61995J0368

1 Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden käsite - Kielto myydä aikakauslehtiä, joissa on kilpailutehtäviä, joista voi voittaa palkinnon - Samaistaminen kansallisiin säännöksiin, joilla säännellään myyntijärjestelyjä tavalla, joka ei ole syrjivä - Samaistamisen poissulkeminen - Perustamissopimuksen 30 artiklan sovellettavuus

(EY:n perustamissopimuksen 30 artikla)

2 Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Kielto myydä aikakauslehtiä, joissa on kilpailutehtäviä, joista voi voittaa palkinnon - Rajoitus, jota on perusteltu lehdistön moniarvoisuuden säilyttämisellä - Rajoituksen sallittavuus edellyttää, että perusoikeuksia noudatetaan - Sovittaminen yhteen sananvapauden kanssa - Rajat

(EY:n perustamissopimuksen 30 artikla)

3 Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Kielto myydä aikakauslehtiä, joissa on kilpailuja, joista voi voittaa palkinnon - Kiellon perusteltavuus - Lehdistön moniarvoisuuden säilyttäminen - Edellytykset - Kansallisen tuomioistuimen arviointi

(EY:n perustamissopimuksen 30 artikla)

4 Tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittavien tai ne kieltävien kansallisten oikeussääntöjen soveltamisella muista jäsenvaltioista tuotuihin tuotteisiin ei rajoiteta jäsenvaltioiden välistä kauppaa suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti, jos niitä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin toimijoihin ja jos niillä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin.

Näin ei kuitenkaan ole silloin, kun kyse on jäsenvaltion lainsäädännöstä, jolla kielletään maan alueella sellaisten aikakauslehtien myynti, joissa on pelejä, tai kilpailuja, joista voi voittaa palkintoja. Vaikka tällainen lainsäädäntö koskisikin myynninedistämiskeinoa, se kohdistuu itse tuotteen sisältöön, koska mainitut kilpailut ovat olennainen osa aikakauslehteä, jossa ne julkaistaan, joten tällainen lainsäädäntö ei voi koskea myyntijärjestelyä. Koska kielto pakottaa toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneet toimijat muuttamaan julkaisemiensa aikakauslehtien sisältöä, sillä vaarannetaan kyseisen tuotteen pääsy tuontijäsenvaltion markkinoille ja siten rajoitetaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Kielto on siten periaatteessa perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettu vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

5 Jos jäsenvaltio vetoaa perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisiin pakottaviin vaatimuksiin, kuten lehdistön moniarvoisuuden säilyttämiseen, osoittaakseen, että sellainen lainsäädäntö, joka voi rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta, on perusteltua, myös tätä perusteltavuutta on tulkittava yleiset oikeusperiaatteet ja erityisesti perusoikeudet huomioon ottaen. Näihin kuuluu myös sananvapaus, jonka merkitys on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklalla. Kielto myydä julkaisuja, joissa luvataan mahdollisuus osallistua kilpailuihin, joista voi voittaa palkintoja, on tältä osin omiaan rajoittamaan sananvapautta. Yleissopimuksen 10 artiklassa kuitenkin sallitaan, että tästä vapaudesta voidaan poiketa lehdistön moniarvoisuuden säilyttämiseksi, mikäli poikkeuksista säädetään lailla ja mikäli ne ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa.

6 Perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, että se ei estä jäsenvaltion sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jolla toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta yritystä kielletään levittämästä tässä toisessa valtiossa julkaistua aikakauslehteä ensin mainitussa valtiossa, jos aikakauslehti sisältää pelejä tai sellaisia kilpailutehtäviä, joista voi voittaa palkintoja, joita laillisesti järjestetään viimeksi mainitussa valtiossa, mikäli tämä kielto on asianmukaisessa suhteessa lehdistön moniarvoisuuden säilyttämisen tavoitteen kanssa ja mikäli tätä tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä.

Jotta nämä edellytykset täyttyisivät, vaaditaan erityisesti, että ne lehdet, joissa luvataan mahdollisuus voittaa palkinto kilpailusta, kilpailutehtävästä tai pelistä, kilpailevat niiden pienten lehtiyritysten kanssa, joiden katsotaan olevan kykenemättömiä tarjoamaan vastaavia kylkiäisiä, ja että tällainen voitonmahdollisuus voi aiheuttaa kysynnän siirtymistä.

Kansallisella kiellolla ei myöskään saa estää sellaisten kilpailuja, kilpailutehtäviä ja pelejä sisältävien lehtien myyntiä, joissa ei anneta voitonmahdollisuutta kyseisessä jäsenvaltiossa asuville lukijoille. Kansallisen tuomioistuimen on kyseisten kansallisten lehtimarkkinoiden tarkastelun perusteella arvioitava, täyttyvätkö nämä edellytykset.

Asiassa C-368/95,

jonka Handelsgericht Wien on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Vereinigte Familiapress Zeitungsverlags- und vertriebs GmbH

vastaan

Heinrich Bauer Verlag

ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat G. F. Mancini, J. C. Moitinho de Almeida ja L. Sevón sekä tuomarit C. N. Kakouris, P. J. G. Kapteyn, C. Gulmann, P. Jann, H. Ragnemalm, M. Wathelet (esittelevä tuomari) ja R. Schintgen,

julkisasiamies: G. Tesauro,

kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Heinrich Bauer Verlag, edustajanaan asianajaja Michael Winischhofer, Wien,

- Itävallan hallitus, asiamiehenään liittovaltion ulkoasiainministeriön Botschafter Franz Cede,

- Belgian hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston hallintopäällikkö Jan Devadder,

- Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Ernst Röder ja saman ministeriön Regierungsrätin z.A. Sabine Maass,

- Alankomaiden hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön vt. oikeudellinen neuvonantaja J. G. Lammers,

- Portugalin hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön Euroopan yhteisöön liittyvistä asioista vastaavan keskusviraston oikeudellisen osaston osastopäällikkö Luis Fernandes, talousministeriön Inspector Geral de Jogos Antonio Silva Ferreira ja ulkoasiainministeriön Euroopan yhteisöön liittyvistä asioista vastaavan keskusviraston lakimies Angelo Cortesao Seiça Neves,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Claudia Schmidt,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Heinrich Bauer Verlagin, edustajinaan asianajajat Michael Winischhofer ja Harald Koppehele, Hampuri ja Saarbrückenin yliopiston professori Torsten Stein, Itävallan hallituksen, asiamiehenään liittovaltion ulkoasiainministeriön Legationsrätin Christine Stix-Hackl, Saksan hallituksen, asiamiehenään liittovaltion talousministeriön Oberregierungsrat Bernd Kloke, Alankomaiden hallituksen, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellinen neuvonantaja J. S. van den Oosterkamp, Portugalin hallituksen, asiamiehenään Angelo Cortesao Seiça Neves ja komission, asiamiehenään Claudia Schmidt, 12.11.1996 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 13.3.1997 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Handelsgericht Wien on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 15.9.1995 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 29.11.1995, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnasta.

2 Tämä kysymys on esitetty oikeudenkäynnissä, jonka itävaltalainen lehtikustantamo Vereinigte Familiapress Zeitungsverlags- und vertriebs GmbH on pannut vireille saksalaista lehtikustantamoa Heinrich Bauer Verlagia vastaan, jotta viimeksi mainittu määrättäisiin lopettamaan sellaisten julkaisujen myynti Itävallassa, joissa lukijoille luvataan mahdollisuus osallistua kilpailuihin, joista voi voittaa palkinnon, mikä on vastoin vuoden 1992 Gesetz über unlauteren Wettbewerbiä (vilpillisestä kilpailusta annettu Itävallan laki, jäljempänä UWG).

3 Heinrich Bauer Verlag kustantaa Saksassa Laura-nimistä viikkolehteä, jota se levittää myös Itävallassa. Numerossa, joka julkaistiin 22.2.1995, oli sanaristikko. Oikein vastanneet lukijat saivat osallistua arvontaan, jonka palkintoina oli kaksi kertaa 500 Saksan markkaa (DEM). Samassa numerossa oli kaksi muuta kilpailutehtävää, joista toisessa oli palkintona 1 000 DEM ja toisessa 5 000 DEM, jotka myös arvottiin oikein vastanneiden kesken. Seuraavissa numeroissa oli vastaavia kilpailuja. Jokaisessa numerossa ilmoitettiin, että seuraavassa numerossa on uusia kilpailutehtäviä.

4 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tämä menettely on Itävallan oikeuden vastainen. UWG:n 9 a §:n 1 momentin 1 kohdassa nimittäin yleisesti kielletään antamasta kuluttajille vastikkeetta kylkiäisiä tavaroiden myynnin tai palvelujen suorituksen yhteydessä. UWG:n 9 a §:n 2 momentin 8 kohdassa kuitenkin sallittiin pelit ja arvonnat, mikäli silloin, kun "kaikkien palkintojen yhteisarvo jaetaan liikkeelle laskettujen osallistumiskuponkien (arpojen) määrällä, yhden osallistumiskupongin osuus on enintään 5 shillinkiä, ja kun palkintojen yhteisarvo on enintään 300 000 shillinkiä", mutta lakia muutettiin vuonna 1993 niin, että tätä kohtaa ei sovelleta lehtiin. Tämän jälkeen siihen kieltoon, jonka mukaan aikakauslehtien kustantajat eivät saa luvata kuluttajille mahdollisuutta osallistua arvontaan, ei ole enää ollut poikkeuksia.

5 Koska vilpillistä kilpailua koskevassa Saksan laissa ei ollut vastaavaa säännöstä, Handelsgericht Wien katsoi, että UWG:hen perustuva kielto myydä aikakauslehtiä saattoi vaikuttaa yhteisön sisäiseen kauppaan. Näin ollen se päätti lykätä asian ratkaisemista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa tulkittava siten, että se estää jäsenvaltion A sellaisen lainsäädännön soveltamisen, jonka perusteella yritystä, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa B, kielletään myymästä viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa julkaistavaa aikakauslehteä jäsenvaltiossa A, jos se sisältää jäsenvaltiossa B lainmukaisia tehtäviä tai kilpailuja, joista voi voittaa palkintoja?"

6 Aluksi on muistutettava, että perustamissopimuksen 30 artiklan sanamuodon mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä.

7 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä ovat kaikki toimenpiteet, jotka voivat rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti taikka tosiasiallisesti tai mahdollisesti (asia 8/74, Dassonville, tuomio 11.7.1974, Kok. 1974, s. 837, 5 kohta).

8 On myös muistutettava, että asiassa 120/78, Rewe-Zentral, 20.2.1979 annetun tuomion (Kok. 1979, s. 649, ns. Cassis de Dijon -tapaus) mukaisesti on todettava, että jos jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, 30 artiklan mukaan kiellettyinä vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä on pidettävä myös tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia, jotka aiheutuvat siitä, että toisista jäsenvaltioista tuotavien ja niissä laillisesti valmistettavien ja kaupan pidettävien tavaroiden on täytettävä toisen jäsenvaltion lainsäädännössä asetetut edellytykset (jotka koskevat esimerkiksi tavaroiden nimitystä, muotoa, kokoa, painoa, koostumusta, ulkoasua, merkintöjä tai pakkausta), ja tällaiset toimenpiteet ovat kiellettyjä, vaikka niitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin tavaroihin, jos nämä toimenpiteet eivät ole perusteltuja sellaisen yleistä etua koskevan tavoitteen vuoksi, jolle on annettava etusija tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen nähden (yhdistetyt asiat C-267/91 ja C-268/91, Keck ja Mithouard, tuomio 24.11.1993, Kok. 1993, s. I-6097, 15 kohta).

9 Sitä vastoin tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittavien tai ne kieltävien kansallisten oikeussääntöjen soveltamisella muista jäsenvaltioista tuotuihin tuotteisiin ei rajoiteta jäsenvaltioiden välistä kauppaa edellä mainitussa asiassa Dassonville annetussa tuomiossa tarkoitetulla tavalla suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti, jos niitä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin toimijoihin ja jos niillä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin (em. asia Keck ja Mithouard, tuomion 16 kohta).

10 Itävallan hallitus väittää, että perustamissopimuksen 30 artikla ei koske kyseistä kieltoa. Sen mukaan mahdollisuus antaa aikakauslehden lukijoille tilaisuus osallistua kilpailuihin, joista voi voittaa palkinnon, on pelkkä myynninedistämiskeino ja näin ollen edellä mainitussa asiassa Keck ja Mithouard annetussa tuomiossa tarkoitettu myyntijärjestely.

11 Tässä yhteydessä on todettava, että vaikka kyseinen kansallinen lainsäädäntö koskisikin myynninedistämiskeinoa, se kohdistuu tässä asiassa itse tuotteen sisältöön, koska lainsäädännössä tarkoitetut kilpailut ovat olennainen osa lehteä, jossa ne julkaistaan. Kun kyseistä kansallista lainsäädäntöä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, se ei näin ollen voi koskea sellaista myyntijärjestelyä, jota tarkoitettiin edellä mainitussa asiassa Keck ja Mithouard annetussa tuomiossa.

12 Koska kielto pakottaa toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneet toimijat muuttamaan julkaisemiensa lehtien sisältöä, sillä vaarannetaan kyseisen tuotteen pääsy tuontijäsenvaltion markkinoille ja siten rajoitetaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Kielto on siten periaatteessa perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettu vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

13 Itävallan hallitus ja komissio väittävät kuitenkin, että kyseisellä kansallisella lainsäädännöllä on tarkoitus säilyttää lehdistön moniarvoisuus, mikä voi olla perustamissopimuksen 30 artiklaan perustuva pakottava vaatimus.

14 Ne toteavat tältä osin, että sen jälkeen, kun pelien järjestäminen sallittiin kilpailua koskevan sääntelyn purkamisesta annetulla lailla, joka tuli Itävallassa voimaan vuonna 1992, lehtikustantajat aloittivat voimakkaan kilpailun ja tarjosivat aina vain suurempia kylkiäisiä, erityisesti mahdollisuuksia osallistua kilpailuihin, joista voi voittaa palkintoja.

15 Koska Itävallan lainsäätäjä pelkäsi, että pienet kustantajat eivät kestä tätä tuhoisaa kilpailua pitkään, se päätti vuonna 1993, että lehtiin ei sovelleta UWG:n 9 a §:n 2 momentin 8 kohtaa, jossa tietyssä määrin sallitaan tavaroiden myyntiin tai palvelujen suoritukseen liittyvien pelien ja arvontojen järjestäminen, kuten tämän tuomion edellä olevasta 4 kohdasta ilmenee.

16 Itävallan hallitus on lakiesityksen perusteluissa todennut erityisesti, että aikakauslehtien ja erityisesti päivälehtien melko alhaisen myyntihinnan vuoksi on olemassa vaara, että UWG:n 9 a §:n 2 momentin 8 kohdassa säädetyistä määrällisistä rajoituksista huolimatta kuluttajat pitävät voitonmahdollisuutta tärkeämpänä kuin julkaisun laatua (Hallituksen esityksen perustelut, Hallituksen esitys nro 365, liite nro 18, GP).

17 Itävallan hallitus ja komissio korostavat myös sitä, että Itävallan lehdistö on erittäin keskittynyttä. Itävallan hallitus huomauttaa, että 90-luvun alussa suurimman lehtikonsernin markkinaosuus Itävallassa oli 54,5 prosenttia, kun sitä vastoin Yhdistyneessä kuningaskunnassa vastaava markkinaosuus oli 34,7 prosenttia ja Saksassa 23,9 prosenttia.

18 On todettava, että lehdistön moniarvoisuuden säilyttäminen voi olla sellainen pakottava vaatimus, jonka vuoksi tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittaminen voi olla perusteltua. Tämä moniarvoisuus edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklalla turvatun sananvapauden suojaamista, ja tämä vapaus kuuluu myös yhteisön oikeusjärjestyksellä taattuihin perusoikeuksiin (ks. asia C-353/89, komissio v. Alankomaat, tuomio 25.7.1991, Kok. 1991, s. I-4069, 30 kohta ja asia C-148/91, Veronica Omroep Organisatie, tuomio 3.2.1993, Kok. 1993, s. I-487, 10 kohta).

19 Vakiintuneen oikeuskäytännön (em. Cassis de Dijon -tapaus; asia C-238/89, Pall, tuomio 13.12.1990, Kok. 1990, s. I-4827, 12 kohta ja asia C-470/93, Mars, tuomio 6.7.1995, Kok. 1995, s. I-1923, 15 kohta) mukaan edellytetään, että kyseiset kansalliset säännökset ovat asianmukaisessa suhteessa tavoiteltuun päämäärään ja että tätä päämäärää ei ole mahdollista saavuttaa toimenpiteillä, jotka rajoittavat jäsenvaltioiden välistä kauppaa vähemmän kuin tehty toimenpide.

20 On selvää, että yhteisöjen tuomioistuin on palvelujen tarjoamisen vapautta koskeneessa asiassa C-275/92, Schindler, 24.3.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. 1994, s. I-1039, 61 kohta) katsonut, että arpajaisten erityispiirteiden vuoksi on perusteltua, että kansallisilla viranomaisilla on arpajaisten järjestämistavan, panosten määrän ja arpajaisista saatavan tuoton käytön osalta riittävä harkintavalta määritellä vaatimukset, jotka liittyvät pelaajien suojeluun ja yleisemmin, kunkin jäsenvaltion yhteiskunnalliset ja kulttuurilliset erityispiirteet huomioon ottaen, yhteiskunnallisen järjestyksen suojeluun. Yhteisöjen tuomioistuin on siten katsonut, että kansallisten viranomaisten kuuluu arvioida paitsi se, onko arpajaistoiminnan rajoittaminen tarpeellista, myös se, onko arpajaisten kieltäminen tarpeellista, edellyttäen, että nämä rajoitukset eivät ole syrjiviä.

21 Sellaiset kilpailut, joista pääasiassa on kyse, eivät kuitenkaan ole verrattavissa niihin arpajaisiin, joiden erityispiirteitä tarkasteltiin edellä mainitussa asiassa Schindler annetussa tuomiossa.

22 Kuten yhteisöjen tuomioistuin nimenomaisesti totesi, tuossa asiassa annetun tuomion perustana olevissa tosiseikoissa nimittäin oli yksinomaan kyse suurimuotoisesta arpajaistoiminnasta, jonka osalta oli perusteltua antaa kansallisille viranomaisille harkintavaltaa sen vuoksi, että arpajaisiin liittyi suuri rikos- ja petosvaara, koska niillä pystyttiin keräämään huomattavia rahamääriä ja koska pelaajille annettavat voitot olivat suuria (em. asia Schindler, tuomion 50, 51 ja 60 kohta).

23 Käsiteltävänä olevassa asiassa ei sitä vastoin ole tällaista tarvetta suojella yhteiskunnallista järjestystä. Kyse on pienimuotoisesta arpajaistoiminnasta, jossa panokset ovat pienempiä, eivätkä arpajaiset myöskään ole erillistä taloudellista toimintaa vaan ainoastaan osa aikakauslehden toimituksellista sisältöä, ja lopuksi on todettava, että Itävallan lainsäädännön mukaan ainoastaan lehdissä järjestetyt arpajaiset ovat täysin kiellettyjä.

24 On sitä paitsi korostettava, että jos jäsenvaltio vetoaa pakottaviin vaatimuksiin osoittaakseen, että sellainen lainsäädäntö, joka voi rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta, on perusteltua, myös tätä perusteltavuutta on tulkittava yleiset oikeusperiaatteet ja erityisesti perusoikeudet huomioon ottaen (ks. asia C-260/89, ERT, tuomio 18.6.1991, Kok. 1991, s. I-2925, 43 kohta).

25 Näihin kuuluu myös sananvapaus, jonka merkitys on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklalla (em. asia ERT, tuomion 44 kohta).

26 Kielto myydä julkaisuja, joissa luvataan mahdollisuus osallistua kilpailuihin, joista voi voittaa palkintoja, on omiaan rajoittamaan sananvapautta. On kuitenkin muistutettava, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklassa sallitaan, että tästä vapaudesta voidaan poiketa lehdistön moniarvoisuuden turvaamiseksi, mikäli poikkeuksista säädetään lailla ja mikäli ne ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa (ks. asia Informationsverein Lentia ym. v. Itävalta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 24.11.1993, A-sarja, nro 276).

27 Kun edellä 19-26 kohdassa esitetyt seikat otetaan huomioon, on näin ollen tutkittava, oliko sellainen kansallinen kielto, josta on kyse pääasiassa, asianmukaisessa suhteessa lehdistön moniarvoisuuden säilyttämisen tavoitteeseen, ja eikö tätä tavoitetta ole mahdollista saavuttaa toimenpiteillä, jotka rajoittavat sekä jäsenvaltioiden välistä kauppaa että sananvapautta vähemmän kuin tehty toimenpide.

28 Tältä osin on tärkeää määritellä toisaalta, kilpailevatko ne lehdet, joissa luvataan mahdollisuus voittaa palkinto kilpailusta, tehtävästä tai pelistä, niiden pienten lehtiyritysten kanssa, joiden katsotaan olevan kykenemättömiä tarjoamaan vastaavia kylkiäisiä ja joita riidanalaisella lainsäädännöllä on tarkoitus suojella, ja toisaalta, onko tällainen voitonmahdollisuus sellainen ostohoukutin, joka saattaa aiheuttaa kysynnän siirtymistä.

29 Kansallisen tuomioistuimen on Itävallan lehtimarkkinoita koskevan tarkastelun perusteella arvioitava, täyttyvätkö nämä edellytykset.

30 Kansallisen tuomioistuimen on tätä tarkastelua tehdessään rajattava kyseisen tuotteen markkinat asianmukaisella tavalla ja otettava huomioon kunkin kustantajan tai lehtikonsernin markkinaosuus ja sen kehitys.

31 Kansallisen tuomioistuimen on lisäksi otettava huomioon kaikki ostopäätökseen vaikuttavat tekijät, kuten se, onko palkinnon voittamisen mahdollisuutta korostettu etusivun mainoksessa, voiton todennäköisyys, palkinnon suuruus ja voitonmahdollisuuden riippuminen tiettyä kekseliäisyyttä, taitoa ja tietoa vaativan tehtävän onnistuneesta ratkaisemisesta, ja näiden perusteella arvioitava, mikä on kuluttajan kannalta kyseisen tuotteen ja sellaisen lehden, jossa ei luvata palkinnon voittamisen mahdollisuutta, mahdollinen korvaavuus.

32 Belgian ja Alankomaiden hallitukset katsovat, että Itävallan lainsäätäjä olisi voinut päättää toimenpiteistä, jotka olisivat rajoittaneet tavaroiden vapaata liikkuvuutta vähemmän kuin ehdoton kielto levittää lehtiä, joissa luvataan mahdollisuus voittaa palkinto, kuten esimerkiksi niiden sivujen, joissa on kilpailuja, joista voi voittaa palkintoja, mustaaminen tai poistaminen Itävaltaan tarkoitetusta painoksesta tai sellaisen maininnan lisääminen, että Itävallassa asuvilla lukijoilla ei ole mahdollisuutta voittaa palkintoja.

33 Asiakirjoista ei tältä osin ilmene, että kyseinen kielto olisi estänyt sellaisten lehtien myynnin, joissa olisi käytetty jotakin edellä mainittua menetelmää. Jos kansallinen tuomioistuin toteaa, että näin kuitenkin on, silloin kielto ei ole asianmukaisessa suhteessa pyrittyyn tavoitteeseen.

34 Edellä esitetyt perustelut huomioon ottaen kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, että se ei estä jäsenvaltion sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jolla toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta yritystä kielletään levittämästä tässä toisessa valtiossa julkaistua aikakauslehteä ensin mainitussa valtiossa, jos aikakauslehti sisältää sellaisia kilpailutehtäviä, joista voi voittaa palkintoja, tai pelejä, joita laillisesti järjestetään viimeksi mainitussa valtiossa, mikäli tämä kielto on asianmukaisessa suhteessa lehdistön moniarvoisuuden säilyttämisen tavoitteen kanssa ja mikäli tätä tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Jotta nämä edellytykset täyttyisivät, vaaditaan erityisesti, että ne lehdet, joissa luvataan mahdollisuus voittaa palkinto kilpailusta, kilpailutehtävästä tai pelistä, kilpailevat niiden pienten lehtiyritysten kanssa, joiden katsotaan olevan kykenemättömiä tarjoamaan vastaavia kylkiäisiä, ja että tällainen voitonmahdollisuus voi aiheuttaa kysynnän siirtymistä. Kansallisella kiellolla ei myöskään saa estää sellaisten kilpailuja, kilpailutehtäviä ja pelejä sisältävien lehtien myyntiä, joissa ei annetta voitonmahdollisuutta kyseisessä jäsenvaltiossa asuville lukijoille. Kansallisen tuomioistuimen on kyseisten kansallisten lehtimarkkinoiden tarkastelun perusteella arvioitava, täyttyvätkö nämä edellytykset.

Oikeudenkäyntikulut

35 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Itävallan, Belgian, Saksan, Alankomaiden ja Portugalin hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Handelsgericht Wienin 15.9.1995 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten, että se ei estä jäsenvaltion sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jolla toiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta yritystä kielletään levittämästä tässä toisessa valtiossa julkaistua aikakauslehteä ensin mainitussa valtiossa, jos aikakauslehti sisältää sellaisia kilpailutehtäviä, joista voi voittaa palkintoja, tai pelejä, joita laillisesti järjestetään viimeksi mainitussa valtiossa, mikäli tämä kielto on asianmukaisessa suhteessa lehdistön moniarvoisuuden säilyttämisen tavoitteen kanssa ja mikäli tätä tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä. Jotta nämä edellytykset täyttyisivät, vaaditaan erityisesti, että ne lehdet, joissa luvataan mahdollisuus voittaa palkinto kilpailusta, kilpailutehtävästä tai pelistä, kilpailevat niiden pienten lehtiyritysten kanssa, joiden katsotaan olevan kykenemättömiä tarjoamaan vastaavia kylkiäisiä, ja että tällainen voitonmahdollisuus voi aiheuttaa kysynnän siirtymistä. Kansallisella kiellolla ei myöskään saa estää sellaisten kilpailuja, kilpailutehtäviä ja pelejä sisältävien lehtien myyntiä, joissa ei annetta voitonmahdollisuutta kyseisessä jäsenvaltiossa asuville lukijoille. Kansallisen tuomioistuimen on kyseisten kansallisten lehtimarkkinoiden tarkastelun perusteella arvioitava, täyttyvätkö nämä edellytykset.