun kynnysarvo.

46 Toisaalta yhteisössä toimiva yritys voi toivoa saavansa tiedot kaikkien niiden osien arvosta, joista rakennusurakka muodostuu, vaikkei se voi toteuttaa niitä kaikkia, koska ainoastaan tällä tavalla se kykenee arvioimaan urakkasopimuksen todellisen laajuuden ja mukauttamaan hintansa niiden osien lukumäärän perusteella, joista se aikoo tehdä urakkatarjouksen, näihin mukaan luettuina mahdollisesti ne osat, joiden arvo on alle 5 000 000 ecun kynnyksen.

47 Edellä esitetystä seuraa, että nyt kyseessä olevan yhden ainoan rakennusurakan olemassaoloa on arvioitava direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä säädettyjen perusteiden nojalla, siten kuin ne on täsmennetty tämän tuomion 38 kohdassa.

48 Koska komissio on katsonut, että Ranskan tasavalta on jakanut kyseessä olevan rakennusurakan sekä teknisten (eri urakkasopimukset sähköistystä ja julkista valaistusta varten) että maantieteellisten (eri urakkasopimus kunkin kuntayhtymän osalta) seikkojen perusteella, on tutkittava ensiksi, onko rakennusurakka jaettu osiin sähköistystöiden ja julkista valaistusta koskevien töiden välillä departementin tasolla tai kuntien välisellä tasolla. Mikäli tilanne ei ole tällainen, on tutkittava toiseksi, onko rakennusurakka jaettu näiden kahden urakkatöiden ryhmän sisällä.

Väite, joka koskee rakennusurakan keinotekoista jakamista sähköistystä koskeviin ja julkista valaistusta koskeviin urakkatöihin

49 Komissio esittää väitteensä tueksi muun muassa, että äänentoistoverkko on mainittu kaikissa sekä sähköistystä että julkista valaistusta koskevissa urakkailmoituksissa. Se vetoaa myös siihen, että Dordognen ja Calvadosin departementtien kuntayhtymien yhteenliittymien julkaisemissa urakkailmoituksissa ei tehdä eroa julkisen valaistuksen töiden ja sähköistystöiden välillä.

50 Ranskan hallitus katsoo, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa on kysymys sähkön tai julkisen valaistuksen paikallisjakeluverkoista, jotka ovat toisistaan riippumattomia, ja että näitä verkkoja koskevilla urakkatöillä ei näin ollen tähdätä yhden ainoan, toiminnallisen tai taloudellisen jatkuvuuden omaavan rakennusurakan toteuttamiseen.

51 Jotta tähän väitteeseen voidaan ottaa kantaa, on syytä ottaa huomioon tämän tuomion 38 kohdassa todetun mukaisesti se taloudellinen ja tekninen tarkoitus, joka kyseisillä sähkönjakeluverkolla ja julkisen valaistuksen verkolla täytetään.

52 Sähkönjakeluverkolla on tekniseltä kannalta tarkasteltuna tarkoitus siirtää toimittajan tuottamaa sähköä sähkön kuluttajalle; tämä kuluttaja on taloudelliselta kannalta katsottuna velvollinen maksamaan toimittajalle kulutuksensa perusteella.

53 Julkisen valaistuksen verkolla on tekniseltä kannalta tarkasteltuna sitä vastoin tarkoitus valaista julkisia paikkoja käyttämällä tähän tarkoitukseen sähkönjakeluverkon kautta saatavaa sähköenergiaa. Viranomainen, joka huolehtii julkisesta valaistuksesta, vastaa itse sen kustannuksista, vaikka se jatkossa kattaisi ne perimällä palvelun saaneelta väestöltä maksuja, joita ei suhteuteta kyseisten henkilöiden saamaan hyötyyn.

54 Sähkönjakeluverkon taloudellinen ja tekninen tarkoitus on näin ollen eri kuin julkisen valaistuksen verkon.

55 Lisäksi on syytä todeta, että kyseinen tarkoitukseen perustuva ero säilyy samana riippumatta siitä, onko kyse departementin laajuisesta vai kuntien välisestä tasosta.

56 Näin ollen ei voida katsoa, että sähkönjakeluverkkoa ja julkisen valaistuksen verkkoa koskevat urakkatyöt ovat yhden ainoan rakennusurakan osia ja että tämä urakka on direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 13 kohdan vastaisesti keinotekoisesti jaettu.

57 Tätä toteamusta ei voida saattaa kyseenalaiseksi niiden seikkojen perusteella, joihin komissio on vedonnut.

58 Ensinnäkin se, että äänentoistoon liittyvät urakkatyöt on mainittu sekä sähköistystä että julkista valaistusta koskevissa ilmoituksissa, ei merkitse, että näitä vastaavat verkot täyttävät saman taloudellisen ja teknisen tarkoituksen. Tämä maininta voi nimittäin selittyä sillä, että äänentoistoverkon osat kulkevat sähkönjakeluverkon johtojen mukana ja julkisen valaistusverkon pylväissä siten, että niissä kummassakin tehtävät työt kohdistuvat samalla myös äänentoistoverkkoon.

59 Toiseksi se, että kahdessa muussa Ranskan departementissa hankintayksiköt ovat päättäneet sisällyttää samaan urakkailmoitukseen sekä sähköistystä että julkista valaistusta koskevat työt, ei ole omiaan vaikuttamaan siihen, että näillä kahdella verkkotyypillä pyritään täyttämään erilainen taloudellinen ja tekninen tarkoitus.

60 Näin ollen väite, jonka mukaan rakennusurakka on keinotekoisesti jaettu sähköistystä ja julkista valaistusta koskeviin urakkatöihin, on hylättävä.

Väite, joka koskee sähköistystöitä koskevan rakennusurakan keinotekoista jakamista

61 Komissio väittää, että Ranskan viranomaiset ovat Vendéen departementin sisällä jakaneet keinotekoisesti sähköistystöitä koskevan rakennusurakan useampien yksiköiden välillä. Se vetoaa tältä osin verkkojen maantieteelliseen jatkuvuuteen, työohjelmien samanaikaisuuteen, kyseisten töiden samanlaiseen kuvaukseen niitä koskevissa urakkailmoituksissa ja Sydevin hoitamaan kokonaisuuden yhteensovittamiseen.

62 Ranskan hallitus sitä vastoin katsoo, että kukin kuntayhtymä on tehnyt toimialueensa verkosta erillisen urakkasopimuksen. Se täsmentää tältä osin, että kuntayhtymät ovat vastuussa sähkön pienjänniteverkoista, joista muuntajien kautta syötetään sähköä niiden toimialueen kuluttajille.

63 Sillä perusteella, että nämä muuntajat voivat puolestaan olla liitettyinä suurjänniteverkkoon, ei Ranskan hallituksen mukaan voida päätellä, että kokonaisuus muodostaa yhden ainoan verkon ja että tämän takia kaikkien verkkoon kohdistuvien töiden on katsottava kuuluvan yhteen ainoaan rakennusurakkaan. Jos asia olisi näin, kaikkia koko Ranskan kattavaan sähkönjakeluverkkoon vaikuttavia töitä olisi pidettävä yhden ainoan rakennusurakan osana. Tällainen käsitys on Ranskan hallituksen mukaan kuitenkin liian pitkälle menevä, ja se on julkisia hankintoja koskevan yhteisön sääntelyn sanamuodon ja hengen vastainen, sillä tämän sääntelyn tarkoituksena on vain mahdollistaa tällaisten sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittaminen.

64 Tältä osin on todettava, että vaikka Vendéen kuntayhtymät ovat hallinnollisista syistä johtuen vastuussa sähkön pienjänniteverkoista kulloiseenkin kuntayhtymään kuuluvien kuntien alueella, tämä seikka ei voi tämän tuomion 43 ja 45 kohdassa mainituista syistä olla ratkaiseva, koska nämä verkot ovat liitettävissä toisiinsa ja koska ne kokonaisuutena tarkasteltuna täyttävät saman taloudellisen ja teknisen tarkoituksen, joka on Électricité de Francen tuottaman ja toimittaman sähköenergian siirto ja myynti Vendéen departementin kuluttajille.

65 Sen Ranskan hallituksen väitteen osalta, jonka mukaan tällaista päättelyä voitaisiin soveltaa koko Ranskan kattavaan sähkönjakeluverkkoon, on syytä todeta, että jokaista sopimuksen tekemistä on arvioitava kyseisen tapauksen olosuhteiden ja ominaispiirteiden kannalta. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on olemassa tärkeitä seikkoja, jotka puoltavat kyseisten hankintojen yhteenliittämistä departementin tasolla, kuten hankintojen teon aloittamisen samanaikaisuus, urakkailmoitusten samankaltaisuus, sen alueen maantieteellinen yhtenäisyys, jonka sisällä kyseisten hankintojen tekemiseen on ryhdytty, ja departementin sähköistyksen alan kuntayhtymien yhteenliittymän Sydevin hoitama koordinointi.

66 Näin ollen on syytä hyväksyä komission kyseinen väite ja todeta, että sähköistystä koskevat urakkasopimukset muodostavat yhden ainoan rakennusurakan, joka on jaettu keinotekoisesti. Ranskan tasavalta ei siten ole noudattanut direktiivin 14 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 13 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

Väite, joka koskee julkisen valaistuksen töitä koskevan rakennusurakan keinotekoista jakamista

67 Komissio väittää, että julkisen valaistuksen töitä koskeva rakennusurakka on jaettu keinotekoisesti osiin useiden yksiköiden kesken Vendéen departementin sisällä. Se vetoaa väitteensä tueksi samoihin perusteluihin, joihin se on vedonnut sähköistystöitä koskevan väitteen osalta.

68 Ranskan hallitus on kirjallisessa käsittelyssä korostanut sitä, että julkisen valaistuksen verkko on paikallinen ja itsenäinen.

69 Tältä osin on todettava, että toisin kuin sähkönjakeluverkko, julkisen valaistuksen verkot eivät ole tekniseltä kannalta välttämättä toisistaan riippuvaisia, koska ne voivat rajoittua rakennettuihin alueisiin ja koska liitäntä niiden välillä ei ole välttämätön. Taloudelliselta kannalta on samoin mahdollista, että kyseiset paikalliset yksiköt vastaavat kukin tällaisen verkon käytön rahoittamisesta. Kun otetaan huomioon nämä seikat, komission olisi pitänyt osoittaa, että tässä tapauksessa kyseessä olevat julkisen valaistuksen verkot muodostavat tekniseltä ja taloudelliselta kannalta katsoen yhtenäisen kokonaisuuden departementin tasolla. Komissio ei kuitenkaan ole esittänyt mitään selvitystä tässä tarkoituksessa.

70 Näin ollen ei voida katsoa, että kaikki edellä mainitut julkisen valaistuksen verkot muodostavat kokonaisuuden, jolla on yhtenäinen taloudellinen ja tekninen tarkoitus departementin laajuisesti, vaikka Vendéen departementin sisällä kaikkien julkisen valaistuksen verkkojen taloudellinen ja tekninen tarkoitus onkin sama.

71 Komission tämä väite on siten hylättävä.

72 Ranskan hallitus esitti suullisessa käsittelyssä epäilyksiä siitä, kuuluvatko julkista valaistusta koskevat työt direktiivin 93/38/ETY vai julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY (EYVL L 199, s. 54) soveltamisalaan. Se väitti tältä osin, että julkisen valaistuksen verkko ei koske sähkön tuotantoa, toimittamista, siirtoa tai jakelua, kuten direktiivin 93/38/ETY 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa edellytetään, vaan että tämä verkko liittyy enemmän toimintaan, jossa kulutetaan sähköä.

73 Riippumatta siitä, onko tällainen kanneperuste otettava huomioon, kun asiaa arvioidaan sen oikeudenkäyntivaiheen kannalta, jolloin kyseiseen perusteeseen vedottiin, on riittävää todeta tämän tuomion 56 ja 71 kohdassa esitetyn perusteella, ettei ole tarpeen tutkia, kuuluvatko julkisen valaistuksen urakkatyöt direktiivin soveltamisalaan.

Väite, joka koskee direktiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 10 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä kynnysarvoa koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämistä

74 Komissio väittää, että Ranskan viranomaiset ovat jättäneet noudattamatta kynnysarvoa koskevista direktiivin säännöksistä aiheutuvia velvoitteita, koska ne ovat jakaneet keinotekoisesti riidanalaisia urakkatöitä koskevan urakkasopimuksen.

75 On syytä huomata, että direktiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan direktiivin soveltamisen kynnysarvo on 5 000 000 ecua ja että vaikka saman artiklan 10 kohdan toisen alakohdan mukaan rakennusurakan osien osalta kaikkien osien arvo on otettava huomioon, direktiivin soveltamisesta voidaan poiketa niiden osien osalta, joiden ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 1 000 000 ecua, jos osien yhteisarvo on enintään 20 prosenttia kaikkien osien yhteisarvosta.

76 Kun otetaan huomioon, mitä on todettu tämän tuomion 66 kohdassa, on syytä tutkia, ylittääkö sähköistystä koskevien urakkasopimusten arvo edellä mainitut kynnysarvot.

77 Asiakirja-aineistosta ilmenee, että kyseisten urakkasopimusten, joita on 19, ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on 483 000 000 FRF kolmelle suunnitellulle vuodelle. Tämä summa ylittää selvästi kynnysarvon eli 5 000 000 ecua, joka tarkasteltavana ajankohtana vastasi 33 966 540 FRF:a.

78 Ranskan viranomaisten olisi näin ollen pitänyt soveltaa direktiiviä kaikkiin osiin, joista sähköistystöitä koskeva urakka muodostui, paitsi niihin, joiden ennakoitu yksikköarvo ilman arvonlisäveroa oli vähemmän kuin 1 000 000 ecun kynnysarvo, joka tarkasteltavana ajankohtana vastasi 6 793 308 FRF:a, mikäli niiden yhteisarvo on enintään 20 prosenttia kaikkien osien yhteisarvosta.

79 Komission yhteisöjen tuomioistuimen esittämään kysymykseen vastauksena toimittamista tiedoista ilmenee, että sähköistystä koskevista urakkasopimuksista yksi ainoa, jonka ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa oli 6 000 000 FRF:a, ei ylittänyt 1 000 000 ecun kynnysarvoa. Tämän urakkasopimuksen arvo oli vähemmän kuin 20 prosenttia kaikkien sähköistystöiden arvioidusta kokonaisarvosta ilman arvonlisäveroa.

80 Ranskan viranomaiset eivät kuitenkaan julkaisseet yhteisön tasolla tarjouskilpailukutsua kuin 6:sta näistä 18 muusta sähköistystä koskevasta urakasta. Ranskan tasavalta ei näin ollen ole noudattanut direktiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 10 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan.

Väite, joka koskee direktiivin 21 artiklan 1 ja 5 kohdasta aiheutuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä

81 On syytä todeta, että direktiivin 21 artiklan 1 kohdan mukaan tarjouskilpailukutsu on esitettävä direktiivin liitteessä XII olevan mallin mukaisella ilmoituksella. Kyseisen artiklan 5 kohdassa säädetään, että tämä ilmoitus on julkaistava EYVL:ssä.

82 Komissio väittää yhtäältä, että Ranskan viranomaiset ovat sähköistystöitä koskevan rakennusurakan jakamisen johdosta laiminlyöneet tarjouskilpailua koskevan ilmoituksen julkaisemisen EYVL:ssä kyseisen rakennusurakan muodostaman hankintakokonaisuuden osalta, koska ne julkaisivat kyseisen ilmoituksen ainoastaan kuudesta yksittäisestä urakasta.

83 Toisaalta nämä kuudesta urakasta tehdyt ilmoitukset, jotka Ranskan viranomaiset olivat lähettäneet julkaistaviksi EYVL:ssä, eivät komission mukaan olleet direktiivin liitteessä XII olevan mallin mukaisia, koska niiden sisältämät tiedot olivat epätäydellisiä eikä useita malliin sisältyviä kohtia ollut voitu täyttää. Tämä menettely merkitsee komission mukaan, että myös direktiivin 21 artiklan 1 kohdasta aiheutuvia velvoitteita on jätetty noudattamatta.

84 Kuten tämän tuomion 80 kohdassa on jo todettu, Ranskan viranomaiset julkaisivat tarjouskilpailukutsun yhteisön tasolla ainoastaan kuudesta niistä 18:sta sähköistystöitä koskevasta urakasta, joista ne olivat velvollisia julkaisemaan ilmoituksen. Ranskan tasavalta ei näin ollen ole noudattanut direktiivin 21 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan 12 muun urakan osalta.

85 EYVL:ssä julkaistun kuuden sähköistystä koskevan urakan osalta on syytä todeta, että tämä julkaiseminen oli epätäydellinen, minkä myös Ranskan tasavalta myöntää.

86 Ranskan tasavalta ei näin ollen ole noudattanut direktiivin 21 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan myöskään kyseisten ilmoitusten osalta.

Väite, joka koskee direktiivin 24 artiklan 1 ja 2 kohdasta aiheutuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä

87 Komissio väittää, että Ranskan viranomaiset ovat jättäneet noudattamatta direktiivin 24 artiklasta aiheutuvia velvoitteitaan, koska ne ovat laiminlyöneet tietojen toimittamisen komissiolle sähköistystä koskevien urakkasopimusten tekomenettelyjen tuloksista mukaan lukien niiden menettelyjen tuloksista ilmoittamisen, joista EYVL:ssä julkaistiin urakkailmoitus, minkä vuoksi EYVL:ssä ei voitu julkaista ilmoitusta kyseisten menettelyjen tuloksista.

88 Ranskan hallitus myöntää, että se ei ole noudattanut velvoitteitaan niiden kuuden urakan osalta, joista EYVL:ssä oli julkaistu ilmoitus. Muiden urakoiden osalta se vetoaa aikaisempiin perusteluihinsa, joiden mukaan urakoita ei ollut teknisesti tai maantieteellisesti jaettu, eivätkä ne siten olleet direktiivissä tarkoitettuja urakoita.

89 On syytä huomata, että direktiivin 24 artiklan 1 kohdan mukaan hankintayksiköiden on sopimuksen tehtyään toimitettava komissiolle ilmoitus sopimuksen tekomenettelyn tuloksista. Saman artiklan 2 kohdassa säädetään tiedoista, jotka julkaistaan EYVL:ssä.

90 Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on selvää, että Ranskan viranomaiset eivät ole toimittaneet komissiolle tietoja niiden 18:n sähköistystä koskevan urakkasopimuksen tekomenettelyjen tuloksista, joihin direktiiviä sovellettiin.

91 Näin ollen on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 24 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

Väite, joka koskee direktiivin 25 artiklasta aiheutuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä

92 Komissio väittää, että Ranskan tasavallan direktiivin 21 ja 24 artiklan mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisestä seuraa, että se ei ole noudattanut myöskään niitä direktiivin 25 artiklan mukaisia velvoitteitaan, jotka koskevat ilmoitusten antamista ja julkaisemista.

93 On syytä todeta, että direktiivin 25 artiklan 1 kohdan mukaan hankintayksiköiden on voitava näyttää, minä päivänä 2024 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset on lähetetty. Saman artiklan 5 kohdassa täsmennetään, että sopimuksia, joita koskeva ilmoitus julkaistaan EYVL:ssä, ei saa muulla tavalla julkaista ennen sitä päivää, jona ilmoitus lähetetään Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimistoon.

94 Kun otetaan huomioon se, että komission väite on muotoiltu yleisellä tavalla, se näyttää kohdistuvan sekä niihin sähköistystä koskeviin urakkasopimusten tapauksiin, joissa ei ole voitu lähettää tai julkaista EYVL:ssä mitään urakkailmoitusta tai ilmoitusta hankintamenettelyn tuloksista, että niihin tapauksiin, joissa urakkailmoitus, vaikka se oli epätäydellinen, on siinä julkaistu.

95 Yhteisöjen tuomioistuimen on näin ollen komission esittämän väitteen arvioimiseksi välttämättä tutkittava erikseen nämä kaksi tapausta.

96 Ensiksi niiden sähköistystä koskevien urakkasopimusten osalta, joista ei ole lähetetty EYVL:ssä julkaistavaksi urakkailmoitusta tai ilmoitusta hankintamenettelyn tuloksista siitä huolimatta, että direktiiviä sovellettiin kyseisiin sopimuksiin, on todettava, että juuri tämän lähettämättä jättämisen takia direktiivin 25 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteita ei ole voitu jättää noudattamatta, koska kyseistä säännöstä voidaan soveltaa ainoastaan, jos tällainen lähettäminen on todella tapahtunut.

97 Koska kaikissa näissä tapauksissa ilmoitukset on kuitenkin julkaistu BOAMP:ssa, on todettava, että direktiivin 25 artiklan 5 kohdan mukaisia jäsenyysvelvoitteita ei ole noudatettu.

98 Toiseksi on syytä yhteisöjen tuomioistuimelle toimitettujen asiakirjojen perusteella todeta niiden sähköistystä koskevien urakkasopimusten osalta, joista on julkaistu urakkailmoitus EYVL:ssä, sikäli kuin komission tämä väite koskee niitä, että näissä ilmoituksissa mainittiin niiden lähettämispäivä, mitä komissio ei ole kiistänyt, ja että ne lähetettiin samana päivänä julkaistaviksi BOAMP:ssa.

99 Näin ollen ei voida todeta, että direktiivin 25 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisia velvoitteita olisi jätetty noudattamatta näiden ilmoitusten osalta.

Väite, joka koskee direktiivin 4 artiklan 2 kohdasta aiheutuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä

100 Komissio väittää, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan. Tämä väite perustuu siihen, että kaikista sähköistystä koskevista urakoista on julkaistu ilmoitus kotimaassa, kun taas yhteisön tasolla on julkaistu ilmoitus vain joistakin niistä ja nekin epätäydellisinä.

101 Siitä, että BOAMP:ssa ja EYVL:ssä julkaistut ilmoitussarjat olivat erilaisia, johtuu, että muiden jäsenvaltioiden tarjoajat voivat tulla johdetuiksi harhaan ja joutua epäedullisempaan asemaan sen jäsenvaltion kilpailijoihin nähden, jossa kyseiset urakkasopimukset on määrä tehdä. Sellaisen yrityksen kannalta, joka ei saa paikan päälle sijoittumisesta tulevaa hyötyä, on nimittäin vähemmän kiinnostavaa vastata kuuteen eri tarjouspyyntöön, joista kunkin arvo tuskin ylittää 5 000 000:aa ecua, kuin melkein 100 000 000 ecun tarjouspyyntöön. Lisäksi tilanteessa, jossa kaikki seikat ovat muutoin samanlaisia, tarjoaja, joka ei tunne hankinnan todellista laajuutta, ehdottaa komission mukaan yleensä vähemmän kilpailukykyistä hintaa kuin tarjoaja, jolla on tiedossaan kaikki erilliset urakat.

102 Ranskan hallitus pitäytyy ensisijaisesti näkemyksessään, jonka mukaan urakkaa ei ole keinotekoisesti jaettu nyt kyseessä olevassa tapauksessa. Toissijaisesti se väittää, että noudatettu menettely ei ole johtanut syrjintään tarjoajien välillä, koska kaikkia ehdokkaita pyydettiin antamaan tarjouksensa erona eli lisäyksenä tai vähennyksenä hankintayksiköiden ehdottamaan hintataulukkoon nähden.

103 On todettava, että direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan "hankintayksiköiden on huolehdittava, ettei ketään tavarantoimittajaa, urakoitsijaa tai palvelujen suorittajaa syrjitä".

104 Kun otetaan huomioon komission väitteen luonne, on syytä tutkia ensiksi, kielletäänkö tässä säännöksessä syrjintä eri tarjoajien, mahdolliset tarjoajat mukaan luettuina, välillä.

105 Tältä osin on huomattava, että direktiivin 1 artiklan 6 kohdan, jonka mukaan "tarjoajalla" tarkoitetaan direktiivissä tavarantoimittajaa, urakoitsijaa tai palvelujen suorittajaa, joka jättää tarjouksen.

106 Direktiivin 4 artiklan 2 kohta, jossa viitataan tavarantoimittajiin, urakoitsijoihin tai palvelun suorittajiin, koskee näin ollen myös tarjoajia.

107 Sen kysymyksen osalta, tarkoitetaanko tässä säännöksessä myös mahdollisia tarjoajia, on todettava, että siinä ilmaistua syrjintäkiellon periaatetta sovelletaan kaikissa urakkasopimuksen tekomenettelyn vaiheissa eikä ainoastaan siitä hetkestä alkaen, jolloin urakoitsija on tehnyt tarjouksen.

108 Tämä tulkinta on direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen, koska direktiivillä pyritään avaamaan sen soveltamisalaan kuuluvia hankintoja koskeva kilpailu yhteisönlaajuisesti. Tätä päämäärää nimittäin loukattaisiin, jos hankintayksikkö voisi hoitaa sopimuksen tekomenettelyn siten, että muiden jäsenvaltioiden kuin urakkasopimusten tekovaltion urakoitsijat saataisiin luopumaan tarjouksen tekemisestä.

109 Direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa, jossa kielletään kaikkinainen tarjoajien syrjintä, annetaan näin ollen suojaa myös niille, jotka on saatu luopumaan tarjouksen tekemisestä, koska ne ovat joutuneet huonompaan asemaan hankintayksikön noudattamien menettelytapojen johdosta.

110 Toiseksi on syytä tutkia, merkitsikö se, että ainoastaan osa sähköistystä koskevista urakoista julkaistiin yhteisön tasolla, direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua syrjintää.

111 Tältä osin on todettava, että muiden jäsenvaltioiden urakoitsijat eivät ole voineet tehdä päätöstä kaikkien niiden hyödyllisten seikkojen perusteella, jotka heidän olisi pitänyt tuntea, koska kaikista sähköistystä koskevista urakoista, joihin direktiiviä sovellettiin, ei ollut julkaistu tietoja yhteisön tasolla. Sitä vastoin urakoitsijoilla, jotka pystyivät saamaan tietoja BOAMP:sta ja joiden enemmistö todennäköisesti oli sen jäsenvaltion kansalaisia, jossa sähköistystä koskevat urakkasopimukset tehtiin, oli käytettävissään tiedot sähköistystöitä koskevan rakennusurakan todellisesta laajuudesta.

112 Näin ollen on syytä todeta, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

113 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että koska ranskalaiset yksiköt, joilla oli Vendéessä joulukuussa 1994 järjestetyn sähköistystä koskevan urakkasopimuksen tekomenettelyyn tarvittava toimivalta,

ovat jakaneet kyseisen rakennusurakan

eivät ole julkaisseet EYVL:ssä tarjouskilpailukutsua kaikista erillisistä urakoista, joista kyseinen rakennusurakka muodostuu ja jotka ylittävät direktiivin 14 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä säädetyn kynnysarvon, vaan ovat julkaisseet sen vain kuuden urakan osalta

eivät ole antaneet kuuden EYVL:ssä julkaistun tarjouskilpailukutsun osalta kaikkia direktiivin liitteessä XII säädettyjä tietoja

ovat jättäneet toimittamatta komissiolle asianmukaiset tiedot kaikkien niiden kyseisen rakennusurakan muodostavien erillisurakoiden ratkaisemisesta, jotka ylittävät direktiivin 14 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä säädetyn kynnysarvon,

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan 1, 10 ja 13 kohdan sekä 21 artiklan 1 ja 5 kohdan, 24 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 25 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

Oikeudenkäyntikulut

114 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi kuitenkin silloin, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

115 Koska komissio ja Ranskan tasavalta ovat hävinneet asian osittain, on syytä määrätä, että ne vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Ranskalaiset yksiköt, joilla oli Vendéessä joulukuussa 1994 järjestetyn sähköistystä koskevan urakkasopimuksen tekomenettelyyn tarvittava toimivalta,

ovat jakaneet kyseisen rakennusurakan

eivät ole julkaisseet Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tarjouskilpailukutsua kaikista erillisistä urakoista, joista kyseinen rakennusurakka muodostuu ja jotka ylittävät vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY 14 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä säädetyn kynnysarvon, vaan ovat julkaisseet sen vain kuuden urakan osalta

eivät ole antaneet kuuden Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistun tarjouskilpailukutsun osalta kaikkia direktiivin 93/38/ETY liitteessä XII säädettyjä tietoja

ovat jättäneet toimittamatta komissiolle asianmukaiset tiedot kaikkien niiden kyseisen rakennusurakan muodostavien erillisurakoiden ratkaisemisesta, jotka ylittävät direktiivin 93/38/ETY 14 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä säädetyn kynnysarvon,

Ranskan tasavalta ei ole noudattanut tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan 1, 10 ja 13 kohdan sekä 21 artiklan 1 ja 5 kohdan, 24 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 25 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

2) Kanne hylätään muilta osin.

3) Euroopan yhteisöjen komissio ja Ranskan tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.