Sisällysluettelo

LYHENTEET

3

MÄÄRITELMÄT

3

JOHDANTO

4

I.

KESKEINEN AFRIKKALAISTA SIKARUTTOA KOSKEVA EU:N LAINSÄÄDÄNTÖ

4

II.

PIDETTÄVÄT SIKAELÄIMET

5

1.

Yleistä

5

2.

Lisätoimenpiteet pidettävissä sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja hävittämiseksi

5

2.1.

Tiedotus

6

2.2.

Bioturvaamistoimenpiteet

6

2.3.

Sikaeläinten pitäminen ulkona rajoitusvyöhykkeillä II ja III

6

2.4.

Virkaeläinlääkärien säännölliset käynnit9

6

2.5.

Rehua koskeva riskinarviointi

6

2.6.

Näytteenotto ja testaus

7

III.

LUONNONVARAISET SIKAELÄIMET

7

1.

Yleistä

7

2.

Lisätoimenpiteet luonnonvaraisissa sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja hävittämiseksi

8

2.1.

Syötitys

8

2.2.

Bioturvaamistoimenpiteet alueilla, joilla tautia esiintyy, ja metsästyksen aikana

8

2.3.

Keskeisten tietojen kerääminen

9

2.4.

Yhteistyö

9

2.5.

Valikoiva teurastus

9

2.6.

”Valkoisten vyöhykkeiden” perustaminen

9

2.7.

Aitaaminen

9

2.8.

Metsästys

10

2.9.

Passiivinen seuranta, johon sisältyvät kuolleiden luonnonvaraisten sikaeläinten etsintä ja ruhojen käsittely

10

2.10.

Rajoitettu pääsy tartuntavyöhykkeille

10

2.11.

Pitkäaikaista ruokintaa koskevat rajoitukset

10

2.12.

Näytteenotto ja testaus

11

2.13.

Ansapyynti

11

3.

Toimenpiteiden soveltaminen eri alueilla tai rajoitusvyöhykkeillä

11

3.1.

Toimenpiteet, joita voidaan toteuttaa alueilla, joilla ei esiinny afrikkalaista sikaruttoa ja jotka eivät rajoitu rajoitusvyöhykkeisiin

11

3.2.

Toimenpiteet, joita voidaan toteuttaa alueilla, joilla ei esiinny afrikkalaista sikaruttoa (ml. rajoitusvyöhyke I) ja jotka rajoittuvat afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteissä I ja II lueteltuihin rajoitusvyöhykkeisiin

12

3.3.

Toimenpiteet, joita uusilla tartuntavyöhykkeillä voidaan toteuttaa afrikkalaisen sikaruton hävittämiseksi

12

3.4.

Toimenpiteet, joita laajoilla tartuntavyöhykkeillä voidaan toteuttaa afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi

14

IV.

Afrikkalaisen sikaruton vuoksi tehtävää EU:n maantieteellistä aluejakoa koskevat periaatteet ja kriteerit

14

LIITTEET

Liite I –

Jäsenvaltioiden tiedotuskampanjoissakorostettavat keskeiset viestit

18

Liite II –

Metsästäjiltä ja sekä kaikilta luonnonvaraisten sikaeläinten ruhoja etsiviltä ja käsitteleviltä työntekijöiltä edellytettävä bioturvaamistoimenpiteet

21

Liite III –

Luonnonvaraisten sikaeläinten näytteenotto ja luonnonvaraisten sikaeläinten ruhojen poistaminen asianomaisissa jäsenvaltioissa

22

Liite IV –

Yhteenveto III luvussa esitetyistä luonnonvaraisiin sikaeläimiin liittyvistä suosituksista

23

LYHENTEET

Ab, vasta-aineet	Vasta-aineet
AHL, eläinterveyssäännöstö	Asetus (EU) 2016/429
ASF	afrikkalainen sikarutto
ASF-suuntaviivat	afrikkalaisen sikaruton ehkäisyä, torjuntaa ja hävittämistä unionissa koskevat suuntaviivat
ASFV, afrikkalainen sikaruttovirus	afrikkalainen sikaruttovirus
ASF-asetus	afrikkalaista sikaruttoa koskevista erityisistä taudintorjuntatoimenpiteistä ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 kumoamisesta annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2023/594 (1)
EFSA	Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen
ELISA	entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys
EU	Euroopan unioni
EURL	afrikkalaista sikaruttoa käsittelevä EU:n vertailulaboratorio (2)
EUVET	EU:n eläinlääkinnällinen kriisiryhmä (3)
FAO	Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö
GF-TADs	rajojen yli kulkeutuvien eläintautien torjuntaa käsittelevä maailmanlaajuinen ohjauskomitea (Global Framework for the Progressive Control of Transboundary Animal Diseases)
IPT	immunoperoksidaasitesti
NAP:t	afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen 56 artiklassa ja liitteessä IV säädetyt luonnonvaraisia sikaeläimiä koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi unionissa
WOAH	Maailman eläintautijärjestö
PAFF	pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea
PCR	polymeraasiketjureaktio
SGE on ASF, afrikkalaista sikaruttoa käsittelevä pysyvä asiantuntijaryhmä	afrikkalaista sikaruttoa käsittelevä pysyvä asiantuntijaryhmä

MÄÄRITELMÄT

Näissä suuntaviivoissa käytetään seuraavia määritelmiä:

Syötityksellä tarkoitetaan käytäntöä, jossa luonnonvaraisia sikaeläimiä houkutellaan pienellä rehumäärällä (esim. maissilla) tai muilla houkutteilla tietylle alueelle (määrätty alue, jolle sijoitetaan rehua tai muita houkutteita), jolla ne voidaan metsästää tai ottaa kiinni.

Valikoivalla teurastuksella tarkoitetaan luonnonvaraisten sikaeläinten lopettamista, jotta ruho voidaan hävittää ilman käsittelyä.

Ansapyynnillä tarkoitetaan luonnonvaraisten sikaeläinten pyydystämistä ansoilla.

Luonnonvaraisten sikaeläinten pitkäaikaisella ruokinnalla tarkoitetaan käytäntöä, jossa luonnonvaraisille sikaeläimille syötetään rehua pitkäkestoisesti tietyllä alueella, jotta kyseisten eläinten populaatio selviytyisi tai kasvaisi keinotekoisesti.

JOHDANTO

Afrikkalaisen sikaruton ehkäisyä, torjuntaa ja hävittämistä unionissa koskevat suuntaviivat, jäljempänä ’afrikkalaista sikaruttoa koskevat suuntaviivat’, ovat komission ja jäsenvaltioiden laatimia, eivätkä ne vaikuta sovellettavaan unionin lainsäädäntöön. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa sitovia tulkintoja unionin lainsäädännöstä.

Tässä asiakirjassa on tarkoitus antaa jäsenvaltioille ja/tai sidosryhmille ohjeita saatavilla olevista afrikkalaisen sikaruton ehkäisy-, torjunta- ja hävittämiskeinoista, jotta kyseisen taudin epidemiologiseen tilanteeseen voidaan reagoida EU:ssa ja koko maailmassa.

Näihin afrikkalaista sikaruttoa koskeviin suuntaviivoihin viitataan afrikkalaista sikaruttoa koskevassa asetuksessa (ASF-asetus):

—	johdanto-osan viides kappale (afrikkalaisen sikaruton vuoksi tehtävää EU:n maantieteellistä aluejakoa koskevat periaatteet ja kriteerit)

—	59 artiklan 3 kohdan b alakohta (afrikkalaista sikaruttoa koskevat kaikkien jäsenvaltioiden erityiset tiedotusvelvollisuudet)

—	liitteessä IV oleva c alakohta (vähimmäisvaatimukset luonnonvaraisia sikaeläimiä koskeville kansallisille toimintasuunnitelmille afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi unionissa).

Afrikkalaista sikaruttoa koskevissa suuntaviivoissa

—	annetaan tietoa voimassa olevista EU:n oikeussäännöistä

—	esitellään ja edistetään afrikkalaisen sikaruton hallintaa koskevia parhaita käytäntöjä

—	annetaan neuvoja unionissa toteutettavista afrikkalaisen sikaruton ehkäisyä, torjuntaa ja hävittämistä koskevista erityistoimenpiteistä (joista ei säädetä EU:n lainsäädännössä)

—	vahvistetaan afrikkalaisen sikaruton vuoksi tehtävää EU:n maantieteellistä aluejakoa koskevat periaatteet ja kriteerit.

Afrikkalaista sikaruttoa koskevat suuntaviivat voidaan tarvittaessa sovittaa jäsenvaltioiden tai alueiden tarpeisiin, jotta voidaan käsitellä kunkin jäsenvaltion suorittamissa riskinarvioinneissa (4) määriteltyjä eritasoisia riskejä ja ottaa huomioon toimivaltaisten eläinlääkintäviranomaisten ja muiden viranomaisten rakenne, kansallinen lainsäädäntö sekä muut kansallisen tai paikallisen tason erityispiirteet.

Afrikkalaista sikaruttoa koskevien suuntaviivojen laadinta ja ajan tasalla pitäminen perustuvat

—	kansainvälisiin standardeihin (5)

—	(ensisijaisesti EFSAn (6) esittämiin) tieteellisiin arviointeihin

—	jäsenvaltioiden ja muiden valtioiden parhaisiin käytäntöihin ja kokemuksiin sekä EUVETin missioihin ja suosituksiin

—	muihin merkityksellisiin tietoihin.

I.   KESKEINEN AFRIKKALAISTA SIKARUTTOA KOSKEVA EU:N LAINSÄÄDÄNTÖ

Merkityksellisin afrikkalaisen sikaruton ehkäisyä, torjuntaa ja hävittämistä koskeva unionin lainsäädäntö on koottu seuraavaan taulukkoon:

Nro	Nimike	Säädöksen päätavoite	Huomautuksia
1.	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429  (7), annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”)	Unionissa otetaan käyttöön eläinten terveyttä koskeva horisontaalinen säädöskehys.	”Eläinterveyssäännöstö” Linkki komission verkkosivustolla oleviin lisätietoihin: https://ec.europa.eu/food/animals/health/regulation_fi Komissio on antanut useita delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä (8), jotta uusia sääntöjä voidaan soveltaa.
2.	Komission delegoitu asetus (EU) 2020/687  (9), annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien sääntöjen osalta	Asetuksessa säädetään virallisen tautiepäilyn tai -vahvistuksen yhteydessä toteutettavista toimenpiteistä, rajoitusvyöhykkeiden (suoja-/valvontavyöhykkeiden) ja tartuntavyöhykkeiden perustamisesta, kielloista sekä tällaisilta alueilta pois suuntautuvia luvan saaneita siirtoja koskevista edellytyksistä.	Taudin ehkäisyä ja torjuntaa koskevat täydentävät säännöt Linkki komission verkkosivustolla oleviin lisätietoihin: https://ec.europa.eu/food/animals/animal-diseases/diseases-and-control-measures_fi
3.	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2023/594 (10), annettu 16 päivänä maaliskuuta 2023, afrikkalaista sikaruttoa koskevista erityisistä taudintorjuntatoimenpiteistä ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 kumoamisesta	Asetuksessa säädetään afrikkalaista sikaruttoa koskevista erityisistä taudintorjuntatoimenpiteistä (afrikkalaista sikaruttoa koskevat EU:n vyöhykejakotoimenpiteet), esitetään unionin tason luettelo rajoitusvyöhykkeistä I, II ja III (liite I) ja rajoitusvyöhykkeistä, jotka koostuvat suoja- ja valvontavyöhykkeistä, ja tartuntavyöhykkeistä (liite II) sekä säädetään tiettyjä pitopaikkoja koskevista yhdenmukaistetuista bioturvaamistoimenpiteistä (liite III) ja vähimmäisvaatimuksista, joita sovelletaan afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen 56 artiklassa ja liitteessä IV säädettyihin luonnonvaraisia sikaeläimiä koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi unionissa, jäljempänä ’kansalliset toimintasuunnitelmat’ (liite IV).	Afrikkalaista sikaruttoa koskevat erityiset torjuntatoimenpiteet (afrikkalaista sikaruttoa koskevat unionin vyöhykejakotoimenpiteet) Linkki komission verkkosivustolla oleviin lisätietoihin: https://ec.europa.eu/food/animals/animal-diseases/control-measures/asf_fi

II.   PIDETTÄVÄT SIKAELÄIMET

1.   Yleistä

Toimenpiteistä, jotka on toteutettava pidettävissä sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja hävittämiseksi, säädetään I jaksossa mainitussa EU:n lainsäädännössä.

2.   Lisätoimenpiteet pidettävissä sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja hävittämiseksi

Afrikkalaista sikaruttoa koskevissa suuntaviivoissa annetaan ohjeita siitä, miten pidettävissä sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisy-, torjunta- ja hävittämistoimenpiteiden täytäntöönpanoa voidaan parantaa, ja nämä ohjeet on otettava tarvittaessa huomioon.

2.1.   Tiedotus

Eläinterveyssäännöstössä säädettyjen yleisten velvollisuuksien lisäksi afrikkalaista sikaruttoa koskevassa asetuksessa säädetään seuraavista erityisvelvollisuuksista:

—	asianomaisten jäsenvaltioiden erityiset tiedotus- ja koulutusvelvollisuudet (afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen 57 ja 58 artikla)

—	kaikkien jäsenvaltioiden erityiset tiedotusvelvollisuudet (afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen 59 artikla).

Suuntaviivojen liitteessä I käsitellään eri kohdeyleisöille sovitettuja keskeisiä viestejä ja viestintästrategioita. Ne voivat muodostaa lähtökohdan kaikkien jäsenvaltioiden kansallisille tiedotuskampanjoille.

Eri maissa käytettäviä afrikkalaista sikaruttoa koskevia viestintämateriaaleja on saatavilla myös afrikkalaista sikaruttoa Euroopassa käsittelevän pysyvän asiantuntijaryhmän verkkosivustolla (11) (GF-TADs-aloite).

2.2.   Bioturvaamistoimenpiteet

Asetuksessa (EU) 2016/429 säädetään bioturvaamisen yleisestä käsitteestä ja määritelmästä, ja se sisältää tiettyjä bioturvaamiseen liittyviä horisontaalisia säännöksiä (12).

Afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa ja liitteessä III säädetään asianomaisissa jäsenvaltioissa rajoitusvyöhykkeillä I, II ja III sijaitseviin pidettävien sikaeläinten pitopaikkoihin sovellettavista tehostetuista bioturvaamistoimenpiteistä, jotka on toteutettava, kun on kyse tiettyjen lähetysten siirroista, joihin toimivaltainen viranomainen on antanut luvan afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen mukaisesti.

Afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteessä III säädettyjä bioturvaamistoimenpiteitä olisi edistettävä kaikissa jäsenvaltioissa, ja niitä voidaan soveltaa myös muihin pidettävien sikaeläinten pitopaikkoihin (joilla ei ole kyseisen asetuksen mukaisia velvollisuuksia) (paitsi tarvittaessa teurastamoihin) afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja hävittämiseksi.

2.3.   Sikaeläinten pitäminen ulkona rajoitusvyöhykkeillä II ja III

Afrikkalaisen sikaruttoviruksen tartuntariskin vuoksi suositellaan, että sikaeläinten pitämistä ulkona rajoitetaan ainakin rajoitusvyöhykkeillä II ja III. Toimivaltaisen viranomaisen suorittaman riskinarvioinnin perusteella toimivaltainen viranomainen voi päättää sikaeläinten pitämisestä ulkona rajoitusvyöhykkeillä II ja III tapauskohtaisesti (13) seuraavien seikkojen perusteella:

—	asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet (esim. kaksinkertainen aita tai yksinkertainen kiinteä aita)

—	riippumattomien ja objektiivisten bioturvaamista koskevien arviointien säännöllinen täytäntöönpano tiloilla tai muissa pitopaikoissa (esim. suljetuissa pitopaikoissa, ml. eläintarhat) käyttämällä kattavia, vakiintuneiden ohjeiden mukaisia menetelmiä

—	tarvittaessa ulkosikatilojen mahdollinen arviointi tai hyväksyminen niiden bioturvallisuusriskin perusteella toimivaltaisten viranomaisten hallinnoimassa virallisessa järjestelmässä.

2.4.   Virkaeläinlääkärien säännölliset käynnit

Afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen 16 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään säännöllisten käyntien tiheydestä pitopaikoissa, joilta tiettyjen lähetysten siirrot rajoitusvyöhykkeillä ja niiden ulkopuolelle ovat sallittuja. Virkaeläinlääkärien olisi käytävä säännöllisesti myös pitopaikoissa, joissa sikaeläimiä pidetään ainoastaan omaa kulutusta varten, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suorittaman afrikkalaiseen sikaruttoon keskittyvän riskinarvioinnin perusteella ja asiaa koskevan EU:n lainsäädännön mukaisesti.

2.5.   Rehua koskeva riskinarviointi

Rehua pidetään pienempänä riskinä (14) kuin useita muita tartuntareittejä (esim. kosketuksissa oleminen tartunnan saaneisiin eläviin eläimiin ja ruokinta elintarvikejätteellä). EFSA on määrittänyt joitakin rehutyyppejä, joiden kautta afrikkalainen sikarutto voi levitä sikojen pitopaikkaan etenkin alueilla, joilla luonnonvaraisilla sikaeläimillä esiintyy tartuntoja, mutta muut riskireitit, kuten elävien kotieläiminä pidettävien sikojen siirtäminen, sikaeläinperäisistä tuotteista koostuvan elintarvikejätteen syöttäminen tai luonnonvaraisten sikaeläinten ja pidettävien sikaeläinten välisten kontaktien salliminen, edellyttävät riskinhallintaa todennäköisemmin.

Paikallisesti tuotettu heinä, olki tai vilja, joka on kerätty alueelta, jolla luonnonvaraisilla sikaeläimillä esiintyy afrikkalaista sikaruttoa, samanlaiselta alueelta peräisin olevien maatalousvälineiden käyttö tai tuorerehun antaminen sioille on määritelty kotieläiminä pidettävien sikojen mahdollisiksi afrikkalaisen sikaruton tartunnan lähteiksi etenkin pitopaikoissa, joissa sikaeläimiä pidetään omaa kulutusta varten.

Rehualan toimijoiden olisi otettava asianmukaisesti käyttöön tehokkaita jäljitettävyysjärjestelmiä ja bioturvaamistoimenpiteitä, joilla varmistetaan rehujen ainesosien turvalliset toimitukset, jotta voidaan torjua afrikkalaisen sikaruttoviruksen tarttumiseen liittyviä riskejä.

Afrikkalaisen sikaruton esiintymisalueilta peräisin olevien rehutuotteiden ja virike- tai kuivikemateriaalien varastoinnilla (yli 0 oC:n lämpötilassa) ennen käyttöä voidaan tarvittaessa heikentää afrikkalaisen sikaruttoviruksen selviytymismahdollisuuksia matriisissa. Erityistilanteissa toimivaltaisen viranomaisen olisi harkittava asiaankuuluvia desinfiointi- ja varastointiprosesseja (esim. varastointiaika, käsittely ja lämpötila), jotka vähentävät mahdollista viruksen aiheuttamaa saastumista rehussa, jota siirretään afrikkalaisen sikaruton esiintymisalueilta alueille, joilla ei esiinny tartuntoja.

Jos paikallisesti korjatun viljan, nurmen ja oljen katsotaan aiheuttavan riskin (asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suorittaman riskinarvioinnin perusteella) vallitsevissa paikallisissa olosuhteissa (etenkin pitopaikoissa, joissa sikaeläimiä pidetään omaa kulutusta varten), toimivaltaisen viranomaisen olisi harkittava seuraavia toimenpiteitä:

a)	Kielletään pidettävien sikaeläinten ruokkiminen tuoreella ruoholla tai viljalla (15), ellei sitä ole käsitelty afrikkalaisen sikaruttoviruksen inaktivoimiseksi tai varastoitu luonnonvaraisten sikaeläinten ulottumattomissa vähintään 30 päivän ajan ennen käyttöä.

b)	Kielletään olkien (16) käyttö pidettävien sikaeläinten pehkuina, ellei niitä ole käsitelty afrikkalaisen sikaruttoviruksen inaktivoimiseksi tai varastoitu luonnonvaraisten sikaeläinten ulottumattomissa vähintään 90 päivän ajan ennen käyttöä.

2.6.   Näytteenotto ja testaus

Pidettävien sikaeläinten näytteenottoa ja testausta afrikkalaisen sikaruton varalta koskevista vaatimuksista säädetään I jaksossa mainitussa EU:n lainsäädännössä.

Jos pidettäviä sikaeläimiä teurastetaan omaa kulutusta varten samassa pitopaikassa, afrikkalaista sikaruttoa koskevaa näytteenottoa ja testausta olisi suoritettava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti ainakin rajoitusvyöhykkeillä.

Näytteenoton, tekniikkojen, validoinnin ja diagnoosimenetelmien tulkinnan on oltava komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 (17) 6 artiklan mukaisia, ja niissä on tarvittaessa otettava huomioon myös

—	EURL:n verkkosivustolla olevat ohjeet (18) ja

—	maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevä Maailman eläintautijärjestön (WOAH) käsikirja (19).

III.   LUONNONVARAISET SIKAELÄIMET

1.   Yleistä

Toimenpiteistä, jotka on toteutettava luonnonvaraisissa sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja hävittämiseksi, säädetään I jaksossa mainitussa EU:n lainsäädännössä.

Luonnonvaraisilla sikaeläimillä on merkittävä rooli afrikkalaisen sikaruton leviämisessä ja säilymisessä. Näissä suuntaviivoissa suositeltavaa luonnonvaraisten sikaeläinten asianmukaista hallintaa (20) edellytetään

—	alueilla, joilla tautia ei esiinny, jolloin keskitytään parhaisiin ehkäisemiskäytäntöihin, varhaiseen havaitsemiseen ja afrikkalaisen sikaruton mahdolliseen esiintymiseen varautumiseen ja

—	alueilla, joilla tautia jo esiintyy, jolloin pyritään torjumaan tautia ja hävittämään se.

Luonnonvaraisten sikaeläinten määrää pidetään kaikkein vaikuttavimpana riskitekijänä tarkasteltaessa afrikkalaisen sikaruton esiintymistä kyseisissä eläimissä. Toteuttamalla ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä luonnonvaraisten sikaeläinten populaatioiden pienentämiseksi ja vakauttamiseksi ennen afrikkalaisen sikaruton taudin leviämistä autetaan vähentämään sekä i) todennäköisyyttä populaation altistumiseen afrikkalaiselle sikarutolle että ii) mahdollisten hätätoimien (esim. ruhojen poistamisen) tarvetta, jos afrikkalainen sikarutto leviää.

Jäsenvaltioiden olisi harkittava luonnonvaraisten sikaeläinten hallintaa koskevaa pitkän aikavälin lähestymistapaa kansallisten toimintasuunnitelmien perusteella.

2.   Lisätoimenpiteet luonnonvaraisissa sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja hävittämiseksi

Afrikkalaista sikaruttoa koskevissa suuntaviivoissa annetaan täydentäviä tietoja ja ohjeita siitä, miten luonnonvaraisissa sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisy-, torjunta- ja hävittämistoimenpiteiden täytäntöönpanoa voidaan parantaa, ja nämä tiedot ja ohjeet on otettava tarvittaessa huomioon.

Afrikkalaisen sikaruton ehkäisyyn, torjuntaan ja hävittämiseen liittyvät toimenpiteet voivat vaihdella (tarvittaessa lainsäädännön sallimissa rajoissa), ja ne on sovitettava kunkin alueen tai vyöhykkeen tarpeisiin. Tällaisten toimenpiteiden on perustuttava seuraaviin:

—	taudin kehittymisaika alueella tai vyöhykkeellä (tartunnan eri vaiheet voidaan tunnistaa afrikkalaisen sikaruton varhaista havaitsemista luonnonvaraisissa sikaeläimissä koskevalla jatkuvalla passiivisen seurannan järjestelmällä yhdistettynä ammuttujen luonnonvaraisten sikaeläinten testaukseen)

—	olemassa olevan populaation dynamiikka sekä luonnonvaraisten sikaeläinten jakautuminen ja määrä

—	luonnollisten tai keinotekoisten esteiden olemassaolo

—	ympäristöön ja ilmastoon liittyvät erot

—	maatalouskäytännöt.

Afrikkalaista sikaruttoa koskevissa suuntaviivoissa käsitellään niiden 4.1–4.14 kohdassa esitettyjä luonnonvaraisissa sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseen, torjumiseen ja hävittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Afrikkalaista sikaruttoa koskevien suuntaviivojen liitteessä IV esitetään yhteenveto näistä toimenpiteistä.

2.1.   Syötitys

Syötitystä ei saisi käyttää luonnonvaraisten sikaeläinten ravinnon lähteenä niiden populaation ylläpitämiseksi (esim. talvella).

Kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on suorittanut afrikkalaisen sikaruton mahdollista kulkeutumista tai leviämistä koskevan riskinarvioinnin ja ottanut huomioon mahdollisuuden soveltaa riskin vähentämistä koskevia lisätoimenpiteitä, se voi päättää syötitykseen sallittavista rehumääristä ottaen huomioon seuraavat seikat:

—	afrikkalaisen sikaruton epidemiologinen tilanne jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä

—	jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä olemassa olevaa luonnonvaraisten sikaeläinten populaatiota koskevat tiedot ja

—	jäsenvaltion tai vyöhykkeen metsästyskäytännöt.

2.2.   Bioturvaamistoimenpiteet alueilla, joilla tautia esiintyy, ja metsästyksen aikana

Luonnonvaraisiin sikaeläimiin liittyviä bioturvaamistoimenpiteitä olisi tehostettava jäsenvaltioissa, ja niissä olisi noudatettava GF-TADs-aloitteessa laadittua käsikirjaa ” African swine fever in wild boar – ecology and biosecurity ” (afrikkalainen sikarutto villisioissa – ekologia ja bioturvaaminen) (21), erityisesti

—	5 lukua, jossa käsitellään bioturvaamista metsissä, joissa esiintyy tartuntoja

—	6 lukua, jossa käsitellään bioturvaamista metsästyksen aikana.

Bioturvaamista koskevat vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan metsästäjiin sekä kaikkiin luonnonvaraisten sikaeläinten ruhoja etsiviin ja käsitteleviin työntekijöihin, esitetään afrikkalaista sikaruttoa koskevien suuntaviivojen liitteessä II.

2.3.   Keskeisten tietojen kerääminen

Tekemällä luonnonvaraisille sikaeläimille afrikkalaisen sikaruton testejä jäsenvaltioissa saadaan arvokasta tietoa afrikkalaisen sikaruton epidemiologisesta tilanteesta ja kehittymisestä. Afrikkalaisen sikaruton ehkäisyyn, torjuntaan ja hävittämiseen liittyviä konkreettisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa mukauttaa tällä tavoin saatujen tietojen ja muiden merkityksellisten tietojen avulla.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi kerättävä ja tarvittaessa toimitettava afrikkalaista sikaruttoa koskevia epidemiologisia tietoja ja kyseistä tautia koskevia muita merkityksellisiä tietoja EFSAlle (22). Tällaisen tietojenvaihdon avulla saadaan tieteellistä tietämystä afrikkalaisesta sikarutosta (23), jotta voidaan toteuttaa riskiin perustuvaa lähestymistapaa ja tehdä hallintaa koskevia päätöksiä.

2.4.   Yhteistyö

Luonnonvaraisten sikaeläinten hallinta edellyttää toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien, kuten metsänhoitoyhdistysten, ympäristöviranomaisten ja metsästäjien, välistä yhteistyötä. Toimivalla, tehokkaalla yhteistyöllä on olennainen merkitys afrikkalaisen sikaruton ehkäisemisen, varhaisen havaitsemisen, torjumisen ja hävittämisen kannalta. Näiden suuntaviivojen johdosta toteutettavissa toimenpiteissä on noudatettava asiaa koskevaa EU:n ja/tai jäsenvaltioiden ympäristö-, metsästys- ja eläinlääkintälainsäädäntöä sekä luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevia vaatimuksia. Toimenpiteiden tieteellistä perustaa, vaikutusta ja tehokkuutta on arvioitava asianmukaisesti.

Eri maissa käytettäviä afrikkalaista sikaruttoa koskevia tiedotusmateriaaleja parhaine käytäntöineen on saatavilla myös afrikkalaista sikaruttoa Euroopassa käsittelevän pysyvän asiantuntijaryhmän verkkosivustolla (24) (GF-TADs-aloite).

2.5.   Valikoiva teurastus

Valikoivaa teurastusta olisi harkittava luonnonvaraisten sikaeläinten populaation pienentämiseksi etenkin uusilla tartuntavyöhykkeillä tai riskialueilla.

2.6.    ”Valkoisten vyöhykkeiden” perustaminen

Afrikkalaisen sikaruton torjuntaan kuuluvat sikaeläinten populaation vähentämistoimet, kuten ennalta ehkäisevä valikoiva teurastus tai tarvittaessa metsästys rajatuilla vyöhykkeillä, joita kutsutaan valkoisiksi vyöhykkeiksi (25). Tiettyjen jäsenvaltioiden aiemmat kokemukset vahvistavat, että tällaisten valkoisten vyöhykkeiden perustaminen voi olla tehokas väline rajoitettaessa taudin leviämistä luonnonvaraisten sikaeläinten populaatiossa. ”Valkoisia vyöhykkeitä” voidaan perustaa alueelle, jonka maantieteellinen sijainti on afrikkalaisen sikaruton sellaisen rajoitusvyöhykkeen vieressä tai sisällä, jolla afrikkalainen sikaruttovirus kiertää luonnonvaraisissa sikaeläimissä. Erilaisia toimenpiteitä (esim. aitaaminen sekä pitopaikan merkittävä ja nopea tyhjentäminen luonnonvaraisista sikaeläimistä) olisi sovellettava samanaikaisesti ”valkoisilla vyöhykkeillä”, jotta afrikkalaisen sikaruton leviäminen voidaan pysäyttää.

2.7.   Aitaaminen

Luonnonvaraisten sikaeläinten populaatio voidaan tarvittaessa eristää aitaamalla, jotta afrikkalaista sikaruttoa voidaan ehkäistä ja torjua tai se voidaan hävittää etenkin uusilla tartuntavyöhykkeillä (tavoitteena hävittää afrikkalainen sikarutto). Aitaamista olisi käytettävä rajoitetuilla keskustartunta-alueilla luonnonvaraisten sikaeläinten ennalta ehkäisevän valikoivan teurastuksen käyttöön ottamiseksi rajatulla vyöhykkeellä (”valkoinen vyöhyke”), jotta voidaan rajoittaa tai hidastaa luonnonvaraisten sikaeläinten siirtymistä uusilta tartunta-alueilta alueille, joilla ei ole esiintynyt tartuntoja, yhdistettynä muihin afrikkalaisen sikaruton leviämisen pysäyttämiseksi tai hidastamiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin (esim. metsästys, ”valkoiset vyöhykkeet” ja ansapyynti). Tietyn alueen paikallisten olosuhteiden ja afrikkalaisen sikaruton epidemiologisen tilanteen mukaan voidaan käyttää erityyppisiä aitoja (esim. kiinteä aita tai sähköaita), ja tässä yhteydessä on otettava huomioon seuraavat seikat (26):

—	Mitään sähköaitamallia ei voida pitää laajassa mittakaavassa täysin varmana luonnonvaraisten sikaeläinten esteenä pidemmällä aikavälillä.

—

EFSA on aiemmin todennut, ettei ole näyttöä suurten aitojen tehokkuudesta luonnonvaraisten sikaeläinten leviämisen estämisessä. Jäsenvaltioiden uusia kokemuksia rajoitettujen keskustartunta-alueiden aitaamisesta voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon (afrikkalaisen sikaruton leviämisen rajoittamiseen tai pysäyttämiseen liittyvänä toimenpiteenä).

—

Useissa tutkimuksissa, jotka koskevat hajukarkotteiden käyttöä luonnonvaraisten sikaeläinten poissa pitämiseksi, on saatu erilaisia tuloksia (useissa asiaa koskevassa EFSAn raportissa mainituissa kokeissa karkotteella ei voitu osoittaa olevan mitään vaikutusta luonnonvaraisten sikaeläinten alueelle pääsyyn tai satovahinkoihin).

Luonnollisia esteitä, kuten suuria jokia tai salmia, voidaan tarvittaessa hyödyntää rajoitusvyöhykkeiden määrittelyssä, sillä on osoittautunut, että ne vähentävät tietyissä tilanteissa tehokkaasti – mutta eivät täysin estä – luonnonvaraisten sikaeläinten siirtymisiä.

2.8.   Metsästys

Metsästäjiä olisi koulutettava kaikissa jäsenvaltioissa, jotta he tietävät afrikkalaisesta sikarutosta aiheutuvat riskit ja parhaat käytännöt, jos löydetään kuolleita luonnonvaraisia sikaeläimiä tai jos on muita epäilyjä afrikkalaisen sikaruton tapauksesta.

Metsästyskäytäntöjä olisi mukautettava taudin epidemiologiseen kehitykseen, koska ne vaikuttavat luonnonvaraisten sikaeläinten populaatioihin. Täydentäviä teknisiä metsästysvälineitä voidaan käyttää EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti näissä afrikkalaista sikaruttoa koskevissa suuntaviivoissa ja kansallisissa toimintasuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tarvittaessa on varmistettava, että asianomaiset viranomaiset ja sidosryhmät tekevät tiivistä yhteistyötä (27), etenkin jos metsästyksen hallinta afrikkalaisen sikaruton yhteydessä ei kuulu jäsenvaltion toimivaltaisen eläinlääkintäviranomaisen toimivaltaan.

2.9.    Passiivinen seuranta, johon sisältyvät kuolleiden luonnonvaraisten sikaeläinten etsintä ja ruhojen käsittely  (28)

Passiivinen seuranta (myös yhdistettynä kuolleiden luonnonvaraisten sikaeläinten aktiiviseen etsintään) on tehokkain väline afrikkalaisen sikaruton havaitsemisessa ja sen leviämisen seuraamisessa. Näytteenottoa kuolleiden luonnonvaraisten sikaeläinten ruhoista ja niiden testausta on siksi edistettävä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ruhojen etsintään uusilla tartuntavyöhykkeillä ja niiden läheisyydessä.

Yleensä ensimmäisenä löytyneet ruhot eivät välttämättä ole kyseisen alueen ensimmäiset tautitapaukset. Passiivista seurantaa (vanhimpien ruhojen tunnistamiseksi ja paikantamiseksi) ja kaikkien ruhojen testausta on siksi tehostettava etenkin uusilla tartuntavyöhykkeillä ja niiden läheisyydessä.

2.10.   Rajoitettu pääsy tartuntavyöhykkeille

Tartuntavyöhykkeille (etenkin uusille tartuntavyöhykkeille, joilla afrikkalainen sikarutto pyritään hävittämään mahdollisimman pian) pääsyä olisi rajoitettava asianmukaisesti, koska afrikkalainen sikarutto voi tarttua esimerkiksi ihmisten, välineiden ja ajoneuvojen kautta. Toimivaltaisen viranomaisen on hallinnoitava tällaisia rajoituksia riskinarvioinnin perusteella ja ottaen huomioon paikalliset erityisolot ja -olosuhteet.

2.11.   Pitkäaikaista ruokintaa koskevat rajoitukset

Luonnonvaraisten sikaeläinten pitkäaikaista ruokintaa olisi rajoitettava jäsenvaltioissa, jotta luonnonvaraisten sikaeläinten populaation selviytymistä ja keinotekoista kasvua voidaan tarvittaessa rajoittaa tai vähentää.

Luonnonvaraiset sikaeläimet eivät saa päästä muiden luonnonvaraisten lajien (esim. luonnonvaraisten märehtijöiden) ruokintapaikoille tai ruokintalaitteille, eikä niiden ravinto (esim. heinä) saisi houkutella luonnonvaraisia sikaeläimiä.

Erityistilanteissa toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin jälkeen harkita luonnonvaraisten sikaeläinten pitkäaikaisen ruokinnan sallimista rajoitetun ajan, jotta luonnonvaraiset sikaeläimet voidaan rajata uudelle tartuntavyöhykkeelle, kun lyhyen ja keskipitkän aikavälin tavoitteena on hävittää afrikkalainen sikarutto kyseiseltä vyöhykkeeltä.

2.12.   Näytteenotto ja testaus

Kuolleiden luonnonvaraisten sikaeläinten näytteenoton ja testauksen olisi perustuttava

—	toimivaltaisen viranomaisen suorittamaan riskinarviointiin ja

—	passiiviseen seurantaan.

Löydetyt ruhot sekä valikoiden teurastetut (esim. uudella tartuntavyöhykkeellä tai ”valkoisella vyöhykkeellä”) ja sairaat luonnonvaraiset sikaeläimet on tarvittaessa testattava afrikkalaisen sikaruton varalta PCR-menetelmällä. Laboratoriokokeita varten otetut näytteet on toimitettava laboratorioon mahdollisimman pian (viimeistään 72 tunnin kuluttua näytteenotosta lukuun ottamatta jo rajoitettuja vyöhykkeitä, joiden tavoitteena on afrikkalaisen sikaruton torjunta).

Seuraavat seikat olisi otettava huomioon:

—	PCR-menetelmän (viruksen osoittaminen) olisi oltava yleisimmin käytössä oleva testi alueilla, joilla afrikkalaista sikaruttoa ei esiinny, ja afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeillä.

—	Viruksen kiertämistä ei voida osoittaa pelkällä positiivisella serologisella testillä.

—

Vasta-aineiden osoittamista ei pitäisi käyttää afrikkalaisen sikaruttoviruksen varhaiseen havaitsemiseen vaan pikemminkin välineenä (PCR-testiä täydentävänä testinä), jonka ansiosta voidaan ymmärtää paremmin afrikkalaisen sikaruton epidemiologian kehittymistä tietyillä alueilla ja/tai erityistilanteissa, joita ovat esimerkiksi (i) i) luonnonvaraisten sikaeläinten testaus rajoitusvyöhykkeellä I (joka rajoittuu tartunta-alueisiin); seropositiivinen eläin voi merkitä kehittyvää tautitilannetta, kuten afrikkalaisen sikaruttoviruksen leviämistä rajoitusvyöhykkeiden II tai III ulkopuolelle (ii) ii) alueet, joilla tautia on esiintynyt pitkään.

Afrikkalaista sikaruttoa koskevien suuntaviivojen liitteeseen III sisältyy täydentäviä suuntaviivoja luonnonvaraisten sikaeläinten näytteenotosta ja ruhojen poistamisesta asianomaisissa jäsenvaltioissa (jäsenvaltiot, jotka luetellaan tai joilla on alueita, jotka luetellaan afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteissä I ja II).

2.13.   Ansapyynti

Ansapyyntiä olisi pidettävä tehokkaana toimenpiteenä luonnonvaraisten sikaeläinten populaation rajoittamisessa tai vähentämisessä afrikkalaisen sikaruton yhteydessä rajoitetulla alueella (esim. ”valkoisella vyöhykkeellä”) yhdistettynä muihin toimenpiteisiin, joilla pyritään hävittämään afrikkalainen sikarutto etenkin uusilta tartuntavyöhykkeiltä.

3.   Toimenpiteiden soveltaminen eri alueilla tai rajoitusvyöhykkeillä

Edellä olevan III luvun 2 kohdassa esitettyjen luonnonvaraisissa sikaeläimissä ilmenevän afrikkalaisen sikaruton ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja hävittämiseksi toteutettavien lisätoimenpiteiden on perustuttava afrikkalaisen sikaruton epidemiologiseen tilanteeseen, ja ne on sovitettava (afrikkalaista sikaruttoa koskevassa asetuksessa määriteltyjen) eri alueiden tai rajoitusvyöhykkeiden tarpeisiin. Nämä alueet ja vyöhykkeet luokitellaan afrikkalaista sikaruttoa koskevissa suuntaviivoissa seuraavasti:

3.1.	alueet, joilla ei esiinny afrikkalaista sikaruttoa ja jotka eivät rajoitu rajoitusvyöhykkeisiin

3.2.	alueet, joilla ei esiinny afrikkalaista sikaruttoa (ml. rajoitusvyöhyke I) ja jotka rajoittuvat rajoitusvyöhykkeisiin, jotka luetellaan afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteissä I (pl. rajoitusvyöhyke I) ja II

3.3.

uusia tartuntavyöhykkeitä vastaavat rajatut rajoitusvyöhykkeet, joilla luonnonvaraisissa sikaeläimissä on esiintynyt afrikkalaista sikaruttoa suhteellisen lyhyen ajan (esim. taudin epidemiologisen kehityksen perusteella) ja joilla päätavoitteena on afrikkalaisen sikaruton hävittäminen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä

3.4.

merkittäviä tartuntavyöhykkeitä vastaavat laajat rajoitusvyöhykkeet (esim. jäsenvaltion koko alue tai merkittävä osa), joilla luonnonvaraisissa sikaeläimissä on esiintynyt afrikkalaista sikaruttoa suhteellisen pitkään ja joilla päätavoitteena on taudin torjunta (koska afrikkalaista sikaruttoa ei välttämättä pystytä hävittämään lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä).

Eri alueilla ja rajoitusvyöhykkeillä toteuttavia erilaisia toimenpiteitä koskevat yleiset suositukset esitetään 3.1–3.4 kohdassa ja niiden yhteenveto liitteessä IV.

3.1.   Toimenpiteet, joita voidaan toteuttaa alueilla, joilla ei esiinny afrikkalaista sikaruttoa ja jotka eivät rajoitu rajoitusvyöhykkeisiin

Afrikkalaisen sikaruton ehkäisemisessä olisi otettava huomioon seuraavat seikat:

a)	Syötitys pienillä rehumäärillä olisi sallittava ainoastaan luonnonvaraisten sikaeläinten houkuttelemiseksi metsästystä, ansapyyntiä ja tarvittaessa valikoivaa teurastusta varten.

b)	Metsästyksen aikana toteutettavia bioturvaamistoimenpiteitä olisi edistettävä ja sovellettava.

c)

Jos luonnonvaraisia sikaeläimiä on paljon, afrikkalaisen sikaruton esiintymisriski voi lisääntyä, ja jos afrikkalaista sikaruttovirusta esiintyy, se voi tarttua nopeasti ja pysyä pitkään alueilla, joilla tautia esiintyy. Jotta voidaan varmistaa tehokas afrikkalaiseen sikaruttoon varautuminen, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa (29) ja tapauksen mukaan pyrittävä ensisijaisesti vähentämään luonnonvaraisten sikaeläinten populaation kokoa huomattavasti. Metsästyksessä olisi keskityttävä luonnonvaraisten sikaeläinten populaation jatkuvaan vähentämiseen. Tästä syystä olisi edistettävä luonnonvaraisten sikaeläinten täysikasvuisten naaraiden tai naaraspoikasten kohdennettua metsästystä (tai tarvittaessa valikoivaa teurastusta). Yleisessä metsästyksessä olisi tasapainotettava urosten ja naaraiden osuutta saaliista (50 % kumpaakin sukupuolta).

d)	Seuranta: Näytteenoton olisi perustuttava passiiviseen seurantaan. Löydettyjä ruhoja ja sairaita luonnonvaraisia sikaeläimiä olisi testattava afrikkalaisen sikaruton varalta PCR-menetelmällä.

e)	Luonnonvaraisten sikaeläinten pitkäaikaista ruokintaa olisi rajoitettava.

3.2.   Toimenpiteet, joita voidaan toteuttaa alueilla, joilla ei esiinny afrikkalaista sikaruttoa (ml. rajoitusvyöhyke I) ja jotka rajoittuvat afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteissä I ja II lueteltuihin rajoitusvyöhykkeisiin

Edellä olevassa 3.1 jaksossa mainittujen toimenpiteiden lisäksi afrikkalaiseen sikaruttoon liittyvien lisääntyvien riskien vuoksi olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, jotta voitaisiin estää afrikkalaisen sikaruton kulkeutuminen, tarvittaessa varmistaa sen nopea havaitseminen ja varautua tehokkaasti kyseiseen tautiin:

a)	Syötitys pienillä rehumäärillä olisi sallittava ainoastaan luonnonvaraisten sikaeläinten houkuttelemiseksi metsästystä, ansapyyntiä ja tarvittaessa valikoivaa teurastusta varten;

b)	Luonnonvaraisten sikaeläinten määrää olisi pyrittävä vähentämään tehometsästyksellä (ajo- ja yksilömetsästys voidaan sallia), jolloin afrikkalainen sikaruttovirus voitaisiin mahdollisen tartunnan jälkeen rajata tai sen leviämistä voitaisiin hidastaa huomattavasti;

c)	Luonnonvaraisten sikaeläinten pitkän aikavälin hallintastrategiaa olisi käsiteltävä ja edistettävä (ottamalla mukaan julkinen ja yksityinen sektori), jotta populaation pienentämistä koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa. Metsästäjiä on pidettävä osana tätä strategiaa;

d)	Toimivaltaisen viranomaisen olisi hallinnoitava valikoivaa teurastusta, metsästystä ja ansapyyntiä yhteistyössä muiden asianomaisten viranomaisten ja sidosryhmien kanssa;

e)	Toimivaltaisen viranomaisen olisi tarvittaessa harkittava aitaamista yhteistyössä muiden asianomaisten viranomaisten ja sidosryhmien kanssa;

f)

Seuranta: i. Tarvittaessa olisi toteutettava (mielellään koulutetun henkilöstön) aktiivista partiointia ruhojen löytämiseksi, jotta passiivista seurantaa voidaan tehostaa ja afrikkalainen sikarutto havaitaan mahdollisimman varhain; ii. Näytteenoton olisi perustuttava riskinarviointiin ja tehostettuun passiiviseen seurantaan. Löydettyjä ruhoja ja sairaita luonnonvaraisia sikaeläimiä olisi tarvittaessa testattava afrikkalaisen sikaruton varalta PCR-menetelmällä;

g)	Kaikki kuolleina löytyneet luonnonvaraiset sikaeläimet olisi hävitettävä toimivaltaisen viranomaisen määräysten mukaisesti.

3.3.   Toimenpiteet, joita uusilla tartuntavyöhykkeillä voidaan toteuttaa afrikkalaisen sikaruton hävittämiseksi

Afrikkalaisen sikaruton esiintymisen vuoksi päätavoitteena on estää taudin leviäminen rajatun alueen ulkopuolelle, varmistaa tartuntavyöhykkeen tarkka rajaaminen ja toteuttaa afrikkalaisen sikaruton hävittämistoimenpiteitä mahdollisimman nopeasti.

Luonnonvaraisissa sikaeläimissä esiintyvän afrikkalaisen sikaruton menestyksekkäästä hävittämisestä on EU:ssa useita esimerkkejä (30), joiden perusteella olisi kehitettävä kuhunkin tilanteeseen sovitettuja afrikkalaisen sikaruton hävittämistoimenpiteitä. Seuraavat seikat olisi otettava huomioon:

a)	Syötitys olisi sallittava ainoastaan ansapyyntiä ja valikoivaa teurastusta varten;

b)

Seuranta: i. Taudin epidemiavaihe olisi määriteltävä passiivisen seurannan perusteella (esim. se, että vastakuolleiden luonnonvaraisten sikaeläinten ruhoja löytyy aiempaa vähemmän, voi merkitä afrikkalaisen sikaruton epidemian hidastumisvaihetta); ii. Passiivisen seurannan tehostaminen edellyttää ruhojen löytämiseksi toteutettavaa aktiivista partiointia, jossa käytetään koulutettua henkilöstöä, koiria ja drooneja; iii. Näytteenoton olisi perustuttava tehostettuun passiiviseen seurantaan: kaikki löydetyt ruhot ja sairaat luonnonvaraiset sikaeläimet olisi testattava afrikkalaisen sikaruton varalta PCR-menetelmällä; iv. Kaikkien kuolleina löydettyjen luonnonvaraisten sikaeläinten testaamisen lisäksi metsästettyjä tai valikoiden teurastettuja luonnonvaraisia sikaeläimiä olisi testattava afrikkalaisen sikaruttoviruksen varalta PCR-menetelmällä (myös tarvittaessa vasta-aineiden osoittamiseksi);

c)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi tarvittaessa harkittava (kaikkien lajien) metsästyksen ja muun metsässä harjoitettavan toiminnan kieltämistä afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi vähintään epidemian hidastumisvaiheeseen asti. Toiminnallinen asiantuntijaryhmä (31) auttaa toimivaltaista viranomaista epidemiologisen tilanteen arvioinnissa ja epidemiavaiheen päättymisen määrittelemisessä jatkuvan passiivisen seurannan tulosten perusteella;

d)	Ajojahdit olisi sallittava ainoastaan asianmukaisesti perustelluissa tilanteissa, kun asiaankuuluvia toimenpiteitä (esim. aitaaminen) on toteutettu luonnonvaraisten sikaeläinten siirtymisen estämiseksi;

e)	Kaikkien luonnonvaraisten sikaeläinten ruhoja etsivien ja käsittelevien henkilöiden olisi toteutettava bioturvaamistoimenpiteitä, jotta voidaan välttää ajoneuvojen, pihojen ja rakennusten mahdollinen saastuminen;

f)	Tartuntavyöhykkeelle pääsyä olisi tarvittaessa rajoitettava, lukuun ottamatta luvan saanutta henkilöstöä tai toimivaltaisen viranomaisen myöntämiä poikkeuksia;

g)	Metsästäjille olisi annettava erityiskoulutusta, jotta todennäköisyyttä viruksen leviämiseen ympäristöön ja tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle voidaan vähentää;

h)

Olisi varmistettava, että ainakin tartuntavyöhykkeellä on luonnonvaraisten sikaeläinten ruhojen varastointiin tarkoitettuja säiliöitä, ellei kuolleiden eläinten keräämiselle ole vaihtoehtoista järjestelmää. Jokaisessa varastointipaikassa olisi oltava saatavilla puhdistus- ja desinfiointivälineitä. Kaikki kuolleina löytyneet luonnonvaraiset sikaeläimet olisi hävitettävä toimivaltaisen viranomaisen määräysten mukaisesti;

i)	Valikoivaa teurastusta (ja myöhempää testausta) varten tapahtuva ansapyydystys voidaan sallia;

j)

Koulutettujen metsästäjien suorittama valikoiva teurastus voidaan sallia toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa luonnonvaraisten sikaeläinten populaation hävittämiseksi (tai ainakin sen pienentämiseksi huomattavasti) vain, jos endeeminen vaihe on saavutettu (epidemiavaiheen jälkeen) tai jos luonnonvaraisten sikaeläinten siirtymisen estämiseksi on toteutettu muita toimenpiteitä (esim. aitaaminen);

k)	Luonnonvaraisia sikaeläimiä ei pitäisi käsitellä (sisälmyksiä ei saa poistaa). Ammutut luonnonvaraiset sikaeläimet olisi laitettava vesitiiviisiin säiliöihin tai säkkeihin eläimen nesteiden leviämisriskin minimoimiseksi;

l)

Aidoilla (32) voidaan rajoittaa luonnonvaraisten sikaeläinten liikkumista ja siten auttaa estämään tai ainakin hidastamaan taudin leviämistä. Aitaaminen olisi tehtävä määritetyllä alueella. Aitoja on rakennettava ajoissa (yhdistettynä muihin toimenpiteisiin), jotta voidaan hidastaa afrikkalaisen sikaruttoviruksen leviämistä ja ennakoida taudin epidemia-aaltoa.

3.4.   Toimenpiteet, joita laajoilla tartuntavyöhykkeillä voidaan toteuttaa afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi

Päätavoitteena on torjua afrikkalaista sikaruttoa vyöhykkeellä, varmistaa, ettei tauti leviä alueille, joilla ei esiinny afrikkalaista sikaruttoa, tai jos tämä ei ole mahdollista, hidastaa mahdollisimman paljon afrikkalaisen sikaruttoviruksen leviämistä muille alueille.

Kun afrikkalaista sikaruttovirusta on esiintynyt tartuntavyöhykkeillä huomattavan pitkään (33) ja huomattavan laajalla alueella, afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi olisi harkittava seuraavia toimenpiteitä:

a)	Syötitys pienillä rehumäärillä sallitaan ainoastaan luonnonvaraisten sikaeläinten houkuttelemiseksi metsästystä, ansapyyntiä ja tarvittaessa valikoivaa teurastusta varten;

b)

Seuranta: i. Näytteenotto perustuu tehostettuun passiiviseen seurantaan: Kaikki löydetyt ruhot ja sairaat luonnonvaraiset sikaeläimet testataan afrikkalaisen sikaruton varalta PCR-menetelmällä. Metsästettyjä tai valikoiden teurastettuja luonnonvaraisia sikaeläimiä testataan toimivaltaisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti erityisen epidemiologisen tilanteen perusteella ja ottaen huomioon asiaa koskeva EU:n lainsäädäntö (kuten afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen 51 ja 52 artikla); ii. Koulutettu henkilöstö partioi aktiivisesti ruhojen löytämiseksi, jotta passiivista seurantaa voidaan tehostaa;

c)	Metsästyksessä ja ansapyynnissä keskitytään näytteiden keräämiseen testausta varten;

d)	Metsästyksessä, ansapyynnissä ja ruhojen poistamisessa noudatetaan bioturvaamista koskevia vähimmäisvaatimuksia;

e)	Luonnonvaraisten sikaeläinten valikoiva teurastus annetaan koulutetun henkilöstön tehtäväksi;

f)	Kaikki kuolleina löytyneet luonnonvaraiset sikaeläimet ja afrikkalaisen sikaruton tartunnan saaneiden ansalla pyydystettyjen tai metsästettyjen luonnonvaraisten sikaeläinten ruhot hävitetään toimivaltaisen viranomaisen määräysten mukaisesti;

g)	Laajoilla alueilla ei yleensä pidä harkita aitaamista. (34) Toimivaltaisen viranomaisen suorittaman riskinarvioinnin perusteella erityistilanteissa voidaan kuitenkin harkita ja toteuttaa strategista aitaamista.

IV.   Afrikkalaisen sikaruton vuoksi tehtävää EU:n maantieteellistä aluejakoa koskevat periaatteet ja kriteerit

Afrikkalaista sikaruttoa koskevassa asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat asetuksen liitteissä I ja II afrikkalaisen sikaruton taudinpurkausten jälkeen esitettävää unionin tason luetteloa rajoitusvyöhykkeistä. Kyseiset rajoitusvyöhykkeet olisi lueteltava tämän asetuksen liitteissä I ja II ottaen huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimittamat tiedot tautitilanteesta, nämä suuntaviivat, afrikkalaisen sikaruton leviämisriski sekä afrikkalaisen sikaruton yleinen epidemiologinen tilanne asianomaisessa jäsenvaltiossa ja, tapauksen mukaan, sen naapureina olevissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa (kuten afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen johdanto-osan viidennessä kappaleessa todetaan).

1.

EU:n lainsäädäntö. Säännöt, jotka koskevat afrikkalaisen sikaruton taudinpurkausten jälkeen esitettävää rajoitusvyöhykkeiden luetteloa ja asiaankuuluviin rajoitusvyöhykkeisiin sovellettavia toimenpiteitä, vahvistetaan afrikkalaista sikaruttoa koskevien suuntaviivojen I luvussa mainitussa EU:n lainsäädännössä. Afrikkalaista sikaruttoa koskevassa asetuksessa säädetään erityisistä taudintorjuntatoimenpiteistä, jotka liittyvät sen liitteissä I ja II lueteltuihin rajoitusvyöhykkeisiin. Afrikkalaista sikaruttoa koskevassa asetuksessa säädetään myös aluejakoon perustuvasta toimintatavasta, jota sovelletaan asetuksessa (EU) 2016/429 ja delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/687 säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden lisäksi. Afrikkalaista sikaruttoa koskevassa asetuksessa luetellaan ne jäsenvaltioiden rajoitusvyöhykkeet, joilla esiintyy afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksia tai joihin kohdistuu riski tällaisten taudinpurkausten läheisyyden vuoksi.

2.

Afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeiden maantieteellistä rajaamista koskevat periaatteet, joita noudatetaan afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeiden merkitsemisessä afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteessä I tai II esitettyyn luetteloon sekä tällaisen merkinnän muuttamisessa ja poistamisessa. Afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeet erotellaan afrikkalaisen sikaruton epidemiologisen tilanteen ja leviämisriskin tason mukaan. Ne luokitellaan i) rajoitusvyöhykkeiksi I, II ja III siten, että rajoitusvyöhyke III tarkoittaa kaikkein suurinta afrikkalaisen sikaruton leviämisriskiä ja kaikkein dynaamisinta pidettävien sikaeläinten tautitilannetta, sekä – sikaruton taudinpurkauksen jälkeen jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka oli aiemmin vapaa taudista – ii) rajoitusvyöhykkeiksi, jotka koostuvat suoja- ja valvontavyöhykkeistä (jos afrikkalaisen sikaruton taudinpurkaus ilmenee pidettävissä sikaeläimissä), ja tartuntavyöhykkeiksi (jos kyseinen taudinpurkaus ilmenee luonnonvaraisissa sikaeläimissä). Kun kyseisiä rajoitusvyöhykkeitä sisällytetään afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteessä I tai II esitettyyn luetteloon tai kun luetteloita muutetaan tai vyöhykkeitä poistetaan luetteloista, olisi tapauksen mukaan otettava lisäksi huomioon: 2.1. asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen esittämät tiedot ja perustelut tautitilanteesta ja toteutetuista toimenpiteistä; 2.2. afrikkalaisen sikaruton vuoksi tehtävää maantieteellistä aluejakoa koskevat tieteellisesti perustellut periaatteet ja kriteerit sekä nämä afrikkalaista sikaruttoa koskevat suuntaviivat; 2.3. toteutettava seuranta ja sen tulokset; 2.4. afrikkalaisen sikaruton leviämisriski; 2.5. afrikkalaisen sikaruton yleinen epidemiologinen tilanne, kehitys ja muut riskitekijät asianomaisessa jäsenvaltiossa ja sen naapureina olevissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa; 2.6. tehokkaan seurannan osoittama afrikkalaisen sikaruton aikaisempi ja viimeaikainen esiintyminen sekä pidettävissä että luonnonvaraisissa sikaeläimissä; 2.7. kyseessä olevan epidemiologisen yksikön koko, alueellinen ja maantieteellinen jatkuvuus viereisten alueiden kanssa ja kyseessä oleva biotooppiluokitus; 2.8. taudinpurkausten sijaintiin liittyvät maantieteelliset näkökohdat; 2.9. ekologiset tekijät (esim. vesiväylät ja metsät) sekä luonnollisten ja keinotekoisten esteiden olemassaolo (esim. aidatut päätiet, rautatielinjat tai ”valkoiset vyöhykkeet”); 2.10. luonnonvaraisten sikaeläinten esiintyminen ja jakautuminen; 2.11. taudin epidemiologia; 2.12. EFSAn tai toimivaltaisten viranomaisten suorittamien erityisten epidemiologisten arviointien tulokset; 2.13. afrikkalaisen sikaruton leviämisestä saatu aiempi kokemus; 2.14. hallintoalueet ja alueellinen jatkuvuus; 2.15. valvontatoimien täytäntöönpanokelpoisuus ; 2.16. pidettävien sikaeläinten pitopaikkojen jakautuminen ja profiili (esim. tuotantotyyppi (kuten ulkona tapahtuvaa toiminta)) sekä suoja- ja valvontavyöhykkeiden olemassaolo; 2.17. metsästyskäytännöt ja muut riistanhoitoon liittyvät näkökohdat.

3.

Jäsenvaltioiden, joissa esiintyy afrikkalaisen sikaruttoviruksen genotyyppiä II, toimittamien epidemiologisten tietojen analyysin perusteella EFSA esittää afrikkalaista sikaruttoa koskevissa raporteissaan (35) seuraavat aluejaon kannalta merkittävät havainnot: 3.1. Infektio on edelleen levinnyt hitaasti luonnonvaraisten villisikojen populaatioiden kautta (afrikkalaisen sikaruton tartunnan keskimääräiseksi leviämisnopeudeksi tietyillä alueilla arvioitiin 8–17 km/vuosi (36)); 3.2. Afrikkalainen sikarutto on kulkeutunut useisiin EU:n jäsenvaltioihin seuraavien kahden erillisen leviämisprosessin kautta: 3.2.1. suhteellisen hidas, jatkuva luonnonvaraisten sikaeläinten välittämä leviäminen luonnonvaraisten villisikojen populaatioiden ja metapopulaatioiden kautta; 3.2.2. ihmisen välittämät kulkeutumiset, jotka johtavat uusiin afrikkalaisen sikaruton keskittymiin, jotka sijaitsevat kaukana kyseisen taudin aiemmista esiintymisalueista.

4.

Rajoitusten aikarajat. Afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteessä I tai II lueteltuihin alueisiin on sovellettava rajoituksia, kunnes epidemiologinen tilanne täyttää afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeiden muuttamista tai luettelosta poistamista koskevat kriteerit. Kyseistä tautia koskevien epidemiologisten näkökohtien ohella WOAH:n maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön (37) periaatteissa annetaan joitakin ohjeita ajoituksesta ja esitetään kriteerit, joiden on täytyttävä, jotta afrikkalaisen sikaruton esiintymisen vuoksi rajoitettu alue voi saada taudista vapaan aseman takaisin.

5.

Afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteessä I tai II lueteltujen afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhykkeiden rajojen määrittelyä koskevat tärkeimmät yleiset kriteerit. Jotta voidaan estää afrikkalaisen sikaruton leviäminen sekä suojella EU:n sisämarkkinoita ja kansainvälistä kauppaa, luetteloon sisällytettyjen rajoitusvyöhykkeiden muuttamisessa on noudatettava varovaista, tieteeseen perustuvaa lähestymistapaa. WOAH:n maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön ja parhaiden saatavilla olevien tietojen perusteella ennen afrikkalaista sikaruttoa koskevan asetuksen liitteessä I tai II lueteltujen rajoitusvyöhykkeiden muuttamista olisi otettava huomioon seuraavat seikat: 5.1. Luetteloon sisällytettyjä rajoitusvyöhykkeitä I ja II ei pidä pienentää tai poistaa kokonaan, jos kyseessä ovat; 5.1.1. EFSAn kuvailemat taudin nopeamman leviämisen kausihuiput; 5.1.2. muu taudin nopeamman leviämisen kausi asiaankuuluvien rajoitusvyöhykkeiden läheisyydessä; 5.1.3. afrikkalaisen sikaruton kielteinen yleinen epidemiologinen tilanne asianomaisessa jäsenvaltiossa. Luetteloihin sisällytettyjä rajoitusvyöhykkeitä voidaan kuitenkin muuttaa tai poistaa kokonaan myös 5.1.1 kohdassa tarkoitettujen kausihuippujen aikana ottaen huomioon afrikkalaisen sikaruton myönteinen yleinen epidemiologinen tilanne jäsenvaltiossa ja toimivaltaisen eläinlääkintäviranomaisen esittämät perustelut; 5.2. Jäsenvaltion alueella kyseisellä rajoitusvyöhykkeellä ja ympäröivillä alueilla on täytynyt toteuttaa afrikkalaisen sikaruton tarkoituksenmukaista seurantaa myönteisin tuloksin ja afrikkalaisen sikaruton epidemiologisen tilanteen kannalta riittävän pitkään; 5.3. Valtiossa vallitseva afrikkalaisen sikaruton yleinen epidemiologinen tilanne, toimivaltaisen eläinlääkintäviranomaisen esittämät perustelut ja tarvittaessa komission tarkastusten tulokset on otettava huomioon; 5.4. Toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava rajoitusvyöhykkeiden muuttamisesta aiheutuvat riskit, ja arvioinnissa on tarvittaessa todettava, että afrikkalaisen sikaruton leviämisriski on merkityksetön kyseisen rajoitusvyöhykkeen kannalta.

6.

Tärkeimmät yleiset kriteerit, joita sovelletaan luetteloon sisällytetyn rajoitusvyöhykkeen III pienentämiseen tai poistamiseen kokonaan ja tarvittaessa palauttamiseen rajoitusvyöhykkeeksi II (afrikkalaisen sikaruttoviruksen esiintyessä luonnonvaraisissa sikaeläimissä kyseisellä vyöhykkeellä), rajoitusvyöhykkeeksi I (afrikkalaisen sikaruttoviruksen esiintyessä välittömässä läheisyydessä joko pidettävissä tai luonnonvaraisissa sikaeläimissä) tai alueeksi, jolla ei ole rajoituksia: 6.1. Alueella ei ole viimeisten kolmen vuoden aikana esiintynyt yhtään afrikkalaisen sikaruttoviruksen tartuntatapausta. Tätä ajanjaksoa voidaan lyhentää 12 kuukauteen, jos asianomaisessa valtiossa tai asianomaisella vyöhykkeellä toteutetussa seurannassa tai EU:n tai kansallisella tasolla suoritetussa tieteellisessä arvioinnissa ei ole ilmennyt näyttöä Ornithodoros-suvun punkkien esiintymisestä tai osallisuudesta; 6.2. Jos pidettävien sikaeläinten pitopaikoissa on riittävän laajalla alueella esiintynyt yksi ainoa tai vain muutamia alueellisesti ja ajallisesti (30 päivän kuluessa kyseisellä vyöhykkeellä esiintyneestä ensimmäisestä taudinpurkauksesta) keskittyneitä afrikkalaisen sikaruton tautiryppäitä eikä pidetyissä sikaeläimissä ole viimeisten 12 kuukauden aikana esiintynyt afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksia, 6.1 kohdassa mainittua kolmen vuoden tai 12 kuukauden ajanjaksoa voidaan lyhentää kolmeen kuukauteen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: 6.2.1. Alustava puhdistaminen ja desinfiointi sekä tarvittaessa hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta on suoritettu delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 15 artiklan mukaisesti (välittömästi kyseisen asetuksen 12 artiklassa ja tarvittaessa 14 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden päätökseen saattamisen jälkeen) kaikissa tartunnan saaneissa pitopaikoissa; 6.2.2. Toteutetaan delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 26 ja 41 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet (virkaeläinlääkärien käynnit sekä kliiniset tutkimukset ja tarvittaessa laboratoriotutkimukset); 6.2.3. Asianomaisessa valtiossa tai asianomaisella vyöhykkeellä toteutetussa seurannassa tai EU:n tai kansallisella tasolla suoritetussa tieteellisessä arvioinnissa ei ole ilmennyt näyttöä Ornithodoros-suvun punkkien esiintymisestä tai osallisuudesta.

7.

Tärkeimmät yleiset kriteerit, joita sovelletaan luetteloon sisällytetyn rajoitusvyöhykkeen II pienentämiseen tai poistamiseen kokonaan ja palauttamiseen rajoitusvyöhykkeeksi I tai alueeksi, jolla ei ole rajoituksia: 7.1. Luonnonvaraisissa sikaeläimissä ei ole esiintynyt afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksia viimeisten 12 kuukauden aikana; 7.2. Edellä olevassa 7.1 kohdassa tarkoitetun 12 kuukauden ajanjakson lyhentämiseen liittyviä erityistilanteita (38) voidaan ottaa huomioon jäsenvaltiossa vallitsevan sikaruton yleisen epidemiologisen tilanteen ja asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen esittämien perustelujen perusteella; 7.3. Asianomaisen jäsenvaltion myönteisen yleisen epidemiologisen tilanteen tapauksessa on osoitettu, ettei afrikkalainen sikaruttovirus ole levinnyt tietyssä maantieteellisessä yhteydessä, mitä tukevat myönteiset päätelmät EFSAn ulospääsystrategian (39) (kaksivaiheinen lähestymistapa: riittävän pituinen seuranta-aika (”seulontavaihe”), jota seuraa asianmukainen vahvistusvaihe) täytäntöönpanosta.

8.

Luetteloon sisällytetyn rajoitusvyöhykkeen I pienentämisen tai poistamisen kokonaan olisi perustuttava seuraaviin seikkoihin: 8.1. afrikkalaiseen sikaruttoon liittyvien riskien arviointi; 8.2. afrikkalaisen sikaruton taudinpurkausten esiintymättömyys pidettävissä tai luonnonvaraisissa sikaeläimissä viimeisten; 8.2.1. 12 kuukauden aikana; 8.2.2. tai kolmen kuukauden aikana, jos 6.2 kohdassa tarkoitettua kriteeriä sovelletaan palauttamiseen rajoitusvyöhykkeestä III rajoitusvyöhykkeeseen I; 8.3. koko epidemiologisten tietojen sarja laajemmassa maantieteellisessä ja ajallisessa yhteydessä, myös afrikkalaisen sikaruton epidemiologinen tilanne ympäröivillä rajoitusvyöhykkeillä II ja/tai III; 8.4. asianomaisella alueella ja tarvittaessa koko jäsenvaltiossa esiintyvä afrikkalaisen sikaruton epidemiavaihe; rajoitusvyöhykettä I ei pitäisi poistaa luettelosta epidemian varhaisessa vaiheessa.

---

(1)   EUVL L 129, 15.4.2021, s. 1.

(2)  https://asf-referencelab.info/asf/en/

(3)  https://food.ec.europa.eu/animals/animal-diseases/veterinary-emergency-team_fi

(4)  EFSA Journal 2018; 16(11):5494.

(5)  https://www.woah.org/en/what-we-do/standards/codes-and-manuals/

(6)  https://www.efsa.europa.eu/fi/topics/topic/african-swine-fever

(7)   EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1.

(8)  https://food.ec.europa.eu/animals/animal-health/animal-health-law/delegated-and-implementing-acts_fi

(9)   EUVL L 174, 3.6.2020, s. 64.

(10)   EUVL L 79, 17.3.2023, s. 65.

(11)  https://rr-europe.woah.org/en/Projects/gf-tads-europe/standing-groups-of-experts-on-african-swine-fever-in-europe/depository-on-african-swine-fever/

(12)  Esimerkiksi 10, 55 ja 65 artikla.

(13)  EFSA Journal 2021; 19(6):6639.

(14)  EFSA Journal 2021; 19(4):6558.

(15)  Joka on peräisin alueilta, joilla on ilmoitettu esiintyvän afrikkalaista sikaruttoa.

(16)  Joka on peräisin alueilta, joilla on ilmoitettu esiintyvän afrikkalaista sikaruttoa.

(17)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/689, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta (EUVL L 174, 3.6.2020, s. 211).

(18)  https://asf-referencelab.info/asf/en/

(19)  https://www.woah.org/en/what-we-do/standards/codes-and-manuals/

(20)  EFSA Journal 2018; 16(11):5494.

(21)  https://www.woah.org/app/uploads/2022/07/asf-in-wild-boar-ecology-and-biosecurity-2nd-ed.pdf

(22)  EFSAn pyyntöjen perusteella.

(23)  https://www.efsa.europa.eu/fi/topics/topic/african-swine-fever

(24)  https://rr-europe.woah.org/en/Projects/gf-tads-europe/standing-groups-of-experts-on-african-swine-fever-in-europe/depository-on-african-swine-fever/

(25)  EFSA Journal 2021;18(5):EN-6573.

(26)  EFSA Journal 2018; 16(7):5344.

(27)  EFSA Journal 2018; 16(11):5494.

(28)  Afrikkalaista sikaruttoa koskevissa suuntaviivoissa ’ruholla’ tarkoitetaan sekä i) kuolleena löydettyä luonnonvaraista sikaeläintä (myös maantiellä kuollutta luonnonvaraista sikaeläintä) että ii) ammuttua luonnonvaraista sikaeläintä.

(29)  Uusilla tartunta-alueilla luonnonvaraisten sikaeläinten hallintaa on harkittava huolellisesti, jotta afrikkalainen sikarutto ei leviä.

(30)  Tšekki: https://ec.europa.eu/food/system/files/2019-02/ad_control-measures_asf_presentation-wild-boar-czech-rep.pdf; Belgia: https://ec.europa.eu/food/system/files/2020-11/ad_control-measures_asf_erad-eu-bel.pdf

(31)  Kyseiseen ryhmään viitataan asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa ja delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 66 artiklassa.

(32)  EFSAn tieteellinen raportti: Epidemiological analyses of African swine fever in the European Union (November 2017 until November 2018) (Afrikkalaisen sikaruton epidemiologiset analyysit Euroopan unionissa (marraskuu 2017 – marraskuu 2018)).

(33)  Yli 24–36 kuukautta kyseisen vyöhykkeen erityistilanteesta riippuen.

(34)  Toistaiseksi ei ole näyttöä suurten aitojen tehokkuudesta villisikojen leviämisen estämisessä (EFSA, doi: 10.2903/j.efsa.2018.5344).

(35)  https://www.efsa.europa.eu/fi/topics/topic/african-swine-fever

(36)  Verkkoanalyysia käyttämällä arvioitu tartunnan keskinopeus oli Belgiassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Tšekissä, Virossa ja Unkarissa 2,9–11,7 km/vuosi (Epidemiological analyses of African swine fever in the European Union (November 2018 to October 2019)) (Afrikkalaisen sikaruton epidemiologiset analyysit Euroopan unionissa (marraskuu 2018 – lokakuu 2019)). EFSA Journal, nide 18, nro 1, tammikuu 2020.

(37)  https://www.woah.org/en/what-we-do/standards/codes-and-manuals/terrestrial-code-online-access/?id=169&L=1&htmfile=chapitre_asf.htm

(38)  Esimerkiksi viimeisin vahvistettu afrikkalaisen sikaruton tapaus koskee PCR-testissä positiivisen tuloksen saanutta hajoamistilassa olevaa tai luurangoksi muuttunutta luonnonvaraisen sikaeläimen ruhoa, joka osoittaa kyseisen eläimen kuolleen kuukausia ennen vahvistamispäivää.

(39)  EFSA Journal 2021: nide 19, nro 3, maaliskuu 2021.