(1)

Oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen varmistaminen sisämarkkinoilla sekä veronkierron ja verovilpin torjuminen ovat edelleen unionin tärkeitä poliittisia painopisteitä. Vaikka tällä alalla on saavutettu viime vuosina merkittävää edistystä erityisesti veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevan neuvoston direktiivin (EU) 2016/1164 (10) hyväksymisen ja hallinnollista yhteistyötä koskevan neuvoston direktiivin 2011/16/EU (11) soveltamisalan laajentamisen ansiosta, lisätoimenpiteitä tarvitaan, jotta voidaan torjua yksilöityjä veronkiertoon ja verovilppiin liittyviä käytäntöjä, joita ole otettu täysin huomioon unionin nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä. Varsinkin monikansalliset konsernit perustavat usein yrityksiä, joilla ei ole vähimmäissubstanssia, jotta ne voisivat vähentää maksettavikseen tulevien verojen kokonaismäärää muun muassa siirtämällä voittoja pois tietyistä korkean verotuksen jäsenvaltioista, joissa ne harjoittavat taloudellista toimintaa ja luovat lisäarvoa liiketoiminnalleen. Tämä ehdotus täydentää sitä edistystä, jota yritysten avoimuuden osalta on saavutettu vahvistamalla rahanpesun vastaisessa kehyksessä loppuomistajatietoja koskevat vaatimukset, joilla puututaan tilanteisiin, joissa yrityksiä perustetaan joko yritysten itsensä tai niiden hallinnoiman ja omistaman omaisuuden, kuten kiinteän omaisuuden tai muun arvokkaan omaisuuden, todellisten omistajasuhteiden salaamiseksi.

(1)

Oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen varmistaminen sisämarkkinoilla sekä veronkierron ja verovilpin torjuminen ovat edelleen unionin tärkeitä poliittisia painopisteitä. Vaikka tällä alalla on saavutettu viime vuosina merkittävää edistystä erityisesti veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevan neuvoston direktiivin (EU) 2016/1164 (10) hyväksymisen ja hallinnollista yhteistyötä verotuksen alalla koskevan neuvoston direktiivin 2011/16/EU (11) soveltamisalan laajentamisen ansiosta, lisätoimenpiteitä tarvitaan, jotta voidaan torjua yksilöityjä veronkiertoon ja verovilppiin , myös kuoriyhtiöiden väärinkäytön avulla, liittyviä käytäntöjä, joita ole otettu täysin huomioon unionin nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä. Tämän osalta Pandoran papereiden paljastukset koskivat kuoriyhtiöiden perustamista tarkoituksena siirtää rahaa pankkitilien välillä, välttää veroja ja toteuttaa talousrikoksia, myös rahanpesua, ja kiertää pakotteita, joita unioni on hyväksynyt venäläisiä oligarkkeja vastaan. Varsinkin monikansalliset konsernit perustavat usein yrityksiä, joilla ei ole taloudellista vähimmäissubstanssia, jotta ne voisivat vähentää maksettavikseen tulevien verojen kokonaismäärää muun muassa siirtämällä voittoja pois tietyistä korkean verotuksen jäsenvaltioista, joissa ne harjoittavat taloudellista toimintaa ja luovat lisäarvoa liiketoiminnalleen. Tämä ehdotus täydentää sitä edistystä, jota yritysten avoimuuden osalta on saavutettu vahvistamalla rahanpesun vastaisessa kehyksessä loppuomistajatietoja koskevat vaatimukset, joilla puututaan tilanteisiin, joissa yrityksiä perustetaan joko yritysten itsensä tai niiden hallinnoiman ja omistaman omaisuuden, kuten kiinteän omaisuuden tai muun arvokkaan omaisuuden, todellisten omistajasuhteiden salaamiseksi.

(1 a)

Voi olla päteviä syitä käyttää yrityksiä, joilla on taloudellinen vähimmäissubstanssi. Sen vuoksi on tärkeää taata oikeasuhteinen oikeudellinen kehys, jolla turvataan sellaisten pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) asema, jotka käyttävät oikeudellisia rakenteita edistääkseen investointeja, noudattaakseen kansallisia lakeja tai toimiakseen eri kansallisilla markkinoilla, ja antaa samalla konkreettista lainsäädäntöä kuoriyhtiöiden väärinkäytöstä verovilppiin. Tietojen laatu ja täydellisyys ovat siksi olennaisen tärkeitä, jotta direktiivistä saadaan suurin hyöty.

(1 b)

Kuoriyhtiöiden väärinkäyttöä verotustarkoituksiin koskevan kansainvälisen välineen puuttuminen luo merkittävän porsaanreiän maailmanlaajuisiin pyrkimyksiin torjua veropetoksia, veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua. Lisäksi se luo epätasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille. Tällaisen välineen puuttuminen vahvistaa tässä direktiivissä säädettyjen oikeudellisten normien merkityksen. On olennaisen tärkeää taata, että tässä direktiivissä säädetyt velvoitteet ovat oikeasuhteisia ja tehokkaita verotuksen kannalta ja että niillä säilytetään unionin yritysten kilpailukyky.

(1 c)

Kuoriyhtiöiden väärinkäyttö verotarkoituksiin johtaa unionissa maksettavien verojen vähentymiseen ja verotulojen menetykseen. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tässä direktiivissä asetetaan kunnianhimoiset ja oikeasuhteiset normit vähimmäissubstanssia koskevien yhteisten vaatimusten määrittelemiseksi, kansallisten verohallintojen välisen tietojenvaihdon parantamiseksi ja tiettyjen välittäjien edistämän kuoriyhtiöiden käytön estämiseksi.

(2)

On tiedossa, että jäsenvaltioihin voidaan perustaa yrityksiä, joilla ei ole vähimmäissubstanssia, jotta saataisiin pääasiassa verotuksellista etua, erityisesti heikentämällä toisen jäsenvaltion veropohjaa. Siitä huolimatta, että osa jäsenvaltioista on kehittänyt veropohjaansa tällaisilta järjestelyiltä suojelevan lainsäädännöllisen tai hallinnollisen kehyksen, asiaa koskevien sääntöjen vaikutus jää usein rajalliseksi, koska sääntöjä sovelletaan vain yhden jäsenvaltion alueella, ja ne eivät kata tehokkaasti tilanteita, joissa on osallisena useampi kuin yksi jäsenvaltio. Lisäksi tällä alalla sovellettavat kansalliset säännöt vaihtelevat huomattavasti eri puolilla unionia, kun taas toisissa jäsenvaltioissa ei ole lainkaan sääntöjä, joilla torjuttaisiin yritysten, joiden substanssi on olematon tai vähäinen, väärinkäyttöä verotustarkoituksiin.

(2)

On tiedossa, että jäsenvaltioihin voidaan perustaa yrityksiä, joilla ei ole vähimmäissubstanssia, jotta saataisiin pääasiassa verotuksellista etua, erityisesti heikentämällä toisen jäsenvaltion veropohjaa , mikä antaa mahdollisuuden aggressiiviseen verosuunnitteluun . Siitä huolimatta, että osa jäsenvaltioista on kehittänyt veropohjaansa tällaisilta järjestelyiltä suojelevan lainsäädännöllisen tai hallinnollisen kehyksen, asiaa koskevien sääntöjen vaikutus jää usein rajalliseksi, koska sääntöjä sovelletaan vain yhden jäsenvaltion alueella, ja ne eivät kata tehokkaasti tilanteita, joissa on osallisena useampi kuin yksi jäsenvaltio. Lisäksi tällä alalla sovellettavat kansalliset säännöt vaihtelevat huomattavasti eri puolilla unionia, kun taas toisissa jäsenvaltioissa ei ole lainkaan sääntöjä, joilla torjuttaisiin yritysten, joiden substanssi on olematon tai vähäinen, väärinkäyttöä verotustarkoituksiin. Sen vuoksi on tärkeää luoda unionin laajuinen oikeudellinen lähestymistapa, jolla varmistetaan kehys sisämarkkinoiden eheyden turvaamiseksi noudattaen täysimääräisesti mahdollisimman korkeita saavutettavuutta, yksinkertaisuutta ja avoimuutta koskevia normeja.

(3)

On säädettävä yhteinen kehys, jotta voidaan vahvistaa jäsenvaltioiden kykyä torjua veronkiertoa ja verovilppiä koskevia käytäntöjä, joissa käytetään verotustarkoituksiin sellaisia yrityksiä, jotka eivät, päinvastoin kuin oletetaan, harjoita taloudellista toimintaa ja joiden substanssi on olematon tai vähäinen. Tällä pyritään varmistamaan, ettei veronkierron tai verovilpin välineinä käytetä yrityksiä, joilla ei ole vähimmäissubstanssia. Koska tällaisia yrityksiä voidaan perustaa yhteen jäsenvaltioon, mutta niiden käyttö voi heikentää jonkin toisen jäsenvaltion veropohjaa, on äärimmäisen tärkeää hyväksyä yhteiset säännöt, joiden avulla voidaan arvioida, mikä olisi katsottava sisämarkkinoilla riittämättömäksi verotukselliseksi substanssiksi, ja määritellä tällaiseen riittämättömään substanssiin liittyvät erityiset veroseuraamukset. Jos yrityksen substanssi katsotaan tämän direktiivin nojalla riittäväksi, se ei saisi olla este sille, että jäsenvaltiot soveltavat edelleen veronkierron ja verovilpin vastaisia sääntöjään, jos nämä säännöt ovat sopusoinnussa unionin lainsäädännön kanssa.

(3)

On säädettävä yhteinen kehys, jotta voidaan vahvistaa jäsenvaltioiden kykyä torjua veronkiertoa ja verovilppiä koskevia käytäntöjä, joissa käytetään verotustarkoituksiin sellaisia yrityksiä, jotka eivät, päinvastoin kuin oletetaan, harjoita taloudellista toimintaa ja joiden substanssi on olematon tai vähäinen. Tällä pyritään varmistamaan, ettei veronkierron tai verovilpin välineinä käytetä yrityksiä, joilla ei ole vähimmäissubstanssia. Koska tällaisia yrityksiä voidaan perustaa yhteen jäsenvaltioon, mutta niiden käyttö voi heikentää jonkin toisen jäsenvaltion veropohjaa, on äärimmäisen tärkeää hyväksyä yhteiset säännöt, joiden avulla voidaan arvioida, mikä olisi katsottava sisämarkkinoilla riittämättömäksi verotukselliseksi substanssiksi, ja määritellä tällaiseen riittämättömään substanssiin liittyvät erityiset veroseuraamukset. Jos yrityksen substanssi katsotaan tämän direktiivin nojalla riittäväksi, se ei saisi olla este sille, että jäsenvaltiot soveltavat edelleen tiukempia vähimmäissubstanssia koskevia sääntöjä ja muita veronkierron ja verovilpin vastaisia sääntöjään, jos nämä säännöt ovat sopusoinnussa unionin lainsäädännön kanssa.

(3 a)

Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on äärimmäisen tärkeää lisätä verohallintojen valmiuksia ja parantaa tiedonvaihtoa koko unionissa. Jäsenvaltioiden on jaettava saatavillaan olevia asiaankuuluvia tietoja, pantava täytäntöön järjestelmiä, jotka tukevat näiden tietojen vaihtoa, ja lopuksi määrättävä ehdotettuja seuraamuksia, joita sovelletaan yhteisöihin, jotka eivät täytä vaatimuksia. Komission olisi ehdotettava erityisiä toimia Fiscalis-ohjelman puitteissa tämän direktiivin tueksi.

(4)

Kattavan lähestymistavan varmistamiseksi sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin unionissa toimiviin ja jäsenvaltiossa verotettavissa oleviin yrityksiin niiden oikeudellisesta muodosta ja asemasta riippumatta edellyttäen, että yrityksillä on verotuksellinen kotipaikka jäsenvaltiossa ja että niille voidaan myöntää todistus verotuksellisesta kotipaikasta kyseisessä jäsenvaltiossa.

(4)

Kattavan ja oikeasuhteisen lähestymistavan varmistamiseksi sääntöjä olisi sovellettava unionissa toimiviin ja jäsenvaltiossa verotettavissa oleviin yrityksiin niiden oikeudellisesta muodosta ja asemasta riippumatta edellyttäen, että yrityksillä on verotuksellinen kotipaikka jäsenvaltiossa ja että niille voidaan myöntää todistus verotuksellisesta kotipaikasta kyseisessä jäsenvaltiossa. Tätä laajaa soveltamisalaa lieventävät normit, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten taloudellista toimintaa.

(5)

Jotta varmistetaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, suhteellisuusperiaatteen noudattaminen ja mahdollisten sääntöjen tehokkuus, olisi suotavaa rajata näiden sääntöjen soveltamisala yrityksiin, joiden osalta on olemassa riski siitä, ettei niillä ole vähimmäissubstanssia ja että niitä käytetään pääasiassa verotuksellisen edun saamiseksi. Siksi olisi tärkeää vahvistaa kolmesta kumulatiivisesta ohjeellisesta ehdosta muodostuva ”gateway”-peruste, jotta voidaan todeta, minkä yritysten osalta edellä mainittu riski on riittävän suuri, jotta niihin voidaan soveltaa perustellusti raportointivaatimuksia. Ensimmäisen ehdon avulla olisi voitava tunnistaa sellaiset yritykset, jotka oletetusti harjoittavat maantieteellisesti liikkuvaa taloudellista toimintaa, koska on tavallisesti haastavampaa määritellä, missä tällaista toimintaa todellisuudessa harjoitetaan. Tällainen toiminta tuottaa tavallisesti merkittäviä passiivisia tulovirtoja. Näin ollen yritykset, joiden tulot koostuvat pääasiassa passiivisista tulovirroista, täyttäisivät tämän ehdon. Huomioon olisi myös otettava, että henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettua omaisuutta, kuten kiinteistöjä, huviveneitä, suihkukoneita, taideteoksia , tai pelkästään pääomaa, hallussaan pitävillä yhteisöillä ei välttämättä ole tuloja pitkään aikaan, mutta ne voivat silti saada merkittävää verohyötyä tällaisen omaisuuden omistamisen seurauksena. Koska jäsenvaltioiden täysin sisäiset tilanteet eivät vaaranna sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja ne olisi parasta käsitellä jäsenvaltioiden tasolla, toisen ehdon olisi keskityttävä rajatylittävää toimintaa harjoittaviin yrityksiin. Rajatylittävän toiminnan harjoittaminen olisi määritettävä ottamalla huomioon yhtäältä kotimaisen tai ulkomaisen yrityksen liiketoimien luonne ja toisaalta sen omistama omaisuus, koska yhteisöillä, jotka ainoastaan pitävät hallussaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettua liiketoimintaan liittymätöntä omaisuutta, ei välttämättä ole liiketoimintaa pitkään aikaan. Näiden lisäksi kolmannen ehdon avulla olisi yksilöitävä sellaiset yritykset, joilla ei ole riittäviä omia resursseja keskeisten johtotehtävien hoitamista varten. Yritykset, joilla ei ole riittäviä omia resursseja, käyttävät yleensä hallintoon, johtamiseen, yhteydenpitoon ja säännösten noudattamiseen liittyviä palveluja tarjoavia kolmansia osapuolia tai tekevät etuyhteydessä olevien yritysten kanssa asianmukaisia sopimuksia tällaisten palvelujen tarjoamisesta, jotta ne voivat muodostaa ja säilyttää oikeudellisen ja verotuksellisen läsnäolon. Yritys ei täytä tätä ehtoa, jos se ulkoistaa vain tietyt oheispalvelut, kuten pelkät kirjanpitopalvelut, mutta säilyttää itsellään tärkeimmät tehtävät. Vaikka tällaisia palveluntarjoajia voidaan säännellä muissa verotukseen liittymättömissä tarkoituksissa, niiden tällaisiin muihin tarkoituksiin liittyvät velvollisuudet eivät riitä aina hillitsemään riskiä siitä, että tällaiset palveluntarjoajat mahdollistavat veronkiertoon ja verovilppiin käytettävien yritysten perustamisen ja ylläpitämisen.

(5)

Jotta varmistetaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, suhteellisuusperiaatteen noudattaminen ja mahdollisten sääntöjen tehokkuus, olisi suotavaa rajata näiden sääntöjen soveltamisala yrityksiin, joiden osalta on olemassa riski siitä, ettei niillä ole vähimmäissubstanssia ja että niitä käytetään pääasiassa verotuksellisen edun saamiseksi. Siksi olisi tärkeää vahvistaa kolmesta kumulatiivisesta ohjeellisesta ehdosta muodostuva ”gateway”-peruste, jotta voidaan todeta, minkä yritysten osalta edellä mainittu riski on riittävän suuri, jotta niihin voidaan soveltaa perustellusti raportointivaatimuksia. Yritysten olisi itse suoritettava ”gateway”-testi itsearvioinnin muodossa. Ensimmäisen ehdon avulla olisi voitava tunnistaa sellaiset yritykset, jotka oletetusti harjoittavat maantieteellisesti liikkuvaa taloudellista toimintaa, koska on tavallisesti haastavampaa määritellä, missä tällaista toimintaa todellisuudessa harjoitetaan. Tällainen toiminta tuottaa tavallisesti merkittäviä passiivisia tulovirtoja. Näin ollen yritykset, joiden tulot koostuvat pääasiassa passiivisista tulovirroista, täyttäisivät tämän ehdon. Huomioon olisi myös otettava, että henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettua omaisuutta, kuten kiinteistöjä, huviveneitä, suihkukoneita, taidetta , tai pelkästään pääomaa, hallussaan pitävillä yhteisöillä ei välttämättä ole tuloja pitkään aikaan, mutta ne voivat silti saada merkittävää verohyötyä tällaisen omaisuuden omistamisen seurauksena. Koska jäsenvaltioiden täysin sisäiset tilanteet eivät vaaranna sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja ne olisi parasta käsitellä jäsenvaltioiden tasolla, toisen ehdon olisi keskityttävä rajatylittävää toimintaa harjoittaviin yrityksiin. Rajatylittävän toiminnan harjoittaminen olisi määritettävä ottamalla huomioon yhtäältä kotimaisen tai ulkomaisen yrityksen liiketoimien luonne ja toisaalta sen omistama omaisuus, koska yhteisöillä, jotka ainoastaan pitävät hallussaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettua omaisuutta, ei välttämättä ole liiketoimintaa pitkään aikaan. Näiden lisäksi kolmannen ehdon avulla olisi yksilöitävä sellaiset yritykset, joilla ei ole riittäviä omia resursseja keskeisten johtotehtävien hoitamista varten. Yritykset, joilla ei ole riittäviä omia resursseja, käyttävät yleensä hallintoon, johtamiseen, yhteydenpitoon ja säännösten noudattamiseen liittyviä palveluja tarjoavia kolmansia osapuolia tai tekevät etuyhteydessä olevien yritysten kanssa asianmukaisia sopimuksia tällaisten palvelujen tarjoamisesta, jotta ne voivat muodostaa ja säilyttää oikeudellisen ja verotuksellisen läsnäolon. Yritys ei täytä tätä ehtoa, jos se ulkoistaa vain tietyt oheispalvelut, kuten kirjanpitopalvelut, mutta säilyttää itsellään tärkeimmät tehtävät. Vaikka tällaisia palveluntarjoajia voidaan säännellä muissa verotukseen liittymättömissä tarkoituksissa, niiden tällaisiin muihin tarkoituksiin liittyvät velvollisuudet eivät riitä aina hillitsemään riskiä siitä, että tällaiset palveluntarjoajat mahdollistavat veronkiertoon ja verovilppiin käytettävien yritysten perustamisen ja ylläpitämisen.

(6)

Olisi oikeudenmukaista sulkea suunniteltujen sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle yritykset, joiden toiminnalta edellytetään riittävää avoimuutta ja joihin ei siten liity riskiä verotuksellisen substanssin puuttumisesta. Tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi suljettava myös yritykset, joiden siirtokelpoisia arvopapereita on hyväksytty kaupankäynnin kohteeksi tai listattu säännellyllä markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, sekä tietyt rahoitusalan yritykset, joita säännellään unionissa raskaasti joko suoraan tai välillisesti ja joihin sovelletaan avoimuutta ja valvontaa koskevia vaatimuksia. Puhtaita holdingyhtiöitä, jotka sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella kuin niiden toimintaa harjoittava tytäryhtiö ja niiden tosiasialliset omistajat ja edunsaajat, ei myöskään todennäköisesti käytetä verotuksellisen edun saamista varten. Tämä koskee myös holdingyhtiöiden tytäryhtiöitä, jotka sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella kuin niiden osakkeenomistaja tai koko konsernin emoyritys. Tämän perusteella myös ne olisi suljettava soveltamisalan ulkopuolelle. Myös yritysten, joilla on riittävä määrä kokoaikaisia ja yksinomaan kyseisessä yrityksessä työskenteleviä työntekijöitä yrityksen toiminnan harjoittamista varten, substanssin olisi katsottava olevan vähimmäistason mukainen. Kun ei voida kohtuudella odottaa, että ne täyttäisivät ”gateway”-perusteen, ne olisi suljettava oikeusvarmuuden vuoksi nimenomaisesti tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(6)

On oikeudenmukaista ja oikeasuhteista sulkea suunniteltujen sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle yritykset, joiden toiminnalta edellytetään riittävää avoimuutta ja verovalvontaa ja joihin ei siten liity riskiä verotuksellisen substanssin puuttumisesta. Tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi suljettava myös yritykset, joiden siirtokelpoisia arvopapereita on hyväksytty kaupankäynnin kohteeksi tai listattu säännellyllä markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, sekä tietyt rahoitusalan yritykset, joita säännellään unionissa raskaasti joko suoraan tai välillisesti ja joihin sovelletaan avoimuutta ja valvontaa koskevia vaatimuksia. Puhtaita holdingyhtiöitä, jotka sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella kuin niiden toimintaa harjoittava tytäryhtiö ja niiden tosiasialliset omistajat ja edunsaajat, ei myöskään todennäköisesti käytetä verotuksellisen edun saamista varten. Tämä koskee myös holdingyhtiöiden tytäryhtiöitä, jotka sijaitsevat samalla lainkäyttöalueella kuin niiden osakkeenomistaja tai koko konsernin emoyritys. Tämän perusteella myös ne olisi suljettava soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä soveltamisalan ulkopuolelle sulkeminen koskee nimenomaisesti yrityksiä, jotka ovat säänneltyjä tai joihin liittyvä riskisubstanssin puutteellisuudesta on vähäinen. Soveltamisalan ulkopuolelle sulkemista olisi pidettävä yhteisökohtaisena, eikä sitä pitäisi laajentaa koskemaan koko konsernia.

(8)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon helpottamiseksi yritysten, joiden osalta on olemassa riski substanssin puuttumisesta ja käyttämisestä pääasiassa verotuksellisen edun saamista varten, olisi ilmoitettava vuotuisessa veroilmoituksessaan, että niillä on verotukselliseksi kotipaikakseen ilmoittamassaan jäsenvaltiossa vähimmäistason mukaiset resurssit, kuten työntekijöitä ja toimitilat, ja mikäli näin on, toimitettava asiakirjanäyttö. Vaikka on yleisesti tunnustettua, että erilaiset toiminnot voivat edellyttää eritasoisia tai -tyyppisiä resursseja, niiden olisi kuitenkin oltava yhteisen vähimmäistason mukaisia kaikissa olosuhteissa. Tämän arvioinnin tarkoituksena olisi oltava ainoastaan yritysten verotuksellisen substanssin määrittäminen. Sen tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/849 (12) määriteltyjen ”trusti- ja yrityspalvelujen tarjoajien” asemaa rahanpesun, rahanpesun esirikosten tai terrorismin rahoituksen tunnistamisessa. Vähimmäistason mukaisten resurssien puuttumisen voidaan katsoa viittaavan puutteelliseen substanssiin, jos yrityksen osalta on jo olemassa riski verotuksellisen substanssin puuttumisesta. Jotta varmistetaan yhteensopivuus asianmukaisten kansainvälisten standardien kanssa, yhteisen vähimmäistason olisi perustuttava haitallisia verokäytäntöjä käsittelevän foorumin puitteissa kehitettyihin nykyisiin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, jotka koskevat merkittävää taloudellista toimintaa etuuksiin oikeuttavien verojärjestelmien tai puuttuvan yhteisöverotuksen yhteydessä (13). On tarpeen säätää veroilmoituksen yhteydessä toimitettavasta asiakirjanäytöstä, jotka tukevat yrityksen ilmoitusta siitä, että sillä on käytettävissään vähimmäistason mukaiset resurssit. Se on tarpeen myös, jotta viranomainen voi muodostaa kantansa yritystä koskevien tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella ja päättää, käynnistääkö se tarkastusmenettelyn.

(8)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon helpottamiseksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten, joiden osalta on olemassa riski substanssin puuttumisesta ja käyttämisestä pääasiassa verotuksellisen edun saamista varten, olisi ilmoitettava vuotuisessa veroilmoituksessaan, että niillä on verotukselliseksi kotipaikakseen ilmoittamassaan jäsenvaltiossa vähimmäistason mukaiset resurssit, kuten työntekijöitä ja toimitilat, ja mikäli näin on, toimitettava asiakirjanäyttö . Vaatimuksessa, joka koskee tiloja jäsenvaltiossa, olisi otettava huomioon lisääntynyt etätyö, jonka vuoksi lailliset yritykset supistavat tilojaan ja luopuvat yksinomaan yrityksen käytössä olevista toimitiloista . Vaikka on yleisesti tunnustettua, että erilaiset toiminnot voivat edellyttää eritasoisia tai -tyyppisiä resursseja, niiden olisi kuitenkin oltava yhteisen vähimmäistason mukaisia kaikissa olosuhteissa. Tämän arvioinnin tarkoituksena olisi oltava ainoastaan yritysten verotuksellisen substanssin määrittäminen. Sen tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/849 (12) määriteltyjen ”trusti- ja yrityspalvelujen tarjoajien” asemaa rahanpesun, rahanpesun esirikosten tai terrorismin rahoituksen tunnistamisessa. Vähimmäistason mukaisten resurssien puuttumisen voidaan katsoa viittaavan puutteelliseen substanssiin, jos yrityksen osalta on jo olemassa riski verotuksellisen substanssin puuttumisesta. Jotta varmistetaan yhteensopivuus asianmukaisten kansainvälisten standardien kanssa, yhteisen vähimmäistason olisi perustuttava haitallisia verokäytäntöjä käsittelevän foorumin puitteissa kehitettyihin nykyisiin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin, jotka koskevat merkittävää taloudellista toimintaa etuuksiin oikeuttavien verojärjestelmien tai puuttuvan yhteisöverotuksen yhteydessä (13). On tarpeen säätää veroilmoituksen yhteydessä toimitettavasta asiakirjanäytöstä, jotka tukevat yrityksen ilmoitusta siitä, että sillä on käytettävissään vähimmäistason mukaiset resurssit. Se on tarpeen myös, jotta viranomainen voi muodostaa kantansa yritystä koskevien tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella ja päättää, käynnistääkö se tarkastusmenettelyn.

(9)

Verotuksen oikeusvarmuuden takaamista varten on välttämätöntä säätää yritysten antamien ilmoitusten sisältöä koskevat yhteiset säännöt. Yritysten, jotka täyttävät ”gateway”-perusteen ja joihin sovelletaan siksi raportointivaatimuksia, verotuksellisen substanssin olisi oletettava olevan riittämätön, jos ne ilmoittavat myös, etteivät ne täytä yhtä tai useampaa vähimmäissubstanssin kumulatiivista osatekijää, tai jos ne eivät toimita vaadittua näyttöä. Yrityksillä, jotka ilmoittavat täyttävänsä kaikki vähimmäissubstanssin osatekijät ja toimittavat vaadittavan asiakirjanäytön, olisi sen sijaan katsottava olevan verotuksellinen vähimmäissubstanssi, ja niille ei pitäisi aiheutua lisävelvollisuuksia tai seuraamuksia tämän direktiivin nojalla. Tämä ei saisi kuitenkaan vaikuttaa mahdollisesti sovellettavaan muuhun lainsäädäntöön tai viranomaisten oikeuteen tehdä tarkastus, myös asiakirjatodisteiden perusteella, ja päätyä mahdollisesti eri tulokseen .

(9)

Verotuksen oikeusvarmuuden takaamista ja vakautta varten on välttämätöntä säätää yritysten antamien ilmoitusten sisältöä koskevat yhteiset säännöt. Yritysten, jotka täyttävät ”gateway”-perusteen ja joihin sovelletaan siksi raportointivaatimuksia, verotuksellisen substanssin olisi oletettava olevan riittämätön, jos ne ilmoittavat myös, etteivät ne täytä yhtä tai useampaa vähimmäissubstanssin kumulatiivista osatekijää, tai jos ne eivät toimita vaadittua näyttöä. Yrityksillä, jotka ilmoittavat täyttävänsä kaikki vähimmäissubstanssin osatekijät ja toimittavat vaadittavan asiakirjanäytön, olisi sen sijaan katsottava olevan verotuksellinen vähimmäissubstanssi, ja niille ei pitäisi aiheutua lisävelvollisuuksia tai seuraamuksia tämän direktiivin nojalla. Tämä ei saisi kuitenkaan vaikuttaa mahdollisesti sovellettavaan muuhun lainsäädäntöön tai viranomaisten oikeuteen tehdä tarkastus, myös asiakirjatodisteiden perusteella . Sen mahdollistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat tehokkaasti osoittaa verohallintonsa voimavarat, jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää ajanjakso, jonka aikana yrityksellä oletetaan olevan vähimmäissubstanssi edellyttäen, että yritystä koskevat tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet säilyvät muuttumattomina tänä aikana.

(10)

On yleisesti tunnustettu, että tosiseikat ja olosuhteet määrittävät viime kädessä sen , harjoittaako yritys todella verotuksellista taloudellista toimintaa vai käytetäänkö sitä pääasiassa veronkiertoon tai verovilppiin. Tämä olisi arvioitava tapauskohtaisesti kunkin yrityksen osalta. Näin ollen yrityksillä, joiden osalta oletetaan, ettei niillä ole verotuksellista vähimmäissubstanssia, olisi oltava oikeus osoittaa toisin, mukaan lukien oikeus osoittaa, ettei niiden avulla pyritä pääasiassa saavuttamaan verotukseen liittyviä tavoitteita, ja oikeus kumota tällainen olettama. Kun yritykset ovat täyttäneet tämän direktiivin mukaiset raportointivelvollisuutensa, niiden olisi toimitettava lisätietoja sen jäsenvaltion viranomaiselle, jossa niillä on verotuksellinen kotipaikka. Vaikka yritykset voivat toimittaa mitä tahansa asianmukaisina pitämiään lisätietoja, on kuitenkin tärkeää vahvistaa yhteiset vaatimukset siitä, millainen näyttö voidaan katsoa asianmukaiseksi lisänäytöksi, jota olisi siten edellytettävä kaikissa tapauksissa. Jos jäsenvaltio katsoo tällaisen lisänäytön perusteella, että yritys on kumonnut tyydyttävällä tavalla olettaman puutteellisesta substanssistaan, jäsenvaltion olisi voitava tehdä päätös sen vahvistamiseksi, että yrityksen verotuksellinen substanssi on tässä direktiivissä tarkoitetun vähimmäistason mukainen. Tällainen päätös voi säilyä voimassa niin kauan kuin yritystä koskevat tosiseikat ja oikeudelliset olosuhteet säilyvät muuttumattomina, kuitenkin enintään kuusi vuotta päätöksen tekemisestä. Tämä auttaa rajoittamaan sellaisia tapauksia varten osoitettavien resurssien määrää, joissa on osoitettu, ettei yritys ole tässä direktiivissä tarkoitettu kuoriyhtiö.

(10)

Sen arviointi , harjoittaako yritys todella verotuksellista taloudellista toimintaa vai käytetäänkö sitä pääasiassa veronkiertoon tai verovilppiin , riippuu viime kädessä tosiseikoista ja olosuhteista . Tämä olisi arvioitava tapauskohtaisesti kunkin yrityksen osalta. Näin ollen yrityksillä, joiden osalta oletetaan, ettei niillä ole verotuksellista vähimmäissubstanssia, olisi oltava oikeus osoittaa toisin, mukaan lukien oikeus osoittaa, ettei niiden avulla pyritä pääasiassa saavuttamaan verotukseen liittyviä tavoitteita, ja oikeus kumota tällainen olettama. Kun yritykset ovat täyttäneet tämän direktiivin mukaiset raportointivelvollisuutensa, niiden olisi toimitettava tarvittavat tiedot sen jäsenvaltion viranomaiselle, jossa niillä on verotuksellinen kotipaikka. Vaikka yritykset voivat toimittaa mitä tahansa asianmukaisina pitämiään lisätietoja, on kuitenkin tärkeää vahvistaa yhteiset vaatimukset siitä, millainen näyttö voidaan katsoa asianmukaiseksi lisänäytöksi, jota olisi siten edellytettävä kaikissa tapauksissa. Jos jäsenvaltio katsoo tällaisen lisänäytön perusteella, että yritys on kumonnut tyydyttävällä tavalla olettaman puutteellisesta substanssistaan, jäsenvaltion olisi voitava tehdä päätös sen vahvistamiseksi, että yrityksen verotuksellinen substanssi on tässä direktiivissä tarkoitetun vähimmäistason mukainen. Tällainen päätös voi säilyä voimassa niin kauan kuin yritystä koskevat tosiseikat ja oikeudelliset olosuhteet säilyvät muuttumattomina, kuitenkin enintään viisi vuotta päätöksen tekemisestä. Tämä auttaa rajoittamaan sellaisia tapauksia varten osoitettavien resurssien määrää, joissa on osoitettu, ettei yritys ole tässä direktiivissä tarkoitettu kuoriyhtiö.

(11)

Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin tarkoituksena on estää veronkierto ja verovilppi , joita toteutetaan todennäköisesti sellaisten yritysten välityksellä, joilla ei ole vähimmäissubstanssia, ja jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja tehostaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, on erittäin tärkeää tarjota mahdollisuus saada vapautus niille yrityksille, jotka täyttävät ”gateway”-perusteen mutta joiden väliasemalla ei ole todellista hyödyllistä vaikutusta yrityksen konsernin tai tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien yleiseen verotusasemaan. Tällaisilla yrityksillä olisi oltava siksi oikeus pyytää verotukselliseksi kotipaikakseen ilmoittaman jäsenvaltion viranomaista tekemään päätös, jolla ne vapautetaan suoraan ja kokonaan ehdotettujen sääntöjen noudattamisesta. Tällaisen vapautuksen olisi myös oltava ajallisesti rajoitettu, jotta viranomainen voi vahvistaa säännöllisesti, että vapautusta koskevan päätöksen oikeuttaneet tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet ovat edelleen voimassa. Samaan aikaan mahdollisuus pidentää tällaisen päätöksen voimassaoloa auttaa rajoittamaan resurssien osoittamista tapauksiin, jotka olisi vapautettava tämän direktiivin soveltamisalasta.

(11)

Kun otetaan huomioon, että tämän direktiivin tarkoituksena on estää veronkierto ja verovilppi sellaisten yritysten välityksellä, joilla ei ole vähimmäissubstanssia, ja jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja tehostaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, on erittäin tärkeää tarjota mahdollisuus saada vapautus niille yrityksille, jotka täyttävät ”gateway”-perusteen mutta joiden väliasemalla ei ole todellista hyödyllistä vaikutusta yrityksen konsernin tai tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien yleiseen verotusasemaan. Tällaisilla yrityksillä olisi oltava siksi oikeus pyytää verotukselliseksi kotipaikakseen ilmoittaman jäsenvaltion viranomaista tekemään päätös, jolla ne vapautetaan suoraan ja kokonaan ehdotettujen sääntöjen noudattamisesta ilman, että edellytetään, että yritys suorittaa substanssitestin, jos se voi osoittaa, että kyseinen yhteisö ei saa veroetua . Tällaisen vapautuksen olisi myös oltava ajallisesti rajoitettu, jotta viranomainen voi vahvistaa säännöllisesti, että vapautusta koskevan päätöksen oikeuttaneet tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet ovat edelleen voimassa. Samaan aikaan mahdollisuus pidentää tällaisen päätöksen voimassaoloa auttaa rajoittamaan resurssien osoittamista tapauksiin, jotka olisi vapautettava tämän direktiivin soveltamisalasta.

(13)

Jotta varmistetaan ehdotetun kehyksen tehokkuus, on tarpeen vahvistaa asianmukaiset veroseuraamukset yrityksille, joilla ei ole verotuksellista vähimmäissubstanssia. Yritykset, jotka ovat täyttäneet ”gateway”-perusteen ja joilla ei oleteta olevan verotuksellista substanssia ja jotka eivät ole myöskään toimittaneet toisin osoittavaa näyttöä tai näyttöä siitä, ettei niiden tavoitteena ole saada verotuksellista etua, eivät saisi hyötyä tulojen tai pääoman kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevista sopimuksista ja yleissopimuksista, joissa yrityksen verotukselliseksi kotipaikakseen ilmoittama jäsenvaltio on osapuolena, tai mistään muista sopimuksista, mukaan lukien investointien edistämistä ja suojelua koskevien kansainvälisten sopimusten säännökset, joilla on vastaava tarkoitus tai vaikutus. Tällaiset yritykset eivät saisi hyötyä neuvoston direktiivistä 2011/96/EU (14) tai neuvoston direktiivistä 2003/49/EY (15). Tämän vuoksi näillä yrityksillä ei pitäisi olla oikeutta saada todistusta verotuksellisesta kotipaikasta siltä osin kuin se auttaa niitä näiden hyötyjen saamisessa. Yrityksen verotukselliseksi kotipaikakseen ilmoittaman jäsenvaltion olisi näin ollen kieltäydyttävä myöntämästä todistusta verotuksellisesta kotipaikasta . Vaihtoehtoisesti kyseisen jäsenvaltion olisi voitava myöntää tällainen todistus, jossa kuitenkin mainitaan siihen liitettävän varoituksen avulla, ettei yritys saisi käyttää todistusta edellä mainittujen verotuksellisten hyötyjen saamiseksi . Verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen myöntämättä jättäminen tai vaihtoehtoisesti verotuksellista kotipaikkaa koskevan erityistodistuksen myöntäminen ei saisi syrjäyttää yrityksen jäsenvaltion kansallisia verotuksellista kotipaikkaa koskevia sääntöjä ja niihin liittyviä asiaankuuluvia velvollisuuksia. Sen tarkoituksena olisi pikemminkin ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja kolmansille maille, ettei kyseisen yrityksen liiketoimien osalta pitäisi myöntää huojennuksia tai hyvityksiä yrityksen jäsenvaltion kanssa tehdyn sopimuksen tai tarvittaessa unionin direktiivin nojalla.

(13)

Jotta varmistetaan ehdotetun kehyksen tehokkuus, on tarpeen vahvistaa asianmukaiset veroseuraamukset yrityksille, joilla ei ole verotuksellista vähimmäissubstanssia. Yritykset, jotka ovat täyttäneet ”gateway”-perusteen ja joilla ei oleteta olevan verotuksellista substanssia ja jotka eivät ole myöskään toimittaneet toisin osoittavaa näyttöä tai näyttöä siitä, ettei niiden tavoitteena ole saada verotuksellista etua, eivät saisi hyötyä tulojen tai pääoman kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevista sopimuksista ja yleissopimuksista, joissa yrityksen verotukselliseksi kotipaikakseen ilmoittama jäsenvaltio on osapuolena, tai mistään muista sopimuksista, mukaan lukien investointien edistämistä ja suojelua koskevien kansainvälisten sopimusten säännökset, joilla on vastaava tarkoitus tai vaikutus. Tällaiset yritykset eivät saisi hyötyä neuvoston direktiivistä 2011/96/EU (14) tai neuvoston direktiivistä 2003/49/EY (15). Tämän vuoksi näillä yrityksillä ei pitäisi olla oikeutta saada todistusta verotuksellisesta kotipaikasta siltä osin kuin se auttaa niitä näiden hyötyjen saamisessa. Yrityksen verotukselliseksi kotipaikakseen ilmoittaman jäsenvaltion olisi näin ollen kieltäydyttävä myöntämästä todistusta verotuksellisesta kotipaikasta ja esitettävä asiaa koskevan päätöksensä perusteet . Verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen myöntämättä jättäminen ei saisi syrjäyttää yrityksen jäsenvaltion kansallisia verotuksellista kotipaikkaa koskevia sääntöjä ja niihin liittyviä asiaankuuluvia velvollisuuksia. Sen tarkoituksena olisi pikemminkin ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja kolmansille maille, ettei kyseisen yrityksen liiketoimien osalta pitäisi myöntää huojennuksia tai hyvityksiä yrityksen jäsenvaltion kanssa tehdyn sopimuksen tai tarvittaessa unionin direktiivin nojalla.

(13 a)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että veroseuraukset eritellään johdonmukaisesti suhteessa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisillä olemassa oleviin kahdenvälisiin verosopimuksiin.

(15)

Direktiiviä 2011/16/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(15)

Kun otetaan huomioon, että hallinnollista yhteistyötä koskevassa direktiivissä 2011/16/EU vahvistettiin jäsenvaltioiden yhteistyötä varten säännöt ja menettelyt jäsenvaltioiden verohallintojen välistä tietojenvaihtoa ja erityisesti verotustarkoituksissa tehtävää automaattista tietojenvaihtoa varten, tätä direktiiviä olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti , jotta jäsenvaltiot voivat automaattisesti vaihtaa tämän direktiivin mukaisesti saamiaan tietoja .

(16)

Tehokkuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi vahvistettava seuraamukset, jotka määrätään tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattavien kansallisten sääntöjen rikkomisesta. Tällaisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jotta taataan verotuksen oikeusvarmuus ja koordinoinnin vähimmäistaso kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen vahvistaa sakkorangaistuksen vähimmäistaso, minkä yhteydessä otetaan myös huomioon kunkin yrityksen tilanne. Kaavaillut säännöt perustuvat siihen, että yritykset arvioivat itse, täyttävätkö ne ”gateway”-perusteen. Jotta säännökset toimisivat tehokkaasti ja kannustaisivat niiden asianmukaiseen noudattamiseen koko unionissa, ja kun otetaan huomioon, että yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa kuoriyhtiötä voidaan käyttää jonkin toisen jäsenvaltion veropohjan heikentämiseen, on tärkeää, että kaikilla jäsenvaltioilla on oikeus pyytää toista jäsenvaltiota tekemään verotarkastuksia yrityksistä, joiden osalta on olemassa riski siitä, ettei niillä ole tässä direktiivissä määriteltyä vähimmäissubstanssia. Tehokkuuden parantamiseksi on lisäksi oleellista, että pyynnön kohteena olevalla jäsenvaltiolla on velvollisuus suorittaa tällainen tarkastus ja jakaa tiedot sen tuloksesta, myös silloin, kun yrityksen ei katsota olevan tarkastuksen perusteella kuoriyhtiö.

(16)

Tehokkuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi vahvistettava seuraamukset, jotka määrätään tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattavien kansallisten sääntöjen rikkomisesta. Tällaisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jotta taataan verotuksen oikeusvarmuus ja koordinoinnin vähimmäistaso kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen vahvistaa sakkorangaistuksen vähimmäistaso, minkä yhteydessä otetaan myös huomioon kunkin yrityksen tilanne. Kaavaillut säännöt perustuvat siihen, että yritykset arvioivat itse, täyttävätkö ne ”gateway”-perusteen. Jotta säännökset toimisivat tehokkaasti ja kannustaisivat niiden asianmukaiseen noudattamiseen koko unionissa, ja kun otetaan huomioon, että yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa kuoriyhtiötä voidaan käyttää jonkin toisen jäsenvaltion veropohjan heikentämiseen, on tärkeää, että kaikilla jäsenvaltioilla on oikeus pyytää toista jäsenvaltiota tekemään yhteisiä verotarkastuksia yrityksistä, joiden osalta on olemassa riski siitä, ettei niillä ole tässä direktiivissä määriteltyä vähimmäissubstanssia. Yhteiset tarkastukset mahdollistavat asiantuntemuksen kokoamisen yhteen, millä varmistetaan tosiseikkojen täydellinen määrittäminen ja edistetään tarkastustulosten hyväksymistä. Neuvoston direktiivillä (EU) 2021/514  (16) luotiin yhdenmukaiset puitteet yhteisille tarkastuksille, minkä vuoksi niitä olisi käytettävä asianmukaisissa tapauksissa.

(18)

Komission olisi valmisteltava jäsenvaltioiden toimittamien ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella arviointi uusien sääntöjen tehokkuuden arvioimiseksi. Komission kertomus olisi julkaistava.

(18)

Komission olisi valmisteltava jäsenvaltioiden toimittamien ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella arviointi uusien sääntöjen tehokkuuden arvioimiseksi sekä niiden vaikutuksen arvioimiseksi jäsenvaltioiden verotuloihin ja verohallintojen valmiuksiin . Komission kertomus olisi julkaistava ja siihen olisi tarvittaessa liitettävä uudelleentarkastelu tämän direktiivin tehokkuuden lisäämiseksi sekä lainsäädäntöehdotus tämän direktiivin muuttamiseksi .

(5)

”tosiasiallisella omistajalla tai edunsaajalla” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ( EU ) 2015/849 3  artiklan 6 alakohdassa määriteltyä tosiasiallista omistajaa tai edunsaajaa;

(5)

”tosiasiallisella omistajalla tai edunsaajalla” [lisätään viite – ehdotus asetukseksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, COM ( 2021)0420] 2  artiklan 22 kohdassa määriteltyä tosiasiallista omistajaa tai edunsaajaa;

6 a)

a)

yli 75 prosenttia yrityksen edeltävän kahden verovuoden aikana saamista tuloista on huomioon otettavia tuloja;

a)

yli 65 prosenttia yrityksen edeltävän kahden verovuoden aikana saamista tuloista on huomioon otettavia tuloja;

i)

yli 60 prosenttia yrityksen 4 artiklan e ja f kohdan soveltamisalaan kuuluvan omaisuuden kirjanpitoarvosta sijaitsi edeltävän kahden verovuoden aikana yrityksen jäsenvaltion ulkopuolella;

i)

yli 55 prosenttia yrityksen 4 artiklan e ja f kohdan soveltamisalaan kuuluvan omaisuuden kirjanpitoarvosta sijaitsi edeltävän kahden verovuoden aikana yrityksen jäsenvaltion ulkopuolella;

ii)

vähintään 60 prosenttia yrityksen huomioon otettavista tuloista ansaitaan tai maksetaan rajatylittävien liiketoimien kautta;

ii)

yli 55 prosenttia yrityksen huomioon otettavista tuloista ansaitaan tai maksetaan rajatylittävien liiketoimien kautta;

c)

yritys on ulkoistanut edeltävänä kahtena verovuonna päivittäisen toimintansa hallinnoinnin ja merkittäviä toimintoja koskevan päätöksenteon.

c)

yritys on ulkoistanut edeltävänä kahtena verovuonna päivittäisen toimintansa hallinnoinnin ja merkittäviä toimintoja koskevan päätöksenteon kolmannelle osapuolelle .

e)

yritykset, joilla on vähintään viisi kokoaikaista työntekijää tai henkilöstön jäsentä, jotka harjoittavat yksinomaan huomioon otettavia tuloja tuottavaa toimintaa.

a)

yrityksellä on jäsenvaltiossa omat toimitilat tai yksinomaan yrityksen käytössä olevat toimitilat;

a)

yrityksellä on jäsenvaltiossa omat toimitilat tai yksinomaan yrityksen käytössä olevat toimitilat tai samaan ryhmään kuuluvien yhteisöjen kanssa jaetut toimitilat ;

b)

yrityksellä on unionissa vähintään yksi oma pankkitili, joka on aktiivinen ;

b)

yrityksellä on unionissa vähintään yksi oma aktiivinen pankkitili tai sähköisen rahan tili , jolle kyseiset tulot vastaanotetaan ;

2)

on pätevä ja valtuutettu tekemään yrityksen huomioon otettavia tuloja tuottavaa toimintaa tai yrityksen omaisuutta koskevia päätöksiä;

2)

on valtuutettu tekemään yrityksen huomioon otettavia tuloja tuottavaa toimintaa tai yrityksen omaisuutta koskevia päätöksiä;

3)

4)

ii)

valtaosa yrityksen kokoaikaisista työntekijöistä asuu verotuksellisesti yrityksen jäsenvaltiossa tai niin lähellä kyseistä jäsenvaltiota, että se mahdollistaa heidän tehtäviensä asianmukaisen hoitamisen, ja tällaisilla työntekijöillä on pätevyys yrityksen huomioon otettavia tuloja tuottavan toiminnan harjoittamista varten.

ii)

valtaosalla yrityksen kokoaikaisista työntekijöistä on asetuksessa (EY) N:o 593/2008 tarkoitettu asuinpaikka yrityksen jäsenvaltiossa tai niin lähellä kyseistä jäsenvaltiota, että se mahdollistaa heidän tehtäviensä asianmukaisen hoitamisen, ja tällaisilla työntekijöillä on pätevyys yrityksen huomioon otettavia tuloja tuottavan toiminnan harjoittamista varten.

g a)

katsaus yrityksen ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten rakenteeseen ja muut merkittävät ulkoistusjärjestelyt, myös perusteet rakenteelle, kuvattuina vakiomuodossa;

g b)

yhteenvetoraportti tämän kohdan mukaisesti toimitetusta asiakirjanäytöstä sisältäen erityisesti seuraavaa:

a)

asiakirja, jonka avulla voidaan varmistaa yrityksen perustamisen taustalla olevat kaupalliset syyt;

a)

asiakirja, jonka avulla voidaan varmistaa yrityksen perustamisen taustalla olevat liiketoiminnalliset syyt siinä jäsenvaltiossa, jossa toimintaa harjoitetaan ;

b)

tiedot työntekijäkunnan profiilista, mukaan lukien työntekijöiden työkokemus, päätöksentekovaltuudet koko organisaatiossa, rooli ja asema organisaatiokaaviossa, työsopimuksen tyyppi, pätevyys ja työsuhteen kesto;

b)

tiedot kokoaikaisen, osa-aikaisen ja freelance-työntekijäkunnan profiilista, erityisesti työntekijöiden työkokemus, päätöksentekovaltuudet koko organisaatiossa, rooli ja asema organisaatiokaaviossa, työsopimuksen tyyppi, pätevyys ja työsuhteen kesto , korkean tietosuojan ja yksityisyyden suojaaminen ;

a)

se hylkää pyynnön verotuksellista kotipaikkaa koskevasta todistuksesta, jota on tarkoitus käyttää kyseisen jäsenvaltion lainkäyttöalueen ulkopuolella;

b)

se myöntää verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen, jonka mukaan yritys ei ole oikeutettu etuuksiin, jotka perustuvat voimassa olevien tulojen tai pääoman kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeviin sopimuksiin tai yleissopimuksiin eikä kansainvälisiin sopimuksiin, joilla on sama tarkoitus ja vaikutus, tai direktiivin 2011/96/EU 4, 5 ja 6 artiklaan tai direktiivin 2003/49/EY 1 artiklaan.

b)

direktiivin [julkaisutoimisto] 6 artiklan nojalla raportointivelvollisen yrityksen arvonlisäverotunniste;

b)

jos yrityksen verotunnistenumeroa ei ole, direktiivin [julkaisutoimisto] 6 artiklan nojalla raportointivelvollisen yrityksen arvonlisäverotunniste;

g)

yhteenveto yrityksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamasta näytöstä.

g)

yhteenveto yrityksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamasta ilmoituksesta ja tarvittaessa näytöstä.

f)

niiden yritysten osalta tehtyjen tarkastusten määrä, jotka täyttävät 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetut ehdot;

f)

niiden yritysten osalta tehtyjen tarkastusten määrä, jotka täyttävät 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetut ehdot , eroteltuna yhteisiin tarkastuksiin ja säännöllisiin tarkastuksiin ;