EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 15.12.2021

COM(2021) 804 final

2021/0424(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

uusiutuvien kaasujen, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoista
(uudelleenlaadittu teksti)

{SEC(2021) 431 final} - {SWD(2021) 455 final} - {SWD(2021) 456 final} - {SWD(2021) 457 final} - {SWD(2021) 458 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

1.1 Johdanto

Euroopan unioni on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Tämän saavuttamiseksi jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti ovat sopineet eurooppalaisessa ilmastolaissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ja samalla edistää kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä, energiajärjestelmä tarvitsee systeemisen muutoksen: On vähennettävä fossiilisten polttoaineiden – myös fossiilisen kaasun – käyttöä ja lisättävä uusiutuvia energialähteitä. Sen vuoksi kaasualalla tarvitaan kunnianhimoinen siirtymä kohti vähähiilisiä ja uusiutuvia kaasuja.

Fossiilisen kaasun osuus on noin 95 prosenttia nykyisin EU:ssa kulutetuista kaasumaisista polttoaineista. Kaasumaisten polttoaineiden osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta on tällä hetkellä noin 22 prosenttia (muun muassa noin 20 prosenttia EU:n sähköntuotannosta ja 39 prosenttia lämmöntuotannosta). Ilmastotavoitesuunnitelman vaikutustenarvioinnissa käytettyjen asiaankuuluvien skenaarioiden mukaan kaasumaisten polttoaineiden osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta vuonna 2050 olisi noin 20 prosenttia. Kaasupolttoaineilla on tärkeä rooli energialähteiden yhdistelmässä edettäessä kohti vuotta 2050 , mikä edellyttää kaasualan hiilestä irtautumista kilpailuun perustuvien vähähiilisten kaasumarkkinoiden ennakoivan suunnittelun avulla. Vaikka biokaasulla, biometaanilla, uusiutuvalla ja vähähiilisellä vedyllä ja synteettisellä metaanilla (yhteisnimityksenä uusiutuvat ja vähähiiliset kaasut) on vähäinen merkitys EU:n nykyisessä energialähteiden yhdistelmässä, niiden osuus kaasumaisista polttoaineista vuoden 2050 energialähteiden yhdistelmässä olisi noin kaksi kolmasosaa, ja jäljelle jäävä osuus olisi fossiilinen kaasu ja hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja käyttö. Tämä aloite on myös osa 55-valmiuspakettia. Se kattaa kaasujen, myös vedyn, markkinarakenteen. Sillä poistetaan nykyisiä sääntelyesteitä ja luodaan edellytykset sille, että tämä voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti. Tämä on tärkeä osa siirtymistä integroituun energiajärjestelmään, jolla saadaan ilmastoneutraaliuteen siirtymisestä kuluttajille koituvat kustannukset mahdollisimman pieniksi ja annetaan heille uusia mahdollisuuksia pienentää energialaskuaan ja osallistua aktiivisesti markkinoille.

Vetyä on tarkoitus käyttää pääasiassa aloilla, joilla sähköistäminen ei ole vaihtoehto, kuten nykyisellä energiavaltaisen teollisuuden alalla (esim. jalostamot, lannoitteet, terästeollisuus) ja eräillä raskaan liikenteen aloilla (meriliikenne, lentoliikenne, kaukoliikenteen raskaat ajoneuvot). Erityisen vetyinfrastruktuurin kehittäminen on tarpeen, jotta voidaan hyödyntää tämän energiankantajan koko potentiaali erityisissä loppukäyttösovelluksissa. Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen edistämisen tavoitteena on hiilestä irtautuminen näillä aloilla, sähköjärjestelmän joustavuuden lisääminen Power-to-X-teknologian avulla, toimitusvarmuuden parantaminen vähentämällä riippuvuutta maakaasun tuonnista sekä sähkön varastoinnin (ja tuotannon) mahdollistaminen. Tämä yhdessä muiden varastoinnin ja jouston muotojen, kuten akkujen ja kulutusjouston kanssa, mahdollistaa talouden eri alojen yhdistämisen. Se tukee myös omatuotantoa ja hajautettujen energiatoimitusten älykästä käyttöä sekä lisää kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia. Kuluttajat tarvitsevat myös selkeää ja helposti saatavilla olevaa tietoa, joka auttaa muuttamaan energiankulutusmalleja ja siirtymään uusiutuviin ja vähähiilisiin ratkaisuihin samalla tavoin kuin he voivat toimia sähkömarkkinoilla.

Samalla kun pyritään siihen, että uusiutuvan vedyn osuus olisi mahdollisimman suuri vuodesta 2030 eteenpäin, lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä muilla vähähiilisten kaasujen muodoilla, erityisesti vähähiilisellä vedyllä, voi olla merkitystä pääasiassa nykyisen vedyntuotannon päästöjen nopeassa vähentämisessä ja uusiutuvan vedyn rinnakkaisen ja tulevan käyttöönoton tukemisessa. EU:n vetystrategian mukaisesti uusiutuvan vedyn tuotannon pitäisi yltää 1 miljoonaan tonniin vuoteen 2024 mennessä ja jopa 10 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä. Siitä lähtien uusiutuvaa vetyä olisi otettava käyttöön laajassa mittakaavassa ja sillä olisi korvattava vähähiilistä vetyä.

Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen sekä vetymarkkinoiden tehokas ja kestävä kehittäminen edellyttää markkinakehyksen mukauttamista. Tämä johtuu siitä, että tällä hetkellä uusiutuviin ja vähähiilisiin kaasuihin kohdistuu markkinoille ja verkkoon pääsyä koskevia sääntelyesteitä, jotka merkitsevät niille kilpailuhaittaa maakaasuun verrattuna. Lisäksi tarvitaan huomattavasti suurempaa uusiutuvien energialähteiden osuutta integroidussa energiajärjestelmässä, jossa kuluttajat osallistuvat aktiivisesti kilpailulle avoimille markkinoille, jotta voidaan luoda vähähiiliset kaasumarkkinat ja edistää energiakäännettä. Tämän ansiosta kuluttajien pitäisi voida hyötyä kohtuullisista hinnoista, hyvästä palvelutasosta ja teknologian kehitystä vastaavista tosiasiallisista tarjousvaihtoehdoista.

Erilaisten uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käyttöönotto tapahtuu todennäköisesti rinnakkain, ja sen odotetaan kehittyvän eri tahtiin eri puolilla EU:ta:

·vetypohjainen infrastruktuuri täydentää asteittain maakaasuverkkoa;

·kaasuinfrastruktuurissa fossiilinen kaasu korvataan asteittain muilla metaanilähteillä.

Lisäksi energian hintojen nousuun liittyvät tapahtumat ovat muistuttaneet, että Euroopan energiajärjestelmän häiriönsietokyvyn merkitys kasvaa entisestään, kun EU:n energiajärjestelmään sisällytetään hajautetumpaa uusiutuvaa energiaa ja fossiiliset polttoaineet poistetaan asteittain käytöstä. Kaasualan toimitusvarmuuden ja riskien varalta toteutettavien järjestelyjen on sovelluttava puhtaaseen energiaan siirtymiseen. Komission tiedonannossa ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö” 1 korostetaan toimitusvarmuuden, varastointikapasiteetin optimaalisen hyödyntämisen ja energian hintojen vaihtelun välistä vuorovaikutusta.

1.2 Ehdotuksen tavoitteet

Tällä aloitteella pyritään helpottamaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä energiajärjestelmään sekä mahdollistamaan siirtyminen pois maakaasusta ja se, että nämä uudet kaasut voivat täyttää tarvittavan roolin EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2050 mennessä.

Näin ollen siinä käsitellään seuraavia seikkoja:

Asiakkaiden vähäinen sitoutuminen ja suoja vihreän kaasun vähittäismarkkinoilla. Jotta uusilla kaasuilla olisi täysi rooli energiakäänteessä, vähittäismarkkinasäännöillä olisi annettava asiakkaille mahdollisuus tehdä uusiutuvia ja vähähiilisiä valintoja. Näin ei tällä hetkellä ole. Lisäksi vähähiilisille polttoaineille ja kaasuille ei ole yhteistä EU:n terminologia- ja sertifiointijärjestelmää. Kaasun vähittäismarkkinat ovat myös keskittyneet, ja markkinoille pääsy ja innovointi on vähäistä. Tämä estää asiakkaita hyötymästä kilpailusta tekemällä vähähiilisiä valintoja.

Jotta asiakkaat voivat tehdä kestäviä energiavalintoja, he tarvitsevat riittävästi tietoa energiankulutuksestaan ja energian alkuperästä sekä tehokkaita välineitä osallistuakseen markkinoille. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet heikossa asemassa olevien ja energiaköyhien asiakkaiden suojelemiseksi. Vähähiilisiä kaasumarkkinoita ei pitäisi kehittää ilman, että nämä ryhmät pystyvät hyödyntämään niitä täysimääräisesti, ja on vastattava kaikkien sukupolvien tarpeisiin nuorista vanhuksiin.

Vetyinfrastruktuuri ja vetymarkkinat. Kaasumaisia energiankantajia koskevassa nykyisessä sääntelykehyksessä ei käsitellä vedyn käyttöönottoa itsenäisenä energiankantajana erityisten vetyverkkojen kautta. EU:n tasolla ei ole sääntöjä, jotka koskisivat tariffipohjaisia investointeja verkkoihin tai erityisten vetyverkkojen omistusta ja toimintaa. Myöskään yhdenmukaistettuja sääntöjä (puhtaan) vedyn laadusta ei ole. Esteitä on siis kustannustehokkaan ja rajat ylittävän vetyinfrastruktuurin ja kilpailuun perustuvien vetymarkkinoiden kehittämiselle, joka on edellytys vedyn tuotannon ja kulutuksen yleistymiselle. Tällä ehdotuksella pyritään korjaamaan nämä puutteet. Siihen sisältyy ehdotus vähähiilistä vetyä ja vähähiilisiä polttoaineita koskevasta terminologia- ja sertifiointijärjestelmästä.

Uusiutuvat ja vähähiiliset kaasut olemassa olevassa kaasuinfrastruktuurissa ja nykyisillä kaasumarkkinoilla sekä energiaturvallisuus. Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen osuus EU:n energialähteiden yhdistelmästä on nykyisin pieni. Pääsy kaasun tukkumarkkinoille eli virtuaalisiin kauppapaikkoihin on keskeinen edellytys niiden potentiaalin hyödyntämiselle. Näiden kaasujen rajat ylittävän kaupan kustannusten poistaminen ja tuotantolaitosten verkkoon liittämisen helpottaminen parantavat myös liiketoiminnan kannattavuutta. Erot kaasun laatuparametreissa ja maakaasuverkkoon sekoitetun vedyn määrässä voivat vaikuttaa kaasuinfrastruktuurin suunnitteluun, loppukäyttäjäsovelluksiin ja järjestelmien yhteentoimivuuteen rajojen yli, jolloin riskinä on sisämarkkinoiden pirstoutuminen. Nykyiset kaasun laatua koskevat säännöt eivät kuitenkaan sovellu tulevaan kehitykseen. Nesteytetyn maakaasun terminaaleihin pääsyä koskevien jäljellä olevien esteiden poistaminen voisi tämän kaasulajin osalta avata tien uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuonnille ulkomailta ja tukea EU:n kaasumarkkinoiden hiilestä irtautumista. Lisäksi häiriönsietokyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen siirtymävaiheessa edellyttävät asianmukaisia toimitusvarmuutta koskevia järjestelyjä.

Verkon suunnittelu. Kuten komission energiajärjestelmän integrointistrategiassa todetaan, koko EU:n energiajärjestelmän koordinoitu suunnittelu ja käyttö useiden energiankantajien, infrastruktuurien ja kulutussektoreiden välillä on ennakkoedellytys vuoden 2050 ilmastotavoitteiden saavuttamiselle. Nykyiset verkon suunnittelujärjestelmät ja -käytännöt ovat puutteellisia, sillä EU:n laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman (TYNDP) ja kansallisten verkon kehittämissuunnitelmien (NDP) välillä on eroja. TYNDP:n ja NDP:n välisen yhteyden parantaminen mahdollistaisi siirtoverkkojen käyttöä koskevien tietojen ylikansallisen vaihdon.

Toimitusvarmuus ja varastointi. Vastauksena energian hinnan merkittävään ja EU:n laajuiseen nousuun syksyllä 2021 Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota harkitsemaan pikaisesti keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteitä, joilla parannetaan EU:n energiajärjestelmän häiriönsietokykyä, mukaan lukien toimitusvarmuutta parantavat toimenpiteet. Jotta nykyiseen ja mahdolliseen uuteen kriisiin voidaan reagoida oikea-aikaisesti unionin tasolla, tähän ehdotukseen sisältyy erityistoimenpiteitä, joilla parannetaan yhteistyötä ja häiriönsietokykyä erityisesti varastojen tehokkaamman ja koordinoidumman käytön ja toiminnallisten yhteisvastuujärjestelyjen turvaamiseksi. Toimenpiteillä pyritään vahvistamaan oikea-aikaisesti EU:n energiajärjestelmän sietokykyä tulevia häiriöitä vastaan. Ne kattavat tässä asetuksessa ja kaasun toimitusvarmuuden turvaamista koskevassa asetuksessa (EU) 2017/1938 säädetyt toimenpiteet. Johdonmukaisen reagoinnin varmistamiseksi toimitusvarmuutta koskevat toimenpiteet ovat osa tätä lainsäädäntöehdotusta, eikä niistä esitetä erillistä lainsäädäntöehdotusta. Kuten energian hinnoista 13 päivänä lokakuuta 2021 annetussa tiedonannossa ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö” todetaan, toimitusvarmuuden koordinointi rajojen yli on ratkaisevan tärkeää tulevien häiriöiden sietokyvyn kannalta.

Ehdotetuissa toimenpiteissä edellytetään, että jäsenvaltiot nimenomaisesti sisällyttävät varastot osaksi toimitusvarmuutta koskevia riskinarviointejaan alueellisella tasolla, mukaan lukien riskit, jotka liittyvät kolmansien maiden toimijoiden suorittamaan varastoinnin valvontaan. Jäsenvaltioiden olisi harkittava varastointitoimenpiteitä alueellisen yhteistyön avulla, jos on käsittelemättömiä riskejä. Ehdotuksessa määritellään edellytykset strategisten kaasuvarastojen vapaaehtoisen yhteishankinnan käyttöönotolle hätätilanteessa. Lisäksi otetaan käyttöön toimenpiteitä, joilla parannetaan avoimuutta ja varastojen saatavuutta, puututaan kaasuun liittyviin kyberturvallisuusriskeihin ja helpotetaan jäsenvaltioiden kahdenvälisiä yhteisvastuujärjestelyjä kriisitilanteissa. Komissio kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan viipymättä yhteisvastuujärjestelyjä, jotta kotitaloudet saavat tarvitsemansa kaasun jopa vakavan kriisin aikana.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Ehdotettu aloite liittyy vahvasti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanoa koskevan 55-valmiuspaketin yhteydessä esitettyihin lainsäädäntöehdotuksiin ja täydentää niitä. Näitä ovat muun muassa seuraavat:

Tarkistettu uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi (RED II), joka on tärkein uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämistä koskeva EU:n väline. Sen tavoitteena on nopeuttaa uusiutuvan energian, myös uusiutuvien kaasujen, yleistymistä energiajärjestelmässä. Sen ehdotetulla muutoksella nostetaan tavoite uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:n energialähteiden yhdistelmässä 40 prosenttiin ja edistetään uusiutuvien polttoaineiden, kuten uusiutuvan vedyn, käyttöönottoa teollisuudessa ja liikenteessä lisätavoitteiden avulla. Tämän aloitteen osalta RED II -direktiivissä uusiutuva vety määritellään kuuluvaksi ’muuta kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin polttoaineisiin’ ja ’biomassapolttoaineisiin’, joilla saavutetaan 70 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, ja asetetaan erityiset alatavoitteet uusiutuvan vedyn kulutukselle (50 prosenttia teollisuuden energia- ja raaka-ainekäyttöön tarkoitetun vedyn kokonaiskulutuksesta vuoteen 2030 mennessä ja 2,6 prosenttia liikennealalle toimitetusta energiasta).

Energiatehokkuusdirektiivillä ja siihen liittyvällä rakennusten energiatehokkuutta koskevalla direktiivillä sekä niiden muuttamista koskevilla ehdotuksilla on yhtymäkohtia tämän aloitteen kanssa, koska ne vaikuttavat kaasun kysynnän tasoon ja rakenteeseen. Energiatehokkuustoimenpiteillä voidaan lievittää energiaköyhyyttä ja vähentää kuluttajien haavoittuvuutta. Koska kaasumaiset polttoaineet ovat tällä hetkellä hallitsevassa asemassa Euroopan lämmityksen ja jäähdytyksen tarjonnassa ja yhteistuotantolaitoksissa, niiden tehokas käyttö on edelleen energiatehokkuustoimenpiteiden ytimessä. Kaasudirektiivi ja kaasuasetus ovat johdonmukaisia energiatehokkuus etusijalle -periaatteen kanssa: avoimet ja kilpailuun perustuvat EU:n markkinat, joilla hinnat heijastavat energiankantajien tuotantokustannuksia, hiilikustannuksia sekä ulkoisia kustannuksia ja hyötyjä, tarjoaisivat tehokkaasti puhdasta ja turvallista vetyä loppukäyttäjille, jotka arvostavat sitä eniten.

Komission joulukuussa 2020 ehdottamalla TEN-E-asetuksella pyritään tukemaan paremmin Euroopan rajat ylittävän energiainfrastruktuurin nykyaikaistamista Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa varten. Siinä otetaan käyttöön vetyinfrastruktuuri uutena infrastruktuuriluokkana eurooppalaisen verkon kehittämistä varten. Tämä aloite täydentää ehdotettua TEN-E-asetusta, koska siinä keskitytään kansallisten suunnitelmien yhdenmukaistamiseen Euroopan laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman vaatimusten kanssa.

Kuten metaanipäästöjen vähentämistä koskevassa EU:n strategiassa ilmoitettiin, komissio aikoo ehdottaa lainsäädäntöä energia-alan metaanipäästöjen vähentämiseksi. Aloitteella pyritään parantamaan tietoa kaikista energiaan liittyvistä metaanipäästöistä. Tämä aloite on täydentävä, koska sillä pyritään helpottamaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen yleistymistä ja mahdollistamaan siirtyminen pois maakaasusta.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Päästökauppajärjestelmä nostaa fossiilisten polttoaineiden käytön hintaa verrattuna uusiutuviin ja vähähiilisiin kaasuihin ja edistää siten tällaisten kaasujen kysyntää ja investointeja niihin liittyvään tuotantoteknologiaan. Komissio on ehdottanut järjestelmän vahvistamista, mukaan lukien vahvistamiset ja laajentamiset ilmailualan, meri- ja maantieliikenteen sekä rakennusten osalta. Tähän järjestelmään kuuluvat kaikki vedyn tuotantolaitokset sekä elektrolyysilaitteet, joiden tuotantokapasiteetti on yli 25 tonnia päivässä. EU:n päästökauppadirektiivillä vuosiksi 2021–2030 perustettu innovaatiorahasto on yksi rahoitusvälineistä, joilla tuetaan siirtymistä ilmastoneutraaliin Eurooppaan vuoteen 2050 mennessä. EU:n päästökauppadirektiivillä vuosiksi 2021–2030 perustettu innovaatiorahasto on yksi rahoitusvälineistä, joilla tuetaan siirtymistä ilmastoneutraaliin Eurooppaan vuoteen 2050 mennessä.

Energiaverodirektiivin tarkistuksella pyritään mukauttamaan energiatuotteiden verotus EU:n energia- ja ilmastopolitiikkoihin, edistämään puhtaita teknologioita ja poistamaan vanhentuneet vapautukset ja alennetut verokannat, jotka tällä hetkellä kannustavat käyttämään fossiilisia polttoaineita. Tarkistetun direktiivin mukaan sen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet ryhmitellään ja asetetaan paremmuusjärjestykseen niiden ympäristönsuojelun tason mukaan. Tarkistuksen mukaan vähimmäisverotasoksi asetetaan 0,15 euroa/GJ (fossiilisten polttoaineiden osalta 10,75 euroa/GJ) moottoripolttoaineina käytettäville uusiutuville ja vähähiilisille vetypolttoaineille. Lämmityspolttoaineina käytettävien uusiutuvien ja vähähiilisten vetypolttoaineiden osalta siinä asetetaan vähimmäisverotasoksi 0,15 euroa/GJ (maakaasun osalta 0,6 euroa/GJ).

Komission heinäkuussa 2021 ehdottamalla tarkistetulla vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevalla asetuksella (AFIR), jolla kumotaan vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annettu direktiivi 2014/94/EU, pyritään torjumaan tieliikenteen päästöjen kasvua, jotta voidaan tukea siirtymistä lähes päästöttömään autokantaan vuoteen 2050 mennessä. Asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot laajentavat lataus- ja tankkausinfrastruktuuriverkostoaan päästöttömien autojen myyntimäärien mukaisesti ja asentavat lataus- ja tankkauspisteitä säännöllisin välein suurille moottoriteille. Vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevan asetuksen tarkistuksessa edellytetään yhtä tankkausasemaa (vähintään 2 tonnia päivässä, 700 baaria) 150 kilometrin välein TEN-T-ydinverkossa ja jokaista kaupunkisolmukohtaa kohti vuoteen 2030 mennessä; tämä merkitsisi, että liikennesolmukohdissa olisi noin 700 vetytankkausasemaa ja kaupunkisolmukohdissa 88 vetytankkausasemaa.

Hiilidioksidipäästönormien asettamisesta henkilö- ja pakettiautoille annetun asetuksen muutoksella pyritään varmistamaan selkeä eteneminen kohti päästötöntä liikennettä vuodesta 2025 alkaen. Asetuksessa määritellään päästöttömät ajoneuvot akkukäyttöisiksi sähköajoneuvoiksi sekä polttokennoajoneuvoiksi ja muiksi vetykäyttöisiksi ajoneuvoiksi ja asetetaan tavoite, jonka mukaan uusi ajoneuvokanta on keskimäärin päästötöntä vuoteen 2030 mennessä.

FuelEU Maritime -ehdotuksen tavoitteena on lisätä kestävien vähähiilisten ja hiilettömien vaihtoehtoisten polttoaineiden osuutta kansainvälisessä meriliikenteessä. Näitä ovat muun muassa nestemäiset biopolttoaineet, e-nesteet, hiiletön kaasu (mukaan lukien nesteytetty biomaakaasu ja e-kaasut), hiiletön vety ja hiilettömät vetypohjaiset polttoaineet (mukaan lukien metaani ja ammoniakki). Polttoaineisiin ja sähköteknologioihin keskittymisen pitäisi voida mahdollistaa merkittävät ja nopeat päästövähennykset siten, että käytetään täysimääräisesti olemassa olevia teknologioita ja infrastruktuuria muiden ehdotettavien toimenpiteiden tarjoamien kannustimien ohella. Se helpottaa myös hiilestä irtautumisen keinojen määrittelyä koko meriklusterille.

REFuel EU Aviation -ehdotus, jonka tavoitteena on edistää kestävien lentopolttoaineiden mahdollisuuksia ilmailun kasvihuonekaasujalanjäljen pienentämiseksi, on vielä suurelta osin hyödyntämättä. Jotta ilmailuala voisi vähentää päästöjään merkittävästi, sen on tulevina vuosina vähennettävä nykyistä riippuvuuttaan fossiilisesta lentopetrolista ja turvauduttava yhä enemmän kestävien lentopolttoaineiden käyttöön. Ehdotuksessa asetetaan ”synteettisten lentopolttoaineiden” vähimmäisosuudeksi 0,7 prosenttia ilma-alusten käyttäjille toimitetuista lentopolttoaineista. ”Synteettisillä lentopolttoaineilla” tarkoitetaan uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä määriteltyjä muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Tämän aloitteen tavoitteita ei voida saavuttaa kansallisella tasolla. Tämän aloitteen suunnitelluilla toimenpiteillä pyritään edistämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklassa vahvistettuja neljää tavoitetta ja edistämään samalla EU:n talouden hiilestä irtautumista. Suunnitellut toimenpiteet hyväksytään SEUT-sopimuksen 194 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan 1 kohdan nojalla. EU:lla on energia-alalla jaettu toimivalta SEUT-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan i alakohdan nojalla.

Nyt esitettävä aloite pohjautuu myös laajaan kokonaisuuteen säädöksiä, joita on annettu ja saatettu ajan tasalle viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana. EU on energian sisämarkkinoiden luomiseksi hyväksynyt vuosina 1996–2019 neljä peräkkäistä lainsäädäntöpakettia, joiden yleisenä tavoitteena on ollut markkinoiden yhdentäminen ja kansallisten sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapauttaminen. Nämä säännökset kattavat monenlaisia näkökohtia markkinoille pääsystä avoimuuteen, kuluttajien oikeuksiin, kaasumarkkinoiden likviditeetin lisäämiseen ja sääntelyviranomaisten riippumattomuuteen.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole sääntöjä, joilla säännellään erityisiä vetyverkkoja tai -markkinoita sekä vähähiilistä vetyä ja vähähiilisiä polttoaineita. Kun otetaan huomioon EU:n ja kansallisen tason nykyiset pyrkimykset edistää uusiutuvan vedyn käyttöä fossiilisten polttoaineiden korvikkeena, jäsenvaltioilla olisi kannusteita hyväksyä kansallisella tasolla sääntöjä, jotka koskevat vedyn siirtoa siihen erikseen osoitetussa infrastruktuurissa. Tällöin riskinä on, että sääntely-ympäristö on hajanainen eri puolilla EU:ta, mikä voisi haitata kansallisten vetyverkkojen ja -markkinoiden yhdentymistä ja siten estää rajat ylittävän vetykaupan tai hankaloittaa sitä.

Vetyinfrastruktuuria koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen myöhemmässä vaiheessa (eli sen jälkeen, kun kansallinen lainsäädäntö on annettu) lisäisi jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa ja kasvattaisi sääntelykustannuksia ja yritysten epävarmuutta erityisesti vedyn tuotanto- ja siirtoinfrastruktuuriin tehtävien pitkän aikavälin investointien osalta.

EU:n tason sääntelykehyksen luominen erillisiä vetyverkkoja ja -markkinoita varten edistäisi kansallisten vetymarkkinoiden ja -verkkojen yhdentymistä ja yhteenliittämistä. Tällaisten erillisten vetyverkkojen suunnittelua, rahoitusta ja toimintaa koskevat EU:n tason säännöt loisivat pitkän aikavälin ennustettavuutta mahdollisille investoijille, jotka investoisivat tämäntyyppiseen pitkän aikavälin infrastruktuuriin, erityisesti rajat ylittävien yhteenliitäntöjen osalta (joihin muutoin sovellettaisiin erilaisia ja mahdollisesti toisistaan poikkeavia kansallisia lakeja).

Biometaanin osalta on todennäköistä, että ilman EU:n tason aloitetta sääntely on vuoteen 2030 mennessä edelleen hajanaista tukkumarkkinoille pääsyn, liitäntävelvoitteiden ja siirtoverkonhaltijan ja jakeluverkonhaltijan koordinointitoimenpiteiden osalta. Ilman jonkinasteista yhdenmukaistamista EU:n tasolla uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuottajat joutuvat kohtaamaan hyvin erilaisia liitäntä- ja syöttökustannuksia eri puolilla EU:ta, mikä johtaa epätasa-arvoisiin toimintaedellytyksiin.

Jos EU:n tasolla ei anneta uutta lainsäädäntöä, jäsenvaltiot soveltaisivat edelleen erilaisia kaasun laatuvaatimuksia ja vedyn sekoitustasoja koskevia sääntöjä, jolloin vaarana olisivat rajat ylittävien virtausten rajoitukset ja markkinoiden segmentoituminen. Kaasun laatustandardit määriteltäisiin edelleen pääasiassa maakaasun laatuparametrien perusteella, mikä rajoittaisi uusiutuvien kaasujen liittämistä verkkoon.

Kaikki nämä näkökohdat vähentävät todennäköisesti uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen rajat ylittävää kauppaa, ja tätä saatettaisiin kompensoida lisäämällä maakaasun tuontia. Nesteytetyn maakaasun terminaalien käyttö ja tuonti saattaisi edelleen rajoittua maakaasuun, vaikka nesteytetyn maakaasun terminaaleja ei tarvitsisi mukauttaa, jos saatavilla olisi kilpailukykyistä biometaania tai synteettistä metaania EU:n ulkopuolisista lähteistä.

Kansallista verkkosuunnittelua tarvitsee kehittää vain niissä jäsenvaltioissa, joissa toimii sertifioituja riippumattomia siirtoverkonhaltijoita ja riippumattomia järjestelmävastaavia. Vaikka useimmilla jäsenvaltioilla on yksi ainoa kansallinen kaasun kehittämissuunnitelma, jossa kaasualan toimijat tekevät yhteistyötä, monialainen yhteistyö on edelleen vähäistä.

EU:n koordinoitu varautuminen nykyisen kaasualan osalta on osoittautunut tehokkaammaksi kuin pelkästään kansallisen tason toiminta.

•Suhteellisuusperiaate

Aloite on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Se kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan soveltamisalaan. Politiikkatoimet ovat oikeassa suhteessa määriteltyjen ongelmien laajuuteen ja luonteeseen sekä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen yleisen tavoitteen saavuttamiseksi, joka on kaasumaisten polttoaineiden hiilestä irtautumisen edistäminen kilpailukykyisellä tavalla mahdollisimman pienin taloudellisin kustannuksin, samalla kun varmistetaan energiaturvallisuus ja asetetaan kuluttajat energiamarkkinoiden keskiöön. Parhaaksi arvioituja vaihtoehtoja pidetään oikeasuhteisina, ja ne perustuvat mahdollisuuksien mukaan olemassa oleviin lähestymistapoihin. Jäsenvaltioiden ja yksityisten toimijoiden velvoitteiden ja erilaisten toimintavalmiuksien välistä tasapainoa pidetään asianmukaisena, kun otetaan huomioon, että ilmastoneutraalius on saavutettava vuoteen 2050 mennessä.

•Toimintatavan valinta

Kaasumarkkinoiden nykyisen sääntelykehyksen kokonaisarvioinnin perusteella valitut välineet ovat direktiivi direktiivin 2009/73/EY uudelleenlaatimiseksi ja asetus asetuksen (EY) N:o 715/2009 uudelleenlaatimiseksi. Näiden voimassa olevien säädösten uudelleenlaatiminen lisää oikeudellista selkeyttä. Muutossäädös ei olisi ollut riittävä väline, koska erilaisia uusia säännöksiä on paljon. Muutosten vuoksi toimintatapojen valinta edellyttää näin ollen jo hyväksyttyjen ja täytäntöönpantujen sääntöjen tarkistamista osana nykyisen lainsäädännön luonnollista kehitystä. Kaasuasetuksella on muutettava muita säädöksiä, kuten seuraavia: toimitusvarmuusasetus (EU) 2017/1938, ACER-asetus (EU) 2019/942 ja REMIT-asetus (EU) N:o 1227/2011.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Kolmannen energiapaketin voimaantulo on vaikuttanut myönteisesti kilpailuun ja energian sisämarkkinoiden suorituskykyyn. Nykyisessä kaasualan sääntelykehyksessä keskitytään kuitenkin fossiilipohjaiseen maakaasuun, eikä siinä täysin ennakoida metaanikaasujen (muun muassa maakaasun ja biometaanin) vaihtoehtoja, kuten vetyä.

Kaasumarkkinoiden nykyistä sääntelykehystä on tarkasteltava uudelleen, ja siitä on jo ilmoitettu vetystrategiaa ilmastoneutraalille Euroopalle koskevassa Euroopan komission tiedonannossa. Kun otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioiden erilaiset mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa ja vähähiilistä vetyä, sopiva markkinakehys voisi auttaa vetyä täyttämään tehtävänsä energiankantajana ja energiajärjestelmän integroinnin mahdollistajana.

Tämän perusteella vaikutustenarvioinnin ongelma-alueella I on yksilöity neljä keskeistä tekijää: i) hiilestä irtautuminen johtaa sellaisen eurooppalaisen vedyn arvoketjun syntymiseen, joka on riippuvainen rajat ylittävistä vetymarkkinoista; ii) vetyinfrastruktuuriin tehtävien investointien puute haittaa markkinoiden kehitystä; iii) vetyinfrastruktuuri muodostaa todennäköisesti luonnollisen monopolin, mikä johtaa kilpailuun perustumattomiin markkinarakenteisiin; iv) toisistaan eroavat vedyn laatua koskevat säännöt voivat hankaloittaa rajat ylittäviä virtoja ja aiheuttaa lisäkustannuksia.

Nykyisissä kaasusäännöissä, joissa keskitytään pääasiassa EU:n ulkopuolelta tuotavaan fossiilipohjaiseen maakaasuun, ei käsitellä EU:n sisäisen hajautetun uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotannon erityispiirteitä. Lisäksi biometaanin ja vedyn mutta myös nesteytetyn maakaasun kasvavat määrät vaikuttavat kaasun laatuun ja siten kaasuinfrastruktuurin ja loppukäyttäjien laitteiden suunnitteluun. Vaikutustenarvioinnissa otetaan erityisesti huomioon seuraavat viisi keskeistä tekijää, jotka liittyvät tähän ongelma-alueeseen: i) jakeluverkkoihin liitetyn biometaanin paikallisten tuottajien rajoitettu pääsy markkinoille ja verkkoon, uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen liittämisvelvoitetta ja verkkoon liittämisen kustannuksia koskevien sääntöjen erot sekä EU:n sisäiset syöttö- ja ottotariffit estävät täysin yhdennettyjen, likvidien ja yhteentoimivien EU:n kaasun sisämarkkinoiden luomisen; ii) erot kaasun laadussa ja vedyn sekoitustasoissa voivat vaikuttaa kielteisesti rajat ylittäviin virtauksiin ja loppukäyttäjiin, ja nykyiset kaasun laatua koskevat säännöt eivät sovellu tulevaan kehitykseen; iii) nesteytetyn maakaasun terminaalit on varustettu pääasiassa maakaasun vastaanottoon, joten uusien kaasujen vastaanottomahdollisuudet niissä ovat rajalliset; iv) maakaasun laantumattomaan käyttöön perustuvat pitkäaikaiset toimitussopimukset voivat lukita tilanteen maakaasuun ja haitata uusiutuvien kaasujen toimitusten kasvua edettäessä kohti vuotta 2050; v) nykyisillä energiaturvallisuusjärjestelyillä puututaan vain riskeihin, jotka liittyvät maakaasun toimituksiin, ei uusiutuviin ja vähähiilisiin kaasuihin liittyviin riskeihin.

Verkon suunnittelussa on kehitettävä edelleen siirtoverkonhaltijoiden ja sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä. Tuotoltaan vaihtelevien energialähteiden yleistyminen edellyttää koko energiajärjestelmän parempaa integrointia ja infrastruktuurin yhteenliittämistä kokonaisvaltaisemmalla ja osallistavammalla lähestymistavalla. Vaikutustenarvioinnissa esitetään seuraavat kolme keskeistä tekijää, jotka liittyvät tähän ongelma-alueeseen: i) verkon suunnittelu vaihtelee jäsenvaltioiden ja siirtoverkonhaltijoiden välillä, sähkön ja kaasun erillinen suunnittelu; ii) avoimuuden puute olemassa olevan infrastruktuurin käyttötarkoituksen muuttamisen tai käytöstä poistamisen mahdollisuuden osalta; iii) jakeluverkonhaltijat eivät nimenomaisesti ole mukana siirtoverkonhaltijoiden suunnittelussa. Lisäksi yhdenmukaisempi järjestelmän kehitysstrategia lisäisi entisestään sähkö- ja kaasujärjestelmien, myös vedyn, välisiä yhteyksiä.

Arviointi osoitti, että kilpailua on parannettava sen varmistamiseksi, että markkinoiden yhdentymisen kaikki hyödyt välittyvät EU:n kuluttajille. Lisäksi kuluttajilla ei edelleenkään ole tarvittavia välineitä osallistua aktiivisesti markkinoille. Analysoidun lainsäädännön kuluttajansuojasäännökset ovat vain osittain tarkoituksenmukaisia. Erityisesti heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelu on edelleen epätasaista eri jäsenvaltioissa, ja energiaköyhyyttä on vieläkin merkittävästi kaikkialla EU:ssa. Ongelma-alueella IV yksilöitiin yhtäpitävästi kolme ongelmatekijää: i) hyödyntämätön kilpailupotentiaali vähittäismarkkinoilla; ii) asiakkaiden riittämättömät vaikutusmahdollisuudet energiantoimittajan vaihtamisessa, hintojen vertailuvälineissä, laskutustiedoissa, energiayhteisöissä ja tietojen saatavuudessa; ja iii) riittämätön kuluttajansuoja erityisesti heikossa asemassa olevien ja energiaköyhien asiakkaiden osalta.

•Sidosryhmien kuuleminen

Paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti komissio toteutti kattavan ja osallistavan sidosryhmien kuulemisen, joka perustui useita menetelmiä ja välineitä sisältäneeseen kuulemisstrategiaan. Strategian tarkoituksena oli varmistaa, että kaikki asiaan liittyvä näyttö, mukaan lukien tiedot aloitteen kustannuksista, yhteiskunnallisista vaikutuksista ja hyödyistä, otettiin huomioon. Käytössä oli useita kuulemisvälineitä: alustavaa vaikutustenarviointia koskeva kuuleminen (etenemissuunnitelma), kyselyyn perustuva julkinen verkkokuuleminen, komission alustus ja sidosryhmiltä, muun muassa kaasualan sääntelyfoorumilta, saatu palaute, keskustelut jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin jäsenten ja kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa sekä keskustelut sidosryhmien kanssa laajassa sidosryhmien työpajassa.

Komissio sai 263 vastausta avoimeen julkiseen kuulemiseen. Yleisesti ottaen vastaajat vahvistivat pitävänsä kaasudirektiivin ja kaasuasetuksen tarkistamista tarpeellisena, jotta hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa. Lisäksi yli 60 prosenttia vastaajista odottaa, että kaasumarkkinoiden hiilestä irtautumisen edellyttämillä teknologisilla ja sääntelyyn tehtävillä muutoksilla voidaan luoda uusia työpaikkoja vuoteen 2030 mennessä.

Vetyinfrastruktuurin ja -markkinoiden kehittämisen osalta suurin osa vastaajista kannattaa sääntelyn käyttöönottoa varhaisessa vaiheessa hyvin toimivien ja kilpailuun perustuvien vetymarkkinoiden ja -infrastruktuurin edistämiseksi. Vastaajat kannattivat EU:n lainsäädäntökehystä, jossa määritellään keskeiset sääntelyperiaatteet ja noudatetaan vaiheittaista lähestymistapaa. Suuri enemmistö kannattaa esimerkiksi kolmansien osapuolten pääsyä verkkoon, vetyputkien käyttöoikeutta koskevia sääntöjä, tuontiterminaaleja ja varastointia sekä verkkotoimintojen eriyttämistä. Useimmat vastaajat pitivät tärkeänä sitä, että määritellään varhaisessa vaiheessa yksityisten osapuolten rooli vetyinfrastruktuurin kehittämisessä. Suuri enemmistö vastaajista katsoo myös, että olemassa olevat ja tulevat yksityiset verkot voidaan (väliaikaisesti) vapauttaa tietyistä sääntelyvaatimuksista mutta että lähentyminen kohti yhtä ainoaa sääntelykehystä on varmistettava. Valtaosa vastaajista katsoo, että uutta vetyinfrastruktuuria koskevien oikeuksien ja lupavaatimusten olisi vastattava metaanikaasuputkiin nykyisin sovellettavia vaatimuksia.

Mitä tulee uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen saatavuuden edistämiseen nykyisillä kaasumarkkinoilla ja olemassa olevassa kaasuinfrastruktuurissa, sidosryhmät ovat yhtä mieltä siitä, että nykyistä sääntelykehystä on tarkistettava hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Suurin osa sidosryhmistä pitää tärkeänä sitä, että varmistetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen täydellinen markkinoille pääsy ja helpotetaan niiden syöttämistä kaasuverkkoon. Monet vastaajat kannattavat sitä, että verkonhaltijat velvoitettaisiin liittämään uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuottajat verkkoon ja ottamaan käyttöön syöttömaksun alennus. Suurin osa vastaajista kannattaa myös nesteytetyn maakaasun terminaalien avoimuuskehyksen parantamista. Paljon kannatusta saa myös kaasun laatustandardien yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla EU:ssa, rajat ylittävän koordinoinnin tehostaminen ja avoimuuden lisääminen. Vastaajien mielipiteet eroavat vedyn sekoittamisen osalta, mutta enemmistö on samaa mieltä siitä, että se voi korkeista teknisistä kustannuksista huolimatta tarjota kustannustehokkaan ja nopean ensimmäisen askeleen energiajärjestelmän hiilestä irtautumisessa. Vain harvat sidosryhmät kannattavat EU:n sisäisten rajat ylittävien tariffien poistamista. Suurin osa vastaajista pitää tärkeinä kaasuun liittyviä turvallisuushaasteita ja kyberturvallisuustoimenpiteitä.

Integroidun verkon suunnittelun osalta suurin osa sidosryhmistä kannattaa verkon kehittämissuunnitelman sovittamista ajallisesti yhteen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa ja yhden kaasusuunnitelman laatimista valitusta eriyttämismallista riippumatta. Suurin osa vastaajista ilmaisi vielä voimakkaamman tukensa yhteiselle sähkö- ja kaasuskenaariolle. Huomattava määrä sidosryhmiä toivoo vetyhankkeiden sisällyttämistä verkon kehittämissuunnitelmaan. Useimmat sidosryhmät olivat yhtä mieltä jakeluverkonhaltijoiden roolista tietojen toimittamisessa ja jakamisessa, ja useat vastaajat kannattivat myös sitä, että jakeluverkonhaltijat esittävät oman suunnitelmansa, johon sisältyy järjestelmän optimointi eri aloilla. Vastaajat myös pitivät yhteistä kaasu- ja sähkösuunnitelmaa parempana kuin yhteisiä skenaarioita, joissa on erilliset suunnitelmat. Useat sidosryhmät huomauttivat, että paras vaihtoehto olisi yhteinen suunnitelma metaanille ja vedylle ja erillinen sähkölle.

Mitä tulee asiakkaiden sitoutumiseen ja suojeluun vihreän kaasun vähittäismarkkinoilla, suurin osa sidosryhmistä vaati kunnianhimoisempia tavoitteita kansalaisiin ja kuluttajiin liittyvissä säännöksissä siten, että ne vastaavat sähkömarkkinoiden vaatimuksia. Energiaköyhyyttä koskevien säännösten pitäisi myös auttaa varmistamaan, että puhtaaseen kaasuun perustuviin vaihtoehtoihin siirtymisestä aiheutuvat kustannukset eivät tule kuluttajien maksettaviksi. Yksityisen sektorin edustajat kannattavat suunnitelmia poistaa säännellyt hinnat asteittain käytöstä, kun taas jotkin kuluttajajärjestöt haluaisivat säilyttää ne energiaköyhien ja heikossa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi. Lähes puolet vastaajista haluaa vahvistaa säännöksiä, jotka koskevat tarjousten vertailtavuutta ja tietojen saatavuutta, avoimuutta, älykkäitä mittausjärjestelmiä ja energiantoimittajan vaihtamista. Yksikään vastaaja ei ole kannattanut muuta kuin sääntelypohjaista lähestymistapaa.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Ehdotettu aloite ja sen pohjana oleva vaikutustenarviointi perustuvat näyttöön, joka on saatu sidosryhmien panoksesta asiaa koskeviin laajoihin kuulemisiin, sekä alan kirjallisuuden tarkasteluun ja mallintamiseen. Tarkasteltuun kirjallisuuteen sisältyi tuloksia ajankohtaisista tutkimuksista, jotka koskivat sellaisia keskeisiä tekijöitä kuin vedyn ja hiilettömän kaasuinfrastruktuurin roolia, markkinoita ja tuotantoa ja jotka toteutettiin vaikutustenarviointia varten tai jotka vaikuttivat sen laajuuteen, sekä muiden asiaan liittyvien komission aloitteiden yhteydessä tehtyjä arviointeja. Analyysissä otettiin huomioon myös useiden sidosryhmäfoorumien puitteissa annetut päätelmät, joista tärkein on kaasualan sääntelyä koskeva foorumi (Madridin foorumi) ja sähköalan sääntelyfoorumi (Firenzen foorumi). Keskustelut jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin jäsenten, kansallisten sääntelyviranomaisten ja Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) kanssa sekä keskustelut muiden sidosryhmien kanssa otettiin tasapuolisesti huomioon.

•Vaikutustenarviointi

Paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti komissio teki vaikutustenarvioinnin useista toimintavaihtoehdoista. Tätä työtä tuettiin komission sisällä järjestetyllä kuulemisella yksiköiden välisen ohjausryhmän kautta.

Vaikutustenarviointi esitettiin sääntelyntarkastelulautakunnalle, ja siitä keskusteltiin sen kanssa. Sääntelyntarkastelulautakunta antoi myönteisen lausunnon varaumin. Varaumat liittyivät erityisesti seuraaviin: i) arvioinnin päätelmien sisällyttäminen ongelman kuvaukseen, ii) aloitteen roolin määrittäminen osana 55-valmiuspaketin mahdollistavaa kehystä, iii) toimintavaihtoehtojen vaikutusten perustason selventäminen, iv) eri toimijoiden, erityisesti maakaasun ja vedyn tuottajien ja kuluttajien, erottaminen selkeämmin toisistaan, v) arvion antaminen siitä, miten aloite voi vaikuttaa pk-yrityksiin eri lailla kuin muihin (suurempiin) yrityksiin, vi) eriävien ja vähemmistön näkemysten parempi huomioiminen koko raportissa, myös ongelman määrittelyssä, vaihtoehtojen kehittämisessä, vaikutusten analysoinnissa ja parhaaksi arvioidun vaihtoehdon valinnassa, vii) raportin esitystavan parantaminen ja viii) kustannus- ja hyötytaulukkojen täyttäminen asianmukaisessa muodossa.

Koko vaikutustenarviointityön ajan harkittiin neljällä ongelma-alueella toimenpiteitä, joilla puututtaisiin havaittuihin ongelmiin ja ongelmatekijöihin aloitteen tavoitteiden saavuttamiseksi: Parhaiksi arvioitujen vaihtoehtojen yhdistelmän vaikuttavuuden, tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioinnin perusteella on todettu, että kyseinen yhdistelmä soveltuu parhaiten asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Ongelma-alue I: Vetyinfrastruktuuri ja vetymarkkinat

Ongelma-alueella I tarkastellaan seuraavia toimintavaihtoehtoja: järjestetään tarjouskilpailu vetyverkon hallintaa koskevista oikeuksista (vaihtoehto 1); otetaan käyttöön tärkeimmät sääntelyperiaatteet, jotka perustuvat maakaasumarkkinoilla nykyisin sovellettaviin periaatteisiin mutta jotka on mukautettu vetymarkkinoiden kehitysvaiheeseen sopiviksi (vaihtoehto 2); otetaan käyttöön täysin valmiiksi kehitetty vetyä koskeva sääntelyjärjestelmä (joka vastaa maakaasualaan tällä hetkellä sovellettavaa järjestelmää), jolloin ei tarvita siirtymää kehittyneempiin vetymarkkinoihin (vaihtoehto 3). Parhaaksi arvioitu vaihtoehto on ottaa käyttöön keskeiset sääntelyperiaatteet alusta alkaen ja hahmotella selkeästi lopullinen (tuleva) sääntelyjärjestelmä. (Vaihtoehto 2b ”Keskeiset sääntelyperiaatteet ja visio”). Tämän vaihtoehdon keskeisenä etuna on, että se edistää markkinoiden yhdentymistä sekä selkeyttää investoijien asemaa ja että sillä vältetään kilpailuun perustumattomien markkinarakenteiden syntyminen ja kustannukset, joita aiheutuu sääntöjen muuttamisesta jälkikäteen, kun markkinat ovat kypsät. Se jättää kuitenkin joustovaraa sääntelyn mukauttamiseksi vetyalan asteittaiseen kasvuun.

Ongelma-alue II: Uusiutuvat ja vähähiiliset kaasut olemassa olevassa kaasuinfrastruktuurissa ja nykyisillä kaasumarkkinoilla sekä energiaturvallisuus

Ongelma-alue II sisältää vaihtoehtoja, joilla edistetään uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä nykyisille kaasumarkkinoille ja olemassa olevaan kaasuinfrastruktuuriin. Kaikkiin vaihtoehtoihin kuuluu myös asteittainen toiminta energiaturvallisuuteen liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi, erityisesti nykyisten välineiden, standardien ja menettelyjen laajentaminen koskemaan uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja, tehokas yhteisvastuu ja kaasualan kyberturvallisuuteen liittyvien riskien käsittely. Vaihtoehto 3 ”Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen täydellisen markkinoille pääsyn mahdollistaminen ja edistäminen” on suositeltavin vaihtoehto ongelma-alueella II. Tähän vaihtoehtoon sisältyy toimenpiteitä, joilla tuetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä tukkumarkkinoille, nesteytetyn maakaasun terminaaleihin ja siirtoverkkoon (liitäntäpaikasta riippumatta), mukaan lukien verkkoon syötön ja rajat ylittävien siirtojen tariffialennukset. Kaasun laatuun sovellettaisiin rajat ylittäviä yhteenliitäntäpisteitä koskevaa yhdenmukaistettua EU:n lähestymistapaa, mutta jäsenvaltioille jätettäisiin joustovaraa. Vetyseosten sallittu yläraja on 5 prosenttia kaikissa rajat ylittävissä pisteissä. Tämä taso on kustannustehokas sopeutumis- ja vähennyskustannusten kannalta.

Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen täydellisen markkinoille pääsyn mahdollistaminen ja edistäminen: Suunnitellut toimenpiteet ovat johdonmukaisia ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien unionin toimien kanssa ja tarpeen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskeisenä etuna on se, että toimenpiteillä alennetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuottajien tuotantokustannuksia, lisätään uusiutuvien kaasujen alan kilpailua, likviditeettiä ja kauppaa ja kannustetaan samalla vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Näin kuluttajat ja veronmaksajat hyötyvät, koska tukea voitaisiin vähentää. Tämä myös vähentää energiaturvallisuuteen kohdistuvia riskejä ja säästää aikaa ja resursseja, vähentää epävarmuustekijöitä, parantaa hätätoimenpiteiden tehokkuutta ja vahvistaa kaasuyhtiöiden turvallisuusvaatimuksia.

Ongelma-alue III: Verkon suunnittelu

Ongelma-alueella III tarkastellaan integroidun verkon suunnittelun vaihtoehtoja. Ongelma-alueella III parhaaksi arvioitu vaihtoehto on vaihtoehto 2 ”Eurooppalaisiin skenaarioihin perustuva kansallinen suunnittelu”. Vaihtoehto mahdollistaa kansallisen suunnittelun, mutta edellyttää, että se perustuu kaasua ja sähköä koskeviin yhteisiin skenaarioihin, jotka ovat yhdenmukaisia kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa ja liittyvät asiaankuuluvaan kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan. Siihen sisältyvät kaikki asianomaiset toimijat (jakeluverkonhaltijat), ja sen avulla voidaan tunnistaa putkistot, joita voidaan käyttää käyttötarkoituksen muuttamiseen metaanista vedyksi, sellaisella tarkkuudella, joka ei olisi helposti saavutettavissa Euroopan tasolla.

Eurooppalaisiin skenaarioihin perustuvan kansallisen suunnittelun toteuttaminen: Keskeisenä etuna on, että näin voidaan poistaa riskit siitä, että sähkön ja kaasun siirtoverkonhaltijat suunnittelevat järjestelmiensä kehittämistä yhteensopimattomien olettamusten perusteella. Se mahdollistaa alojen integroinnin ja käsitteellisen järjestelmäsuunnitelman säilyttäen samalla yksityiskohtaisempien alakohtaisten verkon kehittämissuunnitelmien hyödyt. Sillä varmistetaan eri sidosryhmien yhteinen näkemys, mikä merkitsee, että verkon suunnittelussa otetaan huomioon hiilestä irtautumista koskevat strategiat kansallisella ja EU:n tasolla, mikä vähentää mahdollisten lukkiutumisvaikutusten tai hukkainvestointien riskiä.

Ongelma-alue IV: Asiakkaiden vähäinen sitoutuminen ja suoja vihreän kaasun vähittäismarkkinoilla

Ongelma-alue IV sisältää vaihtoehtoja, jotka perustuvat muuhun kuin sääntelypohjaiseen lähestymistapaan käsitellä kilpailua ja kuluttajien sitouttamista tai edellyttävät ongelmien syihin puuttumista uudella lainsäädännöllä, joka vastaa pääosin sähköalalla jo vakiintunutta toimintaa. Analyysin perusteella parhaaksi arvioitu vaihtoehto on vaihtoehto 2 ”Joustava lainsäädäntö”, joka vastaa sähkömarkkinoiden kuluttajansuojaa ja valtuutusta koskevia säännöksiä. Tämä vaihtoehto on todennäköisesti vaikuttavin ja tehokkain ja johdonmukainen muiden ongelma-alueiden kanssa.

Tärkein etu on, että se tarjoaa merkittäviä säästömahdollisuuksia ja auttaa uusia toimittajia ja palveluntarjoajia pääsemään markkinoille ja kehittämään innovatiivisia tuotteita, mikä lisää kilpailua, kuluttajien sitoutumista ja taloudellista hyötyä. Se voisi myös auttaa lisäämään yhteiskunnallista hyväksyntää kansalaisten ja yhteisöjen taholta, saada liikkeelle yksityistä pääomaa ja helpottaa uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käyttöönottoa. Liikainvestointien riskin pienentämisellä on myönteinen ympäristövaikutus.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Voimassa olevan lainsäädännön muuttamista koskevat ehdotukset on laadittu vaikutustenarvioinnissa tarkasteltujen kustannustehokkaimpien toimintavaihtoehtojen mukaisesti. Joidenkin parhaaksi arvioitujen vaihtoehtojen odotetaan lisäävän sääntelyelimille ja markkinatoimijoille aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia sekä täytäntöönpano- ja valvontakustannuksia. Ehdotetut toimenpiteet voivat esimerkiksi lisätä kansallisten sääntelyviranomaisten ja maakaasun toimittajien välistä hallinnollista tietojenvaihtoa, jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden välistä koordinointia sekä jäsenvaltioiden ja kansallisten viranomaisten sääntely- ja täytäntöönpanotoimia. Muutetun kehyksen odotetaan kuitenkin myös tehostavan sääntelyä ja laskevan sen kustannuksia.

Lisäksi vaikutustenarviointi osoittaa, että ehdotetut toimenpiteet tarjoavat kustannustehokkaimmat sääntelyvaihtoehdot aloitteen yleistavoitteen saavuttamiseksi eli sellaisten metaani- ja vetykaasujen siirtoa, jakelua, toimitusta ja varastointia koskevien sääntöjen vahvistamiseksi, joilla voidaan tukea energiajärjestelmän hiilestä irtautumista ja varmistaa samalla varma ja kohtuuhintainen energia.

Joistakin parhaaksi arvioiduista toimenpiteistä aiheutuvia lyhyen aikavälin sääntelykustannuksia on arvioitava suhteessa kustannuksiin ja toimiin, joita energiajärjestelmän myöhäinen integrointi ja hiilestä irtautuminen edellyttäisivät pitkällä aikavälillä. Hyödyt, joita vaihtoehtojen odotetaan tuottavan uusiutuvien energialähteiden tukemisen, energiajärjestelmän integroinnin, kuluttajansuojan ja energiaturvallisuuden muodossa, ovat huomattavasti suuremmat kuin välittömät hallinto- ja täytäntöönpanokustannukset.

Ehdotuksella myös yksinkertaistetaan nykyistä sääntelykehystä yhdenmukaistamalla kaasuinfrastruktuuria ja -markkinoita koskevat säännökset sen uuden sääntelyrakenteen kanssa, joka on laadittu sähköalalle puhtaan energian säädöspaketissa. Alojen välisen yhdenmukaistamisen tehostamisen odotetaan hyödyttävän monissa sääntelykysymyksissä, jotka liittyvät erityisesti kuluttajien vaikutusmahdollisuuksiin ja kuluttajansuojaan, hallintoon ja viranomaisvalvontaan. Vastaavia hyötyjä ennakoidaan myös vetyinfrastruktuureja ja -markkinoita koskevan sääntelykehyksen varhaisen käyttöönoton yhteydessä. Vaikka nämä säännöt todennäköisesti lisäävät kansallisten viranomaisten ja markkinatoimijoiden välittömiä hallinnollisia kustannuksia ja sääntelytaakkaa, vetyä koskevien sääntelyperiaatteiden varhaisen yhdenmukaistamisen odotetaan alentavan merkittävästi säännösten noudattamisesta tulevaisuudessa aiheutuvia kustannuksia ja estävän merkittävien sääntelyerojen ja täytäntöönpanokustannusten riskin.

•Perusoikeudet

EU:n arvojen sekä kansalaisten perusoikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen kehittyvässä vihreässä ja digitaalisessa energiaympäristössä on ensiarvoisen tärkeää. Ehdotetut tiedonhallintaa koskevat toimenpiteet kehitettiin tätä silmällä pitäen, ja niillä pyrittiin varmistamaan digitaaliteknologioiden ja datavetoisten palvelujen laaja saatavuus ja käyttö samalla kun taataan korkeatasoinen oikeus yksityiselämään ja henkilötietojen suojaan, kuten EU:n perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa ja yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistetaan.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Tähän pakettiin kuuluvan ehdotuksen vaikutukset EU:n talousarvioon koskevat energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ja Euroopan komission energian pääosaston henkilöresursseja, joita kuvataan [kaasuasetuksen] uudelleenlaatimista koskevaan komission ehdotukseen liitetyssä säädökseen liittyvässä rahoitusselvityksessä. ACERin uudet tehtävät, erityisesti niiden sääntöjen osalta, joilla helpotetaan kilpailuun perustuvan vetyalan kehittämistä, mutta myös kaasumarkkinoiden monimutkaistuminen, joka johtuu muiden kaasujen kuin maakaasun osuuden kasvusta, edellyttävät ACERin henkilöstön lisäämistä vuodesta 2023 alkaen asteittain 21 uudella kokoaikavastaavalla. Myös energian pääosaston henkilöresursseja on lisättävä viidellä kokoaikavastaavalla, jotta voidaan panna täytäntöön uutta ja kasvavaa alaa koskevat uudet säännöt, integroida uudentyyppisiä kaasuja kaasumarkkinoille ja -infrastruktuuriin sekä valvoa tehostettujen kuluttajasäännösten noudattamista.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Edistymistä seurataan kaksiportaisella lähestymistavalla, joka koostuu ACERin vuosittaisesta raportoinnista ja komission suorittamasta arvioinnista.

ACERin toimeksianto, joka koskee markkinoiden toiminnan vuotuista seurantaa ja raportointia sen vuotuisessa markkinoiden seurantaraportissa (asetuksessa (EY) N:o 715/2009 säädetty velvoite), säilytetään, ja sen soveltamisala laajennetaan koskemaan vetyä. Vuoden kuluessa ehdotusten hyväksymisestä komissio pyytää ACERia tarkistamaan ja päivittämään nykyisiä seurantaindikaattoreitaan (asianomaisten sidosryhmien myötävaikutuksella), jotta varmistetaan, että ne ovat edelleen tarkoituksenmukaisia seurattaessa edistymistä näiden ehdotusten taustalla olevien tavoitteiden saavuttamisessa. ACER käyttää edelleen markkinoiden seurantaraportin laatimisessa jo vakiintuneita tietolähteitä, joita laajennetaan vetyä koskevilla asiaankuuluvilla tiedoilla.

ACERin vuotuinen raportointi korvaa komission raportointivelvoitteet, jotka ovat edelleen voimassa kaasudirektiivin nojalla. Yksityiskohtaisilla ehdotuksilla varmistetaan, että ACERin seuranta täydentää muita seurantatoimia (erityisesti energiaunionin ja ilmastotoimien hallintoon liittyvää seurantaa), jotta vältetään päällekkäisyydet.

Komissio tekee ehdotettujen aloitteiden vaikutuksista täysimittaisen arvioinnin, johon sisältyvät ehdotusten vaikuttavuus, tehokkuus, jatkuva johdonmukaisuus ja tarkoituksenmukaisuus, tietyn ajan (alustavasti viiden vuoden) kuluessa hyväksyttyjen toimenpiteiden voimaantulosta. Komissio tarkastelee direktiiviä uudelleen viimeistään 31. joulukuuta 2030 ja toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa komissio v. Belgia (C-543/17) antaman tuomion mukaisesti jäsenvaltioiden on liitettävä ilmoituksiinsa, jotka koskevat toimenpiteitä direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, riittävän selvät ja täsmälliset tiedot siitä, millä kansallisen lainsäädännön säännöksillä saatetaan mitkäkin direktiivin säännökset osaksi jäsenmaan kansallista lainsäädäntöä. Tämä on tehtävä kunkin velvoitteen osalta, ei pelkästään ”artiklatasolla”. Jos jäsenvaltiot toimivat tämän velvoitteen mukaisesti, niiden ei periaatteessa tarvitsisi lähettää komissiolle selittäviä asiakirjoja, jotka koskevat saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Asetus pannaan suoraan ja yhdenmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa, joten se ei edellytä selittävää asiakirjaa.

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Ehdotetussa tarkistetussa direktiivissä on kymmenen lukua, joissa on 91 artiklaa.

1 luku – Kohde, soveltamisala ja määritelmät

Tässä luvussa esitetään maakaasujärjestelmää käyttävien kaasujen siirtoa, jakelua, toimittamista ja varastointia koskevien sääntöjen kohde ja soveltamisala sekä vetyjärjestelmää käyttävän vedyn siirtoa, toimittamista ja varastointia koskevat säännöt. Siinä määritellään myös tärkeimmät direktiiviehdotuksessa käytetyt termit.

2 luku – Yleiset säännöt markkinoiden järjestämisestä

Tässä luvussa vahvistetaan säännöt, joilla varmistetaan kilpailuun perustuvat, kuluttajakeskeiset, joustavat ja syrjimättömät kaasumarkkinat. Se sisältää markkinoille pääsyä koskevia säännöksiä, jotka koskevat muun muassa vapautta valita toimittaja, markkinapohjaisia toimitushintoja, julkisen palvelun velvoitteita, kestävyyttä, uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen sertifiointia, alueellisen yhteistyön edistämistä sekä teknisiä ja menettelytapoja koskevia sääntöjä.

3 luku – Kuluttajien vaikutusmahdollisuudet ja kuluttajansuoja sekä vähittäismarkkinat

Tässä luvussa säädetään erityisesti kuluttajan oikeuksista: Siinä käsitellään sopimusperusteisia perusoikeuksia, vaihto-oikeuksia ja -maksuja sekä vertailuvälineitä, aktiivisia asiakkaita ja kansalaisten energiayhteisöjä koskevia sääntöjä. Se sisältää myös laskutusta, älykästä ja perinteistä mittaamista sekä tiedonhallintaa koskevia säännöksiä.

Lisäksi se sisältää säännöksiä, jotka koskevat keskitettyjä palvelupisteitä, oikeutta tuomioistuinten ulkopuoliseen riitojenratkaisuun, heikossa asemassa olevia asiakkaita ja vähittäismarkkinoita.

4 luku – Kolmansien osapuolten pääsy infrastruktuuriin

Tämä luku on jaettu kolmeen jaksoon, jotka kattavat seuraavat: maakaasuinfrastruktuurin käyttöoikeus, vetyinfrastruktuurin käyttöoikeus sekä käyttöoikeuden ja verkkoon liittämisen epääminen. 

5 luku – Siirtoverkonhaltijoihin, varastointilaitteistojen haltijoihin sekä maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoihin sovellettavat säännöt

Tässä luvussa käsitellään siirtoverkonhaltijoiden, varastointilaitteistojen haltijoiden sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden tehtäviä, luottamuksellisuusvelvoitteita ja päätösvaltaa.

6 luku – Maakaasun jakeluverkonhaltijat

Tässä luvussa vahvistetaan jakeluverkonhaltijoiden nimeäminen, niiden tehtävät, päätösvalta uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen uusien tuotantolaitosten liittämisessä jakeluverkkoon, jakeluverkonhaltijoiden eriyttäminen, jakeluverkonhaltijoiden luottamuksellisuusvelvoitteet, suljettuja jakeluverkkoja koskevat säännökset ja yhdistetty siirto- ja jakeluverkonhaltija.

7 luku – Erillisiin vetyverkkoihin sovellettavat säännöt

Tässä luvussa säädetään erityisesti vetyverkkojen, vetyvarastojen ja vetyterminaalien haltijoiden tehtävistä, olemassa olevien vetyverkkojen tarjoamisesta, maantieteellisesti rajatuista vetyverkoista, suljetuista vetyjärjestelmistä, yhdysputkista kolmansien maiden kanssa sekä verkonhaltijoiden luottamuksellisuusvelvoitteista.

8 luku – Integroidun verkon suunnittelu

Tässä luvussa käsitellään tarkemmin verkon kehittämistä, investointipäätöksiä koskevia valtuuksia, vetyverkon kehittämistä koskevaa raportointia sekä uuden rajat ylittävän vetyinfrastruktuurin rahoittamista.

9 luku – Siirtoverkonhaltijoiden eriyttäminen

Tämä luku jakautuu kuuteen jaksoon, jotka kattavat seuraavat: omistuksen eriyttäminen, riippumattomat verkonhaltijat, riippumattomat siirtoverkonhaltijat, erillisten vetyverkkojen haltijoiden eriyttäminen ja maakaasu- ja vetyverkonhaltijoiden nimeäminen ja sertifiointi sekä tilien eriyttäminen ja avoimuus.

10 luku – Sääntelyviranomaiset

Tässä luvussa keskitytään sääntelyviranomaisten nimeämiseen ja riippumattomuuteen, sääntelyviranomaisten yleisiin tavoitteisiin, niiden tehtäviin ja valtuuksiin, rajat ylittäviin kysymyksiin sovellettavaan sääntelyjärjestelmään, verkkosääntöjä koskevien suuntaviivojen noudattamiseen ja tietojen säilyttämiseen.

11 luku – Loppusäännökset

Viimeisessä luvussa keskitytään loppusäännöksiin. Se sisältää erityisesti artikloja, jotka koskevat suojatoimenpiteitä, tasapuolisia toimintaedellytyksiä, teknisiä sopimuksia, poikkeuksia, valtuutusmenettelyä, siirretyn säädösvallan käyttöä, komiteamenettelyä, raportointia, kumoamista, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, voimaantuloa ja vastaanottajia.

Liitteessä I esitetään laskutusta ja laskutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset.

Liitteessä II käsitellään maakaasun älykkäitä mittausjärjestelmiä.

Liitteessä III luetellaan kumotun direktiivin ja sen muutosten soveltamispäivä ja määräajat sen saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Liitteessä IV on vastaavuustaulukko.

Ehdotetussa tarkistetussa asetuksessa on kahdeksan lukua, joissa on 69 artiklaa.

1 luku – Kohde, soveltamisala ja määritelmät

Tässä luvussa esitetään energiaunionin tavoitteita, ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita sekä kuluttajia koskevien sääntöjen kohde ja soveltamisala. Siinä määritellään myös asetusehdotuksessa käytetyt keskeiset termit.

2 luku – Yleiset säännöt markkinoiden järjestämisestä ja infrastruktuurin käyttöoikeudesta

Tässä luvussa vahvistetaan yleiset periaatteet sekä sääntelyviranomaisen määrittämien pääomapohjien eriyttäminen, kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut, uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen markkina-arviointi, kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet, kapasiteettioikeuksien kauppa, tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut, sertifiointi ja siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö.

3 luku – Verkkoon pääsy

Tässä luvussa käsitellään verkkoonpääsytariffeja ja alennuksia.

4 luku – Siirtoverkkojen, varastointilaitteistojen, nesteytetyn maakaasun terminaalien ja vetyterminaalien verkonhallinta

Tässä luvussa vahvistetaan säännökset, jotka koskevat uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen kiinteää kapasiteettia, kaasun laatua koskevaa rajat ylittävää koordinointia, vetyseoksia, kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaista verkkoa, ACERin suorittamaa seurantaa, sääntelyviranomaisia, kuulemisia, kustannuksia, alueellista yhteistyötä, kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, avoimuusvaatimuksia ja tietojen kirjaamista.

5 luku – Jakeluverkon käyttö

Tässä luvussa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen kiinteää kapasiteettia, jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä, avoimuusvaatimusta ja jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaista elintä. Siihen sisältyvät menettelyt ja tehtävät.

6 luku – Pääsy erillisiin vetyverkkoihin

Tässä luvussa keskitytään vedyn laatuun liittyvään rajat ylittävään koordinointiin, vetyverkonhaltijoiden eurooppalaiseen verkostoon, sen tehtäviin, vetyä koskevaan kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan, kustannuksiin ja kuulemiseen, ACERin suorittamaan seurantaan, alueelliseen yhteistyöhön ja avoimuusvaatimuksiin.

7 luku – Verkkosäännöt ja suuntaviivat

Tässä luvussa säädetään verkkosääntöjen ja suuntaviivojen hyväksymisestä, verkkosääntöjen vahvistamisesta, verkkosääntöjen muuttamisesta, suuntaviivoista, jäsenvaltioiden oikeudesta säätää yksityiskohtaisemmista toimenpiteistä, tietojen antamisesta ja luottamuksellisuudesta sekä seuraamuksista. Kaikki kolme sääntöä on mukautettu koskemaan vetyä.

8 luku – Loppusäännökset

Tässä luvussa keskitytään loppusäännöksiin. Luku sisältää artikloja erityisesti uudesta maakaasu- ja vetyinfrastruktuurista, komiteamenettelystä, vapautuksista ja poikkeuksista, siirretyn säädösvallan käytöstä, asetusten muuttamisesta sekä muutoksesta, jolla kaasun toimitusvarmuutta koskeva asetus laajennetaan koskemaan uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja ja jolla siihen sisällytetään kyberturvallisuutta, yhteisvastuuta ja varastointia koskevia toimenpiteitä. Lisäksi siinä säädetään kumoamisesta ja voimaantulosta.

Liite I sisältää suuntaviivoja.

Liite II sisältää asetukseen 2017/1938 lisätyn liitteen IX.

Liitteessä III on tiedot kumotusta asetuksesta ja luettelo sen myöhemmistä muutoksista.

Liitteessä IV on vastaavuustaulukko.

🡻 715/2009 (mukautettu)

2021/0424 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

uusiutuvien kaasujen, maakaasun ja vedyn sisämarkkinoista
(uudelleenlaadittu teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ⌦ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn ⌫ sopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan ⌦ 194 artiklan 2 kohdan ⌫,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 3 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

⇩ uusi

(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 715/2009 4 on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin, Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

🡻 715/2009 johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

(2)Vuodesta 1999 lähtien asteittain toteutettujen maakaasun sisämarkkinoiden tavoitteena on luoda todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille maakaasunkuluttajille yhteisössä ⌦ unionissa ⌫, niin  kansalaisille kuin yrityksillekin, sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli. Näin pyritään saavuttamaan parempi tehokkuus, kilpailukykyiset hinnat ja parempi palvelutaso sekä edistämään toimitusvarmuutta ja kestävyyttä.

⇩ uusi

(3)Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja eurooppalaisessa ilmastolaissa on asetettu EU:lle tavoitteeksi saavuttaa vuoteen 2050 mennessä ilmastoneutraalius siten, että edistetään kilpailukykyä, kasvua ja työpaikkojen luomista. Jotta voidaan saada aikaan vähähiiliset kaasumarkkinat ja tukea energiasiirtymää, tarvitaan uusiutuvien energialähteiden aikaisempaa huomattavasti suurempaa osuutta integroidussa energiajärjestelmässä sekä kuluttajien aktiivista osallistumista kilpailuun perustuvilla markkinoilla.

(4)Tämän asetuksen tavoitteena on helpottaa uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä energiajärjestelmään, mikä mahdollistaa irtautumisen fossiilisesta kaasusta, ja antaa näille uusille kaasuille tärkeä rooli pyrittäessä saavuttamaan EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteet ja ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Tällä asetuksella pyritään myös luomaan sääntelykehys, joka antaa kaikille markkinatoimijoille mahdollisuuden ottaa huomioon fossiilisen kaasun rooli siirtymävaiheessa ja kannustaa niitä tähän niiden suunnitellessa toimintaansa, jotta vältetään lukkiutumisvaikutukset ja varmistetaan fossiilisen kaasun asteittainen ja viiveetön käytöstä poistaminen erityisesti kaikilla asiaankuuluvilla teollisuudenaloilla ja lämmityksessä.

(5)EU:n vetystrategiassa todetaan, että koska EU:n jäsenvaltioilla on erilaiset mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa vetyä, avoimet ja kilpaillut EU:n markkinat, joilla käydään esteetöntä rajatylittävää kauppaa, tuovat merkittäviä etuja kilpailun, kohtuuhintaisuuden ja toimitusvarmuuden kannalta. Lisäksi siinä korostetaan, että siirtyminen kohti likvidejä markkinoita, joilla käydään hyödykepohjaista vetykauppaa, helpottaisi uusien tuottajien tuloa markkinoille ja edistäisi syvempää markkinaintegraatiota suhteessa muihin energiankantajiin. Se antaisi käyttökelpoisia hintasignaaleja investoinneille ja operatiivisille päätöksille. Tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen olisi näin ollen edistettävä vetymarkkinoiden, hyödykepohjaisen vetykaupan ja likvidien kaupankäynnin keskusten syntymistä, ja jäsenvaltioiden olisi poistettava kaikki tähän liittyvät aiheettomat esteet. Olemassa olevia sääntöjä, jotka mahdollistavat sähkö- ja kaasumarkkinoita ja kaupankäyntiä varten kehitetyn tehokkaan kaupallisen toiminnan, olisi harkittava vetymarkkinoiden osalta, samalla kun tunnustetaan luontaiset erot.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 2 kappale

Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY 5 sekä maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä 28 päivänä syyskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1775/2005 6 ovat myötävaikuttaneet merkittävästi maakaasun sisämarkkinoiden luomiseen.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 3 kappale

Euroopan kaasualan sääntelyfoorumin, jäljempänä ”Madridin foorumi”, vuonna 2002 hyväksymien hyviä toimintatapoja koskevien ensimmäisten suuntaviivojen täytäntöönpanosta ja seurannasta saadut kokemukset osoittavat, että on tarpeen huolehtia siitä, että kyseisissä suuntaviivoissa vahvistetuista säännöistä tulee oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisia, jotta varmistettaisiin niiden täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa ja annettaisiin käytännössä vähimmäistakeet tasavertaisen markkinoillepääsyn edellytyksistä.

🡻 715/2019/EY, johdanto-osan 4 kappale

Toinen yhteinen säännöstö ”Hyviä toimintatapoja koskevat toiset suuntaviivat” hyväksyttiin Madridin foorumin 24 ja 25 päivänä syyskuuta 2003 pitämässä kokouksessa, ja tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa kyseisten suuntaviivojen pohjalta perusperiaatteet ja -säännöt, jotka koskevat verkkoonpääsyä ja kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja, ylikuormituksen hallintaa, avoimuutta, tasehallintaa ja kapasiteettioikeuksilla käytävää kauppaa.

🡻 715/2009 johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

(6)⌦ [Asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetussa uudelleenlaaditussa kaasudirektiivissä]⌫ Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/73/EY 7 säädetään yhdistetyn siirto- ja jakeluverkonhaltijan mahdollisuudesta. Tässä asetuksessa asetetut säännöt eivät näin ollen edellytä muutoksia kansallisiin siirto- ja jakeluverkkojärjestelmiin, mikäli nämä ovat kyseisen direktiivin asianomaisten säännösten mukaisia.

🡻 715/2019/EY, johdanto-osan 6 kappale

Korkeapaineputkistot, jotka yhdistävät paikalliset jakelijat kaasuverkkoon ja joita ei käytetä ensisijaisesti paikallisen jakelun yhteydessä, kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 7 kappale

⇨ uusi

(7)On määriteltävä perusteet, joilla verkkoonpääsytariffit vahvistetaan, jotta varmistettaisiin, että maksut ovat täysin syrjimättömyysperiaatteen ja hyvin toimivien sisämarkkinoiden tarpeiden mukaiset, että niissä otetaan täysin huomioon järjestelmän toimivuuden tarve ja että ne vastaavat todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ⇨ . Lisäksi niiden olisi oltava avoimia ja mahdollistettava asianmukainen tuotto pääomalle sekä uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen integrointi järjestelmään ⇦ ja ne ovat avoimia. Samalla olisi otettava mukaan asianmukainen tuotto sijoitetulle pääomalle ja otettava tarvittaessa huomioon sääntelyviranomaisten suorittama tariffien vertaileva arviointi⇨.  Tämän asetuksen verkkoonpääsytariffeja koskevia sääntöjä täydennetään lisäsäännöillä verkkoonpääsytariffeista erityisesti tämän asetuksen, [asiakirjassa COM(2020) 824 final ehdotetun TEN-E-asetuksen], [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun metaaniasetuksen], direktiivin (EU) 2018/2001 ja [asiakirjassa COM(2021) 558 final ehdotetun energiatehokkuusdirektiivin] perusteella hyväksytyissä verkkosäännöissä ja suuntaviivoissa. ⇦

⇩ uusi

(8)Yleensä on tehokkainta rahoittaa infrastruktuuria infrastruktuurin käyttäjiltä saaduilla tuloilla ja välttää ristikkäistukia. Lisäksi tällaiset ristikkäistuet olisivat säänneltyjen omaisuuserien tapauksessa ristiriidassa tariffien kustannusvastaavuuden yleisen periaatteen kanssa. Poikkeustapauksissa tällaiset ristikkäistuet voisivat kuitenkin tuottaa yhteiskunnallisia hyötyjä erityisesti verkon kehittämisen aikaisemmissa vaiheissa, joissa varattu kapasiteetti on vähäinen verrattuna tekniseen kapasiteettiin ja epävarmuus siitä, milloin kapasiteetin tuleva kysyntä toteutuisi, on merkittävä. Ristikkäistuet voisivat näin ollen edistää kohtuullisia ja ennakoitavia tariffeja varhaisille verkonkäyttäjille ja vähentää verkonhaltijoiden investointeihin kohdistuvia riskejä. Ristikkäistuet voisivat siten edistää investointi-ilmapiiriä, joka tukee hiilestä irtautumista koskevia unionin tavoitteita. Muiden jäsenvaltioiden verkonkäyttäjien ei pitäisi rahoittaa ristikkäistukia suoraan eikä välillisesti.  Sen vuoksi on aiheellista kerätä rahoitusta ristikkäistukia varten ainoastaan saman jäsenvaltion loppuasiakkaisiin yhdistetyistä ottokohdista. Koska ristikkäistuet ovat poikkeuksellisia, olisi lisäksi varmistettava, että ne ovat oikeasuhteisia, avoimia, ajallisesti rajoitettuja ja viranomaisvalvonnan alaisia.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 8 kappale

Verkkoonpääsytariffeja laskettaessa on tärkeää ottaa huomioon todelliset kustannukset, sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia, sekä tarve luoda kannustimia uuden infrastruktuurin rakentamiseen ja saada asianmukainen tuotto siihen sijoitetulle pääomalle, mukaan lukien direktiivissä 2009/73/EY säädetty erityinen sääntely uusille investoinneille. Sääntelyviranomaisten suorittamalla tariffien vertailevalla arvioinnilla on tässä suhteessa merkitystä, varsinkin jos putkistojen välillä on tehokasta kilpailua.

🡻 715/2009 johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(9)Markkinaehtoisten järjestelyjen, kuten huutokauppojen, käytön tariffien määrittämisessä on oltava ⌦ asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin ⌫ direktiivin 2009/73/EY ⇨ ja komission asetuksen (EU) 2017/459 ⇦ säännösten mukaista.

🡻 715/2009 johdanto-osan 10 kappale (mukautettu)

(10)Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät yhteiset vähimmäispalvelut ovat tarpeen, jotta koko yhteisössä ⌦ unionissa ⌫ olisi käytännössä voimassa yhteiset verkkoonpääsyä koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta varmistettaisiin kolmansien osapuolten verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen riittävä yhteentoimivuus ja jotta voitaisiin hyödyntää hyvin toimivien maakaasun sisämarkkinoiden tuomia etuja.

🡻 715/2009 johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)

Tällä hetkellä on olemassa esteitä kaasun myynnille tasapuolisin ehdoin tai ilman syrjintää tai epäsuotuisampaa asemaa yhteisössä. Varsinkaan syrjimätön pääsy verkkoihin ja tasoltaan yhdenmukainen viranomaisvalvonta eivät ole vielä toteutuneet kaikissa jäsenvaltioissa, ja eristyneitä markkinoita on edelleen.

⇩ uusi

(11)Kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskevien järjestelyjen olisi perustuttava tässä asetuksessa vahvistettuihin periaatteisiin. Syöttö- ja ottojärjestelmät, jotka mahdollistavat kaasun vapaan jakamisen kiinteän kapasiteetin perusteella, todettiin hyväksi ratkaisuksi jo XXIV Madridin foorumissa lokakuussa 2013. Sen vuoksi olisi vahvistettava syöttö- ja ottojärjestelmän määritelmä ja varmistettava jakeluverkon tason integrointi tasehallinta-alueella, mikä auttaisi luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset joko siirto- tai jakelutasolle yhteenliitetyille uusiutuville ja vähähiilisille kaasuille. Jakeluverkonhaltijoiden tariffien vahvistaminen ja kapasiteetin jakamisen järjestäminen siirto- ja jakeluverkon välillä olisi jätettävä sääntelyviranomaisten tehtäväksi [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetussa uudelleenlaaditussa kaasudirektiivissä] vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

(12)Syöttö- ja ottojärjestelmään pääsyn olisi yleensä perustuttava kiinteään kapasiteettiin. Verkonhaltijat olisi velvoitettava tekemään yhteistyötä siten, että kiinteän kapasiteetin tarjonta maksimoidaan, mikä puolestaan antaa verkon käyttäjille mahdollisuuden jakaa vapaasti syötettävä tai otettava kaasu kiinteän kapasiteetin perusteella mihin tahansa syöttö- tai ottokohtaan samassa syöttö- ja ottojärjestelmässä.

(13)Ehdollista kapasiteettia olisi tarjottava vain, jos verkonhaltijat eivät pysty tarjoamaan kiinteää kapasiteettia. Verkonhaltijoiden olisi määriteltävä ehdollisen kapasiteetin ehdot toimintarajoitusten perusteella avoimella ja selkeällä tavalla. Sääntelyviranomaisen olisi varmistettava, että ehdollisten kapasiteettituotteiden määrää rajoitetaan, jotta voidaan välttää markkinoiden pirstoutuminen ja varmistaa, että noudatetaan periaatetta, jonka mukaan kolmansille osapuolille on tarjottava tehokas pääsy verkkoon.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 12 kappale

(14)Valtioiden rajat ylittävän kaasuverkkojen yhteenliittämiskapasiteetin riittävä taso olisi saavutettava ja markkinoiden yhdentymistä olisi edistettävä maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamiseksi.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 13 kappale

Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 antamassa tiedonannossa ”Energiapolitiikka Euroopalle” korostetaan tarvetta saattaa valmiiksi maakaasun sisämarkkinat ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille maakaasualan yrityksille yhteisössä. Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 antamat tiedonannot ”Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet” ja ”Asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (loppuraportti)” ovat osoittaneet, että nykyiset säännöt ja toimenpiteet eivät tarjoa riittäviä puitteita eivätkä edellytä yhteenliittämiskapasiteetin luomista tavoitteena olevien moitteettomasti toimivien, tehokkaiden ja avoimien sisämarkkinoiden saavuttamiseksi.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 14 kappale

Nykyisen sääntelykehyksen täysimääräisen täytäntöönpanon lisäksi maakaasun sisämarkkinoiden sääntelykehystä, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksessa (EY) N:o 1775/2005, olisi mukautettava edellä mainittujen tiedonantojen mukaisesti.

🡻 715/2009 johdanto-osan 15 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(15)Erityisesti oOlisi lisättävä siirtoverkonhaltijoiden ⇨ja tarvittaessa jakeluverkonhaltijoiden⇦ välistä yhteistyötä ja koordinointia, jotta voitaisiin laatia tehokasta ja avointa rajat ylittävää siirtoverkkoihin pääsyä ja pääsyn hallinnointia koskevia verkkosääntöjä ja varmistaa yhteisön ⌦ unionin ⌫ siirtoverkkojärjestelmän ⇨maakaasuverkon⇦ koordinoitu ja riittävän ennakoiva suunnittelu ja hyvä tekninen kehitys, yhteenliittämiskapasiteetin luominen mukaan lukien, ympäristö asianmukaisesti huomioon ottaen. Verkkosääntöjen olisi oltava energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 713/2009 8  ⌦ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/942 9 10 mukaisesti ⌫ perustetun ⌦ Euroopan unionin ⌫ energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ⌦ (ACER) ⌫ , jäljempänä ”virasto”, laatimien, luonteeltaan ei-sitovien puiteohjeiden mukaisia, jäljempänä ’puiteohjeet’. ⌦ ACERin ⌫ Viraston olisi osallistuttava verkkosääntöjä koskevien ehdotusten tosiseikkoihin perustuvaan arviointiin, esimerkiksi sen arviointiin, ovatko ehdotukset puiteohjeiden mukaisia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. ⌦ ACERin ⌫ Viraston olisi arvioitava verkkosääntöjä koskevia muutosehdotuksia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. Siirtoverkonhaltijoiden olisi käytettävä verkkojaan näiden verkkosääntöjen mukaisesti.

🡻 715/2009 johdanto-osan 16 kappale (mukautettu)

(16)Kaasun siirtoverkon optimaalisen hallinnan varmistamiseksi yhteisössä ⌦ unionissa ⌫ olisi ⌦ säädettävä ⌫ perustettava kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainensesta verkostosta (European Network of Transmission System Operators for Gas, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’). Kaasu-ENTSOn tehtävien toteuttamisessa olisi noudatettava yhteisön ⌦ unionin ⌫ kilpailusääntöjä, joita sovelletaan myös Kaasu-ENTSOn tekemiin päätöksiin. Verkoston tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi voitava varmistaa tehokkuus, avoimuus ja Kaasu-ENTSOn edustava luonne. Kaasu-ENTSOn laatimilla verkkosäännöillä ei ole tarkoitus korvata niitä tarvittavia kansallisia verkkosääntöjä, jotka koskevat muita kuin rajat ylittäviä kysymyksiä. Koska nopeampi edistyminen voi olla saavutettavissa alueellisilla toimilla, siirtoverkonhaltijoiden olisi perustettava yleisen yhteistyöverkoston puitteissa alueellisia rakenteita sekä varmistettava, että alueellisilla toimilla saavutettavat tulokset sopivat yhteen ⌦ unionin ⌫yhteisön tason verkkosääntöjen ja ei-sitovien kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien kanssa. Yhteistyö tällaisissa alueellisissa rakenteissa edellyttää verkkotoiminnan tosiasiallista eriyttämistä tuotannosta ja toimituksista. Jos tällaista eriyttämistä ei toteuteta, siirtoverkonhaltijoiden alueellinen yhteistyö voi johtaa kilpailua rajoittavaan toimintaan. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistyötä ja seurattava verkon tehokkuutta aluetasolla. Alueellisen yhteistyön olisi oltava sopusoinnussa pyrkimysten kanssa tehdä kaasun ⌦ kaasujen ⌫ sisämarkkinoista kilpailukykyiset ja tehokkaat.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 17 kappale (uusi)

Kaasu-ENTSOlle suunnitellut tehtävät koskevat kaikkien markkinaosapuolten etuja. Sen vuoksi tehokas kuulemismenettely on välttämätön, ja sen helpottamiseksi ja sujuvoittamiseksi keskeinen asema olisi annettava jo olemassa oleville rakenteille kuten EASEE-Gasille (European Association for the Streamlining of Energy Exchange), kansallisille sääntelyviranomaisille tai virastolle.

🡻 715/2009 johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(17)Kaasu-ENTSOn olisi laadittava, julkaistava ja päivitettävä säännöllisesti ⇨ yhteisen skenaarion ja yhteenliitetyn mallin pohjalta ⇦ ei-sitova yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, jäljempänä ’yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuinen verkon kehittämissuunnitelma’, avoimuuden lisäämiseksi yhteisön ⌦ unionin ⌫ kaasunsiirtoverkon kehittämisessä. Verkon kehittämissuunnitelmaan olisi sisällytettävä toteuttamiskelpoiset kaasunsiirtoverkot ja tarvittavat alueelliset yhteenliitännät, jotka ovat tärkeitä kaupalliselta tai toimitusvarmuuden kannalta.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 19 kappale

⇨ uusi

(18)Kilpailun lisäämiseksi likvidien kaasun tukkumarkkinoiden avulla on välttämätöntä, että kaasulla voidaan käydä kauppaa riippumatta sen sijainnista verkossa. Tämä voi toteutua ainoastaan, jos verkon käyttäjät voivat varata otto- ja syöttökapasiteettia toisistaan riippumatta, jolloin kaasun siirtoa tapahtuu alueellisesti sopimusperusteisten virtojen sijasta. ⇨Sen varmistamiseksi, että kapasiteettia voidaan varata itsenäisesti syöttö- ja ottokohdissa, yhdelle syöttökohdalle asetettuja tariffeja ei pitäisi yhdistää yhdelle ottokohdalle asetettuun tariffiin, ja päinvastoin eli tarjousten olisi oltava näiden kohtien osalta erill, eikä tariffissa saisi yhdistää syöttö- ja ottomaksua yhdeksi hinnaksi.⇦ Jo kuudennessa Madridin foorumissa 30 ja 31 päivänä lokakuuta 2002 suurin osa sidosryhmistä katsoi syöttö- ja ottojärjestelmän olevan paras keino edistää kilpailun kehittämistä. Tariffien ei pitäisi olla riippuvaisia toimitusreitistä. Tästä syystä yhdelle tai useammalle syöttökohdalle määritellyn tariffin ei tulisi liittyä yhdelle tai useammalle ottokohdalle määriteltyyn tariffiin, ja päinvastoin.

⇩ uusi

(19)Kaasunsiirtoverkkojen tasehallintaa koskevan verkkosäännön vahvistamisesta annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 312/2014 annetaan säännöt sellaisten teknisten sääntöjen laatimiseksi, joilla luodaan tasehallintajärjestelmä, mutta siinä jätetään erilaisia suunnitteluvalintoja kullekin tasehallintajärjestelmälle, jota sovelletaan tietyssä syöttö- ja ottojärjestelmässä. Tehtyjen valintojen yhdistelmä johtaa erityiseen tasehallintajärjestelmään, jota sovelletaan tietyssä syöttö- ja ottojärjestelmässä. Tällä hetkellä järjestelmät vastaavat pääasiassa jäsenvaltioiden alueita.

(20)Verkonkäyttäjille kuuluu vastuu syöttöjen ja ottojen tasapainottamisesta .Tätä varten perustetaan kaupankäyntialustoja helpottamaan kaasukauppaa verkonkäyttäjien välillä. Jotta uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja voidaan paremmin integroida syöttö- ja ottojärjestelmään, tasehallinta-alueen olisi katettava myös jakeluverkon taso. Kaasun kaupankäyntiin verkonkäyttäjien tasehallintatilien välillä olisi käytettävä virtuaalista kauppapaikkaa.

🡻 715/2019/EY, johdanto-osan 20 kappale

(21)Viittaukset yhdenmukaisiin siirtosopimuksiin siirtoverkonhaltijan verkkoon tapahtuvan syrjimättömän pääsyn yhteydessä eivät merkitse sitä, että tietyn verkonhaltijan siirtosopimusten ehtojen ja edellytysten jäsenvaltiossa olisi oltava samat kuin jonkin toisen siirtoverkonhaltijan sopimusehtojen ja -edellytysten kyseisessä tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa, ellei ole asetettu vähimmäisvaatimuksia, jotka kaikkien siirtosopimusten on täytettävä.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 21 kappale

Kaasuverkoissa on paljon sopimusperusteista ylikuormitusta. Sen vuoksi uusien ja hiljattain neuvoteltujen sopimusten osalta ylikuormituksen hallinnan ja kapasiteetin jaon periaatteet perustuvat käyttämättömän kapasiteetin vapauttamiseen siten, että käyttäjille annetaan mahdollisuus vuokrata tai myydä edelleen sovittua kapasiteettia ja siirtoverkonhaltijat velvoitetaan tarjoamaan käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille vähintään seuraavan vuorokauden kapasiteettina ja keskeytyvänä kapasiteettina. Uuden ja olemassa olevan kapasiteetin käyttäjille on tarpeen luoda tasapuoliset toimintaedellytykset. Tämän vuoksi näitä periaatteita olisi voimassa olevien sopimusten suuri määrä huomioon ottaen sovellettava kaikkeen sovittuun kapasiteettiin jo tehdyt sopimukset mukaan luettuina.

🡻 715/2019/EY, johdanto-osan 22 kappale

Vaikka verkkojen fyysinen ylikuormitus aiheuttaa nykyään harvoin ongelmia yhteisössä, siitä voi kuitenkin tulevaisuudessa tulla ongelma. Sen vuoksi on tärkeää vahvistaa perusperiaate ylikuormitetun kapasiteetin jakamiselle tällaisissa tilanteissa.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 23 kappale

Kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission viime vuosina harjoittaman markkinoiden seurannan yhteydessä on ilmennyt, että nykyiset avoimuusvaatimukset ja infrastruktuuriin pääsyä koskevat säännöt eivät ole riittäviä todellisten, moitteettomasti toimivien, avoimien ja tehokkaiden kaasun sisämarkkinoiden varmistamiseksi.

🡻 715/2019/EY, johdanto-osan 24 kappale

(22)Verkon fyysistä tilaa ja tehokkuutta koskevien tietojen olisi oltava tasavertaisesti kaikkien markkinaosapuolten saatavilla, jotta niillä olisi mahdollisuus arvioida kysynnän ja tarjonnan yleistä tilannetta ja todeta syyt tukkuhinnan muutoksiin. Tämä edellyttää täsmällisempiä tietoja tarjonnasta ja kysynnästä, verkon kapasiteetista, kaasuvirroista ja ylläpidosta, tasehallinnasta sekä varastojen saatavuudesta ja käyttöasteesta. Koska nämä tiedot ovat tärkeitä markkinoiden toiminnalle, nykyisiä luottamuksellisuussyistä asetettuja julkistamisrajoituksia olisi lievennettävä.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 25 kappale

(23)Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta koskevat vaatimukset ovat kuitenkin erityisen tärkeitä, jos kyse on yrityksen kannalta kaupallisesti strategisista tiedoista, jos varastolla on vain yksi ainoa käyttäjä, tai jos on kyse tiedoista, jotka koskevat verkon tai alaverkon ottokohtia, joita ei ole liitetty toiseen siirto- tai jakeluverkkoon vaan yhteen ainoaan teolliseen loppukäyttäjään, jos näiden tietojen julkaiseminen paljastaa kyseisen asiakkaan tuotantoprosessia koskevia luottamuksellisia tietoja.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 26 kappale

(24)Jotta luottamus markkinoihin lisääntyisi, markkinaosapuolilla on oltava varmuus siitä, että väärinkäytöksiin syyllistyviin voidaan kohdistaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet tehokkaasti tutkia väitteet markkinoiden väärinkäytöstä. Sen vuoksi on tarpeen, että toimivaltaiset viranomaiset saavat käyttöönsä tiedot kaasuntoimittajien operatiivisista päätöksistä. Kaasumarkkinoilla kaikki tällaiset päätökset ilmoitetaan verkonhaltijalle kapasiteettivarauksina, ilmoituksina ja toteutuneina virtoina. Verkonhaltijoiden olisi pidettävä nämä tiedot toimivaltaisten viranomaisten saatavilla ja helposti käytettävissä tietyn ajan. Toimivaltaisten viranomaisten olisi lisäksi säännöllisesti seurattava, että siirtoverkonhaltijat noudattavat sääntöjä.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 27 kappale

⇨ uusi

(25)Joissakin jäsenvaltioissa⇨maakaasu⇦varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttömahdollisuudet eivät ole riittäviä, joten nykyisten sääntöjen täytäntöönpanoa on parannettava⇨ , myös avoimuuden osalta ⇦. ⇨ Tällaisessa parannuksessa olisi otettava huomioon uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen mahdollisuudet ja käyttöönoton lisääntyminen näissä laitoksissa sisämarkkinoilla. ⇦ Euroopan sähkö- ja kaasualan sääntelyviranomaisten ryhmän toteuttaman seurannan perusteella on todettu, että varastointilaitteistojen haltijoille tarkoitettuja kolmannen osapuolen käyttöoikeuden hyviä toimintatapoja koskevia vapaaehtoisia suuntaviivoja, jotka kaikki sidosryhmät hyväksyivät Madridin foorumissa, ei sovelleta riittävästi. Sen vuoksi niistä olisi tehtävä sitovia.

🡻 715/2019/EY, johdanto-osan 28 kappale

⇨ uusi

(26)Siirtoverkonhaltijoiden hoitamat syrjimättömät ja avoimet ⇨ maa ⇦kaasualan tasehallintajärjestelmät ovat tärkeitä mekanismeja erityisesti markkinoiden uusille yrittäjille, joiden voi olla vaikeampaa tasapainottaa oma kokonaismyyntinsä kuin markkinoiden vakiintuneiden yritysten. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa säännöt, joilla varmistetaan, että siirtoverkonhaltijat käyttävät tällaisia mekanismeja syrjimättömien, avointen ja tehokkaiden verkkoonpääsyä koskevien edellytysten mukaisella tavalla.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 29 kappale

Ensisijaisilla kapasiteettioikeuksilla käytävä kauppa on tärkeä osa kilpailulle avointen markkinoiden kehittämistä ja likviditeetin luomista. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava tällaista kaupankäyntiä koskevat perussäännöt.

🡻 715/2019/EY, johdanto-osan 30 kappale

⇨ uusi

(27)Kansallisten Sääntelyviranomaisten olisi varmistettava tässä asetuksessa annettujen sääntöjen ja sen perusteella hyväksyttyjen ⇨ verkkosääntöjen ja ⇦suuntaviivojen noudattaminen.

🡻 715/2009 johdanto-osan 31 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(28)Tämän asetuksen liitteenä olevissa suuntaviivoissa määritellään hyviä toimintatapoja koskevien toisten suuntaviivojen pohjalta yksityiskohtaiset säännöt ⌦ yksityiskohtaisempia sääntöjä ⌫ , joilla nämä periaatteet pannaan täytäntöön. Kyseisiä sääntöjä muutetaan ⇨ olisi mukautettava ⇦ tarvittaessa ajan mittaan ottaen huomioon erot kansallisissa maakaasujärjestelmissä ⇨ sekä niiden kehittyminen ⇦.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 32 kappale

(29)Ehdottaessaan asetuksen liitteessä olevien suuntaviivojen muuttamista komission olisi varmistettava, että kaikkia niitä asianomaisia osapuolia, ammatillisten järjestöjen edustamina, joita nämä suuntaviivat koskevat, sekä Madridin foorumissa kokoontuvia jäsenvaltioita kuullaan ennalta.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 33 kappale

(30)Jäsenvaltioita ja toimivaltaisia kansallisia viranomaisia olisi vaadittava toimittamaan asiaankuuluvat tiedot komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina.

🡻 715/2019 johdanto-osan 34 kappale (mukautettu)

⇨ uusi

(31)Tämä asetus ja sen mukaisesti hyväksytyt ⇨ verkkosäännöt ja ⇦ suuntaviivat eivät rajoita yhteisön ⌦ unionin ⌫ kilpailusääntöjen  soveltamista.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 35 kappale (uusi)

11 Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti.

🡻 715/2009/EY, johdanto-osan 36 kappale (uusi)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta vahvistaa tai hyväksyä suuntaviivat, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi vaadittavan yhdenmukaistamisen vähimmäistason määrittelemiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajankantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

⇩ uusi

(32)Jäsenvaltioiden ja energiayhteisön sopimuspuolten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikissa yhdennetyn kaasukauppa-alueen kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä, eivätkä ne saisi toteuttaa toimenpiteitä, jotka vaarantavat maakaasumarkkinoiden jatkuvan yhdentämisen tai jäsenvaltioiden ja sopimuspuolten toimitusvarmuuden.

(33)Siirtoverkonhaltijoille voitaisiin sallia varastojen varaaminen maakaasulle yksinomaan tehtäviensä hoitamista ja toimitusvarmuutta varten. Tällaiset strategiset varastot voitaisiin muodostaa komission asetuksen (EU) N:o 312/2014 10 artiklassa tarkoitetun kauppapaikan avulla tapahtuvalla yhteishankinnalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin kilpailusääntöjen soveltamista. Maakaasun ottamisen varastosta olisi oltava mahdollista siirtoverkonhaltijoille ainoastaan tehtäviensä suorittamiseksi taikka mainitun asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa hätätilanteessa markkinoiden normaalin toiminnan häiriintymisen ehkäisemiseksi.

(34)Alueellisten markkinoiden yhdentämisen yhteydessä asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden ja sääntelyviranomaisten olisi käsiteltävä kysymyksiä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, kuten tariffirakenteita, tasehallintajärjestelmää, kapasiteettia jäljellä olevissa rajatylittävissä pisteissä, investointisuunnitelmia sekä siirtoverkonhaltijoiden ja sääntelyviranomaisten tehtävien hoitamista.

(35)Energiasiirtymä ja kaasumarkkinoiden jatkuva yhdentyminen edellyttävät aikaisempaa suurempaa avoimuutta siirtoverkonhaltijan sallitun tuoton tai tavoitetuoton osalta. Monet maakaasuverkkoihin liittyvät päätökset perustuvat näihin tietoihin. Esimerkiksi energian siirtoon liittyvien omaisuuserien siirtäminen maakaasuverkosta vetyverkkoon tai siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin täytäntöönpano edellyttävät nykyistä suurempaa avoimuutta. Lisäksi tariffien pitkän aikavälin kehityksen arviointi edellyttää selkeyttä sekä maakaasun kysyntä- että kustannusennusteiden osalta. Sallittua tuottoa koskevan avoimuuden olisi mahdollistettava viimeksi mainitut. Sääntelyviranomaisten olisi erityisesti annettava tietoja menetelmästä, jota käytetään siirtoverkonhaltijoiden tulojen, niiden sääntelyviranomaisen määrittämään pääomapohjan arvon ja arvonaleneman, toimintamenojen arvon, siirtoverkonhaltijoihin sovellettavien pääomakustannusten sekä sovellettujen kannustimien ja palkkioiden laskemiseen.

(36)Siirtoverkonhaltijoiden kustannukset ovat pääasiassa kiinteitä kustannuksia. Niiden liiketoimintamalli ja nykyiset kansalliset sääntelypuitteet perustuvat oletukseen niiden verkkojen pitkäaikaisesta käytöstä, mikä merkitsee pitkiä poistoaikoja (30–60 vuotta). Energiasiirtymän yhteydessä sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi voitava ennakoida kaasun kysynnän vähenemistä, jotta sääntelyjärjestelyjä voidaan muuttaa ajoissa ja estää tilanne, jossa siirtoverkonhaltijoiden kustannusten kattaminen tariffeilla uhkaisi kuluttajien kannalta kohtuuhintaisuutta kiinteiden kustannusten kasvaessa suhteessa kaasun kysyntään. Tarvittaessa voitaisiin esimerkiksi muuttaa siirtotoimintaan liittyvien omaisuuserien poistomenetelmää tai korvausta.

(37)Olisi lisättävä avoimuutta siirtoverkonhaltijoiden sallitun tuoton tai tavoitetuoton suhteen, jotta verkonkäyttäjät voivat tehdä vertailuanalyyseja ja arvioita. Avoimuuden lisäämisen pitäisi myös helpottaa rajatylittävää yhteistyötä ja siirtoverkonhaltijoiden välisten korvausmekanismien käyttöönottoa joko alueellista yhdentymistä varten tai tässä asetuksessa säädettyjen uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tariffialennusten täytäntöönpanemiseksi.

(38)Jotta uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotannossa voitaisiin hyödyntää taloudellisinta sijaintia, verkonkäyttäjien olisi saatava alennuksia kapasiteettiperusteisista siirtotariffeista. Niihin olisi sisällyttävä alennus uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotantolaitoksista tapahtuvasta verkkoon syöttämisestä, alennus varastojen syöttö- ja ottokohtien tariffeista sekä alennus rajatylittävistä tariffeista ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten syöttökohdissa. Jos muiden kuin rajatylittävien alennusten arvo muuttuu, sääntelyviranomaisen on tarpeen tasapainottaa verkonkäyttäjien ja verkonhaltijoiden väliset edut ottaen huomioon vakaat rahoituspuitteet erityisesti olemassa oleville investoinneille, varsinkin uusiutuvan energian tuotantolaitosten osalta. Alennuksen muuttamista koskevat indikaattorit tai ehdot olisi mahdollisuuksien mukaan esitettävä riittävällä tavalla ennen kuin päätös alennuksen muuttamisesta tehdään. Tällainen alennus ei saisi vaikuttaa yleiseen tariffihinnoitteluun, vaan se olisi annettava kyseeseen tulevasta tariffista jälkikäteen. Hyötyäkseen alennuksesta verkonkäyttäjien olisi esitettävä siirtoverkonhaltijalle tarvittavat tiedot unionin tietokantaan liitettävän sertifikaatin perusteella.

(39)Alennusten soveltamisesta johtuvia tulojen vähennyksiä olisi käsiteltävä yleisinä tulonmenetyksinä, jotka johtuvat esimerkiksi kapasiteetin myynnin vähenemisestä, ja ne olisi katettava tariffien avulla mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi korottamalla tiettyjä tariffeja tämän asetuksen 15 artiklaan sisältyvien yleisten sääntöjen mukaisesti. Komissiolle olisi siirrettävä valta muuttaa alennusten määrää delegoiduilla säädöksillä, jotta voidaan lieventää siirtoverkonhaltijoiden tulojen rakenteellista epätasapainoa.

(40)Jotta voidaan parantaa maakaasun jakeluverkkojen tehokkuutta unionissa ja varmistaa tiivis yhteistyö siirtoverkonhaltijoiden ja Kaasu-ENTSOn kanssa, olisi säädettävä unionin jakeluverkonhaltijoiden muodostamasta yksiköstä, jäljempänä ’EU DSO -elin’, johon kuuluvat myös maakaasun jakeluverkonhaltijat. EU DSO -elimen tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi voitava varmistaa tehokkuus, avoimuus ja edustavuus unionin jakeluverkonhaltijoiden keskuudessa. EU DSO -elimen olisi tarvittaessa tehtävä tiivistä yhteistyötä Kaasu-ENTSOn kanssa verkkosääntöjen valmistelussa ja täytäntöönpanossa sekä pyrittävä antamaan ohjeita muun muassa hajautetun tuotannon ja jakeluverkkojen hallinnointiin liittyvien muiden alojen integroinnista.

(41)Jakeluverkonhaltijoilla on tärkeä rooli uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen integroimisessa järjestelmään, sillä esimerkiksi noin puolet biometaanin tuotantokapasiteetista on liitetty jakeluverkkoon. Jotta nämä kaasut saataisiin helpommin mukaan tukkumarkkinoille, jakeluverkkoon liitetyillä tuotantolaitoksilla kaikissa jäsenvaltioissa olisi oltava pääsy virtuaaliseen kauppapaikkaan. Lisäksi jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden olisi tämän asetuksen säännösten mukaisesti toimittava yhdessä, jotta mahdollistetaan vastakkaisvirtaukset jakeluverkosta siirtoverkkoon tai varmistetaan jakeluverkon integrointi muilla, vaikutukseltaan vastaavilla keinoilla, joilla helpotetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen integroimista markkinoille.

(42)Kun yhä suurempia määriä uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja integroidaan Euroopan maakaasuverkkoon, Euroopassa siirrettävän ja kulutettavan maakaasun laatu muuttuu. Jotta voidaan turvata maakaasun esteetön virtaus yli rajojen, ylläpitää markkinoiden yhteentoimivuutta ja mahdollistaa niiden yhdentyminen, on tarpeen lisätä kaasun laatua ja sen hallinnointikustannuksia koskevaa avoimuutta, säätää yhdenmukaistetusta lähestymistavasta sääntelyviranomaisten ja verkonhaltijoiden rooleihin ja velvollisuuksiin sekä vahvistaa rajat ylittävää koordinointia. Samalla kun varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa kaasun laatuun rajatylittävissä yhteenliitäntäpisteissä, jäsenvaltioilla olisi säilyttävä joustavuus kaasun laatustandardien soveltamisessa kotimaisissa maakaasuverkoissaan.

(43)Vedyn sekoittaminen maakaasujärjestelmään vähentää vedyn arvoa ja on tehottomampaa kuin vedyn käyttö sen puhtaassa muodossa. Se vaikuttaa myös kaasuinfrastruktuurin toimintaan, loppukäyttäjäsovelluksiin ja rajatylittävien järjestelmien yhteentoimivuuteen. Jäsenvaltioilla olisi säilytettävä mahdollisuus päättää vedyn sekoittamisesta kansallisissa maakaasujärjestelmissään. Markkinoiden segmentoitumisen riskiä rajoittaisi vedyn maakaasuverkkoon sekoittamista koskeva unionin laajuinen yhdenmukaistettu yläraja unionin jäsenvaltioiden välisissä rajatylittävissä yhteenliitäntäpisteissä, jolloin siirtoverkonhaltijoiden olisi hyväksyttävä maakaasu, johon on sekoitettu ylärajaa vähemmän vetyä. Vierekkäisten siirtoverkkojen olisi voitava vapaasti sopia korkeammista vedyn sekoitustasoista rajat ylittävissä yhteenliitäntäpisteissä.

(44)Siirtoverkonhaltijoiden välinen vahva rajatylittävä koordinointi- ja riitojenratkaisuprosessi kaasun laadun, myös biometaanin ja vetyseosten osalta, on olennaisen tärkeä, jotta voidaan helpottaa maakaasun tehokasta siirtoa unionin maakaasujärjestelmissä ja siten siirtyä kohti sisämarkkinoiden tiiviimpää yhdentymistä. Kaasun laatuparametreja, mukaan lukien bruttolämpöarvo, Wobben indeksi ja happipitoisuus, sekä vetyseoksia ja niiden kehittymistä ajan mittaan koskevilla tehostetuilla avoimuusvaatimuksilla yhdistettynä seuranta- ja raportointivelvoitteisiin olisi edistettävä avointen ja tehokkaiden maakaasun sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(45)Tämän asetuksen muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi ja tämän asetuksen täydentämiseksi tiettyjen markkinoiden yhdentymisen kannalta perustavanlaatuisten erityisalojen muiden kuin keskeisten osien osalta komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 12 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(46)Komission asetuksessa (EU) 2015/703 13 vahvistetaan maakaasuverkon yhteentoimivuutta ja tiedonvaihtoa koskevat säännöt, erityisesti yhteenliitäntäsopimusten osalta, mukaan lukien säännöt seuraavista: virtauksensäätö, kaasumäärien ja kaasun laadun mittausperiaatteet, täsmäytysprosessi ja kaasumäärien jakaminen sekä viestintämenettelyt poikkeuksellisissa tilanteissa; yhteiset yksiköt, kaasun laatu, mukaan lukien kaasun laatueroista ja hajustamiskäytäntöjen eroista johtuvien rajatylittävän kaupan rajoitusten hallinta, kaasun laadun lyhyt- ja pitkäaikaisseuranta ja tietojen antaminen; tiedonvaihto ja kaasun laatua koskeva raportointi; avoimuus, viestintä, tietojen antaminen ja yhteistyö asiaankuuluvien markkinatoimijoiden välillä.

(47)Jotta voidaan varmistaa unionin vetyverkon optimaalinen hallinta sekä mahdollistaa kaupankäynti vedyllä ja vedyn toimittaminen unionissa yli rajojen, olisi perustettava vetyverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto, (Network of Network Operators for Hydrogen), jäljempänä ’ENNOH’. ENNOHin tehtävät olisi suoritettava unionin kilpailusääntöjen mukaisesti. ENNOHin tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi voitava varmistaa tehokkuus, avoimuus ja ENNOHin edustava luonne. ENNOHin laatimilla verkkosäännöillä ei pitäisi korvata niitä tarvittavia kansallisia verkkosääntöjä, jotka koskevat muita kuin rajatylittäviä kysymyksiä.

(48)Ennen kuin ENNOH on perustettu olisi otettava komission johdolla käyttöön väliaikainen foorumi, johon osallistuvat ACER ja kaikki asianomaiset markkinaosapuolet, mukaan lukien Kaasu-ENTSO, Sähkö-ENTSO ja EU DSO -elin. Foorumilla olisi edistettävä työtä vetyverkon ja -markkinoiden kehittämisen kannalta merkityksellisten kysymysten rajaamiseksi ja kehittämiseksi ilman muodollista päätöksentekovaltaa. Foorumin olisi lakattava olemasta, kun ENNOH on perustettu. Siihen asti, kun ENNOH on perustettu, Kaasu-ENTSO vastaa unionin laajuisten verkon kehittämissuunnitelmien laatimisesta, vetyverkot mukaan lukien.

(49)Unionin vetyverkon kehittämisen avoimuuden varmistamiseksi ENNOHin olisi laadittava, julkaistava ja säännöllisesti päivitettävä ei-sitova unionin laajuinen kymmenvuotinen vetyverkon kehittämissuunnitelma, joka on kohdennettu kehittyvien vetymarkkinoiden tarpeisiin. Verkon kehittämissuunnitelmaan olisi sisällytettävä toteuttamiskelpoiset vedynsiirtoverkot ja tarvittavat yhteenliitännät, jotka ovat tärkeitä kaupalliselta kannalta. ENNOHin olisi osallistuttava energiajärjestelmän laajuisen kustannus-hyötyanalyysin kehittämiseen – mukaan lukien toisiinsa yhteydessä olevat energiamarkkinat ja verkkomalli, joka käsittää sähkön, kaasun ja vedyn siirtoinfrastruktuurin sekä varastoinnin, nesteytetyn maakaasun ja elektrolyysilaitteistot – sekä kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia koskevien skenaarioiden ja infrastruktuuripuutteiden tunnistamista koskevan raportin laatimiseen, joista säädetään [asiakirjassa COM(2020) 824 final ehdotetun TEN-E-asetuksen] 11, 12 ja 13 artiklassa yhteistä etua koskevien hankkeiden luetteloiden laatimiseksi. Tätä varten ENNOHin olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn kanssa järjestelmän integroinnin helpottamiseksi. ENNOHin olisi otettava nämä tehtävät hoitaakseen ensimmäisen kerran kahdeksannen yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelon laatimiseksi edellyttäen, että se on toimintakykyinen ja pystyy antamaan tarvittavan panoksen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan vuoteen 2026 mennessä.

(50)ENNOHille suunnitellut tehtävät koskevat kaikkien markkinaosapuolten etuja. Sen vuoksi toimiva kuulemisprosessi on olennaisen tärkeä. Kaiken kaikkiaan ENNOHin olisi pyrittävä saamaan kokemusta infrastruktuurin suunnittelusta, kehittämisestä ja toiminnasta yhteistyössä muiden asiaankuuluvien markkinatoimijoiden ja niiden yhteenliittymien kanssa sekä hyödynnettävä tätä kokemusta ja otettava se osaksi työskentelyään.

(51)Koska nopeampi edistyminen voi olla saavutettavissa alueellisilla toimilla, vetyverkonhaltijoiden olisi perustettava yleisen yhteistyön puitteissa alueellisia rakenteita sekä varmistettava, että alueellisilla toimilla saavutettavat tulokset sopivat yhteen verkkosääntöjen ja unionin laajuisten ei-sitovien kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien kanssa. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistyötä ja seurattava verkon tehokkuutta aluetasolla.

(52)Avoimuusvaatimukset ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että markkinaosapuolten keskuudessa voi syntyä luottamusta unionin kehittyviin vetymarkkinoihin. Vetyverkon fyysistä tilaa ja toimintaa koskevien tietojen olisi oltava tasavertaisesti kaikkien markkinaosapuolten saatavilla, jotta niillä olisi mahdollisuus arvioida kysynnän ja tarjonnan yleistä tilannetta ja todeta syyt markkinahintojen kehittymiselle. Tiedot olisi aina julkistettava mielekkäällä ja helposti saatavilla olevalla tavalla ja syrjimättömästi.

(53)ENNOH perustaa keskitetyn verkkopohjaisen alustan, jonka avulla voidaan asettaa saataville kaikki tiedot, joita markkinaosapuolet tarvitsevat saadakseen tosiasiallisesti pääsyn verkkoon.

(54)Vetyverkkoihin pääsyä koskevilla edellytyksillä olisi markkinoiden kehityksen alkuvaiheessa varmistettava tehokas toiminta, syrjimättömyys ja avoimuus verkonkäyttäjille säilyttäen samalla riittävä joustavuus verkonhaltijoille. Kapasiteettisopimusten enimmäiskeston rajoittamisen pitäisi vähentää sopimusperusteisen ylikuormituksen ja kapasiteetin hamstrauksen riskiä.

(55)Olisi vahvistettava yleiset edellytykset kolmansien osapuolten pääsylle vetyvarastoihin ja vetyterminaaleihin, jotta verkonkäyttäjille voidaan varmistaa syrjimätön pääsy ja avoimuus.

(56)Vetyverkonhaltijoiden olisi tehtävä yhteistyötä laatiakseen verkkosääntöjä avoimen ja syrjimättömän verkkoon pääsyn tarjoamiseksi ja hallinnoimiseksi yli rajojen sekä verkon koordinoidun kehittämisen varmistamiseksi unionissa, mukaan lukien yhteenliittämiskapasiteetin luominen. Verkkosääntöjen olisi oltava yhdenmukaisia ACERin laatimien ei-sitovien puiteohjeiden kanssa. ACERin olisi osallistuttava verkkosääntöjä koskevien ehdotusten tosiseikkoihin perustuvaan arviointiin, esimerkiksi sen arviointiin, ovatko ehdotukset puiteohjeiden mukaisia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. ACERin olisi arvioitava verkkosääntöjä koskevia muutosehdotuksia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. Vetyverkonhaltijoiden olisi käytettävä verkkojaan näiden verkkosääntöjen mukaisesti.

(57)Vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston laatimilla verkkosäännöillä ei ole tarkoitus korvata niitä tarvittavia kansallisia verkkosääntöjä, jotka koskevat muita kuin rajatylittäviä kysymyksiä.

(58)Euroopassa siirrettävän ja kulutettavan vedyn laatu voi vaihdella sen tuotantoteknologian ja siirtotapojen mukaan. Siksi unionin tasolla yhdenmukaistetun lähestymistavan vedyn laadunhallintaan rajatylittävissä yhdysputkissa pitäisi mahdollistaa vetyvirtaukset yli rajojen ja markkinoiden yhdentyminen.

(59)Jos sääntelyviranomainen katsoo sen tarpeelliseksi, vetyverkonhaltijat voisivat olla vastuussa vedyn laadunhallinnasta verkoissaan sovellettavien vedyn laatustandardien puitteissa, jotta voidaan varmistaa vedyn luotettava ja vakaa laatu loppukuluttajille.

(60)Vetyverkonhaltijoiden välinen vahva rajatylittävä koordinointi- ja riitojenratkaisuprosessi on olennaisen tärkeä, jotta voidaan helpottaa vedyn tehokasta siirtoa unionin vetyverkoissa ja siten siirtyä kohti sisämarkkinoiden tiiviimpää yhdentymistä. Vedyn laatuparametreja ja niiden kehittymistä ajan mittaan koskevilla tehostetuilla avoimuusvaatimuksilla yhdistettyinä seuranta- ja raportointivelvoitteisiin olisi edistettävä avointen ja tehokkaiden vedyn sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(61)Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 14 mukaisesti.

(62)Euroopan vetyverkkojen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi vetyverkonhaltijoiden olisi vastattava vedynsiirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä tiiviissä yhteistyössä muiden vetyverkonhaltijoiden sekä muiden sellaisten verkonhaltijoiden kanssa, joihin niiden verkot on liitetty, myös energiajärjestelmän integroinnin helpottamiseksi.

(63)On sisämarkkinoiden toiminnan edun mukaista, että standardit on yhdenmukaistettu unionin tasolla. Kun viittaus tällaiseen standardiin on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen noudattamisesta olisi seurattava, että tuotteen oletetaan olevan niiden vastaavien vaatimusten mukainen, joista on määrätty tämän asetuksen perusteella annetussa täytäntöönpanotoimenpiteessä, vaikka myös muut tavat vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi olisi sallittava. Asetuksen (EU) N:o 1025/2012 10 artiklan mukaisesti Euroopan komissio voi pyytää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita laatimaan teknisiä eritelmiä, eurooppalaisia standardeja ja yhdenmukaistettuja eurooppalaisia standardeja. Yksi yhdenmukaistettujen standardien päätarkoituksista olisi auttaa verkonhaltijoita soveltamaan tämän asetuksen ja asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin nojalla hyväksyttyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

(64)Jotta vedyn loppukäyttäjien laatuvaatimukset voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon, teknisissä eritelmissä ja standardeissa, jotka koskevat vedyn laatua vetyverkossa, on tarpeen ottaa huomioon jo olemassa olevat standardit, joissa asetetaan tällaisia loppukäyttäjiin liittyviä vaatimuksia (esimerkiksi standardi EN 17124).

(65)Vetyjärjestelmien haltijoiden olisi toteutettava riittävästi rajatylittävää kapasiteettia vedyn siirtoa varten siten, että voidaan tyydyttää kaikki taloudelliselta kannalta kohtuullinen ja teknisesti toteuttamiskelpoinen tällaisen kapasiteetin kysyntä ja mahdollistaa siten markkinoiden yhdentyminen.

(66)ACERin olisi julkaistava ylikuormituksen tilanteesta seurantakertomus.

(67)Vedyn potentiaali energiankantajana ja jäsenvaltioiden mahdollinen kaupankäynti kolmansien maiden kanssa huomioon ottaen on tarpeen selventää, että energia-alalla tehtyihin hallitustenvälisiin sopimuksiin, jotka liittyvät kaasuun ja joihin sovelletaan päätöksen (EU) 2017/684 mukaisia ilmoitusvelvollisuuksia, sisältyvät hallitustenväliset sopimukset, jotka koskevat vetyä, mukaan lukien vety-yhdisteet, kuten ammoniakki ja nestemäiset orgaaniset vedynkantajat.

(68)Vastauksena syksyllä 2021 havaittuihin merkittäviin ja EU:n laajuisiin energian hinnannousuihin ja niiden kielteisiin vaikutuksiin 13 päivänä lokakuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö” korostettiin sitä, miten tärkeitä ovat tehokkaat ja hyvin toimivat energian sisämarkkinat ja Euroopan kaasuvarastojen tehokas käyttö kaikkialla sisämarkkinoilla. Tiedonannossa korostettiin myös, että toimitusvarmuuden parempi koordinointi yli rajojen on ratkaisevan tärkeää tulevien häiriöiden sietokyvyn kannalta. Eurooppa-neuvosto antoi 20 ja 21 päivänä lokakuuta 2021 päätelmät, joissa se kehotti komissiota harkitsemaan pikaisesti toimenpiteitä, joilla parannetaan EU:n energiajärjestelmän ja energian sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä, mukaan lukien toimenpiteitä toimitusvarmuuden parantamiseksi. Jotta voidaan edistää johdonmukaista ja oikea-aikaista reagointia tähän kriisiin ja mahdollisiin uusiin kriiseihin unionin tasolla, tähän asetukseen ja asetukseen (EU) 2017/1938 olisi sisällytettävä erityisiä sääntöjä yhteistyön ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi, erityisesti sääntöjä paremmin koordinoiduista varastoinnista ja yhteisvastuullisuudesta.

(69)Varastointikapasiteetin toiminnan analysoinnin alueellisissa yhteisissä riskinarvioinneissa olisi perustuttava toimitusvarmuuden tarpeiden objektiivisiin arviointeihin, ja siinä olisi otettava asianmukaisesti huomioon rajatylittävä yhteistyö ja tämän asetuksen mukaiset yhteisvastuuvelvoitteet. Siinä olisi myös otettava huomioon, että on tärkeää välttää arvottomien omaisuuserien syntymistä siirryttäessä puhtaaseen energiaan ja vähentää unionin riippuvuutta ulkoisista fossiilisten polttoaineiden toimittajista. Analyysiin olisi sisällyttävä arvio riskeistä, jotka liittyvät kolmansien maiden toimijoiden harjoittamaan varastointi-infrastruktuurin valvontaan. Analyysissä olisi otettava huomioon mahdollisuus käyttää muiden jäsenvaltioiden varastoja ja siirtoverkonhaltijoiden mahdollisuus toteuttaa strategisten varastojen yhteisiä hankintoja hätätilanteita varten edellyttäen, että tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan. Alueellisten yhteisten riskinarviointien ja kansallisten riskinarviointien olisi oltava keskenään yhdenmukaisia, jotta voidaan yksilöidä kansallisten ennaltaehkäisy- ja hätäsuunnitelmien toimenpiteet tämän asetuksen mukaisesti ja varmistaa, että toteutetut toimenpiteet eivät vahingoita toisten jäsenvaltioiden toimitusvarmuutta eivätkä haittaa tarpeettomasti kaasumarkkinoiden tehokasta toimintaa. Ne eivät esimerkiksi saisi estää tai rajoittaa rajatylittävän siirtokapasiteetin käyttöä.

(70)Jäsenvaltioiden yhteistyö energiayhteisön perustamissopimuksen 15 niiden sopimuspuolten kanssa, joilla on suuri käytettävissä oleva varastointikapasiteetti, voisi tukea toimia, jos varastointi unionissa ei ole mahdollista tai kustannustehokasta. Tähän voi sisältyä mahdollisuus harkita tällaisen unionin ulkopuolella sijaitsevan varastointikapasiteetin käyttöä asiaa koskevassa yhteisessä riskinarvioinnissa. Jäsenvaltiot voivat pyytää asiaankuuluvia alueellisia riskiryhmiä kutsumaan kolmannen maan asiantuntijoita alueellisten riskiryhmien tilapäisiin istuntoihin luomatta ennakkotapausta säännöllisestä ja täysimääräisestä osallistumisesta.

(71)Eri jäsenvaltioiden useiden siirtoverkonhaltijoiden suorittama strategisten varastojen yhteishankinta olisi suunniteltava siten, että niitä voidaan käyttää unionin laajuisessa tai alueellisessa hätätilanteessa osana toimia, joita komissio koordinoi asetuksen (EU) 2017/1938 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Siirtoverkonhaltijoiden, jotka osallistuvat strategisten varastojen yhteishankintaan, olisi varmistettava, että yhteishankintasopimukset ovat EU:n kilpailusääntöjen ja erityisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan vaatimusten mukaisia. Tämän asetuksen noudattamisen arvioimiseksi tehty ilmoitus ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisesti myöntämien tukien ilmoittamista SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(72)Euroopan energia-alalla on meneillään vähähiiliseen talouteen suuntautuva tärkeä siirtymä, jossa toimitusvarmuus ja kilpailukyky säilytetään turvattuina. Vaikka sähköalan kyberturvallisuus on jo edistynyt rajatylittävää sähkönsiirtoa koskevan verkkosäännön ansiosta, kaasualan sektorikohtaiset pakolliset säännöt ovat tarpeen Euroopan energiajärjestelmän turvaamiseksi.  

(73)Kuten vuosina 2017 ja 2021 tehty unionin laajuinen simulaatio osoitti, alueellinen yhteistyö ja yhteisvastuutoimenpiteet ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa unionin häiriönsietokyky siinä tapauksessa, että toimitustilanne heikkenee vakavasti. Yhteisvastuutoimenpiteillä olisi varmistettava toimitukset yhteisvastuulla suojatuille asiakkaille, kuten kotitalouksille, kaikissa tilanteissa yli rajojen. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet yhteisvastuumekanismia koskevien säännösten täytäntöönpanemiseksi, ja asianomaisten jäsenvaltioiden olisi sovittava teknisistä, oikeudellisista ja rahoitukseen liittyvistä järjestelyistä. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä näiden järjestelyjen yksityiskohdat hätäsuunnitelmissaan. Niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla ei ole tarvittavaa kahdenvälistä sopimusta, olisi käytettävä tässä asetuksessa annettavaa vakiomallia toimivan yhteisvastuullisuuden varmistamiseksi.

(74)Tällaiset toimenpiteet voivat johtaa jäsenvaltion velvollisuuteen maksaa korvausta niille, joihin sen toimenpiteet ovat vaikuttaneet. Sen varmistamiseksi, että yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion yhteisvastuuta tarjoavalle jäsenvaltiolle maksama korvaus on oikeudenmukainen ja kohtuullinen, energia-alan kansallisella sääntelyviranomaisella tai kansallisella kilpailuviranomaisella olisi oltava riippumattomana viranomaisena valtuudet tarkastaa pyydetyn ja maksetun korvauksen määrä ja tarvittaessa pyytää oikaisua.

🡻 715/2009 johdanto-osan 37 kappale (mukautettu)

(75)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli oikeudenmukaisten sääntöjen antamista maakaasun siirtoverkkoihin, varastoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin pääsyä koskevista edellytyksistä, vaan se voidaan ⌦ toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi ⌫ saavuttaa paremmin yhteisön ⌦ unionin ⌫ tasolla, joten yhteisö ⌦ unioni ⌫ voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen ⌦ Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ⌫ 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

🡻 715/2009 johdanto-osan 38 kappale (mukautettu)

Koska asetukseen (EY) N:o 1775/2005 tehdään nyt huomattavia muutoksia, kyseiset säännökset on selkeyden ja järkeistämisen vuoksi syytä laatia uudelleen kokoamalla ne uudessa asetuksessa yhdeksi säädökseksi,

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

 I luku

 ⌦ Kohde, soveltamisala ja määritelmät ⌫

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tällä asetuksella

a)annetaan syrjimättömät säännöt maakaasun siirtoverkkoihin ⇨ maakaasuverkkoihin ja vetyjärjestelmiin ⇦ pääsyä koskevista edellytyksistä, ottaen huomioon kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet, ⇨ kaasujen ⇦ kaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi; ⇨ ja ⇦

(b)annetaan syrjimättömät säännöt nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastojen käyttöoikeuden edellytyksistä ottaen huomioon kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet;

c)helpotetaan sellaisten toimivien ja avoimien tukkumarkkinoiden syntymistä, joilla ⇨ kaasujen ⇦ kaasun toimitusvarmuuden taso on korkea, ja säädetään mekanismeista, joilla yhdenmukaistetaan verkkoon pääsyä koskevia sääntöjä rajat ylittävässä ⇨ kaasujen ⇦ kaasun kaupassa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen kuuluu yhdenmukaisten periaatteiden vahvistaminen verkkoonpääsyn ⇨ maakaasuverkkoon pääsyn ⇦, mutta ei varastojen käyttöoikeuden, tariffeille tai niiden laskennan perustana oleville menetelmille, kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen luominen sekä kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevat yhdenmukaiset periaatteet, avoimuusvaatimusten määrittely, tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut sekä kapasiteettikaupan helpottaminen.

Tätä asetusta, lukuun ottamatta 3119 artiklan 54 kohtaa, sovelletaan ainoastaan ⌦ asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin ⌫ direktiivin 2009/73/EY 2933 artiklan 3 tai 4 kohdan soveltamisalaan kuuluviin ⇨ maakaasun ja vedyn ⇦ varastoihin.

Jäsenvaltiot voivat perustaa direktiiviä 2009/73/EY ⌦ asiakirjassa COM xxx ehdotettua uudelleenlaadittua kaasudirektiiviä ⌫ noudattaen yksikön tai elimen yhtä tai useampaa tyypillisesti siirtoverkonhaltijalle ⇨ tai vetyverkonhaltijalle ⇦ osoitettua tehtävää varten, ja tähän yksikköön tai elimeen sovelletaan tämän asetuksen vaatimuksia. Tähän yksikköön tai elimeen sovelletaan tämän asetuksen 133 artiklan mukaista sertifiointia sekä direktiivin 2009/73/EY ⌦asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin⌫ 6510 artiklan mukaista nimeämistä.

2 artikla

Määritelmät

1.Tässä asetuksessa tarkoitetaan

⇩ uusi

1)’sääntelyviranomaisen määrittämällä pääomapohjalla’ kaikkea verkonhaltijan verkko-omaisuutta, jota käytetään sellaisten säänneltyjen verkkopalvelujen tarjoamiseen, jotka otetaan huomioon laskettaessa verkkoon liittyvien palvelujen tuottoa;

🡻 715/2009

⇨ uusi

2)1)’siirrolla’ maakaasun siirtämistä putkistoissa, jotka sisältävät pääasiassa korkeapaineputkia, mutta ei tuotantovaiheen aikaisia putkistoja eikä pääasiassa maakaasun paikalliseen jakeluun käytettäviä korkeapaineputkistojen osia, asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta;

3)2)’siirtosopimuksella’ sopimusta, jonka siirtoverkonhaltija ⇨ tai vetyverkonhaltija ⇦ on tehnyt verkonkäyttäjän kanssa ⇨ kaasujen siirtopalvelujen ⇦ siirron toteuttamiseksi;

4)3)’kapasiteetilla’ tavanomaisina kuutiometreinä aikayksikköä kohden tai energiayksikkönä aikayksikköä kohden ilmaistua enimmäisvirtausta, johon verkonkäyttäjällä on siirtosopimuksen määräysten mukaan oikeus;

5)4)’käyttämättömällä kapasiteetilla’ kiinteätä kapasiteettia, jota verkon käyttäjä on saanut haltuunsa siirtosopimuksen mukaisesti, mutta josta kyseinen käyttäjä ei ole tehnyt ilmoitusta sopimuksessa määrätyn määräajan kuluessa;

6)5)’ylikuormituksen hallinnalla’ siirtoverkonhaltijan kapasiteetin hallintaa, jonka tavoitteena on optimoida ja maksimoida teknisen kapasiteetin käyttö ja havaita ajoissa tulevat ylikuormitus- ja kyllästymispisteet;

7)6)’jälkimarkkinoilla’ markkinoita, joilla kapasiteettikauppaa käydään muulla tavoin kuin ensimarkkinoilla;

8)7)’ilmoituksella’ verkonkäyttäjän siirtoverkonhaltijalle tekemää ennakkoilmoitusta virrasta, jonka verkonkäyttäjä haluaa syöttää verkkoon tai ottaa verkosta;

9)8)’uudelleenilmoituksella’ myöhempää korjatun ilmoituksen antamista;

10)9)’järjestelmän toimivuudella’ siirtoverkon, mukaan lukien tarvittavat siirtojärjestelmän laitteet, tilannetta, jossa maakaasun ⇨ tai vedyn ⇦ paine ja laatu pysyvät siirtoverkonhaltijan vahvistamien, ala- ja ylärajojen sisäpuolella ja jossa maakaasun ⇨ tai vedyn ⇦ siirto on näin ollen varmistettu teknisesti;

11)10)’tasehallintajaksolla’ jaksoa, jonka kuluessa kunkin verkonkäyttäjän on korvattava energiayksikköinä ilmaistun ⇨kaasujen määrän⇦ maakaasumäärän otto syöttämällä siirto verkkoon sama määrä ⇨kaasuja⇦ maakaasua siirtosopimuksen tai verkkosääntöjen mukaisesti;

12)11)’verkonkäyttäjällä’ siirtoverkonhaltijan asiakasta tai potentiaalista asiakasta sekä siirtoverkonhaltijaa itseään siinä määrin kuin niiden on tarpeen harjoittaa toimintojaan ⇨ maakaasun ja vedyn ⇦ siirron yhteydessä;

13)12)’keskeytyvillä palveluilla’ siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ tarjoamia keskeytyvään kapasiteettiin liittyviä palveluja;

14)13)’keskeytyvällä kapasiteetilla’ kaasunsiirtokapasiteettia, jonka käytön siirtoverkonhaltija ⇨ tai vetyverkonhaltija ⇦ voi keskeyttää siirtosopimuksessa asetetuin ehdoin;

15)14)'pitkäaikaisilla palveluilla’ siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ tarjoamia palveluja, jotka kestävät vähintään yhden vuoden;

16)15)’lyhytaikaisilla palveluilla’ siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ tarjoamia palveluja, jotka kestävät alle yhden vuoden;

17)16)’kiinteällä kapasiteetilla’ kaasunsiirtokapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija ⇨ tai vetyverkonhaltija ⇦ takaa sopimuksella olevan keskeytymätöntä;

18)17)’kiinteillä palveluilla’ siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ tarjoamia kiinteään kapasiteettiin liittyviä palveluja;

19)18)’teknisellä kapasiteetilla’ kiinteää enimmäiskapasiteettia, ⇨ joka voidaan  ⇦ jonka siirtoverkonhaltija voi tarjota verkonkäyttäjille, ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja siirtoverkkoa ⇨ tai vetyverkkoa ⇦ koskevat toimintavaatimukset;

20)19)’sovitulla kapasiteetilla’ kapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija on jakanut ⇨ joka on jaettu ⇦ verkonkäyttäjälle siirtosopimuksen nojalla;

21)20)’käytettävissä olevalla kapasiteetilla’ teknisen kapasiteetin osaa, jota ei ole jaettu ja joka on tietyllä hetkellä verkon käytettävissä;

22)21)’sopimusperusteisella ylikuormituksella’ tilannetta, jossa kiinteän kapasiteetin kysyntä ylittää teknisen kapasiteetin;

23)22)’ensimarkkinoilla’ markkinoita, joilla siirtoverkonhaltija ⇨ tai vetyverkonhaltija ⇦ käy suoraan kauppaa kapasiteetilla;

24)23)’fyysisellä ylikuormituksella’ tilannetta, jossa todellisten toimitusten kysyntä ylittää teknisen kapasiteetin jonakin ajankohtana;

25)24)’nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen kapasiteetilla’ kapasiteettia nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemalla, jota käytetään maakaasun nesteyttämiseen tai nesteytetyn maakaasun tuontiin, purkamiseen, lisäpalveluihin, tilapäiseen varastointiin ja kaasuttamiseen;

26)25)’tilalla’ kaasun määrää, jonka varaston käyttäjä saa varastoida;

27)26)’purkauskyvyllä’ virtausnopeutta, jolla varaston käyttäjä saa ottaa kaasua varastosta;

28)27)’latauskyvyllä’ virtausnopeutta, jolla varaston käyttäjä saa syöttää kaasua varastoon;

29)28)’varastointikapasiteetilla’ mitä tahansa tilan, latauskyvyn ja purkauskyvyn yhdistelmää;.

⇩ uusi

30)’syöttö- ja ottojärjestelmällä’ kaikkien niiden siirto- ja jakeluverkkojen tai kaikkien niiden vetyverkkojen yhdistämistä, joihin sovelletaan yhtä tiettyä tasehallintajärjestelmää;

31)’tasehallinta-alueella’ syöttö- ja ottojärjestelmää, johon sovelletaan tiettyä tasehallintajärjestelmää;

32)’virtuaalisella kauppapaikalla’ syöttö- ja ottojärjestelmässä olevaa muuta kuin fyysistä kauppapaikkaa, jossa kaasuja vaihdetaan myyjän ja ostajan välillä ilman tarvetta varata siirto- tai jakelukapasiteettia;

33)’syöttökohdalla’ kohtaa, johon sovelletaan verkonkäyttäjien tai tuottajien varausmenettelyjä ja joka tarjoaa pääsyn syöttö- ja ottojärjestelmään;

34)’ottokohdalla’ kohtaa, johon sovelletaan verkonkäyttäjien tai tuottajien varausmenettelyjä ja joka mahdollistaa kaasuvirtaukset ulos syöttö- ja ottojärjestelmästä;

35)’ehdollisella kapasiteetilla’ kiinteää kapasiteettia, johon liittyy avoimia ja ennalta määriteltyjä edellytyksiä, jotka koskevat joko pääsyä syöttö- ja ottojärjestelmään virtuaalisessa kauppapaikassa tai rajoitettua jaettavuutta;

36)’jaettavuudella’ minkä tahansa syöttökapasiteetin harkinnanvaraista yhdistämistä mihin tahansa ottokapasiteettiin tai päinvastoin;

37)’sallitulla tuotolla’ sellaista siirtoverkonhaltijan tiettynä ajanjaksona tietyn sääntelykauden aikana tarjoamien siirtopalvelujen ja muiden kuin siirtopalvelujen kokonaistuottoa, jonka kyseinen siirtoverkonhaltija on järjestelmän, jossa ei ole hintakattoa, puitteissa oikeutettu saamaan ja joka määritellään direktiivin 2009/73/EY 75 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti;

38)’uudella infrastruktuurilla’ infrastruktuuria, jota ei ole saatu valmiiksi 4 päivään elokuuta 2003 mennessä.

🡻 715/2009 (mukautettu)

2.Lisäksi sovelletaan direktiivin 2009/73/EY ⌦ asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin ⌫ 2 artiklassa olevia määritelmiä, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen soveltamiseksi, lukuun ottamatta kyseisen artiklan 3 kohdassa olevaa siirron määritelmää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdassa olevien määritelmien soveltamista.

⌦ Edellä olevan ⌫ Tämän artiklan 1 kohdan 43–2423 alakohdassa olevia siirtoa koskevia määritelmiä sovelletaan vastaavasti varastoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin.

⇩ uusi

II LUKU

MAAKAASUVERKKOIHIN JA VETYJÄRJESTELMIIN SOVELLETTAVAT YLEISET SÄÄNNÖT

1 jakso

Yleiset säännöt markkinoiden järjestämisestä ja infrastruktuurin käyttöoikeudesta

3 artikla

Yleiset periaatteet

Jäsenvaltioiden, sääntelyviranomaisten, siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, varastojen haltijoiden, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten haltijoiden, vetyverkonhaltijoiden ja valtuutettujen operaattoreiden, jollaisia ovat esimerkiksi markkina-alueiden tai varausalustojen operaattorit, on varmistettava, että kaasumarkkinat toimivat seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a)kaasujen hinnat on muodostettava kysynnän ja tarjonnan pohjalta;

b)siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä tarjotakseen verkonkäyttäjille vapauden varata syöttö- ja ottokapasiteettia riippumattomasti. Kaasu on siirrettävä syöttö- ja ottojärjestelmän kautta sopimusperusteisten virtojen sijasta;

c)syöttö- ja ottokohdissa veloitettavat tariffit on vahvistettava siten, että niiden avulla voidaan osaltaan tukea markkinoiden yhdentymistä, parantaa toimitusvarmuutta ja edistää kaasuverkkojen yhteenliittämistä;

d)samassa syöttö- ja ottojärjestelmässä toimivien yritysten on vaihdettava kaasu virtuaalisessa kauppapaikassa;

e)verkonkäyttäjät ovat vastuussa tasehallintasalkkujensa tasehallinnasta, jotta siirtoverkonhaltijoilla olisi mahdollisimman vähän tarvetta toteuttaa tasehallintatoimia;

f)tasehallintatoimet on toteutettava standardoitujen tuotteiden pohjalta ja ne on suoritettava kaupankäyntialustoilla;

g)markkinasääntöjen avulla on vältettävä toimia, jotka estävät hinnan muodostamisen kaasun kysynnän ja tarjonnan pohjalta;

h)markkinasäännöillä on edistettävä kaasujen likvidin kaupan syntymistä ja toimintaa, jotta voidaan tukea hinnanmuodostusta ja hintojen läpinäkyvyyttä;

i)markkinasäännöillä on mahdollistettava maakaasuverkkojen ja vetyjärjestelmien irtautuminen hiilestä, mukaan lukien mahdollistamalla uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun integrointi kaasumarkkinoihin sekä tarjoamalla kannustimia energiatehokkuuteen;

j)markkinasäännöillä on tarjottava asianmukaisia investointikannustimia, erityisesti kannustimia pitkän aikavälin investoinneille hiilestä irtautuneeseen ja kestävään kaasujärjestelmään, energian varastointiin, energiatehokkuuteen ja kulutusjoustoon markkinoiden tarpeiden mukaisesti, sekä helpotettava reilua kilpailua ja toimitusvarmuutta;

k)syöttö- ja ottojärjestelmien välillä mahdollisesti olevat rajatylittävien kaasuvirtausten esteet on poistettava;

l)markkinasäännöillä on helpotettava alueellista yhteistyötä ja yhdentymistä.

4 artikla

Sääntelyviranomaisen määrittämien pääomapohjien eriyttäminen

1.Kun siirtoverkonhaltija tarjoaa säänneltyjä kaasu-, vety- ja/tai sähköpalveluja, sen on noudatettava kirjanpidon eriyttämistä koskevia vaatimuksia, joista säädetään [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 69 artiklassa sekä direktiivin (EU) 2019/944 56 artiklassa, ja sillä on oltava sääntelyviranomaisen määrittämä pääomapohja erikseen kaasu- sähkö- ja vetykäyttöön tarkoitetuille omaisuuserille. Erillisen sääntelyviranomaisen määrittämän pääomapohjan avulla voidaan varmistaa, että

a)tiettyjen säänneltyjen palvelujen tuotto voidaan käyttää vain sellaisen pääoman ja toimintamenojen kattamiseen, jotka liittyvät siihen sääntelyviranomaisen määrittämään pääomapohjaan sisältyviin omaisuuseriin, jonka pohjalta kyseiset säännellyt palvelut on tarjottu;

b)kun omaisuuseriä siirretään toiseen sääntelyviranomaisen määrittämään pääomapohjaan, niiden arvo määritetään. Toimivaltainen sääntelyviranomainen tarkastaa ja hyväksyy siirretyille omaisuuserille määritetyn arvon. Määritetyn arvon on oltava sellainen, ettei tapahdu ristiintukemista.

2.Jäsenvaltio voi sallia varainsiirtoja ensimmäisen kohdan mukaisesti erillisten säänneltyjen palvelujen välillä edellyttäen, että

a)kaikki varainsiirtoon tarvittavat tulot on kerätty kohdennettuina maksuina;

b)kohdennettu maksu kannetaan ainoastaan niihin loppuasiakkaisiin yhdistetyistä ottokohdista, jotka ovat samassa jäsenvaltiossa kuin varainsiirron edunsaaja;

c)70 artiklassa tarkoitettu sääntelyviranomainen on hyväksynyt kohdennetun maksun ja varainsiirron tai niiden laskentamenetelmät ennen niiden voimaantuloa;

d)hyväksytty kohdennettu maksu ja varainsiirto sekä menetelmät, jos menetelmiä on hyväksytty, on julkaistu.

3.Sääntelyviranomainen voi hyväksyä 2 kohdassa tarkoitetun varainsiirron ja kohdennetun maksu vain, jos

a)verkkoon pääsyn tariffit peritään sen sääntelyviranomaisen määrittämän pääomapohjan käyttäjiltä, jonka eduksi varainsiirto tehdään;

b)varainsiirtojen ja verkkoon pääsyn tariffeilla kerättyjen palvelutuottojen summa ei saa olla suurempi kuin sallittu tuotto;

c)varainsiirto on hyväksytty rajoitetuksi ajaksi, joka ei koskaan saa olla pitempi kuin yksi kolmannes kyseessä olevan infrastruktuurin poistoajasta.

4.ACER antaa [hyväksymispäivä =1 vuosi] mennessä siirtoverkonhaltijoille ja sääntelyviranomaisille suosituksia menetelmistä seuraavia varten:

a)toiseen sääntelyviranomaisen määrittämään pääomapohjaan siirrettävien varojen arvon määrittäminen ja tuloksena mahdollisesti olevien voittojen ja tappioiden kohde;

b)varainsiirron ja kohdennetun maksun suuruus ja enimmäiskesto;

c)perusteet, joilla jaetaan osuudet kohdennettuun maksuun sääntelyviranomaisen määrittämään pääomapohjaan yhteydessä olevien loppukuluttajien välillä.

ACER päivittää suositukset vähintään joka toinen vuosi.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

514 artikla

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut siirtoverkonhaltijoiden osalta

1.Siirtoverkonhaltijoiden on

a)varmistettava, että ne tarjoavat ⇨ kapasiteettia ja ⇦ palveluja syrjimättömästi kaikille verkonkäyttäjille;

b)tarjottava sekä ⇨ kiinteää että keskeytyvää kapasiteettia ⇦ kiinteitä että keskeytyviä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja. Keskeytyvän kapasiteetin hinnassa otetaan huomioon keskeytyksen todennäköisyys;

c)tarjottava verkonkäyttäjille sekä pitkä- että ⇨lyhytaikaista kapasiteettia⇦ lyhytaikaisia palveluja.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan osalta siirtoverkonhaltijan on tarjotessaan samaa palvelua eri käyttäjille noudatettava yhtäläisiä sopimusehtoja ja -edellytyksiä joko käyttämällä yhdenmukaisia siirtosopimuksia tai yhteistä verkkosääntöä, jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ⌦asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin⌫ direktiivin 2009/73/EY 7241 ⌦ tai 73 ⌫ artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.Tariffeja ei saa sillä perusteella, että siirtosopimuksella on poikkeuksellinen voimaantulopäivä tai että sillä on lyhyempi voimassaoloaika kuin vakiomuotoisella vuosittaisella siirtosopimuksella, korottaa tai alentaa mielivaltaisesti siten, että tariffit eivät vastaa palvelun markkina-arvoa 1513 artiklan 1 kohdassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti.

⇩ uusi

3.Jos vähintään kaksi yhteenliitäntäpistettä liittää yhteen samat kaksi vierekkäistä syöttö- ja ottojärjestelmää, kyseisten vierekkäisten siirtoverkonhaltijoiden on tarjottava yhteenliitäntäpisteissä saatavilla oleva kapasiteetti yhdessä virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä. Yhteenliitäntäpisteessä oleva mahdollinen sovittu kapasiteetti, riippumatta sopimuksen ajankohdasta, on siirrettävä virtuaaliseen yhteenliitäntäpisteeseen.

Virtuaalinen yhteenliitäntäpiste perustetaan vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)virtuaalisessa yhteenliitäntäpisteessä olevan teknisen kapasiteetin kokonaismäärä on yhtä suuri tai suurempi kuin kaikissa virtuaaliseen yhteenliitäntäpisteeseen sisältyvissä yhteenliitäntäpisteissä olevien teknisten kapasiteettien yhteenlaskettu määrä;

b)virtuaalinen yhteenliitäntäpiste helpottaa järjestelmän taloudellista ja tehokasta käyttöä, mukaan luettuina tämän asetuksen 9 ja 10 artiklassa esitetyt säännöt niihin kuitenkaan rajoittumatta.

🡻 715/2009

43.Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluita voidaan tarvittaessa tarjota edellyttäen, että verkonkäyttäjät antavat asianmukaiset takeet tällaisten käyttäjien luottokelpoisuudesta. Kyseiset takeet eivät saa muodostaa aiheettomia esteitä markkinoille pääsylle, ja niiden on oltava syrjimättömiä, avoimia ja oikeasuhteisia.

🡻 2009/73/EC 32 artiklan 2 kohta

5.2.Toimintojensa toteuttamiseksi, rajojen yli tapahtuvaan siirtoon liittyvät toiminnot mukaan lukien, siirtoverkonhaltijoilla on tarvittaessa oltava pääsy muiden siirtoverkonhaltijoiden verkkoon.

⇩ uusi

6 artikla

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut vetyverkonhaltijoiden osalta

1.Vetyverkonhaltijoiden on tarjottava palvelujaan syrjimättömästi kaikille verkonkäyttäjille. Jos samaa palvelua tarjotaan eri asiakkaille, sitä on tarjottava yhtäläisin sopimusehdoin ja edellytyksin. Vetyverkonhaltijoiden on julkaistava sopimusehdot ja verkkoon pääsyn tariffit sekä mahdolliset tasehallintamaksut verkkosivuillaan.

2.Vetyverkon enimmäiskapasiteetti on saatettava markkinaosapuolten saataville järjestelmän toimivuus ja verkon tehokas toiminta huomioon ottaen.

3.Kapasiteettisopimusten enimmäiskesto on [voimaantulopäivä] mennessä valmiiksi saadun infrastruktuurin osalta 20 vuotta ja kyseisen päivän jälkeen valmiiksi saadun infrastruktuurin osalta 15 vuotta. Sääntelyviranomaisilla on oikeus määrätä lyhyempi enimmäiskesto, jos se on tarpeen markkinoiden toiminnan ja kilpailun turvaamiseksi ja rajat ylittävän yhdentymisen varmistamiseksi tulevaisuudessa.

4.Vetyverkonhaltijoiden on pantava täytäntöön ja julkistettava ylikuormituksen hallitsemiseksi syrjimättömät ja avoimet menettelyt, jotka helpottavat rajat ylittävää vedyn kauppaa ketään syrjimättä.

5.Vetyverkonhaltijoiden on arvioitava säännöllisesti uusien investointien markkinakysyntää, ottaen huomioon toimitusvarmuus ja vedyn lopullisten käyttötarkoitusten vaikuttavuus.

6.Tammikuun 1 päivästä 2031 alkaen vetyverkot on organisoitava syöttö- ja ottojärjestelminä.

7.Tammikuun 1 päivästä 2031 alkaen 15 artiklaa sovelletaan myös vetyverkkoihin pääsyä koskeviin tariffeihin. Vetyverkkoihin pääsystä jäsenvaltioiden välisissä yhteenliitäntäpisteissä ei pidä veloittaa 15 artiklan mukaisia tariffeja. Jos jäsenvaltio päättää soveltaa säänneltyä kolmansien osapuolten pääsyä vetyverkkoihin [uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 31 artiklan mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 2031, 15 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vetyverkkoihin pääsyä koskevaan tariffiin kyseisessä jäsenvaltiossa.

8.Vetyverkonhaltijoiden on 1 päivästä tammikuuta 2031 palvelujaan tarjotessaan noudatettava 5, 9 ja 12 artiklan mukaisia siirtoverkonhaltijoita koskevia vaatimuksia ja julkaistava verkon jokaisen kohdan osalta tariffit ENNOHin ylläpitämällä verkkoalustalla. Ennen kuin vetyverkkojen kapasiteetinjakoa koskeva verkkosääntö on hyväksytty 54 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti ja se on tullut voimaan, julkaiseminen voi tapahtua linkeillä, jotka johtavat tariffien julkaisuun vetyverkonhaltijoiden verkkosivustoilla.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

715 artikla

Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut  ⌦ maakaasun ⌫  varastojen⌦ , vetyterminaalien ⌫ ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ⌦ sekä vetyvarastojen osalta ⌫

1.Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ⇨ ja vetyterminaalien, vetyvarastojen sekä maakaasun ⇦ ja varastointilaitteistojen haltijoiden on

a)tarjottava palveluja, jotka vastaavat markkinoiden kysyntään, syrjimättömästi kaikille verkonkäyttäjille; etenkin jos nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ⇨ tai vetyterminaalien, vetyvarastojen ⇦ tai ⇨ maakaasun ⇦ varastointilaitteistojen haltija tarjoaa samaa palvelua eri asiakkaille, sen on tarjottava palvelu samanlaisilla sopimusehdoilla;

b)tarjottava palveluja, jotka ovat yhteensopivia yhteenliitettyjen ⇨ maakaasun ja vedyn ⇦ kaasun siirtoverkkojen käytön kanssa, ja helpotettava verkkoon pääsyä tekemällä yhteistyötä siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ kanssa; ja

c)julkistettava asiaa koskevat tiedot ja erityisesti tiedot palvelujen käytöstä ja saatavuudesta siten, että ne ovat ⇨ nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten, vetyterminaalien tai vetyvarastojen käyttäjien ⇦ saatavilla varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttäjien kohtuullisten kaupallisten tarpeiden edellyttämässä ajassa; kansallisen sääntelyviranomaisen on seurattava näiden tietojen julkaisemista.

2.Kunkin varastointilaitteistojen haltijan on

a)tarjottava sekä kiinteitä että keskeytyviä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluja; keskeytyvän kapasiteetin hinnassa otetaan huomioon keskeytyksen todennäköisyys;

b)tarjottava varastojen käyttäjille sekä pitkä- että lyhytaikaisia palveluja; ja

c)tarjottava varastojen käyttäjille sekä eriyttämättömiä että eriytettyjä palveluja varastotilan ja lataus- ja purkauskyvyn osalta.

⇩ uusi

3.Kunkin nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen haltijan on tarjottava nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen käyttäjille sekä eriyttämättömiä että eriytettyjä palveluja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksessa käyttäjien ilmaisemista tarpeista riippuen.

🡻 715/2009

⇨ uusi

4.3.⇨ Maakaasun ja ⇦ Nnesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ja varastoja koskevat sopimukset eivät saa johtaa tariffien mielivaltaiseen korottamiseen sillä perusteella, että

a)sopimusta ei allekirjoiteta maakaasuvuoden aikana ja sillä on poikkeuksellinen voimaantulopäivä tai

b)sopimuksella on lyhyempi voimassaoloaika kuin vakiomuotoisella vuosittaisella varastointia ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosta koskevalla sopimuksella.

⇩ uusi

Vetyvarastoja ja vetyterminaaleja koskevat sopimukset, joiden kesto on lyhyempi kuin vuosiperusteisen vakiomuotoisen nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ja varastoja koskevan sopimuksen, eivät saa johtaa tariffien mielivaltaiseen korottamiseen.

🡻 715/2009

⇨ uusi

5.4.Kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyviä palveluita voidaan tarvittaessa tarjota edellyttäen, että verkonkäyttäjät antavat asianmukaiset takeet tällaisten käyttäjien luottokelpoisuudesta. Kyseiset takeet eivät saa muodostaa aiheettomia esteitä markkinoille pääsylle, ja niiden on oltava syrjimättömiä, avoimia ja oikeasuhteisia.

6.5.Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen ⇨ tai vetyterminaalin ⇦ kapasiteetin ja ⇨ maakaasun tai vedyn ⇦ varastointikapasiteetin vaadittavan vähimmäiskoon sopimusperusteisen rajoittamisen on perustuttava teknisiin rajoituksiin, ja rajoittaminen ei saa haitata varastojen pienkäyttäjien mahdollisuuksia käyttää varastointipalveluja.

⇩ uusi

8 artikla

Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastointilaitteistojen haltijoiden suorittama uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen markkina-arviointi

Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastointilaitteistojen haltijoiden on vähintään joka toinen vuosi arvioitava sellaisten uusien investointien markkinakysyntä, jotka mahdollistavat uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käytön laitoksissa. Uusia investointeja suunnitellessaan nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastointilaitteistojen haltijoiden on tehtävä arvio markkinoiden kysynnästä ja otettava huomioon toimitusvarmuus. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastointilaitteistojen haltijoiden on annettava yleisesti saataville mahdolliset suunnitelmat sellaisiksi uusiksi investoinneiksi, jotka mahdollistavat uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käytön niiden laitoksissa.

🡻 715/2009

916 artikla

Kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet siirtoverkonhaltijoiden osalta

1.Jäljempänä 3018 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen siirtoverkon kaikkien kyseeseen tulevien kohtien maksimikapasiteetti on saatettava markkinaosapuolten käytettäväksi ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja verkon tehokas toiminta.

2.Siirtoverkonhaltijan on pantava täytäntöön ja julkistettava syrjimättömät ja avoimet kapasiteetinjakomekanismit, joiden on

a)annettava asianmukaisia taloudellisia signaaleja teknisen kapasiteetin tehokasta ja maksimaalista käyttöä varten ja helpotettava investointeja uuteen infrastruktuuriin ja rajat ylittävää maakaasun kauppaa;

b)oltava yhteensopivia markkinamekanismien kanssa, spot-markkinat ja kaupankäynnin keskukset mukaan luettuina, oltava samalla joustavia, ja niitä on voitava mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin; ja

c)oltava yhteensopivia verkkoihin pääsyä koskevien jäsenvaltioiden järjestelmien kanssa.

3.Siirtoverkonhaltijan on pantava täytäntöön ja julkistettava ylikuormituksen hallitsemiseksi syrjimättömät ja avoimet menettelyt, jotka helpottavat rajat ylittävää maakaasun kauppaa ketään syrjimättä ja jotka perustuvat seuraaviin periaatteisiin:

a)jos kyseessä on sopimusperusteinen ylikuormitus, siirtoverkonhaltijan on tarjottava käyttämätöntä kapasiteettia ensimarkkinoilla vähintään seuraavan vuorokauden kapasiteettina ja keskeytyvänä kapasiteettina; ja

b)verkonkäyttäjillä, jotka haluavat jälleenmyydä tai vuokrata edelleen käyttämättömän sovitun kapasiteettinsa jälkimarkkinoilla, on oltava siihen oikeus.

Ensimmäisen alakohdan b a alakohdan osalta jäsenvaltio voi edellyttää, että verkonkäyttäjät tekevät tästä ilmoituksen tai antavat tästä tiedon siirtoverkonhaltijalle.

⇩ uusi

4.Siirtoverkonhaltijoiden on arvioitava säännöllisesti uusien investointien kysyntä markkinoilla ottaen huomioon [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 51 artiklaan perustuva yhdennettyä verkon kehittämissuunnitelmaa varten kehitetty yhteinen skenaario sekä toimitusvarmuus.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

 4. Jos kyseessä on fyysinen ylikuormitus, siirtoverkonhaltijan tai tapauksen mukaan sääntelyviranomaisten on sovellettava syrjimättömiä ja avoimia kapasiteetinjakomekanismeja.

5.Siirtoverkonhaltijoiden on arvioitava säännöllisesti uusien investointien kysyntä markkinoilla. Uusia investointeja suunnitellessaan siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä arvio markkinoiden kysynnästä ja otettava huomioon toimitusvarmuus.

1017 artikla

Kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet ⌦ maakaasun ⌫  varastojen ⌦ , vetyterminaalien, vetyvarastojen ⌫ ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osalta

1.⇨ Maakaasun ⇦Vvarastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ⇨ tai vetyvarastojen ⇦ ⇨ sekä vetyterminaalien ⇦ enimmäiskapasiteetti on saatettava markkinaosapuolten käytettäväksi järjestelmän toimivuus ja verkon tehokas toiminta huomioon ottaen.

2.Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja ⇨ vetyvarastojen sekä vetyterminaalien ja maakaasun ⇦ varastointilaitteistojen haltijoiden on pantava täytäntöön ja julkistettava syrjimättömät ja avoimet kapasiteetinjakomekanismit, joiden on

a)annettava asianmukaisia taloudellisia signaaleja kapasiteetin tehokasta ja maksimaalista käyttöä varten ja helpotettava investointeja uuteen infrastruktuuriin;

b)oltava yhteensopivia markkinamekanismien kanssa, spot-markkinat ja kaupankäynnin keskukset mukaan luettuina, oltava samalla joustavia, ja niitä on voitava mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin; ja

c)oltava yhteensopivia yhteenliitettyyn verkkoon pääsyä koskevien järjestelyjen kanssa.

3.Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ⇨ terminaalien, vetyterminaalien ja vedyn ja maakaasun ⇦ ja varastojen sopimuksiin on sisällyttävä toimenpiteitä kapasiteetin turhan varaamisen estämiseksi, ottaen huomioon seuraavat periaatteet, joita sovelletaan sopimusperusteisen ylikuormituksen tapauksissa:

a)laitteiston haltijan on tarjottava nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten⇨ , vetyterminaalien ⇦ ja varastojen käyttämätöntä kapasiteettia ensimarkkinoilla viipymättä; varastojen osalta sitä on tarjottava vähintään seuraavan vuorokauden kapasiteettina ja keskeytyvänä kapasiteettina;

b)nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten⇨ , vetyterminaalien ⇦ tai varastojen käyttäjillä, jotka haluavat jälleenmyydä käyttämättömän sovitun kapasiteettinsa jälkimarkkinoilla, on oltava siihen oikeus.; ⇨ nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten, vetyterminaalien ja varastointilaitteistojen haltijoiden on yksittäin tai alueellisesti varmistettava, että nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten, vetyterminaalien ja varastojen käyttäjillä on viimeistään 18 kuukauden kuluttua [tämän asetuksen voimaantulosta] käytettävissään avoin ja syrjimätön varausalusta sovitun kapasiteettinsa jälleenmyymiseksi jälkimarkkinoilla.⇦

1122 artikla

Kapasiteettioikeuksien kauppa

Kunkin siirtoverkonhaltijan, varastointilaitteiston haltijan, ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan ⇨ ja vetyjärjestelmän haltijan ⇦ on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet kapasiteettioikeuksilla käytävän vapaan kaupan mahdollistamiseksi ja sen helpottamiseksi avoimella ja syrjimättömällä tavalla. Jokaisen haltijan on kehitettävä yhdenmukaiset siirtoa, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia⇨ , vetyterminaaleja ⇦ tai varastointia ⇨ ja maakaasu- ja vetyvarastoja ⇦ koskevat sopimukset ja menettelyt ensimarkkinoilla helpottaakseen kapasiteetilla käytävää jälkimarkkinakauppaa sekä tunnustettava ensisijaisten kapasiteettioikeuksien siirto, josta verkonkäyttäjät ovat ilmoittaneet.

Yhdenmukaisista siirtoa, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia tai varastointia koskevistasopimuksista ja menettelyistä on annettava ilmoitus sääntelyviranomaisille.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

1221 artikla

Tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut

1.Tasehallintasäännöt on suunniteltava oikeudenmukaisella, syrjimättömällä ja avoimella tavalla ja niiden on pohjauduttava puolueettomiin perusteisiin. Tasehallintasääntöjen on vastattava verkon todellisia vaatimuksia ottaen huomioon siirtoverkonhaltijan käytettävissä olevat resurssit. Tasehallintasääntöjen on oltava markkinaperusteisia.

2.Siirtoverkonhaltijan on annettava riittävää, oikea-aikaista ja luotettavaa on line -tietoa verkonkäyttäjien tasetilanteesta, jotta verkonkäyttäjät voivat tehdä oikea-aikaisen korjauksen.

Annettujen tietojen on oltava samaa tasoa kuin siirtoverkonhaltijan käytettävissä olevat tiedot ja vastattava selvityskautta, jolta tasepoikkeamamaksut lasketaan.

Tämän kohdan mukaisten tietojen antamisesta ei saa periä maksua.

3.Tasepoikkeamamaksujen on vastattava kustannuksia mahdollisimman pitkälti ja asianmukaisesti kannustettava verkonkäyttäjiä tasapainottamaan kaasun syöttämisensä ja ottamisensa. Niissä on vältettävä verkonkäyttäjien välistä ristiintukemista, eivätkä ne saa estää uusien yrittäjien tuloa markkinoille.

Toimivaltaisen viranomaisen tai siirtoverkonhaltijan on tarvittaessa julkistettava tasepoikkeamamaksujen laskentamenetelmät sekä lopulliset⇨ arvot ⇦ tariffit.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat pyrkivät yhdenmukaistamaan tasehallintajärjestelmiä ja tehostamaan rakenteita ja tasehallintamaksujen tasoja ⇨ virtuaalisessa kauppapaikassa käytävän ⇦ kaasukaupan helpottamiseksi.

133 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden ⌦ ja vetyverkonhaltijoiden ⌫ sertifiointi  

1.Komissio tutkii ilmoituksen ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] ⌫ direktiivin 2009/73/EY 6510 artiklan 6 kohdassa säädetystä siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ sertifiointia koskevasta päätöksestä heti sen saatuaan. Komissio toimittaa asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle kahden kuukauden kuluessa sellaisen ilmoituksen vastaanottamispäivästä lausuntonsa siitä, onko ilmoitus ⇨ siirtoverkonhaltijoiden osalta ⇦ direktiivin 2009/73/EY ⌦ uudelleenlaaditun kaasudirektiivin ⌫ 6510 artiklan 2 kohdan tai 6611 artiklan sekä 549 artiklan mukainen⇨ ja vetyverkonhaltijoiden osalta mainitun direktiivin 65 artiklan mukainen ⇦.

Laatiessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua lausuntoa komissio voi pyytää ⌦ ACERilta ⌫ virastolta lausuntoa kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksestä. Tällöin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kahden kuukauden määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

Jos komissio ei ole toimittanut lausuntoaan ensimmäisessä tai toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, katsotaan, ettei sillä ole sääntelyviranomaisen päätöksen johdosta huomautettavaa.

2.Kansallisen sSääntelyviranomaisen on tehtävä lopullinen siirtoverkon haltijan⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ sertifiointia koskeva päätöksensä kahden kuukauden kuluessa komission lausunnon vastaanottamisesta, ottaen komission lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon. Sääntelyviranomaisen päätös ja komission lausunto julkaistaan yhdessä.

3.Sääntelyviranomaiset ja/tai komissio voivat milloin tahansa menettelyn kuluessa pyytää siirtoverkonhaltijoilta, ⇨ vetyverkonhaltijoilta ⇦ ja/tai tuotantoa tai toimittamista harjoittavilta yrityksiltä kaikkia tietoja, joilla on merkitystä niille tämän artiklan nojalla kuuluvien tehtävien suorittamisessa.

4.Sääntelyviranomaiset ja komissio käsittelevät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.

5.⇨ Siirretään komissiolle valta hyväksyä 63 artiklan mukaisesti degoituja säädöksiä ⇦ Komissio voi antaa suuntaviivoja, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti tämän artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisessa noudatettava menettely. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

6.Kun komissio on saanut ilmoituksen direktiivin 2009/73/EY ⌦asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin ⌫ 549 artiklan 10 kohdassa säädetystä siirtoverkonhaltijan sertifioinnista, se tekee sertifiointia koskevan päätöksen. Sääntelyviranomaisen on noudatettava komission päätöstä.

⇩ uusi

14 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö

1.Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä muiden siirtoverkonhaltijoiden ja infrastruktuurin haltijoiden kanssa verkkojensa ylläpidon koordinoinnissa, jotta verkonkäyttäjille ja muiden alueiden siirtoverkonhaltijoille tarjotuissa siirtopalveluissa olisi mahdollisimman vähän keskeytyksiä.

2.Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja muiden infrastruktuurin haltijoiden kanssa, jotta voidaan maksimoida tekninen kapasiteetti syöttö- ja ottojärjestelmässä ja minimoida polttoainekaasun käyttö mahdollisuuksien mukaan.

2 jakso

Verkkoon pääsy

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

1513 artikla

Verkkoonpääsytariffit

1.Sellaisten siirtoverkonhaltijoiden soveltamien tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien, jotka sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet direktiivin 2009/73/EY ⌦ uudelleenlaaditun kaasudirektiivin ⌫ 7241 artiklan 67 kohdan mukaisesti, samoin kuin mainitun direktiivin 2732 artiklan 1 kohdan mukaisesti julkaistujen tariffien on oltava avoimia, niissä on otettava huomioon järjestelmän toimivuuden ja parantamisen tarve ja niiden on vastattava todellisia kustannuksia sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin ja ne ovat avoimia. S; samalla on otettava mukaan sijoitetun pääoman asianmukainen tuotto, ja niissä on tarvittaessa otettava huomioon sääntelyviranomaisten suorittama tariffien vertaileva arviointi. Tariffeja tai niiden laskentamenetelmiä on sovellettava syrjimättömästi.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että tTariffit voidaan myös määrittää markkinaehtoisilla järjestelyillä, kuten huutokaupoilla, edellyttäen että sääntelyviranomainen on hyväksynyt kyseiset järjestelyt ja niistä syntyvät tulot.

Tariffien tai niiden laskennassa käytettävien menetelmien on helpotettava tehokasta kaasukauppaa ja kilpailua, vältettävä samalla verkonkäyttäjien välinen ristiintukeminen, tarjottava investointikannustimia ja ylläpidettävä tai luotava siirtoverkkojen yhteentoimivuutta.

Verkon käyttäjiltä perittävien tariffien on oltava syrjimättömiä, ja ne on määriteltävä erikseen siirtoverkon kunkin syöttö- ja ottokohdan osalta. Kansallisten sSääntelyviranomaisten on hyväksyttävä syöttö- ja ottokohtia koskevat kustannusten jakomekanismit ja maksujen määrittämismenettely. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtymäkauden jälkeen viimeistään 3 päivänä syyskuuta 2011 verkkomaksuja ei lasketa sopimusvirtojen perusteella.

2.Verkkoonpääsytariffeilla ei saa rajoittaa markkinoiden likviditeettiä eikä vääristää eri siirtoverkkojen välistä rajat ylittävää kauppaa. Jos tariffijärjestelmien tai tasehallintamekanismien erot haittaavat rajat ylittävää kauppaa, siirtoverkonhaltijoiden on tiiviissä yhteistyössä asianmukaisten kansallisten viranomaisten kanssa aktiivisesti pyrittävä lähentämään tariffirakenteita ja veloitusperiaatteita tasehallinta mukaan lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/73/EY ⌦ uudelleenlaaditun kaasudirektiivin ⌫ 7241 artiklan 67 kohdan soveltamista.

⇩ uusi

16 artikla

Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tariffialennukset

1.Tariffeja vahvistettaessa on sovellettava uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen alennusta

a)syöttökohtiin uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotantolaitoksista. Kapasiteettiperusteisia tariffeja alennetaan 75 prosentilla uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen syöttämisen lisäämiseksi;

b)kapasiteettiperusteisiin siirtotariffeihin syöttökohdissa varastoista ja ottokohdissa varastoihin, jollei varasto ole yhteydessä useampaan kuin yhteen siirto- tai jakeluverkkoon eikä sitä käytetä kilpailemaan yhteenliitäntäpisteen kanssa. Alennus on 75 prosenttia niissä jäsenvaltioissa, joissa uusiutuvaa ja vähähiilistä kaasua syötettiin järjestelmään ensimmäisen kerran.

2.Sääntelyviranomaiset voivat vahvistaa tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettuja määriä pienempiä alennuksia edellyttäen, että alennus noudattaa 15 artiklassa vahvistettuja yleisiä tariffiperiaatteita ja erityisesti kustannustehokkuuden periaatetta, ottaen huomioon tarve turvata tarvittaessa vakaat rahoituspuitteet olemassa oleville investoinneille sekä uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen yleistymisen edistyminen asianomaisessa jäsenvaltiossa.

3.Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti myönnettyjen alennusten yksityiskohdat voidaan vahvistaa 52 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa tariffirakenteita koskevassa verkkosäännössä.

4.Komissio tarkastelee 1 kohdan mukaisia tariffialennuksia uudelleen [viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Se antaa asiasta kertomuksen, jossa esitetään katsaus niiden täytäntöönpanosta ja arvioidaan, onko 1 kohdassa vahvistettujen alennusten taso edelleen riittävä viimeisimmän markkinakehityksen valossa. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 63 artiklan mukaisesti 1 kohdassa vahvistettujen alennuksen tasojen muuttamiseksi.

5.Hyväksymistä seuraavan vuoden 1 päivänä tammikuuta verkon käyttäjien on saatava siirtoverkonhaltijalta 100 prosentin alennus säännellystä tariffista kaikissa yhteenliitäntäpisteissä, mukaan lukien syöttökohdat kolmansista maista ja ottokohdat kolmansiin maihin sekä syöttökohdat nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksista uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen osalta, kun nämä ovat toimittaneet asianomaiselle siirtoverkonhaltijalle kestävyyttä koskevan todisteen, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 16 29 ja 30 artiklan mukaisesti voimassa olevaan kestävyyssertifikaattiin ja on rekisteröity unionin tietokantaan.

Alennukseen sovelletaan seuraavaa:

a)Siirtoverkonhaltijoiden on annettava alennus ainoastaan rajanylitysten kannalta lyhyimmästä mahdollisesta reitistä paikasta, jossa ilmoitus kestävyyssertifikaattiin perustuvasta kestävyyttä koskevasta todisteesta on ensimmäisen kerran tallennettu unionin tietokantaan, paikkaan, jossa se on peruutettu käytettynä. Alennus ei koske mahdollista huutokauppapreemiota.

b)Siirtoverkonhaltijoiden on annettava sääntelyviranomaiselle tietoja uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen todellisista ja odotettavissa olevista määristä sekä vaikutuksista, joita tariffialennuksen soveltamisella on niiden tuloihin. Sääntelyviranomaisten on seurattava ja arvioitava alennuksen vaikutusta tariffien vakauteen.

c)Kun siirtoverkonhaltijan näihin tariffeihin perustuvat tulot ovat alennuksen vuoksi vähentyneet 10 prosenttia, siirtoverkonhaltijan, jota asia koskee, ja kaikkien sen naapurisiirtoverkkojen haltijoiden on neuvoteltava siirtoverkonhaltijoiden välinen kompensaatiomekanismi. Verkonhaltijoiden, joita asia koskee, on päästävä sopimukseen kolmen vuoden kuluessa. Jos sopimusta ei saada aikaan tässä ajassa, sääntelyviranomaisten, joita asia koskee, on kahden vuoden kuluessa tehtävä yhteisesti päätös asianmukaisesta siirtoverkonhaltijoiden välisestä kompensaatiomekanismista. Jos sääntelyviranomaiset eivät pääse asiasta sopimukseen, sovelletaan ACER-asetuksen 6 artiklaa. Jos sääntelyviranomaisten välillä ei päästä sopimukseen kahden vuoden kuluessa taikka niiden yhteisestä pyynnöstä, ACER tekee päästöksen asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

d)Tarkemmat yksityiskohdat alennuksen soveltamisesta uusiutuviin ja vähähiilisiin kaasuihin, kuten alennukseen oikeuttavan kapasiteetin laskeminen ja tarvittavat prosessit, vahvistetaan tämän asetuksen 53 artiklan mukaisesti laadittavassa verkkosäännössä.

17 artikla

Kaasun siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö

1.[Yhden vuoden kuluttua saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] asianomaisen sääntelyviranomaisen on varmistettava siirtoverkonhaltijoiden sallitun tuoton tai tavoitetuoton määrittämiseen käytettävien menetelmien, muuttujien ja arvojen avoimuus. Sääntelyviranomaisen on julkaistava liitteessä I tarkoitetut tiedot tai vaadittava siirtoverkonhaltijaa, jota asia koskee, julkaisemaan ne. Tiedot on annettava saataville käyttäjäystävällisessä muodossa ja mahdollisuuksien mukaan yhdellä tai useammalla yleisesti ymmärrettävällä kielellä.

2.Siirtoverkonhaltijan kustannuksista on tehtävä unionin siirtoverkonhaltijoiden välinen tehokkuusvertailu, jonka ACER määrittelee asianmukaisesti. ACER julkaisee [kolmen vuoden kuluttua saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] ja sen jälkeen joka neljäs vuosi tutkimuksen, jossa verrataan unionin siirtoverkonhaltijoiden kustannustehokkuutta. Sääntelyviranomaisten, joita asia koskee, ja siirtoverkonhaltijoiden on annettava ACERille tähän vertailuun tarvittavat tiedot. Kun sääntelyviranomaiset, joita asia koskee, vahvistavat kausittain siirtoverkonhaltijoiden sallitut tuotot tai tavoitetuotot, niiden on otettava huomioon vertailun tulokset yhdessä kansallisten olosuhteiden kanssa.

3.Sääntelyviranomaisten, joita asia koskee, on arvioitava siirtotariffien pitkän aikavälin kehitystä niiden muutosten perusteella, joita on odotettavissa sallitun tuoton tai tavoitetuoton ja kaasun kysynnän osalta vuoteen 2050 mennessä. Tämän arvion tekemiseksi sääntelyviranomaisen on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa kuvaillun strategian tiedot sekä [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 51 artiklan mukaisesti laaditun yhdennetyn verkon kehittämissuunnitelman taustalla olevat skenaariot.

3 jakso

Siirtoverkkojen, varastointilaitteistojen, nesteytetyn maakaasun terminaalien ja vetyterminaalien hallinta

18 artikla

Kiinteä kapasiteetti uusiutuvien ja vähähiilisiten kaasujen pääsylle siirtoverkkoon

1.Siirtoverkonhaltijoiden on varmistettava kiinteä kapasiteetti verkkoonsa yhdistettyjen uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotantolaitosten verkkoon pääsylle. Tätä varten siirtoverkonhaltijoiden on kehitettävä yhteistyössä jakeluverkonhaltijoiden kanssa menettelyt ja järjestelyt – investoinnit mukaan lukien – joilla varmistetaan vastakkaisvirtaus jakeluverkosta siirtoverkkoon.

2.Edellä oleva 1 kohta ei rajoita siirtoverkonhaltijoiden mahdollisuutta kehittää vaihtoehtoja vastakkaisvirtausta koskeville investoinneille, kuten älyverkkoratkaisuja tai yhteyksiä muihin verkonhaltijoihin. Taloudellisen tehokkuuden varmistamiseksi kiinteää pääsyä saa rajoittaa ainoastaan operatiivisesti rajoitetun kapasiteetin tarjoamiseksi. Sääntelyviranomaisen on varmistettava, että kiinteän kapasiteetin mahdolliset rajoitukset tai operatiiviset rajoitukset otetaan käyttöön avoimien ja syrjimättömien periaatteiden pohjalta ja että ne eivät muodosta perusteettomia markkinoilletulon esteitä. Jos tuotantolaitos vastaa kiinteän kapasiteetin varmistamiseen liittyvistä kustannuksista, rajoituksia ei pidä soveltaa.

19 artikla

Kaasun laatua koskeva rajatylittävä yhteistyö

1.Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä toistensa kanssa yhteistyötä välttääkseen rajatylittävien virtausten rajoituksia, jotka johtuvat kaasun laatueroista unionin jäsenvaltioiden välisissä yhteenliitäntäpisteissä.

2.Jos siirtoverkonhaltijat eivät tavallisessa toiminnassaan voi välttää kaasun laatueroista johtuvaa rajatylittävien virtausten rajoitusta, niiden on ilmoitettava siitä viipymättä sääntelyviranomaisille, joita asia koskee. Tietoihin on sisällyttävä kuvaus siirtoverkonhaltijoiden mahdollisesti jo toteuttamista toimista sekä perustelut niille.

3.Sääntelyviranomaisten, joita asia koskee, on sovittava yhteisesti kuuden kuukauden kuluessa, todetaanko rajoitus.

4.Jos sääntelyviranomaiset, joita asia koskee, toteavat rajoituksen, niiden on pyydettävä asianomaista siirtoverkonhaltijaa toteuttamaan 12 kuukauden kuluessa toteamisesta peräkkäisessä järjestyksessä seuraavat toimet:

a)yhteistyön tekeminen ja teknisesti toteuttamiskelpoisten vaihtoehtojen kehittäminen todetun rajoituksen poistamiseksi muuttamatta kaasun laatua koskevia eritelmiä, mihin voi sisältyä kaasuvirtasitoumuksia ja kaasun käsittelyä;

b)yhteisen kustannus-hyötyanalyysin suorittaminen teknisesti toteuttamiskelpoisista vaihtoehdoista, jotta voidaan määrittää taloudellisesti tehokkaat ratkaisut sekä eritellä kustannukset ja hyödyt asianomaisten osapuolten luokkien mukaan;

c)arvion laatiminen kunkin mahdollisen vaihtoehdon täytäntöönpanoajasta;

d)julkisen kuulemisen järjestäminen yksilöidyistä toteuttamiskelpoisista ratkaisuista ja kuulemisen tulosten huomioon ottaminen;

e)kustannus-hyötyanalyysiin ja julkisen kuulemisen tuloksiin perustuvan yhteisen ehdotuksen antaminen ratkaisusta rajoituksen poistamiseksi, mukaan lukien sen toteuttamisaika; ehdotus on annettava kyseisen verkonhaltijan sääntelyviranomaisille hyväksyttäväksi sekä tiedoksi muille toimivaltaisille viranomaisille kussakin jäsenvaltiossa, jota asia koskee.

5.Jos siirtoverkonhaltijat, joita asia koskee, eivät pääse sopimukseen ratkaisusta, kunkin siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava asiasta omalle sääntelyviranomaiselleen viipymättä.

6.Sääntelyviranomaisten, joita asia koskee, on tehtävä asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa yhteinen koordinoitu päätös todetun rajoituksen poistamiseksi, ottaen huomioon asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden laatima kustannus-hyötyanalyysi ja julkisen kuulemisen tulokset.

7.Kyseisten sääntelyviranomaisten yhteiseen koordinoituun päätökseen on sisällyttävä päätös sovitun ratkaisun investointikustannusten jakautumisesta siirtoverkonhaltijoiden kesken sekä kustannusten sisällyttämisestä tariffeihin, ottaen huomioon ratkaisun taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät kustannukset ja hyödyt kyseisissä jäsenvaltioissa.

8.ACER voi antaa sääntelyviranomaisille suosituksia tällaisten 7 kohdassa tarkoitettujen kustannustenjakopäätösten yksityiskohdista.

9.Jos sääntelyviranomaiset, joita asia koskee, eivät pääse sopimukseen 3 kohdan mukaisesti, ACER tekee rajoitusta koskevan päätöksen asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Jos ACER toteaa rajoituksen, se pyytää asianomaista siirtoverkonhaltijaa toteuttamaan 12 kuukauden kuluessa toteamisesta 4 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut toimet peräkkäisessä järjestyksessä.

10.Jos asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät pysty tekemään 6 ja 7 kohdassa tarkoitettua yhteistä koordinoitua päätöstä, ACER päättää rajoituksen poistamista koskevasta ratkaisusta ja sovitun ratkaisun täytäntöönpanosta kullekin siirtoverkonhaltijalle aiheutuvien investointikustannusten jakautumisesta asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

11.Tähän artiklaan sisältyvien osatekijöiden täytäntöönpanemiseksi tarvittavat lisätiedot, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot kustannus-hyötyanalyysistä, vahvistetaan tämän asetuksen 53 artiklan mukaisesti laadittavassa verkkosäännössä.

20 artikla

Vetyseokset maakaasuverkossa unionin jäsenvaltioiden välisissä yhteenliitäntäpisteissä

1.Siirtoverkonhaltijoiden on 1 päivästä lokakuuta 2025 alkaen otettava maakaasujärjestelmässä unionin jäsenvaltioiden välisissä yhteenliitäntäpisteissä vastaan kaasuvirtaukset, joissa vetypitoisuus on enintään 5 prosenttia tilavuudesta, noudattaen tämän asetuksen 19 artiklassa kuvailtua menettelyä.

2.Kun maakaasuverkkoon sekoitetun vedyn pitoisuus ylittää 5 prosenttia tilavuudesta, tämän asetuksen 19 artiklassa kuvailtua menettelyä ei sovelleta.

3.Jäsenvaltiot eivät saa käyttää vedyn sekoittamista maakaasuverkossa rajoittamaan rajat ylittäviä kaasuvirtauksia.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

214 artikla

Kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto

Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä ⌦ unionin ⌫ yhteisön tason yhteistyötä ⌦ kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston ⌫ (Kaasu-ENTSOn) puitteissa, jonka tarkoituksena on edistää maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa ja rajat ylittävää kauppaa sekä turvata maakaasunsiirtoverkon optimaalinen hallinta, koordinoitu toiminta ja hyvä tekninen kehitys.

225 artikla

⌦ Kaasu-ENTSOn ⌫perustaminen  organisointi

1.Kaasun siirtoverkonhaltijoiden ⌦ ENTSOn ⌫ on toimitettava 3 päivään maaliskuuta 2011 mennessä komissiolle ja ⌦ ACERille ⌫ virastolle luonnos perustettavan Kaasu-ENTSOn perussäännöksi, luettelo sen tulevista jäsenistä sekä luonnos työjärjestykseksi, johon on sisällyttävä menettelytapasäännöt muiden sidosryhmien kuulemisesta⇨, jos näitä asiakirjoja on muutettu taikka komission tai ACERin perustellusta pyynnöstä⇦.

2.⌦ ACER ⌫ Virasto antaa komissiolle lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta neljän kuukauden kuluessa niiden vastaanottamispäivästä kuultuaan virallisesti kaikkia sidosryhmiä ja erityisesti verkonkäyttäjiä, mukaan lukien asiakkaat, edustavia organisaatioita.

3.Komissio antaa lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta ottaen huomioon 2 kohdan mukaisen ⌦ kohdassa tarkoitetun ⌫ viraston ⌦ ACERin ⌫ lausunnon ja kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on vastaanottanut ⌦ ACERin ⌫ viraston lausunnon.

4.Siirtoverkonhaltijoiden on perustettava Kaasu-ENTSOn, ⇨ on ⇦ vahvistettava sen ⌦ Kaasu-ENTSOn ⌫ ⌦ tarkistettu ⌫ perussääntö ja työjärjestys sekä julkaistava ne kolmen kuukauden kuluessa komission lausunnon vastaanottamispäivästä.

🡻 715/2009 (mukautettu)

238 artikla

Kaasu-ENTSOn tehtävät

1.Kaasu-ENTSO laatii verkkosäännöt tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetuilla aloilla pyynnöstä, jonka komissio esittää sille 53 6 artiklan 6 9 kohdan mukaisesti.

2.Kaasu-ENTSO voi laatia verkkosääntöjä 6 kohdassa mainituilla aloilla 214  artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tapauksissa, joissa nämä verkkosäännöt eivät koske aloja, joita komission sille osoittama pyyntö koskee. Näistä verkkosäännöistä on pyydettävä lausuntoa ⌦ ACERilta ⌫ virastolta. Kaasu-ENTSOn on otettava lausunto asianmukaisesti huomioon.

3.Kaasu-ENTSOn on hyväksyttävä

a)yhteiset verkon toimintaan liittyvät välineet, joilla varmistetaan verkon toiminnan koordinointi tavanomaisissa oloissa ja hätätilanteissa, mukaan lukien yhteinen häiriöiden luokitteluasteikko, ja tutkimussuunnitelmat;

b)joka toinen vuosi ei-sitova yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, jäljempänä ’yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuinen verkon kehittämissuunnitelma’, johon sisältyvät Euroopan toimitusten riittävyysnäkymät;

c)suositukset yhteisön ⌦ unionin ⌫ ja kolmansien maiden siirtoverkonhaltijoiden teknisen yhteistyön koordinointia varten;

d)vuotuinen työohjelma;

e)vuosikertomus;

f)vuotuiset kesä- ja talvitoimitusten riittävyysnäkymät;. ⌦ ; ja ⌫

⇩ uusi

g)kaasun laadun seurantaraportti viimeistään 15 päivänä toukokuuta 2024 ja sen jälkeen joka toinen vuosi, mukaan lukien kaasun laatuparametrien kehitys, maakaasuverkkoon sekoitetun vedyn määrän ja tilavuuden kehitys, ennusteet kaasun laatuparametrien ja maakaasuverkkoon sekoitetun vedyn tilavuuden odotettavissa olevasta kehityksestä, vedyn sekoittamisen vaikutus rajatylittäviin virtauksiin sekä tiedot tapauksista, jotka liittyvät kaasun laatueritelmien tai sekoitustasojen eritelmiin liittyviin eroihin, ja siitä, miten tällaiset tapaukset on ratkaistu.

g)Kaasun laadun seurantaraportin on katettava myös g alakohdassa lueteltujen tekijöiden kehitys, siltä osin kuin se on jakeluverkon kannalta olennaista, unionin jakeluverkonhaltijoiden elimen, jäljempänä ’EU DSO -elin’, toimittamien tietojen perusteella.

🡻 715/2009

4.Edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin Euroopan toimitusten riittävyysnäkymiin on sisällyttävä arvio kaasujärjestelmän yleisestä riittävyydestä toimittaa kaasua tämänhetkisiä ja tulevia tarpeita varten seuraavan viisivuotiskauden aikana sekä riittävyysnäkymien hyväksymispäivää seuraavien viiden ja kymmenen vuoden välisenä aikana. Näiden Euroopan toimitusten riittävyysnäkymien on perustuttava kansallisiin toimitusnäkymiin, jotka kukin yksittäinen siirtoverkonhaltija laatii.

⇩ uusi

Edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan on sisällyttävä integroidun verkon mallintaminen, vetyverkot mukaan lukien, skenaarioiden laatiminen, Euroopan toimitusten riittävyysnäkymät sekä verkon häiriönkestävyyden arviointi.

🡻 715/2009 (mukautettu)

5.Edellä 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa vuotuisessa työohjelmassa on oltava luettelo ja kuvaus laadittavista verkkosäännöistä, verkon toiminnan koordinointia koskeva suunnitelma ja kyseisenä vuonna toteutettavat tutkimus- ja kehittämistoimet sekä alustava aikataulu.

6.Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen verkkosääntöjen on katettava seuraavat alat, ottaen tarvittaessa huomioon alueelliset erityispiirteet:

a)verkon varmuutta ja luotettavuutta koskevat säännöt;

b)verkkoon kytkemistä koskevat säännöt;

c)kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskevat säännöt;

d)tietojen vaihtoa ja taseselvitystä koskevat säännöt;

e)yhteentoimivuutta koskevat säännöt;

f)toimintatavat hätätilanteissa;

g)kapasiteetinjakoa ja ylikuormituksen hallintaa koskevat säännöt;

h)kauppaa koskevat säännöt, jotka liittyvät verkkoon pääsyä koskevien palvelujen tekniseen ja operatiiviseen tarjoamiseen ja järjestelmän tasapainottamiseen ⌦ tasehallintaan ⌫ ;

i)avoimuutta koskevat säännöt;

j)tasehallintaa koskevat säännöt, mukaan luettuina verkkoon liittyvät säännöt ilmoitusmenettelyistä, säännöt tasepoikkeamamaksuista ja säännöt siirtoverkonhaltijoiden verkkojen välisestä toiminnallisesta tasehallinnasta;

k)yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita koskevat säännöt; ja

l)kaasuverkkojen energiatehokkuus.

⇩ uusi

m)kaasuverkkoihin liittyvä kyberturvallisuus.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

7.Verkkosääntöjä laaditaan verkkoihin liittyviä rajat ylittäviä kysymyksiä ja markkinoiden yhdentymiseen liittyviä kysymyksiä varten, eivätkä ne vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen määritellä kansallisia verkkosääntöjä, jotka eivät vaikuta rajat ylittävään kauppaan.

8.Kaasu-ENTSOn on seurattava ja analysoitava verkkosääntöjen ja komission 536 artiklan 1311 kohdan tai ⌦ 56 artiklan ⌫ mukaisesti hyväksymien suuntaviivojen täytäntöönpanoa sekä niiden vaikutusta sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, jolla pyritään helpottamaan markkinoiden yhdentymistä. Kaasu-ENTSOn on raportoitava havainnoistaan virastolle ja esitettävä analyysin tulokset tämän artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa vuosikertomuksessa.

9.Kaasu-ENTSOn on annettava ⌦ ACERin ⌫ viraston käyttöön kaikki tiedot, joita se virasto tarvitsee 249 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi.

10.11.⌦ ACER ⌫ Virasto arvioi, ovatko kansalliset kymmenvuotiset verkon kehittämissuunnitelmat yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuisen verkon kehittämissuunnitelman mukaisia. Jos ⌦ ACER ⌫ virasto havaitsee kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman ja yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuisen verkon kehittämissuunnitelman välillä epäjohdonmukaisuuksia, sen on tapauksen mukaan suositeltava kansallisen verkon kehittämissuunnitelman tai yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuisen verkon kehittämissuunnitelman muuttamista. Jos tällainen kansallinen verkon kymmenvuotinen kehittämissuunnitelma on laadittu direktiivin 2009/73/EY ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun direktiivin] ⌫ 5123 artiklan mukaisesti, ⌦ ACERin ⌫ viraston on suositeltava toimivaltaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman muuttamista mainitun direktiivin 51 22 artiklan 57 kohdan mukaisesti ja ilmoitettava asiasta komissiolle.

11.12.Kaasu-ENTSOn on esitettävä näkemyksensä komissiolle sen pyynnöstä 5623. artiklan mukaisia suuntaviivoja annettaessa.

249 artikla

⌦ ACERin ⌫ Viraston toteuttama seuranta

1.⌦ ACER ⌫ Virasto seuraa Kaasu-ENTSOn 238 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamista ja raportoi asiasta komissiolle.

⌦ ACER ⌫ Virasto seuraa, miten Kaasu-ENTSO panee täytäntöön 238artiklan 2 kohdan mukaisesti laadittuja verkkosääntöjä ja verkkosääntöjä, jotka on kehitetty 536 artiklan 1–1210 mukaisesti mutta joita komissio ei ole hyväksynyt 536 artiklan 1311 kohdan mukaisesti. Tapauksissa, joissa Kaasu-ENTSO ei ole pannut täytäntöön jotakin verkkosääntöä, ⌦ ACER ⌫ virasto pyytää Kaasu-ENTSOa toimittamaan asianmukaisesti perustellun selvityksen siitä, miksi se ei ole näin tehnyt. ⌦ ACER ⌫Virasto ilmoittaa komissiolle tästä selvityksestä ja antaa siitä lausuntonsa.

⌦ACER ⌫ Virasto seuraa ja analysoi verkkosääntöjen ja komission 52 ⌦ , 53, 55 ja 56 ⌫ artiklan 6 artiklan 11 kohdan mukaisesti antamien suuntaviivojen täytäntöönpanoa sekä niiden vaikutusta sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, jolla pyritään helpottamaan markkinoiden yhdentymistä, sekä syrjimättömyyteen, toimivaan kilpailuun ja markkinoiden tehokkaaseen toimintaan, ja raportoi asiasta komissiolle.

2.Kaasu-ENTSOn on toimitettava ⌦ ACERille ⌫ virastolle lausunnon antamista varten yhteisön ⌦ Union ⌫ laajuisen verkon kehittämissuunnitelman ja vuotuisen työohjelman luonnokset, mukaan lukien tiedot kuulemismenettelystä ja muut 238  artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat.

Jos ⌦ ACER ⌫ virasto katsoo, että Kaasu-ENTSOn toimittama vuotuinen työohjelmaluonnos tai yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuinen verkon kehittämissuunnitelmaluonnos ei edistä syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua, markkinoiden tehokasta toimintaa tai kolmansille osapuolille avoimen rajat ylittävän yhteenliittämisen riittävää tasoa, virasto antaa Kaasu-ENTSOlle ja komissiolle kahden kuukauden kuluessa luonnosten vastaanottamispäivästä asianmukaisesti perustellun lausunnon sekä suosituksia.

2524 artikla

Sääntelyviranomaiset

Sääntelyviranomaisten on tämän asetuksen mukaisia tehtäviään suorittaessaan varmistettava tämän asetuksen ja ⇨ , verkkosääntöjen ja ⇦ sen 52–5623. artiklan mukaisesti annettujen suuntaviivojen noudattaminen.

Niiden on tarvittaessa toimittava yhteistyössä keskenään sekä komission ja ⌦ ACERin ⌫ viraston kanssa direktiivin 2009/73/EY ⌦ uudelleenlaaditun kaasudirektiivin ⌫.VIII lukua noudattaen.

2610 artikla

Kuuleminen

1.Laatiessaan 238 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja verkkosääntöjä, yhteisön⌦unionin ⌫ laajuista verkon kehittämissuunnitelmaluonnosta ja verkoston vuotuista työohjelmaa Kaasu-ENTSOn on julkisella ja avoimella tavalla ja varhaisessa vaiheessa kuultava laajasti 225 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menettelytapasääntöjen mukaisesti kaikkia markkinaosapuolia, joita asia koskee, ja erityisesti kaikkia sidosryhmiä edustavia organisaatioita. Kuultavia tahoja ovat myös kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut kansalliset viranomaiset, toimitus- ja tuotantoyritykset, verkon käyttäjät, asiakkaat mukaan lukien, ja jakeluverkonhaltijat, mukaan lukien asianomaiset toimialajärjestöt, tekniset elimet ja sidosryhmien yhteisöt, joita asia koskee. Kuulemisessa on pyrittävä määrittämään päätöksentekoprosessin kaikkien asiaankuuluvien osapuolten näkemykset ja ehdotukset.

2.Kaikki 1 kohdassa tarkoitettuihin kuulemisiin liittyvät asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava.

3.Ennen 238  artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen vuotuisen työohjelman ja verkkosääntöjen hyväksymistä Kaasu-ENTSOn on ilmoitettava kuulemismenettelyn aikana vastaanotetut huomautukset ja se, miten ne on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon.

🡻 347/2013 22 artiklan 2 kohta (mukautettu)

⇨ uusi

2711 artikla

Kulut

Tämän asetuksen 214–23–12, ⇨ , 52 ja 53⇦ artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 17 11 artiklassa tarkoitettuihin Kaasu-ENTSOn toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat siirtoverkonhaltijat, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

2812 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden alueellinen yhteistyö

1.Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä Kaasu-ENTSOn puitteissa alueellista yhteistyötä, jolla edistetään 238 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja toimia. Niiden on erityisesti julkaistava joka toinen vuosi alueellinen investointisuunnitelma, ja ne voivat sen perusteella tehdä investointipäätöksiä.

2.Siirtoverkonhaltijoiden on edistettävä operatiivisia järjestelyjä verkon optimaalisen hallinnan varmistamiseksi sekä edistettävä energiapörssien kehittämistä, rajat ylittävän kapasiteetin koordinoitua jakamista syrjimättömillä markkinapohjaisilla ratkaisuilla, kiinnittäen asianmukaisesti huomiota implisiittisten huutokauppojen erityisiin etuihin lyhytaikaisen jakamisen osalta, sekä tasehallintamekanismien yhdentämistä.

3.Komissio voi ⌦ Edellä ⌫ 1 ja 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ⇨komissiolle siirretään valta hyväksyä 63 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään ⇦ määritellä kunkin alueellisen yhteistyörakenteen kattaman maantieteellisnen alueen ottaen huomioon olemassa olevat alueelliset yhteistyörakenteet. Kukin jäsenvaltio voi edistää yhteistyötä useammalla kuin yhdellä maantieteellisellä alueella. Ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu toimenpide, jonka tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Komissio kuulee tässä tarkoituksessa ⌦ ACERia ⌫ virastoa ja Kaasu-ENTSOa.

29 artikla

⌦ Kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma ⌫

🡻 715/2009 (mukautettu)

Kaasu-ENTSOn on joka toinen vuosi hyväksyttävä ja julkaistava ⌦23 artiklan ⌫ 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuinen verkon kehittämissuunnitelma. Yhteisön ⌦ Unionin ⌫ laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan on sisällyttävä integroidun verkon mallintaminen, skenaarioiden laatiminen, Euroopan toimitusten riittävyysnäkymät sekä verkon häiriönkestävyyden arviointi.

Yhteisön ⌦ Unionin ⌫ laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on erityisesti

🡻 347/2013 22 artiklan 1 kohta

⇨ uusi

a)perustuttava kansallisiin investointisuunnitelmiin ⇨ ja asetuksen (EU) 347/2013 IV lukuun ⇦ , ja siinä on otettava huomioon 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut alueelliset investointisuunnitelmat ja tarvittaessa verkkosuunnittelun unioniin liittyvät näkökohdat Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista 14 päivänä huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 18 mukaisesti; siitä on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi kyseisen asetuksen 11 artiklassa säädettyä menetelmää käyttäen;

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

b)rajat ylittävien yhteenliitäntöjen osalta perustuttava myös verkon eri käyttäjien kohtuullisiin tarpeisiin, ja siihen on sisällytettävä direktiivin 2009/73/EY ⌦ [asiakirjassa COM(2021)xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] ⌫ 5614  ja 5222  artiklassa tarkoitettujen investoijien pitkäaikaisia sitoumuksia; ja

c)määriteltävä puuttuvat investoinnit erityisesti rajat ylittävän kapasiteetin osalta.

Toisen alakohdan c alakohdan osalta yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan voidaan liittää katsaus esteistä, joita aiheutuu erilaisista lupamenettelyistä tai -käytännöistä verkon rajat ylittävän kapasiteetin lisäämiselle.

3018 artikla

Avoimuusvaatimukset siirtoverkonhaltijoiden osalta

1.Siirtoverkonhaltijan on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot tarjoamistaan ⇨ kapasiteetista ja ⇦ palveluista ja sovellettavista ehdoista sekä tekniset tiedot, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää.

2.Siirtoverkonhaltijoiden tai asianomaisten kansallisten viranomaisten on julkaistava kohtuullisen ja riittävän yksityiskohtaista tietoa tariffien määrittämisestä, laskentamenetelmästä ja rakenteesta avoimien, puolueettomien ja syrjimättömien tariffien varmistamiseksi ja kaasuverkkojen tehokkaan käytön edistämiseksi.

3.Kunkin siirtoverkonhaltijan on säännöllisesti ja jatkuvasti julkistettava tarjoamiaan palveluja varten kaikkia asianomaisia verkon kohtia, syöttö- ja ottokohdat mukaan lukien, koskevat numerotiedot teknisestä, sovitusta ja käytettävissä olevasta kapasiteetista käyttäjäystävällisessä vakiomuodossa⇨ , joka esitetään liitteessä I ⇦.

4.Toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät verkonkäyttäjiä kuultuaan siirtoverkon kohdat, joita koskevat tiedot on julkistettava.

5.Siirtoverkonhaltijan on aina ilmoitettava tässä asetuksessa vaaditut tiedot tarkoituksenmukaisesti, määrien kannalta selkeästi, helposti saatavalla tavalla ja ketään syrjimättä.

6.Siirtoverkonhaltijan on julkistettava ennakoitua ja toteutunutta tarjontaa ja kysyntää koskevat tiedot, jotka perustuvat ilmoituksiin ⇨ ja jakoihin ⇦, ennusteisiin ja toteutuneisiin virtoihin verkosta ja verkkoon. Kansallisen sSääntelyviranomaisen on varmistettava, että kaikki tällaiset tiedot julkistetaan. Julkistettavien tietojen on oltava yhtä yksityiskohtaisia kuin siirtoverkonhaltijan käytettävissä olevat tiedot.

Siirtoverkonhaltijan on julkistettava verkon tasapainottamiseksi toteutetut toimenpiteet ja siitä seuranneet tulot ja kustannukset.

Niiden markkinaosapuolten, joita asia koskee, on toimitettava siirtoverkonhaltijoille tässä artiklassa tarkoitetut tiedot.

⇩ uusi

7.Siirtoverkonhaltijoiden on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot verkossaan siirrettyjen kaasujen laadusta, jolla voi olla vaikutusta verkonkäyttäjiin, komission asetuksen (EU) 2015/703 16 ja 17 artiklan mukaisesti.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

3119 artikla

Avoimuusvaatimukset  ⌦ maakaasun ja vedyn ⌫ varastojen, ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten  ⌦ ja vetyterminaalien ⌫ osalta  

1.Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja⇨ vetyvarastojen sekä (maakaasun) ⇦ varastointilaitteistojen haltijoiden ⇨ ja vetyterminaalien haltijoiden ⇦ on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot ⇨kaikista⇦ tarjoamistaan palveluista ja sovellettavista ehdoista sekä tekniset tiedot, joita nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja ⇨ vedyn ⇦ varastojen ⇨ ja vetyterminaalien ⇦ käyttäjien tosiasiallinen mahdollisuus näiden laitosten ⇨ nesteytetyn maakaasun ja vedyn varastojen ⇦ ja ⇨ vetyterminaalien ⇦ käyttöön edellyttää. ⇨ Sääntelyviranomaiset voivat vaatia kyseisten laitosten haltijoita julkistamaan kaikki mahdollisesti merkitykselliset lisätiedot verkon käyttäjille. ⇦

⇩ uusi

2.Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten haltijoiden on tarjottava käyttäjäystävällisiä välineitä saatavilla olevia palveluja koskevien tariffien laskemista varten. 

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

3.2. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja ⇨ vetyvarastojen sekä maakaasun ⇦varastointilaitteistojen haltijoiden on julkistettava säännöllisesti ja jatkuvasti tiedot tarjoamastaan varaston ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston ⇨ja vetyvaraston⇦ ⇨ sekä vetyterminaalin ⇦sovitusta ja käytettävissä olevasta kapasiteetista käyttäjäystävällisessä vakiomuodossa.

4.3. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja ⇨ vetyvarastojen sekä maakaasun ⇦ varastointilaitteistojen haltijoiden on aina ilmoitettava tässä asetuksessa vaaditut tiedot tarkoituksenmukaisesti, määrien kannalta selkeästi, helposti saatavalla tavalla ja ketään syrjimättä.

5.4. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden ⇨ sekä vetyvarastojen ja vetyterminaalien haltijoiden ⇦ on julkistettava tiedot kaasun määrästä kussakin varastossa ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksessa ⇨ ja vetyterminaalissa ⇦ tai varastojen ryhmässä, jos tämä vastaa tapaa, jolla käyttöoikeutta tarjotaan verkonkäyttäjille, syöttö- ja ottovirroista sekä ⇨ maakaasun ja vedyn varastointikapasiteetista ja ⇦ laitosten ⇨ nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja vetyterminaalien ⇦käytettävissä olevasta kapasiteetista, mukaan luettuina tiedot laitoksista, jotka on vapautettu kolmansien osapuolten käyttöoikeudesta. Nämä tiedot on toimitettava myös siirtoverkonhaltijalle ⇨ tai vetyvarastojen ja -terminaalien tapauksessa vetyverkonhaltijalle ⇦, jonka on julkistettava kooste niistä verkkokohtaisesti tai asianomaisten kohtien mukaan määriteltyjen osaverkkojen osalta. Tiedot on ajantasaistettava vähintään kerran vuorokaudessa.

Jos ⇨ maakaasun tai vedyn ⇦ varastointilaitteiston käyttäjä on ⇨ maakaasu- tai vety ⇦varaston ainoa käyttäjä, ⇨ maakaasun tai vedyn ⇦ varastointilaitteiston käyttäjä voi esittää kansalliselle sääntelyviranomaiselle perustellun pyynnön ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen luottamuksellisesta käsittelystä. Jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että kyseinen pyyntö on aiheellinen ottaen huomioon erityisesti tarpeen löytää tasapaino sellaisten liikesalaisuuksien oikeutetun suojan, joiden paljastaminen vaikuttaisi kielteisesti varaston käyttäjän yleiseen kaupalliseen strategiaan, ja kilpailulle avointen kaasun sisämarkkinoiden luomisen tavoitteen välille, se voi sallia varastointilaitteistojen haltijan jättää julkistamatta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot korkeintaan vuoden ajan.

Toinen alakohta ei poista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua velvoitetta tiedottaa siirtoverkonhaltijalle eikä siirtoverkonhaltijan julkistamisvelvoitetta, paitsi jos koostetiedot vastaavat yksittäistä ⇨ maakaasun tai vedyn ⇦ varastointilaitteistoa koskevia tietoja, joiden julkistamatta jättämisen kansallinen sääntelyviranomainen on hyväksynyt.

6.5. Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja ⇨ maakaasun tai vedyn ⇦ varastointilaitteistojen haltijoiden tai asianomaisten sääntelyviranomaisten on julkistettava riittävän yksityiskohtaista tietoa tariffien määrittämisestä, laskentamenetelmistä ja tariffien rakenteesta, kun on kyse säännellystä kolmansien osapuolten pääsystä infrastruktuureihin, avoimien, puolueettomien ja syrjimättömien tariffien varmistamiseksi ja infrastruktuurien tehokkaan käytön edistämiseksi.; ⇨Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten, joille on myönnetty vapautus direktiivin 2003/55/EY 22 artiklan ja direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan sekä tämän asetuksen 60 artiklan mukaisesti, sekä maakaasuvarastojen haltijoiden, jotka ovat neuvotteluihin perustuvan kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskevan järjestelmän alaisia, on julkistettava infrastruktuurin tariffit riittävän avoimuuden varmistamiseksi.⇦

⇩ uusi

Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastointilaitteistojen haltijoiden on perustettava 18 kuukauden kuluessa [asetuksen voimaantulopäivästä] yksi ainoa eurooppalainen alusta, jolla julkaistaan tämän artiklan mukaisesti vaaditut tiedot avoimella ja käyttäjäystävällisellä tavalla.

🡻 715/2009

3220 artikla

Verkonhaltijoiden säilyttämät tiedot

Siirtoverkonhaltijoiden ja varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden on pidettävä kansallisten viranomaisten, myös kansallisen sääntelyviranomaisen, kansallisen kilpailuviranomaisen ja komission saatavilla kaikki 3018 ja 3119,  artiklassa ja liitteessä I olevassa 3 osassa tarkoitetut tiedot viiden vuoden ajan.

⇩ uusi

4 jakso

Jakeluverkon käyttö

33 artikla

Kiinteä kapasiteetti uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsylle jakeluverkkoon

1.Jakeluverkonhaltijoiden on varmistettava kiinteä kapasiteetti verkkoonsa yhdistettyjen uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotantolaitosten verkkoon pääsylle. Tätä varten jakeluverkonhaltijoiden on kehitettävä yhteistyössä siirtoverkonhaltijoiden kanssa menettelyt ja järjestelyt – investoinnit mukaan lukien – joilla varmistetaan vastakkaisvirtaus jakeluverkosta siirtoverkkoon.

2.Edellä oleva 1 kohta ei rajoita jakeluverkonhaltijoiden mahdollisuutta kehittää vaihtoehtoja vastakkaisvirtausta koskeville investoinneille, kuten älyverkkoratkaisuja tai yhteyksiä muihin verkonhaltijoihin. Taloudellisen tehokkuuden varmistamiseksi kiinteä pääsy voidaan rajoittaa koskeman kapasiteetin tarjontaa operatiivisin rajoituksin. Sääntelyviranomaisen on varmistettava, että kiinteän kapasiteetin mahdolliset rajoitukset tai operatiiviset rajoitukset otetaan käyttöön avoimien ja syrjimättömien periaatteiden pohjalta ja että ne eivät muodosta perusteettomia markkinoilletulon esteitä. Jos tuotantolaitos vastaa kiinteän kapasiteetin varmistamiseen liittyvistä kustannuksista, rajoituksia ei pidä soveltaa.

34 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö

Jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä muiden jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden kanssa koordinoidakseen ylläpitoa, verkon kehittämistä, uusia liitäntöjä ja verkon käyttöä järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi sekä kapasiteetin maksimoimiseksi ja polttoainekaasun käytön minimoimiseksi.

35 artikla

Avoimuusvaatimukset jakeluverkonhaltijoiden osalta

Kun jakeluverkonhaltijat vastaavat kaasun laadun hallinnasta verkoissaan, niiden on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot verkoissaan siirrettyjen kaasujen laadusta, jolla voi olla vaikutusta verkonkäyttäjiin, komission asetuksen (EU) 2015/703 16 ja 17 artiklan mukaisesti.

36 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden eurooppalainen elin

Maakaasuverkkoa käyttävien jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä unionin tasolla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 19  52–57 artiklan mukaisesti perustetun jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaisen elimen, jäljempänä ’EU DSO -elin’, kautta, jotta voidaan edistää maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa sekä jakelu- ja siirtoverkkojen optimaalista hallintaa ja koordinoitua toimintaa.

Rekisteröidyt jäsenet voivat osallistua EU DSO -elimeen suoraan, tai niitä voi edustaa jäsenvaltion nimeämä kansallinen yhdistys tai unionin tason yhdistys.

EU DSO -elimen toimintaan liittyvistä kustannuksista vastaavat jakeluverkonhaltijat, jotka ovat rekisteröityneitä jäseniä, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät ainoastaan kustannukset, jotka ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

37 artikla

Muutos EU DSO -elimen pääasiallisiin sääntöihin ja menettelyihin

1.Sääntöjä ja menettelyjä, jotka koskevat jakeluverkonhaltijoiden osallistumista EU DSO -elimeen asetuksen (EU) 2019/942 54 artiklan mukaisesti, sovelletaan myös maakaasuverkkoa käyttäviin jakeluverkonhaltijoihin.

2.Asetuksen (EU) 2019/942 54 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukainen strateginen neuvoa-antava ryhmä koostuu myös sellaisten järjestöjen edustajista, jotka edustavat yksinomaan maakaasuverkkoa käyttäviä eurooppalaisia jakeluverkonhaltijoita.

3.EU DSO -elimen on viimeistään [vuoden kuluttua voimaantulosta] toimitettava komissiolle ja ACERille luonnos päivitetyksi perussäännöksi, mukaan lukien käytännesäännöt, luettelo rekisteröidyistä jäsenistä, luonnos päivitetyksi työjärjestykseksi, mukaan lukien menettelysäännöt Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn ja muiden sidosryhmien kuulemisesta, sekä luonnos päivitetyiksi rahoitussäännöiksi.

EU DSO -elimen päivitetyn työjärjestyksen luonnoksessa on varmistettava kaikkien osallistuvien jakeluverkonhaltijoiden tasapainoinen edustus, mukaan lukien ne, jotka omistavat tai käyttävät yksinomaan maakaasuverkkoja.

4.ACER antaa komissiolle lausuntonsa neljän kuukauden kuluessa 3 kohdan mukaisten asiakirjojen vastaanottamisesta kuultuaan kaikkia sidosryhmiä, erityisesti jakeluverkon käyttäjiä, edustavia organisaatioita.

5.Komissio antaa kolmen kuukauden kuluessa ACERin lausunnon vastaanottamisesta lausunnon 3 kohdan mukaisesti toimitetuista asiakirjoista ottaen huomioon 3 kohdassa säädetyn ACERin lausunnon.

6.Jakeluverkonhaltijoiden on kolmen kuukauden kuluessa komission myönteisen lausunnon vastaanottamisesta hyväksyttävä ja julkaistava päivitetyt perussääntönsä, työjärjestyksensä ja rahoitusta koskevat sääntönsä.

7.Edellä 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on toimitettava komissiolle ja ACERille, jos niihin tehdään muutoksia, tai jommankumman perustellusta pyynnöstä. Komissio ja ACER voivat antaa lausunnon 3, 4 ja 5 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

38 artikla

EU DSO -elimen lisätehtävät

1.EU DSO -elimen on hoidettava asetuksen (EU) 2019/943 55 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa luetellut tehtävät ja toteutettava kyseisen asetuksen 55 artiklan 2 kohdan c–e alakohdassa luetellut toimet myös niiden jakeluverkkojen osalta, jotka ovat osa maakaasuverkkoa.

2.Asetuksen (EU) 2019/943 55 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tehtävien lisäksi EU DSO -elimen on osallistuttava sellaisten verkkosääntöjen kehittämiseen, jotka ovat merkityksellisiä jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun sekä tämän asetuksen mukaisen siirto- ja jakeluverkkojen koordinoidun käytön kannalta, ja edistettävä maakaasuverkon metaanin hajapäästöjen vähentämistä.

Osallistuessaan uusien verkkosääntöjen laatimiseen 53 artiklan mukaisesti EU DSO -elimen on noudatettava asetuksen (EU) 2019/943 56 artiklassa säädettyjä kuulemisvaatimuksia.

3.Asetuksen (EU) 2019/943 55 artiklan 2 kohdassa lueteltujen toimintojen lisäksi EU DSO -elimen on

a)tehtävä yhteistyötä Kaasu-ENTSOn kanssa tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjen, jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun sekä siirto- ja jakeluverkkojen koordinoidun käytön kannalta merkityksellisten verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanon seurannassa;

b)tehtävä yhteistyötä Kaasu-ENTSOn kanssa ja hyväksyttävä siirto- ja jakeluverkkojen koordinoitua käyttöä ja suunnittelua koskevia parhaita käytäntöjä, myös sellaisissa kysymyksissä kuin verkonhaltijoiden välinen tiedonvaihto ja hajautettujen energiaresurssien koordinointi;

c)kartoitettava parhaita käytäntöjä [REDIII- ehdotuksen] 23 artiklan 1 a kohdan ja [tarkistettua energiatehokkuusdirektiiviä koskevan ehdotuksen] 23 artiklan mukaisten arviointien tulosten täytäntöönpanemiseksi sekä sähkönjakeluverkkojen, maakaasun jakeluverkkojen ja kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmien haltijoiden välistä yhteistyötä varten, johon sisältyy myös [REDIII-ehdotuksen] 24 artiklan 8 kohdan mukaista arviointia koskeva yhteistyö.

4.EU DSO -elimen on toimitettava Kaasu-ENTSOlle tietoja kaasun laatua koskevaa raportointia varten niiden jakeluverkkojen osalta, joissa jakeluverkonhaltijat vastaavat kaasun laadun hallinnasta siten kuin 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetaan

III luku

ERILLISIIN VETYVERKKOIHIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖT

39 artikla

Kaasun laatua koskeva rajatylittävä yhteistyö

1.Vetyverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä välttääkseen vedyn laatueroista johtuvia rajatylittävien vetyvirtausten rajoituksia. 

2.Jos vetyverkonhaltijat eivät tavallisessa toiminnassaan voi välttää vedyn laatueroista johtuvaa rajatylittävien virtausten rajoitusta, niiden on ilmoitettava siitä viipymättä sääntelyviranomaisille, joita asia koskee. Tietoihin on sisällyttävä kuvaus vetyverkonhaltijoiden mahdollisesti jo toteuttamista toimista sekä perustelut niille.

3.Sääntelyviranomaisten, joita asia koskee, on sovittava yhteisesti kuuden kuukauden kuluessa, todetaanko rajoitus.

4.Jos sääntelyviranomaiset, joita asia koskee, toteavat rajoituksen, niiden on pyydettävä asianomaista vetyverkonhaltijaa toteuttamaan 12 kuukauden kuluessa toteamisesta peräkkäisessä järjestyksessä seuraavat toimet:

a)yhteistyön tekeminen ja teknisesti toteuttamiskelpoisten vaihtoehtojen kehittäminen todetun rajoituksen poistamiseksi;

b)yhteisen kustannus-hyötyanalyysin suorittaminen teknisesti toteuttamiskelpoisista vaihtoehdoista, jotta voidaan määrittää taloudellisesti tehokkaat ratkaisut sekä eritellä kustannukset ja hyödyt asianomaisten osapuolten luokkien mukaan;

c)arvion laatiminen kunkin mahdollisen vaihtoehdon täytäntöönpanoajasta;

d)julkisen kuulemisen järjestäminen yksilöidyistä toteuttamiskelpoisista ratkaisuista ja kuulemisen tulosten huomioon ottaminen;

e)kustannus-hyötyanalyysiin ja julkisen kuulemisen tuloksiin perustuvan yhteisen ehdotuksen antaminen ratkaisusta rajoituksen poistamiseksi, mukaan lukien sen toteuttamisaika; ehdotus on annettava kyseisen verkonhaltijan sääntelyviranomaisille hyväksyttäväksi sekä tiedoksi muille toimivaltaisille viranomaisille kussakin jäsenvaltiossa, jota asia koskee.

5.Jos vetyverkonhaltijat, joita asia koskee, eivät pääse sopimukseen ratkaisusta 12 kuukauden kuluessa, kunkin vetyverkonhaltijan on ilmoitettava asiasta omalle sääntelyviranomaiselleen viipymättä.

6.Sääntelyviranomaisten, joita asia koskee, on tehtävä asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa yhteinen koordinoitu päätös todetun rajoituksen poistamisesta, ottaen huomioon asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden laatima kustannus-hyötyanalyysi ja julkisen kuulemisen tulokset.

7.Kyseisten sääntelyviranomaisten yhteiseen koordinoituun päätökseen on sisällyttävä päätös sovitun ratkaisun täytäntöönpanosta kullekin vetyverkonhaltijalle aiheutuvien investointikustannusten jakautumisesta sekä kustannusten sisällyttämisestä tariffeihin 1 päivän tammikuuta 2031 jälkeen, ottaen huomioon ratkaisun taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät kustannukset ja hyödyt kyseisissä jäsenvaltioissa.

8.ACER voi antaa sääntelyviranomaisille suosituksia tällaisten 7 kohdassa tarkoitettujen kustannustenjakopäätösten yksityiskohdista.

9.Jos sääntelyviranomaiset, joita asia koskee, eivät pääse sopimukseen tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, ACER tekee rajoitusta koskevan päätöksen asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Jos ACER toteaa rajoituksen, se pyytää asianomaista vetyverkonhaltijaa toteuttamaan 12 kuukauden kuluessa toteamisesta 4 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut toimet peräkkäisessä järjestyksessä.

10.Jos asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät pysty tekemään tämän artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettua yhteistä koordinoitua päätöstä, ACER päättää rajoituksen poistamista koskevasta ratkaisusta ja sovitun ratkaisun täytäntöönpanosta kullekin verkonhaltijalle aiheutuvien investointikustannusten jakautumisesta asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

11.Tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi tarvittavat lisätiedot, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot yhteisestä sitovasta vedyn laatueritelmästä vedyn rajayhdysputkia varten, kustannus-hyötyanalyysit vedyn laatueroista johtuvien rajatylittävien siirtorajoitusten poistamiseksi, rajatylittävää vetyinfrastruktuuria koskevat yhteentoimivuussäännöt, mukaan lukien yhteenliitäntäsopimuksia ja -yksiköitä koskevat yksityiskohtaiset tiedot, sekä asianomaisten markkinaosapuolten välinen tiedonvaihto, viestintä ja tiedottaminen, on vahvistettava 54 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistetussa verkkosäännössä.

40 artikla

Vetyverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto

1.Vetyverkonhaltijoiden on tehtävä unionin tason yhteistyötä vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkostossa (ENNOH), jonka tarkoituksena on edistää vedyn sisämarkkinoiden kehittämistä ja toimintaa ja rajatylittävää kauppaa sekä turvata Euroopan vetyverkon optimaalinen hallinta, koordinoitu toiminta ja hyvä tekninen kehitys.

2.ENNOHin on unionin lainsäädännön mukaisia tehtäviään suorittaessaan pyrittävä luomaan hyvin toimivat ja yhdennetyt vedyn sisämarkkinat ja edistettävä ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa asetettujen tavoitteiden tehokasta ja kestävää saavuttamista erityisesti osaltaan edistämällä uusiutuvista energialähteistä tuotetun vedyn tehokasta liittämistä verkkoon ja energiatehokkuuden parantamista siten, että samalla säilytetään järjestelmän turvallisuus. ENNOHilla on oltava riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit tehtäviensä hoitamiseen.

3.Vetyverkonhaltijoiden on toimitettava 1 päivään syyskuuta 2024 mennessä komissiolle ja ACERille luonnos perustettavan ENNOHin perussäännöksi, luettelo sen tulevista jäsenistä sekä luonnos työjärjestykseksi, johon on sisällyttävä menettelytapasäännöt sidosryhmien kuulemisesta.

4.Vetyverkonhaltijoiden on toimitettava komissiolle ja ACERille kaikki ENNOHin perussääntöön, jäsenluetteloon tai työjärjestykseen mahdollisesti tehtävät muutosehdotukset.

5.ACER antaa komissiolle lausunnon näistä luonnoksista tai muutosehdotuksista perussääntöön, jäsenluetteloon tai työjärjestykseen neljän kuukauden kuluessa siitä, kun se on ne vastaanottanut, kuultuaan kaikkia sidosryhmiä, erityisesti verkon käyttäjiä – asiakkaat mukaan lukien – edustavia organisaatioita.

6.Komissio antaa lausunnon perussäännön, jäsenluettelon ja työjärjestyksen luonnoksista ja muutosehdotuksista ottaen huomioon 5 kohdan mukaisen ACERin lausunnon ja kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on vastaanottanut ACERin lausunnon.

7.Vetyverkonhaltijoiden on kolmen kuukauden kuluessa komission myönteisen lausunnon vastaanottamisesta hyväksyttävä ja julkaistava perussääntö, jäsenluettelo ja työjärjestys.

8.Edellä 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on toimitettava komissiolle ja ACERille, jos niihin tehdään muutoksia, tai jommankumman perustellusta pyynnöstä. Komissio ja ACER antavat lausunnon 5, 6 ja 7 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen

41 artikla

Siirtyminen ENNOH-verkostoon

1.Siihen asti, kun ENNOH on perustettu 40 artiklan mukaisesti, komissio perustaa väliaikaisen foorumin, johon osallistuvat ACER ja kaikki asianomaiset markkinaosapuolet, mukaan lukien Kaasu-ENTSO, Sähkö-ENTSO ja EU DSO -elin, ja varmistaa sille hallinnollisen tuen. Foorumilla edistetään työtä vetyverkon ja -markkinoiden kehittämisen kannalta merkityksellisten kysymysten rajaamiseksi ja kehittämiseksi. Foorumi lakkaa olemasta, kun ENNOH on perustettu.

2.Siihen asti, kun ENNOH on perustettu, Kaasu-ENTSO vastaa unionin laajuisten verkon kehittämissuunnitelmien laatimisesta kaasu- ja vetyverkkoja varten. Tätä tehtävää suorittaessaan Kaasu-ENTSOn on varmistettava kaikkien markkinaosapuolten, myös vetymarkkinoiden osapuolien, tosiasiallinen kuuleminen ja ottaminen mukaan toimintaan.

42 artikla

ENNOHin tehtävät

1.ENNOHin on

a)laadittava verkkosääntöjä 54 artiklassa tarkoitetuilla aloilla 40 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)hyväksyttävä ja julkaistava joka toinen vuosi ei-sitova unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, joka sisältää Euroopan tarjonnan riittävyysnäkymät;

c)tehtävä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn kanssa;

d)laadittava suosituksia, jotka koskevat toisaalta kaasun siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden ja toisaalta vetyverkonhaltijoiden välisen teknisen yhteistyön koordinointia unionissa;

e)laadittava suosituksia unionin ja kolmansien osapuolten verkonhaltijoiden teknisen yhteistyön koordinointia varten;

f)hyväksyttävä vuotuinen työohjelma;

g)annettava vuosikertomus;

h)hyväksyttävä vetytoimituksia koskevat vuotuiset näkymät, jotka kattavat jäsenvaltiot, joissa vetyä käytetään sähköntuotantoon tai toimitetaan kotitalouksille;

i)hyväksyttävä viimeistään 15 päivänä toukokuuta 2026 ja sen jälkeen joka toinen vuosi vedyn laadun seurantaa koskeva kertomus, joka sisältää vedyn laatuparametrien odotettua kehitystä koskevat näkymät ja ennusteet sekä tiedot tapauksista, jotka liittyvät vedyn laatueritelmien eroihin ja siihen, miten tällaiset tapaukset on ratkaistu;

j)edistettävä kyberturvallisuutta ja tietosuojaa yhteistyössä asiaankuuluvien viranomaisten ja säänneltyjen toimijoiden kanssa.

2.ENNOHin on seurattava ja analysoitava verkkosääntöjen ja komission 54, 55 ja 56 artiklan mukaisesti hyväksymien suuntaviivojen täytäntöönpanoa sekä niiden vaikutusta niiden sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, joiden tavoitteena on helpottaa markkinoiden kehittymistä ja yhdentymistä. Vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston on raportoitava havainnoistaan ACERille ja esitettävä analyysin tulokset tämän artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetussa vuosikertomuksessa.

3.ENNOHin on julkaistava kokoustensa, hallituksensa kokousten ja komiteoiden kokousten pöytäkirjat ja annettava yleisölle säännöllisesti tietoa päätöksenteostaan ja toiminnastaan.

4.Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetussa vuotuisessa työohjelmassa on oltava luettelo ja kuvaus laadittavista verkkosäännöistä, verkon toiminnan koordinointia koskeva suunnitelma ja luettelo kyseisenä vuonna toteutettavista tutkimus- ja kehittämistoimista sekä alustava aikataulu.

5.ENNOH toimittaa ACERille tiedot, joita ACER tarvitsee täyttääkseen 46 artiklan mukaiset tehtävänsä. Jotta ENNOH voi täyttää tämän vaatimuksen, vetyverkonhaltijoiden on toimitettava ENNOHille pyydetyt tiedot.

6.ENNOHin on esitettävä näkemyksensä komissiolle sen pyynnöstä 56 artiklan mukaisia suuntaviivoja annettaessa.

43 artikla

Kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma vedyn osalta

1.Edellä 42 artiklassa tarkoitettuun unionin laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan on sisällyttävä integroidun verkon mallintaminen, skenaarioiden laatiminen ja verkon häiriönkestävyyden arviointi.

Unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman on erityisesti

a)perustuttava vetyverkon kehittämistä koskevaan kansalliseen raportointiin, josta säädetään uudelleenlaaditun kaasudirektiivin 52 artiklassa, jos tällaisia raportteja on saatavilla, sekä asetuksen (EU) xxx [TEN-E-asetus] IV luvussa;

b)rajatylittävien yhteenliitäntöjen osalta perustuttava myös verkon eri käyttäjien kohtuullisiin tarpeisiin, ja siihen on sisällytettävä uudelleenlaaditun kaasudirektiivin 55 artiklassa ja IX luvun 3 jaksossa tarkoitettujen investoijien pitkäaikaisia sitoumuksia; ja

c)määriteltävä puuttuvat investoinnit erityisesti rajat ylittävän kapasiteetin osalta.

Toisen alakohdan c alakohdan osalta unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan voidaan liittää katsaus esteistä, joita aiheutuu erilaisista lupamenettelyistä tai -käytännöistä verkon rajatylittävän kapasiteetin lisäämiselle.

2.ACER antaa tarvittaessa lausunnon kansallisista vetyverkon kehittämisraporteista sen arvioimiseksi, ovatko ne yhdenmukaisia unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa. Jos ACER havaitsee kansallisen vetyverkon kehittämisraportin ja unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman välillä epäjohdonmukaisuuksia, sen on tapauksen mukaan suositeltava kansallisen vetyverkon kehittämissuunnitelman tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman muuttamista.

3.Laatiessaan 42 artiklassa tarkoitettua unionin laajuista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa ENNOHin on tehtävä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn kanssa erityisesti energiajärjestelmän laajuisen kustannus-hyötyanalyysin ja toisiinsa liittyvien energiamarkkinoiden ja verkkomallin kehittämisessä, mukaan lukien sähkön, kaasun ja vedyn siirtoinfrastruktuuri sekä [Euroopan laajuisen energiaverkon tarkistuksen] 11 artiklassa tarkoitetut varastot, nesteytetyn maakaasun terminaalit ja vetyterminaalit sekä elektrolyysilaitteistot, [Euroopan laajuisen energiaverkon tarkistuksen] 12 artiklassa tarkoitetut kymmenvuotisia verkon kehittämissuunnitelmia koskevat skenaariot ja [Euroopan laajuisen energiaverkon tarkistuksen] 13 artiklassa tarkoitettu infrastruktuuripuutteiden kartoitus.

44 artikla

Kulut

ENNOHin tämän asetuksen 42 artiklassa tarkoitettuihin toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat vetyverkonhaltijat, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

45 artikla

Kuuleminen

1.ENNOHin on 42 artiklassa tarkoitettuihin tehtäviin liittyviä ehdotuksia laatiessaan julkisella ja avoimella tavalla ja varhaisessa vaiheessa kuultava laajasti tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettuja menettelytapasääntöjä noudattaen kaikkia markkinaosapuolia, joita asia koskee, ja erityisesti kaikkia sidosryhmiä edustavia organisaatioita. Kuulemisprosessissa on otettava huomioon sidosryhmien kommentit ennen ehdotuksen lopullista hyväksymistä, ja tavoitteena on oltava määrittää kaikkien asianomaisten osapuolten näkemykset ja ehdotukset päätöksentekoprosessin aikana. Kuulemiseen osallistuvat myös sääntelyviranomaiset ja muut kansalliset viranomaiset, tuottajat, verkon käyttäjät – asiakkaat mukaan lukien – tekniset elimet ja sidosryhmäfoorumit.

2.Kaikki kuulemisiin liittyvät asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava.

3.Ennen 42 artiklassa tarkoitettujen vuotuisten ehdotusten hyväksymistä ENNOHin on ilmoitettava, miten kuulemismenettelyn aikana vastaanotetut huomautukset on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon. 

46 artikla

ACERin suorittama seuranta

1.ACER seuraa ENNOHin 42 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamista ja raportoi havainnoistaan komissiolle.

2.ACER seuraa, miten ENNOH panee täytäntöön komission 54, 55 ja 56 artiklan mukaisesti hyväksymät verkkosäännöt ja suuntaviivat. Tapauksissa, joissa ENNOH ei ole pannut täytäntöön tällaista verkkosääntöä tai suuntaviivaa, ACER pyytää ENNOHia toimittamaan asianmukaisesti perustellun selvityksen siitä, miksi se ei ole näin tehnyt. ACER ilmoittaa komissiolle tästä selvityksestä ja antaa siitä lausuntonsa.

3.ENNOHin on toimitettava ACERille lausunnon antamista varten unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman ja vuotuisen työohjelman luonnokset, mukaan lukien tiedot kuulemismenettelystä, sekä muut 42 artiklassa tarkoitetut asiakirjat.

Jos ACER katsoo, että ENNOHin toimittama vuotuisen työohjelman luonnos tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnos ei edistä syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua, markkinoiden tehokasta toimintaa tai rajatylittävän yhteenliittämisen riittävää tasoa, ACERin on annettava asianmukaisesti perusteltu lausunto sekä suosituksia ENNOHille ja komissiolle kahden kuukauden kuluessa ohjelman tai suunnitelman toimittamisesta.

47 artikla

Vetyverkonhaltijoiden alueellinen yhteistyö

1.Vetyverkonhaltijoiden on tehtävä ENNOHin puitteissa alueellista yhteistyötä, jolla edistetään 42 artiklassa tarkoitettuja toimia.

2.Vetyverkonhaltijoiden on edistettävä operatiivisia järjestelyjä, joilla varmistetaan verkon optimaalinen hallinta, ja varmistettava yhteenliitetyn unionin vetyjärjestelmän yhteentoimivuus, jotta voidaan helpottaa vierekkäisten vetyverkkojen haltijoiden kaupallista ja operatiivista yhteistyötä.

48 artikla

Avoimuusvaatimukset vetyverkonhaltijoiden osalta

1.Vetyverkonhaltijoiden on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot tarjoamistaan palveluista ja sovellettavista ehdoista sekä tekniset tiedot, joita vetyverkon käyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää.

2.Vetyverkonhaltijoiden tai asianomaisten viranomaisten on 1 päivästä tammikuuta 2031 alkaen julkaistava täydelliset tiedot tariffien määrittämisestä, laskentamenetelmästä ja rakenteesta avoimien, puolueettomien ja syrjimättömien tariffien varmistamiseksi ja kaasuverkkojen tehokkaan käytön edistämiseksi.

3.Vetyverkonhaltijoiden on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot verkoissaan siirretyn vedyn laadusta, jolla voi olla vaikutusta verkonkäyttäjiin.

4.Toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät vetyverkonkäyttäjiä kuultuaan vetyverkon kohdat, joita koskevat tiedot on julkistettava.

5.Vetyverkonhaltijoiden on aina ilmoitettava tässä asetuksessa vaaditut tiedot tarkoituksenmukaisesti, määrien kannalta selkeästi, helposti saatavalla tavalla ja ketään syrjimättä.

6.Vetyverkonhaltijoiden on julkistettava ennakoitua ja toteutunutta tarjontaa ja kysyntää koskevat tiedot, mukaan lukien säännölliset ennusteet ja kirjatut tiedot. Sääntelyviranomaisen on varmistettava, että kaikki tällaiset tiedot julkistetaan. Julkistettavien tietojen on oltava yhtä yksityiskohtaisia kuin vetyverkonhaltijoiden käytettävissä olevat tiedot.

7.Niiden markkinaosapuolten, joita asia koskee, on toimitettava vetyverkonhaltijoille tässä artiklassa tarkoitetut tiedot.

8.Tarkemmat yksityiskohdat vetyverkonhaltijoita koskevien avoimuusvaatimusten täytäntöönpanosta, mukaan lukien lisätiedot vetyverkonhaltijoiden tietojen toimittamisen sisällöstä, toimitustiheydestä ja muodosta, määritetään tämän asetuksen 54 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetussa verkkosäännössä.

49 artikla

Tietojen säilyttäminen vetyjärjestelmässä

Vetyverkon, vetyvarastojen ja vetyterminaalien haltijoiden on pidettävä kansallisten viranomaisten, myös sääntelyviranomaisen, kansallisen kilpailuviranomaisen ja komission saatavilla kaikki 31 ja 48 artiklassa ja liitteessä I olevassa 4 osassa tarkoitetut tiedot viiden vuoden ajan.

50 artikla

Vaatimustenmukaisuusolettama yhdenmukaistettujen standardien osalta

1.Yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, oletetaan olevan tämän asetuksen 54 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä tai 51 artiklan mukaisesti annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä tarkoitettujen vaatimusten mukaisia.

2.Komissio ilmoittaa asiasta asianomaiselle eurooppalaiselle standardointielimelle ja antaa tarvittaessa uuden toimeksiannon kyseeseen tulevien yhdenmukaistettujen standardien tarkistamiseksi.

51 artikla

Yhteiset eritelmät

Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset eritelmät [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 46 artiklassa säädettyjä vaatimuksia varten, tai se voi vahvistaa kyseiset eritelmät verkkosäännössä tämän asetuksen 54 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, jos

a)kyseisiä vaatimuksia ei kateta yhdenmukaistetuilla standardeilla tai niiden osilla, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä; tai

b)komissio toteaa pyydettyjen yhdenmukaistettujen standardien hyväksymisen viivästyneen aiheettomasti tai katsoo, että asiaa koskevat yhdenmukaistetut standardit eivät ole riittäviä; tai

c)komissio on päättänyt asetuksen (EU) N:o 1025/2012 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen pitää voimassa rajoituksin viittaukset yhdenmukaistettuihin standardeihin tai niiden osiin, joilla kyseiset vaatimukset katetaan, tai poistaa ne.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 61 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV luku

VERKKOSÄÄNNÖT JA SUUNTAVIIVAT

52 artikla

Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen hyväksyminen

1.Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä tai delegoituja säädöksiä sille 53–56 artiklassa siirrettyjen toimivaltuuksien mukaisesti. Tällaiset säädökset voidaan antaa verkkosääntöinä Kaasu-ENTSOn tai ENNOHin tai, jos 53 artiklan 3 kohdan mukaisessa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elimen – tapauksen mukaan yhteistyössä Sähkö-ENTSOn, ENNOHin, ja ACERin kanssa – laatimien ehdotusten pohjalta 52–55 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen taikka suuntaviivoina 56 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)niissä on varmistettava tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso;

b)niissä on tarvittaessa otettava huomioon alueelliset erityispiirteet;

c)ne eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen a alakohdan vaatimuksen täyttämiseksi; ja

d)niitä on sovellettava kaikkiin unionissa sijaitseviin yhteenliitäntäpisteisiin sekä kolmansiin maihin yhteydessä oleviin syöttö- ja ottokohtiin.

🡻 715/2009

536 artikla

Verkkosääntöjen vahvistaminen

⇩ uusi

1.Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä verkkosääntöjen vahvistamisesta seuraavilla aloilla:

a)tietojen vaihtoa ja taseselvitystä koskevat säännöt, joilla pannaan täytäntöön [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 21 ja 22 artikla yhteentoimivuuden ja tietojen vaihdon osalta sekä kaasunsiirtojärjestelmien toimintaa, kapasiteetin varausalustoja ja sisämarkkinoiden toiminnan kannalta merkityksellisiä tietoteknisiä prosesseja koskevat yhdenmukaistetut säännöt

b)maakaasuverkon yhteentoimivuutta koskevat säännöt, joilla pannaan täytäntöön [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 9 ja 46 artikla, mukaan lukien yhteenliitäntäsopimukset, virtauksensäätöä ja kaasumäärien ja kaasun laadun mittausperiaatteita koskevat säännöt, jako- ja täsmäytyssäännöt, yhteiset yksikkökokonaisuudet, tietojen vaihtaminen, kaasun laatu, mukaan lukien säännöt sellaisten rajatylittävien rajoitusten hallinnoinnista, jotka johtuvat eroista kaasun laadussa tai hajustamiskäytännöissä tai maakaasuverkkoon sekoitetun vedyn määrissä, kustannus-hyötyanalyysit rajat ylittävien virtausrajoitusten poistamiseksi, Wobben indeksin arvon luokitus, lieventävät toimenpiteet, kaasun laatuparametrien (esim. happipitoisuus) vähimmäishyväksymistasot, jotka ovat merkityksellisiä biometaanin esteettömän rajatylittävän virtauksen turvaamiseksi, kaasun laadun seuranta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, tiedottaminen ja asianomaisten markkinaosapuolten välinen yhteistyö, kaasun laatua koskeva raportointi, avoimuus ja viestintämenettelyt, myös poikkeuksellisissa tapauksissa;

c)kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevat säännöt, joilla pannaan täytäntöön [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 29 artikla ja tämän asetuksen 7–10 artikla, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat kapasiteetin jakamiseen vaikuttavia ylläpitomenettelyjä ja kapasiteetin laskentaa koskevaa yhteistyötä, kapasiteettituotteiden ja -yksiköiden standardointia, yhdistäminen mukaan lukien, kapasiteetin jakomenetelmää, huutokauppa-algoritmit mukaan lukien, olemassa olevaa kapasiteettia, kapasiteetin laajennusta, kiinteää ja keskeytyvää kapasiteettia koskevaa järjestystä ja menettelyjä, kapasiteetin varausalustoja, ylivaraus- ja takaisinostojärjestelmiä, lyhyen ja pitkän aikavälin ”käytä tai menetä” -järjestelyjä tai muita ylikuormituksen hallintajärjestelmiä, joilla estetään kapasiteetin hamstraus;

d)tasehallintasäännöt, mukaan lukien verkkoon liittyvät säännöt ilmoitusmenettelystä, tasepoikkeamamaksuja koskevat säännöt ja siirtoverkonhaltijoiden verkkojen välistä toiminnallista tasehallintaa koskevat säännöt, joilla pannaan täytäntöön [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 35 artiklan 5 kohta ja tämän asetuksen 7–10 artikla, mukaan lukien verkkoon liittyvät säännöt ilmoitusmenettelyistä, tasepoikkeamamaksuista, päiväkohtaiseen tasepoikkeamamaksuun liittyvistä selvitysmenettelyistä ja siirtoverkonhaltijoiden verkkojen välisestä toiminnallisesta tasehallinnasta.

e)yhdenmukaistettuja siirtotariffirakenteita koskevat säännöt, joilla pannaan täytäntöön [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 72 artiklan 7 kohta ja tämän asetuksen 15–16 artikla, mukaan lukien säännöt viitehintamenetelmän soveltamisesta, siihen liittyvistä kuulemis- ja julkaisuvaatimuksista sekä rajahintojen laskemisesta vakiokapasiteettituotteille, nesteytetyn maakaasun ja varastoinnin alennuksista, sallitusta tuotosta, uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja koskevan alennuksen täytäntöönpanomenettelyistä, mukaan lukien siirtoverkonhaltijoiden välisiä korvausmekanismeja koskevat yhteiset periaatteet;

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 61 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.Siirretään komissiolle valta hyväksyä 63 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä verkkosääntöjen vahvistamisesta seuraavilla aloilla:

a)verkon turvallisuutta ja luotettavuutta koskevat säännöt, mukaan lukien verkon käyttövarmuutta koskevat säännöt sekä luotettavuutta koskevat säännöt verkon palvelun laadun varmistamiseksi;

b)verkkoon liittämistä koskevat säännöt, mukaan lukien uusiutuvan ja vähähiilisen kaasun tuotantolaitosten liittämistä koskevat säännöt, liityntäpyyntöjä koskevat menettelyt;

c)toimintatavat hätätilanteissa, mukaan lukien järjestelmien varautumissuunnitelmat, palautumissuunnitelmat, markkinavaikutukset, tietojenvaihto ja viestintä sekä välineet ja tilat;

d)kauppaa koskevat säännöt, jotka liittyvät verkkoon pääsyä koskevien palvelujen tekniseen ja operatiiviseen tarjoamiseen ja järjestelmän tasehallintaan;

e)kaasuverkkojen ja komponenttien energiatehokkuus sekä energiatehokkuus verkon suunnittelussa ja investoinneissa, jotka mahdollistavat energiatehokkaimman ratkaisun järjestelmän näkökulmasta;

f)rajatylittävien maakaasuvirtausten kyberturvallisuusnäkökohdat, mukaan lukien yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, suunnittelua, seurantaa, raportointia ja kriisinhallintaa koskevat säännöt.

3.Komissio laatii ACERia, Kaasu-ENTSOa, ENNOHia, EU DSO -elintä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan joka kolmas vuosi prioriteettiluettelon, jossa määritetään 1 ja 2 kohdassa säädetyt alat, joilla verkkosääntöjä on kehitettävä. Jos verkkosäännön kohde liittyy suoraan jakeluverkon toimintaan eikä ole ensisijaisesti merkityksellinen siirtoverkon kannalta, komissio voi vaatia EU DSO -elintä yhteistyössä Kaasu-ENTSOn kanssa kutsumaan koolle valmistelukomitean ja toimittamaan ehdotuksen verkkosäännöksi ACERille.

4.Komissio pyytää ACERia toimittamaan sille kohtuullisessa ajassa, joka saa olla enintään kuusi kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta, ei-sitovat puiteohjeet, joissa esitetään selkeät ja objektiiviset periaatteet kunkin prioriteettiluettelossa mainittuja aloja koskevan verkkosäännön kehittämiseksi. Komission pyyntöön voi sisältyä ehtoja, joita puiteohjeissa on käsiteltävä. Kunkin puiteohjeen on edistettävä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa. Komissio voi pidentää puiteohjeiden antamisen määräaikaa ACERin esittämästä perustellusta pyynnöstä.

5.ACERin on kuultava Kaasu-ENTSOa, ENNOHia, EU DSO -elintä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä puiteohjeista vähintään kahden kuukauden ajan julkisella ja avoimella tavalla.

6.ACERin on toimitettava komissiolle ei-sitova puiteohje, jos siltä tätä 4 kohdan nojalla pyydetään.

7.Jos komissio katsoo, että puiteohje ei edistä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, se voi pyytää ACERia tarkistamaan puiteohjetta kohtuullisessa ajassa ja toimittamaan sen uudelleen komissiolle.

8.Jos ACER ei esitä puiteohjetta tai toimita sitä uudelleen komission 4 tai 7 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio laatii kyseisen puiteohjeen.

9.Komissio pyytää Kaasu-ENTSOa tai, jos 3 kohdassa tarkoitetussa prioriteettiluettelossa niin säädetään, EU DSO -elintä yhteistyössä Kaasu-ENTSOn kanssa toimittamaan ACERille kohtuullisessa ajassa, joka saa olla enintään 12 kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta, ehdotuksen verkkosäännöksi asianomaisen puiteohjeen mukaisesti.

10.Kaasu-ENTSOn tai, jos 3 kohdassa tarkoitetussa prioriteettiluettelossa niin määrätään, EU DSO -elimen on yhteistyössä Kaasu-ENTSOn kanssa kutsuttava koolle valmistelukomitea tukemaan sitä verkkosäännön laatimisessa. Valmistelukomitea koostuu ACERin, Kaasu-ENTSOn, ENNOHin ja tarvittaessa EU DSO -elimen edustajista sekä rajallisesta määrästä tärkeimpiä sidosryhmiä, joita asia koskee. Kaasu-ENTSOn tai, jos 3 kohdan mukaisessa prioriteettiluettelossa niin säädetään, EU DSO -elimen on yhteistyössä Kaasu-ENTSOn kanssa laadittava ehdotuksia verkkosäännöiksi 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla, jos komissio sitä pyytää 9 kohdan mukaisesti.

11.ACERin on tarkistettava ehdotettu verkkosääntö varmistaakseen, että se on asiaa koskevien puiteohjeiden mukainen ja edistää markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, ja toimitettava tarkistettu verkkosääntö komissiolle kuuden kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta. ACERin on otettava komissiolle toimitettavassa ehdotuksessa huomioon näkemykset, jotka kaikki osapuolet ovat esittäneet Kaasu-ENTSOn tai EU DSO -elimen johtaman ehdotuksen laatimisen aikana, ja kuultava asiaankuuluvia sidosryhmiä komissiolle toimitettavasta verkkosäännön versiosta.

12.Jos Kaasu-ENTSO tai EU DSO -elin ei ole laatinut verkkosääntöä komission 9 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio voi kehottaa ACERia laatimaan luonnoksen verkkosäännöksi asianomaisen puiteohjeen pohjalta. ACER voi käynnistää uuden kuulemisen. ACER toimittaa komissiolle tämän kohdan mukaisesti laaditun luonnoksen verkkosäännöksi ja voi suositella sen hyväksymistä.

13.Jos Kaasu-ENTSO tai EU DSO -elin ei ole laatinut verkkosääntöä tai ACER ei ole laatinut tällaista luonnosta 12 kohdan mukaisesti, tai ACERin 11 kohdan mukaisesti tekemästä ehdotuksesta, komissio voi omasta aloitteestaan hyväksyä yhden tai useamman verkkosäännön 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla.

14.Jos komissio ehdottaa omasta aloitteestaan verkkosäännön hyväksymistä, se kuulee ACERia Kaasu-ENTSOa ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä verkkosääntöluonnoksesta vähintään kahden kuukauden ajan.

15.Tämä artikla ei rajoita komission oikeutta antaa ja muuttaa 56 artiklan mukaisia suuntaviivoja. Se ei rajoita Kaasu-ENTSOn mahdollisuutta laatia ei-sitovia ohjeita 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla, jos tällaiset ohjeet eivät liity aloihin, jotka kuuluvat komission Kaasu-ENTSOlle osoittaman pyynnön piiriin. Kaasu-ENTSOn on toimitettava tällaiset ohjeet ACERille lausuntoa varten ja otettava lausunto asianmukaisesti huomioon.

🡻 715/2009 (uusi)

1.Komissio laatii viraston, Kaasu-ENTSOn ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemisen jälkeen vuosittaisen prioriteettiluettelon, jossa yksilöidään 8 artiklan 6 kohdassa mainitut alat, joilla verkkosääntöjä on kehitettävä.

2.Komissio pyytää virastoa toimittamaan sille kohtuullisessa ajassa, joka ei ylitä kuutta kuukautta, ei-sitovan puiteohjeen, jäljempänä ”puiteohje”, jossa esitetään 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti selkeät ja objektiiviset periaatteet kunkin prioriteettiluettelossa mainittuja aloja koskevan verkkosäännön kehittämiseksi. Kunkin puiteohjeen on edistettävä syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa viraston esittämästä perustellusta pyynnöstä.

3.Virasto kuulee virallisesti Kaasu-ENTSOa ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä puiteohjeesta vähintään kahden kuukauden ajan julkisella ja avoimella tavalla.

4.Jos komissio katsoo, että puiteohje ei edistä syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, se voi pyytää virastoa tarkistamaan puiteohjetta kohtuullisessa ajassa ja toimittamaan sen takaisin komissiolle.

5.Jos virasto ei esitä puiteohjetta tai toimita sitä takaisin komission 2 tai 4 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio laatii kyseisen puiteohjeen.

6.Komissio pyytää Kaasu-ENTSOa esittämään virastolle asianomaisen puiteohjeen mukaisen verkkosäännön kohtuullisessa ajassa, joka ei ylitä 12:ta kuukautta.

7.Virasto esittää Kaasu-ENTSOlle perustellun lausunnon verkkosäännöstä kolmen kuukauden kuluessa verkkosäännön vastaanottamispäivästä; kyseisenä aikana virasto voi kuulla virallisesti asianomaisia sidosryhmiä.

8.Kaasu-ENTSO voi muuttaa verkkosääntöä viraston lausunnon perusteella ja toimittaa sen takaisin virastolle.

9.Kun virasto on todennut, että verkkosääntö on asianomaisten puiteohjeiden mukainen, virasto toimittaa verkkosäännön komissiolle ja voi suositella sen hyväksymistä kohtuullisessa ajassa. Jos komissio ei hyväksy verkkosääntöä, se perustelee päätöksensä.

10.Jos Kaasu-ENTSO ei ole laatinut verkkosääntöä komission 6 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio voi kehottaa virastoa laatimaan luonnoksen verkkosäännöksi asianomaisen puiteohjeen pohjalta. Virasto voi aloittaa uuden kuulemisen verkkosääntöluonnoksen laadinnan aikana tämän kohdan mukaisesti. Virasto toimittaa komissiolle tämän kohdan mukaisesti laaditun luonnoksen verkkosäännöksi ja voi suositella sen hyväksymistä.

11.Jos Kaasu-ENTSO ei ole laatinut verkkosääntöä tai jos virasto ei ole laatinut verkkosääntöluonnosta tämän artiklan 10 kohdan mukaisesti, komissio voi antaa omasta aloitteestaan tai viraston tämän artiklan 9 kohdan nojalla antamasta suosituksesta yhden tai useamman verkkosäännön 8 artiklan 6 kohdassa luetelluilla aloilla.

Jos komissio ehdottaa omasta aloitteestaan verkkosäännön hyväksymistä, se kuulee virastoa, Kaasu-ENTSOa ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä verkkosääntöluonnoksesta vähintään kahden kuukauden ajan. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

12.Tämä artikla ei rajoita komission oikeutta antaa ja muuttaa 23 artiklan mukaisia suuntaviivoja.

⇩ uusi

54 artikla

Vetyä koskevien verkkosääntöjen vahvistaminen

1.Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano vahvistamalla verkkosääntöjä avoimuussääntöjen alalla tämän asetuksen 48 artiklan täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien tarkemmat yksityiskohdat vetyverkonhaltijoiden tietojen toimittamisen sisällöstä, toimitustiheydestä ja muodosta, sekä tämän asetuksen liitteessä I olevan 4 kohdan täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien tarkemmat yksityiskohdat niiden tietojen muodosta ja sisällöstä, joita verkonkäyttäjät tarvitsevat tehokkaan verkkoon pääsyn varmistamiseksi, kaikista merkityksellisistä kohdista julkistettavat tiedot ja aikataulu tietojen julkistamiselle.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 61 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.Siirretään komissiolle valta hyväksyä 63 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä verkkosääntöjen vahvistamisesta seuraavilla aloilla:

a)vetyverkkojen ja komponenttien energiatehokkuus sekä energiatehokkuus verkon suunnittelussa ja investoinneissa, jotka mahdollistavat energiatehokkaimman ratkaisun järjestelmän näkökulmasta;

b)vetyverkon yhteentoimivuussäännöt, mukaan lukien yhteenliitäntäsopimusten käsittely, yksiköt, tiedonvaihto, avoimuus, viestintä, tiedotus ja asiaankuuluvien markkinaosapuolten välinen yhteistyö sekä vedyn laatu, mukaan lukien yhteiset eritelmät ja standardointi, hajustaminen, kustannus-hyötyanalyysit vedyn laatueroista johtuvien rajatylittävien virtausrajoitusten poistamiseksi ja vedyn laatua koskeva raportointi;

c)rajatylittävän vetyinfrastruktuurin taloudellisen korvauksen järjestelmää koskevat säännöt;

d)kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevat säännöt, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat kapasiteetin jakamiseen vaikuttavia ylläpitomenettelyjä ja kapasiteetin laskentaa koskevaa yhteistyötä, kapasiteettituotteiden ja -yksiköiden standardointia, yhdistäminen mukaan lukien, kapasiteetin jakomenetelmää, huutokauppa-algoritmit mukaan lukien, olemassa olevaa kapasiteettia, kapasiteetin laajennusta, kiinteää ja keskeytyvää kapasiteettia koskevaa järjestystä ja menettelyjä, kapasiteetin varausalustoja, ylivaraus- ja takaisinostojärjestelmia, lyhyen ja pitkän aikavälin ”käytä tai menetä” -järjestelyjä tai muita ylikuormituksen hallintajärjestelmiä, joilla estetään kapasiteetin hamstraus;

e)säännöt, jotka koskevat vetyverkkoon pääsyn yhdenmukaistettuja tariffirakenteita, mukaan lukien viitehintamenetelmän soveltamista koskevat säännöt, niihin liittyvät kuulemis- ja julkaisuvaatimukset sekä säännöt rajahintojen laskemisesta vakiokapasiteettituotteille ja sallitusta tuotosta;

f)säännöt siirrettyjen omaisuuserien arvon ja siihen liittyvän maksun määrittämisestä;

g)tasehallintasäännöt, mukaan lukien verkkoon liittyvät säännöt ilmoitusmenettelystä, tasepoikkeamamaksuja koskevat säännöt ja vetyverkonhaltijoiden verkkojen välistä toiminnallista tasehallintaa koskevat säännöt, mukaan lukien verkkoon liittyvät säännöt ilmoitusmenettelyistä, tasepoikkeamamaksuista, päiväkohtaiseen tasepoikkeamamaksuun liittyvistä selvitysmenettelyistä ja siirtoverkonhaltijoiden verkkojen välisestä toiminnallisesta tasehallinnasta.

h)rajatylittävien vetyvirtausten kyberturvallisuusnäkökohdat, mukaan lukien yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, suunnittelua, seurantaa, raportointia ja kriisinhallintaa koskevat säännöt.

3.Komissio laatii ACERia, ENNOHia, Kaasu-ENTSOa ja EU DSO -elintä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan joka kolmas vuosi prioriteettiluettelon, jossa määritetään 1 ja 2 kohdassa säädetyt alat, joilla verkkosääntöjä on kehitettävä.

4.Komissio pyytää ACERia toimittamaan sille kohtuullisessa ajassa, joka saa olla enintään kuusi kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta, ei-sitovat puiteohjeet, joissa esitetään selkeät ja objektiiviset periaatteet kunkin prioriteettiluettelossa mainittuja aloja koskevan verkkosäännön kehittämiseksi. Komission pyyntöön voi sisältyä ehtoja, joita puiteohjeissa on käsiteltävä. Kunkin puiteohjeen on edistettävä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa. Komissio voi pidentää puiteohjeiden antamisen määräaikaa ACERin esittämästä perustellusta pyynnöstä.

5.ACER kuulee ENNOHia, Kaasu-ENTSOa ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä puiteohjeesta vähintään kahden kuukauden ajan julkisella ja avoimella tavalla.

6.ACERin on toimitettava komissiolle ei-sitova puiteohje, jos siltä tätä 4 kohdan nojalla pyydetään.

7.Jos komissio katsoo, että puiteohje ei edistä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, se voi pyytää ACERia tarkistamaan puiteohjetta kohtuullisessa ajassa ja toimittamaan sen uudelleen komissiolle.

8. Jos ACER ei esitä puiteohjetta tai toimita sitä uudelleen komission 4 tai 6 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio laatii kyseisen puiteohjeen.

9.Komissio pyytää ENNOHia toimittamaan kohtuullisessa ajassa, joka on enintään 12 kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta, ehdotuksen verkkosäännöksi asianomaisen puiteohjeen mukaisesti ACERille.

10.ENNOHin on kutsuttava koolle valmistelukomitea tukemaan sitä verkkosääntöjen kehittämisprosessissa. Valmistelukomitea koostuu ACERin, Kaasu-ENTSOn, Sähkö-ENTSOn ja tarvittaessa EU DSO -elimen edustajista sekä rajallisesta määrästä tärkeimpiä sidosryhmiä, joita asia koskee. Vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston on laadittava ehdotuksia verkkosäännöiksi 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla.

11.ACERin on tarkistettava ehdotettu verkkosääntö varmistaakseen, että se on asiaa koskevien puiteohjeiden mukainen ja edistää markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, ja toimitettava tarkistettu verkkosääntö komissiolle kuuden kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta. ACERin on otettava tarkistetussa verkkosäännössä huomioon näkemykset, jotka kaikki osapuolet ovat esittäneet vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston johtaman ehdotuksen laatimisen aikana, ja kuultava asiaankuuluvia sidosryhmiä komissiolle toimitettavasta tarkistetusta verkkosäännön versiosta.

12.Jos ENNOH ei ole laatinut verkkosääntöä komission 9 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio voi kehottaa ACERia laatimaan luonnoksen verkkosäännöksi asianomaisen puiteohjeen pohjalta. ACER voi aloittaa uuden kuulemisen verkkosääntöluonnoksen laadinnan aikana tämän kohdan mukaisesti. ACER toimittaa komissiolle tämän kohdan mukaisesti laaditun luonnoksen verkkosäännöksi ja voi suositella sen hyväksymistä.

13.Jos vetyverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto ei ole laatinut verkkosääntöä tai ACER ei ole laatinut 12 kohdassa tarkoitettua verkkosääntöluonnosta, komissio voi omasta aloitteestaan tai ACERin 11 kohdan mukaisesti tekemästä ehdotuksesta hyväksyä yhden tai useamman verkkosäännön 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla.

14.Jos komissio ehdottaa omasta aloitteestaan verkkosäännön hyväksymistä, se kuulee ACERia, ENNOHia, Kaasu-ENTSOa ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä verkkosääntöluonnoksesta vähintään kahden kuukauden ajan.

15.Tämä artikla ei rajoita komission oikeutta antaa ja muuttaa 56 artiklan mukaisia suuntaviivoja. Se ei rajoita ENNOHin mahdollisuutta laatia ei-sitovia ohjeita 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla, jos tällaiset ohjeet eivät liity aloihin, jotka kuuluvat komission ENNOHille osoittaman pyynnön piiriin. ENNOHin on toimitettava tällaiset ohjeet ACERille lausuntoa varten ja otettava lausunto asianmukaisesti huomioon.

🡻 715/2009 (uusi)

557 artikla

Verkkosääntöjen muuttaminen

1.Edellä olevan 6 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen verkkosääntöjen muuttamista koskevia ehdotuksia virastolle voivat tehdä henkilöt, joiden etua kyseinen verkkosääntö todennäköisesti koskee, kuten Kaasu-ENTSO, siirtoverkonhaltijat, verkon käyttäjät ja kuluttajat. Virasto voi tehdä muutosehdotuksia myös omasta aloitteestaan.

2.Virasto kuulee kaikkia sidosryhmiä asetuksen (EY) N:o 713/2009 10 artiklan mukaisesti. Tämän menettelyn pohjalta virasto voi tehdä komissiolle perusteltuja muutosehdotuksia ja selostaa, miten ehdotukset ovat tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjen verkkosääntöjen tavoitteiden mukaisia.

3.Komissio voi hyväksyä muutoksia 6 artiklan mukaisesti hyväksyttyihin verkkosääntöihin viraston ehdotuksen pohjalta. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4.Arvioitaessa muutosehdotuksia 28 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen rajoitutaan arvioimaan muutosehdotukseen liittyviä näkökohtia. Ehdotetut muutokset eivät estä komissiota tekemästä muita muutosehdotuksia.

⇩ uusi

1.Siirretään komissiolle valta muuttaa verkkosääntöjä 53 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 54 artiklan 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla kyseisissä artikloissa säädettyä asiaa koskevaa menettelyä noudattaen.

2.Ne, joiden etua 52–55 artiklan nojalla vahvistettu verkkosääntö todennäköisesti koskee, mukaan lukien Kaasu-ENTSO, vetyverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto, EU DSO -elin, sääntelyviranomaiset, siirtoverkonhaltijat, jakeluverkonhaltijat, verkon käyttäjät ja kuluttajat, voivat ehdottaa ACERille muutosehdotuksia kyseiseen verkkosääntöön. ACER voi tehdä muutosehdotuksia myös omasta aloitteestaan.

3.ACER voi tehdä komissiolle perusteltuja muutosehdotuksia ja selostaa, miten ehdotukset ovat tämän asetuksen 52 artiklassa säädettyjen verkkosääntöjen tavoitteiden mukaisia. Jos ACER katsoo muutosehdotuksen olevan hyväksyttävä tai jos se ehdottaa muutoksia omasta aloitteestaan, sen on kuultava kaikkia sidosryhmiä asetuksen (EU) 2019/942 14 artiklan mukaisesti.

🡻 715/2009

5623 artikla

Suuntaviivat

1.Suuntaviivoissa, joilla on tarkoitus varmistaa tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, määritellään tarvittaessa

⇩ uusi

1.Siirretään komissiolle valta hyväksyä sitovia suuntaviivoja tässä artiklassa luetelluilla aloilla.

2.Siirretään komissiolle valta antaa suuntaviivoja aloilla, joilla tällaisia säädöksiä voitaisiin laatia myös 53 ja 54 artiklan mukaisen verkkosääntömenettelyn mukaisesti. Kyseiset suuntaviivat hyväksytään tässä asetuksessa vahvistetun säädösvallan siirron nojalla joko delegoituina säädöksinä tai täytäntöönpanosäädöksinä.

3.Siirretään komissiolle valta hyväksyä 63 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä suuntaviivojen vahvistamisesta seuraavilla aloilla:

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

a)kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen yksityiskohdat, mukaan luettuina näiden palvelujen luonne, kesto ja muut vaatimukset, ⌦ 5–7 ⌫ 14 ja 15 artiklan mukaisesti;

b)kapasiteetinjakomekanismien periaatteiden yksityiskohdat ja sopimusperusteisen ylikuormituksen hallintamenettelyjen soveltamisen yksityiskohdat 916 ja 1017 artiklan mukaisesti;

c)yksityiskohdat tietojen toimittamisesta ja niiden teknisten tietojen määrittely, joita verkonkäyttäjien tehokas verkkoonpääsy edellyttää, sekä avoimuusvaatimusten kannalta olennaisten kohtien määrittelystä, mukaan luettuina kaikista merkityksellisistä kohdista julkistettavat tiedot ja aikataulu tietojen julkistamiselle 3018 ja 3119 artiklan mukaisesti;

d)maakaasun rajat ylittävään kauppaan liittyviä tariffimenetelmiä koskevat yksityiskohdat ⇨ tämän asetuksen ⇦ ⇨ 15 ja ⇦ 1613 artiklan mukaisesti;

e)238( artiklan 6 kohdassa lueteltuja aloja koskevat yksityiskohdat.

⇩ uusi

4.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 63 artiklan mukaisesti tämän asetuksen liitteessä I vahvistettujen suuntaviivojen muuttamiseksi.

5.Hyväksyessään tai muuttaessaan suuntaviivoja komissio kuulee ACERia, Kaasu-ENTSOa, ENNOHia, EU DSO -elintä ja tarvittaessa muita sidosryhmiä.

🡻 715/2009

Komissio kuulee tässä tarkoituksessa virastoa ja Kaasu-ENTSOa.

6.Liitteessä I vahvistetaan 1 kohdan a, b, ja c alakohdassa lueteltuja kysymyksiä koskevat suuntaviivat siirtoverkonhaltijoiden osalta.

Komissio voi antaa suuntaviivoja tämän artiklan 1 kohdassa luetelluista kysymyksistä sekä muuttaa 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja suuntaviivoja. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7.Tämän asetuksen nojalla vahvistettuja suuntaviivoja sovellettaessa ja muutettaessa on otettava huomioon kansallisten kaasujärjestelmien väliset erot, minkä vuoksi tällöin ei edellytetä yhdenmukaisia yksityiskohtaisia ehtoja ja edellytyksiä kolmannen osapuolen verkkoonpääsyn osalta yhteisön tasolla. Näissä suuntaviivoissa voidaan kuitenkin asettaa vähimmäisvaatimukset, jotka on täytettävä maakaasun sisämarkkinoiden kannalta välttämättömien syrjimättömien ja avointen verkkoonpääsyä koskevien edellytysten saavuttamiseksi ja joita voidaan sitten soveltaa kansallisten kaasujärjestelmien väliset erot huomioon ottaen.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

25 artikla

Tietojen antaminen

Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on annettava komissiolle pyynnöstä kaikki 23 artiklan soveltamisen edellyttämät tiedot.

Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja tietojen saamisen kiireellisyyden.

5726 artikla

Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tätä asetusta ja 23 artiklassa tarkoitettuja suuntaviivoja yksityiskohtaisempia säännöksiä ⇨ , joihin sisältyy säännöksiä, jotka ovat yksityiskohtaisempia kuin tämän asetuksen, 56 artiklassa tarkoitettujen suuntaviivojen tai 52–55 artiklassa tarkoitettujen verkkosääntöjen säännökset, jos kyseiset toimenpiteet ovat yhteensopivia unionin lainsäädännön kanssa. ⇦.

58 artikla

Tietojen antaminen ⌦ ja luottamuksellisuus ⌫

1.Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on annettava komissiolle pyynnöstä kaikki ⇨ tämän asetuksen, myös sen nojalla hyväksyttyjen suuntaviivojen ja verkkosääntöjen täytäntöönpanon valvonnan ⇦ 23 artiklan soveltamisen edellyttämät tiedot.

2.Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja tietojen saamisen kiireellisyyden.

⇩ uusi

3.Jos asianomainen jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen ei toimita tietoja komission asettamassa määräajassa, komissio voi pyytää kaikkia tämän asetuksen täytäntöönpanon valvonnan edellyttämiä tietoja suoraan asianomaisilta yrityksiltä.

Kun komissio lähettää yritykselle tiedonsaantipyynnön, se lähettää samanaikaisesti jäljennöksen pyynnöstä sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

4.Komissio ilmoittaa tiedonsaantipyynnössään pyynnön oikeusperustan, määräajan, johon mennessä tiedot on toimitettava, pyynnön tarkoituksen sekä 59 artiklan 2 kohdassa säädetyt seuraamukset virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta.

5.Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten omistajilla tai heidän edustajillaan sekä oikeushenkilöiden tapauksessa luonnollisilla henkilöillä, jotka lain tai yrityksen perustamiskirjan mukaan ovat valtuutettuja edustamaan yritystä. Jos lakimiehet on valtuutettu antamaan tiedot asiakkaansa puolesta, asiakkaalla säilyy täysi vastuu, jos annetut tiedot ovat puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia.

6.Jos yritys ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa puutteellisia tietoja, komissio voi vaatia päätöksellään tietojen antamista. Päätöksessä yksilöidään pyydetyt tiedot ja annetaan asianmukainen määräaika tietojen antamiselle. Siinä ilmoitetaan 59 artiklan 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista. Lisäksi siinä ilmoitetaan oikeudesta saattaa päätös Euroopan unionin tuomioistuimen tutkittavaksi.

Komissio toimittaa samanaikaisesti päätöksensä jäljennöksen sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella kyseisen henkilön tai yrityksen kotipaikka on.

7.Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja käytetään ainoastaan tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvontaan.

Komissio ei ilmaise salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka se on saanut tämän asetuksen nojalla.

🡻 715/2009

5927 artikla

Seuraamukset

⇩ uusi

1.Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen, 52–56 artiklan nojalla hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen sekä liitteessä I vahvistettujen suuntaviivojen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle viipymättä, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

2.Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille sakkoja, joiden määrä on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset yritykset ovat 58 artiklan 4 kohdan mukaiseen pyyntöön vastatessaan antaneet tarkoituksellisesti tai tuottamuksellisesti tietoja, jotka ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia, taikka eivät ole antaneet tietoja 58 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tehdyllä päätöksellä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Sakon määrää vahvistaessaan komissio ottaa huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamatta jättämisen vakavuuden.

3.Edellä olevan 1 kohdan nojalla säädetyt seuraamukset ja 2 kohdan nojalla tehdyt päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

🡺1 Oikaisu, EUVL L 309, 24.11.2009, s. 87

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseiset säännökset pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 päivään heinäkuuta 2006 mennessä näistä säännöksistä, jotka vastaavat asetuksen (EY) N:o 1775/2005 säännöksiä, ja ilmoitettava komissiolle niihin vaikuttavista mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä. èNiiden on ilmoitettava komissiolle säännöksistä, jotka eivät vastaa asetuksen (EY) N:o 1775/2005 säännöksiä, 3 päivään maaliskuuta 2011 mennessä ja ilmoitettava komissiolle niihin vaikuttavista mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä. ç

2. Edellä olevan 1 kohdan nojalla säädetyt seuraamukset eivät saa olla luonteeltaan rikosoikeudellisia.

V luku

Loppusäännökset

⇩ uusi

60 artikla

Uusi maakaasu- ja vetyinfrastruktuuri

1.Merkittävä uusi maakaasuinfrastruktuuri eli yhdysputket, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja varastot voidaan pyynnöstä vapauttaa määritellyksi ajanjaksoksi tämän asetuksen säännösten sekä [uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 28, 27, 29 ja 54 artiklan ja 72 artiklan 7 ja 9 kohdan sekä 73 artiklan 1 kohdan soveltamisesta. Merkittävä uusi vetyinfrastruktuuri eli yhdysputket, vetyterminaalit ja maanalainen vedyn varastointi voidaan pyynnöstä vapauttaa määritellyksi ajanjaksoksi [uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 62, 31, 32 ja 33 artiklan ja tämän asetuksen 15 artiklan säännösten soveltamisesta. Seuraavia edellytyksiä sovelletaan:

a)investointi tehostaa kilpailua kaasu- tai vetytoimitusten alalla ja parantaa toimitusvarmuutta;

b)investointi edistää hiilestä irtautumista;

c)investointiin liittyvä riski on sellainen, että investointi ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi;

d)infrastruktuurin omistaa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on vähintään oikeudelliselta muodoltaan erillinen niistä verkonhaltijoista, joiden verkkoon kyseinen infrastruktuuri rakennetaan;

e)infrastruktuurin käyttäjiltä peritään maksuja; ja

f)vapautus ei haittaa kilpailua merkityksellisillä markkinoilla, joihin investointi todennäköisesti vaikuttaa, eikä kaasun sisämarkkinoiden ja asiaankuuluvien säänneltyjen verkkojen tehokasta toimintaa, hiilestä irtautumista tai toimitusvarmuutta unionissa.

Näitä edellytyksiä olisi arvioitava ottaen huomioon energiayhteisvastuun periaate. Kansallisten viranomaisten olisi otettava huomioon tilanne toisessa jäsenvaltiossa, johon vaikutukset kohdistuvat, ja tasapainotettava mahdolliset kielteiset ja myönteiset vaikutukset sen alueella.

2.Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan myös olemassa olevan infrastruktuurin kapasiteetin merkittävään lisäämiseen ja tällaisen infrastruktuurin muutoksiin, jotka mahdollistavat uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen uusien lähteiden kehittämisen.

3.Sääntelyviranomainen voi päättää 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta vapautuksesta tapauskohtaisesti.

Ennen vapautusta koskevan päätöksen tekemistä sääntelyviranomaisen tai tarvittaessa kyseisen jäsenvaltion muun toimivaltaisen viranomaisen on kuultava

a)niiden jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia, joiden markkinoihin uusi infrastruktuuri todennäköisesti vaikuttaa; ja

b)niiden kolmansien maiden asiaankuuluvia viranomaisia, joissa kyseinen infrastruktuuri on liitetty unionin verkkoon jäsenvaltion lainkäyttövallan nojalla ja se lähtee yhdestä tai useammasta kolmannesta maasta tai päättyy yhteen tai useampaan kolmanteen maahan.

Jos kuultavat kolmannen maan viranomaiset eivät vastaa kuulemiseen kohtuullisessa ajassa tai asetetussa määräajassa, joka on enintään kolme kuukautta, asianomainen sääntelyviranomainen voi tehdä tarvittavan päätöksen.

4.Jos kyseinen infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, ACER voi antaa neuvoa-antavan lausunnon kyseisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisille kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona viimeisin näistä sääntelyviranomaisista vastaanotti vapautusta koskevan pyynnön. Tätä lausuntoa voidaan käyttää perustana päätöksen tekemiselle.

Jos kaikki asiaankuuluvat sääntelyviranomaiset sopivat vapautuspyynnöstä kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona viimeisin sääntelyviranomaisista vastaanotti sen, niiden on ilmoitettava päätöksestään ACERille. Jos kyseinen infrastruktuuri on jäsenvaltion ja kolmannen maan välinen siirtoputki, sääntelyviranomainen tai tarvittaessa sen jäsenvaltion muu toimivaltainen viranomainen, jossa sijaitsee ensimmäinen yhteenliitäntäpiste jäsenvaltioiden verkkoon, voi ennen vapautusta koskevan päätöksen tekemistä kuulla kyseisen kolmannen maan asiaankuuluvaa viranomaista sen varmistamiseksi, että tätä asetusta sovelletaan kyseisen infrastruktuurin osalta johdonmukaisesti kyseisen jäsenvaltion alueella ja tapauksen mukaan sen aluemerellä. Jos kuultava kolmannen maan viranomainen ei vastaa kuulemiseen kohtuullisessa ajassa tai asetetussa määräajassa, joka on enintään kolme kuukautta, asianomainen sääntelyviranomainen voi tehdä tarvittavan päätöksen.

ACER hoitaa niiden jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisille, joita tämä artikla koskee, annetut tehtävät,

a)jos kaikki sääntelyviranomaiset, joita asia koskee, eivät ole päässeet sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona viimeisin näistä sääntelyviranomaisista vastaanotti vapautusta koskevan pyynnön; tai

b)asiaankuuluvien sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä.

Kaikki sääntelyviranomaiset, joita asia koskee, voivat yhdessä pyytää kolmannen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määräajan pidentämistä enintään kolmella kuukaudella.

5.Ennen päätöksen tekemistä ACER kuulee asianomaisia sääntelyviranomaisia ja hakijoita.

6.Vapautus voi koskea uuden infrastruktuurin tai olemassa olevan infrastruktuurin, jonka kapasiteettia on huomattavasti lisätty, koko kapasiteettia tai osaa siitä.

Päätettäessä myöntää vapautus on tapauskohtaisesti harkittava, onko tarpeen asettaa vapautuksen kestoa ja uuden infrastruktuurin syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia edellytyksiä. Näistä edellytyksistä päätettäessä on erityisesti otettava huomioon rakennettava lisäkapasiteetti tai olemassa olevan kapasiteetin muutos, hankkeen aikaperspektiivi ja kansalliset olosuhteet.

Ennen vapautuksen myöntämistä sääntelyviranomaisen on päätettävä kapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevista säännöistä ja menettelyistä. Säännöissä on vaadittava, että kaikkia infrastruktuurin mahdollisia käyttäjiä pyydetään ilmoittamaan kiinnostuksensa kapasiteetin hankintaan ennen kuin uuden infrastruktuurin kapasiteetti, omaan käyttöön tarkoitettu kapasiteetti mukaan luettuna, jaetaan. Sääntelyviranomaisen on vaadittava, että ylikuormituksen hallintaa koskeviin sääntöihin sisältyy velvollisuus tarjota käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille ja että infrastruktuurin käyttäjillä on oikeus käydä hankkimallaan kapasiteetilla kauppaa jälkimarkkinoilla. Arvioidessaan 1 kohdan a, b ja e alakohdassa tarkoitettuja perusteita sääntelyviranomaisen on otettava huomioon kapasiteetinjakomenettelyn tulokset.

Vapautusta koskeva päätös ja mahdolliset tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut ehdot on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.

7.Analysoidessaan, odotetaanko merkittävän uuden infrastruktuurin parantavan toimitusvarmuutta 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, asiaankuuluvan viranomaisen on tarkasteltava, missä määrin uuden infrastruktuurin odotetaan parantavan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 20 mukaisten jäsenvaltioiden velvoitteiden noudattamista sekä alueellisella että kansallisella tasolla.

8.Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että niiden sääntelyviranomaisen tai tapauksesta riippuen ACERin on annettava lausunto vapautusta koskevasta pyynnöstä jäsenvaltion asianomaiselle elimelle muodollista päätöstä varten. Kyseinen lausunto on julkaistava yhdessä kyseisen päätöksen kanssa.

9.Sääntelyviranomaisen on toimitettava komissiolle jäljennös jokaisesta vapautuspyynnöstä heti, kun pyyntö on vastaanotettu. Toimivaltaisen viranomaisen on tiedotettava vapautuksen myöntämistä koskevasta päätöksestä ja kaikista asiaan vaikuttavista seikoista viipymättä komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi arvioida vapautusta koskevan päätöksen. Tietoihin on sisällyttävä erityisesti seuraavat:

a)yksityiskohtaiset perustelut, joiden nojalla sääntelyviranomainen tai jäsenvaltio myönsi tai epäsi vapautuksen, sekä viittaus 1 kohdan asia koskevaan alakohtaan tai alakohtiin, johon tai joihin päätös perustuu, mukaan lukien taloudelliset tiedot, joilla perustellaan vapautuksen tarpeellisuus;

b)analyysi siitä, miten vapautuksen myöntäminen vaikuttaa kilpailuun ja sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan;

c)perustelut myönnetyn vapautuksen kestolle ja osuus vapautuksen kohteena olevan infrastruktuurin kokonaiskapasiteetista;

d)rajayhdysputkia koskevien vapautusten osalta tulokset niiden jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten kuulemisesta, joita asia koskee;

e)infrastruktuurin merkitys toimitusten monipuolistamisessa.

10.Komissio voi tehdä 50 työpäivän kuluessa 7 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamista seuraavasta päivästä päätöksen, jolla ilmoituksen antavia viranomaisia pyydetään muuttamaan vapautuksen myöntämistä koskevaa päätöstä tai peruuttamaan se. Jos komissio pyytää asiasta lisätietoja, määräaikaa voidaan pidentää 50 työpäivällä. Lisämääräaika alkaa kaikkien tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Alkuperäistä määräaikaa voidaan myös jatkaa sekä komission että ilmoituksen antavien viranomaisten suostumuksella.

Jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta pyynnössä asetetussa määräajassa, ilmoitus on katsottava peruutetuksi, ellei määräaikaa ole ennen sen päättymistä joko jatkettu sekä komission että sääntelyviranomaisen suostumuksella tai sääntelyviranomainen ole asianmukaisesti perustellen ilmoittanut komissiolle, että se katsoo ilmoituksen olevan täydellinen.

Sääntelyviranomaisen on noudatettava vapautuspäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

Komissio pitää kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina.

Kun komissio hyväksyy vapautusta koskevan päätöksen, hyväksynnän voimassaolo päättyy

a)kahden vuoden kuluttua päätöksen hyväksymisestä, jos infrastruktuurin rakentamista ei ole vielä aloitettu,

b)viiden vuoden kuluttua päätöksen hyväksymisestä, jos infrastruktuuria ei ole otettu käyttöön kyseisen ajan kuluessa, ellei komissio päätä, että viivästykset johtuvat huomattavista esteistä, joihin vapautuksen saanut henkilö ei voi vaikuttaa.

11.Siirretään komissiolle valta hyväksyä 63 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa säädetään suuntaviivoista tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen ehtojen soveltamista varten ja vahvistetaan menettely tämän artiklan 3, 6, 8 ja 9 kohdan soveltamiseksi.

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

6128 artikla

Komiteamenettely

1.1.Komissiota avustaa direktiivin 2009/73/EY ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] ⌫ 8451 artiklan nojalla perustettu komitea ⌦ [komitean nimi] ⌫. ⇨ Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.⇦

⇩ uusi

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

🡻 715/2009

2.Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

🡻 1999/2018 50 artikla

---

🡻 715/2009 (mukautettu)

⇨ uusi

6230 artikla

Poikkeukset ja vapautukset

Tätä asetusta ei sovelleta

a)jäsenvaltioissa oleviin maakaasun siirtoverkkoihin ⇨ [uuden kaasudirektiivin] 80 artiklan ⇦ direktiivin 2009/73/EY 49 artiklan nojalla myönnettyjen poikkeusten voimassaolon aikana.

b)direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin merkittäviin uusiin infrastruktuureihin eli jäsenvaltioiden välisiin yhdysputkiin, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin ja varastoihin, olemassa olevien infrastruktuurien kapasiteetin merkittävään kasvuun ja tällaisiin infrastruktuureihin tehtäviin uusien kaasuntoimituslähteiden kehittämisen mahdollistaviin muutoksiin, joiden osalta on myönnetty vapautus mainitun direktiivin 9, 14, 32, 33 ja 34 artiklan tai 41 artiklan 6, 8 ja 10 kohdan soveltamisesta, niin kauan kuin ne on vapautettu tässä alakohdassa tarkoitetuista säännöksistä lukuun ottamatta tämän asetuksen 19 artiklan 4 kohtaa; tai tai

c)maakaasun siirtoverkkoihin, joiden osalta on myönnetty poikkeuksia direktiivin 2009/73/EY 48 artiklan nojalla.

Ensimmäisen kohdan a alakohdan osalta jäsenvaltiot, joille on myönnetty poikkeuksia direktiivin 2009/73/EY 49 artiklan nojalla, voivat hakea komissiolta tilapäistä poikkeusta tämän asetuksen soveltamisesta enintään kahdeksi vuodeksi tässä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen päättymispäivästä.

⇩ uusi

63 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään komissiolle [tämän päätöksen voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 16, 28, 53, 54, 56 ja 60 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 16, 28, 53, 54, 56 ja 60 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.Edellä olevien 16, 28, 53, 54, 56 ja 60 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

64 artikla

Päätöksen (EU) 2017/684 muuttaminen

Päätöksessä (EU) 2017/684 säädettyjä kaasuun liittyviä energia-alan hallitustenvälisiä sopimuksia koskevia ilmoitusvelvoitteita on tulkittava siten, että ne kattavat hallitustenväliset sopimukset, jotka koskevat vetyä, myös vety-yhdisteitä, kuten ammoniakkia ja nestemäisiä orgaanisia vedynkantajia.

65 artikla

Asetuksen (EU) 2019/942 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) 2019/942 seuraavasti:

1)Korvataan 2 artiklan a alakohta seuraavasti:

”a) antaa siirtoverkonhaltijoille, Sähkö-ENTSOlle, Kaasu-ENTSOlle, vetyverkonhaltijoiden eurooppalaiselle verkostolle (ENNOH), EU DSO -elimelle, alueellisille koordinointikeskuksille, nimetyille sähkömarkkinaoperaattoreille ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden, kaasun tai vedyn varastointilaitteistojen haltijoiden tai vetyverkkojen haltijoiden perustamille yksiköille osoitettuja lausuntoja ja suosituksia;”

2)Korvataan 3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”ACERin pyynnöstä sääntelyviranomaisten, Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn, ENNOHin, alueellisten koordinointikeskusten, EU DSO -elimen, siirtoverkonhaltijoiden, vetyverkonhaltijoiden, nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden, kaasun tai vedyn varastointilaitteistojen haltijoiden tai vetyverkkojen haltijoiden perustamien yksikköjen on annettava ACERille sen tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi tarvittavat riittävän yksityiskohtaiset tiedot, paitsi jos ACER on jo pyytänyt tällaisia tietoja ja saanut ne.”

3)Korvataan 4 artiklan 1 ja 2 kohta ja 3 kohdan a ja b alakohta seuraavasti:

”1. ACER antaa Sähkö-ENTSOn osalta asetuksen (EU) 2019/943 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti, Kaasu-ENTSOn osalta [kaasuasetuksen] 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ENNOHin osalta [kaasuasetuksen] 40 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja EU DSO -elimen osalta asetuksen (EU) 2019/943 53 artiklan 3 kohdan ja [kaasuasetuksen] 37 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissiolle lausunnon kunkin perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta.”

”2. ACER seuraa Sähkö-ENTSOn osalta asetuksen (EU) 2019/943 32 artiklan mukaisesti, Kaasu-ENTSOn osalta asetuksen [kaasuasetuksen] 24 artiklan mukaisesti,ENNOHin osalta [kaasuasetuksen] 46 artiklan mukaisesti ja EU DSO -elimen osalta asetuksen (EU) 2019/943 55 artiklassa ja [kaasuasetuksen] 38 artiklassa säädetyllä tavalla kunkin tehtävien suorittamista.

”3. ACER voi antaa lausunnon

a) verkkosäännöistä Sähkö-ENTSOlle asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, Kaasu-ENTSOlle [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun kaasuasetuksen] 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja ENNOHille [kaasuasetuksen] XX artiklan mukaisesti;”

”b) Sähkö-ENTSOlle asetuksen (EU) 2019/943 32 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, Kaasu-ENTSOlle [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja ENNOHille [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuotuisen työohjelman luonnoksesta, unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnoksesta sekä asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan 1 kohdassa ja [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 23 artiklan 3 kohdassa ja 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista muista asiaa koskevista asiakirjoista ottaen huomioon syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua sekä sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokasta ja varmaa toimintaa koskevat tavoitteet;”

4)Korvataan 4 artiklan 6, 7 ja 8 kohta seuraavasti:

”6. Asiaankuuluvien sääntelyviranomaisten on koordinoitava toimintaansa määrittääkseen yhdessä, onko kyse tilanteesta, jossa EU DSO -elin, jossa Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO, EU DSO -elin tai alueelliset koordinointikeskukset eivät noudata unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan tai [asiakirjassa COM (2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 72 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti.

ACER antaa yhden tai useamman sääntelyviranomaisen pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan perustellun lausunnon sekä suosituksen Sähkö-ENTSOlle, Kaasu-ENTSOlle, vetyverkonhaltijoiden eurooppalaiselle verkostolle, EU DSO -elimelle tai alueellisille koordinointikeskuksille niiden velvoitteiden noudattamisen osalta.

”7. Jos ACERin perustellussa lausunnossa todetaan, että Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO, vetyverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto, EU DSO -elin tai alueellinen koordinointikeskus ei mahdollisesti noudata velvoitteitaan, asianomaisten sääntelyviranomaisten on yksimielisesti tehtävä koordinoituja päätöksiä, joissa todetaan, onko asiaankuuluvia velvoitteita rikottu, ja tapauksen mukaan määritetään toimenpiteet, joita Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn, ENNOHin, EU DSO -elimen tai alueellisen koordinointikeskuksen on toteutettava kyseisen rikkomisen korjaamiseksi. Jos sääntelyviranomaiset eivät tee tällaisia koordinoituja päätöksiä yksimielisesti neljän kuukauden kuluessa ACERin perustellun lausunnon vastaanottamisesta, asia saatetaan ACERin päätettäväksi 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti.”

”8. Jos tämän artiklan 6 tai 7 kohdan mukaisesti määritettyä Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn, ENNOHin, EU DSO -elimen tai alueellisen koordinointikeskuksen velvoitteiden noudattamatta jättämistä ei ole korjattu kolmen kuukauden kuluessa tai jos elimen kotipaikkana olevan jäsenvaltion sääntelyviranomainen ei ole ryhtynyt toimiin noudattamisen varmistamiseksi, ACER antaa sääntelyviranomaiselle suosituksen ryhtyä toimiin direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan tai [asiakirjassa COM(2021 xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 74 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO, ENNOH, EU DSO -elin tai alueellinen koordinointikeskus noudattaa velvoitteitaan, ja ilmoittaa tästä komissiolle.”

5)Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   ACER osallistuu verkkosääntöjen kehittämiseen asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan ja [asiakirjassa COM(2021 xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 53 ja 54 asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan mukaisesti ja suuntaviivojen kehittämiseen asetuksen (EU) 2019/943 61 artiklan 6 kohdan ja [asiakirjassa COM(2021 xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 56 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Erityisesti se

a)toimittaa komissiolle ei-sitovia puiteohjeita, jos siltä tätä asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 4 kohdan tai [asiakirjassa COM(2021 xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 53 artiklan 4 kohdan tai 54 artiklan 4 kohdan  asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 2 kohdan nojalla pyydetään. ACER arvioi puiteohjeet ja toimittaa ne uudelleen komissiolle, jos siltä tätä asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 7 kohdan tai[asiakirjassa COM(2021 xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 53 artiklan 7 kohdan tai 54 artiklan 7 kohdan  asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 4 kohdan nojalla pyydetään;

b)antaa Kaasu-ENTSOlle perustellun lausunnon verkkosäännöstä asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

bc)tarkistaa verkkosääntöä asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 11 kohdan tai ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 9 [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin]  53 artiklan 11 kohdan tai 54 artiklan 11 kohdan mukaisesti. ACER ottaa tarkistuksessaan huomioon näkemykset, joita asianosaiset ovat esittäneet Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn , ENNOHin tai EU DSO -elimen johdolla tapahtuneen tarkistettujen verkkosääntöjen laatimisen aikana, ja se kuulee asiaankuuluvia sidosryhmiä komissiolle toimitettavasta versiosta. ACER voi tapauksen mukaan käyttää tässä verkkosääntöjen mukaisesti perustettua komiteaa. ACER raportoi komissiolle kuulemisen tuloksista. Sen jälkeen ACER toimittaa tarkistetun verkkosäännön komissiolle asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 11 kohdan tai ja [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 53 artiklan 11 kohdan tai 54 artiklan 11 asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Jos Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO. ENNOH tai EU DSO -elin ei ole kehittänyt verkkosääntöä, ACER laatii ja toimittaa komissiolle luonnoksen verkkosäännöksi, jos siltä tätä asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 12 kohdan tai [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] asetuksen (EY) N:o 715/2009 53 artiklan 12 kohdan tai 54 artiklan 12 6 artiklan 10 kohdan nojalla pyydetään;

cd)antaa komissiolle asianmukaisesti perustellun lausunnon asetuksen (EU) 2019/943 32 artiklan 1 kohdan tai [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 24 artiklan 1 kohdan tai 46 artiklan 2  asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO, ENNOH tai EU DSO-elin ei ole pannut täytäntöön asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 23 artiklan 1 kohdan tai 42 artiklan 1 kohdan a alakohdan asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadittua verkkosääntöä tai asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 3–12 kohdan tai ja [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 53 artiklan 3–12 kohdan tai 54 artiklan 3–12  asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 1–10 kohdan mukaisesti vahvistettua verkkosääntöä, jota komissio ei ole hyväksynyt asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 13 kohdan tai ja [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 53 artiklan 13 kohdan tai 54 artiklan 13 asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan mukaisesti;

de)seuraa ja analysoi komission asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan ja [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 53 ja 54 asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan mukaisesti hyväksymien verkkosääntöjen ja asetuksen (EU) 2019/943 61 artiklan ja [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 56 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja niiden vaikutusta sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, jolla pyritään helpottamaan markkinoiden yhdentymistä, sekä syrjimättömyyteen, toimivaan kilpailuun ja markkinoiden tehokkaaseen toimintaan, ja raportoi asiasta komissiolle.

6)Korvataan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”3. Komissio toimittaa viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2022 ja sen jälkeen joka neljäs vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sääntelyviranomaisten direktiivin (EU) 2019/944 57 artiklan 7 kohdan ja [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 70 artiklan 6 kohdan mukaisesta riippumattomuudesta.

7)Lisätään 6 artiklaan 9 a, 9 b, 9 c ja 9 d kohta seuraavasti:

9 a) ACER antaa sääntelyviranomaisille ja verkonhaltijoille suosituksia, jotka liittyvät sääntelyviranomaisen määrittämiin pääomapohjiin [kaasuasetuksen] 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

9 b) ACER voi antaa sääntelyviranomaisille suosituksia sellaisten ratkaisujen kustannusten jakamisesta [kaasuasetuksen] 19 artiklan 8 kohdan mukaisesti, jotka liittyvät kaasun laatueroista johtuviin rajatylittävien virtausten rajoituksiin.

9 c) ACER voi antaa sääntelyviranomaisille suosituksia sellaisten ratkaisujen kustannusten jakamisesta [kaasuasetuksen] 39 artiklan 8 kohdan mukaisesti, jotka liittyvät kaasun laatueroista johtuviin rajatylittävien virtausten rajoituksiin.

9 d) ACER julkaisee seurantaraportit ylikuormituksesta yhteenliitäntäpisteissä [kaasuasetuksen] liitteessä I olevan 2.2.1 jakson 2 kohdan mukaisesti.

8)Korvataan 6 artiklan 10 kohdan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohta seuraavasti:

”b) ennen 4 päivää heinäkuuta 2019 hyväksytyt verkkosäännöt ja asetuksen (EU) 2019/943 59–61 artiklassa tarkoitetut suuntaviivat ja näiden verkkosääntöjen ja suuntaviivojen myöhemmät tarkistukset; tai”

c) täytäntöönpanosäädöksinä asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan nojalla hyväksytyt verkkosäännöt ja asetuksen (EU) 2019/943 59–61 artiklassa tarkoitetut suuntaviivat. tai”

9)Lisätään 6 artiklan 10 kohdan ensimmäiseen alakohtaan alakohdat seuraavasti:

”d) [kaasuasetuksen] liitteen I mukaiset suuntaviivat; tai

e) [kaasuasetuksen] 53–56 artiklassa tarkoitetut verkkosäännöt ja suuntaviivat.”

10)Korvataan 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan a alakohta seuraavasti:

”a) kun toimivaltaiset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa asian saattamisesta kyseisistä sääntelyviranomaisista viimeisen käsiteltäväksi tai neljän kuukauden kuluessa tämän asetuksen 4 artiklan 7 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan tai asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin 72 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisissa tapauksissa;”

11)Korvataan 6 artiklan 10 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:

”Toimivaltaiset sääntelyviranomaiset voivat yhdessä pyytää tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määräajan jatkamista enintään kuudella kuukaudella lukuun ottamatta tämän asetuksen 4 artiklan 7 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan tai asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin 72 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisia tapauksia”;

12)Korvataan 6 artiklan 10 kohdan neljäs alakohta seuraavasti:

Jos toimivalta päättää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista rajat ylittävistä kysymyksistä on siirretty sääntelyviranomaisille delegoituina säädöksinä 4 päivän heinäkuuta 2019 jälkeen hyväksytyissä uusissa verkkosäännöissä tai asetuksen (EU) 2019/943 59–61 artiklassa tarkoitetuissa  suuntaviivoissa, ACERilla on toimivalta ainoastaan vapaaehtoiselta pohjalta tämän kohdan toisen alakohdan b alakohdan nojalla sellaisen pyynnön perusteella, jonka ovat esittäneet vähintään 60 prosenttia toimivaltaisista sääntelyviranomaisista. Jos asiaan liittyy vain kaksi sääntelyviranomaista, kumpikin niistä voi saattaa asian ACERin käsiteltäväksi.

13)Korvataan 6 artiklan 12 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a) antaa päätöksen kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona asia saatettiin sen käsiteltäväksi, tai neljän kuukauden kuluessa tämän asetuksen 4 artiklan 7 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan tai [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 72 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisissa tapauksissa; ja

14)Korvataan 14 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”Hoitaessaan tehtäviään ja etenkin kehittäessään puiteohjeita asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan tai asetuksen (EU) 2019/943 tai [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 53 ja 54 artiklan mukaisesti sekä ehdottaessaan muutoksia asetuksen (EU) 2019/943 60 artiklassa tai [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 55 artiklassa tarkoitettuihin verkkosääntöihin ACER kuulee laajasti varhaisessa vaiheessa markkinaosapuolia, siirtoverkonhaltijoita, vetyverkonhaltijoita, kuluttajia, loppukäyttäjiä ja tarvittaessa kilpailuviranomaisia, niiden toimivaltaa kuitenkaan rajoittamatta, avoimesti ja läpinäkyvästi, erityisesti silloin kun sen tehtävät koskevat siirtoverkonhaltijoita ja vetyverkonhaltijoita.”

15)Lisätään 15 artiklaan 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6) ACER tekee tutkimuksia, joissa verrataan EU:n siirtoverkonhaltijoiden kustannustehokkuutta [kaasuasetuksen] 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

”7) ACER antaa lausuntoja, joissa esitetään yhdenmukaistettu muoto vetyverkkoihin pääsyä koskevien teknisten tietojen julkaisemiselle tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.”

16)Korvataan 15 artiklan 1 kohta seuraavasti:

ACER seuraa tiiviissä yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien viranomaisten kanssa, sääntelyviranomaiset mukaan lukien, ja rajoittamatta kilpailuviranomaisten toimivaltaa, sähkön ja maakaasun tukku- ja vähittäismarkkinoita ja erityisesti sähkön ja maakaasun vähittäishintoja, direktiivissä (EU) 2019/944 ja [kaasudirektiivissä] säädettyjen kuluttajien oikeuksien noudattamista, markkinakehityksen vaikutusta kotitalousasiakkaisiin, verkkoihin pääsyä, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön pääsy mukaan lukien, rajayhdysjohdoissa ja -putkissa tapahtunutta edistymistä, mahdollisia rajat ylittävän kaupan esteitä, mukaan lukien vedyn maakaasuverkkoon sekoittamisen vaikutus ja biometaanin rajaylittävien virtausten esteet uusien markkinatulokkaiden ja pienempien toimijoiden, kansalaisten energiayhteisöt mukaan lukien, sääntelyesteitä, valtion toimia, jotka estävät saatavuuspulan heijastumista hintoihin, kuten asetuksen (EU) 2019/943 10 artiklan 4 kohdassa säädetään, ja jäsenvaltioiden suoritustasoa sähkön toimitusvarmuuden alalla kyseisen asetuksen 23 artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin tulosten perusteella ottaen erityisesti huomioon asetuksen (EU) 2019/941 17 artiklassa tarkoitetun jälkiarvioinnin.”

17)Lisätään 15 artiklan 2 kohtaan toinen alakohta seuraavasti:

”ACERin on tiiviissä yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa, sääntelyviranomaiset mukaan lukien, ja rajoittamatta kilpailuviranomaisten toimivaltaa seurattava vetymarkkinoita, erityisesti markkinoiden kehityksen vaikutusta vetyä hankkiviin asiakkaisiin, pääsyä vetyverkkoon, mukaan lukien pääsy uusiutuvista energialähteistä tuotetun vedyn verkkoon, yhdysputkien osalta saavutettua edistystä ja mahdollisia rajatylittävän kaupan esteitä.”

18)Korvataan 15 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”ACER julkaisee vuosittain kertomuksen 1 kohdassa tarkoitetun seurannan tuloksista. Se yksilöi kyseisessä kertomuksessa sähkön, ja maakaasun , maakaasun ja vedyn sisämarkkinoiden toteuttamisen esteitä.”

66 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1227/2011 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 1227/2011 seuraavasti:

a)Korvataan 2 artiklassa, 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 4 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 5 kohdassa ilmaisu ”sähkö tai maakaasu” eri taivutusmuodoissaan ilmaisulla ”sähkö, vety tai maakaasu” asianmukaisesti taivutettuna;

b)Korvataan 6 artiklan 2 kohdassa ilmaisu ”sähkö- ja kaasumarkkinoiden” ilmaisulla ”sähkö-, vety- ja maakaasumarkkinoiden”.

67 artikla

Asetuksen (EU) 2017/1938 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) 2017/1938 seuraavasti:

1)Korvataan 1 artiklan ensimmäinen virke seuraavasti:

”Tällä asetuksella vahvistetaan kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseen unionissa tähtäävät säännökset varmistamalla maakaasun ja uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen, jäljempänä ’kaasu’, sisämarkkinoiden asianmukainen ja keskeytymätön toiminta, sallimalla poikkeuksellisten toimenpiteiden, mukaan lukien yhteisvastuutoimenpiteet viimeisenä keinona, toteuttaminen, kun markkinat eivät enää pysty toimittamaan tarvittavia kaasumääriä, sekä määrittelemällä ja osoittamalla selkeästi maakaasualan yritysten, jäsenvaltioiden ja unionin vastuualueet niin ennaltaehkäisevissä toimissa kuin konkreettisissa kaasun toimitushäiriötilanteissa toteutettavissa toimissa.”

2)Lisätään 2 artiklaan määritelmät seuraavasti:

”27) ’kaasulla’ tarkoitetaan [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin ] 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä maakaasua;

28) ’strategisella varastolla’ tarkoitetaan kaasua, jonka siirtoverkonhaltijat ostavat, hallinnoivat ja varastoivat yksinomaan tehtäviensä suorittamiseksi siirtoverkonhaltijoina ja toimitusvarmuutta varten. Strategisen varaston osana varastoitua kaasua saa toimittaa eteenpäin ainoastaan, jos se on tarpeen verkon pitämiseksi toiminnassa turvallisissa ja luotettavissa olosuhteissa [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasudirektiivin] 35 artiklan mukaisesti, tai jos kyseessä on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 11 artiklan mukaisesti julistettu hätätila, eikä sitä voida muutoin myydä kaasun tukkumarkkinoilla; 

29) ’varaston käyttäjällä’ tarkoitetaan varastointilaitteiston haltijan asiakasta tai mahdollista asiakasta.”

3)Lisätään 2 artiklaan alakohta seuraavasti:

”Viittauksia maakaasuun pidetään viittauksina 27 alakohdassa määriteltyyn kaasuun.”

4)Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Simulaation on sisällettävä hätätilanteessa käytettävien kaasun toimituskäytävien määrittäminen ja niiden arviointi sekä siinä on myös yksilöitävä, mitkä jäsenvaltiot voivat puuttua tunnistettuihin riskeihin, jotka liittyvät muun muassa varastointiin ja nesteytettyyn maakaasuun.”

5)Korvataan 4 kohdan e alakohta seuraavasti:

”e) ottamalla huomioon riskit, jotka liittyvät kaasun toimitusvarmuuden kannalta merkityksellisen infrastruktuurin valvontaan siinä määrin, että ne voivat koskea muun muassa investointien riittämättömyyttä, monipuolisuuden heikkenemistä, nykyisen infrastruktuurin väärinkäyttöä , varastointikapasiteetin hamstraus mukaan lukien, tai unionin oikeuden rikkomista;”

6)Lisätään uusi 7 a artikla seuraavasti:

7 a artikla

Ennaltaehkäisevät ja kiireelliset toimenpiteet

Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset ennaltaehkäisevät ja kiireelliset toimenpiteet. Näissä toimenpiteissä on otettava huomioon viimeisimmän 7 artiklassa tarkoitetun häiriöiden skenaarioita koskevan unionin laajuisen simuloinnin tulokset, ja niiden on oltava asianmukaisia yhteisissä ja kansallisissa riskinarvioinneissa yksilöityjen riskien käsittelemiseksi.”

7)Siirretään 8 artiklan 1 kohta ja 9 artiklan 3–10 kohta 7 a artiklan 2–12 kohdaksi.

8)Lisätään uusi 7 b, 7 c ja 7 d artikla seuraavasti:

7 b artikla

Infrastruktuurien ja kaasun varastoinnin tehokas ja yhteinen käyttö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että olemassa olevan infrastruktuurin käytöllä edistetään tehokkaasti toimitusvarmuutta kansallisella ja alueellisella tasolla . Jäsenvaltioiden on erityisesti mahdollistettava kaasun kaupankäynti yli rajojen yli sekä varastojen ja nesteytetyn maakaasun rajatylittävä saatavuus.

2. Yhteisiin riskinarviointeihin ja mahdollisiin myöhempiin päivityksiin on sisällyttävä analyysi alueella käytettävissä olevien varastointilaitosten kapasiteetin riittävyydestä, varastointikapasiteetin toiminnasta ja sen vaikutuksesta unionin toimitusvarmuuteen, mukaan lukien riskit, jotka liittyvät kolmansien maiden yksiköistä peräisin olevan kaasun toimitusvarmuuden kannalta merkityksellisen infrastruktuurin valvontaan. Tässä analyysissä on verrattava kaasun varastoinnin merkitystä vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin, kuten energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin tehtäviin investointeihin.

3. Jos tämän yhteiseen riskinarviointiin tai sen päivityksiin sisältyvän analyysin tulokset osoittavat, että alueellisella tasolla on olemassa riski, joka voi olla riski yhdelle tai useammalle samaan riskiryhmään kuuluvalle jäsenvaltiolle ja johon ei voida muutoin puuttua, jäsenvaltioiden on harkittava yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä:

a) kaasuvarastojen käyttäjät velvoitetaan varastoimaan tietty vähimmäismäärä kaasua maanalaiseen varastoon,

a) tarjouskilpailut, huutokaupat tai vastaavat mekanismit, joilla kannustetaan varaamaan varastointikapasiteettia ja katetaan mahdolliset kustannusvajeet,

c) siirtoverkonhaltija velvoitetaan ostamaan ja hallinnoimaan strategisia varastoja kaasua,

d) annetaan mahdollisuus integroida varastot kokonaisuudessaan siirtoverkonhaltijan verkkoon, jos varastointi muutoin lopettaisi toiminnan ja jos tällainen toiminnan lopettaminen vaarantaisi siirtoverkon turvallisen ja luotettavan toiminnan.

Tällaisista toimenpiteistä on kuultava asianomaista riskiryhmää, erityisesti sen osalta, miten toimenpiteillä puututaan yhteisessä riskinarvioinnissa yksilöityihin riskeihin.

4. Edellä olevan 7 a artiklan ja tämän artiklan 3 kohdan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden on oltava tarpeellisia, selkeästi määriteltyjä, avoimia, oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja todennettavissa olevia, ne eivät saa perusteettomasti vääristää kilpailua tai kaasun sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa eivätkä vaarantaa muiden jäsenvaltioiden tai unionin kaasun toimitusvarmuutta. Toimenpiteillä ei saa estää tai rajoittaa komission asetuksen (EU) 2017/459 säännösten mukaisesti jaettua rajatylittävää kapasiteettia.

5. Jos havaitaan alueellisia riskejä, asianomaiseen riskiryhmään kuuluvien jäsenvaltioiden on pyrittävä sopimaan alueellisessa riskiryhmässä alueen varastojen tavoitetasosta sen varmistamiseksi, että havaittu toimitusvarmuuteen liittyvä riski katetaan yhteisen riskianalyysin mukaisesti.

Asianomaiseen riskiryhmään kuuluvien jäsenvaltioiden on pyrittävä sopimaan yhteisen niiden 3 kohdan nojalla toteutettujen toimenpiteiden yhteisrahoitusjärjestelyistä, jotka on valittu yhteisen riskinarvioinnin perusteella. Kustannusten jakautumisen jäsenvaltioiden kesken on oltava oikeudenmukaista ja perustuttava 2 kohdan mukaisesti tehtyyn analyysiin. Jos toimenpiteen rahoittamiseksi peritään maksu, tällaista maksua ei saa kohdentaa rajatylittäviin yhteenliitäntäpisteisiin. Jos jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen yhteisrahoitusjärjestelystä, komissio voi antaa muita kuin oikeudellisesti sitovia ohjeita siihen sisällytettävistä keskeisistä seikoista.

6. Asianomaiseen riskiryhmään kuuluvien jäsenvaltioiden on sovittava yhteisestä koordinoidusta menettelystä tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun varastoidun kaasun varastosta ottamiseksi 11 artiklan 1 kohdassa määritellyssä hätätilanteessa. Yhteiseen koordinoituun menettelyyn on sisällyttävä menettely, jota sovelletaan kaasun ottamiseen osana komission koordinoimia toimia 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa alueellisessa tai unionin tason hätätilanteessa. 

7. Edellä 3 kohdassa tarkoitetun asianomaisen riskiryhmän sisäisen kuulemisen jälkeen jäsenvaltioiden on kuultava kaasualan koordinointiryhmää. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kaasualan koordinointiryhmälle 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuista yhteisrahoitusjärjestelyistä ja varastosta ottamisen menettelyistä.

8. Edellä olevasta 3 kohdasta johtuvat toimenpiteet on sisällytettävä riskinarviointiin ja tarvittaessa ennaltaehkäisysuunnitelmaan ja hätäsuunnitelmaan, jotka vastaavat kyseistä ajanjaksoa.

7 c artikla

EU:n laajuinen riskinarviointi

Siirtymätoimenpiteenä kaikkien jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta saatettava päätökseen olemassa olevat yhteiset ja kansalliset riskinarvioinnit ja tarvittaessa ennaltaehkäisysuunnitelma ja hätäsuunnitelma 7 b artiklan 2–6 kohdan noudattamiseksi tarvittavalla lisäyksellä. Nämä päivitetyt suunnitelmat on julkistettava ja niistä on ilmoitettava komissiolle 8 artiklan 7 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, ja komissio antaa 8 artiklan 8 kohdassa määriteltyjen edellytysten mukaisesti suosituksen, joka asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon 8 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7 d artikla

Strategisten varastojen yhteiset hankinnat

1. Jäsenvaltiot voivat perustaa mekanismin, jolla siirtoverkonhaltijat hankkivat yhdessä strategisia varastoja osana ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä toimitusvarmuuden turvaamiseksi.

Mekanismi on suunniteltava EU:n lainsäädännön ja kilpailusääntöjen mukaisesti ja siten, että strategisia varastoja voidaan käyttää osana 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja komission koordinoimia toimia alueellisen tai unionin tason hätätilanteessa.

Mekanismiin voitava osallistua kaikkien unionissa olevien siirtoverkonhaltijoiden, jotka haluavat liittyä siihen sen perustamisen jälkeen.

2. Osallistuvien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan perustaa tällainen mekanismi. Ilmoituksen on sisällettävä tiedot, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen noudattamisen arvioimiseksi, kuten ostettavan kaasun määrä, toimenpiteen kesto, osallistuvat siirtoverkonhaltijat, hallintojärjestelyt, toimintamenettelyt ja aktivoinnin edellytykset hätätilanteessa. Siinä on myös täsmennettävä odotettavissa olevat kustannukset ja hyödyt.

3. Komissio voi antaa kolmen kuukauden kuluessa lausunnon siitä, onko suunniteltu mekanismi tämän asetuksen mukainen. Komissio ilmoittaa vastaanotetusta ilmoituksesta kaasualan koordinointiryhmälle ja tarvittaessa ACERille. Osallistuvien jäsenvaltioiden on otettava komission lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon.

7 e artikla

Kertomus strategisten varastojen varastoinnista ja yhteishankinnoista

Komissio antaa kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta kertomuksen 7 b, 7 c ja 7 d artiklan soveltamisesta sekä kokemuksesta, hyödyistä, kustannuksista ja mahdollisista esteistä, joita on tullut esiin käytettäessä mahdollisuutta strategisten varastojen yhteishankintaan.

9)Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

a) Poistetaan 1 kohta.

b) Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Alueellisten lukujen on sisällettävä asianmukaisia ja tuloksellisia rajatylittäviä toimenpiteitä, myös sellaisia, jotka liittyvät varastointiin ja nesteytettyyn maakaasuun, edellyttäen, että samoihin tai eri riskiryhmiin, joihin toimenpide vaikuttaa 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun simulaation ja yhteisen riskinarvioinnin perusteella, kuuluvat jäsenvaltiot, jotka panevat toimenpiteet täytäntöön, sopivat niistä.”

10)Lisätään 6 kohtaan virke seuraavasti:

”Yhteistyöehdotukseen voi sisältyä vapaaehtoinen osallistuminen 7 c artiklassa tarkoitettuihin strategisten varastojen yhteishankintoihin.”

11)Lisätään uusi 8 a artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Kyberturvallisuutta koskevat toimenpiteet

1. Laatiessaan ennaltaehkäisysuunnitelmia ja hätäsuunnitelmia jäsenvaltioiden on harkittava kyberturvallisuuteen liittyviä asianmukaisia toimenpiteitä.  

2. Komissio voi antaa 19 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jossa vahvistetaan rajatylittävien kaasuvirtausten kyberturvallisuusnäkökohtia koskevat kaasualan säännöt, mukaan lukien yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, suunnittelua, seurantaa, raportointia ja kriisinhallintaa koskevat säännöt.

3. Mainitun delegoidun säädöksen laatimiseksi komissio tekee tiivistä yhteistyötä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ACERin, kyberturvallisuusviraston ENISAn, kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Kaasu-ENTSO) ja niiden tärkeimpien sidosryhmien kanssa, joita asia koskee, sekä niiden tahojen kanssa, joilla on jo kyberturvallisuuteen liittyvää toimivaltaa, niiden oman toimeksiannon puitteissa, kuten kyberturvallisuustoimintakeskukset ja tietoturvapoikkeamiin reagointiryhmät (CSIRT), joita tarkoitetaan verkko- ja tietoturvadirektiivissä (NIS 2.0).”

12)Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a) Muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i) Korvataan e alakohta seuraavasti:

”e) muut ennaltaehkäisevät toimenpiteet, joiden tarkoituksena on torjua 7 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa riskinarvioinnissa tunnistettuja riskejä, kuten toimet, jotka tarvittaessa liittyvät tarpeeseen parantaa naapurijäsenvaltioiden välisiä yhteenliitäntöjä, energiatehokkuuden parantamiseen entisestään, kapasiteetin hamstraamisen ehkäisemiseen, kaasun kysynnän vähentämiseen ja mahdollisuuteen monipuolistaa kaasun toimitusreittejä ja -lähteitä sekä nykyisten varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten alueelliseen hyödyntämiseen, jotta kaasun toimitukset voidaan mahdollisuuksien mukaan taata kaikille asiakkaille;”

ii) Korvataan k alakohta seuraavasti:

”k)    tiedot kaikista kaasun toimitusvarmuuteen liittyvistä julkisen palvelun velvoitteista, mukaan lukien varastointikapasiteettia koskevat velvoitteet ja strategiset varastot;”

i) Lisätään i alakohta seuraavasti:

”i)    tiedot 8 a artiklassa tarkoitetuista kyberturvallisuuteen liittyvistä toimenpiteistä.”

13)Lisätään 12 artiklan 3 kohtaan d alakohta seuraavasti:

”d) koordinoi toimia, jotka koskevat 7 c artiklassa tarkoitettua strategisten varastojen yhteishankintaa.”

14)Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 3, 4 ja 5 kohta seuraavasti:

”3.   Yhteisvastuutoimenpidettä on pidettävä viimeisenä keinona ja sitä on sovellettava ainoastaan, jos pyynnön esittänyt jäsenvaltio

a) on julistanut 11 artiklan mukaisen hätätilan;

b) ei ole kyennyt kattamaan yhteisvastuumekanismin nojalla suojattujen asiakkaidensa kaasun saannin vajausta huolimatta 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen soveltamisesta;

c) on käyttänyt loppuun kaikki markkinapohjaiset toimenpiteet, jäljempänä ’vapaaehtoiset toimenpiteet’, kaikki muut kuin markkinapohjaiset toimenpiteet, jäljempänä ’pakolliset toimenpiteet’, ja muut hätäsuunnitelmaansa sisällytetyt toimenpiteet;

on esittänyt komissiolle ja kaikkien niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joihin se on liitetty suoraan tai 2 kohdan mukaisesti kolmannen maan kautta, nimenomaisen pyynnön ja kuvauksen tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetuista toteutetuista toimenpiteistä sekä nimenomaisen sitoumuksen maksaa yhteisvastuuta tarjoavalle jäsenvaltiolle viipymättä 8 kohdan mukainen kohtuullinen korvaus;

4. Jäsenvaltion, joka vastaanottaa yhteisvastuupyynnön, on tehtävä tällaisia tarjouksia niin paljon ja niin kauan kuin mahdollista vapaaehtoisten kysyntäpuolen toimenpiteiden pohjalta ennen turvautumista muihin kuin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin.

Jos markkinapohjaiset toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi yhteisvastuuta tarjoavalle jäsenvaltiolle kaasun saannin vajauksen korjaamiseksi pyynnön esittäneen jäsenvaltion yhteisvastuun nojalla suojatuille asiakkaille, yhteisvastuuta tarjoava jäsenvaltio voi ottaa käyttöön muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi.

5. Jos useampi kuin yksi jäsenvaltio voisi tarjota yhteisvastuuta sitä pyytävälle jäsenvaltiolle, tämän on kaikkia niitä jäsenvaltioita, joiden on tarjottava yhteisvastuuta, kuultuaan pyrittävä saamaan edullisin tarjous perustuen kaasun toimitusten kustannukseen, nopeuteen, luotettavuuteen ja hajauttamiseen. Jos saatavilla olevat markkinapohjaiset tarjoukset eivät riitä kattamaan kaasutoimitusten vajausta yhteisvastuun piiriin kuuluville asiakkaille pyynnön esittävässä jäsenvaltiossa, yhteisvastuun tarjoamiseen velvoitetut jäsenvaltiot ovat velvollisia käynnistämään muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä.”

b) Lisätään 10 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos yhteisvastuutoimenpide on toteutettu 1 ja 2 kohdan mukaisesti, yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion sääntelyviranomaisen ja/tai kilpailuviranomaisen on tarkastettava pyynnön esittävän jäsenvaltion maksaman korvauksen lopullinen määrä jälkikäteen kolmen kuukauden kuluessa hätätilanteen päättymisestä. Pyynnön esittävää jäsenvaltiota on kuultava, ja se antaa lausuntonsa jälkitarkastuksen päätelmistä. Pyynnön esittävän jäsenvaltion kuulemisen jälkeen jälkitarkastusta suorittavalla viranomaisella on oikeus vaatia korvauksen määrän oikaisemista ottaen huomioon pyynnön esittävän jäsenvaltion lausunto. Tämän jälkitarkastuksen päätelmät on toimitettava Euroopan komissiolle, joka ottaa ne huomioon 14 artiklan 3 kohdan mukaisessa hätätilannetta koskevassa kertomuksessaan.”

c) Korvataan 14 kohta seuraavasti:

”14.   Tämän artiklan sovellettavuuteen ei vaikuta se, että jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen teknisistä, oikeudellisista ja rahoitukseen liittyvistä järjestelyistään tai eivät saa niitä päätökseen. Tällaisessa tilanteessa, jossa tarvitaan yhteisvastuutoimenpidettä kaasun toimituksen turvaamiseksi yhteisvastuun suojaamille asiakkaille, (uuden) liitteen IX sisältämiä järjestelyjä sovelletaan oletusarvoisesti kyseessä olevan kaasun pyyntöön ja toimitukseen.”

15)Korvataan 14 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Hätätilanteen päätyttyä 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on mahdollisimman pian ja viimeistään kuuden viikon kuluttua hätätilanteen päättymisestä toimitettava komissiolle yksityiskohtainen arvio hätätilanteesta ja toteutettujen toimenpiteiden tuloksellisuudesta, mukaan lukien arvio hätätilanteen taloudellisista vaikutuksista, sen vaikutuksista sähköntuotantoalaan sekä arvio unionille ja sen jäsenvaltioille annetusta tai näiltä saadusta avusta. Arvioon on tarvittaessa sisällyttävä yksityiskohtainen kuvaus olosuhteista, jotka johtivat 13 artiklassa tarkoitetun mekanismin käyttöönottoon, ja edellytyksistä, joiden mukaisesti puuttuvat kaasutoimitukset vastaanotettiin, mukaan lukien maksettu hinta ja taloudellinen korvaus, sekä – mahdollisesti – syistä, joiden vuoksi yhteisvastuutarjouksia ei hyväksytty ja/tai kaasua ei toimitettu. Tällainen arvio on asetettava kaasualan koordinointiryhmän saataville ja se on otettava huomioon, kun ennaltaehkäisysuunnitelmat ja hätäsuunnitelmat saatetaan ajan tasalle.”

16)Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 2 artiklan ensimmäinen virke seuraavasti:

Siirretään komissiolle 1 päivästä marraskuuta 2017 viiden vuoden ajaksi 3 artiklan 8 kohdassa, 7 artiklan 5 kohdassa, 8 artiklan 5 kohdassa ja 8 a artiklan 2 kohdassa (kyberturvallisuus) tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

b) Korvataan 3 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 8 kohdassa, 7 artiklan 5 kohdassa, 8 artiklan 5 kohdassa ja 8 a artiklan 2 kohdassa (kyberturvallisuus) tarkoitetun säädösvallan siirron.”

b) Korvataan 6 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”6.   Edellä 3 artiklan 8 kohdan, 7 artiklan 5 kohdan, 8 artiklan 5 kohdan ja 8 a artiklan 2 kohdan (kyberturvallisuus) nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä.”

17)Muutetaan liite VI seuraavasti:

a) Lisätään 5 kohdan a alakohdan toiseen alakohtaan toisen luetelmakohdan ” toimenpiteet, joilla monipuolistetaan kaasureittejä ja toimituslähteitä” jälkeen luetelmakohta seuraavasti:

”- toimenpiteet, joilla ehkäistään kapasiteetin hamstraaminen,”;

b) Lisätään 11.3 kohdan a alakohdan toiseen alakohtaan toisen luetelmakohdan ”toimenpiteet, joilla monipuolistetaan kaasureittejä ja toimituslähteitä,”;

”- toimenpiteet, joilla ehkäistään kapasiteetin hamstraus,”

18)Lisätään tämän asetuksen liitteessä II oleva teksti asetuksen (EU) 2017/1938 liitteeksi IX.”

🡻 715/2009 (mukautettu)

6831 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o ⌦ 715/2009 is ⌫ 1775/2005 3 päivästä maaliskuuta 2011. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

6932 artikla

Voimaantulo

🡻 Oikaisu, EUVL L 229, 1.9.2009, s. 29 (mukautettu)

⇨ uusi

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan ⇨tammikuusta 2023⇦ 3 päivästä maaliskuuta 2011.

🡻 715/2009

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t)

1.3.Ehdotus/aloite liittyy

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

1.4.4.Tulosindikaattorit

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

1.7.Hallinnointitapa (Hallinnointitavat)

2.HALLINNOINTI

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin

3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset

3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS – ’VIRASTOT’

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t)

1.3.Ehdotus liittyy seuraaviin: 

X uuteen toimeen

◻ uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 21  

◻ käynnissä olevan toimen jatkamiseen 

◻ yhden tai useamman toimen sulauttamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen 

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet) 

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet) 

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

1.4.4.Tulosindikaattorit 

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut 

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

◻ kesto on rajattu

–◻    Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.

–◻    Rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV.

X kestoa ei ole rajattu

–Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV,

–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7.Hallinnointitapa (Hallinnointitavat) 22   

X Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

–◻    toimeenpanovirastoja

◻ Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

X Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

◻ kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

◻Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle

X varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille

◻ julkisoikeudellisille yhteisöille

◻ sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, jotka antavat riittävät rahoitustakuut

◻ sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja jotka antavat riittävät rahoitustakuut

◻ henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.

Huomautukset:

2.HALLINNOINTI 

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt 

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t) 

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista 

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi 

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat 

·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

3.2.Arvioidut vaikutukset menoihin 

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin 

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)