EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 5.7.2023

COM(2023) 416 final

2023/0232(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

maaperän seurannasta ja kestokyvystä (maaperän seurantaa koskeva laki)

{SEC(2023) 416 final} - {SWD(2023) 416 final} - {SWD(2023) 417 final} - {SWD(2023) 418 final} - {SWD(2023) 423 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Maaperän terveys on olennaisen tärkeää viljelijöille ja koko maatalouden ekosysteemille. Maaperän hedelmällisyyden ylläpitäminen tai lisääminen pitkällä aikavälillä auttaa pitämään viljelykasvien, rehun ja muilla kuin elintarvikkeisiin perustuvilla biotalouden aloilla tarvittavan biomassan tuotannon vakaana tai jopa lisäämään sitä, mikä osaltaan edistää EU:n talouden irtautumista fossiilisista raaka-aineista 3 ja parantaa viljelijöiden pitkän aikavälin tuotanto- ja liiketoimintanäkymiä. Terveen ja hedelmällisen maaperän ja maa-alueiden saatavuus on ratkaisevan tärkeää siirryttäessä kohti kestävää biotaloutta, ja se voi siksi auttaa lisäämään ja säilyttämään maan arvoa. Maaperän hedelmällisyyttä lisäävät toimenpiteet voivat myös vähentää maatilojen toimintakustannuksia, kuten tuotantopanosten tai koneiden kustannuksia. Viljelijät voivat saada taloudellista tukea tietyille toimenpiteille esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tai ehdotetun hiilenpoistoja koskevan unionin sertifiointikehyksen 4 puitteissa.

Maaperän huonontuminen vahingoittaa myös ihmisten terveyttä. Tuulieroosiosta johtuvat ilmakehän hiukkaset aiheuttavat tai pahentavat hengityselinten sairauksia ja sydän- ja verisuonitauteja. Maaperän sulkeminen pidentää helleaaltojen kestoa ja heikentää maaperän kykyä toimia epäpuhtauksien nieluna. Maaperän pilaantuminen puolestaan vaikuttaa myös elintarviketurvallisuuteen. Esimerkiksi noin 21 prosenttia EU:n maatalousmaiden pintamaasta sisältää kadmiumpitoisuuksia, jotka ylittävät pohjavesille asetetun raja-arvon. Terve ja kestävästi hoidettu maaperä tukee myös ympäristön ja luonnon virkistysarvoa, jolla on yhteys ihmisten fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Tämä on arvokas resurssi sekä maaseudulla että erityisesti kaupungeissa, joissa kestävien hoitokäytäntöjen käyttöönotto voi auttaa luomaan terveyttä edistäviä viheralueita, vähentää lämpösaarekkeita sekä parantaa ilmanlaatua ja asumisolosuhteita. Maaperän terveyden parantaminen on avainasemassa, jotta EU:n kykyä sietää häiriöitä ja sopeutua ilmastonmuutokseen voidaan parantaa. Euroopan kyky sopeutua ilmastonmuutokseen riippuu maaperän orgaanisen aineksen määrästä, hedelmällisyydestä, vedenpidätyskyvystä ja suodatuskyvystä sekä eroosionkestävyydestä. Hiiltä sitovat viljelykäytännöt auttavat varastoimaan hiilidioksidia maaperään ja lieventämään ilmastonmuutosta. Maaperän kyky sitoa vettä auttaa ehkäisemään katastrofiriskejä ja reagoimaan niihin. Kun maaperä kykenee imemään suurempia sademääriä, tulvien voimakkuus ja kuivien kausien kielteiset vaikutukset vähenevät. Jotkin maaperän bakteerit, jotka ovat osa terveen maaperän biodiversiteettiä, voivat myös auttaa viljelykasveja sietämään kuivuutta.

Äärimmäisten sääolojen ja ilmastoon liittyvien vaarojen lisääntyessä maastopalojen riski kasvaa kaikkialla Euroopassa. Paloriskiä lisäävien olosuhteiden odotetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä. Tämä koskee erityisesti ekosysteemien, maaperä mukaan lukien, lämpötilaa ja kosteutta. Terve maaperä, jolla on toimiva vedenpidätyskyky, tukee myös terveitä metsäekosysteemejä, jotka kestävät paremmin maastopaloja. Samaan aikaan maastopalot voivat aiheuttaa maaperän huonontumista, mikä lisää maaperän eroosion, maanvyörymien ja tulvien riskiä. Maaperää koskevan tietopohjan vahvistaminen voi auttaa parantamaan katastrofiriskien arviointeja, joissa otetaan huomioon myös maaperän monitahoinen rooli katastrofien lieventämisessä. Maaperän terveyttä vahvistavat toimenpiteet parantavat kykyä sietää ilmastonmuutoksen aiheuttamaa stressiä.

Maaperän terveyden merkitys on tunnustettu myös maailmanlaajuisesti. EU on tehnyt kolmen Rion yleissopimuksen puitteissa sitoumuksia, jotka koskevat aavikoitumisen torjumista (YK:n yleissopimus aavikoitumisen estämiseksi), ilmastonmuutoksen hillitsemistä (YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus) ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen muodostamista (biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus). Maaperän terveyden ennallistaminen, ylläpitäminen ja parantaminen on myös yksi vuoden 2020 jälkeisen maailmanlaajuisen biodiversiteettikehyksen tavoitteista.

Maaperän terveys tukee myös suoraan useita YK:n kestävän kehityksen tavoitteita 16 , erityisesti tavoitetta 15.3 ”Taistellaan aavikoitumista vastaan, ennallistetaan pilaantunut maaperä esimerkiksi aavikoitumiselle, kuivuudelle ja tulville altistuneilla alueilla ja pyritään saavuttamaan maaperän huonontumisen nollataso vuoteen 2030 mennessä”.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

–Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa asetetaan tavoitteita luonnonsuojelun lisäämiseksi EU:ssa ja esitetään ehdotus asetukseksi luonnon ennallistamisesta 19 (luonnon ennallistamista koskeva laki). Ehdotuksessa luonnon ennallistamista koskevaksi laiksi vahvistetaan tavoite, jonka mukaan ennallistamistoimenpiteiden olisi katettava vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä. Luonnon ennallistamista koskevan lakiehdotuksen ja tämän maaperän terveyttä koskevan ehdotuksen välillä on merkittävää synergiaa, ja siksi ne vahvistavat toisiaan.

–Saasteettomuustoimintasuunnitelmassa esitetään visio, jonka mukaan ilman, veden ja maaperän pilaantuminen vähennetään vuoteen 2050 mennessä tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle eikä luonnon ekosysteemeille. Tämä ehdotus on yhdenmukainen ehdotusten kanssa, joilla pyritään tarkistamaan ja vahvistamaan voimassa olevaa unionin ilma- ja vesialan lainsäädäntöä sekä teollista toimintaa koskevaa lainsäädäntöä.

–Kiertotalouden toimintasuunnitelmassa esitetään toimenpiteitä mikromuovien vähentämiseksi sekä maataloudessa käytetyn lietteen laatua sääntelevän puhdistamolietedirektiivin arviointia.

–Kestävyyttä edistävässä kemikaalistrategiassa tunnustetaan, että kemikaalit ovat välttämättömiä nykyaikaisen yhteiskunnan hyvinvoinnille, mutta sillä pyritään suojelemaan kansalaisia ja ympäristöä paremmin kemikaalien mahdollisilta vaarallisilta ominaisuuksilta.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

–ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen

–ihmisten terveyden suojelu

–luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö

–sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen.

Ehdotus ei sisällä maankäyttöön vaikuttavia toimenpiteitä.

Koska kyseessä on EU:n ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan kuuluva ala, EU:n toiminnassa on noudatettava toissijaisuusperiaatetta.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

EU:n tason toimet ovat perusteltuja, kun otetaan huomioon ongelman laajuus ja rajat ylittävä luonne, maaperän huonontumisen vaikutukset kaikkialla EU:ssa sekä ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan kohdistuvat riskit.

Maaperän huonontumista pidetään usein virheellisesti pelkästään paikallisena ongelmana, ja sen rajat ylittäviä vaikutuksia aliarvioidaan. Ongelman taustatekijät ja vaikutukset kuitenkin ulottuvat yli rajojen ja heikentävät ekosysteemipalvelujen tarjontaa useissa maissa, kun maaperää kulkeutuu pois veden tai tuulen mukana. Lisäksi epäpuhtaudet voivat kulkeutua ilman, pintaveden ja pohjaveden mukana, myös yli rajojen, ja niillä voi olla vaikutuksia ruuantuotantoon.

Maaperällä on keskeinen asema maailmanlaajuisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamisessa, mitä ei useinkaan nähdä tai tunnusteta. Lisäksi maaperällä on keskeinen rooli ravinteiden, hiilen ja veden kiertokulussa, eivätkä fyysiset ja poliittiset rajat vaikuta näihin prosesseihin.

Sen vuoksi tarvitaan kaikkien jäsenvaltioiden koordinoituja toimenpiteitä, jotta voidaan saavuttaa vuoteen 2030 ulottuvan maaperästrategian mukainen visio maaperän hyvän terveyden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä ja varmistaa, että maaperä pystyy tuottamaan ekosysteemipalveluja kaikkialla EU:ssa pitkällä aikavälillä.

Ellei maaperän nykyistä huonontumista pysäytetä nopeasti ja maaperän terveyttä palauteta, EU:n elintarvikejärjestelmän tuottavuus kärsii ja siitä tulee alttiimpi ilmastonmuutokselle ja riippuvaisempi paljon resursseja kuluttavista tuotantopanoksista. Jäsenvaltioiden yksittäiset toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi tilanteen korjaamiseksi, koska maaperän huonontuminen edelleen jatkuu ja jopa pahenee.

Koska EU:n lainsäädännössä käsitellään tiettyjä maaperän terveyteen liittyviä näkökohtia vain rajallisesti, tarvitaan EU:n lisätoimia nykyisten vaatimusten täydentämiseksi ja politiikan puutteiden korjaamiseksi.

Ehdotuksen tarkoituksena on luoda edellytykset maaperän kestävälle hoidolle ja vähentää maaperän huonontumisesta aiheutuvia kustannuksia. Ehdotetun toimen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin EU:n tasolla sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi. Maaperän seuranta ja kestävä hoito edellyttävät koordinoitua toimintaa riittävän laajassa mittakaavassa, jotta voidaan hyötyä synergioista sekä vaikuttavuus- ja tehokkuushyödyistä. Koordinoidut toimet ovat tarpeen myös maaperän terveyttä koskevien sitoumusten täyttämiseksi sekä EU:n tasolla että maailmanlaajuisesti. Jos maaperää ei suojella asianmukaisesti, EU ja sen jäsenvaltiot eivät ehkä pysty täyttämään ympäristöä, kestävää kehitystä ja ilmastoa koskevia kansainvälisiä ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa annettuja sitoumuksia. Lisäksi EU:n tasolla toteutettavat toimet ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan puuttua mahdollisiin sisämarkkinoiden vääristymiin ja yritysten väliseen epäreiluun kilpailuun, koska joissakin jäsenvaltioissa ympäristövaatimukset ovat lievemmät.

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

•Vaikutustenarviointi

Vaikutustenarvioinnissa toimintavaihtoehtoja tarkastellaan käyttäen viittä keskeistä osatekijää. Ne ovat

1) maaperän terveyden määrittely ja maanhoitoalueiden perustaminen

2) maaperän terveyden seuranta

3) kestävä maaperänhoito

4) pilaantuneiden alueiden tunnistaminen, rekisteröinti, tutkiminen ja arviointi

5) maaperän terveyden palauttaminen (maaperän uudistaminen) ja pilaantuneiden alueiden kunnostaminen.

Näiden viiden osatekijän osalta on laadittu eri vaihtoehtoja mukauttamalla liikkumavaraa ja yhdenmukaistamisen astetta mahdollisten sopivien ratkaisujen löytämiseksi. Ensimmäisessä vaihtoehdossa jäsenvaltioille annetaan mahdollisimman paljon liikkumavaraa, toisessa vaihtoehdossa yhdenmukaistamisen taso on suurin ja kolmas vaihtoehto tarjoaa välimallin yhdenmukaistamisen asteen ja joustavuuden välillä. Vaihtoehto 1 koskee pelkkää seurantaa, eikä siinä määritellä mitään kestävää maaperänhoitoa tai maaperän uudistamista tai kunnostamista koskevia toimenpiteitä. Se kuitenkin hylättiin jo varhaisessa vaiheessa, koska sitä pidettiin riittämättömänä tavoitteiden saavuttamisen ja sidosryhmien odotusten täyttämisen kannalta.

Parhaaksi arvioidussa vaihtoehdossa yhdistellään kustakin osatekijästä vaikuttavimmat, tehokkaimmat ja johdonmukaisimmat toimintavaihtoehdot. Kaikkien osatekijöiden osalta, pilaantuneiden alueiden kunnostamista lukuun ottamatta, valittiin vaihtoehto 3, jossa joustavuus ja yhdenmukaistaminen ovat keskitasolla (kunnostamisen osalta valittiin erittäin joustava vaihtoehto 2). Vaikutustenarvioinnissa parhaaksi arvioitu vaihtoehto perustuu vaiheittaiseen lähestymistapaan, joka antaisi jäsenvaltioille aikaa ottaa ensin käyttöön mekanismeja, joilla voidaan arvioida maaperän kuntoa, ja päättää uudistamistoimenpiteistä vasta sitten, kun päätelmät ovat saatavilla.

Parhaaksi arvioidulla vaihtoehdolla pyritään puuttumaan maaperän huonontumisesta aiheutuviin kustannuksiin ja erityisesti ekosysteemipalvelujen heikkenemiseen. Sillä varmistettaisiin, että EU saavuttaa toimintapoliittiset tavoitteensa, kuten maaperän hyvän terveyden ja nollapäästötavoitteen, vuoteen 2050 mennessä kustannustehokkaasti. Merkittävin hyöty on kustannusten välttäminen torjumalla maaperän huonontumista. Suurimmat kustannukset liittyvät kestävää maaperänhoitoa ja uudistamista koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoon. Aloitteen hyötyjen arvioitiin olevan noin 74 miljardia euroa vuodessa. Kokonaiskustannukset olisivat noin 28–38 miljardia euroa vuodessa. Pilaantuneiden alueiden osalta arviot vuotuisista kustannuksista ovat hyvin epävarmoja. Kustannusten arvioidaan kuitenkin olevan 1,9 miljardia euroa vuodessa pilaantuneiden alueiden tunnistamisen ja tutkimisen osalta ja miljardi euroa vuodessa pilaantuneiden alueiden kunnostamisen osalta.

Vaikka kaikkia vaikutuksia ei ollut mahdollista kvantifioida eikä määrittää rahallisesti, parhaaksi arvioidun vaihtoehdon hyöty-kustannussuhteeksi arvioitiin varovaisesti 1,7. Lisäksi siinä edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat yleisön, erityisesti maanhoitajien, viljelijöiden ja metsänhoitajien, osallistumisen.

Siirtyminen kestävään maaperänhoitoon edellyttää investointeja, jotta terveestä maaperästä saataisiin pitkän aikavälin hyötyjä ympäristölle, taloudelle ja yhteiskunnalle. Parhaaksi arvioidun vaihtoehdon onnistunut toteuttaminen edellyttää eri rahoituslähteiden hyödyntämistä Euroopan, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Tästä syystä tämä ehdotus julkaistaan yhdessä komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD) kanssa, jossa esitetään yleiskatsaus EU:n vuosien 2021–2027 monivuotisen talousarvion puitteissa saatavilla olevista rahoitusmahdollisuuksista maaperän suojelua, kestävää hoitoa ja uudistamista varten. Lisäksi jäsenvaltiot jatkavat tietämyksen, kokemusten ja asiantuntemuksen jakamista useilla toisiinsa liittyvillä maaperän terveyttä käsittelevillä EU:n foorumeilla.

Ehdotus vastaa parhaaksi arvioitua vaihtoehtoa kaikkien osatekijöiden osalta maaperän ennallistamista lukuun ottamatta. Maaperän uudistamisen osalta ehdotus on vähemmän tiukka kuin vaikutustenarvioinnissa parhaaksi arvioitu vaihtoehto, jotta jäsenvaltioille, maanomistajille ja maanhoitajille aiheutuvaa rasitetta voidaan vähentää. Ehdotuksessa ei esimerkiksi edellytetä, että jäsenvaltiot laatisivat uusia toimenpideohjelmia tai maaperän terveyttä koskevia suunnitelmia. Koska tämä lähestymistapa voi kuitenkin lisätä riskiä siitä, että tervettä maaperää koskevaa tavoitetta ei saavuteta vuoteen 2050 mennessä, ehdotetaan, että komissio tekee analyysin tarpeesta asettaa täsmällisempiä vaatimuksia huonokuntoisten maaperien ennallistamiseksi tai uudistamiseksi vuoteen 2050 mennessä direktiivin varhaisen arvioinnin yhteydessä, joka on tarkoitus toteuttaa kuuden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta. Analyysi perustuu jäsenvaltioiden ja asianomaisten osapuolten kanssa käytävään keskusteluun, ja siinä otetaan huomioon maaperän terveyden arvioinnin päätelmät, kestävän maaperänhoidon edistyminen ja maaperän terveyttä kuvaavia kriteerejä koskevan tietämyksen lisääntyminen.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

2023/0232 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

maaperän seurannasta ja kestokyvystä (maaperän seurantaa koskeva laki)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 29 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 30 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Maaperä on elintärkeä, rajallinen, uusiutumaton ja korvaamaton luonnonvara, joka on ratkaisevan tärkeä talouden, ympäristön ja yhteiskunnan kannalta.

(2)Terveen maaperän kemiallinen, biologinen ja fysikaalinen kunto on hyvä, ja se pystyy tuottamaan ihmisille ja ympäristölle elintärkeitä ekosysteemipalveluja, kuten turvallista, ravitsevaa ja riittävää ravintoa, biomassaa ja puhdasta vettä sekä ravinteiden kiertoa, hiilen varastointia ja biodiversiteettiä tukevan ympäristön. Kuitenkin 60–70 prosenttia EU:n maaperästä on huonontunut ja heikkenee edelleen.

(3)Maaperän huonontuminen maksaa unionille vuosittain kymmeniä miljardeja euroja. Maaperän terveys vaikuttaa merkittävää taloudellista hyötyä tuottavien ekosysteemipalvelujen tarjontaan. Siksi maaperän kestävä hoito ja uudistaminen on taloudellisesti järkevää, ja se voi merkittävästi nostaa maan hintaa ja arvoa unionissa.

(4)Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa 31 on esitetty kunnianhimoinen etenemissuunnitelma unionin kehittämisestä oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen ja jonka tavoitteena on suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa komissio on hyväksynyt vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian 32 , Pellolta pöytään -strategian 33 , saasteettomuustoimintasuunnitelman 34 , EU:n strategian ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi 35 ja vuoteen 2030 ulottuvan EU:n maaperästrategian 36 .

(5)Unioni on sitoutunut kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja sen kestävän kehityksen tavoitteisiin 37 . Terve maaperä edistää suoraan useiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, erityisesti tavoitetta 2 (ei nälkää), tavoitetta 3 (terveellinen elämä ja hyvinvointi), tavoitetta 6 (puhdas vesi ja sanitaatio), tavoitetta 11 (kestävät kaupungit ja yhteisöt), tavoitetta 12 (vastuullinen kulutus ja tuotanto), tavoitetta 13 (ilmastotoimet) ja tavoitetta 15 (maanpäällinen elämä). Kestävän kehityksen tavoitteessa 15.3 pyritään taistelemaan aavikoitumista vastaan, ennallistamaan pilaantunut maaperä esimerkiksi aavikoitumiselle, kuivuudelle ja tulville altistuneilla alueilla ja saavuttamaan maaperän huonontumisen nollataso vuoteen 2030 mennessä.

(6)Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat neuvoston päätöksellä 93/626/ETY 38 hyväksytyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolia. Osapuolten 15. konferenssissa hyväksyttiin vuoden 2020 jälkeinen maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys 39 , joka sisältää useita maaperän terveyden kannalta merkityksellisiä maailmanlaajuisia toimintatavoitteita vuoteen 2030 mennessä. Luonnon ihmisille tarjoamat palvelut, kuten maaperän terveys, olisi palautettava ja niitä olisi ylläpidettävä ja vahvistettava.

(7)Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat neuvoston päätöksellä 98/216/EY 40 hyväksytyn aavikoitumisen estämistä koskevan YK:n yleissopimuksen (UNCCD) osapuolina sitoutuneet torjumaan aavikoitumista ja lieventämään kuivuuden vaikutuksia siitä kärsivissä maissa. Jäsenvaltioista 13 41 on ilmoittanut olevansa aavikoitumisesta kärsiviä maita UNCCD:n mukaisesti.

(8)Ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksessa (UNFCCC) maata ja maaperää pidetään samanaikaisesti hiilen lähteenä ja hiilinieluna. Unioni ja jäsenvaltiot ovat UNFCCC:n osapuolina sitoutuneet edistämään hiilinielujen ja -varastojen kestävää hoitoa, säilyttämistä ja lisäämistä.

(9)Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa todetaan, että on olennaista tehostaa toimia, joilla suojellaan maaperän hedelmällisyyttä, vähennetään maaperän eroosiota ja lisätään maaperän orgaanista ainesta. Tämä olisi tehtävä ottamalla käyttöön kestäviä maaperänhoidon käytäntöjä. Lisäksi strategiassa todetaan, että mittavaa edistymistä olisi tapahduttava myös pilaantuneiden alueiden tunnistamisessa, huonontuneen maaperän ennallistamisessa, maaperän hyvän ekologisen tilan edellytysten määrittelyssä, ennallistamistavoitteiden käyttöönotossa ja maaperän laadun seurannan parantamisessa.

(10)Vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n maaperästrategiassa esitetään pitkän aikavälin visio siitä, että vuoteen 2050 mennessä kaikki EU:n maaperän ekosysteemit ovat terveitä ja siten entistä kestävämpiä. Terve maaperä on keskeinen ratkaisu, joka auttaa saavuttamaan EU:n tavoitteet, joita ovat ilmastoneutraaliuden saavuttaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vihreän ja kierto(bio)talouden kehittäminen, luontokadon pysäyttäminen, ihmisten terveyden suojelu sekä aavikoitumisen ja maaperän huonontumisen pysäyttäminen.

(11)Maaperän tervehdyttäminen edellyttää olennaisesti rahoitusta. Monivuotinen rahoituskehys tarjoaa useita rahoitusmahdollisuuksia maaperän suojelua, kestävää hoitoa ja uudistamista varten. Euroopan maaperäsopimus, jäljempänä ’maaperämissio’, on yksi Horisontti Eurooppa -puiteohjelman viidestä EU:n missiosta, ja sen tarkoituksena on erityisesti edistää maaperän terveyttä. Maaperämissio on keskeinen väline tämän direktiivin täytäntöönpanossa. Sen tavoitteena on ohjata maaperän tervehdyttämistä rahoittamalla kunnianhimoista tutkimus- ja innovointiohjelmaa, perustamalla sadan elävän laboratorion ja kärkihankkeen verkosto maaseutu- ja kaupunkialueille, edistämällä yhdenmukaistetun maaperän seurantakehyksen kehittämistä ja lisäämällä tietoisuutta maaperän merkityksestä. Muita maaperän terveyttä edistäviä unionin ohjelmia ovat yhteinen maatalouspolitiikka, koheesiopolitiikan rahastot, ympäristön ja ilmastotoimien ohjelma, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman työohjelma, teknisen tuen väline, elpymis- ja palautumistukiväline sekä InvestEU-ohjelma.

(12)Vuoteen 2030 ulottuvassa maaperästrategiassa ilmoitettiin, että komissio esittää maaperän terveyttä koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jonka avulla voidaan saavuttaa maaperästrategian tavoitteet ja maaperän hyvä terveys kaikkialla EU:ssa vuoteen 2050 mennessä. Euroopan parlamentti korosti maaperän suojelusta 28 päivänä huhtikuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa 42 maaperän suojelun ja terveen maaperän edistämisen merkitystä unionissa ja totesi, että maaperän huononeminen jatkuu huolimatta joissakin jäsenvaltioissa toteutetuista rajallisista ja epäyhtenäisistä toimista. Parlamentti kehotti komissiota laatimaan maaperän suojelua ja kestävää käyttöä koskevan EU:n laajuisen yhteisen oikeudellisen kehyksen, jossa kunnioitetaan kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta ja käsitellään kaikkia tärkeimpiä maaperään kohdistuvia uhkia.

(13)Neuvosto totesi 23 päivänä lokakuuta 2020 antamissaan päätelmissä 43 tukevansa komissiota sen pyrkiessä tehostamaan toimia elintärkeänä uusiutumattomana luonnonvarana pidettävän maaperän ja sen biodiversiteetin suojelemiseksi.

(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 44 asetetaan sitova tavoite ilmastoneutraaliudesta unionissa vuoteen 2050 mennessä ja negatiivisten päästöjen saavuttamisesta sen jälkeen. Siinä asetetaan etusijalle nopeat ja ennakoitavissa olevat päästövähennykset samalla kun lisätään luonnollisten nielujen aikaansaamia poistumia. Kestävä maaperänhoito lisää hiilen sitomista ja useimmissa tapauksissa myös tuottaa sivuhyötyjä ekosysteemeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Kestävää hiilen kiertoa koskevassa komission tiedonannossa 45 korostettiin tarvetta määrittää selkeästi ja läpinäkyvästi toimet, jotka yksiselitteisesti poistavat hiiltä ilmakehästä. Näihin lukeutuu muun muassa EU:n sertifiointikehyksen kehittäminen luonnon ekosysteemeihin, kuten maaperään, perustuvia hiilenpoistoja varten. Myös tarkistetussa maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevassa asetuksessa (LULUCF-asetus) maaperän hiili asetetaan keskeiselle sijalle pyrittäessä kohti ilmastoneutraalia Eurooppaa, minkä lisäksi siinä kehotetaan jäsenvaltioita laatimaan maaperän hiilivarantojen seurantajärjestelmä, jossa hyödynnetään muun muassa maankäytön ja maanpeitteen tilastollisen pinta-alatutkimuksen (LUCAS) tietoja.

(15)Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta annetussa komission tiedonannossa 46 korostettiin, että luontoon perustuvien ratkaisujen käyttö sisämaassa, mukaan lukien maaperän vedenimemiskyvyn palauttaminen, lisää puhtaan ja raikkaan veden tarjontaa ja vähentää tulvien ja kuivuuden vaikutuksia. Yhtä lailla on tärkeää maksimoida maaperän kyky pidättää ja puhdistaa vettä ja vähentää pilaantumista.

(16)Komission hyväksymässä saasteettomuustoimintasuunnitelmassa esitetään vuodeksi 2050 visio, jonka tavoitteena on vähentää ilman, veden ja maaperän pilaantuminen tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena terveydelle eikä luonnon ekosysteemeille ja joka kunnioittaa maapallon resurssien rajoja, ja näin luoda myrkytön ympäristö.

(17)Komission tiedonannossa elintarviketurvan varmistamisesta ja elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyvyn vahvistamisesta 47 korostettiin, että elintarvikkeiden kestävyys on elintärkeää elintarviketurvan kannalta. Terve maaperä parantaa unionin elintarvikejärjestelmän häiriönsietokykyä tarjoamalla perustan ravitsevalle ja riittävälle ravinnolle.

(18)On tarpeen vahvistaa toimenpiteet maaperän terveyden seurantaa ja arviointia, kestävää maaperänhoitoa ja pilaantuneiden alueiden käsittelyä varten, jotta voidaan saavuttaa terve maaperä vuoteen 2050 mennessä, ylläpitää maaperän terveyttä, saavuttaa ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevat unionin tavoitteet, ehkäistä kuivuutta ja luonnonkatastrofeja ja reagoida niihin, suojella ihmisten terveyttä sekä varmistaa elintarviketurva ja -turvallisuus.

(19)Maaperän osuus koko maapallon biodiversiteetistä on yli 25 prosenttia, ja se on planeettamme toiseksi suurin hiilivarasto. Terve maaperä edistää unionin ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamista, koska se pystyy sitomaan ja varastoimaan hiiltä. Lisäksi se tarjoaa suotuisan elinympäristön eliöille ja on keskeinen tekijä biodiversiteetin ja ekosysteemien vakauden lisäämisessä. Maanalainen ja maanpäällinen biodiversiteetti ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa ja vuorovaikutuksessa mutualististen suhteiden kautta (esimerkiksi kasvin juuren ja sienen muodostama sienijuuri).

(20)Tulvat, maastopalot ja äärimmäiset sääilmiöt ovat Euroopassa eniten huolta aiheuttavia luonnonkatastrofiriskejä. Huoli kuivuudesta ja veden niukkuudesta kasvaa nopeasti kaikkialla unionissa. Vuonna 2020 jäsenvaltioista 24 piti kuivuutta ja veden niukkuutta merkittävimpinä kehittymässä olevina tai ilmastoon liittyvinä katastrofiriskeinä, kun vuonna 2015 tätä mieltä oli vain 11 jäsenvaltiota. Terve maaperä on ratkaiseva tekijä kuivuuden ja luonnonkatastrofien sietokyvyn kannalta. Käytännöt, jotka parantavat vedenpidätyskykyä ja ravinteiden saatavuutta maaperässä sekä maaperän rakennetta, biodiversiteettiä ja hiilen sitomiskykyä, parantavat ekosysteemien, kasvien ja viljelykasvien kykyä kestää kuivuutta, luonnonkatastrofeja, helleaaltoja ja äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka tulevat yleistymään ilmastonmuutoksen vuoksi, ja toipua niistä. Ilman asianmukaista maaperänhoitoa kuivuus ja luonnonkatastrofit heikentävät maaperää ja tekevät siitä huonokuntoista. Maaperän terveyden parantaminen auttaa vähentämään ilmastoon liittyvien ääri-ilmiöiden aiheuttamia taloudellisia tappioita ja kuolemia. Vuosina 1980–2021 ne vaativat unionissa noin 560 miljardia euroa ja yli 182 000 ihmishenkeä.

(21)Maaperän terveys vaikuttaa suoraan ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Terve maaperä tuottaa turvallista ja ravitsevaa ravintoa ja kykenee suodattamaan epäpuhtauksia ja siten säilyttämään juomaveden laadun. Maaperän epäpuhtaudet voivat vahingoittaa ihmisten terveyttä nielemisen, hengittämisen tai ihokosketuksen kautta. Ihmisen altistuminen terveelle maaperän mikrobiyhteisölle edistää immuunijärjestelmän kehittymistä ja vastustuskykyä tiettyjä sairauksia ja allergioita vastaan. Terve maaperä myös tukee puiden, kukkien ja ruohon kasvua ja luo vihreää infrastruktuuria, joka tarjoaa esteettistä arvoa ja parantaa hyvinvointia ja elämänlaatua.

(22)Maaperän huonontuminen vaikuttaa hedelmällisyyteen, satoihin, tuholaisresistenssiin ja elintarvikkeiden ravitsemukselliseen laatuun. Koska 95 prosenttia ravinnontuotannosta perustuu suoraan tai välillisesti maaperään ja koska maailman väestö kasvaa edelleen, on tärkeää, että tämä rajallinen luonnonvara pysyy terveenä, jotta voidaan varmistaa elintarviketurva pitkällä aikavälillä ja turvata unionin maatalouden tuottavuus ja kannattavuus. Kestävät maaperänhoidon käytännöt ylläpitävät tai parantavat maaperän terveyttä ja edistävät elintarvikejärjestelmän kestävyyttä ja häiriönsietokykyä.

(23)Direktiivin pitkän aikavälin tavoitteena on saavuttaa maaperän hyvä terveys vuoteen 2050 mennessä. Direktiivin soveltamisessa noudatetaan aluksi vaiheittaista lähestymistapaa, koska maaperän kunnosta ja maaperän terveyden palauttamiseen tähtäävien toimenpiteiden tehokkuudesta ja kustannuksista ei ole vielä riittävästi tietoa. Ensimmäisessä vaiheessa keskitytään maaperän seurantakehyksen perustamiseen ja maaperän tilanteen arviointiin kaikkialla EU:ssa. Lisäksi siinä edellytetään toimenpiteitä kestävän maaperänhoidon varmistamiseksi ja huonokuntoisiksi todettujen maaperien uudistamiseksi, mutta siinä ei velvoiteta saavuttamaan maaperän hyvää terveyttä vuoteen 2050 mennessä eikä aseteta välitavoitteita. Tämä oikeasuhteinen lähestymistapa mahdollistaa sen, että kestävää maaperänhoitoa ja huonokuntoisten maaperien uudistamista koskevat toimet valmistellaan ja otetaan käyttöön hyvin ja että niihin liittyy asianmukaisia kannustimia. Toisessa vaiheessa, joka käynnistyy heti kun ensimmäisen maaperäarvioinnin ja trendianalyysin tulokset ovat saatavilla, komissio tarkastelee edistymistä vuodeksi 2050 asetetun tavoitteen saavuttamisessa ja saatuja kokemuksia sekä ehdottaa tarvittaessa direktiivin tarkistamista, jotta edistymistä kohti vuoden 2050 tavoitetta voidaan nopeuttaa.

(24)Maaperään kohdistuviin paineisiin puuttuminen ja asianmukaisten toimenpiteiden määrittäminen maaperän terveyden ylläpitämiseksi tai uudistamiseksi edellyttää, että huomioon otetaan erilaiset maalajit, paikalliset erityisolot ja ilmasto-olosuhteet sekä maankäyttö ja maanpeite. Sen vuoksi on aiheellista, että jäsenvaltiot perustavat maanhoitoalueita. Maanhoitoalueet olisivat hallinnollisia perusyksiköitä, joiden tehtävänä olisi hoitaa maaperää ja toteuttaa toimenpiteitä tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi erityisesti maaperän terveyden seurannan ja arvioinnin osalta. Kunkin jäsenvaltion maanhoitoalueiden lukumäärä, maantieteellinen laajuus ja rajat olisi määritettävä, jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../... 48 + täytäntöönpanoa voidaan helpottaa. Kussakin jäsenvaltiossa olisi oltava jäsenvaltion kokoon suhteutettu vähimmäismäärä maanhoitoalueita. Tämän vähimmäismäärän olisi vastattava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 49 vahvistettujen NUTS 1 -tason alueyksiköiden lukumäärää kussakin jäsenvaltiossa.

(25)Maaperän asianmukaisen hallinnoinnin varmistamiseksi jäsenvaltioita olisi vaadittava nimeämään toimivaltainen viranomainen kutakin maanhoitoaluetta varten. Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä myös muita toimivaltaisia viranomaisia asianmukaisella tasolla, kuten kansallisella tai alueellisella tasolla.

(26)Jotta terveelle maaperälle voidaan vahvistaa yhteinen määritelmä, on ensin määriteltävä yhteiset mitattavissa olevat vähimmäiskriteerit, joiden noudattamatta jättäminen johtaa siihen, että maaperän kyky toimia elämää ylläpitävänä järjestelmänä ja tuottaa ekosysteemipalveluja heikkenee kriittisesti. Tällaisten kriteerien olisi vastattava maaperätieteen nykyistä tietämystä ja perustuttava siihen.

(27)Maaperän huonontumisen kuvaamiseksi on tarpeen vahvistaa maaperäkuvaajat, joita voidaan mitata tai estimoida. Vaikka maalajit, ilmasto-olosuhteet ja maankäyttö vaihtelevat huomattavasti, joillekin maaperäkuvaajille voidaan nykyisen tutkimustiedon perusteella vahvistaa unionin tason kriteerit. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava mukauttaa joidenkin maaperäkuvaajien kriteerejä kansallisten tai paikallisten erityisolojen perusteella ja määritellä kriteerit sellaisille maaperäkuvaajille, joille ei voida tässä vaiheessa vahvistaa yhteisiä kriteerejä EU:n tasolla. Niiden kuvaajien osalta, joille ei vielä voida määrittää selkeitä kriteerejä terveen ja huonokuntoisen tilan erottamiseksi toisistaan, edellytetään ainoastaan seurantaa ja arviointia. Tämä helpottaa näiden kriteerien kehittämistä tulevaisuudessa.

(28)Jäsenvaltioiden olisi kannustimien luomiseksi otettava käyttöön mekanismeja, joilla huomioidaan maanomistajien ja maanhoitajien ponnistelut ylläpitää maaperän terveyttä, kuten hiilenpoistoja koskevaa unionin sääntelykehystä täydentävä maaperän terveyden sertifiointi, ja joilla tuetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 50 29 artiklassa vahvistettujen uusiutuvan energian kestävyyskriteerien täytäntöönpanoa. Komission olisi helpotettava maaperän terveyden sertifiointia muun muassa vaihtamalla tietoja ja edistämällä parhaita käytäntöjä, lisäämällä tietoisuutta asiasta sekä arvioimalla mahdollisuuksia kehittää sertifiointijärjestelmien tunnustamista unionin tasolla. Eri sertifiointijärjestelmien välisiä synergioita olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon, jotta sertifiointia hakevien toimijoiden hallinnollista rasitusta voidaan vähentää.

(29)Joihinkin maaperäesiintymiin saattaa liittyä erityispiirteitä, koska ne ovat luonteeltaan epätyypillisiä ja muodostavat biodiversiteetin kannalta harvinaisia elinympäristöjä tai ainutlaatuisen maiseman tai koska ihminen on muokannut niitä voimakkaasti. Nämä erityispiirteet olisi otettava huomioon terveen maaperän määritelmässä ja terveen maaperän saavuttamista koskevissa vaatimuksissa.

(30)Maaperä on rajallinen luonnonvara, jonka käytöstä eri tarkoituksiin on jatkuvasti enemmän kilpailua. Maan käyttöönotto on prosessi, jonka taustalla ovat usein talouden kehitystarpeet ja jossa luonnontilassa tai osittain luonnontilassa olevia alueita (mukaan lukien maa- ja metsätalousmaat, puutarhat ja puistot) muokataan käyttämällä maaperää rakentamisen tai infrastruktuurin alustana, raaka-aineiden lähteenä tai historiallisen perinnön säilyttäjänä. Tällainen muokkaaminen voi johtaa siihen, että maaperän kyky tuottaa muita ekosysteemipalveluja (ravinnon ja biomassan tuottaminen, veden ja ravinteiden kierto, biodiversiteetin mahdollistaminen ja hiilen varastointi) menetetään, usein peruuttamattomasti. Maan käyttöönotto kohdistuu usein erityisesti hedelmällisimpiin maatalousmaihin, mikä vaarantaa elintarviketurvan. Lisäksi maaperän sulkeminen altistaa asutuskeskukset korkeammille tulvahuipuille ja voimakkaammille lämpösaarekevaikutuksille. Sen vuoksi on tarpeen seurata maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista sekä niiden vaikutuksia maaperän kykyyn tuottaa ekosysteemipalveluja. On myös aiheellista säätää tietyistä periaatteista, joilla lievennetään maan käyttöönoton vaikutuksia osana kestävää maaperänhoitoa.

(31)Seurantaverkostoon perustuvan maaperän terveyden arvioinnin olisi oltava tarkkaa, mutta samalla seurannan kustannukset olisi pidettävä kohtuullisina. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa kriteerit sille, millaiset näytteenottopaikat ovat edustavia eri maalajien, ilmasto-olojen ja maankäyttömuotojen osalta maaperän tilan selvittämiseksi. Näytteenottopaikkojen keskinäinen sijainti olisi määritettävä geostatistisia menetelmiä käyttäen, ja niiden olisi oltava riittävän tiheässä, jotta terveen maaperän pinta-ala kansallisella tasolla voidaan estimoida enintään 5 prosentin epävarmuudella. Tämän arvon katsotaan yleisesti antavan tilastollisesti luotettavan arvion ja riittävän varmuuden siitä, että tavoite on saavutettu.

(32)Komission olisi tuettava jäsenvaltioiden suorittamaa maaperän terveyden seurantaa jatkamalla ja tehostamalla säännöllistä paikan päällä tapahtuvaa maaperänäytteiden ottoa ja siihen liittyviä maaperämittauksia (LUCAS Soil) osana maankäytön ja maapeitteen tilastollista pinta-alatutkimusta (LUCAS). Tätä varten LUCAS-ohjelmaa olisi parannettava ja ajantasaistettava, jotta se vastaisi kaikilta osin tämän direktiivin edellyttämiä laatuvaatimuksia. Rasitteen keventämiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus ottaa huomioon parannetun LUCAS Soil -tutkimuksen yhteydessä kerätyt maaperän terveystiedot. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat oikeudelliset järjestelyt sen varmistamiseksi, että komissio voi suorittaa maaperänäytteiden ottoa paikan päällä, myös yksityisillä pelloilla, sovellettavan kansallisen tai unionin lainsäädännön mukaisesti.

(33)Komissio kehittää parhaillaan kaukokartoituspalveluja käyttäjälähtöisen Copernicus-ohjelman puitteissa, mikä tukee myös jäsenvaltioiden toimia. Maaperän terveyden seurannan ajantasaisuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa käytettävä asiaankuuluvien maaperäkuvaajien seurantaan ja maaperän terveyden arviointiin kaukokartoitustietoja, kuten Copernicus-palvelujen tuottamia tietoja. Komission ja Euroopan ympäristökeskuksen olisi tuettava maaperän kaukokartoitusratkaisujen tutkimista ja kehittämistä jäsenvaltioiden avustamiseksi maaperäkuvaajien seurannassa. 

(34)Komission olisi kehitettävä nykyisen EU:n maaperän seurantakeskuksen pohjalta digitaalinen maaperän terveystietoportaali, jonka olisi oltava yhteensopiva EU:n datastrategian 51 ja EU:n data-avaruuksien kanssa ja tarjottava pääsy eri lähteistä peräisin oleviin maaperätietoihin. Portaalin olisi ensisijaisesti sisällettävä kaikki jäsenvaltioiden ja komission tämän direktiivin nojalla keräämät tiedot. Siihen olisi myös voitava vapaaehtoisesti integroida muita jäsenvaltioiden tai muiden osapuolten keräämiä asiaankuuluvia maaperätietoja (erityisesti Horisontti Eurooppa -puiteohjelman hankkeista ja maaperämissiosta saatuja tietoja), edellyttäen että nämä tiedot täyttävät tietyt muotoa ja eritelmiä koskevat vaatimukset. Komission olisi täsmennettävä nämä vaatimukset täytäntöönpanosäädöksillä.

(35)On myös tarpeen parantaa jäsenvaltioissa käytettävien maaperän seurantajärjestelmien yhdenmukaisuutta ja hyödyntää unionin ja kansallisten seurantajärjestelmien välisiä synergioita, jotta tiedot olisivat paremmin vertailukelpoisia unionin eri osien välillä.

(36)Jotta tämän direktiivin mukaisesti toteutetusta seurannasta saatuja maaperän terveystietoja voitaisiin hyödyntää mahdollisimman laajasti, jäsenvaltioita olisi vaadittava helpottamaan asiaankuuluvien sidosryhmien, kuten viljelijöiden, metsänhoitajien, maanomistajien ja paikallisviranomaisten, pääsyä tällaisiin tietoihin.

(37)Maaperää on hoidettava kestävällä tavalla sen terveyden ylläpitämiseksi tai parantamiseksi. Kestävä maaperänhoito mahdollistaa maaperäpalvelujen tuottamisen pitkällä aikavälillä sekä paremman ilman ja veden laadun ja elintarviketurvan. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa kestävän maaperänhoidon periaatteet, jotka ohjaavat maaperänhoidon käytäntöjä.

(38)Taloudellisilla välineillä, kuten viljelijöitä tukevilla yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) välineillä, on ratkaiseva merkitys siirryttäessä maatalousmaan ja jossain määrin myös metsämaan kestävään hoitoon. YMP:n puitteissa maaperän terveyttä pyritään tukemaan ehdollisuuden, ekojärjestelmien ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden avulla. Myös yksityinen sektori voi tarjota taloudellista tukea viljelijöille ja metsänhoitajille, jotka soveltavat kestäviä maaperänhoidon käytäntöjä. Esimerkiksi yksityisten sidosryhmien kehittämissä elintarvike-, puu- ja energiateollisuuden sekä biopohjaisen teollisuuden vapaaehtoisissa kestävyysmerkinnöissä voidaan ottaa huomioon tässä direktiivissä vahvistetut kestävän maaperänhoidon periaatteet. Näin elintarvikkeiden, puun ja muun biomassan tuottajat, jotka noudattavat näitä periaatteita tuotannossaan, voivat ottaa ne huomioon myös tuotteidensa hinnoissa. Lisäksi hiiliviljelyn kaltaisten ratkaisujen testaamista, demonstrointia ja laajempaa käyttöönottoa varten käytettävien kohdealueiden verkostolle myönnetään lisärahoitusta maaperämission elävien laboratorioiden ja kärkihankkeiden kautta. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava tukea ja neuvontaa maanomistajille ja maankäyttäjille, joihin tämän direktiivin nojalla toteutetut toimet vaikuttavat, ottaen huomioon erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet ja rajalliset valmiudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta saastuttaja maksaa -periaatteen soveltamista.

(39)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 52 nojalla jäsenvaltioiden on kuvailtava YMP:n strategiasuunnitelmissaan tapa, jolla suunnitelman ympäristö- ja ilmastoarkkitehtuurin on tarkoitus edistää niiden pitkän aikavälin kansallisten tavoitteiden saavuttamista, jotka vahvistetaan kyseisen asetuksen liitteessä XIII luetelluissa säädöksissä tai johtuvat niistä, ja olla johdonmukainen kyseisten tavoitteiden suhteen.

(40)Sen varmistamiseksi, että käyttöön otetaan parhaat kestävät maaperänhoidon käytännöt, jäsenvaltioita olisi vaadittava seuraamaan tiiviisti maaperänhoidon käytäntöjen vaikutuksia ja mukauttamaan käytäntöjä ja suosituksia tarpeen mukaan ottaen huomioon tutkimuksesta ja innovoinnista saatava uusi tietämys. Tältä osin odotetaan arvokkaita tuloksia Horisontti Eurooppa -puiteohjelman Euroopan maaperäsopimusta koskevasta missiosta, erityisesti sen elävistä laboratorioista sekä maaperän seurantaa, maaperään liittyvää koulutusta ja kansalaisten osallistumista koskevista toimista.

(41)Uudistaminen palauttaa huonontuneen maaperän terveeseen tilaan. Kun jäsenvaltiot määrittelevät maaperän uudistamistoimenpiteitä, niitä olisi vaadittava ottamaan huomioon maaperän terveysarvioinnin tulokset ja mukauttamaan uudistamistoimenpiteitä sen mukaan, mitä kunkin tilanteen erityispiirteet, maaperän tyyppi, käyttö ja kunto sekä paikalliset ilmasto- ja ympäristöolosuhteet edellyttävät.

(42)Jotta voidaan varmistaa synergia muun unionin lainsäädännön nojalla hyväksyttyjen, maaperän terveyteen mahdollisesti vaikuttavien eri toimenpiteiden sekä niiden toimenpiteiden välillä, jotka on tarkoitus toteuttaa maaperän kestävää hoitoa ja uudistamista varten unionissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kestävät maaperän hoito- ja uudistamiskäytännöt ovat yhdenmukaisia seuraavien kanssa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../... 53 + mukaisesti hyväksytyt kansalliset ennallistamissuunnitelmat, strategiasuunnitelmat, jotka jäsenvaltioiden on laadittava yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti, neuvoston direktiivin 91/676/ETY 54 mukaisesti hyväksytyt hyvän maatalouskäytännön ohjeet ja toimintaohjelmat määriteltyjä pilaantumisalttiita vyöhykkeitä varten, neuvoston direktiivin 92/43/ETY 55 mukaisesti Natura 2000 -alueita varten vahvistetut suojelutoimenpiteet ja hankkeiden toteuttamisjärjestyksen sisältävä toimintasuunnitelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 56 mukaisesti laadittuihin vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvät toimenpiteet vesimuodostumien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttamiseksi, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EY 57 mukaisesti vahvistetut tulvariskien hallintatoimenpiteet, EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi 58 tarkoitetut kuivuudenhallintasuunnitelmat, aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti laaditut kansalliset toimintaohjelmat, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/841 59 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/842 60 vahvistetut tavoitteet, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 61 mukaisesti laaditut yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 62 nojalla laaditut kansalliset ilmansuojeluohjelmat, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1313/2013/EU 63 mukaisesti laaditut riskinarvioinnit ja katastrofeihin liittyvä riskinhallintasuunnittelu sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../... 64 + mukaisesti laaditut kansalliset toimintasuunnitelmat. Kestävät maaperän hoito- ja uudistamiskäytännöt olisi mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä näihin ohjelmiin, suunnitelmiin ja toimenpiteisiin siltä osin kuin ne edistävät niiden tavoitteiden saavuttamista. Näin ollen asiaankuuluvat indikaattorit ja tiedot, kuten YMP-asetuksen mukaiset maaperään liittyvät tulosindikaattorit ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2379 65 mukaisesti raportoidut maatalouden tuotantopanoksia ja tuotoksia koskevat tilastotiedot, olisi asetettava maaperän kestävästä hoidosta ja uudistamisesta sekä maaperän terveysarvioinnista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten saataville, jotta nämä tiedot ja indikaattorit voidaan yhdistää toisiinsa ja siten arvioida valittujen toimenpiteiden tehokkuutta mahdollisimman tarkasti.

(43)Pilaantuneet alueet ovat seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta teollisesta toiminnasta EU:ssa, ja ne voivat aiheuttaa riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle nyt ja tulevaisuudessa. Sen vuoksi on ensin tunnistettava ja tutkittava mahdollisesti pilaantuneet alueet, ja jos pilaantuminen todetaan, arvioitava riskit ja ryhdyttävä toimenpiteisiin sellaisten riskien torjumiseksi, joita ei voida hyväksyä. Maaperätutkimus voi myös osoittaa, että mahdollisesti pilaantunut alue ei olekaan pilaantunut. Tällöin jäsenvaltion ei pitäisi enää merkitä aluetta mahdollisesti pilaantuneeksi, ellei pilaantumista epäillä uuden näytön perusteella.

(44)Mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tunnistamiseksi jäsenvaltioiden olisi kerättävä näyttöä muun muassa aiemmista tutkimuksista, teollisuusonnettomuuksista ja vaaratilanteista, ympäristöluvista ja kansalaisten tai viranomaisten tekemistä ilmoituksista.

(45)Sen varmistamiseksi, että maaperätutkimukset mahdollisesti pilaantuneilla alueilla suoritetaan ajoissa ja tehokkaasti, jäsenvaltioiden olisi paitsi asetettava määräaika, johon mennessä tutkimukset on suoritettava, myös määriteltävä, millaisten tapahtumien seurauksena tällaisia tutkimuksia on tehtävä. Tällaisia tapahtumia voivat olla esimerkiksi ympäristö- tai rakennusluvan tai unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla vaaditun luvan hakeminen tai tarkistaminen, maankaivutoiminta, maankäytön muutokset tai maa- tai kiinteistökaupat. Maaperätutkimuksissa voi olla eri vaiheita, kuten asiakirjatutkimus, käynti paikan päällä, alustava tai kartoittava tutkimus, yksityiskohtaisempi tai kuvaileva tutkimus sekä kenttä- ja laboratoriotutkimukset. Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU 66 mukaisesti toteutettuja perustilaselvityksiä ja tarkkailutoimenpiteitä voidaan tietyissä tilanteissa pitää maaperätutkimuksina. 

(46)Pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden hoidossa tarvitaan joustavuutta kustannusten, hyötyjen ja paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi ainakin otettava käyttöön pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden hoidossa riskiperusteinen lähestymistapa, jossa otetaan huomioon näiden kahden kategorian väliset erot ja mahdollistetaan resurssien kohdentaminen ottaen huomioon kulloinenkin ympäristöllinen, taloudellinen ja sosiaalinen konteksti. Päätösten olisi perustuttava maaperän epäpuhtauksille altistumisesta mahdollisesti ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien luonteeseen ja laajuuteen (esimerkiksi haavoittuvien väestöryhmien, kuten raskaana olevien naisten, vammaisten henkilöiden, vanhusten ja lasten, altistuminen). Kunnostustöiden kustannus-hyötyanalyysin tuloksen olisi oltava positiivinen. Optimaalinen kunnostusratkaisu on kestävä, ja se olisi valittava päätöksentekoprosessissa, jossa otetaan tasapainoisesti huomioon ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden hoidossa olisi noudatettava saastuttaja maksaa -periaatetta sekä ennalta varautumisen ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava erityiset menetelmät pilaantuneiden alueiden aluekohtaisten riskien määrittämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös määriteltävä tutkimustiedon, ennalta varautumisen periaatteen, paikallisten erityispiirteiden sekä nykyisen ja tulevan maankäytön perusteella, millaiset pilaantuneesta alueesta aiheutuvat riskit ovat sellaisia, joita ei voida hyväksyä. Jotta pilaantuneista alueista aiheutuvat riskit saataisiin ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta hyväksyttävälle tasolle, jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia riskinvähentämistoimenpiteitä, joihin sisältyy myös kunnostaminen. Muun unionin lainsäädännön nojalla toteutetut toimenpiteet olisi voitava katsoa tämän direktiivin mukaisiksi riskinvähentämistoimenpiteiksi, jos kyseiset toimenpiteet vähentävät tehokkaasti pilaantuneista alueista aiheutuvia riskejä.

(47)Tämän direktiivin nojalla toteutettavissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon myös muut EU:n toimintapolitiikan tavoitteet, kuten [asetuksen (EU) xxxx/xxxx 67 +] tavoitteet, joilla pyritään varmistamaan kriittisten raaka-aineiden turvattu ja kestävä saanti Euroopan teollisuudelle.

(48)Avoimuus on olennainen osa maaperäpolitiikkaa, ja sillä varmistetaan julkinen vastuuvelvollisuus ja yleinen tietoisuus, oikeudenmukaiset markkinaolosuhteet ja edistymisen seuranta. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi perustettava pilaantuneita ja mahdollisesti pilaantuneita alueita koskeva kansallinen rekisteri, joka sisältää aluekohtaisia tietoja, sekä ylläpidettävä sitä, minkä lisäksi rekisteri olisi asetettava julkisesti saataville verkossa georeferoidun paikkatietokannan muodossa. Rekisterin olisi sisällettävä tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta yleisö voi saada tietoa pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden olemassaolosta ja hoidosta. Koska mahdollisesti pilaantuneilla alueilla maaperän pilaantumista ei ole vielä vahvistettu vaan sitä vasta epäillään, pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden välinen ero on selitettävä yleisölle hyvin, jotta vältetään tarpeeton huoli.

(49)Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 19 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Lisäksi tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen 68 mukaisesti niillä yleisön jäsenillä, joita asia koskee, olisi oltava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus, joka on riittävä suojelemaan yksilön oikeutta elää terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä.

(50)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/1024 69 velvoitetaan julkistamaan julkisen sektorin tiedot maksuttomassa ja avoimessa muodossa. Yleisenä tavoitteena on jatkaa EU:n datatalouden vahvistamista lisäämällä sellaisen julkisen sektorin tiedon määrää, joka on saatavilla uudelleenkäyttöä varten, varmistamalla oikeudenmukainen kilpailu ja julkisen sektorin tiedon helppo saatavuus sekä parantamalla dataan perustuvaa rajat ylittävää innovointia. Pääperiaatteena on, että julkishallinnon tietojen olisi oletusarvoisesti oltava avoimesti saatavilla. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY 70 tarkoituksena on taata oikeus saada ympäristötietoa jäsenvaltioissa Århusin yleissopimuksen mukaisesti. Århusin yleissopimus ja direktiivi 2003/4/EY sisältävät laajoja velvoitteita, jotka liittyvät sekä ympäristötietojen pyyntöön perustuvaan saatavuuteen että kyseisten tietojen aktiiviseen levittämiseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/2/EY 71 on myös laaja soveltamisala, joka kattaa paikkatietojen, kuten eri ympäristöaiheita koskevien tietokokonaisuuksien, jakamisen. On tärkeää, että tämän direktiivin säännökset, jotka liittyvät tietojen saantiin ja tiedonvaihtojärjestelyihin, täydentävät kyseisiä direktiivejä eikä niillä luoda erillistä oikeudellista järjestelmää. Sen vuoksi tämän direktiivin säännökset, jotka koskevat tietojen antamista yleisölle sekä täytäntöönpanon seurantaa koskevia tietoja, eivät saisi rajoittaa direktiivien (EU) 2019/1024, 2003/4/EY ja 2007/2/EY soveltamista.

(51)Jotta voidaan varmistaa maaperän terveyden seurantaa, kestävää maaperänhoitoa ja pilaantuneiden alueiden hoitoa koskevien sääntöjen mukauttaminen tarvittaessa, komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotta tätä direktiiviä voidaan mukauttaa tekniikan ja tieteen kehitykseen maaperän terveyden seurantamenetelmien, kestävän maaperänhoidon periaatteiden, riskinvähentämistoimenpiteiden ohjeellisen luettelon, aluekohtaisen riskinarvioinnin vaiheiden ja vaatimusten sekä pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden rekisterin sisällön osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 72 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle on toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oltava oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(52)Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vahvistaa muoto, rakenne ja yksityiskohtaiset järjestelyt, jotka koskevat tietojen toimittamista sähköisesti komissiolle. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 73 mukaisesti.

(53)Komission olisi kuuden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta suoritettava maaperän terveysarvioinnin tulosten perusteella näyttöön perustuva arviointi ja tarvittaessa tarkistettava direktiiviä. Arvioinnissa olisi erityisesti tarkasteltava, tarvitaanko täsmällisempiä vaatimuksia sen varmistamiseksi, että huonokuntoiset maaperät uudistetaan ja että tavoite maaperän hyvän terveyden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä saavutetaan. Arvioinnissa olisi myös pohdittava tarvetta mukauttaa terveen maaperän määritelmää tieteen ja tekniikan kehityksen myötä lisäämällä direktiiviin säännöksiä tietyistä kuvaajista tai kriteereistä, jotka perustuvat maaperän suojelua koskevaan uuteen tieteelliseen näyttöön tai uusista ympäristö- tai ilmasto-olosuhteista johtuviin jäsenvaltiokohtaisiin ongelmiin. Arviointi olisi paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 kohdan nojalla tehtävä viiden eri kriteerin eli tehokkuuden, tuloksellisuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja EU:n tason lisäarvon perusteella, ja sen olisi oltava pohjana mahdollisten jatkotoimien vaikutusten arvioinneille.

(54)Kaikkien jäsenvaltioiden on toteutettava koordinoituja toimenpiteitä, jotta tervettä maaperää koskeva visio voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä ja varmistaa, että maaperä kykenee tuottamaan ekosysteemipalveluja pitkällä aikavälillä kaikkialla unionissa. Jäsenvaltioiden yksittäiset toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi, koska maaperän huonontuminen edelleen jatkuu ja jopa pahenee. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(55)Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman 74 mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Tarkoitus ja kohde

1.Direktiivin tavoitteena on ottaa käyttöön kattava ja yhdenmukainen maaperän seurantakehys, joka koskee kaikkea maaperää kaikkialla EU:ssa, sekä parantaa jatkuvasti maaperän terveyttä unionissa siten, että vuoteen 2050 mennessä saavutetaan maaperän hyvä terveys ja maaperä säilyy terveenä niin, että se voi tuottaa monenlaisia ekosysteemipalveluja sellaisessa laajuudessa, joka riittää tyydyttämään ympäristöön liittyvät, yhteiskunnalliset ja taloudelliset tarpeet, ehkäistä ja lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja biodiversiteetin köyhtymistä, parantaa resilienssiä luonnonkatastrofeja vastaan ja elintarviketurvan varmistamiseksi, sekä niin, että maaperän pilaantumista voidaan vähentää tasolle, jota ei enää pidetä haitallisena ihmisten terveydelle eikä ympäristölle.

2.Tässä direktiivissä säädetään toimenpiteistä, jotka koskevat:

a)maaperän terveyden seurantaa ja arviointia;

b)kestävää maaperänhoitoa;

c)pilaantuneita alueita.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkeen maaperään jäsenvaltioiden alueella.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)’maaperällä’ maankuoren pintakerrosta, joka sijaitsee kallioperän ja maanpinnan välissä ja koostuu mineraalirakeista, orgaanisesta aineksesta, vedestä, ilmasta ja elävistä organismeista;

2)’ekosysteemillä’ dynaamista kokonaisuutta, jossa kasvi-, eläin- ja pieneliöyhteisöt sekä niiden eloton ympäristö toimivat vuorovaikutuksessa toiminnallisena yksikkönä;

3)’ekosysteemipalveluilla’ ekosysteemien epäsuoria vaikutuksia taloudellisiin, yhteiskunnallisiin, kulttuurisiin ja muihin hyötyihin, joita ihmiset saavat kyseisistä ekosysteemeistä;

4)’maaperän terveydellä’ maaperän fysikaalista, kemiallista ja biologista kuntoa, joka määrittää maaperän kyvyn toimia elämää ylläpitävänä järjestelmänä ja tuottaa ekosysteemipalveluja;

5)’kestävällä maaperänhoidolla’ maaperänhoidon käytäntöjä, jotka ylläpitävät tai parantavat maaperän tuottamia ekosysteemipalveluja heikentämättä toimintoja, jotka mahdollistavat kyseiset palvelut, tai vaikuttamatta haitallisesti muihin ympäristön ominaisuuksiin;

6)’maaperänhoidon käytännöillä’ käytäntöjä, jotka vaikuttavat maaperän fysikaalisiin, kemiallisiin tai biologisiin ominaisuuksiin;

7)’hoidetulla maaperällä’ maaperää, johon sovelletaan maaperänhoidon käytäntöjä;

8)’maanhoitoalueella’ jäsenvaltion alueen osaa, jonka kyseinen jäsenvaltio on rajannut tämän direktiivin mukaisesti;

9)’maaperän terveysarvioinnilla’ maaperän terveyden arviointia, joka perustuu maaperäkuvaajien mittaamiseen tai estimointiin;

10)’pilaantuneella alueella’ yhden tai useamman lohkon muodostamaa rajattua aluetta, jolla esiintyy todistetusti ihmisen toiminnan aiheuttamaa paikallista maaperän pilaantumista;

11)’maaperäkuvaajalla’ parametria, joka kuvaa maaperän terveyteen liittyvää fysikaalista, kemiallista tai biologista ominaisuutta;

12)’maalla’ maapallon pintaa, joka ei ole veden peittämä;

13)’maanpeitteellä’ maanpinnan fysikaalista ja biologista peitettä;

14)’luonnontilaisella maalla’ aluetta, jolla ihmisen toiminta ei ole olennaisesti muuttanut alueen ensisijaisia ekologisia toimintoja ja lajikoostumusta;

15)’osittain luonnontilaisella maalla’ aluetta, jolla ihmisen toiminta on olennaisesti muuttanut alueen ekologisten rakenteiden koostumusta, tasapainoa tai toimintaa mutta jolla on edelleen potentiaalisesti suuri arvo biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen kannalta;

16)’ihmisen muokkaamalla maalla’ maata, jota käytetään rakennusten tai infrastruktuurien alustana, raaka-aineiden lähteenä tai historiallisen perinnön säilyttäjänä maaperän tuottamien muiden ekosysteemipalvelujen kustannuksella;

17)’maan käyttöönotolla’ luonnontilaisen ja osittain luonnontilaisen maan muuttamista ihmisen muokkaamaksi maaksi;

18)’siirtofunktiolla’ matemaattista sääntöä, jonka avulla viitemenetelmästä poikkeavalla menetelmällä suoritetun mittauksen arvo voidaan muuntaa arvoksi, joka saataisiin, jos maaperän mittaus suoritettaisiin viitemenetelmää käyttäen;

19)’yleisöllä, jota asia koskee’ yleisöä, johon maan huonontuminen vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa, tai yleisöä, jonka etua tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyvät päätöksentekomenettelyt koskevat, mukaan lukien maanomistajat ja maankäyttäjät sekä kansalaisjärjestöt, jotka edistävät ihmisten terveyden tai ympäristön suojelua ja täyttävät kansallisen lainsäädännön vaatimukset;

20)’maaperän pilaantumisella’ kemikaalin tai aineen esiintymistä maaperässä pitoisuutena, joka voi olla haitallinen ihmisten terveydelle tai ympäristölle;

21)’epäpuhtaudella’ ainetta, joka voi aiheuttaa maaperän pilaantumista;

22)’uudistamisella’ tarkoituksellista toimintaa, jolla pyritään palauttamaan maaperä huonontuneesta tilasta terveeseen tilaan;

23)’riskillä’ mahdollisuutta, että ihmisten terveydelle tai ympäristölle aiheutuu haitallisia vaikutuksia altistumisesta maaperän pilaantumiselle;

24)’maaperätutkimuksella’ prosessia, jossa arvioidaan epäpuhtauksien esiintymistä ja pitoisuuksia maaperässä ja joka suoritetaan yleensä vaiheittain;

25)’maantieteellisesti täsmällisellä’ sitä, että tiedot varustetaan viitetiedoin ja tallennetaan tavalla, joka mahdollistaa niiden kartoituksen ja paikallistamisen tietyllä tarkkuudella ja täsmällisyydellä;

26)’maaperän kunnostamisella’ uudistamistoimea, jolla vähennetään, eristetään tai immobilisoidaan epäpuhtauksien pitoisuuksia maaperässä.

4 artikla

Maanhoitoalueet

1.Jäsenvaltioiden on perustettava maanhoitoalueita koko alueelleen.

Kunkin jäsenvaltion maanhoitoalueiden määrän on vastattava vähintään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 vahvistettujen NUTS 1 -tason alueyksiköiden lukumäärää.

2.Maanhoitoalueiden maantieteellistä laajuutta määrittäessään jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon olemassa olevat hallinnolliset yksiköt, ja niiden on pyrittävä siihen, että kukin maanhoitoalue on homogeeninen seuraavien parametrien osalta:

a)maalaji, sellaisena kuin se on määritelty kansainvälisessä maalajien viitetietokannassa (World Reference Base for Soil Resources) 75 ;

b)ilmasto-olosuhteet;

c)ympäristövyöhyke, sellaisena kuin se on kuvattu julkaisussa Alterra Report 2281 76 ;

d)maankäyttö tai maanpeite, sellaisena kuin näitä käytetään maankäytön ja maapeitteen tilastollisessa pinta-alatutkimuksessa (LUCAS).

5 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat asianmukaisella tasolla tässä direktiivissä säädettyjen tehtävien suorittamisesta.

Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi toimivaltainen viranomainen kutakin 4 artiklan mukaisesti perustettua maanhoitoaluetta varten.

II luku

Maaperän terveyden seuranta ja arviointi

6 artikla

Maaperän terveyden ja maan käyttöönoton seurantakehys

1.Jäsenvaltioiden on luotava 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustettuihin maanhoitoalueisiin perustuva seurantakehys sen varmistamiseksi, että maaperän terveyttä seurataan säännöllisesti ja tarkasti tämän artiklan ja liitteiden I ja II mukaisesti.

2.Jäsenvaltioiden on seurattava maaperän terveyttä ja maan käyttöönottoa kullakin maanhoitoalueella.

3.Seurantakehyksen on perustuttava seuraaviin seikkoihin:

a)7 artiklassa tarkoitetut maaperäkuvaajat ja maaperän terveyskriteerit;

b)8 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettävät maaperänäytteiden ottopaikat;

c)mahdollinen komission tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti suorittama maaperämittaus;

d)mahdolliset tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetut kaukokartoitustiedot ja -tuotteet;

e)7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista koskevat indikaattorit.

4.Komissio suorittaa asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella säännöllisiä maaperämittauksia paikan päällä otetuista maaperänäytteistä 7 ja 8 artiklassa tarkoitettujen asiaankuuluvien kuvaajien ja menetelmien mukaisesti tukeakseen jäsenvaltioiden suorittamaa maaperän terveyden seurantaa. Jos jäsenvaltio antaa suostumuksensa tämän kohdan mukaisesti, sen on varmistettava, että komissio voi suorittaa tällaista maaperänäytteiden ottoa paikan päällä.

5.Komissio ja Euroopan ympäristökeskus (EEA) hyödyntävät asetuksella (EU) 2021/696 perustetun unionin avaruusohjelman Copernicus-komponentin puitteissa jo tuotettua avaruusteknologiaan perustuvaa dataa ja tuotteita ja tutkivat ja kehittävät niiden pohjalta maaperän kaukokartoitustuotteita, joilla voidaan tukea jäsenvaltioita asiaankuuluvien maaperäkuvaajien seurannassa.

6.Komissio ja EEA perustavat olemassa olevien tietojen pohjalta kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta digitaalisen maaperän terveystietoportaalin, joka tarjoaa pääsyn vähintään seuraavista lähteistä saatuihin georeferoituihin maaperän terveystietoihin:

a)8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut maaperämittaukset;

b)tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut maaperämittaukset;

c)tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetut asiaankuuluvat maaperän kaukokartoitustiedot ja -tuotteet.

7.Edellä 6 kohdassa tarkoitetussa digitaalisessa maaperän terveystietoportaalissa voidaan tarjota pääsy myös muihin maaperän terveystietoihin kuin kyseisessä kohdassa tarkoitettuihin tietoihin, jos kyseiset tiedot on jaettu tai kerätty noudattaen komission 8 kohdan mukaisesti vahvistamia muoto- ja menetelmävaatimuksia.

8.Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan muodot tai menetelmät 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen jakamiseksi tai keräämiseksi tai niiden sisällyttämiseksi digitaaliseen maaperän terveystietoportaaliin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 artikla

Maaperäkuvaajat, terveen maaperän kriteerit sekä maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista koskevat indikaattorit

1.Jäsenvaltioiden on maaperän terveyttä seuratessaan ja arvioidessaan sovellettava liitteessä I lueteltuja maaperäkuvaajia ja maaperän terveyskriteerejä.

Jäsenvaltioiden on maan käyttöönottoa seuratessaan sovellettava liitteessä I tarkoitettuja maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista koskevia indikaattoreita.

2.Jäsenvaltiot voivat mukauttaa liitteessä I olevassa A osassa tarkoitettuja maaperäkuvaajia ja maaperän terveyskriteerejä liitteessä I olevan A osan toisessa ja kolmannessa sarakkeessa tarkoitettujen erittelyjen mukaisesti.

3.Jäsenvaltioiden on päätettävä tarkasteltavat orgaaniset epäpuhtaudet liitteessä I olevassa B osassa tarkoitettua maaperän pilaantumiseen liittyvää maaperäkuvaajaa varten.

4.Jäsenvaltioiden on vahvistettava maaperän terveyskriteerit liitteessä I olevassa B osassa luetelluille maaperäkuvaajille liitteessä I olevan B osan kolmannen sarakkeen säännösten mukaisesti.

5.Jäsenvaltiot voivat vahvistaa seurantaa varten myös muita maaperäkuvaajia ja maan käyttöönottoa koskevia indikaattoreita, kuten esimerkiksi liitteessä I olevassa C ja D osassa luetellut valinnaiset kuvaajat ja indikaattorit, jäljempänä ’täydentävät maaperäkuvaajat’ ja ’täydentävät maan käyttöönottoa koskevat indikaattorit’.

6.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kun maaperäkuvaajia, maan käyttöönottoa koskevia indikaattoreita ja maaperän terveyskriteerejä vahvistetaan tai mukautetaan tämän artiklan 2–5 kohdan mukaisesti.

8 artikla

Mittaukset ja menetelmät

1.Jäsenvaltioiden on määritettävä näytteenottopaikat soveltamalla liitteessä II olevassa A osassa esitettyä menetelmää.

2.Jäsenvaltioiden on suoritettava maaperämittauksia ottamalla maaperänäytteitä 1 kohdassa tarkoitetuista näytteenottopaikoista sekä kerättävä, käsiteltävä ja analysoitava tietoja seuraavien seikkojen määrittämiseksi:

a)liitteessä I vahvistettujen maaperäkuvaajien arvot;

b)tarvittaessa täydentävien maaperäkuvaajien arvot;

c)liitteessä I olevassa D osassa luetellut maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista koskevat indikaattorit.

3.Jäsenvaltioiden on noudatettava seuraavia:

a)liitteessä II olevassa B osassa vahvistetut menetelmät maaperäkuvaajien arvojen määrittämiseksi tai estimoimiseksi;

b)liitteessä II olevassa C osassa vahvistetut menetelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista koskevien indikaattoreiden arvojen määrittämiseksi;

c)mahdolliset komission 6 kohdan mukaisesti vahvistamat vaatimukset.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa myös muita kuin ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa lueteltuja menetelmiä edellyttäen, että käytettävissä on validoitu siirtofunktio liitteessä II olevan B osan neljännen sarakkeen vaatimusten mukaisesti.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäiset maaperämittaukset tehdään viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on neljä vuotta direktiivin voimaantulopäivästä].

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uudet maaperämittaukset tehdään vähintään viiden vuoden välein.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista koskevien indikaattoreiden arvot päivitetään vähintään kerran vuodessa.

6.Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan liitteessä II mainittuja viitemenetelmiä tieteen ja tekniikan kehitykseen, erityisesti silloin, kun maaperäkuvaajien arvot voidaan määrittää 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun kaukokartoituksen avulla.

9 artikla

Maaperän terveyden arviointi

1.Jäsenvaltioiden on arvioitava maaperän terveyttä kaikilla maanhoitoalueillaan 6–8 artiklassa tarkoitetun seurannan puitteissa kerättyjen tietojen perusteella kunkin liitteessä I olevassa A ja B osassa tarkoitetun maaperäkuvaajan osalta.

Jäsenvaltioiden on otettava huomioon myös 14 artiklassa tarkoitettujen maaperätutkimusten yhteydessä kerätyt tiedot.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maaperän terveysarvioinnit tehdään vähintään viiden vuoden välein ja että ensimmäinen maaperän terveysarviointi tehdään viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on viisi vuotta direktiivin voimaantulopäivästä].

2.Maaperä katsotaan terveeksi tämän direktiivin mukaisesti, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

a)kaikkien liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen maaperäkuvaajien arvot täyttävät kyseisessä osassa vahvistetut ja tarvittaessa 7 artiklan mukaisesti mukautetut kriteerit;

b)kaikkien liitteessä I olevassa B osassa lueteltujen maaperäkuvaajien arvot täyttävät 7 artiklan mukaisesti vahvistetut kriteerit (’terve maaperä’).

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, liitteen I neljännessä sarakkeessa luetelluilla maa-alueilla suoritettavassa maaperän arvioinnissa ei oteta huomioon kolmannessa sarakkeessa vahvistettuja arvoja.

Maaperä on huonokuntoista, jos vähintään yksi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kriteereistä ei täyty (’huonokuntoinen maaperä’).

3.Jäsenvaltioiden on analysoitava liitteessä I olevassa C osassa lueteltujen maaperäkuvaajien arvot ja arvioitava, ovatko ekosysteemipalvelut heikentyneet kriittisesti, sekä otettava tässä yhteydessä huomioon asiaankuuluvat tiedot ja käytettävissä oleva tutkimustieto.

Jäsenvaltioiden on analysoitava liitteessä I olevassa D osassa lueteltujen maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista koskevien indikaattoreiden arvot ja arvioitava niiden vaikutusta ekosysteemipalvelujen heikentymiseen ja asetuksessa (EU) 2018/841 vahvistettuihin tavoitteisiin.

4.Toimivaltaisen viranomaisen on tämän artiklan mukaisesti suoritetun maaperän terveyttä koskevan arvioinnin perusteella, tarvittaessa yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten kanssa, tunnistettava kullakin maanhoitoalueella alueet, joilla maaperä on huonokuntoista, sekä tiedotettava asiasta yleisölle 19 artiklan mukaisesti.

5.Jäsenvaltioiden on perustettava mekanismi, jonka avulla maanomistajat ja maanhoitajat voivat vapaaehtoisesti sertifioida maaperän terveyden tämän artiklan 2 kohdan edellytysten mukaisesti.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä maaperän terveystodistusten muodon yhdenmukaistamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.Jäsenvaltioiden on toimitettava 6–9 artiklassa tarkoitetut maaperän terveyttä koskevat tiedot ja arvioinnit asianomaisille maanomistajille ja maanhoitajille näiden pyynnöstä, erityisesti 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun neuvonnan kehittämisen tukemiseksi.

III luku

Kestävä maaperänhoito

10 artikla

Kestävä maaperänhoito

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on neljä vuotta direktiivin voimaantulopäivästä] alkaen vähintään seuraavat toimenpiteet, joissa otetaan huomioon maalaji, maaperän käyttö ja kunto:

a)määriteltävä liitteessä III lueteltuja kestävän maaperänhoidon periaatteita noudattavat kestävät maaperänhoidon käytännöt, jotka otetaan asteittain käyttöön kaikilla hoidetuilla mailla, sekä uudistamiskäytännöt, jotka otetaan asteittain käyttöön jäsenvaltioiden huonokuntoisilla mailla 9 artiklan mukaisesti tehtyjen maaperäarviointien tulosten perusteella;

b)määriteltävä maaperän terveyteen kielteisesti vaikuttavat maanhoitokäytännöt ja muut käytännöt, joita maanhoitajien on vältettävä.

Määritellessään tässä kohdassa tarkoitettuja käytäntöjä ja toimenpiteitä jäsenvaltioiden on otettava huomioon liitteessä IV luetellut ohjelmat, suunnitelmat, tavoitteet ja toimenpiteet sekä uusin tutkimustieto, mukaan lukien Horisontti Eurooppa -puiteohjelman missiosta ”Euroopan maaperäsopimus” saadut tulokset.

Jäsenvaltioiden on määritettävä synergiat liitteessä IV esitettyjen ohjelmien, suunnitelmien ja toimenpiteiden kanssa. Maaperän terveyden seurantatiedot, maaperän terveysarviointien tulokset, 9 artiklassa tarkoitetut analyysit ja kestävää maaperänhoitoa koskevat toimenpiteet on otettava huomioon liitteessä IV esitettyjen ohjelmien, suunnitelmien ja toimenpiteiden kehittämisessä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen käytäntöjen määrittelyprosessi on avoin, osallistava ja tehokas ja että yleisö, jota asia koskee, erityisesti maanomistajat ja maanhoitajat, otetaan mukaan ja että heille annetaan varhaisessa vaiheessa tosiasiallinen mahdollisuus osallistua käytäntöjen määrittelyyn.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maanhoitajille, maanomistajille ja asiaankuuluville viranomaisille tarjotaan mahdollisuus saada vaivattomasti puolueetonta ja riippumatonta neuvontaa kestävästä maaperänhoidosta sekä koulutusta ja valmiuksien kehittämistä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava myös seuraavat toimenpiteet:

a)edistettävä tietoisuutta kestävän maaperänhoidon keskipitkän ja pitkän aikavälin moninaisista hyödyistä sekä tarpeesta hoitaa maaperää kestävällä tavalla;

b)edistettävä kokonaisvaltaisten maanhoitomallien tutkimusta ja täytäntöönpanoa;

c)asetettava saataville säännöllisesti päivitetty selvitys käytettävissä olevista rahoitusvälineistä ja toimista, joilla tuetaan kestävää maaperänhoitoa.

3.Jäsenvaltioiden on säännöllisesti arvioitava tämän artiklan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta ja tarvittaessa tarkasteltava ja tarkistettava niitä ottaen huomioon 6–9 artiklassa tarkoitetun maaperän terveyden seurannan ja arvioinnin.

4.Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan liitteessä III vahvistettuja kestävän maaperänhoidon periaatteita tieteen ja tekniikan kehitykseen.

11 artikla

Maan käyttöönottoon liittyvät lieventämisperiaatteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maan käyttöönotossa noudatetaan seuraavia periaatteita:

a)vältetään tai vähennetään niin pitkälti kuin se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista sitä, että maaperä menettäisi kykynsä tuottaa monenlaisia ekosysteemipalveluja, ravinnontuotanto mukaan lukien, seuraavin keinoin:

i)rajoitetaan mahdollisuuksien mukaan aluetta, johon maan käyttöönotto vaikuttaa, ja

ii)valitaan alueita, joilla ekosysteemipalvelujen heikkeneminen olisi mahdollisimman vähäistä, ja

iii)toteutetaan maan käyttöönotto siten, että maaperään kohdistuvat kielteiset vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset;

b)kompensoidaan mahdollisimman hyvin sitä, että maaperän kyky tuottaa monenlaisia ekosysteemipalveluja heikentyy.

IV luku

Pilaantuneet alueet

12 artikla

Riskiperusteinen lähestymistapa

1.Jäsenvaltioiden on hallittava pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamia riskejä ja pidettävä ne hyväksyttävällä tasolla ottaen huomioon maaperän pilaantumisen sekä 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti toteutettujen riskinvähentämistoimenpiteiden ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

2.Jäsenvaltioiden on [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on neljä vuotta direktiivin voimaantulopäivästä] mennessä otettava käyttöön riskiperusteinen lähestymistapa seuraavia varten:

a)mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tunnistaminen 13 artiklan mukaisesti;

b)mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tutkiminen 14 artiklan mukaisesti;

c)pilaantuneiden alueiden hoito 15 artiklan mukaisesti.

3.Edellä 2 kohdassa säädetty vaatimus ei rajoita kansallisesta tai unionin lainsäädännöstä johtuvien tiukempien vaatimusten soveltamista.

4.Yleisölle, jota asia koskee, on annettava varhaisessa vaiheessa ja tosiasiallisesti mahdollisuus

a)osallistua tässä artiklassa määritellyn riskiperusteisen lähestymistavan laatimiseen ja käytännön soveltamiseen;

b)toimittaa tietoja, jotka ovat tarpeen mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tunnistamiseksi 13 artiklan mukaisesti, mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tutkimiseksi 14 artiklan mukaisesti ja pilaantuneiden alueiden hoitamiseksi 15 artiklan mukaisesti;

c)pyytää 16 artiklan mukaiseen pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden rekisteriin sisältyvien tietojen korjaamista.

13 artikla

Mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tunnistaminen

1.Jäsenvaltioiden on tunnistettava järjestelmällisesti ja aktiivisesti kaikki alueet, joilla epäillään maaperän pilaantumista, jäljempänä ’mahdollisesti pilaantuneet alueet’, kaikin käytettävissä olevin keinoin kerätyn näytön perusteella.

2.Jäsenvaltioiden on otettava huomioon mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tunnistamisessa seuraavat perusteet:

a)jatkuvan tai jo päättyneen mahdollisesti pilaantumisriskiä aiheuttavan toiminnan harjoittaminen;

b)direktiivin 2010/75/EU liitteessä I tarkoitetun toiminnan harjoittaminen;

c)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/18/EU 77 tarkoitetun laitoksen toiminnan harjoittaminen;

d)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY 78 liitteessä III tarkoitetun toiminnan harjoittaminen;

e)mahdollisesti pilaantumista aiheuttavat onnettomuudet, hätätilanteet, katastrofit, vaaratilanteet tai vuodot;

f)kaikki muut tapahtumat, jotka voivat aiheuttaa maaperän pilaantumista;

g)kaikki 6–8 artiklan mukaisesti suoritetusta maaperän terveyden seurannasta saadut tiedot.

Jäsenvaltioiden on ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi laadittava luettelo mahdollisesti pilaantumisriskiä aiheuttavista toiminnoista. Nämä toiminnot voidaan luokitella lisäksi tarkemmin sen mukaan, miten suuri riski niillä tieteellisen näytön perusteella on aiheuttaa maaperän pilaantumista.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki mahdollisesti pilaantuneet alueet tunnistetaan [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on seitsemän vuotta direktiivin voimaantulopäivästä] mennessä, ja että ne myös kirjataan asianmukaisesti 16 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin kyseiseen päivämäärään mennessä.

14 artikla

Mahdollisesti pilaantuneiden alueiden tutkiminen

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla 13 artiklan mukaisesti tunnistetuilla mahdollisesti pilaantuneilla alueilla tehdään maaperätutkimus.

2.Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat maaperätutkimusten määräaikaa, sisältöä, muotoa ja priorisointia. Nämä säännöt on vahvistettava 12 artiklassa tarkoitetun riskiperusteisen lähestymistavan ja 13 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun mahdollisesti pilaantumisriskiä aiheuttavien toimintojen luettelon mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa pitää myös direktiivin 2010/75/EU mukaisesti toteutettuja perustilaselvityksiä ja tarkkailutoimenpiteitä maaperätutkimuksina.

3.Jäsenvaltioiden on vahvistettava myös erityiset tapahtumat, joiden seurauksena tutkimukset on tehtävä ennen 2 kohdan mukaisesti asetettua määräaikaa.

15 artikla

Pilaantuneiden alueiden riskinarviointi ja hoitaminen

1.Jäsenvaltioiden on vahvistettava menetelmät pilaantuneiden alueiden aluekohtaisten riskien määrittämiseksi. Tällaisten menetelmien on perustuttava liitteessä VI lueteltuihin aluekohtaisen riskinarvioinnin vaiheisiin ja vaatimuksiin.

2.Jäsenvaltioiden on määriteltävä, millaisia pilaantuneista alueista ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ei voida hyväksyä, ja otettava tässä huomioon olemassa oleva tutkimustieto, ennalta varautumisen periaate, paikalliset erityispiirteet sekä nykyinen ja tuleva maankäyttö.

3.Kunkin 14 artiklan mukaisesti tai muulla tavoin tunnistetun pilaantuneen alueen osalta vastuussa olevan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä aluekohtainen arviointi nykyisestä ja suunnitellusta maankäytöstä sen määrittämiseksi, aiheuttaako pilaantunut alue ihmisten terveydelle tai ympäristölle riskejä, joita ei voida hyväksyä.

4.Vastuussa olevan toimivaltaisen viranomaisen on 3 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tulosten perusteella toteutettava asianmukaiset toimenpiteet riskien saattamiseksi ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta hyväksyttävälle tasolle, jäljempänä ’riskinvähentämistoimenpiteet’.

5.Riskinvähentämistoimenpiteet voivat koostua liitteessä V tarkoitetuista toimenpiteistä. Päättäessään asianmukaisista riskinvähentämistoimenpiteistä toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon käytettävissä olevien riskinvähentämistoimenpiteiden kustannukset, hyödyt, tehokkuus, pysyvyys ja tekninen toteutettavuus.

6.Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan liitteessä V ja VI lueteltuja riskinvähentämistoimenpiteitä ja aluekohtaista riskinarviointia koskevia vaatimuksia tieteen ja tekniikan kehitykseen.

16 artikla

Rekisteri

1.Jäsenvaltioiden on viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on neljä vuotta direktiivin voimaantulosta] laadittava 2 kohdan mukainen rekisteri pilaantuneista ja mahdollisesti pilaantuneista alueista.

2.Rekisterin on sisällettävä liitteessä VII vahvistetut tiedot.

3.Rekisteriä hallinnoi asiasta vastaava toimivaltainen viranomainen, ja se on tarkistettava ja saatettava ajan tasalle säännöllisesti.

4.Jäsenvaltioiden on julkistettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu rekisteri ja sen tiedot. Toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä julkistamasta tietoja tai rajoittaa niiden julkistamista, jos Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY 79 4 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Rekisteri on asetettava saataville verkossa georeferoidun paikkatietokannan muodossa.

5.Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan rekisterin muoto. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

V luku

Rahoitus, yleisölle tiedottaminen ja jäsenvaltioiden raportointi

17 artikla

Unionin rahoitus

Koska maaperän seurannan sekä maaperän kestävän hoidon ja uudistamisen toteuttaminen on ensisijainen tavoite, tämän direktiivin täytäntöönpanoa tuetaan unionin nykyisistä rahoitusohjelmista niihin sovellettavien sääntöjen ja ehtojen mukaisesti.

18 artikla

Jäsenvaltioiden raportointi

1.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja EEA:lle sähköisesti seuraavat tiedot viiden vuoden välein:

a)6–9 artiklan mukaisesti suoritetun maaperän terveyden seurannan ja arvioinnin tiedot ja tulokset;

b)9 artiklan mukainen maaperän terveyden trendianalyysi liitteessä I olevassa A–C osassa lueteltujen kuvaajien sekä liitteessä I olevassa D osassa lueteltujen maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista koskevien indikaattoreiden osalta;

c)yhteenveto edistymisestä seuraavissa asioissa:

i)kestävän maaperänhoidon periaatteiden toteuttaminen 10 artiklan mukaisesti;

ii)pilaantuneiden alueiden rekisteröinti, tunnistaminen, tutkiminen ja hoitaminen 12–16 artiklan mukaisesti;

d)16 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin sisältyvät tiedot.

Ensimmäiset raportit on toimitettava viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on viisi vuotta ja kuusi kuukautta direktiivin voimaantulosta].

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja data ovat pysyvästi komission ja EEA:n saatavilla.

3.Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle sähköinen pääsy seuraaviin:

a)ajantasainen luettelo ja paikkatiedot 4 artiklassa tarkoitetuista maanhoitoalueista viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kaksi vuotta ja kolme kuukautta direktiivin voimaantulopäivästä];

b)ajantasainen luettelo 5 artiklassa tarkoitetuista toimivaltaisista viranomaisista viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kaksi vuotta ja kolme kuukautta direktiivin voimaantulopäivästä];

c)10 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet ja kestävät maaperänhoidon käytännöt viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on neljä vuotta ja kolme kuukautta direktiivin voimaantulopäivästä].

4.Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan muoto ja yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamiselle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 21 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

19 artikla

Tiedottaminen yleisölle

1.Jäsenvaltioiden on julkistettava tämän direktiivin 8 artiklan mukaisesti suoritetusta seurannasta saadut tiedot ja 9 artiklan mukaisesti suoritettu arviointi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY 80 11 artiklan säännösten mukaisesti maantieteellisesti täsmällisten tietojen osalta ja direktiivin (EU) 2019/1024 5 artiklan säännösten mukaisesti muiden tietojen osalta.

2.Komissio varmistaa, että 6 artiklassa tarkoitetun digitaalisen maaperän terveystietoportaalin kautta saataville asetetut maaperän terveystiedot ovat yleisön saatavilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 81 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 82 mukaisesti.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin 18 artiklassa tarkoitetut tiedot ovat yleisön saatavilla direktiivien 2003/4/EY ja 2007/2/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1024 83 mukaisesti.

4.Tämän direktiivin nojalla vaadittujen tietojen julkistamisesta voidaan kieltäytyä tai niiden julkistamista voidaan rajoittaa, jos direktiivin 2003/4/EY 4 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

VI luku

Säädösvallan siirto ja komiteamenettely

20 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään komissiolle tämän direktiivin voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 8, 10, 15 ja 16 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8, 10, 15 ja 16 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.Edellä olevan 8, 10, 15 ja 16 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

21 artikla

Komitea

1.Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

VII luku

Loppusäännökset

22 artikla

Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen lainsäädännön mukaisesti yleisöön kuuluvilla, joiden etua asia riittävästi koskee tai jotka väittävät oikeuksiensa heikentyvän, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa elimessä uudelleen tutkittavaksi maaperän terveyden arvioinnin tai tämän direktiivin nojalla toteutettujen toimenpiteiden asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen laillisuus sekä toimivaltaisten viranomaisten mahdolliset laiminlyönnit.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä, mikä muodostaa riittävän edun tai oikeuden heikentämisen, tavoitteenaan antaa yleisölle, jota asia koskee, laaja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa ympäristönsuojelua edistävillä ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset täyttävillä valtioista riippumattomilla järjestöillä katsotaan olevan oikeuksia, joita on mahdollista heikentää, sekä tässä kohdassa tarkoitetulla tavalla etu, jota asia riittävällä tavalla koskee.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen muutoksenhakumenettelyjen on oltava oikeudenmukaisia, tasapuolisia, nopeita ja maksuttomia, eivätkä ne saa olla niin kalliita, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle, ja niiden on myös tarjottava riittävät ja tehokkaat oikeussuojakeinot, joihin sisältyvät tarvittaessa kieltomääräykset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisön saataville asetetaan käytännön tietoja mahdollisuudesta käyttää tässä artiklassa tarkoitettuja hallinnollisia ja oikeudellisia muutoksenhakumenettelyjä.

23 artikla

Seuraamukset

1.Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan luonnollisten ja oikeushenkilöiden rikkoessa tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, ja varmistettava näiden sääntöjen täytäntöönpano, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY mukaisia jäsenvaltioiden velvoitteita. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin seuraamuksiin on sisällyttävä sakot, jotka ovat oikeassa suhteessa oikeushenkilön liikevaihtoon tai rikkomiseen syyllistyneen luonnollisen henkilön tuloihin. Sakkojen laskennassa varmistetaan, että ne tosiasiallisesti poistavat rikkomisesta vastuussa olevan henkilön rikkomisesta saaman taloudellisen hyödyn. Jos rikkomiseen on syyllistynyt oikeushenkilö, sakkojen on oltava oikeassa suhteessa oikeushenkilön vuotuiseen liikevaihtoon kyseessä olevassa jäsenvaltiossa ottaen huomioon muun muassa pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, erityispiirteet.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti vahvistetuissa seuraamuksissa otetaan soveltuvin osin asianmukaisesti huomioon seuraavat seikat:

a)rikkomisen luonne, vakavuus ja laajuus;

b)rikkomisen tahallisuus tai tuottamuksellisuus;

c)väestö tai ympäristö, johon rikkominen vaikuttaa, ottaen huomioon myös rikkomisen vaikutus ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason saavuttamista koskevaan tavoitteeseen.

4.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut säännökset ja toimenpiteet sekä kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset komissiolle ilman aiheetonta viivytystä.

24 artikla

Arviointi ja uudelleentarkastelu

1.Komissio suorittaa tämän direktiivin arvioinnin viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kuusi vuotta direktiivin voimaantulopäivästä] arvioidakseen, miten direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty ja onko direktiivin säännöksiä tarpeen muuttaa, jotta voidaan asettaa täsmällisempiä vaatimuksia sen varmistamiseksi, että huonokuntoiset maaperät uudistetaan ja että kaikki maaperä on tervettä vuoteen 2050 mennessä. Arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa seuraavat seikat:

a)tämän direktiivin täytäntöönpanosta saadut kokemukset;

b)18 artiklassa tarkoitetut tiedot;

c)asiaankuuluvat tutkimus- ja analyysitiedot, mukaan lukien unionin rahoittamien tutkimushankkeiden tulokset;

d)puuteanalyysi etäisyydestä tavoitteeseen saavuttaa terve maaperä vuoteen 2050 mennessä;

e)analyysi mahdollisesta tarpeesta mukauttaa tämän direktiivin säännöksiä tieteen ja tekniikan kehitykseen erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

i)terveen maaperän määritelmä;

ii)liitteessä I olevassa C osassa lueteltuja maaperäkuvaajia koskevat kriteerit;

iii)uusien maaperäkuvaajien lisääminen seurantaa varten.

2.Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin keskeisistä tuloksista.

25 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kaksi vuotta direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

26 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

27 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2Toimintalohko(t)

1.3Ehdotus/aloite liittyy

1.4Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.4.2Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

1.4.4Tulosindikaattorit

1.5Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

1.7Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat

2.HALLINNOINTI

2.1Seuranta- ja raportointisäännöt

2.2Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)

2.2.1Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista

2.3Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

3.2Arvioidut vaikutukset määrärahoihin

3.2.1Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin

3.2.2Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset

3.2.3Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin

3.2.3.1Henkilöresurssien arvioitu tarve

3.2.4Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

3.2.5Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

3.3Arvioidut vaikutukset tuloihin

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2Toimintalohko(t) 

1.3Ehdotus/aloite liittyy

 uuteen toimeen 

 uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 84  

 käynnissä olevan toimen jatkamiseen 

 yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen 

1.4Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.4.2Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

1.4.4Tulosindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.

1.5Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

 kesto on rajattu

–    toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.

–    maksusitoumusmäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV ja maksumäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset vuosia VVVV–VVVV.

 kestoa ei ole rajattu

–Käynnistysvaihe vastaa kahden vuoden määräaikaa direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat 

 Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

– yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään

– toimeenpanovirastoja

 Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

 Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille

– kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

– Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle

– varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille

– julkisoikeudellisille yhteisöille

– sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille elimille tai henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.

–Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, olisi annettava lisätietoja kohdassa ”Huomautukset”.

Huomautukset:

2.HALLINNOINTI

2.1Seuranta- ja raportointisäännöt

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

2.2Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)

2.2.1Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista

2.3Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat: Ei sovelleta

3.2Arvioidut vaikutukset määrärahoihin

3.2.1Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin

–    Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

 
Edellä ilmoitettu määrä tarvitaan erilaisten säännöksiin liittyvien täytäntöönpanotehtävien tukemiseen ympäristöasioiden pääosastossa ja JRC:ssa.

Hankittuihin toimintoihin sisältyy yleinen tukisopimus ehdotuksen täytäntöönpanoa varten.

Lisäksi tähän luokkaan on sisällytetty hallinnollisia järjestelyjä JRC:n kanssa, erityisesti yhdennetyn seurantajärjestelmän perustamista varten.

Euroopan ympäristökeskuksen osalta vaikutukset virastoon ja sen mahdollinen vahvistamisen tarve esitetään tarvittaessa yksityiskohtaisesti erillisessä rahoitusselvityksessä, johon kootaan kaikki olennaiset ehdotetut aloitteet.

Tämän osan täyttämisessä on käytettävä rahoitusselvityksen liitteessä (Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä (Euroopan komissiota koskeva pääluokka) annetun komission päätöksen liite 5) olevaa hallintomäärärahoja koskevaa selvitystä, joka on laadittava ennen rahoitusselvityksen laatimista. Liite ladataan DECIDE-tietokantaan komission sisäistä lausuntokierrosta varten.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Kokoaikavastaavaa työntekijää kohti laskettu kustannus on 171 000 euroa/v. (AD/AST) ja 91 000 euroa/v. (CA). Muut hallintomenot koskevat komiteoiden ja asiantuntijaryhmien kokouksia, virkamatkoja ja muita tähän henkilöstöön liittyviä kuluja.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.2Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset

maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.3

1.1.1.1Hallintomäärärahojen arvioitu tarve komissiossa

–    Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Kokoaikavastaavaa työntekijää (AD/AST) kohti laskettu kustannus on 171 000 euroa/v. ”Muut hallintomenot” koskevat komiteoiden ja asiantuntijaryhmien kokouksia, virkamatkoja ja muita tähän henkilöstöön liittyviä kuluja.

Henkilöresursseja ja muita hallintomenoja koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

3.2.3.1Henkilöresurssien arvioitu tarve

–    Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

Arvio kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

3.2.4Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

Ehdotus/aloite

–    voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä.

Budjettikohtaan 09 02 01 sisältyvät kustannukset katetaan Life-ohjelmasta, ja ne suunnitellaan ympäristöasioiden pääosaston vuotuisen hallintosuunnitelman yhteydessä. Henkilöresurssien tarve katetaan ensisijaisesti vuotuisessa henkilöresurssimäärärahojen jakomenettelyssä käyttöön saatavilla lisäresursseilla.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen kyseiseen otsakkeeseen sisältyvän kohdentamattoman liikkumavaran ja/tai monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa määriteltyjen erityisvälineiden käyttöä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.5Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

Ehdotus/aloite

–    rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja

–    rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

Määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.3Arvioidut vaikutukset tuloihin

–    Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

–    Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

–    vaikutukset omiin varoihin

–    vaikutukset muihin tuloihin

tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa:

Muita huomautuksia (esim. tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmä/-kaava tai muita lisätietoja).

(1)    Euroopan komissio, tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto, Veerman, C., Pinto Correia, T., Bastioli, C. ym., ”Caring for soil is caring for life. Ensure 75% of soils are healthy by 2030 for food, people, nature and climate: report of the Mission board for Soil health and food”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2020, https://data.europa.eu/doi/10.2777/821504

(2)    Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Drivers of food security” (SWD(2023) 4 final).

(3)    Ks. EU:n biotalousstrategia 2018 ja EU:n biotalouden edistymiskertomus 2022 .

(4)    COM(2022) 672 final.

(5)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final).

(6)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme (COM(2020) 380 final).

(7)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma: ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” (COM(2021) 400 final).

(8)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2021) 82 final).

(9)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Vuoteen 2030 ulottuva EU:n maaperästrategia – Terveestä maaperästä hyötyä ihmisille, elintarvikkeille, luonnolle ja ilmastolle (COM(2021) 699 final).

(10)    Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2022/591, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2022, vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (EUVL L 114, 12.4.2022, s. 22).

(11)    Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 maaperän suojelusta (2021/2548(RSP)) ja 9. kesäkuuta 2021 annettu päätöslauselma ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (2020/2273(INI)).

(12)    Neuvoston päätelmät aiheesta ”Luonnon monimuotoisuus – kiireellisten toimien tarve” (12210/20).

(13)    Alueiden komitean lausunnot 3.–5. helmikuuta 2021 pidetyssä täysistunnossa aiheesta ”Agroekologia” (NAT-VII/010) ja alueiden komitean lausunto 26.–27. tammikuuta 2022 pidetyssä täysistunnossa aiheesta ”EU:n toimintasuunnitelma ’Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta’” (ENVE-VII/019).

(14)    ETSK:n lausunto 23. huhtikuuta 2022 aiheesta ”EU:n uusi maaperästrategia” (NAT/838).

(15)    Euroopan tilintarkastustuomioistuin (2018), ”Aavikoitumisen torjunta EU:ssa: kasvava uhka edellyttää enemmän toimia”.

(16)    https://sdgs.un.org/goals

(17)    Eurooppalaisen kuivuuden seurantajärjestelmän (EDO) tiedot (ks. https://edo.jrc.ec.europa.eu/edov2/php/index.php?id=1000) perustuvat hydrologiseen LISFLOOD-malliin, jossa käytetään LUCAS-pinta-alatutkimuksen maaperätietoja.

(18)    Ks. esimerkiksi Abdalla ym. (2019), ”A critical review of the impacts of cover crops on nitrogen leaching, net greenhouse gas balance and crop productivity”. DOI: 10.1111/gcb.14644; Kik ym. (2021), ”The economic value of sustainable soil management in arable farming systems – A conceptual framework”. DOI: https://doi.org/10.1016/j.eja.2021.126334

(19)    COM(2022) 304 final.

(20)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (EUVL L 243, 9.7.2021).

(21)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1).

(22)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/839, annettu 19 päivänä huhtikuuta 2023, asetuksen (EU) 2018/841 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse soveltamisalasta, raportointia ja vaatimusten noudattamista koskevien sääntöjen yksinkertaistamisesta ja jäsenvaltioiden tavoitteiden asettamisesta vuodelle 2030 sekä asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta seurannan, raportoinnin, edistymisen seurannan ja uudelleentarkastelun parantamisen osalta (EUVL L 107, 21.4.2023, s. 1).

(23)    COM(2022) 672 final.

(24)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten (COM(2020) 381 final).

(25)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115, annettu 2 päivänä joulukuuta 2021, jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (EUVL L 435, 6.12.2021, s. 1).

(26)    https://agriculture.ec.europa.eu/cap-my-country/cap-strategic-plans_en

(27)    Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1217/2009 muuttamisesta maatalouden kirjanpidon tietoverkon muuntamiseksi maatilojen kestävyyden tietoverkoksi (COM(2022) 296 final – 2022/0192(COD)).

(28)    Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) 168/2013, (EU) 2018/858, 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamisesta (COM(2023) 160 final).

(29)    EUVL C , , s. .

(30)    EUVL C , , s. .

(31)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final).

(32)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme (COM(2020) 380 final).

(33)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten (COM(2020) 381 final).

(34)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, Terve maapallo kaikille – EU:n toimintasuunnitelma: ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” (COM(2021) 400 final).

(35)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2021) 82 final).

(36)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Vuoteen 2030 ulottuva EU:n maaperästrategia – Terveestä maaperästä hyötyä ihmisille, elintarvikkeille, luonnolle ja ilmastolle (COM(2021) 699 final).

(37)    https://sdgs.un.org/goals

(38)    Neuvoston päätös 93/626/ETY, tehty 25 päivänä lokakuuta 1993, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 309, 13.12.1993, s. 1).

(39)    Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssin 19. joulukuuta 2022 tekemä päätös, 15/4. Vuoden 2020 jälkeinen maailmanlaajuinen biodiversiteettikehys.

(40)    Neuvoston päätös, tehty 9 päivänä maaliskuuta 1998, aavikoitumisen estämiseksi vakavasta kuivuudesta ja/tai aavikoitumisesta kärsivissä maissa, erityisesti Afrikassa, tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 83, 19.3.1998, s. 1).

(41)    Bulgaria, Espanja, Italia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Malta, Portugali, Romania, Slovakia, Slovenia ja Unkari.

(42)    Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 maaperän suojelusta (2021/2548(RSP)).

(43)    Neuvoston päätelmät aiheesta ”Luonnon monimuotoisuus – kiireellisten toimien tarve” (12210/20).

(44)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).

(45)    Euroopan komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, Kestävä hiilen kierto (COM(2021) 800 final).

(46)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2021) 82 final).

(47)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle elintarviketurvan varmistamisesta ja elintarvikejärjestelmien häiriönsietokyvyn vahvistamisesta (COM(2022) 133 final).

(48) +    Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2022) 672 final olevan hiilenpoistojen sertifiointia koskevan asetuksen numeron ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numeron, päivämäärän, nimen ja EUVL-viitteen.

(49)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).

(50)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu) (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(51)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Euroopan datastrategia (COM(2020) 66 final).

(52)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115, annettu 2 päivänä joulukuuta 2021, jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (EUVL L 435, 6.12.2021, s. 1).

(53)    Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2022) 304 olevan luonnon ennallistamista koskevan asetuksen numeron ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numeron, päivämäärän, nimen ja EUVL-viitteen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) .../... luonnon ennallistamisesta).

(54)    Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1).

(55)    Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(56)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1–73).

(57)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta (EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27).

(58)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2021) 82 final).

(59)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1).

(60)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26).

(61)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

(62)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).

(63)    Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924).

(64)    + Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2022) 305 olevan kasvinsuojeluaineiden kestävää käyttöä ja asetuksen (EU) 2021/2115 muuttamista koskevan asetuksen numeron ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numeron, päivämäärän, nimen ja EUVL-viitteen.

(65)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2379, annettu 23 päivänä marraskuuta 2022, maatalouden tuotantopanoksia ja tuotoksia koskevista tilastoista, komission asetuksen (EY) N:o 617/2008 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1165/2008, (EY) N:o 543/2009 ja (EY) N:o 1185/2009 ja neuvoston direktiivin 96/16/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 7.12.2022, s. 1).

(66)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

(67)    + Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2023) 160 olevan puitteiden vahvistamista kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi ja asetusten (EU) 168/2013, (EU) 2018/858, 2018/1724 ja (EU) 2019/1020 muuttamista koskevan asetuksen numeron ja alaviitteeseen kyseisen asetuksen numeron, päivämäärän, nimen ja EUVL-viitteen.

(68)    Yleissopimus tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa – Julistukset (EUVL L 124, 17.5.2005).

(69)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1024, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56).

(70)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

(71)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).

(72)    Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 13 päivänä huhtikuuta 2016, paremmasta lainsäädännöstä (EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1).

(73)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(74)    EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(75)    https://www.fao.org/soils-portal/data-hub/soil-classification/world-reference-base/en/

(76)    M.J. Metzger, A.D. Shkaruba, R.H.G. Jongman ja R.G.H. Bunce, ”Descriptions of the European Environmental Zones and Strata”, Alterra Report 2281 ISSN 1566-7197.

(77)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/18/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 197, 24.7.2012, s. 1).

(78)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56).

(79)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

(80)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).

(81)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(82)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).

(83)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1024, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 56).

(84)    Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.

(85)    JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

(86)    EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

(87)    Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

(88)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(89)    LUCAS-tutkimus on vuoteen 2022 asti toteutettu siirtämällä määrärahoja useilta eri pääosastoilta. Ympäristöasioiden pääosaston viimeisimmät rahoitusosuudet ovat olleet 1 100 000 euroa vuodessa, joten ympäristöasioiden pääosastolta ei näillä näkymin tarvita lisärahoitusta. Direktiivi edellyttää säännöllistä seurantaa, joten seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen on sisällytettävä sitä varten omat määrärahat ja budjettikohta, jotka pannaan täytäntöön yhteisymmärryksessä kaikkien asianomaisten pääosastojen kanssa (esimerkiksi yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti).

(90)    Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).

(91)    Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”.

(92)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(93)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(94)    Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 20 prosentin osuus.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 5.7.2023

COM(2023) 416 final

LIITTEET

asiakirjaan

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

maaperän seurannasta ja kestokyvystä (maaperän seurantaa koskeva laki)

{SEC(2023) 416 final} - {SWD(2023) 416 final} - {SWD(2023) 417 final} - {SWD(2023) 418 final} - {SWD(2023) 423 final}

LIITE I

MAAPERÄKUVAAJAT, TERVEEN MAAPERÄN KRITEERIT SEKÄ MAAN KÄYTTÖÖNOTTOA JA MAAPERÄN SULKEMISTA KOSKEVAT INDIKAATTORIT

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

(1)’maan käytöstä poistamisella’ ihmisen muokkaaman maan muuttamista luonnontilaiseksi tai osittain luonnontilaiseksi maaksi;

(2)’käyttöönotetun maan nettoalalla’ käyttöön otettua maa-alaa, josta on vähennetty käytöstä poistettu maa-ala.

LIITE II

MENETELMÄT

A osa: Näytteenottopaikkojen määrittämismenetelmä

B osa: Menetelmät maaperäkuvaajien arvojen määrittämiseksi tai estimoimiseksi

Jos viitemenetelmä on vahvistettu, käytetään joko viitemenetelmää tai jotakin muuta menetelmää, edellyttäen että se on kuvattu tieteellisessä kirjallisuudessa tai se on julkisesti saatavilla ja että käytettävissä on validoitu siirtofunktio.

C osa: Maan käyttöönottoa ja maaperän sulkemista koskevien indikaattoreiden arvojen määritysmenetelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset

– Maan käyttöönoton, maan käytöstä poistamisen ja käyttöön otetun maan nettoalan osalta käytettävien menetelmien olisi oltava 3 artiklassa ja liitteessä I vahvistettujen määritelmien mukaisia.

– Maaperän sulkeminen on ilmaistava suljetun alueen prosenttiosuutena kokonaispinta-alasta.

– Valittujen menetelmien on oltava joko tieteellisessä kirjallisuudessa kuvattuja tai julkisesti saatavilla.

LIITE III

KESTÄVÄN MAAPERÄNHOIDON PERIAATTEET

Seuraavia periaatteita tulee soveltaa:

(a)vältetään jättämästä maaperää paljaaksi kasvattamalla ja ylläpitämällä kasvipeitettä erityisesti ympäristön kannalta herkkinä ajanjaksoina;

(b)vähennetään maaperän fyysistä muokkaamista;

(c)vältetään sellaisten aineiden sijoittamista tai päästämistä maaperään, jotka voivat vahingoittaa ihmisten terveyttä tai ympäristöä tai heikentää maaperän terveyttä;

(d)varmistetaan, että koneiden käyttö mukautetaan maaperän vahvuuteen ja että maaperään kohdistuvien toimien määrää ja tiheyttä rajoitetaan siten, että ne eivät vaaranna maaperän terveyttä;

(e)lannoituksessa otetaan huomioon kasvien ja puiden tarpeet tietyssä paikassa ja tietyllä ajanjaksolla sekä maaperän kunto ja asetetaan etusijalle orgaanista ainesta rikastuttavat kiertoon perustuvat ratkaisut;

(f)kastelun osalta maksimoidaan kastelujärjestelmien ja kastelun hallinnan tehokkuus ja varmistetaan, että kierrätettyä jätevettä käytettäessä veden laatu täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/741 15 liitteessä I vahvistetut vaatimukset ja että muista lähteistä peräisin oleva vesi ei heikennä maaperän terveyttä;

(g)varmistetaan maaperän suojelu luomalla ja ylläpitämällä asianmukaisia maisemapiirteitä 16 ;

(h)käytetään kasvupaikkaan sopeutuneita viljelykasveja, kasveja tai puita silloin, kun näin voidaan ehkäistä maaperän huonontumista tai parantaa maaperän terveyttä, ottaen huomioon myös sopeutuminen ilmastonmuutokseen;

(i)varmistetaan orgaanisen maaperän optimaalinen vesipitoisuus, jotta maaperän rakenne ja koostumus ei kärsi 17 ;

(j)varmistetaan kasvinviljelyssä viljelykierto ja viljelykasvien monimuotoisuus ottaen huomioon eri viljelykasviheimot, juuristot, veden ja ravinteiden tarpeet sekä integroitu tuholaistorjunta;

(k)mukautetaan eläinten liikkumista ja laiduntamisaikaa ottaen huomioon eläintyypit ja eläintiheys, jotta maaperän terveys ei vaarannu eikä maaperän kyky tuottaa rehua heikkene;

(l)jos tiedetään, että yksi tai useampi toiminto on heikentynyt suhteettomasti ja siten vähentää merkittävästi maaperän kykyä tuottaa ekosysteemipalveluja, sovelletaan kohdennettuja toimenpiteitä kyseisten maaperän toimintojen elvyttämiseksi.

LIITE IV

10 ARTIKLASSA TARKOITETUT OHJELMAT, SUUNNITELMAT, TAVOITTEET JA TOIMENPITEET

(1)Asetuksen .../... 18 + mukaisesti laaditut kansalliset ennallistamissuunnitelmat.

(2)Strategiasuunnitelmat, jotka jäsenvaltioiden on laadittava yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa asetuksen (EU) 2021/2115 mukaisesti.

(3)Direktiivin 91/676/ETY mukaisesti hyväksytyt hyvän maatalouskäytännön ohjeet ja toimintaohjelmat määriteltyjä pilaantumisalttiita vyöhykkeitä varten.

(4)Direktiivin 92/43/ETY mukaisesti Natura 2000 -alueita varten vahvistetut suojelutoimenpiteet ja hankkeiden toteuttamisjärjestyksen sisältävä toimintasuunnitelma.

(5)Direktiivin 2000/60/EY mukaisesti laadittuihin vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvät toimenpiteet pintavesimuodostumien hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan sekä pohjavesimuodostumien hyvän kemiallisen ja määrällisen tilan saavuttamiseksi.

(6)Direktiivin 2007/60/EY mukaisesti laadittuihin tulvariskien hallintasuunnitelmiin sisältyvät tulvariskien hallintatoimenpiteet.

(7)EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi tarkoitetut kuivuudenhallintasuunnitelmat.

(8)Aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti laaditut kansalliset toimintaohjelmat.

(9)Asetuksessa (EU) 2018/841 vahvistetut tavoitteet.

(10)Asetuksessa (EU) 2018/842 vahvistetut tavoitteet.

(11)Direktiivin (EU) 2016/2284 nojalla laaditut kansalliset ilmansuojeluohjelmat ja kyseisen direktiivin mukaisesti raportoidut ilman pilaantumisen vaikutuksia koskevat seurantatiedot.

(12)Asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti laaditut yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat.

(13)Päätöksen N:o 1313/2013/EU mukaisesti laaditut riskinarvioinnit ja katastrofeihin liittyvä riskinhallintasuunnittelu.

(14)Asetuksen .../... 19 + 8 artiklan mukaisesti hyväksytyt kansalliset toimintasuunnitelmat.

LIITE V

OHJEELLINEN LUETTELO RISKINVÄHENTÄMISTOIMENPITEISTÄ

(1)Kunnostustekniikat paikalla (in situ) tai muualla (ex situ) tapahtuvaa käsittelyä varten:

(a)Fysikaaliset kunnostustekniikat:

(a)huokosilmakäsittely, ilmastus;

(b)terminen käsittely, höyrykäsittely, terminen desorptio, lasitus;

(c)maa-aineksen pesu ja maan huuhtelu;

(d)elektrokineettinen käsittely;

(e)liuottaminen;

(f)kaivu ja poiskuljetus.

(b)Biologiset kunnostustekniikat:

(a)aerobisen tai anaerobisen hajoamisen tehostaminen seuraavin keinoin: biopuhdistus, biostimulaatio, bioaugmentaatio, biotuuletus, bioilmastus;

(b)fytoekstraktio, fytovolatilisaatio, fytodegradaatio;

(c)kompostointi, maanparannusaineet, peltokäsittely ja bioreaktorit;

(d)biosuodatus, kosteikkopuhdistamot ja biopedit;

(e)luontainen puhdistuminen.

(c)Kemialliset kunnostustekniikat:

(a)kemiallinen hapetus;

(b)kemiallinen pelkistys ja hapetus-pelkistysreaktiot (redox-reaktiot);

(c)pohjaveden pumppaus ja käsittely.

(d)Eristämiseen, leviämisen estämiseen ja tarkkailuun perustuvat kunnostustekniikat:

(a)pilaantuneen alueen peittäminen, reaktiiviset seinämät, kapselointi;

(b)kemiallinen stabilointi, kiinteytys ja immobilisaatio;

(c)geohydrologinen eristäminen ja leviämisen estäminen;

(d)fytostabilointi;

(e)valvonta ja jälkihoito tarkkailukaivojen avulla.

(2)Muut riskinvähentämistoimenpiteet:

(a)viljelykasvien ja vihannesten viljelyn ja kulutuksen rajoittaminen;

(b)munien kulutuksen rajoittaminen;

(c)lemmikkieläinten tai kotieläinten pääsyn rajoittaminen;

(d)pohjaveden ottoa tai käyttöä juomavedeksi tai henkilökohtaisen hygienian tai teollisuuden tarpeisiin koskevat rajoitukset;

(e)purkutoimia, suljetun maaperän avaamista tai rakentamista alueella koskevat rajoitukset;

(f)alueelle tai sen läheisyyteen pääsyn rajoittaminen (esim. aitaamalla);

(g)maankäyttöä tai maankäytön muutoksia koskevat rajoitukset;

(h)kaivamista, porausta tai louhintaa koskevat rajoitukset;

(i)rajoitukset, joiden tarkoituksena on välttää kontaktia maaperän, pölyn tai sisäilman kanssa ja joita sovelletaan varotoimenpiteenä ihmisten terveyden suojelemiseksi (esim. hengityssuojaimet, käsineet, märkäpuhdistus).

(3)Direktiivissä 2010/75/EU tarkoitetut parhaat käytettävissä olevat tekniikat.

(4)Toimenpiteet, jotka toimivaltaisten viranomaisten ja teollisuuden toiminnanharjoittajien on toteutettava suuronnettomuuden jälkeen direktiivin 2012/18/EU mukaisesti.

LIITE VI

ALUEKOHTAISEN RISKINARVIOINNIN VAIHEET JA VAATIMUKSET

1.    Pilaantumisen kuvaaminen edellyttää alueella esiintyvien epäpuhtauksien tunnistamista ja niiden lähteen, pitoisuuksien, kemiallisen muodon ja levinneisyyden määrittämistä maaperässä ja pohjavedessä. Epäpuhtauksien esiintyminen ja pitoisuus määritetään maaperänäytteiden ja -tutkimusten avulla.

2.    Altistumisen arvioinnissa määritetään reitti, jota pitkin maaperän epäpuhtaudet voivat päästä altistuksen kohteisiin. Altistumisreittejä voivat olla muun muassa hengittäminen, nieleminen, ihokosketus, imeytyminen kasveihin ja kulkeutuminen pohjaveteen. Nämä tiedot yhdistetään altistumisen toistuvuuteen ja kestoon sekä altistuksen kohteiden ominaisuuksiin, kuten ikään, sukupuoleen ja terveydentilaan, jotta voidaan arvioida epäpuhtauksien kertymistä. Lähde-reitti-kohde-ketju esitetään tiivistetysti yksinkertaistettuna graafisena kaaviona (käsitteellinen malli alueesta).

3.    Toksisuuden ja vaaran arviointi käsittää epäpuhtauksien mahdollisten terveys- ja ympäristövaikutusten arvioinnin, joka perustuu altistumisen annokseen ja kestoon. Lisäksi toksisuuden ja vaaran arvioinnissa otetaan huomioon epäpuhtauksien luontainen toksisuus ja eri populaatioiden, kuten eläinten, mikro-organismien, kasvien, lasten, raskaana olevien naisten ja ikääntyneiden, herkkyys kyseisille aineille. Toksikologisia tietoja käytetään riskin luonnehdinnassa käytettävien viiteannosten tai -pitoisuuksien estimoimiseen.

4.    Riskin luonnehdinta edellyttää edellisistä vaiheista saatujen tietojen yhdistämistä, jotta voidaan arvioida pilaantuneen alueen ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten suuruusluokkaa ja todennäköisyyttä, muun muassa kun syynä on epäpuhtauksien kulkeutuminen ympäristön muihin osiin. Riskin luonnehdinta auttaa priorisoimaan riskinvähentämis- ja kunnostustoimenpiteiden tarvetta. Se voi myös auttaa määrittelemään alueen kunnostus- tai hoitotavoitteet esimerkiksi hyväksyttävien enimmäisraja-arvojen tai aluekohtaisten riskiperusteisten seulonta-arvojen saavuttamiseksi.

LIITE VII


PILAANTUNEIDEN JA MAHDOLLISESTI PILAANTUNEIDEN ALUEIDEN REKISTERIN SISÄLTÖ

Rekisterin tietojen rakenteen ja esitystavan on mahdollistettava se, että yleisö voi seurata pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden alueiden hoidon edistymistä. Rekisterin on sisällettävä ja esitettävä seuraavat aluetason tiedot tiedossa olevista pilaantuneista ja mahdollisesti pilaantuneista alueista, lisätoimia edellyttävistä pilaantuneista alueista sekä pilaantuneista alueista, joilla toimia on toteutettu tai toteutetaan parhaillaan:

(a)alueen koordinaatit, osoite tai kiinteistö(t) direktiivien (EU) 2019/1024 ja 2007/2/EY mukaisesti;

(b)vuosi, jona tiedot on lisätty rekisteriin;

(c)pilaantumisriskiä aiheuttavat tai mahdollisesti pilaantumisriskiä aiheuttavat toiminnot, joita alueella on toteutettu tai toteutetaan parhaillaan;

(d)alueen tila;

(e)päätelmät siitä, onko alueella epäpuhtauksia (tai kunnostuksen jälkeisiä epäpuhtausjäämiä), sekä niiden pitoisuuksista, tyypistä ja riskistä, jos näistä tekijöistä on jo saatavilla tietoja 14 ja 15 artiklassa tarkoitettujen maaperätutkimusten ja riskinarvioinnin perusteella;

(f)14 ja 15 artiklassa tarkoitetut jatkotoimet ja hoitotoimenpiteet sekä niiden aikataulu.

Rekisteri voi sisältää myös seuraavia aluetason tietoja tiedossa olevista pilaantuneista ja mahdollisesti pilaantuneista alueista, lisätoimia edellyttävistä pilaantuneista alueista sekä pilaantuneista alueista, joilla toimia on toteutettu tai toteutetaan parhaillaan, jos tiedot ovat saatavilla:

(a)tiedot alueelle myönnetyistä ympäristöluvista sekä toiminnan alkamis- ja päättymisvuosi;

(b)nykyinen ja suunniteltu maankäyttö;

(c)maaperätutkimusten ja kunnostusraporttien tulokset, kuten epäpuhtauksien pitoisuudet ja levinneisyys, käsitteellinen malli alueesta, riskinarviointimenetelmät, käytetyt tai suunnitellut tekniikat, vaikuttavuus sekä arviot riskinvähentämistoimenpiteiden kustannuksista.

(1) +    Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2022) 304 olevan luonnon ennallistamista koskevan asetuksen numeron.

(2)    Sellaisina kuin ne on määritelty FAO:n maaperän kuvausta koskevien ohjeiden luvussa 5 ( https://www.fao.org/3/a0541e/a0541e.pdf ).

(3)    Sellaisena kuin se on määritelty julkaisussa Arshad, M.A., B. Lowery ja B. Grossman. 1996. ”Physical tests for monitoring soil quality”, s. 123–142, teoksessa J.W. Doran ja A.J. Jones (toim.), Methods for assessing soil quality. Soil Sci. Soc. Am. Spec. Publ. 49. SSSA, Madison, WI.

(4)    Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(5)    Sellaisena kuin se on määritelty FAO:n maaperän kuvausta koskevien ohjeiden luvussa 5 ( https://www.fao.org/3/a0541e/a0541e.pdf ).

(6)    Bethel, J. 1989, ”Sample Allocation in Multivariate Surveys”, Survey Methodology 15: 47–57.

(7)    Viitemenetelmästä poikkeavien menetelmien on oltava joko tieteellisessä kirjallisuudessa kuvattuja tai julkisesti saatavilla.

(8)     https://www.fao.org/3/cb3355en/cb3355en.pdf  

(9)    Sellaisena kuin se on määritelty FAO:n maaperän kuvausta koskevien ohjeiden luvussa 5 ( https://www.fao.org/3/a0541e/a0541e.pdf ).

(10)    Vastaava seuraavan EEA:n raportin mukaisesti: Soil monitoring in Europe – Indicators and thresholds for soil health assessments (europa.eu).

(11)    Sellaisena kuin se on määritelty FAO:n maaperän kuvausta koskevien ohjeiden luvussa 5 ( https://www.fao.org/3/a0541e/a0541e.pdf ).

(12)    DNA-viivakoodien sekvensointi arkeonien, bakteerien, sienten ja muiden eukaryoottien taksonomisen ja toiminnallisen monimuotoisuuden mittaamiseksi, kuten LUCAS Soil Biodiversity -tutkimuksessa on tehty, ks. https://doi.org/10.1111/ejss.13299  

(13)     https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0038071797001259  

(14)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/741, annettu 25 päivänä toukokuuta 2020, veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 177, 5.6.2020, s. 32).

(15)    Tätä periaatetta ei sovelleta metsämaahan.

(16)    Tätä periaatetta ei sovelleta kaupunkialueiden maaperään.

(17)    + Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2022) 304 olevan luonnon ennallistamista koskevan asetuksen numeron.

(18)    + Julkaisutoimisto lisää tekstiin asiakirjassa COM(2022) 305 olevan kasvinsuojeluaineiden kestävästä käytöstä ja asetuksen (EU) 2021/2115 muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen numeron.