61989A0151

1 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Kieliä koskevat järjestelyt - Väitetiedoksianto ja lopullinen päätös - Laatiminen menettelyn kielellä - Väitetiedoksiannon liitteet - Käytettävissä alkukielisinä

(Neuvoston asetuksen N:o 1 3 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohta; komission asetuksen N:o 99/63 2 artiklan 1 kohta)

2 Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission päätös, jolla rikkominen on todettu - Sellaisten todisteiden jättäminen huomiotta, joita ei ole annettu tiedoksi yritykselle, johon päätös kohdistuu

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

3 Kilpailu - Yritysten väliset järjestelyt - Yhdenmukaistettu menettelytapa - Käsite - Tietojen vaihto järjestelyn perusteella

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

4 Kilpailu - Yritysten väliset järjestelyt - Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

5 Kilpailu - Yhteisön oikeuden säännöt - Soveltaminen - Jäsenvaltion viranomaisten suosima kilpailunvastainen käyttäytyminen - Vaikutuksettomuus

(ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla)

6 Yhteisön oikeus - Periaatteet - Force majeure - Käsite

7 Kilpailu - Yhteisön oikeuden säännöt - Rikkominen - Komission passiivisuus muiden rikkomisten suhteen - Seikka, joka ei ole oikeuttamisperuste

(ETY:n perustamissopimuksen 85, 86 ja 155 artikla)

8 Kilpailu - Sakot - Komission käyttämän laskentatavan perusteet - Ilmoitus hallinnollisen menettelyn yhteydessä - Velvollisuuden puuttuminen - Sakon määrän laskentatavan suositeltava ilmoittamistapa

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

9 Kilpailu - Sakot - Määrä - Yhteisön oikeuden mukaiset seuraamukset ja jäsenvaltion viranomaisten kansallisen kilpailulainsäädännön rikkomisesta määräämät seuraamukset - Päällekkäisyys - Hyväksyttävyys - Komission velvollisuus ottaa huomioon samojen tosiasioiden perusteella määrätty kansallinen seuraamus

(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)

10 Vaikka kilpailuasioissa sekä väitetiedoksianto että komission lopullinen päätös ovat asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdassa ja tässä 19 artiklassa säädetyistä kuulemisista annetun asetuksen N:o 99/63 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, jotka osoittavat komission kannan niiden kohteena oleville yrityksille, minkä vuoksi näitä asiakirjoja on pidettävä asetuksen N:o 1 3 artiklassa tarkoitettuina asiakirjoina, mistä seuraa, että ne on lähetettävä vastaanottajalleen menettelyn kielelle käännettyinä, niin väitetiedoksiannon liitteitä, jotka eivät ole komission laatimia, on pidettävä todistusaineistona, johon komissio tukeutuu, minkä vuoksi ne on saatettava vastaanottajan tietoon sellaisina kuin ne ovat, jotta vastaanottaja saa tietää, millaisen tulkinnan komissio on tehnyt niistä ja mihin komissio on perustanut väitetiedoksiantonsa ja päätöksensä.

11 Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan mukaisessa, yritykseen kohdistetussa päätöksessä ei voida hyväksyä todistuskeinoiksi tätä yritystä vastaan sellaisia asiakirjoja, joita ei ole annettu sille tiedoksi väitetiedoksiannon yhteydessä, minkä vuoksi yritys on voinut perustellusti katsoa, ettei niillä ollut merkitystä asiassa.

12 Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhdenmukaistettu menettelytapa on sellainen yritysten toiminta, jossa ne tässä artiklassa tarkoitetun yritysten välisen järjestelyn perusteella vaihtavat tietoja toimituksistaan ja jossa tietojen vaihto ei koske ainoastaan jo tehtyjä toimituksia, vaan sen tavoitteena on menossa olevien toimitusten jatkuva valvonta, jotta järjestely saadaan toteutumaan riittävän tehokkaasti.

13 Päätöksen, sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan katsotaan olevan omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos näytetään tosiasioiden ja oikeudellisten seikkojen kokonaisuuden perusteella olevan riittävän todennäköisesti mahdollista, että ne voivat vaikuttaa suoraan tai välillisesti joko nykyhetkellä tai tulevaisuudessa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan sillä tavoin, että on pelättävissä, että ne voivat vaarantaa yksien markkinoiden toteutumisen jäsenvaltioiden välille.

Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa ei edellytetä, että todetut kilpailunrajoitukset olisivat todellisuudessa merkittävästi vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan siinä edellytetään ainoastaan, että on näytetty toteen niiden olleen luonteeltaan sellaisia, että niillä on sellainen vaikutus.

14 Se seikka, että kansalliset viranomaiset ovat tienneet yritysten kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä, hyväksyneet sen tai jopa rohkaisseet niitä käyttäytymään tietyllä tavalla, on perustamissopimuksen 85 artiklan tai 86 artiklan, silloin kun se tulee kyseeseen, soveltamisen kannalta merkityksetöntä.

15 Force majeure -käsitteellä ymmärretään asianomaisen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella sattuvia epätavanomaisia ja ennalta arvaamattomia tapahtumia, joista aiheutuvat seuraukset eivät olisi olleet huolellisenkaan henkilön vältettävissä.

16 Vaikka komissio olisi laiminlyönyt joitakin perustamissopimuksen 155 artiklasta johtuvia velvoitteitaan jättämällä valvomatta, että tietyt yritykset noudattavat kilpailusääntöjä, se ei oikeuta muita yrityksiä rikkomaan näitä sääntöjä.

17 Kilpailuasioissa komissio ei ole velvollinen hallinnollisen menettelyn aikana ilmoittamaan, mihin kriteereihin se aikoo perustaa sakon määräämisen.

On kuitenkin suositeltavaa, jotta yritykset voivat määrittää kantansa tietoisina kaikista seikoista, että ne saavat komission sopivaksi harkitsemalla tavalla yksityiskohtaisesti tietää niille määrättyjen sakkojen laskentatavan ilman, että niiden on tästä syystä nostettava kanne komission päätöstä vastaan, mikä on hyvän hallinnon periaatteen vastaista.

18 Jos yritysten välisiä järjestelyjä koskeva erityinen toimivallan jako yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken saattaa aiheuttaa seuraamusten päällekkäisyyden, joka johtuu kahdesta rinnakkaisesta, erilaisiin tavoitteisiin tähtäävästä menettelystä, yleinen kohtuullisuuden vaatimus edellyttää, että vahvistaessaan asetuksen N:o 17 15 artiklan nojalla sakon määrän komissio on velvollinen ottamaan huomioon saman yrityksen samojen tosiasioiden perusteella jo kärsimät seuraamukset, silloin kun on kyse jäsenvaltion yritysten välisiä järjestelyjä koskevan lainsäädännön sellaisen rikkomisen perusteella määrätyistä seuraamuksista, joka on tapahtunut yhteisön alueella.

Asiassa T-151/89,

Société des treillis et panneaux soudés SA, ranskalainen yhtiö, kotipaikka Puteaux (Ranska), asiamiehinään asianajajat Robert Collin ja Richard Milchior, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Ernest Arendt, 8-10 rue Mathias Hardt,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, edustajinaan asiamiehinä oikeudellisen osaston virkamiehet Norbert Koch, Enrico Traversa ja Julian Currall, avustajinaan asianajajat Nicole Coutrelis ja André Coutrelis, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen osaston virkamies Georgios Kremlis, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 2 päivänä elokuuta 1989 tehdyn komission päätöksen 89/515/ETY (IV/31.553 - Betoniteräsverkot, EYVL 1989 L 260, s. 1) kumoamista,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kirschner sekä tuomarit C. W. Bellamy, B. Vesterdorf, R. García-Valdecasas ja K. Lenaerts,

kirjaaja: H. Jung,

(1) - Tämän tuomion perustelut ovat pääasiallisesti samat kuin asiassa Tréfilunion vastaan komissio 6.4.1995 annetussa tuomiossa (asia T-148/89, Kok. 1995, s. II-0000) lukuun ottamatta Tréfilunion -tuomion 62, 79-83, 88-93 ja 154 kohtaa, joilla ei ole vastinetta tässä asiassa.