This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52023PC0281
Proposal for a COUNCIL DECISION authorising Member States to become or remain parties, in the interest of the European Union, to the Convention of 13 January 2000 on the International Protection of Adults
Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioille annettavasta valtuudesta liittyä Euroopan unionin edun mukaisesti aikuisten kansainvälisestä suojelusta 13 päivänä tammikuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen osapuoliksi tai pysyä sen osapuolina
Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS jäsenvaltioille annettavasta valtuudesta liittyä Euroopan unionin edun mukaisesti aikuisten kansainvälisestä suojelusta 13 päivänä tammikuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen osapuoliksi tai pysyä sen osapuolina
COM/2023/281 final
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 31.5.2023
COM(2023) 281 final
2023/0170(NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON PÄÄTÖS
jäsenvaltioille annettavasta valtuudesta liittyä Euroopan unionin edun mukaisesti aikuisten kansainvälisestä suojelusta 13 päivänä tammikuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen osapuoliksi tai pysyä sen osapuolina
PERUSTELUT
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
EU:n tavoitteena on luoda vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, oikeussuojan saatavuus ja perusoikeuksien täysi kunnioittaminen, sekä ylläpitää ja kehittää sitä.
Tähän tavoitteeseen olisi sisällyttävä myös sellaisten aikuisten rajatylittävä suojelu, jotka
eivät henkilökohtaisten kykyjensä heikentymisen tai riittämättömyyden vuoksi kykene suojelemaan etujaan, jäljempänä ’aikuiset’. Aikuisella tarkoitetaan henkilöä, joka on täyttänyt 18 vuotta.
Tällaisessa tilanteessa olevien aikuisten määrä kasvaa EU:ssa, mikä johtuu väestön ikääntymisestä ja ikään liittyvien sairauksien ilmaantumisesta sekä vammaisten henkilöiden määrän lisääntymisestä. Olosuhteet vaihtelevat henkilön asuinjäsenvaltion lainsäädännön mukaan: aikuinen voi olla tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päättämän suojelutoimenpiteen kohteena, tai aikuisen tukena voi olla hänen ennalta nimeämänsä kolmas osapuoli, joka huolehtii hänen eduistaan (edustusvallan nojalla).
Aikuinen voi joutua hoitamaan toisessa maassa sijaitsevaa omaisuuttaan tai kiinteistöään, hakeutumaan kiireelliseen tai ennalta suunniteltuun hoitoon ulkomaille tai muuttamaan toiseen maahan eri syistä.
Tällaisissa rajatylittävissä tilanteissa sovellettavat jäsenvaltioiden säännöt ovat monimutkaisia ja joskus myös ristiriitaisia. Niihin kuuluu päättäminen siitä, mikä tuomioistuin tai muu suojelutoimenpiteistä päättävä viranomainen on toimivaltainen, mitä lakia asiaan sovelletaan ja miten ulkomailla tehty päätös tai vahvistettu edustusvalta tunnustetaan tai pannaan täytäntöön. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa aikuisille, heidän perheilleen ja edustajilleen aiheutuu huomattavaa oikeudellista epävarmuutta asiaan sovellettavien sääntöjen, menettelyjen tulosten ja tarvittavien muodollisuuksien suhteen. Aikuiset joutuvat usein läpikäymään pitkiä ja kalliita menettelyjä varmistaakseen, että suojelu jatkuu tehokkaana toisessa maassa tai että he voivat käyttää oikeuksiaan ulkomailla. Joissakin tapauksissa tuomioistuimet tai tuomioistuimen ulkopuoliset toimijat, kuten pankit, hoitohenkilöstö tai kiinteistönvälittäjät, eivät lopulta tunnusta suojelua ja aikuisen edustajalle annettuja valtuuksia.
Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi, jäljempänä ’Haagin konferenssi’, on hallitustenvälinen organisaatio, jonka tarkoituksena on ”työskennellä kansainvälisen yksityisoikeuden asteittaiseksi yhtenäistämiseksi” 1 . Sen alaisuudessa hyväksyttiin 13. tammikuuta 2000 yleissopimus aikuisten kansainvälisestä suojelusta, jäljempänä ’vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus’. Yleissopimuksessa määrätään kattavasti toimivallasta, sovellettavasta laista ja suojelutoimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Siinä on myös edustusvaltaan sovellettavaa lakia koskevia määräyksiä, joiden mukaisesti tätä valtaa toteutetaan rajatylittävässä tilanteessa. Lisäksi siinä vahvistetaan sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja sopimusvaltioiden keskusviranomaisten väliset yhteistyömekanismit.
Yleissopimusta pidetään laajasti tehokkaana ja joustavana kansainvälisen yksityisoikeuden välineenä, joka sopii tarkoitukseensa maailmanlaajuisesti. Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen käytännön toimintaa käsittelevän valiokunnan viimeaikaisen työn ansiosta toimijoiden käytettävissä on pian hyödyllisiä välineitä, esimerkiksi käsikirja, yleissopimuksen asianmukaista soveltamista varten. 2
Yleissopimuksen osapuolina on nyt kuitenkin vain 12 EU:n jäsenvaltiota 3 . EU:n pitkäaikaisena tavoitteena on, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen ja liittyvät siihen.
Euroopan unionin neuvosto 4 , Euroopan parlamentti 5 ja Euroopan komissio 6 ovat vuodesta 2008 lähtien ilmaisseet nimenomaisesti tukevansa vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimusta. Yleissopimuksen tehokkaan toiminnan kannalta on olennaista, että jäsenvaltiot ja muut maat ratifioivat sen laajalti. Euroopan parlamentti on tukenut aktiivisesti sitä, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen ja että yleissopimusta täydentämään tehtäisiin mahdollisesti EU:n lainsäädäntöaloite.
Komissio ja Haagin konferenssi järjestivät 5.–8. joulukuuta 2018 kansainvälisen yhteiskonferenssin, jonka tarkoituksena oli edistää vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen ratifiointia ja tarkastella mahdollisia lisätoimia vaativia puutteita. 7
Tšekin, Ranskan ja Slovenian oikeusministerit pyysivät 3. toukokuuta 2021 päivätyssä kirjeessään komissiota nopeuttamaan lainsäädäntöaloitteen valmistelutyötä.
Kesäkuussa 2021 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä 8 kehotettiin muun muassa jäsenvaltioita ratifioimaan vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus mahdollisimman pikaisesti sekä pyydettiin komissiota pohtimaan, tarvitaanko EU:ssa oikeudellista kehystä, jolla helpotetaan suojelutoimenpiteiden liikkuvuutta, ja esittämään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.
Portugali, Ranska ja Tšekki järjestivät puheenjohtajakaudellaan vuosina 2021 ja 2022 erilaisia tapahtumia lisätäkseen tietoisuutta tästä asiasta.
Yleissopimuksen ratifiointi etenee näistä toimista huolimatta edelleen liian hitaasti. Joissakin jäsenvaltioissa ratifioinnin toteuttamista koskeva lakiluonnos on ollut vuosia vireillä parlamentissa tai hallitus ei ole esittänyt lakiluonnosta valmistelutyön päättymisestä huolimatta. Toisissa jäsenvaltioissa yleissopimusta sovelletaan käytännössä osittain (erityisesti toimivaltaa ja sovellettavaa lakia koskevia sääntöjä), mutta aloitetta yleissopimuksen virallisesta ratifioinnista ei ole tehty. Tämä merkinnee keskusviranomaisen nimeämistä sopimusvaltioiden välisen yhteistyön toteuttamiseksi.
Komissio on edellä esitetyn perusteella päättänyt esittää aloitteen, jonka tavoitteena on antaa jäsenvaltioille, jotka eivät vielä ole yleissopimuksen osapuolia, valtuudet yleissopimuksen ratifiointiin tai siihen liittymiseen. Tähän aloitteeseen viitataan komission työohjelmassa 2022: ”Komissio ehdottaa toimenpiteitä […] oikeudellisen yhteistyön lujittamiseksi haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelemiseksi rajatylittävissä tilanteissa.”
Koska vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen voivat allekirjoittaa ja ratifioida valtiot, jotka olivat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseniä 2. lokakuuta 1999 9 (yleissopimuksen 53 artikla), seuraavien jäsenvaltioiden on sekä allekirjoitettava että ratifioitava se: Bulgaria, Espanja, Kroatia, Romania, Ruotsi, Slovakia, Slovenia ja Unkari. Irlannin, Italian, Luxemburgin, Alankomaiden ja Puolan on sitä vastoin vain ratifioitava yleissopimus, koska ne ovat jo allekirjoittaneet sen. Liettuan on liityttävä yleissopimukseen, koska se on ollut Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäsen 23. lokakuuta 2001 lähtien.
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
Aikuisten rajatylittävästä suojelusta ei ole olemassa EU:n lainsäädäntöä. Tämä ehdotus on kuitenkin osa pakettia, johon kuuluu komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, virallisista asiakirjoista, edustusvallasta ja yhteistyöstä aikuisten suojeluun liittyvissä yksityisoikeudellisissa asioissa. Ehdotetussa asetuksessa säädetään joidenkin vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen sääntöjen soveltamisesta jäsenvaltioissa ja annetaan täydentäviä sääntöjä, joilla helpotetaan entistä tiiviimpää EU:n sisäistä yhteistyötä tällä alalla.
Tämä ehdotus koskee vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen ratifiointia ja siihen liittymistä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät vielä ole yleissopimuksen osapuolia. Kyseessä on ainoa kansainvälinen aikuisten rajatylittävään suojeluun liittyviä kansainvälisen yksityisoikeuden asioita käsittelevä väline.
Molemmat ehdotukset koskevat kansainvälistä yksityisoikeutta, joka on pitkälle kehittynyt politiikan ala EU:ssa. EU on hyväksynyt vuodesta 2000 lähtien useita säädöksiä oikeudellisesta yhteistyöstä sellaisissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia. Missään näistä säädöksistä ei kuitenkaan säädetä henkilöiden oikeuskelpoisuuteen ja oikeustoimikelpoisuuteen liittyvistä rajatylittävistä näkökohdista 10 tai sellaisten aikuisten suojelusta, jotka ”henkilökohtaisten kykyjensä heikentymisen tai riittämättömyyden vuoksi” 11 eivät voi suojella etujaan.
Ehdotettua asetusta sovellettaisiin jäsenvaltioissa, kun taas vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus olisi sovellettavissa sellaisiin EU:n ulkopuolisiin valtioihin, jotka ovat yleissopimuksen sopimusvaltioita. Koska aikuisilla EU:ssa voi olla sekä jäsenvaltioihin että EU:n ulkopuolisiin valtioihin liittyviä suhteita (esimerkiksi omaisuuden omistaminen tai henkilökohtaiset yhteydet), kansainvälisissä tilanteissa olevien aikuisten suojelun varmistamisen kannalta on olennaisen tärkeää, että on olemassa yhtenäinen kansainvälisen yksityisoikeuden kehys, jota sovelletaan aikuisten suojeluun sekä EU:ssa että yleissopimuksen osapuolina olevissa EU:n ulkopuolisissa valtioissa.
Molemmat ehdotukset siis täydentävät toisiaan, minkä vuoksi ne esitetään yhdessä.
•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa
EU ja sen jäsenvaltiot ovat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, jäljempänä ’vammaisyleissopimus’, osapuolia. Yleissopimus on ollut vammaisten henkilöiden oikeuksien kansainvälinen perusta siitä lähtien, kun se hyväksyttiin vuonna 2006.
Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen 3 artiklan c kohdassa on määräyksiä, joiden väitetään suosivan tai suvaitsevan sijaispäätöksentekoon liittyviä toimenpiteitä (pääasiassa käsitteen ”edunvalvonta tai muu vastaava järjestely” käytön vuoksi). Esiin on noussut kysymys siitä, voiko tämä suosia toimenpiteitä, joissa on kyse ennemmin sijaispäätöksenteosta kuin tuetusta päätöksenteosta, tai sallia tällaisten toimenpiteiden tunnustamisen ja loukkaako se aikuisten itsemääräämisoikeutta ja yhdenvertaisuutta.
Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen yhdenmukaisuus ja täydentävyys vammaisyleissopimuksessa vahvistettuihin oikeuksiin nähden on tunnustettu useaan otteeseen, esimerkiksi edellä mainitussa Euroopan komission ja Haagin konferenssin yhteiskonferenssissa vuonna 2018 hyväksytyissä päätelmissä ja suosituksissa (päätelmät 2 ja 3) 12 .
Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus on kansainvälisen yksityisoikeuden väline. Se on neutraali aineellisen oikeuden suhteen, eikä siinä määrätä minkäänlaisista toimenpiteistä. Aikuisen etu ja hänen arvokkuutensa ja itsemääräämisoikeutensa kunnioittaminen ovat sen johdannon mukaan ensisijaisesti huomioon otettavia asioita. Se edistää eräitä vammaisyleissopimuksen tärkeitä tavoitteita helpottamalla rajatylittävää yhteistyötä ja poistamalla oikeudellisia ja käytännön esteitä. Näihin tavoitteisiin kuuluvat 12 artiklassa määrätty yhdenvertaisuus lain edessä ja 32 artiklassa määrätty kansainvälinen yhteistyö, joita varten vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksessa on luotu keskusviranomaisista koostuva järjestelmä.
Kaikki vammaiset eivät ole aikuisia, jotka tarvitsevat vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksessa tarkoitettua rajatylittävää suojelua, vaan sitä tarvitsevat ainoastaan ne, jotka eivät kykene suojelemaan henkilökohtaisia tai taloudellisia etujaan. Toisaalta kaikki aikuiset, joiden psykososiaaliset kyvyt ovat heikentyneet, eivät ole vammaisia.
On myös syytä muistaa, että vammaisyleissopimuksen komitea, joka julkaisi vuonna 2015 raportin vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanosta EU:ssa, ilmaisi olevansa huolissaan esteistä, joita vammaiset henkilöt joutuvat kohtaamaan muuttaessaan jäsenvaltiosta toiseen. Komitea suositti, että EU ”ryhtyy viipymättä toimiin varmistaakseen, että kaikki vammaiset ja heidän perheensä voivat käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen yhdenvertaisesti muiden kanssa” 13 .
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien erityisraportoijan tilaamassa oikeudellisessa tutkimuksessa 14 ja siihen liittyvässä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien erityisraportoijan ja vanhusten ihmisoikeuksien toteutumista käsittelevän riippumattoman asiantuntijan yhteisessä julkilausumassa 15 on selvennetty asiaa, sillä niissä todetaan, että vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus antaa riittävästi tilaa tulkinnoille ja käytännön parannuksille ja sitä voidaan kehittää ottaen huomioon kansallisten lakien uudistaminen. Erityisraportoija muistuttaa, että vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksessa on määräyksiä, joilla voidaan välttää ristiriitaisuus vammaisyleissopimuksen kanssa, ja että molemmat sopimukset voivat ja niiden pitäisi täydentää toisiaan. EU:n ja sen kaikkien jäsenvaltioiden on käytettävä tulkinnanvaraa niin, että yleissopimuksen noudattaminen varmistetaan.
Sopimusvaltioiden, jotka ovat myös vammaisyleissopimuksen osapuolia, on vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimusta soveltaessaan noudatettava vammaisyleissopimusta ja siinä esitettyjä periaatteita. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansainväliset yleissopimukset ovat myös erottamaton osa unionin oikeutta, minkä vuoksi niiden täytäntöönpanossa on noudatettava suhteellisuusperiaatetta unionin oikeuden yleisenä periaatteena. 16
Komissio hyväksyi maaliskuussa 2021 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan strategian 2021–2030 17 , jossa käsitellään erityisesti vammaisten henkilöiden ”oikeussuojan saatavuuden, oikeussuojan, vapauden ja turvallisuuden parantamista”. Jotta tämä tavoite voitaisiin saavuttaa eri aloitteiden yhteydessä, siinä todetaan nimenomaisesti, että ”komissio aikoo työskennellä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten kansainvälistä suojelua koskevan vuoden 2000 Haagin yleissopimuksen panemiseksi täytäntöön vammaisyleissopimuksen mukaisesti, esimerkiksi tekemällä tutkimuksen haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelusta rajatylittävissä tilanteissa, erityisesti kehitysvammaisten suojelusta. Tällä pohjustetaan sopimuksen ratifiointia kaikissa jäsenvaltioissa.” 18
Komissio teki vuonna 2021 oikeudellisen tutkimuksen 19 , jossa se päätteli muun muassa, että jos kaikki jäsenvaltiot ratifioisivat vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen, näin voitaisiin ratkaista joitakin merkittäviin puutteisiin ja ristiriitaisuuksiin liittyviä ongelmia aikuisten rajatylittävässä suojelussa.
Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksesta tulee osa unionin oikeutta sen jälkeen, kun neuvosto on hyväksynyt tämän päätöksen. Euroopan unionin tuomioistuin voi näin ollen tulkita sitä sekä EU:n yleisten periaatteiden (henkilöiden vapaan liikkuvuuden, oikeussuojan saatavuuden ja perusoikeuksien täyden kunnioittamisen turvaaminen) että vammaisyleissopimuksen perusteella.
2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Tämä ehdotus koskee tietyille jäsenvaltioille annettavaa valtuutta ratifioida kansainvälinen yleissopimus tai liittyä siihen EU:n edun mukaisesti. Oikeudellisesta yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeuden alalla määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 81 artiklassa, joka on näin ollen EU:n toimivallan oikeusperusta tällä alalla. Sovellettava oikeusperusta on sen vuoksi SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohta yhdessä SEUT-sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan aineellisen oikeusperustan kanssa.
SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohta ei ole sovellettavissa, koska aikuisten rajatylittävä suojelu ei ole perheoikeudellinen asia.
SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua perheoikeuden käsitettä on tulkittava itsenäisesti riippumatta siitä, miten se määritellään jäsenvaltioiden kansainvälisessä lainsäädännössä.
EU:n lainsäädännössä on tähän mennessä tulkittu tätä käsitettä melko tiukasti ja katsottu sen rajoittuvan perhesuhteita, kuten avioliittoasioita, vanhempainvastuuta tai elatusvelvollisuutta, koskeviin sääntöihin.
Perheenjäsenten tarjoama suojelu haavoittuvassa asemassa oleville aikuisille ei ole epätavanomaista. Joissakin jäsenvaltioissa haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten oikeudellinen suojelu kuuluu lain mukaan puolisolle tai perheenjäsenille. Mahdollinen perhe on kuitenkin vain yksi tekijä, jonka yhteydessä aikuisen suojelu voidaan varmistaa. Perheenjäsenten osallistuminen ei ole välttämätön vaatimus, eikä sitä säännellä kansainväliseen yksityisoikeuteen perustuvilla säännöillä. Olennaista aikuisten suojelussa on sen sijaan annettava tuki sekä aikuisen ihmisarvoa, itsemääräämistä, syrjimättömyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevien oikeuksien turvaaminen hänen perhesuhteistaan riippumatta.
On syytä huomata, että vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksessa ei viitata perhesuhteisiin (esimerkiksi ”vanhempaan”, ”lapsiin” tai ”puolisoon”) toisin kuin perheoikeudellisia asioita koskevissa EU:n asetuksissa.
Ehdotettu asetus täydentää vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimusta, ja siihen sisällytetään joitakin yleissopimuksen määräyksiä, erityisesti kansainvälistä toimivaltaa ja sovellettavaa lakia koskevia määräyksiä, joita sovelletaan näin ollen sellaisenaan jäsenvaltioissa.
Sen vuoksi unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on olemassa vaara, että vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus vaikuttaa ehdotettuun asetukseen tai muuttaa sen ulottuvuutta.
Kansainväliset sitoumukset voivat vaikuttaa unionin sääntöjen ulottuvuuteen tai muuttaa sitä, jos sitoumukset kuuluvat alaan, jonka tällaiset säännöt jo suurelta osin kattavat, tai näin voi tapahtua unionin oikeuden ennustettavissa olevan kehityksen perusteella, kuten tässä tapauksessa. 20
Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus kuuluu sen vuoksi unionin yksinomaiseen toimivaltaan SEUT-sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
EU voi näin ollen antaa jäsenvaltioille valtuudet liittyä vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimukseen tai pysyä sen osapuolina.
Ainoastaan valtioista voi tulla yleissopimuksen osapuolia, eikä siinä ole määräystä, jonka perusteella EU:sta voisi tulla sen osapuoli. Tämän vuoksi unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot voivat unionin edun mukaisesti ratifioida yleissopimuksen, liittyä siihen ja pysyä sen osapuolina. 21
Jo vuonna 2008 tehtiin samankaltainen aloite, joka koski tietyille jäsenvaltioille annettavaa valtuutta ratifioida vuoden 1996 Haagin lastensuojelusopimus tai liittyä siihen. 22
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 21 vuoksi oikeusalalla hyväksytyt oikeudelliset toimenpiteet eivät sido Irlantia eikä niitä sovelleta Irlannissa. Kun tätä alaa koskeva ehdotus on esitetty, Irlanti voi kuitenkin ilmoittaa haluavansa osallistua toimenpiteen antamiseen ja soveltamiseen, ja kun toimenpide on annettu, se voi ilmoittaa haluavansa hyväksyä kyseisen toimenpiteen.
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen antamiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.
•Suhteellisuusperiaate
Tämä ehdotus on laadittu samaan tapaan kuin jo hyväksytyt neuvoston päätökset, joilla annetaan jäsenvaltioille valtuus liittyä kansainväliseen yleissopimukseen. Ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen, jotta saavutetaan aikuisten rajatylittävässä suojelussa tavoitteena oleva yhtenäinen EU:n toiminta. Sen avulla varmistetaan, että jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen osapuolia, ratifioivat yleissopimuksen tai liittyvät siihen asetetussa määräajassa.
On myös selvää, että jäsenvaltioilla säilyy toimivalta säännellä aikuisten suojelua koskevien aineelliseen oikeuteen perustuvien sääntöjen hyväksymistä.
Ehdotus on sen vuoksi suhteellisuusperiaatteen mukainen.
•Toimintatavan valinta
Koska ehdotus koskee kansainvälistä sopimusta, joka tiettyjen jäsenvaltioiden on tarkoitus ratifioida tai johon niiden on tarkoitus liittyä, ainoa sovellettava väline on SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston päätös.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Sidosryhmien kuuleminen
Ennen tätä ehdotusta ja asiaa koskevaa rinnakkaista asetusehdotusta toteutettiin tiiviitä ja laajoja sidosryhmien kuulemisia.
Vuoden 2022 alussa järjestettiin avoin julkinen kuuleminen 23 ja esitettiin kannanottopyyntö 24 . Suurin osa vastaajista, mukaan lukien jäsenvaltiot ja juristeja ja notaareja edustavat ammattialajärjestöt, kannatti EU:n aloitetta, jolla velvoitettaisiin jäsenvaltiot ratifioimaan vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus. Vastaajien mielestä tarvittiin myös yleissopimusta täydentävä EU:n säädös. Yksi kansalaisjärjestö – vammaisten oikeuksia suojeleva kattojärjestö – oli huolissaan vammaisten aikuisten perusoikeuksien toteutumisesta, jos EU:n säädös edistäisi vammaisyleissopimuksen ja vammaisten aikuisten perusoikeuksien vastaisesti tehtyjen päätösten liikkuvuutta. Tämä vammaisyleissopimuksen ja vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen välistä suhdetta koskeva kysymys nousee esiin toistuvasti, ja sitä on käsitelty alaviitteissä 14 ja 15 mainitussa tutkimuksessa ja yhteisessä julkilausumassa.
Osana kuulemisstrategiaa järjestettiin sidosryhmille suunnattu epävirallinen verkkokokous 29. syyskuuta 2022. Lisäksi komissio järjesti 27. lokakuuta 2022 jäsenvaltioiden asiantuntijoille suunnatun verkkokokouksen, jossa annettiin tietoa aikuisten suojelua koskevasta aloitteesta ja vaihdettiin alustavia näkemyksiä.
Siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellista verkostoa kuultiin 7. ja 8. marraskuuta 2022 pidetyssä kokouksessa sen mahdollisesta roolista tulevassa aloitteessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus sai vahvaa tukea ja yleisesti ottaen myönteistä palautetta kaikkien kuulemistoimien yhteydessä. Lisäksi kuulemisista kävi ilmi, että EU:n tason lisätoimenpiteille on käytännön tarvetta ja että useimmat sidosryhmät kannattivat tällaisia toimenpiteitä.
•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö
Vuonna 2021 tehtiin oikeudellinen tutkimus 25 , jonka laatijat tekivät seuraavat päätelmät: (i) haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten rajatylittävässä suojelussa on merkittäviä puutteita ja ristiriitaisuuksia (toimivaltasäännöt, edustusvallan tunnustaminen, oikeusvarmuuden puute ja viranomaisten käytännön ongelmat); (ii) vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen yleinen ratifiointi EU:ssa ratkaisisi suoraan osan näistä ongelmista sekä jäsenvaltioiden välillä että EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa; (iii) EU:n säädös parantaisi edelleen haavoittuvassa asemassa olevien aikuisten suojelua ja helpottaisi heidän elämäänsä sekä vastuuviranomaisten työtä.
Lisää aikuisten rajatylittävää suojelua koskevaa asiantuntijatietoa saatiin Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteisen mietinnön liitteenä olevasta tutkimuksesta 26 (2016) ja Euroopan oikeusinstituutin raportista 27 (2020).
•Vaikutustenarviointi
Vuonna 2022 tehtiin vaikutustenarviointi, jossa tarkasteltiin EU:ssa käytettävissä olevia erilaisia toimenpidevaihtoehtoja aikuisten rajatylittävän suojelun parantamiseksi ja arvioitiin niiden vaikutuksia.
Koska tämä ehdotus koskee ainoastaan vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen ratifiointia ja siihen liittymistä tiettyjen jäsenvaltioiden osalta, vaikutustenarvioinnin tuloksia selostetaan tarkemmin tähän ehdotukseen liittyvässä asetusehdotuksessa. Tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista käsitellä vain lopullista toimenpiteen valintaa.
Tähän kuuluu yleissopimusta täydentävä asetus sekä se, että jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä yleissopimuksen osapuolia, ratifioivat sen ja liittyvät siihen. Näin varmistettaisiin, että aikuisten suojelua rajatylittävissä tilanteissa koskevia asianmukaisia kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä sovellettaisiin sekä EU:n tasolla että jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten valtioiden välillä. Odotettavissa on myös, että jos kaikki jäsenvaltiot ratifioivat yleissopimuksen, se kannustaisi entistä useampia EU:n ulkopuolisia valtioita liittymään siihen.
•Perusoikeudet
Ehdotetun toimenpiteen yleisenä tavoitteena on suojella aikuisten perusoikeuksia SEUT-sopimuksen 6 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja vammaisyleissopimuksen mukaisesti.
Rajatylittävissä tilanteissa tämä merkitsisi erityisesti sen estämistä, että aikuiselta viedään tai evätään mahdollisuus käyttää ulkomailla olevaa omaisuuttaan, sekä oikeussuojan saatavuuden varmistamista ja aikuisten itsemääräämisoikeuden turvaamista.
Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus yhdistää eri oikeusjärjestelmät yhdenmukaistamalla kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä ja helpottaa näin yleissopimuksen puitteissa aikuisten oikeuksien syrjimätöntä kunnioittamista, heidän etujensa suojelua ja heidän oikeuskelpoisuutensa ja oikeustoimikelpoisuutensa toteutumista.
Nämä arvot näkyvät yleissopimuksen johdannossa, jossa vahvistetaan, että aikuisen arvokkuuden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on ensisijaisesti huomioon otettava asia. Niiden todetaan olevan ensisijaisia myös vammaisyleissopimuksen johdannossa.
Yleissopimuksessa määrätään, että jos sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut jonkin suojelutoimenpiteen, kyseisen toimenpiteen tulisi olla edelleen voimassa myös toisessa sopimusvaltiossa, esimerkiksi jos aikuinen muuttaa sopimusvaltiosta toiseen. Yleissopimuksessa on myös suojakeinoja, jotka mahdollistavat toimenpiteiden tunnustamatta tai täytäntöön panematta jättämisen esimerkiksi, jos toimenpiteen on suorittanut sellainen viranomainen, jonka toimivalta ei ole perustunut johonkin yleissopimuksessa määrättyyn perusteeseen, tai jos tunnustaminen olisi vastoin pyynnön vastaanottaneen valtion oikeusjärjestyksen perusperiaatteita. 28 Tunnustamisesta kieltäytyminen voi tässä yhteydessä olla perusteltua, jos toimenpiteen kohteena olevan aikuisen perusoikeuksia ei noudateta.
4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
Ehdotetulla päätöksellä ei ole Euroopan unionia koskevia talousarviovaikutuksia.
5.LISÄTIEDOT
•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt
Koska ehdotus koskee tietyille Euroopan unionin jäsenvaltioille annettavaa valtuutta ratifioida vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus tai liittyä siihen, täytäntöönpanon seurannalla pyritään pääasiassa valvomaan, noudattavatko kyseiset jäsenvaltiot yleissopimuksen ratifioinnille tai siihen liittymiselle asetettua määräaikaa neuvoston päätöksen mukaisesti.
Sen jälkeen kun kaikki jäsenvaltiot ovat yleissopimuksen osapuolia, tarkoituksena on kuitenkin toteuttaa useita toimia, joilla lisätään tietoisuutta yleissopimuksesta ja varmistetaan sen asianmukainen soveltaminen. Lisäksi osana valmistautumista yleissopimuksen toimintaa käsittelevän valiokunnan tuleviin kokouksiin hyväksytään koordinoidut EU:n kannat. EU voi näin seurata välineen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.
2023/0170 (NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON PÄÄTÖS
jäsenvaltioille annettavasta valtuudesta liittyä Euroopan unionin edun mukaisesti aikuisten kansainvälisestä suojelusta 13 päivänä tammikuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen osapuoliksi tai pysyä sen osapuolina
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 81 artiklan 2 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan kanssa,
ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 29 ,
sekä katsoo seuraavaa:
(1)Unioni on asettanut tavoitteekseen luoda vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, jolla taataan perusoikeuksien täysi kunnioittaminen, henkilöiden vapaa liikkuvuus ja oikeussuojan saatavuus, sekä ylläpitää ja kehittää sitä.
(2)Täyttääkseen tämän tavoitteen unioni on hyväksynyt useita säädöksiä oikeudellisesta yhteistyöstä sellaisissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia. Unioni on myös itse tai unionin edun mukaisesti toimivien jäsenvaltioidensa kautta useiden samaa alaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten osapuoli.
(3)Unionilla ei ole kuitenkaan lainsäädäntöä sellaisten aikuisten rajatylittävästä suojelusta, jotka eivät henkilökohtaisten kykyjensä heikentymisen tai riittämättömyyden vuoksi kykene suojelemaan etujaan tai joiden osalta voi olla tarpeen, että aikuisen yhdessä jäsenvaltiossa saama, oikeuskelpoisuuden ja oikeustoimikelpoisuuden toteutumiseen liittyvä tuki jatkuu koko unionissa.
(4)Aikuisille voi aiheutua erilaisia ongelmia rajatylittävissä tilanteissa, muun muassa silloin, kun hän muuttaa toiseen jäsenvaltioon tai kun hän omistaa kiinteistön tai muuta omaisuutta toisessa jäsenvaltiossa. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi, kun yhdessä jäsenvaltiossa toteutettuihin aikuisen suojelutoimenpiteisiin on tarpeen turvautua toisessa jäsenvaltiossa tai kun edustajan aikuiselta saamaa edustusvaltaa tilanteessa, jossa aikuinen ei kykene suojelemaan etujaan, on myöhemmin tarpeen käyttää ulkomailla. Tällaisilla ongelmilla voi olla vakavia ja haitallisia vaikutuksia oikeusvarmuuteen rajatylittävissä liiketoimissa, aikuisten oikeuksiin ja hyvinvointiin sekä heidän ihmisarvonsa kunnioittamiseen. Erityisesti aikuisten perusoikeuksiin, kuten oikeussuojan saatavuuteen, itsemääräämisoikeuteen, omistusoikeuteen ja liikkumisvapauteen, voi kohdistua kielteisiä vaikutuksia.
(5)Rajatylittäviä tilanteita koskevat yhdenmukaiset kansainvälisen yksityisoikeuden säännöt ovat näin ollen välttämättömiä, jotta voidaan parantaa sellaisten aikuisten perusoikeuksien suojaa, joiden henkilökohtaiset kyvyt ovat heikentyneet tai riittämättömät. Kansainvälisellä tasolla tällaisia sääntöjä on aikuisten kansainvälisestä suojelusta 13 päivänä tammikuuta 2000 tehdyssä yleissopimuksessa, jäljempänä ’vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus’. Yleissopimuksessa määrätään toimivallasta, sovellettavasta laista, aikuisia koskevien suojelutoimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, edustusvaltaan sovellettavasta laista ja sopimuspuolten viranomaisten keskinäisestä yhteistyöstä.
(6)Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen mukaan vain itsenäiset valtiot voivat olla sen osapuolia. Unioni ei voi sen vuoksi tehdä sopimusta.
(7)Euroopan unionin pitkäaikaisena tavoitteena on, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen ja liittyvät siihen.
(8)Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen osapuolia ovat nyt Belgia, Tšekki, Saksa, Viro, Kreikka, Ranska, Kypros, Latvia, Malta, Itävalta, Portugali ja Suomi. Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat ja Puola ovat ainoastaan allekirjoittaneet sen.
(9)Komissio esitti […] päivänä […] kuuta […] lainsäädäntöehdotuksen asetukseksi toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, virallisista asiakirjoista, edustusvallasta ja yhteistyöstä aikuisten suojeluun liittyvissä yksityisoikeudellisissa asioissa, jäljempänä ’ehdotettu asetus’. Ehdotetussa asetuksessa säädetään joidenkin vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen sääntöjen soveltamisesta jäsenvaltioiden välillä ja annetaan täydentäviä sääntöjä, joiden tarkoituksena on helpottaa entistä tiiviimpää EU:n sisäistä yhteistyötä tällä alalla. Ehdotetun asetuksen säännökset ovat päällekkäisiä vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen kanssa ja liittyvät siihen tiiviisti.
(10)Tästä syystä on olemassa vaara, että vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus vaikuttaa ehdotetun asetuksen ulottuvuuteen tai muuttaa sitä. Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimus kuuluu sen vuoksi unionin yksinomaiseen toimivaltaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla.
(11)Neuvoston olisi tämän vuoksi annettava niille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä ole vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen osapuolia, valtuudet allekirjoittaa tai ratifioida yleissopimus tai liittyä siihen unionin edun mukaisesti tässä päätöksessä säädetyin edellytyksin. Neuvoston olisi myös annettava jäsenvaltioille, jotka ovat vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen osapuolia, valtuus pysyä sen osapuolina.
(12)Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, jäljempänä ’vammaisyleissopimus’, osapuolia.
(13)Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan jäsenvaltioilla on toimivalta hyväksyä aikuisten suojeluun liittyviä aineellisia ja menettelysääntöjä. Vammaisyleissopimuksen sopimuspuolina jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansalliset aikuisten kohtelua koskevat aineelliset ja menettelysäädökset ovat vammaisyleissopimuksessa määrättyjen ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia, mukaan lukien vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen 3 artiklassa tarkoitetut edunvalvontaan sekä toimintakelpoisuuden rajoitukseen liittyvät toimenpiteet.
(14)Vuoden 2000 Haagin aikuistensuojelusopimuksen sääntöjä olisi sovellettava vammaisyleissopimukseen perustuvien ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti.
(15)Tämän velvoitteen noudattamatta jättämisen tulisi vaikuttaa myös kolmansien maiden toteuttamien toimenpiteiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa.
(16)[Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän päätöksen antamiseen, päätös ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.] TAI
(17)Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut [[…] päivänä […] kuuta […] päivätyllä kirjeellä] haluavansa osallistua tämän päätöksen antamiseen ja soveltamiseen.
(18)Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen antamiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
1.Neuvosto antaa jäsenvaltioille unionin edun mukaisesti 2 artiklassa vahvistetuin edellytyksin valtuuden liittyä aikuisten kansainvälisestä suojelusta 13 päivänä tammikuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, osapuoliksi tai pysyä sen osapuolina.
2.Yleissopimuksen teksti on liitetty tähän päätökseen.
2 artikla
Bulgarian, [Irlannin], Espanjan, Kroatian, Italian, Liettuan, Luxemburgin, Unkarin, Alankomaiden, Puolan, Romanian, Slovenian, Slovakian ja Ruotsin on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ratifiointi- tai liittymisasiakirjojensa tallettamiseksi yleissopimuksen tallettajan, Alankomaiden kuningaskunnan ulkoasiainministeriön, huostaan viimeistään [24 kuukauden kuluttua tämän päätöksen antamispäivästä].
3 artikla
Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Brysselissä
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 31.5.2023
COM(2023) 281 final
LIITE
asiakirjaan
Ehdotus neuvoston päätökseksi
jäsenvaltioille annettavasta valtuudesta liittyä Euroopan edun mukaisesti aikuisten kansainvälisestä suojelusta 13 päivänä tammikuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen osapuoliksi tai pysyä sen osapuolina
LIITE
YLEISSOPIMUS
AIKUISTEN KANSAINVÄLISESTÄ SUOJELUSTA
(Tehty 13 päivänä tammikuuta 2000)
Tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltiot, jotka
ottavat huomioon tarpeen määrätä sellaisten aikuisten suojelusta kansainvälisissä tilanteissa, jotka eivät henkilökohtaisten kykyjensä heikentymisen tai riittämättömyyden vuoksi voi suojella etujaan,
haluavat välttää oikeusjärjestelmiensä välisiä ristiriitatilanteita aikuisten suojeluun liittyvän toimivallan, sovellettavan lain ja toimenpiteiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta,
palauttavat mieleen kansainvälisen yhteistyön merkityksen aikuisten suojelussa,
vahvistavat, että aikuisen etu ja hänen arvokkuutensa ja itsemääräämisoikeutensa kunnioittaminen on otettava huomioon ensisijaisesti,
ovat sopineet seuraavista määräyksistä:
I luku – Yleissopimuksen soveltamisala
1 artikla
1) Tätä yleissopimusta sovelletaan sellaisten aikuisten suojeluun kansainvälisissä tilanteissa, jotka eivät henkilökohtaisten kykyjensä heikentymisen tai riittämättömyyden vuoksi voi suojella etujaan.
2) Sen tavoitteena on:
a) määrittää valtio, jonka viranomaiset ovat toimivaltaisia toteuttamaan toimenpiteitä aikuisen henkilön tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi;
b) määrittää laki, jota edellä tarkoitettujen viranomaisten on sovellettava toimivaltaansa käyttäessään;
c) määrittää aikuisen edustamiseen sovellettava laki;
d) määrätä lasten suojeluun liittyvien toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kaikissa jäsenvaltioissa;
e) luoda sopimusvaltioiden viranomaisten välille tämän yleissopimuksen tarkoituksen toteuttamiseen tarvittavaa yhteistyötä.
2 artikla
1) Tässä yleissopimuksessa aikuisella tarkoitetaan henkilöä, joka on täyttänyt 18 vuotta.
2) Yleissopimusta sovelletaan myös toimenpiteisiin, jotka koskevat aikuista, joka ei ollut täyttänyt 18 vuotta toimenpiteiden toteuttamishetkellä.
3 artikla
Edellä 1 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet voivat koskea erityisesti:
a) toimintakelpoisuuden rajoituksen määrittämistä ja suojelujärjestelyn asettamista;
b) aikuisen asettamista oikeus- tai hallintoviranomaisen suojelun alaiseksi;
c) lapsen edunvalvontaa tai muuta vastaavaa järjestelyä;
d) aikuisen henkilön tai hänen omaisuutensa hoidosta taikka aikuisen edustamisesta tai avustamisesta vastaavan henkilön tai elimen ja tämän tehtävien määrittämistä;
e) aikuisen sijoittamista laitokseen tai muuhun paikkaan, jossa suojelu voidaan järjestää;
f) aikuisen omaisuuden hoitoa, säilyttämistä tai siitä määräämistä;
g) luvan antamista erityiseen puuttumiseen aikuisen henkilön tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi.
4 artikla
1) Tätä yleissopimusta ei sovelleta
a) elatusvelvoitteisiin;
b) avioliiton tai muun vastaavan suhteen solmimiseen, mitätöimiseen ja purkamiseen eikä asumuseroon;
c) avioliittoon tai muuhun vastaavaan suhteeseen liittyviin varallisuussuhteisiin;
d) tarkoitemääräyksiin (trusteihin) ja perintöasioihin;
e) sosiaaliturvaan;
f) yleisiin terveyttä koskeviin viranomaistoimenpiteisiin;
g) henkilöä koskeviin toimenpiteisiin, jotka on toteutettu tämän tekemän rikoksen vuoksi;
h) turvapaikkaoikeutta ja maahanmuuttoa koskeviin päätöksiin;
i) toimenpiteisiin, jotka on toteutettu yksinomaan yleisen turvallisuuden vuoksi.
2) Edellä oleva 1 kappale ei vaikuta siinä tarkoitettujen asioiden osalta henkilön oikeuteen toimia aikuisen edustajana.
ii luku – toimivalta
5 artikla
1) Sen sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomaiset, jossa aikuisella on asuinpaikka, ovat toimivaltaisia toteuttamaan toimenpiteitä aikuisen tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi.
2) Jos aikuisen asuinpaikka siirtyy toiseen sopimusvaltioon, toimivaltaisia viranomaisia ovat uuden asuinpaikkavaltion viranomaiset.
6 artikla
1) Toimivalta, jota 5 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetaan, on aikuisten, jotka ovat pakolaisia, ja sellaisten aikuisten osalta, jotka kotimaassaan esiintyvien levottomuuksien vuoksi ovat vailla asuinpaikkaa, sen sopimusvaltion viranomaisilla, jonka alueella nämä aikuiset ovat.
2) Edellisen kappaleen määräyksiä sovelletaan myös aikuisiin, joiden asuinpaikkaa ei voida selvittää.
7 artikla
1) Lukuun ottamatta aikuisia, jotka ovat pakolaisia tai jotka kansalaisuusvaltiossaan esiintyvien levottomuuksien vuoksi ovat vailla asuinpaikkaa, sen sopimusvaltion viranomaisilla, jonka kansalainen aikuinen on, on toimivalta toteuttaa toimenpiteitä aikuisen henkilön tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi, jos ne katsovat voivansa paremmin arvioida aikuisen edun, ja sen jälkeen, kun ne ovat ilmoittaneet asiasta viranomaisille, jotka ovat toimivaltaisia 5 artiklan tai 6 artiklan 2 kappaleen nojalla.
2) Tätä toimivaltaa ei käytetä, jos viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia 5 artiklan, 6 artiklan 2 kappaleen tai 8 artiklan nojalla, ovat ilmoittaneet sen valtion viranomaisille, jonka kansalainen aikuinen on, että ne ovat toteuttaneet tilanteen edellyttämiä toimenpiteitä tai ovat päättäneet, ettei mitään toimenpiteisitä pidä toteuttaa, tai että menettely on vireillä kyseisissä viranomaisissa.
3) Edellä olevan 1 kappaleen nojalla toteutetut toimenpiteet raukeavat heti, kun viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia 5 artiklan, 6 artiklan 2 kappaleen tai 8 artiklan nojalla, ovat toteuttaneet tilanteen edellyttämiä toimenpiteitä tai ovat päättäneet, ettei mitään toimenpiteitä pidä toteuttaa. Näiden viranomaisten on ilmoitettava asiasta viranomaisille, jotka ovat toteuttaneet toimenpiteitä 1 kappaleen mukaisesti.
8 artikla
1) Jos sopimusvaltion viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia 5 tai 6 artiklan nojalla, katsovat sen olevan aikuisen edun mukaista, ne voivat omasta aloitteestaan tai toisen sopimusvaltion viranomaisen hakemuksesta pyytää jonkin 2 kappaleessa mainitun valtion viranomaisia toteuttamaan toimenpiteitä aikuisen henkilön tai hänen omaisuutensa suojelemiseksi. Pyyntö voi koskea joko suojelutoimenpiteitä yleisesti tai joitakin niistä.
2) Edellisessä kappaleessa tarkoitettu pyyntö voidaan esittää seuraavien sopimusvaltioiden viranomaisille:
a) valtio, jonka kansalainen aikuinen on;
b) valtio, jossa aikuisella oli edellinen asuinpaikka;
c) valtio, jossa on aikuisen omaisuutta;
d) valtio, jonka viranomaiset aikuinen on kirjallisesti valinnut toteuttamaan toimenpiteitä hänen suojelemisekseen;
e) valtio, jossa sellaisella aikuisen läheisellä, joka on valmis ottamaan vastuun hänen suojelemisestaan, on asuinpaikka;
f) valtio, jonka alueella aikuinen on aikuisen henkilön suojelemisen näkökulmasta.
3) Jos edellisten kappaleiden mukaisesti nimetty viranomainen ei hyväksy toimivaltaansa, toimivalta säilyy sopimusvaltion viranomaisilla, jotka ovat toimivaltaisia 5 tai 6 artiklan nojalla.
9 artikla
Sen sopimusvaltion viranomaiset, jossa on aikuisen omaisuutta, ovat toimivaltaisia toteuttamaan suojelutoimenpiteitä kyseisen omaisuuden osalta, mikäli tällaiset toimenpiteet ovat yhteensopivia niiden kanssa, jotka viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia 5–8 artiklan nojalla, ovat toteuttaneet.
10 artikla
1) Kaikissa kiireellisissä tapauksissa sen sopimusvaltion viranomaiset, jonka alueella aikuinen tai aikuiselle kuuluvaa omaisuutta on, ovat toimivaltaisia toteuttamaan kaikki välttämättömät suojelutoimenpiteet.
2) Jos edellisessä kappaleessa tarkoitetut toimenpiteet koskevat aikuista, jolla on asuinpaikka sopimusvaltiossa, ne raukeavat, kun viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia 5–9 artiklan nojalla, ovat toteuttaneet tilanteen edellyttämät toimenpiteet.
3) Jos 1 kappaleessa tarkoitetut toimenpiteet koskevat aikuista, jolla on asuinpaikka valtiossa, joka ei ole tämän sopimuksen osapuoli, ne raukeavat sopimusvaltiossa, kun kyseessä oleva sopimusvaltio on tunnustanut tilanteen edellyttämät toimenpiteet, jotka toisen valtion viranomaiset ovat toteuttaneet.
4) Viranomaisten, jotka ovat toteuttaneet toimenpiteitä 1 kappaleen nojalla, on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä sen sopimusvaltion viranomaisille, jossa aikuisella on asuinpaikka.
11 artikla
1) Poikkeuksellisesti sen sopimusvaltion viranomaiset, jonka alueella aikuinen on, ovat toimivaltaisia toteuttamaan aikuisen henkilön tilapäisiä suojelutoimenpiteitä, joiden alueellinen vaikutus rajoittuu kyseiseen valtioon, mikäli tällaiset toimenpiteet ovat yhteensopivia niiden kanssa, jotka viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia 5–8 artiklan nojalla, ovat jo toteuttaneet, ja sen jälkeen, kun ne ovat ilmoittaneet asiasta viranomaisille, jotka ovat toimivaltaisia 5 artiklan nojalla.
2) Jos edellisessä kappaleessa tarkoitetut toimenpiteet koskevat aikuista, jolla on asuinpaikka sopimusvaltiossa, ne raukeavat, kun viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia 5–8 artiklan nojalla, ovat päättäneet suojelutoimenpiteistä, joita tilanne mahdollisesti edellyttää.
12 artikla
Jollei 7 artiklan 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, toimenpiteet, jotka 5–9 artiklan soveltamiseksi on toteutettu, ovat voimassa niihin liittyvien ehtojen mukaisesti, vaikka olosuhteiden muutos on poistanut perusteen, jonka nojalla toimivaltaa käytettiin, jolleivät viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia yleissopimuksen mukaisesti, ole muuttaneet kyseisiä toimenpiteitä, korvanneet niitä toisilla tai päättäneet niiden lopettamisesta.
iii luku – sovellettava laki
13 artikla
1) Käyttäessään II luvun määräysten mukaista toimivaltaansa sopimusvaltioiden viranomaiset soveltavat omaa lakiaan.
2) Viranomaiset voivat kuitenkin poikkeuksellisesti soveltaa tai ottaa huomioon sellaisen toisen valtion lain, johon asialla on läheinen yhteys, jos aikuisen tai hänen omaisuutensa suojeleminen sitä edellyttää.
14 artikla
Jos yhdessä sopimusvaltiossa toteutettu toimenpide pannaan täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa, sen täytäntöönpanon edellytyksiin sovelletaan tämän toisen valtion lakia.
15 artikla
1) Sen edustusvallan olemassaoloon, laajuuteen, muuttamiseen ja lakkaamiseen, jonka aikuinen on antanut joko sopimuksen tai yksipuolisen oikeustoimen nojalla ja jota käytetään, kun kyseinen aikuinen ei kykene suojelemaan etujaan, sovelletaan sen valtion lakia, jossa aikuisella on asuinpaikka sopimuksen tai oikeustoimen tekohetkellä, jollei jotakin 2 kohdassa mainituista laeista ole nimenomaisesti ja kirjallisesti osoitettu sovellettavaksi.
2) Valtiot, joiden lakeja voidaan osoittaa sovellettavaksi, ovat:
a) valtio, jonka kansalainen aikuinen on;
b) valtio, jossa aikuisella on aikaisemmin ollut asuinpaikka;
c) valtio, jossa on aikuisen omaisuutta, kyseisen omaisuuden osalta.
3) Tällaisen edustusvallan käyttämisen tapaan sovelletaan sen valtion lakia, jossa sitä käytetään.
16 artikla
Jos 15 artiklassa tarkoitettua edustusvaltaa ei käytetä tavalla, joka riittää turvaamaan aikuisen henkilön tai hänen omaisuutensa suojelun, se voidaan peruuttaa tai sitä voidaan muuttaa sen viranomaisen toteuttamilla toimenpiteillä, joka on toimivaltainen yleissopimuksen nojalla. Jos tällainen edustusvalta perutaan tai sitä muutetaan, edellä 15 artiklassa tarkoitettu laki olisi otettava huomioon mahdollisuuksien mukaan.
17 artikla
1) Sellaisen oikeustoimen pätevyyttä, joka on tehty kolmannen osapuolen ja sellaisen toisen henkilön välillä, jolla olisi oikeus toimia aikuisen edustajana sen valtion lain mukaisesti, jossa oikeustoimeen on ryhdytty, ei voida kiistää eikä kolmatta osapuolta voida asettaa vastuuseen pelkästään sillä perusteella, että toisella henkilöllä ei ollut oikeutta toimia aikuisen edustajana tämän luvun määräysten nojalla sovellettavan lain mukaisesti, jollei kolmas osapuoli tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että edustusvaltaan sovellettiin viimeksi mainittua lakia.
2) Edellisen kappaleen määräyksiä sovelletaan ainoastaan, jos oikeustoimi tehtiin saman valtion alueella olevien henkilöiden välillä.
18 artikla
Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös silloin, kun niiden nojalla sovellettava laki on sellaisen valtion laki, joka ei ole tämän yleissopimuksen osapuoli.
19 artikla
Tässä luvussa ’laki’ tarkoittaa lakia, joka on voimassa kyseessä olevassa valtiossa, lukuun ottamatta sen lainvalintasäännöksiä.
20 artikla
Tämä luku ei estä soveltamasta sen valtion lain säännöksiä, jossa aikuista on suojeltava, jos tällaisten säännösten soveltaminen on pakollista siitä riippumatta, mitä lakia on muutoin sovellettava.
21 artikla
Tämän luvun määräysten osoittaman lain soveltamisesta voidaan poiketa ainoastaan, jos sen soveltaminen olisi ilmeisesti vastoin oikeusjärjestyksen perusperiaatteita.
iv luku – tunnustaminen ja täytäntöönpano
22 artikla
1) Sopimusvaltion viranomaisten toimenpiteet tunnustetaan ilman eri vahvistusta kaikissa muissa sopimusvaltioissa.
2) Tunnustamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä
a) jos toimenpiteen on suorittanut sellainen viranomainen, jonka toimivalta ei ole perustunut johonkin II luvun määräysten mukaisista perusteista;
b) jos toimenpide on tehty oikeudenkäynnissä tai hallinnollisessa menettelyssä ilman, että aikuiselle on varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ja tämä loukkaa pyynnön vastaanottaneen valtion menettelyllisiä perusperiaatteita, eikä asia ole ollut kiireellinen;
c) jos tällainen tunnustaminen on ilmeisesti vastoin pyynnön vastaanottaneen valtion oikeusjärjestyksen perusperiaatteita tai ristiriidassa tämän valtion lain sellaisen säännöksen kanssa, jonka soveltaminen on pakollista siitä riippumatta, mitä lakia on muutoin sovellettava;
d) jos toimenpide on ristiriidassa sellaisen toimenpiteen kanssa, joka on myöhemmin toteutettu tämän yleissopimuksen ulkopuolisessa valtiossa, joka olisi ollut toimivaltainen 5–9 artiklan nojalla, ja jos tämä myöhempi toimenpide on tunnustettavissa pyynnön vastaanottaneessa valtiossa;
e) jos 33 artiklan määräysten mukaista menettelyä ei ole noudatettu.
23 artikla
Asianosainen voi pyytää sopimusvaltion toimivaltaisia viranomaisia päättämään toisessa sopimusvaltiossa suoritetun toimenpiteen tunnustamisesta tai tunnustamatta jättämisestä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan 1 kappaleen määräysten soveltamista. Menettely määräytyy pyynnön vastaanottaneen valtion lain mukaisesti.
24 artikla
Se tosiseikkojen arviointi, johon toimenpiteen suorittaneen sopimusvaltion viranomainen on perustanut toimivaltansa, sitoo pyynnön vastaanottaneen valtion viranomaista.
25 artikla
1) Jos toimenpiteet, jotka on suoritettu sopimusvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia, edellyttävät täytäntöönpanoa toisessa sopimusvaltiossa, ne on viimeksi mainitussa valtiossa julistettava asianosaisen pyynnöstä täytäntöönpanokelpoisiksi tai rekisteröitävä täytäntöönpanoa varten sen lain mukaista menettelyä noudattaen.
2) Kunkin sopimusvaltion on sovellettava toimenpiteen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamiseen tai rekisteröintiin yksinkertaista ja nopeaa menettelyä.
3) Toimenpiteen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tai rekisteröinnistä voidaan kieltäytyä ainoastaan jollakin 22 artiklan 2 kappaleessa mainitulla perusteella.
26 artikla
Toimenpiteen sisältämää asiaratkaisua ei saa tutkia uudelleen, tämän kuitenkaan rajoittamatta sellaista asian käsittelyä, joka on tarpeen tätä artiklaa edeltävien artiklojen soveltamiselle.
27 artikla
Toimenpiteet, jotka on suoritettu yhdessä sopimusvaltiossa ja jotka on julistettu täytäntöönpanokelpoisiksi tai rekisteröity täytäntöönpanoa varten toisessa sopimusvaltiossa, pannaan täytäntöön viimeksi mainitussa valtiossa samalla tavoin kuin kyseisen sopimusvaltion omien viranomaisten toimenpiteet. Täytäntöönpano tapahtuu pyynnön vastaanottaneen valtion lain mukaisesti ja sen sallimissa rajoissa.
V LUKU – YHTEISTYÖ
28 artikla
1) Sopimusvaltio nimeää keskusviranomaisen vastaamaan niistä velvoitteista, joita tämä yleissopimus näille viranomaisille asettaa.
2) Liittovaltiot, valtiot, joissa on yhtä useampia oikeusjärjestelmiä, tai valtiot, joissa on itsehallintoalueita, voivat nimetä useamman kuin yhden keskusviranomaisen ja määritellä niiden alueellisen tai henkilöllisen toimivallan laajuuden. Valtion, joka on nimennyt useamman kuin yhden keskusviranomaisen, on nimettävä se keskusviranomainen, jolle kaikki tiedonannot voidaan lähettää toimitettaviksi eteenpäin kyseisen valtion asianomaiselle keskusviranomaiselle.
29 artikla
1) Keskusviranomaisten on tehtävä keskenään yhteistyötä ja edistettävä valtioidensa toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä tämän yleissopimuksen tarkoitusten toteuttamiseksi.
2) Keskusviranomaisten on tätä yleissopimusta soveltaessaan toteutettava tarvittavat toimenpiteet antaakseen tietoa kyseessä olevien valtioiden aikuisten suojeluun sovellettavasta lainsäädännöstä ja tarjolla olevista palveluista.
30 artikla
Sopimusvaltion keskusviranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet joko suoraan tai viranomaisten tai muiden elimien välityksellä:
a) edistääkseen kaikin tavoin tiedonvaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä tilanteissa, joissa tätä yleissopimusta sovelletaan;
b) antaakseen toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä apua aikuisen olinpaikan selvittämiseksi silloin, kun näyttää ilmeiseltä, että aikuinen voi olla pyynnön vastaanottaneen valtion alueella ja tarvita suojelua.
31 artikla
Sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat joko suoraan tai muiden elinten välityksellä edistää sovittelun tai muiden vastaavien keinojen avulla aikuisen henkilön tai hänen omaisuutensa suojelua koskevien sovintoratkaisujen saavuttamista tilanteissa, joissa yleissopimusta sovelletaan.
32 artikla
1) Kun aikuisen suojeluun liittyvää toimenpidettä harkitaan, viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia yleissopimuksen nojalla, voivat pyytää sellaista toisen sopimusvaltion viranomaista, jolla on aikuisen suojelun kannalta merkityksellisiä tietoja, toimittamaan nämä tiedot, jos aikuisen tilanne sitä edellyttää.
2) Sopimusvaltio voi antaa selityksen, jonka mukaan tämän artiklan 1 kappaleen mukaiset pyynnöt voidaan toimittaa sen viranomaisille ainoastaan sen keskusviranomaisen välityksellä.
3) Sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää toisen sopimusvaltion viranomaisilta apua tämän yleissopimuksen mukaisten suojelutoimenpiteiden toimeenpanossa.
33 artikla
1) Jos viranomainen, joka on toimivaltainen 5–8 artiklan nojalla, harkitsee aikuisen sijoittamista laitokseen tai muuhun paikkaan, jossa suojelu voidaan järjestää, ja jos tällainen sijoittaminen järjestettäisiin toisessa sopimusvaltiossa, sen tulee ensin neuvotella asiasta viimeksi mainitun valtion keskusviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Tätä tarkoitusta varten sen on toimitettava tietoja aikuisen tilanteesta sekä perustelut ehdotetulle sijoittamiselle.
2) Päätöstä aikuisen sijoittamisesta ei voida tehdä pyynnön esittäneessä valtiossa, jos pyynnön vastaanottaneen valtion keskusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen ilmoittaa kohtuullisessa ajassa vastustavansa sitä.
34 artikla
Aina, kun aikuinen on vakavasti vaarassa, sen sopimusvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa toimenpiteet aikuisen suojelemiseksi on toteutettu tai jossa niitä harkitaan, on saatuaan tietoonsa, että aikuinen on siirtynyt asumaan toiseen valtioon tai että aikuinen on toisessa valtiossa, ilmoitettava kyseisen valtion viranomaisille vaarasta sekä toimenpiteistä, joita on toteutettu tai harkitaan.
35 artikla
Viranomainen ei saa pyytää eikä toimittaa tietoja tämän luvun määräysten mukaisesti, jos se katsoo, että aikuinen henkilö tai hänen omaisuutensa niiden toimittamisen seurauksena todennäköisesti joutuisi vaaraan tai että niiden toimittaminen uhkaisi vakavasti aikuisen henkilön perheenjäsenen vapautta tai elämää.
36 artikla
1) Sopimusvaltioiden keskusviranomaiset ja muut viranomaiset vastaavat kuluista, joita niille aiheutuu tämän luvun määräysten soveltamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta periä palveluista kohtuullisia maksuja.
2) Sopimusvaltio voi tehdä yhden tai useamman muun sopimusvaltion kanssa sopimuksen kulujen jakamisesta.
37 artikla
Sopimusvaltio voi tehdä yhden tai useamman muun sopimusvaltion kanssa sopimuksia edistääkseen tämän luvun määräysten soveltamista niiden välillä. Tällaisen sopimuksen tehneiden valtioiden on toimitettava siitä jäljennös tämän yleissopimuksen tallettajalle.
VI luku – yleiset määräykset
38 artikla
1) Sen sopimusvaltion viranomaiset, jossa suojelutoimenpide on toteutettu tai jossa edustusvalta on vahvistettu, voivat pyynnöstä antaa henkilölle, joka vastaa aikuisen henkilön tai hänen omaisuutensa suojelusta, todistuksen kyseisen henkilön asemasta ja valtuuksista.
2) Todistuksen mukaisen aseman ja valtuuksien oletetaan kuuluvan kyseiselle henkilölle todistuksen päivämäärästä alkaen, jollei muuta osoiteta.
3) Kunkin sopimusvaltion tulee nimetä viranomainen, joka on toimivaltainen laatimaan todistuksen.
39 artikla
Tämän yleissopimuksen mukaisesti hankittuja tai toimitettuja henkilötietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on hankittu tai toimitettu.
40 artikla
Tietoja vastaanottavat viranomaiset varmistavat oman valtionsa lain mukaisesti, että tiedot pidetään luottamuksellisina.
41 artikla
Kaikki tämän yleissopimuksen mukaisesti välitetyt tai toimitetut asiakirjat on vapautettu laillistamisesta tai muusta vastaavasta muodollisuudesta.
42 artikla
Kukin sopimusvaltio voi nimetä viranomaiset, joille 8 ja 33 artiklan mukaiset pyynnöt tulee osoittaa.
43 artikla
1) Tämän yleissopimuksen 28 ja 42 artiklassa tarkoitetut viranomaisten nimeämiset on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pysyvälle toimistolle viimeistään ajankohtana, jolloin ratifiointia, hyväksymistä tai liittymistä koskevat asiakirjat talletetaan. Niiden muuttamisesta on myös ilmoitettava pysyvälle toimistolle.
2) Tämän yleissopimuksen 32 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu selitys annetaan yleissopimuksen tallettajalle.
44 artikla
Sopimusvaltiolla, jossa aikuisen henkilön tai hänen omaisuutensa suojeluun sovelletaan yhtä useampaa oikeusjärjestelmää tai oikeussääntöjen kokonaisuutta, ei ole velvollisuutta soveltaa yleissopimuksen määräyksiä sellaisiin ristiriitatilanteisiin, jotka koskevat pelkästään kyseisiä oikeusjärjestelmiä tai sääntökokonaisuuksia.
45 artikla
Sellaisen valtion osalta, jossa mihin tahansa tässä yleissopimuksessa käsiteltyyn asiaan sovelletaan kahta tai useampaa oikeusjärjestelmää tai oikeussäännöstöä sen eri alueilla
a) viittauksella asuinpaikkaan kyseisessä valtiossa tarkoitetaan asuinpaikkaa asianomaisella alueella;
b) viittauksella aikuisen oleskeluun kyseisessä valtiossa tarkoitetaan oleskelua asianomaisella alueella;
c) viittauksella kyseisessä valtiossa olevaan aikuisen omaisuuteen tarkoitetaan aikuisen omaisuutta asianomaisella alueella;
d) viittauksella valtioon, jonka kansalainen aikuinen on, tarkoitetaan kyseisen valtion lain osoittamaa aluetta tai, jollei asiaan sovellettavia säännöksiä ole, sitä aluetta, johon aikuisella on läheisin yhteys;
e) viittauksella valtioon, jonka viranomaiset aikuinen on valinnut, tarkoitetaan
– asianomaista aluetta, jos aikuinen on valinnut tämän alueen viranomaiset;
– asianomaista aluetta, johon aikuisella on läheisin yhteys, jos aikuinen on valinnut kyseisen valtion viranomaiset nimeämättä tiettyä aluetta kyseisessä valtiossa.
f) viittauksella sen valtion lakiin, johon tapauksella on läheinen yhteys, tarkoitetaan sen alueen lakia, johon tapauksella on läheinen yhteys;
g) viittauksella sen valtion lakiin, menettelyyn tai viranomaiseen, jossa toimenpide on toteutettu, tarkoitetaan sellaisen alueen voimassa olevaa lakia tai menettelyä taikka viranomaista, jossa kyseinen toimenpide on toteutettu;
h) viittauksella pyynnön vastaanottaneen valtion lakiin, menettelyyn tai viranomaiseen tarkoitetaan sellaisen alueen voimassa olevaa lakia, menettelyä tai viranomaista, jolla tunnustamista tai täytäntöönpanoa haetaan.
i) viittauksella valtioon, jossa suojelutoimenpide on toteutettava, tarkoitetaan aluetta, jossa toimenpide on toteutettava;
j) viittauksella muuhun valtion elimeen tai viranomaiseen kuin keskusviranomaiseen tarkoitetaan sitä elintä tai viranomaista, joka on toimivaltainen asianomaisella alueella.
46 artikla
Jos valtio kostuu kahdesta tai useammasta alueesta, joista kullakin on oma oikeusjärjestelmä tai sääntökokonaisuus tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, III luvun nojalla sovellettava laki määräytyy seuraavien sääntöjen perusteella:
a) Jos kyseisessä valtiossa on voimassa säännökset, joissa määritetään, minkä alueen lakia sovelletaan, sovelletaan niiden osoittaman alueen lakia;
b) Jos valtiossa ei ole edellä tarkoitettuja säännöksiä, sovellettava laki on 45 artiklan määräysten mukaisen alueen laki.
47 artikla
Jos valtiossa on voimassa kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai sääntökokonaisuuksia, joita sovelletaan eri henkilöryhmiin tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, III luvun nojalla sovellettava laki määräytyy seuraavien sääntöjen perusteella:
a) Jos kyseisessä valtiossa on voimassa säännökset, joissa määritetään, mitä kyseessä olevista laeista sovelletaan, sovelletaan niiden osoittamaa lakia;
b) jos valtiossa ei ole edellä tarkoitettuja säännöksiä, sovelletaan sitä oikeusjärjestelmää tai sääntökokonaisuutta, johon aikuisella on läheisin yhteys.
48 artikla
Tämä yleissopimus korvaa sopimusvaltioiden välisissä suhteissa Haagissa 17 päivänä heinäkuuta 1905 allekirjoitetun, holhottavaksi julistamista ja siihen verrattavia suojelutoimenpiteitä koskevan yleissopimuksen (Convention concernant l’interdiction et les mesures de protection analogues).
49 artikla
1) Tämä yleissopimus ei vaikuta muihin kansainvälisiin asiakirjoihin, joiden osapuolina on sopimusvaltioita ja jotka sisältävät määräyksiä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista, elleivät kyseisten asiakirjojen osapuolina olevat valtiot anna toisen sisältöistä selitystä.
2) Tämä yleissopimus ei vaikuta yhden tai useamman sopimusvaltion mahdollisuuteen tehdä sopimuksia, jotka sisältävät tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevia määräyksiä, sellaisten aikuisten osalta, joilla on asuinpaikka kyseessä olevan sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa.
3) Sopimukset, joita yksi tai useampi sopimusvaltio tekee tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista, eivät vaikuta tämän yleissopimuksen määräysten soveltamiseen sellaisten valtioiden ja muiden sopimusvaltioiden välillä.
4) Edellä olevien kappaleiden määräykset koskevat myös kyseessä olevien valtioiden yhtenäistä lainsäädäntöä, joka perustuu niiden välisiin alueellisiin tai muihin siteisiin.
50 artikla
1) Tätä yleissopimusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin toimenpiteisiin, jotka valtiossa on toteutettu sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut kyseisen valtion osalta voimaan.
2) Yleissopimusta sovelletaan sellaisten toimenpiteiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon, joita on toteutettu sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan toimenpiteet toteuttaneen valtion ja pyynnön vastaanottaneen valtion välillä.
3) Yleissopimusta sovelletaan 15 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti aiemmin annettuun edustusvaltaan siitä lähtien, kun yleissopimus on tullut voimaan sopimusvaltiossa.
51 artikla
1) Sopimusvaltion keskusviranomaiselle tai muulle viranomaiselle osoitetun tiedonannon tulee olla laadittu alkuperäisellä kielellä ja siihen tulee liittää pyynnön vastaanottaneen valtion viralliselle kielelle tai jollekin sen viralliselle kielelle tehty käännös tai, jos tällaisen käännöksen toimittaminen aiheuttaisi vaikeuksia, käännös ranskan tai englannin kielelle.
2) Sopimusvaltio voi kuitenkin tekemällä varauman 56 artiklan mukaisesti kieltäytyä hyväksymästä joko ranskan tai englannin kielen, mutta ei kummankin, käyttämistä.
52 artikla
Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pääsihteeri kutsuu säännöllisin väliajoin koolle erityiskomission, jossa tarkastellaan, miten tätä yleissopimusta käytännössä noudatetaan.
vii luku – loppumääräykset
53 artikla
1) Tämän yleissopimuksen voivat allekirjoittaa valtiot, jotka olivat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseniä 2 päivänä lokakuuta 1999.
2) Yleissopimus ratifioidaan tai hyväksytään ja ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan yleissopimuksen tallettajan, Alankomaiden kuningaskunnan ulkoasiainministeriön huostaan.
54 artikla
1) Muut valtiot voivat liittyä tähän yleissopimukseen sen tultua voimaan 57 artiklan 1 kappaleen mukaisesti.
2) Liittymiskirjat on talletettava tallettajan huostaan.
3) Liittyminen vaikuttaa vain liittyvän valtion ja niiden sopimusvaltioiden välisiin suhteisiin, jotka eivät ole esittäneet vastalausetta liittymistä vastaan kuuden kuukauden kuluessa 59 artiklan b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Valtiot voivat esittää liittymistä koskevan vastalauseen myös ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen sen jälkeen, kun liittyminen on tapahtunut. Vastalauseesta on ilmoitettava tallettajalle.
55 artikla
1) Jos valtioon kuuluu kaksi tai useampia alueita, joissa tässä yleissopimuksessa mainituissa asioissa sovelletaan eri oikeusjärjestelmiä, valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen antaa selityksen siitä, että tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin sen alueisiin tai ainoastaan johonkin tai joihinkin niistä, sekä milloin tahansa muuttaa tätä selitystä antamalla uuden selityksen.
2) Selitys on toimitettava tallettajalle, ja siinä on mainittava nimenomaisesti ne alueet, joihin yleissopimusta sovelletaan.
3) Jollei valtio anna tässä artiklassa tarkoitettua selitystä, yleissopimusta sovelletaan kyseisen valtion kaikkiin alueisiin.
56 artikla
1) Valtio voi viimeistään ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä tai antaessaan 55 artiklan mukaisen selityksen tehdä 51 artiklan 2 kappaleen mukaisen varauman. Muita varaumia ei sallita.
2) Valtio voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä varauman. Peruutuksesta on ilmoitettava tallettajalle.
3) Varauman voimassaolo lakkaa kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun edellisessä kappaleessa mainittu ilmoitus on tehty.
57 artikla
1) Tämä yleissopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua kolmannen 53 artiklassa tarkoitetun ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamisesta.
2) Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan seuraavasti:
a) sopimuksen myöhemmin ratifioivan tai hyväksyvän valtion osalta sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua kyseisen valtion ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta;
b) sopimukseen liittyvän valtion osalta sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluttua 54 artiklan 3 kappaleen mukaisen kuuden kuukauden ajanjakson päättymisestä;
c) sellaisen alueen osalta, jota yleissopimus on ulotettu koskemaan 55 artiklan mukaisesti, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta kyseisessä artiklassa tarkoitetun selityksen tiedoksiantamisesta.
58 artikla
1) Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi irtisanoa sopimuksen tekemällä siitä tallettajalle osoitetun kirjallisen ilmoituksen. Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan ainoastaan joitakin alueita, joihin yleissopimusta sovelletaan.
2) Irtisanominen tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen. Jos ilmoituksessa on yksilöity mainittua pidempi aika irtisanomisen voimaantulolle, irtisanominen tulee voimaan kyseisen ajan kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.
59 artikla
Tallettajan on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäsenvaltioille ja 54 artiklan mukaisesti tähän yleissopimukseen liittyneille valtioille:
a) edellä 53 artiklassa tarkoitetuista allekirjoituksista, ratifioinneista ja hyväksymisistä;
b) edellä 54 artiklassa tarkoitetuista liittymisistä ja liittymistä vastaan esitetyistä vastalauseista;
c) yleissopimuksen 57 artiklan mukaisesta voimaantulopäivästä;
d) edellä 32 artiklan 2 kappaleessa ja 55 artiklassa tarkoitetuista selityksistä;
e) edellä 37 artiklassa tarkoitetuista sopimuksista;
f) edellä 51 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta varaumasta ja 56 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta varauman peruutuksesta;
g) 58 artiklassa tarkoitetuista irtisanomisista.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat asianmukaisesti valtuutettuina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Haagissa 13 päivänä tammikuuta 2000 englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden kuningaskunnan hallituksen arkistoon ja jonka oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan diplomaattiteitse kaikille Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseninä oleville valtioille.
