This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 61965CJ0061
Judgment of the Court of 30 June 1966. # G. Vaassen-Göbbels (a widow) v Management of the Beambtenfonds voor het Mijnbedrijf. # Reference for a preliminary ruling: Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijf Heerlen - Netherlands. # Case 61-65.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 30 päivänä kesäkuuta 1966.
G. Vaassen-Göbbels (leski) v. Beambtenfonds voor het Mijnbedrijfin johto.
Heerlenin Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Asia 61/65.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 30 päivänä kesäkuuta 1966.
G. Vaassen-Göbbels (leski) v. Beambtenfonds voor het Mijnbedrijfin johto.
Heerlenin Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Asia 61/65.
Englannink. erityispainos I 00263
ECLI identifier: ECLI:EU:C:1966:39
*A9* Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijf, beslissing van 10/12/1965 (2035)
- Arbitrale Rechtspraak 1967 p.272-277
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 30 päivänä kesäkuuta 1966. - G. Vaassen-Göbbels (leski) v. Beambtenfonds voor het Mijnbedrijfin johto. - Heerlenin Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijfin esittämä ennakkoratkaisupyyntö. - Asia 61/65.
Oikeustapauskokoelma
Ranskank. painos sivu 00377
Hollannink. painos sivu 00258
Saksank. painos sivu 00584
Italiank. painos sivu 00408
Englannink. erityispainos sivu 00261
Tanskank. erityispainos sivu 00227
Kreikank. erityispainos sivu 00337
Portugalink. erityispainos sivu 00401
Espanjank. erityispainos sivu 00389
Ruotsink. erityispainos sivu 00263
Suomenk. erityispainos sivu 00263
Tiivistelmä
Asianosaiset
Oikeudenkäynnin kohde
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
1. Oikeudenkäyntimenettely - Ennakkoratkaisu - ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitettu kansallinen tuomioistuin - Yleisiä tuomioistuimia vastaavat viranomaiset - Toimivalta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi
2. Oikeudenkäyntimenettely - Ennakkoratkaisu - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Tulkinta
(ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla)
3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläiset - Sosiaalivakuutus - ETY:n neuvoston asetuksessa N:o 3 tarkoitettu lainsäädäntö - Muut määräykset - Käsitteet
(ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 1 artiklan b alakohta)
4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläiset - Sosiaalivakuutus - ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu erityisjärjestelmä - Tällaisen järjestelmän olemassaolon tarkastelu kansallisessa tuomioistuimessa - Asetusten N:o 3 ja N:o 4 säännösten soveltaminen tähän järjestelmään
(ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 2 artiklan 2 alakohta)
5. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläiset - Sosiaalivakuutus - ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 soveltaminen - Alankomaiden lainsäädäntö - Sairausvakuutukseen piiriin kuuluvat yleinen järjestelmä ja erityisjärjestelmät
(ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 liitteessä B oleva luku "Alankomaat")
6. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläiset - Sosiaalivakuutus - Alueellisiin ehtoihin ei voida vedota - Jäsenvaltion lainsäädännön nojalla eläkettä saavat ja näiden eläkkeensaajien jälkeenjääneet - Asuminen jonkin muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee - Vakuuttamisesta valinnaisessa vakuutusjärjestelmässä saatava etu turvattu
(ETY:n perustamissopimuksen 48-51 artikla; ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 4 artiklan 22 kohta)
7. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläiset - Sosiaalivakuutus - ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 22 artiklassa tarkoitettu luontoisetuus - Maksaminen hyväksyttävien kulujen korvaamisen muodossa
(ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 22 artikla)
1. Myös muu viranomainen kuin yleinen tuomioistuin voi tietyin edellytyksin olla perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitettu "tuomioistuin".
2. Katso tuomio asiassa 6/64, Kok. X, s. 1145, tiivistelmän 1 kohta.
3. Työntekijöiden ja heidän jälkeenjääneidensä sairausvakuutusta koskeva säännöstö, joka on yksityisoikeudellisen laitoksen antama ja täytäntöönpanema, on "muihin määräyksiin" kuuluvana osa asetuksen N:o 3 1 artiklan b alakohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettua "lainsäädäntöä" silloin, kun kyseisellä säännöstöllä täydennetään tai korvataan yleisen tai erityisen sosiaaliturvajärjestelmän perusteena olevia lakeja ja asetuksia.
4. ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu erityisjärjestelmä on selkeästi olemassa silloin, kun tietty työntekijäryhmä kuuluu julkisoikeuden nojalla erityiseen pakolliseen vakuutusjärjestelmään.
Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia, täyttyvätkö erityisjärjestelmän olemassaololle asetetut edellytykset.
Asetuksia N:o 3 ja N:o 4 sovelletaan erityisjärjestelmään kokonaisuudessaan, mukaan lukien mahdolliset säännökset entisten vakuutettujen ja heidän jälkeenjääneidensä vapaaehtoisesta ja valinnaisesta vakuuttamisesta.
5. ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 liitteessä B oleva luku "Alankomaat" sisältää sekä sosiaaliturvan sairausvakuutusta koskevan yleisen järjestelmän että erityisjärjestelmät.
6. ETY:n perustamissopimuksen 48-51 artiklan ja ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 tarkoituksena on muun muassa estää se, että sosiaaliturvan alalla työntekijöitä ja heidän jälkeenjääneitään vastaan vedotaan alueellisiin ehtoihin. Näin ollen ei ole asetuksen N:o 3 säännösten mukaista, että
laitos kieltäytyy myöntämästä sääntelemäänsä valinnaiseen sairausvakuutusjärjestelmään kuulumisesta aiheutuvaa etua jäsenvaltion lainsäädännön nojalla eläkettä saavalle työntekijälle tai työntekijän jälkeenjääneille sen vuoksi, että kyseinen eläkkeen saaja asuu toisen jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa kyseinen laitos sijaitsee.
7. Asetuksen N:o 3 22 artiklaa sovelletaan myös sairaus-, hoito- ja lääkekuluja koskeviin etuuksiin, jotka myönnetään kustannusten korvauksen muodossa.
Asiassa 61/65,
jonka Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijf, Heerlen (Alankomaat), on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
G. Vaassen-Göbbels (leski), Bardenberg (Saksa),
vastaan
Beambtemfonds voor het Mijnbedrijfin johto, Heerlen (Alankomaat),
ennakkoratkaisun siirtotyöläisten sosiaaliturvasta annetun ETY:n neuvoston asetuksen N:o 3 (EYVL, 16.12.1958, s. 561) tulkinnasta,
I - Tulkintapyynnön tutkittavaksi ottaminen
Pääasian vastaaja väittää, että Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijf, jäljempänä 'Scheidsgerecht', ei ole ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitettu kansallinen tuomioistuin, joten tämän johdosta se ei voi kyseisen artiklan nojalla saattaa asiaa tuomioistuimen tulkittavaksi.
Scheidsgerecht on asianmukaisesti perustettu Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti ja siitä säädetään asetuksessa Reglement van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijf-nimisessä asetuksessa (RBFM), joka koskee Beambtenfondsin ja sen vakuutusasiakkaiden välisiä suhteita.
Alankomaiden työkyvyttömyyttä koskevan lain (Invaliditeitswet) mukaisesti kyseisessä laissa säädettyä pakollista vakuutusta ei sovelleta henkilöihin, joiden työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeet kuuluvat toisen järjestelmän piiriin, jonka tarkoituksena on korvata yleinen järjestelmä. Yleisen järjestelmän soveltaminen väistyy, kun toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat, että erityinen järjestelmä täyttää lain edellytykset ja tarjoaa riittävät vakuudet eläkkeiden maksamisesta. Vastaavia säännöksiä on sosiaaliturvan muillakin alueilla. Sekä Alankomaiden kaivosteollisuudesta vastaavan ministerin että sosiaali- ja terveysministerin on hyväksyttävä kyseinen asetus ja sen mahdolliset myöhemmät muutokset.
Kaivosteollisuudesta vastaavan ministerin velvollisuutena on nimittää Scheidsgerechtin jäsenet ja puheenjohtaja sekä vahvistaa sen työjärjestys.
Scheidsgerecht on pysyvä elin, jonka tehtävänä on käsitellä RBFM:n 89 pykälässä yleisellä tavalla määritellyt riita-asiat, ja sitä sitovat kontradiktorista menettelyä koskevat säännöt, jotka ovat vastaavanlaisia kuin yleisten tuomioistuinten toimintaa koskevat säännöt.
Edelleen julkisoikeudellisen laitoksen, Mijnindustrieraadin (kaivosteollisuuden neuvosto) antaman asetuksen nojalla RBFM:ssä tarkoitetut henkilöt ovat pakollisesti Beambtenfondsin jäseniä. Kyseiset henkilöt ovat itsensä ja vakuutuslaitoksensa välisissä riita-asioissa velvollisia käyttämään oikeusviranomaisena Scheidsgerechtiä, joka on puolestaan velvollinen soveltamaan oikeutta.
Sen selvittäminen, tarkoitetaanko ETY:n neuvoston asetuksessa N:o 3 RBFM:n kaltaisia säännöstöjä, on asetuksen tulkintaa, ja sitä on siten tarkasteltava Scheidsgerechtin esittämän ensimmäisen kysymyksen yhteydessä.
Tämän johdosta Scheidsgerechtiä on pidettävä 177 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena ja ennakkoratkaisupyyntö on otettava tutkittavaksi.
II - Pääasia
1. Scheidsgerechtin esittämä ensimmäinen kysymys
Scheidsgerecht pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan, onko RBFM:n II luvun säännöstö, joka koskee BFM:n johtamaa sairauskassaa, "lainsäädäntöä" asetuksen N:o 3 merkityksessä, kuuluuko kyseinen säännöstö kyseisen asetuksen liitteessä B olevan luvun "Alankomaat" i alakohtaan ja sovelletaanko kyseistä asetusta näin ollen edellä mainitussa säännöstössä tarkoitettuihin alankomaalaisten kaivosten työntekijöihin (muihin kuin varsinaisiin kaivostyöläisiin).
ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu perustamissopimuksen tulkinnasta ja yhteisön toimielinten säädösten pätevyydestä ja tulkinnasta, mutta sillä ei ole toimivaltaa soveltaa perustamissopimusta tai näitä säädöksiä johonkin tiettyyn tapaukseen.
Yhteisöjen tuomioistuimen on tämän vuoksi tuotava esiin Scheidsgerechtin esittämästä kysymyksestä viimeksimainitun tuomioistuimen ilmaisemat tosiseikat huomioon ottaen ainoastaan ne kohdat, jotka koskevat perustamissopimuksen ja asetuksen N:o 3 tulkintaa.
a) Kysymyksen tarkoituksena on ensinnäkin saada selville, voiko yksityisoikeudellisen laitoksen antama ja täytäntöönpanema, työntekijöiden ja näiden jälkeenjääneiden sairausvakuutusta koskeva säännöstö olla asetuksessa N:o 3 tarkoitettu lainsäädäntö.
Asetuksen N:o 3 1 artiklan b alakohdan mukaisesti "lainsäädännöllä tarkoitetaan jokaisen jäsenvaltion osalta lakeja, asetuksia ja muita määräyksiä, jotka liittyvät tämän asetuksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvan järjestelmiin ja aloihin", siis erityisesti sairausetuuksia koskeviin järjestelmiin ja aloihin.
Maininnalla "muut määräykset" pyritään selvästi kattamaan sellaiset sosiaaliturvan järjestelmät ja alat, joita sääntelevät muut laitokset kuin valtion viranomaiset ja jotka ovat tietyssä määrin autonomisia suhteessaan valtion viranomaisiin.
Asetuksen N:o 3 1 artiklan e alakohdan mukaisesti "laitoksella tarkoitetaan elintä tai viranomaista, joka on vastuussa koko lainsäädännön tai sen osan soveltamisesta".
Käsitteiden "elin" ja "viranomainen" rinnakkainasettelusta ilmenee, että asetuksessa N:o 3 tarkoitetaan myös yksityisoikeudellisten laitosten toimintaa säänteleviä muita määräyksiä, eikä yhdessäkään asetuksen N:o 3 säännöksessä nimenomaisesti suljeta pois yksityisoikeudellisia laitoksia.
Käsitettä "muut määräykset" sovelletaan sääntöihin, jotka ovat muodoltaan yksityisoikeudellisia ja joita yksityisoikeudelliset elimet soveltavat mutta jotka kuitenkin sopivat jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään sen vuoksi, että niiden tarkoituksena on täydentää tai korvata sosiaaliturvaa koskevia lakeja ja asetuksia.
Asetuksessa N:o 3 pyritään siihen, että asetuksen säännösten soveltamisen ulkopuolelle ei jätettäisi muiden kuin julkisten elinten johtamia järjestelmiä, jotka ainakin useassa jäsenvaltiossa kattavat huomattavan osan sosiaaliturva-alan järjestelyistä.
Pääasian vastaaja esittää kuitenkin, että nämä toteamukset eivät ole pitäviä sen vuoksi, että jos riita-asian kohteena olevaa säännöstöä ei olisi, henkilöt, joiden etua asia koskee, eivät kuuluisi yleisen sosiaaliturvajärjestelmän mukaisen pakollisen vakuutuksen piiriin. Tältä osin kyseistä säännöstöä ei voida pitää yleisen järjestelmän korvaavana järjestelmänä. Pääasian vastaaja väittää lisäksi, että kyseisiä toteamuksia ei voi soveltaa sellaisiin työntekijöiden jälkeenjääneisiin, joilla on ollut ainoastaan valinnainen vakuutus laitoksessa, jossa kyseisen työntekijän vakuutus oli ollut pakollinen.
Väite, jonka mukaan Vaassen olisi ollut yleisen sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella, ei ole asiaankuuluva, sillä asia, josta Scheidsgerecht on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen, koskee sitä, kuuluuko riita-asian kohteena oleva säännöstö asetuksen N:o 3 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun erityisjärjestelmän piiriin.
Tällainen järjestelmä on selvästi olemassa silloin, kun tietty työntekijäryhmä kuuluu julkisoikeuden nojalla erityiseen pakolliseen vakuutusjärjestelmään.
Pääasian vastaaja näyttää olevan tietoinen asiasta esittäessään vastineessaan toisaalta, että Alankomaiden kaikkien kaivostyöntekijöiden pakollinen vakuutus perustuu kaivosharjoittelijoiden ja -työntekijöiden työoloista 8.8.1952 annetun Mijnindustrieraadin asetuksen 33 pykälään (Nederlandse Staatscourant, 23.9.1952, N:o 185), ja toisaalta, että koska kyseessä on toimivaltaisen valtion viranomaisen antama asetus, asetus kuuluu julkisoikeuden piiriin.
Jos asia saatetaan, kuten tässä tapauksessa on tehty, perustamissopimuksen 177 ar
tiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tämän jälkeen kuitenkin tutkia, täyttyvätkö erityisjärjestelmän olemassaololle asetetut edellytykset siten, että erityisjärjestelmää koskevat muut määräykset sisältyvät asetuksen N:o 3 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettuun käsitteeseen "lainsäädäntö".
Kun erityisjärjestelmän olemassaolo on vahvistettu, asetuksia N:o 3 ja N:o 4 sovelletaan tähän järjestelmään kokonaisuudessaan, mukaan lukien mahdolliset säännökset entisten vakuutettujen ja heidän jälkeenjääneidensä vapaaehtoisesta ja valinnaisesta vakuuttamisesta.
b) Kysymyksensä toisessa osassa Scheidsgerecht pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan, sisältyykö kaivostyöntekijöille ja heidän jälkeenjääneilleen perustettu alankomaalainen sairausvakuutusjärjestelmä asetuksen N:o 3 liitteen B luvun "Alankomaat" i alakohtaan, jonka sanamuoto on seuraava: "Kaivostyöläisten sairausvakuutus (raha- ja luontoisetuudet sairaus- tai äitiystapauksissa)".
Pääasian vastaajan mukaan tähän olisi vastattava kieltävästi. Se esittää, että edellä tarkoitetun säännöksen flaaminkielisessä tekstissä käytetään "kaivostyöläisten" vastineena termiä "mijnwerkers", joka toisin kuin termi "werknemers", tarkoittaisi ainoastaan varsinaisia kaivostyöläisiä ja sulkisi pois muut kaivostyöntekijät.
Vaikka oletettaisiin, että termin "mijnwerkers" tulkinta olisi oikea, mikä on epäiltävää, pääasian vastaajan väite ei kuitenkaan ole hyväksyttävä. Asetuksen N:o 3 liitteen B luvun "Alankomaat" a alakohdassa mainitaan sairausvakuutus yleensä ja i alakohdassa kaivostyöntekijöiden sairausvakuutus. Täten jos sairausvakuutuksen erityisjärjestelmä, sellaisena kuin se on edellä määritelty, ei sisälly i alakohtaan, se sisältyy a alakohtaan, jota sovelletaan perustamissopimuksen 48-51 artiklan mukaisesti erotuksetta kaikkiin "työntekijöihin" ("Arbeitskräfte" ja "Arbeitnehmer"; "lavoratori"; "werknemers"; "travailleurs"; "workers"), joka käsitteenä kattaa myös muut kuin varsinaiset kaivostyöläiset.
Asetuksen N:o 3 liitteessä B oleva luku "Alankomaat" sisältää siis sekä sosiaaliturvan sairausvakuutusta koskevan yleisen järjestelmän että erityisjärjestelmät.
2. Scheidsgerechtin esittämä toinen kysymys
Toisella kysymyksellään, joka esitetään siinä tapauksessa, että vastaus ensimmäiseen kysymykseen olisi myöntävä, Scheidsgerecht pyytää yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan, onko työntekijän jälkeenjäänyt "oikeutettu asetuksen N:o 3 22 artiklassa tarkoitettuihin, kyseisen artiklan 2 kohdan lopussa täsmennettyihin etuuksiin",
- vaikka tämä asuisi jonkin muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa kyseinen sairausvakuutuslaitos on ja
- vaikka kyseisen laitoksen noudattamassa lainsäädännössä säädettäisiin ainoastaan jälkeenjääneen oikeudesta saada itselleen "vakuutus, joka kattaa oikeuden saada sairauskassasta maksettavaa korvausta toimenpiteistä, lääkkeistä ja hoidosta".
a) Ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ilmenee kysymyksen ensimmäisen osan osalta, että Scheidsgerecht haluaa tosiasiallisesti tietää, onko asetuksen N:o 3 vastaista, että laitos kieltäytyy myöntämästä työntekijän jälkeenjääneelle valinnaista sairausvakuutusta ainoastaan sen vuoksi, että tämä asuu jonkin muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa kyseinen laitos on.
Asetuksen N:o 3 22 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään sairausetuuksien maksamisesta "eläkkeen saajalle" yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla silloin, kun eläkkeen saaja asuu vakinaisesti sellaisen jäsenvaltion alueella, jossa ei ole yhtään hänen eläkkeestään vastuussa olevaa vakuutuslaitosta. Nämä säännökset käsittävät myös tapauksen, jossa sairausvakuutus välttämättä seuraa eläkeoikeutta eli tapauksen, jossa sairausvakuutus on eräässä mielessä välttämätön osa eläkejärjestelmää.
Säännöksissä oletetaan johdonmukaisesti, että sairausvakuutusjärjestelmään kuuluminen ei voi päättyä sen vuoksi, että etuuden saaja muuttaa asumaan johonkin toiseen maahan kuin siihen, jossa kyseisestä etuudesta vastuussa oleva laitos on. Tämä vahvistetaan asetuksen N:o 3 10 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaisesti "eläkkeitä ..., joihin on saavutettu oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai julistaa menetetyksi sen vuoksi, että etuuden saaja asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee".
Toisaalta 22 artiklassa ei ole nimenomaista mainintaa tapauksesta, jossa eläkkeen saajan vakuuttaminen sairausvakuutusjärjestelmässä olisi valinnaista. Tämän johdosta on tarpeen tarkastella, sovelletaanko artiklaa tästä huolimatta tällaisessa tapauksessa.
Asetuksen N:o 3 4 artiklan toisen kohdan mukaisesti sen säännöksiä sovelletaan "palkattujen tai ... verrattavissa olevien työntekijöiden jälkeenjääneisiin, jotka ovat yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia". Näiden säännösten yleisestä sanamuodosta ilmenee, että asetuksen soveltamista ei ole rajoitettu työntekijöihin tai heidän jälkeenjääneisiinsä, jotka ovat työskennelleet useissa jäsenvaltioissa tai jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet yhdessä jäsenvaltiossa ja samalla asuvat tai ovat asuneet jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Asetusta sovelletaan siten silloinkin, kun toiseen jäsenvaltioon on siirtynyt asumaan työntekijän jälkeenjäänyt, ei työntekijä itse. Tämä tulkinta noudattaa perustamissopimuksen 48-51 artiklan ja asetuksen N:o 3 tarkoitusta, joka on laajempi kuin siirtotyöläisen ahtaasti ymmärrettynä suojeleminen, eli estää se, että sosiaaliturvan alalla työntekijöitä ja heidän jälkeenjääneitään vastaan vedotaan alueellisiin ehtoihin.
Asetuksen N:o 3 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseistä asetusta sovelletaan erotuksetta "pakolliseen, vapaaehtoiseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutukseen". Kyseisen asetuksen 10 artiklan 2 kohdan ja sen liitteen E mukaisesti aina, kun asetuksen tarkoituksena on turvata kansallisen lainsäädännön alueelliset ehdot, asiasta mainitaan nimenomaisesti. Tästä aiheutuu, että silloinkin, kun työntekijän tai tämän eläkettä saavan jälkeenjääneen vakuuttaminen sairauden varalta on valinnaista, asetuksessa N:o 3 kielletään kansallista laitosta irtisanomasta vakuutusta sen vuoksi, että kyseinen henkilö muuttaa asumaan muuhun maahan kuin sellaiseen, jossa kyseinen laitos sijaitsee.
b) Tulkintapyynnön tarkoituksena on lisäksi selvittää, sovelletaanko 22 artiklaa, jossa viitataan ainoastaan "luontoisetuuksiin", myös sairaus-, hoito- ja lääkekustannuksia koskeviin, kulujen korvauksen muodossa maksettaviin etuuksiin.
Asetuksen N:o 3 III osaston 1 luvussa "sairaus, äitiys", johon kyseinen 22 artikla kuuluu, mainitaan sekä "luontoisetuudet" että "rahaetuudet" käsitteitä kuitenkaan määrittelemättä. On kuitenkin selvää, että käsite "luontoisetuus" ei sulje pois sitä, että tällainen etuus olisi etuudesta vastuussa olevan laitoksen maksama suoritus. Onkin luonnollista, että laitos suorittaa tällaisia maksuja tapauksissa, jotka asetuksen N:o 3 19 artiklan 5 kohdassa on nimenomaisesti luokiteltu "luontoissuorituksiksi", eli tapauksissa, jotka koskevat "proteeseja" ja "merkittäviä apuvälineitä". Toisaalta kyseisen 1 luvun säännöksissä ei eritellä sitä, maksetaanko etuudet asianomaiselle itselleen vai kolmansille. Asetuksen 18 artiklan perusteella on mahdollista päätellä, että "rahaetuudet" on pääasiallisesti tarkoitettu korvaamaan sairaan työntekijän palkan menetystä ja että ne liittyvät siis tapaukseen, joka on täysin erilainen kuin käsiteltävänä oleva tapaus.
Näiden syiden johdosta 22 artiklaa sovelletaan myös silloin, kun etuudet, joihin Scheidsgerecht viittaa, myönnetään kustannusten korvauksen muodossa.
Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle ETY:n komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattavaksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijfissä vireillä olevassa asiassa, minkä vuoksi tämän asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijfin 10.12.1965 tekemällä päätöksellä esittämät ennakkoratkaisukysymykset seuraavasti:
1) Työntekijöiden ja heidän jälkeenjääneidensä sairausvakuutusta koskeva säännöstö, joka on yksityisoikeudellisen laitoksen antama ja täytäntöönpanema, on "muihin määräyksiin" kuuluvana osa asetuksen N:o 3 1 artiklan b alakohdassa ja 4 artiklassa tarkoitettua "lainsäädäntöä" silloin, kun kyseisellä säännöstöllä täydennetään tai korvataan yleisen tai erityisen sosiaaliturvajärjestelmän perusteena olevia lakeja ja asetuksia.
2) Asetuksen N:o 3 liitteessä B olevaa lukua "Alankomaat" sovelletaan muiden kuin varsinaista kaivostyötä tekevien kaivostyöntekijöiden sairausvakuutusta koskeviin sosiaaliturvan yleisiin ja erityisiin järjestelmiin.
3) Asetuksen N:o 3 säännösten mukaista ei ole, että vakuutuslaitos kieltäytyy ottamasta sen sääntelemään valinnaiseen sairausvakuutusjärjestelmään jäsenvaltion lainsäädännön nojalla eläkettä saavaa työntekijää tai työntekijän jälkeenjäänyttä sen vuoksi, että kyseinen eläkkeen saaja asuu toisen jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa kyseinen laitos sijaitsee.
4) Asetuksen N:o 3 22 artiklaa sovelletaan myös sairaus-, hoito- ja lääkekuluja koskeviin etuuksiin, jotka myönnetään kustannusten korvauksen muodossa.
5) Scheidsgerecht van het Beambtenfonds voor het Mijnbedrijfin asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.