EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 23.11.2022
COM(2021) 803 final/2
2021/0425(COD)
CORRIGENDUM
This document corrects document COM (2021) 803 final of 15.12.21
Concerns all language versions.
The text shall read as follows:
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
uusiutuvien kaasujen ja maakaasun sekä vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu)
{SEC(2021) 431}
{SWD(2021) 455}
{SWD(2021) 456}
{SWD(2021) 457}
{SWD(2021) 458}
PERUSTELUT
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
1.1 Johdanto
Euroopan unioni on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen olla ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Tämän saavuttamiseksi jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti ovat sopineet eurooppalaisessa ilmastolaissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ja samalla edistää kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä, energiajärjestelmä tarvitsee systeemisen muutoksen: On vähennettävä fossiilisten polttoaineiden – myös fossiilisen kaasun – käyttöä ja lisättävä uusiutuvia energialähteitä. Sen vuoksi kaasualalla tarvitaan kunnianhimoinen siirtymä kohti vähähiilisiä ja uusiutuvia kaasuja.
Fossiilisen kaasun osuus on noin 95 prosenttia nykyisin EU:ssa kulutetuista kaasumaisista polttoaineista. Kaasumaisten polttoaineiden osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta on tällä hetkellä noin 22 prosenttia (muun muassa noin 20 prosenttia EU:n sähköntuotannosta ja 39 prosenttia lämmöntuotannosta). Ilmastotavoitesuunnitelman vaikutustenarvioinnissa käytettyjen asiaankuuluvien skenaarioiden mukaan kaasumaisten polttoaineiden osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta vuonna 2050 olisi noin 20 prosenttia. Kaasupolttoaineilla on tärkeä rooli energialähteiden yhdistelmässä edettäessä kohti vuotta 2050 , mikä edellyttää kaasualan hiilestä irtautumista kilpailuun perustuvien vähähiilisten kaasumarkkinoiden ennakoivan suunnittelun avulla. Vaikka biokaasulla, biometaanilla, uusiutuvalla ja vähähiilisellä vedyllä ja synteettisellä metaanilla (yhteisnimityksenä uusiutuvat ja vähähiiliset kaasut) on vähäinen merkitys EU:n nykyisessä energialähteiden yhdistelmässä, niiden osuus kaasumaisista polttoaineista vuoden 2050 energialähteiden yhdistelmässä olisi noin kaksi kolmasosaa, ja jäljelle jäävä osuus olisi fossiilinen kaasu ja hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja käyttö. Tämä aloite on myös osa 55-valmiuspakettia. Se kattaa kaasujen, myös vedyn, markkinarakenteen. Sillä poistetaan nykyisiä sääntelyesteitä ja luodaan edellytykset sille, että tämä voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti. Tämä on tärkeä osa siirtymistä integroituun energiajärjestelmään, jolla saadaan ilmastoneutraaliuteen siirtymisestä kuluttajille koituvat kustannukset mahdollisimman pieniksi ja annetaan heille uusia mahdollisuuksia pienentää energialaskuaan ja osallistua aktiivisesti markkinoille.
Vetyä on tarkoitus käyttää pääasiassa aloilla, joilla sähköistäminen ei ole vaihtoehto, kuten nykyisellä energiavaltaisen teollisuuden alalla (esim. jalostamot, lannoitteet, terästeollisuus) ja eräillä raskaan liikenteen aloilla (meriliikenne, lentoliikenne, kaukoliikenteen raskaat ajoneuvot). Erityisen vetyinfrastruktuurin kehittäminen on tarpeen, jotta voidaan hyödyntää vedyn koko potentiaali näissä erityisissä loppukäyttösovelluksissa. Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen edistämisen tavoitteena on hiilestä irtautuminen näillä aloilla, sähköjärjestelmän joustavuuden lisääminen Power-to-X-teknologian avulla, toimitusvarmuuden parantaminen vähentämällä riippuvuutta maakaasun tuonnista sekä sähkön varastoinnin (ja tuotannon) mahdollistaminen. Tämä yhdessä muiden varastoinnin ja jouston muotojen, kuten akkujen ja kulutusjouston kanssa, mahdollistaa talouden eri alojen yhdistämisen. Se tukee myös omatuotantoa ja hajautettujen energiatoimitusten älykästä käyttöä sekä lisää kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia. Kuluttajat tarvitsevat myös selkeää ja helposti saatavilla olevaa tietoa, joka auttaa muuttamaan energiankulutusmalleja ja siirtymään uusiutuviin ja vähähiilisiin ratkaisuihin samalla tavoin kuin he voivat toimia sähkömarkkinoilla.
Samalla kun pyritään siihen, että uusiutuvan vedyn osuus olisi mahdollisimman suuri vuodesta 2030 eteenpäin, lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä muilla vähähiilisten kaasujen muodoilla, erityisesti vähähiilisellä vedyllä, voi olla merkitystä pääasiassa nykyisen vedyntuotannon päästöjen nopeassa vähentämisessä ja uusiutuvan vedyn rinnakkaisen ja tulevan käyttöönoton tukemisessa. EU:n vetystrategian mukaisesti uusiutuvan vedyn tuotannon pitäisi yltää 1 miljoonaan tonniin vuoteen 2024 mennessä ja jopa 10 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä. Siitä lähtien uusiutuvaa vetyä olisi otettava käyttöön laajassa mittakaavassa ja sillä olisi korvattava vähähiilistä vetyä.
Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen sekä vetymarkkinoiden tehokas ja kestävä kehittäminen edellyttää markkinakehyksen mukauttamista. Tämä johtuu siitä, että tällä hetkellä uusiutuviin ja vähähiilisiin kaasuihin kohdistuu markkinoille ja verkkoon pääsyä koskevia sääntelyesteitä, jotka merkitsevät niille kilpailuhaittaa maakaasuun verrattuna. Lisäksi tarvitaan huomattavasti suurempaa uusiutuvien energialähteiden osuutta integroidussa energiajärjestelmässä, jossa kuluttajat osallistuvat aktiivisesti kilpailulle avoimille markkinoille, jotta voidaan luoda vähähiiliset kaasumarkkinat ja edistää energiakäännettä. Tämän ansiosta kuluttajien pitäisi voida hyötyä kohtuullisista hinnoista, hyvästä palvelutasosta ja teknologian kehitystä vastaavista tosiasiallisista tarjousvaihtoehdoista.
Erilaisten uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käyttöönotto tapahtuu todennäköisesti rinnakkain, ja sen odotetaan kehittyvän eri tahtiin eri puolilla EU:ta:
·vetypohjainen infrastruktuuri täydentää asteittain maakaasuverkkoa;
·kaasuinfrastruktuurissa fossiilinen kaasu korvataan asteittain muilla metaanilähteillä.
Lisäksi energian hintojen nousuun liittyvät tapahtumat ovat muistuttaneet, että Euroopan energiajärjestelmän häiriönsietokyvyn merkitys kasvaa entisestään, kun EU:n energiajärjestelmään sisällytetään hajautetumpaa uusiutuvaa energiaa ja fossiiliset polttoaineet poistetaan asteittain käytöstä. Kaasualan toimitusvarmuuden ja riskien varalta toteutettavien järjestelyjen on sovelluttava puhtaaseen energiaan siirtymiseen. Komission tiedonannossa ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö” korostetaan toimitusvarmuuden, varastointikapasiteetin optimaalisen hyödyntämisen ja energian hintojen vaihtelun välistä vuorovaikutusta.
1.2 Ehdotuksen tavoitteet
Tällä aloitteella pyritään helpottamaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä energiajärjestelmään sekä mahdollistamaan siirtyminen pois maakaasusta ja se, että nämä uudet kaasut voivat täyttää tarvittavan roolin EU:n ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2050 mennessä.
Näin ollen siinä käsitellään seuraavia seikkoja:
Asiakkaiden vähäinen sitoutuminen ja suoja vihreän kaasun vähittäismarkkinoilla. Jotta uusilla kaasuilla olisi täysi rooli energiakäänteessä, vähittäismarkkinasäännöillä olisi annettava asiakkaille mahdollisuus tehdä uusiutuvia ja vähähiilisiä valintoja. Näin ei tällä hetkellä ole. Lisäksi vähähiilisille polttoaineille ja kaasuille ei ole yhteistä EU:n terminologia- ja sertifiointijärjestelmää. Kaasun vähittäismarkkinat ovat myös keskittyneet, ja markkinoille pääsy ja innovointi on vähäistä. Tämä estää asiakkaita hyötymästä kilpailusta tekemällä vähähiilisiä valintoja.
Jotta asiakkaat voivat tehdä kestäviä energiavalintoja, he tarvitsevat riittävästi tietoa energiankulutuksestaan ja energian alkuperästä sekä tehokkaita välineitä osallistuakseen markkinoille. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet heikossa asemassa olevien ja energiaköyhien asiakkaiden suojelemiseksi. Vähähiilisiä kaasumarkkinoita ei pitäisi kehittää ilman, että nämä ryhmät pystyvät hyödyntämään niitä täysimääräisesti, ja on vastattava kaikkien sukupolvien tarpeisiin nuorista vanhuksiin.
Vetyinfrastruktuuri ja vetymarkkinat. Kaasumaisia energiankantajia koskevassa nykyisessä sääntelykehyksessä ei käsitellä vedyn käyttöönottoa itsenäisenä energiankantajana erityisten vetyverkkojen kautta. EU:n tasolla ei ole sääntöjä, jotka koskisivat tariffipohjaisia investointeja verkkoihin tai erityisten vetyverkkojen omistusta ja toimintaa. Myöskään yhdenmukaistettuja sääntöjä (puhtaan) vedyn laadusta ei ole. Esteitä on siis kustannustehokkaan ja rajat ylittävän vetyinfrastruktuurin ja kilpailuun perustuvien vetymarkkinoiden kehittämiselle, joka on edellytys vedyn tuotannon ja kulutuksen yleistymiselle. Tällä ehdotuksella pyritään korjaamaan nämä puutteet. Siihen sisältyy ehdotus vähähiilistä vetyä ja vähähiilisiä polttoaineita koskevasta terminologia- ja sertifiointijärjestelmästä.
Uusiutuvat ja vähähiiliset kaasut olemassa olevassa kaasuinfrastruktuurissa ja nykyisillä kaasumarkkinoilla sekä energiaturvallisuus. Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen osuus EU:n energialähteiden yhdistelmästä on nykyisin pieni. Pääsy kaasun tukkumarkkinoille eli virtuaalisiin kauppapaikkoihin on keskeinen edellytys niiden potentiaalin hyödyntämiselle. Näiden kaasujen rajat ylittävän kaupan kustannusten poistaminen ja tuotantolaitosten verkkoon liittämisen helpottaminen parantavat myös liiketoiminnan kannattavuutta. Erot kaasun laatuparametreissa ja maakaasuverkkoon sekoitetun vedyn määrässä voivat vaikuttaa kaasuinfrastruktuurin suunnitteluun, loppukäyttäjäsovelluksiin ja järjestelmien yhteentoimivuuteen rajojen yli, jolloin riskinä on sisämarkkinoiden pirstoutuminen. Nykyiset kaasun laatua koskevat säännöt eivät kuitenkaan sovellu tulevaan kehitykseen. Nesteytetyn maakaasun terminaaleihin pääsyä koskevien jäljellä olevien esteiden poistaminen voisi tämän kaasulajin osalta avata tien uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuonnille ulkomailta ja tukea EU:n kaasumarkkinoiden hiilestä irtautumista. Lisäksi häiriönsietokyvyn säilyttäminen ja vahvistaminen siirtymävaiheessa edellyttävät asianmukaisia toimitusvarmuutta koskevia järjestelyjä.
Verkon suunnittelu. Kuten komission energiajärjestelmän integrointistrategiassa todetaan, koko EU:n energiajärjestelmän koordinoitu suunnittelu ja käyttö useiden energiankantajien, infrastruktuurien ja kulutussektoreiden välillä on ennakkoedellytys vuoden 2050 ilmastotavoitteiden saavuttamiselle. Nykyiset verkon suunnittelujärjestelmät ja -käytännöt ovat puutteellisia, sillä EU:n laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman (TYNDP) ja kansallisten verkon kehittämissuunnitelmien (NDP) välillä on eroja. TYNDP:n ja NDP:n välisen yhteyden parantaminen mahdollistaisi siirtoverkkojen käyttöä koskevien tietojen ylikansallisen vaihdon.
Toimitusvarmuus ja varastointi. Vastauksena energian hinnan merkittävään ja EU:n laajuiseen nousuun syksyllä 2021 Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota harkitsemaan pikaisesti keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteitä, joilla parannetaan EU:n energiajärjestelmän häiriönsietokykyä, mukaan lukien toimitusvarmuutta parantavat toimenpiteet. Jotta nykyiseen ja mahdolliseen uuteen kriisiin voidaan reagoida oikea-aikaisesti unionin tasolla, tähän ehdotukseen sisältyy erityistoimenpiteitä, joilla parannetaan yhteistyötä ja häiriönsietokykyä erityisesti varastojen tehokkaamman ja koordinoidumman käytön ja toiminnallisten yhteisvastuujärjestelyjen turvaamiseksi. Toimenpiteillä pyritään vahvistamaan oikea-aikaisesti EU:n energiajärjestelmän sietokykyä tulevia häiriöitä vastaan. Ne kattavat tässä asetuksessa ja kaasun toimitusvarmuuden turvaamista koskevassa asetuksessa (EU) 2017/1938 säädetyt toimenpiteet. Johdonmukaisen reagoinnin varmistamiseksi toimitusvarmuutta koskevat toimenpiteet ovat osa tätä lainsäädäntöehdotusta, eikä niistä esitetä erillistä lainsäädäntöehdotusta. Kuten energian hinnoista 13 päivänä lokakuuta 2021 annetussa tiedonannossa ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö” todetaan, toimitusvarmuuden koordinointi rajojen yli on ratkaisevan tärkeää tulevien häiriöiden sietokyvyn kannalta.
Ehdotetuissa toimenpiteissä edellytetään, että jäsenvaltiot nimenomaisesti sisällyttävät varastot osaksi toimitusvarmuutta koskevia riskinarviointejaan alueellisella tasolla, mukaan lukien riskit, jotka liittyvät kolmansien maiden toimijoiden suorittamaan varastoinnin valvontaan. Jäsenvaltioiden olisi harkittava varastointitoimenpiteitä alueellisen yhteistyön avulla, jos on käsittelemättömiä riskejä. Ehdotuksessa määritellään edellytykset strategisten kaasuvarastojen vapaaehtoisen yhteishankinnan käyttöönotolle hätätilanteessa. Lisäksi otetaan käyttöön toimenpiteitä, joilla parannetaan avoimuutta ja varastojen saatavuutta, puututaan kaasuun liittyviin kyberturvallisuusriskeihin ja helpotetaan jäsenvaltioiden kahdenvälisiä yhteisvastuujärjestelyjä kriisitilanteissa. Komissio kannustaa jäsenvaltioita toteuttamaan viipymättä yhteisvastuujärjestelyjä, jotta kotitaloudet saavat tarvitsemansa kaasun jopa vakavan kriisin aikana.
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
Ehdotettu aloite liittyy vahvasti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanoa koskevan 55-valmiuspaketin yhteydessä esitettyihin lainsäädäntöehdotuksiin ja täydentää niitä. Näitä ovat muun muassa seuraavat:
Tarkistettu uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi (RED II), joka on tärkein uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämistä koskeva EU:n väline. Sen tavoitteena on nopeuttaa uusiutuvan energian, myös uusiutuvien kaasujen, yleistymistä energiajärjestelmässä. Sen ehdotetulla muutoksella nostetaan tavoite uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:n energialähteiden yhdistelmässä 40 prosenttiin ja edistetään uusiutuvien polttoaineiden, kuten uusiutuvan vedyn, käyttöönottoa teollisuudessa ja liikenteessä lisätavoitteiden avulla. Tämän aloitteen osalta RED II -direktiivissä uusiutuva vety määritellään kuuluvaksi ’muuta kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin polttoaineisiin’ ja ’biomassapolttoaineisiin’, joilla saavutetaan 70 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna, ja asetetaan erityiset alatavoitteet uusiutuvan vedyn kulutukselle (50 prosenttia teollisuuden energia- ja raaka-ainekäyttöön tarkoitetun vedyn kokonaiskulutuksesta vuoteen 2030 mennessä ja 2,6 prosenttia liikennealalle toimitetusta energiasta).
Energiatehokkuusdirektiivillä ja siihen liittyvällä rakennusten energiatehokkuutta koskevalla direktiivillä sekä niiden muuttamista koskevilla ehdotuksilla on yhtymäkohtia tämän aloitteen kanssa, koska ne vaikuttavat kaasun kysynnän tasoon ja rakenteeseen. Energiatehokkuustoimenpiteillä voidaan lievittää energiaköyhyyttä ja vähentää kuluttajien haavoittuvuutta. Koska kaasumaiset polttoaineet ovat tällä hetkellä hallitsevassa asemassa Euroopan lämmityksen ja jäähdytyksen tarjonnassa ja yhteistuotantolaitoksissa, niiden tehokas käyttö on edelleen energiatehokkuustoimenpiteiden ytimessä. Kaasudirektiivi ja kaasuasetus ovat johdonmukaisia energiatehokkuus etusijalle -periaatteen kanssa: avoimet ja kilpailuun perustuvat EU:n markkinat, joilla hinnat heijastavat energiankantajien tuotantokustannuksia, hiilikustannuksia sekä ulkoisia kustannuksia ja hyötyjä, tarjoaisivat tehokkaasti puhdasta ja turvallista vetyä loppukäyttäjille, jotka arvostavat sitä eniten.
Komission joulukuussa 2020 ehdottamalla TEN-E-asetuksella pyritään tukemaan paremmin Euroopan rajat ylittävän energiainfrastruktuurin nykyaikaistamista Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa varten. Siinä otetaan käyttöön vetyinfrastruktuuri uutena infrastruktuuriluokkana eurooppalaisen verkon kehittämistä varten. Tämä aloite täydentää ehdotettua TEN-E-asetusta, koska siinä keskitytään kansallisten suunnitelmien yhdenmukaistamiseen Euroopan laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman vaatimusten kanssa.
Kuten metaanipäästöjen vähentämistä koskevassa EU:n strategiassa ilmoitettiin, komissio aikoo ehdottaa lainsäädäntöä energia-alan metaanipäästöjen vähentämiseksi. Aloitteella pyritään parantamaan tietoa kaikista energiaan liittyvistä metaanipäästöistä. Tämä aloite on täydentävä, koska sillä pyritään helpottamaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen yleistymistä ja mahdollistamaan siirtyminen pois maakaasusta.
•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa
Päästökauppajärjestelmä nostaa fossiilisten polttoaineiden käytön hintaa verrattuna uusiutuviin ja vähähiilisiin kaasuihin ja edistää siten tällaisten kaasujen kysyntää ja investointeja niihin liittyvään tuotantoteknologiaan. Komissio on ehdottanut järjestelmän vahvistamista, mukaan lukien vahvistamiset ja laajentamiset ilmailualan, meri- ja maantieliikenteen sekä rakennusten osalta. Tähän järjestelmään kuuluvat kaikki vedyn tuotantolaitokset sekä elektrolyysilaitteet, joiden tuotantokapasiteetti on yli 25 tonnia päivässä. EU:n päästökauppadirektiivillä vuosiksi 2021–2030 perustettu innovaatiorahasto on yksi rahoitusvälineistä, joilla tuetaan siirtymistä ilmastoneutraaliin Eurooppaan vuoteen 2050 mennessä. EU:n päästökauppadirektiivillä vuosiksi 2021–2030 perustettu innovaatiorahasto on yksi rahoitusvälineistä, joilla tuetaan siirtymistä ilmastoneutraaliin Eurooppaan vuoteen 2050 mennessä.
Energiaverodirektiivin tarkistuksella pyritään mukauttamaan energiatuotteiden verotus EU:n energia- ja ilmastopolitiikkoihin, edistämään puhtaita teknologioita ja poistamaan vanhentuneet vapautukset ja alennetut verokannat, jotka tällä hetkellä kannustavat käyttämään fossiilisia polttoaineita. Tarkistetun direktiivin mukaan sen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet ryhmitellään ja asetetaan paremmuusjärjestykseen niiden ympäristönsuojelun tason mukaan. Tarkistuksen mukaan vähimmäisverotasoksi asetetaan 0,15 euroa/GJ (fossiilisten polttoaineiden osalta 10,75 euroa/GJ) moottoripolttoaineina käytettäville uusiutuville ja vähähiilisille vetypolttoaineille. Lämmityspolttoaineina käytettävien uusiutuvien ja vähähiilisten vetypolttoaineiden osalta siinä asetetaan vähimmäisverotasoksi 0,15 euroa/GJ (maakaasun osalta 0,6 euroa/GJ).
Komission heinäkuussa 2021 ehdottamalla tarkistetulla vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevalla asetuksella (AFIR), jolla kumotaan vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annettu direktiivi 2014/94/EU, pyritään torjumaan tieliikenteen päästöjen kasvua, jotta voidaan tukea siirtymistä lähes päästöttömään autokantaan vuoteen 2050 mennessä. Asetuksessa edellytetään, että jäsenvaltiot laajentavat lataus- ja tankkausinfrastruktuuriverkostoaan päästöttömien autojen myyntimäärien mukaisesti ja asentavat lataus- ja tankkauspisteitä säännöllisin välein suurille moottoriteille. Vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevan asetuksen tarkistuksessa edellytetään yhtä tankkausasemaa (vähintään 2 tonnia päivässä, 700 baaria) 150 kilometrin välein TEN-T-ydinverkossa ja jokaista kaupunkisolmukohtaa kohti vuoteen 2030 mennessä; tämä merkitsisi, että liikennesolmukohdissa olisi noin 700 vetytankkausasemaa ja kaupunkisolmukohdissa 88 vetytankkausasemaa.
Hiilidioksidipäästönormien asettamisesta henkilö- ja pakettiautoille annetun asetuksen muutoksella pyritään varmistamaan selkeä eteneminen kohti päästötöntä liikennettä vuodesta 2025 alkaen. Asetuksessa määritellään päästöttömät ajoneuvot akkukäyttöisiksi sähköajoneuvoiksi sekä polttokennoajoneuvoiksi ja muiksi vetykäyttöisiksi ajoneuvoiksi ja asetetaan tavoite, jonka mukaan uusi ajoneuvokanta on keskimäärin päästötöntä vuoteen 2030 mennessä.
FuelEU Maritime -ehdotuksen tavoitteena on lisätä kestävien vähähiilisten ja hiilettömien vaihtoehtoisten polttoaineiden osuutta kansainvälisessä meriliikenteessä. Näitä ovat muun muassa nestemäiset biopolttoaineet, e-nesteet, hiiletön kaasu (mukaan lukien nesteytetty biomaakaasu ja e-kaasut), hiiletön vety ja hiilettömät vetypohjaiset polttoaineet (mukaan lukien metaani ja ammoniakki). Polttoaineisiin ja sähköteknologioihin keskittymisen pitäisi voida mahdollistaa merkittävät ja nopeat päästövähennykset siten, että käytetään täysimääräisesti olemassa olevia teknologioita ja infrastruktuuria muiden ehdotettavien toimenpiteiden tarjoamien kannustimien ohella. Se helpottaa myös hiilestä irtautumisen keinojen määrittelyä koko meriklusterille.
REFuel EU Aviation -ehdotus, jonka tavoitteena on edistää kestävien lentopolttoaineiden mahdollisuuksia ilmailun kasvihuonekaasujalanjäljen pienentämiseksi, on vielä suurelta osin hyödyntämättä. Jotta ilmailuala voisi vähentää päästöjään merkittävästi, sen on tulevina vuosina vähennettävä nykyistä riippuvuuttaan fossiilisesta lentopetrolista ja turvauduttava yhä enemmän kestävien lentopolttoaineiden käyttöön. Ehdotuksessa asetetaan ”synteettisten lentopolttoaineiden” vähimmäisosuudeksi 0,7 prosenttia ilma-alusten käyttäjille toimitetuista lentopolttoaineista. ”Synteettisillä lentopolttoaineilla” tarkoitetaan uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä määriteltyjä muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita.
2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Tämän aloitteen tavoitteita ei voida saavuttaa kansallisella tasolla. Tämän aloitteen suunnitelluilla toimenpiteillä pyritään edistämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklassa vahvistettuja neljää tavoitetta ja edistämään samalla EU:n talouden hiilestä irtautumista. Suunnitellut toimenpiteet hyväksytään SEUT-sopimuksen 194 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan 1 kohdan nojalla. EU:lla on energia-alalla jaettu toimivalta SEUT-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan i alakohdan nojalla.
Nyt esitettävä aloite pohjautuu myös laajaan kokonaisuuteen säädöksiä, joita on annettu ja saatettu ajan tasalle viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana. EU on energian sisämarkkinoiden luomiseksi hyväksynyt vuosina 1996–2019 neljä peräkkäistä lainsäädäntöpakettia, joiden yleisenä tavoitteena on ollut markkinoiden yhdentäminen ja kansallisten sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapauttaminen. Nämä säännökset kattavat monenlaisia näkökohtia markkinoille pääsystä avoimuuteen, kuluttajien oikeuksiin, kaasumarkkinoiden likviditeetin lisäämiseen ja sääntelyviranomaisten riippumattomuuteen.
•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)
Tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole sääntöjä, joilla säännellään erityisiä vetyverkkoja tai -markkinoita sekä vähähiilistä vetyä ja vähähiilisiä polttoaineita. Kun otetaan huomioon EU:n ja kansallisen tason nykyiset pyrkimykset edistää uusiutuvan vedyn käyttöä fossiilisten polttoaineiden korvikkeena, jäsenvaltioilla olisi kannusteita hyväksyä kansallisella tasolla sääntöjä, jotka koskevat vedyn siirtoa siihen erikseen osoitetussa infrastruktuurissa. Tällöin riskinä on, että sääntely-ympäristö on hajanainen eri puolilla EU:ta, mikä voisi haitata kansallisten vetyverkkojen ja -markkinoiden yhdentymistä ja siten estää rajat ylittävän vetykaupan tai hankaloittaa sitä.
Vetyinfrastruktuuria koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen myöhemmässä vaiheessa (eli sen jälkeen, kun kansallinen lainsäädäntö on annettu) lisäisi jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa ja kasvattaisi sääntelykustannuksia ja yritysten epävarmuutta erityisesti vedyn tuotanto- ja siirtoinfrastruktuuriin tehtävien pitkän aikavälin investointien osalta.
EU:n tason sääntelykehyksen luominen erillisiä vetyverkkoja ja -markkinoita varten edistäisi kansallisten vetymarkkinoiden ja -verkkojen yhdentymistä ja yhteenliittämistä. Tällaisten erillisten vetyverkkojen suunnittelua, rahoitusta ja toimintaa koskevat EU:n tason säännöt loisivat pitkän aikavälin ennustettavuutta mahdollisille investoijille, jotka investoisivat tämäntyyppiseen pitkän aikavälin infrastruktuuriin, erityisesti rajat ylittävien yhteenliitäntöjen osalta (joihin muutoin sovellettaisiin erilaisia ja mahdollisesti toisistaan poikkeavia kansallisia lakeja).
Biometaanin osalta on todennäköistä, että ilman EU:n tason aloitetta sääntely on vuoteen 2030 mennessä edelleen hajanaista tukkumarkkinoille pääsyn, liitäntävelvoitteiden ja siirtoverkonhaltijan ja jakeluverkonhaltijan koordinointitoimenpiteiden osalta. Ilman jonkinasteista yhdenmukaistamista EU:n tasolla uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuottajat joutuvat kohtaamaan hyvin erilaisia liitäntä- ja syöttökustannuksia eri puolilla EU:ta, mikä johtaa epätasa-arvoisiin toimintaedellytyksiin.
Jos EU:n tasolla ei anneta uutta lainsäädäntöä, jäsenvaltiot soveltaisivat edelleen erilaisia kaasun laatuvaatimuksia ja vedyn sekoitustasoja koskevia sääntöjä, jolloin vaarana olisivat rajat ylittävien virtausten rajoitukset ja markkinoiden segmentoituminen. Kaasun laatustandardit määriteltäisiin edelleen pääasiassa maakaasun laatuparametrien perusteella, mikä rajoittaisi uusiutuvien kaasujen liittämistä verkkoon.
Kaikki nämä näkökohdat vähentävät todennäköisesti uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen rajat ylittävää kauppaa, ja tätä saatettaisiin kompensoida lisäämällä maakaasun tuontia. Nesteytetyn maakaasun terminaalien käyttö ja tuonti saattaisi edelleen rajoittua maakaasuun, vaikka nesteytetyn maakaasun terminaaleja ei tarvitsisi mukauttaa, jos saatavilla olisi kilpailukykyistä biometaania tai synteettistä metaania EU:n ulkopuolisista lähteistä.
Kansallista verkkosuunnittelua tarvitsee kehittää vain niissä jäsenvaltioissa, joissa toimii sertifioituja riippumattomia siirtoverkonhaltijoita ja riippumattomia järjestelmävastaavia. Vaikka useimmilla jäsenvaltioilla on yksi ainoa kansallinen kaasun kehittämissuunnitelma, jossa kaasualan toimijat tekevät yhteistyötä, monialainen yhteistyö on edelleen vähäistä.
EU:n koordinoitu varautuminen nykyisen kaasualan osalta on osoittautunut tehokkaammaksi kuin pelkästään kansallisen tason toiminta.
•Suhteellisuusperiaate
Aloite on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Se kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan soveltamisalaan. Politiikkatoimet ovat oikeassa suhteessa määriteltyjen ongelmien laajuuteen ja luonteeseen sekä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.
Ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen yleisen tavoitteen saavuttamiseksi, joka on kaasumaisten polttoaineiden hiilestä irtautumisen edistäminen kilpailukykyisellä tavalla mahdollisimman pienin taloudellisin kustannuksin, samalla kun varmistetaan energiaturvallisuus ja asetetaan kuluttajat energiamarkkinoiden keskiöön. Parhaaksi arvioituja vaihtoehtoja pidetään oikeasuhteisina, ja ne perustuvat mahdollisuuksien mukaan olemassa oleviin lähestymistapoihin. Jäsenvaltioiden ja yksityisten toimijoiden velvoitteiden ja erilaisten toimintavalmiuksien välistä tasapainoa pidetään asianmukaisena, kun otetaan huomioon, että ilmastoneutraalius on saavutettava vuoteen 2050 mennessä.
•Toimintatavan valinta
Kaasumarkkinoiden nykyisen sääntelykehyksen kokonaisarvioinnin perusteella valitut välineet ovat direktiivi direktiivin 2009/73/EY uudelleenlaatimiseksi ja asetus asetuksen (EY) N:o 715/2009 uudelleenlaatimiseksi. Näiden voimassa olevien säädösten uudelleenlaatiminen lisää oikeudellista selkeyttä. Muutossäädös ei olisi ollut riittävä väline, koska erilaisia uusia säännöksiä on paljon. Muutosten vuoksi toimintatapojen valinta edellyttää näin ollen jo hyväksyttyjen ja täytäntöönpantujen sääntöjen tarkistamista osana nykyisen lainsäädännön luonnollista kehitystä. Kaasuasetuksella on muutettava muita säädöksiä, kuten seuraavia: toimitusvarmuusasetus (EU) 2017/1938, ACER-asetus (EU) 2019/942 ja REMIT-asetus (EU) N:o 1227/2011.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset
Kolmannen energiapaketin voimaantulo on vaikuttanut myönteisesti kilpailuun ja energian sisämarkkinoiden suorituskykyyn. Nykyisessä kaasualan sääntelykehyksessä keskitytään kuitenkin fossiilipohjaiseen maakaasuun, eikä siinä täysin ennakoida metaanikaasujen (muun muassa maakaasun ja biometaanin) vaihtoehtoja, kuten vetyä.
Kaasumarkkinoiden nykyistä sääntelykehystä on tarkasteltava uudelleen, ja siitä on jo ilmoitettu vetystrategiaa ilmastoneutraalille Euroopalle koskevassa Euroopan komission tiedonannossa. Kun otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioiden erilaiset mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa ja vähähiilistä vetyä, sopiva markkinakehys voisi auttaa vetyä täyttämään tehtävänsä energiankantajana ja energiajärjestelmän integroinnin mahdollistajana.
Tämän perusteella vaikutustenarvioinnin ongelma-alueella I on yksilöity neljä keskeistä tekijää: i) hiilestä irtautuminen johtaa sellaisen eurooppalaisen vedyn arvoketjun syntymiseen, joka on riippuvainen rajat ylittävistä vetymarkkinoista; ii) vetyinfrastruktuuriin tehtävien investointien puute haittaa markkinoiden kehitystä; iii) vetyinfrastruktuuri muodostaa todennäköisesti luonnollisen monopolin, mikä johtaa kilpailuun perustumattomiin markkinarakenteisiin; iv) toisistaan eroavat vedyn laatua koskevat säännöt voivat hankaloittaa rajat ylittäviä virtoja ja aiheuttaa lisäkustannuksia.
Nykyisissä kaasusäännöissä, joissa keskitytään pääasiassa EU:n ulkopuolelta tuotavaan fossiilipohjaiseen maakaasuun, ei käsitellä EU:n sisäisen hajautetun uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotannon erityispiirteitä. Lisäksi biometaanin ja vedyn mutta myös nesteytetyn maakaasun kasvavat määrät vaikuttavat kaasun laatuun ja siten kaasuinfrastruktuurin ja loppukäyttäjien laitteiden suunnitteluun. Vaikutustenarvioinnissa otetaan erityisesti huomioon seuraavat viisi keskeistä tekijää, jotka liittyvät tähän ongelma-alueeseen: i) jakeluverkkoihin liitetyn biometaanin paikallisten tuottajien rajoitettu pääsy markkinoille ja verkkoon, uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen liittämisvelvoitetta ja verkkoon liittämisen kustannuksia koskevien sääntöjen erot sekä EU:n sisäiset syöttö- ja ottotariffit estävät täysin yhdennettyjen, likvidien ja yhteentoimivien EU:n kaasun sisämarkkinoiden luomisen; ii) erot kaasun laadussa ja vedyn sekoitustasoissa voivat vaikuttaa kielteisesti rajat ylittäviin virtauksiin ja loppukäyttäjiin, ja nykyiset kaasun laatua koskevat säännöt eivät sovellu tulevaan kehitykseen; iii) nesteytetyn maakaasun terminaalit on varustettu pääasiassa maakaasun vastaanottoon, joten uusien kaasujen vastaanottomahdollisuudet niissä ovat rajalliset; iv) maakaasun laantumattomaan käyttöön perustuvat pitkäaikaiset toimitussopimukset voivat lukita tilanteen maakaasuun ja haitata uusiutuvien kaasujen toimitusten kasvua edettäessä kohti vuotta 2050; v) nykyisillä energiaturvallisuusjärjestelyillä puututaan vain riskeihin, jotka liittyvät maakaasun toimituksiin, ei uusiutuviin ja vähähiilisiin kaasuihin liittyviin riskeihin.
Verkon suunnittelussa on kehitettävä edelleen siirtoverkonhaltijoiden ja sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä. Tuotoltaan vaihtelevien energialähteiden yleistyminen edellyttää koko energiajärjestelmän parempaa integrointia ja infrastruktuurin yhteenliittämistä kokonaisvaltaisemmalla ja osallistavammalla lähestymistavalla. Vaikutustenarvioinnissa esitetään seuraavat kolme keskeistä tekijää, jotka liittyvät tähän ongelma-alueeseen: i) verkon suunnittelu vaihtelee jäsenvaltioiden ja siirtoverkonhaltijoiden välillä, sähkön ja kaasun erillinen suunnittelu; ii) avoimuuden puute olemassa olevan infrastruktuurin käyttötarkoituksen muuttamisen tai käytöstä poistamisen mahdollisuuden osalta; iii) jakeluverkonhaltijat eivät nimenomaisesti ole mukana siirtoverkonhaltijoiden suunnittelussa. Lisäksi yhdenmukaisempi järjestelmän kehitysstrategia lisäisi entisestään sähkö- ja kaasujärjestelmien, myös vedyn, välisiä yhteyksiä.
Arviointi osoitti, että kilpailua on parannettava sen varmistamiseksi, että markkinoiden yhdentymisen kaikki hyödyt välittyvät EU:n kuluttajille. Lisäksi kuluttajilla ei edelleenkään ole tarvittavia välineitä osallistua aktiivisesti markkinoille. Analysoidun lainsäädännön kuluttajansuojasäännökset ovat vain osittain tarkoituksenmukaisia. Erityisesti heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelu on edelleen epätasaista eri jäsenvaltioissa, ja energiaköyhyyttä on vieläkin merkittävästi kaikkialla EU:ssa. Ongelma-alueella IV yksilöitiin yhtäpitävästi kolme ongelmatekijää: i) hyödyntämätön kilpailupotentiaali vähittäismarkkinoilla; ii) asiakkaiden riittämättömät vaikutusmahdollisuudet energiantoimittajan vaihtamisessa, hintojen vertailuvälineissä, laskutustiedoissa, energiayhteisöissä ja tietojen saatavuudessa; ja iii) riittämätön kuluttajansuoja erityisesti heikossa asemassa olevien ja energiaköyhien asiakkaiden osalta.
•Sidosryhmien kuuleminen
Paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti komissio toteutti kattavan ja osallistavan sidosryhmien kuulemisen, joka perustui useita menetelmiä ja välineitä sisältäneeseen kuulemisstrategiaan. Strategian tarkoituksena oli varmistaa, että kaikki asiaan liittyvä näyttö, mukaan lukien tiedot aloitteen kustannuksista, yhteiskunnallisista vaikutuksista ja hyödyistä, otettiin huomioon. Käytössä oli useita kuulemisvälineitä: alustavaa vaikutustenarviointia koskeva kuuleminen (etenemissuunnitelma), kyselyyn perustuva julkinen verkkokuuleminen, komission alustus ja sidosryhmiltä, muun muassa kaasualan sääntelyfoorumilta, saatu palaute, keskustelut jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin jäsenten ja kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa sekä keskustelut sidosryhmien kanssa laajassa sidosryhmien työpajassa.
Komissio sai 263 vastausta avoimeen julkiseen kuulemiseen. Yleisesti ottaen vastaajat vahvistivat pitävänsä kaasudirektiivin ja kaasuasetuksen tarkistamista tarpeellisena, jotta hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa. Lisäksi yli 60 prosenttia vastaajista odottaa, että kaasumarkkinoiden hiilestä irtautumisen edellyttämillä teknologisilla ja sääntelyyn tehtävillä muutoksilla voidaan luoda uusia työpaikkoja vuoteen 2030 mennessä.
Vetyinfrastruktuurin ja -markkinoiden kehittämisen osalta suurin osa vastaajista kannattaa sääntelyn käyttöönottoa varhaisessa vaiheessa hyvin toimivien ja kilpailuun perustuvien vetymarkkinoiden ja -infrastruktuurin edistämiseksi. Vastaajat kannattivat EU:n lainsäädäntökehystä, jossa määritellään keskeiset sääntelyperiaatteet ja noudatetaan vaiheittaista lähestymistapaa. Suuri enemmistö kannattaa esimerkiksi kolmansien osapuolten pääsyä verkkoon, vetyputkien käyttöoikeutta koskevia sääntöjä, tuontiterminaaleja ja varastointia sekä verkkotoimintojen eriyttämistä. Useimmat vastaajat pitivät tärkeänä sitä, että määritellään varhaisessa vaiheessa yksityisten osapuolten rooli vetyinfrastruktuurin kehittämisessä. Suuri enemmistö vastaajista katsoo myös, että olemassa olevat ja tulevat yksityiset verkot voidaan (väliaikaisesti) vapauttaa tietyistä sääntelyvaatimuksista mutta että lähentyminen kohti yhtä ainoaa sääntelykehystä on varmistettava. Valtaosa vastaajista katsoo, että uutta vetyinfrastruktuuria koskevien oikeuksien ja lupavaatimusten olisi vastattava metaanikaasuputkiin nykyisin sovellettavia vaatimuksia.
Mitä tulee uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen saatavuuden edistämiseen nykyisillä kaasumarkkinoilla ja olemassa olevassa kaasuinfrastruktuurissa, sidosryhmät ovat yhtä mieltä siitä, että nykyistä sääntelykehystä on tarkistettava hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Suurin osa sidosryhmistä pitää tärkeänä sitä, että varmistetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen täydellinen markkinoille pääsy ja helpotetaan niiden syöttämistä kaasuverkkoon. Monet vastaajat kannattavat sitä, että verkonhaltijat velvoitettaisiin liittämään uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuottajat verkkoon ja ottamaan käyttöön syöttömaksun alennus. Suurin osa vastaajista kannattaa myös nesteytetyn maakaasun terminaalien avoimuuskehyksen parantamista. Paljon kannatusta saa myös kaasun laatustandardien yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla EU:ssa, rajat ylittävän koordinoinnin tehostaminen ja avoimuuden lisääminen. Vastaajien mielipiteet eroavat vedyn sekoittamisen osalta, mutta enemmistö on samaa mieltä siitä, että se voi korkeista teknisistä kustannuksista huolimatta tarjota kustannustehokkaan ja nopean ensimmäisen askeleen energiajärjestelmän hiilestä irtautumisessa. Vain harvat sidosryhmät kannattavat EU:n sisäisten rajat ylittävien tariffien poistamista. Suurin osa vastaajista pitää tärkeinä kaasuun liittyviä turvallisuushaasteita ja kyberturvallisuustoimenpiteitä.
Integroidun verkon suunnittelun osalta suurin osa sidosryhmistä kannattaa verkon kehittämissuunnitelman sovittamista ajallisesti yhteen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa ja yhden kaasusuunnitelman laatimista valitusta eriyttämismallista riippumatta. Suurin osa vastaajista ilmaisi vielä voimakkaamman tukensa yhteiselle sähkö- ja kaasuskenaariolle. Huomattava määrä sidosryhmiä toivoo vetyhankkeiden sisällyttämistä verkon kehittämissuunnitelmaan. Useimmat sidosryhmät olivat yhtä mieltä jakeluverkonhaltijoiden roolista tietojen toimittamisessa ja jakamisessa, ja useat vastaajat kannattivat myös sitä, että jakeluverkonhaltijat esittävät oman suunnitelmansa, johon sisältyy järjestelmän optimointi eri aloilla. Vastaajat myös pitivät yhteistä kaasu- ja sähkösuunnitelmaa parempana kuin yhteisiä skenaarioita, joissa on erilliset suunnitelmat. Useat sidosryhmät huomauttivat, että paras vaihtoehto olisi yhteinen suunnitelma metaanille ja vedylle ja erillinen sähkölle.
Mitä tulee asiakkaiden sitoutumiseen ja suojeluun vihreän kaasun vähittäismarkkinoilla, suurin osa sidosryhmistä vaati kunnianhimoisempia tavoitteita kansalaisiin ja kuluttajiin liittyvissä säännöksissä siten, että ne vastaavat sähkömarkkinoiden vaatimuksia. Energiaköyhyyttä koskevien säännösten pitäisi myös auttaa varmistamaan, että puhtaaseen kaasuun perustuviin vaihtoehtoihin siirtymisestä aiheutuvat kustannukset eivät tule kuluttajien maksettaviksi. Yksityisen sektorin edustajat kannattavat suunnitelmia poistaa säännellyt hinnat asteittain käytöstä, kun taas jotkin kuluttajajärjestöt haluaisivat säilyttää ne energiaköyhien ja heikossa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi. Lähes puolet vastaajista haluaa vahvistaa säännöksiä, jotka koskevat tarjousten vertailtavuutta ja tietojen saatavuutta, avoimuutta, älykkäitä mittausjärjestelmiä ja energiantoimittajan vaihtamista. Yksikään vastaaja ei ole kannattanut muuta kuin sääntelypohjaista lähestymistapaa.
•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö
Ehdotettu aloite ja sen pohjana oleva vaikutustenarviointi perustuvat näyttöön, joka on saatu sidosryhmien panoksesta asiaa koskeviin laajoihin kuulemisiin, sekä alan kirjallisuuden tarkasteluun ja mallintamiseen. Tarkasteltuun kirjallisuuteen sisältyi tuloksia ajankohtaisista tutkimuksista, jotka koskivat sellaisia keskeisiä tekijöitä kuin vedyn ja hiilettömän kaasuinfrastruktuurin roolia, markkinoita ja tuotantoa ja jotka toteutettiin vaikutustenarviointia varten tai jotka vaikuttivat sen laajuuteen, sekä muiden asiaan liittyvien komission aloitteiden yhteydessä tehtyjä arviointeja. Analyysissä otettiin huomioon myös useiden sidosryhmäfoorumien puitteissa annetut päätelmät, joista tärkein on kaasualan sääntelyä koskeva foorumi (Madridin foorumi) ja sähköalan sääntelyfoorumi (Firenzen foorumi). Keskustelut jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin jäsenten, kansallisten sääntelyviranomaisten ja Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) kanssa sekä keskustelut muiden sidosryhmien kanssa otettiin tasapuolisesti huomioon.
•Vaikutustenarviointi
Paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti komissio teki vaikutustenarvioinnin useista toimintavaihtoehdoista. Tätä työtä tuettiin komission sisällä järjestetyllä kuulemisella yksiköiden välisen ohjausryhmän kautta.
Vaikutustenarviointi esitettiin sääntelyntarkastelulautakunnalle, ja siitä keskusteltiin sen kanssa. Sääntelyntarkastelulautakunta antoi myönteisen lausunnon varaumin. Varaumat liittyivät erityisesti seuraaviin: i) arvioinnin päätelmien sisällyttäminen ongelman kuvaukseen, ii) aloitteen roolin määrittäminen osana 55-valmiuspaketin mahdollistavaa kehystä, iii) toimintavaihtoehtojen vaikutusten perustason selventäminen, iv) eri toimijoiden, erityisesti maakaasun ja vedyn tuottajien ja kuluttajien, erottaminen selkeämmin toisistaan, v) arvion antaminen siitä, miten aloite voi vaikuttaa pk-yrityksiin eri lailla kuin muihin (suurempiin) yrityksiin, vi) eriävien ja vähemmistön näkemysten parempi huomioiminen koko raportissa, myös ongelman määrittelyssä, vaihtoehtojen kehittämisessä, vaikutusten analysoinnissa ja parhaaksi arvioidun vaihtoehdon valinnassa, vii) raportin esitystavan parantaminen ja viii) kustannus- ja hyötytaulukkojen täyttäminen asianmukaisessa muodossa.
Koko vaikutustenarviointityön ajan harkittiin neljällä ongelma-alueella toimenpiteitä, joilla puututtaisiin havaittuihin ongelmiin ja ongelmatekijöihin aloitteen tavoitteiden saavuttamiseksi: Parhaiksi arvioitujen vaihtoehtojen yhdistelmän vaikuttavuuden, tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioinnin perusteella on todettu, että kyseinen yhdistelmä soveltuu parhaiten asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.
Ongelma-alue I: Vetyinfrastruktuuri ja vetymarkkinat
Ongelma-alueella I tarkastellaan seuraavia toimintavaihtoehtoja: järjestetään tarjouskilpailu vetyverkon hallintaa koskevista oikeuksista (vaihtoehto 1); otetaan käyttöön tärkeimmät sääntelyperiaatteet, jotka perustuvat maakaasumarkkinoilla nykyisin sovellettaviin periaatteisiin mutta jotka on mukautettu vetymarkkinoiden kehitysvaiheeseen sopiviksi (vaihtoehto 2); otetaan käyttöön täysin valmiiksi kehitetty vetyä koskeva sääntelyjärjestelmä (joka vastaa maakaasualaan tällä hetkellä sovellettavaa järjestelmää), jolloin ei tarvita siirtymää kehittyneempiin vetymarkkinoihin (vaihtoehto 3). Parhaaksi arvioitu vaihtoehto on ottaa käyttöön keskeiset sääntelyperiaatteet alusta alkaen ja hahmotella selkeästi lopullinen (tuleva) sääntelyjärjestelmää. (Vaihtoehto 2b ”Keskeiset sääntelyperiaatteet ja visio”). Tämän vaihtoehdon keskeisenä etuna on, että se edistää markkinoiden yhdentymistä sekä selkeyttää investoijien asemaa ja että sillä vältetään kilpailuun perustumattomien markkinarakenteiden syntyminen ja kustannukset, joita aiheutuu sääntöjen muuttamisesta jälkikäteen, kun markkinat ovat kypsät. Se jättää kuitenkin joustovaraa sääntelyn mukauttamiseksi vetyalan asteittaiseen kasvuun.
Ongelma-alue II: Uusiutuvat ja vähähiiliset kaasut olemassa olevassa kaasuinfrastruktuurissa ja nykyisillä kaasumarkkinoilla sekä energiaturvallisuus
Ongelma-alue II sisältää vaihtoehtoja, joilla edistetään uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä nykyisille kaasumarkkinoille ja olemassa olevaan kaasuinfrastruktuuriin. Kaikkiin vaihtoehtoihin kuuluu myös asteittainen toiminta energiaturvallisuuteen liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi, erityisesti nykyisten välineiden, standardien ja menettelyjen laajentaminen koskemaan uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja, tehokas yhteisvastuu ja kaasualan kyberturvallisuuteen liittyvien riskien käsittely. Vaihtoehto 3 ”Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen täydellisen markkinoille pääsyn mahdollistaminen ja edistäminen” on suositeltavin vaihtoehto ongelma-alueella II. Tähän vaihtoehtoon sisältyy toimenpiteitä, joilla tuetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä tukkumarkkinoille, nesteytetyn maakaasun terminaaleihin ja siirtoverkkoon (liitäntäpaikasta riippumatta), mukaan lukien verkkoon syötön ja rajat ylittävien siirtojen tariffialennukset. Kaasun laatuun sovellettaisiin rajat ylittäviä yhteenliitäntäpisteitä koskevaa yhdenmukaistettua EU:n lähestymistapaa, mutta jäsenvaltioille jätettäisiin joustovaraa. Vetyseosten sallittu yläraja on 5 prosenttia kaikissa rajat ylittävissä pisteissä. Tämä taso on kustannustehokas sopeutumis- ja vähennyskustannusten kannalta.
Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen täydellisen markkinoille pääsyn mahdollistaminen ja edistäminen: Suunnitellut toimenpiteet ovat johdonmukaisia ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien unionin toimien kanssa ja tarpeen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskeisenä etuna on se, että toimenpiteillä alennetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuottajien tuotantokustannuksia, lisätään uusiutuvien kaasujen alan kilpailua, likviditeettiä ja kauppaa ja kannustetaan samalla vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Näin kuluttajat ja veronmaksajat hyötyvät, koska tukea voitaisiin vähentää. Tämä myös vähentää energiaturvallisuuteen kohdistuvia riskejä ja säästää aikaa ja resursseja, vähentää epävarmuustekijöitä, parantaa hätätoimenpiteiden tehokkuutta ja vahvistaa kaasuyhtiöiden turvallisuusvaatimuksia.
Ongelma-alue III: Verkon suunnittelu
Ongelma-alueella III tarkastellaan integroidun verkon suunnittelun vaihtoehtoja. Ongelma-alueella III parhaaksi arvioitu vaihtoehto on vaihtoehto 2 ”Eurooppalaisiin skenaarioihin perustuva kansallinen suunnittelu”. Vaihtoehto mahdollistaa kansallisen suunnittelun, mutta edellyttää, että se perustuu kaasua ja sähköä koskeviin yhteisiin skenaarioihin, jotka ovat yhdenmukaisia kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa ja liittyvät asiaankuuluvaan kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan. Siihen sisältyvät kaikki asianomaiset toimijat (jakeluverkonhaltijat), ja sen avulla voidaan tunnistaa putkistot, joita voidaan käyttää käyttötarkoituksen muuttamiseen metaanista vedyksi, sellaisella tarkkuudella, joka ei olisi helposti saavutettavissa Euroopan tasolla.
Eurooppalaisiin skenaarioihin perustuvan kansallisen suunnittelun toteuttaminen: Keskeisenä etuna on, että näin voidaan poistaa riskit siitä, että sähkön ja kaasun siirtoverkonhaltijat suunnittelevat järjestelmiensä kehittämistä yhteensopimattomien olettamusten perusteella. Se mahdollistaa alojen integroinnin ja käsitteellisen järjestelmäsuunnitelman säilyttäen samalla yksityiskohtaisempien alakohtaisten verkon kehittämissuunnitelmien hyödyt. Sillä varmistetaan eri sidosryhmien yhteinen näkemys, mikä merkitsee, että verkon suunnittelussa otetaan huomioon hiilestä irtautumista koskevat strategiat kansallisella ja EU:n tasolla, mikä vähentää mahdollisten lukkiutumisvaikutusten tai hukkainvestointien riskiä.
Ongelma-alue IV: Asiakkaiden vähäinen sitoutuminen ja suoja vihreän kaasun vähittäismarkkinoilla
Ongelma-alue IV sisältää vaihtoehtoja, jotka perustuvat muuhun kuin sääntelypohjaiseen lähestymistapaan käsitellä kilpailua ja kuluttajien sitouttamista tai edellyttävät ongelmien syihin puuttumista uudella lainsäädännöllä, joka vastaa pääosin sähköalalla jo vakiintunutta toimintaa. Analyysin perusteella parhaaksi arvioitu vaihtoehto on vaihtoehto 2 ”Joustava lainsäädäntö”, joka vastaa sähkömarkkinoiden kuluttajansuojaa ja valtuutusta koskevia säännöksiä. Tämä vaihtoehto on todennäköisesti vaikuttavin ja tehokkain ja johdonmukainen muiden ongelma-alueiden kanssa.
Tärkein etu on, että se tarjoaa merkittäviä säästömahdollisuuksia ja auttaa uusia toimittajia ja palveluntarjoajia pääsemään markkinoille ja kehittämään innovatiivisia tuotteita, mikä lisää kilpailua, kuluttajien sitoutumista ja taloudellista hyötyä. Se voisi myös auttaa lisäämään yhteiskunnallista hyväksyntää kansalaisten ja yhteisöjen taholta, saada liikkeelle yksityistä pääomaa ja helpottaa uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käyttöönottoa. Liikainvestointien riskin pienentämisellä on myönteinen ympäristövaikutus.
•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen
Voimassa olevan lainsäädännön muuttamista koskevat ehdotukset on laadittu vaikutustenarvioinnissa tarkasteltujen kustannustehokkaimpien toimintavaihtoehtojen mukaisesti. Joidenkin parhaaksi arvioitujen vaihtoehtojen odotetaan lisäävän sääntelyelimille ja markkinatoimijoille aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia sekä täytäntöönpano- ja valvontakustannuksia. Ehdotetut toimenpiteet voivat esimerkiksi lisätä kansallisten sääntelyviranomaisten ja maakaasun toimittajien välistä hallinnollista tietojenvaihtoa, jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden välistä koordinointia sekä jäsenvaltioiden ja kansallisten viranomaisten sääntely- ja täytäntöönpanotoimia. Muutetun kehyksen odotetaan kuitenkin myös tehostavan sääntelyä ja laskevan sen kustannuksia.
Lisäksi vaikutustenarviointi osoittaa, että ehdotetut toimenpiteet tarjoavat kustannustehokkaimmat sääntelyvaihtoehdot aloitteen yleistavoitteen saavuttamiseksi eli sellaisten metaani- ja vetykaasujen siirtoa, jakelua, toimitusta ja varastointia koskevien sääntöjen vahvistamiseksi, joilla voidaan tukea energiajärjestelmän hiilestä irtautumista ja varmistaa samalla varma ja kohtuuhintainen energia.
Joistakin parhaaksi arvioiduista toimenpiteistä aiheutuvia lyhyen aikavälin sääntelykustannuksia on arvioitava suhteessa kustannuksiin ja toimiin, joita energiajärjestelmän myöhäinen integrointi ja hiilestä irtautuminen edellyttäisivät pitkällä aikavälillä. Hyödyt, joita vaihtoehtojen odotetaan tuottavan uusiutuvien energialähteiden tukemisen, energiajärjestelmän integroinnin, kuluttajansuojan ja energiaturvallisuuden muodossa, ovat huomattavasti suuremmat kuin välittömät hallinto- ja täytäntöönpanokustannukset.
Ehdotuksella myös yksinkertaistetaan nykyistä sääntelykehystä yhdenmukaistamalla kaasuinfrastruktuuria ja -markkinoita koskevat säännökset sen uuden sääntelyrakenteen kanssa, joka on laadittu sähköalalle puhtaan energian säädöspaketissa. Alojen välisen yhdenmukaistamisen tehostamisen odotetaan hyödyttävän monissa sääntelykysymyksissä, jotka liittyvät erityisesti kuluttajien vaikutusmahdollisuuksiin ja kuluttajansuojaan, hallintoon ja viranomaisvalvontaan. Vastaavia hyötyjä ennakoidaan myös vetyinfrastruktuureja ja -markkinoita koskevan sääntelykehyksen varhaisen käyttöönoton yhteydessä. Vaikka nämä säännöt todennäköisesti lisäävät kansallisten viranomaisten ja markkinatoimijoiden välittömiä hallinnollisia kustannuksia ja sääntelytaakkaa, vetyä koskevien sääntelyperiaatteiden varhaisen yhdenmukaistamisen odotetaan alentavan merkittävästi säännösten noudattamisesta tulevaisuudessa aiheutuvia kustannuksia ja estävän merkittävien sääntelyerojen ja täytäntöönpanokustannusten riskin.
•Perusoikeudet
EU:n arvojen sekä kansalaisten perusoikeuksien ja turvallisuuden turvaaminen kehittyvässä vihreässä ja digitaalisessa energiaympäristössä on ensiarvoisen tärkeää. Ehdotetut tiedonhallintaa koskevat toimenpiteet kehitettiin tätä silmällä pitäen, ja niillä pyrittiin varmistamaan digitaaliteknologioiden ja datavetoisten palvelujen laaja saatavuus ja käyttö samalla kun taataan korkeatasoinen oikeus yksityiselämään ja henkilötietojen suojaan, kuten EU:n perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa ja yleisessä tietosuoja-asetuksessa vahvistetaan.
4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
Tähän pakettiin kuuluvan ehdotuksen vaikutukset EU:n talousarvioon koskevat energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ja Euroopan komission energian pääosaston henkilöresursseja, joita kuvataan [kaasuasetuksen] uudelleenlaatimista koskevaan komission ehdotukseen liitetyssä säädökseen liittyvässä rahoitusselvityksessä. ACERin uudet tehtävät, erityisesti niiden sääntöjen osalta, joilla helpotetaan kilpailuun perustuvan vetyalan kehittämistä, mutta myös kaasumarkkinoiden monimutkaistuminen, joka johtuu muiden kaasujen kuin maakaasun osuuden kasvusta, edellyttävät ACERin henkilöstön lisäämistä vuodesta 2023 alkaen asteittain 21 uudella kokoaikavastaavalla. Myös energian pääosaston henkilöresursseja on lisättävä viidellä kokoaikavastaavalla, jotta voidaan panna täytäntöön uutta ja kasvavaa alaa koskevat uudet säännöt, integroida uudentyyppisiä kaasuja kaasumarkkinoille ja -infrastruktuuriin sekä valvoa tehostettujen kuluttajasäännösten noudattamista.
5.LISÄTIEDOT
•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt
Edistymistä seurataan kaksiportaisella lähestymistavalla, joka koostuu ACERin vuosittaisesta raportoinnista ja komission suorittamasta arvioinnista.
ACERin toimeksianto, joka koskee markkinoiden toiminnan vuotuista seurantaa ja raportointia sen vuotuisessa markkinoiden seurantaraportissa (asetuksessa (EY) N:o 715/2009 säädetty velvoite), säilytetään, ja sen soveltamisala laajennetaan koskemaan vetyä. Vuoden kuluessa ehdotusten hyväksymisestä komissio pyytää ACERia tarkistamaan ja päivittämään nykyisiä seurantaindikaattoreitaan (asianomaisten sidosryhmien myötävaikutuksella), jotta varmistetaan, että ne ovat edelleen tarkoituksenmukaisia seurattaessa edistymistä näiden ehdotusten taustalla olevien tavoitteiden saavuttamisessa. ACER käyttää edelleen markkinoiden seurantaraportin laatimisessa jo vakiintuneita tietolähteitä, joita laajennetaan vetyä koskevilla asiaankuuluvilla tiedoilla.
ACERin vuotuinen raportointi korvaa komission raportointivelvoitteet, jotka ovat edelleen voimassa kaasudirektiivin nojalla. Yksityiskohtaisilla ehdotuksilla varmistetaan, että ACERin seuranta täydentää muita seurantatoimia (erityisesti energiaunionin ja ilmastotoimien hallintoon liittyvää seurantaa), jotta vältetään päällekkäisyydet.
Komissio tekee ehdotettujen aloitteiden vaikutuksista täysimittaisen arvioinnin, johon sisältyvät ehdotusten vaikuttavuus, tehokkuus, jatkuva johdonmukaisuus ja tarkoituksenmukaisuus, tietyn ajan (alustavasti viiden vuoden) kuluessa hyväksyttyjen toimenpiteiden voimaantulosta. Komissio tarkastelee direktiiviä uudelleen viimeistään 31. joulukuuta 2030 ja toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)
Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa komissio v. Belgia (C-543/17) antaman tuomion mukaisesti jäsenvaltioiden on liitettävä ilmoituksiinsa, jotka koskevat toimenpiteitä direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, riittävän selvät ja täsmälliset tiedot siitä, millä kansallisen lainsäädännön säännöksillä saatetaan mitkäkin direktiivin säännökset osaksi jäsenmaan kansallista lainsäädäntöä. Tämä on tehtävä kunkin velvoitteen osalta, ei pelkästään ”artiklatasolla”. Jos jäsenvaltiot toimivat tämän velvoitteen mukaisesti, niiden ei periaatteessa tarvitsisi lähettää komissiolle selittäviä asiakirjoja, jotka koskevat saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Asetus pannaan suoraan ja yhdenmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa, joten se ei edellytä selittävää asiakirjaa.
•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset
Ehdotetussa tarkistetussa direktiivissä on kymmenen lukua, joissa on 91 artiklaa.
1 luku – Kohde, soveltamisala ja määritelmät
Tässä luvussa esitetään maakaasujärjestelmää käyttävien kaasujen siirtoa, jakelua, toimittamista ja varastointia koskevien sääntöjen kohde ja soveltamisala sekä vetyjärjestelmää käyttävän vedyn siirtoa, toimittamista ja varastointia koskevat säännöt. Siinä määritellään myös tärkeimmät direktiiviehdotuksessa käytetyt termit.
2 luku – Yleiset säännöt markkinoiden järjestämisestä
Tässä luvussa vahvistetaan säännöt, joilla varmistetaan kilpailuun perustuvat, kuluttajakeskeiset, joustavat ja syrjimättömät kaasumarkkinat. Se sisältää markkinoille pääsyä koskevia säännöksiä, jotka koskevat muun muassa vapautta valita toimittaja, markkinapohjaisia toimitushintoja, julkisen palvelun velvoitteita, kestävyyttä, uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen sertifiointia, alueellisen yhteistyön edistämistä sekä teknisiä ja menettelytapoja koskevia sääntöjä.
3 luku – Kuluttajien vaikutusmahdollisuudet ja kuluttajansuoja sekä vähittäismarkkinat
Tässä luvussa säädetään erityisesti kuluttajan oikeuksista: Siinä käsitellään sopimusperusteisia perusoikeuksia, vaihto-oikeuksia ja -maksuja sekä vertailuvälineitä, aktiivisia asiakkaita ja kansalaisten energiayhteisöjä koskevia sääntöjä. Se sisältää myös laskutusta, älykästä ja perinteistä mittaamista sekä tiedonhallintaa koskevia säännöksiä.
Lisäksi se sisältää säännöksiä, jotka koskevat keskitettyjä palvelupisteitä, oikeutta tuomioistuinten ulkopuoliseen riitojenratkaisuun, heikossa asemassa olevia asiakkaita ja vähittäismarkkinoita.
4 luku – Kolmansien osapuolten pääsy infrastruktuuriin
Tämä luku on jaettu kolmeen jaksoon, jotka kattavat seuraavat: maakaasuinfrastruktuurin käyttöoikeus, vetyinfrastruktuurin käyttöoikeus sekä käyttöoikeuden ja verkkoon liittämisen epääminen.
5 luku – Siirtoverkonhaltijoihin, varastointilaitteistojen haltijoihin sekä maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoihin sovellettavat säännöt
Tässä luvussa käsitellään siirtoverkonhaltijoiden, varastointilaitteistojen haltijoiden sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden tehtäviä, luottamuksellisuusvelvoitteita ja päätösvaltaa.
6 luku – Maakaasun jakeluverkonhaltijat
Tässä luvussa vahvistetaan jakeluverkonhaltijoiden nimeäminen, niiden tehtävät, päätösvalta uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen uusien tuotantolaitosten liittämisessä jakeluverkkoon, jakeluverkonhaltijoiden eriyttäminen, jakeluverkonhaltijoiden luottamuksellisuusvelvoitteet, suljettuja jakeluverkkoja koskevat säännökset ja yhdistetty siirto- ja jakeluverkonhaltija.
7 luku – Erillisiin vetyverkkoihin sovellettavat säännöt
Tässä luvussa säädetään erityisesti vetyverkkojen, vetyvarastojen ja vetyterminaalien haltijoiden tehtävistä, olemassa olevien vetyverkkojen tarjoamisesta, maantieteellisesti rajatuista vetyverkoista, suljetuista vetyjärjestelmistä, yhdysputkista kolmansien maiden kanssa sekä verkonhaltijoiden luottamuksellisuusvelvoitteista.
8 luku – Integroidun verkon suunnittelu
Tässä luvussa käsitellään tarkemmin verkon kehittämistä, investointipäätöksiä koskevia valtuuksia, vetyverkon kehittämistä koskevaa raportointia sekä uuden rajat ylittävän vetyinfrastruktuurin rahoittamista.
9 luku – Siirtoverkonhaltijoiden eriyttäminen
Tämä luku jakautuu kuuteen jaksoon, jotka kattavat seuraavat: omistuksen eriyttäminen, riippumattomat verkonhaltijat, riippumattomat siirtoverkonhaltijat, erillisten vetyverkkojen haltijoiden eriyttäminen ja maakaasu- ja vetyverkonhaltijoiden nimeäminen ja sertifiointi sekä tilien eriyttäminen ja avoimuus.
10 luku – Sääntelyviranomaiset
Tässä luvussa keskitytään sääntelyviranomaisten nimeämiseen ja riippumattomuuteen, sääntelyviranomaisten yleisiin tavoitteisiin, niiden tehtäviin ja valtuuksiin, rajat ylittäviin kysymyksiin sovellettavaan sääntelyjärjestelmään, verkkosääntöjä koskevien suuntaviivojen noudattamiseen ja tietojen säilyttämiseen.
11 luku – Loppusäännökset
Viimeisessä luvussa keskitytään loppusäännöksiin. Se sisältää erityisesti artikloja, jotka koskevat suojatoimenpiteitä, tasapuolisia toimintaedellytyksiä, teknisiä sopimuksia, poikkeuksia, valtuutusmenettelyä, siirretyn säädösvallan käyttöä, komiteamenettelyä, raportointia, kumoamista, saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, voimaantuloa ja vastaanottajia.
Liitteessä I esitetään laskutusta ja laskutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset.
Liitteessä II käsitellään maakaasun älykkäitä mittausjärjestelmiä.
Liitteessä III on vastaavuustaulukko.
Ehdotetussa tarkistetussa asetuksessa on viisi lukua, joissa on 69 artiklaa.
1 luku – Kohde, soveltamisala ja määritelmät
Tässä luvussa esitetään energiaunionin tavoitteita, ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita sekä kuluttajia koskevien sääntöjen kohde ja soveltamisala. Siinä määritellään myös asetusehdotuksessa käytetyt keskeiset termit.
2 luku – Yleiset säännöt markkinoiden järjestämisestä ja infrastruktuurin käyttöoikeudesta
Tässä luvussa vahvistetaan yleiset periaatteet sekä sääntelyviranomaisen määrittämien pääomapohjien eriyttäminen, kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvät palvelut, uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen markkina-arviointi, kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet, kapasiteettioikeuksien kauppa, tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut, sertifiointi ja siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö.
3 luku – Verkkoon pääsy
Tässä luvussa käsitellään verkkoonpääsytariffeja ja alennuksia.
4 luku – Siirtoverkkojen, varastointilaitteistojen, nesteytetyn maakaasun terminaalien ja vetyterminaalien verkonhallinta
Tässä luvussa vahvistetaan säännökset, jotka koskevat uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen kiinteää kapasiteettia, kaasun laatua koskevaa rajat ylittävää koordinointia, vetyseoksia, kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaista verkkoa, ACERin suorittamaa seurantaa, sääntelyviranomaisia, kuulemisia, kustannuksia, alueellista yhteistyötä, kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa, avoimuusvaatimuksia ja tietojen kirjaamista.
5 luku – Jakeluverkon käyttö
Tässä luvussa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen kiinteää kapasiteettia, jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä, avoimuusvaatimusta ja jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaista elintä. Siihen sisältyvät menettelyt ja tehtävät.
6 luku – Pääsy erillisiin vetyverkkoihin
Tässä luvussa keskitytään vedyn laatuun liittyvään rajat ylittävään koordinointiin, vetyverkonhaltijoiden eurooppalaiseen verkostoon, sen tehtäviin, vetyä koskevaan kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan, kustannuksiin ja kuulemiseen, ACERin suorittamaan seurantaan, alueelliseen yhteistyöhön ja avoimuusvaatimuksiin.
7 luku – Verkkosäännöt ja suuntaviivat
Tässä luvussa säädetään verkkosääntöjen ja suuntaviivojen hyväksymisestä, verkkosääntöjen vahvistamisesta, verkkosääntöjen muuttamisesta, suuntaviivoista, jäsenvaltioiden oikeudesta säätää yksityiskohtaisemmista toimenpiteistä, tietojen antamisesta ja luottamuksellisuudesta sekä seuraamuksista. Kaikki kolme sääntöä on mukautettu koskemaan vetyä.
8 luku – Loppusäännökset
Tässä luvussa keskitytään loppusäännöksiin. Luku sisältää artikloja erityisesti uudesta maakaasu- ja vetyinfrastruktuurista, komiteamenettelystä, vapautuksista ja poikkeuksista, siirretyn säädösvallan käytöstä, asetusten muuttamisesta sekä muutoksesta, jolla kaasun toimitusvarmuutta koskeva asetus laajennetaan koskemaan uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja ja jolla siihen sisällytetään kyberturvallisuutta, yhteisvastuuta ja varastointia koskevia toimenpiteitä. Lisäksi siinä säädetään kumoamisesta ja voimaantulosta.
Liite I sisältää suuntaviivoja.
Liitteessä II on vastaavuustaulukko.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
2021/0425 (COD)
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
uusiutuvien kaasujen ja maakaasun sekä vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ⌦ unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ⌫ ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan sekä 55 ja 95 artiklan ⌦ 194 artiklan 2 kohdan ⌫,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsovat seuraavaa:
⇩ uusi
1)Direktiiviä 2009/73/EY on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)
2)Yhteisössä ⌦ Unionissa ⌫ on vuodesta 1999 lähtien toteutettu asteittain maakaasun sisämarkkinoita, joilla pyritään luomaan todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille Euroopan unionin maakaasunkuluttajille, niin kansalaisille kuin yrityksillekin, sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli. Näin pyritään saavuttamaan parempi tehokkuus, kilpailukykyiset hinnat ja parempi palvelutaso sekä edistämään toimitusvarmuutta ja kestävyyttä.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)
3)Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY
⌦ ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY ovat ⌫ on merkittävästi edistäneetnyt maakaasun sisämarkkinoiden luomista.
⇩ uusi
4)Asetuksella (EU) 2019/943 ja direktiivillä (EU) 2019/944, jotka olivat osa komission 30 päivänä marraskuuta 2016 ehdottamaa ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -pakettia, otettiin uusi askel sellaisten sähkön sisämarkkinoiden kehittämisessä, joiden keskiössä ovat kansalaiset ja joilla edistetään puhtaaseen energiajärjestelmään siirtymistä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia unionin tavoitteita. Maakaasun sisämarkkinoiden olisi perustuttava samoihin periaatteisiin, ja niillä olisi erityisesti varmistettava yhtäläinen kuluttajansuojan taso.
5)Unionin tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi se on hyväksynyt joukon aloitteita, kuten komission heinäkuussa 2020 julkaiseman energiajärjestelmän integrointistrategian ja vetystrategian, joissa esitetään, miten energiamarkkinoita voidaan päivittää, mukaan lukien kaasumarkkinoiden hiilestä irtautuminen sekä asetus (EU) 2018/1999 ja asetus (EU) 2021/1119. Tällä direktiivillä olisi edistettävä näiden tavoitteiden saavuttamista ja varmistettava kaasun, myös vedyn, toimitusvarmuus ja hyvin toimivat sisämarkkinat.
6)Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä energiajärjestelmään, mikä mahdollistaa irtautumisen fossiilisesta kaasusta, ja antaa näille uusille kaasuille tärkeä rooli pyrittäessä saavuttamaan EU:n vuoden 2030 ilmastotavoitteet ja ilmastoneutraalius vuonna 2050. Direktiivillä pyritään myös luomaan sääntelykehys, joka antaa kaikille markkinaosapuolille mahdollisuuden ottaa huomioon fossiilisen kaasun rooli siirtymävaiheessa ja kannustaa niitä tähän niiden suunnitellessa toimintaansa, jotta vältetään lukkiutumisvaikutukset ja varmistetaan fossiilisen kaasun asteittainen ja viiveetön käytöstä poistaminen erityisesti kaikilla merkityksellisillä teollisuudenaloilla ja lämmityksessä.
7)EU:n vetystrategiassa todetaan, että koska EU:n jäsenvaltioilla on erilaiset mahdollisuudet tuottaa uusiutuvaa vetyä, avoimet ja kilpaillut EU:n markkinat, joilla käydään esteetöntä rajatylittävää kauppaa, tuovat merkittäviä etuja kilpailun, kohtuuhintaisuuden ja toimitusvarmuuden kannalta. Lisäksi siinä korostetaan, että siirtyminen kohti likvidejä markkinoita, joilla käydään hyödykepohjaista vetykauppaa, helpottaisi uusien tuottajien tuloa markkinoille ja edistäisi syvempää markkinaintegraatiota suhteessa muihin energiankantajiin. Se antaisi käyttökelpoisia hintasignaaleja investoinneille ja operatiivisille päätöksille. Tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen olisi näin ollen edistettävä vetymarkkinoiden, hyödykepohjaisen vetykaupan ja likvidien kaupankäynnin keskusten syntymistä, ja jäsenvaltioiden olisi poistettava kaikki tähän liittyvät aiheettomat esteet. Olemassa olevia sääntöjä, jotka mahdollistavat sähkö- ja kaasumarkkinoita ja kaupankäyntiä varten kehitetyn tehokkaan kaupallisen toiminnan, olisi sovellettava unionin vetymarkkinoihin siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista ja sopivassa aikataulussa, samalla kun tunnustetaan luontaiset erot.
8)EU:n vetystrategian mukaisesti uusiutuvaa vetyä odotetaan otettavan käyttöön laajamittaisesti vuodesta 2030 alkaen hiilestä irtautumisen toteuttamiseksi tietyillä aloilla, jotka vaihtelevat lento- ja laivaliikenteestä aloihin, joilla hiilestä irtautuminen on vaikea toteuttaa. Kaikki vetyjärjestelmiin liitetyt loppuasiakkaat nauttivat samoista kuluttajien perusoikeuksista, joita sovelletaan maakaasuverkkoon liitettyihin loppuasiakkaisiin, kuten oikeudesta vaihtaa toimittajaa ja saada täsmällisiä laskutustietoja. Jos asiakkaat on liitetty vetyverkkoon, kuten teollisuusasiakkaisen tapauksessa, heillä on samat kuluttajansuojaa koskevat oikeudet kuin maakaasuasiakkailla. Vetyjärjestelmään ei kuitenkaan sovelleta kuluttajasäännöksiä, joiden tarkoituksena on kannustaa kotitalouksia osallistumaan markkinoille, kuten hintavertailuvälineitä, aktiivisia asiakkaita ja kansalaisten energiayhteisöjä koskevia säännöksiä.
9)EU:n vetystrategian mukaisesti EU:n ensisijaisena tavoitteena on kehittää pääasiassa tuuli- ja aurinkoenergialla tuotettua uusiutuvaa vetyä. Uusiutuva vety on vaihtoehto, joka sopii parhaiten yhteen integroidun energiajärjestelmän ja pitkällä aikavälillä EU:n ilmastoneutraalius- ja saasteettomuustavoitteen kanssa. Vähähiilisillä polttoaineilla, kuten vähähiilisellä vedyllä, voi kuitenkin olla merkitystä energiasiirtymässä erityisesti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, jotta voidaan nopeasti vähentää olemassa olevien polttoaineiden päästöjä ja tukea uusiutuvien polttoaineiden, kuten uusiutuvan vedyn, käyttöönottoa. Siirtymän tukemiseksi on tarpeen vahvistaa kynnysarvo vähähiilisellä vedyllä ja synteettisillä kaasumaisilla polttoaineilla saavutettavalle kasvihuonekaasupäästöjen vähennykselle. Tätä kynnysarvoa olisi tiukennettava sellaisissa laitoksissa tuotetun vedyn osalta, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2031 jälkeen, jotta voidaan ottaa huomioon teknologian kehitys ja vauhdittaa dynaamista edistymistä vedyn tuotannosta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. EU:n energiajärjestelmän integrointistrategiassa korostettiin tarvetta ottaa käyttöön EU:n laajuinen sertifiointijärjestelmä, joka kattaa myös vähähiiliset polttoaineet, jotta jäsenvaltiot voivat verrata niitä muihin hiilestä irtautumista koskeviin vaihtoehtoihin ja pitää niitä toteuttamiskelpoisena ratkaisuna energialähteiden yhdistelmässään. Sen varmistamiseksi, että vähähiilisillä polttoaineilla on sama vaikutus hiilestä irtautumiseen kuin muilla uusiutuvilla vaihtoehdoilla, on tärkeää, että ne sertifioidaan soveltamalla samankaltaista metodologista lähestymistapaa, joka perustuu niiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen elinkaariarviointiin. Näin voitaisiin ottaa käyttöön kattava EU:n laajuinen sertifiointijärjestelmä, joka kattaisi koko unionin energialähteiden yhdistelmän. Koska vähähiiliset polttoaineet ja vähähiilinen vety eivät ole uusiutuvia polttoaineita, niiden terminologiaa ja sertifiointia ei voitu sisällyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 tarkistamista koskevaan ehdotukseen. Näin ollen niiden sisällyttäminen tähän direktiiviin täyttää tämän puutteen.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 3 kappale
10)Perustamissopimuksessa unionin kansalaisille taatut vapaudet – muun muassa tavaroiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus – ovat saavutettavissa ainoastaan täysin avoimilla markkinoilla, jotka antavat kaikille kuluttajille mahdollisuuden valita vapaasti toimittajansa ja kaikille toimittajille mahdollisuuden toimittaa vapaasti hyödykkeitä asiakkailleen.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 4 kappale
4)Tällä hetkellä on kuitenkin olemassa esteitä maakaasun myynnille tasapuolisin ehdoin ja ilman syrjintää tai epäsuotuisampaa asemaa yhteisössä. Erityisesti syrjimätön pääsy verkkoihin sekä tehokkuudeltaan yhdenmukainen viranomaisvalvonta eivät ole vielä toteutuneet kaikissa jäsenvaltioissa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 5 kappale
5)Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 antamassa tiedonannossa ”Energiapolitiikka Euroopalle” korostetaan tarvetta saattaa valmiiksi maakaasun sisämarkkinat ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille yhteisöön sijoittautuneille maakaasualan yrityksille. Komission 10 päivänä tammikuuta 2007 antamat tiedonannot ”Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet” ja ”Asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (loppuraportti)” ovat osoittaneet, että nykyiset säännöt ja toimenpiteet eivät tarjoa riittäviä puitteita tavoitteena olevien moitteettomasti toimivien sisämarkkinoiden saavuttamiseksi.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 48 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
11)Kuluttajien etujen olisi oltava keskeisessä osassa tässä direktiivissä, ja palvelun laadun olisi oltava maakaasualan yritysten keskeinen vastuualue. Kuluttajien nykyisiä oikeuksia ⇨ sekä välttämättömien palvelujen, kuten energian, saatavuutta ja energiaköyhyyden torjuntaa koskevia oikeuksia, jotka mainitaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista annetussa tiedonannossa, ⇦ on vahvistettava, ja ne on turvattava, ja niihin liittyvää avoimuutta olisi lisättävä. Kuluttajansuojatoimenpiteillä olisi varmistettava, että kaikki kuluttajat laajemmalla yhteisön ⌦ unionin ⌫ toiminta-alalla hyötyvät kilpailulle avoimista ⌦ kaasu ⌫markkinoista. Jäsenvaltioiden tai, kun jäsenvaltiossa on niin säädetty, sen sääntelyviranomaisten olisi huolehdittava kuluttajien oikeuksien toteutumisesta.
⇩ uusi
12)Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa energia kuuluu niihin välttämättömiin palveluihin, joiden on oltava kaikkien saatavilla, ja siinä edellytetään tukitoimenpiteitä niitä tarvitseville (periaate 20). Myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteessa nro 7 kehotetaan varmistamaan edullisen, luotettavan, kestävän ja uudenaikaisen energian saatavuus kaikille.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 47 kappale (mukautettu)
13)Julkisen palvelun vaatimuksia ja niistä seuraavia yhteisiä vähimmäisnormeja olisi edelleen tiukennettava sen varmistamiseksi, että kaikki ja varsinkin heikossa asemassa olevat kuluttajat voivat hyötyä kilpailusta ja oikeudenmukaisista hinnoista. Julkisen palvelun vaatimukset olisi määriteltävä kansallisella tasolla kansallisten olosuhteiden mukaisesti; jäsenvaltioiden olisi kuitenkin tällöin noudatettava yhteisön ⌦ unionin ⌫ oikeutta. Unionin kansalaisten ja jäsenvaltioiden harkinnan mukaan myös pienten yritysten olisi voitava nauttia julkisen palvelun velvoitteista, erityisesti toimitusvarmuuden ja kohtuullisten tariffien suhteen.
⇩ uusi
14)Jäsenvaltioilla olisi oltava laaja harkintavalta asettaa kaasualan yrityksille julkisen palvelun velvoitteita yleistä taloudellista etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Maakaasutoimitusten hinnoittelua koskevat julkisen palvelun velvoitteet ovat kuitenkin pohjimmiltaan vääristävä toimenpide, joka johtaa usein tappiollisiin hintoihin, kuluttajien valinnanvaran kaventumiseen, energiansäästö- ja energiatehokkuusinvestointien kannustimien heikkenemiseen, palvelutason ja kuluttajien sitoutumis- ja tyytyväisyysasteen heikkenemiseen, kilpailun rajoituksiin sekä innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen vähenemiseen markkinoilla. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä muita välineitä, erityisesti kohdennettuja sosiaalipoliittisia toimenpiteitä, turvatakseen kohtuuhintaiset maakaasutoimitukset kansalaisilleen. Maakaasutoimitusten hinnoitteluun sovellettaviin julkisiin toimiin olisi turvauduttava ainoastaan julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi ja niihin olisi sovellettava erityisehtoja. Täysin vapautetut ja hyvin toimivat maakaasun vähittäismarkkinat edistäisivät hintakilpailua ja muuta kilpailua jo olemassa olevien toimittajien välillä ja kannustaisivat uusia tulokkaita tulemaan markkinoille, mikä parantaisi kuluttajien valinnanvaraa ja tyytyväisyyttä.
15)Julkisen palvelun velvoitteita olisi käytettävä maakaasutoimitusten hinnoittelun muodossa ilman, että sivuutetaan avointen markkinoiden periaate, ja vain selvästi määritellyissä tilanteissa ja selvästi määriteltyjen edunsaajien hyväksi ja vain rajatun ajan. Maakaasutoimitusten hinnoitteluun liittyvistä julkisen palvelun velvoitteista aiheutuvien vääristävien vaikutusten lieventämiseksi tällaisia toimia soveltavien jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön lisätoimenpiteitä, mukaan lukien toimenpiteet, joilla estetään vääristävä vaikutus hinnoitteluun tukkumarkkinoilla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki hintasääntelystä hyötyvät edunsaajat voivat halutessaan hyödyntää kaikilta osin kilpailuun perustuvien markkinoiden tarjouksia. Tätä varten niille olisi tiedotettava suoraan ja säännöllisesti kilpailuun perustuvilla markkinoilla saatavilla olevista tarjouksista ja säästöistä, ja niitä olisi autettava markkinaperusteisiin tarjouksiin vastaamisessa ja niiden hyödyntämisessä.
16)Maakaasutoimitusten hintasääntelyyn liittyvät julkiset toimet eivät saisi johtaa eri asiakasryhmien välisiin suoriin ristisubventioihin. Tämän periaatteen mukaisesti hintajärjestelmissä ei saa asettaa nimenomaisesti tiettyjen asiakasryhmien vastattaviksi muihin asiakasryhmiin vaikuttavien hintasääntelytoimien kustannuksia.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 49 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
17)Kuluttajien olisi saatava selkeitä ja ymmärrettäviä tietoja oikeuksistaan energia-alalla. Komission olisi laadittava ⌦ on laatinut ⌫ jäsenvaltioita, kansallisia sääntelyviranomaisia, kuluttajajärjestöjä, maakaasualan yrityksiä ja muita asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan helppokäyttöisnen, käyttäjäystävällisnen energiankuluttajan tarkistuslistan, jonka tarkoituksena on antaa kuluttajille käytännön tietoa heidän oikeuksistaan. Energiankuluttajan tarkistuslista olisi ⇨ pidettävä ajan tasalla, ⇦ annettava kaikkien kuluttajien käyttöön, ja sen olisi oltava julkisesti saatavilla.
⇩ uusi
18)Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että onnistunut siirtymä edellyttää suurempia investointeja kaasualan työntekijöiden koulutukseen ja osaamiseen, myös infrastruktuurin kehittämisen osalta. Tällainen maininta olisi linjassa energiatehokkuusdirektiivin tarkistamista koskevan ehdotuksen (2021/0203 (COD)) kanssa.
19)Markkinasäännöillä olisi suojeltava asiakkaita ja annettava heille mahdollisuus tehdä vähähiilisiä valintoja, jotta uudet uusiutuvat ja vähähiiliset kaasut voidaan ottaa täysimääräisesti osaksi energiasiirtymää.
20)Maakaasulla on edelleen keskeinen rooli energiahuollossa, sillä maakaasun osuus kotitalouksien energiankulutuksesta on edelleen suurempi kuin sähkön. Vaikka sähköistäminen on keskeinen osa vihreää siirtymää, tulevaisuudessa kotitalouksissa kulutetaan edelleen maakaasua, myös kasvavia määriä uusiutuvaa kaasua.
21)Koska maakaasuala, mukaan lukien maakaasun vähittäismarkkinat, ei sisältynyt ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -pakettiin, siihen liittyviä kuluttajien sitoutumista ja suojelua koskevia säännöksiä ei ole mukautettu energiasiirtymän tarpeisiin vaan ne vastaavat sen sijaan tilannetta, joka vallitsi yli kymmenen vuotta sitten, kun kolmas energiapaketti hyväksyttiin.
22)Maakaasumarkkinoilla asiakkaiden tyytyväisyys ja sitoutuneisuus on ollut heikkoa ja uusien uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käyttöönotto on ollut hidasta, mikä on osoitus siitä, että monissa jäsenvaltioissa kilpailu on vähäistä. Maakaasun hinnat ovat laskeneet tukkumarkkinoilla, kun taas kotitalousasiakkaiden maksamat maakaasun hinnat ovat nousseet viime vuosikymmenen aikana, minkä seurauksena kotitalousasiakkaat maksavat maakaasun kulutuksestaan kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin teollisuusasiakkaat.
23)Samoin kuin sähköalalla, markkinoiden joustavuus ja kuluttajien oikeuksia koskeva riittävä unionin oikeudellinen kehys ovat olennaisen tärkeitä maakaasualalla sen varmistamiseksi, että kuluttajat voivat osallistua energiasiirtymään ja hyötyä edullisista hinnoista, hyvästä palvelutasosta ja todellisista valinnanmahdollisuuksista, jotka heijastavat teknologian kehitystä.
24)Siirtyminen fossiilisesta kaasusta uusiutuviin vaihtoehtoihin toteutuu käytännössä, jos uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta tulee kuluttajien kannalta houkutteleva ja syrjimätön vaihtoehto, joka perustuu aidosti avoimiin tietoihin ja jossa siirtymäkustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti eri kuluttajaryhmien ja markkinatoimijoiden kesken.
25)Kaasun vähittäismarkkinoiden nykyisten puutteiden korjaamiseksi on tarpeen puuttua nykyisiin kilpailu- ja teknisiin esteisiin, jotka haittaavat uusien palvelujen syntymistä ja paremman palvelutason ja alhaisempien kuluttajahintojen saavuttamista, samalla kun varmistetaan energiaköyhien ja heikossa asemassa olevien kuluttajien suojelu.
26)Jotta voidaan varmistaa kuluttajansuojan ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien yhdenmukainen korkea taso kaikilla energiasektoreilla, vähähiilisiä kaasumarkkinoita koskevan lainsäädäntökehyksen olisi vastattava sähkömarkkinoiden kuluttajansuojaa ja tarvittaessa sen kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia koskevia säännöksiä.
27)Jotta tämä vastaavuuteen perustuva lähestymistapa olisi johdonmukainen ja tehokas, sen olisi katettava kaikki kuluttajansuojaa ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia koskevat säännökset aina kun se on mahdollista ja säännökset voidaan mukauttaa kaasumarkkinoihin. Tämän olisi koskettava niin sopimusperusteisia perusoikeuksia kuin laskutustietoihin sovellettavia sääntöjä, energiantoimittajan vaihtamista, luotettavien vertailuvälineiden käyttömahdollisuutta, heikossa asemassa olevien ja energiaköyhien kuluttajien suojelua, riittävän tietosuojan varmistamista älykkäissä mittareissa ja tiedonhallinnassa sekä tehokkaita vaihtoehtoisia riitojenratkaisusääntöjä.
28)Kun säännöksiä pyritään yhdenmukaistamaan eri aloilla, kansallisille hallinnoille ja yrityksille aiheutuvan taakan olisi oltava rajallinen ja oikeasuhteinen; myös tässä voidaan hyödyntää ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -paketista saatuja kokemuksia.
29)Kaasualan nykyaikaistamisen odotetaan johtavan merkittäviin taloudellisiin hyötyihin sekä vähittäiskaupan kilpailun lisääntymisen ja siitä aiheutuvien sosiaalisten ja jakaumahyötyjen että asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisen muodossa, mukaan lukien vahvemmat sopimusperusteiset oikeudet ja paremmin saatavilla olevat tiedot kulutuksesta ja energianlähteistä, mikä johtaa vihreämpiin valintoihin. Energia-alan intressiyhteisöjen olisi edistettävä uusiutuvan kaasun käyttöönottoa.
30)Toimittajan vaihtaminen on tärkeä indikaattori kuluttajien sitoutumisesta ja tärkeä väline kilpailun lisäämiseksi sekä maakaasu- että vetymarkkinoilla. Toimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden osuus vaihtelee edelleen jäsenvaltioiden välillä, ja kuluttajien vaihtohalukkuutta pyritään hillitsemään eroamis- ja irtisanomismaksuilla. Vaikka tällaisten maksujen poistaminen voisi rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa, jos sen myötä poistuisi asiakasuskollisuudesta palkitsemiseen perustuvia tuotteita, maksujen merkittävämpi rajoittaminen odotettavasti lisäisi kuluttajien hyvinvointia ja sitoutumista sekä kilpailua markkinoilla.
31)Vaihtoon menevän ajan lyheneminen todennäköisesti kannustaa asiakkaita etsimään parempia energiasopimuksia ja vaihtamaan toimittajaa. Tietotekniikan lisääntyvän käytön myötä vuoteen 2026 mennessä tekninen vaihtoprosessi uuden toimittajan rekisteröimiseksi markkinaoperaattorin mittauspisteeseen pitäisi tavallisesti saada toteutetuksi minä tahansa arkipäivänä 24 tunnin sisällä. Varmistamalla, että kyseiseen ajankohtaan mennessä tekninen vaihtoprosessi on mahdollista toteuttaa 24 tunnin sisällä, minimoitaisiin vaihtoon menevä aika ja autettaisiin lisäämään kuluttajien aktiivisuutta ja kilpailua vähittäismarkkinoilla.
32)Monet tekijät estävät kuluttajia saamasta markkinatietoja käytettävissä olevista eri lähteistä, ymmärtämästä niitä ja toimimasta niiden mukaisesti. Sen vuoksi olisi parannettava tarjousten vertailukelpoisuutta ja minimoitava toimittajan vaihtamisen esteet siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista rajoittamatta aiheettomasti kuluttajien valinnanvaraa.
33)Riippumattomat vertailuvälineet, verkkosivustot mukaan lukien, ovat pienemmille asiakkaille tehokas keino arvioida markkinoilla saatavilla olevien erilaisten energiatarjousten etuja. Niihin olisi pyrittävä sisällyttämään mahdollisimman laaja valikoima saatavilla olevia tarjouksia ja niiden olisi katettava markkinat niin perusteellisesti kuin mahdollista, jotta asiakkaat saisivat edustavan kuvan tilanteesta. On olennaisen tärkeää, että pienempien asiakkaiden saatavilla on vähintäänkin yksi vertailuväline ja että tällaisilla välineillä saatavat tiedot ovat luotettavia, puolueettomia ja avoimia. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat säätää vertailuvälineestä, jonka ylläpidosta vastaa kansallinen viranomainen tai yksityinen yritys.
34)Loppuasiakkaiden olisi voitava käyttää, varastoida ja myydä itse tuottamaansa uusiutuvaa kaasua ja osallistua kaikille maakaasumarkkinoille tarjoamalla lisäpalveluja verkkoon esimerkiksi energian varastoinnin kautta. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää kansallisessa lainsäädännössään erilaisista säännöksistä, jotka koskevat yksittäisiltä ja yhdessä toimivilta aktiivisilta asiakkailta kannettavia veroja ja maksuja.
35)Ottaen huomioon sen roolin, joka niillä voi olla energiajärjestelmän hiilestä irtautumisessa, tietyt kansalaisten energia-aloitteiden luokat olisi maakaasumarkkinoilla tunnustettava ”kansalaisten energiayhteisöiksi” unionin tasolla. Näiden yhteisöjen olisi helpotettava uusiutuvan kaasun käyttöä maakaasuverkossa. Niitä varten olisi vahvistettava toiminnan mahdollistava kehys, oikeudenmukainen kohtelu, tasapuoliset toimintaedellytykset ja tarkoin määritelty oikeuksien ja velvollisuuksien luettelo, jotka vastaavat yleisesti direktiivin (EU) 2019/944 mukaisten kansalaisten energiayhteisöjen jäsenrakennetta, hallintovaatimuksia ja tarkoitusta.
36)Kansalaisten energiayhteisöjä koskevat säännökset eivät estä muiden kansalaisaloitteiden, kuten direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisten uusiutuvan energian yhteisöjen tai yksityisoikeudellisista sopimuksista johtuvien aloitteiden, olemassaoloa. Kansalaisten energiayhteisöjen jäsenyyden olisi oltava avoin kaiken tyyppisille toimijoille. Päätösvallan olisi kuitenkin kansalaisten energiayhteisössä oltava vain niillä jäsenillä tai osakkailla, jotka eivät harjoita laajamittaista kaupallista toimintaa ja joilla energia-ala ei ole taloudellisen toiminnan ensisijainen ala. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisten energiayhteisöjen ja yksittäisten jäsenten tai osakkaiden on oltava rahoituksellisesti ja taloudellisesti riippumattomia tällaista toimintaa harjoittavista tahoista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansalaisten energiayhteisöjen mahdollisuutta siirtää toimintaansa tarvittavien laitosten hallinnointi, mukaan lukien asennus, käyttö, tietojen käsittely ja ylläpito.
37)Laskut ja laskutustiedot ovat tärkeä keino tiedottaa loppuasiakkaille ja lisätä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan. Energialaskut ovat edelleen yleisin kuluttajien huolen ja valitusten aihe, mikä vaikuttaa kuluttajien jatkuvasti alhaiseen tyytyväisyystasoon ja vähäiseen sitoutumiseen kaasualalla. Myös laskutustietoja koskevat säännökset ovat kaasualalla jäljessä kuluttajille sähköalalla myönnetyistä oikeuksista. Sen vuoksi on tarpeen yhdenmukaistaa niitä ja asettaa kaasualan laskuja ja laskutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta kuluttajat voivat saada läpinäkyviä ja helposti ymmärrettäviä tietoja. Laskuissa olisi annettava loppuasiakkaille tietoa heidän kulutuksestaan ja kustannuksistaan, mikä helpottaa tarjousten vertailua ja toimittajan vaihtamista, sekä tietoa kuluttajien oikeuksista (kuten vaihtoehtoisesta riitojenratkaisusta). Lisäksi laskujen olisi oltava väline, jolla kuluttajat saadaan osallistumaan aktiivisesti markkinoille, jotta he voivat hallita kulutustottumuksiaan ja tehdä vihreämpiä valintoja.
38)On tärkeää toimittaa säännöllisesti tosiasialliseen kaasunkulutukseen perustuvat, älykkään mittauksen avulla laadittavat ajantasaiset laskutustiedot, jotta autetaan asiakkaita hallitsemaan omaa kaasunkulutustaan ja kustannuksia. Asiakkailla, erityisesti kotitalousasiakkailla, olisi kuitenkin oltava mahdollisuus sopia joustavista järjestelyistä laskujen maksamisessa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 47 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
39)Keskeinen tekijä kuluttajille tehtävissä toimituksissa on mahdollisuus saada puolueettomia ja avoimia kulutustietoja. Kuluttajilla olisi näin ollen oltava mahdollisuus saada käyttöönsä itseään koskevat kulutustiedot ja kulutukseen liittyvät hinnat sekä palvelumaksut, jotta he voivat pyytää kilpailijoita tekemään tarjouksia näiden tietojen pohjalta. Kuluttajilla olisi myös oltava oikeus saada asianmukaisesti tietoja energiankulutuksestaan. ⇨ Ennakkomaksut eivät saisi asettaa niiden käyttäjiä kohtuuttoman epäedulliseen asemaan ⇦ Ennakkomaksujen olisi heijastettava maakaasun todennäköistä kulutusta, ja eri maksujärjestelmien olisi oltava syrjimättömiä. Kuluttajille riittävän usein annettavien tietojenannettavat tiedot energiakustannuksista kannustavat ⌦ pitäisi kannustaa ⌫ energian säästämiseen, koska kuluttajat voivat saada niistä suoraa palautetta energiatehokkuuden parantamiseen tehtyjen investointien ja kulutustottumusten muutosten vaikutuksista.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 52 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
40)⇨ Päätös maakaasun älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta kansallisella tasolla ⇦ Älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton olisi voitava perustaaua taloudelliseen arviointiin. ⇨ Tässä taloudellisessa arvioinnissa olisi otettava huomioon älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton pitkäaikaiset hyödyt kuluttajille ja koko toimitusketjulle. ⇦ Jos arvioinnissa todetaan, että kyseisten mittausjärjestelmien käyttöönotto on taloudellisesti järkevää ja kustannustehokasta vain sellaisten kuluttajien osalta, jotka kuluttavat tietyn määrän ⇨ maakaasua ⇦ kaasua, jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa tämä huomioon , kun ne panevat täytäntöön älykkäitä mittausjärjestelmiä ⌦ älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotossa ⌫. ⇨ Tällaisia arvioita olisi kuitenkin tarkistettava säännöllisesti vastauksena merkittäviin muutoksiin taustaoletuksissa tai vähintään neljän vuoden välein tekniikan nopean kehityksen vuoksi. ⇦
⇩ uusi
41)Jotta voidaan helpottaa loppuasiakkaiden aktiivista osallistumista markkinoille, käyttöön otettavissa älykkäissä mittausjärjestelmissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon saatavilla olevien sovellettavien standardien, myös yhteentoimivuuden tietomallien ja sovelluskerroksen tasolla mahdollistavien standardien, käyttö ja parhaat käytännöt sekä tietojen vaihdon ja tulevien ja innovatiivisten energiapalvelujen tärkeys. Käyttöön otettavat älykkäät mittausjärjestelmät eivät myöskään saisi muodostaa estettä toimittajan vaihtamiselle maakaasun kuluttajien tapauksessa, ja niissä olisi oltava tarkoituksenmukaiset toiminnot, joiden ansiosta loppuasiakkaat voivat saada kulutustietonsa oikea-aikaisesti, mukauttaa energiankulutustaan ja saada siitä korvausta ja säästöjä laskuissaan.
42)Jäsenvaltioiden, jotka eivät järjestelmällisesti ota käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä maakaasuverkossa, olisi annettava kuluttajille mahdollisuus saada asennettua älymittari pyynnöstä ja oikeudenmukaisin ja kohtuullisin edellytyksin ja annettava kuluttajille kaikki asiaan liittyvä merkityksellinen tieto.
43)Älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton jälkeen tietojen hallintaan on kehitetty tai kehitteillä jäsenvaltioissa erilaisia malleja. Tiedonhallintamallista riippumatta jäsenvaltioiden on tärkeää ottaa käyttöön avoimet säännöt tietojen käyttöön saamisesta syrjimättömin edellytyksin ja varmistaa kyberturvallisuuden ja tietosuojan mahdollisimman korkea taso sekä tietoja käsittelevien tahojen puolueettomuus.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 51 kappale (mukautettu)
44)Kaikkien kuluttajien saatavilla olevat tehokkaat riitojenratkaisukeinot takaavat paremman kuluttajansuojan. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön ⌦ säädettävä ⌫ nopeistaat ja tehokkaistaat menettelyistät valitusten käsittelemiseksi. ⌦ ⌫
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 50 kappale (mukautettu)
50)Energiaköyhyys on kasvava ongelma yhteisössä. Siksi kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden, jotka eivät vielä ole laatineet kansallisia toimintasuunnitelmia tai muita tarvittavia toimintapuitteita energiaköyhyyden torjumiseksi, olisi tehtävä näin ja pyrittävä vähentämään tällaisessa tilanteessa olevien ihmisten määrää. Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa varmistettava heikossa asemassa olevien asiakkaiden tarvitsemat energiatoimitukset. Tätä toteutettaessa voitaisiin käyttää yhdennettyä lähestymistapaa esimerkiksi sosiaalipolitiikan puitteissa, ja toimenpiteisiin voisi kuulua sosiaalipoliittisia toimia tai toimia asuntojen energiatehokkuuden parantamiseksi. Tällä direktiivillä olisi mahdollistettava ainakin kansalliset toimet heikossa asemassa olevien asiakkaiden hyväksi.
⇩ uusi
45)Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, kuten myönnettävä sosiaaliturvajärjestelmiensä perusteella etuuksia heikossa asemassa olevien asiakkaiden tarvitsemien toimitusten varmistamiseksi tai tuettava energiatehokkuuden parantamista, jotta voidaan puuttua ilmenevään energiaköyhyyteen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti, myös tarkasteltaessa köyhyyttä laajemmin. Tällaiset toimenpiteet voisivat vaihdella kyseisen jäsenvaltion erityisolosuhteiden mukaan, ja niihin voisi kuulua kaasulaskun maksamiseen liittyviä sosiaali- tai energiapolitiikan toimenpiteitä, investointeja asuinrakennusten energiatehokkuuteen tai kuluttajansuojatoimenpiteitä, kuten turvaamista kaasunjakelun katkaisemiselta.
46)Komissio antoi asetuksen (EU) 2018/1999 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 mukaisesti suuntaa-antavia ohjeita energiaköyhyyden mittaamiseen käytettävistä asianmukaisista indikaattoreista sekä siitä, miten ”merkittävä määrä energiaköyhyydessä olevia kotitalouksia” määritellään.
47)Hallinnollisten lupamenettelyjen yksinkertaistamisen ja virtaviivaistamisen ja lupien myöntämisestä vastaavien viranomaisten tekemille päätöksille asetettujen selkeiden määräaikojen pitäisi varmistaa, että vedyntuotantolaitoksia ja vetyverkkoinfrastruktuuria voidaan ottaa käyttöön riittävän nopeasti. Jäsenvaltioita olisi pyydettävä raportoimaan saavutetusta edistyksestä. Olemassa olevien maakaasuputkien ja muun verkko-omaisuuden rakentamiseen ja käyttöön kansallisen lainsäädännön nojalla myönnettyjen lupien (kuten toimilupien, lupien tai hyväksyntöjen) jatkaminen on tarpeen, kun kaasuputkistossa siirrettävä kaasumainen energiankantaja vaihtuu maakaasusta (puhtaaseen) vetyyn. Tämän pitäisi estää tarpeettomat viivästykset olemassa olevien maakaasuputkien ja muun verkko-omaisuuden käyttötarkoituksen muuttamisessa vedyn siirtoa varten. Olisi vältettävä sitä, että vetyverkkoinfrastruktuuria koskevien lupien myöntämisedellytykset ovat olennaisesti erilaiset, ellei sille ole riittäviä perusteita. Tekniset turvallisuusnäkökohdat voivat oikeuttaa eriytetyn lähestymistavan olemassa olevien lupien voimassaolon jatkamiseen tai uusien lupien myöntämiseen. Lupamenettelyjä koskevia säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta kansainvälisen ja unionin oikeuden soveltamista, mukaan lukien ympäristön ja ihmisten terveyden suojelua koskevat säännökset. Lupamenettelyjen määräaikoja olisi voitava pidentää enintään vuodella, jos se on asianmukaisesti perusteltua poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.
48)Hakijoiden ohjaamisella hallinnollisen luvan hakemis- ja myöntämismenettelyjen kaikissa vaiheissa hallinnollisen yhteyspisteen kautta on tarkoitus vähentää monimutkaisuutta hankkeen toteuttajien kannalta ja parantaa tehokkuutta ja avoimuutta. Tehokkuutta voitaisiin parantaa sillä, että hakijat voivat toimittaa asiaankuuluvat asiakirjat digitaalisessa muodossa ja että heidän saatavillaan on menettelyjä selittävä käsikirja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lupamenettelyjä toteuttavat viranomaiset osallistuvat aktiivisesti jäljellä olevien esteiden poistamiseen, mukaan lukien muut kuin taloudelliset esteet, kuten riittämättömät tiedot ja digitaaliset ja henkilöresurssit, jotka haittaavat kasvavan lupamenettelyjen määrän käsittelyä.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 6 kappale
49)Jos verkkotoimintoja ei tehokkaasti eriytetä toimitus- ja tuotantotoiminnoista (tehokas eriyttäminen), on olemassa vaara, että syrjintää esiintyy sekä verkon toiminnassa että myös sen suhteen, minkälaisia kannustimia vertikaalisesti integroituneilla yrityksillä on tehdä riittäviä investointeja verkkoihinsa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 7 kappale
50)Direktiivissä 2003/55/EY säädetyt oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä koskevat säännöt eivät kuitenkaan ole johtaneet siirtoverkonhaltijoiden tehokkaaseen eriyttämiseen. Siksi Eurooppa-neuvosto pyysi 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 pitämässään kokouksessa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia, joiden tavoitteena on ”toimitus- ja tuotantotoimien tehokas erottaminen verkkotoiminnoista”.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 8 kappale (mukautettu)
51)Tehokas eriyttäminen voidaan varmistaa ainoastaan poistamalla vertikaalisesti integroituneiden yritysten kannustin kilpailijoidensa syrjimiseen verkkoon pääsyssä ja investoinneissa. Omistuksen eriyttäminen, mikä edellyttää verkon omistajan nimeämistä verkonhaltijaksi ja sen riippumattomuutta toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä, on selvästi tehokas ja vakaa tapa ratkaista luontainen eturistiriita ja turvata toimitusvarmuus. Tästä syystä Euroopan parlamentti totesi kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista 10 päivänä heinäkuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa
, että se pitää siirtotasolla tapahtuvaa omistuksen eriyttämistä tehokkaimpana tapana edistää infrastruktuuriin tehtäviä investointeja syrjimättömästi, uusien tulokkaiden oikeudenmukaista pääsyä verkkoon ja markkinoiden avoimuutta. Omistuksen eriyttämisen mukaisesti jäsenvaltioita olisi siksi vaadittava varmistamaan, että samalla henkilöllä tai henkilöillä ei ole sekä oikeutta käyttää määräysvaltaa kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä että oikeutta käyttää samaan aikaan määräysvaltaa tai minkäänlaisia oikeuksia siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden. Samalla tavoin määräysvallan siirtoverkkoon tai siirtoverkonhaltijaan nähden olisi suljettava pois mahdollisuus, että samalla henkilöllä voisi olla oikeus käyttää määräysvaltaa tai minkäänlaisia oikeuksia tuotanto- tai toimitusyritykseen nähden. Näissä rajoissa tuotanto- tai toimitusyritys voisi olla siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkon vähemmistöosakas.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 9 kappale
52)Eriyttämisjärjestelmällä olisi poistettava tehokkaasti eturistiriitoja tuottajien, toimittajien ja siirtoverkonhaltijoiden väliltä, jotta voidaan luoda kannustimia tarvittaville investoinneille ja turvata uusien yrittäjien pääsy markkinoille avoimen ja tehokkaan sääntelyjärjestelmän avulla, eikä sillä saisi luoda kansallisten sääntelyviranomaisten kannalta liian työlästä sääntelyjärjestelmää.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 10 kappale
53)Ilmauksen ”määräysvalta” määritelmä on otettu yrityskeskittymien valvonnasta 20 päivänä tammikuuta 2004 annetusta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 139/2004 (”EY:n sulautuma-asetus”).
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 11 kappale
54)Omistuksen eriyttäminen vaatii joissain tapauksissa yritysten rakenneuudistuksia, joten niille jäsenvaltioille, jotka päättävät toteuttaa omistuksen eriyttämisen, olisi annettava lisäaikaa asiaa koskevien säännösten soveltamiseen. Sähkö- ja kaasualojen väliset vertikaaliset yhteydet huomioon ottaen näitä eriyttämissäännöksiä olisi sovellettava molemmilla aloilla.
⇩ uusi
55)Sitä vastoin vetyalalla vertikaalisesti integroituneiden yritysten syntyminen voitaisiin ensisijaisesti välttää asettamalla selkeät säännöt etukäteen. Tämä on parempi vaihtoehto kuin kalliit jälkikäteiset eriyttämisvaatimukset, joiden täytäntöönpano veisi aikaa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 12 kappale
56)Omistuksen eriyttämisen mukaisesti, jotta voitaisiin varmistaa verkkotoimintojen täydellinen riippumattomuus toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä ja estää luottamuksellisten tietojen vaihto, sama henkilö ei saisi olla sekä siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkon että kaasun tuotantoa tai toimittamista harjoittavan yrityksen johtokunnan jäsen. Samasta syystä henkilöllä ei saisi olla oikeutta nimittää siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkon johtokunnan jäseniä, jos sillä on oikeus käyttää määräysvaltaa tai minkäänlaisia oikeuksia kaasun tuottajaan tai toimittajaan nähden.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 13 kappale
57)Toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä riippumattoman järjestelmävastaavan tai siirtoverkonhaltijan perustamisen tulisi mahdollistaa se, että vertikaalisesti integroituneet yritykset voivat säilyttää verkon omistuksen samalla kun varmistetaan intressien tehokas eriyttäminen. Tämä edellyttää, että sellainen riippumaton järjestelmävastaava tai sellainen riippumaton siirtoverkonhaltija huolehtii kaikista verkonhaltijan toiminnoista, minkä lisäksi on varmistettava yksityiskohtainen sääntely ja otettava käyttöön kattavat mekanismit viranomaisvalvontaa varten.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 14 kappale (mukautettu)
58)Jos siirtoverkon omistava yritys kuuluu ⌦ kuului ⌫ 3 päivänä syyskuuta 2009 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita joko omistuksen eriyttäminen tai toimituksiin ja tuotantoon liittyvistä intresseistä riippumattoman järjestelmävastaavan tai siirtoverkonhaltijan perustaminen.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 15 kappale
59)Vertikaalisesti integroituneiden yritysten osakkeenomistajien etujen säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava valita omistuksen eriyttämisen toteuttamistavaksi joko suora divestointi tai integroituneen yrityksen osakkeiden jakaminen verkkoyrityksen osakkeisiin ja jäljelle jäävän toimitus- ja tuotantoyrityksen osakkeisiin sillä edellytyksellä, että omistuksen eriyttämisestä johtuvia vaatimuksia noudatetaan.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 16 kappale (mukautettu)
60)Riippumattomaan järjestelmävastaavaan tai riippumattomaan siirtoverkonhaltijaan perustuvien ratkaisujen täysimääräinen vaikuttavuus olisi varmistettava asiaa koskevilla lisäsäännöillä. Riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevat säännöt luovat asianmukaisen sääntelykehyksen terveen kilpailun, riittävien investointien, uusien toimijoiden markkinoillepääsyn ja maakaasumarkkinoiden yhdentymisen takaamiseksi. Jotta riippumattomia siirtoverkonhaltijoita koskevien säännösten avulla aikaansaatu eriyttäminen olisi tehokasta, sen olisi perustuttava organisatoristen toimenpiteiden ja siirtoverkonhaltijoiden hallintoa koskevien toimenpiteiden muodostamaan pilariin sekä investointeja, uuden tuotantokapasiteetin liittämistä verkkoon ja markkinoiden yhdentymistä alueellisen yhteistyön avulla koskevien toimenpiteiden muodostamaan pilariin. Siirtoverkonhaltijan riippumattomuus olisi myös varmistettava muun muassa asianmukaisilla ”jääviysajoilla”, jolloin ei voi toimia vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä johtavassa asemassa tai muussa vastaavassa tehtävässä, jossa on saatavilla samat tiedot, jotka olisi voinut saada johtavassa asemassa. Riippumattomien siirtoverkonhaltijoiden malliin perustuva tehokas eriyttäminen on Eurooppa-neuvoston 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 pidetyssä kokouksessa vahvistettujen vaatimusten mukaista.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 17 kappale
⇨ uusi
61)Kilpailun tehostamiseksi maakaasun sisämarkkinoilla ⇨ laajamittaista kaupallista toimintaa harjoittavien ⇦ muiden suurten asiakkaiden kuin kotitalousasiakkaiden olisi saatava valita toimittajansa ja voitava tehdä sopimuksia useiden toimittajien kanssa kaasun saannin turvaamiseksi. Tällaisia asiakkaita olisi suojeltava sopimuksiin sisällytettäviltä yksinoikeuslausekkeilta, joiden tarkoituksena on estää kilpailevat tai täydentävät tarjoukset.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)
62)Jäsenvaltiolla ⌦ olisi oltava ⌫ on oikeus valita täysi omistajuuden eriyttäminen alueellaan. Jos jäsenvaltio on käyttänyt tätä oikeutta, yrityksellä ei ⌦ pitäisi olla ⌫ ole oikeutta perustaa riippumatonta järjestelmävastaavaa tai riippumatonta siirtoverkonhaltijaa. Tuotantoa tai toimittamista harjoittavan yrityksens ei myöskään voi ⌦ pitäisi voida ⌫ käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa tai oikeuksia täyden omistuksen eriyttämisen valinneesta jäsenvaltiosta peräisin olevaan siirtoverkonhaltijaan nähden.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 19 kappale (mukautettu)
63)Tämä direktiivi mahdollistaa erilaiset markkinajärjestelyt Mmaakaasun sisämarkkinoilla ⌦ on käytössä erilaisia markkinajärjestelyjä ⌫. Toimenpiteiden, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi, olisi perustuttava ensisijaisesti yleisen edun mukaisiin pakottaviin vaatimuksiin. Komissiota olisi kuultava toimenpiteiden yhteensopivuudesta perustamissopimuksen ⌦ SEUT-sopimuksen ⌫ ja yhteisön ⌦ unionin ⌫ oikeuden kanssa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 20 kappale
64)Tehokkaan eriyttämisen toteutuksessa olisi noudatettava julkisen ja yksityisen sektorin välisen syrjimättömyyden periaatetta. Tätä varten samalla henkilöllä ei saisi olla sellaista yksinomaista tai jaettua määräysvaltaa tai oikeutta sekä siirtoverkonhaltijoiden tai siirtoverkkojen että kaasun tuottajien tai toimittajien toimielinten kokoonpanon, äänestysten tai päätösten suhteen, joka on ristiriidassa omistuksen eriyttämistä tai järjestelmävastaavan riippumattomuutta koskevien sääntöjen kanssa. Jos kyseinen jäsenvaltio voi osoittaa, että tätä vaatimusta noudatetaan omistuksen eriyttämisen ja riippumattoman järjestelmävastaavan osalta, toimitus- ja tuotantotoimintojen hallinta toisaalta ja siirtotoimintojen hallinta toisaalta pitäisi voida antaa kahdelle erilliselle julkiselle elimelle.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 21 kappale (mukautettu)
65)Verkkotoiminnan mahdollisimman tehokasta eriyttämistä toimitus- ja tuotantotoiminnasta olisi sovellettava kaikkialla yhteisössä ⌦ unionissa ⌫ sekä yhteisön ⌦ unionin ⌫ että yhteisön ⌦ unionin ⌫ ulkopuolisiin yrityksiin. Sen varmistamiseksi, että verkkotoiminnot ja toimitus- ja tuotantotoiminnot pysyvät toisistaan riippumattomina kaikkialla yhteisössä ⌦ unionissa ⌫, sääntelyviranomaisille olisi annettava valtuudet evätä sellaisten siirtoverkonhaltijoiden sertifiointi, jotka eivät noudata eriyttämissääntöjä. Jotta voitaisiin varmistaa näiden sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla yhteisössä ⌦ unionissa ⌫, sääntelyviranomaisten olisi otettava huolellisesti huomioon komission lausunto sertifiointia koskevia päätöksiä tehdessään. Jotta voitaisiin varmistaa myös yhteisön ⌦ unionin ⌫ kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen sekä yhteisön ⌦ unionin ⌫ sisäinen solidaarisuus ja energian toimitusvarmuus, komissiolla olisi oltava oikeus antaa sertifiointia koskevia lausuntoja kolmannesta maasta olevan henkilön tai henkilöiden määräysvallassa olevan verkonomistajan tai siirtoverkonhaltijan osalta.
⇩ uusi
66)Vetyputkiverkkojen pitäisi olla tärkeä keino siirtää vetyä tehokkaasti ja kestävästi sekä maalla että merellä. Koska vetyputkiverkkojen rakentaminen aiheuttaa suuria pääomakustannuksia, ne voivat muodostaa luonnollisia monopoleja. Maakaasumarkkinoiden sääntelystä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että on tärkeää varmistaa avoin ja syrjimätön pääsy putkiverkkoihin kilpailun turvaamiseksi perushyödykemarkkinoilla. Sen vuoksi maalla ja merellä sijaitseviin vetyverkkoihin olisi unionissa sovellettava verkon toimintaa koskevia vakiintuneita periaatteita, kuten kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä.
67)Vetyverkkojen toiminta olisi erotettava energian tuotantoon ja toimituksiin liittyvistä toiminnoista, jotta vältetään eturistiriitojen riski verkonhaltijoiden kannalta. Tällaisten eturistiriitojen välttäminen voidaan varmistaa eriyttämällä rakenteellisesti toisistaan vetyverkkojen omistajuus ja energian tuotantoon ja toimituksiin osallistuminen. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa ”integroituun vetyverkonhaltijaan” perustuvaa vaihtoehtoista eriyttämismallia vuoteen 2030 saakka tarjotakseen siirtymäajan olemassa oleville vertikaalisesti integroituneille vetyverkoille. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia ”riippumattoman vetyverkonhaltijan” mallin käyttö, jotta vertikaalisesti integroituneet vetyverkkojen omistajat voivat säilyttää verkkojensa omistuksen samalla kun varmistetaan tällaisten verkkojen syrjimätön toiminta vuoden 2030 jälkeen.
68)Vetyverkkojen ja kaasu- tai sähköverkkojen yhteinen toiminta voi luoda synergioita, minkä vuoksi se olisi sallittava, mutta vetyverkon toimintaan liittyvät toiminnot olisi organisoitava erillisen oikeushenkilön kautta, jotta voidaan varmistaa rahoituksen ja verkkoonpääsytariffien käytön avoimuus.
69)Vetyverkkojen toiminta olisi erotettava energian tuotantoon ja toimituksiin liittyvistä toiminnoista, jotta vältetään eturistiriitojen riski verkonhaltijoiden kannalta. Tällaisten eturistiriitojen välttäminen voidaan varmistaa eriyttämällä rakenteellisesti toisistaan vetyverkkojen omistajuus ja energian tuotantoon ja toimituksiin osallistuminen. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa ”integroituun vetyverkonhaltijaan” perustuvaa vaihtoehtoista eriyttämismallia vuoteen 2030 saakka tarjotakseen siirtymäajan olemassa oleville vertikaalisesti integroituneille vetyverkoille. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia ”riippumattoman vetyverkonhaltijan” mallin käyttö, jotta vertikaalisesti integroituneet vetyverkkojen omistajat voivat säilyttää verkkojensa omistuksen samalla kun varmistetaan tällaisten verkkojen syrjimätön toiminta vuoden 2030 jälkeen.
70)Säänneltyjen toimintojen kustannusten ja rahoituksen avoimuuden varmistamiseksi vetyverkon toimintaan liittyvät toiminnot olisi erotettava muiden energiankantajien verkon toimintaan liittyvistä toiminnoista ainakin verkonhaltijoiden oikeudellisen muodon ja kirjanpidon osalta.
71)Vetyverkkoihin olisi sovellettava kolmansien osapuolten pääsyä verkkoon, jotta voidaan varmistaa kilpailu ja tasapuoliset toimintaedellytykset vedyn toimitusmarkkinoilla. Säänneltyihin verkkoonpääsytariffeihin perustuvan säännellyn kolmannen osapuolen verkkoon pääsyn olisi oltava pääsääntö pitkällä aikavälillä. Jotta voidaan varmistaa tarvittava joustavuus toiminnanharjoittajille ja vähentää hallinnollisia kustannuksia vetymarkkinoiden laajentumisvaiheessa, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus sallia neuvotteluihin perustuva kolmansien osapuolten verkkoon pääsy vuoteen 2030 saakka.
72)Suurten maanalaisten vetyvarastojen saatavuus on rajallista ja jakautuu epätasaisesti eri jäsenvaltioiden kesken. Koska tällaiset suuret maanalaiset varastot voivat olla hyödyllisiä vedynsiirron ja vetymarkkinoiden toiminnan kannalta, niihin pääsyyn olisi sovellettava säänneltyä kolmansien osapuolten pääsyä, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset markkinaosapuolille.
73)Terminaalit, joissa nestemäinen vety tai nestemäinen ammoniakki muunnetaan kaasumaiseksi vedyksi, ovat keino tuoda vetyä, mutta ne kilpailevat muiden vedyn siirtotapojen kanssa. Kolmansien osapuolten pääsy tällaisiin terminaaleihin olisi taattava, mutta jäsenvaltioiden olisi voitava valita kolmansien osapuolten neuvoteltuun pääsyn perustuva järjestelmä, jotta voidaan vähentää toiminnanharjoittajille ja sääntelyviranomaisille aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia.
74)Olemassa olevat vertikaalisesti integroituneet vetyverkot olisi sisällytettävä sääntelykehykseen siirtymäkauden jälkeen.
75)Paikallisten vetyklustereiden olisi oltava Euroopan vetytalouden tärkeä osatekijä. Tällaiset klusterit voisivat hyötyä yksinkertaistetuista sääntelyvaatimuksista vetymarkkinoiden laajentumisvaiheessa.
76)Yhdysputket kolmansiin maihin kanssa voivat toimia vedyn tuonti- tai vientiväylinä. Tällaisten kolmansiin maihin ulottuvien vety-yhdysputkien käyttösäännöt sekä uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn sertifiointia koskevat säännöt olisi vahvistettava hallitustenvälisessä sopimuksessa, jotta varmistetaan yhdenmukainen sääntelykehys ja sen johdonmukainen soveltaminen koko infrastruktuuriin.
77)Euroopan vetyverkkojen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi vetyverkonhaltijoiden olisi vastattava vedynsiirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä tiiviissä yhteistyössä muiden vetyverkonhaltijoiden sekä muiden sellaisten verkonhaltijoiden kanssa, joihin niiden verkot on liitetty tai voidaan liittää, myös energiajärjestelmän integroinnin helpottamiseksi.
78)Vetyverkonhaltijoille olisi annettava tehtäväksi rakentaa riittävästi rajat ylittävää kapasiteettia vedyn siirtoa varten siten, että voidaan tyydyttää kaikki taloudelliselta kannalta kohtuullinen ja teknisesti toteuttamiskelpoinen kapasiteettia koskeva kysyntä ja mahdollistetaan siten markkinoiden yhdentyminen.
79)Joissakin tapauksissa, muun muassa vetyverkkojen topografiasta ja vetyverkkoihin liitettyjen loppuasiakkaiden määrästä riippuen, vetyverkonhaltijoiden suorittama vedyn laadunhallinta voi osoittautua tarpeelliseksi (esim. puhdistus). Sen vuoksi sääntelyviranomaiset voivat antaa vetyverkonhaltijoille tehtäväksi varmistaa tehokas vedyn laadunhallinta verkoissaan, jos se on tarpeen järjestelmän hallintaa varten. Vetyverkonhaltijoiden olisi tällaisia toimia toteuttaessaan noudatettava sovellettavia vedyn laatustandardeja.
80)Jos maakaasu- tai vetyverkonhaltijat epäävät verkkoon pääsyä tai liittämistä koskevan pyynnön kapasiteetin puutteen vuoksi, epääminen olisi perusteltava asianmukaisesti, ja verkonhaltijoita olisi vaadittava parantamaan verkkoaan, jotta pyydetty liitäntä tai verkkoon pääsy voidaan toteuttaa, jos se on taloudellista.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)
81)Tällä direktiivillä pyritään puuttumaan ⌦ Olisi puututtava myös ⌫ maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamisen esteisiin, jotka johtuvat siitä, ettei unionin markkinasääntöjä sovelleta kolmansista maista tulevien ja niihin menevien kaasunsiirtoputkien osalta. Tällä direktiivillä tehtävillä muutoksilla pyritään varmistamaan ⌦ On tarpeellista varmistaa ⌫, että kahta tai useampaa jäsenvaltiota yhdistäviin kaasunsiirtoputkiin sovellettavia sääntöjä sovelletaan myös kolmansista maista tuleviin ja niihin meneviin kaasunsiirtoputkiin unionin alueella. Näin luodaan ⌦ pitäisi luoda ⌫ yhdenmukainen oikeudellinen kehys unionin alueelle samalla kun vältetään kilpailun vääristyminen energian sisämarkkinoilla unionissa ja kielteiset vaikutukset toimitusvarmuuteen. Muutokset lisäävät myös ⌦ Muutosten pitäisi myös lisätä ⌫ läpinäkyvyyttä ja tarjotaavat oikeudellista varmuutta markkinaosapuolille, etenkin kaasuinfrastruktuuriin investoijille ja verkon käyttäjille, sovellettavien sääntöjen suhteen.
⇩ uusi
82)Jäsenvaltioiden ja energiayhteisön perustamissopimuksen sopimuspuolten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikissa yhdennettyjen kaasumarkkinoiden luomiseen ja niiden hiilestä irtautumiseen liittyvissä kysymyksissä, eivätkä ne saisi toteuttaa toimenpiteitä, jotka vaarantavat kaasumarkkinoiden jatkuvan yhdentämisen tai jäsenvaltioiden ja sopimuspuolten toimitusvarmuuden. Tähän voisi sisältyä varastointikapasiteettia koskeva yhteistyö ja asiantuntijoiden kutsuminen asiaankuuluviin kaasualan alueellisiin riskiryhmiin.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 5 kappale
83)Putkia, jotka yhdistävät kolmannen maan öljyn tai kaasun tuotantohankkeen jalostuslaitokseen tai lopulliseen maihintuontiasemaan jäsenvaltiossa, olisi pidettävä tuotantovaiheen putkistoina. Putkia, jotka yhdistävät jäsenvaltion öljyn tai kaasun tuotantohankkeen jalostuslaitokseen tai lopulliseen maihintuontiasemaan kolmannessa maassa, ei olisi pidettävä tuotantovaiheen putkistoina tätä direktiiviä sovellettaessa, koska tällaisilla putkilla ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta energian sisämarkkinoihin.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 6 kappale
84)Siirtoverkonhaltijoiden olisi voitava tehdä kolmansien maiden siirtoverkonhaltijoiden tai muiden toimijoiden kanssa teknisiä sopimuksia kysymyksistä, jotka koskevat siirtoverkkojen toimintaa ja yhteenliittämistä edellyttäen, että tällaisten sopimusten sisältö on yhteensopiva unionin oikeuden kanssa.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 7 kappale
85)Siirtoverkonhaltijoiden ja kolmansien maiden siirtoverkonhaltijoiden tai muiden toimijoiden välisten siirtoputkien toimintaa koskevien teknisten sopimusten olisi pysyttävä voimassa edellyttäen, että ne ovat unionin oikeuden ja kansallisen sääntelyviranomaisen asiaankuuluvien päätösten mukaisia.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 8 kappale
86)Kun tällaisia teknisiä sopimuksia on olemassa, tällä direktiivillä ei edellytetä asiaankuuluvan kaasunsiirtoputken toimintaa koskevan, jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen kansainvälisen sopimuksen tai unionin ja kolmannen maan välisen sopimuksen tekemistä.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)
87)⌦ Tämän ⌫ Ddirektiivin 2009/73/EY soveltamisnen kolmansista maista tuleviin ja niihin meneviin kaasunsiirtoputkiin rajoittuu ⌦ olisi rajoituttava ⌫ jäsenvaltioiden alueeseen. Merellä sijaitsevien kaasunsiirtoputkien osalta ⌦ tätä ⌫ direktiiviä 2009/73/EY olisi sovellettava sen jäsenvaltion aluemerellä, jossa ensimmäinen jäsenvaltioiden verkossa sijaitseva yhteenliitäntäpiste sijaitsee.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 10 kappale
88)Jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä tehtyjen olemassa olevien sopimusten, jotka koskevat siirtoputkien toimintaa, olisi voitava pysyä voimassa tämän direktiivin mukaisesti.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 11 kappale
89)Kolmansien maiden kanssa tehtyjen sopimusten tai sopimusten osien, jotka saattavat vaikuttaa unionin yhteisiin sääntöihin, osalta olisi otettava käyttöön yhdenmukainen ja läpinäkyvä menettely, jolla jäsenvaltiolle on mahdollista antaa sen pyynnöstä lupa muuttaa tai mukauttaa kolmannen maan kanssa tehtyä sopimusta jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen siirtoputken tai tuotantovaiheen putkiston toiminnasta taikka pidentää tällaisen sopimuksen voimassaoloa taikka uusia tai tehdä tällainen sopimus. Menettely ei saisi viivästyttää tämän direktiivin täytäntöönpanoa eikä vaikuttaa toimivallan jakoon unionin ja jäsenvaltioiden välillä, ja sitä olisi sovellettava olemassa oleviin ja uusiin sopimuksiin.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 12 kappale
90)Jos on ilmeistä, että sopimuksen kohde kuuluu osittain unionin ja osittain jäsenvaltion toimivaltaan, on olennaisen tärkeää huolehtia läheisestä yhteistyöstä kyseisen jäsenvaltion ja unionin toimielinten välillä.
🡻 (EU) 2019/692, johdanto-osan 14 kappale (mukautettu)
91)Jotta voidaan ⌦ varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa ⌫ antaa päätöksiä, joilla jäsenvaltiolle annetaan tai jätetään antamatta valtuutus muuttaa tai mukauttaa kolmannen maan kanssa tehtyä sopimusta jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen siirtoputken toiminnasta taikka pidentää tällaisen sopimuksen voimassaoloa taikka uusia tai tehdä tällainen sopimus, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 22 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
92)Energian toimitusvarmuus on olennainen osa yleistä turvallisuutta ja siten luontaisesti sidoksissa maakaasun sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan ja jäsenvaltioiden eristyneiden kaasumarkkinoiden yhdentymiseen. Unionin kansalaiset voivat saada maakaasua ainoastaan verkon kautta. Toimivat avoimet maakaasumarkkinat ja erityisesti verkot ja muu maakaasun toimituksiin liittyvä omaisuus ovat olennaisen tärkeitä unionin yleisen turvallisuuden, sen talouden kilpailukyvyn ja sen kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Tämän vuoksi kolmansista maista olevilla henkilöillä saisi olla määräysvaltaa siirtoverkossa tai siirtoverkonhaltijassa vain, jos he noudattavat yhteisön ⌦ unionin ⌫ sisällä sovellettavia vaatimuksia tehokkaasta eriyttämisestä. Yhteisö ⌦ Unioni ⌫ katsoo, että maakaasun siirtoverkkotoimiala on sille erityisen tärkeä, minkä vuoksi tarvitaan uusia varotoimenpiteitä energian toimitusvarmuuden turvaamiseksi yhteisössä ⌦ unionissa ⌫, jotta voidaan välttää yhteisön ⌦ unionin ⌫ yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen ja unionin kansalaisten hyvinvointiin kohdistuvat mahdolliset uhat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön ⌦ unionin ⌫ kansainvälisten velvoitteiden noudattamista. Energian toimitusvarmuus yhteisössä ⌦ unionissa ⌫ edellyttää erityisesti sitä, että verkon toiminnan riippumattomuus, yhteisön ⌦ unionin ⌫ ja yksittäisten jäsenvaltioiden riippuvuus kolmansista maista tulevista energiatoimituksista sekä energia-alan koti- ja ulkomaankaupan kohtelu ja investoinnit tietyssä kolmannessa maassa arvioidaan. Toimitusvarmuutta olisi näin ollen arvioitava tapauskohtaisesti tosiasiallisten olosuhteiden perusteella ja ottaen huomioon oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat kansainvälisestä oikeudesta, erityisesti yhteisön ⌦ unionin ⌫ ja asianomaisen kolmannen maan välisistä kansainvälisistä sopimuksista. ⇨ Komission olisi tarvittaessa esitettävä ⇦ Komissiota kannustetaan tarvittaessa esittämään suosituksia energian toimitusvarmuutta yhteisössä ⌦ unionissa ⌫ koskevien sopimusten neuvottelemiseksi kolmansien maiden kanssa tai sisällytettävätämään tarvittavat seikat kyseisten kolmansien maiden kanssa käytäviin muihin neuvotteluihin.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 23 kappale
93)Olisi toteutettava lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että siirtopalvelujen käyttöä koskevat tariffit ovat avoimia ja syrjimättömiä. Näitä tariffeja olisi sovellettava kaikkiin verkon käyttäjiin syrjimättömin perustein. Jos varastointia, putkilinjavarastointia tai lisäpalvelua harjoitetaan kilpailulle riittävän avoimilla markkinoilla, niiden käyttömahdollisuus voidaan myöntää avoimien ja syrjimättömien markkinaehtoisten järjestelmien mukaisesti.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 24 kappale (mukautettu)
94)On tarpeellista varmistaa varastointilaitteistojen haltijoiden riippumattomuus, jotta voidaan parantaa kolmansien osapuolten mahdollisuuksia käyttää kaasuvarastoja, jotka ovat teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellisia tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten. Siksi on asianmukaista, että varastointia harjoittavat oikeudellisesti erilliset yksiköt, joilla on tehokkaat oikeudet tehdä päätöksiä varastojen ylläpitämiseen, käyttämiseen ja kehittämiseen tarvittavan omaisuuden suhteen. Lisäksi on syytä lisätä avoimuutta kolmansille osapuolille tarjottavan varastointikapasiteetin osalta velvoittamalla jäsenvaltiot vahvistamaan ja julkaisemaan syrjimättömät ja selkeät puitteet, joissa määritellään varastoihin sovellettava asianmukainen sääntelyjärjestelmä. Tämän velvoitteen ei pitäisi edellyttää uutta päätöstä käyttöoikeusjärjestelmistä, mutta sen olisi parannettava varastojen käyttöoikeutta koskevan järjestelmän avoimuutta. Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta koskevat vaatimukset ovat erityisen tärkeitä, jos kyse on strategisista tiedoista tai jos varastolla on vain yksi käyttäjä.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)
95)Syrjimätön pääsy jakeluverkkoon on edellytys toimitusyhteyksien luomiselle asiakkaisiin vähittäismarkkinatasolla. Mahdollisuudet kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn ja investointeihin liittyvään syrjintään ovat kuitenkin jakelutasolla rajallisemmat kuin siirtotasolla, jolla verkon ylikuormitus ja tuotantoon liittyvien intressien vaikutukset ovat yleensä suuremmat kuin jakelutasolla. Lisäksi jakeluverkonhaltijoiden oikeudellisesta ja toiminnallisesta eriyttämisestä tuli direktiivin 2003/55/EY mukaisesti pakollista vasta 1 päivästä heinäkuuta 2007, ja sen vaikutukset maakaasun sisämarkkinoihin on vielä analysoitava. Nykyiset oikeudellista ja toiminnallista eriyttämistä koskevat säännöt voivat johtaa tehokkaaseen eriyttämiseen sillä edellytyksellä, että ne määritellään selkeämmin, pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja täytäntöönpanoa valvotaan tarkasti. Tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi ⌦ varmistamiseksi ⌫ vähittäismarkkinatasolla jakeluverkonhaltijoiden toimintaa olisi siis valvottava, jotta niitä estettäisiin hyödyntämästä vertikaalista integroitumistaan parantaakseen kilpailuasemaansa markkinoilla erityisesti suhteessa kotitalousasiakkaisiin ja pieniin muihin kuin kotitalousasiakkaisiin.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 26 kappale
96)Jäsenvaltioiden olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä biokaasun ja biomassasta tuotetun kaasun laajemman käytön edistämiseksi, ja niiden tuottajille olisi annettava syrjimätön pääsy kaasuverkkoon, edellyttäen että pääsy on jatkuvasti teknisten sääntöjen ja turvallisuusnormien mukainen.
⇩ uusi
97)Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuottajat on usein liitetty jakeluverkkoon. Näiden kaasujen käyttöönoton ja markkinoiden yhdentymisen helpottamiseksi on olennaisen tärkeää, että niillä on esteetön pääsy tukkumarkkinoille ja virtuaalisiin kauppapaikkoihin. Osallistuminen tukkumarkkinoille määräytyy sen mukaan, miten syöttö- ja ottojärjestelmät on määritelty. Useissa jäsenvaltioissa jakeluverkkoon liitetyt tuottajat eivät kuulu syöttö- ja ottojärjestelmään. Sen vuoksi uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsyä tukkumarkkinoille olisi helpotettava antamalla syöttö- ja ottojärjestelmän määritelmä ja viime kädessä varmistamalla, että jakeluverkkoon liitetyt tuotantolaitokset ovat osa sitä. Lisäksi asetuksessa [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetussa uudelleenlaaditussa kaasuasetuksessa] säädetään, että jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä mahdollistaakseen vastakkaisvirtaukset jakeluverkosta siirtoverkkoon tai vaihtoehtoiset keinot, joilla helpotetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen integrointia markkinoille.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 27 kappale (mukautettu)
98)Jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus tarvittaessa vapauttaa pienet jakeluverkonhaltijat näistä jakelutoiminnan oikeudellisen eriyttämisen vaatimuksista, jotta kyseisille yrityksille ei aiheutuisi suhteetonta taloudellista ja hallinnollista taakkaa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 28 kappale
99)Kun erityisiä toimintavaatimuksia edellyttävän yhdennetyn energiahuollon optimaalisen tehokkuuden varmistamiseksi käytetään suljettua jakeluverkkoa tai kun suljettua jakeluverkkoa ylläpidetään ensisijaisesti verkon omistajan käyttöä varten, jakeluverkonhaltija olisi voitava vapauttaa velvoitteista, jotka merkitsisivät tarpeetonta hallinnollista rasitetta jakeluverkonhaltijan ja verkon käyttäjien välisen suhteen erityisluonteen vuoksi. Teollisuus- tai elinkeinoalueet tai yhteisiä palveluja tarjoavat alueet, kuten rautatieasemarakennukset, lentoasemat, sairaalat, suuret leirintäalueet, joilla on yhdennettyjä palveluja, tai kemianteollisuuden alueet, voivat sisältää suljettuja jakeluverkkoja niiden toiminnan erityisluonteen vuoksi.
⇩ uusi
100)Kun yhä suurempia määriä uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja integroidaan maakaasuverkkoon, Euroopassa siirrettävien ja kulutettujen kaasujen laatu muuttuu. Maakaasuverkon tehokkaan toiminnan varmistamiseksi siirtoverkonhaltijoiden olisi vastattava kaasun laadun hallinnasta laitoksissaan. Jos uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen syöttö tapahtuu jakelutasolla ja jos se on tarpeen kaasun laatuun kohdistuvien vaikutusten hallitsemiseksi, sääntelyviranomaiset voivat antaa jakeluverkonhaltijoille tehtäväksi varmistaa kaasun laadun tehokas hallinta laitoksissaan. Siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden olisi kaasun laadunhallintatehtäviä suorittaessaan noudatettava sovellettavia kaasun laatustandardeja.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 29 kappale
29)Direktiivin 2003/55/EY mukaan jäsenvaltioiden on perustettava sääntelyviranomaiset, joilla on määrätyt toimivaltuudet. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että sääntelyn vaikuttavuutta on usein rajoittanut sääntelyviranomaisten puutteellinen riippumattomuus hallituksesta ja niiden riittämätön toimi- ja harkintavalta. Tästä syystä Eurooppa-neuvosto pyysi 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 pitämässään kokouksessa komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksia, joiden tavoitteena on kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten toimivaltuuksien yhdenmukaistaminen edelleen sekä niiden riippumattomuuden lujittaminen. Olisi oltava mahdollista, että näiden kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan kuuluvat sekä sähkö että kaasuala.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 30 kappale (uusi)
101)Energia-alan sääntelyviranomaisten olisi voitava tehdä päätöksiä kaikista maakaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta merkityksellisistä sääntelykysymyksistä, ja niiden tulisi olla täysin riippumattomia kaikista muista julkisista tai yksityisistä eduista. Tämä ei kuitenkaan estä muutoksenhakumahdollisuutta tuomioistuimessa kuten ei parlamentaarista valvontaakaan jäsenvaltioiden perustuslakien mukaisesti. Lisäksi kansallisen lainsäätäjän sääntelyviranomaisen talousarviolle antama hyväksyntä ei estä sitä, että sääntelyviranomaisella on talousarvioon liittyvä autonomia. Säännökset, jotka liittyvät sääntelyviranomaisen autonomiaan sille osoitetun talousarvion täytäntöönpanon suhteen, olisi pantava täytäntöön talousarviota koskevien kansallisten lakien ja sääntöjen mukaisissa puitteissa. Kun jäsenvaltiot edistävät kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta poliittisista tai taloudellisista eduista asianmukaisen kiertojärjestelmän avulla, niiden olisi voitava ottaa asianmukaisesti huomioon henkilöstövoimavarojen saatavuus ja johtokunnan koko.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 31 kappale (mukautettu)
102)Syrjimättömät ja kustannusvastaavuuden takaavat tasapainottamistasehallintamekanismit ovat tarpeen kaikkien markkinatoimijoiden, myös uusien yrittäjien, tehokkaan markkinoille pääsyn varmistamiseksi. Tämä olisi saavutettava perustamalla tasapainottamistasehallintavaatimusten täyttämiseksi avoimet markkinaperusteiset mekanismit kaasun toimitusta ja ostoa varten. Kansallisten sSääntelyviranomaisten olisi toimittava aktiivisesti sen varmistamiseksi, että tasapainottavat tariffit ⌦ tasehinnat ⌫ ovat syrjimättömiä ja vastaavat kustannuksia. Samalla olisi tarjottava asianmukaisia kannustimia kaasun syötön ja oton tasapainottamiseksi ja järjestelmän tukemiseksi.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 32 kappale
103)Kansallisten sSääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa tai hyväksyä tariffit tai niiden laskentamenetelmät siirtoverkonhaltijan tai jakeluverkonhaltijan (-haltijoiden) tai nesteytetyn maakaasun (LNG) käsittelylaitteiston haltijan ehdotuksen pohjalta tai tämän verkonhaltijan (tai näiden verkonhaltijoiden) ja verkon käyttäjien yhteisesti sopiman ehdotuksen pohjalta. Näitä tehtäviä suorittaessaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että siirto- ja jakelutariffit ovat syrjimättömiä ja vastaavat kustannuksia, ja otettava huomioon kysynnänhallintatoimien ansiosta pitkällä aikavälillä vältetyt verkon rajakustannukset.
⇩ uusi
104)Sääntelyviranomaisten olisi tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 942/2019 perustetun energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) kanssa edistettävä avoimia, kilpailtuja, turvallisia ja ympäristön kannalta kestäviä vedyn sisämarkkinoita, joilla vety virtaa esteettömästi yli rajojen. Sääntelyviranomaisten olisi voitava tehdä päätöksiä kaikista vedyn sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta merkityksellisistä sääntelykysymyksistä.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 33 kappale
⇨ uusi
105)Energia-alan sääntelyviranomaisilla olisi oltava toimivalta tehdä maakaasu⇨ - tai vety ⇦alan yrityksiä koskevia sitovia päätöksiä ja määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia maakaasu⇨ - tai vety ⇦alan yrityksille, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan, tai ehdottaa, että toimivaltainen tuomioistuin määrää niille tällaisia seuraamuksia. Energia-alan sääntelyviranomaisille olisi myös annettava toimivalta päättää, kilpailusääntöjen soveltamisesta riippumatta, asianmukaisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan asiakkaan saama hyöty edistämällä maakaasun ⇨ ja vedyn ⇦ sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edellyttämää tosiasiallista kilpailua. Kaasuntuotanto-ohjelmien laatiminen on yksi mahdollisuus edistää tehokasta kilpailua ja varmistaa markkinoiden moitteeton toiminta.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 33 kappale (mukautettu)
106)Energia-alan sääntelyviranomaisille olisi lisäksi annettava toimivalta osaltaan varmistaa julkisen palvelun korkea taso markkinoiden avaamisen yhteydessä, heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelu sekä se, että kuluttajansuojatoimenpiteet ovat tehokkaita. Kyseiset säännökset eivät saisi rajoittaa komission toimivaltaa kilpailusääntöjen soveltamisessa, mukaan luettuna sellaisten yritysfuusioiden tutkiminen, joilla on vaikutuksia yhteisön ⌦ unionin ⌫ tasolla, eivätkä sisämarkkinasääntöjen kuten pääoman vapaan liikkuvuuden soveltamista. Riippumaton elin, jolta osapuolella, jota kansallisen sääntelyviranomaisen päätös koskee, on oikeus hakea muutosta, voisi olla ylioikeus tai muu tuomioistuin, jolla on lainkäyttövaltaa muutoksenhakuasioissa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 34 kappale
107)Kansallisten sSääntelyviranomaisten toimivaltuuksien yhdenmukaistamisen olisi koskettava myös toimivaltuuksia tarjota kannustimia maakaasualan yrityksille ja määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia näille yrityksille tai ehdottaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle, että tämä määräisi kyseisiä seuraamuksia. Sääntelyviranomaisilla olisi lisäksi oltava toimivaltuudet pyytää asiaa koskevia tietoja kaasualan yrityksiltä, tehdä asianmukaisia ja riittäviä tutkimuksia sekä ratkaista riitoja.
⇩ uusi
108)Sääntelyviranomaisten ja ACERin olisi avoimuuden varmistamiseksi annettava tietoja vetymarkkinoista, mukaan lukien sellaiset näkökohdat kuin tarjonta ja kysyntä, siirtoinfrastruktuuri, palvelun laatu, rajat ylittävä kauppa, investoinnit, kuluttajahinnat ja markkinoiden likviditeetti.
109)Siirtoverkonhaltijoilla on tärkeä rooli pyrittäessä varmistamaan kustannustehokkaat investoinnit kaasuverkkoihin. Jotta voidaan optimoida eri energiankantajien suunnittelu ja kaventaa kansallisten ja EU:n laajuisten verkkosuunnitteluun liittyvien lähestymistapojen välistä kuilua, käyttöön otetaan suunnittelun johdonmukaisuutta koskevia lisävaatimuksia. Verkkosuunnittelussa olisi otettava huomioon myös maakaasun ja sähkön sekä vedyn välisten yhteyksien lisääntyminen.
110)Verkon kehittämissuunnitelmia laadittaessa on tärkeää, että infrastruktuurin haltijat ottavat huomioon energiatehokkuus etusijalle -periaatteen ja erityisesti yhteisen skenaarion kehittämisessä käytetyn odotetun kulutuksen.
111)Energiajärjestelmän integrointistrategiassa korostetaan energiajärjestelmän koordinoidun suunnittelun ja käytön merkitystä hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden saavuttamisessa. Sen vuoksi on tarpeen laatia verkon kehittämissuunnitelma, joka perustuu monialaisesti laadittuun yhteiseen skenaarioon. Infrastruktuurin haltijoiden olisi edelleen säilytettävä erilliset alakohtaiset suunnitelmat, mutta niiden olisi pyrittävä suurempaan integraation tasoon ottamalla huomioon järjestelmän tarpeet, jotka ulottuvat yksittäisiä energiankantajia laajemmalle.
112)Verkon kehittämissuunnitelmat ovat tärkeä tekijä infrastruktuuripuutteiden tunnistamisessa ja antavat tietoa infrastruktuurista, joka on joko rakennettava tai joka voidaan poistaa käytöstä ja jota voitaisiin käyttää muihin tarkoituksiin, kuten vedyn siirtoon. Tämä pätee verkonhaltijoiden valitsemasta eriyttämismallista riippumatta.
113)Verkon kehittämissuunnitelmassa annettavat tiedot infrastruktuurista, joka voidaan poistaa käytöstä, voivat viitata siihen, että infrastruktuuri jätetään käyttämättä, se puretaan tai sitä käytetään muihin tarkoituksiin, kuten vedyn siirtoon. Tällä infrastruktuuria koskevan avoimuuden lisäämisellä pyritään ottamaan huomioon, että infrastruktuuri, jonka käyttötarkoitusta on muutettu, on suhteellisesti halvempaa kuin vastarakennettu infrastruktuuri, minkä vuoksi sen pitäisi mahdollistaa kustannustehokas siirtymä.
114)Jäsenvaltioissa, joissa kehitetään vetyverkkoa, vetyinfrastruktuurin kehittämistä koskevalla raportoinnilla olisi varmistettava, että vetyjärjestelmän rakentaminen perustuu realistisiin ja tulevaisuuteen suuntautuviin kysyntäennusteisiin, joissa otetaan huomioon mahdolliset tarpeet sähköjärjestelmän näkökulmasta. Jos jäsenvaltiot päättävät sallia kohdennettujen maksujen käytön keinona osarahoittaa uutta vetyinfrastruktuuria, sääntelyviranomaisen olisi saatava raportista tukea näiden maksujen arviointiin. Raportti olisi toimitettava sääntelyviranomaiselle säännöllisesti sääntelyviranomaisen päättämin määräajoin. Kun otetaan huomioon vetymarkkinoiden laajeneva luonne, raportointivelvollisuuden ei pitäisi kuitenkaan olla suhteeton eikä liian tiheä.
115)Verkon kehittämissuunnitelmaan sisältyvien tietojen olisi mahdollistettava tariffeihin kohdistuvien vaikutusten ennustaminen sen suunnittelun ja käytöstä poistamisen perusteella, joka vaikuttaa tämän direktiivin 51 artiklassa tarkoitettuun sääntelyviranomaisen määrittämään pääomapohjaan.
116)Sen sijaan, että jäsenvaltiot toimittaisivat kansallisen verkon kehittämissuunnitelman yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla, niiden olisi halutessaan voitava laatia alueellinen verkon kehittämissuunnitelma, joka kattaa useamman kuin yhden jäsenvaltion ja joka vastaa kaasumarkkinoiden vapaaehtoista alueellista yhdentymistä.
117)Toisin kuin sähkön, maakaasun merkityksen odotetaan vähenevän, mikä vaikuttaa myös infrastruktuuri-investointien tarpeeseen. Verkon kehittämissuunnitelmassa olisi siksi tasapainotettava kilpailuongelmia ja vältettävä hukkainvestointeja. Sen vuoksi omistajuudeltaan eriytettyjen siirtoverkonhaltijoiden ei pitäisi kuulua 51 artiklan 7 kohdan soveltamisalaan.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 35 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
118)Investointeja uusiin merkittäviin infrastruktuureihin olisi edistettävä voimakkaasti samalla kun varmistetaan maakaasun sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Jotta infrastruktuurihankkeiden vapauttamisella säännösten soveltamisesta olisi mahdollisimman myönteinen vaikutus kilpailuun ja toimitusvarmuuteen, markkinoiden mielenkiinto olisi selvitettävä hankkeen suunnitteluvaiheessa ja ylikuormituksen hallintaa koskevat säännöt olisi pantava täytäntöön. Jos infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, ACERin olisi viime kädessä käsiteltävä vapautuspyyntö, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon vapautuksen rajojen yli ulottuvat vaikutukset sekä helpottaa pyynnön hallinnollista käsittelyä. Lisäksi kun otetaan huomioon näiden vapautettujen merkittävien infrastruktuurihankkeiden rakentamisen poikkeuksellinen riskiprofiili, yrityksille, joilla on toimitus- ja tuotantointressejä, olisi voitava myöntää tilapäisesti osittaisia ⇨ tai täydellisiä ⇦ vapautuksia eriyttämissääntöjen soveltamisesta kyseisten hankkeiden osalta. Toimitusvarmuuden turvaamiseksi tilapäisten vapautusten mahdollisuuden olisi erityisesti koskettava yhteisön ⌦ unionin ⌫ alueelle rakennettavia uusia putkistoja, joilla maakaasua kuljetetaan kolmansista maista yhteisöön ⌦ unioniin ⌫. Direktiivin 2003/55/EY ⇨ ja direktiivin 2009/73/EY, sellaisena kuin ne ovat muutettuina,⇦ nojalla myönnettyjen vapautusten ⇨ ja poikkeusten ⇦ soveltamista ⌦ olisi jatkettava ⌫ jatketaan suunniteltuun voimassaolon päättymisajankohtaan asti siten kuin vapautus ⇨ - tai poikkeus ⇦päätöksessä on päätetty.
⇩ uusi
119)On tarpeen edetä kohti yhteenliitettyjä vetymarkkinoita unionissa ja siten helpottaa investointeja rajat ylittävään vetyinfrastruktuuriin. Joulukuun 31 päivän 2030 jälkeen, kun säänneltyä kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä sovelletaan kattavasti kaikissa jäsenvaltioissa ja jos rajat ylittäviä siirtotariffeja ei ole käytössä, taloudellisen korvauksen järjestelmän pitäisi tarjota markkinaosapuolille taloudellisia kannustimia kehittää rajatylittäviä yhdysputkia.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 36 kappale (mukautettu)
120)Maakaasun sisämarkkinat kärsivät likviditeetin ja avoimuuden puutteesta, joka haittaa voimavarojen tehokasta jakamista, riskeiltä suojautumista ja uusien toimijoiden markkinoille tuloa. Luottamusta markkinoihin, niiden likviditeettiä ja markkinatoimijoiden lukumäärää on kasvatettava, mistä syystä kaasuntoimituksia harjoittavien yritysten viranomaisvalvontaa on lisättävä. Tällaiset vaatimukset eivät saisi rajoittaa voimassa olevan rahoitusmarkkinoita koskevan yhteisön ⌦ unionin ⌫ lainsäädännön soveltamista ja niiden tulisi olla yhteensopivia tämän lainsäädännön kanssa. Energia-alan sääntelyviranomaisten ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyviranomaisten olisi toimittava yhteistyössä, jotta molemmilla olisi yleiskuva kyseessä olevista markkinoista.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 37 kappale (mukautettu)
121)Maakaasua tuodaan yhteisöön ⌦ unioniin ⌫ pääasiassa ja yhä enemmän kolmansista maista. Yhteisön ⌦ Unionin ⌫ oikeudessa olisi otettava huomioon maakaasualan erityispiirteet, kuten tietty rakenteellinen jäykkyys, joka johtuu toimittajien keskittymisestä, pitkän aikavälin sopimuksista tai tuotantoketjun loppupään likviditeetin puutteesta. Siksi tarvitaan lisää avoimuutta muun muassa hinnanmuodostuksen osalta.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 38 kappale (mukautettu)
122)Ennen kuin komissio antaa suuntaviivat, joissa määritellään tarkemmin tietojen säilyttämistä koskevat vaatimukset, viraston ⌦ ACERin ⌫ ja komission päätöksellä 2009/77/EY perustetun Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) olisi yhteistyössä tutkittava suuntaviivojen sisältöä ja annettava siihen liittyviä neuvoja komissiolle. Viraston ⌦ ACERin ⌫ ja CESR:n olisi lisäksi yhteistyössä tutkittava ja annettava neuvoja siitä, olisiko kaasuntoimitussopimuksilla ja kaasujohdannaisilla toteutettuihin liiketoimiin sovellettava kauppaa edeltäviä ja/tai kaupan jälkeisiä avoimuusvaatimuksia, ja jos olisi, mikä olisi tällaisten vaatimusten sisältö.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 39 kappale
123)Jäsenvaltioiden tai, kun jäsenvaltiossa on niin säädetty, sen sääntelyviranomaisen olisi kannustettava keskeytettävissä olevien toimitussopimusten kehittämistä.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 40 kappale
40)Toimitusvarmuuden turvaamiseksi olisi seurattava kysynnän ja tarjonnan tasapainoa yksittäisissä jäsenvaltioissa, ja tämän perusteella olisi laadittava kertomus yhteisössä vallitsevasta tilanteesta ottaen huomioon eri alueiden välinen yhteenliittämiskapasiteetti. Seurantaa olisi harjoitettava ajoissa, jotta toimitusvarmuuden vaarantuessa voidaan toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet. Tarpeellisen verkkoinfrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon, yhteenliittämiskapasiteetti mukaan luettuna, tulisi edistää kaasutoimitusten vakautta.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 41 kappale
⇨ uusi
124)Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tarvittavat laatuvaatimukset huomioon ottaen kaasuverkkoon voidaan syrjimättömästi päästää biokaasua ja biomassasta peräisin olevaa kaasua ⇨ , erityisesti biometaania, ⇦ tai muun tyyppistä kaasua, jos niiden päästäminen verkkoon on pysyvästi asiaa koskevien teknisten sääntöjen ja turvallisuusvaatimusten mukaista. Kyseisten sääntöjen ja vaatimusten avulla olisi varmistettava, että näitä kaasuja voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa, ja niissä olisi käsiteltävä myös näiden kaasujen kemiallisia ominaisuuksia.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 42 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
125)Pitkäaikaiset sopimukset ovat edelleen tärkeä osa jäsenvaltioiden kaasutoimituksia⇨ . Ne eivät kuitenkaan saisi muodostaa estettä uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen markkinoille pääsylle, minkä vuoksi fossiilisen kaasun toimitussopimusten kesto ei voi jatkua vuoden 2049 jälkeen. Tällaisten sopimusten on aina oltava ⇦ , ja ne olisi säilytettävä vaihtoehtona kaasuntoimittajayrityksiä varten sikäli kuin ne eivät estä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamista ja ovat EY:n perustamissopimuksen ⌦ SEUT-sopimuksen ⌫ mukaisia, kilpailusäännöt mukaan luettuina. Pitkäaikaiset sopimukset on näin ollen tarpeen ottaa huomioon maakaasualan yritysten toimitus- ja siirtokapasiteetin suunnittelussa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 43 kappale (mukautettu)
126)Jotta julkisen palvelun laatutaso säilyisi yhteisössä ⌦ unionissa ⌫ korkeana, kaikista jäsenvaltioiden tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi toteuttamista toimista olisi ilmoitettava säännöllisesti komissiolle. Komission olisi julkaistava säännöllisesti kertomus, jossa analysoidaan julkisen palvelun tavoitteiden saavuttamiseksi kansallisella tasolla toteutettuja toimenpiteitä ja vertaillaan niiden tehokkuutta suositusten antamiseksi toimenpiteistä, joita kansallisella tasolla olisi toteutettava korkean julkisen palvelun laatutason saavuttamiseksi.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 44 kappale (mukautettu)
127)Tämän direktiivin yhtenä perusvaatimuksena on julkisen palvelun vaatimuksien noudattaminen, ja on tärkeää, että tässä direktiivissä määritellään yhteiset vähimmäisnormit, joita kaikki jäsenvaltiot noudattavat ja joissa otetaan huomioon seuraavat tavoitteet: kuluttajansuoja, toimitusvarmuus, ympäristönsuojelu ja yhtäläinen kilpailun taso kaikissa jäsenvaltioissa. On tärkeää, että julkisen palvelun vaatimuksia voidaan tulkita kansalliselta pohjalta ottaen huomioon kansallinen tilanne ja noudattaen yhteisön ⌦ unionin ⌫ oikeutta.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 45 kappale (mukautettu)
128)Jäsenvaltioiden toteuttamiin toimenpiteisiin sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi olisi voitava sisältyä erityisesti riittävien taloudellisten kannustimien tarjoaminen, jossa käytetään tarvittaessa kaikkia olemassa olevia kansallisia ja yhteisön ⌦ unionin ⌫ välineitä. Tällaisiin välineisiin olisi voitava kuulua vastuujärjestelyjä tarvittavien investointien turvaamiseksi.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 46 kappale (mukautettu)
129)Sikäli kuin toimenpiteet, joita jäsenvaltio toteuttaa julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi, ovat perustamissopimuksen ⌦ SEUT-sopimuksen ⌫ 87 artiklan 1 kohdan ⌦ 107 artiklan 1 kohdan ⌫ mukaista valtion tukea, niistä on perustamissopimuksen ⌦ SEUT-sopimuksen ⌫ 88 artiklan 3 kohdan ⌦ 108 artiklan 3 kohdan ⌫ mukaisesti annettava tieto komissiolle.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 53 kappale
130)Markkinahintojen olisi toimittava oikeanlaisina kannustimina verkon kehittämiseksi.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 54 kappale
131)Jäsenvaltioiden olisi ehdottomasti huolehdittava siitä, että edistetään tervettä kilpailua ja eri toimittajien helppoa pääsyä verkkoon, jotta kuluttajat saavat täyden hyödyn vapautetuista maakaasun sisämarkkinoista.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 55 kappale
132)Jotta toimitusvarmuutta voitaisiin edistää ja samalla säilyttää jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden henki, erityisesti mahdollisen energian toimituskriisin sattuessa, on tärkeää vahvistaa puitteet alueelliselle yhteistyölle solidaarisuuden hengessä. Tällainen yhteistyö voi jäsenvaltioiden niin päättäessä perustua ensisijaisesti markkinaehtoisiin mekanismeihin. Yhteistyö alueellisen ja kahdenvälisen solidaarisuuden edistämiseksi ei saisi aiheuttaa markkinaosapuolille kohtuutonta rasitetta, eikä siinä saisi syrjiä markkinaosapuolia.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 56 kappale (mukautettu)
133)Maakaasun sisämarkkinoiden luomiseksi jäsenvaltioiden olisi edistettävä kansallisten markkinoidensa yhdentymistä ja verkonhaltijoiden välistä yhteistyötä yhteisön ⌦ unionin ⌫ ja alueellisella tasolla ja otettava tähän mukaan myös yhteisön ⌦ unionin ⌫ alueella edelleen eristyksissä toimivat kaasualan saarekkeita muodostavat järjestelmät.
⇩ uusi
134)Markkinoiden vapaaehtoinen alueellinen yhdentyminen, erityisesti markkinoiden fuusiot, voi tarjota erilaisia etuja markkinoiden erityispiirteistä riippuen. Markkinoiden yhdentyminen voi tarjota tilaisuuden hyödyntää infrastruktuuria parhaalla mahdollisella tavalla edellyttäen, että se ei vaikuta kielteisesti lähimarkkinoihin esimerkiksi korottamalla rajat ylittäviä tariffeja. Se tarjoaa myös mahdollisuuden lisätä kilpailua, likviditeettiä ja kauppaa alueen loppukuluttajien hyödyksi houkuttelemalla toimittajia, jotka eivät muutoin tulisi markkinoille niiden pienen koon vuoksi. Markkinoita yhdentämällä voidaan myös luoda suurempia vyöhykkeitä, joilla on enemmän toimituslähteitä. Tällainen monipuolistaminen voi vaikuttaa tukkumarkkinahintoihin lähteiden välisen kilpailun lisääntymisen ansiosta, mutta se voi myös parantaa toimitusvarmuutta, jos uudella yhdistyneellä vyöhykkeellä ei ole enää sisäistä ylikuormitusta. Markkinoiden yhdentyminen voisi olla perusta maakaasumarkkinoiden muutoksen tukemiselle, myös uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen käyttöönotolle. Jäsenvaltioiden, sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden olisi tehtävä yhteistyötä alueellisen yhdentymisen helpottamiseksi.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 57 kappale (mukautettu)
135)Tämän direktiivin yhtenä keskeisenä tavoitteena olisi oltava todellisten maakaasun sisämarkkinoiden kehittäminen yhteisön ⌦ unionin ⌫ yhteenliitetyn verkon avulla, minkä vuoksi rajat ylittävää yhteenliittämistä ja alueellisia markkinoita koskevien sääntelykysymysten olisi oltava sääntelyviranomaisten tärkeimpiä tehtäviä ja niiden olisi tarvittaessa toimittava tiiviissä yhteistyössä ⌦ ACERin ⌫ viraston kanssa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 58 kappale
⇨ uusi
136)Todellisten sisämarkkinoiden yhteisten sääntöjen ja laajan kaasuntarjonnan turvaamisen olisi myös oltava yksi tämän direktiivin keskeisistä tavoitteista. Vääristymättömät markkinahinnat kannustaisivat tässä tarkoituksessa rajat ylittävää ⇨ kauppaa ⇦ yhteenliittämistä ja johtaisivat pitkällä aikavälillä hintojen lähentymiseen.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 59 kappale
137)Sääntelyviranomaisten olisi myös annettava tietoja markkinoille siksi, että komissio voisi seurata ja valvoa maakaasun sisämarkkinoita ja niiden lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitystä, mukaan luettuina sellaiset tekijät kuin tarjonta ja kysyntä, siirto- ja jakeluinfrastruktuurit, palvelun laatu, rajat ylittävä kauppa, ylikuormituksen hallinta, investoinnit, tukku- ja kuluttajahinnat, markkinoiden likviditeetti sekä ympäristönäkökohtia ja tehokkuutta koskevat parannukset. Kansallisten sSääntelyviranomaisten olisi ilmoitettava kilpailuviranomaisille ja komissiolle ne jäsenvaltiot, joissa hinnat haittaavat kilpailua ja markkinoiden moitteetonta toimintaa.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 60 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
138)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli täysin toimintakykyisten maakaasun ⇨ ja vedyn ⇦ sisämarkkinoiden luomista, vaan se voidaan ⌦ toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi ⌫ saavuttaa paremmin yhteisön ⌦ unionin ⌫ tasolla, joten yhteisö ⌦ unionin ⌫ voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen ⌦ Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ⌫ 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 61 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
139)Maakaasunsiirtoverkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009
mukaan komissio voi antaa suuntaviivoja ⌦ tai verkkosääntöjä ⌫ tarvittavan yhdenmukaistamistason saavuttamiseksi. Tällaiset suuntaviivat ⌦ tai verkkosäännöt ⌫, jotka ovat sitovia täytäntöönpanotoimia ⇨ komission asetuksina annettuja sitovia sääntöjä ⇦, ovat myös tämän direktiivin tiettyjen säännösten kannalta hyödyllinen väline, jota voidaan tarvittaessa mukauttaa nopeasti.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 62 kappale
Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY mukaisesti.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 63 kappale
140)Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta antaa suuntaviivat, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi vaadittavan yhdenmukaistamisen vähimmäistason määrittelemiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 64 kappale (mukautettu)
Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltiota kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.
141)⌦ Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin suhteen lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna, erityisesti ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa komissio v. Belgia (C-543/17) antama tuomio. ⌫
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 65 kappale (mukautettu)
65)Koska direktiiviin 2003/55/EY tehdään nyt huomattavia muutoksia, kyseiset säännökset on selkeyden ja järkeistämisen vuoksi syytä laatia uudelleen kokoamalla ne uudessa direktiivissä yhdeksi säädökseksi.
🡻 2009/73/EY, johdanto-osan 66 kappale
⇨ uusi
142)Tässä direktiivissä otetaan huomioon perusoikeudet ja etenkin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet,. ⇨ Tätä direktiiviä olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden, erityisesti perusoikeuskirjan 8 artiklassa turvatun henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden, mukaisesti. On olennaisen tärkeää, että kaikessa tämän direktiivin nojalla tapahtuvassa henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679. ⇦
⇩ uusi
143)Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi tarvittava yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen, tämän direktiivin tavoitteen saavuttamisen kannalta olennaisen tärkeiden erityisalojen muita kuin keskeisiä osia. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
144)Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa määrittää yhteentoimivuusvaatimukset sekä syrjimättömät ja avoimet menettelyt tietojen saamiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.
145)Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan aiemman direktiivin säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempaan direktiiviin.
146)Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin säännösten sujuva ja tehokas täytäntöönpano, komissio tukee jäsenvaltioita teknisen tuen välineestä, joka tarjoaa räätälöityä teknistä asiantuntemusta uudistusten suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, mukaan lukien uudistukset, joilla edistetään kilpailtuja maakaasun ja vedyn sisämarkkinoita, mahdollistetaan uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen integrointi ja lisätään yhteistyötä ja koordinointia siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden välillä. Tekniseen tukeen kuuluu esimerkiksi hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen, lainsäädäntökehysten yhdenmukaistaminen ja asiaankuuluvien parhaiden käytäntöjen jakaminen.
147)Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, jonka kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittua soveltamispäivää,
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I LUKU
KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
1.
Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt ⇨ 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettujen kaasujen, jotka käyttävät mainitun artiklan 3 alakohdassa määriteltyä maakaasuverkkoa, ⇦ maakaasun siirrolle, jakelulle, toimitukselle ja varastoinnille. Siinä annetaan säännöt, jotka koskevat ⌦ kyseisen ⌫ maakaasualan järjestämistä ja toimintaa, markkinoille pääsyä sekä maakaasun ⇨ maakaasuverkkoa käyttävien kaasujen ⇦ siirrossa, jakelussa, toimituksessa, varastoinnissa ja verkkojen käytössä sovellettavia lupien myöntämisperusteita ja menettelyjä.
2.Tässä direktiivissä annettuja maakaasua, nesteytetty maakaasu mukaan lukien, koskevia sääntöjä sovelletaan syrjimättömällä tavalla myös biokaasuun ja biomassasta peräisin olevaan kaasuun tai muun tyyppisiin kaasuihin edellyttäen, että näitä kaasuja voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa.
⇩ uusi
2.Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat maakaasun siirtoa, toimitusta ja varastointia sekä maakaasujärjestelmän siirtymistä uusiutuviin ja vähähiilisiin kaasuihin perustuvaan järjestelmään.
3.Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt, jotka koskevat vetyverkkoa käyttäen tapahtuvaa vedyn siirtoa, toimitusta ja varastointia. Siinä annetaan säännöt, jotka koskevat kyseisen alan järjestämistä ja toimintaa, markkinoille pääsyä sekä vetyverkkoihin, vedyn toimitukseen ja varastointiin sekä verkkojen käyttöön sovellettavia lupien myöntämisperusteita ja menettelyjä.
4.Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt sellaisen unionin laajuisen yhteenliitetyn vetyverkon asteittaiselle perustamiselle, jolla edistetään kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämistä aloilla, joilla hiilestä irtautuminen on vaikea toteuttaa, ja tuetaan siten EU:n energiajärjestelmän hiilestä irtautumista.
🡻 2009/73/EY
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
⇩ uusi
1)’maakaasulla’ kaikkia kaasuja, jotka koostuvat pääasiassa metaanista, mukaan lukien biokaasu ja biomassasta peräisin oleva kaasu, erityisesti biometaani, tai muuntyyppisiä kaasuja, joita voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuverkkoon ja siirtää kyseisessä verkossa;
2)’uusiutuvalla kaasulla’ direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 28 alakohdassa määriteltyä biokaasua, mukaan lukien biometaani, ja mainitun direktiivin 2 artiklan 36 alakohdassa määriteltyjä muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia kaasumaisia polttoaineita;
3)’kaasulla’ maakaasua ja vetyä;
4)’maakaasuverkolla’ infrastruktuurijärjestelmää, joka kattaa putkistot, nesteytetyn maakaasun terminaalit ja varastot ja jossa siirretään kaasuja, jotka koostuvat pääasiassa metaanista, mukaan lukien biokaasu ja biomassasta peräisin oleva kaasu, erityisesti biometaani, tai muuntyyppisiä kaasuja, joita voidaan teknisesti ja turvallisesti syöttää maakaasuputkistoon ja siirtää kyseisessä putkistossa;
5)’vetyjärjestelmällä’ infrastruktuurijärjestelmää, joka kattaa vetyverkot, vetyvarastot ja vetyterminaalit ja joka sisältää erittäin puhdasta vetyä;
6)’vetyvarastolla’ laitosta, jossa varastoidaan erittäin puhdasta vetyä:
a)mukaan lukien vetyterminaalissa varastointiin käytettävä osa mutta lukuun ottamatta tuotantotoimintaan käytettävää osaa ja laitteistoja, jotka ovat yksinomaan tehtäviään hoitavien vetyverkonhaltijoiden käytettävissä;
b)mukaan lukien suuret, erityisesti maanalaiset vetyvarastot, mutta lukuun ottamatta pienempiä, helposti toisinnettavia vedyn varastointilaitteistoja;
7)’vedyn putkilinjavarastoinnilla’ kaasun painetta korottamalla tapahtuvaa erittäin puhtaan vedyn varastointia vetyverkoissa, lukuun ottamatta laitteistoja, jotka ovat tehtäviään hoitavien vetyverkonhaltijoiden käytettävissä;
8)’vetyterminaalilla’ laitosta, jota käytetään nestemäisen vedyn tai nestemäisen ammoniakin muuntamiseen kaasumaiseksi vedyksi sen syöttämiseksi vetyverkkoon tai kaasumaisen vedyn nesteytykseen, mukaan lukien lisäpalvelut ja väliaikainen varastointi, jotka ovat tarpeen muunnosprosessissa ja sen jälkeisessä vetyverkkoon syöttämisessä, mutta lukuun ottamatta varastointiin käytettävää vetyterminaalin osaa;
9)’vedyn laadulla’ vedyn puhtautta ja epäpuhtauksia vetyjärjestelmään sovellettavien vedyn laatustandardien mukaisesti;
10)’vähähiilisellä vedyllä’ vetyä, jonka energiasisältö on peräisin uusiutumattomista lähteistä ja joka täyttää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan 70 prosentin vähimmäisrajan;
11)’vähähiilisellä kaasulla’ direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 35 alakohdassa määriteltyjen kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden kaasumaista osaa, vähähiilistä vetyä ja synteettisiä kaasumaisia polttoaineita, joiden energiasisältö on peräisin vähähiilisestä vedystä, jotka täyttävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan 70 prosentin vähimmäisrajan;
12)’vähähiilisillä polttoaineilla’ direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 35 alakohdassa määriteltyjä kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita, vähähiilistä vetyä ja synteettisiä kaasumaisia ja nestemäisiä polttoaineita, joiden energiasisältö on peräisin vähähiilisestä vedystä, jotka täyttävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan 70 prosentin vähimmäisrajan;
13)’vetyalan yrityksellä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ainakin yhtä seuraavista toiminnoista: vedyn tuotanto, siirto, jakelu, toimitus, osto tai varastointi, ja joka on vastuussa näihin toimintoihin liittyvistä kaupallisista, teknisistä tai ylläpitotehtävistä, mutta lukuun ottamatta loppuasiakkaita;
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
141)’maakaasualan yrityksellä’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ainakin yhtä seuraavista toiminnoista: maakaasun, myös nesteytetyn maakaasun, tuotantoa, siirtoa, jakelua, toimitusta, ostoa tai varastointia ja joka on vastuussa näihin toimintoihin liittyvistä kaupallisista, teknisistä ja/tai ylläpitotehtävistä, ⌦ mutta ⌫ lukuun ottamatta ⌦ loppuasiakkaita ⌫ loppukäyttäjiä;
152)’tuotantovaiheen putkistolla’ putkistoa tai putkistoja, joita käytetään ja/tai rakennetaan osana öljyn tai ⇨ maa ⇦kaasun tuotantohanketta tai joita käytetään maakaasun siirtämiseen yhden tai useamman tällaisen hankkeen tuotantokentältä jalostuslaitokseen tai vastaanottoasemalle tai lopulliselle maihintuontiasemalle;
163)’siirrolla’ maakaasun siirtämistä putkistoissa, jotka sisältävät pääasiassa korkeapaineputkia, mutta ei tuotantovaiheen aikaisia putkistoja eikä pääasiassa maakaasun paikalliseen jakeluun käytettäviä korkeapaineputkistojen osia, asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta;
174)’siirtoverkonhaltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa siirtotoimintaa ja on vastuussa siirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset ⇨ maa ⇦kaasun siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä;
185)’jakelulla’ maakaasun siirtämistä paikallisten tai alueellisten putkistojen kautta asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei maakaasun toimitusta;
196)’jakeluverkonhaltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa jakelutoimintaa ja on vastuussa jakeluverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin verkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset ⇨ maa ⇦kaasun jakeluvaatimukset pitkällä aikavälillä;
⇩ uusi
20)’vetyverkolla’ putkiverkkoa, jota käytetään erittäin puhtaan vedyn siirtoon sen toimittamiseksi asiakkaille, mutta ei vedyn toimituksessa;
21)’vedyn siirrolla’ vedyn siirtämistä vetyverkon kautta asiakkaille toimitettavaksi, mutta ei vedyn toimitusta, riippumatta verkon paineesta, maantieteellisestä kattavuudesta tai verkkoon liitetystä asiakasryhmästä;
22)’vetyverkonhaltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa vedyn siirtotoimintaa ja on vastuussa vetyverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, sen mahdollisista yhteyksistä muihin vetyverkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset vedyn siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä;
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
237)’toimituksella’ maakaasun, nesteytetty maakaasu mukaan lukien, ⇨ tai vedyn, nesteytetty vety mukaan lukien ⇦ myyntiä asiakkaille, mukaan lukien jälleenmyynti;
248)’maakaasun toimittajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa maakaasua;
259)’varastolla’ maakaasualan yrityksen omistamaa ja/tai hoitamaa laitosta, jota käytetään maakaasun varastointiin, mukaan lukien nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksissa varastointiin käytettävä osa mutta lukuun ottamatta tuotantotoimintaan käytettävää osaa ja laitteistoja, jotka ovat yksinomaan tehtäviään hoitavien siirtoverkonhaltijoiden käytettävissä;
2610)’varastointilaitteiston haltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ⇨ maakaasun ⇦ varastointitoimintaa ja on vastuussa varaston hoidosta;
2711)’nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksella’ vastaanottoasemaa, jota käytetään maakaasun nesteyttämiseen tai nesteytetyn maakaasun tuontiin, purkamiseen ja kaasuttamiseen; siihen kuuluvat myös lisäpalvelut ja tilapäinen varastointi, joita tarvitaan kaasuttamista varten ja kaasun toimittamiseksi sen jälkeen siirtoverkkoon, mutta siihen eivät kuulu varastointiin käytettävät maakaasun vastaanottoasemien osat;
2812)’nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa maakaasun nesteyttämistä tai nesteytetyn maakaasun tuontia, purkamista ja kaasuttamista ja on vastuussa nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen toiminnasta;
2913)’verkolla’ siirtoverkkoa, jakeluverkkoa, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ja/tai varastoja, jotka omistaa ja/tai joiden käytöstä vastaa maakaasualan yritys, mukaan lukien putkilinjavarastointi ja sen lisäpalveluja tuottavat laitokset sekä sellaisten omistussuhteessa olevien yritysten laitokset, joita tarvitaan siirrossa, jakelussa ja nesteytetyn maakaasun käsittelyssä;
3014)’lisäpalveluilla’ kaikkia siirtoverkkojen, jakeluverkkojen, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttöön ja toimintaan tarvittavia palveluja ja/tai varastoja, kuormituksen tasapainotus, sekoitus ja inerttikaasujen lisääminen mukaan lukien, ei kuitenkaan laitoksia, jotka ovat yksinomaan tehtäviään hoitavien siirtoverkonhaltijoiden käytettävissä;
3115)’⇨ maakaasun ⇦ putkilinjavarastoinnilla’ kaasun painetta korottamalla tapahtuvaa maakaasun varastointia sen siirto- ja jakeluverkoissa, ei kuitenkaan laitteistoja, jotka ovat tehtäviään hoitavien siirtoverkonhaltijoiden käytettävissä;
3216)’yhteenliitetyllä verkolla’ useita toisiinsa yhdistettyjä verkkoja;
🡻 2019/692, 1 artiklan 1 kohta
3317)’yhdysputkella’ siirtoputkea, joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan tai kulkee sen poikki ja jonka tarkoituksena on yhdistää kyseisten jäsenvaltioiden kansalliset siirtoverkot toisiinsa, tai jäsenvaltion ja kolmannen maan välistä siirtoputkea jäsenvaltioiden alueen tai kyseisen jäsenvaltion aluemeren rajaan saakka;
⇩ uusi
34)’vety-yhdysputkella’ vetyverkkoa, joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan tai kulkee sen poikki, tai jäsenvaltion ja kolmannen maan välistä vetyverkkoa jäsenvaltioiden alueen tai kyseisen jäsenvaltion aluemeren rajaan saakka;
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
3518)’erillisellä linjalla’ yhteenliitettyä verkkoa täydentävää maakaasuputkea;
3619)’integroituneella maakaasualan yrityksellä’ vertikaalisesti tai horisontaalisesti integroitunutta yritystä;
3720)’vertikaalisesti integroituneella yrityksellä’ maakaasualan yritystä tai maakaasualan yritysten ryhmää ⇨ tai vetyalan yritystä tai vetyalan yritysten ryhmää ⇦, jossa samalla henkilöllä tai samoilla henkilöillä on oikeus käyttää, joko suoraan tai välillisesti, määräysvaltaa ja jossa yritys tai yritysten ryhmä harjoittaa ainakin joko maakaasun siirtoa, jakelua, nesteyttämistä tai varastointia ⇨ tai vedyn siirtoa, jakelua tai varastointia tai vetyterminaalin pitämistä ⇦ ja ainakin joko maakaasun ⇨ tai vedyn ⇦ tuotantoa tai toimittamista;
3821)’horisontaalisesti integroituneella yrityksellä’ yritystä, joka harjoittaa ainakin joko maakaasun tuotantoa, siirtoa, jakelua, toimittamista tai varastointia sekä lisäksi jotakin ⇨ maa ⇦kaasualaan kuulumatonta toimintaa;
3922)’omistussuhteessa olevalla yrityksellä’ perustamissopimuksen 44 artiklan 2 kohdan g alakohdan
perusteella konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY
41 artiklassa tarkoitettua sidosyritystä ja/tai kyseisen direktiivin 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua osakkuusyritystä ⌦ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EY 2 artiklan 12 alakohdassa määriteltyä sidosyritystä ⌫ ja/tai samoille osakkeenomistajille kuuluvaa yritystä;
4023)’verkon käyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimittaa maakaasua verkkoon tai jolle sitä toimitetaan verkosta;
4124)’asiakkaalla’ maakaasun tukkuasiakasta ja ⌦ loppuasiakasta ⌫ loppukäyttäjää ja maakaasualan ⇨ tai vetyalan ⇦ yritystä, joka ostaa maakaasua;
4225)’kotitalousasiakkaalla’ asiakasta, joka ostaa maakaasua oman kotitaloutensa käyttöön;
4326)’muulla kuin kotitalousasiakkaalla’ asiakasta, joka ostaa maakaasua muuhun kuin oman kotitaloutensa käyttöön;
4427)’⌦ loppuasiakkaalla ⌫ loppukäyttäjällä’ asiakasta, joka ostaa maakaasua omaan käyttöönsä;
28)’vaatimukset täyttävällä asiakkaalla’ asiakasta, joka voi 37 artiklan mukaisesti vapaasti ostaa kaasua valitsemaltaan toimittajalta;
4529)’tukkuasiakkaalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa maakaasua jälleenmyyntiä varten sen verkon sisällä tai ulkopuolella, johon hän/se kuuluu, ei kuitenkaan siirto- tai jakeluverkonhaltijaa;
⇩ uusi
46)’mikroyrityksellä’ yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa;
47)’pienellä yrityksellä’ yritystä, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa;
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
30)’pitkän aikavälin suunnittelulla’ maakaasualan yritysten toimitusten ja siirtokapasiteetin suunnittelua pitkällä aikavälillä maakaasun kysynnän tyydyttämiseksi verkossa, lähteiden monipuolistamiseksi ja toimitusten varmistamiseksi asiakkaille;
31)’uudella markkina-alueella’ jäsenvaltiota, jossa sen ensimmäisen pitkäaikaisen maakaasun toimitussopimuksen ensimmäinen kaupallinen toimitus toteutettiin korkeintaan kymmenen vuotta aiemmin;
4832)’varmuudella’ maakaasun toimitusvarmuutta sekä teknistä turvallisuutta,
33)’uudella infrastruktuurilla’ infrastruktuuria, jota ei 4 päivään elokuuta 2003 mennessä ole saatu valmiiksi;
4934)’kaasuntoimitussopimuksella’ maakaasun toimittamisesta tehtyä sopimusta, lukuun ottamatta kaasujohdannaisia;
5035)’kaasujohdannaisella’ rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY ⌦ 2014/65/EU ⌫ liitteessä I olevan C osan 5, 6 tai 7 kohdassa määriteltyä rahoitusvälinettä, jonka kohde-etuus on maakaasu;
5136)’määräysvallalla’ oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä ja ottaen huomioon asiaan liittyvät tosiasialliset tai oikeudelliset olosuhteet antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä, erityisesti:
a)antamalla omistusoikeuden tai käyttöoikeuden yrityksen kaikkiin tai joihinkin varoihin;
b)oikeuksin tai sopimuksin, joiden perusteella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yrityksen toimielinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä;.
⇩ uusi
52)’pitkäaikaisella sopimuksella’ toimitussopimusta, jonka kesto on yli vuoden;
53)’syöttö- ja ottojärjestelmällä’ kaikkien niiden siirto- ja jakeluverkkojen yhdistämistä, joihin sovelletaan yhtä tiettyä tasehallintajärjestelmää;
54)’tasehallinta-alueella’ syöttö- ja ottojärjestelmää, johon sovelletaan tiettyä tasehallintajärjestelmää;
55)’virtuaalisella kauppapaikalla’ syöttö- ja ottojärjestelmässä olevaa muuta kuin fyysistä kauppapaikkaa, jossa kaasuja vaihdetaan myyjän ja ostajan välillä ilman tarvetta varata siirto- tai jakelukapasiteettia;
56)’syöttökohdalla’ kohtaa, johon sovelletaan verkonkäyttäjien tai tuottajien varausmenettelyjä ja joka tarjoaa pääsyn syöttö- ja ottojärjestelmään;
57)’ottokohdalla’ kohtaa, johon sovelletaan verkonkäyttäjien tai tuottajien varausmenettelyjä ja joka mahdollistaa kaasuvirtaukset ulos syöttö- ja ottojärjestelmästä;
58)’yhteenliitäntäpisteellä’ fyysistä tai virtuaalista pistettä, joka liittää yhteen vierekkäiset otto- ja syöttöjärjestelmät tai liittää yhteen otto- ja syöttöjärjestelmän ja yhdysputken edellyttäen, että kyseisessä pisteessä on käytössä verkonkäyttäjien varausjärjestelmä;
59)’virtuaalisella yhteenliitäntäpisteellä’ kahta tai useampaa yhteenliitäntäpistettä, jolla liitetään yhteen samat kaksi vierekkäistä otto- ja syöttöjärjestelmää yhdistelmäksi yksittäisen kapasiteettipalvelun tarjontaa varten;
60)’markkinaosapuolella’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa, myy tai tuottaa kaasua tai tarjoaa varastointipalveluja, kaupankäyntiä koskevien toimeksiantojen antaminen mukaan lukien, yksillä tai useammilla kaasumarkkinoilla, myös tasehallintamarkkinoilla;
61)’sopimuksen irtisanomismaksulla’ maksua tai sakkoa, jonka toimittajat tai markkinaosapuolet voivat veloittaa asiakkailta kaasuntoimitus- tai palvelusopimuksen irtisanomisesta;
62)’vaihtomaksulla’ sellaista maksua tai sakkoa toimittajan tai markkinaosapuolen vaihtamisen johdosta, sopimuksen irtisanomismaksut mukaan lukien, jonka toimittajat, markkinaosapuolet tai verkonhaltijat voivat veloittaa suoraan tai välillisesti asiakkailta;
63)’laskutustiedoilla’ tietoja, jotka esitetään loppuasiakkaan laskussa, maksukehotusta lukuun ottamatta;
64)’tavanomaisella mittarilla’ analogista mittaria tai sähköistä mittaria, jolla ei voi sekä lähettää että vastaanottaa tietoa;
65)’älykkäällä mittausjärjestelmällä’ sähköistä järjestelmää, joka kykenee mittaamaan verkkoon syötetyn kaasun tai verkosta kulutetun kaasun määrää ja joka tarjoaa enemmän tietoa kuin tavanomainen mittari sekä kykenee lähettämään ja vastaanottamaan tietoa sähköisen viestinnän keinoin tiedonsaanti-, seuranta- ja valvontatarkoituksiin;
66)’yhteentoimivuudella’ älykkään mittauksen yhteydessä kahden tai useamman energia- tai viestintäverkon, -järjestelmän, -laitteen, -sovelluksen tai -komponentin kykyä yhdistää, vaihtaa ja käyttää tietoa vaadittavien toimintojen suorittamiseksi;
67)’viimeisimmillä saatavilla olevilla’ älykkään mittauksen tietojen yhteydessä sitä, että tiedot toimitetaan ajanjaksona, joka vastaa lyhintä selvitysjaksoa kansallisilla markkinoilla;
68)’parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla’, kun on kyse tietosuojasta ja -turvasta älykkäässä mittausympäristössä, tehokkaimpia, edistyneimpiä ja parhaiten käytäntöön soveltuvia tekniikoita, jotka lähtökohtaisesti muodostavat perustan unionin tietosuoja- ja tietoturvasäännösten noudattamiselle;
69)’energiaköyhyydellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2021/0203 COD 2 artiklan 49 alakohdassa määriteltyä energiaköyhyyttä;
70)’kansalaisten energiayhteisöllä’ oikeushenkilöä,
a)joka perustuu vapaaehtoiseen ja avoimeen osallistumiseen ja jossa tosiasiallista määräysvaltaa käyttävät jäsenet tai osakkaat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, paikallisviranomaisia, kunnat mukaan lukien, tai pieniä yrityksiä;
b)jonka ensisijainen tarkoitus on tuottaa rahallisen voiton sijaan ympäristöön, talouteen tai sosiaaliseen yhteisöön liittyviä hyötyjä jäsenilleen tai osakkailleen tai alueille, joilla se toimii; ja
c)joka harjoittaa uusiutuvan kaasun tuotantoa, jakelua, toimitusta, kulutusta tai varastointia maakaasuverkossa tai tarjoaa energiatehokkuus- tai ylläpitopalveluja jäsenilleen tai osakkailleen;
71) ’aktiivisella asiakkaalla’ maakaasun loppuasiakasta tai yhdessä toimivien maakaasun loppuasiakkaiden ryhmää, joka kuluttaa tai varastoi omissa tiloissaan rajatulla alueella tai jäsenvaltion niin salliessa muissa tiloissa tuotettua uusiutuvaa kaasua tai joka myy itse tuottamaansa uusiutuvaa kaasua tai osallistuu energiatehokkuutta koskeviin järjestelyihin, jos tällainen toiminta ei ole sen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaa.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
II luku
Yleiset säännöt alan ⌦ markkinoiden ⌫ järjestämiseksi
337 artikla
Markkinoiden avaaminen ja vastavuoroisuus ⌦ Kilpailuun perustuvat, kuluttajakeskeiset, joustavat ja syrjimättömät kaasumarkkinat ⌫
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimukset täyttäviä asiakkaita ovat: ⇨ kaikilla asiakkailla on vapaus ostaa kaasua valitsemaltaan toimittajalta, ja varmistettava, että kaikilla asiakkailla on vapaus tehdä samanaikaisesti useampi kuin yksi maakaasun tai vedyn toimitussopimus edellyttäen, että luodaan vaadittavat liitäntä- ja mittauspisteet. ⇦
⇩ uusi
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallinen lainsäädäntö ei aiheettomasti haittaa kaasun kauppaa yli rajojen, likvidin kaasukaupan toimintaa ja syntymistä, kuluttajien osallistumista, investointeja etenkin uusiutuvaan ja vähähiiliseen kaasuun tai energian varastointia jäsenvaltioiden välillä, ja niiden on varmistettava, että kaasun hinnat vastaavat tosiasiallista kysyntää ja tarjontaa.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaasun sisämarkkinoilla ei ole markkinoille pääsyyn, markkinoilta poistumiseen, kaupankäyntiin ja toimintaan liittyviä perusteettomia esteitä.
4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että energia-alan yrityksiin sovelletaan avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä sääntöjä, maksuja ja kohtelua, erityisesti tukkumarkkinoille pääsyn, tietojen saatavuuden, toimittajan vaihtamisen ja laskutusta koskevien järjestelyjen sekä soveltuvin osin toimilupien osalta.
5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansista maista olevien markkinaosapuolten on kaasun sisämarkkinoilla toimiessaan noudatettava sovellettavaa unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä.
🡻 2009/73/EY, 37 artikla
a)1 päivään heinäkuuta 2004 asti maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/30/EY
18 artiklassa tarkoitetut, vaatimukset täyttävät asiakkaat; jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain 31 päivään tammikuuta mennessä vaatimukset täyttävien asiakkaiden määrittelyperusteet;
b)1 päivästä heinäkuuta 2004 alkaen kaikki muut kuin kotitalousasiakkaat;
c)1 päivästä heinäkuuta 2007 alkaen kaikki asiakkaat.
2.
Epätasapainon välttämiseksi kaasumarkkinoiden avautumisen yhteydessä:
a)kaasuntoimitussopimuksia, jotka tehdään toisen jäsenvaltion verkkoon kuuluvan vaatimukset täyttävän asiakkaan kanssa, ei voida kieltää, jos tämän asiakkaan katsotaan olevan vaatimukset täyttävä asiakas molemmissa näistä verkoista, ja
b)siinä tapauksessa, että a alakohdassa tarkoitetuista liiketoimista kieltäydytään, koska asiakas katsotaan vaatimukset täyttäväksi asiakkaaksi vain toisessa näistä kahdesta verkosta, komissio voi jonkin näitä kahta verkkoa edustavan jäsenvaltion pyynnöstä ja ottaen huomioon markkinatilanteen ja yleisen edun velvoittaa liiketoimesta kieltäytyneen osapuolen suorittamaan pyydetyn toimituksen.
⇩ uusi
4 artikla
Markkinapohjaiset toimitushinnat
1.Toimittajilla on oltava vapaus määrittää hinta, jolla ne toimittavat kaasua asiakkaille. Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimet toimittajien välisen tehokkaan kilpailun varmistamiseksi.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava 25 artiklan mukainen energiaköyhien ja heikossa asemassa olevien kotitalousasiakkaiden suojelu sosiaalipolitiikalla tai muilla keinoin kuin puuttumalla julkisin toimin kaasuntoimitusten hinnoitteluun.
3.Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot saavat soveltaa energiaköyhille tai heikossa asemassa oleville kotitalousasiakkaille toimitettavan maakaasun hinnoitteluun julkisia toimia. Tällaisiin julkisiin toimiin sovelletaan 4 ja 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.
4.Kaasuntoimitusten hinnoitteluun sovellettavien julkisten toimien on oltava seuraavanlaisia:
a)niiden on oltava yleisen taloudellisen edun mukaisia eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on tarpeen niillä tavoitellun yleisen taloudellisen edun saavuttamiseksi;
b)niiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä sekä todennettavissa olevia;
c)niiden avulla on turvattava se, että unionin kaasualan yritykset voivat tarjota asiakkaille palvelujaan tasapuolisesti;
d)niiden on oltava ajallisesti rajoitettuja sekä toimien edunsaajien osalta oikeasuhteisia;
e)ne eivät saa syrjivästi aiheuttaa markkinaosapuolille lisäkustannuksia.
5.Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat kaasuntoimitusten hinnoitteluun julkisia toimia tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, on myös noudatettava asetuksen (EU) 2018/1999 3 artiklan 3 kohdan d alakohtaa ja 24 artiklaa riippumatta siitä, onko kyseisessä jäsenvaltiossa merkittävä määrä energiaköyhyydestä kärsiviä kotitalouksia.
6.Siirtymäkautena, jonka aikana toimittajien välinen kilpailu maakaasun toimitussopimuksista muotoutuu tehokkaaksi, ja jotta aikaansaadaan täysin markkinapohjainen kaasun vähittäishinnoittelu 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltiot saavat soveltaa julkisia toimia kotitalousasiakkaille ja mikroyrityksille, jotka eivät ole 3 kohdan nojalla julkisten toimien edunsaajia, toimitettavan maakaasun hinnoitteluun.
7.Edellä olevan 6 kohdan mukaisten julkisten toimien on oltava 4 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, ja
a)niihin on liitettävä toimenpiteitä tehokkaan kilpailun saavuttamiseksi ja menetelmä näiden toimenpiteiden edistymisen arvioimiseksi;
b)ne on vahvistettava käyttäen menetelmää, jolla varmistetaan toimittajien syrjimätön kohtelu;
c)niissä sovellettava hinta on vahvistettava kustannukset ylittävälle tasolle, joka mahdollistaa tehokkaan hintakilpailun;
d)ne on suunniteltava siten, että minimoidaan mahdolliset kielteiset vaikutukset maakaasun tukkumarkkinoihin;
e)niiden avulla on varmistettava, että kaikilla tällaisten julkisten toimien edunsaajilla on mahdollisuus valita kilpailuun perustuvilla markkinoilla olevia tarjouksia ja heille annetaan vähintään neljännesvuosittain suoraan tietoa kilpailuun perustuvilla markkinoilla saatavilla olevista tarjouksista ja säästöistä, ja niiden avulla on varmistettava, että heitä autetaan siirtymisessä markkinapohjaisten tarjousten käyttöön;
f)niiden avulla on varmistettava, että 18 ja 19 artiklan nojalla kaikilla tällaisten julkisten toimien edunsaajilla on oikeus saada ja heille tarjotaan älymittareita, jotka asennetaan ilman asiakkaille koituvia alkuvaiheen lisäkustannuksia, ja että heille tiedotetaan suoraan mahdollisuudesta asennuttaa älymittareita ja annetaan tarvittavaa apua;
g)ne eivät saa johtaa suoriin ristisubventioihin niiden asiakkaiden, joiden kaasuntoimitusten hinnat määräytyvät vapailla markkinoilla, ja niiden asiakkaiden, joiden kaasuntoimitusten hintoja säännellään, välillä.
8.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 3 ja 6 kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet komissiolle kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä, ja ne saavat soveltaa toimenpiteitä välittömästi. Ilmoitukseen on liitettävä selvitys siitä, miksi asetettua tavoitetta ei ole voitu saavuttaa riittävän tehokkaasti muilla keinoilla, miten varmistetaan 4 ja 7 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattaminen ja mitä vaikutuksia ilmoitetuilla toimenpiteillä on kilpailuun. Ilmoituksessa on kuvattava toimenpiteiden edunsaajat ja toimenpiteiden kesto ja niiden kohteena olevien kotitalousasiakkaiden lukumäärä ja selitettävä, miten säännellyt hinnat on määritetty.
9.Jäsenvaltioiden on 15 päivästä maaliskuuta 2025 ja sen jälkeen joka toinen vuosi toimitettava osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevia edistymiskertomuksia komissiolle kertomukset, joissa käsitellään tämän artiklan täytäntöönpanoa sekä tämän artiklan nojalla toteutettujen julkisten toimien tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta ja arvioidaan edistymistä toimittajien välisen tehokkaan kilpailun saavuttamisessa ja siirtymisessä markkinapohjaisiin hintoihin. Säänneltyjä hintoja 6 kohdan mukaisesti soveltavien jäsenvaltioiden on raportoitava 7 kohdassa säädettyjen edellytysten noudattamisesta, mukaan lukien siitä, miten toimittajat, jotka ovat velvollisia soveltamaan tällaisia toimia, noudattavat niitä, sekä säänneltyjen hintojen vaikutuksesta kyseisten toimittajien taloustilanteeseen.
10.Komissio tarkastelee tämän artiklan täytäntöönpanoa maakaasun markkinapohjaisen vähittäishinnoittelun saavuttamiseksi ja antaa siitä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sekä sen yhteydessä tai sen jälkeen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. Tämä kertomus voidaan yhdistää direktiivin (EU) 2019/944 5 artiklan täytäntöönpanoa koskevaan kertomukseen. Lainsäädäntöehdotukseen voi sisältyä säänneltyjen hintojen päättymispäivä.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
53 artikla
Julkisen palvelun velvoitteet ja kuluttajansuoja
1.Jäsenvaltioiden on oman institutionaalisen järjestelmänsä mukaisesti ja toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen varmistettava, että maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yritykset toimivat tämän direktiivin periaatteiden mukaisesti siten, että maakaasualalla saadaan aikaan kilpailulle avoimet, varmat ja ympäristön kannalta kestävät markkinat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista, eivätkä jäsenvaltiot saa harjoittaa syrjintää näiden yritysten välillä niiden oikeuksien tai velvollisuuksien suhteen.
2.Ottaen täysin huomioon ⌦ SEUT-sopimuksen ⌫ perustamissopimuksen asiaa koskevat määräykset ja erityisesti sen 86⌦ 106 ⌫ artiklan jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa kaasualalla toimiville ⇨ maakaasu- ja vetyalan ⇦ yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta ⌦ varmuutta ⌫ , mukaan lukien toimitusvarmuus, toimitusten säännöllisyyttä, ⌦ ja ⌫ laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua, mukaan lukien energiatehokkuus, uusiutuvista lähteistä saatu energia ja ilmastonsuojelu. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia, ja niillä on turvattava se, että yhteisön maakaasualan yritykset ovat tasapuolisesti jäsenvaltioiden maakaasunkuluttajien käytettävissä ⌦ unionin maakaasu- ja vetyalan yritykset voivat tarjota kansallisille kuluttajille palvelujaan tasapuolisesti ⌫. Tässä kohdassa tarkoitetun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja energiatehokkuutta edistävän kysynnänhallinnan osalta sekä ympäristötavoitteiden ja uusiutuvista lähteistä saatua energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa pitkän aikavälin suunnittelua ottaen huomioon, että kolmannet osapuolet saattavat pyrkiä verkkoon.
⇩ uusi
3.Kaasun toimitusvarmuuteen liittyvät julkisen palvelun velvoitteet eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen asetuksen (EU) 2017/1938 6 artiklan mukaisten kaasun toimitusnormien noudattamisen varmistamiseksi, ja niiden on oltava johdonmukaisia mainitun asetuksen 7 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyjen kansallisten riskinarviointien tulosten kanssa, sellaisina kuin ne on esitetty yksityiskohtaisesti mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdan c, d ja k alakohdan mukaisesti laadituissa ennaltaehkäisysuunnitelmissa.
4.Jos jäsenvaltio myöntää tässä artiklassa esitettyjen velvoitteiden täyttämisestä rahallisen korvauksen tai muunlaisia korvauksia, tämä on toteutettava syrjimättömällä ja avoimella tavalla.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
3.Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet loppukäyttäjien suojelemiseksi ja varmistettava erityisesti, että heikossa asemassa olevia asiakkaita suojellaan asianmukaisilla toimenpiteillä. Tässä yhteydessä kunkin jäsenvaltion on määritettävä heikossa asemassa olevien asiakkaiden käsite, jolla voidaan viitata energiaköyhyyteen ja muun muassa kieltoon kytkeä tällaiset asiakkaat pois maakaasuverkosta kriittisinä aikoina. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että heikossa asemassa olevia asiakkaita koskevia oikeuksia ja velvoitteita sovelletaan. Niiden on erityisesti toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sellaisten syrjäseuduilla asuvien loppukäyttäjien suojelemiseksi, jotka on liitetty kaasujärjestelmään. Jäsenvaltiot voivat nimetä toimituksista viime kädessä vastaavan tahon kaasuverkkoon liitettyjä asiakkaita varten. Niiden on varmistettava kuluttajansuojan korkea taso erityisesti sopimusehtojen, yleisen tiedottamisen ja riitojenratkaisumenettelyjen avoimuuden osalta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tosiasiallisesti helposti vaihtaa toimittajaa. Ainakin kotitalousasiakkaiden osalta näihin toimenpiteisiin on kuuluttava liitteessä I esitetyt toimenpiteet.
4.Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, kuten kansallisia energian käyttöä koskevia toimintasuunnitelmia ja sosiaaliturvaetuuksia heikossa asemassa olevien asiakkaiden tarvitsemien kaasutoimitusten varmistamiseksi tai energiatehokkuuden parantamisen tukemiseksi, jotta voidaan puuttua ilmenevään energiaköyhyyteen myös tarkasteltaessa köyhyyttä laajemmin. Tällaiset toimenpiteet eivät saa estää 37 artiklassa tarkoitettua markkinoiden tehokasta avaamista ja markkinoiden toimintaa, ja niistä on tarvittaessa ilmoitettava komissiolle tämän artiklan 11 kohdan mukaisesti. Yleisen sosiaaliturvajärjestelmän puitteissa toteutetuista toimenpiteistä ei tehdä tällaista ilmoitusta.
5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla kaasuverkkoon liitetyillä asiakkailla on oikeus valita kaasuntoimittajansa kiinnostuneiden joukosta riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa tällä on toimilupa, jos toimittaja noudattaa sovellettavia kauppaa ja tasapainottamista koskevia sääntöjä ja toimitusvarmuutta koskevat vaatimukset täyttyvät. Jäsenvaltioiden on tältä osin toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hallinnolliset menettelyt eivät luo estettä niille kaasua toimittaville yrityksille, joilla jo on toimilupa jossakin toisessa jäsenvaltiossa.
6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a)asiakkaan halutessa sopimusehtojen mukaisesti vaihtaa toimittajaa kyseinen verkonhaltija tai kyseiset verkonhaltijat saattavat muutoksen voimaan kolmen viikon kuluessa; ja
b)asiakkaalla on oikeus saada kaikki merkitykselliset kulutustiedot.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisen alakohdan a ja b kohdassa tarkoitetut oikeudet turvataan kustannusten, työmäärän ja ajan osalta syrjimättömästi kaikille asiakkaille.
7.Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sellaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka liittyvät sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä ympäristönsuojeluun, johon voi sisältyä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja, sekä toimitusvarmuuteen. Toimenpiteisiin voi sisältyä erityisesti riittävien taloudellisten kannustimien tarjoaminen, jossa käytetään tarvittaessa kaikkia olemassa olevia kansallisia ja yhteisön keinoja, tarvittavan verkkoinfrastruktuurin, myös yhteenliittämiskapasiteetin, ylläpitoa ja rakentamista varten.
8.Energiatehokkuuden edistämiseksi jäsenvaltioiden tai, kun jäsenvaltiossa on niin säädetty, sen sääntelyviranomaisen on vahvasti suositeltava, että maakaasualan yritykset optimoivat maakaasun käytön, esimerkiksi tarjoamalla energianhallintapalveluja, kehittämällä innovatiivisia hinnoittelumalleja tai ottamalla tarvittaessa käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä tai älykkäitä verkkoja.
9.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan käyttöön keskitettyjä palvelupisteitä, jotta kuluttajille voidaan antaa kaikki tarvittavat tiedot heidän oikeuksistaan, voimassa olevasta lainsäädännöstä ja riita-asioissa käytettävistä riitojenratkaisukeinoista. Nämä palvelupisteet voidaan sijoittaa yleisten kuluttajaneuvontapisteiden yhteyteen.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on riippumaton mekanismi, kuten energia-asioiden oikeusasiamies tai kuluttajansuojaelin, jotta voidaan tehokkaasti käsitellä valituksia ja ratkaista riitoja tuomioistuinten ulkopuolella.
10.Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 4 artiklan säännöksiä jakelun osalta sikäli kuin niiden soveltaminen oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estäisi maakaasualan yrityksiä täyttämästä niille yleisen taloudellisen edun nimissä asetettuja velvoitteita ja sikäli kuin sillä ei vaikuteta kaupan kehitykseen tavalla, jotka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa. Yhteisön etuihin kuuluu muun muassa kilpailu vaatimukset täyttävistä asiakkaista tämän direktiivin ja perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesti.
511.Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ilmoitettava komissiolle kaikki julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi hyväksytyt toimenpiteet, mukaan lukien kuluttajansuojelu ja ympäristönsuojelu, ja niiden mahdolliset vaikutukset kansalliseen ja kansainväliseen kilpailuun riippumatta siitä, edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä. Niiden on sen jälkeen ilmoitettava komissiolle kahden vuoden välein kaikista tällaisia toimenpiteitä koskevista muutoksista riippumatta siitä, edellyttävätkö ne poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä.
12.Komissio laatii jäsenvaltioita, kansallisia sääntelyviranomaisia, kuluttajajärjestöjä, maakaasualan yrityksiä ja muita asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan selkeän, tiiviissä muodossa olevan energiankuluttajan tarkistuslistan, jossa on käytännön tietoa kuluttajille heidän oikeuksistaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaasuntoimittajat tai jakeluverkonhaltijat ryhtyvät yhteistyössä sääntelyviranomaisen kanssa tarvittaviin toimiin, jotta kaikki kuluttajat saavat kopion energiankuluttajan tarkistuslistasta, ja varmistavat, että se on julkisesti saatavilla.
67 artikla
Alueellisen yhteistyön ⌦ ja yhdentymisen ⌫ edistäminen
1.Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on toimittava keskenään yhteistyössä kansallisten markkinoidensa yhdentämiseksi yhdellä tai useammalla aluetasolla, mikä olisi ensimmäinen askel ⇨ jotta voidaan luoda alueelliset markkinat, kun jäsenvaltiot ja sääntelyviranomaiset ovat niin päättäneet, ja edetä ⇦ kohti täydellisesti vapautettujen sisämarkkinoiden luomista. Sääntelyviranomaisten, kun jäsenvaltioissa on niin säädetty, tai jäsenvaltioiden on erityisesti tuettava ja edistettävä ⇨ maakaasun ⇦ siirtoverkonhaltijoiden ⇨ ja vetyverkonhaltijoiden ⇦ yhteistyötä aluetasolla muun muassa rajat ylittävissä kysymyksissä kilpailulle avointen maakaasun sisämarkkinoiden luomiseksi ja edistettävä oikeudellisten, teknisten ja sääntelykehystensä yhdenmukaisuutta sekä edistettävä sellaisten eristyksissä toimivien kaasualan saarekkeita muodostavien järjestelmien yhdentymistä, joita edelleen on yhteisön ⌦ unionin ⌫ alueella. Tällaisen alueellisen yhteistyön piiriin on kuuluttava yhteistyö niillä maantieteellisillä alueilla, jotka on määritelty ⌦ asiakirjassa COM(2021) 804 final ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen ⌫ asetuksen (EY) N:o 715/2009 2812 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tällaisen yhteistyön piiriin saattaa kuulua muita maantieteellisiä alueita. ⇨ Jos komissio katsoo, että unionin tason säännöt ovat merkityksellisiä kaasumarkkinoiden alueellisen yhdentymisen kannalta, se antaa asianmukaista ohjausta, jossa otetaan huomioon näiden markkinoiden erityispiirteet ja vaikutus lähimarkkinoihin. ⇦
2.⌦ Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER) ⌫ Virasto toimii yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten ja siirtoverkonhaltijoiden kanssa, jotta varmistetaan eri alueiden sääntelykehysten yhteensopivuus ⇨ eri alueiden välillä ja niiden sisällä ⇦ kilpailulle avointen maakaasun sisämarkkinoiden luomiseksi. Jos ⌦ ACER ⌫ virasto katsoo yhteistyön edellyttävän sitovia sääntöjä, se antaa asianmukaisia suosituksia.
3.Jäsenvaltioiden on panemalla tämä direktiivi täytäntöön varmistettava, että siirtoverkonhaltijoilla on aluetasolla yksi tai useampi yhdennetty verkko, joka kattaa yhden tai useampia jäsenvaltioita kapasiteetin jakamisen ja verkon turvallisuuden tarkastamiseksi.
34.Jos vertikaalisesti integroitunut siirtoverkonhaltija osallistuu yhteisyritykseen, joka on perustettu tällaisen yhteistyön toteuttamiseksi, yhteisyrityksen on laadittava ja pantava täytäntöön sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toteutettavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää ja kilpailunvastaista toimintaa esiinny. Sääntöjen noudattamista koskevassa ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet syrjinnän ja kilpailunvastaisen toiminnan estämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Se edellyttää ⌦ ACERin ⌫ viraston hyväksyntää. Vertikaalisesti integroituneiden siirtoverkonhaltijoiden valvonnasta vastaavien toimihenkilöiden on seurattava ohjelman noudattamista riippumattomasti.
74 artikla
Lupamenettely
1.Silloin kun maakaasun käsittelylaitosten ⇨ , vedyntuotantolaitosten ja vetyjärjestelmäinfrastruktuurin ⇦ rakentamiseen tai käyttöön vaaditaan lupa (esimerkiksi toimilupa, lupa, suostumus tai hyväksyntä), jäsenvaltiot tai niiden nimeämät toimivaltaiset viranomaiset myöntävät 2–114 kohdan mukaisesti lupia tällaisten laitosten, ⇨ infrastruktuurin, ⇦ putkistojen ja niihin liittyvien laitteiden rakentamiseen ja/tai käyttöön alueellaan. Jäsenvaltiot tai niiden nimeämät toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää lupia samoin perustein myös maakaasun toimittajille ja tukkuasiakkaille.
2.Jos jäsenvaltiossa on käytössä lupajärjestelmä, jäsenvaltion on vahvistettava puolueettomat ja syrjimättömät perusteet, jotka yrityksen on täytettävä hakiessaan lupaa ⇨ kaasun toimittamiseen tai ⇦ maakaasun käsittelylaitosten ⇨ , vedyntuotantolaitosten tai vetyjärjestelmäinfrastruktuurin ⇦ rakentamiseen ja/tai käyttöön tai hakiessaan lupaa maakaasun toimittamiseen. Syrjimättömät lupien myöntämisperusteet ja syrjimätön lupamenettely on julkistettava. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ⌦ tällaisten ⌫ laitosten, ⇨ infrastruktuurien, ⇦ putkien ja niihin liittyvien laitteiden lupamenettelyissä otetaan tarvittaessa huomioon hankkeen merkitys maakaasun sisämarkkinoille.
⇩ uusi
3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja toimintoja koskevat lupamenettelyt saavat kestää enintään kaksi vuotta, mukaan lukien kaikki toimivaltaisten viranomaisten asiaankuuluvat menettelyt. Kyseistä kahden vuoden määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhdellä vuodella, kun se on poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella asianmukaisesti perusteltua.
4.Jäsenvaltioiden on arvioitava, mitkä lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet ovat tarpeen lupamenettelyjen virtaviivaistamiseksi, mukaan lukien kaikki ympäristövaikutusten arviointimenettelyihin liittyvät menettelyvaiheet. Jäsenvaltioiden on raportoitava tällaisen arvioinnin tuloksista Euroopan komissiolle osana asetuksen (EU) 2018/1999 3 ja 7–12 artiklan mukaisia yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan ja kyseisissä artikloissa säädetyn menettelyn mukaisesti ja osana asetuksen (EU) 2018/1999 17 artiklan mukaisia yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevia edistymiskertomuksiaan.
5.Edellä 3 kohdassa vahvistettujen määräaikojen soveltaminen ei vaikuta voimassa olevan unionin ympäristölainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin, kanteiden nostamiseen, muutoksenhakuun ja muihin menettelyihin tuomioistuimissa eikä vaihtoehtoisiin riitojenratkaisumekanismeihin, mukaan lukien valitusmenettelyt sekä menettelyt ja muutoksenhaku tuomioistuinten ulkopuolella, ja niitä voidaan jatkaa enintään tällaisten menettelyjen keston verran.
6.Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä yksi tai useampi yhteyspiste. Näiden yhteyspisteiden on annettava hakijan pyynnöstä ja maksutta neuvoja ja apua koko lupamenettelyn ajan 1 kohdassa tarkoitettujen toimintojen osalta siihen saakka, kunnes vastuuviranomaiset ilmoittavat menettelyn tuloksesta menettelyn päätteeksi. Hakijan ei tarvitse koko prosessin aikana olla yhteydessä useampaan kuin yhteen yhteyspisteeseen.
7.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasuputkien ja muun maakaasun siirtoon käytettävän verkko-omaisuuden rakentamiseen ja käyttöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti myönnettyjä lupia sovelletaan myös vedyn siirtoon tarkoitettuihin putkiin ja muuhun verkko-omaisuuteen.
8.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasuputkien ja muun verkko-omaisuuden rakentamista ja käyttöä koskevien voimassa olevien sopimusperusteisten maankäyttöoikeuksien katsotaan kattavan myös vedyn siirtoon tarkoitetut putket ja muun verkko-omaisuuden.
🡻 2009/73/EY
⇨ uusi
93.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luvan epäämisen syyt ovat puolueettomia ja syrjimättömiä ja että ne ilmoitetaan hakijalle. Komissiolle on annettava tiedoksi syyt lupien epäämiseen. Jäsenvaltioiden on vahvistettava menettely, jonka mukaisesti hakijat voivat hakea muutosta epäämispäätökseen.
104.Niiden alueiden kehittämiseksi, joille on vasta äskettäin alettu toimittaa kaasua, ja verkon toiminnan tehostamiseksi yleensä, jäsenvaltiot voivat kieltäytyä myöntämästä uutta lupaa ⇨ maakaasun ⇦ jakeluputkistojen rakentamiseen ja käyttöön tietyllä alueella sen jälkeen, kun tällaisia putkistoja on rakennettu tai aiotaan rakentaa kyseiselle alueelle ⇨ tällaisten putkistojen rakentamiselle on myönnetty tai aiotaan myöntää lupa kyseisellä alueella ⇦, ja jos nykyinen tai rakennettavaksi ehdotettu kapasiteetti ei ole täysimääräisesti käytössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3038 artiklan soveltamista.
⇩ uusi
8 artikla
Uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden sertifiointi
1.Uusiutuvat kaasut on sertifioitava direktiivin (EU) 2018/2001 29 ja 30 artiklan mukaisesti.
2.Sen varmistamiseksi, että vähähiilisten polttoaineiden ja vähähiilisen vedyn käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ovat vähintään 70 prosenttia 2 artiklan 10 ja 12 alakohdassa annettujen määritelmien mukaisesti, jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita osoittamaan, että tätä vähimmäisrajaa ja tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa menetelmässä vahvistettuja vaatimuksia on noudatettu. Niiden on tätä varten edellytettävä, että talouden toimijat käyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaista ainetasejärjestelmää.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että talouden toimijat toimittavat luotettavat tiedot 2 kohdassa asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten 70 prosentin vähimmäisrajan ja 5 kohdassa tarkoitetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan menetelmän noudattamisesta ja että talouden toimijat asettavat pyynnöstä asianomaisen jäsenvaltion saataville tietojen pohjana käytetyt lähtötiedot. Jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita ottamaan käyttöön riittävän tasokas riippumaton tarkastus toimitetuille tiedoille ja esittämään näyttöä siitä, että näin on tehty. Tarkastuksessa on varmistettava, että talouden toimijoiden käyttämät järjestelmät ovat tarkkoja, luotettavia ja suojattu väärinkäytöksiltä.
4.Edellä 2 kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan riippumatta siitä, ovatko vähähiiliset polttoaineet unionissa tuotettuja vai tuotuja. Tiedot kunkin polttoaineen toimittajan vähähiilisten polttoaineiden tai vähähiilisen vedyn maantieteellisestä alkuperästä ja raaka-ainetyypistä on asetettava kuluttajien saataville talouden toimijoiden, toimittajien tai asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoilla, ja ne on saatettava ajan tasalle vuosittain..
5.Komissio antaa 31 päivään joulukuuta 2024 mennessä 83 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä täsmentämällä menetelmä vähähiilisistä polttoaineista saatavien kasvihuonekaasupäästövähennysten arvioimiseksi. Menetelmällä on varmistettava, ettei vältettyjä päästöjä koskevaa hyvitystä anneta hiilidioksidille, jonka talteenotosta on jo saatu päästöhyvitystä muiden säännösten nojalla.
6.Komissio voi päättää, että vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät, joissa asetetaan vaatimuksia vähähiilisten polttoaineiden tai vähähiilisen vedyn tuotannolle, antavat tarkkoja tietoja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä tämän artiklan soveltamiseksi ja osoittavat, että tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettua menetelmää on noudatettu.
7.Jos talouden toimija esittää todisteita tai tietoja, jotka on saatu 6 kohdan nojalla tunnustetun järjestelmän mukaisesti, jäsenvaltio ei saa vaatia talouden toimijaa toimittamaan lisänäyttöä niiden perusteiden noudattamisesta, joiden suhteen komissio on tunnustanut järjestelmän.
8.Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on valvottava sellaisten sertifiointielinten toimintaa, jotka suorittavat riippumattomia tarkastuksia vapaaehtoisessa järjestelmässä. Sertifiointielinten on toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä toimitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotka ovat tarpeen tarkastuksen valvomiseksi, mukaan lukien tarkastusten tarkat päivämäärät, ajankohdat ja paikat. Jos jäsenvaltiot havaitsevat, että toiminta ei ole vaatimustenmukaista, niiden on ilmoitettava tästä viipymättä vapaaehtoiselle järjestelmälle.
9.Komissio tutkii jäsenvaltion pyynnöstä, joka voi perustua talouden toimijan pyyntöön, saatavilla olevan näytön perusteella, onko tässä artiklassa säädettyjä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä, tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti kehitettyä menetelmää ja 2 artiklan 9 ja 10 kohdassa vahvistettuja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia vähimmäisrajoja noudatettu. Komissio päättää kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, voiko asianomainen jäsenvaltio
a)hyväksyä jo esitetyt todisteet siitä, että vähähiilisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä on noudatettu; tai
b)tämän artiklan 7 kohdasta poiketen vaatia, että vähähiilisten polttoaineiden toimittajat toimittavat lisänäyttöä siitä, että ne noudattavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevaa 70 prosentin vähimmäisrajaa.
10.Jäsenvaltioiden on myös edellytettävä, että asianomaiset talouden toimijat tallentavat unionin tietokantaan tiedot toteutetuista liiketoimista ja vähähiilisten polttoaineiden kestävyysominaisuuksista direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
98 artikla
Tekniset säännöt
Sääntelyviranomaisten, kun jäsenvaltioissa on niin säädetty, tai jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekniset turvallisuusperusteet määritellään ja että tekniset säännöt, joilla asetetaan nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten, varastojen, muiden siirto- ja jakeluverkkojen,, sekä erillisten linjojen ⇨ sekä vetyjärjestelmien ⇦ verkkoon liittämisen suunnittelua ja käyttöä koskevat tekniset vähimmäisvaatimukset, laaditaan ja julkaistaan. Näillä teknisillä säännöillä varmistetaan verkkojen yhteentoimivuus, ja niiden on oltava puolueettomia ja syrjimättömiä. ⌦ ACER ⌫ Virasto voi tarvittaessa esittää asianmukaisia suosituksia näiden sääntöjen yhteensopivuuden saavuttamiseksi. Nämä säännöt on ilmoitettava komissiolle teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535
98/34/EY
58 artiklan mukaisesti.
⇩ uusi
Jäsenvaltioiden on tarvittaessa vaadittava alueellaan toimivia siirtoverkonhaltijoita, jakeluverkonhaltijoita ja vetyverkonhaltijoita julkaisemaan 9 artiklan mukaiset tekniset säännöt, erityisesti verkkoon liittämistä koskevat säännöt, joihin sisältyvät kaasun laatua, kaasun hajustamista ja kaasun painetta koskevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden on myös vaadittava siirto- ja jakeluverkonhaltijoita julkaisemaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan kaasun liittämistä koskevat liittymismaksut, jotka perustuvat puolueettomiin, läpinäkyviin ja syrjimättömiin kriteereihin.
III LUKU
KULUTTAJIEN VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET JA KULUTTAJANSUOJA SEKÄ VÄHITTÄISMARKKINAT
10 artikla
Sopimusperusteiset perusoikeudet
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla loppuasiakkailla on oikeus valita kaasuntoimittajansa kiinnostuneiden joukosta riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa tällä on toimilupa, jos toimittaja noudattaa sovellettavia kauppaa ja tasehallintaa koskevia sääntöjä. Jäsenvaltioiden on tältä osin toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hallinnolliset menettelyt eivät syrji toimittajia, joilla jo on toimilupa toisessa jäsenvaltiossa.
2.Rajoittamatta kuluttajansuojaa koskevien unionin sääntöjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU ja neuvoston direktiivin 93/13/ETY soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on tämän artiklan 3–12 kohdassa säädetyt oikeudet.
3.Loppuasiakkailla on oikeus tehdä toimittajansa kanssa sopimus, jossa eritellään seuraavat tiedot:
a)palveluntarjoajan nimi ja osoite;
b)tarjotut palvelut, tarjottujen palvelujen laatu sekä perusliittymän toimitusaika;
c)tarjotut ylläpitopalvelutyypit;
d)menetelmät, joiden avulla voi saada ajantasaisia tietoja kaikista sovellettavista tariffeista, ylläpitomaksuista sekä yhdistetyistä tuotteista tai palveluista;
e)sopimuksen kesto sekä sopimuksen ja palvelujen, mukaan lukien tuotteet tai palvelut, jotka on yhdistetty näihin palveluihin, uusimiseen ja päättämiseen sovellettavat ehdot sekä se, voidaanko sopimus irtisanoa maksutta;
f)mahdollinen korvaus ja hyvitysmenettelyt, joita sovelletaan, jos palvelun laatu ei ole sovitun tasoinen, mukaan lukien virheellinen tai viivästynyt laskutus;
g)menetelmä, jonka avulla aloitetaan 24 artiklan mukainen tuomioistuinten ulkopuolinen riitojenratkaisumenettely;
h)tiedot kuluttajien oikeuksista, mukaan lukien tiedot valitusten käsittelystä ja kaikki tässä kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka esitetään selvästi laskussa tai maakaasu- tai vetyalan yrityksen verkkosivustolla.
Ehtojen on oltava oikeudenmukaiset, ja niiden on oltava etukäteen tiedossa. Kyseiset tiedot on joka tapauksessa annettava ennen sopimuksen tekemistä tai vahvistamista. Jos sopimuksia tehdään kolmannen osapuolen välityksellä, a–f alakohdassa tarkoitetut tiedot on silloinkin annettava ennen sopimuksen tekemistä.
Loppuasiakkaille on annettava yhteenveto keskeisistä sopimusehdoista näkyvästi ja ytimekkäällä ja yksinkertaisella kielellä.
4.Loppuasiakkaille on annettava ajoissa tieto kaikista sopimusehtojen muuttamista koskevista aikomuksista ja niille on tiedotettava niiden oikeudesta irtisanoa sopimus saadessaan tietää ehtojen muuttuvan. Toimittajien on ilmoitettava avoimella ja ymmärrettävällä tavalla loppuasiakkailleen suoraan toimitushintojen muutokset sekä muutoksen syyt, edellytykset ja laajuus viimeistään kaksi viikkoa ja kotitalousasiakkaiden kohdalla viimeistään kuukautta ennen ajankohtaa, jona muutokset tulevat voimaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat voivat vapaasti irtisanoa sopimuksen, jos ne eivät hyväksy uusia sopimusehtoja tai toimitushinnan muutoksia, joista toimittaja on niille ilmoittanut.
5.Toimittajien on annettava loppuasiakkaille avoimet tiedot liittymiin sekä kaasupalvelujen saantiin ja käyttöön sovellettavista hinnoista ja tariffeista sekä niitä koskevien sopimusten vakioehdoista.
6.Toimittajien on annettava loppuasiakkaiden valita useista eri maksutavoista. Maksutavat eivät saa olla perusteettomasti syrjiviä eri asiakkaiden välillä. Maksuissa maksutapojen tai ennakkomaksujärjestelmien vuoksi olevien mahdollisten erojen on oltava puolueettomia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, eivätkä ne saa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2366 62 artiklan mukaisesti ylittää suoria kustannuksia, joita maksunsaajalle on aiheutunut tietyn maksutavan tai ennakkomaksujärjestelmän käytöstä.
7.Kotitalousasiakkaat, joilla on mahdollisuus käyttää ennakkomaksujärjestelmiä, eivät saa joutua epäedulliseen asemaan ennakkomaksujärjestelmien vuoksi.
8.Toimittajien on tarjottava loppuasiakkaille oikeudenmukaiset ja avoimet yleiset ehdot, jotka on esitettävä selvällä ja yksiselitteisellä kielellä, eikä niihin saa sisältyä sopimuksen ulkopuolisia esteitä asiakkaiden oikeuksien toteutumiselle, kuten kohtuuttoman laajaa sopimusaineistoa. Asiakkaita on suojeltava epäoikeudenmukaisilta tai harhaanjohtavilta myyntimenetelmiltä.
9.Loppuasiakkailla on oikeus toimittajiltaan saamansa palvelun ja valitusten käsittelyn hyvään tasoon. Toimittajien on käsiteltävä valitukset yksinkertaisesti, oikeudenmukaisesti ja ripeästi.
10.Toimittajien on annettava kotitalousasiakkaille riittävät tiedot toimista, jotka ovat vaihtoehtoisia kaasuntoimituksen keskeyttämiselle, riittävän ajoissa ennen suunniteltua keskeyttämistä. Tällaiset vaihtoehtoiset toimet voivat liittyä lähteisiin, joista saa tukea kaasuntoimituksen keskeyttämisen välttämiseksi, ennakkomaksujärjestelmiin, energiakatselmuksiin, energia-alan konsultointipalveluihin, vaihtoehtoisiin maksusuunnitelmiin, velkaneuvontaan tai kaasuntoimituksen keskeyttämisen lykkäämiseen, eikä niistä saisi aiheutua ylimääräisiä kustannuksia asiakkaille, joita kaasuntoimituksen keskeyttäminen koskee.
11.Toimittajien on annettava loppuasiakkaille tasoitusloppulasku toimittajan vaihduttua viimeistään kuuden viikon kuluttua tällaisesta toimittajan vaihtumisesta.
11 artikla
Oikeus vaihtamiseen ja säännöt vaihtamiseen liittyvistä maksuista
1.Asiakkailla on oltava oikeus vaihtaa kaasuntoimittajaa tai markkinaosapuolta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiakkaalla, joka haluaa sopimusehtoja noudattaen vaihtaa toimittajaa tai markkinaosapuolta, on oikeus vaihtoon korkeintaan kolmen viikon kuluessa pyynnön esittämisestä. Viimeistään vuonna 2026 toimittajan tai markkinaosapuolen vaihtamiseen liittyvä tekninen prosessi saa kestää enintään 24 tuntia, ja sen on oltava mahdollinen kaikkina arkipäivinä.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeus vaihtaa toimittajaa tai markkinaosapuolta turvataan kustannusten, aiheutuvan vaivannäön ja tarvittavan ajan osalta syrjimättömästi kaikille asiakkaille.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakaan kaasun kotitalousasiakkailta ja pieniltä yrityksiltä ei peritä vaihtamiseen liittyviä maksuja. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että toimittajat tai markkinaosapuolet perivät asiakkailta sopimuksen irtisanomisesta maksun, jos nämä asiakkaat irtisanovat vapaaehtoisesti määräaikaiset, kiinteähintaiset toimitussopimukset ennen niiden määräajan päättymistä, edellyttäen, että tällainen maksu
a)on osa sopimusta, jonka asiakas on tehnyt vapaaehtoisesti; ja
b)maksusta on tiedotettu selvästi asiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä.
Tällaisten maksujen on oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saa ylittää asiakkaan sopimuksen irtisanomisesta toimittajalle tai markkinaosapuolelle aiheutuvaa suoraa taloudellista tappiota, mukaan lukien kustannukset mahdollisista yhdistetyistä investoinneista tai asiakkaalle osana sopimusta jo toimitetuista palveluista. Toimittajalla tai markkinaosapuolella on todistustaakka suorasta taloudellisesta tappiosta. Sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on seurattava sopimuksen irtisanomismaksujen hyväksyttävyyttä.
4.Kaasun kotitalousasiakkaille on annettava oikeus osallistua kollektiivisiin vaihtojärjestelmiin. Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki kollektiivisten vaihtojen sääntelyesteet tai hallinnolliset esteet ja tarjottava puitteet, jotka takaavat kuluttajansuojan mahdollisten väärinkäytösten välttämiseksi.
12 artikla
Vertailuvälineet
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakin kotitalousasiakkailla ja mikroyrityksillä on maksutta käytettävissään vähintään yksi väline toimittajien tarjousten, myös yhdistettyjen tarjousten, vertailuun. Asiakkaille on tiedotettava tällaisten välineiden saatavuudesta laskuissa tai niiden mukana taikka muilla keinoin. Välineiden on täytettävä ainakin seuraavat vaatimukset:
a)niiden on oltava riippumattomia markkinaosapuolista, ja niillä on varmistettava, että maakaasualan yrityksiä kohdellaan yhdenvertaisesti hakutuloksissa;
b)niistä on käytävä selvästi ilmi välineiden omistaja sekä niiden ylläpitämisestä ja valvonnasta vastaava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sekä tiedot siitä, miten välineet rahoitetaan;
c)niissä on asetettava selkeitä ja puolueettomia kriteereitä, joiden perusteella vertailu on määrä tehdä, mukaan lukien palvelut, ja julkistettava kyseiset kriteerit;
d)niissä on käytettävä selkeää ja yksiselitteistä kieltä;
e)niissä on annettava täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja sekä ilmoitettava viimeisin päivitysajankohta;
f)niiden on oltava vammaisten henkilöiden saavutettavissa siten, että ne ovat havaittavia, hallittavia, ymmärrettäviä ja toimintavarmoja;
g)niiden on tarjottava tehokas menettely julkaistujen tarjousten vääristä tiedoista ilmoittamiseen;
h)niissä on tehtävä vertailuja siten, että pyydettyjen henkilötietojen määrä rajataan siihen, mikä on ehdottomasti tarpeen vertailua varten.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään yksi väline kattaa maakaasumarkkinat kokonaisuudessaan. Jos useampi väline kattaa markkinat, kyseisten välineiden on sisällettävä mahdollisimman kattava valikoima kaasutarjouksia, jotka kattavat merkittävän osan markkinoista, ja jos kyseiset välineet eivät täysin kata markkinoita, tämä on ilmoitettava selvästi ennen tulosten esittämistä.
2.Välineiden ylläpitämisestä voi vastata mikä tahansa taho, myös yksityiset yritykset taikka viranomaiset tai julkiset elimet.
3.Jäsenvaltiot voivat vaatia, että 1 kohdassa tarkoitettuihin vertailuvälineisiin sisältyy toimittajien tarjoamien palvelujen luonnetta koskevat vertailukriteerit.
4.Jäsenvaltioiden on nimitettävä toimivaltainen viranomainen, joka vastaa luotettavuusmerkkien antamisesta 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset täyttäville vertailuvälineille ja sen varmistamisesta, että luotettavuusmerkin saaneet vertailuvälineet täyttävät jatkuvasti kyseiset vaatimukset. Kyseisen viranomaisen on oltava riippumaton markkinaosapuolista ja vertailuvälineiden ylläpitäjistä.
5.Mille tahansa markkinaosapuolten tarjouksia vertailevalle välineelle on voitava hakea tämän artiklan mukaista luotettavuusmerkkiä vapaaehtoiselta ja syrjimättömältä pohjalta.
6.Poiketen siitä, mitä 4 ja 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää olla säätämättä luotettavuusmerkkien antamisesta vertailuvälineille, jos viranomainen tai julkinen elin tarjoaa käyttöön 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset täyttävän vertailuvälineen.
13 artikla
Aktiiviset asiakkaat
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on oikeus toimia aktiivisina asiakkaina ilman niihin kohdistuvia kohtuuttomia tai syrjiviä teknisiä vaatimuksia, hallinnollisia vaatimuksia, menettelyjä ja maksuja sekä verkkomaksuja, jotka eivät vastaa kustannuksia.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a)aktiivisilla asiakkailla on oikeus toimia suoraan;
b)aktiivisilla asiakkailla on oikeus myydä itse tuottamaansa uusiutuvaa kaasua maakaasuverkkoa käyttäen;
c)aktiivisilla asiakkailla on oikeus osallistua energiatehokkuutta koskeviin järjestelyihin;
d)aktiivisilla asiakkailla on oikeus siirtää toimintaansa tarvittavien laitteistojen hallinnointi kolmannen osapuolen hoidettavaksi, asennus, käyttö, tiedonkäsittely ja ylläpito mukaan lukien, ilman että kolmas osapuoli katsotaan aktiiviseksi asiakkaaksi;
e)aktiivisilta asiakkailta peritään kustannuksia vastaavia, avoimia ja syrjimättömiä verkkomaksuja, joilla varmistetaan, että ne osallistuvat asianmukaisella ja tasapainoisella tavalla verkon kokonaiskustannuksiin;
f)aktiivisilla asiakkailla on taloudellinen vastuu maakaasuverkossa aiheuttamistaan tasepoikkeamista, tai niiden on siirrettävä tasevastuunsa [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 3 artiklan e kohdan mukaisesti.
3.Jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä voidaan soveltaa erilaisia säännöksiä yksittäisille ja yhdessä toimiville aktiivisille asiakkaille edellyttäen, että kaikkia tämän artiklan mukaisia oikeuksia ja velvoitteita sovelletaan kaikkiin aktiivisiin asiakkaisiin. Yhdessä toimivien aktiivisten asiakkaiden erilaisen kohtelun on oltava oikeasuhteista ja asianmukaisesti perusteltua.
4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a)aktiivisilla asiakkailla, jotka omistavat uusiutuvan kaasun varastoja, on oikeus verkkoliitäntään kohtuullisen ajan kuluessa pyynnöstä, jos kaikki tarvittavat edellytykset, kuten tasevastuu, täyttyvät;
b)aktiivisilta asiakkailta, jotka omistavat uusiutuvan kaasun varastoja, ei peritä kaksinkertaisia maksuja, mukaan lukien verkkomaksut, varastoidusta uusiutuvasta kaasusta, joka pysyy niiden tiloissa;
c)aktiivisiin asiakkaisiin, jotka omistavat uusiutuvan kaasun varastoja, ei sovelleta kohtuuttomia lupavaatimuksia tai maksuja;
d)aktiiviset asiakkaat, jotka omistavat uusiutuvan kaasun varastoja, saavat tarjota samanaikaisesti useita palveluja, jos se on teknisesti mahdollista.
14 artikla
Kansalaisten energiayhteisöt
1.Jäsenvaltioiden on säädettävä kansalaisten energiayhteisöt mahdollistavasta sääntelykehyksestä, jolla varmistetaan, että
a)osallistuminen kansalaisten energiayhteisöön on avointa ja vapaaehtoista;
b)kansalaisten energiayhteisön jäsenet tai osakkaat ovat oikeutettuja lähtemään yhteisöstä, jolloin sovelletaan 11 artiklaa;
c)kansalaisten energiayhteisön jäsenet tai osakkaat eivät menetä oikeuksiaan eivätkä välty velvoitteiltaan kotitalousasiakkaina tai aktiivisina asiakkaina;
d)sääntelyviranomaisen arvioimaa oikeudenmukaista korvausta vastaan asiaankuuluvat jakeluverkonhaltijat tekevät yhteistyötä kansalaisten energiayhteisöjen kanssa helpottaakseen kansalaisten energiayhteisöjen sisäisiä uusiutuvan kaasun siirtoja;
e)kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan syrjimättömiä, oikeudenmukaisia, oikeasuhteisia ja avoimia menettelyjä ja maksuja, myös verkkoon liittämisen, rekisteröinnin ja toimilupien osalta, ja niiltä peritään avoimia, syrjimättömiä ja kustannuksia vastaavia verkkomaksuja, joilla varmistetaan, että ne osallistuvat asianmukaisella ja tasapainoisella tavalla maakaasuverkon kokonaiskustannuksiin.
2.Jäsenvaltiot voivat säätää kansalaisten energiayhteisöt mahdollistavassa sääntelykehyksessä, että
a)osallistuminen kansalaisten energiayhteisöihin on avointa yli rajojen;
b)kansalaisten energiayhteisöillä on oikeus omistaa, perustaa, ostaa tai vuokrata jakeluverkkoja ja hallinnoida niitä itsenäisesti tämän artiklan 4 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti;
c)kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan 28 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vapautuksia.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a)kansalaisten energiayhteisöillä on syrjimätön pääsy kaikille maakaasumarkkinoille;
b)kansalaisten energiayhteisöjä kohdellaan syrjimättömällä ja oikeasuhteisella tavalla, kun kyse on niiden toiminnasta, oikeuksista ja velvoitteista loppuasiakkaina, tuottajina, toimittajina, jakeluverkonhaltijoina tai markkinaosapuolina;
c)kansalaisten energiayhteisöillä on taloudellinen vastuu maakaasuverkossa aiheuttamistaan tasepoikkeamista, tai niiden on siirrettävä tasevastuunsa [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 3 artiklan e kohdan mukaisesti;
d)kansalaisten energiayhteisöjä kohdellaan aktiivisina asiakkaina 13 artiklan 2 kohdan e alakohdan ja 4 kohdan a, c ja d alakohdan mukaisesti;
e)kansalaisten energiayhteisöillä on oikeus järjestää kansalaisten energiayhteisön sisällä yhteisön omistamissa tuotantoyksiköissä tuotetun uusiutuvan kaasun jakaminen, jollei tässä artiklassa säädetyistä muista edellytyksistä muuta johdu ja edellyttäen, että yhteisön jäsenten oikeudet ja velvollisuudet loppuasiakkaina säilyvät.
Kun uusiutuvaa kaasua jaetaan, ensimmäisen alakohdan e alakohtaa sovellettaessa, tämä ei saa rajoittaa sovellettavia verkkomaksuja, tariffeja ja muita maksuja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen kehittämän hajautettujen energiaresurssien avoimen kustannus-hyötyanalyysin mukaisesti.
4.Jäsenvaltiot voivat päättää myöntää kansalaisten energiayhteisöille oikeuden hallinnoida jakeluverkkoja niiden omalla toiminta-alueella ja määrittää asiaankuuluvat menettelyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta VI luvun säännösten tai muiden jakeluverkonhaltijoihin sovellettavien sääntöjen ja määräysten soveltamista.
Jos tällainen oikeus myönnetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a)kansalaisten energiayhteisöt voivat siirtää uusiutumatonta kaasua, jos tällainen kaasu on tarkoitettu maakaasuasiakkaalle, joka ei ole kansalaisten energiayhteisön jäsen, tai se on tarpeen verkon varman toiminnan kannalta;
b)kansalaisten energiayhteisöillä on oikeus tehdä verkkonsa käytöstä sopimus sen jakeluverkon tai siirtoverkon haltijan kanssa, johon niiden verkko on liitetty;
c)kansalaisten energiayhteisöihin sovelletaan asianmukaisia verkkomaksuja niiden verkon ja kansalaisten energiayhteisön ulkopuolisen jakeluverkon välisissä liitäntäkohdissa;
d)kansalaisten energiayhteisöt eivät syrji asiakkaita, jotka pysyvät liitettyinä jakeluverkkoon, eivätkä aiheuta näille haittaa.
15 artikla
Laskutus ja laskutustiedot
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskut ja laskutustiedot ovat täsmällisiä, helposti ymmärrettäviä, selkeitä, ytimekkäitä ja käyttäjäystävällisiä, ne esitetään tavalla, joka helpottaa loppuasiakkaiden vertailumahdollisuuksia, ja että ne täyttävät liitteessä I vahvistetut vähimmäisvaatimukset. Loppuasiakkaiden on pyynnöstä saatava selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, mistä näiden lasku muodostuu, erityisesti jos laskut eivät perustu tosiasialliseen kulutukseen.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat saavat kaikki laskunsa ja laskutustietonsa maksutta.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaille tarjotaan mahdollisuus saada laskut ja laskutustiedot sähköisinä sekä joustavia järjestelyjä varsinaista laskujen maksua varten.
4.Jos sopimuksessa määrätään myöhemmästä tuotteen tai hinnan muutoksesta taikka alennuksesta, muutoksesta tai alennuksesta sekä sen ajankohdasta on mainittava laskussa.
5.Jäsenvaltioiden on kuultava kuluttajajärjestöjä, kun ne harkitsevat muutoksia laskujen sisältöä koskeviin vaatimuksiin.
16 artikla
Älykkäät mittausjärjestelmät maakaasuverkossa
1.Energiatehokkuuden edistämiseksi ja loppuasiakkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, sääntelyviranomaisen on vahvasti suositeltava, että maakaasualan yritykset optimoivat maakaasun käytön, muun muassa tarjoamalla energianhallintapalveluja ja ottamalla käyttöön erityisesti kuluttajien energianhallintajärjestelmien ja älykkäiden verkkojen kanssa yhteentoimivia älykkäitä mittausjärjestelmiä sovellettavien unionin tietosuojasääntöjen mukaisesti.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella otetaan käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä. Tällaisten järjestelmien käyttöön ottamisesta voidaan tehdä kustannus-hyötyarvio, joka on toteutettava liitteessä II vahvistettuja periaatteita noudattaen.
3.Älykkäitä mittausjärjestelmiä käyttöön ottavien jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava toiminnalliset ja tekniset vähimmäisvaatimukset alueellaan käyttöön otettaville älykkäille mittausjärjestelmille 18 artiklan ja liitteen II mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava näiden älykkäiden mittausjärjestelmien yhteentoimivuus ja niiden kyky tuottaa tietoja kuluttajien energianhallintajärjestelmiä varten. Jäsenvaltioiden on tältä osin otettava asianmukaisesti huomioon saatavilla olevien sovellettavien standardien, myös yhteentoimivuuden mahdollistavien standardien, käyttö ja parhaat käytännöt sekä älykkäiden verkkojen kehittämisen ja maakaasun sisämarkkinoiden kehittämisen tärkeys.
4.Älykkäitä mittausjärjestelmiä käyttöön ottavien jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat osallistuvat käyttöönoton kustannuksiin avoimesti ja syrjimättömästi, ja otettava samalla huomioon koko toimitusketjulle koituvat pitkän aikavälin hyödyt. Jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on seurattava säännöllisesti tällaista käyttöönottoa alueellaan siten, että niillä on tieto kuluttajille koituneista hyödyistä.
5.Jos 2 kohdassa tarkoitetun kustannus-hyötyarvion perusteella esitetään kielteinen arvio älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä arviota tarkistetaan vähintään neljän vuoden välein vastauksena merkittäviin muutoksiin taustaoletuksissa sekä vastauksena teknologian ja markkinoiden kehittymiseen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ajantasaistetun kustannus-hyötyarvionsa tulos, kun se on saatavilla.
6.Älykkäitä mittausjärjestelmiä koskevia tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan tuleviin laitteisiin sekä laitteisiin, joilla korvataan vanhempia älymittareita. Älykkäät mittausjärjestelmät, jotka on jo asennettu tai joiden osalta ’töiden alkaminen’ tapahtui ennen [tämän direktiivin voimaantulopäivää], voivat olla käytössä niiden käyttöiän ajan. Älykkäät mittausjärjestelmät, jotka eivät täytä 20 artiklan ja liitteessä II olevia vaatimuksia, eivät kuitenkaan saa olla käytössä [12 vuotta tämän direktiivin voimaantulon] jälkeen.
7.Edellä olevan 6 kohdan soveltamiseksi ’töiden alkamisella’ tarkoitetaan joko investointiin liittyvien rakennustöiden alkamista tai ensimmäistä laillisesti velvoittavaa sitoumusta tilata laitteita tai muuta sitoumusta, joka tekee investoinnista peruuttamattoman, riippuen siitä, kumpi on aikaisempi. Maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja alustavien toteutettavuustutkimusten tekemistä, ei katsota töiden alkamiseksi. Yrityskaupoissa ’töiden alkamisella’ tarkoitetaan hankittuun laitokseen suoraan liittyvien omaisuuserien hankintahetkeä.
17 artikla
Älykkäät mittausjärjestelmät vetyjärjestelmässä
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava sellaisten älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotto, joilla voidaan tarkasti mitata kulutusta ja antaa tietoa todellisesta käyttöajasta ja jotka pystyvät lähettämään ja vastaanottamaan tietoa sähköisen viestinnän keinoin tiedonsaanti-, seuranta- ja valvontatarkoituksiin.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava mittausjärjestelmien ja niihin liittyvän tiedonsiirron turvallisuus ja loppukäyttäjien yksityisyydensuoja tietosuojaa ja yksityisyydensuojaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti sekä järjestelmien yhteentoimivuus ja asianmukaisten standardien käyttö.
3.Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä älykkään mittauksen yhteentoimivuusvaatimukset ja menettelyt, joilla varmistetaan vaatimukset täyttävien henkilöiden pääsy kyseisistä mittausjärjestelmistä peräisin oleviin tietoihin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
18 artikla
Älykkäiden mittausjärjestelmien toiminnot maakaasuverkossa
Jos 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kustannus-hyötyarvion perusteella esitetään myönteinen arvio älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta tai jos älykkäitä mittausjärjestelmiä otetaan järjestelmällisesti käyttöön [tämän direktiivin voimaantulopäivän] jälkeen, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön älykkäitä mittausjärjestelmiä eurooppalaisten standardien, liitteen II ja seuraavien vaatimusten mukaisesti:
a)älykkäiden mittausjärjestelmien on mitattava tarkasti tosiasiallista maakaasunkulutusta ja pystyttävä antamaan loppuasiakkaille tietoa todellisesta käyttöajasta, mukaan lukien vahvistetut aiempaa kulutusta koskevat tiedot, jotka on asetettava helposti ja suojatusti loppuasiakkaiden saataville ja näkyville pyynnöstä ja ilman lisäkustannuksia, sekä vahvistamattomat viimeisimmät saatavilla olevat kulutustiedot, jotka on myös asetettava helposti ja suojatusti loppuasiakkaiden saataville ilman lisäkustannuksia standardoidun rajapinnan tai etäyhteyden välityksellä, jotta voidaan tukea automatisoituja energiatehokkuusohjelmia ja muita palveluja;
b)älykkäiden mittausjärjestelmien ja tiedonsiirron turvallisuuden on noudatettava asiaan kuuluvia turvallisuutta koskevia unionin sääntöjä, kun otetaan asianmukaisesti huomioon paras käytettävissä oleva tekniikka mahdollisimman korkeatasoisen kyberturvallisuuden varmistamiseksi samalla, kun huomioidaan kustannukset ja suhteellisuusperiaate;
c)loppuasiakkaiden yksityisyydensuojan ja niiden tietoja koskevan tietosuojan on noudatettava asiaan kuuluvia tietosuojaa ja yksityisyydensuojaa koskevia unionin sääntöjä;
d)jos loppuasiakkaat sitä pyytävät, loppuasiakkaiden maakaasunkulutusta koskevat tiedot on asetettava loppuasiakkaiden tai näiden puolesta toimivan kolmannen osapuolen saataville 23 artiklan nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti standardoidun tietoliikennerajapinnan tai etäyhteyden välityksellä helposti ymmärrettävässä muodossa, jotta nämä voivat vertailla tarjouksia tasapuolisesti;
e)loppuasiakkaille on ennen älymittarin asentamista tai sen yhteydessä annettava asianmukaista neuvontaa ja tietoa, erityisesti mittareiden koko potentiaalin hyödyntämisestä mittarin lukemisen hallinnassa ja energiankulutuksen seurannassa sekä henkilötietojen keräämisestä ja käsittelystä sovellettavien unionin tietosuojasääntöjen mukaisesti;
f)älykkäiden mittausjärjestelmien on mahdollistettava loppuasiakkaiden kulutuksen mittaaminen ja selvittäminen kansallisten markkinoiden lyhyintä selvitysjaksoa vastaavalla aikaresoluutiolla.
Ensimmäisen alakohdan d alakohtaa sovellettaessa loppuasiakkaiden on voitava hakea mittaustietonsa tai siirtää ne toiselle osapuolelle ilman lisäkustannuksia unionin tietosuojasääntöjen mukaisen tietojen siirrettävyyttä koskevan oikeutensa mukaisesti.
19 artikla
Oikeus älykkääseen maakaasumittariin
1.Jos 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kustannus-hyötyarvion perusteella on esitetty kielteinen arvio älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotosta ja älykkäitä mittausjärjestelmiä ei ole otettu järjestelmällisesti käyttöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisella loppuasiakkaalla on liitännäiskustannukset kattamalla oikeus saada pyynnöstä ja oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja kustannustehokkain ehdoin asennutettua tai tapauksen mukaan uusittua älymittari,
a)jossa on, jos se on teknisesti toteutettavissa, 18 artiklassa tarkoitetut toiminnot tai vähimmäismäärä toimintoja, jotka jäsenvaltiot määrittelevät ja julkaisevat kansallisella tasolla ja liitteen II mukaisesti;
b)joka on yhteentoimiva ja pystyy tarjoamaan mittausinfrastruktuurin tarvittavan liitettävyyden kuluttajien energianhallintajärjestelmiin.
2.Kun asiakas pyytää älymittaria 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on
a)varmistettava, että älymittarin asennusta pyytävälle loppuasiakkaalle esitetyssä tarjouksessa ilmoitetaan nimenomaisesti ja kuvaillaan selkeästi
i)toiminnot ja yhteentoimivuus, joita älymittarilla voidaan tukea, ja palvelut, jotka sillä voidaan tarjota, sekä hyödyt, jotka voivat olla realistisesti saavutettavissa kyseisellä älymittarilla kyseessä olevana ajankohtana;
ii)loppuasiakkaalle mahdollisesti aiheutuvat liitännäiskustannukset;
b)varmistettava, että älymittari asennetaan kohtuullisen ajan kuluessa ja joka tapauksessa viimeistään neljän kuukauden kuluttua asiakkaan pyynnöstä;
c)tarkasteltava säännöllisesti ja vähintään kahden vuoden välein liitännäiskustannuksia ja asetettava ne julkisesti saataville sekä seurattava näiden kustannusten kehittymistä teknologian kehittymisen ja mittausjärjestelmien mahdollisten parannusten johdosta.
20 artikla
Tavanomaiset maakaasumittarit
1.Jos loppuasiakkailla ei ole älymittareita, jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaille toimitetaan käyttäjäkohtaiset tavanomaiset mittarit, jotka mittaavat tarkasti tosiasiallista kulutusta.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasun loppuasiakkaat voivat lukea tavanomaiset mittarinsa helposti joko suoraan tai välillisesti verkossa olevan tai muun asianmukaisen käyttöliittymän välityksellä.
21 artikla
Tiedonhallinta
1.Laatiessaan sääntöjä tiedonhallinnasta ja tietojen vaihtamisesta jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on täsmennettävä säännöt, jotka koskevat vaatimukset täyttävien osapuolten pääsyä loppuasiakkaan tietoihin tämän artiklan ja sovellettavan unionin lainsäädäntökehyksen mukaisesti. Tämän direktiivin soveltamiseksi tietoihin on katsottava sisältyvän mittaus- ja kulutustiedot sekä tiedot, joita asiakas tarvitsee toimittajan vaihtamiseen ja muihin palveluihin.
2.Jäsenvaltioiden on järjestettävä tiedonhallinta siten, että voidaan turvata tietojen toimiva ja suojattu saatavuus ja vaihtaminen sekä tietosuoja ja tietoturva.
Riippumatta siitä, mikä tiedonhallintamalli kussakin jäsenvaltiossa on käytössä, tiedonhallinnasta vastaavien osapuolten on annettava vaatimukset täyttäville osapuolille pääsy loppuasiakkaan tietoihin 1 kohdan mukaisesti. Pyydettyjen tietojen olisi oltava vaatimukset täyttävien osapuolten saatavilla syrjimättömästi ja samanaikaisesti. Tietojen on oltava helposti käytettävissä ja tietoihin pääsyyn liittyvien menettelyjen julkisesti saatavilla.
3.Tätä direktiiviä sovellettaessa tietoihin pääsyä ja tietojen säilyttämistä koskevien sääntöjen on oltava asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisia.
Tämän direktiivin puitteissa suoritettava henkilötietojen käsittely on toteutettava asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti.
4.Jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on valtuutettava ja sertifioitava tiedonhallinnasta vastaavat osapuolet tai soveltuvissa tapauksissa valvottava niitä sen varmistamiseksi, että kyseiset osapuolet täyttävät tämän direktiivin vaatimukset.
Jäsenvaltiot voivat päättää vaatia, että tiedonhallinnasta vastaavat osapuolet nimittävät noudattamisen seurannasta vastaavat toimihenkilöt, jotka vastaavat niiden toimenpiteiden täytäntöönpanon seurannasta, joita kyseiset osapuolet toteuttavat turvatakseen tietojen syrjimättömän saatavuuden ja tämän direktiivin vaatimusten noudattamisen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia tietosuojavastaavan tehtäviä.
Jäsenvaltiot voivat nimittää tämän direktiivin 44 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja ohjelman noudattamisen seurannasta vastaavia henkilöitä tai elimiä tämän kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi.
5.Loppuasiakkailta ei saa periä lisäkustannuksia pääsystä näitä koskeviin tietoihin tai pyynnöstä asettaa saataville näitä koskevat tiedot.
Jäsenvaltiot ovat vastuussa niiden maksujen määrittämisestä, joita aiheutuu siitä, että tiedot ovat vaatimukset täyttävien osapuolten saatavilla.
Jäsenvaltioiden tai, jos jäsenvaltio on niin säätänyt, nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tietopalveluja tarjoavien säänneltyjen yksiköiden veloittamat maksut ovat kohtuullisia ja asianmukaisesti perusteltuja.
22 artikla
Yhteentoimivuusvaatimukset ja tietoihin pääsyä koskevat menettelyt
1.Kilpailun edistämiseksi maakaasun vähittäismarkkinoilla ja vaatimukset täyttäville osapuolille aiheutuvien liiallisten hallinnollisten kustannusten välttämiseksi jäsenvaltioiden on helpotettava energiapalvelujen täyttä yhteentoimivuutta unionissa.
2.Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yhteentoimivuusvaatimukset sekä syrjimättömät ja avoimet menettelyt 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasualan yritykset soveltavat 2 kohdassa tarkoitettuja yhteentoimivuusvaatimuksia ja menettelyjä tietojen saamiseksi. Näiden vaatimusten ja menettelyjen on perustuttava olemassa oleviin kansallisiin käytäntöihin.
23 artikla
Keskitetyt palvelupisteet
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetaan keskitettyjä palvelupisteitä, jotta asiakkaille voidaan antaa kaikki tarvittavat tiedot heidän oikeuksistaan, voimassa olevasta lainsäädännöstä ja riitatilanteessa käytettävistä riitojenratkaisumenettelyistä. Nämä keskitetyt palvelupisteet voidaan sijoittaa yleisten kuluttajaneuvontapisteiden yhteyteen ja ne voivat olla samoja tahoja kuin [sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun] direktiivin (EU) 2019/944 25 artiklassa tarkoitetut sähköalan keskitetyt palvelupisteet.
24 artikla
Oikeus tuomioistuinten ulkopuoliseen riitojenratkaisuun
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkailla on käytettävissään yksinkertaiset, oikeudenmukaiset, avoimet, riippumattomat, tehokkaat ja toimivat tuomioistuinten ulkopuoliset menettelyt tämän direktiivin mukaisesti vahvistettuja oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien riitojen ratkaisemiseksi riippumattoman mekanismin, kuten energia-asioiden oikeusasiamiehen tai kuluttajansuojaelimen tai sääntelyviranomaisen, avulla. Jos loppuasiakas on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/11/EU(23) tarkoitettu kuluttaja, tällaisten tuomioistuinten ulkopuolisten riitojenratkaisumenettelyjen on täytettävä mainitussa direktiivissä vahvistetut laatuvaatimukset ja tarvittaessa niihin on sisällytettävä korvaus- ja hyvitysjärjestelmiä.
2.Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että vaihtoehtoiset riitojenratkaisuelimet tekevät yhteistyötä tarjotakseen yksinkertaiset, oikeudenmukaiset, avoimet, riippumattomat, tehokkaat ja toimivat tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt riidoissa, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan tuotteeseen tai palveluun liittyviä tai yhdistettyjä tuotteita tai palveluja.
3.Kaasualan yritysten osallistuminen kotitalousasiakkaiden osalta tuomioistuinten ulkopuolisiin riitojenratkaisumenettelyihin on pakollista, ellei jäsenvaltio osoita komissiolle, että muut menettelyt ovat yhtä tehokkaita.
25 artikla
Heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojeleminen ja toimituksista viime kädessä vastaavat tahot
Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet loppuasiakkaiden suojelemiseksi ja varmistettava erityisesti, että heikossa asemassa olevia asiakkaita suojellaan asianmukaisilla toimenpiteillä. Tässä yhteydessä kunkin jäsenvaltion on määriteltävä heikossa asemassa olevien asiakkaiden käsite, jolla voidaan viitata energiaköyhyyteen. Heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelemiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin voi kuulua muun muassa kielto kytkeä tällaiset asiakkaat pois verkosta kriittisinä aikoina.
Jäsenvaltioiden on erityisesti toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sellaisten syrjäseuduilla asuvien loppukäyttäjien suojelemiseksi, jotka on liitetty maakaasuverkkoon tai vetyjärjestelmään. Jäsenvaltiot voivat nimetä toimituksista viime kädessä vastaavan tahon kotitalousasiakkaille ja, jos jäsenvaltiot katsovat sen asianmukaiseksi, maakaasuverkkoon tai vetyjärjestelmään liitetyille pienille yrityksille. Niiden on varmistettava kuluttajansuojan korkea taso erityisesti sopimusehtojen, yleisen tiedottamisen ja riitojenratkaisumenettelyjen avoimuuden osalta.
🡻 2009/73/EY
45 artikla
Vähittäismarkkinat
Moitteettomasti toimivien ja avoimien vähittäismarkkinoiden syntymisen helpottamiseksi yhteisön alueella jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkon- ja jakeluverkonhaltijoiden, toimittajien ja asiakkaiden sekä mahdollisten muiden markkinaosapuolten asema ja vastuu määritellään sopimusjärjestelyjen, asiakkaille annettujen sitoumusten, tietojen vaihdon ja taseselvitystä koskevien sääntöjen, tietojen omistusoikeuden ja mittausvastuun osalta.
Kyseiset säännöt on julkistettava, niillä on pyrittävä helpottamaan asiakkaiden ja toimittajien pääsyä verkkoihin, ja sääntelyviranomaisten tai muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten on voitava arvioida ne.
⇩ uusi
IV luku
Kolmansien osapuolten pääsy infrastruktuuriin
I jakso
Pääsy maakaasuinfrastruktuuriin
26 artikla
Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsy markkinoille
Jäsenvaltioiden on mahdollistettava uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsy markkinoille ja infrastruktuuriin riippumatta siitä, onko uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotantolaitokset liitetty jakelu- tai siirtoverkkoihin.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
2732 artikla
Kolmannen osapuolen pääsy ⌦ maakaasun jakelu- ja siirtoverkkoihin ja nesteytetyn maakaasun vastaanottoasemiin ⌫ verkkoon
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota voidaan soveltaa kaikkiin vaatimukset täyttäviin asiakkaisiin, maakaasun toimittajat mukaan lukien, ja jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 70 artiklassa39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sääntelyviranomainen hyväksyy nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät 7241 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa. ⇨ Tariffialennuksia voidaan myöntää vain, jos unionin lainsäädännössä niin säädetään. ⇦
2. Toimintojensa toteuttamiseksi, rajojen yli tapahtuvaan siirtoon liittyvät toiminnot mukaan lukien, siirtoverkonhaltijoilla on tarvittaessa oltava pääsy muiden siirtoverkonhaltijoiden verkkoon.
23Tämän direktiivin säännökset eivät estä ⇨ uusiutuvia ja vähähiilisiä kaasuja koskevien ⇦ pitkäaikaisten sopimusten tekemistä, kunhan ne ovat yhteisön ⌦ unionin ⌫ kilpailusääntöjen mukaisia ⇨ ja edistävät hiilestä irtautumista. Päästöjä aiheuttavan fossiilisen kaasun toimitusta koskevat pitkäaikaiset sopimukset saavat jatkua enintään vuoteen 2049 ⇦.
⇩ uusi
3.Tätä artiklaa sovelletaan myös kansalaisten energiayhteisöihin, jotka hallinnoivat jakeluverkkoja.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
2834 artikla
Tuotantovaiheen ⌦ maakaasu ⌫putkistojen käyttöoikeus
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat tämän artiklan mukaisesti sijainnistaan riippumatta päästä käyttämään tuotantovaiheen putkistoja ja laitoksia, jotka tarjoavat putkistojen käytön edellyttämiä teknisiä palveluja, lukuun ottamatta niitä kyseisten putkistojen osia ja laitoksia, joita käytetään paikallisessa tuotantotoiminnassa sillä kentällä, jossa kaasua tuotetaan. Näistä toimenpiteistä on ilmoitettava komissiolle 8854 artiklan säännösten mukaisesti.
2.Jäsenvaltio päättää 1 kohdassa tarkoitetun käytön edellytyksistä asiaa koskevien oikeudellisten välineiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden on pyrittävä oikeudenmukaiseen ja avoimeen pääsyyn, kilpailulle avointen maakaasumarkkinoiden aikaansaamiseen ja määräävän aseman väärinkäytön välttämiseen ottaen huomioon toimitusvarmuuden ja toimitusten säännöllisyyden, käyttövalmiin tai helposti käyttöön saatavan kapasiteetin sekä ympäristön suojelun. Seuraavat seikat ⌦ tarpeet ⌫ voidaan ottaa huomioon:
a)tarve evätä käyttöoikeus, jos tekniset eritelmät eivät ole yhteensopivia eikä ongelmaa voida kohtuudella ratkaista,
b)tarve välttää vaikeudet, joita ei voida kohtuullisesti poistaa ja jotka saattaisivat vaarantaa hiilivetyjen nykyisen ja suunnitellun tulevan tuotannon tehokkuuden, mukaan lukien niillä kentillä, joiden taloudellinen kannattavuus on heikko,
c)tarve ottaa huomioon tuotantovaiheen putkistojen omistajan tai niiden hoitajan kaasun siirtoa ja jalostusta koskevat asianmukaisesti perustellut kohtuulliset tarpeet sekä kaikkien muiden tuotantovaiheen putkistojen tai niihin liittyvien jalostus- tai käsittelylaitosten käyttäjien edut, joihin tämä voi vaikuttaa, ja
d)tarve soveltaa jäsenvaltion lakeja ja hallinnollisia menettelyjä yhteisön ⌦ unionin ⌫ oikeuden mukaisesti myönnettäessä lupia tuotantoon ja tuotantovaiheen kehitykseen.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on riitojen ratkaisemiseen soveltuvat menettelyt, mukaan lukien osapuolista riippumaton viranomainen, jolla on käytettävissään kaikki asiaa koskevat tiedot tuotantovaiheen putkistojen käyttöä koskevien riitojen ratkaisemiseksi viipymättä, ottaen huomioon 2 kohdassa esitetyt perusteet ja kyseisten putkistojen käyttöä koskevissa neuvotteluissa mahdollisesti mukana olevien osapuolten lukumäärän.
🡻 2019/692, 1 artiklan 4 kohta
4.Rajojen yli ulottuvat riitatapaukset ratkaistaan sen jäsenvaltion riitojenratkaisumenettelyn mukaisesti, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvat ne tuotantovaiheen putkistot, joihin pääsy on evätty. Jos rajojen yli ulottuvassa riitatapauksessa riidanalainen putkisto ulottuu useamman kuin yhden jäsenvaltion alueelle, asianomaiset jäsenvaltiot neuvottelevat keskenään varmistaakseen, että tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan johdonmukaisesti. Kun tuotantovaiheen putkisto lähtee kolmannesta maasta ja on liitetty vähintään yhteen jäsenvaltioon, asianomaiset jäsenvaltiot neuvottelevat keskenään ja jäsenvaltio, jossa ensimmäinen jäsenvaltioiden verkossa sijaitseva syöttökohta sijaitsee, kuulee asianomaista kolmatta maata, josta tuotantovaiheen putkisto lähtee, varmistaakseen kyseessä olevan verkon osalta, että tätä direktiiviä sovelletaan johdonmukaisesti jäsenvaltioiden alueella.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
2933 artikla
Varastojen ⌦ Maakaasuvarastojen ⌫ käyttöoikeus
1.Järjestääkseen varastojen ja putkilinjavarastoinnin käyttöoikeuden silloin kun se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten sekä järjestääkseen lisäpalvelujen käyttöoikeuden jäsenvaltiot voivat valita jommankumman tai molemmat 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuista menettelyistä. Näitä menettelyjä sovelletaan tasapuolisten, avointen ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti.
⇩ uusi
Valitessaan tämän artiklan mukaista varastojen käyttöoikeutta koskevaa menettelyä jäsenvaltioiden on otettava huomioon asetuksen (EU) 2017/1938 7 artiklan mukaisesti tehtyjen yhteisten ja kansallisten riskinarviointien tulokset.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
Sääntelyviranomaisten, kun jäsenvaltioissa on niin säädetty, tai jäsenvaltioiden on määriteltävä ja julkaistava perusteet, joiden mukaisesti voidaan määrittää varastoihin ja putkilinjavarastointiin sovellettava käyttöoikeusjärjestelmä. Niiden on julkaistava tai velvoitettava varastointilaitteiston tai siirtoverkon haltijat julkaisemaan tiedot siitä, mitä varastoja tai varastojen osia ja mitä mahdollisuuksia putkilinjavarastointiin tarjotaan käytettäväksi 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen eri menettelyjen mukaisesti.
Toisen alakohdan toisen virkkeen mukaiset velvoitteet eivät rajoita jäsenvaltioille ensimmäisessä alakohdassa myönnettyä valintaoikeutta.
2.Edellä olevan 1 kohtadan säännökset eivät koske nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin liittyviä lisäpalveluja ja tilapäistä varastointia, joita tarvitaan kaasuttamista varten ja kaasun toimittamiseksi sen jälkeen siirtoverkkoon.
3.Jos kyseessä on neuvotteluihin perustuva verkkoon pääsy, jäsenvaltioiden tai, kun jäsenvaltioissa on niin säädetty, niiden sääntelyviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat neuvotella varastojen ja putkilinjavarastoinnin käyttöoikeudesta silloin, kun se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi sekä muiden lisäpalvelujen käyttöoikeuden järjestämiseksi. Osapuolet on velvoitettava neuvottelemaan varastojen, putkilinjavarastoinnin ja muiden lisäpalvelujen käyttöoikeudesta vilpittömässä mielessä.
Varastojen, putkilinjavarastoinnin ja muiden lisäpalvelujen käyttöoikeutta koskevista sopimuksista on neuvoteltava asianomaisen varastointilaitteiston haltijan tai maakaasualan yritysten kanssa. Sääntelyviranomaisten, kun jäsenvaltioissa on niin säädetty, tai jäsenvaltioiden on vaadittava varastointilaitteiston haltijoita ja maakaasualan yrityksiä julkaisemaan varastojen, putkilinjavarastoinnin ja muiden lisäpalvelujen käyttöä koskevat tärkeimmät kaupalliset toimitusehtonsa 1 päivään tammikuuta 2005 mennessä ja sen jälkeen vuosittain.
Varastointilaitteiston haltijoiden ja maakaasualan yritysten on ⌦ näitä ⌫toisessa alakohdassa tarkoitettuja ehtoja laatiessaan kuultava verkon käyttäjiä.
4.Jos kyseessä on säännelty käyttöoikeusmenettely, sääntelyviranomaisten, kun jäsenvaltioissa on niin säädetty, tai jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteenliitetyn verkon alueella tai sen ulkopuolella olevat maakaasualan yritykset ja vaatimukset täyttävät asiakkaat saavat oikeuden käyttää varastoja, putkilinjavarastointia ja muita lisäpalveluja kyseisten varastojen ja putkilinjavarastoinnin käyttöä koskevien julkaistujen tariffien ja/tai muiden ehtojen ja velvoitteiden perusteella silloin, kun ne ovat teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellisia tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi ja muiden lisäpalvelujen käytön järjestämiseksi. Sääntelyviranomaisten, kun jäsenvaltioissa on niin säädetty, tai jäsenvaltioiden on kuultava verkon käyttäjiä laatiessaan näitä tariffeja tai niitä koskevia menetelmiä. Käyttöoikeus voidaan antaa vaatimukset täyttäville asiakkaille siten, että niille annetaan mahdollisuus tehdä toimitussopimuksia sellaisten kilpailevien maakaasualan yritysten kanssa, jotka eivät ole verkon omistajia ja/tai verkonhaltijoita tai tällaiseen yritykseen omistussuhteessa olevia yrityksiä.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
3038 artikla
Erilliset ⌦ maakaasu ⌫linjat
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, jotta:
a)jäsenvaltion alueelle sijoittautuneilla maakaasualan yrityksillä on mahdollisuus toimittaa kaasua vaatimukset täyttäville asiakkaille erillisen linjan välityksellä, ja
b)jokaisella tällaisella vaatimukset täyttävällä asiakkaalla on jäsenvaltion alueella mahdollisuus saada maakaasutoimituksia maakaasualan yrityksiltä erillisen linjan välityksellä.
2.Silloin, kun erillisten linjojen rakentamiseen tai käyttöön vaaditaan lupa, (esimerkiksi toimilupa, lupa, suostumus tai hyväksyntä), jäsenvaltioiden tai niiden nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on laadittava arviointiperusteet, joita käytetään myönnettäessä lupia erillisten linjojen rakentamiseen tai käyttöön niiden alueella. Näiden arviointiperusteiden on oltava tasapuoliset, avoimet ja syrjimättömät.
3.Jäsenvaltiot voivat määrätä, että luvan saaminen erillisen linjan rakentamiseen edellyttää joko verkkoon pääsyn epäämistä 3435 artiklan nojalla tai riitojenratkaisumenettelyn aloittamista 7341 artiklan mukaisesti.
⇩ uusi
II JAKSO
Pääsy vetyinfrastruktuuriin
31 artikla
Kolmansien osapuolten pääsy vetyverkkoihin
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten säänneltyä vetyverkkoihin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi vetyverkon käyttäjien välillä.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 70 artiklassa tarkoitettu sääntelyviranomainen hyväksyy nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät 72 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa ja että tariffit ja, jos ainoastaan menetelmät hyväksytään, menetelmät julkaistaan ennen niiden voimaantuloa.
3.Toimintojensa toteuttamiseksi, rajojen yli verkossa tapahtuvaan vedyn siirtoon liittyvät toiminnot mukaan lukien, vetyverkonhaltijoilla on tarvittaessa oltava pääsy muiden vetyverkonhaltijoiden verkkoon.
4.Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 1 kohtaa 31 päivään joulukuuta 2030 saakka. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltion on varmistettava, että toteutetaan kolmansien osapuolten neuvoteltuun vetyverkkoihin pääsyyn perustuva järjestelmä puolueettomin, avoimin ja syrjimättömin perustein. Sääntelyviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta vetyverkon käyttäjät voivat neuvotella vetyverkkoihin pääsystä. Osapuolet on velvoitettava neuvottelemaan vetyverkkoihin pääsystä vilpittömässä mielessä.
5.Jos käytetään neuvoteltua verkkoon pääsyä, sääntelyviranomaisten on annettava vetyverkon käyttäjille ohjeita siitä, miten säännellyn kolmannen osapuolen verkkoon pääsyn käyttöönotto vaikuttaa neuvoteltuihin tariffeihin.
32 artikla
Kolmansien osapuolten pääsy vetyterminaaleihin
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan kolmansien osapuolten neuvoteltuun vetyterminaaleihin pääsyyn perustuva järjestelmä puolueettomin, avoimin ja syrjimättömin perustein, ja sääntelyviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta vetyterminaalien käyttäjät voivat neuvotella pääsystä näihin terminaaleihin. Osapuolet on velvoitettava neuvottelemaan vetyterminaaleihin pääsystä vilpittömässä mielessä.
2.Sääntelyviranomaisten on seurattava kolmansien osapuolten vetyterminaaleihin pääsyn edellytyksiä ja niiden vaikutusta vetymarkkinoihin ja, jos se on tarpeellista kilpailun turvaamiseksi, toteutettava toimenpiteitä pääsyn parantamiseksi 1 kohdassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti.
33 artikla
Pääsy vetyvarastoihin
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten säänneltyä vetyvarastoihin ja putkilinjavarastointiin pääsyä varten luodaan julkaistuihin tariffeihin perustuva järjestelmä, jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi vetyjärjestelmän käyttäjien välillä, silloin kun se on teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellista tehokkaan järjestelmään pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten sekä lisäpalvelujen käyttöoikeuden järjestämiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomainen hyväksyy nämä tariffit tai niiden laskentamenetelmät 72 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa.
III JAKSO
PÄÄSYN JA LIITÄNNÄN EPÄÄMINEN
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
3435 artikla
Pääsyn ⌦ ja liitännän ⌫ epääminen
1.Maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yritykset voivat evätä verkkoon pääsyn ⇨ tai liitännän maakaasuverkkoon tai vetyjärjestelmään ⇦ kapasiteetin puutteen vuoksi tai sen vuoksi, että verkkoon pääsy estäisi niitä täyttämästä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja, niille määrättyjä julkisen palvelun velvoitteita, taikka ota tai maksa -sopimuksiin liittyvien vakavien taloudellisten tai rahoitusvaikeuksien vuoksi, ottaen huomioon 48 artiklassa säädetyt perusteet ja menettelyt sekä jäsenvaltion kyseisen artiklan 1 kohdan mukaisesti valitseman vaihtoehdon. Epäämisen syyt on aina perusteltava asianmukaisesti.
2.⇨ Jäsenvaltioiden on kansalliset ja unionin hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet huomioon ottaen toteutettava asianmukaiset ⇦ Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kapasiteetin puutteen tai liittymän puuttumisen vuoksi verkkoon pääsyn ⇨ maakaasuverkkoon tai vetyjärjestelmään pääsyn tai liitännän ⇦ epäävä maakaasu⇨ - tai vety ⇦alan yritys tekee tarpeelliset parannukset niiltä osin kuin se on taloudellista tai silloin kun mahdollinen asiakas on valmis maksamaan niistä. Jos jäsenvaltio soveltaa 4 artiklan 4 kohdan säännöksiä, jäsenvaltion on toteutettava kyseiset toimenpiteet.
⇩ uusi
3.Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen pääsy verkkoon voidaan evätä ainoastaan [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 18 ja 33 artiklan mukaisesti.
🡻 2009/73/EY
36 artikla
Uusi infrastruktuuri
1.
Merkittävät uudet kaasuinfrastruktuurit eli yhdysputket, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja varastot voidaan pyynnöstä vapauttaa määritellyksi ajaksi 9, 32, 33 ja 34 artiklan ja 41 artiklan 6, 8 ja 10 kohdan säännösten soveltamisesta seuraavin edellytyksin:
a)sijoituksen on lisättävä kilpailua kaasuntoimitusten alalla ja parannettava toimitusvarmuutta;
b)sijoitukseen liittyvän riskin on oltava niin suuri, että sijoitus ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi;
c)infrastruktuurin omistajan on oltava luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on ainakin oikeudellisen muotonsa osalta erillinen niistä verkonhaltijoista, joiden verkkoon infrastruktuuria rakennetaan;
d)kustannukset on perittävä kyseisen infrastruktuurin käyttäjiltä; ja
🡻 2019/692, 1 artiklan 5 kohdan a alakohta
e)vapautus ei saa haitata kilpailua merkityksellisillä markkinoilla, joihin investointi todennäköisesti vaikuttaa, maakaasun sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa eikä asianomaisten säänneltyjen verkkojen tehokasta toimintaa tai maakaasun toimitusvarmuutta unionissa.
🡻 2009/73/EY
2.
Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun olemassa olevan infrastruktuurin kapasiteettia kasvatetaan merkittävästi tai infrastruktuuria muutetaan uusien kaasuntoimituslähteiden kehittämiseksi.
🡻 2019/692, 1 artiklan 5 kohdan b alakohta
3.
Jäljempänä VIII luvussa tarkoitettu sääntelyviranomainen voi tapauskohtaisesti päättää 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vapautusten myöntämisestä.
Kansallisen sääntelyviranomaisen tai tarvittaessa kyseisen jäsenvaltion muun toimivaltaisen viranomaisen on ennen vapautusta koskevan päätöksen tekemistä kuultava
a)kansallisia sääntelyviranomaisia jäsenvaltioissa, joiden markkinoihin uusi infrastruktuuri todennäköisesti vaikuttaa; ja
b)niiden kolmansien maiden asiaankuuluvia viranomaisia, joissa kyseinen infrastruktuuri on liitetty unionin verkkoon jäsenvaltion lainkäyttövallan nojalla ja se lähtee yhdestä tai useammasta kolmannesta maasta tai päättyy yhteen tai useampaan kolmanteen maahan.
Jos kuulemisen kohteena olleet kolmansien maiden viranomaiset eivät vastaa kuulemiseen kohtuullisen ajan kuluessa tai asetetussa määräajassa, joka saa olla enintään kolme kuukautta, asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen voi tehdä tarvittavan päätöksen.
🡻 2009/73/EY
4.
Jos kyseessä oleva infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, virasto voi välittää asianomaisen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille neuvoa-antavan lausunnon, jota ne voivat käyttää perustana päätökselleen, kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona viimeinen näistä sääntelyviranomaisista vastaanotti vapautusta koskevan hakemuksen.
🡻 2019/692, 1 artiklan 5 kohdan c alakohta
Kun kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset ovat päässeet sopimukseen vapautuspäätöksestä kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona viimeinen näistä sääntelyviranomaisista vastaanotti vapautusta koskevan hakemuksen, ne ilmoittavat virastolle päätöksestään. Kun asianomainen infrastruktuuri on jäsenvaltion ja kolmannen maan välinen siirtoputki, ennen vapautusta koskevan päätöksen tekemistä sen jäsenvaltion, jossa ensimmäinen jäsenvaltioiden verkossa sijaitseva yhteenliitäntäpiste sijaitsee, kansallinen sääntelyviranomainen tai tarvittaessa muu toimivaltainen viranomainen voi kuulla kyseisen kolmannen maan asiaankuuluvaa viranomaista varmistaakseen kyseessä olevan infrastruktuurin osalta, että tätä direktiiviä sovelletaan johdonmukaisesti kyseisen jäsenvaltion alueella ja tapauksen mukaan aluemerellä. Jos kuulemisen kohteena ollut kolmannen maan viranomainen ei vastaa kuulemiseen kohtuullisen ajan kuluessa tai asetetussa määräajassa, joka ei ylitä kolmea kuukautta, asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen voi tehdä tarvittavan päätöksen.
🡻 2009/73/EY
Virasto suorittaa tässä artiklassa asianomaisen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille asetetut tehtävät:
a)jos kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun viimeinen näistä sääntelyviranomaisista vastaanotti vapautusta koskevan hakemuksen, tai
b)asianomaisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä.
Kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset voivat yhdessä pyytää, että kolmannen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua määräaikaa jatketaan enintään kolmella kuukaudella.
5.
Ennen päätöksen tekoa viraston on kuultava asianomaisia sääntelyviranomaisia ja hakijoita.
6.
Vapautus voi koskea uuden infrastruktuurin tai olemassa olevan infrastruktuurin, jonka kapasiteettia on huomattavasti lisätty, koko kapasiteettia tai osaa siitä.
Päätettäessä myöntää vapautus on tapauskohtaisesti harkittava, onko tarpeen asettaa vapautuksen kestoa ja uuden infrastruktuurin syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia edellytyksiä. Näistä edellytyksistä päätettäessä on erityisesti otettava huomioon rakennettava lisäkapasiteetti tai olemassa olevan kapasiteetin muutos, hankkeen aikaperspektiivi ja kansalliset olosuhteet.
Ennen vapautuksen myöntämistä sääntelyviranomaisen on päätettävä kapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevista säännöistä ja menettelyistä. Säännöissä on vaadittava, että kaikkia infrastruktuurin mahdollisia käyttäjiä pyydetään ilmoittamaan kiinnostuksensa kapasiteetin hankintaan ennen kuin uuden infrastruktuurin kapasiteetti, omaan käyttöön tarkoitettu kapasiteetti mukaan luettuna, jaetaan. Sääntelyviranomaisen on vaadittava, että ylikuormituksen hallintaa koskeviin sääntöihin sisältyy velvollisuus tarjota käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille ja että infrastruktuurin käyttäjillä on oikeus käydä hankkimallaan kapasiteetilla kauppaa jälkimarkkinoilla. Arvioidessaan 1 kohdan a, b ja e alakohdassa tarkoitettujen perusteiden täyttymistä sääntelyviranomaisen on otettava huomioon kapasiteetinjakomenettelyn tulokset.
Vapautusta koskeva päätös ja mahdolliset tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut edellytykset on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.
7.
Sen estämättä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat edellyttää, että niiden sääntelyviranomaisen tai tapauksesta riippuen viraston on annettava lausunto vapautusta koskevasta pyynnöstä jäsenvaltion asianomaiselle elimelle muodollista päätöstä varten. Kyseinen lausunto on julkaistava yhdessä päätöksen kanssa.
8.
Sääntelyviranomaisen on toimitettava komissiolle jäljennös jokaisesta vapautuspyynnöstä heti, kun pyyntö on vastaanotettu. Sääntelyviranomaisen on annettava päätös sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä tiedoksi komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä niiden pohjalta perustellun päätöksen. Tietoihin on sisällyttävä erityisesti seuraavat seikat:
a)yksityiskohtaiset perustelut, joiden nojalla sääntelyviranomainen tai jäsenvaltio myönsi tai epäsi vapautuksen, sekä viittaus 1 kohtaan ja sen asianomaiseen alakohtaan tai asianomaisiin alakohtiin, johon tai joihin päätös perustuu, mukaan lukien taloudelliset tiedot, joilla perustellaan vapautuksen tarpeellisuus;
b)erittely vapautuksen myöntämisen vaikutuksista kilpailuun ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan;
c)perustelut myönnetyn vapautuksen kestolle ja vapautuksen kohteena olevalle osuudelle kokonaiskapasiteetista;
d)yhdysputkia koskevien vapautusten osalta asianomaisten jäsenvaltioiden tai sääntelyviranomaisten välisen kuulemisen tulokset; ja
e)infrastruktuurin merkitys kaasuntoimitusten monipuolistamisessa.
9.
Komissio voi tehdä kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta päätöksen, jolla sääntelyviranomaista vaaditaan muuttamaan tai peruuttamaan vapautuksen myöntämistä koskeva päätös. Kahden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa kahden kuukauden lisämääräajalla, jos komissio pyytää lisätietoja. Tämä lisämääräaika alkaa kaikkien tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Myös alkuperäistä kahden kuukauden määräaikaa voidaan jatkaa sekä komission että sääntelyviranomaisen suostumuksella.
Jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta pyynnössä asetetussa määräajassa, ilmoitus on katsottava peruutetuksi, ellei sitä ole ennen määräajan päättymistä joko jatkettu sekä komission että sääntelyviranomaisen suostumuksella tai sääntelyviranomainen ole asianmukaisesti perustellen ilmoittanut komissiolle, että se katsoo ilmoituksen olevan täydellinen.
Sääntelyviranomaisen on noudatettava vapautuspäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.
Komissio pitää kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina.
Komission vapauttamispäätökselle antaman hyväksynnän voimassaolo päättyy kahden vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä, jos infrastruktuurin rakentamista ei ole aloitettu, ja viiden vuoden kuluttua päätöksen tekemisestä, jos infrastruktuuria ei ole otettu käyttöön, ellei komissio päätä, että mahdolliset viivästykset johtuvat huomattavista esteistä, joihin henkilö, jolle vapautus on myönnetty, ei voi vaikuttaa.
10.
Komissio voi antaa suuntaviivoja tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten soveltamisesta ja tämän artiklan 3, 6, 8 ja 9 kohdan soveltamiseksi noudatettavasta menettelystä. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
⇩ uusi
V luku
Maakaasun siirtoverkon, varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoihin sovellettavat säännöt
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
3513 artikla
Verkonhaltijoiden sekä ⌦ Siirtoverkon, ⌫ varastointilaitteistojen ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden tehtävät
1.Kunkin siirtoverkon, varastointilaitteiston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan on:
a)käytettävä, ylläpidettävä ja kehitettävä taloudellisten edellytysten mukaisesti turvallisia, luotettavia ja tehokkaita siirto-, varastointi- ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja avoimien markkinoiden turvaamiseksi ottaen ympäristö ⇨ ja [asetuksessa (EU) 2022/ … (metaaniasetus)] säädetyt velvoitteet ⇦ asianmukaisesti huomioon sekä varmistettava, että palveluvelvoitteiden täyttämiseen on riittävästi resursseja;
b)oltava harjoittamatta syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä, varsinkaan siihen omistussuhteessa olevia yrityksiä suosivalla tavalla;
c)toimitettava mille tahansa toiselle siirtoverkonhaltijalle, varastointilaitteiston tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijalle ja/tai jakeluverkonhaltijalle riittävät tiedot sen varmistamiseksi, että maakaasun siirto ja varastointi voi tapahtua yhteenliitetyn verkon varman ja tehokkaan käytön kanssa yhteensopivalla tavalla; ja
d)toimitettava verkon käyttäjille tarvittavat tiedot tehokkaan verkkoon pääsyn varmistamiseksi.
2.Kunkin siirtoverkonhaltijan on rakennettava riittävästi rajat ylittävää kapasiteettia eurooppalaisen siirtoinfrastruktuurin integroimiseksi, niin että voidaan tyydyttää kaikki taloudelliselta kannalta kohtuullinen ja teknisesti toteuttamiskelpoinen kapasiteettia koskeva kysyntä ja ottaa huomioon kaasun toimitusvarmuus.
⇩ uusi
3.Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä jakeluverkonhaltijoiden kanssa sen varmistamiseksi, että verkkoon liitetyt markkinaosapuolet voivat tosiasiallisesti osallistua vähittäis-, tukku- ja tasehallintamarkkinoille.
4.Siirtoverkonhaltijoiden on varmistettava laitoksissaan tehokas kaasun laadunhallinta sovellettavien kaasun laatustandardien mukaisesti.
🡻 2009/73/EY
53.Siirtoverkonhaltijoiden kaasun siirtoverkon tasehallintaatasapainottamista varten vahvistamien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä, ja niihin on sisällyttävä säännöt verkon käyttäjiltä energian tasepoikkemistaepätasapainosta veloitettavista maksuista. Siirtoverkonhaltijoiden näiden palvelujen tarjontaan soveltamat ehdot ja edellytykset, tariffit ja säännöt mukaan luettuina, on vahvistettava syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 7241 artiklan 7 kohdan mukaista menetelmää noudattaen, ja ne on julkaistava.
64.Sääntelyviranomaiset, kun jäsenvaltioissa on niin säädetty, tai jäsenvaltiot voivat vaatia, että siirtoverkonhaltijat noudattavat siirtoverkon, mukaan lukien yhteenliittämiskapasiteetti, ylläpidon ja kehittämisen osalta tiettyjä vähimmäisnormeja.
⇩ uusi
7.Jäsenvaltiot voivat säätää, että yksi tai useampi 1 kohdassa luetelluista vastuualueista osoitetaan siirtoverkonhaltijalle, joka ei ole sen siirtoverkon omistaja, johon kyseisiä vastuualueita muutoin sovellettaisiin. Siirtoverkonhaltijan, jolle tehtäviä osoitetaan, on oltava sertifioitu omistuksen eriyttämistä, riippumatonta järjestelmävastaavaa tai riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevan mallin mukaan ja täytettävä 54 artiklassa säädetyt vaatimukset, mutta sen ei tarvitse omistaa vastuullaan olevaa siirtoverkkoa.
8.Siirtoverkonhaltijan on täytettävä IX luvussa säädetyt vaatimukset ja oltava sertifioitu 57 artiklan mukaisesti. Tämä ei rajoita sellaisten siirtoverkonhaltijoiden, jotka on sertifioitu omistuksen eriyttämistä, riippumatonta järjestelmävastaavaa tai riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevan mallin mukaan, mahdollisuutta siirtää omasta aloitteestaan ja omassa valvonnassaan tiettyjä tehtäviä muille siirtoverkonhaltijoille, jotka on sertifioitu omistuksen eriyttämistä, riippumatonta järjestelmävastaavaa tai riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevan mallin mukaan, jos tehtävien siirtäminen ei vaaranna tehtäviä siirtävän siirtoverkonhaltijan tosiasiallista ja riippumatonta päätöksenteko-oikeutta.
9.Nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja varastointilaitteistojen haltijoiden on tehtävä yhteistyötä yhden jäsenvaltion sisällä ja alueellisesti, jotta voidaan varmistaa laitosten kapasiteetin mahdollisimman tehokas käyttö ja synergia näiden laitosten välillä ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja verkon tehokas toiminta.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
105.Siirtoverkonhaltijoiden on hankittava toimintojensa toteuttamiseen käyttämänsä energia avointen, syrjimättömien ja markkinaehtoisten menettelyjen mukaisesti.
3616 artikla
Siirtoverkonhaltijoiden ja siirtoverkon omistajien salassapitovelvollisuus
1.Kunkin siirtoverkon, varastointilaitteiston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijan ja kunkin siirtoverkon omistajan on pidettävä toimintansa harjoittamisen yhteydessä saadut kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina, ja sen on estettävä omaa toimintaansa koskevien, mahdollisesti kaupallista etua tuottavien tietojen luovuttaminen syrjivällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6830 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä. Varsinkaan se ei saa luovuttaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja yrityksen jäljelle jääneille osille, jollei tämä ole tarpeellista liiketoimen suorittamiseksi. Tietojen eriyttämistä koskevien sääntöjen täydellisen noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät siirtoverkon omistaja ja, jos on kyse yhdistetystä siirto- ja jakeluverkonhaltijasta, jakeluverkonhaltija ja yrityksen jäljelle jäänyt osa käytä yhteisiä palveluja, kuten esimerkiksi yhteistä oikeudellista yksikköä, lukuun ottamatta puhtaasti hallinnollisia tai tietotekniikkapalveluja.
2.Siirtoverkon, varastointilaitteiston ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijat eivät saa niihin omistussuhteessa olevien yritysten suorittaman maakaasun myynnin tai oston yhteydessä käyttää väärin kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita ne ovat saaneet kolmansilta osapuolilta verkkoon pääsyä järjestettäessä tai siitä neuvoteltaessa.
3.Tehokkaan kilpailun ja markkinoiden tehokkaan toiminnan edellyttämät tiedot on julkistettava. Tämä velvoite ei estä suojaamasta kaupallisesti arkaluonteisia tietoja.
⇩ uusi
37 artikla
Uusien uusiutuvan ja vähähiilisen kaasun tuotantolaitosten liittämistä siirtoverkkoon koskevat päätöksentekovaltuudet
1.Siirtoverkonhaltijan on laadittava ja julkaistava avoimet ja tehokkaat menettelyt uusien uusiutuvan ja vähähiilisen kaasun tuotantolaitosten liittämiseksi siirtoverkkoon syrjimättömällä tavalla. Menettelyt edellyttävät sääntelyviranomaisen hyväksyntää.
2.Siirtoverkonhaltijat eivät saa kieltäytyä hyväksymästä uusien uusiutuvan ja vähähiilisen kaasun tuotantolaitosten liittämistä koskevia taloudellisesti järkeviä ja teknisesti toteutettavissa olevia pyyntöjä.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
3823 artikla
Varastojen, nesteytetyn maakaasun jälleenhöyrystämislaitteistojen ja teollisuusasiakkaiden liittämistä sSiirtoverkkoon ⌦ ja vetyverkkoon liittämistä ⌫ koskevat päätöksentekovaltuudet
1.Siirtoverkonhaltijan ⇨ ja vetyverkonhaltijan ⇦ on laadittava ja julkaistava avoimet ja tehokkaat menettelyt ja tariffit ⇨ maakaasun ja vedyn ⇦ varastojen, nesteytetyn maakaasun jälleenhöyrystämislaitteistojen ⇨ , vetyterminaalien ⇦ ja teollisuusasiakkaiden liittämiseksi siirtoverkkoon ⇨ ja vetyverkkoon ⇦ syrjimättömällä tavalla. Menettelyt edellyttävät sääntelyviranomaisen hyväksyntää.
2.Siirtoverkonhaltija ⇨ ja vetyverkonhaltija ⇦ ei saa kieltäytyä hyväksymästä uusien ⇨ maakaasun tai vedyn ⇦ varastojen, nesteytetyn maakaasun jälleenhöyrystämislaitteistojen ⇨ , vetyterminaalien ⇦ tai teollisuusasiakkaiden liittämistä siirtoverkkoon vetoamalla käytettävissä olevassa verkkokapasiteetissa myöhemmin mahdollisesti ilmeneviin rajoituksiin tai verkkokapasiteetin välttämättömään lisäämiseen liittyviin lisäkustannuksiin. Siirtoverkonhaltijan ⇨ ja vetyverkonhaltijan ⇦ on varmistettava uudelle liitännälle riittävä syöttö- ja ottokapasiteetti.
6 artikla
Alueellinen solidaarisuus
1.Jotta turvataan toimitusvarmuus maakaasun sisämarkkinoilla, jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä alueellisen ja kahdenvälisen solidaarisuuden edistämiseksi.
2.Yhteistyön on katettava tilanteet, jotka johtavat tai todennäköisesti johtavat lyhyellä aikavälillä johonkin jäsenvaltioon vaikuttavaan vakavaan toimitushäiriöön. Siihen on sisällyttävä:
a)maakaasun toimitusvarmuuden takaavista toimenpiteistä 26 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/67/EY
8 artiklassa tarkoitettujen kansallisten hätätilanteita koskevien toimenpiteiden koordinointi;
b)sähkön ja maakaasun siirtoyhteyksien määrittely ja tarvittaessa kehittäminen tai parantaminen; ja
c)keskinäisen avunannon edellytykset ja käytännön menettelyt.
3.Tästä yhteistyöstä on tiedotettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
4.Komissio voi antaa alueelliseen solidaarisuuteen perustuvaa yhteistyötä koskevia suuntaviivoja. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
VI luku
Jakelu ja toimitus ⌦ Maakaasun jakeluverkon toiminta ⌫
3924 artikla
Jakeluverkonhaltijoiden nimeäminen
Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava jakeluverkon omistavia tai niistä vastuussa olevia yrityksiä nimeämään jäsenvaltioiden määrittelemäksi ajaksi tehokkuuden ja taloudellisen tasapainon huomioon ottaen yksi tai useampi jakeluverkonhaltija. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset verkonhaltijat toimivat 4025, 4226 ja 4327 artiklan mukaisesti.
4025 artikla
Jakeluverkonhaltijoiden tehtävät
1.Kunkin jakeluverkonhaltijan velvollisuutena on varmistaa verkon pitkän aikavälin valmiudet vastata kaasun jakelua koskevaan kohtuulliseen kysyntään sekä käyttää, ylläpitää ja kehittää taloudellisten edellytysten mukaisesti turvallista, luotettavaa ja tehokasta verkkoa alueellaan ottaen ympäristö ⇨ , [asetuksessa (EU) 2022/ … (metaaniasetus)] säädetyt velvoitteet ⇦ ja energiatehokkuuden edistäminen asianmukaisesti huomioon.
⇩ uusi
2.Jos sääntelyviranomaiset niin päättävät, jakeluverkonhaltijat voivat olla vastuussa tehokkaan kaasun laadunhallinnan varmistamisesta laitoksissaan sovellettavien kaasun laatustandardien mukaisesti, jos se on järjestelmän hallinnan kannalta tarpeellista uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen syöttämisen vuoksi.
🡻 2009/73/EY
32.Jakeluverkonhaltija ei saa missään tapauksessa harjoittaa syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä eikä varsinkaan siihen omistussuhteessa olevia yrityksiä suosivalla tavalla.
43.Kunkin jakeluverkonhaltijan on toimitettava mille tahansa toiselle jakeluverkonhaltijalle, siirtoverkonhaltijalle sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston ja/tai varastointilaitteiston haltijalle tarpeelliset tiedot sen varmistamiseksi, että maakaasun siirto ja varastointi voi tapahtua yhteenliitetyn verkon varman ja tehokkaan käytön kanssa yhteensopivalla tavalla.
54.Kunkin jakeluverkonhaltijan on toimitettava verkon käyttäjille tiedot, joita nämä tarvitsevat päästäkseen tehokkaasti verkkoon ja käyttääkseen sitä tehokkaasti.
65.Jos jakeluverkonhaltija on vastuussa jakeluverkon tasapainottamisestatasehallinnasta, sen tätä varten vahvistamien sääntöjen on oltava tasapuolisia, avoimia ja syrjimättömiä ja niihin on sisällyttävä säännöt verkon käyttäjiltä energian tasepoikkeamista veloitettavista maksuista. Jakeluverkonhaltijoiden näiden palvelujen tarjontaan soveltamat ehdot ja edellytykset, säännöt ja tariffit mukaan luettuina, on vahvistettava syrjimättömällä ja kustannuksia vastaavalla tavalla 7241 artiklan 7 kohdan mukaista menetelmää noudattaen, ja ne on julkaistava.
⇩ uusi
7.Jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä siirtoverkonhaltijoiden kanssa sen varmistamiseksi, että niiden verkkoon liitetyt markkinaosapuolet voivat tosiasiallisesti osallistua vähittäis-, tukku- ja tasehallintamarkkinoille siinä syöttö- ja ottojärjestelmässä, johon jakeluverkko kuuluu.
8.Jakeluverkonhaltijoiden on laadittava ja julkaistava avoimet ja tehokkaat menettelyt uusien uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotantolaitosten liittämiseksi jakeluverkkoon syrjimättömällä tavalla. Menettelyt edellyttävät sääntelyviranomaisen hyväksyntää.
9.Jakeluverkonhaltijat eivät saa kieltäytyä hyväksymästä uusien uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotantolaitosten liittämistä koskevia taloudellisesti järkeviä ja teknisesti toteutettavissa olevia pyyntöjä.
41 artikla
Uusien uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotantolaitosten liittämistä jakeluverkkoon koskevat päätöksentekovaltuudet
Sääntelyviranomaisten on velvoitettava jakeluverkonhaltija julkaisemaan avoimet ja tehokkaat menettelyt uusien uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuotantolaitosten liittämiseksi jakeluverkkoon syrjimättömällä tavalla. Menettelyt edellyttävät sääntelyviranomaisen hyväksyntää.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
4226 artikla
Jakeluverkonhaltijoiden eriyttäminen
1.Jos jakeluverkonhaltija kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, sen on oltava riippumaton muista jakeluverkkoon liittymättömistä toiminnoista ainakin oikeudellisen muotonsa, organisaationsa ja päätöksentekonsa osalta. Nämä säännöt eivät velvoita erottamaan jakeluverkon voimavarojen omistajuutta vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä.
2.Edellä 1 kohdassa asetettujen vaatimusten lisäksi jakeluverkonhaltijan, joka kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, on oltava organisaationsa ja päätöksentekonsa osalta riippumaton muusta jakeluverkkoon liittymättömästä toiminnasta. Tämän saavuttamiseksi on sovellettava seuraavia vähimmäisvaatimuksia:
a)jakeluverkonhaltijan hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisen integroituneen maakaasualan yrityksen yritysrakenteisiin, joka vastaa suoraan tai välillisesti maakaasun tuotantoon, siirtoon ⇨ , kuljetukseen ⇦ tai toimittamiseen liittyvästä päivittäisestä toiminnasta;
b)asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että jakeluverkonhaltijan hallinnosta vastaavien henkilöiden ammatilliset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti;
c)jakeluverkonhaltijalla on oltava verkon käyttöön, ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavien voimavarojen osalta tosiasiallinen päätöksenteko-oikeus, joka on riippumaton integroituneesta maakaasualan yrityksestä. Jakelunverkonhaltijalla on oltava käytössään näiden tehtävien hoitamiseksi tarvittavat voimavarat, myös henkilöstövoimavarat sekä tekniset, taloudelliset ja fyysiset voimavarat. Tämä ei saisi ⌦ saa ⌫ estää asianmukaisten koordinointimekanismien käyttöä sen varmistamiseksi, että emoyhtiön taloudelliset ja hallinnolliset valvontaoikeudet suojataan tytäryhtiöstä saatavan pääoman tuoton osalta, jota säännellään epäsuorasti 7241 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Erityisesti tämä antaa emoyhtiölle mahdollisuuden hyväksyä jakeluverkonhaltijan vuosittaisen rahoitussuunnitelman tai vastaavan välineen ja asettaa yleiset rajat tytäryhtiönsä velkaantumisasteelle. Emoyhtiöllä ei ole oikeutta antaa ohjeita, jotka koskevat päivittäisiä toimintoja tai jakelulinjojen rakentamiseen tai niiden laadun parantamiseen liittyviä yksittäisiä päätöksiä, jotka eivät ylitä hyväksytyn rahoitussuunnitelman tai vastaavan välineen ehtoja; ja
d)jakeluverkonhaltijan on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny, ja varmistettava ohjelman noudattamisen asianmukainen seuranta. Sääntöjen noudattamista koskevassa ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman noudattamisen seurannasta vastaavan henkilön tai elimen (ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö) on esitettävä toteutetuista toimenpiteistä 7039 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomus, joka on julkaistava. Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on oltava täysin riippumaton, ja hänen on tehtäviensä suorittamiseksi voitava saada käyttöönsä kaikki tarpeelliset tiedot jakeluverkonhaltijasta ja kaikilta sidosyrityksiltä.
3.Jos jakeluverkonhaltija kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset elimet valvovat jakeluverkonhaltijan toimintaa, jotta se ei voi hyötyä vertikaalisesta integroitumisestaan kilpailun vääristämiseksi. Vertikaalisesti integroituneet jakeluverkonhaltijat eivät etenkään viestinnässään ja tuotemerkeissään saa aiheuttaa epäselvyyttä siitä, että vertikaalisesti integroituneen yrityksen toimituksista huolehtiva liiketoimintahaara on erillinen yksikkö.
4.Jäsenvaltiot voivat päättää, ettei 1, 2 ja 3 kohtaa sovelleta sellaisiin integroituneisiin maakaasualan yrityksiin, joilla on alle 100 000 verkkoon liitettyä asiakasta.
4327 artikla
Jakeluverkonhaltijoiden salassapitovelvollisuus
1.Kunkin jakeluverkonhaltijan on pidettävä liiketoiminnan harjoittamisen yhteydessä saadut kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina ja estettävä omaa toimintaansa koskevien, mahdollisesti kaupallista etua tuottavien tietojen luovuttaminen syrjivällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6830 artiklan soveltamista tai muun lakiin perustuvan tietojen luovutusvelvollisuuden täyttämistä.
2.Jakeluverkonhaltijat eivät saa niihin omistussuhteessa olevien yritysten maakaasun myynnin tai oston yhteydessä käyttää väärin kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita ne ovat saaneet kolmansilta osapuolilta verkkoon pääsyä järjestettäessä tai siitä neuvoteltaessa.
4428 artikla
Suljetut ⌦ maakaasun ⌫ jakeluverkot
1.Jäsenvaltiot voivat sallia, että kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset luokittelevat suljetuksi jakeluverkoksi verkon, jossa jaetaan ⇨ maa ⇦kaasua maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella tai yhteisiä palveluja tarjoavalla alueella ja jossa ei toimiteta maakaasua sähköä kotitalousasiakkaille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista, jos:
a)erityisistä teknisistä tai turvallisuuteen liittyvistä syistä kyseisen verkon käyttäjien toiminnot tai tuotantoprosessi on integroitu; tai
b)kyseisessä verkossa jaetaan ⇨ maa ⇦kaasua ensisijaisesti verkon omistajalle tai verkonhaltijalle tai niihin omistussuhteessa oleville yrityksille.
2.Jäsenvaltiot voivat sallia, että kansalliset sääntelyviranomaiset vapauttavat suljetun ⇨ maakaasun ⇦ jakeluverkon haltijan 2732 artiklan 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, jonka mukaan tariffit tai niiden laskentamenetelmät hyväksytään 7241 artiklan mukaisesti ennen niiden voimaantuloa.
3.Jos myönnetään vapautus 2 kohdan mukaisesti, sovellettavat tariffit tai niiden laskentamenetelmät on tarkistettava ja hyväksyttävä 7241 artiklan mukaisesti suljetun ⇨ maakaasun ⇦ jakeluverkon käyttäjän pyynnöstä.
4.Satunnainen käyttö pienessä määrässä kotitalouksia, joilla on työsuhteeseen perustuvia tai vastaavia yhteyksiä jakeluverkon omistajaan ja jotka sijaitsevat suljetun jakeluverkon piiriin kuuluvalla alueella, ei estä 2 kohdan mukaisen vapautuksen myöntämistä.
⇩ uusi
5.Suljettuja jakeluverkkoja pidetään tätä direktiiviä sovellettaessa jakeluverkkoina.
🡻 2009/73/EY
⇨ uusi
4529 artikla
Yhdistetty siirto- ja jakeluverkonhaltija
Edellä oleva 2644 artiklan 1 kohta ei estä yhdistetyn siirtoverkon, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston, varastointilaitteiston ja jakeluverkon haltijan toimintaa edellyttäen, että tämä verkonhaltija noudattaa 549 artiklan 1 kohtaa tai 5514 ja 5615 artiklaa tai IXIV lukua tai kuuluu 49 artiklan 6 kohdan soveltamisalaan.
⇩ uusi
VII luku
Erillisiin vetyverkkoihin sovellettavat säännöt
46 artikla
Vetyverkkojen, -varastojen ja -terminaalien haltijoiden tehtävät
1.Kukin vetyverkkojen, -varastojen tai -terminaalien haltija vastaa seuraavista tehtävistä:
a)varman ja luotettavan infrastruktuurin käyttö, ylläpito ja kehittäminen vedyn siirtoa tai varastointia varten taloudellisten edellytysten mukaisesti ottaen ympäristö asianmukaisesti huomioon ja tiiviissä yhteistyössä verkkoon liitettyjen ja viereisten vetyverkonhaltijoiden kanssa;
b)sen varmistaminen, että vetyjärjestelmä pystyy täyttämään kohtuulliset vedyn siirto- ja varastointivaatimukset pitkällä aikavälillä;
c)riittävien resurssien varmistaminen velvoitteidensa täyttämiseksi;
d)riittävien tietojen toimittaminen järjestelmän kanssa yhteenliitettyjen muiden verkkojen tai järjestelmien haltijoille, jotta yhteenliitetyn järjestelmän varma ja tehokas käyttö, koordinoitu kehittäminen ja yhteentoimivuus voidaan varmistaa;
e)siitä, ettei harjoiteta syrjintää verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä, varsinkaan siihen omistussuhteessa olevia yrityksiä suosivalla tavalla; ja
f)tarvittavien tietojen toimittaminen verkon käyttäjille tehokkaan verkkoon pääsyn varmistamiseksi;
g)kaikkien käytettävissä olevien kohtuullisten toimenpiteiden toteuttaminen vetypäästöjen ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi toiminnassaan ja säännöllisten vetyvuotojen havaitsemis- ja korjauskartoitusten tekeminen kaikille toiminnanharjoittajan vastuulla oleville merkityksellisille komponenteille;
h)vetyvuotojen havaitsemisraportin ja tarvittaessa korjaus- tai vaihto-ohjelman toimittaminen toimivaltaisille viranomaisille.
2.Kunkin vetyverkonhaltijan on rakennettava riittävästi rajat ylittävää kapasiteettia eurooppalaisen vetyinfrastruktuurin integroimiseksi, niin että voidaan tyydyttää kaikki taloudelliselta kannalta kohtuullinen ja teknisesti toteuttamiskelpoinen kapasiteettia koskeva kysyntä ja ottaa huomioon vedyn toimitusvarmuus.
3.Vetyverkonhaltijat voivat olla vastuussa tehokkaan vedyn laadunhallinnan varmistamisesta verkoissaan sovellettavien vedyn laatustandardien mukaisesti, jos se on järjestelmän hallinnan kannalta tarpeellista ja sääntelyviranomainen on hyväksynyt sen.
47 artikla
Olemassa olevat vetyverkot
1.Jäsenvaltiot voivat päättää myöntää poikkeuksen tämän direktiivin 31, 62, 63 ja 64 artiklan sekä [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 6 ja 47 artiklan vaatimuksista vetyverkoille, jotka kuuluvat vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen [tämän direktiivin voimaantulopäivänä]. Poikkeuksen soveltamisala on rajoitettava [tämän direktiivin voimaantulopäivänä] käytössä olevaan verkkokapasiteettiin.
2.Poikkeuksen on oltava kestoltaan rajoitettu, ja sen voimassaolo päättyy:
a)jos vertikaalisesti integroitunut yritys esittää sääntelyviranomaiselle pyynnön poikkeuksen lopettamisesta ja sääntelyviranomainen hyväksyy tällaisen pyynnön;
b)jos poikkeuksen piiriin kuuluva vetyverkko liitetään toiseen vetyverkkoon;
c)jos poikkeuksen piriin kuuluvaa vetyverkkoa tai sen kapasiteettia laajennetaan;
d)viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030.
48 artikla
Maantieteellisesti rajatut vetyverkot
1.Jäsenvaltiot voivat säätää, että sääntelyviranomaiset voivat myöntää poikkeuksen 62 artiklan säännöksistä vetyverkoille, joissa siirretään vetyä yhdestä syöttökohdasta rajattuun määrään ottokohtia maantieteellisesti rajatulla teollisuus- tai elinkeinoalueella.
2.Edellä olevan 1 kohdan mukaisia poikkeuksia sovelletaan vähintään 31 päivään joulukuuta 2030. Poikkeuksen voimassaolo päättyy 1 päivän tammikuuta 2031 jälkeen, kun jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a)kun kilpaileva uusiutuvan vedyn tuottaja haluaa päästä verkkoon;
b)kun vapautettu vetyverkko liitetään toiseen vetyverkkoon.
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetut pääsyä koskevat pyynnöt ilmoitetaan sääntelyviranomaiselle.
49 artikla
Vety-yhdysputket kolmansiin maihin
1.Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiin vety-yhdysputkiin sovelletaan tässä direktiivissä ja [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetussa uudelleenlaaditussa kaasuasetuksessa] vahvistettuja vetyverkkoihin sovellettavia sääntöjä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näiden sääntöjen täytäntöönpanossa otetaan huomioon niiden tehokas soveltaminen unionin alueella ja yhdysputkien integroitu luonne.
2.Edellä 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten täytäntöönpanemiseksi unioni tekee ennen kunkin vety-yhdysputken käyttöä siihen liitetyn kolmannen maan tai kolmansien maiden kanssa hallitustenvälisen sopimuksen, jossa vahvistetaan kyseistä vety-yhdysputkea koskevat käyttösäännöt, jos komissio on todennut, että tällainen sopimus on tarpeen 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi.
3.Tällainen hallitustenvälinen sopimus voi tarvittaessa sisältää sääntöjä, joissa täsmennetään kolmannen osapuolen verkkoon pääsyä koskevien vaatimusten täytäntöönpanoa, tariffisääntelyä ja vety-yhdysputken haltijan eriyttämistä sekä uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn sertifiointia koskevia sääntöjä, mukaan lukien säännöt, joilla varmistetaan vaadittujen tietojen kerääminen ja niiden kriteerien soveltaminen, joiden mukaisesti sähköstä tuotettu vety katsotaan uusiutuvaksi vedyksi.
50 artikla
Vetyverkkojen, -varastojen ja -terminaalien haltijoiden salassapitovelvollisuus
1.Kunkin vetyverkon, vetyvaraston tai vetyterminaalin haltijan ja kunkin vetyverkon omistajan on pidettävä toimintansa harjoittamisen yhteydessä saadut kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina, ja sen on estettävä omaa toimintaansa koskevien, mahdollisesti kaupallista etua tuottavien tietojen luovuttaminen syrjivällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lakiin perustuvien tietojen luovutusvelvollisuuksien täyttämistä. Varsinkin jos vetyverkon, vetyvaraston tai vetyterminaalin haltija tai vetyverkon omistaja kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, se ei saa luovuttaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja yrityksen jäljelle jääneille osille, jollei tämä ole tarpeellista liiketoimen suorittamiseksi.
2.Vetyverkon, vetyvaraston tai vetyterminaalin haltijat eivät saa niihin omistussuhteessa olevien yritysten suorittaman vedyn myynnin tai oston yhteydessä käyttää väärin kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joita ne ovat saaneet kolmansilta osapuolilta verkkoon pääsyä järjestettäessä tai siitä neuvoteltaessa.
3.Tehokkaan kilpailun ja markkinoiden tehokkaan toiminnan edellyttämät tiedot on julkistettava. Tämä velvoite ei estä suojaamasta kaupallisesti arkaluonteisia tietoja.
VIII luku
Integroitu verkkosuunnittelu
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
5122 artikla
Verkon kehittäminen ja toimivalta tehdä investointipäätöksiä
1.Sen jälkeen, kun siirtoverkonhaltija on kuullut kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, sen on toimitettava ⇨ vähintään ⇦ joka ⇨ toinen ⇦ vuosi ⌦ asianomaiselle ⌫ sääntelyviranomaiselle kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, joka perustuu nykyisiin ja ennakoituihin toimituksiin ja kysyntään. ⇨ Kussakin jäsenvaltiossa on oltava vähintään yksi kattava verkon kehittämissuunnitelma. Infrastruktuurin haltijoiden, mukaan lukien nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten haltijat, varastointilaitteistojen haltijat, jakeluverkonhaltijat sekä vety-, kaukolämpö- ja sähköverkonhaltijat, on toimitettava siirtoverkonhaltijoille ja vaihdettava niiden kanssa kaikki kattavan suunnitelman laatimiseksi tarvittavat merkitykselliset tiedot.⇦ Tähän kehittämissuunnitelmaan on sisällyttävä tehokkaita toimenpiteitä, joilla varmistetaan ⇨ maakaasu ⇦verkon suorituskyvyn riittävyys ja toimitusvarmuus ⇨ , erityisesti asetuksen (EU) 2017/1938 mukaisten infrastruktuurinormien noudattaminen. Kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma on julkaistava ja sen on oltava saatavilla verkkosivustolla ⇦.
2.Kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa on erityisesti:
a)ilmoitettava markkinaosapuolille ne ⇨ mainittava ⇦ pääasialliset siirtoinfrastruktuurit, joita on rakennettava tai parannettava seuraavien kymmenen vuoden aikana;
b)mainittava kaikki jo päätetyt investoinnit ja uudet investoinnit, jotka on tehtävä seuraavien kolmen vuoden aikana; ja
⇩ uusi
c)annettava tiedot infrastruktuurista, joka voidaan tai aiotaan poistaa käytöstä; ja
🡻 2009/73/EY
⇨ uusi
dc) vahvistettava määräaika kaikille investointi⇨ - ja käytöstäpoisto ⇦hankkeille;.
⇩ uusi
e)sen on perustuttava vähintään kaasun ja sähkön asiaankuuluvien infrastruktuurin haltijoiden, myös asianomaisten jakeluverkonhaltijoiden, laatimaan yhteiseen skenaariokehykseen;
f)sen on oltava johdonmukainen asetuksen (EU) 2017/1938 7 artiklan mukaisten yhteisten ja kansallisten riskinarviointien tulosten kanssa;
g)sen on oltava linjassa yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman ja sen päivitysten sekä asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti toimitettuja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymiskertomusten kanssa ja tuettava asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa vahvistettua ilmastoneutraaliustavoitetta.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
3.Siirtoverkonhaltijan on kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa laatiessaan ⇨ otettava täysimääräisesti huomioon mahdollisuus käyttää muun muassa kulutusjoustoa vaihtoehtona järjestelmän laajentamiselle sekä energiatehokkuus etusijalle -periaatteen soveltamisesta seuraava odotettu kulutus, muiden maiden kanssa käytävä kauppa ja unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma. Siirtoverkonhaltijan on arvioitava, miten sähkö- ja kaasuverkoissa esiintyviin tarpeisiin voidaan mahdollisuuksien mukaan vastata, mukaan lukien tiedot energian varastoinnin ja sähkö–kaasu-muuntamisen resurssien optimaalisesta sijainnista ja koosta ⇦ tehtävä kohtuullisia oletuksia tuotannon, toimitusten ja kulutuksen sekä muiden maiden kanssa käytävän kaupan kehityksestä ottaen huomioon alueellisia ja yhteisön laajuisia verkkoja sekä varastointia ja nesteytetyn maakaasun jälleenhöyrystämislaitteistoja koskevat investointisuunnitelmat.
4.Sääntelyviranomaisen on kuultava kaikkia tosiasiallisia tai mahdollisia verkonkäyttäjiä kymmenvuotisesta verkon kehittämissuunnitelmasta julkisella ja avoimella tavalla. Henkilöitä tai yrityksiä, jotka väittävät olevansa mahdollisia käyttäjiä, voidaan pyytää perustelemaan väitteensä. Sääntelyviranomaisen on julkaistava kuulemisprosessin tulokset erityisesti mahdollisten investointitarpeiden osalta.
5.Sääntelyviranomaisen on tarkasteltava, kattaako kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma kaikki kuulemisprosessissa esille tulleet investointitarpeet ja onko se johdonmukainen ⇨ Kaasu-ENTSOn asetuksen (EU) 2017/1938 7 artiklan mukaisesti tekemän viimeisimmän unionin laajuisen häiriöskenaarioiden simulaation, alueellisten ja kansallisten riskinarviointien ja ⇦ asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ei-sitovan yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa (yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma). Jos suunnitelman johdonmukaisuutta ei-sitovan yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa epäillään, sääntelyviranomaisen on neuvoteltava ⌦ ACERin ⌫ viraston kanssa. Sääntelyviranomainen voi vaatia siirtoverkonhaltijaa muuttamaan kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaansa.
⇩ uusi
Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on tarkasteltava kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman johdonmukaisuutta asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti toimitettujen kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman ja sen päivitysten ja yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevien edistymisraporttien kanssa.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
6.Sääntelyviranomaisen on seurattava ja arvioitava kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman täytäntöönpanoa.
7.Jos kyseessä ei ole ylivoimainen este ja siirtoverkonhaltija ⇨ riippumaton järjestelmävastaava tai riippumaton siirtoverkonhaltija ⇦ ei tee investointia, joka kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman mukaan olisi pitänyt tehdä seuraavien kolmen vuoden kuluessa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomainen on velvollinen toteuttamaan ainakin yhden seuraavista toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että kyseessä oleva investointi tehdään, jos tällä investoinnilla on vielä merkitystä viimeisimmän kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman perusteella:
a)siirtoverkonhaltija velvoitetaan tekemään kyseessä olevat investoinnit;
b)kaikille investoijille avoin tarjouskilpailu järjestetään kyseessä olevasta investoinnista; tai
c)siirtoverkonhaltija velvoitetaan hyväksymään pääoman korotus tarvittavien investointien rahoittamiseksi ja sallimaan riippumattomien investoijien osallistuminen pääoman merkitsemiseen.
Jos sääntelyviranomainen on käyttänyt ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaista toimivaltaansa, se voi velvoittaa siirtoverkonhaltijan hyväksymään yhden tai useita seuraavista:
a)jonkin kolmannen osapuolen suorittama rahoitus;
b)jonkin kolmannen osapuolen suorittama rakentaminen;
c)⌦ asianomaisen uuden omaisuuden ⌫ asianomaisten uusien varojen hankkiminen;
d)⌦ asianomaisen uuden omaisuuden ⌫ asianomaisten uusien varojen käyttäminen.
Siirtoverkonhaltijan on annettava investoijille kaikki investoinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot, liitettävä uusia kohteita siirtoverkkoon ja yleisesti pyrittävä helpottamaan investointihankkeen täytäntöönpanoa parhaalla mahdollisella tavalla.
Asiaankuuluville rahoitusjärjestelyille on saatava sääntelyviranomaisen hyväksyntä.
8.Jos sääntelyviranomainen on käyttänyt 7 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista toimivaltaansa, asiaankuuluvan tariffisääntelyn on katettava kyseessä olevien investointien kustannukset.
⇩ uusi
52 artikla
Vetyverkon kehittämistä koskeva raportointi
1.Vetyverkonhaltijoiden on toimitettava sääntelyviranomaiselle kyseisen viranomaisen määrittämin säännöllisin väliajoin yleiskatsaus vetyverkkoinfrastruktuurista, jota ne aikovat kehittää. Yleiskatsauksen on erityisesti
a)sisällettävä tiedot kapasiteettitarpeista sekä niiden määrän että keston suhteen, siten kuin niistä on neuvoteltu verkon käyttäjien ja vetyverkonhaltijoiden välillä;
b)sisällettävä tiedot siitä, missä määrin vedyn siirtämiseen käytetään maakaasuputkia, joiden käyttötarkoitusta on muutettu;
c)oltava linjassa yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman ja sen päivitysten sekä asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti toimitettuja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymiskertomusten kanssa ja tuettava asetuksen (EU) 2021/1119 2 artiklan 1 kohdassa vahvistettua ilmastoneutraaliustavoitetta.
2.Vetyvarastojen ja -terminaalien haltijoiden on toimitettava vetyverkonhaltijoille ja vaihdettava niiden kanssa kaikki yleiskatsauksen laatimiseksi tarvittavat merkitykselliset tiedot. Vetyverkonhaltijoiden on vaihdettava kaikki yleiskatsauksen laatimiseksi tarvittavat merkitykselliset tiedot muiden vetyverkonhaltioiden kanssa.
3.Sääntelyviranomaisen on tarkastettava yleiskatsaus. Sen on otettava tässä tarkastelussa huomioon vetyverkon yleinen energiataloudellinen tarve sekä 51 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti laadittu yhteinen skenaariokehys.
4.Sääntelyviranomaisen on otettava yleiskatsauksen tarkastelu huomioon hyväksyessään [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 4 artiklassa tarkoitettuja kohdennettuja maksuja.
5.Vetyverkonhaltijoiden on julkaistava säännöllisesti yhteinen raportti vetyjärjestelmän kehittämisestä sääntelyviranomaiselle toimitetun yleiskatsauksen perusteella. Niiden on otettava huomioon 3 kohdan mukainen sääntelyviranomaisen tekemä tarkastelu.
6.Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa 51 artiklan mukaisia vaatimuksia vetyverkonhaltijoihin.
53 artikla
Rajat ylittävän vetyinfrastruktuurin rahoittaminen
1.Jos jäsenvaltiot soveltavat kolmansien osapuolten säänneltyä vetyverkkoihin pääsyä 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja jos vety-yhdysputkihanke sisältyy [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 29 tai 43 artiklassa tarkoitettuun EU:n laajuiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan eikä se ole [Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista annetun asetuksen xxx II luvussa ja liitteessä I olevassa 3 kohdassa] tarkoitettu yhteistä etua koskeva hanke, vierekkäisten vetyverkonhaltijoiden, joihin vaikutukset kohdistuvat, on laadittava hankesuunnitelma, johon sisältyy rajat ylittävää kustannusten jakamista koskeva pyyntö, ja toimitettava se yhdessä asianomaisille sääntelyviranomaisille yhteistä hyväksyntää varten.
2.Hankesuunnitelmaan ja rajat ylittävää kustannusten jakamista koskevaan pyyntöön on liitettävä hankekohtainen kustannus-hyötyanalyysi, jossa otetaan huomioon hyödyt asianomaisten jäsenvaltioiden rajojen ulkopuolella, ja liiketoimintasuunnitelma, jossa arvioidaan hankkeen taloudellista elinkelpoisuutta ja johon on sisällyttävä rahoitusratkaisu ja jossa täsmennetään, hyväksyvätkö asianomaiset vetyverkonhaltijat perustellun ehdotuksen kustannusten jakamisesta rajojen yli.
3.Asianomaisten sääntelyviranomaisten on vetyverkonhaltijoita kuultuaan tehtävä koordinoidut päätökset hankkeesta kullekin vetyverkonhaltijalle aiheutuvien investointikustannusten jakautumisesta.
4.Jos asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät pääse pyynnöstä sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa, ACER tekee päätöksen asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
5.Kaikkien asianomaisten vetyverkonhaltijoiden on 31 päivän joulukuuta 2030 jälkeen neuvoteltava taloudellisen korvauksen järjestelmä rajatylittävän vetyinfrastruktuurin rahoituksen varmistamiseksi. Vetyverkonhaltijoiden on järjestelmää kehittäessään järjestettävä laaja kuulemisprosessi, johon osallistuvat kaikki asianomaiset markkinaosapuolet.
6.Asianomaisten vetyverkonhaltijoiden on sovittava taloudellisen korvauksen järjestelmästä kolmen vuoden kuluessa ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2033. Jos sopimukseen ei päästä tämän määräajan kuluessa, asianomaisten sääntelyviranomaisten on yhdessä päätettävä asiasta kahden vuoden kuluessa. Jos asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät pääse yhteiseen sopimukseen kahden vuoden kuluessa, ACER tekee päätöksen asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.
7.Taloudellisen korvauksen järjestelmä on pantava täytäntöön 72 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.
8.Kun siirrytään taloudellisen korvauksen järjestelmään, perustettu taloudellinen korvausmekanismi ei vaikuta olemassa oleviin kapasiteettisopimuksiin.
9.Tässä artiklassa säädetyn prosessin toteuttamiseksi tarvittavat tarkemmat tiedot, mukaan lukien vaaditut prosessit ja määräajat, sekä prosessi korvausmekanismin uudelleentarkastelua ja tarvittaessa muuttamista varten, jotta voidaan ottaa huomioon tariffien ja vetyverkkojen kehitys, vahvistetaan [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 54 artiklan nojalla laaditussa verkkosäännössä.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
IX luku
⌦ Siirtoverkonhaltijoiden eriyttäminen ⌫
1 jakso
⌦ Omistuksen eriyttäminen ⌫
549 artikla
Siirtoverkkojen ja siirtoverkonhaltijoiden eriyttäminen
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 päivästä maaliskuuta 2012 alkaen:
a)jokainen yritys, joka omistaa siirtoverkon, toimii siirtoverkonhaltijana;
b)samalla henkilöllä tai henkilöillä ei ole oikeutta:
i) käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä ja käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden tai käyttää suoraan tai välillisesti oikeuksia siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden; eikä
ii) käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa siirtoverkonhaltijaan tai siirtoverkkoon nähden ja käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä tai käyttää oikeuksia tuotantoa tai toimittamista harjoittavaan yritykseen nähden;
c)samalla henkilöllä tai henkilöillä ei ole oikeutta nimittää siirtoverkonhaltijan tai siirtoverkon hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavan toimielimen jäseniä ja käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä tai käyttää suoraan tai välillisesti oikeuksia tuotantoa tai toimittamista harjoittavaan yritykseen nähden; ja
d)sama henkilö ei voi olla yrityksen hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavan toimielimen jäsen sekä tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä että siirtoverkonhaltijassa tai siirtoverkossa.
2.Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin kuuluvat erityisesti seuraavat:
a)oikeus käyttää äänivaltaa;
b)oikeus nimittää hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavan toimielimen jäseniä; tai
c)enemmistöosuuden omistaminen.
3.Edellä olevaa 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa ilmaisuun ”tuotantoa tai toimittamista harjoittava yritys” sisältyy ⌦ on katsottava sisältyvän ⌫ sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/72/EY
(EU) 2019/944
tarkoitettu ”tuotantoa ja ⌦ tai ⌫ toimittamista harjoittava yritys” ja ilmaisuihin ”siirtoverkonhaltija” ja ”siirtoverkko” myös mainitussa direktiivissä tarkoitetut ”siirtoverkonhaltija” ja ”siirtoverkko”.
4.Jäsenvaltiot voivat myöntää poikkeuksia 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamisesta 3 päivään maaliskuuta 2013 saakka sillä edellytyksellä, että siirtoverkonhaltijat eivät kuulu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen.
54.Edellä 1 kohdan a alakohdassa asetettu velvollisuus katsotaan täytetyksi tilanteessa, jossa kaksi tai useampi siirtoverkkoja omistava yritys ovat perustaneet yhteisyrityksen, joka toimii siirtoverkonhaltijana kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa kyseisten siirtoverkkojen osalta. Yhteisyritykseen ei saa osallistua muita yrityksiä, paitsi jos yritys on hyväksytty riippumattomaksi järjestelmävastaavaksi 5514 artiklan nojalla tai riippumattomaksi siirtoverkonhaltijaksi 3 jaksonIV luvun soveltamista varten.
65.Jos tätä artiklaa sovellettaessa 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu henkilö on jäsenvaltio tai muu julkinen elin, kahta erillistä julkista elintä, jotka käyttävät määräysvaltaa yhtäältä siirtoverkonhaltijassa tai siirtoverkossa ja toisaalta tuotantoa tai toimittamista harjoittavassa yrityksessä, ei pidetä samana henkilönä tai samoina henkilöinä.
76.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3616 artiklassa tarkoitettuja kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka ovat vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen kuuluneen siirtoverkonhaltijan ja sen henkilöstön hallussa, tai tällaisen siirtoverkonhaltijan henkilöstöä, ei siirretä tuotantoa tai toimittamista harjoittaville yrityksille.
🡻 2019/692, 1 artiklan 2 kohdan a alakohta
87.Jos siirtoverkko kuului 3 päivänä syyskuuta 2009 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 1 kohtaa. Jos siirtoverkko kuuluu 23 päivänä toukokuuta 2019 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 1 kohtaa sellaisen siirtoverkon osan osalta, joka yhdistää jäsenvaltion kolmanteen maahan kyseisen jäsenvaltion rajan ja kyseisen jäsenvaltion verkossa sijaitsevan ensimmäisen liitäntäpisteen välillä.
🡻 2009/73/EY
Tällöin kyseisen jäsenvaltion on joko
a)nimettävä riippumaton järjestelmävastaava 5514 artiklan mukaisesti tai
b)noudatettava 3 jaksonIV luvun säännöksiä.
🡻 2019/692, 1 artiklan 2 kohdan b alakohta
98.Jos siirtoverkko kuului 3 päivänä syyskuuta 2009 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen ja käytössä on järjestelyjä, jotka takaavat siirtoverkonhaltijalle tehokkaamman riippumattomuuden kuin 3 jaksonIV luvun säännökset, jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohtaa.
Jos siirtoverkko kuuluu 23 päivänä toukokuuta 2019 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen ja jos on käytössä järjestelyjä, jotka takaavat siirtoverkonhaltijalle tehokkaamman riippumattomuuden kuin 3 jaksonIV luvun säännökset, kyseinen jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohtaa sellaisen siirtoverkon osan osalta, joka yhdistää jäsenvaltion kolmanteen maahan kyseisen jäsenvaltion rajan ja kyseisen jäsenvaltion verkossa sijaitsevan ensimmäisen liitäntäpisteen välillä.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
109.Ennen kuin yritys hyväksytään ja nimetään siirtoverkonhaltijaksi tämän artiklan 9 kohdan mukaisesti, se on sertifioitava noudattaen 6510 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 3 artiklan mukaisia menettelyjä, joiden mukaisesti. ⌦ Tämän jälkeen ⌫ komissio varmistaa, että tehdyt järjestelyt takaavat siirtoverkonhaltijalle tehokkaamman riippumattomuuden kuin 3 jaksonIV luvun säännökset.
1110.Vertikaalisesti integroituneita yrityksiä, jotka omistavat siirtoverkon, ei kuitenkaan saa estää toteuttamasta toimia 1 kohdan noudattamiseksi.
1211.Tuotantoa tai toimittamista harjoittavilla yrityksillä ei saa missään tapauksessa olla suoraa tai välillistä määräysvaltaa eivätkä ne saa käyttää oikeuksia eriytettyihin siirtoverkonhaltijoihin nähden jäsenvaltioissa, jotka soveltavat 1 kohtaa.
2 jakso
⌦ Riippumattomat järjestelmävastaavat ⌫
5514 artikla
Riippumattomat järjestelmävastaavat
🡻 2019/692/EY, 1 artiklan 3 kohta (mukautettu)
⇨ uusi
1.Jos siirtoverkko kuului 3 päivänä syyskuuta 2009 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 569 artiklan 1 kohtaa ja nimetä riippumattoman järjestelmävastaavan siirtoverkon omistajan ehdotuksesta.
Jos siirtoverkko kuuluu ⌦ kuului ⌫ 23 päivänä toukokuuta 2019 vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, kyseinen jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 599 artiklan 1 kohtaa ja nimetä riippumattoman järjestelmävastaavan siirtoverkon omistajan ehdotuksesta sellaisen siirtoverkon osan osalta, joka yhdistää jäsenvaltion kolmanteen maahan kyseisen jäsenvaltion rajan ja kyseisen jäsenvaltion verkossa sijaitsevan ensimmäisen liitäntäpisteen välillä.
Riippumattoman järjestelmävastaavan nimeäminen edellyttää komission hyväksyntää.
2.Jäsenvaltio voi hyväksyä ja nimetä riippumattoman järjestelmävastaavan ainoastaan, jos
a)ehdotettu järjestelmävastaava on osoittanut täyttävänsä 549 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan vaatimukset;
b)ehdotettu järjestelmävastaava on osoittanut, että sillä on käytössään tarvittavat taloudelliset, tekniset, fyysiset ja henkilöstövoimavarat 3513 artiklan mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi;
c)ehdotettu järjestelmävastaava on sitoutunut noudattamaan sääntelyviranomaisen valvomaa kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa;
d)siirtoverkon omistaja on osoittanut pystyvänsä täyttämään 5 kohdan mukaiset velvollisuutensa,. Tätä ⌦ mitä ⌫ varten sen on toimitettava luonnokset kaikista sopimusjärjestelyistä ehdotetun järjestelmävastaavan ja kaikkien muiden asiaankuuluvien tahojen kanssa; ja
e)ehdotettu järjestelmävastaava on osoittanut pystyvänsä täyttämään asetuksen (EY) N:o 715/2009 ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] ⌫ mukaiset velvollisuutensa, mukaan lukien siirtoverkonhaltijoiden välinen yhteistyö Euroopan ja alueellisella tasolla.
3.Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja nimettävä riippumattomiksi järjestelmävastaaviksi yritykset, joiden kansallinen sääntelyviranomainen on varmistanut täyttäneen 6611 artiklan ja tämän artiklan 2 kohdan vaatimukset. Tällöin sovelletaan joko tämän direktiivin 6510 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 3 artiklassa taikka tämän direktiivin 6611 artiklassa säädettyä sertifiointimenettelyä.
4.Kukin riippumaton järjestelmävastaava vastaa kolmansien osapuolten verkkoon pääsyn myöntämisestä ja hallinnoimisesta, johon sisältyy verkkoon pääsystä perittävien maksujen ja ylikuormitusmaksujen periminen; lisäksi se vastaa siirtoverkon käytöstä, ylläpidosta ja kehittämisestä sekä investointien suunnittelun avulla sen varmistamisesta, että verkko pystyy pitkällä aikavälillä täyttämään kohtuullisen kysynnän. Siirtoverkkoa kehittäessään riippumaton järjestelmävastaava on vastuussa uuden infrastruktuurin suunnittelusta (myös lupamenettelyistä), rakentamisesta ja käyttöönotosta. Tätä varten riippumattoman järjestelmävastaavan on toimittava siirtoverkonhaltijana tämän luvun mukaisesti. Siirtoverkon omistaja ei saa olla vastuussa kolmansien osapuolten verkkoon pääsyn myöntämisestä ja hallinnoimisesta eikä investointien suunnittelusta.
5.Jos riippumaton järjestelmävastaava on nimetty, siirtoverkon omistajan on
a)tehtävä asiaankuuluvaa yhteistyötä riippumattoman järjestelmävastaavan kanssa ja annettava sille kaikkea asiaankuuluvaa tukea sen tehtävien suorittamisessa ja erityisesti annettava sille kaikki asiaankuuluvat tiedot;
b)rahoitettava riippumattoman järjestelmävastaavan päättämät ja sääntelyviranomaisen hyväksymät investoinnit tai annettava suostumuksensa sille, että ne rahoittaa mikä tahansa asiasta kiinnostunut osapuoli, mukaan lukien riippumaton järjestelmävastaava. Tätä koskeville rahoitusjärjestelyille on saatava sääntelyviranomaisen hyväksyntä. Ennen tällaisen hyväksynnän antamista sääntelyviranomaisen on kuultava siirtoverkon omistajaa sekä muita asiasta kiinnostuneita osapuolia;
c)huolehdittava verkko-omaisuuteen liittyvien vastuiden kattamisesta lukuun ottamatta sitä osaa vastuusta, joka liittyy riippumattoman järjestelmävastaavan tehtäviin; ja
d)annettava takuut, joilla helpotetaan verkon laajennusten rahoitusta, lukuun ottamatta investointeja, joiden osalta se on antanut b alakohdan mukaisesti suostumuksensa sille, että ne rahoittaa mikä tahansa asiasta kiinnostunut osapuoli, mukaan lukien riippumaton järjestelmävastaava.
6.Asianomaiselle kansalliselle kilpailuviranomaiselle on läheisessä yhteistyössä sääntelyviranomaisen kanssa annettava asianmukaiset toimivaltuudet, jotta se voi tehokkaasti valvoa, että siirtoverkon omistaja noudattaa 5 kohdan mukaisia velvollisuuksiaan.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
5615 artikla
Siirtoverkon omistajien,ja varastointilaitteiston haltijoiden ⌦ ja vetyvarastojen haltijoiden ⌫ eriyttäminen
1. Siirtoverkon ⇨ tai vetyverkon ⇦ omistajan ⌦ omistajien ⌫, jos riippumaton järjestelmävastaava ⇨ tai riippumaton vetyverkonhaltija ⇦ on nimetty, sekä varastointilaitteiston haltijan ⌦ haltijoiden ⌫ ⇨ tai vetyvaraston haltijoiden ⇦, joka kuuluu jotka kuuluvat vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, on oltava riippumattomia muusta ⇨ kaasun ⇦ siirtoverkkoon, jakeluun ⇨ , kuljetukseen ⇦ tai varastoihin liittymättömästä toiminnasta ainakin oikeudellisen muotonsa, organisaationsa ja päätöksentekonsa osalta.
Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan ⇨ maakaasu ⇦varastoihin, jotka ovat teknisesti ja/tai taloudellisesti tarpeellisia tehokkaan verkkoon pääsyn tarjoamiseksi asiakkaille suuntautuvia toimituksia varten 2933 artiklan mukaisesti.
2. Edellä 1 Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun siirtoverkon ⇨ tai vetyverkon ⇦ omistajan ja varastointilaitteiston haltijan ⇨ tai vetyvaraston haltijan ⇦ riippumattomuuden varmistamiseksi sovelletaan seuraavia vähimmäisvaatimuksia:
a)siirtoverkon ⇨ tai vetyverkon ⇦ omistajan ja varastointilaitteiston haltijan ⇨ tai vetyvaraston haltijan ⇦ hallinnosta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua sellaisen integroituneen maakaasualan yrityksen yritysrakenteisiin, joka vastaa suoraan tai välillisesti maakaasun tuotantoon tai toimituksiin liittyvästä päivittäisestä toiminnasta;
b)asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirtoverkon ⇨ tai vetyverkon ⇦ omistajan ja varastointilaitteiston haltijan ⇨ tai vetyvaraston haltijan ⇦ hallinnosta vastaavien henkilöiden ammatilliset edut otetaan huomioon tavalla, joka varmistaa sen, että he voivat toimia riippumattomasti;
c)varastointilaitteiston haltijalla ⇨ tai vetyvaraston haltijalla ⇦ on oltava varastojen käyttöön, ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavien voimavarojen osalta tehokas päätöksenteko-oikeus, joka on riippumaton integroituneesta maakaasualan yrityksestä. Tämä ei estä asianmukaisten koordinointimekanismien käyttöä sen varmistamiseksi, että emoyhtiön taloudelliset ja hallinnolliset valvontaoikeudet suojataan tytäryhtiöstä saatavan pääoman tuoton osalta, jota säännellään epäsuorasti 7241 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Erityisesti tämä antaa emoyhtiölle mahdollisuuden hyväksyä varastointilaitteiston haltijan ⇨ tai vetyvaraston haltijan ⇦ vuosittaisen rahoitussuunnitelman tai vastaavan välineen ja asettaa yleiset rajat tytäryhtiönsä velkaantumisasteelle. Emoyhtiöllä ei ole oikeutta antaa ohjeita, jotka koskevat päivittäisiä toimintoja tai varastojen rakentamiseen tai niiden laadun parantamiseen liittyviä yksittäisiä päätöksiä, jotka eivät ylitä hyväksytyn rahoitussuunnitelman tai vastaavan välineen ehtoja; ja
d)siirtoverkon ⇨ tai vetyverkon ⇦ omistajan ja varastointilaitteiston haltijan ⇨ tai vetyvaraston haltijan ⇦ on laadittava sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma, jossa esitetään toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei syrjintää esiinny, sekä varmistettava ohjelman noudattamisen asianmukainen seuranta. Sääntöjen noudattamista koskevassa ohjelmassa on ⌦ lisäksi ⌫ esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelman noudattamisen seurannasta vastaavan henkilön tai elimen on esitettävä toteutetuista toimenpiteistä sääntelyviranomaiselle vuosittain kertomus, joka on julkaistava.
3. Komissio voi antaa suuntaviivoja ⇨ Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 83 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla suuntaviivat ⇦, joilla pyritään varmistamaan, että siirtoverkon omistaja ⇨ tai vetyverkon omistaja ⇦ ja varastointilaitteiston haltija ⇨ tai vetyvaraston haltija ⇦ noudattavat täysimääräisesti ja tosiasiallisesti tämän artiklan 2 kohtaa. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
IV LUKU
3 jakso
Riippumaton siirtoverkonhaltija ⌦ Riippumattomat siirtoverkonhaltijat ⌫
5717 artikla
OmaisuusVarat, laitteet, henkilöstö ja identiteetti
1.Siirtoverkonhaltijoilla on oltava käytössään kaikki rahoitukselliset, tekniset, fyysiset ja henkilöstövoimavarat, joita ne tarvitsevat tämän direktiivin mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi ja kaasunsiirtotoiminnan harjoittamiseksi, erityisesti:
a)siirtoverkonhaltijan on omistettava kaasunsiirtotoimintaa varten tarvittavat omaisuuserätvarat, mukaan lukien siirtoverkko;
b)kaasunsiirtotoimintaa, mukaan lukien kaikkien yritystehtävien suorittaminen, varten tarvittavan henkilöstön on oltava siirtoverkonhaltijan palveluksessa;
c)henkilöstön vuokraaminen ja palvelujen tarjoaminen vertikaalisesti integroituneen yrityksen muihin osiin ja muista osista on kielletty. Siirtoverkonhaltija voi kuitenkin tarjota palveluja vertikaalisesti integroituneelle yritykselle, sikäli kuin
i)näitä palveluja tarjottaessa ei syrjitä verkonkäyttäjiä, palvelut ovat kaikkien verkonkäyttäjien saatavilla samoin ehdoin ja ne eivät rajoita, vääristä eivätkä estä kilpailua tuotannon tai toimittamisen alalla, ja
ii) sääntelyviranomainen on hyväksynyt näiden palvelujen tarjoamista koskevat ehdot;
d)vertikaalisesti integroituneen yrityksen on hyvissä ajoin siirtoverkon haltijan esittämän asianmukaisen pyynnön jälkeen asetettava siirtoverkonhaltijan käytettäväksi tulevia investointihankkeita ja/tai nykyisen omaisuudennykyisten varojen korvaamista varten tarvittavat asianmukaiset rahoitusvarat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6020 artiklan mukaisen valvontaelimen päätösten soveltamista.
2.Kaasunsiirtotoimintaan on 3513 artiklassa lueteltujen lisäksi kuuluttava ainakin seuraavat tehtävät:
a)siirtoverkonhaltijan edustaminen ja yhteydenpito kolmansiin osapuoliin ja sääntelyviranomaisiin;
b)siirtoverkonhaltijan edustaminen maakaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisessa verkostossa (European Network of Transmission System Operators for Gas eli Kaasu-ENTSO);
c)kolmansien osapuolten verkkoon pääsyn myöntäminen ja hallinnoiminen syrjimättömällä tavalla verkon käyttäjien tai käyttäjäryhmien välillä;
d)kaikkien siirtoverkkoon liittyvien maksujen kerääminen, mukaan lukien verkkoon pääsyä koskevat maksut ja tasapainotustasehallintamaksut lisäpalveluista, kuten kaasun käsittelystä, palvelujen ostaminen (tasapainottamisentasehallinnan kustannukset, häviöenergia);
e)turvallisen, tehokkaan ja taloudellisen siirtoverkon käyttö, ylläpito ja kehittäminen;
f)investointien suunnittelu, jolla varmistetaan, että verkolla pystytään tyydyttämään kohtuullinen kysyntä ja varmistamaan toimitusvarmuus pitkällä aikavälillä;
g)asianomaisten yhteisyritysten perustaminen, myös yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan kanssa, ja kaasupörssien ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden perustaminen, jotta alueellisten markkinoiden perustamisen kehittämistä tai vapauttamisprosessin helpottamista koskeva tavoite voitaisiin saavuttaa; ja
h)kaikki yrityspalvelut, mukaan lukien oikeudelliset palvelut, kirjanpito ja tietotekniikkapalvelut.
3.Siirtoverkonhaltijoiden organisaatiolla on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 liitteessä II neuvoston direktiivin 68/151/ETY
1 artiklassa tarkoitettu oikeudellinen muoto.
4.Siirtoverkonhaltija ei saa yrityskuvassaan, viestinnässään, tuotenimessään eikä toimitiloissaan aiheuttaa epäselvyyttä siitä, että vertikaalisesti integroitunut yritys tai sen osa on erillinen yksikkö.
5.Siirtoverkonhaltijalla ei saa olla yhteisiä tietotekniikkajärjestelmiä tai -laitteita, fyysisiä tiloja ja pääsynvalvontajärjestelmiä vertikaalisesti integroituneen yrityksen minkään osan kanssa eikä se saa käyttää niiden kanssa samoja konsultteja tai ulkopuolisia hankkijoita tietotekniikkajärjestelmiä tai -laitteita eikä pääsynvalvontajärjestelmiä varten.
6.Siirtoverkonhaltijoiden tilintarkastajan on oltava muu kuin vertikaalisesti integroituneen yrityksen tai jonkin sen osan tilintarkastaja.
5818 artikla
Siirtoverkonhaltijan riippumattomuus
1.Rajoittamatta 6020 artiklan mukaisen valvontaelimen päätösten soveltamista siirtoverkonhaltijalla on oltava
a)vertikaalisesti integroituneesta yrityksestä riippumattomat tehokkaat päätöksenteko-oikeudet siirtoverkon käyttöön, ylläpitoon tai kehittämiseen tarvittavan omaisuudentarvittavien varojen osalta, ja ja
b)toimivalta hankkia varoja pääomamarkkinoilla erityisesti ottamalla lainaa ja korottamalla pääomaa.
2.Siirtoverkonhaltijan on aina toimittava niin, että se voi varmistaa, että sillä on tarvittavat voimavarat voidakseen harjoittaa siirtoverkkotoimintaa asianmukaisesti ja tehokkaasti sekä kehittää ja ylläpitää tehokasta, varmaa ja taloudellista siirtoverkkoa.
3.Vertikaalisesti integroituneen yrityksen tytäryhtiöt, jotka harjoittavat tuotanto- tai toimitustoimintoja, eivät saa omistaa suoraan eivätkä välillisesti siirtoverkonhaltijan osakkeita. Siirtoverkonhaltija ei saa omistaa suoraan eikä välillisesti sellaisten vertikaalisesti integroituneiden yritysten tytäryhtiöiden osakkeita, jotka harjoittavat tuotanto- tai toimitustoimintoja, eikä se saa vastaanottaa osinkoja eikä muunlaista rahallista hyötyä tällaisilta tytäryhtiöiltä.
4.Siirtoverkonhaltijan koko hallintorakenteen ja yhtiöjärjestyksen on oltava sellaiset, että siirtoverkonhaltijan tosiasiallinen riippumattomuus voidaan varmistaa tämän luvun mukaisesti. Vertikaalisesti integroitunut yritys ei saa määrittää suoraan eikä välillisesti siirtoverkonhaltijan kilpailukäyttäytymistä tämän päivittäisessä toiminnassa ja verkon hallinnoinnissa tai 5122 artiklan nojalla laaditun kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman valmisteluun tarvittavissa toiminnoissa.
5.Suorittaessaan tämän direktiivin 3513 artiklan ja 5717 artiklan 2 kohdan mukaisia tehtäviään ja noudattaessaan asetuksen (EY) N:o 715/2009 ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] ⌫ 1513 artiklan 1 kohtaa, 514 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 916 artiklan 2, 3 ja 5 kohtaa, 3018 artiklan 6 kohtaa ja 1221 artiklan 1 kohtaa siirtoverkonhaltijat eivät saa harjoittaa syrjintää eri henkilöitä tai yhteisöjä kohtaan, eivätkä ne saa rajoittaa, vääristää tai estää kilpailua tuotannon tai toimituksen alalla.
6.Vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välisten mahdollisten kaupallisten ja rahoituksellisten suhteiden, mukaan lukien siirtoverkonhaltijan lainat vertikaalisesti integroituneelle yritykselle, on oltava markkinaehtoisia. Siirtoverkonhaltijan on säilytettävä yksityiskohtaiset tiedot tällaisista kaupallisista ja rahoituksellisista suhteista ja annettava ne pyydettäessä sääntelyviranomaisen käyttöön.
7.Siirtoverkonhaltijan on toimitettava sääntelyviranomaiselle hyväksyntää varten kaikki vertikaalisesti integroituneen yrityksen kanssa tehdyt kaupalliset ja rahoitukselliset sopimukset.
8.Siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle 5717 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut rahoitusvarat, jotka ovat käytettävissä tuleviin investointihankkeisiin ja/tai nykyisen omaisuudennykyisten varojen korvaamiseen.
9.Vertikaalisesti integroituneen yrityksen on pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka vaikeuttavat tai haittaavat siirtoverkonhaltijan tämän luvun mukaisten velvoitteiden noudattamista, eikä se saa vaatia, että siirtoverkonhaltijan on pyydettävä vertikaalisesti integroituneelta yritykseltä lupaa näiden velvoitteiden täyttämiseen.
10.Asianomaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä ja nimettävä siirtoverkonhaltijaksi yritys, jonka sääntelyviranomainen on varmistanut täyttävän tämän luvun vaatimukset. Tällöin sovelletaan joko tämän direktiivin 6510 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 133 artiklassa taikka tämän direktiivin 6611 artiklassa säädettyä sertifiointimenettelyä.
⇩ uusi
11.Siirtoverkonhaltijan on julkistettava yksityiskohtaiset tiedot verkossaan siirrettyjen kaasujen laadusta asetuksen (EU) 2015/703 16 ja 17 artiklan mukaisesti.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
5919 artikla
Henkilöstön riippumattomuus ja siirtoverkonhaltijan hallinnointi
1.Siirtoverkonhaltijan valvontaelimen, joka on nimitetty 6020 artiklan mukaisesti, on tehtävä päätökset siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavien henkilöiden ja/tai sen hallintoelinten jäsenien nimittämisestä ja nimityksen uusimisesta sekä palvelussuhteen ehdoista, mukaan lukien palkkaus ja palvelussuhteen päättäminen.
2.Henkilöiden, jotka valvontaelin on nimennyt siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaaviksi johtohenkilöiksi ja/tai sen hallintoelinten jäseniksi tai joiden nimitys uusitaan, henkilötiedot ja heidän palvelussuhteensa ehtoja, kestoa ja päättämistä koskevat edellytykset sekä tällaisen palvelussuhteen päättämistä koskevan päätösehdotuksen syyt on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ja päätöksistä tulee sitovia ainoastaan, jos sääntelyviranomainen ei vastusta niitä kolmen viikon kuluessa ilmoittamisesta.
Sääntelyviranomainen voi vastustaa 1 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä
a)jos syntyy epäilyjä sen suhteen, onko siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavaksi henkilöksi ja/tai sen hallintoelinten jäseneksi nimetty henkilö ammatillisesti riippumaton, tai
b)kun kyseessä on palvelussuhteen ennenaikainen päättäminen, on epäilyjä ennenaikaisen päättämisen oikeutuksesta.
3.Siirtoverkonhaltijaa lukuun ottamatta tässä kohdassa tarkoitetulla siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavalla henkilöllä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ei saa olla ollut nimitystään edeltävien kolmen vuoden aikana suoraan eikä välillisesti minkäänlaista muuta ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhteita missään muussa vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa tai sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa.
4.Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä ei saa olla suoraan eikä välillisesti minkäänlaista muuta ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhteita missään muussa vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa tai sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa.
5.Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä ja työntekijöillä ei saa olla suoraan tai välillisesti minkäänlaista etua missään vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, eikä heillä ole oikeutta saada siltä suoraan tai välillisesti minkäänlaista taloudellista etua. Heidän palkkansa ei saa riippua vertikaalisesti integroituneen yrityksen, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, toiminnoista tai tuloksista.
6.Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaaville henkilöille ja/tai sen hallintoelinten jäsenille on varmistettava tosiasiallinen oikeus hakea sääntelyviranomaiselta muutosta heidän palvelussuhteensa ennenaikaista päättämistä koskeviin päätöksiin.
7.Sen jälkeen, kun siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavien henkilöiden ja/tai sen hallintoelinten jäsenten palvelussuhde siirtoverkonhaltijassa on päättynyt, heillä ei saa olla vähintään neljään vuoteen minkäänlaista ammatillista asemaa tai vastuuta, etua tai liikesuhdetta missään vertikaalisesti integroituneen yrityksen osassa, lukuun ottamatta siirtoverkonhaltijaa, eikä sen määräysvaltaa käyttävässä osakkeenomistajassa.
8.Edellä olevan 3 kohdan säännöksiä sovelletaan suurimpaan osaan siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavista henkilöistä ja/tai sen hallintoelinten jäsenistä.
Siirtoverkonhaltijan hallinnoinnista vastaavilla henkilöillä ja/tai sen hallintoelinten jäsenillä, joita 3 kohdan säännökset eivät koske, ei saa olla ollut ainakaan nimitystään edeltävien kuuden kuukauden aikana johtavaa asemaa tai muuta vastaavaa tehtävää vertikaalisesti integroituneessa yrityksessä.
Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sekä 4–7 kohtaa sovelletaan kaikkiin johtoon kuuluviin henkilöihin sekä niihin henkilöihin, jotka raportoivat näille suoraan verkon käyttöön, ylläpitoon tai kehittämiseen liittyvistä asioista.
6020 artikla
Valvontaelin
1.Siirtoverkonhaltijalla on oltava valvontaelin, joka vastaa sellaisten päätösten tekemisestä, joilla voi olla merkittävä vaikutus siirtoverkonhaltijan osakkeenomistajien varojen arvoon, ja erityisesti sellaisten päätösten tekemisestä, jotka koskevat vuotuisten ja pitkän aikavälin rahoitussuunnitelmien hyväksyntää, siirtoverkonhaltijan velkaantumisastetta ja osakkeenomistajille jaettujen osinkojen määrää. Valvontaelimen toimivaltaan eivät kuulu päätökset, jotka liittyvät siirtoverkonhaltijan päivittäiseen toimintaan ja verkon hallinnointiin tai 5122 artiklan nojalla laaditun kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman valmisteluun tarvittaviin toimiin.
2.Valvontaelimeen on kuuluttava vertikaalisesti integroitunutta yritystä edustavia jäseniä, kolmannen osapuolen osakkeenomistajia edustavia jäseniä ja, jos näin jäsenvaltion asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetään, siirtoverkonhaltijan työntekijöiden kaltaisia muita asianomaisia osapuolia edustavia jäseniä.
3.Edellä olevan 5919 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 5919 artiklan 3–7 kohtaa on sovellettava vähintään puoleen valvontaelimen jäsenistä vähennettynä yhdellä.
Valvontaelimen kaikkiin jäseniin sovelletaan 5919 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohtaa.
6121 artikla
Sääntöjen noudattamista koskeva ohjelma ja seurannasta vastaava toimihenkilö
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkonhaltijat laativat ja panevat täytäntöön sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman, jossa vahvistetaan toteutetut toimenpiteet, joilla varmistetaan, että syrjintää ei esiinny ja että tämän ohjelman noudattamista seurataan asianmukaisesti. Sääntöjen noudattamista koskevassa ohjelmassa on esitettävä työntekijöiden erityiset velvoitteet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Se edellyttää sääntelyviranomaisen hyväksyntää. Rajoittamatta kansallisen sääntelyviranomaisen toimivaltaa, ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on valvottava riippumattomasti ohjelman noudattamista.
2.Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön nimittää valvontaelin, ja sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä nimitys. Sääntelyviranomainen voi kieltäytyä hyväksymästä ohjelman seurannasta vastaavaa toimihenkilöä ainoastaan riippumattomuuden tai ammatillisten valmiuksien puuttumisen johdosta. Ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö voi olla joko luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Ohjelman seurannasta vastaavaan toimihenkilöön sovelletaan 5919 artiklan 2–8 kohtaa.
3.Ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö vastaa:
a)sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman täytäntöönpanon seurannasta;
b)sellaisen vuosikertomuksen laadinnasta, jossa selvitetään, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman täytäntöönpanemiseksi, ja sen toimittamisesta sääntelyviranomaiselle;
c)sääntöjen noudattamista koskevaan ohjelmaan ja sen täytäntöönpanoon liittyvästä raportoinnista valvontaelimelle sekä niitä koskevien suositusten antamisesta;
d)sääntöjen noudattamista koskevan ohjelman täytäntöönpanoon liittyvien merkittävien rikkomusten ilmoittamisesta sääntelyviranomaiselle; ja
e)vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan välisiä mahdollisia kaupallisia ja rahoituksellisia suhteita koskevan kertomuksen antamisesta sääntelyviranomaiselle.
4.Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on toimitettava sääntelyviranomaiselle päätösehdotukset investointisuunnitelmasta tai verkkoon tehtävistä yksittäisistä investoinneista. Tämä on tehtävä viimeistään silloin, kun siirtoverkonhaltijan hallinto ja/tai toimivaltainen hallintoelin toimittaa ne valvontaelimelle.
5.Jos vertikaalisesti integroitunut yritys on yleiskokouksessa tai nimittämiensä valvontaelimen jäsenten äänestyksessä estänyt jonkin päätöksen tekemisen, minkä johdosta sellaiset investoinnit estyvät tai viivästyvät, jotka kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman mukaan olisi pitänyt tehdä seuraavien kolmen vuoden kuluessa, ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on ilmoitettava tästä sääntelyviranomaiselle, jonka on tämän jälkeen toimittava 5122 artiklan mukaisesti.
6.Sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön toimeksiantoa tai palvelussuhdetta koskevat edellytykset, mukaan lukien toimeksiannon kesto. Kyseisillä edellytyksillä on varmistettava ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön riippumattomuus, myös antamalla tälle kaikki tämän tehtävien hoitamiseksi tarvittavat voimavarat. Toimeksiantonsa aikana ohjelman seurannasta vastaavalla toimihenkilöllä ei saa olla minkäänlaista muuta ammatillista asemaa, vastuuta tai etuja suoraan tai välillisesti vertikaalisesti integroituneen yrityksen minkään osan kanssa tai sen määräysvaltaisten osakkeenomistajien kanssa.
7.Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on raportoitava sääntelyviranomaiselle säännöllisesti joko suullisesti tai kirjallisesti ja sillä on oltava oikeus antaa säännöllisesti raportteja joko suullisesti tai kirjallisesti siirtoverkonhaltijan valvontaelimelle.
8.Ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö voi osallistua kaikkiin siirtoverkonhaltijan hallinnon tai hallintoelinten kokouksiin sekä valvontaelimen kokouksiin ja yleiskokoukseen. Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on osallistuttava kaikkiin kokouksiin, joissa käsitellään seuraavia asioita:
a)asetuksessa (EY) N:o 715/2009 ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetussa uudelleenlaaditussa kaasuasetuksessa] ⌫ määritellyt verkkoon pääsyä koskevat edellytykset ennen kaikkea tariffien, kolmannen osapuolen verkkoon pääsyyn liittyvien palvelujen, kapasiteetin jaon ja ylikuormituksen hallinnan, avoimuuden, tasapainottamisen ja jälkimarkkinoiden osalta;
b)siirtoverkon käyttöä, ylläpitoa ja kehittämistä koskevat hankkeet, mukaan lukien investoinnit uusiin liikenneyhteyksiin, kapasiteetin lisäämiseen ja nykyisen kapasiteetin optimoimiseen;
c)siirtoverkon käyttämiseksi tarvittavat energian ostot ja myynnit.
9.Ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön on valvottava, että siirtoverkonhaltija noudattaa 3616 artiklan säännöksiä.
10.Ohjelman seurannasta vastaavalla toimihenkilöllä on oltava pääsy kaikkiin asiaa koskeviin tietoihin ja siirtoverkonhaltijan toimistoihin ja kaikkiin tehtäviensä hoitamiseksi tarvittaviin tietoihin.
11.Sääntelyviranomainen antaman etukäteishyväksynnän jälkeen valvontaelin voi erottaa ohjelman seurannasta vastaavan toimihenkilön. Sen on erotettava ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö riippumattomuuden tai ammatillisten valmiuksien puuttumisen johdosta sääntelyviranomaisen pyynnöstä.
12.Ohjelman seurannasta vastaavalla toimihenkilöllä on oltava pääsy siirtoverkonhaltijan toimistotiloihin ilman ennakkoilmoitusta.
⇩ uusi
4 jakso
Erillisten vetyverkkojen haltijoiden eriyttäminen
62 artikla
Vetyverkonhaltijoiden eriyttäminen
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että [täytäntöönpanon määräaika + 1 vuosi] alkaen vetyverkonhaltijat on eriytetty 54 artiklan 1–3 kohdassa vahvistettujen maakaasun siirtoverkonhaltijoita koskevien sääntöjen mukaisesti.
2.Tätä artiklaa, 42 ja 54 artiklaa sekä direktiivin (EU) 2019/944 35 ja 43 artiklaa sovellettaessa ’tuotanto tai toimitus’ kattaa vedyn tuotannon ja toimituksen ja ’siirto’ kattaa vedyn siirron.
3.Jos vetyverkko kuului [tämän direktiivin voimaantulopäivänä] vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen, jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta 1 kohtaa. Tällaisessa tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion on nimettävä riippumaton vetyverkonhaltija, joka on eriytetty 55 artiklassa vahvistettujen maakaasun riippumattomia järjestelmävastaavia koskevien sääntöjen mukaisesti. 54 artiklan 1 kohdan mukaisesti eriytetyt vetyverkonhaltijat ja kaasun siirtoverkonhaltijat voivat toimia riippumattomina vetyverkonhaltijoina, jollei 63 artiklan mukaisista vaatimuksista muuta johdu.
4.Jäsenvaltio voi 31 päivään joulukuuta 2030 saakka nimetä integroidun vetyverkonhaltijan, joka on eriytetty IX luvun 3 jaksossa vahvistettujen maakaasun riippumattomia siirtoverkonhaltijoita koskevien sääntöjen mukaisesti. Nimeämisen voimassaolon on päätyttävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030.
5.Vetyverkonhaltijoihin sovelletaan 66 artiklassa vahvistettuja siirtoverkonhaltijoihin sovellettavia sääntöjä.
63 artikla
Vetyverkonhaltijoiden horisontaalinen eriyttäminen
Jos vetyverkonhaltija on osa maakaasun tai sähkön siirtoa tai jakelua harjoittavaa yritystä, sen on oltava riippumaton ainakin oikeudellisen muotonsa osalta.
64 artikla
Vetyverkonhaltijoiden kirjanpidon eriyttäminen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vetyverkonhaltijoiden kirjanpito hoidetaan 69 artiklan mukaisesti.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
5 jakso
⌦ MAAKAASU- JA VETYVERKONHALTIJOIDEN NIMEÄMINEN JA SERTIFIOINTI ⌫
6510 artikla
Siirtoverkonhaltijoiden ⌦ ja vetyverkonhaltijoiden ⌫ nimeäminen ja sertifiointi
1.Ennen kuin yritys hyväksytään ja nimetään siirtoverkonhaltijaksi ⇨ tai vetyverkonhaltijaksi ⇦, se on sertifioitava tämän artiklan 4, 5 ja 6 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] ⌫ 133 artiklan mukaisia menettelyjä noudattaen.
2.Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja nimettävä siirtoverkonhaltijoiksi ⇨ tai vetyverkonhaltijoiksi ⇦ yritykset, jotka omistavat siirtoverkon ja joiden kansallinen sääntelyviranomainen on jäljempänä esitetyn sertifiointimenettelyn mukaisesti varmistanut noudattaneen 549 ⇨ tai 62 ⇦ artiklan vaatimuksia. Siirtoverkonhaltijoiden ⇨ ja vetyverkonhaltijoiden ⇦ nimeäminen on ilmoitettava komissiolle ja julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
3.Siirtoverkonhaltijoiden ⇨ Sertifioitujen yritysten ⇦ on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle kaikista suunnitelluista liiketoimista, jotka voivat edellyttää sen uudelleenarviointia, ovatko ne 549 ⇨ tai 62 ⇦ artiklan vaatimusten mukaisia.
4.Sääntelyviranomaisten on valvottava, että siirtoverkonhaltijat ⇨ sertifioidut yritykset ⇦ noudattavat jatkuvasti 549 ⇨ tai 62 ⇦ artiklan vaatimuksia. Niiden on aloitettava sertifiointimenettely tällaisen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi:
a)kun siirtoverkonhaltija ⇨ sertifioitu yritys ⇦ tekee 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen;
b)omasta aloitteestaan, jos niiden tiedossa on, että suunniteltu muutos ⇨ sertifioitujen yritysten tai ⇦ siirtoverkon omistajien tai siirtoverkonhaltijoiden suhteen käytetyissä oikeuksissa tai vaikutusvallassa saattaa johtaa 549 ⇨ tai 62 ⇦ artiklan rikkomiseen, tai jos niillä on syytä epäillä, että tällainen rikkominen on saattanut tapahtua; tai
c)komission perustellusta pyynnöstä.
5.Sääntelyviranomaisten on tehtävä päätös ⇨ maakaasun ⇦ siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ sertifioinnista neljän kuukauden ⇨ 100 työpäivän ⇦ kuluessa ⇨ maakaasun ⇦ siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ tekemän ilmoituksen päivämäärästä tai komission pyynnön päivämäärästä. Tämän määräajan päätyttyä sertifiointi katsotaan myönnetyksi. Sääntelyviranomaisen nimenomainen tai hiljainen päätös voi tulee voimaan vasta sen jälkeen kun 6 kohdassa säädetty menettely on saatettu loppuun.
6.Sääntelyviranomaisen on ilmoitettava siirtoverkonhaltijan sertifiointia koskevasta nimenomaisesta tai hiljaisesta päätöksestä viipymättä komissiolle ja toimitettava ilmoituksen mukana kaikki päätöksen kannalta merkitykselliset tiedot. Komissio päättää asiasta asetuksen (EY) N:o 715/2009 ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] ⌫ 133 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
7.Sääntelyviranomaiset ja komissio voivat pyytää siirtoverkonhaltijoilta ⇨ , vetyverkonhaltijoilta ⇦ ja tuotantoa tai toimittamista harjoittavilta yrityksiltä kaikkia tietoja, joilla on merkitystä niille tämän artiklan nojalla kuuluvien tehtävien suorittamisessa.
8.Sääntelyviranomaiset ja komissio käsittelevät kaupallisesti arkaluonteisia tietoja luottamuksellisina.
6611 artikla
Sertifiointi kolmansien maiden osalta
1.Kun sertifiointia pyytää siirtoverkon omistaja, tai siirtoverkonhaltija, ⇨ vetyverkonhaltija tai vetyverkon omistaja ⇦, joka on kolmannesta maasta olevan henkilön tai kolmansista maista olevien henkilöiden määräysvallassa, sääntelyviranomaisen on ilmoitettava asiasta komissiolle.
Sääntelyviranomaisen on myös ilmoitettava viipymättä komissiolle sellaisista tilanteista, jotka johtaisivat siihen, että kolmannesta maasta oleva henkilö tai kolmansista maista olevat henkilöt hankkivat määräysvallan siirtoverkkoon, tai siirtoverkonhaltijaan ⇨ , vetyverkkoon tai vetyverkonhaltijaan ⇦.
2.Siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ on ilmoitettava sääntelyviranomaiselle sellaisista tilanteista, jotka johtaisivat siihen, että kolmannesta maasta oleva henkilö tai kolmansista maista olevat henkilöt hankkivat määräysvallan siirtoverkkoon tai siirtoverkonhaltijaan ⇨ taikka vetyverkkoon tai vetyverkonhaltijaan ⇦.
3.Sääntelyviranomaisen on hyväksyttävä päätösluonnos siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ sertifioinnista neljän kuukauden ⇨ 100 työpäivän ⇦ kuluessa siirtoverkonhaltijan ⇨ tai vetyverkonhaltijan ⇦ tekemän ilmoituksen päivämäärästä. Sen on evättävä sertifiointi, jos
a)ei ole osoitettu, että kyseinen yksikkö noudattaa 549 ⇨ tai 62 ⇦ artiklan vaatimuksia; ja
b)sääntelyviranomaiselle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle viranomaiselle ei ole osoitettu, että sertifioinnin myöntäminen ei vaaranna energian toimitusvarmuutta jäsenvaltiossa ja yhteisössä ⌦ unionissa ⌫. Sääntelyviranomaisen tai muun nimetyn toimivaltaisen viranomaisen on asiaa harkitessaan otettava huomioon
i) ne yhteisön ⌦ unionin ⌫ oikeudet ja velvoitteet asianomaisen kolmannen maan suhteen, jotka johtuvat kansainvälisestä oikeudesta, myös sellaisesta yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdystä sopimuksesta, jossa yhteisö ⌦ unioni ⌫ on sopimuspuolena ja jossa käsitellään toimitusvarmuuteen liittyviä seikkoja,
ii) ne jäsenvaltion oikeudet ja velvoitteet asianomaisen kolmannen maan suhteen, jotka johtuvat kyseisen kolmannen maiden kanssa tehdyistä sopimuksista, edellyttäen että ne ovat yhteisön ⌦ unionin ⌫ oikeuden mukaisia, ja
iii) muut tapaukseen ja asianomaiseen kolmanteen maahan liittyvät erityiset tosiseikat ja olosuhteet.
4.Sääntelyviranomaisen on annettava päätöksensä sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä tiedoksi komissiolle.
5.Jäsenvaltioiden on annettava sääntelyviranomaiselle ja/tai 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetulle nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuus pyytää komissiolta lausunto ennen kuin säätelyviranomainen tekee sertifiointipäätöksen siitä,
a)noudattaako kyseinen yksikkö 549 ⇨ tai 62 ⇦ artiklan vaatimuksia, ja
b)vaarantaako sertifioinnin myöntäminen energian toimitusvarmuuden yhteisössä ⌦ unionissa ⌫.
6.Komissio tutkii 5 kohdassa tarkoitetun pyynnön heti sen saatuaan. Se toimittaa lausuntonsa ⇨ 50 työpäivän ⇦ kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle, jos pyynnön esittäjä on kyseinen viranomainen.
Komissio voi lausuntoa laatiessaan pyytää ⌦ ACERin ⌫ viraston, asianomaisen jäsenvaltion ja asianosaisten näkemyksiä. Jos komissio tekee tällaisen pyynnön, kahden kuukauden ⇨ 50 työpäivän ⇦ määräaikaa jatketaan ⇨ 50 työpäivällä ⇦ kahdella kuukaudella.
Jos komissio ei ole toimittanut lausuntoaan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, katsotaan, ettei sillä ole sääntelyviranomaisen päätöksen johdosta huomautettavaa.
7.Arvioidessaan, vaarantaako kolmannesta maasta olevalla henkilöllä tai kolmansista maista olevilla henkilöillä oleva määräysvalta energian toimitusvarmuuden yhteisössä ⌦ unionissa ⌫, komissio ottaa huomioon
a)tapauskohtaiset seikat ja sen, mikä kolmas maa tai mitkä kolmannet maat ovat kyseessä, ja
b)yhteisöllä ⌦ unionilla ⌫ asianomaisen kolmannen maan tai kolmansien maiden suhteen olevat oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat kansainvälisestä oikeudesta, myös sellaisesta yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdystä sopimuksesta, jossa yhteisö ⌦ unioni ⌫ on sopimuspuolena ja jossa käsitellään toimitusvarmuuteen liittyviä seikkoja.
8.Kansallisen sSääntelyviranomaisen on tehtävä ⇨ 50 työpäivän ⇦ kahden kuukauden kuluessa 6 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä lopullinen päätöksensä sertifioinnista. Kansallisen sSääntelyviranomaisen on lopullista päätöstä tehdessään otettava komission lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon. Jäsenvaltioilla on joka tapauksessa oikeus evätä sertifiointi, jos sertifioinnin myöntäminen vaarantaa energian toimitusvarmuuden jäsenvaltiossa tai toisen jäsenvaltion energian toimitusvarmuuden. Jos jäsenvaltio on nimennyt muun toimivaltaisen viranomaisen arvioimaan 3 kohdan b alakohtaa, se voi pyytää kansallista sääntelyviranomaista tekemään lopullisen päätöksensä kyseisen toimivaltaisen viranomaisen arvioinnin mukaisesti. Sääntelyviranomaisen lopullinen päätös ja komission lausunto julkaistaan yhdessä. Jos lopullinen päätös eroaa komission lausunnosta, kyseisen jäsenvaltion on esitettävä tällaisen päätöksen perustelut ja julkaistava ne yhdessä päätöksen kanssa.
9.Tämä artikla ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta harjoittaa kansallista oikeudellista valvontaa oikeutettujen yleisten turvallisuusetujen suojaamiseksi yhteisön ⌦ unionin ⌫ oikeutta noudattaen.
10.⇨ Siirretään komissiolle valta antaa 83 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä suuntaviivoista ⇦ Komissio voi antaa suuntaviivoja, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti tämän artiklan soveltamiseksi noudatettava menettely. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
11.Tätä artiklaa sovelletaan 3 kohdan a alakohtaa lukuun ottamatta myös jäsenvaltioihin, joita koskee 49 artiklan mukainen poikkeus.
6712 artikla
Varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ⌦ Maakaasun varastointilaitteistojen, vetyvarastojen, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ja vetyterminaalien ⌫ haltijoiden nimeäminen
Jäsenvaltioiden on nimettävä tai vaadittava ⇨ maakaasu ⇦varastoja⇨ , vetyvarastoja, ⇦ tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ⇨ ja vetyterminaaleja ⇦ omistavia maakaasualan yrityksiä nimeämään yksi tai useampi varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen ⇨ tällaisten infrastruktuurien ⇦ haltija ajaksi, jonka jäsenvaltiot määrittelevät tehokkuuteen ja taloudelliseen tasapainoon liittyvät näkökohdat huomioon ottaen.
VI LUKU
6 jakso
Eriyttäminen ja kirjanpidon avoimuus
6830 artikla
Oikeus tutustua kirjanpitoon
1.Jäsenvaltioilla tai niiden nimeämillä toimivaltaisilla viranomaisilla, myös 7039 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla sääntelyviranomaisilla ja 2434 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla riitojenratkaisuviranomaisilla, on oltava tehtäviensä hoitamisen niin edellyttäessä oikeus tutustua maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yritysten kirjanpitoon 7131 artiklan mukaisesti.
2.Jäsenvaltioiden ja nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten, 7039 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sääntelyviranomaiset sekä riitojenratkaisuviranomaiset mukaan lukien, on pidettävä kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina. Jäsenvaltiot voivat edellyttää tällaisten tietojen paljastamista, jos se on tarpeen toimivaltaisten viranomaisten tehtävien hoitamisen kannalta.
6931 artikla
Kirjanpidon eriyttäminen
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yritysten kirjanpito hoidetaan tämän artiklan 2–5 kohdan mukaisesti. Jos maakaasualan yritykset voivat poiketa tästä säännöksestä tämän direktiivin 49 artiklan 2 ja 4 kohdan perusteella, niiden on pidettävä ainakin sisäistä kirjanpitoaan tämän artiklan säännösten mukaisesti.
2.Maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yritysten on niiden omistusrakenteesta tai oikeudellisesta muodosta riippumatta laadittava tilinpäätöksensä, annettava tilinsä tarkastettaviksi ja julkaistava tilinpäätöksensä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU
yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä perustamissopimuksen 44 artiklan 2 kohdan g alakohdan
nojalla 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY
perusteella annetun osakeyhtiöiden tilinpäätöksiä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Yritysten, joilla ei lain mukaan ole velvoitetta julkaista tilinpäätöstään, on pidettävä pääkonttorissaan yleisön saatavilla jäljennös tilinpäätöksestään.
3.Syrjinnän, ristisubvention ja kilpailun vääristymisen välttämiseksi maakaasualan yritysten on sisäisessä kirjanpidossaan pidettävä erillistä kirjanpitoa kustakin maakaasun siirtoon, jakeluun, nesteytetyn maakaasun käsittelyyn⇨ , vetyterminaaleihin, maakaasun ja vedyn ⇦ sekä varastointiin ⇨ sekä vedyn siirtoon ⇦ liittyvästä toiminnosta siten kuin niitä vaadittaisiin tekemään, jos erilliset yritykset harjoittaisivat kyseisiä toimintoja. Niiden on myös laadittava tilinpäätös, joka voi olla konsolidoitu, kaasun siirtoon, jakeluun, nesteytetyn maakaasun käsittelyyn ⇨ , vetyterminaaleihin, maakaasun ja vedyn ⇦ sekä varastointiin ⇨ sekä vedyn siirtoon ⇦ liittymättömistä muista toiminnoista. Niiden on pidettävä erillistä kirjanpitoa vaatimukset täyttäville asiakkaille ja muille asiakkaille suoritettaviin toimituksiin liittyvistä toiminnoista 1 päivään heinäkuuta 2007 asti. Kirjanpidossa on eriteltävä siirtoverkon, tai jakeluverkon ⇨ tai vetyverkon ⇦ omistamisesta saatava tuotto. Yritysten on tarvittaessa laadittava konsolidoitu tilinpäätös muista kuin kaasualaan kuuluvista toiminnoista. Sisäisessä kirjanpidossa on laadittava erillinen tase ja tuloslaskelma kustakin liiketoiminnasta.
4.Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa tilintarkastuksessa on varmistettava erityisesti, että noudatetaan 3 kohdassa tarkoitettua velvoitetta välttää syrjintää ja ristiinsubventiota.
5.Yritysten on eriteltävä sisäisessä kirjanpidossaan varojen ja velkojen sekä menojen ja tulojen jakautumista sekä poistoja koskevat säännöt, joita ne noudattavat 3 kohdassa tarkoitettua eriytettyä kirjanpitoa laatiessaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisten kirjanpitosääntöjen soveltamista. Kyseisiä sisäisiä sääntöjä saa muuttaa ainoastaan poikkeustapauksissa. Tällaiset muutokset on ilmoitettava ja asianmukaisesti perusteltava.
6.Tilinpäätöksen liitetiedoissa on ilmoitettava kaikki tärkeät liiketoimet, jotka on suoritettu omistussuhteessa olevien yritysten kanssa.
VIIIX luku
Kansalliset sSääntelyviranomaiset
7039 artikla
Sääntelyviranomaisten nimeäminen ja riippumattomuus
1.Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi kansallinen sääntelyviranomainen kansallisella tasolla.
2.Tämän artiklan ⌦ Edellä oleva ⌫ 1 kohta ei estä nimeämästä muita sääntelyviranomaisia jäsenvaltioiden aluetasolla, edellyttäen että yhteisön ⌦ unionin ⌫ tasolla on edustus- ja yhteydenpitotarkoituksia varten yksi korkean tason edustaja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ⌦ ACERin ⌫ sääntelyneuvostossa asetuksen (EY) N:o 713/2009⌦ (EU) 2019/942 ⌫ 714 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
3.Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi nimetä sääntelyviranomaisia pieniä verkkoja varten maantieteellisesti eristyksissä olevilla alueilla, joilla kulutus olion vuonna 2008 alle kolme prosenttia sen jäsenvaltion kokonaiskulutuksesta, johon alue kuuluu. Tämä poikkeus ei estä nimittämästä yhtä korkean tason edustajaa yhteisön ⌦ unionin ⌫ tasolla edustus- ja yhteydenpitotarkoituksia varten yhteistyöviraston ⌦ ACERin ⌫ sääntelyneuvostoon asetuksen (EY) N:o 713/2009⌦ (EU) 2019/942 ⌫ 714 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
4.Jäsenvaltioiden on taattava sääntelyviranomaisen riippumattomuus ja varmistettava, että se käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja avoimesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomainen on tässä direktiivissä ja siihen liittyvässä lainsäädännössä sille asetettuja viranomaistehtäviä suorittaessaan
a)oikeudellisesti erillinen ja toiminnallisesti riippumaton kaikista muista julkisista ja yksityisistä elimistä
b)ja että sen henkilöstö ja johtohenkilöt
i)toimivat markkinoiden eduista riippumatta; ja
ii)eivät viranomaistehtäviä suorittaessaan pyydä eivätkä ota suoria ohjeita miltään hallitukselta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä. Tämä vaatimus ei rajoita tarvittaessa tiivistä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa eikä hallituksen julkaisemien sellaisten yleisten poliittisten suuntaviivojen noudattamista, jotka eivät liity 7241 artiklan mukaiseen sääntelyyn.
5.Sääntelyviranomaisen riippumattomuuden suojelemiseksi jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että
a)sääntelyviranomainen voi tehdä itsenäisiä päätöksiä poliittisista elimistä riippumatta ja toteuttaa itsenäisesti sille osoitettua talousarviota erillisten vuotuisten talousarviomäärärahojen perusteella sekä että sillä on riittävät henkilöstö- ja taloudelliset voimavarat tehtäviensä suorittamiseksi; ja
⇩ uusi
b)sääntelyviranomaisella on kaikki tarvittavat henkilöstövoimavarat ja taloudelliset voimavarat, jotta se voi hoitaa tehtäviään ja käyttää toimivaltuuksiaan tuloksekkaasti ja tehokkaasti;
c)sääntelyviranomainen toteuttaa itsenäisesti sille osoitettua talousarviota erillisten vuotuisten talousarviomäärärahojen perusteella;
d)sääntelyviranomaisen johtokunnan jäsenet tai, jos johtokuntaa ei ole, sääntelyviranomaisen ylimmät johtohenkilöt nimitetään vähintään viiden mutta enintään seitsemän vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia kerran.
🡻 2009/73/EY
⇨ uusi
eb)sääntelyviranomaisen johtokunnan jäsenet tai, jos johtokuntaa ei ole, sääntelyviranomaisen ylimmät johtohenkilöt nimitetään ⇨ objektiivisin, avoimin ja julkistetuin perustein riippumattomalla ja puolueettomalla menettelyllä, jolla varmistetaan, että ehdokkailla on tarvittava pätevyys ja kokemus paikkaan sääntelyviranomaisessa ⇦ vähintään viiden mutta enintään seitsemän vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia kerran;
⇩ uusi
f)eturistiriitoja varten on olemassa määräykset ja salassapitovelvollisuus jatkuu sääntelyviranomaisen johtokunnan jäsenten tai, jos johtokuntaa ei ole, sääntelyviranomaisen ylimpien johtohenkilöiden toimikauden jälkeen;
g)sääntelyviranomaisen johtokunnan jäsenet tai, jos johtokuntaa ei ole, sääntelyviranomaisen ylimmät johtohenkilöt voidaan erottaa ainoastaan avoimin ja jo olemassa olevin perustein;
h)jäsenvaltiot voivat säätää, että riippumaton tilintarkastaja suorittaa sääntelyviranomaisen tilinpäätöksen jälkitarkastuksen.
🡻 2009/73/EY
Edellä olevan ensimmäisen alakohdan bd alakohdan osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetaan johtokunnan tai ylimpien johtohenkilöiden asianmukainen kiertojärjestelmä. Johtokunnan jäsenet tai jos johtokuntaa ei ole, ylimmät johtohenkilöt voidaan vapauttaa tehtävistään kesken toimikautensa ainoastaan, jos he eivät enää täytä tässä artiklassa asetettuja vaatimuksia tai ovat syyllistyneet rikkomukseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
⇩ uusi
6.Komissio esittää viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2022 ja sen jälkeen joka neljäs vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, miten kansalliset viranomaiset noudattavat tässä artiklassa säädettyä riippumattomuusperiaatetta.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
7140 artikla
Sääntelyviranomaisen yleistavoitteet
Tässä direktiivissä määriteltyjä viranomaistehtäviä suorittaessaan sääntelyviranomaisen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet seuraavien tavoitteiden edistämiseksi 7241 artiklassa säädettyjen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa tarvittaessa tiiviissä yhteydenpidossa muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten, mukaan lukien kilpailuviranomaiset, ⇨ sekä naapurimaiden, myös kolmansien maiden, viranomaisten ⇦ kanssa ja tämän rajoittamatta näiden toimivaltaa:
a)kilpailulle avointen, ⇨ joustavien, ⇦ varmojen ja ympäristön kannalta kestävien maakaasun ⇨ , uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen ja vedyn ⇦ sisämarkkinoiden edistäminen yhteisön ⌦ unionin ⌫ alueella ja markkinoiden tehokas avaaminen kaikille yhteisön asiakkaille ja toimittajille läheisessä yhteistyössä viraston, muiden maiden sääntelyviranomaisten, ja komission ⌦ ja ACERin ⌫ kanssa, sekä asianmukaisten edellytysten varmistaminen maakaasu⇨ - ja vety ⇦verkkojen tehokasta ja luotettavaa käyttöä varten pitkän aikavälin tavoitteet huomioon ottaen ⇨ , myötävaikuttaen siten unionin lainsäädännön johdonmukaiseen, tehokkaaseen ja tulokselliseen soveltamiseen unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi ⇦;
b)kilpailulle avointen ja moitteettomasti toimivien alueellisten ⇨ rajat ylittävien ⇦ markkinoiden kehittäminen yhteisön ⌦ unionin ⌫ alueella a alakohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi;
c)jäsenvaltioiden välisen maakaasu⇨ - ja vety ⇦kaupan rajoitusten poistaminen, muun muassa ⇨ sellaisten rajoitusten poistaminen, jotka johtuvat eroista kaasun laadussa tai maakaasuverkkoon sekoitetun vedyn määrissä tai vedyn laatueroista vetyjärjestelmässä, ⇦ sellaisen tarkoituksenmukaisen rajat ylittävän siirtokapasiteetin kehittäminen, jolla voidaan vastata kysyntään ja parantaa kansallisten markkinoiden yhdentymistä ⇨ , sekä EU:n yhteenliitetyn maakaasuverkon tai unionin vetyjärjestelmän yhteentoimivuuden varmistaminen ⇦, mikä voi edistää maakaasuvirtoja kaikkialla yhteisössä ⌦ unionissa ⌫;
d)kuluttajien tarpeisiin suuntautuneiden varmojen, luotettavien ja tehokkaiden sekä syrjimättömien verkkojen kehittämisen edistäminen mahdollisimman kustannustehokkaasti sekä verkon riittävän siirtokyvyn ja – yleisten energia⇨ - ja ilmasto ⇦poliittisten tavoitteiden mukaisesti – energiatehokkuuden edistäminen sekä suuri- ja pienimuotoisen uusiutuviin energialähteisiin perustuvan kaasuntuotannon ja hajautetun tuotannon integroiminen sekä siirto- että jakeluverkkoihin ⇨ ja niiden toiminnan helpottaminen suhteessa muihin energiaverkkoihin, kuten sähkö- ja lämpöverkkoihin ⇦;
e)uuden tuotantokapasiteetin verkkoon pääsyn helpottaminen erityisesti poistamalla uusien markkinoilletulijoiden ja uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun ⇨ ja vedyn ⇦ markkinoillepääsyn mahdollisia esteitä;
f)sen varmistaminen, että verkonhaltijoille ja verkonkäyttäjille tarjotaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä asianmukaisia kannustimia lisätä verkon suorituskykyä ⇨ , erityisesti energiatehokkuutta, ⇦ ja edistää markkinoiden yhdentymistä;
g)kansallisten markkinoiden tehokkaasta toiminnasta kuluttajalle koituvan hyödyn varmistaminen sekä tehokkaan kilpailun ja kuluttajansuojan varmistamisen edistäminen ⇨ tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien kuluttajansuojaviranomaisten kanssa ⇦;
h)avustaminen maakaasualan julkisen palvelun korkean tason saavuttamisessa, heikossa asemassa olevien asiakkaiden suojelun edistäminen ja toimittajan vaihtamisen edellyttämien tiedonvaihtomenettelyjen yhteensopivuuden edistäminen.
7241 artikla
Sääntelyviranomaisen tehtävät ja toimivaltuudet
1.Sääntelyviranomaisen tehtävänä on:
a)vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien perusteella siirto- tai jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät ⇨ tai molemmat ⇦;
⇩ uusi
b)1 päivästä tammikuuta 2031 tai tämän direktiivin 31 artiklan 1 kohdan soveltamispäivästä alkaen vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien perusteella vetyverkkoon pääsyä koskevat tariffit tai niiden laskentamenetelmät tai molemmat;
c)vahvistaa tai hyväksyä avointen kriteerien perusteella i) [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 4 artiklassa tarkoitetun kohdennetun maksun suuruus ja kesto tai sen laskentamenetelmät tai molemmat, ii) siirrettävien varojen arvo ja tuloksena mahdollisesti olevien voittojen ja tappioiden kohde ja iii) kohdennetun maksun rahoitusosuuksien jakautuminen;
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
db) varmistaa, että siirto-⇨ siirtoverkonhaltijat ⇦ ja jakeluverkonhaltijat, ja tarvittaessa verkon omistajat, ⇨ vetyverkonhaltijat ⇦ sekä kaikki maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yritykset ⇨ ja muut markkinaosapuolet, mukaan lukien kansalaisten energiayhteisöt, ⇦ noudattavat tästä direktiivistä ⇨ , [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetusta uudelleenlaaditusta kaasuasetuksesta], kaasuasetuksen 52 ja 53 artiklan mukaisesti hyväksytyistä verkkosäännöistä ja suuntaviivoista, asetuksesta (EU) 2017/1938⇦ ja muusta asiaa koskevasta yhteisön ⌦ unionin ⌫ lainsäädännöstä johtuvia velvollisuuksiaan, myös rajat ylittävien kysymysten osalta ⇨ , sekä ACERin päätöksiä ⇦;
⇩ uusi
e)varmistaa tiiviissä yhteistyössä muiden sääntelyviranomaisten kanssa, että Kaasu-ENTSO, EU DSO -elin ja ENNOH noudattavat tästä direktiivistä, [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetusta uudelleenlaaditusta kaasuasetuksesta], kaasuasetuksen 52–56 artiklan mukaisesti hyväksytyistä verkkosäännöistä ja suuntaviivoista ja muusta asiaa koskevasta unionin oikeudesta johtuvia velvoitteitaan, myös rajat ylittävien kysymysten osalta, sekä ACERin päätöksiä, ja määrittää yhdessä tapaukset, joissa Sähkö-ENTSO, EU DSO -elin ja ENNOH eivät noudata velvoitteitaan; jos sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen neljän kuukauden kuluessa yhteydenpidon aloittamisesta määrittääkseen yhdessä velvoitteiden noudattamatta jättämisen, asia saatetaan ACERin päätettäväksi asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti;
f)seurata kaasun laadun ja siirtoverkonhaltijoiden ja tapauksen mukaan jakeluverkonhaltijoiden toteuttaman kaasun laadunhallinnan kehitystä, mukaan lukien kaasun laadunhallintaan liittyvien verkonhaltijoiden kustannusten kehityksen seuranta ja vedyn sekoittamiseen maakaasuverkkoon liittyvä kehitys;
g)seurata vedyn laadun ja tarvittaessa 46 artiklassa tarkoitetun vetyverkonhaltijoiden toteuttaman kaasun laadunhallinnan kehitystä, mukaan lukien vedyn laadunhallintaan liittyvien kustannusten kehityksen seuranta;
h)tarkastella vetyverkonhaltijoiden 52 artiklan mukaisesti toimittamaa yleiskatsausta vedyn siirtoinfrastruktuurin kehityksestä ja esittää siitä arvion ottaen huomioon vetyverkon yleisen energiataloudellisen tarpeen sekä 51 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaisen verkon kehittämissuunnittelua koskevan yhteisen skenaariokehyksen;
i)ottaa huomioon h alakohdassa tarkoitettu vedyn siirtoinfrastruktuurin kehitystä koskevan yleiskatsauksen tarkastelu ja arviointi hyväksyessään [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 4 artiklassa tarkoitettuja kohdennettuja maksuja;
🡻 2019/692/EY, 1 artiklan 6 kohta (mukautettu)
⇨ uusi
jc)tehdä rajat ylittävissä asioissa yhteistyötä kyseisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisen tai sääntelyviranomaisten ja viraston ⌦ ACERin ⌫ kanssa ⇨ , erityisesti osallistumalla ACERin sääntelyneuvoston työhön asetuksen (EU) 2019/942 21 artiklan mukaisesti ⇦. Kolmannesta maasta tulevan ja kolmanteen maahan menevän infrastruktuurin tapauksessa sen jäsenvaltion sääntelyviranomainen, jossa ensimmäinen jäsenvaltioiden verkossa sijaitseva yhteenliitäntäpiste sijaitsee, voi tehdä yhteistyötä kolmannen maan, myös energiayhteisön sopimuspuolten, asianomaisten viranomaisten kanssa kuultuaan muiden asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia pyrkimyksenä varmistaa tämän ⌦ kyseisen ⌫ infrastruktuurin osalta tämän direktiivin johdonmukainen soveltaminen jäsenvaltioiden alueella;
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
kd)noudattaa kaikkia asiaan liittyviä oikeudellisesti sitovia ⌦ ACERin ⌫ viraston ja komission päätöksiä ja panna ne täytäntöön;
le)antaa vuosittain kertomus toiminnastaan ja tehtäviensä suorittamisesta jäsenvaltioiden asiaankuuluville viranomaisille, ⌦ ACERille ⌫ virastolle ja komissiolle. Kertomuksessa on esitettävä toteutetut toimenpiteet ja saavutetut tulokset kunkin tässä artiklassa luetellun tehtävän osalta;
mf)varmistaa, ettei siirtoon, jakeluun, ⇨ vedyn siirtoon, maakaasun ja vedyn ⇦ varastointiin, nesteytetyn maakaasun käsittelyyn ⇨ ja vetyterminaaleihin ⇦ sekä ⇨ maakaasun ja vedyn ⇦ toimitukseen liittyvien toimintojen välillä esiinny ristisubventioita;
ng)seurata siirtoverkonhaltijoiden investointisuunnitelmia ja esittää vuosikertomuksessaan arvio siitä, kuinka siirtoverkonhaltijoiden investointisuunnitelmat vastaavat ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 29 artiklan x alakohdassa ⌫ asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua yhteisön ⌦ unionin ⌫ laajuista verkon kehittämissuunnitelmaa; arvioon voi sisältyä suosituksia kyseisten investointisuunnitelmien muuttamisesta;
oh)seurata verkon varmuutta ja luotettavuutta koskevien sääntöjen noudattamista ja arvioida niiden aiempaa toimivuutta sekä vahvistaa tai hyväksyä palvelun ja toimitusten laatua koskevia standardeja ja vaatimuksia tai osallistua tähän yhdessä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;
pi)seurata avoimuuden tasoa, tukkuhinnat mukaan lukien, ja varmistaa, että maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yritykset noudattavat avoimuutta koskevia velvollisuuksia;
qj)seurata, miten avoimia tukku- ja vähittäismyyntimarkkinat ovat, missä määrin niillä esiintyy kilpailua sekä miten tehokasta markkinoiden avaaminen ja kilpailu ovat olleet; tähän kuuluvat maakaasu⇨ - ja vety ⇦pörssit, kotitalousasiakkaiden maksamat hinnat, mukaan lukien ennakkomaksujärjestelmät, toimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä, verkosta kytkettyjen asiakkaiden määrä, ylläpitopalvelujen maksut ja näiden palvelujen toteuttaminen ja kotitalousasiakkaiden tekemät valitukset, sekä mahdollisia kilpailun vääristymiä tai rajoituksia, mihin sisältyy kaikkien asiaa koskevien tietojen antaminen, sekä saattaa tarvittaessa tapaukset asiaankuuluvien kilpailuviranomaisten käsiteltäviksi;
rk)seurata rajoittavien sopimuskäytäntöjen esiintymistä, mukaan lukien yksinoikeuslausekkeet, joilla voidaan estää suuria, muita suuria asiakkaita kuin kotitalousasiakkaita tekemästä samanaikaisesti sopimuksia useamman kuin yhden toimittajan kanssa tai rajoittaa niiden vapautta tehdä tällaisia sopimuksia, ja tarvittaessa ilmoittaa kansallisille kilpailuviranomaisille tällaisista käytännöistä;
sl)noudattaa sopimusvapautta keskeytettävissä olevien toimitussopimusten ja pitkän aikavälin sopimusten osalta edellyttäen, että ne ovat yhteisön ⌦ unionin ⌫ lainsäädännön sekä yhteisön ⌦ unionin ⌫ politiikkojen mukaisia ⇨ ja edistävät hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Päästöjä aiheuttavan fossiilisen kaasun toimitusta koskevat pitkäaikaiset sopimukset saavat jatkua enintään vuoteen 2049 ⇦;
tm)seurata aikaa, jonka ⇨ maakaasun ⇦ siirto- ja jakeluverkonhaltijat ⇨ tai vetyverkonhaltijat ⇦ käyttävät liitäntöjen ja korjausten suorittamiseen;
un)seurata ja arvioida varastojen, putkilinjavarastoinnin ja muiden lisäpalvelujen käyttöoikeuksien edellytyksiä kuten 2933 ⇨ tai 33 ⇦ artiklassa säädetään. Tähän tehtävään ei kuulu tariffien tarkistaminen, jos ⇨ maakaasu ⇦varaston käyttöä koskeva järjestelmä määritellään 2933 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
yo)auttaa muiden asiasta vastaavien viranomaisten kanssa varmistamaan muun muassa liitteessä I säädettyjen kuluttajansuojatoimenpiteiden tehokkuus ja täytäntöönpano;
wp)julkaista vähintään vuosittain suosituksia 63 artiklan noudattamisesta toimitushinnoissa ja toimittaa suositukset tarvittaessa kilpailuviranomaisille;
xq)varmistaa ⇨ asiakkaiden syrjimätön ⇦ mahdollisuus saada asiakkaiden kulutustietoja, kuluttajatietojen helppotajuisen yhdenmukaistetun muodon tarjoaminen kansallisella tasolla valinnaista käyttöä varten sekä kaikkien asiakkaiden mahdollisuus saada pikaisesti tällaisia ⇨ 22 ja 23 artiklassa ⇦ liitteessä I olevassa h kohdassa tarkoitettuja tietoja;
yr)seurata siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, ⇨ vetyverkonhaltijoiden, ⇦ toimittajien ja asiakkaiden ja muiden markkinaosapuolten asemaa ja vastuita koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa asetuksen (EY) N:o 715/2009 ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] ⌫ mukaisesti;
zs)seurata niiden perusteiden asianmukaista soveltamista, joiden mukaisesti määritetään, kuuluuko ⇨ maakaasu ⇦varasto 2933 artiklan 3 kohdan vai 4 kohdan soveltamisalaan; ja
aat)seurata 7746 artiklassa tarkoitettujen suojatoimenpiteiden täytäntöönpanoa;
bbu) edistää tärkeimpiä markkinamenettelyjä koskevien tiedonvaihtomenettelyjen yhteensopivuutta aluetasolla;.
⇩ uusi
cc)panna täytäntöön 52 artiklan mukaisesti hyväksytyt verkkosäännöt ja suuntaviivat kansallisilla toimenpiteillä tai tarvittaessa koordinoiduilla alueellisilla tai unionin laajuisilla toimenpiteillä;
dd)varmistaa avoin ja tehokas prosessi kansallisen verkon kehittämissuunnitelman laatimiseksi 51 ja 52 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti;
ee)hyväksyä verkon kehittämissuunnitelma ja muuttaa sitä;
ff)seurata siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, varastointilaitteistojen haltijoiden ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten haltijoiden suorittamaa kaasun laadunvalvontaa ja -hallintaa;
gg)seurata asetuksessa (EU) 2017/1938 säädettyjen ja kansallisessa hätäsuunnitelmassa vahvistettujen hätätilassa toteutettavien toimenpiteiden täytäntöönpanoa, mukaan lukien mainitun asetuksen 13 artiklan mukaiset yhteisvastuutoimenpiteet;
hh)seurata vertailusivustojen saatavuutta, mukaan lukien 12 artiklan kriteerit täyttävät vertailuvälineet;
ii)seurata itse tuotetun uusiutuvan kaasun kulutukseen ja kansalaisten energiayhteisöihin kohdistuvien perusteettomien esteiden ja rajoitusten poistamista.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
2.Kun jäsenvaltiossa on niin säädetty, muu viranomainen kuin sääntelyviranomainen voi hoitaa 1 kohdassa säädetyt seurantatehtävät. Tällöin tästä seurannasta saadut tiedot on saatettava sääntelyviranomaisen käyttöön niin pian kuin mahdollista.
Sääntelyviranomaisen on riippumattomuutensa säilyttäen ja parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden mukaisesti 1 kohdassa säädettyjä tehtäviä suorittaessaan tarvittaessa kuultava ⇨ maakaasun ⇦ siirtoverkonhaltijoita ⇨ ja vetyverkonhaltijoita ⇦ ja tehtävä tarvittaessa tiivistä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden omia erityisiä toimivaltuuksia.
Sääntelyviranomaisen tai viraston ⌦ ACERin ⌫ tämän direktiivin mukaisesti antamat hyväksynnät eivät estä sääntelyviranomaista käyttämästä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa myöhemmin toimivaltuuksiaan tämän artiklan mukaisesti eivätkä rajoita muiden asiaan kuuluvien viranomaisten tai komission määräämiä seuraamuksia.
3.Jos 5514 ⇨ tai 62 ⇦ artiklan nojalla on nimetty riippumaton järjestelmävastaava ⇨ tai riippumaton vetyverkonhaltija ⇦, sääntelyviranomaisen on sille tämän artiklan 1 kohdassa asetettujen tehtävien lisäksi:
a)seurattava, että siirtoverkon omistaja ja riippumaton järjestelmävastaava ⇨ ja vetyverkon omistaja ja riippumaton vetyverkonhaltija ⇦ noudattavat tästä artiklasta johtuvia velvollisuuksiaan, ja määrättävä velvollisuuksien rikkomisesta seuraamuksia 4 kohdan d alakohdan mukaisesti;
b)seurattava riippumattoman ⌦ järjestelmävastaavan ⌫ verkonhaltijan ja siirtoverkon omistajan ⇨ tai vetyverkon omistajan ja riippumattoman vetyverkonhaltijan ⇦ välisiä suhteita ja välistä tiedonvaihtoa sen varmistamiseksi, että riippumaton järjestelmävastaava ⇨ tai riippumaton vetyverkonhaltija ⇦ noudattaa velvollisuuksiaan, ja erityisesti hyväksyttävä sopimukset ja toimittava riitojenratkaisuviranomaisena riippumattoman järjestelmävastaavan ja siirtoverkon omistajan ⇨ tai vetyverkon omistajan ja riippumattoman vetyverkonhaltijan ⇦ välillä kaikissa valituksissa, joita kumpi tahansa osapuoli tekee 11 kohdan mukaisesti;
c)hyväksyttävä ensimmäiseen kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan sisältyvä investointisuunnitelma ja hyväksyttävä monivuotiset verkon kehittämissuunnitelmat, jotka riippumaton järjestelmävastaava ⇨ tai riippumaton vetyverkonhaltija ⇦ esittää vuosittain, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5514 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista;
d)varmistettava, että riippumattoman järjestelmävastaavan ⇨ tai riippumattoman vetyverkonhaltijan ⇦ perimiin verkkoonpääsytariffeihin sisältyy siirtoverkon omistajalle tai omistajille maksettava riittävä korvaus verkko-omaisuuden käyttämisestä ja uusista investoinneista siihen, edellyttäen että ne on tehty taloudellisesti ja tehokkaasti; ja
e)voitava suorittaa tarkastuksia myös ennalta ilmoittamatta siirtoverkon omistajan ja riippumattoman järjestelmävastaavan ⇨ tai vetyverkon omistajan ja riippumattoman vetyverkonhaltijan ⇦ toimitiloissa.
4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sääntelyviranomaisille annetaan toimivaltuudet, joiden nojalla ne voivat suorittaa 1, 3 ja 6 kohdassa tarkoitetut tehtävät tehokkaasti ja joutuisasti. Tätä varten sääntelyviranomaisella on oltava vähintään valtuudet:
a)tehdä maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yrityksiä sitovia päätöksiä;
b)tehdä maakaasumarkkinoiden toimintaa koskevia tutkimuksia ja päättää sekä määrätä tarvittavista ja oikeasuhteisista toimenpiteistä tosiasiallisen kilpailun edistämiseksi ja ⇨ kaasu ⇦markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi,. ⌦ minkä ⌫ lLisäksi sääntelyviranomaisella on oltava tarvittaessa oikeus tehdä yhteistyötä kansallisen kilpailuviranomaisen ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyviranomaisten tai komission kanssa kilpailulainsäädäntöön liittyvän tutkimuksen tekemisessä;
c)vaatia maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yrityksiltä kaikkia sen tehtävien toteuttamisen kannalta merkityksellisiä tietoja, mukaan lukien perustelut kolmannen osapuolen pääsyn epäämiselle sekä kaikki tiedot verkon vahvistamisen edellyttämistä toimenpiteistä;
d)määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia maakaasu⇨ - ja vety ⇦alan yrityksille, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan, jotka johtuvat tästä direktiivistä tai asiaan liittyvistä oikeudellisesti sitovista sääntelyviranomaisen tai ⌦ ACERin ⌫ viraston tekemistä päätöksistä, tai ehdottaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle, että tämä määräisi kyseisiä seuraamuksia. Tähän on sisällyttävä ⌦ , mukaan lukien ⌫ toimivalta määrätä tai ehdottaa määrättäväksi siirtoverkonhaltijalle ⇨ tai vetyverkonhaltijalle ⇦ enintään kymmentä prosenttia sen vuotuisesta liikevaihdosta tai vertikaalisesti integroituneelle yritykselle enintään kymmentä prosenttia sen vuotuisesta liikevaihdosta vastaavia seuraamuksia, jos nämä eivät täytä tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan; ja
e)tarkoituksenmukaiset valtuudet suorittaa tutkintaa ja ratkaista riitoja 11 ja 12 kohdan nojalla.
⇩ uusi
5.Siinä jäsenvaltiossa, jossa Kaasu-ENTSOn, vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston tai EU DSO -elimen toimipaikka sijaitsee, sijaitsevalla sääntelyviranomaisella on oltava toimivalta määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia näille elimille, jos ne eivät täytä velvoitteitaan, jotka johtuvat tästä direktiivistä, [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetusta uudelleenlaaditusta kaasuasetuksesta] tai asiaan liittyvistä oikeudellisesti sitovista sääntelyviranomaisen tai ACERin päätöksistä, tai ehdottaa toimivaltaiselle tuomioistuimelle, että tämä määräisi kyseisiä seuraamuksia.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
65.Kun ⇨ riippumaton ⇦ siirtoverkonhaltija ⇨ tai integroitu vetyverkonhaltija ⇦ on nimetty IXIV luvun 3 jakson mukaisesti, sääntelyviranomaiselle osoitetaan tämän artiklan 1 ja 4 kohdan nojalla annettujen tehtävien ja toimivaltuuksien lisäksi ainakin seuraavat tehtävät ja toimivaltuudet:
a)määrätä seuraamuksia 4 kohdan d alakohdan mukaisesti vertikaalisti integroitunutta yritystä suosivista, muita syrjivistä käytännöistä;
b)seurata siirtoverkonhaltijan ⇨ tai integroidun vetyverkonhaltijan ⇦ ja vertikaalisti integroituneen yrityksen välistä viestintää sen varmistamiseksi, että siirtoverkonhaltija ⇨ tai integroitu vetyverkonhaltija ⇦ täyttää velvoitteensa;
c)toimia vertikaalisti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan ⇨ tai integroidun vetyverkonhaltijan ⇦ välisten riitojen ratkaisusta vastaavana viranomaisena 11 kohdan nojalla tehtyjen valitusten osalta;
d)seurata vertikaalisti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan ⇨ tai integroidun vetyverkonhaltijan ⇦ välisiä kaupallisia ja rahoituksellisia suhteita mukaan lukien lainoja;
e)hyväksyä kaikki vertikaalisti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan ⇨ tai integroidun vetyverkonhaltijan ⇦ väliset kaupalliset ja rahoitukselliset sopimukset edellyttäen, että niissä noudatetaan markkinaehtoja;
f)pyytää vertikaalisti integroituneelta yritykseltä perustelut, kun ohjelman seurannasta vastaava toimihenkilö on tehnyt sille 6421 artiklan 4 kohdan mukaisen ilmoituksen,. Tällaisiin perusteluihin on sisällyttävä ⌦ mukaan lukien erityisesti ⌫ todisteet siitä, että vertikaalisti integroitunutta yritystä hyödyttävää syrjintää ei ole harjoitettu;
g)suorittaa tarkastuksia, myös ennalta ilmoittamatta, vertikaalisesti integroituneen yrityksen ja siirtoverkonhaltijan ⇨ tai integroidun vetyverkonhaltijan ⇦ tiloissa; ja
h)osoittaa siirtoverkonhaltijan ⇨ tai integroidun vetyverkonhaltijan ⇦ kaikki tehtävät tai joitakin tiettyjä tehtäviä 6414 artiklan mukaisesti nimetylle riippumattomalle järjestelmävastaavalle ⇨ tai riippumattomalle vetyverkonhaltijalle ⇦, jos siirtoverkonhaltija ⇨ tai integroitu vetyverkonhaltija ⇦ rikkoo toistuvasti tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan, erityisesti silloin, kun tämä toistuvasti harjoittaa vertikaalisesti integroitunutta yritystä suosivia, muita syrjiviä käytäntöjä.
76.Sääntelyviranomaisilla on oltava velvollisuus vahvistaa tai hyväksyä riittävän ajoissa ennen niiden voimaantuloa ainakin menetelmät, joita käytetään seuraavien seikkojen laskennassa tai niitä koskevien ehtojen ja edellytysten vahvistamisessa:
a)liittäminen ja pääsy kansallisiin ⇨ maakaasu ⇦verkkoihin, mukaan luettuina siirto- ja jakelutariffit, sekä ehdot, edellytykset ja tariffit, jotka koskevat oikeutta käyttää nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksia ⌦ ; näiden ⌫ . Tällaisten tariffien ja menetelmien on mahdollistettava tarvittavien investointien tekeminen verkkoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin niin, että kyseisillä investoinneilla voidaan varmistaa verkkojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten toimivuus;
⇩ uusi
b)liittäminen ja pääsy kansallisiin vetyverkkoihin, mukaan lukien 1 päivästä tammikuuta 2031 vedyn verkkotariffit soveltuvin osin sekä ehdot, edellytykset ja tariffit, jotka koskevat pääsyä vetyvarastoihin ja vetyterminaaleihin;
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
cb) sellaisten tasapainottamistasehallintapalvelujen tarjonta, jotka suoritetaan taloudellisimmalla tavalla ja jotka tarjoavat verkon käyttäjille asianmukaisia kannustimia kaasun syötön ja oton tasapainottamiseksi. Nämä tasapainottamistasehallintapalvelut on tarjottava oikeudenmukaisesti ja syrjimättömästi, ja niiden on perustuttava puolueettomiin kriteereihin; ja
⇩ uusi
d)kohdennettujen maksujen hyväksyminen ja seuranta [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetun uudelleenlaaditun kaasuasetuksen] 4 artiklan mukaisesti;
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
e)pääsy rajat ylittäviin infrastruktuureihin, mukaan lukien kapasiteetin jakoa ja ylikuormituksen hallintaa koskevat menettelyt.
87.Edellä 7 kohdassa tarkoitetut menetelmät tai ehdot ja edellytykset on julkistettava.
98.Sääntelyviranomaisten on tariffeja tai menetelmiä sekä tasapainottamistasehallintapalveluja määrittäessään tai hyväksyessään varmistettava, että siirto- ja jakeluverkonhaltijoille ⇨ ja 1 päivästä tammikuuta 2031 vetyveronhaltijoille ⇦ annetaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä asianmukaisia kannustimia parantaa tehokkuutta, edistää markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta sekä tukea asiaan liittyviä tutkimustoimia.
109.Sääntelyviranomaisten on seurattava kansallisten kaasunsiirtoverkkojen ⇨ ja vetyverkkojen ⇦, mukaan lukien rajayhdysputketjohtojen, ylikuormituksen hallintaa sekä ylikuormituksen hallintaa koskevien sääntöjen soveltamista. Tätä varten siirtoverkonhaltijoiden ⇨ , vetyverkonhaltijoiden ⇦ tai markkinoiden ylläpitäjien on toimitettava ylikuormituksen hallintaa ja myös kapasiteetin jakoa koskevat sääntönsä kansallisille sääntelyviranomaisille. Kansalliset sSääntelyviranomaiset voivat pyytää näiden sääntöjen muuttamista.
73 artikla
⌦ Päätökset ja valitukset ⌫
110.Sääntelyviranomaisilla on oltava oikeus vaatia, että ⇨ maakaasun ⇦ siirtoverkon, varastointilaitosten, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja jakeluverkon haltijat ⇨ sekä vetyvarastojen ja vetyterminaalien haltijat ja 1 päivästä tammikuuta 2031 vetyverkonhaltijat ⇦ tarvittaessa muuttavat tässä artiklassa tarkoitettuja ehtoja ja edellytyksiä, myös tariffeja ja menetelmiä, sen varmistamiseksi, että ne ovat oikeasuhteisia ja että niitä sovelletaan syrjimättömällä tavalla. Tähän tehtävään ei kuulu tariffien tarkistaminen, jos varaston käyttöä koskeva järjestelmä määritellään 2933 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Jos ⇨ maakaasun ⇦ siirto- ja jakelutariffien ⇨ ja, tapauksen mukaan, vedyn verkkotariffien ⇦ vahvistaminen viivästyy, sääntelyviranomaisilla on valtuudet määrittää tai hyväksyä alustavat siirto- ja jakelutariffit tai niiden laskentamenetelmät ⇨ ja vedyn verkkotariffit tai niiden laskentamenetelmät ⇦ ja päättää asiaankuuluvista korvaustoimenpiteistä, mikäli lopulliset tariffit tai menetelmät eroavat alustavista tariffeista tai menetelmistä.
211.Jos jokin osapuoli haluaa tehdä valituksen ⇨ maakaasun ⇦ siirtoverkon, varastointilaitteiston, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten tai jakeluverkon haltijasta ⇨ tai vetyverkon, -varaston tai -terminaalin haltijasta ⇦ niiden velvoitteiden suhteen, joita kyseisellä haltijalla on tämän direktiivin mukaisesti, se voi osoittaa valituksensa sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojenratkaisuviranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jos sääntelyviranomaiset pyytävät lisätietoja. Tätä pidennettyä määräaikaa voidaan pidentää lisää valituksen tekijän suostumuksella. Sääntelyviranomaisen päätös on sitova, paitsi jos ja siihen asti kun se kumotaan muutoksenhaussa.
312. Kuka tahansa haittaa kärsinyt osapuoli, jolla on oikeus tehdä valitus tämän artiklan mukaisesti tehdystä menetelmiä koskevasta päätöksestä tai, jos sääntelyviranomaisella on velvollisuus neuvotella, ehdotetuista tariffeista tai menetelmistä, voi viimeistään kahden kuukauden kuluessa tai jäsenvaltioiden asettaman lyhyemmän ajanjakson kuluessa päätöksen tai päätösehdotuksen julkaisemisesta esittää valituksen vaatien päätöksen uudelleentarkastelua. Valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.
413.Jäsenvaltioiden on luotava sellaiset asianmukaiset ja tehokkaat menetelmät sääntelyn, valvonnan ja avoimuuden turvaamiseksi, joilla vältetään määräävän aseman väärinkäyttö etenkin kuluttajien etujen vastaisella tavalla sekä kaikenlainen markkinoiden valtaukseen tähtäävä toiminta. Näissä menetelmissä on otettava huomioon perustamissopimuksen ⌦ SEUT-sopimuksen ⌫ määräykset ja erityisesti sen 82 ⌦ 102 ⌫ artikla.
514.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuussa olevia luonnollisia tai oikeushenkilöitä vastaan toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, muun muassa jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden mukaiset hallinnolliset toimet tai rikosoikeudelliset menettelyt, jos tässä direktiivissä säädettyjä luottamuksellisuussääntöjä ei ole noudatettu.
615.Edellä 211 ja 312 kohdassa tarkoitetut valitukset eivät rajoita yhteisön ⌦ unionin ⌫ oikeuden ja/tai kansallisen oikeuden mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä.
716.Sääntelyviranomaisten tekemät päätökset on joka suhteessa perusteltava muutoksenhakumenettelyn mahdollistamiseksi tuomioistuimessa. Päätökset on oltava yleisön saatavilla siten, että kaupallisesti arkaluonteisten asioiden luottamuksellisuus ei vaarannu.
817.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja hallituksista.
7442 artikla
⌦ Sääntelyviranomaisten alueellinen yhteistyö rajat ylittävissä kysymyksissä ⌫ Rajat ylittäviä kysymyksiä koskeva sääntelyjärjestelmä
1.Sääntelyviranomaisten on kuultava toisiaan ja tehtävä tiivistä yhteistyötä keskenään ⇨ , erityisesti ACERin puitteissa, ⇦ sekä annettava toisilleen ja virastolle ⌦ ACERille ⌫ kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat tästä direktiivistä johtuvien tehtäviensä suorittamiseksi. Vastaanottavan viranomaisen on vaihdettavien tietojen osalta varmistettava sama luottamuksellisuuden taso kuin tiedot lähettäneeltä viranomaiselta edellytetään.
2.Sääntelyviranomaisten on tehtävä yhteistyötä vähintään alueellisella tasolla
a)edistääkseen sellaisten operatiivisten järjestelyjen luomista, joilla voidaan varmistaa verkon optimaalinen hallinta, edistää yhteisiä maakaasu⇨ - ja vety ⇦pörssejä ja rajat ylittävän kapasiteetin jakamista ja varmistaa riittävän yhteenliittämiskapasiteetin, myös uusien yhteyksien, vähimmäistaso alueella ja alueiden välillä, jotta tehokas kilpailu voi kehittyä ja toimitusvarmuus parantua, syrjimättä eri jäsenvaltioiden toimitusyrityksiä;
b)koordinoidakseen siirtoverkonhaltijoita ⇨ , vetyverkonhaltijoita ⇦ ja muita markkinatoimijoita koskevien verkkosääntöjen kehittämistä; ja
c)koordinoidakseen ylikuormituksen hallintaa koskevien sääntöjen kehittämistä;.
⇩ uusi
d)varmistaakseen, että siirtoverkonhaltijoiden ja vetyverkonhaltijoiden tehtäviä rajat ylittävällä tai alueellisella tasolla hoitavat oikeussubjektit noudattavat säännöksiä.
🡻 2009/73/EY
⇨ uusi
3.Kansallisilla sSääntelyviranomaisilla on oltava oikeus yhteistyöjärjestelyihin toistensa kanssa sääntely-yhteistyön edistämiseksi.
4.Edellä 2 kohdassa tarkoitetut toimet on tarvittaessa suoritettava tiiviissä yhteydenpidossa muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa ja tämän rajoittamatta niiden toimivaltaa.
5. Komissio voi antaa suuntaviivoja siitä, missä määrin sääntelyviranomaisten on tehtävä yhteistyötä toistensa ja viraston kanssa. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
⇩ uusi
5.Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 83 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi antamalla suuntaviivoja siitä, missä määrin sääntelyviranomaisten on tehtävä yhteistyötä toistensa ja ACERin kanssa.
🡻 2019/692, 1 artiklan 7 kohta
⇨ uusi
6.Sääntelyviranomaiset tai tarvittaessa muut toimivaltaiset viranomaiset voivat kuulla kolmansien maiden ⇨ , myös energiayhteisön sopimuspuolten, ⇦ asianomaisia viranomaisia ja tehdä yhteistyötä niiden kanssa kolmansiin maihin menevän ja niistä tulevan kaasu⇨ - ja vety ⇦infrastruktuurin toimintaan liittyen varmistaakseen kyseessä olevan infrastruktuurin osalta, että tätä direktiiviä sovelletaan johdonmukaisesti jäsenvaltion alueella ja aluemerellä.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
7543 artikla
⌦ Verkkosääntöjen ja ⌫ Ssuuntaviivojen noudattaminen
1.Mikä tahansa sääntelyviranomainen tai komissio voi pyytää virastolta ⌦ ACERilta ⌫ lausuntoa siitä, onko jokin sääntelyviranomaisen tekemä päätös tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 715/2009 ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetussa uudelleenlaaditussa kaasuasetuksessa] ⌫ tarkoitettujen ⇨ verkkosääntöjen ja ⇦ suuntaviivojen mukainen.
2.Virasto ⌦ ACER ⌫ antaa lausuntonsa sitä pyytäneelle sääntelyviranomaiselle tai komissiolle sekä kyseisen päätöksen tehneelle sääntelyviranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
3.Jos päätöksen tehnyt sääntelyviranomainen ei noudata ⌦ ACERin ⌫ viraston lausuntoa neljän kuukauden kuluessa lausunnon vastaanottamisesta, ⌦ ACER ⌫ virasto ilmoittaa asiasta komissiolle.
4.Mikä tahansa sääntelyviranomainen, joka katsoo, ettei jokin toisen sääntelyviranomaisen tekemä rajat ylittävän kaupan kannalta merkityksellinen päätös ole tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 715/2009 ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetussa uudelleenlaaditussa kaasuasetuksessa] ⌫ tarkoitettujen ⇨ verkkosääntöjen ja ⇦ suuntaviivojen mukainen, voi ilmoittaa asiasta komissiolle kahden kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä.
5.Jos komissio kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut ilmoituksen ⌦ ACERilta ⌫ virastolta 3 kohdan mukaisesti tai joltain sääntelyviranomaiselta 4 kohdan mukaisesti, tai omasta aloitteestaan kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä, katsoo, että sääntelyviranomaisen päätös herättää vakavia epäilyjä siitä, onko se tässä direktiivissä tai asetuksessa (EY) N:o 715/2009 ⌦ [asiakirjassa COM(2021) xxx ehdotetussa uudelleenlaaditussa kaasuasetuksessa] ⌫ tarkoitettujen ⇨ verkkosääntöjen ja ⇦ suuntaviivojen mukainen, komissio voi päättää tutkia asiaa edelleen. Tällöin se pyytää sääntelyviranomaista ja menettelyn osapuolia esittämään huomautuksensa.
6.Jos komissio päättää tutkia asiaa edelleen, se tekee enintään neljän kuukauden kuluessa tällaisen päätöksen tekemisestä lopullisen päätöksen siitä, että se
a)ei vastusta sääntelyviranomaisen päätöstä; tai
b)pyytää asianomaista sääntelyviranomaista peruuttamaan päätöksensä, koska ⇨ verkkosääntöjä ja ⇦ suuntaviivoja ei ole noudatettu.
7.Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä asian edelleen tutkimisesta 5 kohdassa tarkoitetussa määräajassa tai tehnyt lopullista päätöstä 6 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, sen katsotaan olleen vastustamatta sääntelyviranomaisen päätöstä.
8.Sääntelyviranomaisen on noudatettava päätöksensä peruuttamista koskevaa komission päätöstä kahden kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.
9.Komissio voi antaa suuntaviivoja, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti menettely, jota sääntelyviranomaisten, viraston ja komission on sovellettava todetakseen, ovatko sääntelyviranomaisten tekemät päätökset tässä artiklassa tarkoitettujen suuntaviivojen mukaisia. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. ⇨ Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 83 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla suuntaviivat, joissa kuvataan yksityiskohtaisesti tämän artiklan soveltamiseksi noudatettava menettely. ⇦
7644 artikla
Tietojen säilyttäminen
1.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kaasuntoimittajat pitävät kansallisten viranomaisten, mukaan lukien sääntelyviranomaisen, kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission saatavilla niiden tehtävien suorittamiseksi vähintään viiden vuoden ajan merkitykselliset tiedot kaikista ⇨ maa ⇦kaasun ⇨ ja vedyn ⇦ toimitussopimuksiin ja ⇨ maa ⇦kaasu⇨ - ja vety ⇦johdannaisiin liittyvistä liiketoimista tukkuasiakkaiden ja siirtoverkonhaltijoiden, sekä varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden ⇨ sekä vetyverkkojen, -varastojen ja -terminaalien haltijoiden ⇦ kanssa.
2.Tiedoissa on oltava yksityiskohdat kyseessä olevien liiketoimien ominaispiirteistä kuten kestosta ja toimitus- ja selvityssäännöistä, määristä, toteutuspäivistä ja -kellonajoista ja hinnoista sekä tiedot, joiden perusteella kyseinen tukkuasiakas voidaan yksilöidä, sekä määritellyt tiedot kaikista selvittämättä jääneistä ⇨ maa ⇦kaasun ⇨ ja vedyn ⇦ toimitussopimuksista ja ⇨ maa ⇦kaasu⇨ - ja vety ⇦johdannaisista.
3.Sääntelyviranomainen voi päättää asettaa osia näistä tiedoista markkinaosallistujien saataville edellyttäen, ettei yksittäisiä markkinatoimijoita tai yksittäisiä liiketoimia koskevia kaupallisesti arkaluonteisia tietoja julkaista. Tätä kohtaa ei sovelleta direktiivin ⌦ 2014/65/EU ⌫ 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluvia rahoitusvälineitä koskeviin tietoihin.
4.Tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissio voi antaa suuntaviivoja ⇨ Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 83 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla suuntaviivat ⇦, joissa määritellään tietojen säilyttämiseen sovellettavat menettelyt ja järjestelyt sekä säilytettävien tietojen muoto ja sisältö. Kyseiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
5.Niiden ⇨ maa ⇦kaasu⇨ - ja vety ⇦johdannaisiin liittyvien liiketoimien osalta, joita kaasuntoimittajat toteuttavat tukkuasiakkaiden ja ⇨ maakaasun ⇦ siirtoverkonhaltijoiden, sekä varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltijoiden ⇨ sekä vetyverkon, -varastojen ja -terminaalien haltijoiden ⇦ kanssa, tätä artiklaa sovelletaan vasta sen jälkeen kun komissio on antanut 4 kohdassa tarkoitetut suuntaviivat.
6.Tämän artiklan säännökset eivät aiheuta direktiivin 2014/65/EU 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluville toimijoille lisävelvollisuuksia 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia kohtaan.
7.Jos 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on saatava käyttöönsä tietoja, jotka ovat direktiivin 2014/65/EU 2004/39/EY soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden hallussa, mainitun direktiivin nojalla toimivaltaisten viranomaisten on annettava näille viranomaisille niiden tarvitsemat tiedot.
XXI luku
LOPPUSÄÄNNÖKSET
7746 artikla
Suojatoimenpiteet
1.Jos energiamarkkinoilla ilmenee äkillinen kriisi ja jos ihmisten, laitteiden tai laitosten turvallisuus tai verkon toiminta vaarantuu, jäsenvaltio voi toteuttaa tilapäisesti tarpeelliset suojatoimenpiteet ⇨ julistaa hätätilan asetuksen (EU) 2017/1938 11 artiklan mukaisesti ja toteuttaa kansalliseen hätäsuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet ⇦.
2.Toimenpiteiden on oltava sellaisia, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän häiriötä sisämarkkinoiden toiminnalle, eivätkä ne saa olla laajempia kuin on ehdottomasti tarpeen syntyneiden äkillisten vaikeuksien poistamiseksi.
3.Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava kyseisistä toimenpiteistä muille jäsenvaltioille ja komissiolle, joka voi päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on muutettava toimenpiteitä tai lopetettava ne siltä osin kuin ne vääristävät kilpailua ja vaikuttavat kauppaan haitallisesti yhteisen edun vastaisella tavalla.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
7847 artikla
Tasapuoliset toimintaedellytykset
1.Toimenpiteiden, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa tämän direktiivin nojalla tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi, on oltava ⌦ SEUT-sopimuksen ⌫ EY:n perustamissopimuksen, erityisesti sen 30 ⌦ 36 ⌫ artiklan, ja yhteisön ⌦ unionin ⌫ oikeuden mukaisia.
2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja avoimia. Nämä toimenpiteet saa panna täytäntöön vasta sen jälkeen, kun niistä on ilmoitettu komissiolle ja komissio on hyväksynyt ne.
3.Komissio reagoi 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen kahden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta. Määräaika alkaa täydellisten tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Jos komissio ei ole reagoinut tämän kahden kuukauden määräajan kuluessa, katsotaan, ettei komissio vastusta ilmoitettuja toimenpiteitä.
48 artikla
Ota tai maksa -sitoumuksia koskevat poikkeukset
1.Jos maakaasualan yritys kokee tai katsoo joutuvansa kokemaan vakavia taloudellisia tai rahoituksellisia vaikeuksia, koska se on sitoutunut yhdessä tai useammassa kaasun hankintasopimuksessa hyväksyttyyn ota tai maksa -sitoumukseen, se voi hakea asianomaiselta jäsenvaltiolta tai nimetyltä toimivaltaiselta viranomaiselta tilapäistä poikkeusta 32 artiklan soveltamisesta. Hakemukset on tehtävä tapauskohtaisesti jäsenvaltioiden valinnan mukaan joko ennen verkkoon pääsyn epäämistä tai sen jälkeen. Jäsenvaltiot voivat myös antaa maakaasualan yrityksen valita, tekeekö se hakemuksen ennen verkkoon pääsyn epäämistä vai sen jälkeen. Jos maakaasualan yritys on evännyt verkkoon pääsyn, hakemus on tehtävä viipymättä. Hakemuksiin on liitettävä kaikki tarvittavat tiedot ongelman laadusta ja laajuudesta sekä maakaasualan yrityksen toteuttamista toimista ongelman ratkaisemiseksi.
Ellei vaihtoehtoisia ratkaisuja ole kohtuudella käytettävissä, jäsenvaltio tai nimetty toimivaltainen viranomainen voi 3 kohdan huomioon ottaen päättää myöntää poikkeuksen.
2.Jäsenvaltion tai nimetyn toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava komissiolle poikkeuksen myöntämisestä ja liitettävä mukaan kaikki poikkeusta koskevat asiaankuuluvat tiedot. Nämä tiedot voidaan toimittaa komissiolle koosteena, ja komission on voitava tehdä perusteltu päätös toimitettujen tietojen pohjalta. Komissio voi kahdeksan viikon kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta pyytää kyseistä jäsenvaltiota tai nimettyä toimivaltaista viranomaista muuttamaan tai peruuttamaan poikkeuksen myöntämistä koskevan päätöksen.
Jos kyseinen jäsenvaltio tai nimetty toimivaltainen viranomainen ei noudata komission pyyntöä neljän viikon kuluessa, lopullinen päätös tehdään viipymättä 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
Komissio pitää kaupallisesti arkaluonteiset tiedot luottamuksellisina.
3.Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista päätettäessä jäsenvaltio tai nimetty toimivaltainen viranomainen sekä komissio ottavat huomioon erityisesti seuraavat perusteet:
a)tavoite toteuttaa kilpailulle avoimet kaasumarkkinat;
b)tarve täyttää julkisen palvelun velvoitteet ja turvata toimitusvarmuus;
c)maakaasualan yrityksen asema kaasumarkkinoilla ja markkinoiden nykyinen kilpailutilanne;
d)maakaasualan yritysten ja siirtoyritysten ja vaatimukset täyttävien asiakkaiden taloudellisten ja rahoituksellisten vaikeuksien vakavuus;
e)kyseisen sopimuksen tai kyseisten sopimusten allekirjoituspäivät ja ehdot, mukaan lukien se, missä määrin niissä on otettu huomioon markkinoilla tapahtuvat muutokset;
f)toteutetut toimet ongelman ratkaisemiseksi;
g)missä määrin yritys saattoi ota tai maksa -hankintasopimuksen hyväksyessään kohtuudella arvioida, tämän direktiivin säännökset huomioon ottaen, että seurauksena saattaisi olla vakavia vaikeuksia;
h)kyseisen verkon yhteenliittymisen aste muiden verkkojen kanssa ja näiden verkkojen yhteentoimivuus; ja
i)poikkeuksen myöntämisen vaikutukset tämän direktiivin asianmukaiseen soveltamiseen maakaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.
Ennen 4 päivää elokuuta 2003 tehtyjä ota tai maksa -sopimuksia koskevasta poikkeuspyynnöstä tehty päätös ei saisi johtaa siihen, että on mahdotonta löytää taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoisia myyntikanavia. Vakavia vaikeuksia ei kuitenkaan katsota olevan silloin, kun maakaasun myynti ei laske alle ota tai maksa -hankintasopimuksen mukaisen vähimmäiskäyttömäärän tai sikäli kuin kyseistä ota tai maksa -hankintasopimusta voidaan mukauttaa tai maakaasualan yritys pystyy löytämään vaihtoehtoisia myyntikanavia.
4.Maakaasualan yritykset, joille ei ole myönnetty tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, eivät saa evätä tai eivät enää saa evätä verkkoon pääsyä kaasunhankintasopimuksessa hyväksyttyjen ota tai maksa -sitoumusten vuoksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 32–44 artiklan asiaa koskevia säännöksiä noudatetaan.
5.Edellä mainittujen säännösten mukaisten poikkeusten on oltava asianmukaisesti perusteltuja. Komissio julkaisee päätöksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
6.Komissio antaa 4 päivään elokuuta 2008 mennessä arviointikertomuksen tämän artiklan soveltamisesta saaduista kokemuksista, jotta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat aikanaan harkita, onko tätä artiklaa tarpeen mukauttaa.
🡻 2019/692/EY, 1 artiklan 8 kohta (mukautettu)
⇨ uusi
7948 a artikla
Siirtoputkien ⌦ Kolmansiin maihin ulottuvien maakaasu- ja vetyputkien ⌫ toimintaa koskevat tekniset sopimukset
Tällä direktiivillä ei vaikuteta siirtoverkonhaltijoiden ⇨ , vetyverkonhaltijoiden ⇦ tai muiden talouden toimijoiden vapauteen pitää voimassa tai tehdä teknisiä sopimuksia asioista, jotka koskevat jäsenvaltion ja kolmannen maan välisten siirtoverkkojen ⇨ putkien ⇦ toimintaa edellyttäen, että kyseiset sopimukset ovat yhteensopivia unionin oikeuden ja asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten asiaankuuluvien päätösten kanssa. Tällaisista sopimuksista on ilmoitettava asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisille.
🡻 2009/73/EY
49 artikla
Uudet tai eristyneet markkinat
1.Ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole suoraan liittyneet minkään muun jäsenvaltion yhteenliitettyyn verkkoon ja joilla on vain yksi pääasiallinen ulkopuolinen maakaasun toimittaja, voivat poiketa 4, 9, 37 ja/tai 38 artiklan säännöksistä. Toimittajan, jonka markkinaosuus on yli 75 prosenttia, katsotaan olevan pääasiallinen toimittaja. Näiden poikkeuksien voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä siitä hetkestä, kun vähintään yksi tässä alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei enää täyty. Poikkeuksesta on ilmoitettava komissiolle.
Kypros voi poiketa 4, 9, 37 ja/tai 38 artiklan säännöksistä. Sellaisen poikkeuksen voimassaolo lakkaa, kun Kyprosta ei enää voida pitää eristyneenä markkina-alueena.
Edellä olevaa 4, 9, 37 ja/tai 38 artiklaa ei sovelleta Viroon, Latviaan ja/tai Suomeen ennen kuin jokin tahansa näistä jäsenvaltioista liittyy suoraan jonkin muun jäsenvaltion kuin Viron, Latvian, Liettuan ja Suomen yhteenliitettyyn verkkoon. Tämä alakohta ei rajoita tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisten poikkeusten soveltamista.
2.Jäsenvaltio, joka voidaan määritellä uudeksi markkina-alueeksi ja jossa tämän direktiivin täytäntöönpano aiheuttaisi merkittäviä ongelmia, voi poiketa 4 ja 9 artiklan, 13 artiklan 1 ja 3 kohdan, 14 ja 24 artiklan, 25 artiklan 5 kohdan, 26, 31 ja 32 artiklan, 37 artiklan 1 kohdan ja/tai 38 artiklan säännöksistä. Sellaisen poikkeuksen voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä, kun jäsenvaltiota ei enää voida pitää uutena markkina-alueena. Poikkeuksesta on ilmoitettava komissiolle.
Kypros voi poiketa 4 ja 9 artiklan, 13 artiklan 1 ja 3 kohdan, 14 ja 24 artiklan, 25 artiklan 5 kohdan, 26, 31 ja 32 artiklan, 37 artiklan 1 kohdan ja/tai 38 artiklan säännöksistä. Tämän poikkeuksen voimassaolo lakkaa, kun Kyprosta ei enää voida pitää uutena markkina-alueena.
3.Edellä 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen voimassaolon päättymisajankohtana vaatimukset täyttävien asiakkaiden määritelmän on johdettava markkinoiden avautumiseen, joka vastaa vähintään 33:a prosenttia maakaasun vuosikulutuksesta kansallisilla kaasumarkkinoilla. Kahden vuoden kuluttua siitä sovelletaan 37 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja kolmen vuoden kuluttua siitä 37 artiklan 1 kohdan c alakohtaa. Siihen saakka kun 37 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovelletaan, tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 32 artiklaa lisäpalveluihin ja tilapäiseen varastointiin, joita tarvitaan kaasuttamista varten ja kaasun toimittamiseksi sen jälkeen siirtoverkkoon.
4.Jos tämän direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuisi merkittäviä ongelmia jonkin jäsenvaltion jollakin maantieteellisesti rajatulla alueella, erityisesti siirtoverkkoinfrastruktuurin tai merkittävän jakeluverkkoinfrastruktuurin kehittämisessä, jäsenvaltio voi investointien edistämiseksi hakea komissiolta väliaikaista poikkeusta 4 ja 9 artiklan, 13 artiklan 1 ja 3 kohdan, 14 ja 24 artiklan, 25 artiklan 5 kohdan, 26, 31 ja 32 artiklan, 37 artiklan 1 kohdan ja/tai 38 artiklan säännöksistä kyseisen alueen kehittämiseksi.
5.Komissio voi myöntää 4 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen ottaen huomioon erityisesti seuraavat kriteerit:
–a) sellaisen infrastruktuurin luomiseen tarvittavat investoinnit, jonka käyttö ei olisi taloudellista kilpailullisissa markkinaolosuhteissa,
–b) tarvittavien investointien määrä ja tuottavuusnäkymät,
–c) kyseisellä alueella olevan kaasuverkon koko ja kehitysaste,
–d) kyseisten maakaasumarkkinoiden tulevaisuudennäkymät,
–e) kyseisen alueen tai seudun maantieteellinen koko ja erityispiirteet sekä sosioekonomiset ja demografiset tekijät.
Muulle kaasuinfrastruktuurille paitsi jakeluinfrastruktuurille poikkeus voidaan myöntää ainoastaan siinä tapauksessa, että alueella ei ole minkäänlaista kaasuinfrastruktuuria tai että kaasuinfrastruktuuri on ollut olemassa alle kymmenen vuotta. Väliaikainen poikkeus voi olla voimassa enintään kymmenen vuotta sen jälkeen, kun alueella aletaan ensimmäisen kerran toimittaa kaasua.
Jakeluinfrastruktuurin osalta poikkeus voidaan myöntää enintään 20 vuodeksi siitä ajankohdasta lukien, kun kaasua on alettu toimittaa mainitun infrastruktuurin kautta kyseisellä alueella.
6.Kyprokseen, Luxemburgiin ja/tai Maltaan ei sovelleta 9 artiklaa.
7.Komissio antaa jäsenvaltioille tiedon 4 kohdan mukaisesti tehdyistä hakemuksista ennen päätöksen tekemistä 5 kohdan nojalla, ottaen huomioon luottamuksellisuuden. Kyseinen päätös sekä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut poikkeukset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
8.Kreikka voi poiketa tämän direktiivin 4, 24, 25, 26, 32, 37 ja/tai 38 artiklasta sellaisissa toimiluvissa määritettyjen maantieteellisten alueiden ja ajanjaksojen osalta, jotka se on myöntänyt ennen 15 päivää maaliskuuta 2002 direktiivin 98/30/EY mukaisesti jakeluverkkojen kehittämistä ja yksinoikeudella tapahtuvaa käyttöä varten tietyillä maantieteellisillä alueilla.
⇩ uusi
80 artikla
Maakaasuverkkoa koskevat poikkeukset
1.Ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole suoraan liittyneet minkään muun jäsenvaltion yhteenliitettyyn verkkoon, voivat hakea komissiolta poikkeusta 3, 7, 54 ja/tai 27 artiklan soveltamisesta. Tällaisen poikkeuksen voimassaolo päättyy, kun ensimmäinen yhdysputki kyseiseen jäsenvaltioon on saatu valmiiksi.
2.Jäsenvaltiot voivat hakea komissiolta poikkeusta 3, 7, 54 ja/tai 27 artiklan soveltamisesta SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuihin syrjäisimpiin alueisiin tai muihin maantieteellisesti eristyneisiin alueisiin. Tällaisen poikkeuksen voimassaolo päättyy, kun on saatu valmiiksi yhteys kyseiseltä alueelta jäsenvaltioon, jolla on yhteenliitetty verkko.
3.Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia koskevista hakemuksista ennen päätöksen tekemistä ottaen huomioon kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta koskevat perustellut pyynnöt.
4.Komission myöntämät poikkeukset ovat kestoltaan rajoitettuja ja niihin sovelletaan ehtoja, joilla pyritään lisäämään kilpailua sisämarkkinoilla ja sisämarkkinoiden yhdentymistä ja varmistamaan, että poikkeukset eivät haittaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan tai asetuksen (EU) 2018/1999 2 artiklan 18 alakohdassa tarkoitetun energiatehokkuus etusijalle -periaatteen soveltamista.
5.Direktiivin 2009/73/EY mukaisten poikkeusten, joiden voimassaololle ei ole asetettu päättymispäivää, voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2025. Jäsenvaltiot, jotka tämän direktiivin tullessa voimaan edelleen hyötyvät näistä poikkeuksista, voivat hakea komissiolta uutta poikkeusta tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
6.Poikkeusten myöntämistä koskevat päätökset julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
🡻 2019/692/EY, 1 artiklan 9 kohta (mukautettu)
⇨ uusi
8149 a artikla
Kolmansiin maihin meneviä ja niistä tulevia ⌦ maakaasun ⌫ siirtoputkia koskevat poikkeukset
1.Sellaisten jäsenvaltion ja kolmannen maan välisten kaasunsiirtoputkien osalta, jotka ovat valmistuneet ennen 23 päivää toukokuuta 2019, se jäsenvaltio, jossa tällaisen siirtoputken ensimmäinen jäsenvaltioiden verkossa sijaitseva liitäntäpiste sijaitsee, voi päättää poiketa 549, 6510, 6611 ja 2732 artiklasta ja 7241 artiklan 7, 9 ja 10 kohdasta alueellaan ja aluemerellään sijaitsevissa tällaisen kaasunsiirtoputken osissa objektiivisista syistä, kuten tehdyn investoinnin takaisinmaksun mahdollistamiseksi tai toimitusvarmuuteen liittyvistä syistä, sillä edellytyksellä, että poikkeus ei haittaa kilpailua maakaasun sisämarkkinoilla tai niiden tehokasta toimintaa eikä toimitusvarmuutta unionissa.
Poikkeuksen on oltava kestoltaan rajattu enintään 20 vuoteen objektiivisin perustein, se voidaan uusia perustelluista syistä ja siihen voidaan soveltaa ehtoja, jotka edesauttavat edellä ⌦ ensimmäisessä alakohdassa ⌫ mainittujen edellytysten täyttämistä.
Tällaisia poikkeuksia ei sovelleta jäsenvaltion ja sellaisen kolmannen maan välisiin siirtoputkiin, jonka edellytetään saattavan tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ja joka on pannut tämän direktiivin tosiasiallisesti täytäntöön unionin kanssa tehdyn sopimuksen nojalla.
2.Jos asianomainen siirtoputki sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, kyseistä siirtoputkea koskevan poikkeuksen myöntämisestä päättää se jäsenvaltio, jonka alueella ensimmäinen jäsenvaltioiden verkossa sijaitseva liitäntäpiste sijaitsee, kuultuaan kaikkia asianomaisia jäsenvaltioita.
Asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä komissio voi päättää toimia tarkkailijana kuulemisessa sen jäsenvaltion, jonka alueella ensimmäinen liitäntäpiste sijaitsee, ja kolmannen maan välillä, kun kyse on tämän direktiivin johdonmukaisesta soveltamisesta sen jäsenvaltion alueella ja aluemerellä, jossa ensimmäinen liitäntäpiste sijaitsee, mukaan lukien poikkeuksien myöntäminen tällaisia siirtoputkia varten.
3.Edellä 1 ja 2 kohdan mukaiset päätökset on tehtävä viimeistään 24 päivänä toukokuuta 2020. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tällaisista päätöksistä komissiolle ja julkaistava ne.
8249 b artikla
Valtuutusmenettely
1.Jäsenvaltion ja kolmannen maan väliset olemassa olevat sopimukset siirtoputken tai tuotantovaiheen putkiston toiminnasta voidaan pitää voimassa, kunnes myöhemmin tehtävä sopimus unionin ja saman kolmannen maan välillä tulee voimaan tai kunnes sovelletaan tämän artiklan 2–15 kohdan mukaista menettelyä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita unionin oikeuden mukaisia velvoitteita sekä toimivallan jakoa unionin ja jäsenvaltioiden välillä.
2.Jos jäsenvaltio aikoo aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa muuttaakseen tai mukauttaakseen kolmannen maan kanssa tehtyä sopimusta siirtoputken toiminnasta taikka pidentääkseen tällaisen sopimuksen voimassaoloa taikka uusiakseen tai tehdäkseen tällaisen sopimuksen tämän direktiivin soveltamisalaan kokonaan tai osittain kuuluvien asioiden osalta, sen on ilmoitettava aikomuksestaan kirjallisesti komissiolle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivallan jakoa unionin ja jäsenvaltioiden välillä.
Tällaiseen ilmoitukseen on sisällytettävä asiaankuuluva asiakirja-aineisto, ja siinä on esitettävä neuvotteluissa käsiteltävät määräykset tai määräykset, jotka on tarkoitus neuvotella uudelleen, neuvottelujen tavoitteet ja muut mahdolliset merkitykselliset tiedot, ja se on toimitettava komissiolle vähintään viisi kuukautta ennen neuvottelujen suunniteltua alkamisajankohtaa.
3.Edellä olevan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen antamisen jälkeen komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle luvan aloittaa viralliset neuvottelut kolmannen maan kanssa sen osan osalta, joka voi vaikuttaa unionin yhteisiin sääntöihin, jollei se katso, että tällaisten neuvottelujen aloittaminen:
a)on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa muutoin kuin koskien unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivallan jakoon liittyviä yhteensopimattomuuksia;
b)on haitallista maakaasun sisämarkkinoiden toiminnalle, kilpailulle tai toimitusvarmuudelle jäsenvaltiossa tai unionissa;
c)vaarantaa unionin ja kolmannen maan hallitustenvälisiä sopimuksia koskevien vireillä olevien neuvottelujen tavoitteet;
d)on syrjivää.
4.Kun komissio tekee 3 kohdan mukaista arviota, sen on otettava huomioon, koskeeko aiottu sopimus siirtoputkea tai tuotantovaiheen putkea, jolla edistetään maakaasutoimitusten ja -toimittajien monipuolistamista uusien maakaasulähteiden avulla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä esitetyn soveltamista.
5.Komissio antaa 90 päivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta päätöksen, jolla jäsenvaltiolle annetaan lupa tai jolla kieltäydytään antamasta jäsenvaltiolle lupa aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen muuttamiseksi, pidentämiseksi, mukauttamiseksi, uusimiseksi tai tekemiseksi. Jos päätöksen antamiseksi tarvitaan lisätietoja, 90 päivän määräajan laskeminen alkaa tällaisten lisätietojen vastaanottamispäivästä.
6.Siinä tapauksessa, että komissio antaa päätöksen, jolla kieltäydytään antamasta jäsenvaltiolle lupa aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen muuttamiseksi, pidentämiseksi, mukauttamiseksi, uusimiseksi tai tekemiseksi, se ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ja esittää perustelut.
7.Päätökset, joilla jäsenvaltiolle annetaan lupa tai jolla kieltäydytään antamasta jäsenvaltiolle lupa aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen muuttamiseksi, pidentämiseksi, mukauttamiseksi, uusimiseksi tai tekemiseksi annetaan täytäntöönpanopäätöksillä 8351 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
8.Komissio voi antaa ohjeita ja voi pyytää erityisten lausekkeiden sisällyttämistä suunniteltuun sopimukseen, jotta voidaan varmistaa yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/684 mukaisesti.
9.Komissiolle on ilmoitettava sopimuksen muuttamista tai mukauttamista taikka sopimuksen voimassaolon pidentämistä taikka sopimuksen uusimista tai tekemistä koskevien neuvottelujen edistymisestä ja tuloksista eri vaiheissa, ja se voi pyytää osallistua tällaisiin jäsenvaltion ja kolmannen maan välisiin neuvotteluihin päätöksen (EU) 2017/684 mukaisesti.
10.Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 5 kohdan nojalla annetuista päätöksistä.
11.Ennen sopimuksen allekirjoittamista kolmannen maan kanssa asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle neuvottelutulos ja toimitettava sille neuvotellun sopimuksen teksti.
12.Edellä olevan 11 kohdan mukaisen ilmoituksen saatuaan komissio arvioi neuvotellun sopimuksen 3 kohdan nojalla. Jos komissio toteaa, että neuvottelujen tuloksena on sopimus, joka noudattaa 3 kohtaa, se antaa jäsenvaltiolle luvan sopimuksen allekirjoittamiseen ja tekemiseen.
13.Komissio antaa päätöksen, jolla jäsenvaltiolle annetaan lupa allekirjoittaa ja tehdä sopimus kolmannen maan kanssa, tai jolla kieltäydytään antamasta jäsenvaltiolle lupa allekirjoittaa ja tehdä sopimus kolmannen maan kanssa, 90 päivän kuluessa 11 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Jos päätöksen antamiseksi tarvitaan lisätietoja, 90 päivän määräajan laskeminen alkaa tällaisten lisätietojen vastaanottamispäivästä.
14.Jos komissio tekee 13 kohdan nojalla päätöksen, jolla jäsenvaltiolle annetaan lupa allekirjoittaa ja tehdä sopimus kolmannen maan kanssa, jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle sopimuksen tekemisestä ja voimaantulosta sekä kyseisen sopimuksen asemaa koskevista mahdollisista myöhemmistä muutoksista.
15.Siinä tapauksessa, että komissio antaa 13 kohdan nojalla päätöksen, jolla kieltäydytään antamasta jäsenvaltiolle lupa allekirjoittaa ja tehdä sopimus kolmannen maan kanssa, se ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ja esittää perustelut.
🡻 2009/73/EY
50 artikla
Uudelleentarkastelumenettely
Siinä tapauksessa, että komissio päätyy 52 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa toteamaan, että jossakin jäsenvaltiossa, jossa verkkoon pääsy on järjestetty tehokkaasti siten, että se mahdollistaa täysin tehokkaan, syrjimättömän ja esteettömän verkkoon pääsyn, tietyt tässä direktiivissä yrityksille asetetut velvoitteet (esimerkiksi jakeluverkonhaltijoiden oikeudellisen eriyttämisen osalta) eivät ole oikeasuhteisia tavoiteltuun tavoitteeseen nähden, tämä jäsenvaltio voi pyytää komissiolta vapautusta kyseisestä vaatimuksesta.
Jäsenvaltion on esitettävä pyyntönsä viipymättä komissiolle kaikkien sellaisten asiaa koskevien tietojen kanssa, jotka ovat tarpeen sen osoittamiseksi, että kertomuksessa todettu tehokas verkkoon pääsy ylläpidetään myös vastedes.
Komissio antaa jäsenvaltion esittämää pyyntöä koskevan lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta ja tekee tarvittaessa ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin asianomaisten säännösten muuttamisesta. Komissio voi tämän direktiivin muuttamista koskevissa ehdotuksissa ehdottaa jäsenvaltion vapauttamista tietyistä vaatimuksista, jos jäsenvaltio toteuttaa asianmukaisesti yhtä tehokkaita toimenpiteitä.
51 artikla
Komitea
1.Komissiota avustaa komitea.
2.Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
3.Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
🡻 2018/1999, 51 artiklan 2 kohta
52 artikla
Kertomukset
Komissio seuraa ja arvioi tämän direktiivin soveltamista ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen yleisestä edistymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999
35 artiklassa tarkoitetun energiaunionin tilaa koskevan katsauksen liitteenä.
⇩ uusi
83 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2.Siirretään komissiolle [tämän direktiivin voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 8, 56, 66, 74, 75 ja 76 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8, 56, 66, 74, 75 ja 76 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
6.Edellä olevien 8, 56, 66, 74, 75 ja 76 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
84 artikla
Komiteamenettely
1.Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.
3.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
85 artikla
Uudelleentarkastelu ja kertomukset
Komissio tarkastelee tätä direktiiviä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030 ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen. Uudelleentarkastelussa tarkastellaan erityisesti 8 artiklan ja siihen liittyvien 2 artiklan määritelmien soveltamista sen arvioimiseksi, olisiko laitosten, jotka aloittavat toimintansa 1 päivästä tammikuuta 2031 alkaen, osoitettava suurempia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, jotka saadaan aikaan käyttämällä vähähiilisiä polttoaineita ja vähähiilistä vetyä, jotta laitokset saisivat mainitun artiklan mukaisen sertifioinnin.
86 artikla
Direktiivin 2012/27/EU muuttaminen
Muutetaan direktiivi 2012/27/EU seuraavasti:
1) Poistetaan 9, 10 ja 11 artikla.
2) Poistetaan liite VII.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
8754 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1.Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin ⇨ 2−5 artiklan, 7−25 artiklan, 26, 27, ja 29 artiklan, 31−34 artiklan, 35 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 3, 4, 7, 8 ja 9 kohdan, 37 ja 38 artiklan, 40 artiklan 1, 2, 7, 8 ja 9 kohdan, 41 artiklan, 42 artiklan 2 kohdan, 46−53 artiklan, 56 artiklan, 58 artiklan 11 kohdan, 62−69 artiklan, 70 artiklan 5 ja 6 kohdan, 71−73 artiklan, 75 artiklan 1, 5, 6 ja 9 kohdan, 76 ja 77 artiklan, liitteen I ja liitteen II⇦ noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ⇨ 31 päivään joulukuuta 2023 ⇦ 3 päivään maaliskuuta 2011 mennessä. Niiden on viipymättä ⌦ toimitettava nämä säännökset kirjallisina ⌫ ilmoitettava siitä komissiolle.
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 3 päivästä maaliskuuta 2011, lukuun ottamatta 11 artiklaa, jota niiden on sovellettava 3 päivästä maaliskuuta 2013.
Näissä jäsenvaltioiden toteuttamissa toimissa ⌦ antamissa säädöksissä ⌫ on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ⌦ ja maininta ⌫ tehdään.
2.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
🡻 2009/73/EY (mukautettu)
⇨ uusi
8853 artikla
Kumoaminen
Kumotaan direktiivi 2003/55/EY ⌦ 2009/73/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä III olevassa A osassa luetelluilla säädöksillä, ⌫ 3 päivästä maaliskuuta 2011 ⇨ 1 päivästä tammikuuta 2023 ⇦, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvoitteita noudattaa määräaikoja mainitun direktiivin ⌦ liitteessä III olevassa B osassa mainittujen direktiivien ⌫ saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden sen soveltamiseksi.
Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IVII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
🡻 2009/73/EY
8955 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
9056 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Brysselissä
Euroopan parlamentin puolesta
Neuvoston puolesta
Puhemies
Puheenjohtaja
SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS
1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA
1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi
1.2.Toimintalohko(t)
1.3.Ehdotus/aloite liittyy
1.4.Tavoite (Tavoitteet)
1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)
1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)
1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset
1.4.4.Tulosindikaattorit
1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut
1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu
1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.
1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset
1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin
1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen
1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset
1.7.Hallinnointitapa (Hallinnointitavat)
2.HALLINNOINTI
2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt
2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)
2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle
2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä
2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista
2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi
3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET
3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat
3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin
3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin
3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset
3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin
3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa
3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet
3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin
SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS – ’VIRASTOT’
1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA
1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvien kaasujen ja maakaasun sekä vedyn sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu).
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi uusiutuvien kaasujen ja maakaasun sekä vedyn sisämarkkinoista (uudelleenlaadittu).
1.2.Toimintalohko(t)
Toimintalohko: Energia
Toiminta: Euroopan vihreän kehityksen ohjelma
1.3.Ehdotus liittyy seuraaviin:
X uuteen toimeen
◻ uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen
◻ käynnissä olevan toimen jatkamiseen
◻ yhden tai useamman toimen sulauttamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen
1.4.Tavoite (Tavoitteet)
1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)
Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja eurooppalaisessa ilmastolaissa on asetettu EU:lle tavoitteeksi saavuttaa vuoteen 2050 mennessä ilmastoneutraalius tavalla, joka edistää kilpailukykyä, kasvua ja työpaikkojen luomista. Kasvihuonekaasupäästöjen 55 prosentin vähennystavoitteen arvioidaan johtavan siihen, että uusiutuvien energialähteiden osuus on 38–40 prosenttia. Kaasumaiset polttoaineet muodostavat jatkossakin merkittävän osan energialähteiden yhdistelmästä edettäessä kohti vuotta 2050, mikä edellyttää kaasualan irtautumista hiilestä kilpailuun perustuvien vähähiilisten kaasumarkkinoiden ennakoivan suunnittelun avulla. Tämä aloite on osa 55-valmiuspakettia. Se kattaa kaasujen, myös vedyn, markkinasuunnittelun. Vaikka sillä ei itsessään saada aikaan hiilestä irtautumista, sillä poistetaan nykyisiä sääntelyesteitä ja luodaan edellytykset sille, että tämä voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti.
1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)
Seuraavissa erityistavoitteissa keskitytään niihin, joita käsitellään säännöksillä, jotka edellyttävät lisäresursseja ACERilta ja energian pääosastolta.
Erityistavoite nro 1:
Luodaan sääntelykehys vetyalan ja vetyverkkojen markkinapohjaiselle kehittämiselle.
Erityistavoite nro 2:
Parannetaan maakaasun rajat ylittävän kaupan edellytyksiä uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen kasvava merkitys huomioon ottaen ja lisätään kuluttajien oikeuksia.
Erityistavoite nro 3:
Varmistetaan, että verkonhaltijoiden yleiseurooppalaiset yksiköt noudattavat EU:n lainsäädäntöä.
1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset
Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen
Lisäresurssit antavat ACERille ja energian pääosastolle mahdollisuuden hoitaa EU:n lainsäädännön mukaiset tehtävänsä tämän ehdotuksen vaatimusten mukaisesti.
1.4.4.Tulosindikaattorit
Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.
Erityistavoite nro 1:
Vetyinfrastruktuurin kehittäminen ja eri markkinaosapuolten toteuttama yhteiskäyttö.
Erityistavoite nro 2:
Uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen kaupan taso ja pääsy markkinoille (esim. määrät ja kaupankävijöiden lukumäärä, nesteytetyn maakaasun terminaalien käyttöasteet ja kyseisten kaasujen vastaanotetut määrät).
Erityistavoite nro 3:
Vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston oikea-aikainen perustaminen ja maakaasun jakeluverkonhaltijoiden oikea-aikainen sisällyttäminen jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaiseen elimeen.
1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut
1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu
Seuraavassa arvioinnissa, siltä osin kuin se koskee ACERia, otetaan huomioon arviot resurssitarpeista nykyisten tehtävien osalta riippumattoman konsultin äskettäisen selvityksen pohjalta. Selvityksen tarkoituksena oli määrittää samankaltaisista mutta lisänä tulevista tehtävistä aiheutuva resurssitarve. Konsultin arviota on kuitenkin mukautettu, jotta vältettäisiin resurssitarpeen yliarviointi. Esitetyt jo olemassa olevia tehtäviä koskevat kokoaikavastaavuusluvut ovat pyöristettyjä arvioita vuonna 2023 tarvittavasta henkilöstöstä. Niihin on kuitenkin tehty 20 prosentin kokonaisvähennys, jotta voidaan ottaa huomioon, että konsultin soveltamat menetelmät olivat alttiita yliarvioinnille, kuten todetaan 5. lokakuuta 2021 annetussa komission lausunnossa C(2021)7024 Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ohjelma-asiakirjan luonnoksesta vuosiksi 2022–2024 sekä ACERin käytettävissä olevien taloudellisten ja henkilöresurssien riittävyydestä. Tässä rahoitusselvityksessä sovelletaan näin ollen konsultin arviota varovaisempaa arviota tarvittavasta henkilöstöstä.
Vaikka EU:n asiakkaille toimitettavan maakaasun määrä vähenee vähitellen, tämä ei vähennä ACERin nykyisten tehtävien työmäärää lähitulevaisuudessa: Esimerkiksi maakaasuverkkosääntöjen täytäntöönpano jatkuu verkossa siirretyistä määristä riippumatta. Monimutkaisuus lisääntyy entisestään, kun otetaan huomioon vähähiilisten kaasujen sekoitusten kasvava merkitys. Lisäksi puhtaan vedyn verkon ja markkinoiden ansiosta uuden alan sääntely lisätään ACERin tehtäväluetteloon.
Erityistavoite nro 1:
Luodaan sääntelykehys vetyalan ja vetyverkkojen markkinapohjaiselle kehittämiselle
-
Sähkön ja maakaasun osalta markkinapohjaisen vetyalan kehittäminen edellyttää yksityiskohtaisempia sääntöjä verkkosääntöjen tai suuntaviivojen muodossa. Ehdotukseen sisältyy yhdeksän valtuutusta hyväksyä vetyyn liittyviä uusia verkkosääntöjä tai suuntaviivoja komission asetusten muodossa.
Tällä hetkellä on kuusi kaasuasetuksen (EY) N:o 715/2009 mukaisina komission asetuksina hyväksyttyä tai tämän asetuksen liitteisiin sisältyvää verkkosääntöä tai suuntaviivaa. Konsultti arvioi, että ACER tarvitsee seitsemän kokoaikavastaavaa niiden täytäntöönpanoon. Maakaasua koskevien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen laatimisesta ja täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää laadittaessa vastaavia vetyä koskevia verkkosääntöjä ja suuntaviivoja (esim. kapasiteetin jakaminen, yhteentoimivuus).
Sen vuoksi arvioidaan, että vetyyn liittyvien uusien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen laatiminen ja täytäntöönpano edellyttävät viittä kokoaikavastaavaa. Vetyalan asteittaisen kehityksen vuoksi kokoaikaiseksi muutettujen lisätyöntekijöiden olisi aloitettava työskentely asteittain: yksi kokoaikavastaava vuodessa vuodesta 2023 alkaen.
-
ACER tekee myös päätökset kustannusten jakamisesta uudelle rajat ylittävälle vetyinfrastruktuurille ja ratkaisuille, joilla poistetaan vedyn tai muiden kaasujen laatueroista johtuvia rajoituksia. Konsultti arvioi, että TEN-E-asetuksen (EU) N:o 347/2013 mukaista rajat ylittävää kustannusten jakamista koskevaa ACERin päätöstä varten tarvitaan noin kolme kokoaikavastaavaa kuuden kuukauden ajan, jos jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset eivät pääse yksimielisyyteen, ja jos päätökseen haetaan muutosta, tarvitaan lisää henkilöresursseja. Olettaen, että päätös tehdään joka toinen vuosi, tämä edellyttäisi vielä yhtä kokoaikaiseksi muutettua lisätyöntekijää aikana, jolloin tämä päätösvalta todennäköisesti ajankohtaistuisi vedyn ja muiden kaasujen kuin maakaasun merkityksen kasvaessa (eli vuonna 2026).
-
ACERin markkinoiden seurantaraporttiin on tarkoitus lisätä neljäs vetyä koskeva osa (sähkön tukkukaupan, maakaasun tukkukaupan ja vähittäiskaupan/kuluttajansuojan lisäksi), mikä laajentaa ACERin markkinaseurantatoimien soveltamisalaa. Tällä hetkellä 7–8 kokoaikavastaavaa työskentelee kolmen nykyisen osan parissa. Koska vety on ACERille uusi ala, jota varten tarvitaan omia asiantuntijoita, arvioidaan, että ehdotusten voimaantulosta lähtien tarvitaan yksi kokoaikaiseksi muutettu lisätyöntekijä ja lisäksi yksi kokoaikavastaava siinä vaiheessa, kun vetyalan odotetaan alkavan kehittyä yleiseurooppalaisiksi markkinoiksi (siis vuoden 2027 tienoilla).
-
Koska vedyn ja muiden kaasujen kuin fossiilisen kaasun merkitys kasvaa, REMIT-asetuksen soveltamisalaa on laajennettava. Tämä edellyttää yhteensä viittä kokoaikaiseksi muutettua lisätyöntekijää, joista kaksi tarvitaan vuodesta 2024 alkaen ja lisäksi kolme siinä vaiheessa, kun vetymarkkinat alkavat kehittyä, eli vuodesta 2027 alkaen. Nämä viisi kokoaikavastaavaa voidaan rahoittaa maksuilla.
Erityistavoite nro 2:
Parannetaan maakaasun rajat ylittävän kaupan edellytyksiä uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen kasvava merkitys huomioon ottaen ja lisätään kuluttajien oikeuksia
-
Suunnitteilla on uusi kyberturvallisuutta koskeva komission asetus, joka vastaa sähköalaa koskevaa asetusta. Niiden kokemusten perusteella, joiden mukaan ACER tarvitsee keskimäärin yhden kokoaikavastaavan verkkosääntöä tai suuntaviivaa kohti, kyberturvallisuutta varten tarvitaan ehdotuksen voimaantulosta alkaen yksi kokoaikavastaava lisää.
-
Tarkoituksena on lisätä uusi säännös, jonka mukaan verkonhaltijoilla on oltava erilliset sääntelyviranomaisen määrittämät pääomapohjat maakaasu-, vety- ja/tai sähköverkoille ristiintukemisen välttämiseksi. ACERin tehtävänä on antaa verkonhaltijoille ja jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisille suosituksia omaisuuserien arvon määrittämisestä ja verkonkäyttäjiltä perittävien maksujen laskemisesta sekä päivittää niitä joka toinen vuosi. ACERin tehtäväksi annetaan myös julkaista joka neljäs vuosi tutkimus, jossa vertaillaan EU:n siirtoverkonhaltijoiden kustannusten tehokkuutta. Sähköasetuksen (EU) 2019/943 18 artiklan 9 kohdan mukaisen siirto- ja jakelutariffeja koskevan nykyisen parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen osalta konsultti arvioi tarvittavan 0,4 kokoaikavastaavaa vuodessa, mikä on hieman enemmän kuin kaasun yhteenliitäntäpisteiden ylikuormitusta koskevassa kertomuksessa. Ehdotuksessa harvennetaan jälkimmäisen kertomuksen julkaisuväliä vuodesta periaatteessa joka toiseen vuoteen. Näin ollen 0,5 kokoaikaiseksi muutettua lisätyöntekijää vuodesta 2024 alkaen pitäisi riittää kattamaan molemmat uudet raportointitehtävät.
-
Uudelleenlaaditun sähködirektiivin (EU) 2019/944 säännösten mukaisesti tällä ehdotuksella vahvistetaan myös kaasun kuluttajia koskevia säännöksiä. Näiden säännösten lisäksi ACERin valmiuksia seurata kuluttajien oikeuksia ja vähittäismarkkinoita ja siten vuosittaisen markkinoiden seurantaraportin parissa työskentelevää ACERin työryhmää olisi vahvistettava 0,5 kokoaikavastaavalla siitä ajankohdasta alkaen, jolloin jäsenvaltioiden on saatettava säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään (eli vuodesta 2024).
Erityistavoite nro 3:
Varmistetaan, että verkonhaltijoiden yleiseurooppalaiset yksiköt noudattavat EU:n lainsäädäntöä
-
Ehdotuksella parannetaan Kaasu-ENTSOn valvontaa (Sähkö-ENTSOa koskevien säännösten mallin mukaisesti), laajennetaan jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaiseen elimen toimialaa maakaasun jakeluverkonhaltijoihin ja luodaan uusi vetyverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto.
Vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston perustaminen ja jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaisen elimen toimialan laajentaminen aiheuttavat ACERille työruuhkan ensimmäisenä vuonna ehdotuksen voimaantulon jälkeen, minkä jälkeen tulevat säännölliset seurantatehtävät ja mahdolliset, vaikkakin harvinaiset, täytäntöönpanotoimet. Yhden kokoaikavastaavan pitäisi riittää, ja ensimmäisen vuoden jälkeen hän työskentelee myös uuden vetyverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston pääasiallisen seurantatehtävän parissa: uuden unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman arviointi.
Edellä kuvatun kokoaikaiseksi muutetun lisätyöntekijän tehtäviin ei sisälly yleistehtäviä. Jos yleistehtävien suhdeluku on noin 25 prosenttia (vähemmän kuin nykyisin), tarvitaan vielä viisi kokoaikavastaavaa. ACERin ohjelma-asiakirjoja koskevissa aiemmissa komission lausunnoissa on kyseenalaistettu sitä, että ACERin henkilöstötaulukkoon ei sisälly avustavia tai sihteerin tehtäviä hoitavaa henkilöstöä koskevia määräyksiä, ja ACER tukeutuu tällaisissa tehtävissä vuokratyöntekijöihin. Näiden yleistehtäviä hoitavien kokoaikavastaavien olisi näin ollen oltava sihteeri- ja virkailijahenkilöstöön kuuluvia virkamiehiä tilanteen korjaamiseksi ilman lisärasitteita EU:n talousarviolle, koska he korvaisivat vuokrahenkilöstöä.
Yhteensä 21 kokoaikavastaavasta enintään seitsemän voitaisiin rahoittaa maksuilla (kaksi väliaikaista toimihenkilöä (AD-palkkaluokka), kolme tehtäväryhmän IV sopimussuhteista toimihenkilöä ja kaksi väliaikaista toimihenkilöä (AST/SC-palkkaluokka) hoitamaan sihteeripalvelut kahden REMIT-osaston päälliköille).
Suurin osa EU:n elinten lisätyöstä tulee ACERiin, mutta vetyala, joka kehittyy asteittain yleiseurooppalaisiksi markkinoiksi, sekä maakaasuverkon ja-markkinoiden monimutkaistuminen, joka johtuu muiden kaasujen kuin fossiilisen kaasun lisääntyvästä tarjonnasta, lisäävät myös energian pääosaston työmäärää. Varovainen arvio on, että kuluttajansuojaa koskevien vahvistettujen säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvitaan vielä yksi kokoaikavastaava työntekijä. Tukkukaupan osalta kahdeksan kokoaikavastaavaa työskentelee tällä hetkellä kaasumarkkinoiden parissa (verkon suunnittelu ja kaasun laatu mukaan luettuina). Vetyyn liittyvien sääntöjen lisääminen ja maakaasualan monimutkaistuminen edellyttävät työvoiman kasvattamista 1,5-kertaiseksi eli neljällä kokoaikaiseksi muutetulla lisätyöntekijällä, jotka porrastetaan tulevina vuosina vetyalan kehityksen ja muiden kaasujen kuin fossiilisen kaasun markkinaosuuden kasvun mukaisesti.
1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.
Tällä hetkellä EU:n tasolla ei ole sääntöjä, joilla säännellään erillisiä vetyverkkoja tai -markkinoita. Kun otetaan huomioon EU:n ja kansallisen tason nykyiset pyrkimykset edistää uusiutuvan vedyn käyttöä fossiilisten polttoaineiden korvikkeena, jäsenvaltioilla olisi kannusteita hyväksyä vedyn siirtoon tarkoitettua erityistä infrastruktuuria koskevia sääntöjä kansallisella tasolla. Tällöin riskinä on, että sääntely-ympäristö on hajanainen eri puolilla EU:ta, mikä voisi haitata kansallisten vetyverkkojen ja -markkinoiden yhdentymistä ja siten estää rajat ylittävää vetykauppaa tai hankaloittaa sitä.
Vetyinfrastruktuuria koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen myöhemmässä vaiheessa (eli sen jälkeen, kun kansallinen lainsäädäntö on annettu) lisäisi jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa ja kasvattaisi sääntelykustannuksia ja yritysten epävarmuutta erityisesti vedyn tuotanto- ja siirtoinfrastruktuuriin tehtävien pitkän aikavälin investointien osalta.
EU:n tason sääntelykehyksen luominen erityisiä vetyverkkoja ja -markkinoita varten edistäisi kansallisten vetymarkkinoiden ja -verkkojen yhdentymistä ja yhteenliittämistä. Tällaisten erityisten vetyverkkojen suunnittelua, rahoitusta ja toimintaa koskevat EU:n tason säännöt loisivat pitkän aikavälin ennustettavuutta mahdollisille investoijille, jotka investoisivat tämäntyyppiseen pitkän aikavälin infrastruktuuriin, erityisesti rajat ylittäviin yhteenliitäntöihin (joihin muutoin sovellettaisiin erilaisia ja mahdollisesti toisistaan poikkeavia kansallisia lakeja).
Biometaanin osalta on todennäköistä, että ilman EU:n tason aloitetta sääntely on vuoteen 2030 mennessä edelleen hajanaista tukkumarkkinoille pääsyn, liittymisvelvoitteiden ja siirtoverkonhaltijan ja jakeluverkonhaltijan koordinointitoimenpiteiden osalta. Ilman jonkinasteista yhdenmukaistamista EU:n tasolla uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen tuottajat joutuvat kohtaamaan hyvin erilaisia liitäntä- ja syöttökustannuksia eri puolilla EU:ta, mikä johtaa epätasa-arvoisiin toimintaedellytyksiin.
Jos EU:n tasolla ei anneta uutta lainsäädäntöä, jäsenvaltiot soveltaisivat edelleen erilaisia kaasun laatuvaatimuksia ja vedyn sekoitustasoja koskevia sääntöjä, jolloin vaarana olisivat rajat ylittävien virtausten rajoitukset ja markkinoiden segmentoituminen. Kaasun laatustandardit määriteltäisiin edelleen pääasiassa maakaasun laatuparametrien perusteella, mikä rajoittaisi uusiutuvien kaasujen liittämistä verkkoon.
Kaikki nämä näkökohdat vähentävät todennäköisesti uusiutuvien kaasujen rajat ylittävää kauppaa, ja tätä saatettaisiin kompensoida lisäämällä fossiilisen kaasun tuontia. Nesteytetyn maakaasun terminaalien käyttö ja tuonti saattaisi edelleen rajoittua fossiiliseen kaasuun, vaikka nesteytetyn maakaasun terminaaleja ei tarvitsisi mukauttaa, jos saatavilla olisi kilpailukykyistä biometaania tai synteettistä metaania EU:n ulkopuolisista lähteistä.
1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset
Aiemmista lainsäädäntöehdotuksista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että ACERin henkilöstötarpeet aliarvioidaan helposti. Näin on erityisesti silloin, kun lainsäädäntöön sisältyy valtuutussäännöksiä yksityiskohtaisempien teknisten sääntöjen, kuten sähköasetuksen (EU) 2019/943 mukaisten verkkosääntöjen ja suuntaviivojen, hyväksymiseksi. Vuoden 2009 kolmannen sisämarkkinapaketin yhteydessä henkilöstötarpeiden aliarviointi johti rakenteelliseen henkilöstövajeeseen (joka ratkaistiin kattavasti vasta EU:n vuoden 2022 talousarviosta alkaen). Jotta vältettäisiin tällaisten seurausten toistuminen, tämän ehdotuksen osalta henkilöstötarpeet arvioidaan usean vuoden ajaksi ja niissä otetaan huomioon todennäköinen tuleva kehitys, kuten valtuutusten käyttö.
1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin
Tämä aloite sisältyy komission vuoden 2021 työohjelmaan (COM(2020) 690 final) osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja 55-valmiuspakettia, ja sillä edistetään eurooppalaisesta ilmastolaista annetussa asetuksessa vahvistettuja tavoitteita vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta ja EU:n tavoitetta saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä.
1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen
Kokoaikavastaavia tarvitaan uusiin tehtäviin, kun taas nykyiset tehtävät eivät vähene lähitulevaisuudessa: vetyala kehittyy rinnakkain maakaasujärjestelmän jatkuvan käytön kanssa, ja maakaasuverkosta tulee jopa monimutkaisempi muiden metaanilähteiden kuin fossiilisen kaasun lisääntyvän käytön vuoksi. Tehtävien uudelleenjärjestely ei näin ollen ratkaisisi lisähenkilöstötarpeita.
Tarvittava kokoaikavastaavien lisäys rahoitetaan ACERin REMIT-asetuksen mukaisia tehtäviä koskevasta nykyisestä maksujärjestelmästä siinä määrin kuin se on oikeudellisesti mahdollista.
1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset
◻ kesto on rajattu
–◻
Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.
–◻
Rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV.
X kestoa ei ole rajattu
–Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV,
–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.
1.7.Hallinnointitapa (Hallinnointitavat)
X Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä
–◻
toimeenpanovirastoja
◻ Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa
X Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty
◻ kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)
◻Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle
X varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille
◻ julkisoikeudellisille yhteisöille
◻ sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, jotka antavat riittävät rahoitustakuut
◻ sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja jotka antavat riittävät rahoitustakuut
◻ henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.
Huomautukset:
2.HALLINNOINTI
2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt
Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.
Varainhoitoasetuksensa mukaan ACERin on toimitettava ohjelma-asiakirjansa yhteydessä vuotuinen työohjelma, joka sisältää yksityiskohtaiset tiedot sekä taloudellisista resursseista että henkilöresursseista kunkin toteutetun toimen osalta.
ACER raportoi kuukausittain energian pääosastolle talousarvion toteuttamisesta, myös sitoumuksista, ja maksuista talousarvion osastoittain sekä avointen virkojen määrästä henkilöstötyypeittäin.
Lisäksi energian pääosasto on suoraan edustettuna ACERin hallintoelimissä. Energian pääosasto saa johtokunnassa olevien edustajiensa kautta tiedon talousarvion käytöstä ja henkilöstötaulukosta jokaisessa sen vuoden aikana pidettävässä kokouksessa.
Lisäksi ACERiin sovelletaan varainhoitosääntöjen mukaisesti vuotuisia vaatimuksia raportoida toiminnasta ja resurssien käytöstä johtokunnan ja sen vuotuisen toimintakertomuksen kautta.
Energian pääosaston suoraan toteuttamat tehtävät seuraavat vuotuista suunnittelu- ja seurantajaksoa, jota komissio ja toimeenpanovirastot toteuttavat, mukaan lukien tulosten raportointi energian pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa.
2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)
2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle
Vaikka ACERin on kehitettävä uutta asiantuntemusta, on kuitenkin kustannustehokkainta osoittaa tämän ehdotuksen mukaiset uudet tehtävät olemassa olevalle virastolle, joka jo hoitaa samanlaisia tehtäviä.
Energian pääosasto laati valvontastrategian, jonka avulla se hallinnoi suhteitaan ACERiin osana komission vuoden 2017 sisäisen valvonnan kehystä. ACER tarkisti ja hyväksyi oman sisäisen valvonnan kehyksensä joulukuussa 2018.
2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä
Suurin riski on virheellinen arvio tämän ehdotuksen aiheuttamasta työmäärästä, kun otetaan huomioon, että ehdotuksen tavoitteena on tarjota helpottava sääntelykehys ennen kansallisten lähestymistapojen käyttöönottoa ja uusien toimijoiden ja uusien polttoaineiden (vety ja muut vaihtoehtoiset kaasut) ilmaantumista energia-alalle eikä tämän jälkeen. Tämä riski on hyväksyttävä, sillä kuten kokemus on osoittanut, jos alkuperäiseen ehdotukseen ei sisälly lisäresurssitarpeita, tilannetta on hyvin vaikea korjata myöhemmin.
Se, että ehdotukseen sisältyy useita uusia tehtäviä, vähentää tätä riskiä, sillä vaikka joidenkin tulevien tehtävien työmäärä voidaan aliarvioida, toiset voidaan yliarvioida, jolloin tehtäviä voidaan tarvittaessa järjestellä uudelleen.
2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista
Lisätehtävien osoittamisen ACERin nykyiseen toimeksiantoon ei odoteta aiheuttavan erityistä lisävalvontaa ACERille, joten valvontakustannusten ja hallinnoitujen varojen arvon välinen suhde säilyy muuttumattomana.
Energian pääosastolle osoitetut tehtävät eivät myöskään aiheuta lisävalvontaa eivätkä muuta valvontakustannusten suhdetta.
2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi
Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta
ACER soveltaa EU:n erillisvirastojen petostentorjuntaperiaatteita komission lähestymistavan mukaisesti.
ACER hyväksyi maaliskuussa 2019 uuden petostentorjuntastrategian, jolla kumottiin ACERin johtokunnan päätös 13/2014. Uusi kolmivuotinen strategia perustuu seuraaviin tekijöihin: vuotuinen riskinarviointi, eturistiriitojen ehkäiseminen ja hallinta, väärinkäytösten paljastamista koskevat sisäiset säännöt, arkaluonteisten tehtävien hallintaa koskevat toimintaperiaatteet ja menettelyt sekä etiikkaan ja lahjomattomuuteen liittyvät toimenpiteet.
Energian pääosasto hyväksyi myös tarkistetun petostentorjuntastrategian vuonna 2020. Energian pääosaston petostentorjuntastrategia perustuu komission petostentorjuntastrategiaan ja sisäisesti tehtyyn erityiseen riskinarviointiin, jonka tarkoituksena on tunnistaa petoksille altteimmat alat, jo käytössä olevat valvontatoimet sekä tarvittavat toimet, joilla parannetaan energian pääosaston valmiuksia ehkäistä, havaita ja korjata petoksia.
Sekä ACER-asetuksella että julkisiin hankintoihin sovellettavilla sopimusmääräyksillä varmistetaan, että komission yksiköt, myös OLAF, voivat suorittaa tarkastuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia OLAFin suosittelemien vakiosäännösten mukaisesti.
3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET
3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat
·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat
Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.
|
Monivuotisen rahoituskehyksen otsake
|
Budjettikohta
|
Menolaji
|
Rahoitusosuudet
|
|
|
Numero
|
JM/EI-JM
|
EFTA-mailta
|
ehdokasmailta
|
kolmansilta mailta
|
varainhoitoasetuksen 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet
|
|
02
|
02 10 06 ja 02 03 02
|
JM//
|
KYLLÄ/EI
|
KYLLÄ/EI
|
KYLLÄ/EI
|
KYLLÄ/EI
|
·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat
Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.
|
Monivuotisen rahoituskehyksen otsake
|
Budjettikohta
|
Menolaji
|
Rahoitusosuudet
|
|
|
Numero
|
JM/EI-JM
|
EFTA-mailta
|
ehdokasmailta
|
kolmansilta mailta
|
varainhoitoasetuksen 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet
|
|
|
[XX.YY.YY.YY]
|
|
KYLLÄ/EI
|
KYLLÄ/EI
|
KYLLÄ/EI
|
KYLLÄ/EI
|
3.2.Arvioidut vaikutukset menoihin
3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Monivuotisen rahoituskehyksen otsake
|
2
|
Euroopan strategiset investoinnit – Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER)
|
|
ACER
|
|
|
Vuosi
2023
|
Vuosi
2024
|
Vuosi
2025
|
Vuosi
2026
|
Vuosi
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
Osasto 1:
|
Sitoumukset
|
(1)
|
0,690
|
0,994
|
1,380
|
1,614
|
1,918
|
6,596
|
|
|
Maksut
|
(2)
|
0,690
|
0,994
|
1,380
|
1,614
|
1,918
|
6,596
|
|
Osasto 2:
|
Sitoumukset
|
(1a)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Maksut
|
(2 a)
|
|
|
|
|
|
|
|
Osasto 3:
|
Sitoumukset
|
(3 a)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Maksut
|
(3b)
|
|
|
|
|
|
|
|
ACERin määrärahat YHTEENSÄ
|
Sitoumukset
|
=1+1a +3a
|
0,690
|
0,994
|
1,380
|
1,614
|
1,918
|
6,596
|
|
|
Maksut
|
=2+2a
+3b
|
0,690
|
0,994
|
1,380
|
1,614
|
1,918
|
6,596
|
Monivuotisen rahoituskehyksen otsake
|
7
|
”Hallintomenot”
|
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
|
|
|
Vuosi
2023
|
Vuosi
2024
|
Vuosi
2025
|
Vuosi
2026
|
Vuosi
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
Pääosasto: ENER
|
|
|
• Henkilöresurssit
|
0,152
|
0,304
|
0,304
|
0,456
|
0,760
|
1,976
|
|
• Muut hallintomenot
|
|
|
|
|
|
|
|
Pääosasto ENER YHTEENSÄ
|
Määrärahat
|
|
|
|
|
|
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ
|
(Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä)
|
0,152
|
0,304
|
0,304
|
0,456
|
0,760
|
1,976
|
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
|
|
|
Vuosi
2023
|
Vuosi
2024
|
Vuosi
2025
|
Vuosi
2026
|
Vuosi
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–7 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ
|
Sitoumukset
|
0,842
|
1,298
|
1,684
|
2,070
|
2,678
|
8,572
|
|
|
Maksut
|
0,842
|
1,298
|
1,684
|
2,070
|
2,678
|
8,572
|
3.2.2.Arvioidut vaikutukset ACERin määrärahoihin
–X
Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja
–◻
Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:
maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Tavoitteet ja tuotokset
⇩
|
|
|
Vuosi
N
|
Vuosi
N+1
|
Vuosi
N+2
|
Vuosi
N+3
|
ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)
|
YHTEENSÄ
|
|
|
TUOTOKSET
|
|
|
Tyyppi
|
Keskimäär. kustannukset
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lukumäärä yhteensä
|
Kustannukset yhteensä
|
|
ERITYISTAVOITE 1…
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
– Tuotos
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
– Tuotos
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
– Tuotos
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Välisumma, erityistavoite 1
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
ERITYISTAVOITE 2
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
– Tuotos
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Välisumma, erityistavoite 2
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
KUSTANNUKSET YHTEENSÄ
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
3.2.3.Arvioidut vaikutukset ACERin henkilöresursseihin
3.2.3.1.Yhteenveto
–◻
Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.
–X
Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
|
Vuosi
2023
|
Vuosi
2024
|
Vuosi
2025
|
Vuosi
2026
|
Vuosi
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AD-palkkaluokat)
|
0,456
|
0,760
|
0,912
|
1,064
|
1,216
|
4,408
|
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AST-palkkaluokat)
|
|
|
|
|
|
|
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AST/SC-palkkaluokat)
|
0,152
|
0,152
|
0,304
|
0,304
|
0,456
|
1,368
|
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt
|
0,082
|
0,082
|
0,164
|
0,246
|
0,246
|
0,820
|
|
Kansalliset asiantuntijat
|
|
|
|
|
|
|
|
YHTEENSÄ
|
0,690
|
0,994
|
1,380
|
1,614
|
1,918
|
6,596
|
Henkilöstövaatimukset (kokoaikaiseksi muutettuna):
|
|
Vuosi
2023
|
Vuosi
2024
|
Vuosi
2025
|
Vuosi
2026
|
Vuosi
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AD-palkkaluokat)
|
3
|
6
|
7
|
8
|
10
|
10
|
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AST-palkkaluokat)
|
|
|
|
|
|
|
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AST/SC-palkkaluokat)
|
1
|
2
|
3
|
4
|
5
|
5
|
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt (tehtäväryhmä IV)
|
1
|
2
|
3
|
3
|
6
|
6
|
|
Kansalliset asiantuntijat
|
|
|
|
|
|
|
|
YHTEENSÄ
|
5
|
10
|
13
|
15
|
21
|
21
|
Josta EU:n rahoitusosuus:
|
|
Vuosi
2023
|
Vuosi
2024
|
Vuosi
2025
|
Vuosi
2026
|
Vuosi
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AD-palkkaluokat)
|
3
|
5
|
6
|
7
|
8
|
8
|
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AST-palkkaluokat)
|
|
|
|
|
|
|
|
Väliaikaiset toimihenkilöt (AST/SC-palkkaluokat)
|
1
|
1
|
2
|
2
|
3
|
3
|
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt (tehtäväryhmä IV)
|
1
|
1
|
2
|
3
|
3
|
3
|
|
Kansalliset asiantuntijat
|
|
|
|
|
|
|
Kokoaikavastaavien suunniteltu palvelukseenottopäivä on kyseisen vuoden tammikuun 1. päivä.
3.2.3.2.Henkilöresurssien arvioitu tarve vastuupääosastossa
–◻
Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.
–X
Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:
Arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden desimaalin tarkkuudella)
|
|
Vuosi
2023
|
Vuosi
2024
|
Vuosi 2025
|
Vuosi 2026
|
Vuosi
2027
|
|
·Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)
|
|
|
|
|
|
|
20 01 02 01 ja 20 01 02 02 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa)
|
1
|
2
|
2
|
3
|
5
|
|
20 01 02 03 (EU:n ulkopuoliset edustustot)
|
|
|
|
|
|
|
01 01 01 01 (epäsuora tutkimustoiminta)
|
|
|
|
|
|
|
10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
• Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)
|
|
|
|
|
|
|
20 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö)
|
|
|
|
|
|
|
20 02 03 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat, vuokrahenkilöstö ja nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa)
|
|
|
|
|
|
|
Budjettikohta (budjettikohdat) (mikä?)
|
– päätoimipaikassa
|
|
|
|
|
|
|
|
– EU:n ulkopuolisissa edustustoissa
|
|
|
|
|
|
|
01 01 01 02 (sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö – epäsuora tutkimustoiminta)
|
|
|
|
|
|
|
10 01 05 02 (sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö – suora tutkimustoiminta)
|
|
|
|
|
|
|
Muu budjettikohta (mikä?)
|
|
|
|
|
|
|
YHTEENSÄ
|
1
|
2
|
2
|
3
|
5
|
Kyse on uusista tehtävistä, joita varten energian pääosastossa ei tällä hetkellä ole henkilöstöä. Henkilöresurssien tarve voidaan kattaa pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.
3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa
–◻
Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukainen.
–X
Ehdotus/aloite edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.
Selvitys rahoitussuunnitelmaan tarvittavista muutoksista, mainittava myös kyseeseen tulevat budjettikohdat ja määrät.
–Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeita laskettaessa ei otettu huomioon 55-valmiusaloitetta. Koska tämä erityisaloite on uusi, se edellyttää muutoksia sekä ACERin rahoitusosuutta koskevan kohdan osalta että sen budjettikohdan osalta, jolla tuetaan energian pääosaston lisätyötä. Siltä osin kuin ACERin lisähenkilöstöstä aiheutuvia talousarviovaikutuksia ei voida kattaa maksuilla tai EU:n nykyisellä rahoitusosuudella, ne katetaan kohdentamalla määrärahoja uudelleen muista energian pääosaston hallinnoimista budjettikohdista maksuihin perustumattomien kokoaikaisiksi muutettujen lisätyöntekijöiden osalta, erityisesti Verkkojen Eurooppa -välineen energia-alan ohjelman budjettikohdasta 02 03 02. Tämä ei kuitenkaan muodosta ennakkotapausta Verkkojen Eurooppa -välineen varojen käytölle.
–◻
Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.
Selvitys tarvittavista toimenpiteistä, mainittava myös kyseeseen tulevat rahoituskehyksen otsakkeet, budjettikohdat ja määrät
3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet
–Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.
–Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
|
Vuosi
N
|
Vuosi
N+1
|
Vuosi
N+2
|
Vuosi
N+3
|
ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)
|
Yhteensä
|
|
Rahoitukseen osallistuva taho
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ
|
|
|
|
|
|
|
|
|
3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin
–X
Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.
–◻
Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:
–◻
vaikutukset omiin varoihin
–◻
vaikutukset muihin tuloihin
–◻
tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Tulopuolen budjettikohta:
|
Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoitovuonna
|
Ehdotuksen/aloitteen vaikutus
|
|
|
|
Vuosi
N
|
Vuosi
N+1
|
Vuosi
N+2
|
Vuosi
N+3
|
ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)
|
|
Momentti ….
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen sekalaisten tulojen tapauksessa.
Selvitys tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmästä.
LIITE
SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄÄN RAHOITUSSELVITYKSEEN
Ehdotuksen/aloitteen nimi:
Kaasuasetus (mukaan luettuina muutokset ACER-asetukseen)
1. TARVITTAVIEN HENKILÖRESURSSIEN MÄÄRÄ JA KUSTANNUKSET
2. MUISTA HALLINTOMENOISTA AIHEUTUVAT KUSTANNUKSET
3. HALLINNOLLISET KUSTANNUKSET YHTEENSÄ
4. LASKENTAMENETELMÄT KUSTANNUSTEN ARVIOIMISEKSI
4.1. Henkilöresurssit
4.2. Muut hallintomenot
Tämä liite on liitettävä säädösehdotukseen liittyvään rahoitusselvitykseen komission yksiköiden lausuntokierroksen alkaessa.
Tietotaulukoita käytetään säädösehdotukseen liittyvän rahoitusselvityksen taulukoiden lähteinä. Ne on tarkoitettu vain komission sisäiseen käyttöön.
1.
Tarvittavien henkilöresurssien määrä ja kustannukset
Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja
X
Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
2028
|
2029
|
2030
|
|
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
|
• Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)
|
|
20 01 02 01 – Päätoimipaikka ja edustustot EU:ssa
|
Virkamiehet
|
1
|
0,152
|
2
|
0,304
|
2
|
0,304
|
3
|
0,456
|
5
|
0,760
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hallintoavustajat
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 01 02 03 – Unionin edustustot
|
Virkamiehet
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hallintoavustajat
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
• Ulkopuolinen henkilöstö
|
|
20 02 01 ja 20 02 02 – Ulkopuolinen henkilöstö – Päätoimipaikka ja edustustot EU:ssa
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kansalliset asiantuntijat
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vuokrahenkilöstö
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 02 03 – Ulkopuolinen henkilöstö – Unionin edustustot
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Paikalliset toimihenkilöt
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kansalliset asiantuntijat
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vuokrahenkilöstö
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muut henkilöresursseihin liittyvät budjettikohdat (mitkä?)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Henkilöresurssit – OTSAKE 7, välisumma
|
|
1
|
0,152
|
2
|
0,304
|
2
|
0,304
|
3
|
0,456
|
5
|
0,760
|
|
|
|
|
|
|
Kyse on uusista tehtävistä, joita varten energian pääosastossa ei tällä hetkellä ole henkilöstöä. Henkilöresurssien tarve voidaan kattaa pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
2028
|
2029
|
2030
|
|
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
Kokoaikaiseksi muutettuna
|
Määrärahat
|
|
• Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)
|
|
01 01 01 01 Epäsuora tutkimustoiminta
01 01 01 11 Suora tutkimustoiminta
Muu (täsmennä)
|
Virkamiehet
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hallintoavustajat
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
• Ulkopuolinen henkilöstö
|
|
Toimintamäärärahoista katettava ulkopuolinen henkilöstö (entiset BA-budjettikohdat).
|
– päätoimipaikassa
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kansalliset asiantuntijat
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vuokrahenkilöstö
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
– unionin edustustoissa
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Paikalliset toimihenkilöt
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kansalliset asiantuntijat
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vuokrahenkilöstö
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
01 01 01 02 Epäsuora tutkimustoiminta
01 01 01 12 Suora tutkimustoiminta
Muu (täsmennä)
|
Sopimussuhteiset toimihenkilöt
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kansalliset asiantuntijat
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vuokrahenkilöstö
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muu henkilöresursseihin liittyvä budjettikohta (mikä?)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Henkilöresurssit – OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät, välisumma
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Henkilöresurssit YHTEENSÄ (kaikki monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet)
|
|
1
|
0,152
|
2
|
0,304
|
2
|
0,304
|
3
|
0,456
|
5
|
0,760
|
|
|
|
|
|
|
Kyse on uusista tehtävistä, joita varten energian pääosastossa ei tällä hetkellä ole henkilöstöä. Henkilöresurssien tarve voidaan kattaa pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.
2.
Muista hallintomenoista aiheutuvat kustannukset
XEhdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.
◻
Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7
|
Vuosi N
|
Vuosi N+1
|
Vuosi N+2
|
Vuosi N+3
|
Vuosi N+4
|
Vuosi N+5
|
Vuosi N+7
|
Yhteensä
|
|
Päätoimipaikassa tai EU:n alueella:
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 02 06 01 – Virkamatka- ja edustuskulut
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 02 06 02 – Konferenssi- ja kokouskulut
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 02 06 03 - Komiteat
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 02 06 04 – Selvitykset ja kuulemiset
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 04 – Tieto- ja viestintätekniikkamenot (toimielimessä)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muu henkilöresursseihin liittymätön budjettikohta (täsmennettävä tarvittaessa)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Unionin edustustoissa
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 02 07 01 – Virkamatkat, konferenssit ja edustuskulut
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 02 07 02 – Henkilöstön täydennyskoulutus
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
20 03 05 – Infrastruktuuri ja logistiikka
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muu henkilöresursseihin liittymätön budjettikohta (täsmennettävä tarvittaessa)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Välisumma muut - monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7
|
|
|
|
|
|
|
|
|
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät
|
Vuosi N
|
Vuosi N+1
|
Vuosi N+2
|
Vuosi N+3
|
Vuosi N+4
|
Vuosi N+5
|
Vuosi N+7
|
Yhteensä
|
|
Teknisen ja hallinnollisen tuen menot (ulkopuolista henkilöstöä lukuun ottamatta) toimintamäärärahoista (entiset BA-budjettikohdat):
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
– päätoimipaikassa
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
– unionin edustustoissa
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tutkimustoiminnan muut hallintomenot
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Toimenpideohjelmien ohjelmatason tietotekniikkamenot
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Toimenpideohjelmien toimielintason tietotekniikkamenot
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muu henkilöresursseihin liittymätön budjettikohta (täsmennettävä tarvittaessa)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Välisumma muut –Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muut hallintomenot yhteensä (kaikki monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet)
|
|
|
|
|
|
|
|
|
3.
Hallintomenot yhteensä (kaikki monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet)
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Yhteenveto
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
2028
|
2029
|
2030
|
|
Otsake 7 – Henkilöresurssit
|
0,152
|
0,304
|
0,304
|
0,456
|
0,760
|
|
|
|
|
Otsake 7 – Muut hallintomenot
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Otsake 7, välisumma
|
0,152
|
0,304
|
0,304
|
0,456
|
0,760
|
|
|
|
|
Otsakkeeseen 7 sisältymättömät – Henkilöresurssit
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Otsakkeeseen 7 sisältymättömät – Muut hallintomenot
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muut otsakkeet, välisumma
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
YHTEENSÄ
OTSAKE 7 ja OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät
|
0,152
|
0,304
|
0,304
|
0,456
|
0,760
|
|
|
|
Nämä ovat täysin uusia tehtäviä. Hallintomäärärahojen tarve voidaan kattaa määrärahoilla, jotka voidaan kohdentaa uudelleen pääosastossa, sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.
4.
4.
Laskentamenetelmät kustannusten arvioimiseksi
4.1
Henkilöresurssit
Tässä osassa esitetään laskentamenetelmä tarpeelliseksi arvioitujen henkilöresurssien laskemiseksi (arvioitu työkuormitus, mukaan lukien erityistehtävät (Sysper 2 -tehtäväalueet), henkilöstöryhmät ja vastaavat keskimääräiset kustannukset)
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7
|
|
Huom. Tiedot kunkin henkilöstöryhmän keskimääräisistä kustannuksista ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivustolla osoitteessa
https://myintracomm.ec.europa.eu/budgweb/EN/pre/legalbasis/Pages/pre-040-020_preparation.aspx
|
|
• Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt
1–5 AD-virkaa asetuksen täytäntöönpanon seuraamiseksi:
– ACERin valvonta ja koordinointi sen kanssa
– Sääntelykehyksen kehittäminen vetyalan ja vetyverkkojen markkinapohjaiselle kehittämiselle
– Tarvittavan oikeudellisen kehyksen kehittäminen rajat ylittävän kaasukaupan edellytysten parantamiseksi uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen kasvava merkitys huomioon ottaen ja kuluttajien oikeuksien lisääminen
– Sen varmistaminen, että verkonhaltijoiden yleiseurooppalaiset yksiköt noudattavat EU:n lainsäädäntöä
Keskimääräiset kustannukset perustuvat muistioon Ares(2020)7207955.
|
|
• Ulkopuolinen henkilöstö
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät
|
|
• Vain tutkimusmenoista rahoitettavat toimet
|
|
• Ulkopuolinen henkilöstö
|
4.2
Muut hallintomenot
Yksityiskohtaiset tiedot laskentamenetelmästä jokaisen budjettikohdan osalta
ja etenkin taustaoletukset (kokousten määrä vuodessa, keskimääräiset kustannukset jne.)
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7
|
|
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät
|
|
|
