EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 31.3.2022

COM(2022) 134 final

2022/0089(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

viinejä, tislattuja alkoholijuomia ja maataloustuotteita koskevista Euroopan unionin maantieteellisistä merkinnöistä, maataloustuotteiden laatujärjestelmistä, asetusten (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2017/1001 ja (EU) 2019/787 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 kumoamisesta

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Maantieteellisillä merkinnöillä (GI) yksilöidään tuotteita, joiden laatu, ominaispiirteet tai maine johtuvat niiden maantieteelliseen alkuperäpaikkaan liittyvistä luonnollisista ja inhimillisistä tekijöistä. Maantieteelliset merkinnät ovat teollis- ja tekijänoikeuksia, joiden tarkoituksena on edistää reilua kilpailua tuottajien välillä estämällä nimen vilpillinen käyttö sekä petolliset ja vilpilliset käytänteet. Maantieteelliset merkinnät takaavat aitouden kuluttajille ja erottavat tuotteen markkinoilla ja varmistavat siten korkean hintatason myynnissä ja viennissä. Maantieteelliset merkinnät on tunnustettu kansainvälisesti vuodesta 1883 1 alkaen. Unioni ryhtyi suojaamaan niitä asteittain, alkaen 1970-luvulta (viini) aina vuoteen 1992 (maataloustuotteet ja elintarvikkeet) saakka. Rekisterit 2 saatiin valmiiksi vuonna 2020. EU:n maantieteellisten merkintöjen rekisteri sisältää nykyisin lähes 3 500 viinien, tislattujen alkoholijuomien, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimeä.

Unionin maantieteellisten merkintöjen järjestelmä on moitteeton, mutta politiikan arviointi ja vaikutustenarviointi ovat osoittaneet, että parantamisen varaakin on. Erityisesti olisi kehitettävä maantieteellisten merkintöjen järjestelmää, joka on keskeisessä asemassa korkealaatuisten elintarvikkeiden tarjonnassa ja kulttuuri-, gastronomisen ja paikallisen perinnön suojelemisessa kaikkialla unionissa. Keskiössä ovat seuraavat kysymykset:

•Miten voidaan parhaiten toteuttaa tuottajien perusoikeus siihen, että heidän maantieteellisten merkintöjensä teollis- ja tekijänoikeudet suojataan? Tuottajilla, joilla on hallussaan aineetonta omaisuutta oleva maantieteellinen merkintä, on oikeus saada merkintä suojatuksi, ja unioni pyrkii tähän mahdollisimman tehokkaasti ja tuloksellisesti, myös nykyään, kun internetin käyttö on lisääntynyt.

•Miten estetään toimijoita, joilla ei ole aitoon tuotteeseen oikeuksia eikä yhteyksiä, käyttämästä tuotenimeä vilpillisessä mielessä? Noudattamisen valvonta, erityisesti internetissä, ja vaatimusten noudattamisen tarkastaminen vaativat nekin tarkastelua.

•Miten edistetään maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden kestävää tuotantoa? Maantieteelliset merkinnät ovat erottamattomasti yhteydessä paikallisen alueen luontoon liittyviin tekijöihin ja paikallisten tuottajien taitotietoon, eikä tätä välinettä ole hyödynnetty riittävällä tavalla kestävän tuotannon näkökulmasta.

•Miten kuluttajat voivat paremmin saada tietoa aidoista tuotteista, jottei epäsymmetrisestä tiedosta aiheutuisi ongelmaa? Kuluttajat tunnistavat asiaan liittyvät unionin tunnukset hyvin huonosti, mikä viittaa siihen, että viestinnässä on ollut puutteita.

•Miten varmistetaan tuottajille kohtuullinen voitto heidän tuottamastaan tuotteesta, jonka ominaispiirteet ovat kytköksissä tuotantotapaan? Miten tuottajat voivat parantaa asemaansa elintarvikeketjussa?

Aitojen perinteisten tuotteiden (APT) järjestelmä on ollut toiminnassa 30 vuotta, mutta se ei ole tuottanut odotettuja etuja tuottajille ja kuluttajille. Jotta perinteiset maataloustuotteet erottuisivat ja niitä voitaisiin edistää paremmin unionissa, APT-järjestelmää olisi yksinkertaistettava ja selkiytettävä.

Ehdotuksella edistetään yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tavoitteita. Erityisesti edistetään sitä, miten maatalous reagoi unionissa yhteiskunnan vaatimuksiin maataloustuotannon taloudellisuudesta, yhteiskunnallisuudesta ja ekologisesta kestävyydestä. Ehdotuksella vahvistetaan nykyistä maantieteellisten merkintöjen järjestelmää teollis- ja tekijänoikeuksina. Sillä lisätään maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen tuotteiden taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä tuloksia, annetaan tuottajille enemmän valtuuksia ja vastuuta, suitsitaan uusia rikkomusmuotoja (internet), tehostetaan noudattamisen valvontaa ja tuotteiden aitouden varmistavia tarkastuksia, korjataan lainsäädännön puutteita ja tehostetaan rekisteröintimenettelyjä. Maantieteellisten merkintöjen lisäksi ehdotuksessa käsitellään aitoja perinteisiä tuotteita koskevia sääntöjä. Erityisesti halutaan selkiyttää aitojen perinteisten tuotteiden määritelmää. Ehdotuksessa ei toisaalta muuteta vapaaehtoisia laatuilmaisuja koskevia sääntöjä. Kyseiset säännöt otettiin käyttöön vasta vuonna 2012, ja jäsenvaltioiden on ensin tutkittava perusteellisesti niiden tuomia mahdollisuuksia. Ehdotuksessa ei myöskään käsitellä sellaisten tuotteiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka eivät ole maataloustuotteita. Niitä varten komissio aikoo ehdottaa erillistä säädöstä.

Maantieteellisten merkintöjen tarkistuksen yleisenä tavoitteena on helpottaa maantieteellisten merkintöjen käyttöönottoa kaikkialla unionissa teollis- ja tekijänoikeuksien välineinä, jotka ovat kaikkien sellaisten viljelijöiden ja tuottajien käytettävissä, joiden tuotteet ominaisuuksiensa tai maineensa ansiosta yhdistyvät tuotantopaikkaansa. Maantieteellisten merkintöjen järjestelmien perusrakenteeseen ei ehdoteta muutoksia. Näin ollen säilytetään jäsenvaltioiden rooli maantieteellisiin merkintöihin ja aitoihin perinteisiin tuotteisiin liittyvässä hakemusmenettelyssä, korkea teollis- ja tekijänoikeuksien suojan taso, viiniin ja tislattuihin alkoholijuomiin liittyvien maantieteellisten merkintöjen erityispiirteet sekä kansallinen täytäntöönpano niin virallista valvontaa koskevan asetuksen kuin teollis- ja tekijänoikeuksien välineiden puitteissa.

Laadukkaiden maataloustuotteiden tuotanto on Euroopan maatalouden vahvuus, mutta maantieteellisiä merkintöjä on rekisteröity vaihteleva määrä eri puolilla unionia. Tässä kuvastuvat erilaiset lähtökohdat ja kokemukset jäsenvaltioiden gastronomisen ja kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Maantieteellisten merkintöjen tarkistuksessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kannustettaisiin lisäämään merkintöjen käyttöä sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa maantieteellisiä merkintöjä ei hyödynnetä riittävästi. Maantieteelliset merkinnät palkitsevat tuottajia heidän pyrkimyksistään tuottaa monipuolisesti laatutuotteita, mikä puolestaan voi hyödyttää maaseudun taloutta. Tämä pitää erityisesti paikkansa epäsuotuisilla alueilla, vuoristoalueilla ja syrjäisillä alueilla, joilla maatalouden osuus taloudesta on suuri, tuotantokustannukset korkeat ja haittoja paljon. Tavoitteena on myös lisätä maantieteellisten merkintöjen käyttöä jäsenvaltioissa, joissa maantieteellisiä merkintöjä on rekisteröity vähän, jotta määrä nousisi niissä unionin keskiarvoon.

Ehdotuksella pyritään näin ollen seuraaviin yleisiin tavoitteisiin:

1. varmistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien tehokas suoja unionissa, mukaan lukien tehokkaat rekisteröintimenettelyt, jotta tuottajat saisivat oikeudenmukaisen palkkion ponnisteluistaan

2. lisätään maantieteellisten merkintöjen käyttöä kaikkialla unionissa maaseudun talouden hyödyksi.

Näitä kahta yleistavoitetta täsmennetään seuraavilla kuudella erityistavoitteella:

1. parannetaan maantieteellisiä merkintöjä koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa, jotta voidaan paremmin suojella teollis- ja tekijänoikeuksia sekä maantieteellisiä merkintöjä internetissä, myös vilpillisiä rekisteröintejä, petollisia ja vilpillisiä käytänteitä sekä verkkotunnusjärjestelmässä tapahtuvaa käyttöä vastaan, ja torjua väärennöksiä

2. virtaviivaistetaan ja selkiytetään oikeudellista kehystä, jotta voidaan yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa menettelyjä, jotka koskevat uusien nimien rekisteröintihakemuksia ja tuote-eritelmien muutoshakemuksia

3. edistetään unionin elintarvikejärjestelmän kestävyyden parantamista sisällyttämällä järjestelmään erityisiä kestävyyskriteerejä

4. lisätään tuottajien ja tuottajaryhmien mahdollisuuksia hallinnoida maantieteellisistä merkinnöistä muodostuvaa omaisuuttaan ja kannustetaan kehittämään elintarvikeketjun rakenteita ja kumppanuuksia

5. parannetaan oikeaa käsitystä markkinoista ja kuluttajien tietoisuutta maantieteellisiä merkintöjä koskevasta politiikasta ja unionin tunnuksista, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä

6. suojataan elintarvikkeiden perinteisiä nimiä, jotta perinteisiä tuotteita ja tuotantomenetelmiä voidaan paremmin hyödyntää ja suojella.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Unionin lainsäädännössä on säädetty alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojasta viinin osalta 1970-luvun alusta, tislattujen alkoholijuomien osalta vuodesta 1989 sekä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden osalta vuodesta 1992. Taitotiedostaan tunnetut tuottajat voivat rekisteröidä tietyllä maantieteellisellä alueella tuote-eritelmän mukaisesti tuottamiensa tuotteiden nimet, joilla on arvoa. Ehdotus on yhdenmukainen maantieteellisiä merkintöjä koskevien voimassa olevien säännösten kanssa. Sen tavoitteena on parantaa nykyisiä säännöksiä ja säätää yksinkertaistetuista ja virtaviivaistetuista säännöistä samalla kun vahvistetaan tiettyjä maantieteellisten merkintöjen suojan osatekijöitä, erityisesti lisäämällä tuottajaryhmien vaikutusmahdollisuuksia ja parantamalla suojan tasoa internetissä. Sillä kannustetaan maantieteellisten merkintöjen tuottajaryhmiä sisällyttämään tuote-eritelmiin vapaaehtoisesti vaatimuksia paremmista taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä kestävyystuloksista. Komissiolle annetaan rekisteröintien laadun ja hakemusten käsittelyn parantamiseksi valtuudet käyttää viraston teknistä apua hakemusten tutkimiseen mutta sillä säilytetään maantieteellisten merkintöjen rekisteröinti ja yleinen vastuu maantieteellisiä merkintöjä koskevasta politiikasta.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Ehdotus on yhdenmukainen YMP:n yleisen oikeudellisen kehyksen kanssa. Sillä täydennetään muita toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan unionin maataloustuotannon, viinintuotannon ja tislattujen alkoholijuomien tuotannon laatu ja monipuolisuus, palkitsemaan tuottajia oikeudenmukaisesti heidän työstään, suojelemaan omaisuuteen liittyviä tuottajien perusoikeuksia ja tiedottamaan kansalaisille ja kuluttajille edellä mainittujen alojen tuotteiden tunnistettavista ominaispiirteistä, erityisesti niiden maantieteelliseen alkuperään liittyvistä ominaispiirteistä.

Komissio sitoutui Pellolta pöytään -strategiassa 3 tukemaan siirtymistä kestävään elintarvikejärjestelmään maantieteellisten merkintöjen lainsäädäntökehyksen lujittamiseksi ja tarvittaessa erityisten kestävyyskriteerien sisällyttämiseksi siihen. Maantieteelliset merkinnät mainitaan myös, kun tavoitteena on edistää viljelijöiden ja tuottajaryhmien asemaa arvoketjussa paremmilla säännöillä. Pellolta pöytään -toimintasuunnitelmassa mainitaan muita aloitteita, jotka vaikuttavat maantieteellisillä merkinnöillä varustettuihin tuotteisiin. Erityisesti siinä mainitaan kestävien elintarvikejärjestelmien lainsäädäntökehys, joka on määrä esittää vuonna 2023. Nyt käsiteltävänä oleva maantieteellisiä merkintöjä koskeva aloite sisällytettiin komission vuoden 2021 työohjelmaan 4 osana REFIT-aloitteita 5 , ja se liittyy Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan 6 .

Ilmastoneutraaliustavoitetta ja unionin vuosien 2030 ja 2040 ilmastotavoitteita ajatellen tällä ehdotuksella ei ole kielteisiä ilmastovaikutuksia.

Lisäksi komissio ilmoitti teollis- ja tekijänoikeuksia koskevasta toimintasuunnitelmasta antamassaan tiedonannossa 7 , että se vahvistaisi maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmää järjestelmän tehostamiseksi, myös teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten torjumiseksi.

Pellolta pöytään -strategiaa koskevissa päätelmissään 8 neuvosto ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, että kestävä kehitys sisällytetään paremmin EU:n laatupolitiikkaan, ja kehotti komissiota korostamaan EU:n laatujärjestelmien merkitystä ja tärkeyttä sekä lujittamaan maantieteellisten merkintöjen lainsäädäntökehystä.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Ehdotus kuuluu YMP:n (SEUT-sopimuksen 9 43 artikla) ja teollis- ja tekijänoikeuksien (SEUT-sopimuksen 118 artikla) soveltamisalaan.

YMP:n osalta maataloustuotteiden, elintarvikkeiden, viinien, maustettujen viinituotteiden ja tislattujen alkoholijuomien sisämarkkinoille saattamista ja sisämarkkinoiden eheyden varmistamista koskevat vaatimukset ja säännöt kuuluvat pääasiassa unionin toimivaltaan.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Unioni on asetuksilla (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2019/787 ja (EU) N:o 1151/2012 ottanut käyttöön kattavan järjestelmän tiettyjen tuotteiden nimien suojaamiseksi tuotteiden maantieteelliseen alkuperään sekä maataloustuotteiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien alan perinteiseen taitotietoon liittyvien ainutlaatuisten ominaisuuksien edistämiseksi. Jäsenvaltiot eivät näin ollen voi toimia yksittäin tämän politiikkatavoitteen saavuttamiseksi. Nykyistä maantieteellisten merkintöjen järjestelmää voidaan lujittaa ainoastaan unionin tason toimilla eli tarkistamalla näitä asetuksia.

•Suhteellisuusperiaate

Ehdotus sisältää maantieteellisiä merkintöjä koskevaan nykyiseen lainsäädäntökehykseen rajallisia ja kohdennettuja muutoksia, jotka eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen tavoitteen eli maantieteellisten merkintöjen järjestelmän lujittamisen saavuttamiseksi. Siinä säilytetään alojen erityispiirteet mutta yhdenmukaistetaan kaikille aloille yhteiset säännöt, erityisesti menettelyt nimen rekisteröimiseksi tai tuote-eritelmän muuttamiseksi, nimien suoja sekä valvonta ja täytäntöönpano.

•Toimintatavan valinta

Maantieteellisiä merkintöjä koskevaa politiikkaa on sovellettava jäsenvaltioissa sellaisenaan. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus on asianmukainen väline maantieteellisten merkintöjen järjestelmän tarkistamiseksi ottaen huomioon, että nykyisin voimassa oleva lainsäädäntö koostuu seuraavista:

•Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteelliset merkinnät – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012 10 , annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä.

•Viinin maantieteelliset merkinnät – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013 11 , annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta.

•Tislattujen alkoholijuomien maantieteelliset merkinnät – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/787 12 , annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä, tislattujen alkoholijuomien nimien käytöstä muiden elintarvikkeiden esittelyssä ja merkinnöissä, tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta, maatalousperäisen etyylialkoholin ja maatalousperäisten tisleiden käytöstä alkoholijuomissa ja asetuksen (EY) N:o 110/2008 kumoamisesta.

Ehdotuksella kumotaan ensimmäiseksi mainittu asetus ja muutetaan kahta viimeksi mainittua asetusta.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Unionissa suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja aitoja perinteisiä tuotteita koskevaa unionin politiikkaa on arvioitu. Arvioinnin havainnot julkaistiin 21. joulukuuta 2021 komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 13 . Arviointi kattoi yhteensä lähes 3 400 maantieteellistä merkintää ja 64 aitoa perinteistä tuotetta, jotka ovat peräisin jäsenvaltioista. Tarkoituksena oli arvioida, missä määrin maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden politiikka on saavuttanut tavoitteensa. Arvioinnissa tarkasteltiin maantieteellisiä merkintöjä ja aitoja perinteisiä tuotteita koskevan kehyksen vaikuttavuutta, tehokkuutta, merkityksellisyyttä, johdonmukaisuutta ja lisäarvoa unionin tasolla. 

Maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden tavoitteet on yleisesti ottaen saavutettu tehokkaasti. Politiikkaan liittyy monia mahdollisia etuja sidosryhmille, kuten kohtuullisen tuoton ja tuottajien välisen reilun kilpailun varmistaminen. Edut eivät kuitenkaan ole välttämättä samoja kaikissa jäsenvaltioissa. Keskeisiä rajoitteita ovat kuluttajien vähäinen tietoisuus ja tietämys politiikasta joissakin jäsenvaltioissa ja tietyt puutteet valvonnassa arvoketjun loppupäässä. Muut keskiössä olevat poliittiset tavoitteet – maantieteellisten merkintöjen kunnioittaminen teollis- ja tekijänoikeuksina ja sisämarkkinoiden eheys sekä aitojen perinteisten tuotteiden tuottajien auttaminen perinteisten tuotantomenetelmien ja reseptien turvaamisessa – on yleisesti saavutettu.

Maantieteellisiä merkintöjä / aitoja perinteisiä tuotteita koskevan kehyksen arvioidaan olevan tehokas. Maantieteelliset merkinnät ja aidot perinteiset tuotteet tarjoavat tuottajille useita etuja 14 , kun taas julkisille elimille (unionin ja kansallisella tasolla) aiheutuvat kustannukset ovat alhaiset, arviolta 0,12 prosenttia maantieteellisten merkintöjen / aitojen perinteisten tuotteiden myynnin kokonaisarvosta. Hallinnollista taakkaa on kuitenkin mahdollista yksinkertaistaa ja keventää erityisesti pitkien rekisteröinti- ja muutosmenettelyjen osalta niin kansallisella kuin unionin tasolla.

Politiikan arvioidaan olevan merkityksellistä niin yksityisten sidosryhmien kuin viranomaisten kannalta. Maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden tavoitteet vastaavat eri sidosryhmien todellisia tarpeita. Maantieteellisiä merkintöjä ja aitoja perinteisiä tuotteita pidetään maaseutualueiden vahvana voimavarana ja tärkeänä välineenä alueellisen identiteetin edistämisessä. Maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmän kehittäminen maaseudun kehittämistuen avulla vastaa ensisijaisesti tarpeeseen parantaa yhteensovittamista. Vaikka ympäristönsuojelu ja eläinten hyvinvointi eivät ole maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden tuotannon päätavoitteita, tutkimuksen kohteena olleet tuottajaryhmät totesivat, että joissakin tuote-eritelmissä otetaan huomioon ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset.

Johdonmukaisuutta ajatellen maantieteellisten merkintöjen ja unionin tavaramerkkien, maantieteellisten merkintöjen / aitojen perinteisten tuotteiden ja kansallisten/alueellisten järjestelmien sekä maantieteellisten merkintöjen / aitojen perinteisten tuotteiden sekä muiden unionin politiikkojen osalta ei ole havaittu merkittäviä ristiriitaisuuksia.

Lisäksi unionin tasolla saadaan selvää lisäarvoa, koska maantieteelliset merkinnät ja aidot perinteiset tuotteet edistävät erityisesti sekä sisämarkkinoiden eheyttä että reilua kauppaa kolmansien maiden kanssa.

Kun ajatellaan saatuja kokemuksia, valvonnan ja täytäntöönpanon (loppupään markkinat) osalta havaittujen edellä mainittujen puutteiden sekä kuluttajien vähäisen tietoisuuden ja tietämyksen lisäksi voidaan korostaa seuraavia seikkoja:

•Erot täytäntöönpanossa vaikeuttavat tuottajien teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen valvontaa tuotantojäsenvaltion ulkopuolella. Lisäksi maantieteelliset merkinnät kattavat laajan tuotevalikoiman, ja maantieteellisillä merkinnöillä varustettuja tuotteita myydään eri myyntipisteissä (myös verkkomyynnissä), mikä vaikeuttaa entisestään tehokasta noudattamisen valvontaa. 

•Toinen kysymys liittyy läheisesti komission uusiin politiikkatavoitteisiin, erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja Pellolta pöytään -strategiaan. Kestävyysnäkökohdat ovat saaneet yhä enemmän huomiota viime vuosina, mutta niitä ei oteta tai ei järjestelmällisesti oteta huomioon maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden tuotannossa.

•Tuottajaryhmillä on keskeinen rooli maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmän täytäntöönpanossa. Arvioinnissa todettiin kuitenkin, että tehtävät, joita niillä on oikeus hoitaa, ovat hyvin erilaiset eri alojen ja jäsenvaltioiden välillä, sillä tuottajaryhmät on määritelty unionin tasolla ainoastaan maatalouselintarvikealalla mutta ei viinien ja tislattujen alkoholijuomien aloilla.

•Pitkiä ja monimutkaisia rekisteröinti- ja muutosmenettelyjä niin kansallisella kuin Euroopan tasolla pidetään suurimpana haittana tuottajille ja hallinnollisen rasituksen aiheuttajana.

•Aitoina perinteisinä tuotteina rekisteröityjen tuotteiden, jotka eivät muodosta teollis- ja tekijänoikeuksia, vähäinen määrä viittaa siihen, että järjestelmää kohtaan ei ole kiinnostusta ja että perinteisten tuotantomenetelmien suojaaminen koko unionissa on vaikeaa.

•Sidosryhmien kuuleminen

Aloitetta varten laadittu kuulemisstrategia kattoi kaikki maantieteellisten merkintöjen järjestelmän parantamiseen tähtäävän aloitteen näkökohdat. Kuuleminen oli suunnattu eri sidosryhmille: viranomaiset, maatalousalan järjestöt, jalostusalan järjestöt, eurooppalaiset, kansalliset ja alakohtaiset liitot ja yksityiset yritykset, kuluttajajärjestöt, kaupan alan ja vähittäiskaupan järjestöt, kolmannet maat, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, suuri yleisö ja muut.

Kaikki viestintästrategiassa ilmoitetut toimet toteutettiin suunnitellusti: Etenemissuunnitelma – Alustavasta vaikutustenarvioinnista saatu palaute, sidosryhmien konferenssi, kansalaisvuoropuheluryhmien kokoukset ja kyselylomake, jäsenvaltioiden kokoukset ja kyselylomake sekä valtiosta riippumattoman sektorin asiantuntijoiden kohdennetut kuulemiset.

Etenemissuunnitelma – Alustavasta vaikutustenarvioinnista saatu palaute

Sidosryhmät suhtautuivat yleisesti ottaen myönteisesti 28. lokakuuta 2020 julkaistussa asiakirjassa ”Etenemissuunnitelma – alustava vaikutustenarviointi” 15 esitettyihin suuntaviivoihin. Etenemissuunnitelmaan saatiin 51 vastausta.

Suurin osa vastaajista suhtautui myönteisesti komission aloitteeseen parantaa unionin maantieteellisten merkintöjen järjestelmää. Palautteessa keskityttiin pääasiassa kestävyysnäkökohtiin, jotka haluttaisiin sisällyttää tuote-eritelmään, sekä tarpeeseen parantaa suojaa ja selkiyttää lainsäädäntöä. APT-järjestelmän tulevaisuutta kommentoineet katsoivat, että järjestelmää olisi jatkettava, selkiytettävä ja yksinkertaistettava. Muutamat vastaajat mainitsivat yksinkertaistamiseen, valvontaan ja täytäntöönpanoon, maantieteellisten merkintöjen tuottajaryhmien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja unionin tunnuksen käyttöön merkinnöissä liittyvät kysymykset.

Maantieteellisten merkintöjen järjestelmän parantamista käsitellyt konferenssi ”Strengthening geographical indications”, 25.–26. marraskuuta 2020

Komissio ja Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) järjestivät yhdessä korkean tason konferenssin, jossa sidosryhmät esittivät näkemyksiään siitä, mitä kysymyksiä maantieteellisten merkintöjen tarkistusmenettelyssä olisi käsiteltävä. Tapahtuma sai paljon osallistujia: maantieteellisten merkintöjen tuottajia, elintarvikkeiden arvoketjun sidosryhmiä, jäsenvaltioiden virkamiehiä, kansainvälisiä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, EU:n virkamiehiä, opiskelijoita ja muita asiasta kiinnostuneita.

Alun ja lopun yleisistuntojen lisäksi järjestettiin 15 paneelia, joissa keskusteltiin maantieteellisiä merkintöjä koskevan järjestelmän tarkistukseen liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi keskusteltiin kestävyyteen liittyvistä kysymyksistä ja tuottajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä Pellolta pöytään -aloitteen innoittamana. Samoin keskusteltiin tavoista lisätä maantieteellisten merkintöjen houkuttelevuutta sekä nykyaikaistaa ja valvoa paremmin maantieteellisiä merkintöjä teollis- ja tekijänoikeuksien toimintasuunnitelman mukaisesti.

Konferenssin tallenteet ja kaikki aineisto (PowerPoint/video/audio/galleria) ovat saatavilla EUROPA-verkkosivustolla marraskuuhun 2022 saakka 16 .

Julkinen kuuleminen

Komissio järjesti 15. tammikuuta 2021 – 9. huhtikuuta 2021 avoimen julkisen kuulemisen kaikilla EU:n virallisilla kielillä EU-SURVEY-järjestelmän kautta. Kuulemisen tavoitteena oli kerätä viranomaisten, sidosryhmien ja kansalaisten näkemyksiä. Vastaajilta saatiin 302 vastausta 21 jäsenvaltiosta.

Vastaajien mukaan maantieteellisten merkintöjen tarkistamisen suurimmat haasteet ovat seuraavat:

•Koska maantieteellisten merkintöjen mainetta hyödynnetään yhä enemmän internetissä, on tarpeen estää maantieteellisillä merkinnöillä varustettuihin tuotteisiin liittyvät petokset ja väärennökset.

•Maantieteellisten merkintöjen tuottajaryhmien tulisi saada enemmän valtuuksia ja vastuuta maantieteellisten merkintöjensä hallinnoinnissa, edistämisessä ja valvonnassa. Nykyisin ne eivät voi tehdä jäseniään sitovia päätöksiä.

•Tunnusta ei tunneta riittävästi, mikä johtuu siitä, että maantieteellisten merkintöjen hyödyistä ei ole kerrottu ja tiedotettu riittävästi.

Kansalaisvuoropuheluun osallistuvan laadun ja menekinedistämisen ryhmän (CDG) kuuleminen

CDG:n jäsenet edustavat tuottajien, jalostajien, vähittäismyyjien, kuluttajien, ympäristönsuojelijoiden ja muiden tahojen etuja. Komissio kuuli laadun ja menekinedistämisen CDG:n edustajia kokouksissa, joissa käsiteltiin seuraavia aiheita:

•5. marraskuuta 2020: tietoja menettelystä; keskusteltiin maantieteellisten merkintöjen tarkistuksesta ensimmäistä kertaa

•9. maaliskuuta 2021: keskusteltiin siitä, mitkä ovat maantieteellisten merkintöjen tarkistamisen keskeiset kohdat painottaen joitakin osatekijöitä, kuten kestävyyttä

•1. heinäkuuta 2021: julkisen kuulemisen ja CDG:n kohdennetun kuulemisen tulokset; keskusteltiin tavoitteista ja vaihtoehdoista

•30. marraskuuta 2021: vaikutustenarviointimenettelyn tulosten esittely.

Kuten edellä todetaan, komissio kuuli myös viinin CDG:tä kokouksissaan 5. toukokuuta ja 8. marraskuuta 2021 sekä tislattujen alkoholijuomien CDG:tä 9. maaliskuuta ja 29. lokakuuta 2021.

Lisäksi komissio kuuli laadun ja menekinedistämisen CDG:n jäseniä kirjallisella kyselylomakkeella maantieteellisten merkintöjen kestävyydestä, tuotteiden merkinnöistä ja aidoista perinteisistä tuotteista.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Komissio kuuli jäsenvaltioiden asiantuntijoita maatalouden ja maaseudun kehittämisen laatua ja kestävyyttä käsittelevässä asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmän kokoukset pidettiin

•23. helmikuuta 2021: tausta, haasteet ja tavoitteet sekä palaute etenemissuunnitelmasta

•22. huhtikuuta 2021: julkisen kuulemisen ja asiantuntijaryhmän kohdennetun kuulemisen tulokset; yleinen lähestymistapa

•23. syyskuuta 2021: politiikkavalinnat.

Ennen näitä kokouksia komissio keräsi myös kokemuksia APT-järjestelmän täytäntöönpanosta maatalouspolitiikan laatukomitean kokouksessa 19. lokakuuta 2020. Apuna käytettiin myös kyselylomaketta.

Lisäksi komissio kuuli asiantuntijaryhmän jäseniä kirjallisella kyselylomakkeella maantieteellisten merkintöjen kestävyydestä ja maantieteellisten merkintöjen järjestelmän yksinkertaistamisesta keskittyen kansalliseen menettelyyn, suhteisiin maaseudun kehittämispolitiikkaan ja APT-järjestelmään.

Kestävyyden osalta ajateltiin lähtökohtaisesti, ettei maantieteellisten merkintöjen tuottajille tulisi asettaa kestävyyttä koskevia vaatimuksia, mutta kestävyyteen tulisi kannustaa ja siihen tulisi antaa neuvoja ja apua. Kestävyyttä koskevat nykyiset käytänteet on tunnustettava ja niitä on edistettävä. Jäsenvaltioiden asiantuntijat korostivat erityisesti kestävyysvaatimusten asteittaisen käyttöönoton merkitystä. Tarvitaan lisää tukea (esim. kestävyyssertifiointi, asiaankuuluvat investoinnit) ja muita kannustimia (esim. ensisijaisuus rahoituksen saannissa) sekä tiedotus- ja menekinedistämistoimia. Ravitseviin elintarvikkeisiin ja terveelliseen ruokavalioon liittyvien huolenaiheiden osalta pääarvio oli, että keskittyminen ravintoarvoihin ja ruokavaliotarpeisiin ei saisi heikentää maantieteellisten merkintöjen alkuperäistä käsitettä eli laatua, joka saavutetaan inhimillisten tekijöiden ja luonnollisten tekijöiden toimiessa keskinäisessä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella.

Vaikka asiantuntijat suhtautuivat myönteisesti menettelyjen yksinkertaistamiseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen, he totesivat myös, että maantieteellisiä merkintöjä koskevien hakemusten tutkiminen perusteellisesti ja tarkkaan on tärkeämpää kuin menettelyn nopeus. Useat asiantuntijat kannattivat menettelysääntöjen parempaa yhdenmukaistamista kaikilla aloilla ja kannattivat parempaa ohjeistusta ja tiedonvaihtoa, jotta voidaan helpottaa parhaiden käytänteiden levittämistä. Samoin tietoteknisestä sovelluksesta haluttiin toimivampi.

Siltä osin kuin kyseessä ovat kansallisen menettelyn keskeisimmät vaikeudet, esille nousi kaksi tärkeää tekijää. Ensinnäkin se, että tuottajat saataisiin yhdistämään voimansa ja toimimaan aktiivisessa organisaatiossa, vaikuttaa vaikealta ajan ja resurssien rajallisuuden vuoksi. Tuottajat saattavat olla haluttomia tekemään varhaisen vaiheen yhteistyötä maantieteellisen merkinnän rekisteröinnissä ja voivat olla eri mieltä siitä, miten tuotantoprosessi pitäisi määritellä tuote-eritelmässä. Tuottajilla on myös vaikeuksia tuote-eritelmän laatimisessa: on vaikea kerätä näyttöä siitä, että tuote täyttää maantieteellisen merkinnän vaatimukset, tuotteen erityispiirteet kuvataan epäselvästi, ei tiedetä tarkkaan, mitä tietoja tarvitaan jne.

Sikäli kuin kyseessä on suhde maaseudun kehittämisen interventioihin, suurin osa asiantuntijoista ilmoitti, että tavoitteena ei tulisi olla ainoastaan kuluttajien tietoisuuden lisääminen ja maantieteellisiä merkintöjä koskevan politiikan edistäminen vaan myös tuottajien kilpailukyvyn parantaminen, heidän kannustamisensa suojan hakemiseen ja kestävyyden parantaminen.

Asiantuntijoiden mukaan aitojen perinteisten tuotteiden rekisteröintimenettelyä pidetään monimutkaisena ja raskaana, minkä vuoksi perusteita voitaisiinkin selventää. Jos aidot perinteiset tuotteet voidaan valmistaa vapaasti alkuperämaansa ulkopuolella, tuottajat eivät asiantuntijoiden mukaan osallistu järjestelmään, koska tuottajat eivät näe rekisteröintitaakan kantamisesta koituvaa etua.

•Vaikutustenarviointi

Työtä vaikutustenarvioinnin parissa tehtiin lokakuun 2020 ja syyskuun 2021 välisenä aikana ja yksiköiden välinen ohjausryhmä kokoontui neljä kertaa. Ryhmään osallistui 12 pääosaston ja komission yksikön edustajia (yksiköiden välinen ohjausryhmä) ja EUIPO:n edustajia. Vaikutustenarvioinraportin sisältöä muokattiin ja parannettiin komission yksiköiden väliseen ohjausryhmään aktiivisesti osallistuneiden yksiköiden kannanotoilla ja huomioilla.

Sääntelyntarkastelulautakunta antoi vaikutustenarviointiraportin luonnoksesta kielteisen lausunnon 30. kesäkuuta 2021 pidetyn kokouksen jälkeen. Lautakunnan tärkeimmät huomautukset olivat seuraavat:

•Raportissa ei esitetä selkeitä perusteita eikä riittävää näyttöä toimien tarpeellisuudesta kestävyyden, terveellisen ruokavalion, tunnusten käytön ja toimitusketjun epätasapainon osalta.

•Raportissa ei esitetä riittävän selkeästi käytettävissä olevia toimintavaihtoehtoja. Siinä ei kartoiteta riittävällä tavalla politiikkatoimien vaihtoehtoisia yhdistelmiä, jotka voisivat tarjota paremman tuloksen tai olisivat poliittisesti merkittävimpiä.

•Raportissa ei ole riittävän selkeää tietoa viraston osallistumisesta ja asiaan liittyvistä kustannuksista.

•Raportissa ei erotella riittävästi eri sidosryhmien näkemyksiä keskeisistä kysymyksistä.

Lautakunnan esitettyä huomautuksensa yksiköiden välistä ohjausryhmää kuultiin kirjallisesti 10.–15. syyskuuta 2021 vaikutustenarviointiraportin tarkistetusta versiosta. Tarkistetussa versiossa huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon.

Tarvittavat selvennykset ja täydennykset lisättiin vaikutustenarviointiraporttiin ja sen liitteisiin ja raportti toimitettiin uudelleen lautakunnalle 25. syyskuuta 2021. Lautakunta antoi tältä perustalta 24. lokakuuta 2021 myönteisen lausunnon, joka sisältää varaumia 17 . Vaikka lautakunta pani merkille raporttiin tehdyt parannukset, se pyysi lisäselvennyksiä seuraavista seikoista:

•Parhaaksi arvioitujen politiikkatoimien valinta ei ole johdonmukainen raportin muiden osien kanssa. Raportissa ei selkeästi esitetä vaihtoehtoisia toimintapaketteja eikä arvioida ja vertailla niitä johdonmukaisesti.

•Viraston osallistumisen suhteen raportissa ei perustella riittävästi politiikkatoimea, jota pidetään parhaana.

•Eri sidosryhmäluokkien näkemyksiä ei oteta riittävästi huomioon pääraportissa.

Kaikkia lautakunnan huomautuksia käsiteltiin vaikutustenarviointiraportin lopullisessa versiossa ja sen tiivistelmässä 18 .

Vaikutustenarviointimenettelyssä testattiin kolmea maantieteellisten merkintöjen tarkistamisen toimintavaihtoehtoa.

Ensimmäisellä vaihtoehdolla – Parantaminen ja tukeminen – pyritään parantamaan jo käytössä olevia välineitä ja antamaan lisätukea tuottajille, jäsenvaltioiden viranomaisille ja muille sidosryhmille. Pääpaino on ohjeistuksessa (liittyen esimerkiksi noudattamisen valvontaan, asiakirjojen arviointiin ja oikeudelliseen tulkintaan/selvennykseen) sekä jäsenvaltioiden välisessä tehostetussa yhteistyössä ja valmiuksien kehittämisessä, mukaan lukien kestävyyskysymykset. Menettelyjä parannetaan yhdenmukaistamalla niitä eri aloilla. Unionin tunnuksiin sovelletaan joustavampaa lähestymistapaa, jotta tunnusten käyttö tuottajien keskuudessa lisääntyisi.

APT-järjestelmä korvataan sillä, että jäsenvaltioiden viranomaiset tunnustavat perinteiset maataloustuotteet ja elintarvikkeet virallisesti ja ilmoittavat perinteisten tuotteiden nimet komissiolle, joka julkaisee ne. Tietyt perusteet kuitenkin vahvistetaan unionin tasolla.

Toisella vaihtoehdolla – Parempi määrittely ja vahvistaminen – vahvistetaan maantieteellisten merkintöjen suojaa ja parannetaan toimijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä ottamalla käyttöön yhtenäiset valvontamenettelyt kaikille aloille ja laatimalla maantieteellisten merkintöjen kunnioittamista internetmyynnissä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Siinä myös määritellään rooli, joka maantieteellisten merkintöjen tuottajaryhmillä voi olla vapaaehtoiselta pohjalta, kun pyritään vastaamaan kestävyyttä koskeviin yhteiskunnallisiin huolenaiheisiin sisällyttämällä kestävyyskriteerit tuote-eritelmiin ja vahvistamalla tuottajaryhmien maantieteellisistä merkinnöistä muodostuvan omaisuuden hallinnointia ja omaisuuteen kohdistuvaa noudattamisen valvontaa. Jäsenvaltioiden viranomaisten tunnustamat maantieteellisten merkintöjen tuottajaryhmien erityistehtävät laajennettaisiin koskemaan kaikkia aloja. Tunnuksen käyttö tuotteen merkinnöissä ei ole pakollista, ja tuottajat voivat päättää sen koosta ja paikasta merkinnöissä. Lainsäädäntö paranee, kun oikeudellista terminologiaa selvennetään, tuotantoprosessin suhteen tulee sisäänrakennettua joustavuutta ja menettelysääntöjä yksinkertaistetaan.

Tähän vaihtoehtoon sisältyy myös maantieteellisten merkintöjen arviointiin tarkoitettujen unionin hallintorakenteiden lujittaminen ottamalla olemassa oleva virasto mukaan rekisteröintimenettelyyn. Vaikka kansallisen tason arviointi jäisi jäsenvaltioiden tehtäväksi, virasto antaisi komissiolle teknistä apua hakemusten ja vastaväitteiden EU-tason tutkimuksen aikana. Vaikka vaikutustenarviointiraportissa ennakoidaan epäsuorasti, että myös virasto tekisi päätöksiä, komissio tekee kaikki oikeudelliset päätökset tiukan lainsäädännöllisen valvonnan säilyttämiseksi.

Kolmannella vaihtoehdolla – Yhdenmukaistaminen ja päivittäminen – varmistetaan täysi yhdenmukaistaminen antamalla yksi ainoa asetus, joka sisältää yhdenmukaiset täytäntöönpano- ja valvontasäännöt. Myös suojaa ja menettelysääntöjä koskevat säännökset kootaan yhteen perussäädökseen. Säädettyjen tunnusten käyttö on pakollista kaikilla aloilla. Yhdenmukaistaminen ei kuitenkaan vaikuta maantieteellisten merkintöjen määritelmiin ja säilyttää tiettyjen alojen erityispiirteet. Maantieteellisten merkintöjen tuotannon kestävyyskriteerit määriteltäisiin unionin lainsäädännössä, ja ne pantaisiin täytäntöön sisällyttämällä ne tuote-eritelmään, jolloin niihin sovellettaisiin virallista valvontaa. Edellisessä toimintavaihtoehdossa esitettyjen toimien lisäksi maantieteellisten merkintöjen tuottajaryhmien toimintaa koskevalla erityisellä ohjeistuksella vahvistetaan tuottajaryhmien asemaa maantieteellisten merkintöjen arvoketjuissa ja mahdollistetaan maantieteellisistä merkinnöistä muodostuvan tuottajaryhmien omaisuuden parempi hallinnointi.

Tässä vaihtoehdossa on tarkoituksena ulkoistaa koko rekisteröintimenettely olemassa olevalle virastolle ja tarjota mahdollisuus hakea muutosta muutoksenhakuelimeltä. Siinä mahdollistetaan jäsenvaltioiden eriasteinen osallistuminen: kansallisella tasolla tehdään alustava arviointi nykyisten sääntöjen mukaisesti, jäsenvaltioita kuullaan tai jäsenvaltiot eivät osallistu lainkaan.

APT-järjestelmästä luovuttaisiin. Ne elintarvikkeiden perinteiset nimet, jotka täyttävät SAN:n tai SMM:n perusteet, voitaisiin rekisteröidä sellaisina, kun taas muut perinteiset nimet voitaisiin rekisteröidä tavaramerkkeinä.

Vaikutustenarvioinnissa on päätelty, että toinen vaihtoehto on paras. Kyseinen vaihtoehto saa suurimman pistemäärän vertailtaessa kustannuksia ja hyötyjä maantieteellisten merkintöjen tuottajien kannalta. Tuottajat hyötyvät nopeammasta ja paremmasta suojasta, ja kustannukset, jotka liittyvät erityisesti rekisteröintimenettelyn kestoon ja tarvittaviin resursseihin, pienenevät. Jos maantieteellisen merkinnän tuottajaryhmä sisällyttäisi kestävyyskriteerit vapaaehtoisesti tuote-eritelmään, vaatimusten noudattamisesta ja sertifioinnista aiheutuvat kustannukset kasvaisivat, mutta tämä voitaisiin osittain korvata maaseudun kehittämispolitiikan tukitoimenpiteillä. Näin voitaisiin vastata kuluttajien odotuksiin siitä, että tuotteissa otetaan kestävyysnäkökohdat kunnianhimoisella tavalla huomioon.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Ehdotus perustuu sääntelyn toimivuustarkastukseen ja yksinkertaistamismahdollisuuksien arviointiin.

Ehdotetulla asetuksella yksinkertaistetaan maantieteellisten merkintöjen hallinnointia säätämällä, että kaikilla aloilla on käytössä yksi yhtenäinen menettely- ja valvontasääntöjen kokonaisuus. Sillä myös yhdenmukaistetaan suojaa koskevat säännökset kaikilla aloilla. Näin varmistetaan johdonmukaisuus ja sidosryhmien on helpompi saada käsitys maantieteellisten merkintöjen järjestelmästä.

Yksinkertaistaminen tapahtuu pääasiassa seuraavasti:

•hakumenettelyjä ja valvontaa varten laaditaan yhtenäinen sääntökokonaisuus, jolloin säännöistä saadaan johdonmukaisempia kaikilla aloilla ja nykyiset toisistaan poikkeavat menettelyt poistuvat

•erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksien osalta tehdään selvennyksiä

•etenkin APT-järjestelmässä yksinkertaistetaan käsitteitä, jotta tuottajat ja kuluttajat saisivat niistä selkeämmän kuvan.

Hallinnollisen taakan keventämiseksi ehdotuksessa säädetään, että olemassa oleva EU:n virasto antaa rekisteröintimenettelyssä teknistä apua ja että digitaalisia välineitä hyödynnetään kaikilta osin. Vaikutustenarviointi osoittaa, että tekninen apu lyhentää aikaa, parantaa (palautekierron ansiosta) hakemusten laatua, parantaa arviointien laatua sekä keventää tuottajille ja jäsenvaltioille aiheutuvaa rasitetta. Tämän ansiosta julkishallinnon valmiuksia ja resursseja ei kulu niin paljon ja rekisteröintiaika lyhenee.

EUIPO:n perustama uusi verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmä tarjoaa maantieteellisten merkintöjen hakijoille hakumenettelyyn uuden digitaalisen välineen, jonka avulla heidän maantieteellisiä merkintöjä koskevat oikeutensa voidaan suojata ja panna täytäntöön paremmin.

•Perusoikeudet

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 (17 artiklan 2 kohta) mukaan unionilla on velvollisuus suojella teollis- ja tekijänoikeuksia. Suunnitelluilla toimenpiteillä luodaan paremmat edellytykset maantieteellisten merkintöjen suojaamiselle ja vähennetään maantieteellisten merkintöjen nimien väärinkäytön, jäljittelyn ja mielleyhtymien riskiä, millä edistetään tuottajien tulojen turvaamista. Menettelysääntöjä koskevan yhdenmukaisemman lähestymistavan on tarkoitus johtaa tehokkaampaan rekisteröintimenettelyyn: rekisteröintiajat lyhenevät, tuottajille aiheutuva rasite kevenee ja rekisteröintimenettelyt ovat laadukkaampia. Näin noudatettaisiin komission velvoitetta käsitellä maantieteellisiä merkintöjä koskevat hakemukset puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia talousarvioon.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Toimenpiteiden täytäntöönpanoa seurataan ja siitä raportoidaan käyttäen vaikutustenarviointiraportissa lueteltuja keskeisten toiminnallisten tavoitteiden seurantaindikaattoreita.

Jotta voidaan seurata maantieteellisten merkintöjen vaikutusta kestävään kehitykseen ja varmistaa läpinäkyvyys, GIview-verkkosivustolla on kutakin rekisteröityä maantieteellistä merkintää koskeva osio, johon jäsenvaltioiden viranomaiset sisällyttävät kestävyysselostuksen.

Paremmasta lainsäädännöstä vuonna 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, että toimielimet sopivat harkitsevansa järjestelmällisesti uudelleentarkastelulausekkeiden käyttöä lainsäädännössä ja että täytäntöönpanoon sekä tuloksia ja vaikutuksia koskevan näytön keräämiseen tarvittava aika otetaan huomioon. Tämän perusteella komissio suorittaa arvioinnin aikaisintaan viiden vuoden kuluttua asetuksen soveltamisen alkamispäivästä. Arviointi toteutetaan paremmasta sääntelystä annettujen komission suuntaviivojen mukaisesti.

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Ehdotuksen sisältämien sääntöjen tarkoituksena on ottaa käyttöön yhtenäinen maantieteellisten merkintöjen järjestelmä, jolla autetaan tuottajia tiedottamaan paremmin maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteidensa laadusta, ominaispiirteistä ja ominaisuuksista, sekä varmistetaan asianmukainen kuluttajatiedotus. Lisäksi ehdotuksella selvennetään ja parannetaan APT-järjestelmää. Siinä ei kuitenkaan tehdä muutoksia vapaaehtoisten laatuilmaisujen järjestelmään.

Ehdotus sisältää seuraavat säännökset:

I osasto: Yleiset säännökset

Yleisissä säännöksissä määritellään kohde eli maantieteelliset merkinnät, joilla suojataan viinien, tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden nimiä. Yleisissä säännöksissä myös esitetään asetuksessa nimenomaisesti käytettyjen ilmaisujen määritelmät sekä tietosuojasäännöt.

II osasto: Maantieteelliset merkinnät

1 luku: Yleiset säännökset

Yleisissä säännöksissä selitetään, että maantieteellisten merkintöjen järjestelmän tavoitteena on luoda yhtenäinen ja yksinomainen järjestelmä sellaisten viinien, tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden nimien suojaamiseksi, joilla on tuotantopaikkaan liittyviä ominaispiirteitä, ominaisuuksia ja mainetta. [LS: Yleisissä säännöksissä säädetään soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luokittelusta. Niissä esitetään myös tässä osastossa nimenomaisesti käytettyjen ilmaisujen määritelmät.

2 luku: Maantieteellisten merkintöjen rekisteröinti

Tässä luvussa säädetään rekisteröintiä koskevista yhdenmukaisista säännöistä niin kansallisella kuin unionin tasolla, mukaan lukien vastaväitemenettely, määritellään hakija ja luetellaan hakijaan sovellettavat vaatimukset, täsmennetään hakemusasiakirjojen sisältö ja määritellään rekisterin asema. Luvussa vahvistetaan siirtymäkauden suoja ja siirtymätoimenpiteet. Se sisältää myös säännöksiä tuote-eritelmän muuttamisesta ja rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän peruuttamisesta.

3 luku: Maantieteellisten merkintöjen suojaaminen

Tässä luvussa säädetään maantieteellisten merkintöjen suojan tasosta. Siinä myös vahvistetaan säännöt maantieteellisille merkinnöille silloin, kun maantieteellisellä merkinnällä varustettua tuotetta käytetään ainesosana, ja selvennetään yleisnimiä ja homonyymisten maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä sekä suhdetta tavaramerkkeihin. Siinä vahvistetaan hyväksyttyjä tuottajaryhmiä koskevat säännöt. Siinä myös määritellään yhteys internetin verkkotunnuksissa käytettävien ilmaisujen käyttöön. Luku sisältää myös säännöt, jotka koskevat unionin tunnusten, mainintojen ja lyhenteiden käyttöä asianomaisen tuotteen merkinnöissä ja mainoksissa.

4 luku: Valvonta ja täytäntöönpano

Tässä luvussa vahvistetaan valvontaa koskevat säännöt, mukaan lukien sen tarkastaminen, että maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote on tuotettu vastaavan tuote-eritelmän mukaisesti, ja sen seuraaminen, miten maantieteellisiä merkintöjä käytetään markkinoilla. Siinä säädetään myös jäsenvaltioiden viranomaisten keskinäisestä avunannosta. Lisäksi siinä edellytetään, että täytäntöönpanoviranomaiset toimittavat todisteen sertifioinnista tuottajan pyynnöstä.

5 luku: Rekisteröintimenettelyyn liittyvät lisätekijät

Tässä luvussa vahvistetaan perusteet Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toiminnan seuraamiseksi. Virasto antaa komissiolle teknistä apua hakemusten tutkimisessa.

6 luku: Maataloustuotteiden maantieteelliset merkinnät

Tässä luvussa säädetään maataloustuotteiden suojatun alkuperänimityksen ja suojatun maantieteellisen merkinnän määritelmästä. Siinä säädetään maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen tuote-eritelmän ja yhtenäisen asiakirjan sisällöstä. Lisäksi se sisältää tämän alan erityissääntöjä, jotka koskevat erityisesti kasvilajikkeita ja eläinrotuja sekä rehun ja raaka-aineiden hankintaa.

7 luku: Menettelysäännökset

Tässä luvussa säädetään, että komissiota avustaa maantieteellisten merkintöjen komitea.

8 luku: Siirtymä- ja loppusäännökset (maantieteelliset merkinnät)

Tässä luvussa säädetään, että komissiota avustaa maantieteellisten merkintöjen komitea. Siinä myös säädetään rekisterien jatkuvuudesta ja selvennetään sääntöjä, joita sovelletaan ennen tämän asetuksen voimaantuloa jätettyihin hakemuksiin.

III osasto: Laatujärjestelmät

1 luku: Aidot perinteiset tuotteet

Tässä luvussa vahvistetaan aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmää koskevat säännöt. Voimassa oleviin sääntöihin verrattuna siinä selvennetään aitojen perinteisten tuotteiden rekisteröintiperusteita. Tuotteilta ei erityisesti enää edellytetä erityisluonnetta. Lisäksi selkiytetään ja virtaviivaistetaan menettelysääntöjä.

2 luku: Vapaaehtoiset laatuilmaisut

Tässä luvussa vahvistetaan vapaaehtoisia laatuilmaisuja koskevat säännöt. Voimassa olevaan lainsäädäntöön ei ole tehty muutoksia.

3 luku: Menettelysäännökset

Tässä luvussa säädetään, että komissiota avustaa maatalouden laatukomitea.

IV luku: Asetusten (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2019/787 ja (EU) 2017/1001 muuttaminen [BT: asetusten järjestys]

Tämä osasto sisältää säännökset, joilla muutetaan asetusta (EU) N:o 1308/2013 ja asetusta (EU) 2019/787 erityisesti tämän asetuksen edellisissä luvuissa vahvistettujen suojaa, rekisteröintimenettelyä sekä valvontaa ja täytäntöönpanoa koskevien uusien yhdenmukaistettujen sääntöjen vuoksi. Tällä osastolla muutetaan asetusta (EU) 2017/1001 siten, että EUIPO:lle annetaan maantieteellisten merkintöjen hallinnointiin liittyvät tehtävät.

V osasto: Siirtymä- ja loppusäännökset

Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Tässä luvussa selvennetään myös siirtymäsääntöjä, erityisesti sitä, että ennen asetuksen voimaantuloa jätettyjen hakemusten on oltava niiden sääntöjen mukaisia, joita sovellettiin ennen asetuksen voimaantuloa. Asetuksen voimaantulopäiväksi määritellään […] päivä sen jälkeen, kun asetus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2022/0089 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

viinejä, tislattuja alkoholijuomia ja maataloustuotteita koskevista Euroopan unionin maantieteellisistä merkinnöistä, maataloustuotteiden laatujärjestelmistä, asetusten (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2017/1001 ja (EU) 2019/787 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan ja 118 artiklan ensimmäisen kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 20 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 21 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan 22 sisältyi oikeudenmukaisen, terveyttä edistävän ja ympäristöä säästävän elintarvikejärjestelmän suunnittelu (”Pellolta pöytään”) osana politiikkoja, joilla unionin taloutta muutetaan kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi.

(2) Komission 20 päivänä toukokuuta 2020 antamassa tiedonannossa Pellolta pöytään ‑strategia – Oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten peräänkuulutettiin siirtymistä kestäviin elintarvikejärjestelmiin sekä kehotettiin lujittamaan maantieteellisiä merkintöjä koskevaa lainsäädäntökehystä ja sisällyttämään siihen tarvittaessa erityisiä kestävyyskriteerejä. Tiedonannossa komissio sitoutui siihen, että muiden toimijoiden ohella maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen tuotteiden tuottajien, heidän muodostamiensa osuuskuntien ja tuottajajärjestöjen asemaa vahvistettaisiin elintarvikeketjussa.

(3) Komissio sitoutui 25 päivänä marraskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa Kaikki irti EU:n innovointipotentiaalista – Teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva toimintasuunnitelma EU:n elpymisen ja palutumiskyvyn tueksi tarkastelemaan keinoja vahvistaa, nykyaikaistaa, sujuvoittaa ja valvoa tehokkaammin maataloustuotteiden, viinien ja tislattujen alkoholijuomien maantieteellisiä merkintöjä.

(4) Viinin, tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden tuotannon laatu ja moninaisuus unionissa on unionin tuottajille yksi unionin merkittävistä kilpailuetua aikaansaavista vahvuuksista ja edistää merkittävästi unionin elävää kulttuuri- ja ruokaperinnettä. Tämä on unionin tuottajien taitojen ja määrätietoisuuden ansiota, sillä he ovat pitäneet perinteet hengissä uusien tuotantotapojen ja materiaalien kehittymisen ohella.

(5) Unionin kansalaiset ja kuluttajat haluavat yhä useammin ostaa laatutuotteita ja perinteisiä tuotteita. He haluavat myöskin säilyttää unionin maataloustuotannon monipuolisena. Tämä luo kysyntää viinille, tislatuille alkoholijuomille ja maataloustuotteille, joilla on tunnistettavia, erityisesti tiettyyn maantieteelliseen alkuperään liittyviä ominaispiirteitä.

(6) Luonnollisten henkilöiden suojelu henkilötietoja käsiteltäessä on perusoikeus. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1725 23 säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta. Komission ja jäsenvaltioiden roolit henkilötietojen käsittelyssä niiden toimivaltaan kuuluvissa menettelyissä on määriteltävä selkeästi, jotta voidaan varmistaa tietosuojan korkea taso. Henkilötietojen käsittely on lainmukaista, kun se on tarpeen yleistä etua koskevien tehtävien suorittamiseksi. Maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden rekisteröintiä, muuttamista tai peruuttamista koskevat, tämän asetuksen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 24 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/787 25 mukaiset menettelyt olisi toteutettava asianmukaisesti. Jotta näitä menettelyjä hallinnoitaisiin moitteettomasti, maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden rekisteröinti-, muutos- ja peruuttamismenettelyjen yhteydessä on tarpeen käsitellä viittauksia rekisteröinti-, muutos- tai peruuttamishakemusten esittäjiin, vastaväitteiden esittäjiin, siirtymäkausien edunsaajiin sekä tiettyihin viralliseen valvontaan kuuluvia tehtäviä hoitaviin elimiin ja luonnollisiin henkilöihin. Lisäksi nämä menettelyt ovat luonteeltaan julkisia. Avoimuus on tarpeen, jotta toimijoiden välinen kilpailu olisi reilua ja näihin menettelyihin liittyvät yksityiset ja julkiset taloudelliset edut tulisivat julkisesti esille. Jotta henkilötietoja tulisi esille mahdollisimman vähän, asiaan liittyvien menettelyjen aikana toimitettavien asiakirjojen osalta olisi mahdollisuuksien mukaan vältettävä vaatimuksia henkilötietojen toimittamisesta. Komission ja jäsenvaltioiden saattaa kuitenkin olla tarpeen käsitellä tietoja, jotka sisältävät henkilötietoja, kuten henkilöiden nimiä ja yhteystietoja. Näissä puitteissa, yleisen edun vuoksi ja asetuksen (EU) 2018/1725 mukaisesti komission ja jäsenvaltioiden olisi voitava käsitellä tällaisia henkilötietoja sekä ilmaista tai julkistaa ne, jos se on tarpeen, jotta voidaan yksilöidä hakijat rekisteröinti-, muutos- tai peruuttamismenettelyssä, vastaväitteen esittäjät vastaväitemenettelyssä, rekisteröidyn nimen suojasta poikkeamista varten myönnetyn siirtymäkauden edunsaajat tai tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamiseen valtuutetut elimet. 

(7) Asetuksen (EU) 2018/1725 soveltamiseksi komissio on se viranomainen, jossa henkilötietojen omistajat voivat harjoittaa asiaan liittyviä oikeuksia lähettämällä huomautuksia, esittämällä kysymyksiä, tuomalla esille huolenaiheita tai tekemällä valituksen henkilötietojen keräämisestä ja käytöstä. Sen vuoksi olisi selvennettävä, että komissiota pidetään asetuksessa (EU) 2018/1725 tarkoitettuna rekisterinpitäjänä, kun käsitellään henkilötietoja menettelyissä, joista komissio on vastuussa tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1308/2013, asetuksen (EU) 2019/787 ja niiden nojalla annettujen säännösten nojalla. 

(8) Henkilötietojen käsittelyyn, jonka jäsenvaltiot suorittavat asianomaisten menettelyjen yhteydessä, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 26 . Mainitun asetuksen soveltamiseksi jäsenvaltioiden viranomaiset ovat niitä viranomaisia, joissa henkilötietojen omistajat voivat harjoittaa asiaan liittyviä oikeuksia lähettämällä huomautuksia, esittämällä kysymyksiä, tuomalla esille huolenaiheita tai tekemällä valituksen henkilötietojen keräämisestä ja käytöstä. Sen vuoksi olisi selvennettävä, että jäsenvaltioita pidetään asetuksessa (EU) 2016/679 tarkoitettuina rekisterinpitäjinä, kun käsitellään henkilötietoja menettelyissä, joista jäsenvaltiot ovat vastuussa tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1308/2013, asetuksen (EU) 2019/787 ja niiden nojalla annettujen säännösten nojalla. 

(9) Unionin alueilla suojattuihin nimiin liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien yhdenmukaisen hyväksymisen ja suojelemisen varmistaminen kaikkialla unionissa on ensisijainen tavoite, johon voidaan päästä tehokkaasti ainoastaan unionin tasolla. Maantieteelliset merkinnät, joilla suojataan sellaisten viinien, tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden nimiä, joilla on tuotantopaikkaan liittyviä ominaispiirteitä, ominaisuuksia tai mainetta, kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi on tarpeen luoda yhtenäinen ja yksinomainen maantieteellisten merkintöjen järjestelmä. Maantieteelliset merkinnät ovat kollektiivinen oikeus, joka kuuluu kaikille nimetyllä alueella toimiville tuottajille, jotka haluavat noudattaa tuote-eritelmää. Yhteisvoimin toimivilla tuottajilla on enemmän valtaa kuin yksittäisillä tuottajilla, ja he kantavat kollektiivisen vastuun maantieteellisten merkintöjensä hallinnoinnista, mukaan lukien vastaaminen yhteiskunnan vaatimuksiin kestävään tuotantoon perustuvista tuotteista. Maantieteellisten merkintöjen käyttö palkitsee tuottajia oikeudenmukaisesti heidän pyrkimyksistään tuottaa erilaisia laatutuotteita. Samalla tämä voi hyödyttää maaseudun taloutta, erityisesti alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, kuten vuoristoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla, joilla maatalousala muodostaa merkittävän osan taloudesta ja tuotantokustannukset ovat korkeat. Näin laatujärjestelmillä voidaan edistää ja täydentää maaseudun kehittämispolitiikkaa sekä yhteisen maatalouspolitiikan, jäljempänä ’YMP’, markkina- ja tulotukipolitiikkaa. Erityisesti niillä voidaan tukea maatalouden kehitystä, varsinkin epäsuotuisilla alueilla. Unionin kehys, jolla suojataan maantieteellisiä merkintöjä mahdollistamalla merkintöjen rekisteröiminen unionin tasolla, helpottaa maatalousalan kehitystä, sillä tuloksena olevalla yhtenäisemmällä lähestymistavalla varmistetaan reilu kilpailu näillä merkinnöillä varustettujen tuotteiden tuottajien välillä ja lisätään kuluttajien luottamusta näihin tuotteisiin. Maantieteellisten merkintöjen järjestelmän tarkoituksena on antaa kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä. Tuotteessa olevien merkintöjen ja mainonnan avulla he saavat oikean tiedon siitä, mitä tuotteita on markkinoilla. Maantieteelliset merkinnät ovat teollis- ja tekijänoikeuksia, jotka auttavat toimijoita ja yrityksiä hyödyntämään aineetonta omaisuuttaan. Jotta voitaisiin välttää epäreilujen kilpailuedellytysten syntyminen ja tukea sisämarkkinoita, kaikille tuottajille, myös kolmansien maiden tuottajille, olisi annettava mahdollisuus käyttää rekisteröityä nimeä ja pitää maantieteellisillä merkinnöillä nimettyjä tuotteita kaupan kaikkialla unionissa ja sähköisessä kaupassa edellyttäen, että kyseinen tuote täyttää sitä koskevan eritelmän mukaiset vaatimukset ja tuottaja kuuluu valvontajärjestelmän piiriin. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2019/787 ja (EU) N:o 1151/2012 27 täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella on tarpeen ratkaista tietyt oikeudelliset kysymykset, selkiyttää ja yksinkertaistaa joitakin sääntöjä sekä virtaviivaistaa menettelyjä.

(10) Jotta noudatettaisiin kansainvälisessä (eli Maailman kauppajärjestön) kehyksessä sovellettua maataloustuotteiden määritelmää, maantieteellisten merkintöjen osalta olisi säädettävä yhdistetyn nimikkeistön käytöstä.

(11) Unioni on jo jonkin aikaa pyrkinyt yksinkertaistamaan yhteisen maatalouspolitiikan sääntelykehystä. Samaa lähestymistapaa olisi noudatettava maantieteellisiä merkintöjä koskevissa asetuksissa kyseenalaistamatta kunkin alan ominaispiirteitä. Pitkällisten rekisteröinti- ja muutosmenettelyjen yksinkertaistamiseksi olisi vahvistettava viinin, tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden maantieteellisiä merkintöjä koskevat yhdenmukaistetut menettelysäännöt yhdessä säädöksessä, säilyttäen samalla tuotekohtaiset säännökset viinin osalta asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 ja tislattujen alkoholijuomien osalta asetuksessa (EU) 2019/787 sekä vahvistaen ne maataloustuotteiden osalta tässä asetuksessa. Jäsenvaltioiden ja komission olisi toteutettava menettelyt, jotka koskevat unionista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä, tuote-eritelmän muutoksia ja rekisteröinnin peruuttamista, mukaan lukien vastaväitemenettelyt. Jäsenvaltioiden ja komission olisi vastattava eri vaiheista kussakin menettelyssä. Jäsenvaltioiden olisi vastattava menettelyn ensimmäisestä vaiheesta, jossa hakemus vastaanotetaan tuottajaryhmältä ja se arvioidaan, toteutetaan kansallinen vastaväitemenettely ja arvioinnin tulokset huomioon ottaen toimitetaan hakemus komissiolle. Komission olisi vastattava hakemuksen tutkimisesta menettelyn toisessa vaiheessa, mukaan lukien maailmanlaajuisen vastaväitemenettelyn toteuttaminen, ja maantieteelliselle merkinnälle mahdollisesti myönnettävää suojaa koskevan päätöksen tekemisestä. Maantieteelliset merkinnät olisi rekisteröitävä ainoastaan unionin tasolla. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus myöntää kansallisella tasolla siirtymäsuoja niin, ettei sillä ole vaikutusta unionin sisäiseen tai kansainväliseen kauppaan. Siirtymäsuojan olisi oltava voimassa siitä päivästä alkaen, jona komissiolle jätetään unionin tason rekisteröintiä koskeva hakemus. Tämän asetuksen mukaisen rekisteröinnistä syntyvän suojan olisi koskettava yhtä lailla kolmansien maiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka täyttävät vastaavat perusteet ja jotka ovat suojattuja alkuperämaassaan. Komission olisi toteutettava vastaavat menettelyt kolmansista maista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen osalta.

(12) Jotta voidaan edistää siirtymistä kestävään elintarvikejärjestelmään ja vastata yhteiskunnan vaatimuksiin kestävistä, ympäristö- ja ilmastomyönteisistä, eläinten hyvinvoinnin varmistavista, resurssitehokkaista sekä yhteiskunnallisesti ja eettisesti vastuullisista tuotantomenetelmistä, maantieteellisten merkintöjen tuottajia olisi kannustettava noudattamaan kestävyysstandardeja, jotka ovat pakollisia käytäntöjä tiukempia ja menevät hyviä käytänteitä pidemmälle. Tällaiset erityisvaatimukset voitaisiin esittää tuote-eritelmässä. 

(13) Jotta voidaan varmistaa johdonmukainen päätöksenteko kansallisessa menettelyssä jätettyjen suojaa koskevien hakemusten ja niihin kohdistuvien oikeudellisten valitusten osalta, komissiolle olisi ilmoitettava hyvissä ajoin ja säännöllisesti, kun kansallisissa tuomioistuimissa tai muissa elimissä aloitetaan menettely, joka koskee jäsenvaltion komissiolle toimittamaa rekisteröintihakemusta, ja sen lopullisista tuloksista. Samasta syystä, jos jäsenvaltio katsoo, että suojahakemuksen perustana oleva kansallinen päätös todennäköisesti mitätöidään kansallisen tuomioistuinmenettelyn seurauksena, sen olisi ilmoitettava tästä arviosta komissiolle. Jos jäsenvaltio pyytää hakemuksen unionin tason tutkimuksen keskeyttämistä, komissio olisi vapautettava velvoitteesta noudattaa tutkimukselle vahvistettua määräaikaa. Jotta hakijaa voitaisiin suojella haitantekotarkoituksessa nostetuilta kanteilta ja jotta hakija säilyttäisi oikeutensa saada nimi suojattua kohtuuajassa, vapautus olisi rajoitettava tapauksiin, joissa rekisteröintihakemus on mitätöity kansallisella tasolla välittömästi sovellettavalla mutta ei lainvoimaisella tuomioistuimen päätöksellä tai joissa jäsenvaltio katsoo, että hakemuksen pätevyyden riitauttavalla kanteella on pätevät perusteet.

(14) Jotta toimijat, joiden etuihin nimen rekisteröinti vaikuttaa, voivat jatkaa asianomaisen nimen käyttöä rajoitetun ajan 27 artiklassa säädetyn suojajärjestelmän vastaisesti, nimien käytölle olisi myönnettävä erityisiä poikkeuksia siirtymäkausien muodossa. Tällaiset siirtymäkaudet voidaan sallia myös tilapäisten vaikeuksien voittamiseksi ja pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi eli sen varmistamiseksi, että kaikki tuottajat noudattavat tuote-eritelmää.

(15) Kaikissa jäsenvaltioissa on avoimuuden ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi tarpeen ottaa käyttöön suojattuina alkuperänimityksinä tai suojattuina maantieteellisinä merkintöinä rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen sähköinen unionin rekisteri ja ylläpitää sitä. Rekisterissä olisi oltava tietoa tarjolla kuluttajille ja kaupan alan ammattilaisille. Rekisterin olisi oltava tietojärjestelmään sisältyvä sähköinen tietokanta, ja sen olisi oltava julkinen. 

(16) Unioni neuvottelee kauppakumppaniensa kanssa kansainvälisistä sopimuksista, joihin sisältyy alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suoja. Jotta suuri yleisö saisi helpommin tietoa kyseisillä kansainvälisillä sopimuksilla suojatuista nimistä ja erityisesti jotta näiden nimien suoja ja käytön valvonta voidaan varmistaa, kyseiset nimet voidaan merkitä maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin. Jollei nimiä kansainvälisissä sopimuksissa erityisesti määritellä alkuperänimityksiksi, ne olisi merkittävä rekisteriin suojattuina maantieteellisinä merkintöinä.

(17) Sisämarkkinoiden optimaalisen toiminnan kannalta on tärkeää, että tuottajat ja muut asianomaiset toimijat, viranomaiset ja kuluttajat saavat nopeasti ja helposti käyttöönsä rekisteröityä suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää koskevat tiedot. Näihin tietoihin olisi tarvittaessa sisällyttävä kansallisella tasolla hyväksytyn tuottajaryhmän yksilöivät tiedot.

(18) Maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin sisällytetyille nimille olisi annettava suoja, jolla pyritään turvaamaan käytön reiluus ja estämään käytänteet, jotka ovat omiaan johtamaan kuluttajia harhaan. Maantieteellisten merkintöjen suojan lujittamiseksi ja väärennösten torjunnan tehostamiseksi alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa olisi sovellettava myös internetin verkkotunnuksiin.

(19) Määriteltäessä, ovatko tuotteet verrattavissa maantieteellisenä merkintänä rekisteröityihin tuotteisiin, olisi otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät. Näitä ovat muun muassa se, onko tuotteilla yhteisiä objektiivisia ominaisuuksia, kuten tuotantomenetelmä, fyysinen ulkonäkö tai saman raaka-aineen käyttö, missä olosuhteissa tuotteita kohdeyleisön näkökulmasta käytetään, jaellaanko tuotteita usein samojen kanavien kautta ja sovelletaanko tuotteisiin samoja kaupan pitämisen sääntöjä.

(20) Kaupalliset toimintatavat ja unionin oikeuskäytäntö huomioon ottaen tarvitaan selvyyttä maantieteellisen merkinnän käytöstä sellaisen jalostetun tuotteen myyntinimessä, jonka ainesosana maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote on. Olisi varmistettava, että käyttö tapahtuu hyvän kauppatavan mukaisesti eikä heikennä, vähennä eikä haittaa maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen mainetta. Tällaisen käytön sallimiseksi olisi edellytettävä asianomaisten maantieteellisten merkintöjen tuottajien suuren enemmistön suostumusta. 

(21) Sääntöjä yleisnimien käytön jatkamisesta olisi selkiytettävä siten, että yleisnimiä, jotka muistuttavat suojattua nimeä tai ilmaisua tai muodostavat osan siitä, pidetään edelleen yleisinä niminä.

(22) Tämän asetuksen nojalla myönnettävän suojan soveltamisalaa olisi selkiytettävä erityisesti niiden Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/2436 28 säädettyjen uusien tavaramerkkien rekisteröintiä koskevien rajoitusten osalta, jotka ovat ristiriidassa maantieteellisten merkintöjen rekisteröinnin kanssa. Vastaava selkiytys on tarpeen myös aiempien teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden kohdalla, erityisesti kun on kyse tavaramerkeistä ja homonyymisistä nimistä, jotka on rekisteröity maantieteellisiksi merkinnöiksi.

(23) Tuottajaryhmillä on keskeinen osa, kun maantieteellisille merkinnöille haetaan rekisteröintiä ja myös kun eritelmiä muutetaan ja peruutusta haetaan. Niillä olisi oltava keinot tuoda paremmin esille tuotteidensa erityispiirteet ja mainostaa niitä. Tuottajaryhmän roolia olisi sen vuoksi selkiytettävä.

(24) Koska maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden tuottajat ovat enimmäkseen pieniä tai keskisuuria yrityksiä, he joutuvat kohtaamaan muiden elintarvikeketjun toimijoiden taholta kilpailua, mikä voi johtaa epäreiluun kilpailuun paikallisten tuottajien ja suuremmassa mittakaavassa toimivien tuottajien välillä. Tässä yhteydessä ja kaikkien asianomaisten tuottajien edun vuoksi on tarpeen sallia se, että yksi tuottajaryhmä toteuttaa tiettyjä toimia tuottajien nimissä. Tätä varten olisi vahvistettava hyväksytyn tuottajaryhmän luokka ja perusteet, jotka ovat tarpeen hyväksytyksi tuottajaryhmäksi luokittelemiseksi, ja asiaan liittyvät erityiset lisäoikeudet, erityisesti jotta hyväksytyille tuottajaryhmille voidaan tarjota oikeita välineitä, joiden avulla ne voivat paremmin valvoa teollis- ja tekijänoikeuksiensa noudattamista epäreiluja käytäntöjä vastaan.

(25) Internetin verkkotunnusten ja maantieteellisten merkintöjen suojan välistä suhdetta olisi selkiytettävä sikäli kuin kyseessä on korjaustoimenpiteiden soveltamisala, maantieteellisten merkintöjen tunnustaminen riitojenratkaisussa ja verkkotunnusten oikeudenmukainen käyttö. Henkilöillä, joilla on sellaista maantieteellistä merkintää koskeva oikeutettu etu, jonka rekisteröintiä on haettu ennen verkkotunnuksen rekisteröintiä, olisi oltava ristiriitatilanteessa valtuudet pyytää verkkotunnuksen peruuttamista tai siirtämistä.

(26) Tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen välistä suhdetta olisi selkiytettävä tavaramerkkihakemusten hylkäämisperusteiden, tavaramerkkien mitätöinnin sekä tavaramerkkien ja maantieteellisten merkintöjen rinnakkaiselon osalta.

(27) Jotta voitaisiin välttää epäreilujen kilpailuedellytysten syntyminen, kaikille tuottajille, myös kolmansien maiden tuottajille, olisi annettava mahdollisuus käyttää rekisteröityä maantieteellistä merkintää edellyttäen, että kyseinen tuote täyttää asianomaisen tuote-eritelmän tai yhtenäisen asiakirjan tai yhtenäistä asiakirjaa vastaavan asiakirjan eli tuote-eritelmästä esitetyn täydellisen tiivistelmän vaatimukset. Jäsenvaltioiden vahvistamalla järjestelmällä olisi myös taattava, että sääntöjä noudattavilla tuottajilla on oikeus kuulua tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisen piiriin.

(28) Rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän yksilöivät tunnukset, maininnat ja lyhenteet sekä niistä unionissa johtuvat oikeudet olisi suojattava niin unionissa kuin kolmansissa maissa sen varmistamiseksi, että niitä käytetään aidoissa tuotteissa eikä kuluttajia johdeta harhaan tuotteiden laadun suhteen. 

(29) Viinin, tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden merkintöihin olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 29 säädettyjä yleisiä sääntöjä ja erityisesti säännöksiä sellaisten merkintöjen estämisestä, jotka kuluttajien kannalta katsoen aiheuttavat sekaannusta tai johtavat harhaan.

(30) Unionin tunnusten tai mainintojen käytöstä sellaisten tuotteiden pakkauksissa, joilla on maantieteellinen merkintä, olisi tehtävä pakollista, jotta kuluttajat tuntisivat paremmin tämän tuoteluokan ja siihen liittyvät takeet ja jotta nämä tuotteet voitaisiin valvonnan helpottamiseksi tunnistaa helpommin markkinoilla. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden erityisluonteen vuoksi olisi kuitenkin säilytettävä viinien ja tislattujen alkoholijuomien merkintöjä koskevat erityissäännökset. Tällaisten tunnusten tai mainintojen käytön olisi edelleen oltava vapaaehtoista kolmansista maista peräisin olevien maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten osalta.

30 (31) Maantieteellisten merkintöjen lisäarvo perustuu kuluttajien luottamukseen. Maantieteellisten merkintöjen järjestelmä perustuu suurelta osin tuottajien omaan valvontaan, asianmukaiseen huolellisuuteen ja yksilölliseen vastuuseen, ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen tai lopettaakseen sellaisten tuotenimien käytön, jotka rikkovat maantieteellisiä merkintöjä koskevia sääntöjä. Komission tehtävänä on puuttua asiaan, jos unionin lainsäädännön soveltaminen laiminlyödään järjestelmällisesti. Maantieteellisiin merkintöihin olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/625 vahvistettujen periaatteiden mukaista virallisen valvonnan järjestelmää, johon olisi sisällyttävä valvontajärjestelmä kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa. Jokaiseen toimijaan olisi sovellettava valvontajärjestelmää, jolla tarkastetaan tuote-eritelmän noudattaminen. Koska viiniin sovelletaan alakohtaisessa lainsäädännössä määriteltyjä erityistarkastuksia, tässä asetuksessa olisi säädettävä ainoastaan tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden valvonnasta.

(32) Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamiseen nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi objektiivisuutensa ja tehokkuutensa varmistamiseksi täytettävä tietyt toiminnalliset kriteerit. Olisi laadittava säännöksiä, jotka koskevat tiettyjen valvontatehtävien suorittamiseen liittyvien toimivaltuuksien siirtämistä tuotteita sertifioiville elimille, jotta voidaan helpottaa valvontaviranomaisten tehtäviä ja tehostaa järjestelmää. 

(33) Tiedot toimivaltaisista viranomaisista ja tuotteita sertifioivista elimistä olisi julkistettava avoimuuden varmistamiseksi ja jotta asianomaiset osapuolet voivat ottaa niihin yhteyttä.

(34) Valvontaelinten akkreditoinnissa ja niiden harjoittamassa toiminnassa olisi käytettävä Euroopan standardointikomitean laatimia eurooppalaisia standardeja ja Kansainvälisen standardisoimisjärjestön kansainvälisiä standardeja. Valvontaelinten akkreditointi olisi tehtävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 765/2008 31 mukaisesti.

(35) Maantieteellisten merkintöjen valvonta markkinoilla on tärkeää, jotta voidaan estää petolliset ja vilpilliset käytänteet ja varmistaa siten, että tuottajat saavat asianmukaisen korvauksen maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteidensa lisäarvosta ja että kyseisten maantieteellisten merkintöjen laittomat käyttäjät estyvät myymästä tuotteitaan. Valvonnan olisi perustuttava riskinarviointiin tai toimijoiden ilmoituksiin, ja olisi toteutettava asianmukaisia hallinnollisia ja oikeudellisia toimia, jotta estetään tai lopetetaan sellaisten nimien käyttö tuotteissa tai palveluissa, jotka ovat suojattujen maantieteellisten merkintöjen vastaisia.

(36) Tuotteita, myös maantieteellisiksi merkinnöiksi nimettyjä tuotteita, myydään yhä useammin verkkoalustoilla, jotka voivat joskus olla tärkeässä asemassa petosten ehkäisemistä ajatellen. Tältä osin tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan, että verkkoalustoilla myytävät tuotteet ovat asianmukaisesti merkittyjä, ja annetaan jäsenvaltioille valtuudet estää pääsy sääntöjen vastaiseen sisältöön. Näillä säännöillä ei rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/XX 32 soveltamista.

(37) Ottaen huomioon, että yhdessä jäsenvaltiossa tuotettu maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote saatetaan myydä toisessa jäsenvaltiossa, olisi varmistettava jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen apu tehokkaan valvonnan mahdollistamiseksi ja vahvistettava kyseisen avun käytännön yksityiskohdat.

(38) Sisämarkkinoiden optimaalisen toiminnan kannalta on tärkeää, että tuottajat osoittavat nopeasti ja helposti useissa yhteyksissä, että heillä on lupa käyttää suojattua nimeä, kuten tullitarkastuksissa, markkinatarkastuksissa tai kaupan alan toimijoiden pyynnöstä. Tätä varten tuottajan käyttöön olisi annettava virallinen todistus tai muu sertifiointitodiste, joka osoittaa oikeuden tuottaa maantieteellisellä merkinnällä nimettyä tuotetta.

(39) Maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä, muuttamista ja peruuttamista koskevat menettelyt, mukaan lukien tutkimus- ja vastaväitemenettely, olisi toteutettava mahdollisimman tehokkaasti. Tähän voidaan päästä käyttämällä hakemusten tutkimisessa Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) tarjoamaa apua. Vaikka tehtäviä ulkoistettaisiin osittain EUIPO:lle, komissio olisi edelleen vastuussa rekisteröinnistä, muuttamisesta ja peruuttamisesta, koska yhteys yhteiseen maatalouspolitiikkaan on vahva ja koska tarvitaan asiantuntemusta sen varmistamiseksi, että viinien, tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden erityispiirteet arvioidaan asianmukaisesti.

(40) Olisi vahvistettava perusteet, joilla arvioidaan EUIPO:n toimintaa. Näillä perusteilla olisi varmistettava annettavan avun laatu, johdonmukaisuus ja tehokkuus. Komission olisi laadittava parlamentille ja neuvostolle kertomus tuloksista ja kokemuksista, joita on saatu EUIPO:n suorittaessa näitä tehtäviä.

(41) Nykyisen käytännön perusteella olisi säilytettävä kaksi erillistä välinettä eli alkuperänimitys ja maantieteellinen merkintä, jotka osoittavat yhteyden tuotteen ja sen maantieteellisen alkuperän välillä. Kasvilajikkeita ja eläinrotuja koskevia sääntöjä ja määritelmiä olisi selkiytettävä, jotta voidaan paremmin ymmärtää niiden yhteys maantieteellisiin merkintöihin ristiriitatilanteissa. Rehun ja raaka-aineiden hankintaa koskevat säännöt olisi säilytettävä ennallaan.

(42) Maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen olisi täytettävä tietyt tuote-eritelmässä esitetyt edellytykset. Jotta asianomaiset osapuolet saisivat helposti käsityksen näistä edellytyksistä, tuote-eritelmästä olisi laadittava yhteenveto yhtenäisessä asiakirjassa.

(43) Maantieteellisiä merkintöjä koskevien sääntöjen täytäntöönpanossa komission apuna olisi oltava komitea, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista.

(44) Aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmän erityistavoitteena on auttaa viljelijöitä viestimään kuluttajille tuotteensa lisäarvoa tuovista ominaisuuksista. Jotta voitaisiin välttää epäreilujen kilpailuedellytysten syntyminen, kaikille tuottajille, myös kolmansien maiden tuottajille, olisi annettava mahdollisuus käyttää aidon perinteisen tuotteen rekisteröityä nimeä edellyttäen, että kyseinen tuote täyttää sitä koskevan eritelmän mukaiset vaatimukset ja tuottaja kuuluu valvontajärjestelmän piiriin.

(45) Nykyinen aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmä ei ole onnistunut toivotulla tavalla, sillä ainoastaan muutamia nimiä on rekisteröity. Nykyisiä säännöksiä olisi siksi parannettava, selkiytettävä ja tarkennettava, jotta järjestelmästä saadaan helpommin ymmärrettävä, toimiva ja mahdollisia hakijoita houkuttava. Sen varmistamiseksi, että rekisteröitävä nimi liittyy todelliseen perinteiseen tuotteeseen, nimen rekisteröintiperusteita ja -edellytyksiä olisi mukautettava erityisesti poistamalla aitojen perinteisten tuotteiden erityisluonnetta koskeva edellytys.

(46) Sen varmistamiseksi, että aidot perinteiset tuotteet ovat niitä koskevien eritelmien mukaisia eivätkä niiden ominaisuudet muutu, ryhmiksi järjestyneiden tuottajien olisi itse määriteltävä tuote eritelmässä. Myös kolmansien maiden tuottajille olisi annettava mahdollisuus rekisteröidä nimi aitona perinteisenä tuotteena.

(47) Läpinäkyvyyden varmistamiseksi aidot perinteiset tuotteet olisi merkittävä rekisteriin.

(48) Jotta voitaisiin välttää epäreilujen kilpailuedellytysten syntyminen, kaikille tuottajille, myös kolmansien maiden tuottajille, olisi annettava mahdollisuus käyttää aidon perinteisen tuotteen rekisteröityä nimeä edellyttäen, että kyseinen tuote täyttää sitä koskevan eritelmän mukaiset vaatimukset ja tuottaja kuuluu valvontajärjestelmän piiriin. Unionissa tuotettujen aitojen perinteisten tuotteiden merkintöihin olisi sisällytettävä unionin tunnus, ja se olisi voitava liittää mainintaan ”aito perinteinen tuote”. Nimien, unionin tunnuksen ja asianomaisen maininnan käyttöä olisi säänneltävä yhdenmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi sisämarkkinoilla.

(49) Aitoja perinteisiä tuotteita olisi suojeltava tehokkaasti markkinoilla, jotta niiden tuottajat saavat asianmukaisen korvauksen tuotteen lisäarvosta ja maininnan ”aito perinteinen tuote” laittomia käyttäjiä estetään myymästä tuotteitaan. 

(50) Jotta kuluttajia ei johdettaisi harhaan, rekisteröidyt aidot perinteiset tuotteet olisi suojattava väärinkäytöltä tai jäljittelyltä, myös silloin, kun kyse on tuotteiden käytöstä ainesosina, sekä muilta kuluttajia mahdollisesti harhaan johtavilta käytänteiltä. Samaan tavoitteeseen pyrkien olisi vahvistettava säännöt maininnan ”aito perinteiden tuote” erityiskäytöille, erityisesti siltä osin kuin on kyse sellaisten ilmaisujen käytöstä, jotka ovat yleisiä nimiä unionissa, merkinnöistä, jotka sisältävät kasvilajikkeen tai eläinrodun nimityksen tai muodostuvat siitä, ja tavaramerkeistä.

(51) Aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmään osallistumisen olisi taattava, että kaikilla järjestelmän sääntöjä noudattavilla toimijoilla on oikeus kuulua eritelmän noudattamisen tarkastamisen piiriin.

(52) Jäsenvaltioiden ja komission olisi toteutettava menettelyt, jotka koskevat unionista peräisin olevien aitojen perinteisten tuotteiden rekisteröintiä, tuote-eritelmän muutoksia ja rekisteröinnin peruuttamista, mukaan lukien vastaväitemenettelyt. Jäsenvaltioiden ja komission olisi vastattava eri vaiheista kussakin menettelyssä. Jäsenvaltioiden olisi vastattava menettelyn ensimmäisestä vaiheesta, jossa hakemus vastaanotetaan tuottajaryhmältä ja arvioidaan, toteutetaan kansallinen vastaväitemenettely ja arvioinnin tulokset huomioon ottaen toimitetaan unionin hakemus komissiolle. Komission olisi vastattava hakemuksen tutkimisesta, mukaan lukien maailmanlaajuisen vastaväitemenettelyn toteuttaminen, ja aidolle perinteiselle tuotteelle mahdollisesti myönnettävää suojaa koskevan päätöksen tekemisestä. Tämän asetuksen mukaisen rekisteröinnistä syntyvän suojan olisi koskettava yhtä lailla kolmansien maiden aitoja perinteisiä tuotteita, jotka täyttävät vastaavat perusteet ja jotka ovat suojattuja alkuperämaassaan. Komission olisi myös toteutettava vastaavat menettelyt kolmansista maista peräisin olevien aitojen perinteisten tuotteiden osalta.

(53) Vapaaehtoisten laatuilmaisujen järjestelmä otettiin käyttöön asetuksella (EU) N:o 1151/2012. Sillä viitataan yhden tai useamman tuoteluokan, tuotannon tai jalostuksen ominaisuuksiin, jotka pätevät tietyillä alueilla. Vapaaehtoinen laatuilmaisu ”vuoristoalueen tuote” on täyttänyt vapaaehtoisille laatuilmaisuille vahvistetut edellytykset, ja se on vahvistettu mainitussa asetuksessa. Se on tarjonnut vuoristoalueiden tuottajille tehokkaan keinon markkinoida tuotteitaan paremmin ja pienentää sen riskiä, että kuluttajille aiheutuu sekaannusta markkinoilla olevien tuotteiden vuoristoalkuperän suhteen. Tuottajien mahdollisuus käyttää vapaaehtoisia laatuilmaisuja olisi säilytettävä, sillä kaikkia järjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä täysin hyödynnetty jäsenvaltioissa, onhan järjestelmää sovellettu vasta lyhyen ajan.

(54) Aitoja perinteisiä tuotteita ja vapaaehtoisia laatuilmaisuja koskevien sääntöjen täytäntöönpanossa komission apuna olisi oltava komitea, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista.

(55) Maantieteellisiä merkintöjä koskevia, viinialan osalta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja tislattujen alkoholijuomien osalta asetuksen (EU) 2019/787 säännöksiä on muutettava niiden yhdenmukaistamiseksi tässä asetuksessa vahvistettujen maantieteellisten merkintöjen rekisteröintiä, muuttamista, vastustamista, peruuttamista, suojaa ja valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen kanssa. Erityisesti viinin osalta tarvitaan lisämuutoksia suojattujen maantieteellisten merkintöjen määritelmään teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen mukaisesti. Jotta varmistetaan johdonmukaisuus tämän asetuksen kanssa, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1001 33 vahvistettua EUIPO:n tehtäviä koskevaa säännöstä olisi muutettava.

(56) Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien täydentämistä ja muuttamista varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä seuraavien osalta: kestävyysstandardien määrittäminen ja voimassa olevien kestävyysstandardien tunnustamista koskevien perusteiden vahvistaminen; mukana toimitettavien tietojen selventäminen tai uusien toimitettavien tietojen lisääminen; sellaisten tehtävien antaminen EUIPO:lle, jotka liittyvät vastaväitteiden tutkimiseen ja vastaväitemenettelyyn, rekisterin toimintaan, tuote-eritelmän vakiomuutosten julkaisemiseen, kuulemiseen peruutusmenettelyn yhteydessä, sellaisen hälytysjärjestelmän perustamiseen ja hallinnointiin, jolla ilmoitetaan hakijoille heidän maantieteellisen merkintänsä saatavuudesta verkkotunnuksena, sellaisten kolmannen maan maantieteellisten merkintöjen tutkimiseen, alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan 34 mukaisia maantieteellisiä merkintöjä lukuun ottamatta, jotka on tarkoitus suojata kansainvälisten neuvottelujen tai kansainvälisten sopimusten nojalla; sellaisten asianmukaisten perusteiden vahvistaminen, joilla seurataan EUIPO:n toimintaa sille annettujen tehtävien suorittamisessa; lisäsääntöjen vahvistaminen maantieteellisten merkintöjen käytöstä jalostettujen tuotteiden ainesosien yksilöimiseksi; sellaisten lisäsääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat yleisten nimien määrittämistä; alkuperänimityksen tapauksessa rehun hankintaan sovellettavien rajoituksien ja poikkeuksien vahvistaminen; elävien eläinten teurastukseen tai raaka-ainehankintoihin sovellettavien rajoituksien ja poikkeuksien vahvistaminen; kasvilajikkeen tai eläinrodun nimityksen käyttöön liittyvien sääntöjen vahvistaminen; sellaisten sääntöjen vahvistaminen, joilla rajoitetaan tuote-eritelmässä olevia tietoja maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden osalta; aitoja perinteisiä tuotteita koskevien hyväksymisperusteiden täsmentäminen; tuotteita sertifioiviin elimiin sovellettavia tarkoituksenmukaisia sertifiointi- ja akkreditointimenettelyjä koskevien lisäsääntöjen vahvistaminen; lisäsääntöjen vahvistaminen aitojen perinteisten tuotteiden suojan tarkentamiseksi; sellaisten lisäsääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat yleisen nimen määrittämistä sekä kasvilajikkeiden ja eläinrotujen nimitysten käyttöehtojen määrittämistä aidon perinteisen tuotteen osalta sekä suhdetta teollis- ja tekijänoikeuksiin; lisäsääntöjen määrittäminen yhteisille hakemuksille, jotka koskevat useampaa kuin yhtä kansallista aluetta, ja aitojen perinteisten tuotteiden hakumenettelyä koskevien sääntöjen täydentäminen; aitojen perinteisten tuotteiden vastaväitemenettelyä koskevien sääntöjen täydentäminen yksityiskohtaisten menettelyjen ja määräaikojen vahvistamiseksi; aitojen perinteisten tuotteiden muutoshakemusmenettelyä koskevien sääntöjen täydentäminen; aitojen perinteisten tuotteiden peruuttamismenettelyä koskevien sääntöjen täydentäminen; vapaaehtoisilta laatuilmaisuilta edellytettäviä perusteita koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen; vapaaehtoisen lisälaatuilmaisun varaaminen sekä sen käyttöedellytysten vahvistaminen; ilmaisun ”vuoristoalueen tuote” käyttöedellytyksiin liittyvien poikkeuksien sekä tuotantotavan ja muiden asianmukaisten kyseisen vapaaehtoisen laatuilmaisun soveltamisen kannalta merkityksellisten perusteiden vahvistaminen, erityisesti niiden edellytysten vahvistaminen, joiden perusteella raaka-aineiden tai rehun on sallittua olla peräisin muualta kuin vuoristoalueilta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 35 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. 

(57)Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavien osalta: maantieteellisillä merkinnöillä nimettyjen tuotteiden yhdistetyn nimikkeistön mukaisen luokittelun teknisen esitystavan ja sähköisen saatavuuden määrittäminen; kestävyyssitoumusten yhdenmukaisen esitystavan määrittäminen; mukana seuraavan asiakirja-aineiston muodon ja sähköisen esitystavan määrittäminen sekä suojattujen henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista säätäminen; sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat rekisteröintimenettelyjä ja rekisteröintiä koskevien unionin hakemusten mallia ja esittämistä, myös useampaa kuin yhtä kansallista aluetta koskevien hakemusten osalta; vastaväitteiden ja virallisten huomautusten muodon ja sähköisen esitystavan määrittäminen sekä suojattujen henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista säätäminen; siirtymäkauden myöntäminen ja pidentäminen, jotta rekisteröityä nimeä voidaan käyttää muiden sellaisten nimien rinnalla, jotka muutoin olisivat rekisteröidyn nimen vastaisia; hakemuksen hylkääminen; maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä päättäminen, jos sopimukseen ei ole päästy; sellaisiin kolmansien maiden tuotteisiin liitettyjen maantieteellisten merkintöjen rekisteröiminen, jotka on suojattu unionissa kansainvälisellä sopimuksella, jossa unioni on sopimuspuolena; maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin sisällön ja esitystavan määrittäminen; maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteristä otettujen otteiden muodon ja sähköisen esitystavan määrittäminen sekä suojattujen henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista säätäminen; sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat unionin muutosta koskevan hakemuksen menettelyjä, mallia ja esittämistä sekä vakiomuutosten menettelyjä, mallia ja antamista tiedoksi komissiolle; maantieteellisen merkinnän rekisteröinnin peruuttaminen; rekisteröintien peruuttamiseen liittyviä menettelyjä ja peruuttamismallia sekä peruuttamispyyntöjen esittämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen; maantieteellisten merkintöjen unionin tunnusten vahvistaminen, unionin tunnusten ja mainintojen teknisten ominaisuuksien määrittäminen sekä tunnusten ja mainintojen käyttöä koskevien sääntöjen määrittäminen tuotteille, joita pidetään kaupan maantieteellisinä merkintöinä, mukaan lukien säännöt käyttöön tulevia erikielisiä versioita varten; yksityiskohtaiset tiedot vaihdettavien tietojen luonteesta ja tyypistä sekä valvontaa ja täytäntöönpanoa varten annettavaan keskinäiseen apuun perustuvasta tietojenvaihdosta; maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen tuote-eritelmän mallia koskevien sääntöjen vahvistaminen; maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen yhtenäisen asiakirjan muodon ja sähköisen esitystavan määrittäminen ja suojattujen henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista säätäminen; aitojen perinteisten tuotteiden osalta: tuote-eritelmän mallia koskevien sääntöjen vahvistaminen; aitojen perinteisten tuotteiden unionin rekisterin mallia ja sisältöä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen; aitojen perinteisten tuotteiden unionin tunnuksen vahvistaminen; sellaisten sääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat mainintojen, lyhenteiden ja unionin tunnuksen yhdenmukaista suojaa, mainintojen, lyhenteiden ja unionin tunnuksen käyttöä sekä unionin tunnuksen teknisiä ominaisuuksia; aitojen perinteisten tuotteiden suojelemista koskevien menettelyvaatimusten ja muodollisten vaatimusten vahvistaminen; sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat rekisteröintimenettelyjä ja rekisteröintihakemusten mallia ja esittämistä, mukaan lukien useampaa kuin yhtä kansallista aluetta koskevat hakemukset, vastaväitemenettelyjä ja vastaväitteiden muotoa ja esittämistä, tuote-eritelmien muutosmenettelyjä ja muutoshakemusten muotoa ja esittämistä sekä rekisteröinnin peruutusmenettelyjä ja peruuttamishakemusten muotoa ja esittämistä; aitojen perinteisten tuotteiden käyttöön liittyvät siirtymäkaudet; rekisteröintihakemuksen hylkääminen; aidon perinteisen tuotteen rekisteröinnistä päättäminen, jos sopimukseen ei ole päästy; aidon perinteisen tuotteen rekisteröinnin peruuttaminen; vapaaehtoisten laatuilmaisujen ja -järjestelmien osalta: vapaaehtoisten laatuilmaisujen ja -järjestelmien ilmoittamisessa tarpeellisten teknisten yksityiskohtien vahvistaminen; malleja, menettelyjä tai muita teknisiä yksityiskohtia koskevien sääntöjen vahvistaminen; vapaaehtoisten laatuilmaisujen käyttöä koskevien sääntöjen vahvistaminen. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 36 mukaisesti. 

(58)Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa asetusta (EU) N:o 182/2011 soveltamatta täytäntöönpanosäädöksiä seuraavien osalta: maantieteelliset merkinnät ja aidot perinteiset tuotteet: nimen rekisteröiminen, jos ei ole esitetty vastaväitettä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, taikka jos on esitetty vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, mutta on päästy sopimukseen, sekä julkaistujen tietojen muuttaminen tarpeen mukaan, edellyttäen, että kyseiset muutokset eivät ole olennaisia; julkisesti saatavilla olevan maantieteellisten merkintöjen sähköisen rekisterin ja aitojen perinteisten tuotteiden sähköisen rekisterin perustaminen ja ylläpito; siirtymäkauden myöntäminen maantieteellisten merkintöjen käytölle kansallisessa menettelyssä tehdyn vastaväitteen johdosta; sellaisten maantieteellisten merkintöjen peruuttaminen, jotka on rekisteröity jo haetun tai rekisteröidyn kokonaan tai osittain homonyymisen maantieteellisen merkinnän vastaisesti; niiden keinojen määrittäminen, joilla toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet julkistetaan aitojen perinteisten tuotteiden osalta.

(59) Sen vuoksi asetuksia (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2017/1001 ja (EU) 2019/787 olisi muutettava ja asetus (EU) N:o 1151/2012 olisi kumottava. 

(60) Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 mukaisesti jo rekisteröityjen suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti jo rekisteröityjen suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen sekä asetuksen (EU) 2019/787 mukaisesti jo rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen olisi edelleen oltava suojattuja tämän asetuksen nojalla, ja ne olisi sisällytettävä asianomaiseen rekisteriin ilman eri toimenpiteitä.

(61) Olisi otettava käyttöön asianmukaiset järjestelyt, jotta helpotetaan sujuvaa siirtymistä asetuksissa (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 1308/2013 ja (EU) 2019/787 säädetyistä säännöistä tässä asetuksessa säädettyihin sääntöihin,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I osasto
Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa annetaan säännöt seuraavista:

a)    viinien, tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden maantieteelliset merkinnät;

b)    aidot perinteiset tuotteet ja maataloustuotteiden vapaaehtoiset laatumerkinnät. 

2 artikla

Määritelmät

1.Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a) ’tuottajaryhmällä’ järjestöä, joka pääosin koostuu saman tuotteen tuottajista tai jalostajista, järjestön oikeudellisesta muodosta riippumatta;

b)’perinteisellä’ ja ’perinteellä’, joka liittyy maantieteelliseltä alueelta peräisin olevaan tuotteeseen, aiempaa todistettua käyttöä jonkin yhteisön tuottajien parissa ajanjaksolla, joka mahdollistaa siirtymisen sukupolvelta toiselle; tämän ajanjakson on oltava vähintään 30 vuotta, ja kyseinen käyttö voi sisältää muutoksia, jotka ovat tarpeen sen vuoksi, että hygienia- ja turvallisuuskäytänteet ovat muuttuneet;

c) ’merkinnällä’ asetuksen (EU) N:o 1169/2011 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa määriteltyä merkintää;

d) ’tuotantovaiheella’ mitä tahansa tuotanto-, jalostus-, valmistus- tai vanhentamisvaihetta siihen saakka, kun tuote on siinä muodossa, jossa se saatetaan sisämarkkinoille;

e) ’jalostetuilla tuotteilla’ elintarvikkeita, jotka ovat syntyneet jalostamattomien tuotteiden jalostuksessa asetuksen (EY) N:o 852/2004 2 artiklan m ja o alakohdassa tarkoitetulla tavalla;

f) ’tuotteita sertifioivilla elimillä’ asetuksen (EU) 2017/625 II osaston III luvussa tarkoitettuja elimiä, jotka varmentavat, että maantieteellisellä merkinnällä nimetyt tuotteet tai aidot perinteiset tuotteet ovat tuote-eritelmän mukaisia;

g) ’yleisnimellä’

i) tuotenimiä, joista on unionissa tullut tuotteen yleinen nimi, vaikka ne viittaavatkin paikkaan, alueeseen tai maahan, josta tuote on peräisin tai jossa sitä pidetään kaupan; ja

ii) tavanomaista ilmaisua, joka kuvaa tuotelajeja tai tuotteen ominaisuuksia, tai muita ilmaisuja, jotka eivät viittaa tiettyyn tuotteeseen;

h) ’kasvilajikkeen nimityksellä’ sellaista lajikkeen nimitystä, joka on yleisessä käytössä tai joka on virallisesti rekisteröity neuvoston direktiivien 2002/53/EY 37 , 2002/55/EY 38 , 2008/90/EY 39 tai neuvoston asetuksen (EU) N:o 2100/94 40 mukaisesti sillä kielellä tai kielillä, jolla tai joilla sitä käytetään tai se luetellaan, asianomaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen jättöpäivänä; 

i) ’eläinrodun nimityksellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1012 41  2 artiklassa tarkoitettujen rotujen nimiä, jotka luetellaan kantakirjoissa tai jalostusrekistereissä, kielellä tai kielillä, jolla tai joilla ne luetellaan, asianomaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen jättöpäivänä.

3 artikla

Tietosuoja

1.Komissio ja jäsenvaltiot käsittelevät ja julkistavat tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja asetuksen (EU) 2019/787 mukaisten rekisteröintiä, muutosten hyväksymistä, peruuttamista, vastustamista, siirtymäkauden myöntämistä ja valvontaa koskevien menettelyjen yhteydessä saadut henkilötiedot asetusten (EU) 2018/1725 ja (EU) 2016/679 mukaisesti. 

2.Komissio on asetuksessa (EU) 2018/1725 tarkoitettu rekisterinpitäjä, kun on kyse henkilötietojen käsittelystä menettelyssä, jonka osalta se on toimivaltainen asetuksen (EU) 2019/787, komission delegoidun asetuksen (EU) 2021/1235 42 ja tämän asetuksen mukaisesti.

3.Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat asetuksessa (EU) 2016/679 tarkoitettuja rekisterinpitäjiä, kun on kyse henkilötietojen käsittelystä menettelyissä, joiden osalta ne ovat toimivaltaisia asetuksen (EU) 2019/787, delegoidun asetuksen (EU) 2021/1235 ja tämän asetuksen mukaisesti.

II osasto
Maantieteelliset merkinnät

1 luku
Yleiset säännökset

4 artikla

Tavoitteet

1.Tässä osastossa säädetään yhtenäisestä ja yksinomaisesta maantieteellisten merkintöjen järjestelmästä, jolla suojataan sellaisten viinien, tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden nimiä, joiden ominaispiirteet, ominaisuudet tai maine liittyvät niiden tuotantopaikkaan, ja varmistetaan näin seuraavat seikat:

a) yhteisvoimin toimivilla tuottajilla on tarvittavat valtuudet ja vastuu hallinnoida maantieteellisiä merkintöjänsä niin, että he voivat muun muassa vastata yhteiskunnan vaatimuksiin sellaisista tuotteista, jotka perustuvat kestävään tuotantoon sen kolmella osa-alueella (talous, ympäristö ja yhteiskunta), ja toimia markkinoilla; 

b) reilu kilpailu kaupan pitämisen ketjussa toimivien tuottajien kannalta;

c) kuluttajat saavat luotettavaa tietoa ja takeet tällaisten tuotteiden aitoudesta ja voivat helposti tunnistaa ne markkinapaikalla, myös sähköisessä kaupankäynnissä;

d) maantieteellisten merkintöjen tehokas rekisteröinti ottaen huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukainen suoja; ja

e) tehokas täytäntöönpano ja markkinointi kaikkialla unionissa ja sähköisessä kaupankäynnissä, millä varmistetaan sisämarkkinoiden eheys.

5 artikla

Soveltamisala

1.Tämä osasto kattaa viinin, tislatut alkoholijuomat ja maataloustuotteet, mukaan lukien elintarvikkeet sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteet, jotka luetellaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 43 liitteessä I olevan yhdistetyn nimikkeistön 1–23 ryhmässä, sekä tämän asetuksen liitteessä I oleviin yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin ja koodeihin kuuluvat muut maataloustuotteet.

2.Maantieteellisten merkintöjen rekisteröinti ja suojaaminen eivät vaikuta tuottajien velvollisuuteen noudattaa muita unionin sääntöjä, erityisesti niitä, jotka koskevat tuotteiden markkinoille saattamista, terveys- ja kasvinsuojelusääntöjä, yhteistä markkinajärjestelyä, kilpailusääntöjä ja elintarviketietojen antamista kuluttajille.

3.Tässä asetuksessa säädettyyn maantieteellisten merkintöjen järjestelmään ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2015/1535 44 .

6 artikla

Luokittelu

1.Maantieteellisellä merkinnällä nimetyt tuotteet luokitellaan yhdistetyn nimikkeistön mukaisesti kaksi-, neli- tai kuusinumeroisella tasolla. Jos maantieteellinen merkintä kattaa useampaan kuin yhteen luokkaan kuuluvia tuotteita, kukin luokka on täsmennettävä. Tuoteluokitusta saa käyttää ainoastaan rekisteröinti-, tilastointi- ja dokumentointitarkoituksiin. Kyseistä luokitusta ei saa käyttää vastaavien tuotteiden määrittämiseen 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulta suoralta ja välilliseltä kaupalliselta käytöltä suojautumiseksi. 

2.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitetun luokituksen tekninen esitystapa ja sähköinen saatavuus. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 artikla

Määritelmät

1.Tässä osastossa tarkoitetaan:

a) ’maantieteellisellä merkinnällä’, jollei toisin mainita, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 93 artiklassa määriteltyjä viinien alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä, tämän asetuksen 48 artiklassa määriteltyjä maataloustuotteiden alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä sekä asetuksen (EU) 2019/787 3 artiklan 4 kohdassa määriteltyjä tislattujen alkoholijuomien maantieteellisiä merkintöjä, joita haetaan tai jotka on merkitty 23 artiklassa tarkoitettuun maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin;

b)’viinillä’ asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VII olevan II osan 1, 3–6, 8, 9, 11, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettuja tuotteita;

c) ’tislatuilla alkoholijuomilla’ asetuksen (EU) 2019/787 2 artiklassa määriteltyjä tislattuja alkoholijuomia;

d) ’maataloustuotteilla’ 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, lukuun ottamatta viiniä ja tislattuja alkoholijuomia;

e) ’yhdistetyllä nimikkeistöllä’ asetuksen (ETY) N:o 2658/87 1 artiklassa vahvistettua tavaranimikkeistöä;

f) ’hyväksytyllä tuottajaryhmällä’ virallista yhteenliittymää, joka on oikeushenkilö ja jonka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat tunnustaneet ainoaksi ryhmäksi, joka toimii kaikkien tuottajien puolesta;

g) ’tuottajalla’ toimijaa, joka osallistuu mihin tahansa maantieteellisellä merkinnällä suojatun tuotteen tuotantovaiheeseen, mukaan lukien jalostustoiminta, joka kuuluu tuote-eritelmän piiriin.

2 luku
Maantieteellisten merkintöjen rekisteröiminen

8 artikla

Hakija

1.Maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen voi jättää ainoastaan sen tuotteen tuottajaryhmä, jäljempänä ’hakijana oleva tuottajaryhmä’, jonka nimeä ehdotetaan rekisteröitäväksi. Alueelliset tai paikalliset julkiset elimet voivat auttaa hakemuksen valmistelussa ja asiaan liittyvässä menettelyssä. 

2.Jäsenvaltion nimeämä viranomainen voidaan katsoa tislatun alkoholijuoman maantieteellisten merkintöjen osalta hakijana olevaksi tuottajaryhmäksi tätä osastoa sovellettaessa, jos asianomaisten tuottajien ei ole mahdollista muodostaa ryhmää lukumääränsä, maantieteellisen sijaintinsa tai organisaationsa erityispiirteiden vuoksi. Tällaisessa tapauksessa nämä syyt on esitettävä 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa.

3.Tätä osastoa sovellettaessa yksittäistä tuottajaa voidaan pitää hakijana olevana tuottajaryhmänä, jos osoitetaan, että molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a) asianomainen henkilö on ainoa tuottaja, joka haluaa jättää hakemuksen maantieteellisen merkinnän rekisteröimiseksi; ja

b) kyseistä maantieteellistä aluetta määrittävät luonnolliset tekijät vailla viittauksia kiinteistöjen rajoihin ja alueella on ominaispiirteitä, jotka eroavat merkittävästi naapurialueiden ominaispiirteistä, taikka tuotteen ominaispiirteet ovat erilaiset kuin naapurialueilla tuotettujen tuotteiden ominaispiirteet.

4.Jos maantieteellinen merkintä viittaa valtioiden rajat ylittävään maantieteelliseen alueeseen, useampi tuottajaryhmä eri jäsenvaltioista tai kolmansista maista voi jättää maantieteellisen merkinnän rekisteröimiseksi yhteisen hakemuksen.

9 artikla

Rekisteröintimenettelyn kansallinen vaihe 

1.Unionista peräisin olevaa tuotetta koskevan maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on osoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, josta tuote on peräisin.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa on oltava

a) 11 artiklassa säädetty tuote-eritelmä;

b) 13 artiklassa säädetty yhtenäinen asiakirja;

c) 14 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut mukana seuraavat asiakirjat.

3.Jäsenvaltion on tutkittava rekisteröintihakemus sen varmistamiseksi, että se täyttää asianomaisissa säännöksissä vahvistetut rekisteröintiedellytykset tapauksen mukaan viinin, tislatun alkoholijuoman tai maataloustuotteen osalta.

4.Jäsenvaltion on osana 3 kohdassa tarkoitettua tutkimusta toteutettava kansallinen vastaväitemenettely. Kansallisessa vastaväitemenettelyssä on varmistettava rekisteröintihakemuksen julkaiseminen ja säädettävä vähintään kahden kuukauden määräajasta, jonka kuluessa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut sen jäsenvaltion alueelle, josta kyseinen tuote on peräisin, tai asuu siellä, voi esittää kyseiselle jäsenvaltiolle rekisteröintihakemusta koskevan vastaväitteen.

5.Jäsenvaltion on vahvistettava väitemenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Näihin yksityiskohtaisiin sääntöihin voi sisältyä perusteita vastaväitteen ottamiseksi tutkittavaksi, neuvottelujakso hakijana olevan tuottajaryhmän ja kunkin vastaväitteen esittäjän välillä sekä se, että hakijana oleva tuottajaryhmä toimittaa selvityksen neuvottelujen tuloksista, mukaan lukien muutokset, joita hakijana oleva tuottajaryhmä on tehnyt rekisteröintihakemukseen.

6.Jos jäsenvaltio rekisteröintihakemuksen tutkittuaan ja mahdollisen vastaväitteen tulosten arvioinnin ja hakijana olevan tuottajaryhmän kanssa mahdollisesti sovittujen hakemukseen tehtävien muutosten arvioinnin jälkeen katsoo, että tämän asetuksen vaatimukset täyttyvät, se voi tehdä myönteisen päätöksen ja jättää 15 artiklassa tarkoitetun unionin hakemuksen.

7.Jäsenvaltion on varmistettava, että sen tekemä myönteinen tai kielteinen päätös julkistetaan ja että luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta. Jäsenvaltion on myös varmistettava, että tuote-eritelmä, johon jäsenvaltion myönteinen päätös perustuu, julkaistaan, ja huolehdittava siitä, että tuote-eritelmä on sähköisesti saatavilla.

10 artikla

Siirtymäkauden kansallinen suoja

1.Jäsenvaltio voi väliaikaisesti myöntää nimelle kansallisen suojan, joka alkaa siitä päivästä, jona unionin rekisteröintihakemus on jätetty komissiolle.

2.Tällainen kansallinen suoja lakkaa päivänä, jona 22 artiklan mukaisesti hyväksytty rekisteröintihakemusta koskeva täytäntöönpanosäädös tulee voimaan tai rekisteröintihakemus peruutetaan.

3.Jos nimeä ei rekisteröidä tämän asetuksen mukaisesti, siirtymäkauden kansallisen suojan vaikutuksista vastaa yksinomaan asianomainen jäsenvaltio.

4.Jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä saa olla vaikutusta ainoastaan kansallisella tasolla, eikä niillä saa olla vaikutusta unionin sisäiseen kauppaan eikä kansainväliseen kauppaan.

11 artikla

Tuote-eritelmä

Tätä osastoa sovellettaessa maantieteellisen merkinnän ’tuote-eritelmä’ on

a) viinin osalta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 94 artiklassa tarkoitettu asiakirja;

b) tislattujen alkoholijuomien osalta asetuksen (EU) 2019/787 22 artiklassa tarkoitettu asiakirja;

c) maataloustuotteiden osalta tämän asetuksen 51 artiklassa tarkoitettu asiakirja.

12 artikla

Kestävyyssitoumukset

1.Tuottajaryhmä voi sopia, että maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuotannossa noudatetaan kestävyyssitoumuksia. Tällaisilla sitoumuksilla on pyrittävä sellaisen kestävyysstandardin soveltamiseen, joka on korkeampi kuin unionin tai kansallisessa lainsäädännössä edellytetään, ja yhteiskunnallisten, ympäristöön liittyvien tai taloudellisten sitoumusten on merkittäviltä osin mentävä hyvää käytäntöä pidemmälle. Sitoumusten on oltava erityisiä, niissä on otettava huomioon olemassa olevat kestävät käytänteet, joita sovelletaan maantieteellisillä merkinnöillä nimettyjen tuotteiden osalta, ja niissä voidaan viitata olemassa oleviin kestävyysjärjestelmiin.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kestävyyssitoumukset on sisällytettävä tuote-eritelmään.

3.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kestävyyssitoumukset eivät rajoita vaatimuksia, joiden mukaan hygieniasääntöjä, turvallisuutta koskevia standardeja ja kilpailusääntöjä on noudatettava.

4.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään eri alojen kestävyysstandardit ja vahvistetaan perusteet sellaisten voimassa olevien kestävyysstandardien hyväksymiseksi, joita maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden tuottajat voivat noudattaa. 

5.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään kestävyyssitoumusten yhdenmukainen esitystapa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

13 artikla

Yhtenäinen asiakirja

1.Maantieteellisen merkinnän ’yhtenäisellä asiakirjalla’ tarkoitetaan:

a) viinin osalta asiakirjaa, jossa esitetään yhteenveto asetuksen (EU) N:o 1308/2013 94 artiklassa tarkoitetusta tuote-eritelmästä;

b) tislattujen alkoholijuomien osalta asetuksen (EU) 2019/787 23 artiklassa tarkoitettua asiakirjaa;

c) maataloustuotteiden osalta tämän asetuksen 52 artiklassa tarkoitettua asiakirjaa.

14 artikla

Mukana seuraava asiakirja-aineisto

1.Rekisteröintihakemuksen mukana seuraavan asiakirja-aineiston on sisällettävä

a) tiedot mahdollisista ehdotetuista rajoituksista, jotka koskevat maantieteellisen merkinnän käyttöä tai suojaamista, ja tarvittaessa tiedot mahdollisista siirtymätoimenpiteistä, joita hakijana oleva tuottajaryhmä tai kansalliset viranomaiset ovat ehdottaneet erityisesti kansallisen tutkimus- ja vastaväitemenettelyn jälkeen;

b) hakijana olevan tuottajaryhmän nimi ja yhteystiedot;

c) sen toimivaltaisen viranomaisen ja/tai tuotteita sertifioivan elimen nimi ja yhteystiedot, joka tarkastaa tuote-eritelmän määräysten noudattamisen seuraavien nojalla:

i) viinin osalta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 116 a artikla;

ii) maataloustuotteiden ja tislattujen alkoholijuomien osalta tämän asetuksen 39 artikla;

d) muut tiedot, joita jäsenvaltio tai tapauksen mukaan hakijana oleva tuottajaryhmä pitää tarpeellisina.

2.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta säännöksillä, joilla selvennetään vaatimuksia tai joissa luetellaan uusia mukana seuraavan asiakirja-aineiston osia.

3.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään 1 kohdassa säädetyn mukana seuraavan asiakirja-aineiston muoto ja sähköinen esitystapa sekä säädetään suojattujen henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

15 artikla

Unionin rekisteröintihakemus

1.Kun kyseessä ovat unionista peräisin olevia tuotteita koskevat maantieteelliset merkinnät, unionin rekisteröintihakemuksen on sisällettävä 

a) 13 artiklassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja;

b) 14 artiklassa tarkoitettu mukana seuraava asiakirja-aineisto;

c) sen jäsenvaltion vakuutus, jolle hakemus alun perin osoitettiin ja jossa vahvistetaan, että hakemus täyttää rekisteröinnin edellytykset; ja

d) tuote-eritelmän sähköinen julkaisuviite, joka on pidettävä ajan tasalla.

2.Kun kyseessä ovat unionin ulkopuolelta peräisin olevia tuotteita koskevat maantieteelliset merkinnät, unionin rekisteröintihakemuksen on sisällettävä

a) tuote-eritelmä ja sen julkaisuviite;

b) 13 artiklassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja;

c) 14 artiklassa tarkoitettu mukana seuraava asiakirja-aineisto; 

d) oikeudellinen todiste maantieteellisen merkinnän suojasta sen alkuperämaassa; ja

e) valtakirja, jos hakijaa edustaa asiamies.

3.Edellä 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisen rekisteröintihakemuksen jättää jokin asianomaisista jäsenvaltioista tai kolmanteen maahan sijoittautunut hakijana oleva tuottajaryhmä joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä.

4.Edellä 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun yhteiseen rekisteröintihakemukseen on tarvittaessa sisällyttävä 1 tai 2 kohdassa luetellut asiakirjat kaikista asianomaisista jäsenvaltioista tai kolmansista maista. Asiaankuuluvat kansalliset menettelyt, myös vastaväitemenettely, on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.

5.Tässä artiklassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava jollakin unionin virallisella kielellä.

6.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään unionin rekisteröintihakemusten valmisteluun ja toimittamiseen sovellettavat menettelyt ja edellytykset.

7.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat rekisteröintimenettelyjä ja rekisteröintiä koskevien unionin hakemusten mallia ja esittämistä, myös useampaa kuin yhtä kansallista aluetta koskevien hakemusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

16 artikla

Unionin rekisteröintihakemuksen esittäminen 

1.Maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskeva unionin hakemus on toimitettava komissiolle sähköisesti digitaalisen järjestelmän kautta. Digitaalisen järjestelmän on mahdollistettava hakemusten toimittaminen jäsenvaltion kansallisille viranomaisille, ja jäsenvaltion on voitava käyttää sitä kansallisessa menettelyssään.

2.Jos rekisteröintihakemus koskee unionin ulkopuolista maantieteellistä aluetta, hakemus on jätettävä komissiolle joko suoraan tai asianomaisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun digitaalisen järjestelmän on mahdollistettava se, että hakemuksia voivat jättää unionin ulkopuolelle sijoittautunut hakijana oleva tuottajaryhmä ja asianomaisen kolmannen maan kansalliset viranomaiset.

3.Komissio julkistaa unionin rekisteröintihakemuksen 1 kohdassa tarkoitetun digitaalisen järjestelmän kautta. 

17 artikla

Tutkimus komissiossa ja vastaväitteiden julkistaminen

1.Komissio tutkii 16 artiklan 1 kohdan nojalla vastaanottamansa rekisteröintihakemukset. Tutkimuksessa tarkastetaan, ettei ilmeisiä virheitä ole, että 15 artiklan mukaisesti toimitetut tiedot ovat täydelliset ja että yhtenäinen asiakirja, johon 13 artiklassa viitataan, on täsmällinen ja luonteeltaan tekninen. Siinä otetaan huomioon asianomaisen jäsenvaltion toteuttaman kansallisen menettelyn tulos. Siinä keskitytään erityisesti 13 artiklassa tarkoitettuun yhtenäiseen asiakirjaan.

2.Tutkimus ei saisi kestää yli kuutta kuukautta. Jos tutkimus kestää tai todennäköisesti kestää yli kuusi kuukautta, komissio ilmoittaa viivästyksen syyt hakijalle kirjallisesti.

3.Komissio voi pyytää hakijalta lisätietoja.

4.Kun komissio 1 kohdan mukaisesti suoritetun tutkimuksen perusteella katsoo, että tässä asetuksessa sekä tapauksen mukaan asetuksissa (EU) N:o 1308/2013 ja (EU) 2019/787 säädetyt edellytykset täyttyvät, se julkaisee yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän julkaisuviitteen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta säännöillä, jotka koskevat tässä artiklassa säädettyjen tehtävien antamista EUIPO:lle.

18 artikla

Rekisteröintihakemuksen kansallinen riitauttaminen

1.Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle kansallisista hallinnollista tai oikeudellisista menettelyistä, jotka voivat vaikuttaa maantieteellisen merkinnän rekisteröintiin.

2.Komissio on vapautettu velvollisuudesta noudattaa 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tutkimuksen suorittamisen määräaikaa ja velvollisuudesta ilmoittaa hakijalle viivästyksen syistä, jos se saa jäsenvaltiolta ilmoituksen, joka koskee 9 artiklan 6 kohdan mukaista rekisteröintihakemusta ja jossa joko

a) ilmoitetaan komissiolle, että 9 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu päätös on mitätöity kansallisella tasolla välittömästi sovellettavalla mutta ei lainvoimaisella tuomioistuimen päätöksellä; tai

b) pyydetään komissiota keskeyttämään tutkimus, koska hakemuksen pätevyyden riitauttamiseksi on käynnistetty kansallisia hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä ja jäsenvaltio katsoo kyseisillä menettelyillä olevan pätevät perusteet.

3.Vapautus on voimassa siihen saakka, kun jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle, että alkuperäinen hakemus on saatettu taas voimaan tai että jäsenvaltio peruuttaa keskeytyspyyntönsä.

4.Jos hakemus on mitätöity kansallisen tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä, jäsenvaltion on tarvittaessa harkittava asianmukaisia toimia, kuten unionin rekisteröintihakemuksen peruuttamista tai muuttamista.

19 artikla

Unionin vastaväitemenettely

1.Kolmen kuukauden kuluessa 17 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta yhtenäisen asiakirjan ja tuote-eritelmän julkaisuviitteen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset taikka luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan tai asuvat siellä, voivat esittää komissiolle vastaväitteen tai huomautusilmoituksen.

2.Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, josta unionin rekisteröintihakemus jätettiin, tai asuu tällaisessa muussa jäsenvaltiossa, voi esittää vastaväitteen sijoittautumis- tai asuinjäsenvaltioilleen määräajassa, joka mahdollistaa vastaväitteen tai huomautusilmoituksen esittämisen 1 kohdan nojalla.

3.Vastaväite on väite, jonka mukaan hakemus voisi rikkoa tapauksen mukaan tässä asetuksessa tai asetuksissa (EU) N:o 1308/2013 tai (EU) 2019/787 säädettyjä edellytyksiä, ja siinä on esitettävä perustelut. Vastaväite, jossa ei ole tällaista väitettä, on mitätön. 

4.Komissio tarkastaa, voidaanko vastaväite ottaa tutkittavaksi. Jos komissio katsoo, että vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi, se kehottaa viiden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, vastaväitteen esittänyttä viranomaista tai henkilöä ja komissiolle hakemuksen esittänyttä viranomaista tai tuottajaryhmää käymään tarvittavia neuvotteluja kohtuullisen ajan, joka on enintään kolme kuukautta. Komissio voi milloin tahansa kyseisen ajanjakson aikana viranomaisen tai hakijana olevan tuottajaryhmän pyynnöstä pidentää neuvottelujen määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.

5.Vastaväitteen esittäneen viranomaisen tai henkilön sekä hakemuksen esittäneen viranomaisen tai tuottajaryhmän on aloitettava tarvittavat neuvottelut ilman aiheetonta viivytystä. Niiden on annettava toisilleen asiaankuuluvat tiedot, jotta voidaan arvioida, onko rekisteröintihakemus tapauksen mukaan tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 tai asetuksen (EU) 2019/787 mukainen.

6.Kolmanteen maahan sijoittautuneen hakijana olevan tuottajaryhmän tai sen jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisten, josta unionin rekisteröintihakemus jätettiin, on kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen päättymisestä ilmoitettava komissiolle neuvottelujen tuloksista, mukaan lukien kaikki vaihdetut tiedot ja se, onko yhden vastaväitteen esittäjän tai kaikkien vastaväitteen esittäjien kanssa päästy sopimukseen, sekä rekisteröintihakemukseen mahdollisesti tämän seurauksena tehdyistä muutoksista. Komissioon vastaväitteen esittänyt viranomainen tai henkilö voi myös ilmoittaa komissiolle kantansa neuvottelujen päätteeksi.

7.Jos 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaistuja tietoja on edellä 4 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen seurauksena muutettu, komissio tutkii uudelleen rekisteröintihakemuksen, sellaisena kuin se on muutettuna. Jos rekisteröintihakemusta on muutettu olennaisesti ja komissio katsoo, että muutettu hakemus täyttää rekisteröinnin edellytykset, se julkaisee hakemuksen uudelleen kyseisen kohdan mukaisesti. 

8.Tässä artiklassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava jollakin unionin virallisella kielellä.

9.Vastaväitemenettelyn päätyttyä komissio saattaa päätökseen unionin rekisteröintihakemuksen arvioinnin ottaen huomioon mahdolliset siirtymäkausia koskevat pyynnöt, vastaväitemenettelyn tulokset, mahdolliset huomautusilmoitukset ja kaikki muut suorittamansa tutkimuksen jälkeen esille tulleet seikat, jotka voivat johtaa yhtenäisen asiakirjan muuttamiseen.

10.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta yksityiskohtaisilla menettelyillä ja määräajoilla, joita sovelletaan vastaväitemenettelyyn sekä sellaisiin kansallisten viranomaisten ja henkilöiden, joiden oikeutettua etua asia koskee, esittämiin virallisiin huomautuksiin, jotka eivät käynnistä vastaväitemenettelyä, sekä säännöillä, jotka koskevat tässä artiklassa säädettyjen tehtävien siirtämistä EUIPO:lle.

11.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään vastaväitteiden ja tarvittaessa virallisten huomautusten muoto ja sähköinen esitystapa sekä säädetään suojattujen henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

20 artikla

Vastustamisperusteet

1.Edellä 19 artiklan mukaisesti esitetty vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos vastaväitteen esittäjä osoittaa, että

a) ehdotettu maantieteellinen merkintä ei ole maantieteellisen merkinnän määritelmän tai tapauksen mukaan tässä asetuksessa, asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 tai asetuksessa (EU) 2019/787 tarkoitettujen vaatimusten mukainen;

b) ehdotetun maantieteellisen merkinnän rekisteröinti estyy yhden tai useamman 29, 30 tai 31 artiklassa tai 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun olosuhteen vuoksi;

c) ehdotetun maantieteellisen merkinnän rekisteröinti vaarantaisi täysin samanlaisen tai osittain samanlaisen nimen tai tavaramerkin olemassaolon tai vähintään viiden vuoden ajan ennen 17 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua julkaisupäivää markkinoilla laillisesti olleiden tuotteiden olemassaolon.

2.Komissio arvioi, voiko vastaväitteen ottaa tutkittavaksi, unionin alueen osalta.

21 artikla

Maantieteellisten merkintöjen käyttöön liittyvä siirtymäkausi

1.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla myönnetään enintään viiden vuoden siirtymäkausi, jonka aikana toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta peräisin olevassa tuotteessa, jonka nimitys on 27 artiklan 1 kohdan vastainen nimi tai sisältää tällaisen nimen, voidaan edelleen käyttää nimitystä, jolla sitä on pidetty kaupan, edellyttäen, että 9 artiklan 4 kohdan tai 19 artiklan mukaisella vastaväitteellä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi ja jolla vastustetaan maantieteellisen merkinnän, jonka suojaa rikotaan, rekisteröintihakemusta, osoitetaan, että

a) asianomaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröinti vaarantaisi tuotenimityksessä olevan täysin tai osittain samanlaisen nimen olemassaolon; tai

b) tällaisia tuotteita on pidetty laillisesti kaupan kyseisellä tuotenimityksessä olevalla nimellä kyseisellä alueella vähintään viiden vuoden ajan ennen 17 artiklan 4 kohdassa säädettyä julkaisemista.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, lukuun ottamatta niitä, joissa on tehty 9 artiklan 4 kohdan mukainen vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, jolloin säädös hyväksytään soveltamatta kyseistä tarkastelumenettelyä. 

3.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla pidennetään 1 kohdan mukaisesti myönnettyä siirtymäkautta enintään 15 vuoden ajan tai sallitaan käytön jatkaminen enintään 15 vuoden ajan, edellyttäen, että lisäksi osoitetaan, että

a) tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua nimityksen sisältämää nimeä on muuttumattoman ja aidon käytännön perusteella käytetty laillisesti vähintään 25 vuoden ajan ennen asianomaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskevan hakemuksen toimittamista komissiolle;

b) 1 kohdassa tarkoitetun nimityksessä olevan nimen käytön tarkoituksena ei ole missään vaiheessa ollut maantieteellisenä merkintänä rekisteröidyn tuotenimen maineesta hyötyminen; ja

c) kuluttajia ei ole johdettu eikä olisi voitu johtaa harhaan tuotteen oikean alkuperän suhteen.

4.Edellä 3 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, lukuun ottamatta niitä, joissa on tehty 9 artiklan 4 kohdan mukainen vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, jolloin säädös hyväksytään soveltamatta kyseistä tarkastelumenettelyä.

5.Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja nimityksiä käytettäessä alkuperämaa on esitettävä merkinnöissä selkeästi ja näkyvästi.

6.Niiden väliaikaisten vaikeuksien voittamiseksi, joita liittyy pitkän aikavälin tavoitteeseen varmistaa se, että maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen kaikki tuottajat kyseisellä alueella noudattavat asianomaista tuote-eritelmää, jäsenvaltio voi sallia vaatimusten täyttämiseksi enintään 10 vuoden pituisen siirtymäkauden siitä päivästä, jona hakemus toimitetaan komissiolle, edellyttäen, että asianomaiset toimijat ovat laillisesti pitäneet kaupan kyseisiä tuotteita asianomaisilla nimillä keskeytyksettä vähintään viiden vuoden ajan ennen hakemuksen toimittamista kyseisen jäsenvaltion viranomaisille ja ovat ottaneet tämän seikan esiin 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa kansallisessa vastaväitemenettelyssä.

7. Edellä olevaa 6 kohtaa sovelletaan vastaväitemenettelyä lukuun ottamatta soveltuvin osin maantieteelliseen merkintään, joka viittaa kolmannen maan alueella sijaitsevaan maantieteelliseen alueeseen.

22 artikla

Komission päätös rekisteröintihakemuksesta

1.Jos komissio katsoo 17 artiklan mukaisesti tehdystä tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella, että jokin kyseisessä artiklassa tarkoitetuista vaatimuksista ei täyty, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla rekisteröintihakemus hylätään. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.Jos komissiolle ei esitetä vastaväitteitä, jotka voidaan ottaa tutkittavaksi, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä maantieteellisen merkinnän rekisteröimiseksi soveltamatta 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Komissio voi ottaa huomioon 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti saadut huomautusilmoitukset. 

3.Jos komissiolle esitetään vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, se 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen jälkeen ja otettuaan huomioon niiden tulokset 

a) antaa maantieteellisen merkinnän rekisteröimisestä täytäntöönpanosäädöksen soveltamatta 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä, jos sopimukseen on päästy, tarkastettuaan, että sopimus on unionin oikeuden mukainen, ja tarvittaessa muuttaa 17 artiklan 4 kohdan nojalla julkaistuja tietoja edellyttäen, että tällaiset muutokset eivät ole olennaisia; tai

b) antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla päätetään rekisteröintihakemuksesta, jos sopimukseen ei ole päästy. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.Maantieteellisen merkinnän rekisteröintisäädöksissä on säädettävä kaikista rekisteröintiä koskevista edellytyksistä ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä vastustusta varten julkaistun yhtenäisen asiakirjan tietojen uudelleen julkistamisesta, jos tarvittavat muutokset eivät ole olennaisia.

5.Rekisteröintiasetukset ja hylkäyspäätökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehden L-sarjassa.

23 artikla

Maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteri

1.Komissio hyväksyy 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta täytäntöönpanosäädöksiä, joiden sisältämillä säännöksillä perustetaan julkisesti saatavilla oleva sähköinen rekisteri tämän asetuksen mukaisesti suojelluista maantieteellisistä merkinnöistä, jäljempänä ’maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteri’, ja ylläpidetään sitä. Rekisterissä on oltava kolme osaa: yksi viinien, yksi tislattujen alkoholijuomien ja yksi maataloustuotteiden maantieteellisille merkinnöille.

2.Jokainen viinin ja maataloustuotteiden maantieteellinen merkintä on kirjattava maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin tapauksen mukaan ”suojattuna alkuperänimityksenä” tai ”suojattuna maantieteellisenä merkintänä”, ja jokainen tislattujen alkoholijuomien maantieteellinen merkintä on kirjattava ”maantieteellisenä merkintänä”.

3.Maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin voidaan ottaa sellaisia kolmansien maiden tuotteiden maantieteellisiä merkintöjä, jotka on suojattu unionissa kansainvälisellä sopimuksella, jossa unioni on sopimuspuolena. Komissio rekisteröi tällaiset maantieteelliset merkinnät täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Viinien ja maataloustuotteiden nimet on kirjattava maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin suojattuina maantieteellisinä merkintöinä, jollei niitä kyseisissä sopimuksissa ole nimenomaisesti yksilöity suojatuiksi alkuperänimityksiksi.

4.Maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjattavat maantieteelliset merkinnät on kirjattava alkuperäisessä kirjoitusasussaan. Jos alkuperäistä nimeä ei kirjoiteta latinalaisin kirjaimin, maantieteellinen merkintä on kirjoitettava myös latinalaisin kirjaimin ja maantieteellisen merkinnän molemmat versiot merkitään maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin, ja niillä on sama asema.

5.Komissio julkaisee ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle 3 kohdassa tarkoitetun luettelon kansainvälisistä sopimuksista sekä luettelon kyseisillä sopimuksilla suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä.

6.Komissio säilyttää maantieteellisen merkinnän rekisteröintiin liittyvät asiakirjat digitaalisessa tai paperimuodossa maantieteellisen merkinnän voimassaoloajan, ja kun kyseessä on peruuttaminen, 10 vuoden ajan peruuttamisesta.

7.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta säännöillä, jotka koskevat EUIPO:n valtuuttamista hoitamaan unionin maantieteellisten merkintöjen rekisteriä.

8.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterin sisältö ja esitystapa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

24 artikla

Otteet maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteristä

1.Kenen tahansa on voitava ladata maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteristä virallinen ote, joka on todiste maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä, sekä asiaankuuluvat tiedot, mukaan lukien maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemuksen päivämäärä tai muu etuoikeuspäivä. Virallista otetta voidaan käyttää aitoustodistuksena oikeudenkäynnissä, tuomioistuimessa, välimiesoikeudessa tai vastaavassa elimessä.

2.Jos kansalliset viranomaiset ovat hyväksyneet tuottajaryhmän 33 artiklan mukaisesti, ryhmä on merkittävä maantieteellisen merkinnän oikeuksien haltijaksi maantieteellisten merkintöjen unionin rekisterissä ja 1 kohdassa tarkoitetussa virallisessa otteessa.

3.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteristä otettujen otteiden muoto ja sähköinen esitystapa sekä säädetään suojattujen henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

25 artikla

Tuote-eritelmän muutokset

1.Tuottajaryhmä, jonka oikeutettua etua asia koskee, voi hakea hyväksyntää rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän muutokselle.

2.Tuote-eritelmän muutokset luokitellaan kahteen luokkaan:

a) unionin muutokset, jotka vaativat vastaväitemenettelyn unionin tasolla; ja

b) vakiomuutokset, jotka käsitellään jäsenvaltion tai kolmannen maan tasolla.

3.Muutos on unionin muutos, jos se edellyttää muutosta yhtenäiseen asiakirjaan ja

a) sisältää nimen tai nimen käytön muutoksen tai viinin ja tislattujen alkoholijuomien osalta maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tai tuotteiden luokan muutoksen tai tislattujen alkoholijuomien osalta virallisen nimen muutoksen; tai

b) uhkaa poistaa yhtenäisessä asiakirjassa tarkoitetun yhteyden maantieteelliseen alueeseen; tai

c) aiheuttaa uusia tuotteen kaupan pitämisen rajoituksia.

4.Kaikkia muita rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän muutoksia, jotka eivät ole 3 kohdan mukaisia unionin muutoksia, pidetään vakiomuutoksina.

5.Vakiomuutoksena pidetään tilapäistä muutosta, jolla tuote-eritelmää muutetaan tilapäisesti viranomaisten määräämien pakollisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien vuoksi, tai tilapäistä muutosta, joka on tarpeen toimivaltaisten viranomaisten virallisesti tunnustaman luonnonkatastrofin tai virallisesti tunnustamien epäsuotuisten sääolojen vuoksi.

6.Unionin muutokset hyväksyy komissio. Hyväksymismenettely vastaa soveltuvin osin 8–22 artiklassa säädettyä menettelyä.

7.Kolmansien maiden tai kolmannen maan tuottajien jättämiin unionin muutosta koskeviin hakemuksiin on sisällyttävä todiste siitä, että haettu muutos on kyseisessä kolmannessa maassa voimassa olevien, maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevien lakien mukainen. 

8.Jos rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmään tehtävää unionin muutosta koskevaan hakemukseen sisältyy myös vakiomuutoksia tai tilapäisiä muutoksia, komissio tutkii ainoastaan unionin muutoksen. Mahdollisia vakiomuutoksia tai tilapäisiä muutoksia ei katsota toimitetuiksi. Tällaista hakemusta tutkittaessa keskitytään ehdotettuihin unionin muutoksiin. Komissio tai asianomainen jäsenvaltio voi tapauksen mukaan pyytää hakijaa muuttamaan muita tuote-eritelmän osatekijöitä.

9.Vakiomuutokset hyväksyy jäsenvaltio tai kolmas maa, jonka alueella asianomaisen tuotteen maantieteellinen alue sijaitsee, ja ne annetaan tiedoksi komissiolle. Komissio julkistaa nämä muutokset. 

10.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat EUIPO:n valtuuttamista julkaisemaan 9 kohdassa tarkoitetut vakiomuutokset.

11.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat unionin muutosta koskevan hakemuksen menettelyjä, mallia ja esittämistä sekä vakiomuutosten menettelyjä, mallia ja antamista tiedoksi komissiolle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

26 artikla

Rekisteröinnin peruuttaminen

1.Komissio voi omasta aloitteestaan taikka jäsenvaltion, kolmannen maan tai niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä, joiden oikeutettua etua asia koskee, hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan maantieteellisen merkinnän rekisteröinti seuraavissa tapauksissa:

a) tuote-eritelmän vaatimusten täyttymistä ei voida enää varmistaa; tai

b) maantieteellisen merkinnän mukaista tuotetta ei ole saatettu markkinoille vähintään seitsemään peräkkäiseen vuoteen.

2.Komissio voi myös hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan rekisteröinti rekisteröidyllä nimellä kaupan pidetyn tuotteen tuottajien pyynnöstä.

3.Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.Peruuttamismenettelyyn sovelletaan 9 artiklaa, 15–20 artiklaa sekä 22 artiklaa soveltuvin osin.

5.Ennen 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen hyväksymistä komissio kuulee jäsenvaltion viranomaisia, kolmannen maan viranomaisia tai, jos se on mahdollista, sitä kolmannen maan tuottajaa, joka alun perin haki asianomaisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä, ellei peruuttamista pyydä suoraan tämä alkuperäinen hakija.

6.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta säännöillä, jotka koskevat 5 kohdassa säädettyjen tehtävien antamista EUIPO:lle.

7.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan rekisteröintien peruuttamiseen liittyviä menettelyjä ja peruuttamismallia sekä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pyyntöjen esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3 luku
Maantieteellisten merkintöjen suojaaminen

27 artikla

Maantieteellisten merkintöjen suojaaminen

1.Maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjatut maantieteelliset merkinnät on suojattava

a) suoralta tai välilliseltä maantieteellisen merkinnän kaupalliselta käytöltä tuotteissa, joita rekisteröinti ei koske, jos tuotteet ovat verrattavissa tällä nimellä rekisteröityihin tuotteisiin tai jos nimen käyttö hyödyntää, heikentää, vähentää tai haittaa suojatun nimen mainetta;

b) väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”makuinen”, ”kaltainen” tai muu samankaltainen ilmaisu;

c) muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta maininnoilta, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia ja joita käytetään asianomaisen tuotteen sisä- tai ulkopakkauksessa tai mainoksissa, asianomaista tuotetta koskevissa asiakirjoissa tai sitä koskevilla verkkosivuilla esitetyissä tiedoissa, sekä tuotteen pakkaamiselta tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

d) muilta käytänteiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

2.Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi mielleyhtymä maantieteelliseen merkintään syntyy erityisesti silloin, kun ilmaisu, merkki tai muu merkintä tai pakkaus osoittaa kohtuullisen huolellisen kuluttajan mielessä suoran ja selkeän yhteyden rekisteröidyllä maantieteellisellä merkinnällä varustettuun tuotteeseen ja siten hyödyntää, heikentää, vähentää tai haittaa rekisteröidyn nimen mainetta.

3. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös verkkotunnukseen, joka sisältää rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tai koostuu siitä.

4.Edellä 1 kohdassa tarkoitettua suojaa sovelletaan myös

a) tavaroihin, jotka saapuvat unionin tullialueelle ilman, että niitä luovutetaan vapaaseen liikkeeseen unionin tullialueella; ja

b) tavaroihin, jotka myydään etämyynnissä, kuten sähköisessä kaupassa. 

5.Hyväksytylle tuottajaryhmälle tai toimijalle, jolla on oikeus käyttää suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, on myönnettävä oikeus estää kaikkia kolmansia osapuolia tuomasta kaupankäynnin yhteydessä unioniin tavaroita, vaikka niitä ei luovutettaisi siellä vapaaseen liikkeeseen, jos kyseiset tavarat, mukaan lukien pakkaus, tulevat kolmansista maista ja ovat 1 kohdan vastaisia.

6.Tämän asetuksen mukaisesti suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla yleisiä nimiä unionissa.

7.Jos maantieteellinen merkintä on moniosainen nimi, joka sisältää yleisenä pidettävän nimen, kyseisen yleisen nimen käyttö ei ole 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu menettelytapa.

28 artikla

Jalostettujen tuotteiden ainesosat

1.Se, mitä 27 artiklassa säädetään, ei estä toimijoita käyttämästä maantieteellistä merkintää 36 artiklan mukaisesti osoittaakseen, että jalostettu tuote sisältää ainesosana kyseisellä maantieteellisellä merkinnällä nimettyä tuotetta, edellyttäen, että tällainen käyttö tapahtuu rehellisten kaupallisten käytänteiden mukaisesti eikä heikennä, vähennä eikä haittaa maantieteellisen merkinnän mainetta.

2.Asianomaisessa jalostetussa tuotteessa ei saa käyttää tuotteen ainesosan nimeävää maantieteellistä merkintää elintarvikkeen nimessä, paitsi jos on tehty sopimus sellaisen tuottajaryhmän kanssa, joka edustaa kahta kolmasosaa tuottajista. 

3.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla lisäsääntöjä maantieteellisten merkintöjen käytöstä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen jalostettujen tuotteiden ainesosien yksilöimiseksi.

29 artikla

Yleisnimet

1.Yleisnimiä ei saa rekisteröidä maantieteellisinä merkintöinä.

2.Sen määrittämiseksi, onko ilmaisusta tullut yleinen nimi, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät, ja erityisesti

a)    nykyinen tilanne alueilla, joilla tuotetta käytetään;

b)    asiaa koskevat kansalliset tai unionin säädökset.

3.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla lisäsääntöjä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yleisten nimien määrittämiseksi.

30 artikla

Homonyymiset maantieteelliset merkinnät

1.Maantieteellistä merkintää, jota on haettu sen jälkeen, kun kokonaan tai osittain homonyymistä maantieteellistä merkintää on haettu tai se on suojattu unionissa, ei saa rekisteröidä, ellei paikallisen ja perinteisen käytön edellytysten ja kyseisten kahden homonyymisen merkinnän esittämisen välillä ole käytännössä riittävästi eroa, ottaen huomioon tarve varmistaa asianomaisten tuottajien tasapuolinen kohtelu ja se, että kuluttajia ei johdeta harhaan tuotteiden tunnistamisen tai maantieteellisen alkuperän suhteen.

2.Kokonaan tai osittain homonyymistä nimeä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen, paikkakunnan tai paikan osalta, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

3.Tätä artiklaa sovellettaessa homonyymisellä maantieteellisellä merkinnällä, jota haetaan unionissa tai joka suojataan unionissa, tarkoitetaan seuraavia:

a) maantieteelliset merkinnät, jotka on kirjattu maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin;

b) maantieteelliset merkinnät, joita on haettu, edellyttäen että ne myöhemmin kirjataan maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin;

c) unionissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1753 45 nojalla suojatut alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät; ja

d) maantieteelliset merkinnät, alkuperänimet ja vastaavat ilmaisut, jotka on suojattu unionin ja yhden tai useamman kolmannen maan välisen kansainvälisen sopimuksen nojalla.

4.Komissio peruuttaa 1 ja 2 kohdan vastaisesti rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät.

5.Edellä 4 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään soveltamatta 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä.

31 artikla

Tavaramerkit

Nimeä ei saa rekisteröidä maantieteellisenä merkintänä, jos maantieteellisenä merkintänä ehdotetun nimen rekisteröiminen saattaa johtaa kuluttajia harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettuuden vuoksi.

32 artikla

Tuottajaryhmät

1.Tuottajaryhmä perustetaan asianomaisten sidosryhmien, kuten viljelijöiden, maatilatarvikkeiden ja -palvelujen tarjoajien, väliportaan jalostajien ja loppujalostajien aloitteesta kansallisten viranomaisten määrittämällä tavalla ja kyseisen tuotteen luonteen mukaan. Jäsenvaltion on varmistettava, että tuottajaryhmä toimii avoimesti ja demokraattisesti ja että kaikilla maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuottajilla on oikeus ryhmän jäsenyyteen. Jäsenvaltio voi säätää, että myös virkamiehet sekä muut sidosryhmät, kuten kuluttajaryhmät, vähittäismyyjät ja toimittajat, osallistuvat tuottajaryhmän työhön.

2.Tuottajaryhmä voi käyttää erityisesti seuraavia valtuuksia ja vastuuta:

a) laatia tuote-eritelmän ja hallinnoida sisäistä valvontaa, jolla varmistetaan, että maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuotantovaiheet ovat kyseisen eritelmän mukaisia;

b) toteuttaa oikeustoimia maantieteellisen merkinnän ja siihen suoraan liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien suojan varmistamiseksi; 

c) sopia kestävyyssitoumuksista riippumatta siitä, sisältyvätkö ne mahdollisesti tuote-eritelmään vai onko kyse erillisestä aloitteesta, mukaan lukien järjestelyt kyseisten sitoumusten noudattamisen tarkastamiseksi ja riittävän julkisuuden varmistamiseksi niille erityisesti komission perustamassa tietojärjestelmässä; 

d) toteuttaa toimia maantieteellisen merkinnän toiminnan parantamiseksi, mukaan lukien

i) kollektiivisten markkinointi- ja mainontakampanjoiden kehittäminen, järjestäminen ja toteuttaminen;

ii) tiedotus- ja menekinedistämistoimet, joiden tarkoituksena on tiedottaa kuluttajille maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen ominaisuuksista;

iii)maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen taloudellisen suorituskyvyn, tuotannon kestävyyden, ravintoprofiilin ja aistinvaraisen profiilin analysointi; 

iv) maantieteellistä merkintää ja asianomaista unionin tunnusta koskevien tietojen levittäminen; ja

v) neuvonnan ja koulutuksen tarjoaminen nykyisille ja tuleville tuottajille, mukaan lukien sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja tasa-arvo;

e) torjua maantieteellisen merkinnän väärentämistä ja epäiltyä sellaista vilpillistä käyttöä sisämarkkinoilla, jossa maantieteellisellä merkinnällä nimetään tuotteita, jotka eivät ole tuote-eritelmän mukaisia, seuraamalla maantieteellisen merkinnän käyttöä sisämarkkinoilla ja kolmansien maiden markkinoilla, joilla maantieteelliset merkinnät on suojattu, myös internetissä, ja tarvittaessa tiedottaa asiasta täytäntöönpanoviranomaisille käytettävissä olevia luottamuksellisia järjestelmiä käyttäen.

33 artikla

Hyväksytyt tuottajaryhmät

1.Jäsenvaltion on 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävien tuottajaryhmien pyynnöstä nimettävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti yksi tuottajaryhmä hyväksytyksi tuottajaryhmäksi kutakin sellaista sen alueelta peräisin olevaa maantieteellistä merkintää varten, joka on rekisteröity tai josta on tehty rekisteröintihakemus, tai sellaisia tuotenimiä varten, jotka voivat olla rekisteröintihakemuksen kohteena.

2.Tuottajaryhmä voidaan nimetä hyväksytyksi tuottajaryhmäksi, jos on tehty ennakolta sopimus, jonka osapuolina on vähintään kaksi kolmasosaa maantieteellisellä merkinnällä varustetun tuotteen tuottajista, joiden osuus kyseisen tuotteen tuotannosta tuote-eritelmässä tarkoitetulla maantieteellisellä alueella on vähintään kaksi kolmasosaa. Poikkeuksellisesti 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua viranomaista ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua yksittäistä tuottajaa pidetään hyväksyttynä tuottajaryhmänä.

3.Hyväksytty tuottajaryhmä voi 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen valtuuksien ja vastuun lisäksi käyttää seuraavia valtuuksia ja vastuuta:

a) pitää yhteyttä teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanosta ja väärentämisen torjunnasta vastaaviin elimiin ja osallistua teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaverkostoihin maantieteellisten merkintöjen haltijana;

b) toteuttaa täytäntöönpanotoimia, mukaan lukien tulliviranomaisten toimenpiteitä koskevien hakemusten jättäminen, estääkseen tai torjuakseen toimenpiteitä, jotka vahingoittavat tai uhkaavat vahingoittaa sen tuotteiden imagoa;

c) suosittaa kansallisille viranomaisille sitovia sääntöjä, jotka hyväksytään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 166 a artiklan mukaisesti, jotta maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden tarjontaa voidaan säännellä;

d) rekisteröidä kyseessä olevasta tavaramerkkijärjestelmästä riippuen tavallinen tavaramerkki, yhteisömerkki tai tarkastusmerkki, joka sisältää yhtenä merkittävimmistä osistaan maantieteellisen merkinnän ja rajoittuu vastaavan tuote-eritelmän mukaiseen tuotteeseen, jotta maantieteellinen merkintä voidaan suojata verkkotunnusjärjestelmissä, jotka eivät kuulu unionin lainkäyttövaltaan.

4.Edellä 2 kohdassa tarkoitetut valtuudet ja vastuu edellyttävät etukäteissopimusta, jonka osapuolina on vähintään kaksi kolmasosaa maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuottajista, joiden osuus kyseisen tuotteen tuotannosta tuote-eritelmässä tarkoitetulla maantieteellisellä alueella on vähintään kaksi kolmasosaa.

5.Jäsenvaltion on suoritettava tarkastuksia varmistaakseen, että 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan. Jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteavat, että tällaisia edellytyksiä ei ole noudatettu, jäsenvaltion on kumottava tuottajaryhmän hyväksymistä koskeva päätös.

34 artikla

Maantieteellisten merkintöjen suoja verkkotunnuksissa

1.Unioniin perustetut maakoodien ylätason verkkotunnusrekisterit voivat sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua tai oikeuksia asia koskee, pyynnöstä peruuttaa tai siirtää kyseisen maakoodin ylätason verkkotunnuksen kyseisellä maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden hyväksytylle tuottajaryhmälle asianmukaisen vaihtoehtoisen riitojenratkaisumenettelyn tai oikeudellisen menettelyn jälkeen, jos kyseisen verkkotunnuksen haltija on rekisteröinyt kyseisen verkkotunnuksen ilman maantieteellistä merkintää koskevia oikeuksia tai oikeutettua etua tai jos se on rekisteröity tai sitä käytetään vilpillisessä mielessä ja sen käyttö on 27 artiklan vastaista.

2.Unioniin perustettujen maakoodien ylätason verkkotunnusrekisterien on varmistettava, että kaikissa vaihtoehtoisissa riitojenratkaisumenettelyissä, jotka on otettu käyttöön 1 kohdassa tarkoitettujen verkkotunnusten rekisteröintiin liittyvien riitojen ratkaisemiseksi, tunnustetaan maantieteelliset merkinnät oikeuksiksi, jotka voivat estää verkkotunnuksen rekisteröinnin tai käytön vilpillisessä mielessä.

3.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta säännöksillä, joilla EUIPO:lle annetaan tehtäväksi perustaa sellainen verkkotunnusten tieto- ja hälytysjärjestelmä ja hallinnoida sitä, joka antaisi hakijalle maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä tiedon maantieteellisen merkinnän saatavuudesta verkkotunnuksena sekä valinnaisesti tiedon maantieteellisen merkinnän kanssa samanlaisesta rekisteröidystä verkkotunnuksesta. Kyseisessä delegoidussa säädöksessä olisi myös asetettava unioniin sijoittautuneille maakoodien ylätason verkkotunnusten rekistereille velvoite toimittaa EUIPO:lle asiaankuuluvat tiedot ja data. 

35 artikla

Riidanalaiset tavaramerkit

1.Sellaisen tavaramerkin rekisteröinti, jonka käyttö olisi 27 artiklan vastaista, hylätään, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on jätetty sen päivän jälkeen, jona maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on toimitettu komissiolle.

2.EUIPO ja tarvittaessa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset mitätöivät 1 kohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit.

3.Sellaisen tavaramerkin, jonka käyttö on 27 artiklan vastaista ja jota on haettu, joka on rekisteröity tai jota on käytetty vilpittömässä mielessä unionin alueella, jos tästä mahdollisuudesta säädetään asiaankuuluvassa lainsäädännössä, ennen päivää, jona maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus on jätetty komissiolle, käyttöä voidaan jatkaa ja tavaramerkki voidaan uusia maantieteellisen merkinnän rekisteröinnistä huolimatta edellyttäen, että direktiivin (EU) 2015/2436 tai asetuksen (EU) 2017/1001 mukaisia tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa. Tällöin sallitaan maantieteellisen merkinnän, jos se rekisteröidään, ja asianomaisen tavaramerkin käyttö.

4.Sellaisten maantieteellisten merkintöjen osalta, jotka on rekisteröity unionissa ilman unionin rekisteröintihakemuksen jättämistä, suojan ensimmäisenä päivänä pidetään päivää, jona komissiolle on toimitettu maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemus 1 ja 3 kohdan soveltamiseksi. 

5.Merkinnöissä voidaan käyttää direktiivin (EU) 2015/2436 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja takuu- tai tarkastusmerkkejä ja mainitun direktiivin 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja yhteisömerkkejä yhdessä maantieteellisen merkinnän kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamista.

36 artikla

Käyttöoikeus

Rekisteröityä maantieteellistä merkintää saa käyttää kuka tahansa toimija, jonka kaupan pitämä tuote on vastaavan tuote-eritelmän tai yhtenäisen asiakirjan tai sitä vastaavan asiakirjan mukainen.

Jäsenvaltion on varmistettava, että kaikki toimijat, jotka noudattavat tässä osastossa vahvistettuja sääntöjä, kuuluvat 39 artiklan mukaisesti vahvistetun tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisen piiriin. Jäsenvaltio voi periä maksun valvontajärjestelmästä aiheutuvien kustannustensa kattamiseksi. 

Se, että maantieteellinen merkintä muodostuu hakijana olevan yksittäisen tuottajan tilan nimestä tai siihen sisältyy tällaisen tilan nimi, ei estä muita tuottajia ja toimijoita käyttämästä kyseistä rekisteröityä maantieteellistä merkintää, edellyttäen että sitä käytetään kuvaamaan tuote-eritelmän mukaista tuotetta.

37 artikla

Unionin tunnukset, maininnat ja lyhenteet

1.Otetaan käyttöön seuraavat unionin tunnukset, joiden tarkoituksena on merkitä ja mainostaa maantieteellisiä merkintöjä:

a) viinien ja maataloustuotteiden suojattujen alkuperänimitysten tunnus; ja

b) viinien ja maataloustuotteiden suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen tunnus.

2.Kun on kyse unionista peräisin olevista tuotteista, joita pidetään kaupan maantieteellisellä merkinnällä varustettuina, maantieteelliseen merkintään liittyvän unionin tunnuksen on oltava merkinnöissä ja mainoksissa. Maantieteellisen merkinnän on oltava samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin unionin tunnuksen. Maantieteelliseen merkintään sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1169/2011 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjä pakollisten tietojen esittämistä koskevia merkintävaatimuksia.

3.Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, kun kyseessä ovat unionista peräisin olevat viinit ja tislatut alkoholijuomat, joita pidetään kaupan maantieteellisellä merkinnällä varustettuina, unionin tunnukset voidaan jättää pois asianomaisen tuotteen merkinnöistä ja mainonnasta.

4.Edellä 1 kohdan nojalla hyväksyttyä suojattuja maantieteellisiä merkintöjä koskevaa unionin tunnusta saa käyttää sellaisten tislattujen alkoholijuomien kuvauksessa, esittelyssä ja merkinnöissä, joiden nimi on maantieteellinen merkintä.

5.Jos viini, maataloustuote tai tislattu alkoholijuoma nimetään maantieteellisellä merkinnällä, viinin merkinnöissä on oltava maininta ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä”, maataloustuotteiden merkinnöissä voi olla maininta ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä” ja tislattujen alkoholijuomien merkinnöissä voi olla maininta ”maantieteellinen merkintä”. 

Maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen viinien ja maataloustuotteiden merkinnöissä voidaan käyttää lyhennettä ”SAN”, joka vastaa mainintaa ”suojattu alkuperänimitys”, tai ”SMM”, joka vastaa mainintaa ”suojattu maantieteellinen merkintä”.

6.Jalostettujen tuotteiden merkinnöissä ja mainonnassa voidaan käyttää mainintoja, lyhenteitä ja unionin tunnuksia, jos maantieteellinen merkintä viittaa jalostetun tuotteen ainesosaan. Tällöin maininta, lyhenne tai unionin tunnus on sijoitettava ainesosaksi selvästi tunnistetun ainesosan nimen viereen. Unionin tunnusta ei saa asettaa siten, että se liittyy asetuksen (EU) N:o 1169/2011 17 artiklassa tarkoitettuun elintarvikkeen nimeen, eikä siten, että kuluttajalle annetaan ymmärtää, että jalostettu tuote eikä ainesosa on rekisteröinnin kohde.

7.Sen jälkeen, kun maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä koskeva unionin hakemus on jätetty, tuottajat voivat ilmoittaa tuotteen merkinnöissä ja esittelyssä, että unionin lainsäädännön mukainen rekisteröintihakemus on jätetty.

8.Suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää kuvaavat unionin tunnukset, unionin maininnat ”suojattu alkuperänimitys”, ”suojattu maantieteellinen merkintä” ja ”maantieteellinen merkintä” sekä unionin lyhenteet ”SAN” ja ”SMM” saavat näkyä merkinnöissä vasta sen jälkeen, kun kyseisen maantieteellisen merkinnän rekisteröintipäätös on julkaistu.

9.Jos hakemus hylätään, 6 kohdan mukaisesti merkittyjä tuotteita saa pitää kaupan, kunnes varastot ovat tyhjentyneet.

10.Merkinnöissä voi myös olla seuraavat tiedot:

a) tuote-eritelmässä tarkoitetun maantieteellisen alkuperäalueen kuvaukset; ja

b) teksti, grafiikka tai tunnukset, jotka viittaavat jäsenvaltioon ja alueeseen, jolla kyseinen maantieteellinen alkuperäalue sijaitsee. 

11.Jos unionin tunnukset liittyvät maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjattuihin maantieteellisiin merkintöihin, joilla nimetään kolmansista maista peräisin olevia tuotteita, tunnukset voivat olla tuotteen merkinnöissä ja mainonnassa, jolloin niitä on käytettävä 2 ja 4 kohdan mukaisesti.

12.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan maantieteellisten merkintöjen unionin tunnukset, määritetään maantieteellisten merkintöjen unionin tunnusten tekniset ominaisuudet sekä tunnusten, mainintojen ja lyhenteiden käyttöä koskevat säännöt tuotteille, joita pidetään kaupan maantieteellisinä merkintöinä, mukaan lukien säännöt käyttöön tulevia erikielisiä versioita varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 luku
Valvonta ja täytäntöönpano

38 artikla

Soveltamisala

1.Tämä luku kattaa tislattujen alkoholijuomien ja maataloustuotteiden maantieteellisten merkintöjen valvonnan ja täytäntöönpanon.

2.Tätä lukua sovellettaessa valvonnalla tarkoitetaan

a) sen tarkastamista, että maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote on tuotettu vastaavan tuote-eritelmän mukaisesti; ja

b) sen seurantaa, miten maantieteellisiä merkintöjä käytetään markkinoilla.

3.Kun asiasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja tuotteita sertifioivat elimet suorittavat tässä osastossa säädettyjä valvonta- ja täytäntöönpanotoimia, niiden on noudatettava asetuksessa (EU) 2017/625 säädettyjä vaatimuksia. Asetuksen (EU) 2017/625 VI osaston 1 lukua ei kuitenkaan sovelleta maantieteellisten merkintöjen valvontaan.

39 artikla

Tuote-eritelmien noudattamisen tarkastaminen

1.Jäsenvaltion on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luettelo alueeltaan peräisin olevien, maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin kirjatulla maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden tuottajista.

2.Tuottajat ovat vastuussa sisäisestä valvonnasta, jolla varmistetaan maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden tuote-eritelmän noudattaminen ennen tuotteen markkinoille saattamista.

3.Edellä 2 kohdassa tarkoitetun sisäisen valvonnan lisäksi tuote-eritelmän noudattaminen ennen maantieteellisellä merkinnällä nimetyn ja unionista peräisin olevan tuotteen saattamista markkinoille on tarkastettava niin, että tarkastuksen suorittaa kolmantena osapuolena

a) yksi tai useampi asetuksen (EU) N:o 2017/625 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen; tai

b) yksi tai useampi asetuksen (EU) 2017/625 II osaston III luvussa tarkoitettu tuotteita sertifioiva elin, jolle on siirretty vastuuta. 

4.Tuotteiden alkuperää kolmansissa maissa osoittavien maantieteellisten merkintöjen osalta tuote-eritelmien noudattamisen tarkastamisen ennen tuotteen saattamista markkinoille suorittaa

a) kolmannen maan nimeämä toimivaltainen viranomainen; tai

b) yksi tai useampi tuotteita sertifioivista elimistä.

5.Jos tuotantovaiheen toteuttaa tuote-eritelmän mukaisesti yksi tai useampi tuottaja muussa maassa kuin maantieteellisen merkinnän alkuperämaassa, säännökset, jotka koskevat vaatimustenmukaisuuden tarkastamista kyseisten tuottajien osalta, on vahvistettava tuote-eritelmässä. Jos asianomainen tuotantovaihe tapahtuu unionissa, tuottajat on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa tuotantovaihe tapahtuu, ja heidät on tarkastettava maantieteellisellä merkinnällä nimetyn tuotteen tuottajina.

6.Jos jäsenvaltio soveltaa 8 artiklan 2 kohtaa, tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta huolehtii muu viranomainen kuin mainitun kohdan mukaisesti tuottajaryhmäksi katsottu viranomainen.

7.Tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisesta aiheutuvista kuluista voivat vastata toimijat, joihin nämä tarkastukset kohdistuvat. Myös jäsenvaltiot voivat osallistua näihin kustannuksiin.

40 artikla

Toimivaltaisia viranomaisia ja tuotteita sertifioivia elimiä koskevat julkiset tiedot

1.Jäsenvaltioiden on julkaistava 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet sekä pidettävä nämä tiedot ajan tasalla.

2.Komissio julkaisee 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet ja ajantasaistaa nämä tiedot säännöllisesti.

3.Komissio voi perustaa digitaalisen portaalin, jossa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet julkistetaan.

41 artikla

Tuotteita sertifioivien elinten akkreditointi

1.Edellä 39 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 39 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuotteita sertifioivien elinten on noudatettava

a) eurooppalaista standardia ISO/IEC 17065:2012 ”Vaatimustenmukaisuuden arviointi – Vaatimukset tuotteita, prosesseja ja palveluita sertifioiville elimille”, mukaan lukien eurooppalainen standardi ISO/IEC 17020:2012 ”Vaatimustenmukaisuuden arviointi. Vaatimukset erityyppisten tarkastuslaitosten toiminnalle”; tai 

b) muita soveltuvia, kansainvälisesti tunnustettuja standardeja, mukaan lukien a alakohdassa tarkoitettujen eurooppalaisten standardien mahdolliset tarkistukset tai muutokset.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetun akkreditoinnin suorittaa asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti tunnustettu akkreditointielin, joka on European Accreditation -järjestön jäsen, tai unionin ulkopuolinen akkreditointielin, joka on International Accreditation Forum -järjestön jäsen.

42 artikla

Maantieteellisten merkintöjen valvonta ja täytäntöönpano markkinoilla

1.Jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi täytäntöönpanoviranomainen, joka voi olla sama kuin 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja joka vastaa markkinoilla harjoitettavasta valvonnasta ja maantieteellisten merkintöjen valvonnasta sen jälkeen, kun maantieteellisellä merkinnällä nimetty tuote on käynyt läpi kaikki tuotantovaiheet, riippumatta siitä, onko tuote varastoituna, kauttakuljetuksessa, jakelussa vai myynnissä tukku- tai vähittäiskaupassa, sähköinen kaupankäynti mukaan luettuna.

2.Täytäntöönpanoviranomaisen on tarkastettava maantieteellisellä merkinnällä nimetyt tuotteet sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat tuote-eritelmän taikka yhtenäisen asiakirjan tai sitä vastaavan asiakirjan mukaisia.

3.Jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset hallinnolliset ja oikeudelliset toimet, joilla estetään tai lopetetaan sen alueella tuotettujen tai kaupan pidettyjen tuotteiden tai tuotettujen palveluiden nimien käyttö, jos käyttö on 27 ja 28 artiklassa säädetyn maantieteellisten merkintöjen suojan vastaista.

4.Edellä 1 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on koordinoitava maantieteellisten merkintöjen valvontaa asiaankuuluvien osastojen, virastojen ja elinten kesken, mukaan lukien poliisi, väärentämisen torjunnasta vastaavat virastot, tulli, teollis- ja tekijänoikeusvirastot, elintarvikelainsäädännöstä vastaavat viranomaiset ja vähittäiskaupan tarkastajat.

43 artikla

Välityspalvelujen tarjoajiin sovellettavat velvoitteet

1.Sellaisten tavaroiden 27 artiklan vastaista myyntiä, joihin unioniin sijoittautuneilla henkilöillä on pääsy, on pidettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/xxx 46 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettuna laittomana sisältönä.

2.Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa määräyksen toimia asetuksen (EU) 2022/xxx 8 artiklan mukaisesti tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun laittoman sisällön torjumiseksi. 

3.Asetuksen (EU) 2022/xxx 14 artiklan nojalla kuka tahansa henkilö tai yhteisö voi ilmoittaa säilytyspalvelujen tarjoajille tietyn sellaisen sisällön olemassaolosta, joka rikkoo tämän asetuksen 27 artiklaa.

4.Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita asetuksen (EU) 2022/xxx soveltamista.

44 artikla

Keskinäinen avunanto ja tietojen vaihto

1.Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tässä luvussa säädetyn valvonnan ja täytäntöönpanon suorittamisessa asetuksen (EU) 2017/625 mukaisesti.

2.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään vaihdettavien tietojen luonne ja tyyppi ja tietojenvaihtomenetelmät tämän luvun mukaista valvontaa ja täytäntöönpanoa varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.Hallinnolliseen apuun voi sisältyä tarvittaessa ja asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välisellä sopimuksella jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten osallistuminen toisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan paikalla tehtävään valvontaan.

4.Jos maantieteelliselle merkinnälle myönnettyä suojaa mahdollisesti loukataan, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä helpottaakseen tällaista mahdollista loukkausta koskevien tietojen toimittamista lainvalvontaviranomaisilta, syyttäjiltä ja oikeusviranomaisilta 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille.

5.Rekisteröityjen maantieteellisten merkintöjen noudattamatta jättämistä tai petoksia koskevan tietojenvaihdon helpottamiseksi jäsenvaltioiden on käytettävä asetuksella (EU) 2017/625 perustettua tiedonhallintajärjestelmää tai muuta tulevaisuudessa tätä tarkoitusta varten mahdollisesti perustettavaa järjestelmää.

45 artikla

Todistukset tuotantoluvasta

1.Tuottajalla, jonka tuotteen todetaan 39 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden tarkastuksen perusteella olevan tämän asetuksen mukaisesti suojatun maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän mukainen, on oikeus saada virallinen todistus tai muu sertifiointitodiste siitä, että hän saa tuottaa kyseisellä maantieteellisellä merkinnällä nimettyä tuotetta toteuttamissaan tuotantovaiheissa.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettu todiste sertifioinnista on pyynnöstä annettava täytäntöönpanoviranomaisten, tulliviranomaisten tai muiden sellaisten unionin viranomaisten saataville, jotka vastaavat maantieteellisten merkintöjen käytön tarkastamisesta tavaroissa, jotka on ilmoitettu vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tai saatettu sisämarkkinoille. Tuottaja voi myös asettaa todisteen sertifioinnista yleisön saataville tai kenen tahansa sellaisen henkilön saataville, joka voi liiketoiminnan yhteydessä pyytää tällaista todistetta.

5 luku
Tekninen apu

46 artikla

 Kolmansien maiden maantieteellisten merkintöjen tutkiminen

Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta säännöillä, jotka koskevat sellaisten kolmannen maan maantieteellisten merkintöjen tutkimisen antamista EUIPO:n tehtäväksi, alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan mukaisia maantieteellisiä merkintöjä lukuun ottamatta, jotka on tarkoitus suojata kansainvälisten neuvottelujen tai kansainvälisten sopimusten nojalla.

47 artikla

Seuranta ja raportointi

1.Jos komissio käyttää jotakin tässä asetuksessa säädetyistä valtuutuksista siirtää tehtäviä EUIPO:lle, sille siirretään myös valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta tällaisten tehtävien suorittamisen seurantaa koskevilla perusteilla. Nämä perusteet voivat olla seuraavanlaisia:

a) missä määrin maataloustekijät on sisällytetty tutkimusmenettelyyn;

b) arviointien laatu;

c) maantieteellisten merkintöjen eri lähteisiin perustuvien arviointien johdonmukaisuus;

d)tehtävien tehokkuus; ja

e) käyttäjätyytyväisyys.

2.Viimeistään viiden vuoden kuluttua siitä, kun tehtävät on ensimmäisen kerran siirretty EUIPO:lle, komissio laatii ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tuloksista ja kokemuksista, joita on saatu EUIPO:n suorittaessa näitä tehtäviä.

6 luku
Maataloustuotteiden maantieteelliset merkinnät

48 artikla

Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät

1.Maataloustuotteen ’alkuperänimityksellä’ tarkoitetaan nimeä, joka yksilöi tuotteen,

a) joka on peräisin tietyltä alueelta, tietystä paikasta tai poikkeustapauksissa jostakin maasta;

b) jonka laatu tai ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoon liittyvine ja inhimillisine tekijöineen; ja

c) jonka kaikki tuotantovaiheet tapahtuvat rajatulla maantieteellisellä alueella.

2. Maataloustuotteen ’maantieteellisellä merkinnällä’ tarkoitetaan nimeä, joka yksilöi tuotteen,

a) joka on peräisin tietystä paikasta, tietyltä alueelta tai tietystä maasta;

b) jonka tietty laatu, maine tai muu ominaispiirre juontuu pääosin sen maantieteellisestä alkuperästä; ja

c) jonka tuotantovaiheista ainakin yksi tapahtuu rajatulla maantieteellisellä alueella.

3.Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä ei tarkoiteta seuraavia maataloustuotteita:

a) tuotteet, joilla ei luonteensa vuoksi voida käydä kauppaa sisämarkkinoilla ja joita voidaan kuluttaa ainoastaan niiden valmistuspaikassa tai sen läheisyydessä, kuten ravintoloissa;

b) tuotteet, jotka ovat yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisia ja joita ei saa saattaa sisämarkkinoille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen soveltamista.

4.Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tietyt nimet rekisteröidään alkuperänimityksinä, vaikka kyseisten tuotteiden raaka-aineet ovat peräisin maantieteelliseltä alueelta, joka on laajempi tai eri kuin rajattu maantieteellinen alue, edellyttäen että

a) raaka-aineiden tuotantoalue on rajattu;

b) raaka-aineiden tuotantoa varten on olemassa erityiset edellytykset;

c) b alakohdassa tarkoitettujen edellytysten noudattaminen varmistetaan valvontajärjestelyin; ja

d) alkuperänimitykset olivat tunnustettuja alkuperänimityksiä alkuperämaassaan ennen 1 päivää toukokuuta 2004.

Tässä kohdassa tarkoitettuina raaka-aineina voidaan pitää ainoastaan eläviä eläimiä, lihaa ja maitoa.

5.Edellä olevan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi ”muihin ominaispiirteisiin” voi sisältyä perinteisiä tuotantokäytäntöjä, perinteisiä tuotteiden ominaisuuksia ja viljelykäytäntöjä, joilla suojellaan ympäristöarvoa, mukaan lukien luonnon monimuotoisuus, elinympäristöt, kansallisesti tunnustetut ympäristövyöhykkeet ja maisema.

6.Siirretään komissiolle 84 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat alkuperänimityksen tapauksessa rehun hankintaan sovellettavia rajoituksia ja poikkeuksia.

7.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat elävien eläinten teurastukseen tai raaka-ainehankintoihin sovellettavia rajoituksia ja poikkeuksia. Näissä rajoituksissa ja poikkeuksissa on otettava huomioon objektiivisten kriteerien perusteella laatu tai käyttö sekä tunnustettu taitotieto tai luonnonolosuhteet.

49 artikla

Kasvilajikkeet ja eläinrodut

1.Nimeä ei saa rekisteröidä maantieteellisenä merkintänä, jos se on ristiriidassa kasvilajikkeen tai eläinrodun nimityksen kanssa ja on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen ominaislaadun tai alkuperän suhteen tai aiheuttamaan sekaannusta maantieteellisellä merkinnällä nimettyjen tuotteiden ja kyseessä olevan lajikkeen tai rodun kesken.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä on arvioitava suhteessa ristiriidassa olevien nimien tosiasialliseen käyttöön, mukaan lukien kasvilajikkeen tai eläinrodun nimityksen käyttö lajikkeen tai rodun alkuperäalueen ulkopuolella sekä yhteisön kasvinjalostajanoikeuksilla suojatun kasvilajikkeen nimityksen käyttö.

3.Tämä asetus ei estä saattamasta markkinoille tuotetta, joka ei ole sellaisen rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän mukainen, jonka merkinnöissä on kyseisen maantieteellisen merkinnän sellainen nimi tai nimen osa, johon sisältyy kasvilajikkeen tai eläinrodun nimitys tai joka muodostuu siitä, edellyttäen että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) kyseinen tuote muodostuu tai on saatu ilmoitetusta lajikkeesta tai rodusta;

b) kuluttajia ei johdeta harhaan;

c) lajikkeen tai rodun nimityksen käyttö on reilun kilpailun mukaista;

d) käytöllä ei hyödynnetä suojatun maantieteellisen merkinnän mainetta; ja

e) kyseistä tuotetta on tuotettu ja pidetty kaupan alkuperäalueensa ulkopuolella ennen päivää, jona maantieteellisen merkinnän rekisteröintiä haetaan.

4.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä säännöistä, jotka koskevat kasvilajikkeiden ja eläinrotujen nimitysten käytön määrittämistä.

50 artikla

Rehun ja raaka-aineiden hankintaa koskevat erityiset säännöt

1.Edellä olevan 48 artiklan soveltamiseksi sellaisten eläinperäisten tuotteiden osalta, joiden nimi on rekisteröity suojattuna alkuperänimityksenä, kaikki rehu on hankittava rajatulta maantieteelliseltä alueelta.

2.Jos rehun hankkiminen rajatulta maantieteelliseltä alueelta ei ole teknisesti mahdollista, voidaan lisätä kyseisen alueen ulkopuolelta hankittua rehua, edellyttäen ettei se vaikuta tuotteen laatuun tai ominaisuuksiin, jotka johtuvat olennaisesti tai yksinomaan kyseisestä maantieteellisestä ympäristöstä. Rajatun maantieteellisen alueen ulkopuolelta hankitun rehun osuus ei saa olla suurempi kuin 50 prosenttia kuiva-aineesta vuodessa.

3.Sellaisen tuotteen, jonka nimi rekisteröidään maantieteellisenä merkintänä, tuote-eritelmässä esitetyt raaka-aineiden alkuperää koskevat rajoitukset on perusteltava 51 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun yhteyden osalta.

51 artikla

Tuote-eritelmä

1.Tuotteiden, joiden nimet rekisteröidään alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, on noudatettava tuote-eritelmää, jonka on sisällettävä vähintään seuraavat:

a) alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä suojattava nimi, joka voi olla joko tietyn tuotteen tuotantopaikan maantieteellinen nimi tai nimi, jota käytetään kaupankäynnissä tai yleiskielessä kuvaamaan tiettyä tuotetta rajatulla maantieteellisellä alueella;

b) tuotteen kuvaus, mukaan lukien tarvittaessa raaka-aineet, kasvilajikkeet ja eläinrodut, mukaan lukien lajin kauppanimi ja tieteellinen nimi sekä tuotteen tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaisuudet;

c) sen rajatun maantieteellisen alueen määrittely, joka luo f kohdan i tai ii alakohdassa tarkoitetun yhteyden, ja tarvittaessa tiedot, joilla osoitetaan 48 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen;

d) todisteet siitä, että tuote on peräisin 48 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai 48 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti täsmennetyltä rajatulta maantieteelliseltä alueelta;

e) kuvaus menetelmästä, jolla tuote saadaan aikaan, ja tarvittaessa perinteisistä menetelmistä ja käytetyistä erityisistä menetelmistä, sekä pakkaamiseen liittyvät tiedot, jos hakijaryhmä katsoo sen tarpeelliseksi ja esittää nimenomaan kyseistä tuotetta koskevat riittävät perusteet sen osalta, miksi pakkaaminen on suoritettava rajatulla maantieteellisellä alueella laadun säilyttämiseksi, alkuperän varmistamiseksi tai valvonnan varmistamiseksi, ottaen huomioon unionin lainsäädännön, erityisesti tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden osalta;

f) seuraavat perusteet:

i) alkuperänimityksen osalta tuotteen laadun tai ominaisuuksien ja 48 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen ympäristön välinen yhteys. Kyseiseen maantieteelliseen ympäristöön liittyviä inhimillisiä tekijöitä koskevat tiedot voidaan tapauksen mukaan rajata kuvaukseksi maan ja maisemanhoidosta, viljelykäytännöistä tai muusta asiaankuuluvasta inhimillisestä myötävaikutuksesta luontoon liittyvien tekijöiden säilymiseen kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa maantieteellisessä ympäristössä;

ii) suojatun maantieteellisen merkinnän osalta tuotteen tunnetun laadun, maineen tai muiden ominaisuuksien sekä 48 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välinen yhteys; 

g) kyseisen tuotteen merkintöjä koskevat mahdolliset erityissäännöt;

h) muut sovellettavat vaatimukset, jos niistä on määrätty jäsenvaltiossa tai tapauksen mukaan tuottajaryhmässä, ottaen huomioon, että vaatimusten on oltava objektiivisia ja syrjimättömiä sekä kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisia.

2.Tuote-eritelmään voi sisältyä myös kestävyyssitoumuksia.

3.Siirretään komissiolle 84 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistettavilla säännöillä rajoitetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuote-eritelmän sisältämiä tietoja, jos tietojen rajoittaminen on tarpeen liian pitkien rekisteröintihakemusten välttämiseksi.

4.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tuote-eritelmän mallia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. 

52 artikla

Yhtenäinen asiakirja

1.Yhtenäisessä asiakirjassa on oltava

a) tuote-eritelmän pääkohdat: nimi, tuotekuvaus, mukaan lukien tarvittaessa pakkausta ja merkintöjä koskevat erityissäännöt, ja maantieteellisen alueen tarkka määritys;

b) kuvaus tuotteen ja 51 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen ympäristön tai maantieteellisen alkuperän välisestä yhteydestä, mukaan lukien tarvittaessa yhteyden perusteena olevat tuotekuvauksen tai tuotantomenetelmän erityispiirteet.

2.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan muoto ja sähköinen esitystapa sekä säädetään suojattujen henkilötietojen poissulkemisesta tai anonymisoinnista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 53 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 luku
Menettelysäännökset

53 artikla

Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa maantieteellisten merkintöjen komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

III osasto
Laatujärjestelmät

1 luku
Aidot perinteiset tuotteet

54 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.Perustetaan aitojen perinteisten tuotteiden järjestelmä, jonka tavoitteena on turvata perinteisiä tuotantomenetelmiä ja valmistusohjeita auttamalla perinteisten tuotteiden tuottajia pitämään kaupan tuotteitaan ja viestittämään kuluttajille perinteisten valmistusohjeidensa ja tuotteidensa lisäarvoa tuovista ominaisuuksista.

2.Tätä lukua sovelletaan maataloustuotteisiin.

Tässä luvussa maataloustuotteilla tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja maataloustuotteita, jotka luetellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I, ja tämän asetuksen liitteessä II lueteltuja muita maataloustuotteita ja elintarvikkeita.

Tätä lukua ei sovelleta tislattuihin alkoholijuomiin, maustettuihin viineihin eikä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VII olevassa II osassa määriteltyihin rypäletuotteisiin, viinietikkaa lukuun ottamatta.

3.Aitojen perinteisten tuotteiden rekisteröinti ja suoja eivät vaikuta tuottajien velvollisuuteen noudattaa muita unionin sääntöjä, erityisesti niitä, jotka koskevat tuotteiden markkinoille saattamista, yhteistä markkinajärjestelyä ja elintarvikkeiden merkintöjä.

55 artikla

Hyväksymisperusteet

1.Nimi voidaan rekisteröidä aitona perinteisenä tuotteena silloin, kun se kuvaa tiettyä tuotetta, joka

a) tuotetaan tai jalostetaan kyseiseen tuotteeseen tai elintarvikkeeseen liittyvää perinteistä käytäntöä vastaavalla menetelmällä tai jonka koostumus vastaa tällaista perinteistä käytäntöä; tai

b) valmistetaan perinteisesti käytetyistä raaka-aineista tai ainesosista.

2.Tullakseen rekisteröidyksi aitona perinteisenä tuotteena nimen on

a) oltava ollut perinteisesti käytössä kyseiseen tuotteeseen viitattaessa; tai

b) osoitettava tuotteen perinteinen luonne.

3. Jos 62 artiklan mukaisessa vastaväitemenettelyssä osoitetaan, että nimi on käytössä myös toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, 65 artiklan 3 kohdan mukaisessa rekisteröintipäätöksessä voidaan vastaavien tuotteiden tai tuotteiden, joilla on sama tai samankaltainen nimi, tunnistamiseksi säätää, että aidon perinteisen tuotteen nimeen liitetään toteamus ”valmistettu … perinnettä noudattaen”, jota täydennetään maan tai sen alueen nimeä tarkoittavalla ilmaisulla.

4.Nimeä ei voida rekisteröidä, jos sillä viitataan ainoastaan jonkin tuoteryhmän kohdalla käytettäviin yleisiin väitteisiin tai unionin erityislainsäädännössä säädettyihin väitteisiin.

5.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta tässä artiklassa säädettyjen hyväksymisperusteiden täsmentämiseksi.

56 artikla

Tuote-eritelmä

1.Aidon perinteisen tuotteen on oltava sellaisen tuote-eritelmän mukainen, johon sisältyvät seuraavat tiedot:

a) tuotteen rekisteröitäväksi ehdotettu nimi soveltuvine kieliversioineen;

b) tuotteen ja sen tärkeimpien fyysisten, kemiallisten, mikrobiologisten tai aistinvaraisten ominaisuuksien kuvaus;

c) kuvaus tuotantomenetelmästä, jota tuottajien on noudatettava, mukaan lukien tarvittaessa käytettyjen raaka-aineiden tai ainesosien laji ja ominaisuudet, myös tarvittaessa lajin kauppanimi ja tieteellinen nimi, sekä menetelmä, jolla tuote on valmistettu; ja

d) tuotteen perinteisen luonteen määrittävät tärkeimmät tekijät.

2.Siirretään komissiolle 84 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistettavilla säännöillä rajoitetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun eritelmän sisältämiä tietoja, jos tietojen rajoittaminen on tarpeen liian pitkien rekisteröintihakemusten välttämiseksi.

3.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tuote-eritelmän mallia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

57 artikla

Rekisteröintimenettelyn kansallinen vaihe 

1.Aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiä voivat hakea ainoastaan sellaisten tuotteiden tuottajaryhmät, joilla on suojattava nimi. Yhteisen rekisteröintihakemuksen jättäjänä voi olla useampi ryhmä eri jäsenvaltioista tai kolmansista maista. 

2.Hakemuksessa, joka koskee nimen rekisteröimistä aitona perinteisenä tuotteena, on oltava seuraavat tiedot:

a)    hakijana olevan tuottajaryhmän nimi ja osoite;

b)     56 artiklassa säädetty tuote-eritelmä.

3.Kun hakemuksen laatii jäsenvaltioon sijoittautunut tuottajaryhmä, se on jätettävä kyseisen jäsenvaltion viranomaisille. Jäsenvaltion on tutkittava hakemus tarkastaakseen, että se on perusteltu ja täyttää 55 artiklassa tarkoitetut hyväksymisperusteet. Jäsenvaltion on osana tutkimusta toteutettava kansallinen vastaväitemenettely. Jos jäsenvaltio katsoo, että tämän luvun vaatimukset täyttyvät, se voi tehdä myönteisen päätöksen ja esittää komissiolle unionin rekisteröintihakemuksen.

4.Jäsenvaltion on varmistettava, että sen tekemä myönteinen tai kielteinen päätös julkistetaan ja että luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, on mahdollisuus riitauttaa päätös. Jäsenvaltion on myös varmistettava, että tuote-eritelmä, johon jäsenvaltion myönteinen päätös perustuu, julkaistaan, ja huolehdittava siitä, että tuote-eritelmä on sähköisesti saatavilla.

5.Jos hakemuksen, yhteinen hakemus mukaan lukien, laatii yksi tai useampi kolmanteen maahan sijoittautunut tuottajaryhmä, hakemus on jätettävä joko suoraan tai asianomaisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä.

58 artikla

Unionin rekisteröintihakemus 

1.Aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiä koskevaan unionin hakemukseen on sisällyttävä

a)    57 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat; ja

b)    ainoastaan jäsenvaltioiden osalta jäsenvaltion vakuutus siitä, että se katsoo hakijaryhmän tekemän hakemuksen täyttävän rekisteröinnin edellytykset.

2.Jos esitetään 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen hakemus, yhden asianomaisista jäsenvaltioista on toimitettava hakemus komissiolle. Hakemuksen on tarvittaessa sisällettävä 57 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakuutus kaikilta asianomaisilta jäsenvaltioilta. Asiaankuuluvat kansalliset menettelyt, myös vastaväitemenettely, on toteutettava kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa. 

3.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta lisäsäännöillä, jotka koskevat yhteisiä hakemuksia useampaan kuin yhteen kansalliseen alueeseen liittyvän aidon perinteisen tuotteen rekisteröimiseksi sekä hakumenettelyä. 

4.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat rekisteröintimenettelyjä ja rekisteröintihakemusten mallia ja esittämistä, myös useamman kuin yhden kansallisen alueen osalta esitettyjen aitoja perinteisiä tuotteita koskevien hakemusten osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

59 artikla

Unionin rekisteröintihakemuksen esittäminen

1.Aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiä koskeva unionin hakemus on toimitettava komissiolle sähköisesti digitaalisen järjestelmän kautta. Digitaalisen järjestelmän on mahdollistettava hakemusten toimittaminen jäsenvaltion kansallisille viranomaisille, ja jäsenvaltion on voitava käyttää sitä kansallisessa menettelyssään.

2.Digitaalisen järjestelmän on mahdollistettava se, että hakemuksia voivat jättää unionin ulkopuolelle sijoittautuneet hakijat ja kolmansien maiden kansalliset viranomaiset.

3.Komissio julkistaa unionin rekisteröintihakemuksen sen jälkeen kun se on toimitettu 1 kohdassa tarkoitetun digitaalisen järjestelmän kautta.

60 artikla

Tutkimus komissiossa ja vastaväitteiden julkistaminen

1.Komissio tutkii kaikki 65 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanottamansa hakemukset tarkastaakseen, että niissä ei ole ilmeisiä virheitä, että 58 artiklan mukaisesti toimitetut tiedot ovat täydelliset, että tuote-eritelmä on täsmällinen ja luonteeltaan tekninen ja että 55 ja 56 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät. Tällaisessa tutkimuksessa on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion toteuttaman kansallisen menettelyn tulos.

2.Tutkimus ei saisi kestää yli kuutta kuukautta. Jos tutkimus kestää tai todennäköisesti kestää yli kuusi kuukautta, komissio ilmoittaa viivästyksen syyt hakijalle kirjallisesti.

3.Komissio voi pyytää hakijalta lisätietoja.

4.Kun komissio 1 kohdan mukaisesti suoritetun tutkimuksen perusteella katsoo, että tässä luvussa säädetyt edellytykset täyttyvät, se julkaisee tuote-eritelmän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

61 artikla

Rekisteröintihakemuksen kansallinen riitauttaminen

1.Jäsenvaltion on tiedotettava komissiolle kansallisista hallinnollista tai oikeudellisista menettelyistä, jotka voivat vaikuttaa aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiin. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltio voi pyytää komissiota keskeyttämään tarkastelumenettelyn 12 kuukauden ajaksi, joka voidaan uusia.

2.Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä, jos komissiolle esitetty hakemus on mitätöity kansallisella tasolla välittömästi sovellettavalla mutta ei lainvoimaisella tuomioistuimen päätöksellä. Tässä tapauksessa komissio vapautetaan velvollisuudesta noudattaa 60 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen suorittamiselle asetettua määräaikaa ja ilmoittaa hakijalle viivästymisen syyt.

3.Jos komissiolle esitetty hakemus on mitätöity kansallisen tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä, jäsenvaltion on tarvittaessa harkittava asianmukaisia toimia, kuten hakemuksen peruuttamista tai muuttamista.

62 artikla

Unionin vastaväitemenettely

1.Kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuote-eritelmä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä 60 artiklan 4 nojalla, jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset taikka luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, voivat esittää komissiolle vastaväitteen.

2.Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jonka oikeutettua etua asia koskee ja joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, josta unionin rekisteröintihakemus jätettiin, tai asuu tällaisessa muussa jäsenvaltiossa, voi esittää vastaväitteen sijoittautumisjäsenvaltioilleen määräajassa, joka mahdollistaa vastaväitteen esittämisen ensimmäisen kohdan nojalla.

3.Vastaväite on väite, jonka mukaan hakemus voisi rikkoa tässä luvussa säädettyjä edellytyksiä, ja siinä on esitettävä perustelut. Vastaväite, jossa ei ole tällaista väitettä, on mitätön. 

4.Komissio tarkastaa, voidaanko vastaväite ottaa tutkittavaksi. Jos komissio katsoo, että vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi, se kehottaa viiden kuukauden kuluessa siitä, kun tuote-eritelmä on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, vastaväitteen esittänyttä viranomaista tai henkilöä sekä komissiolle hakemuksen esittänyttä viranomaista tai hakijaa käymään tarvittavia neuvotteluja kohtuullisen ajan, joka on enintään kolme kuukautta. Komissio voi milloin tahansa kyseisen ajanjakson aikana viranomaisen tai hakijan pyynnöstä pidentää neuvottelujen määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.

5.Vastaväitteen esittäneen viranomaisen tai henkilön sekä hakemuksen esittäneen viranomaisen tai hakijan on aloitettava neuvottelut ilman aiheetonta viivytystä. Niiden on annettava toisilleen asiaankuuluvat tiedot sen arvioimiseksi, onko rekisteröintihakemus tämän asetuksen edellytysten mukainen.

6.Kolmanteen maahan sijoittautuneen hakijan tai sen jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisten, josta unionin rekisteröintihakemus jätettiin, on kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen päättymisestä ilmoitettava komissiolle neuvottelujen tuloksista, mukaan lukien kaikki vaihdetut tiedot ja se, onko yhden vastaväitteen esittäjän tai kaikkien vastaväitteen esittäjien kanssa päästy sopimukseen, sekä hakemukseen mahdollisesti tämän seurauksena tehdyistä muutoksista. Komissioon vastaväitteen esittänyt viranomainen tai henkilö voi myös ilmoittaa komissiolle kantansa neuvottelujen päätteeksi.

7.Jos 60 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaistua tuote-eritelmää on neuvottelujen seurauksena muutettu, komissio tutkii uudelleen rekisteröintihakemuksen, sellaisena kuin se on muutettuna. Jos hakemusta on muutettu olennaisesti ja komissio katsoo, että muutettu hakemus täyttää rekisteröinnin edellytykset, se julkaisee hakemuksen uudelleen kyseisen kohdan mukaisesti.

8.Tässä artiklassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava jollakin unionin virallisella kielellä.

9.Vastaväitemenettelyn päätyttyä komissio saattaa päätökseen unionin rekisteröintihakemuksen arvioinnin ottaen huomioon mahdolliset siirtymäkausia koskevat pyynnöt, vastaväitemenettelyn tulokset ja kaikki muut suorittamansa tutkimuksen jälkeen esille tulleet seikat, jotka voivat johtaa tuote-eritelmän muuttamiseen.

10.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään vastaväitemenettelyn sääntöjä yksityiskohtaisten menettelyjen sekä määräaikojen määrittämiseksi.

11.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan vastaväitemenettelyjä ja vastaväitteiden mallia ja esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

63 artikla

Vastustamisperusteet

1.Edellä 62 artiklan mukaisesti esitetty vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos vastaväitteen esittäjä

a)    esittää asianmukaisesti perustellut syyt sille, että ehdotettu rekisteröinti on ristiriidassa tämän luvun säännösten kanssa; tai

b)    osoittaa, että nimeä käytetään laillisella, tunnustetulla ja taloudellisesti merkittävällä tavalla samankaltaisista maataloustuotteista.

2.Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut perusteet arvioidaan unionin alueen osalta.

64 artikla

Siirtymäkaudet aitojen perinteisten tuotteiden käytölle

1.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla myönnetään enintään viiden vuoden siirtymäkausi tuotteille, joiden nimitys on 69 artiklan vastainen nimi tai sisältää tällaisen nimen, jotta kyseistä nimitystä, jolla sitä on pidetty kaupan, voidaan edelleen käyttää, edellyttäen että 57 artiklan 3 kohdan tai 62 artiklan mukaisella vastaväitteellä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi ja jolla vastustetaan aidon perinteisen tuotteen, jonka suojaa rikotaan, rekisteröintihakemusta, osoitetaan, että tällaista nimitystä on käytetty sisämarkkinoilla laillisesti vähintään viiden vuoden ajan ennen 60 artiklan 4 kohdassa säädettyä julkaisupäivää.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, lukuun ottamatta niitä, joissa on tehty 57 artiklan 3 kohdan mukainen vastaväite, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, jolloin säädös hyväksytään soveltamatta kyseistä tarkastelumenettelyä.

65 artikla

Komission päätös rekisteröintihakemuksesta

1.Jos komissio 58 artiklan 3 kohdan nojalla tehdystä tutkimuksesta saamiensa tietojen perusteella katsoo, että jokin kyseisessä kohdassa tarkoitetuista vaatimuksista ei täyty, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hakemus hylätään. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.Jos komissiolle ei esitetä vastaväitteitä, jotka voidaan ottaa tutkittavaksi, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä aidon perinteisen tuotteen rekisteröimiseksi soveltamatta 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä. 

3.Jos on vastaanotettu vastaväite, joka on voitu ottaa tutkittavaksi, komissio

a)    rekisteröi nimen täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään soveltamatta 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä, jos sopimukseen on päästy, tarkastettuaan, että sopimus on unionin oikeuden mukainen, ja tarvittaessa muuttaa 60 artiklan 4 kohdan nojalla julkaistuja tietoja edellyttäen, että tällaiset muutokset eivät ole olennaisia; tai

b)    hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla päätetään rekisteröintihakemuksesta, jos sopimukseen ei ole päästy. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.Aitojen perinteisten tuotteiden rekisteröintisäädöksissä on säädettävä kaikista rekisteröintiä koskevista edellytyksistä ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä vastustusta varten julkaistun yhtenäisen asiakirjan tietojen uudelleen julkistamisesta, jos tarvittavat muutokset eivät ole olennaisia.

5.Rekisteröintisäädökset ja hylkäyspäätökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehden L-sarjassa.

66 artikla

Aitojen perinteisten tuotteiden unionin rekisteri

1.Komissio hyväksyy 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta täytäntöönpanosäädöksiä, joilla perustetaan julkisesti saatavilla oleva sähköinen rekisteri tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyistä aidoista perinteisistä tuotteista, jäljempänä ’aitojen perinteisten tuotteiden unionin rekisteri’, ja ylläpidetään sitä.

2.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan aitojen perinteisten tuotteiden unionin rekisterin mallia ja sisältöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

67 artikla

Tuote-eritelmän muutokset 

1.Tuottajaryhmä, jonka oikeutettua etua asia koskee, voi hakea hyväksyntää aidon perinteisen tuotteen tuote-eritelmän muutokselle. Hakemuksessa on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.

2.Tuote-eritelmän muutosmenettely vastaa soveltuvin osin 57–65 artiklassa säädettyä menettelyä.

3.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tuote-eritelmän muuttamista koskevan menettelyn sääntöjä.

4.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tuote-eritelmän muutoshakemukseen liittyviä menettelyjä sekä hakemuksen mallia ja esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

68 artikla

Rekisteröinnin peruuttaminen

1.Komissio voi omasta aloitteestaan taikka niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden pyynnöstä, joiden oikeutettua etua asia koskee, hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan aidon perinteisen tuotteen rekisteröinti seuraavissa tapauksissa:

a) tuote-eritelmän noudattamista ei ole varmistettu;

b) aidon perinteisen tuotteen mukaista tuotetta ei ole saatettu markkinoille vähintään seitsemään vuoteen.

2.Komissio voi myös hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan rekisteröinti rekisteröidyllä nimellä kaupan pidetyn tuotteen tuottajien pyynnöstä.

3.Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4. Peruuttamismenettelyyn sovelletaan 57–63 artiklaa ja 65 artiklaa soveltuvin osin.

5.Ennen 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen hyväksymistä komissio kuulee asianomaisen jäsenvaltion viranomaisia, asianomaisen kolmannen maan viranomaisia tai, jos se on mahdollista, sitä kolmannen maan tuottajaa, joka alun perin haki asianomaisen aidon perinteisen tuotteen rekisteröintiä, ellei peruuttamista pyydä suoraan tämä alkuperäinen hakija.

6.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään peruutusmenettelyn sääntöjä.

7.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan rekisteröinnin peruuttamishakemukseen liittyviä menettelyjä sekä hakemuksen mallia ja esittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

69 artikla

Rekisteröityjen aitojen perinteisten tuotteiden käytön rajoittaminen

1.Rekisteröidyt aidot perinteiset tuotteet suojataan väärinkäytöltä tai jäljittelyltä, myös silloin, kun kyse on tuotteiden käytöstä ainesosina, ja muilta käytänteiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei kansallisella tasolla käytettävistä elintarvikkeiden nimistä aiheudu sekaannusvaaraa rekisteröityjen aitojen perinteisten tuotteiden kanssa.

3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettua suojaa on sovellettava myös tuotteisin, jotka myydään etämyynnillä, kuten sähköisessä kaupassa.

4.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan lisäsääntöjä aitojen perinteisten tuotteiden suojan tarkentamiseksi. 

5.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan menettelyihin liittyvät ja muodolliset vaatimukset aitojen perinteisten tuotteiden suojelemiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

70 artikla

Tiettyä käyttöä koskevat poikkeukset

1.Tämän luvun säännökset eivät rajoita seuraavien soveltamista:

a) unionissa käytettyjen yleisten nimien käyttö, vaikka yleisnimi olisi osa aitona perinteisenä tuotteena suojattua nimeä;

b) sellaisten tuotteiden markkinoille saattaminen, joiden merkintöihin sisältyy vilpittömässä mielessä käytetty kasvilajikkeen tai eläinrodun nimitys tai joiden merkinnät muodostuvat siitä;

c) teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien unionin tai jäsenvaltioiden sääntöjen soveltaminen, erityisesti maantieteellisiä merkintöjä ja tavaramerkkejä sekä kyseisten sääntöjen nojalla myönnettyjä oikeuksia koskevien sääntöjen soveltaminen.

2.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta lisäsäännöillä, jotka koskevat yleisten nimien määrittämistä sekä kasvilajikkeiden ja eläinrotujen nimitysten käyttöehtojen määrittämistä aidon perinteisen tuotteen osalta sekä nimitysten suhdetta tässä artiklassa tarkoitettuihin teollis- ja tekijänoikeuksiin.

71 artikla

Aidon perinteisen tuotteen nimi, unionin tunnus ja maininta

1.Aidoksi perinteiseksi tuotteeksi rekisteröityä nimeä saa käyttää kuka tahansa asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettua tuotetta kaupan pitävä toimija.

2.Otetaan käyttöön unionin tunnus, jota käytetään aidoksi perinteiseksi tuotteeksi nimettyjen tuotteiden merkinnöissä. Mainintaa ”aito perinteinen tuote”, lyhennettä ”APT” ja aitoon perinteiseen tuotteeseen viittaavaa unionin tunnusta saa käyttää ainoastaan asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotetuissa tuotteissa.

3.Kun on kyse unionista peräisin olevista tuotteista, joita pidetään kaupan tämän asetuksen mukaisesti rekisteröityinä aitoina perinteisinä tuotteina, 2 kohdassa tarkoitetun unionin tunnuksen on oltava merkinnöissä ja mainoksissa. Rekisteröityyn aitoon perinteiseen tuotteeseen sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1169/2011 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjä pakollisten tietojen esittämistä koskevia merkintävaatimuksia. Merkinnöissä voi myös olla maininta ”aito perinteinen tuote” tai sitä vastaava lyhenne ”APT”.

4.Kun on kyse unionin ulkopuolella tuotetuista aidoista perinteisistä tuotteista, unionin tunnuksen käyttö merkinnöissä on vapaaehtoista.

5.Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan unionin tunnus ja sen pakollista käyttöä koskevat edellytykset sekä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitetun maininnan, lyhenteen ja unionin tunnuksen yhdenmukaista suojaa, käyttöä ja teknisiä ominaisuuksia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

72 artikla

Laatujärjestelmiin osallistuminen

1.Jäsenvaltion on varmistettava, että kaikki toimijat, jotka noudattavat tässä luvussa vahvistettuja sääntöjä, kuuluvat 73 artiklan mukaisesti vahvistetun tuote-eritelmän noudattamisen tarkastamisen piiriin. Jäsenvaltio voi periä maksun vaatimustenmukaisuuden tarkastamisesta aiheutuvien kustannustensa kattamiseksi.

2.Toimijoiden, jotka valmistavat tai varastoivat aitona perinteisenä tuotteena kaupan pidettyjä tuotteita tai jotka saattavat tällaisia tuotteita markkinoille, on myös kuuluttava 73 artiklassa tarkoitettujen valvonta- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden piiriin.

73 artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1. Aitojen perinteisten tuotteiden valvontaan kuuluu

a) sen tarkastaminen, että aidolla perinteisellä tuotteella nimetty tuote on tuotettu vastaavan tuote-eritelmän mukaisesti; ja

b) sen seuranta, miten aitoja perinteisiä tuotteita käytetään markkinoilla, myös internetissä.

2.Asetuksen (EU) 2017/625 mukaisesti jäsenvaltion on nimettävä

a) yksi tai useampi aitojen perinteisten tuotteiden valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen; ja

b) yksi tai useampi täytäntöönpanoviranomainen, joka voi olla sama kuin a alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja joka vastaa aitoja perinteisiä tuotteita koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta. 

3.Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tehtävät voidaan siirtää yhdelle tai useammalle tuotteita sertifioivalle elimelle asetuksen (EU) 2017/625 mukaisesti.

4.Jäsenvaltion on riskianalyysin perusteella harjoitettava valvontaa, jolla varmistetaan tämän luvun vaatimusten täyttyminen, ja sovellettava rikkomistapauksissa tarkoituksenmukaisia seuraamuksia.

5.Toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten on noudatettava asetuksessa (EU) 2017/625 säädettyjä vaatimuksia, kun ne suorittavat tässä artiklassa säädettyjä valvonta- ja täytäntöönpanotoimia. Asetuksen (EU) 2017/625 VI osaston I lukua ei kuitenkaan sovelleta aitojen perinteisten tuotteiden valvontaan.

6.Tuotteiden alkuperää kolmansissa maissa osoittavien aitojen perinteisten tuotteiden osalta tuote-eritelmien noudattamisen tarkastamisen ennen tuotteen saattamista markkinoille suorittaa

a) yksi tai useampi kolmannen maan nimeämistä viranomaisista; ja/tai

b) yksi tai useampi tuotteita sertifioivista elimistä.

7.Jäsenvaltion on julkaistava 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja 3 kohdassa tarkoitettujen tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet sekä pidettävä nämä tiedot ajan tasalla.

8.Komissio julkaisee 6 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet ja ajantasaistaa nämä tiedot säännöllisesti.

9.Komissio voi perustaa digitaalisen portaalin, jossa 2 kohdan a alakohdassa sekä 3 ja 6 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet julkistetaan.

10.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta lisäsäännöillä, joissa säädetään 2 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin tuotteita sertifioiviin elimiin sovellettavista tarkoituksenmukaisista sertifiointi- ja akkreditointimenettelyistä.

11.Komissio voi 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritetään, miten tässä artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja tuotteita sertifioivien elinten nimet ja osoitteet julkistetaan.

2 luku
Vapaaehtoiset laatuilmaisut

74 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.Otetaan käyttöön vapaaehtoisten laatuilmaisujen järjestelmä, jolla tehdään tuottajille helpommaksi tiedottaa sisämarkkinoilla heidän maataloustuotteidensa lisäarvoa tuovista ominaispiirteistä tai ominaisuuksista. 

2.Tämä luku kattaa maataloustuotteet.

Tässä luvussa maataloustuotteilla tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja maataloustuotteita, jotka luetellaan perussopimuksen liitteessä I, ja tämän asetuksen liitteessä II lueteltuja muita maataloustuotteita ja elintarvikkeita.

Tätä lukua ei sovelleta tislattuihin alkoholijuomiin, maustettuihin viineihin eikä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä VII olevassa II osassa määriteltyihin rypäletuotteisiin, viinietikkaa lukuun ottamatta.

75 artikla

Kansalliset säännöt

1.Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa vapaaehtoisia laatuilmaisuja ja -järjestelmiä koskevia kansallisia sääntöjä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, edellyttäen että tällaiset säännöt ovat unionin oikeuden mukaisia.

2.Komissio voi perustaa digitaalisen järjestelmän 1 kohdassa tarkoitettujen ilmaisujen ja järjestelmien sisällyttämiseksi edistääkseen tuotteiden ja järjestelmien tuntemusta kaikkialla unionissa. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä teknisistä yksityiskohdista, jotka ovat tarpeen vapaaehtoisten laatuilmaisujen ilmoittamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

76 artikla

Vapaaehtoiset laatuilmaisut

1.Vapaaehtoisten laatuilmaisujen on täytettävä seuraavat perusteet:

a) ne liittyvät sellaiseen yhden tai useamman tuoteluokan ominaispiirteeseen taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuuteen, joka pätee tietyillä alueilla;

b) niiden käyttö tuo tuotteelle lisäarvoa vastaavanlaisiin tuotteisiin verrattuna; ja

c) niillä on unioninlaajuinen ulottuvuus.

2.Vapaaehtoiset laatuilmaisut, jotka kuvaavat tuotteen teknisiä ominaisuuksia pakollisten kaupan pitämisen vaatimusten täyttämistä varten ja joiden tarkoitus ei ole välittää kuluttajille tietoa näistä tuoteominaisuuksista, eivät kuulu tämän luvun soveltamisalaan.

3.Vapaaehtoisiin laatuilmaisuihin ei voi kuulua vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja, jotka tukevat ja täydentävät alakohtaisesti tai tuoteluokan mukaisesti määritettyjä erityisiä kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia.

4.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla 1 kohdassa tarkoitettuihin perusteisiin liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä.

5.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän luvun soveltamiseksi tarvittavat malleja, menettelyjä tai muita teknisiä yksityiskohtia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.Hyväksyessään delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä 4 ja 5 kohdan mukaisesti komissio ottaa huomioon asiaan liittyvät kansainväliset standardit.

77 artikla

Vapaaehtoisten laatuilmaisujen varaaminen

1.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla varataan vapaaehtoisia lisälaatuilmaisuja ja vahvistetaan niiden käyttöä koskevat edellytykset.

78 artikla

Vuoristoalueen tuote

1.Ilmaisu ”vuoristoalueen tuote” otetaan käyttöön vapaaehtoisena laatuilmaisuna. Tätä ilmaisua saa käyttää kuvaamaan ainoastaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja tuotteita, jotka luetellaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I ja joiden osalta

a) sekä raaka-aineet että tuotantoeläinten rehu ovat olennaiselta osin peräisin vuoristoalueilta;

b) jalostettujen tuotteiden tapauksessa myös jalostus suoritetaan vuoristoalueilla.

2.Tässä artiklassa unionin ’vuoristoalueilla’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 47 32 artiklan 2 kohdan nojalla määritettyjä alueita. Kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden tapauksessa vuoristoalueina pidetään alueita, jotka asianomainen kolmas maa on nimennyt virallisesti vuoristoalueiksi tai jotka täyttävät kyseisessä kohdassa esitettyjä perusteita vastaavat perusteet.

3.Siirretään komissiolle valta antaa 84 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan poikkeukset tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista käyttöedellytyksistä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, erityisesti, millaisin edellytyksin raaka-aineiden tai rehun on sallittua olla peräisin muualta kuin vuoristoalueilta ja millaisin edellytyksin tuotteiden jalostus on sallittua vuoristoalueiden ulkopuolella maantieteellisesti määriteltävällä alueella, sekä tällaisen maantieteellisen alueen määrittely.

4.Siirretään komissiolle 84 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä tuotantomenetelmien vahvistamisesta ja muista perusteista, joilla on merkitystä tämän artiklan 1 kohdassa käyttöön otetun vapaaehtoisen laatuilmaisun soveltamiselle.

79 artikla

Käyttöä koskevat rajoitukset ja seuranta

1.Vapaaehtoista laatuilmaisua voidaan käyttää ainoastaan kuvaamaan vastaavien käyttöedellytysten mukaisia tuotteita.

2.Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan sääntöjä vapaaehtoisten laatuilmaisujen käytöstä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.Jäsenvaltion on harjoitettava riskianalyysin perusteella valvontaa, jolla varmistetaan tämän luvun vaatimusten täyttyminen, ja sovellettava rikkomistapauksissa tarkoituksenmukaisia hallinnollisia seuraamuksia.

3 luku
Menettelysäännökset 

80 artikla

Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa maatalouden laatukomitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

IV osasto
Asetusten (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2017/1001 ja (EU) 2019/787 muuttaminen

81 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 1308/2013 seuraavasti:

1) Korvataan 93 artiklan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)    ”maantieteellisellä merkinnällä” tarkoitetaan nimeä, myös perinteisesti käytettyä nimeä, jota käytetään kuvaamaan 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta

i)    jonka erityinen laatu, maine tai muut ominaisuudet johtuvat sen maantieteellisestä alkuperästä;

ii)    joka on peräisin tietystä paikasta, tietyltä alueelta tai tietystä maasta;

iii)    jossa vähintään 85 prosenttia sen tuotannossa käytetyistä rypäleistä on peräisin yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta;

iv)    jonka tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella; ja

v)    joka on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista viiniköynnöslajikkeista tai Vitis vinifera ‑lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä.”

2) Korvataan 94 artikla seuraavasti:

”94 artikla

Tuote-eritelmä

1. Tuote-eritelmän tarkoituksena on antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus tarkastaa alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvät tuotantoedellytykset. Tuote-eritelmässä on oltava seuraavat tiedot:

a) suojattava nimi;

b) maantieteellisen merkinnän tyyppi eli joko suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä;

c) viinin tai viinien kuvaus, mukaan lukien tärkeimmät analyyttiset aistinvaraiset ominaisuudet;

d) viinin tai viinien valmistuksessa mahdollisesti käytettävät erityiset viininvalmistusmenetelmät ja valmistusta koskevat rajoitukset;

e) maantieteellisen alueen rajaus suhteessa h alakohdassa tarkoitettuun yhteyteen;

f) enimmäistuotos hehtaaria kohden;

g) maininta rypälelajikkeesta tai -lajikkeista, joista viini tai viinit on saatu;

h) tiedot 93 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tai tapauksen mukaan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetusta yhteydestä:

i) suojatun alkuperänimityksen osalta tuotteen laadun tai ominaispiirteiden sekä 93 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen ympäristön välinen yhteys; kyseiseen maantieteelliseen ympäristöön liittyviä inhimillisiä tekijöitä koskevat tiedot voidaan tapauksen mukaan rajata kuvaukseen maaperästä, kasviaineistosta ja maisemanhoidosta, viljelykäytännöistä tai muusta asiaankuuluvasta inhimillisestä myötävaikutuksesta luontoon liittyvien tekijöiden säilymiseen kyseisessä kohdassa tarkoitetussa maantieteellisessä ympäristössä;

ii) suojatun maantieteellisen merkinnän osalta tuotteen erityislaadun, maineen tai muiden ominaisuuksien sekä 93 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välinen yhteys;

i) muut sovellettavat vaatimukset, jos niistä on määrätty jäsenvaltiossa, tai tapauksen mukaan, hyväksytyssä tuottajaryhmässä, ottaen huomioon, että vaatimusten on oltava objektiivisia ja syrjimättömiä sekä kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisia.

2. Tuote-eritelmä voi sisältää kestävyyssitoumuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../... [maantieteellisiä merkintöjä koskeva asetus]* 12 artiklan mukaisesti.

3. Jos viinistä tai viineistä voidaan poistaa alkoholi osittain, tuote-eritelmän on myös sisällettävä 2 kohdan c alakohdan mukainen kuvaus soveltuvin osin viinistä tai viineistä, joista alkoholi on poistettu osittain, ja tarvittaessa erityiset viininvalmistusmenetelmät, joita käyttäen viini tai viinit, joista alkoholi on poistettu osittain, on tehty, sekä niiden valmistusta koskevat rajoitukset.

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) …/…, annettu [… päivänä …kuuta …] (EUVL […, s….]).”

3) Kumotaan 95–99 artikla, 101–106 artikla ja 107 artikla.

82 artikla

Asetuksen (EU) 2017/1001 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) 2017/1001 seuraavasti:

1) Lisätään 151 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”f) maantieteellisten merkintöjen hallinnointi, erityisesti tehtävät, jotka sille on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../... [maantieteellisiä merkintöjä koskeva asetus]* [...] artiklan mukaisesti annetuilla komission delegoiduilla säädöksillä.

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) …/…, annettu [… päivänä …kuuta …] (EUVL […, s….]).”

83 artikla

Asetuksen (EU) 2019/787 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) 2019/787 seuraavasti:

1) Kumotaan 3 artiklan 6 ja 7 kohta.

2) Kumotaan 16 ja 21 artikla.

3) Korvataan 23 artikla seuraavasti:

”23 artikla

Yhtenäinen asiakirja

Yhtenäisen asiakirjan on sisällettävä seuraavat tiedot:

a) tuote-eritelmän pääkohdat, mukaan lukien suojattava nimi, luokka, johon tislattu alkoholijuoma kuuluu, tai ilmaisu ”viina”, valmistusmenetelmä, tislatun alkoholijuoman ominaisuuksien kuvaus, maantieteellisen alueen tarkka rajaus ja tarvittaessa pakkausta ja merkintöjä koskevat erityissäännöt;

b) kuvaus tislatun alkoholijuoman ja 3 artiklan 4 alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välisestä yhteydestä sekä tarvittaessa yhteyden perusteena olevat tuotekuvauksen tai valmistusmenetelmän erityispiirteet.”

4) Kumotaan 24–33 ja 35–40 artikla.

V osasto
Säädösvallan siirtoa koskevat säännökset sekä siirtymä- ja loppusäännökset

84 artikla

Säädösvallan siirto

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään komissiolle [tämän asetuksen voimaantulopäivästä] seitsemän vuoden ajaksi 12 artiklan 4 kohdassa, 14 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 6 kohdassa, 17 artiklan 5 kohdassa, 19 artiklan 10 kohdassa, 23 artiklan 7 kohdassa, 25 artiklan 10 kohdassa, 26 artiklan 6 kohdassa, 28 artiklan 3 kohdassa, 29 artiklan 3 kohdassa, 34 artiklan 3 kohdassa, 46 artiklan 1 kohdassa, 46 artiklassa, 47 artiklan 1 kohdassa, 48 artiklan 6 kohdassa, 48 artiklan 7 kohdassa, 49 artiklan 4 kohdassa, 51 artiklan 3 kohdassa, 55 artiklan 5 kohdassa, 56 artiklan 2 kohdassa, 73 artiklan 10 kohdassa, 69 artiklan 4 kohdassa, 70 artiklan 2 kohdassa, 58 artiklan 3 kohdassa, 62 artiklan 10 kohdassa, 67 artiklan 3 kohdassa, 68 artiklan 6 kohdassa, 76 artiklan 4 kohdassa, 77 artiklan 1 kohdassa, 78 artiklan 3 kohdassa ja 78 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen seitsemän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 kohdassa tarkoitettuihin artikloihin liittyvän säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen artiklojen nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

85 artikla

Maantieteellisten merkintöjen luokitteluun liittyvä siirtymäsäännös

Ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää rekisteröityjen tai haettujen maantieteellisten merkintöjen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luokittelu on tehtävä liitteessä III olevan taulukon mukaisesti.

86 artikla

Vireillä olevia hakemuksia koskevat siirtymäsäännökset

1.Ennen tämän asetuksen voimaantuloa sovellettavia sääntöjä sovelletaan edelleen niihin rekisteröintihakemuksiin, tuote-eritelmän unionin muutoksen hyväksymistä koskeviin hakemuksiin ja maantieteellisten merkintöjen peruuttamista koskeviin pyyntöihin, jotka komissio on vastaanottanut ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää. 

2.Kuitenkin 19–22 artiklaa sovelletaan niihin hakemuksiin ja pyyntöihin, joiden osalta maantieteellisen merkinnän rekisteröintihakemukseen, tuote-eritelmän unionin muutoksen hyväksymistä koskevaan hakemukseen tai peruuttamista koskevaan pyyntöön liittyvä vastaväite julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä [tämän asetuksen voimaantulopäivä] jälkeen.

3.Ennen tämän asetuksen voimaantuloa sovellettavia sääntöjä sovelletaan edelleen niihin rekisteröintihakemuksiin, tuote-eritelmän unionin muutoksen hyväksymistä koskeviin hakemuksiin ja aitojen perinteisten tuotteiden peruuttamista koskeviin pyyntöihin, jotka komissio on vastaanottanut ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää. 

4.Kuitenkin 62–65 artiklaa sovelletaan niihin hakemuksiin ja pyyntöihin, joiden osalta aidon perinteisen tuotteen rekisteröintihakemukseen, tuote-eritelmän unionin muutoksen hyväksymistä koskevaan hakemukseen tai peruuttamista koskevaan pyyntöön liittyvä vastaväite julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä [tämän asetuksen voimaantulopäivä] jälkeen. 

87 artikla

Rekisterien jatkuvuus 

1.Asianomaisiin maantieteellisten merkintöjen rekistereihin kirjattu jokainen viinin ja maataloustuotteiden alkuperänimitys ja maantieteellinen merkintä ja jokainen tislattujen alkoholijuomien maantieteellinen merkintä, kaikkine asiaankuuluvine tietoineen, ja tiedot vireillä olevista rekisteröinti-, muutos- tai peruuttamishakemuksista kirjataan automaattisesti maantieteellisten merkintöjen unionin rekisteriin. 

2.Jokainen aito perinteinen tuote, joka on merkittynä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin tämän asetuksen soveltamispäivää edeltävänä päivänä, kaikkine asiaankuuluvine tietoineen, ja tiedot vireillä olevista rekisteröinti-, muutos- tai peruuttamishakemuksista kirjataan ilman eri toimenpiteitä aitojen perinteisten tuotteiden unionin rekisteriin.

88 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EU) N:o 1151/2012.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

89 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan […] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

(1)    https://www.wipo.int/treaties/en/ip/paris/

(2)    https://ec.europa.eu/info/food-farming-fisheries/food-safety-and-quality/certification/quality-labels/geographical-indications-register/

(3)    https://ec.europa.eu/food/horizontal-topics/farm-fork-strategy_en

(4)    https://ec.europa.eu/info/sites/default/files/2021_commission_work_programme_annexes_en.pdf

(5)    https://ec.europa.eu/info/law/law-making-process/evaluating-and-improving-existing-laws/refit-making-eu-law-simpler-less-costly-and-future-proof_en

(6)    https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/european-green-deal_en

(7)    https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/12510-Intellectual-property-action-plan_en

(8)    https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-12099-2020-INIT/en/pdf

(9)    https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:12012E/TXT&from=EN

(10)    EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(11)    EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(12)    EUVL L 130, 17.5.2019, s. 1.

(13)    https://ec.europa.eu/info/food-farming-fisheries/key-policies/common-agricultural-policy/cmef/products-and-markets/geographical-indications-and-traditional-specialities-guaranteed-protected-eu_en

(14)    Maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden ja aitojen perinteisten tuotteiden keskihinta on kaksi kertaa korkeampi kuin vastaavien tuotteiden, joilla ei ole maantieteellistä merkintää; maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden hinnanvaihtelut ovat suhteellisen pieniä; tuottajien kannalta kilpailu on reilua maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden ja aitojen perinteisten tuotteiden arvoketjussa; maatilojen toiminta monipuolistuu esimerkiksi jalostukseen, uusiin myyntimuotoihin (suoramyynti, sähköinen myynti) ja maatilamatkailuun.

(15)    file:///C:/Users/dufouva/Downloads/090166e5d5274a42%20(1).pdf

(16)    https://ec.europa.eu/info/events/strengthening-geographical-indications-digital-conference-2020-nov-25_en

(17)    Lisätään linkki julkaisemisen jälkeen.

(18)    Lisätään linkki julkaisemisen jälkeen.

(19)    https://ec.europa.eu/info/aid-development-cooperation-fundamental-rights/your-rights-eu/eu-charter-fundamental-rights_en

(20)    EUVL C XX, XX.X.2022, s. XX.

(21)    EUVL C XX, XX.X.2022, s. XX.

(22)    https://ec.europa.eu/info/publications/communication-european-green-deal_en

(23)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39–98).

(24)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671–854).

(25)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/787, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä ja merkinnöistä, tislattujen alkoholijuomien nimien käytöstä muiden elintarvikkeiden esittelyssä ja merkinnöissä, tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta, maatalousperäisen etyylialkoholin ja maatalousperäisten tisleiden käytöstä alkoholijuomissa ja asetuksen (EY) N:o 110/2008 kumoamisesta (EUVL L 130, 17.5.2019, s. 1–54).

(26)    Viite

(27)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(28)    EUVL L 336, 23.12.2015, s. 1.

(29)    EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.

(30)    EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1.

(31)    EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30.

(32)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) […], annettu […], digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista (digipalvelusäädös) ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (EUVL L …, XXX, pp/kk/vvvv, s. X).

(33)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1001, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, Euroopan unionin tavaramerkistä (EUVL L 154, 16.6.2017, s. 1).

(34)    https://www.wipo.int/publications/en/details.jsp?id=3983

(35)    EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(36)    EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(37)    Neuvoston direktiivi 2002/53/EY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2002, viljelykasvilajien yleisestä lajikeluettelosta (EYVL L 193, 20.7.2002, s. 1).

(38)    Neuvoston direktiivi 2002/55/EY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2002, vihannesten siementen pitämisestä kaupan (EYVL L 193, 20.7.2002, s. 33).

(39)    Neuvoston direktiivi 2008/90/EY, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, hedelmäntuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien ja niiden lisäysaineiston pitämisestä kaupan (EUVL L 267, 8.10.2008, s. 8).

(40)    Neuvoston asetus (EY) N:o 2100/94, annettu 27 päivänä heinäkuuta 1994, yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista (EYVL L 227, 1.9.1994, s. 1).

(41)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1012, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, puhdasrotuisten jalostuseläinten, risteytettyjen jalostussikojen ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostuksessa, kaupassa ja unioniin tulossa sovellettavista jalostus- ja polveutumisedellytyksistä ja asetuksen (EU) N:o 652/2014, neuvoston direktiivien 89/608/ETY ja 90/425/ETY muuttamisesta sekä tiettyjen eläinjalostusta koskevien säädösten kumoamisesta (’eläinjalostusasetus’) (EUVL L 171, 29.6.2016, s. 66).

(42)    Komission delegoitu asetus (EU) 2021/1235, annettu 12 päivänä toukokuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/787 täydentämisestä tislattujen alkoholijuomien maantieteellisten merkintöjen rekisteröintihakemuksia, tuote-eritelmien muutoksia, rekisteröinnin peruuttamista ja rekisteriä koskevilla säännöillä (EUVL L 270, 29.7.2021, s. 1).

(43)    Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(44)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1).

(45)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1753, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin toimesta sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan (EUVL L 271, 24.10.2019, s. 1).

(46)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) […], annettu […], digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista (digipalvelusäädös) ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (EUVL L …, XXX, pp/kk/vvvv, s. X).

(47)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 31.3.2022

COM(2022) 134 final

Ehdotus

LIITE

asiakirjaan

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI

viinejä, tislattuja alkoholijuomia ja maataloustuotteita koskevista Euroopan unionin maantieteellisistä merkinnöistä, maataloustuotteiden laatujärjestelmistä, asetusten (EU) N:o 1308/2013, (EU) 2017/1001 ja (EU) 2019/787 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 kumoamisesta

LIITE I

5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut muut maataloustuotteet

Tuote

CN-nimike 25.01 (suola)

CN-koodi 29.05.43 (mannitoli)

CN-koodi 29.05.44 (sorbitoli)

CN-nimike 32.03 (kokenilli)

CN-nimike 33.01 (haihtuvat öljyt)

CN-nimikkeet 35.01–35.05 (valkuaisaineet, modifioidut tärkkelykset, liimat ja liisteri)

CN-koodi 38.09.10 (viimeistelyvalmisteet)

CN-koodi 38.23.60 (sorbitoli, muualle kuulumaton)

CN-nimikkeet 41.01–41.03 (vuodat ja nahat)

CN-nimike 43.01 (raa’at turkisnahat)

CN-nimike 45.01 (korkki)

CN-nimikkeet 50.01–50.03 (raakasilkki ja silkkijätteet)

CN-nimikkeet 51.01–51.03 (villa ja eläimenkarva)

CN-nimikkeet 52.01–52.03 (raaka puuvilla, puuvillajätteet ja karstattu tai kammattu puuvilla)

CN-nimike 53.01 (raaka pellava)

CN-nimike 53.02 (raaka hamppu)