61977O0031

Yhdistetyissä asioissa 31/77 R ja 53/77 R,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään sen oikeudelliset neuvonantajat D. R. Gilmour ja M. van Ackere, prosessiosoite Luxemburgissa c/o komission oikeudellinen neuvonantaja Mario Cervino, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

hakijana,

vastaan

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään Assistant Treasury Solicitor William Henry Godwin, avustajinaan T. H. Bingham, Q. C. (Grays Inn), ja barrister P. G. Langdon Davies, (Inner Temple), prosessiosoite Luxemburgissa c/o John Steven Chick, Ison-Britannian suurlähetystö, 28 boulevard Royal,

vastaajana,

jossa pyydetään päätöstä välitoimista vastaajan määräämiseksi lopettamaan komission päätöksen rikkominen edellä mainittuja pääasioita koskevan menettelyn ajaksi,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti H. Kutscher, jaostojen puheenjohtajat A. M. Donner ja P. Pescatore sekä tuomarit J. Mertens de Wilmars, M. Sørensen, A. J. Mackenzie Stuart, A. O'Keeffe, G. Bosco ja A. Touffait,

julkisasiamies: H. Mayras,

kirjaaja: A. Van Houtte,

on antanut seuraavan

määräyksen

1 Yhteisöjen tuomioistuin on ottanut huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen ja kuullut julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen.

2 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on 20.1.1977 ilmoittanut komissiolle päätöksestään myöntää kansallisille sikojen kasvattajille väliaikaista tukea 31.1.1977 lähtien sellaisena avustuksena, joka on suuruudeltaan viisi ja puoli pennyä teuraskilolta.

3 Komissio, joka on katsonut, että tämä avustus ei ETY:n perustamissopimuksen 92 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille, on pannut vireille 93 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätyn menettelyn ja ilmoittanut asiasta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle 25.1.1977.

4 Koska kyseinen hallitus on 93 artiklan 2 kohdan nojalla pyytänyt neuvostoa päättämään, että avustus on 92 artiklan määräyksistä poiketen yhteismarkkinoille soveltuva, vireille pantu menettely on voitu päättää vasta 15.2.1977, jolloin neuvosto hylkäsi pyynnön.

5 Komissio on 17.2.1977 (EYVL L 54, s. 39) päättänyt, että "Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan on välittömästi lakattava myöntämästä sikojen kasvattajille sellaista avustuksen muodossa olevaa tukea, jota koskevasta suunnitelmasta on ilmoitettu komissiolle 19.1.1977 päivätyllä kirjeellä".

6 Jäsenvaltio, jolle päätös osoitettiin ja joka oli jo myöntänyt tukea alun perin ilmoittamastaan päivämäärästä eli 31.1.1977 lähtien, on jatkanut tämän toimenpiteen soveltamista tästä päätöksestä huolimatta.

7 Komissio on asiassa 31/77 saattanut kanteellaan asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi 93 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla, jossa määrätään, että "jos kyseinen valtio ei noudata päätöstä asetetussa määräajassa, komissio tai mikä tahansa jäsenvaltio, jota asia koskee, voi 169 ja 170 artiklan määräyksistä poiketen saattaa asian suoraan yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi".

8 Perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ovat sellaiset jäsenvaltion myöntämät tuet, jotka vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa.

9 Perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa määrätään, että komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa.

10 Tässä samassa määräyksessä todetaan, että jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma ei 92 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille, se aloittaa viipymättä 93 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn.

11 Perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä täsmennetään, että jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.

12 Komissio on siis 25.1.1977, eli ennen 31.1.1977 lähtien sovellettavaksi ehdotetun toimenpiteen toteuttamista, ilmoittanut Yhdistyneelle kuningaskunnalle katsovansa toimenpiteen olevan yhteismarkkinoille soveltumaton ja panevansa tämän vuoksi vireille 93 artiklassa määrätyn menettelyn.

13 Vastaaja on kuitenkin toteuttanut kyseisen toimenpiteen ja jatkanut sen soveltamista huolimatta 17.2.1977 tehdystä komission päätöksestä ja siitä, että asia 31/77 oli saatettu yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

14 Yhdistynyt kuningaskunta on samanaikaisesti jättänyt asiaa 31/77 koskevan vastineen ja nostanut asiassa 53/77 kumoamiskanteen 17.2.1977 tehtyä päätöstä vastaan "toimivallan puuttumisen ja/tai perustamissopimuksen rikkomisen ja/tai harkintavallan väärinkäytön" perusteella.

15 Komissio on käsiteltävänä olevassa välitoimia koskevassa hakemuksessa pyytänyt päätöstä 186 artiklassa tarkoitetuista välitoimista Yhdistyneen kuningaskunnan määräämiseksi lopettamaan kyseisen päätöksen rikkomisen siihen saakka, kun komission ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisistä asiaa koskevista oikeuskysymyksistä päätetään edellä tarkoitetuissa asioissa annettavilla tuomioilla.

16 Valtion tukien yhteismarkkinoille soveltuvuuden valvonta on perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklassa järjestetty siten, että kaikki kansalliset toimenpiteet, joilla myönnetään tai muutetaan tällaista tukea, saatetaan komission tutkittaviksi ja että tällaisia toimenpiteitä ei voida toteuttaa ennen kuin komissio on tehnyt asiaa koskevan päätöksensä.

17 Edellä tarkoitetun 17.2.1977 tehdyn päätöksen aiheellisuuteen tai aiheettomuuteen puuttumatta on siis todettava, että Yhdistynyt kuningaskunta on toiminut vastoin tätä yhteismarkkinoiden toiminnan suojaamiseksi välttämätöntä järjestelmää toteuttaessaan riidanalaista tukea koskevat toimenpiteet 31.1.1977 lähtien.

18 Vaikka tämä jäsenvaltio on pitänyt tukitoimenpidettä yhteismarkkinoille soveltuvana ja komission päinvastaista päätöstä perustamissopimuksen sääntöjen vastaisena, tämä asiaintila ei kuitenkaan voinut antaa mahdollisuutta ohittaa 93 artiklan selkeitä sääntöjä ja toimia ikäänkuin kyseinen päätös olisi ollut oikeudellisesti mitätön.

19 Jotta ehkäistäisiin jäsenvaltioiden toimiminen tuomarina omassa asiassaan, on perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 173 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa mahdollistettu, että jäsenvaltiot voivat saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi kaikki ne tilanteet, joissa toimielimet rikkovat oikeutta, siten, että komission päätös 189 artiklan neljännen kohdan mukaisesti velvoittaa valtiota, jolle se on osoitettu, "kaikilta osiltaan", kunnes yhteisöjen tuomioistuin toisin päättää.

20 Perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen, jolla turvataan kyseisessä artiklassa käyttöön otettu valvontajärjestelmä, noudattamatta jättämisellä loukataan niin ilmeisesti tätä valvontajärjestelmää, että tämä noudattamatta jättäminen jo itsessään voi antaa aiheen 186 artiklan soveltamiselle.

21 Se, että komissio on alun perin yrittänyt korjata edellä kuvatun tilanteen turvautumatta yhteisöjen tuomioistuimeen, ei voi vaikuttaa tämän loukkauksen vakavuuteen ja siten estää 186 artiklan soveltamista.

22 Myöskään se seikka, että asiat 31/77 ja 53/77 käsitellään ja ratkaistaan lyhyen ajan kuluessa, ei voi poistaa tarvetta varmistaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja komission välinen ristiriita 17.2.1977 tehdyn päätöksen suhteen käsitellään perustamissopimuksessa määrättyjä edellytyksiä ja muotoja noudattaen.

23 Pyydetyllä välitoimella ei välttämättä ole peruuttamattomia vaikutuksia, sillä jos komission päätös kumotaan, Yhdistynyt kuningaskunta voi myöntää riidanalaisen tuen taannehtivasti.

24 Asiaa koskevat olosuhteet sekä erityisesti 93 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen noudattamatta jättäminen edellyttävät, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta on määrättävä viipymättä keskeyttämään 31.1.1977 lähtien toteuttamansa tukitoimenpiteen soveltaminen.

Oikeudenkäyntikulut

25 Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on tehnyt seuraavan välipäätöksen ja määrää:

1) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan on viipymättä keskeytettävä 31.1.1977 lähtien toteuttamansa tukitoimen- piteen soveltaminen.

2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.