EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 6.12.2023

COM(2023) 930 final

2023/0441(CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi annetun direktiivin (EU) 2015/637 ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta annetun direktiivin (EU) 2019/997 muuttamisesta

{SEC(2023) 930 final} - {SWD(2023) 940 final} - {SWD(2023) 941 final} - {SWD(2023) 942 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Unionin kansalaisilla, jotka matkustavat sellaiseen kolmanteen maahan tai asuvat sellaisessa kolmannessa maassa, jossa heidän kansalaisuusjäsenvaltiollaan ei ole suurlähetystöä tai konsulaattia, on oikeus saada minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta suojelua samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla Tämä Maastrichtin sopimuksella luotu unionin kansalaisten oikeus on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 23 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 46 artiklassa.

Tämä oikeus on unionin kansalaisuuden ulkoinen ulottuvuus, yksi unionin kansalaisuuden käytännön eduista ja konkreettinen esimerkki eurooppalaisesta solidaarisuudesta. Se suojaa unionin kansalaisia, jotka tarvitsevat apua esimerkiksi onnettomuuden, vakavan sairauden, rikoksen uhriksi joutumisen tai matkustusasiakirjojen katoamisen vuoksi sellaisessa kolmannessa maassa, jossa heidän kansalaisuusjäsenvaltiollaan ei ole edustusta.

Komission vuoden 2021 työohjelmassa 4 ilmoitettiin, että komissio tarkistaa konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevia unionin sääntöjä parantaakseen EU:n ja jäsenvaltioiden valmiutta ja kapasiteettia suojella ja tukea unionin kansalaisia kriisiaikoina. Tämä edellyttäisi unionin tarjoaman tuen vahvistamista ja unionin edustustojen ainutlaatuisen verkoston hyödyntämistä parhaalla mahdollisella tavalla.

Lisäksi komissio sitoutui Euroopan tulevaisuuskonferenssin jatkotoimista antamassaan tiedonannossa harkitsemaan uusia toimia esimerkiksi seuraavalla osa-alueella: ”EU-kansalaisuuden tekeminen kansalaisille konkreettisemmaksi muun muassa vahvistamalla EU-kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia ja tarjoamalla siitä luotettavaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa” 5 .

Neuvoston maaliskuussa 2022 hyväksymässä asiakirjassa ”Turvallisuus- ja puolustusalan strateginen kompassi – Euroopan unioni, joka suojaa kansalaisiaan, arvojaan ja etujaan sekä edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta” 6 ilmoitettiin, että Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ”kriisinhallintamekanismeja, konsulitukea ja kenttäturvallisuutta tarkastellaan uudelleen ja vahvistetaan, jotta voidaan tukea paremmin jäsenvaltioita niiden pyrkiessä suojelemaan ja pelastamaan kansalaisiaan ulkomailla ja unionin edustustoja niiden joutuessa evakuoimaan henkilöstöään”. 7  

Kuten 2. syyskuuta 2022 annetussa komission kertomuksessa neuvoston direktiivin (EU) 2015/637 täytäntöönpanosta ja soveltamisesta 8 todetaan, konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskeviin pyyntöihin johtavien kriisien määrä ja laajuus kasvavat. Covid-19-pandemia (joka oli laajuudeltaan ja monimutkaisuudeltaan ennennäkemätön), Afganistanin kriisi, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan, Sudanin konflikti, kotiutukset Israelista ja Gazan alueelta sekä muut vastaavat kriisit mahdollistivat puutteiden tunnistamisen ja sen pohtimisen, miten unionin kansalaisten oikeutta konsuliviranomaisten antamaan suojeluun voitaisiin vahvistaa.

Edellä esitetyn perusteella komissio ehdottaa direktiivin (EU) 2015/637 muuttamista, jotta unionin kansalaisille annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi tarvittavia yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteitä voidaan parantaa ja vahvistaa.

Parantaakseen konsuliviranomaisten ja kansalaisten oikeusvarmuutta komissio ehdottaa, että selvennetään, milloin unionin kansalaisen on katsottava olevan ”edustusta vailla” ja siten oikeutettu saamaan suojelua muiden jäsenvaltioiden konsuliviranomaisilta. Direktiiviin (EU) 2015/637 tehtävillä muutoksilla olisi varmistettava, että unionin edustustojen tuella toteutettava konsuliviranomaisten välinen yhteistyö sujuvoituu.

Jotta unionin edustustojen verkostoa voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla erityisesti niissä kolmansissa maissa, joissa vain harvalla jäsenvaltiolla on edustus, komissio katsoo, että edustustojen tehtäviä olisi selkeytettävä ja niiden tarjoamaa tukea olisi vahvistettava erityisesti kriisivalmiuden ja ‑toiminnan alalla. Ehdotuksessa säädetään, että kaikkia kolmansia maita varten olisi laadittava niin kutsutut konsuliviranomaisten yhteiset valmiussuunnitelmat (EU:n yhteiset konsuliviranomaisten kriisivalmiuskehykset), joilla helpotetaan reagointia mahdollisiin tuleviin konsulipalveluihin vaikuttaviin kriiseihin. Lisäksi ehdotus muodostaa oikeusperustan niin kutsuttujen yhteisten konsuliviranomaisten ryhmien käytölle. Nämä vapaaehtoiset monialaiset ryhmät muodostettaisiin jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten konsuliasiantuntijoista, ja niillä tuettaisiin kriisiaikoina jäsenvaltioiden paikallisia konsuliviranomaisia, joiden henkilöstö voi olla pieni. 9  

Komissio ehdottaa myös, että jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten välistä tiedonkulkua ja unionin kansalaisille suunnattua tiedottamista parannetaan, jotta nämä tahot voisivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä matkustamisesta.

Lisäksi komissio ehdottaa, että konsuliviranomaisten antamasta suojelusta aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevia säännöksiä yksinkertaistetaan. Tulevaisuudessa jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus pyytää korvausta suoraan asianomaiselta kansalaiselta pitkällisten byrokraattisten menettelyjen välttämiseksi. Lisäksi unionin edustustoilla olisi oltava oikeus saada taloudellista korvausta, jos ne tukevat konsuliviranomaisten suojelun antamista edustusta vailla oleville kansalaisille. Näitä uusia taloudellisia menettelyjä olisi sovellettava myös direktiivin (EU) 2019/997 10 yhteydessä. Kyseisessä direktiivissä vahvistetaan niitä edellytyksiä ja menettelyjä koskevat säännöt, joiden mukaisesti kolmansissa maissa edustusta vailla olevat kansalaiset voivat saada EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan (EU TMA). Lisäksi vahvistetaan tällaisen asiakirjan yhtenäinen malli.

Unionin kansalaisille ulkomailla annettavan konsuliviranomaisten suojelun parantaminen vahvistamalla unionin solidaarisuutta ja yhteistyötä tällä alalla varmistaa, että unionin kansalaiset voivat edelleen hyötyä tästä perusoikeudesta tiukimpien vaatimusten mukaisesti, erityisesti kriisiaikoina.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Ehdotuksella varmistetaan myös yhdenmukaisuus neuvoston päätöksen 2010/427/EU 11 kanssa, jossa määritellään unionin edustustojen toimeksianto. Päätöksen 5 artiklan 10 kohdan mukaan unionin edustustot tukevat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 35 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti ja jäsenvaltioiden pyynnöstä jäsenvaltioita niiden diplomaattisuhteissa ja niiden konsuliviranomaisten antaessa suojelua unionin kansalaisille kolmansissa maissa tämän vaikuttamatta voimavaroihin.

Direktiivi (EU) 2015/637 sisältää viittauksia unionin pelastuspalvelumekanismiin 12 , jota käytetään pelastuspalvelun tarjoamiseksi konsuliviranomaisten antaman avun tukena. Ehdotuksella varmistetaan direktiivin (EU) 2015/637 ja pelastuspalvelumekanismin sääntöjen täydellinen yhdenmukaistaminen ottaen huomioon muun muassa covid-19-pandemiasta ja vuonna 2021 Afganistanissa tapahtuneesta konsulipalveluihin vaikuttaneesta kriisistä saadut kokemukset.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Ehdotetulla direktiivillä muutettaisiin direktiiviä (EU) 2015/637. Näin ollen sen oikeusperusta on sama kuin kyseisellä direktiivillä eli SEUT-sopimuksen 23 artikla. Kyseisen säännöksen toisen kohdan mukaisesti neuvosto voi erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja Euroopan parlamenttia kuultuaan antaa direktiivejä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille annettavaa konsuliviranomaisten suojelua helpottavista tarpeellisista yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä. Tätä säännöstä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin.

Tähän ehdotukseen sisältyvillä muutoksilla pyritään parantamaan toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen direktiivissä (EU) 2015/637 säädetyn edustusta vailla oleville unionin kansalaisille annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi.

•Toissijaisuusperiaate

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

Ehdotettu toimintatapa on direktiivi SEUT-sopimuksen 23 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Sidosryhmien kuuleminen

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Komissio toteutti EU:n kansalaisuutta ja demokratiaa koskevan Flash-eurobarometrin nro 485 17 useista unionin kansalaisuuteen ja demokratiaan liittyvistä kysymyksistä. Tutkimukseen liittyvää kenttätyötä tehtiin jäsenvaltioissa helmi-maaliskuussa 2020. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa, miten hyvin unionin kansalaiset tuntevat unionin kansalaisuuden antamat oikeudet, konsuliviranomaisten antama suojelu mukaan lukien. Vastaava kysely tehtiin vuonna 2023. 18

Vuoden 2020 katsauksesta unionin kansalaisuuteen 19 järjestettiin julkinen kuuleminen 9. heinäkuuta 2020 ja 1. lokakuuta 2020 välisenä aikana. Siihen sisältyi myös kysymyksiä konsuliviranomaisten antamasta suojelusta. Kertomuksessa kuvattiin ennennäkemättömiä kotiuttamistoimia, joissa jäsenvaltiot onnistuivat komission yksiköiden ja EUH:n tuella palauttamaan kotiin helmi-toukokuussa 2020 yli puoli miljoonaa unionin kansalaista, joihin covid-19-matkustusrajoitukset vaikuttivat eri puolilla maailmaa. Kertomuksessa arvioitiin, että 76 prosenttia unionin kansalaisista oli vuonna 2020 tietoisia oikeudestaan pyytää apua muilta jäsenvaltioilta, jos heidän omalla maallaan ei ole suurlähetystöä tai konsulaattia kolmannessa maassa.

Komissio hyödynsi kuulemismenettelyn yhteydessä saatua julkista palautetta myös vaikutustenarvioinnin laatimisessa.

•Vaikutustenarviointi

Kuten vaikutustenarvioinnissa 21 todetaan, aloitteen yleisenä tavoitteena on parantaa unionin kansalaisten mahdollisuutta käyttää oikeuttaan saada minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta suojelua sellaisen kolmannen maan alueella, jossa jäsenvaltio, jonka kansalaisia he ovat, ei ole edustettuna, samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset.

Tämä on tarkoitus saavuttaa seuraavien erityistavoitteiden avulla: i) parannetaan unionin kansalaisten oikeusvarmuutta konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevan oikeuden soveltamisalan osalta, ii) varmistetaan selkeät roolit ja yhteensovittamis- ja yhteistyömekanismit jäsenvaltioiden ja unionin edustustojen välillä, myös kriisiaikoina, iii) parannetaan tiedottamista ja viestintää (edustusta vailla oleviin) unionin kansalaisiin nähden ja iv) parannetaan korvausmenettelyjen tehokkuutta ja käyttöä.

Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin useita toimintavaihtoehtoja kunkin erityistavoitteen osalta ja useita mahdollisia toimenpiteitä ongelmien ratkaisemiseksi.

Ensimmäiseen tavoitteeseen liittyvillä vaihtoehdoilla pyritään varmistamaan, että ’edustusta vailla olevan kansalaisen’ määritelmää selkeytetään ja parannetaan, jotta vältettäisiin se, että edustusta vailla oleva kansalainen ei saa apua, koska jäsenvaltio tai unionin edustusto tulkitsee tai arvioi tilannetta virheellisesti. Toimintavaihtoehto 1 a koostuu pehmeistä toimenpiteistä, kun taas toimintavaihtoehto 1 b sisältää lainsäädäntömuutoksia, joilla selkeytetään direktiivin (EU) 2015/637 määritelmiä ja henkilöllistä soveltamisalaa. Toimintavaihtoehdossa 1 c otetaan käyttöön uusi käsite, ’oletus edustusta vailla olemisesta’.

Toisen erityistavoitteen osalta vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin vaihtoehtoja sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotka liittyvät keskeisiin käsitteisiin ja menettelyihin jäsenvaltioiden ja unionin edustustojen vuorovaikutuksessa, kun ne antavat konsuliapua edustusta vailla oleville kansalaisille. Paikallisia konsuliyhteistyöverkostoja koskeva toimintavaihtoehto 2 a koostuu pehmeistä toimenpiteistä, joilla pyritään organisoimaan paremmin eri vastuualueet tällaisissa verkostoissa. Toimintavaihtoehdossa 2 b ehdotetaan, että paikallisissa yhteistyökokouksissa puheenjohtajan tehtävä annetaan unionin edustustolle. Toimintavaihtoehto 2 c koostuu lainsäädäntömuutoksista, joiden mukaisesti konsuliviranomaisten yhteisissä valmiussuunnitelmissa osoitetaan selkeät tehtävät eri toimijoille ja joilla tarkistetaan ’johtavan valtion’ käsitettä. Tässä vaihtoehdossa ehdotetaan myös tällaisten suunnitelmien ja niin kutsuttujen yhteisten konsuliviranomaisten ryhmien sisällyttämistä direktiiviin (EU) 2015/637. Toimintavaihtoehto 2 d koostuu lainsäädäntömuutoksista, joilla selkeytetään unionin edustustojen tukevaa roolia erityisesti yhdenmukaistamalla se EUH-päätöksen kanssa. Vaihtoehto 2 e koostuu lainsäädäntömuutoksista, joilla unionin edustustoille annetaan uusia toimivaltuuksia, joiden nojalla konsuliviranomaiset voivat antaa kolmansissa maissa suoraa suojelua edustusta vailla oleville kansalaisille näiden pyynnöstä.

Kolmatta erityistä tavoitetta edistävillä vaihtoehdoilla puututaan kansalaisten kanssa käytävään viestintään liittyvien ongelmien tärkeimpiin syihin, jotka ovat i) jäsenvaltioiden ja unionin toteuttamaan tiedottamiseen liittyvät ongelmat ja ii) ulkomailla matkustavia tai oleskelevia kansalaisia koskevien tietojen puute. Ensimmäistä kysymystä koskeva toimintavaihtoehto 3 a koostuu lainsäädäntömuutoksista, joihin sisältyy uusia tiedonantovaatimuksia, kun taas toimintavaihtoehto 3 b käsittää unionin matkustusohjeportaalin perustamisen. Toista kysymystä koskevassa toimintavaihtoehdossa 3 c suositellaan unionin laajuista tiedotuskampanjaa, ja vaihtoehdossa 3 d edellytettäisiin, että jäsenvaltiot edistävät toimenpiteitä, joiden avulla unionin kansalaiset voivat ilmoittaa ulkomaille suuntautuvista matkoistaan tai oleskelustaan ulkomailla.

Neljänteen erityistavoitteeseen liittyvillä vaihtoehdoilla pyritään vähentämään korvausmenettelyjen monimutkaisuutta ja tehottomuutta, jotta menettelyjen käyttöä voitaisiin lisätä ja niitä voitaisiin nopeuttaa unionin kansalaisten ja jäsenvaltioiden eduksi. Toimintavaihtoehto 4 a koostuu pehmeistä toimenpiteistä, joilla selkeytetään menettelyjä ja tarjotaan koulutusta jäsenvaltioille, kun taas toimintavaihtoehto 4 b sisältää lainsäädäntömuutoksia menettelyjen parantamiseksi ja niiden laajentamiseksi koskemaan unionin edustustoja. Näin varmistetaan EUH-päätöksessä säädetyn kustannusneutraaliusvaatimuksen noudattaminen.

Vaikutustenarvioinnissa esitetyn analyysin perusteella parhaaksi arvioitu vaihtoehtojen yhdistelmä koostuu toimintavaihtoehdoista 1 b (direktiivin (EU) 2015/637 määritelmän ja henkilöllisen soveltamisalan selventäminen), 2 b (paikallisten yhteistyökokousten puheenjohtajan roolin osoittaminen unionin edustustoille), 2 c (selkeiden tehtävien antaminen konsuliedustustojen yhteisissä valmiussuunnitelmissa eri toimijoille ja ”johtavan valtion” käsitteen tarkistaminen), 2 d (unionin edustustojen tukiroolin selventäminen), 3 a (tietojen toimittaminen), 3 d (sellaisten toimenpiteiden edistäminen, joiden avulla unionin kansalaiset voivat tiedottaa matkoistaan tai oleskelustaan ulkomailla), ja 4 b (rahoitusmenettelyjen parantaminen).

Parhaaksi arvioidun vaihtoehtojen yhdistelmän tärkein etu on, että unionin kansalaiset voivat paremmin ja tehokkaammin käyttää perusoikeuttaan saada konsuliviranomaisten tarjoamaa suojelua samoin edellytyksin kuin apua antavan jäsenvaltion kansalaiset. Tämä saavutetaan selkeyttämällä menettelyjä ja parantamalla jäsenvaltioiden ja unionin edustustojen oikeusvarmuutta. Muita etuja ovat yhteydenpidon parantaminen unionin kansalaisten kanssa helpottamalla luotettavien tietojen saatavuutta ja lisäämällä ulkomaille suuntautuvien matkojen ja ulkomailla oleskelun kirjaamista. Parhaiksi katsotut toimenpiteet tuovat lisäksi pieniä säästöjä ja tehokkuusetuja kansallisille viranomaisille sekä säästävät unionin kansalaisten aikaa ja vähentävät heille aiheutuvaa rasitetta.

Parhaaksi arvioidun vaihtoehdon kustannukset ovat hyvin vähäiset, ja niistä vastaavat jäsenvaltiot ja unioni, mukaan lukien unionin edustustot.

Sääntelyntarkastelulautakunta antoi 6. heinäkuuta 2023 uudelleen toimitetusta vaikutustenarviointiluonnoksesta myönteisen lausunnon varaumin. 22

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

Ehdotuksella pannaan täytäntöön unionin kansalaisten perusoikeus diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antamaan suojeluun, joka taataan SEUT-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 23 artiklassa sekä perusoikeuskirjan 46 artiklassa.

Siltä osin kuin ehdotus vahvistaa unionin edustustojen roolia ja toimintaa konsuliviranomaisten antaman suojelun tukemisessa, sillä on suora ja hyödyllinen vaikutus perusoikeuskirjan 41 artiklan soveltamiseen. Kyseisessä artiklassa määrätään unionin kansalaisten perusoikeudesta siihen, että unionin toimielimet ja muut unionin elimet käsittelevät heidän asiansa oikeudenmukaisesti, avoimesti ja tehokkaasti.

Ehdotus vaikuttaa myös perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistettuun yksityiselämän kunnioittamiseen ja 8 artiklassa vahvistettuun henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen. Kansalaisten henkilötietojen käsittely, mukaan lukien niiden keruu, niihin pääsy ja niiden käyttö, vaikuttaa perusoikeuskirjan yksityisyyttä koskevaan oikeuteen ja henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen. Näihin perusoikeuksiin puuttuminen on perusteltava 23 . Henkilötietojen suojaan, myös tietoturvaan, sovelletaan asiaa koskevia unionin sääntöjä 24 . Unionin tietosuojajärjestelmästä ei aiota poiketa. Jäsenvaltioiden on noudatettava unionin tietosuojasääntöjen mukaisia selkeitä sääntöjä, ehtoja ja takeita.

Lisäämällä direktiiviin oikeussuojakeinoja koskeva erityinen säännös ehdotuksella varmistettaisiin myös oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (perusoikeuskirjan 47 artikla).

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

On tärkeää noudattaa realistista lähestymistapaa direktiivin (EU) 2015/637, sellaisena kuin se on muutettuna, täytäntöönpanon seurantaan ja välttää kansallisten konsuliviranomaisten ylikuormittamista. Jäsenvaltioita pyydetään antamaan komissiolle vuosittain tietoja rajatusta määrästä keskeisiä indikaattoreita.

Komissio arvioi direktiiviä (EU) 2015/637, sellaisena kuin se on muutettuna tällä ehdotuksella, kahdeksan vuoden kuluttua ja julkaisee kertomuksen tärkeimmistä havainnoista.

•Selittävät asiakirjat

Direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi on tarpeen laatia selittäviä asiakirjoja vastaavuustaulukoiden muodossa.

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

2023/0441 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi annetun direktiivin (EU) 2015/637 ja EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta annetun direktiivin (EU) 2019/997 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 23 artiklan toisen kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 27 ,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Neuvoston direktiivillä (EU) 2015/637 28  pannaan täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 23 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 46 artiklassa vahvistettu oikeus vahvistamalla tarvittavat yhteistyö- ja yhteensovittamistoimenpiteet edustusta vailla oleville unionin kansalaisille annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi.

(2)Konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskeviin pyyntöihin johtavien kriisien esiintymistiheys ja laajuus ovat kasvussa. Covid-19-pandemia, Afganistanin kriisi, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan, Sudanin konflikti, kotiutukset Israelista ja Gazan alueelta sekä muut vastaavat kriisit ovat tarjonneet kontekstin puutteiden tunnistamiselle ja sen pohtimiselle, miten konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevan oikeuden käyttämistä voitaisiin helpottaa. Näiden kokemusten perusteella ja kansalaisten ja konsuliviranomaisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi direktiivin (EU) 2015/637 sääntöjä ja menettelyjä olisi selkeytettävä ja sujuvoitettava, jotta voidaan tehostaa konsuliviranomaisten suojelun antamista edustusta vailla oleville unionin kansalaisille erityisesti kriisitilanteissa. Jäsenvaltioiden ja unionin tasolla käytettävissä olevia resursseja olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla sekä paikallisesti kolmansissa maissa että keskustasolla.

(3)Direktiivissä (EU) 2015/637 ’edustusta vailla olevalla kansalaisella’ tarkoitetaan kaikkia kansalaisia, joilla on sellaisen jäsenvaltion kansalaisuus, jolla ei ole edustusta kolmannessa maassa. Direktiivin mukaan jäsenvaltiolla ei ole edustusta kolmannessa maassa, jos sillä ei ole kyseisessä maassa pysyvää suurlähetystöä tai konsulaattia tai jos sillä ei ole siellä suurlähetystöä, konsulaattia tai kunniakonsulia, joka pystyisi tietyssä tapauksessa antamaan tosiasiallista konsuliviranomaisten suojelua. Koska direktiivissä (EU) 2015/637 ei ole tarkempia perusteita, aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että voi olla vaikeaa määrittää, täyttyykö jälkimmäinen kriteeri. Tämä voi johtaa siihen, että konsuliviranomaiset, joiden puoleen kansalaiset ovat kääntyneet, katsovat virheellisesti, että kyseisiä kansalaisia edustaa heidän kansalaisuusjäsenvaltionsa, ja kieltäytyvät tämän vuoksi antamasta konsuliviranomaisten suojelua.

(4)Konsuliviranomaisten ja kansalaisten oikeusvarmuuden parantamiseksi on aiheellista vahvistaa tarkemmat perusteet, joiden avulla voidaan arvioida, onko unionin kansalaista pidettävä edustusta vailla olevana ja siten oikeutettuna saamaan konsuliviranomaisten suojelua siltä jäsenvaltiolta, jonka konsuliviranomaisiin on otettu yhteyttä. Näiden perusteiden olisi oltava riittävän joustavia, ja niitä olisi sovellettava ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, kuten matkustamisen helppous tai turvallisuustilanne kyseisessä kolmannessa maassa. Tässä yhteydessä saavutettavuuden ja läheisen sijainnin olisi oltava edelleen tärkeitä näkökohtia.

(5)Ensimmäisenä perusteena konsuliviranomaisten olisi otettava huomioon kansalaisen vaikeudet päästä turvallisesti kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin tai saada yhteydenottoja niiltä kohtuullisessa ajassa, ottaen huomioon pyydetyn avun luonne ja kiireellisyys sekä käytettävissä olevat keinot, erityisesti taloudelliset resurssit. Esimerkiksi matkustusasiakirjojen katoamisesta johtuvan EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan tarpeen pitäisi periaatteessa johtaa siihen, että kansalainen katsotaan edustusta vailla olevaksi silloin, kun hänen pääsynsä kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin edellyttäisi yön yli tapahtuvaa matkustamista taikka lentomatkaa, sillä hänen ei voida odottaa matkustavan tällaisessa tapauksessa.

(6)Kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion suurlähetystön tai konsulaatin mahdollinen sulkeminen olisi myös otettava huomioon, erityisesti kriisitilanteissa. Kansalaisen olisi katsottava olevan edustusta vailla, jos suurlähetystö tai konsulaatti, josta edustusta vailla oleva kansalainen pyytää konsuliviranomaisten antamaa suojelua, ei pysty kohtuullisessa ajassa vahvistamaan, onko kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion suurlähetystö tai konsulaatti toiminnassa ja tavoitettavissa.

(7)Edustuksen puuttumisen käsitettä olisi tulkittava siten, että varmistetaan konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevan oikeuden tehokkuus. Kansalaisen olisi katsottava olevan edustusta vailla myös, kun hänen ohjaamisensa oman kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin todennäköisesti vaarantaisi konsuliviranomaisten antaman suojelun, erityisesti jos asian kiireellisyys edellyttää pyynnön vastaanottaneen suurlähetystön tai konsulaatin välittömiä toimia. Tämä on erityisen tärkeää kriisitilanteissa, joissa oikea-aikaisen avun puuttumisella voi olla erityisen kielteisiä vaikutuksia kansalaiselle.

(8)Koska kunniakonsulit eivät yleensä tarjoa yhtä laajoja palveluja kuin suurlähetystöt tai konsulaatit, määritettäessä, onko kansalainen edustusta vailla, kansalaisuusjäsenvaltion kunniakonsulin läsnäolo olisi otettava huomioon vain silloin, kun kansalaisen pyytämä apu kuuluu kunniakonsulin toimivaltaan.

(9)Edustusta vailla olevat kansalaiset ovat oikeutettuja pyytämään suojelua minkä tahansa jäsenvaltion suurlähetystöstä tai konsulaatista. Samalla direktiivissä (EU) 2015/637 annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus tehdä kahdenvälisiä järjestelyjä edustusta vailla olevien kansalaisten tehokkaan suojelun varmistamiseksi. Tällaiset järjestelyt eivät kuitenkaan ole edellytys konsuliviranomaisten suojelun antamiselle edustusta vailla oleville kansalaisille. Tältä osin on selvennettävä, että tapauksissa, joissa järjestelyistä on sovittu, velvollisuus siirtää pyyntö toimivaltaiselle suurlähetystölle tai konsulaatille on sen jäsenvaltion viranomaisilla, joihin on otettu yhteyttä, ei kyseisellä kansalaisella.

(10)Jos kriisitilanne johtaa konsuliviranomaisten suojelua koskevien pyyntöjen suureen määrään, asianomaisessa kolmannessa maassa edustettuina olevien jäsenvaltioiden suurlähetystöille ja konsulaateille olisi annettava mahdollisuus sopia pyyntöjen jakamisesta käytettävissä olevan kapasiteetin perusteella, jotta niitä voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Unionin edustustot voivat avustaa niitä tässä yhteydessä.

(11)Pyyntöjä ei pitäisi siirtää edelleen, jos konsuliviranomaisten antama suojelu vaarantuisi tämän vuoksi, erityisesti jos asian kiireellisyys edellyttää pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion suurlähetystön tai konsulaatin välittömiä toimia. Näin voi olla esimerkiksi vakavissa sairaanhoitoa vaativissa hätätilanteissa tai mielivaltaiselta vaikuttavien pidätysten tapauksessa. Lisäksi edustusta vailla oleville kansalaisille olisi tiedotettava tällaisista siirroista.

(12)Direktiivin (EU) 2015/637 9 artiklassa luetellaan esimerkkejä yleisimmistä tilanteista, joissa edustusta vailla olevat kansalaiset voivat hakea konsuliapua edustetuilta jäsenvaltioilta. Oikeudellisen selkeyden vuoksi olisi kuitenkin selvennettävä, että avun tyypit kattavat sekä evakuoinnin eli henkilöiden pelastamisen ja siirtämisen hätätilanteen koettelemilta alueilta turvalliseen paikkaan, joka voi sijaita samassa maassa tai muussa kolmannessa maassa, että kotiuttamisen eli henkilöiden palauttamisen jäsenvaltioiden alueelle.

(13)Antaessaan konsuliviranomaisten suojelua edustusta vailla oleville kansalaisille jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten ilman huoltajaa olevien alaikäisten, raskaana olevien naisten, liikuntarajoitteisten henkilöiden ja vammaisten henkilöiden, erityistarpeet tai sellaisten henkilöiden erityistarpeet, jotka ovat vaarassa joutua syrjinnän kohteeksi mistä tahansa, kuten perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetuista, syistä.

(14)On tarpeen varmistaa, että kolmansissa maissa uhreiksi joutuneilla unionin kansalaisilla on mahdollisimman hyvät mahdollisuudet saada oikeussuojaa. Tämä edellyttää tiiviimpää yhteydenpitoa ja yhteistyötä kolmansien maiden viranomaisten ja tukijärjestöjen sekä jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten ja tukijärjestöjen välillä.

(15)Neuvoston direktiivin (EU) 2019/997 29 hyväksymisen myötä viittaus tilapäisiin matkustusasiakirjoihin olisi saatettava ajan tasalle oikeudellisen selkeyden vuoksi.

(16)Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus ottaa yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteisiinsä mukaan turvallisuus- ja sotilashenkilöstöään, kunniakonsuleita, kansainvälisiä järjestöjä tai kolmansien maiden diplomaatti- ja konsuliviranomaisia, jos se on asianmukaista ja tarpeellista konsuliviranomaisten suojelun antamiseksi. Tämä voi olla erityisen tärkeää kriisitilanteissa.

(17)Viimeaikaiset tapahtumat ovat tuoneet esiin unionin edustustojen tärkeän tehtävän edistää tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa konsuliviranomaisten suojelua koskevan oikeuden toteutumista. Tämä koskee erityisesti sellaisia kolmansia maita, joissa vain harvalla jäsenvaltiolla on edustus, sekä kriisitilanteita ja tietojenvaihtoa. Tätä taustaa vasten on aiheellista selventää unionin edustustojen tukiroolia konsuliviranomaisten suojelua koskevan oikeuden täytäntöönpanossa. Yhdenmukaisuuden ja toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi unionin edustustojen olisi tavallisesti toimittava paikallisten konsuliyhteistyökokousten puheenjohtajana ja johdettava konsuliviranomaisten yhteisten valmiussuunnitelmien laatimista ja niiden hyväksymistä. Jotta voidaan varmistaa koordinointi ja edustusta vailla olevien kansalaisten tehokas suojelu, unionin edustustojen olisi myös osallistuttava kriisitoiminnan koordinointiin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

(18)Direktiivissä (EU) 2015/637 säädetään käytännön keinoista, joilla unionin edustustot voivat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, 35 artiklan mukaisesti edistää konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevan oikeuden toteutumista. Kun unionin edustustot tukevat jäsenvaltioita konsuliviranomaisten antaman suojelun tarjoamisessa edustusta vailla oleville kansalaisille, niiden olisi tehtävä se jäsenvaltioiden pyynnöstä ja resurssineutraalisti, kuten neuvoston päätöksen 2010/427/EU 30 5 artiklan 10 kohdassa säädetään. Tässä yhteydessä jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus pyytää unionin edustustoja suorittamaan erityisiä konsuliapuun liittyviä tehtäviä, mukaan lukien direktiivin (EU) 2015/637 9 artiklassa tarkoitetut tehtävät. Jotta unionin edustustot voivat suorittaa tukitehtävänsä, avustavan jäsenvaltion tai tapauksen mukaan kansalaisuusjäsenvaltion olisi annettava niille kaikki asiaankuuluvat tiedot.

(19)Jotta voidaan varmistaa valmius mahdollisiin konsulipalveluihin vaikuttaviin kriiseihin, jotka edellyttävät edustusta vailla oleville kansalaisille annettavaa apua, jäsenvaltioiden ja kolmansissa maissa sijaitsevien unionin edustustojen väliseen paikalliseen konsuliyhteistyöhön olisi sisällyttävä näkemystenvaihtoja tällaisten kansalaisten kannalta merkityksellisistä asioista kuten heidän turvallisuudestaan, konsuliedustustojen yhteisten valmiussuunnitelmien laatiminen ja konsuliharjoitusten järjestäminen. Tässä yhteydessä voi olla erityisen tärkeää, että edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden konsuliviranomaiset otetaan mukaan paikalliseen konsuliyhteistyöhön koordinoitaessa konsuliviranomaisten kriisivalmiutta ja -toimintaa.

(20)Konsuliviranomaisten kriisivalmius on olennainen edellytys konsuliviranomaisten kriisitoiminnan tehokkuuden varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi Euroopan ulkosuhdehallinnon, jäljempänä ’EUH’, tuella varmistettava, että kaikissa kolmansissa maissa keskustellaan edustusta vailla olevien kansalaisten suojelemiseksi tarvittavista riittävistä konsuliviranomaisten valmiustoimenpiteistä ja että ne myös pannaan täytäntöön.

(21)Aiemmat kriisit ovat osoittaneet valmiussuunnittelun merkityksen ja sellaisten konsuliviranomaisten yhteisten valmiussuunnitelmien (EU:n yhteiset konsuliviranomaisten kriisivalmiuskehykset) hyödyllisyyden, joihin osallistuvat kolmannessa maassa sijaitsevien kaikkien jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliviranomaiset sekä paikallinen unionin edustusto. Tällaiset suunnitelmat olisi räätälöitävä paikallisiin olosuhteisiin, niissä olisi määriteltävä selkeä vastuunjako edustettujen ja edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden ja unionin edustuston välillä, ja niihin olisi sisällyttävä menettelyjä ja toimia, jotka on toteutettava paikallistasolla kriisitilanteessa. Näissä toimissa olisi keskityttävä erityisesti konsuliviranomaisten suojelun antamiseen edustusta vailla oleville kansalaisille.

(22)Direktiivissä (EU) 2015/637 säädettyjen nykyisten yhteensovittamistoimenpiteiden tehokkuutta olisi parannettava tekemällä konsuliviranomaisten yhteisten valmiussuunnitelmien laatiminen ja vuotuinen päivittäminen pakolliseksi kaikkien kolmansien maiden osalta. Suunnitelmien yksityiskohtaisuus voi kuitenkin vaihdella paikallisten olosuhteiden mukaan. Tätä varten olisi vahvistettava tällaisten suunnitelmien keskeiset osat, kuten analyysi konsuliviranomaisten tilanteesta asianomaisessa kolmannessa maassa, mukaan lukien riskinarviointi edustusta vailla oleviin kansalaisiin vaikuttavista todennäköisimmistä skenaarioista, konsuliviranomaisten kriisivalmiusjärjestelyt, viestintä paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa ja unionin kansalaisten kanssa sekä yhteistyö paikallisviranomaisten ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa.

(23)Konsuliavun tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi konsuliviranomaisten yhteisissä valmiussuunnitelmissa olisi myös tarvittaessa otettava huomioon johtavien valtioiden tehtävät ja vastuualueet eli sellaisten tietyssä kolmannessa maassa edustettuina olevien jäsenvaltioiden tehtävät, jotka vastaavat edustusta vailla oleville kansalaisille annettavan avun yhteensovittamisesta ja johtamisesta kriisien aikana. Lisäksi konsuliviranomaisten yhteisiä valmiussuunnitelmia olisi arvioitava vuosittain konsuliharjoituksissa, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat edelleen tarkoituksenmukaisia. Konsuliviranomaisten yhteisten valmiussuunnitelmien ei kuitenkaan pitäisi tulkita korvaavan jäsenvaltioiden nykyisiä kansallisia kriisisuunnitelmia tai vaikuttavan jäsenvaltioiden velvollisuuteen antaa konsuliapua omille kansalaisilleen.

(24)Kolmannessa maassa oleskelevien unionin kansalaisten arvioitu määrä ja sijainti ovat ratkaisevan tärkeitä tietoja konsuliviranomaisten yhteisten valmiussuunnitelmien laatimiseksi erityisesti evakuointi- tai kotiuttamistilanteita varten. Lisäksi unionin kansalaisten olisi kriisitilanteessa voitava saada asiaankuuluvaa tietoa kansalaisuusjäsenvaltioltaan. Sen vuoksi on tärkeää, että jäsenvaltiot antavat kansalaisilleen mahdollisuuden rekisteröityä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tai ilmoittaa asianmukaisin keinoin ja välinein matkoistaan kolmansiin maihin tai oleskelustaan kolmansissa maissa. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi vahvistettava henkilötietojen suojaa koskevan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti vaadittavat henkilötietojen ryhmät ja tällaisten tietojen säilytysajat.

(25)Matkustusohjeet eli jäsenvaltioiden antamat tiedotteet tiettyihin kolmansiin maihin matkustamisen turvallisuudesta antavat matkustajille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia päätöksiä tietyistä matkakohteista, myös sellaisista kolmansista maista, joissa heidän kansalaisuusjäsenvaltiollaan ei ole edustusta. Vaikka matkustusohjeiden antaminen on jäsenvaltioiden vastuulla, on aiheellista, että jäsenvaltiot koordinoivat tällaisia toimiaan erityisesti kriisitilanteissa, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan varmistaa tiedotuksen yhdenmukaisuus. Tähän voisi sisältyä sopiminen matkustusohjeissa ilmoitettuja riskitasoja koskevasta yhteisestä rakenteesta käyttäen EUH:n suojattua alustaa. Koordinointi olisi mahdollisuuksien mukaan toteutettava jo varhaisessa vaiheessa, kun jäsenvaltiot vasta suunnittelevat matkustusohjeidensa riskitason muuttamista.

(26)Tehokas koordinointi on ratkaisevan tärkeää kriisitoiminnan tehokkuuden varmistamiseksi. Tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi EUH:n kriisinhallintakeskuksen ja komission hätäavun koordinointikeskuksen olisi tuettava jäsenvaltioiden toimia. Unionin koordinoitu kriisitoiminta on erityisen tärkeää evakuointitilanteissa, jotta voidaan varmistaa, että saatavilla oleva tuki annetaan tehokkaasti ja että käytettävissä olevia evakuointivalmiuksia hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä syystä tiedot käytettävissä olevista evakuointivalmiuksista olisi jaettava hyvissä ajoin, myös silloin, kun pelastus- ja evakuointioperaatioissa käytetään sotilaallisia voimavaroja.

(27)Covid-19-pandemia toi esiin, että jäsenvaltioiden on tarpeen tehdä yhteistyötä ja tukea toisiaan monialaisissa kriisiryhmissä eli yhteisissä konsuliviranomaisten ryhmissä. Yhteisen konsuliviranomaisten ryhmän lähettäminen kolmanteen maahan kriisitilanteessa voi olla ratkaiseva tekijä, jolla estetään edustettuina olevien jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten ylikuormittuminen.

(28)Yhteisten konsuliviranomaisten ryhmien olisi perustuttava seuraaviin periaatteisiin: vapaaehtoinen osallistuminen, solidaarisuus edustettuja jäsenvaltioita kohtaan, yhdenvertaisuus sisäisiä työskentelyrakenteita koskevissa päätöksissä, ryhmien kokoonpanon yksinkertaisuus, kustannusten jakaminen (kukin jäsenvaltio ja unionin toimielin tai elin vastaa omista toimintakustannuksistaan), joustavuus, unionin koordinoidun toiminnan läpinäkyvyys sekä avoimuus asianomaisiin kolmansiin maihin nähden.

(29)Jotta käytettävissä olevia valmiuksia voitaisiin hyödyntää kriisitilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla, yhteisiä konsuliviranomaisten ryhmiä lähetettäessä olisi varmistettava synergiat muiden kriisinhallintatoimenpiteiden kanssa esimerkiksi hyödyntämällä lähteviä kotiuttamislentoja tai humanitaarista apua kuljettavia lentoja.

(30)Apua tarvitsevien unionin kansalaisten tukemiseksi on tärkeää antaa heille luotettavaa tietoa siitä, miten he voivat saada konsuliapua kolmansissa maissa. Komission yksiköiden ja EUH:n olisi edistettävä tätä tavoitetta levittämällä asiaankuuluvaa tietoa, mukaan lukien jäsenvaltioiden toimittamat tiedot konsuliverkostoistaan ja kolmansista maista, joissa ne ovat tehneet käytännön järjestelyjä konsuliviranomaisten suojelun antamisesta edustusta vailla oleville kansalaisille. Tällaisten tietojen käsittelyn helpottamiseksi tiedot olisi toimitettava koneellisesti luettavassa muodossa.

(31)Jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, joilla lisätään edelleen unionin kansalaisten tietoisuutta heidän oikeudestaan konsuliviranomaisten antamaan suojeluun, kiinnittäen huomiota myös vammaisten henkilöiden erityistarpeisiin. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioille aiheutuvat vähäiset kustannukset, yksi mahdollinen keino lisätä kansalaisten tietoisuutta oikeudesta diplomaatti- ja konsuliviranomaisten antamaan suojeluun olisi liittää SEUT-sopimuksen 23 artiklan sanamuoto jäsenvaltioiden myöntämiin passeihin, kuten jo komission suosituksessa K(2007) 5841 31 suositeltiin. Jäsenvaltiot voisivat myös antaa tietoa edustusta vailla olevien kansalaisten oikeudesta konsuliviranomaisten antamaan suojeluun matkustusohjeiden ja konsuliapua koskevien tiedotuskampanjoiden kautta. Lisäksi ne voisivat tehdä yhteistyötä kolmansiin maihin matkoja tarjoavien henkilöliikennepalvelujen tarjoajien ja liikenteen solmukohtien kanssa esimerkiksi pyytämällä niitä lisäämään asiakkaille suunnattuun tiedotusaineistoon asiaankuuluvaa tietoa oikeudesta konsuliviranomaisten antamaan suojeluun.

(32)Direktiivin (EU) 2015/637 rahoitussäännöksiä olisi muutettava korvausten yksinkertaistamiseksi ja taloudellisen taakan jakamisen varmistamiseksi. Olisi esimerkiksi oltava mahdollista, että edustusta vailla oleva kansalainen saa suoraan korvauksen avustavan jäsenvaltion tarjoamasta palvelusta aiheutuvista kustannuksista samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaiset, jotta vältetään hallinnollinen rasite, joka aiheutuu korvauksen hakemisesta kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolta. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava luopua tällaisten kustannusten perimisestä. Koska tietyissä tilanteissa edustusta vailla oleva kansalainen ei välttämättä pysty suorittamaan maksua avunpyynnön yhteydessä, esimerkiksi silloin, kun hänen käteisvaransa tai maksuvälineensä on varastettu, on tarpeen säätää, että avustavan jäsenvaltion konsuliviranomaiset voivat vaatia tällaista kansalaista allekirjoittamaan sitoumuksen takaisinmaksusta. Avustavan jäsenvaltion viranomaiset voivat tällaisen sitoumuksen perusteella vaatia kustannusten korvaamista, kun avun antamisesta on kulunut neljä viikkoa.

(33)Tapauksissa, joissa kansalainen ei ole korvannut kustannuksia suoraan joko avunpyynnön yhteydessä tai myöhemmin, kun avustava jäsenvaltio on sitä vaatinut takaisinmaksusitoumuksen perusteella, avustavalla jäsenvaltiolla olisi oltava oikeus pyytää aiheutuneiden kulujen korvaamista edustusta vailla olevan kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolta. Jotta vältettäisiin korvauspyyntöjen esittäminen vasta pitkän ajan kuluttua, avustavalle jäsenvaltiolle ja kansalaisuusjäsenvaltiolle olisi säädettävä kohtuullinen määräaika pyynnön esittämiselle ja korvauksen suorittamiselle.

(34)Jäsenvaltioiden olisi korvattava unionin edustustoille niiden tuki konsuliviranomaisten suojelun antamiseksi edustusta vailla oleville kansalaisille sen varmistamiseksi, että tällaisen tuen antaminen ei vaikuta voimavaroihin, kuten päätöksen 2010/427/EU 5 artiklan 10 kohdassa edellytetään.

(35)Direktiivin (EU) 2015/637 liitteissä I ja II olevat lomakkeet ovat vanhentuneita, joten ne olisi poistettava. Tämä ei saisi estää jäsenvaltioita, jotka tällä hetkellä säätävät näiden lomakkeiden käytöstä kansallisessa lainsäädännössään, jatkamasta niiden käyttöä tämän direktiivin antamisen jälkeen.

(36)Kun apua annetaan kriisitilanteissa, ei välttämättä ole mahdollista tai käytännössä toteutettavissa tehdä eroa edustusta vailla olevien ja edustettuina olevien kansalaisten välille, ja mahdollisuus antaa apua edustusta vailla oleville henkilöille voi edellyttää tai merkitä avun antamista myös edustettuina oleville unionin kansalaisille. Olisi selvennettävä, että tällaisissa tilanteissa kustannusten korvaamista koskevia direktiivin (EU) 2015/637 säännöksiä olisi sovellettava myös konsuliviranomaisten suojeluun, jota avustava jäsenvaltio antaa toisen jäsenvaltion edustetuille kansalaisille. Näin vältettäisiin kaksi erillistä korvausmenettelyä, jotka perustuisivat siihen, onko avustettua kansalaista pidettävä edustettuna vai edustusta vailla olevana.

(37)Tapauksissa, joissa unionin pelastuspalvelumekanismia käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1313/2013/EU 32 16 artiklan 7 kohdan mukaisesti pelastuspalvelun tarjoamiseksi unionin kansalaisille kolmansissa maissa tapahtuvien katastrofien yhteydessä, sovelletaan kyseisen päätöksen rahoitussäännöksiä. Rahoitustukea hakevien ja sitä saavien jäsenvaltioiden on esimerkiksi toimitettava komissiolle tiedot muista lähteistä, myös apua saavilta jäsenvaltioilta ja kansalaisilta, saadusta rahoituksesta ja varmistettava, että muista lähteistä ei saada päällekkäistä rahoitusta.

(38)Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, jotka koskevat jäsenvaltioiden tietojen toimittamiseen käytettävää koneellisesti luettavaa muotoa ja rahoitusmenettelyjen yhteydessä käytettäviä lomakkeita. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 33 mukaisesti.

(39)Konsuliviranomaisten suojelun antaminen edustusta vailla oleville kansalaisille edellyttää henkilötietojen käsittelyä suojelua pyytävän henkilön henkilöllisyyden todentamiseksi, avustavan jäsenvaltion ja kansalaisuusjäsenvaltion viranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia varten, pyydetyn avun antamiseksi sekä korvauspyyntöjen käsittelyä ja asiaankuuluvien yhteystietojen vaihtoa varten. Jäsenvaltioiden suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 34 , mukaan lukien käyttötarkoituksen rajoittamista ja tietojen minimointia koskevat periaatteet. Vastaavasti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725 35 tarkoitetussa unionin toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava kyseisessä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä.

(40)Koska konsuliapuun liittyvät tehtävät voivat vaihdella huomattavasti ja ne kattavat arkaluonteisia tilanteita, kuten pidätys, vangitseminen, loukkaantuminen tai rikoksen uhriksi joutuminen, on tarpeen varmistaa, että jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla ja asiaankuuluvilla unionin toimielimillä ja elimillä on pääsy kaikkiin tarvittaviin tietoihin, myös henkilötietoihin, joita konsuliviranomaisten suojelun antaminen unionin kansalaisille edellyttää, ja että ne voivat myös vaihtaa keskenään näitä tietoja. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla ja, jos ne antavat asiassa tukea, unionin toimielimillä ja elimillä olisi oltava oikeus käsitellä erityisiä henkilötietoryhmiä, jos se on ehdottoman välttämätöntä konsuliviranomaisten suojelun antamiseksi asianomaiselle henkilölle. Tämän olisi katettava terveystiedot, joita voidaan joutua käsittelemään konsuliviranomaisten suojelun antamiseksi edustusta vailla olevalle kansalaiselle, joka on loukkaantunut tai sairastunut vakavasti. Lisäksi henkilöiden kasvokuvia on käsiteltävä esimerkiksi EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa myönnettäessä. Avun antaminen edustusta vailla olevalle kansalaiselle, myös oikeusvaateiden puolustamisen yhteydessä, voi poikkeuksellisesti edellyttää myös sellaisten henkilötietojen käsittelyä, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus, ammattiliiton jäsenyys tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä tietoja. Tietyissä tapauksissa konsuliavun antaminen voi myös edellyttää geneettisten tietojen käsittelyä, esimerkiksi silloin, kun apu koskee vakavaan onnettomuuteen joutuneen toimintakyvyttömän henkilön yksiselitteistä tunnistamista, tai isyyden vahvistamisen yhteydessä. Pidätykseen tai säilöönottoon liittyvissä konsuliasioissa toimivaltaiset viranomaiset voivat todennäköisesti joutua käsittelemään rikostuomioihin ja rikoksiin liittyviä henkilötietoja.

(41)Tällaisia erityisiä henkilötietoryhmiä käsitellessään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä unionin toimielinten ja elinten olisi varmistettava asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröityjen etujen suojaamiseksi. Näihin olisi kuuluttava mahdollisuuksien mukaan tällaisten henkilötietojen salaaminen ja erityisten käyttöoikeuksien myöntäminen henkilöstölle, jolla on pääsy tietyntyyppisiin erityisiin henkilötietoryhmiin.

(42)Jos konsuliviranomaisten antama suojelu edellyttää unionin kansalaisten henkilötietojen siirtämistä sellaisiin kolmansiin maihin tai sellaisille kansainvälisille järjestöille, jotka osallistuvat kriisinhallintatoimenpiteisiin, kuten Yhdistyneille kansakunnille, tällaisten siirtojen olisi oltava asetuksen (EU) 2016/679 V luvun ja asetuksen (EU) 2018/1725 V luvun mukaisia.

(43)Lisäksi on tarpeellista täsmentää käsiteltyihin henkilötietoihin sovellettavia suojatoimia, kuten kerättyjen henkilötietojen enimmäissäilytysaika. Mahdollisten kustannusten perimisen varmistamiseksi on tarpeen, että avustavan jäsenvaltion tai unionin toimielinten ja elinten osalta enimmäissäilytysaika on 12 kuukautta ja kansalaisuusjäsenvaltioiden osalta 24 kuukautta. Kansalaisuusjäsenvaltioon sovellettava pidempi säilytysaika on tarpeen myös mahdollisten väärinkäytösten ja muun vilpillisen toiminnan estämiseksi, myös sellaisten henkilöiden osalta, jotka hakevat toistuvasti konsuliviranomaisten suojelua ja yrittävät salata toimintansa kääntymällä useiden eri jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten puoleen. Jos henkilötiedot koskevat virkamiesten, kuten kunniakonsulien, yhteystietoja, tietoja olisi säilytettävä niin kauan kuin kyseinen henkilö toimii kyseisenä yhteyshenkilönä. Pyynnön esittäjien henkilötietojen poistaminen ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden kykyyn seurata tämän direktiivin soveltamista.

(44)Perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia loukataan, on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Jotta tämä perusoikeus voidaan panna täytäntöön konsuliviranomaisten antaman suojelun yhteydessä, direktiiviin (EU) 2015/637 olisi lisättävä oikeussuojakeinoja koskeva säännös.

(45)Sen vuoksi direktiiviä (EU) 2015/637 olisi muutettava.

(46)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, koska nykyisiä sääntöjä on muutettava unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(47)Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman 36 mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(48)Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon XXXX 37 ,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi (EU) 2015/637 seuraavasti:

1)Korvataan 6 ja 7 artikla seuraavasti:

”6 artikla
Edustuksen puuttuminen

1.Tätä direktiiviä sovellettaessa jäsenvaltiolla ei ole edustusta kolmannessa maassa, jos sillä ei ole kyseisessä maassa pysyvää suurlähetystöä tai konsulaattia tai jos sillä ei ole siellä suurlähetystöä tai konsulaattia, joka pystyisi tietyssä tapauksessa tosiasiassa antamaan konsuliviranomaisten suojelua.

2.Sen määrittämiseksi, onko jäsenvaltiolla suurlähetystöä tai konsulaattia, joka pystyisi tietyssä tapauksessa tosiasiallisesti antamaan konsuliviranomaisten suojelua, suurlähetystön tai konsulaatin, josta edustusta vailla oleva kansalainen hakee konsuliviranomaisten antamaa suojelua, on paikallisten olosuhteiden mukaisesti otettava huomioon seuraavat perusteet:

a)asianomaisen kansalaisen vaikeudet päästä turvallisesti kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin tai saada yhteydenottoja niiltä kohtuullisessa ajassa, ottaen huomioon pyydetyn avun luonne ja kiireellisyys sekä kansalaisen käytettävissä olevat keinot;

b)kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion suurlähetystön tai konsulaatin mahdollinen sulkeminen, myös silloin, kun ei voida kohtuullisessa ajassa vahvistaa, onko se toiminnassa ja tavoitettavissa;

c)se, voisiko kansalaisen ohjaaminen kansalaisuusjäsenvaltionsa suurlähetystöön tai konsulaattiin todennäköisesti vaarantaa konsuliviranomaisten antaman suojelun, erityisesti jos asian kiireellisyys edellyttää pyynnön vastaanottaneen suurlähetystön tai konsulaatin välittömiä toimia.

3.Määritettäessä 2 kohdan mukaisesti, onko jäsenvaltiolla suurlähetystö tai konsulaatti, joka pystyisi tietyssä tapauksessa tosiasiassa antamaan konsuliviranomaisten suojelua, kansalaisuusjäsenvaltion kunniakonsulin läsnäolo voidaan ottaa huomioon vain silloin, kun kansalaisen pyytämä apu kuuluu kunniakonsulin toimivaltaan.

7 artikla
Konsuliviranomaisten antaman suojelun saatavuus ja muut järjestelyt

1.Edustusta vailla olevat kansalaiset ovat oikeutettuja pyytämään suojelua minkä tahansa jäsenvaltion suurlähetystöstä tai konsulaatista.

2.Jäsenvaltio voi edustaa toista jäsenvaltiota pysyvästi, ja jäsenvaltioiden suurlähetystöt tai konsulaatit voivat tarvittaessa sopia vastuunjakoa koskevista käytännön järjestelyistä konsuliviranomaisten suojelun antamiseksi edustusta vailla oleville kansalaisille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan soveltamista.

Tällaisissa tapauksissa suurlähetystön tai konsulaatin, josta edustusta vailla oleva kansalainen pyytää konsuliviranomaisten antamaa suojelua ja jota ei ole nimetty toimivaltaiseksi sovitun erityisjärjestelyn mukaisesti, on siirrettävä kansalaisen pyyntö toimivaltaiselle suurlähetystölle tai konsulaatille, paitsi jos tämä vaarantaisi konsuliviranomaisten antaman suojelun, erityisesti jos asian kiireellisyys edellyttää pyynnön vastaanottaneen suurlähetystön tai konsulaatin välittömiä toimia.

3.Jos kriisitilanne johtaa konsuliviranomaisten suojelua koskevien pyyntöjen suureen määrään, asianomaisessa kolmannessa maassa edustettuina olevien jäsenvaltioiden suurlähetystöt ja konsulaatit voivat unionin edustuston tuella sopia pyyntöjen jakamisesta käytettävissä olevan kapasiteetin perusteella, paitsi jos tämä vaarantaisi konsuliviranomaisten antaman suojelun, erityisesti jos asian kiireellisyys edellyttää pyynnön vastaanottaneen suurlähetystön tai konsulaatin välittömiä toimia. Tällaisesta jakamisesta voidaan myös sopia etukäteen 13 artiklassa tarkoitetun konsuliviranomaisten yhteisen valmiussuunnitelman yhteydessä, ja menettely voi poiketa 2 kohdan mukaisesti tehdyistä käytännön järjestelyistä.

4.Edustusta vailla oleville kansalaisille, jotka pyytävät suojelua 1 kohdan nojalla, on ilmoitettava kaikista 2 tai 3 kohdan mukaisista siirroista.”

2)Korvataan 9 artiklan e ja f alakohta seuraavasti:

”e) avustaminen, evakuointi ja kotiuttaminen hätätilanteessa;

f) tarve direktiivin (EU) 2019/997* mukaisesti laadituille tilapäisille matkustusasiakirjoille.

_______________

* Neuvoston direktiivi (EU) 2019/997, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2019, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta ja päätöksen 96/409/YUTP kumoamisesta, EUVL L 163, 20.6.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2019/997/oj ).”

3)Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a)korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asianomaiset ulkoasiainministeriöiden yhteyshenkilöt Euroopan ulkosuhdehallinnolle (EUH) sen suojatulla verkkosivustolla.”;

b)lisätään 5 kohta seuraavasti:

”5. Jäsenvaltiot voivat ottaa yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteisiinsä mukaan kunniakonsuleita ja turvallisuus- ja sotilashenkilöstöään, kansainvälisiä järjestöjä tai kolmansien maiden diplomaatti- ja konsuliviranomaisia, jos se on asianmukaista ja tarpeellista konsuliviranomaisten suojelun antamiseksi.”

4)Korvataan 11, 12 ja 13 artikla seuraavasti:

”11 artikla
Unionin edustustojen rooli

1. Unionin edustustot tekevät tiivistä yhteistyötä ja koordinoivat toimintaansa jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien kanssa paikallisen konsuliyhteistyön, kriisivalmiuden ja kriisinhallinnan edistämiseksi erityisesti

a)antamalla käytettävissä olevaa logistista tukea, mukaan lukien toimistotilat ja organisointivälineet, kuten väliaikainen majoitus konsuliedustustojen henkilöstölle ja 13 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille yhteisille konsuliviranomaisten ryhmille;

b)helpottamalla tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien välillä;

c)helpottamalla tarvittaessa tiedonvaihtoa kolmansien maiden paikallisviranomaisten, diplomaatti- ja konsuliviranomaisten sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa;

d)antamalla yleistä tietoa avusta, johon edustusta vailla olevat kansalaiset voisivat olla oikeutettuja, erityisesti mahdollisista tehdyistä käytännön järjestelyistä;

e)toimimalla 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen paikallisten konsuliyhteistyökokousten puheenjohtajana;

f)koordinoimalla 13 artiklassa tarkoitettujen konsuliviranomaisten yhteisten valmiussuunnitelmien laatimista ja niiden hyväksymistä;

g)osallistumalla 13 a artiklan mukaisiin kriisinhallintatoimiin, tarvittaessa myös antamalla tukea johtavalle valtiolle.

2. Unionin edustustot tukevat jäsenvaltioita konsuliviranomaisten suojelun antamisessa edustusta vailla oleville kansalaisille päätöksen 2010/427/EU 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tällaiseen tukeen voi sisältyä erityisten konsuliapuun liittyvien tehtävien suorittaminen jäsenvaltioiden pyynnöstä ja niiden puolesta. Avustavan jäsenvaltion ja kansalaisuusjäsenvaltion on toimitettava unionin edustustolle kaikki kyseistä tapausta koskevat asiaankuuluvat tiedot.

12 artikla
Paikallinen konsuliyhteistyö

1. Jäsenvaltioiden konsuliviranomaiset ja unionin edustusto tekevät paikallista konsuliyhteistyötä kussakin kolmannessa maassa.

2. Paikallisissa konsuliyhteistyökokouksissa on vaihdettava säännöllisesti tietoja seuraavista aiheista:

a)unionin kansalaisten turvallisuus ja muut heidän kannaltaan tärkeät asiat;

b)tarvittaessa konsuliviranomaisten yhteisten virallisten yhteydenottojen laatiminen ja toimittaminen kolmansien maiden viranomaisille;

c)13 artiklassa tarkoitettujen konsuliviranomaisten yhteisten valmiussuunnitelmien laatiminen, hyväksyminen ja tarkistaminen;

d)yhteisten konsuliharjoitusten järjestäminen;

e)7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut käytännön järjestelyt sen varmistamiseksi, että edustusta vailla olevia kansalaisia suojellaan tehokkaasti kyseisessä kolmannessa maassa.

3. Puheenjohtajana toimii unionin edustuston edustaja, elleivät jäsenvaltioiden konsuliviranomaiset toisin sovi. Jos unionin edustusto ei ole läsnä, kokousten puheenjohtajana toimii jonkin jäsenvaltion edustaja.

13 artikla
Kriisivalmius

1. Edellä 12 artiklassa tarkoitetun paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa jäsenvaltiot ja EUH laativat ja hyväksyvät konsuliviranomaisten yhteisen valmiussuunnitelman kutakin kolmatta maata varten. Konsuliviranomaisten yhteinen valmiussuunnitelma on päivitettävä vuosittain, ja suunnitelmaan on sisällyttävä

a)analyysi konsuliviranomaisten tilanteesta asianomaisessa maassa, mukaan lukien yleiskatsaus jäsenvaltioiden suurlähetystöistä ja konsulaateista, arvio unionin kansalaisten määrästä ja sijainnista sekä riskinarviointi unionin kansalaisiin vaikuttavista todennäköisimmistä skenaarioista;

b)konsuliviranomaisten yhteiset kriisivalmiusjärjestelyt, mukaan lukien viestintäkanavat ja yhteydet paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa sekä paikallisviranomaisten ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa;

c)konsuliviranomaisten yhteiset kriisitoimintajärjestelyt, mukaan lukien tiedonvaihto- ja viestintämenettelyt paikallisen konsuliyhteistyön puitteissa ja unionin kansalaisten kanssa, kriisikokoukset, yhteistyö paikallisviranomaisten ja asianomaisten kolmansien maiden kanssa sekä kriisitoimet ja kriisinjälkeiset toimet;

d)jos jäsenvaltio toimii 13 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna johtavana valtiona tietyssä kolmannessa maassa, kuvaus sen vastuualueista;

e)muut asiaankuuluvat tiedot.

2.Jos maassa on unionin edustusto, se koordinoi konsuliviranomaisten yhteisen valmiussuunnitelman laatimista ja hyväksymistä kyseisessä kolmannessa maassa edustettuina olevien jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja konsulaattien sekä edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten toimittamien tietojen perusteella. Konsuliviranomaisten yhteiset valmiussuunnitelmat on asetettava kaikkien jäsenvaltioiden, EUH:n ja komission yksiköiden saataville.

Kolmansissa maissa, joissa ei ole unionin edustustoa, koordinoinnista vastaa 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti sovittu paikallisen konsuliyhteistyön puheenjohtaja EUH:n tuella.

3.Jäsenvaltiot ja unionin edustustot toteuttavat vuosittain konsuliharjoituksia paikallisten konsuliviranomaisten yhteisen kriisivalmiuden ja -toiminnan päivittämiseksi ja parantamiseksi.

4.Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettava kansalaisilleen mahdollisuus rekisteröityä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tai ilmoittaa asianmukaisin keinoin ja välinein matkoistaan kolmansiin maihin tai oleskelustaan kolmansissa maissa.

5.Jäsenvaltioiden on vaihdettava tietoja kansalaisille antamiensa matkustusohjeiden muutoksista varhaisessa vaiheessa, erityisesti kriisitilanteissa, ja niiden on pyrittävä varmistamaan, että annettujen matkustusohjeiden taso on yhdenmukainen.”

5)Lisätään 2 lukuun 13 a artikla seuraavasti:

”13 a artikla
Kriisitoiminta 

1.Unionin ja jäsenvaltioiden on tehtävä kriisitilanteissa tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että edustusta vailla olevia kansalaisia avustetaan tehokkaasti. Niiden on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava toisilleen käytettävissä olevista evakuointivalmiuksista hyvissä ajoin, myös sotilaallisia voimavaroja käyttävissä operaatioissa.

2.Tarvittaessa jäsenvaltioita voidaan tukea yhteisillä konsuliviranomaisten ryhmillä, jotka koostuvat jäsenvaltioiden asiantuntijoista, erityisesti niiden jäsenvaltioiden asiantuntijoista, joilla ei ole edustusta kriisin koettelemassa kolmannessa maassa, sekä EUH:n ja komission yksiköiden asiantuntijoista. Yhteisiä konsuliviranomaisten ryhmiä on voitava lähettää nopeasti konsulipalveluihin vaikuttavasta kriisistä kärsiviin kolmansiin maihin. Osallistuminen yhteisiin konsuliviranomaisten ryhmiin on vapaaehtoista.

3.Tarvittaessa johtava valtio tai yksi taikka useampi apua koordinoiva jäsenvaltio on vastuussa kaiken edustusta vailla oleville kansalaisille annetun tuen yhteensovittamisesta muiden asiaan liittyvien jäsenvaltioiden, unionin edustuston ja EUH:n keskushallinnon antaman tuen kanssa. Jäsenvaltioiden on annettava johtavalle valtiolle tai apua koordinoiville jäsenvaltioille kaikki merkitykselliset tiedot niiden edustusta vailla olevista kansalaisista, jotka ovat läsnä kriisitilanteessa.

4.Apua antaessaan jäsenvaltiot voivat tarvittaessa pyytää tukea unionin välineistä, kuten EUH:n ja sen kriisinhallintakeskuksen kriisinhallintarakenteista sekä unionin pelastuspalvelumekanismista päätöksen N:o 1313/2013/EU 7 artiklalla perustetun hätäavun koordinointikeskuksen kautta.”

6) Lisätään 2 a luku seuraavasti:

”2 a LUKU
TIETOJEN ANTAMINEN

13 b artikla
Tietojen toimittaminen ja tiedon levittäminen

1.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle vähintään kerran vuodessa seuraavat tiedot:

a)ajantasaiset luettelot konsuliverkostojensa yhteyshenkilöistä;

b)luettelot kolmansista maista, joissa niitä edustaa toinen jäsenvaltio tai joissa ne edustavat toista jäsenvaltiota pysyvästi 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)7 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyt käytännön järjestelyt;

d)niiden edustusta vailla olevien kansalaisten määrä, joille on edellisenä vuonna annettu 2 artiklassa tarkoitettua konsuliviranomaisten suojelua, eriteltynä kansalaisuuden ja kolmannen maan mukaan;

e)14 ja 15 artiklan mukaisesti esitettyjen ja vastaanotettujen korvauspyyntöjen lukumäärä edellisen vuoden aikana.

Jos jäsenvaltio on päättänyt 2 artiklan 2 kohdan nojalla soveltaa tätä direktiiviä kunniakonsulien antamaan konsuliviranomaisten suojeluun, a alakohdassa tarkoitettuun luetteloon on sisällytettävä kunniakonsulit sekä tiedot siitä, missä määrin kunniakonsulit ovat toimivaltaisia antamaan suojelua tietyssä tapauksessa, ja erityisesti siitä, onko heillä valtuudet myöntää EU:n tilapäisiä matkustusasiakirjoja.

2.Jäsenvaltioiden, komission yksiköiden ja EUH:n on asetettava 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot julkisesti saataville tavalla, jolla varmistetaan toimitettujen tietojen johdonmukaisuus.

3.Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot koneellisesti luettavassa muodossa.

4.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan erityinen koneellisesti luettava muoto, jossa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

13 c artikla
Unionin kansalaisille tiedottaminen

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä tiedottaakseen kansalaisilleen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetusta oikeudesta. Tähän voivat sisältyä esimerkiksi seuraavat toimenpiteet:

a)jäljennetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 23 artiklan ensimmäinen virke kansallisiin passeihin;

b)annetaan tietoa oikeudesta konsuliviranomaisten antamaan suojeluun matkustusohjeiden ja konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevien tiedotuskampanjoiden kautta;

c)toteutetaan tiedotuskampanjoita yhteistyössä kolmansiin maihin matkoja tarjoavien henkilöliikennepalvelujen tarjoajien ja liikenteen solmukohtien kanssa.

2.Myös komission yksiköt ja EUH tiedottavat osaltaan unionin kansalaisille heidän oikeudestaan konsuliviranomaisten antamaan suojeluun.”

7)Korvataan 14 ja 15 artikla seuraavasti:

”14 artikla
Yleiset säännöt

1.Kustannusten, jotka avustava jäsenvaltio perii edustusta vailla oleville kansalaisille antamastaan konsuliviranomaisten suojelusta, on oltava samat kuin kustannukset, jotka se perisi omilta kansalaisiltaan.

2.Jos edustusta vailla oleva kansalainen ei pysty maksamaan 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia avustavalle jäsenvaltiolle avunpyynnön yhteydessä, avustava jäsenvaltio voi vaatia edustusta vailla olevaa kansalaista allekirjoittamaan sitoumuksen takaisinmaksusta. Tämän perusteella avustava jäsenvaltio voi vaatia edustusta vailla olevaa kansalaista maksamaan kustannukset, kun avun antamisesta on kulunut neljä viikkoa.

Se, että kansalainen ei pysty maksamaan 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia avunpyynnön yhteydessä, ei vaikuta edustusta vailla olevan kansalaisen oikeuteen saada konsuliviranomaisten suojelua.

3.Jos edustusta vailla oleva kansalainen, jolle on annettu konsuliviranomaisten suojelua, ei ole maksanut 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia avunpyynnön yhteydessä tai avustava jäsenvaltion sitä vaatiessa 2 kohdan mukaisesti, avustava jäsenvaltio voi 12 kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun takaisinmaksusitoumuksen allekirjoittamisesta pyytää edustusta vailla olevan kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiota korvaamaan kustannukset.

Edustusta vailla olevan henkilön kansalaisuusjäsenvaltion on korvattava nämä kustannukset kohtuullisessa ajassa, joka on enintään 12 kuukautta pyynnön päivämäärästä. Kansalaisuusjäsenvaltio voi pyytää edustusta vailla oleva kansalaista maksamaan takaisin tällaiset kustannukset.

4.Jos edustusta vailla olevalle kansalaiselle annetusta konsuliviranomaisten suojelusta aiheutuu diplomaatti- tai konsuliviranomaisille epätavallisen korkeita mutta olennaisia ja perusteltuja matka-, majoitus- tai käännöskustannuksia, avustava jäsenvaltio voi 12 kuukauden kuluessa avun antamisesta pyytää tällaisten kustannusten korvaamista edustusta vailla olevan kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolta, jonka on korvattava kustannukset kohtuullisessa ajassa, joka on enintään 12 kuukautta.

5.Jäsenvaltioiden on korvattava unionin edustustoille näiden antama tuki konsuliviranomaisten suojelun antamiseksi edustusta vailla oleville kansalaisille. Tässä tapauksessa asianomaisen kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion on korvattava kustannukset sen varmistamiseksi, että tuen antaminen ei vaikuta unionin edustuston voimavaroihin.

6.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä sellaisten vakiolomakkeiden vahvistamisesta, joita käytetään 2 kohdassa tarkoitettuun takaisinmaksusitoumukseen ja 3 kohdassa tarkoitetun kansalaisuusjäsenvaltion kustannusten takaisinmaksuun. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 15 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

15 artikla
Yksinkertaistettu menettely kriisitilanteissa

1.Kriisitilanteissa ja jollei edustusta vailla oleva kansalainen ole jo korvannut suoraan annetun avun kustannuksia, avustava jäsenvaltio voi pyytää kustannusten korvaamista edustusta vailla olevan kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiolta, vaikka edustusta vailla oleva kansalainen ei olisi allekirjoittanut takaisinmaksusitoumusta 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä ei estä edustusta vailla olevan kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiota vaatimasta takaisinmaksua kyseiseltä kansalaiselta kansallisten sääntöjen perusteella.

2.Avustava jäsenvaltio voi pyytää edustusta vailla olevan kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltiota korvaamaan 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset määräsuhteessa siten, että todellisten aiheutuneiden kustannusten koko määrä jaetaan avustettujen kansalaisten lukumäärällä.

3.Jos 1 kohdassa tarkoitetuissa kriisitilanteissa ei ole mahdollista tai käytännössä toteutettavissa tehdä eroa edustusta vailla olevien ja edustettuina olevien kansalaisten välille ja jos mahdollisuus antaa apua edustusta vailla oleville henkilöille voi edellyttää tai merkitä avun antamista myös edustettuina oleville unionin kansalaisille, 1 ja 2 kohdassa säädettyä menettelyä sovelletaan myös konsuliviranomaisten suojeluun, jota avustava jäsenvaltio antaa toisen jäsenvaltion edustetuille kansalaisille kriisitilanteissa.

4.Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan myös tilanteisiin, joissa unionin edustusto on tukenut jäsenvaltiota konsuliviranomaisten suojelun antamisessa. Tässä tapauksessa asianomaisen kansalaisen kansalaisuusjäsenvaltion on korvattava kustannukset sen varmistamiseksi, että tuen antaminen ei vaikuta unionin edustuston voimavaroihin.

5. Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti haetut korvaukset otetaan huomioon määritettäessä unionin pelastuspalvelumekanismin mahdollista rahoitusosuutta päätöksen N:o 1313/2013/EU mukaisesti konsuliviranomaisten unionin kansalaisille antaman avun tukena kolmansissa maissa tapahtuvien katastrofien yhteydessä.”

8)Lisätään 4 lukuun 15 a artikla seuraavasti:

”15 a artikla
Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011* tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

____________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2011/182/oj ).”

9)Lisätään 16 a ja 16 b artikla seuraavasti:

”16 a artikla
Henkilötietojen suoja

1.Tätä direktiiviä sovellettaessa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saavat käsitellä henkilötietoja ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:

a)konsuliviranomaisten antamaa suojelua hakevan henkilön pyynnön siirtäminen edelleen 3 tai 7 artiklan mukaisesti;

b)konsuliviranomaisten suojelua hakevan henkilön henkilöllisyyden todentaminen 8 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti;

c)konsuliviranomaisten suojelun antaminen erityisesti antamalla 9 artiklassa tarkoitettua apua;

d)yhteistyön tekeminen, yhteensovittaminen ja tuen antaminen 10 ja 11 artiklan, 13 artiklan 1 kohdan ja 13 a artiklan mukaisesti;

e)10 artiklan 4 kohdassa ja 13 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteystietojen antaminen;

f)konsuliviranomaisten antamaa suojelua koskevien korvauspyyntöjen käsitteleminen 14 ja 15 artiklan mukaisesti.

2.Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725* tarkoitetut unionin toimielimet ja elimet käsittelevät henkilötietoja tämän direktiivin soveltamiseksi ainoastaan, jos se on tarpeen 10 artiklan 1 kohdassa, 11, 13 ja 13 a artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi, 10 artiklan 4 kohdan ja 13 b artiklan 1 kohdan nojalla saatujen tietojen käsittelemiseksi tai 14 artiklan 5 kohdan ja 15 artiklan 4 kohdan mukaisten korvauspyyntöjen käsittelemiseksi.

3.Käsitellessään henkilötietoja 1 ja 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja unionin toimielimiä ja elimiä pidetään niiden tämän direktiivin mukaisen toimintansa puitteissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679** 4 artiklan 7 kohdassa ja asetuksen (EU) 2018/1725 3 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä.

4.Edellä olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti käsiteltävät henkilötiedot on rajoitettava siihen, mikä on tarpeen kyseisissä kohdissa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi, kuten konsuliviranomaisten antamaa suojelua tarvitsevan henkilön henkilöllisyys ja konsuliasian olosuhteet.

5.Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sekä unionin toimielimet ja elimet voivat käsitellä henkilötietoja, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja, biometrisiä tietoja luonnollisen henkilön yksiselitteistä tunnistamista varten, terveystietoja, seksuaalista käyttäytymistä ja seksuaalista suuntautumista koskevia tietoja tai konsuliviranomaisten antamaa suojelua tarvitsevan henkilön rikostuomioihin ja rikoksiin liittyviä henkilötietoja, jos se on ehdottoman välttämätöntä 9, 10, 11 ja 13 a artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi kyseisen henkilön osalta.

6.Käsitellessään 5 kohdassa tarkoitettuja henkilötietoja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä unionin toimielinten ja elinten on varmistettava asianmukaiset ja erityiset toimenpiteet rekisteröityjen etujen suojaamiseksi. Niiden on myös otettava käyttöön sisäisiä menettelyjä ja toteutettava tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla estetään luvaton pääsy tällaisiin henkilötietoihin ja niiden luvaton siirto.

7.Tätä direktiiviä sovellettaessa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saavat siirtää henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle ainoastaan 9, 10 ja 13 a artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi ja asetuksen (EU) 2016/679 V luvun mukaisesti.

Tätä direktiiviä sovellettaessa unionin toimielimet ja elimet saavat siirtää henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle ainoastaan 10 artiklan 1 kohdassa, 11 ja 13 a artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1725 V luvun mukaisesti.

8.Avustava jäsenvaltio, kansalaisuusjäsenvaltio ja tapauksen mukaan unionin toimielimet ja elimet saavat säilyttää avustetun henkilön henkilötietoja vain niin kauan kuin se on tarpeen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi. Avustava jäsenvaltio sekä unionin toimielimet ja elimet eivät saa missään tapauksessa säilyttää henkilötietoja pidempään kuin 12 kuukautta tai kansalaisuusjäsenvaltio pidempään kuin 24 kuukautta henkilötietojen keräämispäivästä. Edellä olevan 10 artiklan 4 kohdan ja 13 b artiklan 1 kohdan mukaisesti vaihdettuja yhteystietoja säilytetään vain niin kauan kuin kyseiset henkilöt hoitavat kyseistä tehtävää.

Henkilötiedot on poistettava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun 1 tai 2 kohdassa tarkoitetut tehtävät on suoritettu, ja viimeistään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen säilytysaikojen päätyttyä.

16 b artikla
Oikeussuojakeinot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustusta vailla olevilla kansalaisilla on kansallisen lainsäädännön nojalla käytössään tehokkaat oikeussuojakeinot siltä varalta, että heidän tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan loukataan.

______________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1725/oj ).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/679/oj ).”

10)Lisätään 19 artiklaan 3 kohta seuraavasti:

”3. Komissio arvioi direktiiviä aikaisintaan [kahdeksan vuoden kuluttua muutosdirektiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetun määräajan jälkeen] ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen arvioinnin tärkeimmistä havainnoista.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomuksen laatimiseen tarvittavat tiedot.”

11)Poistetaan liitteet I ja II.

2 artikla

Korvataan direktiivin (EU) 2019/997 5 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jos pyynnön esittäjä ei kykene maksamaan mahdollisia sovellettavia maksuja avustavalle jäsenvaltiolle pyyntöä jättäessään, sovelletaan direktiivin (EU) 2015/637 14 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 15 artiklaa.”

3 artikla

1.Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t)

1.3.Ehdotus/aloite liittyy

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

1.4.4.Tulosindikaattorit

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat

2.HALLINNOINTI

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin

3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset

3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin

3.2.3.1.Henkilöresurssien arvioitu tarve

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t) 

1.3.Ehdotus/aloite liittyy 

 uuteen toimeen 

 uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 38  

 käynnissä olevan toimen jatkamiseen 

 yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen 

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

1.4.4.Tulosindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.

–Apua saaneiden edustusta vailla olevien unionin kansalaisten lukumäärä.

–Edustusta vailla olevien unionin kansalaisten tekemien vastaanotettujen valitusten ja heidän nostamisensa kanteiden määrä liittyen oikeuteen saada konsuliviranomaisten antamaa suojelua.

–Järjestettyjen paikallisten konsulikoordinointiharjoitusten lukumäärä.

–Jäsenvaltioiden viranomaisten unionin edustustoille esittämien tukipyyntöjen lukumäärä ja tyyppi.

–Unionin kansalaisten tietoisuus oikeudesta konsuliviranomaisten antamaan suojeluun.

–Ulkomailla asuviksi tai matkustaviksi rekisteröityneiden kansalaisten lukumäärä.

–Kansallisella tasolla järjestettyjen tiedotuskampanjoiden ja muiden vastaavanlaisten toimenpiteiden lukumäärä.

–Toimitettujen ja vastaanotettujen korvauspyyntöjen lukumäärä.

–Keskimääräinen aika maksupyynnön esittämisestä maksuun.

–Niiden tapausten lukumäärä, joissa korvausprosessia ei ole saatu päätökseen.

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut 

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

 kesto on rajattu

–    toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.

–    maksusitoumusmäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV ja maksumäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset vuosia VVVV–VVVV.

 kestoa ei ole rajattu

–Käynnistysvaihe alkaa vuonna 2024 ja päättyy vuonna 2026,

–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat 

 Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

– yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään

– toimeenpanovirastoja

 Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

 Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille

– kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

– Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle

– varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille

– julkisoikeudellisille yhteisöille

– sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille elimille tai henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.

–Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, olisi annettava lisätietoja kohdassa ”Huomautukset”.

Huomautukset:

2.HALLINNOINTI 

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt 

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t) 

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuuden arviot ja perustelut (valvontakustannusten ja hallinnoitujen varojen arvon suhde) ja odotettujen virheriskitasojen arviointi (maksu- ja päätöshetkellä) 

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi 

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat 

·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin 

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin 

–    Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Jos ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia useampaan otsakkeeseen, toistetaan edellä oleva osa:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.2.    Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset 

maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin 

–    Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Henkilöresursseja ja muita hallintomenoja koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

3.2.3.1.Henkilöresurssien arvioitu tarve

–    Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

Arvio kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna*

* Otsakkeen 7 henkilöstömenot koskevat yhtä kokoaikaista työntekijää kolmen kuukauden ajan ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna ja yksi kuukausi sen jälkeen oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosastossa. Näin ollen henkilöresurssien arvioitu määrä on alle 1 kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna.

Kyseessä oleva toimintalohko eli talousarvion osasto on konsuliviranomaisten antama suojelu.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa 

Ehdotus/aloite

–    voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen kyseiseen otsakkeeseen sisältyvän kohdentamattoman liikkumavaran ja/tai monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa määriteltyjen erityisvälineiden käyttöä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet 

Ehdotus/aloite

–    rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja

–    rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

Määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin 

–    Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

–    Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

–    vaikutukset omiin varoihin

–    vaikutukset muihin tuloihin

–tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin    

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa:

Muita huomautuksia (esim. tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmä/-kaava tai muita lisätietoja).

(1)    Neuvoston direktiivi (EU) 2015/637, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2015, yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi ja päätöksen 95/553/EY kumoamisesta (EUVL L 106, 24.4.2015, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2015/637/oj ).

(2)    Neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös 95/553/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 1995, diplomaatti- ja konsuliedustustojen Euroopan unionin kansalaisille antamasta suojelusta (EYVL L 314, 28.12.1995, s. 73, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/1995/553/oj ).

(3)    Direktiivin 17 artiklan 1 kohta.

(4)     COM(2020) 690 final .

(5)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Euroopan tulevaisuuskonferenssi – Visiosta konkreettisiin toimiin ( COM(2022) 404 final ja liite ).

(6)     ST 7371/22 .

(7)    EUH:n kriisinhallintakeskus perustettiin heinäkuussa 2022 EUH:n pysyväksi kriisinhallintavalmiuden yksiköksi, joka on yhteydessä unionin toimielinten, jäsenvaltioiden ja kumppanien kriisiyksiköihin.

(8)    Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi ja päätöksen 95/553/EY kumoamisesta 20 päivänä huhtikuuta 2015 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2015/637 täytäntöönpanosta ja soveltamisesta ( COM(2022) 437 final ).

(9)    Ks. myös yhteispuheenjohtajien ja EUH:n asiakirja yhteisistä konsuliviranomaisten ryhmistä ( ST 13619/20 ).

(10)    Neuvoston direktiivi (EU) 2019/997, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2019, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta ja päätöksen 96/409/YUTP kumoamisesta, EUVL L 163, 20.6.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2019/997/oj ).

(11)    Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2010/427/oj ).

(12)    Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2013/1313/oj ).

(13)    Saatavilla osoitteessa https://legal.un.org/ilc/texts/instruments/english/conventions/9_2_1963.pdf .

(14)    SWD(2023) 941 final.

(15)     ST 15876/22 .

(16)    Costa Rica, Etiopia, Fidži, Montenegro ja Venäjä.

(17)     Flash-eurobarometri 485 : EU:n kansalaisuus ja demokratia, helmi-maaliskuu 2020 .

(18)     Flash-eurobarometri 528 : Kansalaisuus ja demokratia, huhti-toukokuu 2023.

(19)    Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Katsaus unionin kansalaisuuteen vuonna 2020 – Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja heidän oikeuksiensa suojelu ( COM(2020) 730 final ).

(20)     Selvitys vaikutusarvioinnin tueksi ja sen liitteet .

(21)    SWD(2023) 941 final.

(22)    SEC(2023) 930.

(23)    Ks. esim. unionin tuomioistuimen tuomio 17.10.2013, Schwarz, C-291/12, ECLI:EU:C:2013:670.

(24)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/679/oj sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1725/oj ).

(25)    Neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätös 96/409/YUTP, tehty 25 päivänä kesäkuuta 1996, tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta (EYVL L 168, 6.7.1996, s. 4, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/1996/409/oj ).

(26)    Komission suositus K(2007) 5841, annettu 5 päivänä joulukuuta 2007, EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan tekstin liittämisestä passeihin (EUVL L 118, 6.5.2008, s. 30, ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2008/355/oj ).

(27)    EUVL C […], […], s. […].

(28)    Neuvoston direktiivi (EU) 2015/637, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2015, yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä edustusta vailla oleville unionin kansalaisille kolmansissa maissa annettavan konsuliviranomaisten suojelun helpottamiseksi ja päätöksen 95/553/EY kumoamisesta (EUVL L 106, 24.4.2015, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2015/637/oj ).

(29)    Neuvoston direktiivi (EU) 2019/997, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2019, EU:n tilapäisen matkustusasiakirjan laatimisesta ja päätöksen 96/409/YUTP kumoamisesta, EUVL L 163, 20.6.2019, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2019/997/oj ).

(30)    Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2010/427/oj ).

(31)    Komission suositus K(2007) 5841, annettu 5 päivänä joulukuuta 2007, EY:n perustamissopimuksen 20 artiklan tekstin liittämisestä passeihin (EUVL L 118, 6.5.2008, s. 30, ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2008/355/oj ).

(32)    Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2013/1313/oj ).

(33)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2011/182/oj ).

(34)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2016/679/oj ).

(35)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2018/1725/oj ).

(36)    EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(37)    EUVL C […], […], s. […].

(38)    Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.

(39)     SEC(2011) 1556 final .

(40)    JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

(41)    EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

(42)    Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

(43)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(44)    Virallisen budjettinimikkeistön mukaisesti.

(45)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(46)    Aloitteen tulevat rahoitusvaikutukset vuoden 2027 jälkeisille vuosille eivät vaikuta vuoden 2027 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen.

(47)    Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).

(48)    Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”.

(49)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(50)    Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

(51)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(52)    Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 20 prosentin osuus.