61995C0383

1 Hoge Raad der Nederlanden on pyytänyt yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Brysselin yleissopimus) 5 artiklan 1 kappaleen tulkinnasta, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä sopimuksella,(1) Helleenien tasavallan liittymisestä 25 päivänä lokakuuta 1982 tehdyllä sopimuksella(2) ja Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä sopimuksella (jäljempänä San Sebastianin sopimus).(3)

2 Nyt esillä olevan asian kannalta merkityksellistä on pääasiallisesti se, että Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen mukaan sen paikkakunnan tuomioistuin, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee, on toimivaltainen käsittelemään yksittäistä työsopimusta koskevan asian.

Asian taustaa

3 Alankomaiden kansalainen Rutten, kotipaikka Alankomaat, tuli englantilaisen Lontoossa sijaitsevan yhtiön Cross Medical Ltd:n alankomaalaisen tytäryhtiön Cross Medical BV:n palvelukseen 1.8.1989. Hänen työsopimukseensa sisältyi ehto, jonka mukaan Kantonrechter te Amsterdam oli toimivaltainen tuomioistuin ratkaisemaan työsopimuksesta aiheutuvat riidat ja jonka mukaan työsopimukseen sovellettiin Alankomaiden lakia. Ruttenin ja Cross Medical BV:n välinen työsopimus irtisanottiin 31.5.1990 viimeksimainitun huonon taloudellisen tilanteen vuoksi ja Rutten teki Cross Medical Ltd:n kanssa uuden työsopimuksen. Yllättävää kyllä tähän sopimukseen ei sisältynyt sovellettavaa lakia eikä toimivaltaista tuomioistuinta koskevia määräyksiä.

4 Rutten asui edelleen Alankomaissa. Sekä ennen työnantajan vaihtumista että sen jälkeen hän työskenteli noin kaksi kolmasosaa työajastaan Alankomaissa; jäljelle jäävän kolmasosan työajastaan hän työskenteli ilmeisesti useissa muissa maissa (asiakirjoista saatavien tietojen välillä on hienoisia epäjohdonmukaisuuksia, mutta niissä mainitaan ainakin Englanti, Skotlanti, Irlanti, Yhdysvallat, Saksa ja Belgia). Rutten valmisteli ja suunnitteli matkansa Alankomaissa sijaitsevassa toimistossaan (joka sijaitsi ilmeisesti hänen kotonaan), jossa hän säilytti kaiken vastaavan asiakirja-aineiston ja johon hän palasi jokaisen matkan jälkeen.

5 Cross Medical Ltd irtisanoi Ruttenin työsopimuksen 1.10.1991 lukien. Rutten nosti kanteen Kantonrechter te Amsterdamissa vaatien odotusajan palkan maksamista viivästyskorkoineen. Cross Medical Ltd kiisti alankomaalaisten tuomioistuinten toimivallan väittäen, että Rutten työskenteli tavallisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kantonrechter katsoi olevansa toimivaltainen ratkaisemaan kanteen; Rechtbank te Amsterdam, joka ratkaisi toimivaltakysymystä koskevan valituksen, kumosi Kantonrechterin tekemän päätöksen. Rutten haki tähän päätökseen muutosta Hoge Raad der Nederlandenilta, joka esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Jos työntekijä tekee työsopimuksen mukaan työtä useissa valtioissa, mitkä ovat ne perusteet, joiden nojalla hänen katsotaan Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetulla tavalla tavallisesti työskentelevän yhdessä näistä kyseisistä valtioista?

2) Onko tässä suhteessa ratkaiseva tai tärkeä merkitys sillä, että työntekijä työskentelee suurimman osan työajastaan yhdessä näistä valtioista, tai sillä, että hän työskentelee kyseisessä valtiossa suuremman osan työajastaan kuin muissa valtioissa?

3) Onko sillä merkitystä, että työntekijä asuu yhdessä näistä valtioista ja hänellä on siellä toimisto, josta käsin hän valmistelee tai järjestää työskentelyään muissa valtioissa, ja että työntekijä palaa tähän valtioon jokaisen työhön liittyvän ulkomaanmatkansa jälkeen?"

Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappale

6 Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappale on yksi poikkeus 2 artiklasta ilmenevästä pääsäännöstä, jonka mukaan sen sopimusvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, jossa vastaajalla on kotipaikka. Näitä poikkeuksia voidaan perustella sillä seikalla, että kuten Jenardin tekemästä yleissopimusta koskevasta selvityksestä ilmenee, "kanteen ja sitä ratkaisevan tuomioistuimen välillä on erityisen läheinen liittymä".(4)

7 Yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappale kuului vuoteen 1989 asti seuraavasti:

"Sitä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, voidaan nostaa kanne toisessa sopimusvaltiossa:

1) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa tarkoitettu velvoite on täytetty tai täytettävä; - - ."(5)

8 Yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaletta muutettiin San Sebastianin liittymissopimuksella, ja se kuuluu nykyisin näin:

"Sitä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, voidaan nostaa kanne toisessa sopimusvaltiossa:

1) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa tarkoitettu velvoite on täytetty tai täytettävä; työsopimusta koskevassa asiassa tämä paikkakunta on se, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee tai, jollei työntekijä tavallisesti työskentele yhdessä ja samassa valtiossa, se paikkakunta, jossa työntekijän palvelukseen ottanut liikepaikka sijaitsee."

9 Nyt esillä olevassa asiassa kiistanalaista on se, mitä ilmauksella "paikkakunta, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee" tarkoitetaan. Kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava, kuinka tämä paikkakunta määritetään yksittäistapauksessa, ja nyt esillä olevassa tapauksessa se pyytää yhteisöjen tuomioistuinta selvittämään, mitkä ovat tämän kysymyksen ratkaisemisen kannalta oleellisia seikkoja siinä tapauksessa, että työntekijä työskentelee useammassa kuin yhdessä maassa.

10 Yhteisöjen tuomioistuimella ei tähän mennessä ole ollut tilaisuutta lausua edellä mainitun ilmauksen merkityksestä. Koska ohjeita ei ole saatavissa oikeuskäytännöstä, mielestäni on hyödyllistä käsitellä lyhyesti riidanalaisen määräyksen historiaa. Asiassa Mulox IBC(6) esittämäni ratkaisuehdotus sisältää perinpohjaisemman tätä aihetta koskevan tutkimuksen.

11 De Almeida Cruzin, Desantes Realin ja Jenardin(7) laatimassa San Sebastianin liittymissopimusta koskevassa selvityksessä tutkitaan tällä liittymissopimuksella yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleeseen tehtyä muutosta. Siitä ilmenee, että omaksutulla ratkaisutavalla "yritetään parantaa Luganon yleissopimuksella(8) omaksuttua ratkaisutapaa siitä kuitenkaan liikaa poikkeamatta ja siten, että yhteisön tuomioistuimen asettamia suuntaviivoja noudatetaan siltä osin kuin kysymys on sopimussuhteen heikomman osapuolen suojelusta".(9) Selvityksessä viitataan erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Six Constructions(10) antamaan tuomioon, joka annettiin Luganon yleissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen mutta ennen San Sebastianin liittymissopimuksen lopullista laatimista.

12 Luganon yleissopimuksen vastaavassa säännöksessä, joka on myöskin 5 artiklan 1 kappale, määrätään seuraavasti:

"Sitä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, voidaan nostaa kanne toisessa sopimusvaltiossa:

1) sopimusta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kanteessa tarkoitettu velvoite on täytetty tai täytettävä; työsopimusta koskevassa asiassa tämä paikkakunta on se, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee tai, jollei työntekijä tavallisesti työskentele yhdessä ja samassa valtiossa, se paikkakunta, jossa työntekijän palvelukseen ottanut liikepaikka sijaitsee; - - ".

13 Ainut Luganon yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen ja Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen, sellaisena kuin se on muutettuna San Sebastianin liittymissopimuksella, välinen eroavuus on se, että viimeksi mainitusta käy selkeästi ilmi, että vain työntekijä voi nostaa kanteen sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa työntekijän palvelukseen ottanut liikepaikka sijaitsee, silloin kun työntekijä ei tavallisesti työskentele yhdessä ja samassa valtiossa. Tämä on se San Sebastianin liittymissopimusta koskevassa selvityksessä mainittu parannus, jolla oli tarkoitus ilmaista halu suojella sosiaalisesti heikompaa sopimuspuolta. Virikkeen tälle parannukselle antoi edellä mainitussa asiassa Six Constructions annettu tuomio, jossa yhteisöjen tuomioistuin oli huomauttanut, että Luganon yleissopimuksen sanamuoto saattoi käytännössä osoittautua työsopimuksen sosiaalisesti heikomman osapuolen etujen vastaiseksi, koska siinä annettiin toimivalta työnantajan sijaintipaikan tuomioistuimelle siinäkin tapauksessa, että työnantaja oli asiassa kantajana.(11)

14 Luganon yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleella oli ilmeisesti tarkoitus ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen asioissa Ivenel(12) ja Shenavai(13) (ks. em. San Sebastianin liittymissopimusta koskevan selvityksen 23 kohdan a alakohta) antamat tuomiot ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehdyn Rooman yleissopimuksen mukainen ratkaisu(14) (ks. Jenardin ja Möllerin laatiman, Luganon yleissopimusta koskevan selvityksen(15) 37-40 kohta).

15 Yhteisöjen tuomioistuin katsoi edellä mainitussa asiassa Ivenel annetussa tuomiossa, työsopimusta koskevien nimenomaisten määräysten puuttuessa Brysselin yleissopimuksen vuotta 1989 edeltävistä versioista, että 5 artiklan 1 kappaletta sovellettaessa oli otettava huomioon kyseisen sopimuksen kannalta keskeinen velvoite, joka tavallisesti koski työn suorittamista.(16) Edellä mainitussa asiassa Shenavai annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että silloin kun riita-asiassa on kysymys useista velvollisuuksista, jotka perustuvat samaan sopimukseen ja jotka ovat perustana kyseiselle oikeudenkäynnille, asiaa käsittelevän tuomioistuimen oli määrittäessään toimivaltaansa noudatettava liitännäisperiaatetta (accesorium sequitur principale): toisin sanoen, jos kysymys on useista velvoitteista, tuomioistuimen toimivalta määräytyy päävelvoitteen mukaan.(17) Nämä kaksi esitystä yhdessä Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen kanssa ovat Luganon yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleessa tehdyn viittauksen (ja samalla tavoin Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleessa tehdyn viittauksen) ilmauksen "paikkakunta, jolla työntekijä tavallisesti työskentelee" taustalla.

16 Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa määrätään, että jolleivät asianosaiset ole tehneet sovellettavaa lakia koskevaa sopimusta, työsopimukseen sovelletaan

"a) sen maan lakia, jossa työntekijä työsopimusta täyttäessään tavallisesti työskentelee, vaikka hän työskentelisikin tilapäisesti toisessa maassa, tai

b) jos työntekijä ei tavallisesti työskentele samassa maassa, sen maan lakia, jossa työntekijän palvelukseen ottanut liikepaikka sijaitsee.

ainakin siinä tapauksessa, että olosuhteista ei ilmene, että työsopimus liittyy kiinteämmin toiseen maahan; jos näin on, sovelletaan tämän toisen maan lakia".

17 Giulianon ja Lagarden laatimasta, Rooman yleissopimusta koskevasta selvityksestä(18) käy selkeästi ilmi, että 6 artiklan sanamuodolla otetaan huomioon se tosiseikka, että työsopimuksen osapuolten intressit ovat vastakkaisia ja että tällä sanamuodolla pyritään takaamaan "parempi suoja sille sopimusosapuolelle, jota sosio-ekonomiselta kannalta katsoen voidaan pitää sopimussuhteen heikompana osapuolena".(19)

18 Edellä mainitussa asiassa Ivenel antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, että tulkittaessa Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaletta, sellaisena kuin se oli ennen vuonna 1989 tehtyjä muutoksia, oli otettava huomioon se, että työntekijää oli sosiaalisesti heikompana sopimusosapuolena suojeltava asianmukaisesti.(20) Tässä asiassa yhteisöjen tuomioistuin katsoi lisäksi, tutkittuaan ensin tämän säännöksen laatimishistoriaa, että yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleella oli sopimusoikeudellisesti tarkoitus antaa toimivalta sen maan tuomioistuimelle, jolla on läheinen liittymä riita-asiaan, ja että silloin kun kysymys oli työsopimuksesta, tämä liittymä perustui erityisesti siihen lakiin, jota sopimukseen sovellettiin.(21) Palaan myöhemmin näihin kysymyksiin.

Asia Mulox IBC

19 Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappale tuli uudelleen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi vuotta 1989 edeltäneessä muodossaan asiassa Mulox IBV,(22) jossa oli kysymys siitä, että työntekijä työskenteli useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa. Vaikka yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu perustuukin aikaisempaan sanamuotoon, sillä on kuitenkin mielestäni merkitystä tulkittaessa tämänhetkistä sanamuotoa. Tämä johtuu siitä, että yhteisöjen tuomioistuin tulkitsi vuotta 1989 edeltänyttä versiota asioissa Ivenel ja Shenavai annettujen tuomioiden valossa; kuten olen tuonut esille, nämä tuomiot olivat niiden vuonna 1989 tehtyjen muutosten pääasiallisena alkusyynä, jotka nyt ovat yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä.

20 Asiassa Mulox IBC antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että silloin kun kysymys oli työsopimuksesta, yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen soveltamisen kannalta oli otettava huomioon, että sitä paikkakuntaa, jolla työsopimuksen kannalta oleellinen velvollisuus oli täytettävä, ei ollut määritettävä asiaa käsittelevän tuomioistuimen soveltamien kansallisten lainvalintasäännösten mukaisesti, vaan ne oli sitä vastoin määritettävä sellaisten yhdenmukaisten perusteiden avulla, jotka yhteisöjen tuomioistuimen on vahvistettava yleissopimuksen mukaisesti ja sen tavoitteet huomioon ottaen.(23)

21 Yhteisöjen tuomioistuin muistutti lisäksi asiassa Ivenel annetussa tuomiossa katsoneensa, että oli otettava huomioon, että sosiaalisesti heikompaa sopimusosapuolta, joka tässä oli työntekijä, oli suojeltava asianmukaisesti. Tällaisen suojelun toteutuminen on paremmin turvattu, jos työsopimuksen perusteella syntyvät riidat kuuluvat sen paikkakunnan tuomioistuimen toimivaltaan, jossa työntekijän on täytettävä velvoitteensa työnantajaansa kohtaan. Työntekijä voi näet pienemmin kustannuksin nostaa kanteen tuon paikkakunnan tuomioistuimessa tai puolustautua siellä.(24)

22 Tämä katsontakanta heijastelee niitä mielipiteitä, jotka olen tämän asian yhteydessä esittänyt ja joiden mukaan työntekijällä on oltava mahdollisuus nostaa kanne työnantajaansa vastaan työskentelypaikkakunnalla, joka on luonnollinen ja useimmiten työtekijän kannalta katsoen käytännöllisin oikeuspaikka tällaisille riita-asioille, eikä työntekijältä pitäisi evätä tätä mahdollisuutta ainoastaan siksi, että hänen työnantajansa asuu toisessa sopimusvaltiossa.(25)

23 Asiassa Mulox IBC antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin viittasi aikaisempaan (edellä selostettuun(26)) oikeuskäytäntöön, jonka mukaan tapauksessa, jossa samasta sopimuksesta aiheutuu useita velvoitteita, jotka muodostavat perustan kantajan kanteelle, toimivaltainen tuomioistuin on määritettävä pääasiallisen velvoitteen perusteella.(27) Yhteisöjen tuomioistuin katsoi sitten, että jos työtä tehdään useiden sopimusvaltioiden alueella, 5 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuna sopimusvelvoitteen täyttämispaikkakuntana pidetään sitä paikkakuntaa, jossa tai josta käsin työntekijä pääasiallisesti täyttää velvoitteensa työnantajaansa kohtaan. Tämän paikkakunnan määrittäminen kuului kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan, ja sen oli tällöin tuon tapauksen osalta otettava huomioon se, että työntekijälle annettu tehtävä oli suoritettu siinä sopimusvaltiossa sijaitsevassa toimistossa, jossa työntekijä asui, josta käsin hän työskenteli ja johon hän palasi jokaisen työmatkansa jälkeen.(28)

Soveltaminen tässä asiassa

24 Nyt esillä olevassa asiassa yhteisöjen tuomioistuimelle esitetty kysymys koskee pääasiallisesti sitä, eroaako Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappale, sellaisena kuin se on muutettuna San Sebastianin liittymissopimuksella, ja erityisesti siinä mainittu kohta "[paikkakunta] - - , jossa työntekijä tavallisesti työskentelee" sanamuodoltaan merkittävissä määrin siitä tulkinnasta, jonka yhteisöjen tuomioistuin antoi asiassa Mulox IBC annetussa tuomiossa vielä muuttamattoman määräyksen perusteella kohdalle "paikkakunta, jossa tai josta käsin työntekijä pääasiallisesti täyttää velvoitteensa työnantajaansa kohtaan"; vastauksen ollessa myöntävä kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, voiko yhteisöjen tuomioistuin tätä paikkakuntaa yksittäistapauksessa määrittäessään poiketa asiassa Mulox IBC annetun ratkaisun suuntaviivoista.

25 Mielipiteeni ei ole muuttunut siitä, jonka esitin asiassa Mulox IBC antamassani ratkaisuehdotuksessa; katsoin tuolloin, että 5 artiklan 1 kappaletta on vuoden 1989 versiota edeltävässä versiossa

"tulkittava siten, että sen mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy sen paikkakunnan mukaan, jolla työ pääasiallisesti tehdään. Useimmissa tapauksissa tällä tarkoitetaan suunnilleen samaa asiaa kuin Rooman ja Luganon yleissopimusten sekä San Sebastianin liittymissopimuksen 6 artiklassa käytetyllä ilmauksella paikkakunta, jossa työntekijä 'tavallisesti' työskentelee. Ilmaus 'paikkakunta, jolla työ pääasiallisesti tehdään' on kuitenkin suositeltavampi, sillä siitä välittyy tehokkaammin ajatus siitä, että jonkin niistä paikkakunnista, joilla työntekijä työskentelee, on normaalisti oltava tärkeämpi kuin muiden. - - jos San Sebastianin liittymissopimusta sovellettaisiin sen kaltaisessa tapauksessa, josta nyt on kysymys, ilmausta 'tavallisesti' ei pitäisi tulkita liian kirjaimellisesti, vaan se olisi ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan paikkakuntaa, jolla työ pääasiallisesti tehdään".(29)

26 Tämä tulkinta sopii yhteen useiden seikkojen kanssa.

27 Ensiksikin se tarjoaa suojelua sosiaalisesti heikommalle sopimusosapuolelle, joka työsopimusten alalla on työntekijä: kuten olemme nähneet, yhteisöjen tuomioistuin on halunnut taata tämän suojelun ja vaikuttanut siihen muutokseen, joka vuonna 1989 tehtiin 5 artiklan 1 kappaleeseen.

28 Toiseksi tästä tulkinnasta kuvastuu vaatimus, jonka mukaan kanteen ja sitä ratkaisevan tuomioistuimen välillä on oltava erityisen läheinen liittymä.

29 Kolmanneksi sen pitäisi aiheuttaa se, että toimivaltaisia tuomioistuimia ovat melkein aina sen paikkakunnan tuomioistuimet, jossa työntekijä voi pienemmin kustannuksin nostaa kanteen tai puolustautua.

30 Tätä tulkintaa voitaisiin vastustaa väittämällä, että se ei välttämättä anna toimivaltaa sen maan tuomioistuimille, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Kuten olen edellä tuonut esille, yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Ivenel antamassaan tuomiossa maininnut, että yksi 5 artiklan 1 kappaleen tulkintaa ohjaavista pääasiallisista perusteista on se, että on suotavaa, että toimivalta annetaan sellaiselle tuomioistuimelle, joka soveltaa pikemminkin omaa kuin ulkomaista lainsäädäntöä.

31 En kuitenkaan usko, että tällä vastaväitteellä voidaan kiistää ehdottamani tulkinnan etuja. Kuten olen asiassa Mulox IBC antamassani ratkaisuehdotuksessa todennut, vaikka toimivalta olisikin työoikeudellisissa riita-asioissa suotavaa antaa sen maan tuomioistuimille, joiden lainsäädäntöä sovelletaan, tämä ei aina käytännössä ole mahdollista senkään jälkeen, kun Rooman yleissopimuksessa tarkoitetut lainvalintasäännöt on yhtenäistetty.(30) Tässä ratkaisuehdotuksessa tutkin melko perinpohjaisesti niitä vaikeuksia, joita esiintyy silloin kun asiaan sovellettavan lainsäädännön (lex causae) ja tuomitsemispaikan lainsäädännön (lex fori) välinen yhtenevyys yritetään taata ja päättelin, että olisi virhe liioitella sen liittymän tärkeyttä, joka työoikeudellisissa riita-asioissa on tuomioistuimen toimivallan ja asiaan sovellettavan lainsäädännön välillä.(31) Olen edelleenkin tätä mieltä.

32 Tästä seuraa, että silloin kun työntekijä työsopimustaan täyttäessään työskentelee useammassa kuin yhdessä maassa, ne perusteet, joilla hänen pitäisi katsoa tavallisesti työskentelevän jossakin näistä maista Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuin tavoin, ovat pohjimmiltaan samoja kuin ne perusteet, joilla hänen aikaisemmin, yleissopimuksen edellisen sanamuodon mukaan, olisi voitu katsoa pääasiallisesti täyttävän velvoitteensa työnantajaansa kohtaan. Asiassa Mulox IBC antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin mainitsi jo joitakin näistä perusteista: erityisesti sen seikan, että työntekijän toimisto sijaitsi sopimusvaltiossa, jossa työntekijä asui, josta käsin hän työskenteli ja johon hän palasi jokaisen työmatkansa jälkeen.(32)

33 Komission mukaan sanoja "tavallisesti" ja "pääasiallisesti" on vaikea pitää synonyymeinä, vaikka se muutoin yhtyykin asiassa Mulox IBC esittämääni ratkaisuehdotukseen, jonka mukaan sanaa "tavallisesti" ei pitäisi tulkita liian kirjaimellisesti. Komission mukaan ensin mainitulla sanalla viitataan ennemminkin työajan järjestämiseen, kun taas toiseksi mainitulla sanalla viitataan työnteon kannalta keskeiseen paikkaan. Se katsoo kuitenkin, että koska sanaa "pääasiallisesti" on käytetty, tällä on tarkoitettu, kuten asiassa Mulox IBC annettu tuomio(33) osoittaa, että erilaisia perusteita voidaan ottaa huomioon 5 artiklan 1 kappaleen ollessa kysymyksessä, ja että tällainen peruste voi olla myös jokaisessa kyseisessä maassa vietetty aika. Tämä viimeksi mainittu peruste on vahvistettu uudessa sanamuodossa ja erityisesti sanan "tavallisesti" käytöllä. Komissio päättelee tästä, että kansallisen tuomioistuimen on ennen kaikkea katsottava, minkä ajanjaksojen aikana kyseinen työntekijä on työskennellyt eri maissa. Jos hän työskentelee tietyssä sopimusvaltiossa selvästi useampia päiviä kuin toisissa sopimusvaltioissa, tämän valtion tuomioistuimet ovat yleensä toimivaltaisia tutkimaan työsopimukseen liittyvät riidat.

34 Vaikka tämän päättelyn avulla kaiken todennäköisyyden mukaan päädytäänkin oikeaan lopputulokseen useimmissa tapauksissa, en ole vakuuttunut siitä, että on perusteltua muotoilla asia näin laajasti. Katson edelleenkin, kuten olen esittänyt asiaa Mulox IBC koskevassa ratkaisuehdotuksessani, että työntekijän toimiston sijaintia ja sen käyttötapaa ei voida jättää huomiotta. Tässä asiassa esitin, että vaikka työntekijä viettäisikin enemmän kuin puolet vuodesta matkustaen eri maissa ja vaikka hän ei kävisi yhdenkään asiakkaan luona siinä maassa, jossa hänellä on toimisto, minusta oli hyvin vaikea kumota olettamaa, jonka mukaan se paikkakunta, jolla hän pääasiallisesti työskenteli oli paikkakunta, jolle hän oli keskittänyt toimintansa.(34) Nyt sanottu ei minusta aiheuta sitä, että 5 artiklan 1 kappaleen uusi sanamuoto menettäisi merkityksensä. Siinä tapauksessa, että työntekijä, joka matkustaa useissa eri maissa, valmistelee ja suunnittelee työnsä toimistossaan ja palaa sinne jokaisen matkan jälkeen, on keinotekoista katsoa, että hän työskentelee "tavallisesti" tai "pääasiallisesti" jossakin muussa maassa kuin siinä, jossa hänen toimistonsa, hänen toimintansa keskus, sijaitsee.

35 Komissio lisää, että myös muut tekijät, kuten toimiston sijainti ja työntekijän asuinpaikka, ovat tärkeitä. Se asettaa nämä tekijät tärkeysjärjestykseen sen mukaan, osoittaako työaikaan liittyvä peruste saman paikan kuin muut tekijät. Tämä lähestymistapa on mielestäni tarpeettoman monimutkainen tässä asiassa, jossa ei ilmeisestikään ole tämäntyyppisiä vaikeuksia. Se osoittaa myös ne vaarat, joita kohdataan silloin kun aikaa koskevalle perusteelle annetaan liikaa ja työntekijän toiminnan kannalta keskeiselle paikalle liian vähän merkitystä.

36 Asumista koskevan perusteen osalta totean vain, että vaikka tällä tekijällä saattaa olla merkitystä tietyissä olosuhteissa, sitä ei niiden perustelujen mukaan, jotka toin esille asiassa Mulox IBC esittämässäni ratkaisuehdotuksessa,(35) voida pitää ratkaisevana.

37 Haluan korostaa, että kaikissa niissä asioissa, joissa on kysymys useassa maassa työskentelevästä työntekijästä, on tärkeää yksilöidä paikkakunta, jossa työ pääasiallisesti tehdään, jotta toimivalta annettaisiin sen maan tuomioistuimille, joka todella liittyy riitaan.(36) Tätä lopputulosta ei välttämättä saavuteta San Sebastianin liittymissopimuksessa tarkoitetun toissijaista liittymää koskevan tekijän avulla, jolla tarkoitetaan paikkakuntaa, jossa työntekijän palvelukseen ottanut liikepaikka sijaitsee tai sijaitsi. Viittaan tähän riskiin, mutta en kuitenkaan katso tämän asian kannalta tarpeelliseksi eritellä tämän toissijaista liittymää koskevan tekijän ulottuvuutta.

38 Edellä esitetyistä syistä esitän ratkaisuehdotuksenani, että kansallisen tuomioistuimen esittämissä ennakkoratkaisukysymyksissä mainitut lisäseikat ovat kaikki sellaisia asian kannalta merkityksellisiä perusteita, jotka voidaan ottaa huomioon määritettäessä sitä paikkakuntaa, jolla työntekijä tavallisesti työskentelee.

39 Lopuksi huomautan, että vireillä olevassa pääasiassa esillä oleva asia on hyvä esimerkki puoltamani 5 artiklan 1 kappaletta koskevan tulkinnan eduista. Rutten asuu Alankomaissa. Hänellä on tässä maassa toimisto, jossa hän suunnittelee ja valmistelee työtään ja jonne hän palaa jokaisen matkan jälkeen, ja hän viettää noin kaksi kolmasosaa työajastaan Alankomaissa, jäljelle jäävän kolmanneksen jakautuessa useiden muiden maiden kesken. On selvä, että tämä työoikeudellinen riita-asia liittyy kiinteästi Alankomaihin. Jos Ruttenin olisi pakko nostaa kanne Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimessa, se ei soveltuisi yhteen sosiaalisesti heikomman osapuolen suojelua koskevan yleisen tavoitteen eikä sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan tätä periaatetta on sovellettava tämäntyyppisissä asioissa, toisin sanoen, että työntekijän on voitava nostaa kanne siinä tuomioistuimessa, joka on hänen kannaltaan käytännöllisin.

Ratkaisuehdotus

40 Edellä mainittujen syiden perusteella olen sitä mieltä, että yhteisöjen tuomioistuimen on vastattava Hoge Raad der Nederlandenin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä 26 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä sopimuksella, 5 artiklan 1 kappaletta on tulkittava siten, että jos työntekijä työskentelee työsopimuksen perusteella useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa, tässä määräyksessä tarkoitettu paikkakunta, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee on se paikkakunta, johon työntekijä on tosiasiallisesti keskittänyt työnteon. Määritettäessä konkreettisesti tätä paikkakuntaa on otettava huomioon se, että työntekijä työskentelee suurimman osan työajastaan jossakin sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa hänellä on toimisto, josta käsin hän työnantajansa lukuun järjestää työtään ja johon hän palaa jokaisen työhön liittyvän ulkomaanmatkansa jälkeen.

(1) - EYVL L 304, s. 1, ja muutettu teksti s. 77.

(2) - EYVL L 388, s. 1.

(3) - EYVL L 285, s. 1.

(4) - EYVL 1979 C 59, ss. 1 ja 22.

(5) - Vuoden 1968 alkuperäisversio erosi hieman sanamuodoltaan, mutta sen soveltamisala oli periaatteessa sama; tässä 5 artiklan 1 kappale on siinä muodossa, jonka se sai vuoden 1978 liittymissopimuksella tehtyjen muutosten jälkeen.

(6) - Asia C-125/92, Mulox IBC, tuomio 13.7.1993 (Kok. 1993, s. I-4075).

(7) - EYVL 1990 C 189, s. 35.

(8) - Tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 16 päivänä syyskuuta 1988 tehty yleissopimus, jota sovelletaan EFTA:n ja ETY:n jäsenten välillä (EYVL L 319, s. 9).

(9) - Selvityksen 23 kohdan c alakohta.

(10) - Asia 32/88, Six Constructions, tuomio 15.2.1989 (Kok. 1989, s. 341).

(11) - Ks. tuomion 13 ja 14 kohta.

(12) - Asia 133/81, tuomio 26.5.1982 (Kok. 1982, s. 1891).

(13) - Asia 266/85, tuomio 15.1.1987 (Kok. 1987, s. 239).

(14) - EYVL 1980 L 266, s. 1.

(15) - EYVL 1990 C 189, s. 57.

(16) - Tuomion 15 ja 20 kohta sekä tuomiolauselma.

(17) - Tuomion 19 kohta.

(18) - EYVL 1980 C 282, s. 1.

(19) - Em. selvityksen s. 25.

(20) - Tuomion 16 ja 17 kohta.

(21) - Tuomion 15 kohta.

(22) - Mainittu edellä alaviitteessä 6.

(23) - Em. asiassa Mulox IBC annetun tuomion 16 kohta.

(24) - Tuomion 18 ja 19 kohta.

(25) - Ratkaisuehdotukseni 29 kohta.

(26) - Tämän ratkaisuehdotuksen 15 kohta.

(27) - Edellä alaviitteessä 13 mainitussa tuomiossa Shenavai annetun tuomion 19 kohta.

(28) - Edellä mainitussa asiassa Mulox IBC annetun tuomion 22-25 kohta.

(29) - Ratkaisuehdotukseni 32 ja 37 kohta.

(30) - Ratkaisuehdotukseni 27 kohta.

(31) - Ks. ratkaisuehdotukseni 27 ja 28 kohta.

(32) - Tuomion 25 kohta.

(33) - Komissio tarkastelee tuomion ranskan- ja hollanninkielisiä versioita, joissa sanoja "principalement" ja "hoofdzakelijk" käytetään toistensa vastineina.

(34) - Ratkaisuehdotukseni 33 kohta.

(35) - Ratkaisuehdotuksen 34 kohta.

(36) - Ks. myös tästä aiheesta asiassa Mulox IBC esittämäni ratkaisuehdotuksen 35-37 kohta.