61994J0196

Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Maito ja maitotuotteet - Maidon lisämaksu - Tuottajan toisen viitemäärän ylittäminen - Lisämaksun maksamisvelvollisuuden kiistäminen sillä perusteella, että ei ole olemassa kansallista ylituotantoa, mitä on arvioitu vertaamalla markkinoille saatettuja kokonaismääriä ja kyseiselle jäsenvaltiolle toisaalta toimituksia ja toisaalta suoramyyntiä varten myönnettyjen kahden viitemäärän summaa - Perustelu, jota ei voida hyväksyä

(Neuvoston asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 7 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 856/84, sitten asetuksella N:o 1298/85 ja asetuksen N:o 857/84 6 a artikla, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 590/85)

Maidon lisämaksua koskevassa järjestelmässä jäsenvaltiolle toisaalta suoramyyntiä ja toisaalta toimituksia varten myönnetyt kokonaisviitemäärät ovat toisistaan riippumattomia. Tuottaja, joka on ylittänyt toisen yksilöllisistä viitemääristään, ei siis voi tästä ylittämisestä aiheutuvan lisämaksun maksamisvelvollisuuden väistääkseen vedota kansallisen ylituotannon puuttumiseen sillä perusteella, että tuotettu kokonaismäärä on jäänyt kyseisen jäsenvaltion molempien kokonaisviitemäärien summan alapuolelle.

Näiden kahden viitemäärälajin riippumattomuutta toisistaan ei ole kyseenalaistettu asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 7 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 856/84 ja sitten asetuksella N:o 1298/85, jonka perusteella on tietyissä olosuhteissa mahdollista muuttaa suoramyyntiin ja toimituksiin liittyvien rakenteellisten muutosten huomioon ottamiseksi jäsenvaltiolle toimituksia varten myönnettyä kokonaisviitemäärää samalla kuitenkaan lisäämättä kyseisen jäsenvaltion viitemäärien summaa, eikä asetuksen N:o 857/84 6 a artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 590/85, jossa annetaan yksittäisille tuottajille, joilla on kaksi viitemäärää, oikeus markkinointitarpeiden muutoksiin sopeutumiseksi saada lisäys toiseen näistä määristä edellyttäen, että toista määrää vähennetään vastaavasti.

Asiassa C-196/94,

jonka Conseil d'Etat du Luxembourgin comité du contentieux on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa riita-asiassa

Catherine Schiltz-Thilmann

vastaan

Ministre de l'Agriculture,

ennakkoratkaisun maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä kesäkuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 804/68 (EYVL L 148, s. 13) 5 c artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.1984 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 856/84 (EYVL L 90, s. 10) ja 23.5.1985 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1298/85 (EYVL L 137, s. 5) sekä maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maito- ja maitotuotealan maksun soveltamista koskevista yleisistä säännöistä 31 päivänä maaliskuuta 1984 annetun asetuksen (ETY) N:o 857/84 (EYVL L 90, s. 13) 6 a artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.1985 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 590/85 (EYVL L 68, s. 1) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Hirsch, tuomarit G. F. Mancini (esittelevä tuomari) ja F. A. Schockweiler,

julkisasiamies: G. Cosmas,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Schiltz-Thilmannin puolesta asianajaja Fernand Entringer, Luxemburg,

- Luxemburgin suurherttuakunta, asiamiehenään neuvonantaja (1. luokka) Ferdinand Hoffstetter,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Gérard Rozet ja oikeudellisen yksikön virkamies Gérard Berscheid,

ottaen huomioon käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan julkisasiamiehen 28.9.1995 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Conseil d'Etat du Luxembourgin comité du contentieux on 6.7.1994 tekemällään ja yhteisöjen tuomioistuimen kansliaan 7.7.1994 saapuneella päätöksellään esittänyt EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen maito- ja maitotuotealan yhteisistä markkinajärjestelyistä 27 päivänä kesäkuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 804/68 (EYVL L 148, s. 13), sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.1984 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 856/84 (EYVL L 90, s. 10) ja 23.5.1985 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1298/85 (EYVL L 137, s. 5) sekä maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maito- ja maitotuotealan maksun soveltamisesta koskevista yleisistä säännöistä 31 päivänä maaliskuuta 1984 annetun asetuksen (ETY) N:o 857/84 6 a artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.1985 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 590/85 (EYVL L 68, s. 1), tulkinnasta.

2 Tämä kysymys on esitetty lehmänmaitoa tuottavan tilan omistajan Schiltzin ja Luxemburgin maatalousministeriön (jäljempänä ministeriö) välisen riita-asian yhteydessä, joka koski päätöstä, jossa Schiltz-Thilmann määrättiin maksamaan lisämaksu hänen ylitettyään hänelle markkinointivuodeksi 1991/1992 asetetun lehmänmaidon suoramyynnin viitemäärän.

3 Maidon ja maitotuotteiden tuotannon rajoittamiseksi yhteisössä otettiin erityisesti asetuksella N:o 856/84 muutetun asetuksen N:o 804/68 5 c artiklassa käyttöön lehmänmaidon tuottajille tai ostajille asetettu lisämaksu niiden myytyjen tai ostettujen määrien osalta, jotka ylittävät vahvistetun viitemäärän. Lisämaksujärjestelmässä erotellaan myynti meijereille tai muihin yrityksiin ja suoramyynti kuluttajille.

4 Maidon meijereihin tai muihin yrityksiin toimittamisen osalta 5 c artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltioille mahdollisuus valita kahden menettelyn välillä maksun soveltamisessa. Menettelyn A mukaisesti lisämaksu peritään tuottajalta, kun taas Luxemburgin suurherttuakunnassa käytössä olevan menettelyn B mukaisesti viitemäärien ylityksestä maksettava lisämaksu peritään ostajalta.

5 Suoramyynnistä kuluttajille 5 c artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että jokainen maidontuottaja maksaa lisämaksun maitomääristä, jotka hän on myynyt suoraan kulutukseen viitemäärän ylittäen.

6 Jäsenvaltioille jaettujen kokonaisviitemäärien tasolla (jäljempänä kansalliset kiintiöt) tehdään ero kuluttajille suunnatun suoramyynnin sekä tuotteiden meijereihin ja muihin yrityksiin toimittamisen välillä.

7 Maidontuottajille suoramyyntiä tai toimituksia varten jaettujen yksilöllisten viitemäärien summa ei saa ylittää kansallisia kiintiöitä, jotka on vahvistettu toimitusten osalta muutetun asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 3 kohdassa ja suoramyynnin osalta asetuksen N:o 857/84 liitteessä, johon viitataan 6 artiklan 2 kohdassa.

8 Asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 7 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1298/85, toimituksille vahvistettua kansallista kiintiötä voidaan muuttaa hallintokomiteamenettelyllä puolueettomien ja asianmukaisesti perusteltujen tilastotietojen perusteella ottaen huomioon rakennemuutokset.

9 Lopuksi muutetun asetuksen N:o 857/84 6 a artiklassa säädetään, että tuottajat, joilla on kaksi yksilöllistä viitemäärää, joista toinen koskee toimituksia ja toinen suoramyyntiä, saavat markkinointitarpeittensa muutokset tyydyttääkseen hakemuksesta lisäyksen jompaankumpaan viitemäärään. Tämä lisäys riippuu kuitenkin toisen viitemäärän vastavansuuruisesta vähenemisestä.

10 Ennakkopyyntöpäätöksestä ilmenee, että Schiltz-Thilmann toimittaa osan tilansa maidontuotannosta ostajalle, kun taas toinen osa myydään suoraan kuluttajille juustoksi tuotettuna. Lehmänmaidon lisämaksujärjestelmän soveltamisen osalta Schiltz-Thilmannilla on tämän vuoksi kaksi viitemäärää, toinen toimituksia, toinen suoramyyntiä varten. Pääasiassa kysymyksessä olevalle markkinointivuodelle 1991/1992 hänelle jaetut viitemäärät olivat 152 654 kiloa suoramyynnin osalta ja 175 805 kiloa toimitusten osalta, kun taas tämän markkinointivuoden aikana tosiasiassa myydyt ja toimitetut määrät olivat myynnin osalta 198 044 kiloa ja toimitusten osalta 160 594 kiloa.

11 Schiltz-Thilmannille myönnetyn toimitusten viitemäärän osa, jota ei ollut käytetty (15 211 kiloa) lisättiin asetuksen N:o 857/84 6 a artiklan mukaisesti suoramyyntien viitemäärään, joka oli näin ollen 167 865 kiloa. Lisättyään tätä määrää 5 000 kilolla ministeriö totesi lopulta, että viitemäärä oli ylitetty markkinointivuonna 1991/1992 25 179 kilolla ja asetti Schiltz-Thilmannin maksettavaksi 245 865 Luxemburgin frangin (LUF) lisämaksun viitemäärän ylittäneiltä suoramyynneiltä.

12 Schiltz-Thilmann väitti Conseil d'Etat'han tästä päätöksestä tekemässään valituksessa, että hänelle voitiin asettaa lisämaksu yksilöllisen viitemäärän ylittämisestä vain, jos toimituksille ja suoramyynnille vahvistetut Luxemburgin suurherttuakunnan kansalliset kiintiöt oli myös ylitetty kyseisenä markkinointivuotena.

13 Ministeriö puolestaan korosti, että lisämaksu on tarkoitettu toimitetuille tai suoraan myydyille määrille, jotka ylittävät vastaavan viitemäärän, riippumatta siitä, onko kansalliset kiintiöt erikseen tai yhdessä ylitetty.

14 Todettuaan, että markkinointivuonna 1991/1992 toimituksille vahvistettua kansallista kiintiötä ei ollut käytetty kokonaan kun taas kuluttajille tarkoitettua suoramyyntiä varten vahvistettu kiintiö oli, ja että molempien kansallisten kiintiöiden yhteissummaa ei kuitenkaan ollut ylitetty, Conseil d'Etat arvioi asian ratkaisun riippuvan yhteisön oikeuden säännösten tulkinnasta ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Sallitaanko mahdollisen kansallisen ylituotannon tutkimiseksi yhteisön säännöksissä ja erityisesti asetuksen N:o 857/84 6 a artiklassa ja asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 7 kohdassa 'ostajan' ja 'suoramyyntien' kiintiöiden yhteenlaskeminen vai ovatko nämä kiintiöt toisistaan riippumattomia niin, ettei niitä näin ollen voida laskea yhteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen N:o 857/84 6 a artiklan mukaista kiintiön siirtämistä toiseen?"

15 Tähän kysymykseen vastattaessa on muistutettava, että lisämaksujärjestelmän tarkoituksena on yhteisön maidontuotantoa rajoittamalla palauttaa tasapaino kysynnän ja tarjonnan välille maitomarkkinoilla, joille on tunnusomaista rakenteellinen ylijäämä (ks. erityisesti asia 84/87, Erpelding, tuomio 17.5.1988, Kok. 1988, s. 2647, 26 kohta).

16 Rakenteelliset ylijäämät on poistettava kahden eri lisämaksumekanismin avulla, joista toinen liittyy suoramyyntiin ja toinen toimituksiin. Nämä mekanismit, joista kumpikin kuuluu lisämaksun aiheuttavien tosiseikkojen perusteella eri luokkiin, on otettu käyttöön eri säännöksillä ja niillä on omat ominaispiirteensä.

17 Itse asiassa onkin huomattava ensiksi, että viitemäärien kaksi lajia on otettu erikseen käyttöön erityisillä säännöksillä. Näin ollen toimituksia koskeva yksilöllinen viitemäärä on otettu käyttöön muutetun asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 1 kohdassa, kun taas vastaavasta kansallisesta kiintiöstä säädetään 3 kohdassa. Suoramyyntiä koskeva yksilöllinen viitemäärä taas on otettu käyttöön 5 c artiklan 2 kohdassa, kun taas vastaavasta kansallisesta kiintiöstä säädetään asetuksen N:o 857/84 6 artiklassa sekä tämän asetuksen liitteessä.

18 Toiseksi on korostettava, että lisämaksun maksamiseen velvollisen henkilön asema riippuu siitä, kumpi viitemäärä on ylitetty. Vaikka tuottajan on aina maksettava suoramyyntiä koskevan viitemäärän ylittämisestä aiheutuva lisämaksu, toimituksia koskeva lisämaksu lankeaa joko ostajalle tai tuottajalle sen mukaan, onko kyseessä oleva jäsenvaltio valinnut muutetun asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 1 kohdan mukaisen A-menettelyn vaiko B-menettelyn.

19 Kolmanneksi lisämaksun määrä vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä toimituksiin vaiko suoramyyntiin liittyvä viitemäärän ylitys. Markkinointivuoden 1991/1992 osalta nämä määrät olivat toimitusten osalta 115 prosenttia ja myyntien osalta 75 prosenttia.

20 Lisäksi lisämaksun perimiseksi vahvistettavien vuosittaisten tilitysten yksityiskohtaiset säännöt ovat erilaiset kummankin viitemäärän osalta. Itse asiassa asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun lisämaksun yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 3 päivänä kesäkuuta 1988 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1546/88 (EYVL L 139, s. 12) 15 ja 16 artiklan mukaan, joita sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, ostajan oli tehtävä meijereiden tai muiden yritysten toimitusten osalta ja tuottajan suoramyyntien osalta tosiasiassa toimitettuja tai myytyjä määriä koskevat vuosittaiset ilmoitukset.

21 Suoramyyntien ja toimitusten viitemäärien kahden lajin erilaisuutta ja toisistaan riippumattomuutta ei ole kyseenalaistettu muutetun asetuksen N:o 857/84 6 a artiklassa eikä muutetun asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 7 kohdassa.

22 Mainitun 5 c artiklan 7 kohdassa suoramyyntiin ja toimituksiin vaikuttavien rakennemuutosten huomioon ottamiseksi käyttöön otettu poikkeuksellinen menettely tarkoittaa toimitusten kansallista kiintiötä; kyse on siis jäsenvaltioista eikä yksittäisistä tuottajista. Tämän kiintiön mahdollisesta mukauttamisesta ei saa 7 kohdan kolmannen alakohdan mukaan aiheutua kansallisten kiintiöiden kokonaismäärän lisääntymistä. Tälläinen mukautus ei myöskään ole automaattinen, vaan se tapahtuu asetuksen N:o 804/68 30 artiklassa säädetyn hallintokomiteamenettelyn mukaisesti sekä puolueettomien ja asianmukaisesti perusteltujen tilastotietojen perusteella. Tälläinen mukauttaminen ei rajoitu yksittäiseen markkinointivuoteen, vaan pysyy voimassa siihen asti, kunnes kyseiset tilastotiedot muuttuvat uudelleen.

23 Mainittu 5 c artiklan 7 kohta ei siis vaikuta yksittäisille tuottajille viitemäärän ylittämisen vuoksi asetetun lisämaksun aiheuttavaan tosiseikkaan.

24 Samoin on muutetun asetuksen N:o 857/84 6 a artiklan osalta. Tämän säännöksen nojalla yksittäiset tuottajat voivat itse asiassa siirtää äyttämättömän viitemäärän osan toiseen viitemäärään. Tällainen siirtäminen ei siis lisää kahden yksittäisen kiintiön yhteissummaa. Tästä seuraa, että kokonaistuotannon ylittäessä yksittäisten viitemäärien yhteismäärän lisämaksu asetetaan tosiasiassa tuotetulle osalle, joka ylittää jommankumman tai molemmat viitemäärät suoramyyntinä tai toimituksina.

25 Ylittäminen on siis lisämaksun aiheuttava tosiseikka, vaikka viitemäärän osa olisikin muutetun asetuksen N:o 857/84 6 a artiklan mukaisesti siirretty toiseen viitemäärään.

26 Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että muutetun asetuksen N:o 857/84 6 a artiklaa ja muutetun asetuksen N:o 804/68 5 c artiklan 7 kohtaa on tulkittava siten, että niissä ei sallita mahdollisen kansallisen ylituotannon tutkimiseksi laskea yhteen suoramyyntien ja toimitusten viitemääriä, jotka ovat toisistaan riippumattomia.

Oikeudenkäyntikulut

27 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Luxemburgin hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(toinen jaosto)

on ratkaissut Conseil d'Etat du Luxembourgin comité du contentieux'n 6.7.1994 esittämät kysymykset seuraavasti:

Maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maito- ja maitotuotealan maksun soveltamista koskevista yleisistä säännöistä 31 päivänä maaliskuuta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84 6 a artiklaa, sellaisena kuin sen on muutettuna 26.2.1985 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 590/85 ja maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä kesäkuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklan 7 kohtaa, sellaisena kuin sen on muutettuna 31.3.1984 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 856/84 ja sittemmin 23.5.1985 annetulla asetuksella (ETY) N:o 1298/85, on tulkittava siten, että niissä ei sallita mahdollisen kansallisen ylituotannon tutkimiseksi laskea yhteen suoramyyntien ja toimitusten viitemääriä, jotka ovat toisistaan riippumattomia.