EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.7.2021

COM(2021) 423 final

2021/0250(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

jäsenvaltioissa käyttöön otettavista mekanismeista rahoitusjärjestelmän käytön estämiseksi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen ja direktiivin (EU) 2015/849 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SWD(2021) 190, 191}
{SEC(2021) 391}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Rahanpesu ja terrorismin rahoitus ovat vakava uhka EU:n talouden ja rahoitusjärjestelmän eheydelle ja sen väestön turvallisuudelle. Europol on arvioinut, että noin yksi prosentti EU:n vuotuisesta bruttokansantuotteesta on yhteydessä epäilyttävään taloudelliseen toimintaan. 1 Heinäkuussa 2019 komissio antoi useiden väitettyjen rahanpesutapausten seurauksena useita asiakirjoja 2 , joissa analysoitiin silloisen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU-lainsäädännön vaikuttavuutta ja tehokkuutta ja todettiin, että uudistukset ovat tarpeen. Tässä yhteydessä EU:n turvallisuusunionistrategiassa 3 vuosiksi 2020–2025 tuotiin esille rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen parantamisen tärkeys eurooppalaisten suojelemiseksi terrorismilta ja järjestäytyneeltä rikollisuudelta.

Komissio esitti 7. toukokuuta 2020 toimintasuunnitelman rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa kokonaisvaltaista unionin toimintapolitiikkaa varten. 4 Komissio sitoutui toimintasuunnitelmassa toteuttamaan toimenpiteitä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien EU:n sääntöjen ja niiden täytäntöönpanon vahvistamiseksi ja määritti suunnitelmalle kuusi prioriteettia tai pilaria:

1.    varmistetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n nykyisen sääntelykehyksen tuloksellinen täytäntöönpano;

2.    luodaan yksi yhteinen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva EU:n säännöstö;

3.    aloitetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvonta EU:n tasolla;

4.    perustetaan tuki- ja yhteistyömekanismi rahanpesun selvittelykeskuksia varten;

5.    valvotaan unionin tason rikosoikeussäännösten noudattamista ja varmistetaan tietojenvaihto;

6.    vahvistetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n sääntelykehyksen kansainvälistä ulottuvuutta.

Toimintasuunnitelman ensimmäisen, viidennen ja kuudennen pilarin täytäntöönpano on käynnissä, mutta muut pilarit edellyttävät lainsäädäntötoimia. Tämä asetusehdotus on osa yhtenäisen kokonaisuuden muodostavaa, neljä lainsäädäntöehdotusta sisältävää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntapakettia, jolla pannaan täytäntöön komission 7. toukokuuta 2020 hyväksymä toimintasuunnitelma ja jolla luodaan EU:lle rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva uusi johdonmukaisempi sääntelykehys ja institutionaalinen kehys. Torjuntapakettiin kuuluvat

–ehdotus asetukseksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen 5 ;

–tämä ehdotus direktiiviksi mekanismeista, joita jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön rahoitusjärjestelmän käytön estämiseksi rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen sekä direktiivin (EU) 2015/849 6 kumoamisesta;

–ehdotus asetukseksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaisen perustamisesta 7 ja

–ehdotus asetuksen (EU) 2015/847 uudelleenlaatimisesta laajentamalla jäljitettävyysvaatimukset koskemaan kryptovaroja 8 .

Tämä lainsäädäntöehdotus täyttää yhdessä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan asetuksen ja asetuksen (EU) 2015/847 uudelleenlaadintaa koskevan ehdotuksen kanssa tavoitteen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan yhden yhteisen EU:n säännöstön luomisesta (toinen pilari).

Sekä Euroopan parlamentti että neuvosto kannattavat komission toukokuussa 2020 esittämää toimintasuunnitelmaa. Euroopan parlamentti kehotti 10. heinäkuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa vahvistamaan EU:n sääntöjä ja oli tyytyväinen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n institutionaalisen rakenteen uudistamissuunnitelmiin. 9 Talous- ja rahoitusasioiden neuvosto (Ecofin) hyväksyi 4. marraskuuta 2020 päätelmät, joissa kannatettiin jokaista komission toimintasuunnitelman pilaria. 10  

Komission vuonna 2019 antamissa kertomuksissa esitetty näyttö osoittaa, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevalla asetuksella yhdenmukaistetut säännöt ovat tarpeen yhdessä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan direktiivin avulla toteutettavien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kansallisia torjuntajärjestelmiä koskevien tiukempien sääntöjen kanssa. Kertomusten mukaan ilmoitusvelvollisten valvonnassa käytetyt lähestymistavat eivät ole yhdenmukaisia, ja näin tulokset vaihtelevat eri puolilla sisämarkkinoita palveluja tarjoavien toimijoiden osalta. Kertomuksista ilmenee myös, että rahanpesun selvittelykeskuksilta puuttuvat yhteiset työkalut, eikä niillä ole yhtäläistä pääsyä tietoihin, mikä rajoittaa niiden kykyä keskinäiseen yhteistyöhön. Kaikki nämä seikat ovat rajoittaneet rajat ylittävän rahanpesun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien tapausten havaitsemista. Rahanpesun selvittelykeskusten ja toimivaltaisten viranomaisten keskeisten työkalujen – pankkitilirekisterien ja tiedonhakujärjestelmien – yhteenliittäminen ei ole toistaiseksi onnistunut oikeusperustan puuttumisen vuoksi.

Edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi ja sääntelyerojen välttämiseksi kaikki yksityisellä sektorilla sovellettavat säännöt on siirretty ehdotukseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaksi asetukseksi. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan institutionaalisen rakenteen järjestäminen kansallisella tasolla toteutetaan sen sijaan tällä direktiiviehdotuksella, koska jäsenvaltioille on jätettävä tältä osin joustonvaraa.

Tällä ehdotuksella ei kuitenkaan vain siirretä voimassa olevan direktiivin säännöksiä uuteen direktiiviin, vaan sisältöön on tehty useita muutoksia valvojien ja rahanpesun selvittelykeskusten käytäntöjen sekä toimivaltaisten viranomaisten yhteistyön yhtenäistämiseksi. Tavoitteena on

–selkiyttää rahanpesun selvittelykeskusten valtuuksia ja tehtäviä ja määrittää vähimmäistiedot, joihin rahanpesun selvittelykeskuksilla olisi oltava pääsy, jotta niiden hallinnollinen rakenne ei vaikuttaisi niiden analysointitehtäviin eikä niiden kykyyn tehdä yhteistyötä vastapuoltensa kanssa;

–laatia yhteisten analyysien puitteet sen varmistamiseksi, että rahanpesun selvittelykeskukset ovat tosiasiassa kykeneviä yhteisyöhön, myös FIU.net-järjestelmän oikeusperustasta säädetään;

–vaikuttaa valistavasti ilmoitusvelvollisten riskikäsitykseen laatimalla selkeät säännöt rahanpesun selvittelykeskusten antamasta palautteesta; vastaavasti laaditaan selkeät säännöt rahanpesun selvittelykeskuksille annettavasta palautteesta sen varmistamiseksi, että rahanpesun selvittelykeskukset ovat tietoisia niiden tarjoaman rahanpesun selvittelyn hyödyntämisestä;

–selkiyttää valvojien valtuuksia ja tehtäviä sen varmistamiseksi, että kaikilla valvojilla on välineet asianmukaisten korjaavien toimien toteuttamista varten; viranomaisille asetetaan velvollisuus valvoa itsesääntelyelimiä, jotka toimivat valvojina, ja näille viranomaisille määritellään selkeät tehtävät;

–yhdenmukaistaa riskiperusteista valvontaa koskevaa lähestymistapaa yhteisellä riskiluokitustyökalulla poikkeavien riskikäsitysten välttämiseksi toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa;

–perustaa valvojien yhteistyön parantamiseksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioita, ja käyttöön otetaan mekanismit, joilla varmistetaan valvontayhteistyö rajat ylittäviä palveluja tarjoavien toimijoiden osalta;

–selkiyttää yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa säätämällä erityistapauksista, joissa syntyy yhteistyövelvollisuus, siiloutumisesta johtuvan tehottomuuden välttämiseksi;

–selkiyttää tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin rekistereihin liittyviä valtuuksia sen varmistamiseksi, että niihin saadaan ajantasaiset, riittävät ja tarkat tiedot;

–säätää pankkitilirekisterien yhteenliittämisestä nykyisen lainsäädännön puutteiden korjaamiseksi;

–ottaa käyttöön erityisten henkilötietoryhmien käsittelyä koskevat vaatimukset täyden yhdenmukaisuuden varmistamiseksi EU:n tietosuojasääntöjen kanssa.

Toisaalta riskien arviointia ja tilastojen kokoamista koskevat säännökset säilytetään suurelta osin ennallaan, ja niitä tarkistetaan vain havaittujen tehottomuuksien, kuten ylikansallisten riskiarvioiden liian tiheän laatimisen ja rikollista toimintaa koskevien tilastotietojen keruuta koskevan vaatimuksen, huomioon ottamiseksi.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Tällä ehdotuksella kumotaan ja korvataan voimassa oleva direktiivi (EU) 2015/849, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2018/843 11 . Kuten on jo todettu, tämä ehdotus on osa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntapakettia, johon kuuluvat ehdotus asetukseksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen, asetus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta ja uudelleenlaadittu asetus (EU) 2015/847. Tämän neljä lainsäädäntöehdotusta sisältävän paketin katsotaan muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden, jolla pannaan täytäntöön komission 7. toukokuuta 2020 hyväksymä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva toimintasuunnitelma ja luodaan EU:lle rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva uusi johdonmukaisempi sääntelykehys ja institutionaalinen kehys. Rinnan tämän paketin hyväksymisen kanssa komissio ehdottaa muutoksia myös direktiivin (EU) 2019/1153 12 , jotta rikosten ennalta ehkäisemisestä, paljastamisesta, tutkimisesta ja niihin liittyvistä syytetoimista vastaavilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi pääsy keskitetyt pankkitilirekisterit yhteenliittävään järjestelmään.

Tämä ehdotus on yhdenmukainen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suositusten kanssa, koska se perustuu direktiiviin (EU) 2015/849. Voimassa olevaan direktiiviin verrattuna sillä lisätään yhdenmukaisuutta varmistamalla, että viranomaiset valvovat itsesääntelyelimiä näiden harjoittaessa valvontaa. Myös ylikansallisten riskiarvioiden laadintatiheys yhdenmukaistetaan FATF:n tunnustamien parhaiden käytäntöjen kanssa (joka neljäs vuosi). Ehdotukseen sisällytetään myös FATF:n suosituksiin hiljattain tehdyistä tarkistuksista johtuvat muutokset, jotka koskevat kohdennettujen talouspakotteiden kiertämisen riskin arviointia ja vähentämistä.

•Johdonmukaisuus unionin muiden politiikkojen ja lainsäädäntövälineiden kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

•Toissijaisuusperiaate

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Voimassa olevasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevasta EU-lainsäädännöstä ei ole tehty vielä kattavaa jälkiarviointia, sillä lainsäädäntöön on tehty hiljattain monia muutoksia. Neljäs rahanpesuntorjuntadirektiivi hyväksyttiin 20. toukokuuta 2015, ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräaika oli 26. kesäkuuta 2017. Viides rahanpesuntorjuntadirektiivi 17 hyväksyttiin 30. toukokuuta 2018, ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräaika oli 10. tammikuuta 2020. Täytäntöönpanon valvonta on vielä kesken. Edellä mainitussa, heinäkuussa 2019 hyväksytyssä komission tiedonannossa ja siihen liittyvissä kertomuksissa arvioidaan kuitenkin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU-lainsäädännön tehokkuutta sen silloisessa muodossa.

•Sidosryhmien kuuleminen

–kuuleminen komission toimintasuunnitelman julkaisemissuunnitelmasta. Komission Kerro mielipiteesi -sivustolla 11. helmikuuta – 12. maaliskuuta 2020 järjestetty kuuleminen, johon saatiin 42 vastausta eri sidosryhmiltä;

–kaikille kansalaisille ja sidosryhmille tarkoitettu julkinen kuuleminen toimintasuunnitelmassa esitetyistä toimista, joka alkoi 7. toukokuuta 2020 ja päättyi 26. elokuuta 2020. Kuulemisessa saatiin 202 virallista vastausta;

–jäsenvaltioiden ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten kohdennettu kuuleminen. Jäsenvaltioilla oli tilaisuus esittää näkemyksensä useissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen asiantuntijaryhmän kokouksissa, ja EU:n rahanpesun selvittelykeskukset esittivät näkemyksiään rahanpesun selvittelykeskusten foorumin kokouksissa sekä kirjallisesti. Neuvottelujen tukena käytettiin jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten kohdennettuja kuulemisia, jotka toteutettiin kyselylomakkein;

–Euroopan pankkiviranomaiselta (EBA) pyydettiin lausunto maaliskuussa 2020; EBA antoi lausuntonsa 10. syyskuuta 2020;

–Euroopan tietosuojavaltuutettu antoi 23. heinäkuuta 2020 lausunnon komission toimintasuunnitelmasta;

–komissio järjesti 30. syyskuuta 2020 korkean tason kokouksen, johon osallistui kansallisten viranomaisten ja EU:n viranomaisten edustajia, Euroopan parlamentin jäseniä sekä yksityisen sektorin, kansalaisjärjestöjen ja tiedeyhteisön edustajia.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

•Vaikutustenarviointi

–EU:n säännöt säilyvät ennallaan eikä niihin tehdä muutoksia;

–ilmoitusvelvollisiin sovellettavien sääntöjen yhdenmukaisuutta lisätään ja jäsenvaltioiden annetaan määrittää toimivaltaisten viranomaisten valtuudet ja velvollisuudet tarkemmin;

–niihin yhteisöihin, joita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvät velvoitteet koskevat, sovellettavien sääntöjen sekä valvojien ja rahanpesun selvittelykeskusten valtuuksien ja velvoitteiden yhdenmukaisuutta lisätään.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Kuten edellä on pantu merkille, vaikka voimassa olevasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevasta EU:n lainsäädännöstä ei ole tehty vielä muodollista jälkiarviointia eikä sen toimivuutta ole tutkittu, ehdotetun toimenpidepakettikokonaisuuden osista voidaan nostaa esille useita seikkoja, joilla yksinkertaisuutta lisätään ja toimivuutta parannetaan. Ensinnäkin muutamien direktiiviin sisältyvien säännösten korvaaminen suoraan sovellettavissa olevilla yhtenäisemmillä asetuksen säännöksillä poistaa jäsenvaltioilta täytäntöönpanotoimien tarpeen ja helpottaa rajat ylittävien yhteisöjen liiketoimintaa EU:ssa. Lisäksi tavarakaupan harjoittajien poistaminen rahanpesun torjuntaa koskevan EU:n kehyksen soveltamisalasta, mikä liittyy ehdotukseen yli 10 000 euron käteismaksujen kieltämisestä, poistaa kyseisiltä toimijoilta yli 10 000 euron käteismaksujen ilmoittamisesta rahanpesun selvittelykeskukselle aiheutuvan hallinnollisen rasituksen. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisen lisääminen useilla erityisillä aloilla yksinkertaistaa valvojien ja rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä niiden säännöissä ja käytännöissä olevien erojen kaventumisen ansiosta. Tähän direktiiviehdotukseen sisältyy vain muutamia säännöksiä, jotka edellyttävät kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista, ja siksi se on lyhempi kuin direktiivi, jonka se korvaa; suurin osa direktiivissä (EU) 2015/849 käsitellyistä aiheista sisältyy nyt tämän direktiiviehdotuksen ohella annettavaan asetusehdotukseen.

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Tällä direktiiviehdotuksella ei ole talousarviovaikutuksia.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Rahanpesuntorjunnan valvonta

Seuraamuksia koskevat säännökset perustuvat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen voimassa olevaan torjuntakehykseen, ja niissä velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista käytettäviksi tilanteissa, joissa ilmoitusvelvolliset rikkovat vakavasti, toistuvasti tai järjestelmällisesti kehykseen sisältyviä keskeisiä vaatimuksia. Jäsenvaltioiden on myös tarkennettava taloudellisten seuraamusten vähimmäis- ja enimmäismäärät sekä säädettävä määrättyjen seuraamusten julkaisemisesta, väärinkäytösten ilmoittajien suojelusta ja seuraamuksia koskevien tietojen vaihdosta.

Uusissa säännöksissä säädetään seuraavista: Selkiytetään vähemmän vakaviin rikkomisiin sovellettavia muita hallinnollisia toimenpiteitä kuin seuraamuksia ja vaaditaan jäsenvaltioita ilmoittamaan komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle järjestelyistä, joita ne soveltavat hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden määräämisessä. Täsmennetään seikat, jotka on otettava huomioon hallinnollisen seuraamuksen tai toimenpiteen tyyppiä ja tasoa määritettäessä. Rahanpesuntorjuntaviranomainen laatii teknisiä sääntelystandardeja, joissa määritetään rikkomisten vakavuuden luokittelemisessa käytetyt indikaattorit sekä hallinnollisten seuraamusten tasoa asetettaessa tai hallinnollisia toimenpiteitä toteutettaessa huomioon otettavat perusteet.

Yhteistyö

Valvojien, rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä koskevat säännökset perustuvat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen voimassa olevaan torjuntakehykseen, ja näihin kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö sekä säännökset, joita sovelletaan, kun viranomaisilla on salassapitovelvollisuus.

Tähän ehdotukseen sisältyviä uusia säännöksiä ovat rahanpesuntorjuntaviranomaista koskevien mainintojen lisääminen sekä muiden elinten velvollisuus tehdä yhteistyötä sen kanssa. Voimassa olevia säännöksiä, joilla varmistetaan hyvä yhteistyö finanssilaitosten toiminnan vakauden valvojien kanssa, vahvistetaan lisätäsmennyksin, ja niihin lisätään kriisinratkaisuviranomaiset sekä luottolaitosten valvonnasta maksutilidirektiiviin ja toiseen maksupalveludirektiiviin perustuvan yhteistyön osalta vastaavat viranomaiset. Finanssivalvojat ja rahanpesun selvittelykeskukset raportoivat rahanpesuntorjuntaviranomaiselle vuosittain yhteistyöstään kyseisten viranomaisten kanssa. Ehdotukseen on lisätty säännöksiä yhteistyöstä tilintarkastajien kanssa, ja rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa tästä yhteistyöstä ohjeet.

Loppusäännökset

Tämän ehdotuksen mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan, kuten voimassa olevan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen kohdalla, asetusta (EU) 2016/679 tai, jos tietoja käsitellään unionin toimielimissä, elimissä tai laitoksissa, asetusta (EU) 2018/1725.

Komissiota avustaa komitea erityisesti täytäntöönpanosäädösten valmistelussa.

Ehdotukseen sisältyy säännöksiä FIU.net-verkoston ylläpidon siirtämisestä komissiolta rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

Direktiivi 2015/849, sellaisena kuin se on muutettuna (voimassa oleva rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehys), kumotaan. Ehdotettu direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja määräaika sen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä on kaksi vuotta direktiivin voimaantulosta. Komission on tarkasteltava ja arvioitava tätä direktiiviä viiden vuoden kuluessa sen soveltamisen alkamisesta ja sen jälkeen joka kolmas vuosi.

2021/0250 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

jäsenvaltioissa käyttöön otettavista mekanismeista rahoitusjärjestelmän käytön estämiseksi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen ja direktiivin (EU) 2015/849 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon 20 ,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 21 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 22 on tärkein säädös, jonka avulla ehkäistään unionin rahoitusjärjestelmän käyttöä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. Direktiivissä säädetään kattavasta oikeuskehyksestä, jota on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843 23 puuttumalla uusiin riskeihin sekä lisäämällä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevaa läpinäkyvyyttä. Näistä saavutuksista huolimatta kokemus on osoittanut, että direktiiviä (EU) 2015/849 olisi parannettava, jotta riskejä saataisiin vähennettyä riittävästi ja rikollisten yritykset unionin rahoitusjärjestelmän väärinkäyttöön havaittaisiin tehokkaasti.

(2)Direktiivin (EU) 2015/849 voimaantulon jälkeen on havaittu useita aloja, joilla muutokset olisivat tarpeen, jotta unionin rahoitusjärjestelmä olisi riittävän häiriönsietokykyinen ja sillä olisi riittävä kapasiteetti ehkäistä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta.

(3)Direktiivin (EU) 2015/849 täytäntöönpanossa havaittiin, että toimivaltaisten viranomaisten käytännöissä ja lähestymistavoissa on merkittävää vaihtelua, eivätkä järjestelyt rajat ylittävän yhteistyön tekemiseksi ole riittävän tehokkaita. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista määrittää selkeät vaatimukset, joilla edistetään sujuvaa yhteistyötä kaikkialla unionissa niin, että jäsenvaltiot pystyvät ottamaan huomioon kansallisten järjestelmiensä erityispiirteet.

(4)Tämä uusi säädös kuuluu kattavaan lainsäädäntöpakettiin, jolla pyritään vahvistamaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehystä unionissa. Tämä direktiivi sekä asetus [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final], asetus [lisää viite – ehdotus asetuksen (EU) 2015/847 uudelleenlaatimisesta, COM(2021) 422 final] ja asetus [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] muodostavat yhdessä lainsäädäntökehyksen, jota sovelletaan ilmoitusvelvollisten noudatettaviksi tuleviin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeviin vaatimuksiin ja johon rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan institutionaalinen kehys, myös rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustaminen, pohjautuu EU:ssa.

(5)Rahanpesu ja terrorismin rahoitus ovat usein kansainvälistä toimintaa. Unionin tason toimenpiteiden vaikutukset olisivat erittäin rajallisia ilman kansainvälistä koordinointia ja yhteistyötä. Unionin kyseisellä alalla toteuttamien toimenpiteiden olisi sen vuoksi oltava yhteensopivia muiden kansainvälisellä tasolla toteutettavien toimenpiteiden kanssa ja vähintään yhtä tiukkoja. Unionin toiminnassa olisi edelleen otettava erityisesti huomioon rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän, jäljempänä ’FATF’, suositukset sekä muiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisten kansainvälisten elinten välineet. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tehostamiseksi asianomaiset unionin säädökset olisi tarvittaessa saatettava yhdenmukaisiksi FATF:n helmikuussa 2012 hyväksymien rahanpesun sekä terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen rahoituksen torjuntaa koskevien kansainvälisten normien, jäljempänä ’tarkistetut FATF:n suositukset’, sekä kyseisiin normeihin tehtävien muutosten kanssa.

(6)Yksittäiset rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvät uhat, riskit ja haavoittuvuudet, jotka vaikuttavat tiettyihin talouden aloihin kansallisella tasolla, heikentävät eri tavoin jäsenvaltioiden kykyä edistää unionin rahoitusjärjestelmän eheyttä ja vakautta. On siis tarkoituksenmukaista antaa jäsenvaltioiden päättää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten soveltamisesta muillakin aloilla kuin asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] kattamilla aloilla, sen jälkeen kun nämä alat ja erityiset riskit on määritetty. Sisämarkkinoiden ja unionin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmän tehokkuuden säilyttämiseksi komission olisi voitava arvioida rahanpesuntorjuntaviranomaisen tuella, ovatko jäsenvaltioiden aikomukset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten soveltamisesta muilla aloilla perusteltuja. Tilanteissa, joissa unionin etu voidaan saavuttaa unionin tasolla yksittäisen alan osalta, komission olisi ilmoitettava jäsenvaltiolle aikovansa toteuttaa sen sijaan unionin tason toimia, ja jäsenvaltion olisi pidättäydyttävä toteuttamasta aikomiaan kansallisia toimenpiteitä.

(7)Kun huomioon otetaan sähköisen rahan liikkeeseenlaskun, maksupalvelujen ja kryptovarapalvelun tarjoamisen aloilla havaitut rahanpesuun liittyvät haavoittuvuudet, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vaatia, että niiden alueelle muussa muodossa kuin sivuliikkeenä, jonka päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, sijoittautuneet palveluntarjoajat nimeävät keskitetyn yhteyspisteen. Tällaisen keskitetyn yhteyspisteen, joka toimii nimeävän laitoksen puolesta, olisi varmistettava, että laitokset noudattavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä.

(8)Kun kyseessä ovat valuutanvaihtotoimistot, sekinlunastustoimistot, trusti- tai yrityspalvelujen tarjoajat taikka rahapelipalvelujen tarjoajat, valvojien olisi varmistettava, että henkilöt, jotka tosiasiallisesti johtavat tällaisten yhteisöjen liiketoimintaa, sekä tällaisten yhteisöjen tosiasialliset omistajat ja edunsaajat toimivat vilpittömästi ja rehellisesti ja että heillä on tehtäviensä hoitamiseen tarvittava tietämys ja asiantuntemus. Edellä mainittujen vaatimusten täyttymistä arvioitaessa käytettävissä perusteissa olisi huomioitava vähintäänkin se, että tällaisten yhteisöjen johtajia tai tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia olisi estettävä käyttämästä yhteisöä rikollisiin tarkoituksiin.

(9)Arvioitaessa sellaisten henkilöiden soveltuvuutta, jotka ovat johtotehtävissä tai muuten käyttävät määräysvaltaa ilmoitusvelvollisissa, rikostuomioita koskevien tietojen vaihdon olisi tapahduttava aina neuvoston puitepäätöksen 2009/315/YOS 24 ja neuvoston päätöksen 2009/316/YOS 25 mukaisesti.

(10)Komissiolla on hyvät edellytykset tarkastella tiettyjä rajat ylittäviä uhkia, jotka saattavat vaikuttaa sisämarkkinoihin ja joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi tehokkaasti tunnistaa ja torjua. Tämän vuoksi sen tehtäväksi olisi annettava rajat ylittävään toimintaan liittyvien riskien arvioinnin koordinoiminen. Riskinarvioinnin tehokkuuden kannalta on olennaista, että siihen osallistuvat alan asiantuntijat, kuten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen asiantuntijaryhmä sekä rahanpesun selvittelykeskusten ja tarvittaessa muiden unionin tason elinten edustajat. Tärkeänä tiedonlähteenä kyseisessä prosessissa ovat myös kansalliset riskiarviot ja kokemukset. Komission suorittaman rajat ylittävien riskien arvioinnin ei olisi sisällettävä henkilötietojen käsittelyä. Joka tapauksessa tietojen olisi oltava täysin anonymisoituja. Kansallisten ja unionin tietosuojaviranomaisten olisi osallistuttava arviointiin vain, jos rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin arvioinnilla on vaikutusta yksityishenkilöiden yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan.

(11)Unionin tasolla tehdyn riskiarvion tulokset voivat auttaa toimivaltaisia viranomaisia ja ilmoitusvelvollisia tunnistamaan, ymmärtämään, hallitsemaan ja vähentämään rahapesun ja terrorismin rahoituksen riskiä sekä kohdennettujen talouspakotteiden soveltamatta jättämisen ja kiertämisen riskejä. Tämän vuoksi on tärkeää, että riskiarvion tulokset julkaistaan.

(12)Jäsenvaltioilla on parhaat edellytykset tunnistaa, arvioida ja ymmärtää niihin suoraan kohdistuvia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä sekä tehdä päätöksiä siitä, miten näitä riskejä voidaan vähentää. Jokaisen jäsenvaltion olisi siis toteutettava asianmukaiset toimet itseensä kohdistuvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien sekä kohdennettujen talouspakotteiden soveltamatta jättämisen ja kiertämisen riskien tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja ymmärtämiseksi asianmukaisesti, minkä lisäksi niiden olisi määritettävä johdonmukainen kansallinen strategia, joka otetaan käyttöön näiden riskien vähentämiseksi. Tällaisia kansallisia riskiarvioita olisi päivitettävä säännöllisesti ja niihin olisi sisällytettävä kuvaus jäsenvaltion rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmän institutionaalisesta rakenteesta ja yleisistä menettelyistä sekä järjestelmälle osoitetuista henkilöresursseista ja taloudellisesta resursseista siinä laajuudessa kuin nämä tiedot ovat saatavilla.

(13)Riskiarvioiden tulokset olisi tarvittaessa asetettava ilmoitusvelvollisten saataville hyvissä ajoin, jotta nämä voivat tunnistaa riskinsä sekä ymmärtää, hallita ja vähentää niitä.

(14)Jotta unionin tason riskit voitaisiin tunnistaa ja niitä voitaisiin ymmärtää, hallita ja vähentää tehokkaammin, jäsenvaltioiden olisi lisäksi asetettava riskiarvioidensa tulokset toistensa, komission sekä rahanpesuntorjuntaviranomaisen saataville.

(15)Jotta jäsenvaltioiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmien tehokkuutta voitaisiin tarkastella, jäsenvaltioiden olisi laadittava asiaan liittyviä tilastoja ja parannettava niiden laatua. Unionin tasolla kerättyjen tilastotietojen laadun ja johdonmukaisuuden parantamiseksi komission ja rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi seurattava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tilannetta unionin laajuisesti ja julkaistava säännöllisiä katsauksia.

(16)FATF on laatinut normeja, joiden mukaisesti lainkäyttöalueilla voidaan yksilöidä ja arvioida joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden mahdollisen soveltamatta jättämisen tai kiertämisen riskejä ja toteuttaa toimia näiden riskien vähentämiseksi. Nämä FATF:n laatimat uudet normit eivät korvaa tai kumoa voimassa olevia tiukkoja vaatimuksia, joiden mukaan valtioiden on pantava kohdennetut talouspakotteet täytäntöön, jotta ne noudattavat Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, jotka koskevat joukkotuhoaseiden leviämisen ja niiden leviämisen rahoittamisen ehkäisemistä, estämistä ja torjuntaa. Kyseiset voimassa olevat velvoitteet, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön unionissa neuvoston päätöksellä 2010/413/YUTP 26 ja neuvoston päätöksellä (YUTP) 2016/849 27 sekä neuvoston asetuksella (EU) 267/2012 28 ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1509 29 , ovat tiukkoja sääntöperusteisia velvoitteita, jotka sitovat kaikkia luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä unionissa.

(17)Kansainvälisellä tason viimeaikaista kehitystä vastaavasti tässä direktiivissä vaaditaan joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden mahdollisen soveltamatta jättämisen tai kiertämisen riskien tunnistamista, ymmärtämistä, hallintaa ja vähentämistä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla.

(18)Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen keskitetyt rekisterit ovat ratkaisevassa asemassa oikeushenkilöiden väärinkäytön torjunnassa. Jotta tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit olisivat helposti käytettävissä ja sisältäisivät laadukasta tietoa, olisi otettava käyttöön tällaisten tietojen keräämistä ja säilyttämistä koskevat yhtenäiset säännöt.

(19)Pyrittäessä lisäämään avoimuutta oikeushenkilöiden väärinkäytön torjumiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevia tietoja säilytetään yrityksen ulkopuolella sijaitsevassa keskitetyssä rekisterissä täysin unionin oikeuden mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat käyttää tähän tarkoitukseen keskustietokantaa, johon kerätään tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot, taikka kaupparekisteriä tai muuta keskitettyä rekisteriä. Jäsenvaltiot voivat päättää, että ilmoitusvelvolliset ovat vastuussa rekisterin täyttämisestä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nämä tiedot asetetaan kaikissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskusten saataville ja että ne annetaan ilmoitusvelvollisille näiden toteuttaessa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä.

(20)Trustien ja vastaavankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot olisi rekisteröitävä siellä, mihin trustien omaisuudenhoitajat ja henkilöt, jotka ovat vastaavassa asemassa vastaavankaltaisissa oikeudellisissa järjestelyissä, ovat sijoittautuneet tai missä he asuvat. Trustien ja vastaavankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen tuloksellisen valvonnan ja rekisteröinnin varmistamiseksi tarvitaan myös jäsenvaltioiden yhteistyötä. Trustien ja vastaavankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien jäsenvaltioiden rekistereiden yhteenliittämisen avulla olisi mahdollista saattaa nämä tiedot saataville ja näin myös vältettäisiin samojen trustien ja vastaavankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen moninkertainen rekisteröinti unionissa.

(21)Pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin varhaisessa vaiheessa olisi varmistettava siten, ettei asianomaista yritystä ehditä varoittaa.

(22)Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin rekistereihin sisältyvien tietojen paikkansapitävyys on olennaista kaikille asiaankuuluville viranomaisille ja muille henkilöille, joilla on pääsy kyseisiin tietoihin, jotta kyseisten tietojen perusteella voidaan tehdä päteviä ja lainmukaisia päätöksiä. Tämän vuoksi oikeushenkilöitä ja oikeudellisista järjestelyistä olisi vaadittava toimittamaan lisätietoja riskialttiuden perusteella silloin, kun rekisterinpitäjien tekemästä huolellisesta tarkastelusta ilmenee riittäviä syitä epäillä rekistereihin sisältyvien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen paikkansapitävyyttä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tärkeää antaa rekistereiden hallinnoinnista vastaavalle elimelle riittävästi valtuuksia tarkistaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ja sille toimitettujen tietojen todenperäisyys sekä ilmoittaa mahdollisista epäilyistään rahanpesun selvittelykeskukselle. Tällaisia valtuuksia olisi laajennettava tarkastusten tekemiseen oikeushenkilöiden toimitiloissa.

(23)Keskitettyihin rekistereihin sisältyvissä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevissa tiedoissa ja ilmoitusvelvollisten ja soveltuvin osin toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevissa tiedoissa olevista eroavuuksista ilmoittaminen on lisäksi tehokas mekanismi tietojen paikkansapitävyyden tarkistamiseen. Tällaiset eroavuudet olisi yksilöitävä, niistä olisi ilmoitettava ja ne olisi korjattava viipymättä.

(24)Jotta voidaan varmistaa eroavuuksista ilmoittamisessa käytetyn mekanismin oikeasuhteisuus ja sen painopisteen kohdistuminen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien virheellisten tietojen havaitsemiseen, jäsenvaltiot voivat antaa ilmoitusvelvollisille mahdollisuuden vaatia asiakasta korjaamaan luonteeltaan tekniset virheet suoraan keskitetystä rekisteristä vastaavan elimen kanssa. Tällainen mahdollisuus voidaan antaa vain asiakkaille, joihin liittyy pieni riski ja joita koskeva virhe on luonteeltaan tekninen, esimerkiksi pieni kirjoitusvirhe, jonka osalta on ilmeistä, ettei se vaikuta tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamiseen tai tietojen paikkansapitävyyteen.

(25)Jos meneillään oleva rikostutkinta vaarantuisi siksi, että rahanpesun selvittelykeskukset ja muut toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat eroavuuksista, rahanpesun selvittelykeskusten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä eroavuudesta ilmoittamista, kunnes ei enää ole perusteita olla ilmoittamatta siitä. Rahanpesun selvittelykeskukset ja toimivaltaiset viranomaiset eivät myöskään saisi ilmoittaa eroavuuksista, jos se olisi jonkin luottamuksellisuutta koskevan kansallisen säännöksen vastaista tai merkitsisi rahanpesuilmoituksesta kertomista koskevaa rikosta.

(26)Jotta tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan käsitettä sovellettaisiin tasapuolisin edellytyksin, on erittäin tärkeää, että oikeushenkilöillä on kaikkialla unionissa yhdenmukaiset ilmoituskanavat ja -keinot. Tätä varten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot olisi toimitettava asiaankuuluviin kansallisiin rekistereihin yhtenäisessä muodossa ja niin, että pystytään takaamaan läpinäkyvyys ja oikeusvarmuus.

(27)Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi erityyppisten oikeudellisten muotojen kesken myös trustien omaisuudenhoitajilta olisi edellytettävä, että ne hankkivat ja pitävät hallussaan tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja sekä toimittavat nämä tiedot keskitettyyn rekisteriin tai keskustietokantaan.

(28)Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen julkisen saatavuuden ansiosta kansalaisyhteiskunnalla, esimerkiksi lehdistöllä tai kansalaisjärjestöillä, voi olla paremmat mahdollisuudet tutkia tietoja, mikä parantaa osaltaan luottamusta rahoitusjärjestelmän eheyteen. Tämä voi myös auttaa torjumaan yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen sekä helpottamalla tutkimuksia että vaikuttamalla maineeseen, sillä tällöin tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien henkilöllisyys olisi kaikkien niiden tiedossa, jotka voisivat aloittaa liikesuhteen. Tietojen yleisen saatavuuden ansiosta myös ilmoitusvelvollisten sekä tällaisten rikosten torjuntaan osallistuvien kolmansien maiden viranomaisten voi olla helpompi saada tiedot oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. Tietojen saatavuus auttaisi myös rahanpesun, siihen liittyvien esirikosten ja terrorismin rahoituksen tutkinnassa.

(29)Sijoittajien ja suuren yleisön luottamus rahoitusmarkkinoihin riippuu suurelta osin siitä, onko käytössä täsmällinen julkistamisjärjestelmä, joka takaa yritysten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia sekä määräysvaltarakenteita koskevien tietojen läpinäkyvyyden. Tämä koskee erityisesti sellaisia hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä, joille on ominaista keskitetty omistajuus, kuten unionin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmässä. Yhtäältä suursijoittajat, joilla on merkittävät ääni- ja kassavirtaoikeudet, voivat edistää pitkän aikavälin kasvua ja vakaata menestystä. Toisaalta määräysvaltaa käyttävillä tosiasiallisilla omistajilla ja edunsaajilla, joilla on suuri osa äänioikeuksista, voi olla kannustimia ohjata yrityksen varoja sivuun ja mahdollisuus saavuttaa henkilökohtaista etua vähemmistösijoittajien kustannuksella. Luottamuksen mahdollista kasvua rahoitusmarkkinoihin olisi pidettävä myönteisenä sivuvaikutuksena eikä avoimuuden lisäämisen tavoitteena, mikä merkitsee sellaisen toimintaympäristön luomista, jossa epätodennäköisemmin esiintyy rahanpesua ja terrorismin rahoitusta.

(30)Sijoittajien ja suuren yleisön luottamus rahoitusmarkkinoihin riippuu suurelta osin siitä, onko käytössä täsmällinen julkistamisjärjestelmä, joka takaa yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä tietyntyyppisten trustien ja vastaavankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia sekä määräysvaltarakenteita koskevien tietojen läpinäkyvyyden. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sallittava pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin riittävän yhdenmukaisesti ja koordinoidusti ottamalla käyttöön yleisön tiedonsaantia koskevat säännöt, jotta kolmannet osapuolet voivat kaikkialla unionissa varmistaa, ketkä ovat yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä – jos asiaan liittyy oikeutettu etu – tietyntyyppisten trustien ja vastaavankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia.

(31)Yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden ollessa kyseessä olisi pyrittävä saattamaan kohtuulliseen tasapainoon yhtäältä yleisen edun mukainen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuminen ja toisaalta rekisteröityjen perusoikeudet. Yleisön tietoon saatettavia tietoja olisi rajoitettava, ja ne olisi määriteltävä selkeästi ja tyhjentävästi, minkä lisäksi niiden olisi oltava yleisluontoisia tosiasiallisille omistajille ja edunsaajille mahdollisesti aiheutuvien haittojen minimoimiseksi. Toisaalta yleisön saataville asetettavien tietojen ei pitäisi merkittävästi poiketa nykyisellään kerättävistä tiedoista. Jotta voitaisiin rajoittaa puuttumista yksityiselämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen yleensä ja erityisesti henkilötietojen suojaan, näiden tietojen tulisi liittyä lähinnä yhtiön tai muun oikeushenkilön tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan asemaan ja yksinomaan siihen taloudelliseen toimintaan, jota kyseiset tosiasialliset omistajat ja edunsaajat harjoittavat. Rekistereistä olisi oltava selvästi nähtävissä, jos ylempään johtoon kuuluva henkilö on määritetty tosiasialliseksi omistajaksi ja edunsaajaksi yksinomaan viran puolesta eikä omistussuhteen tai muulla keinolla käytettävän määräysvallan perusteella.

(32)Express trust -järjestelyjen ja vastaavankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen osalta tietojen olisi oltava yleisön saatavilla edellyttäen, että oikeutettu etu voidaan osoittaa. Tämän olisi sisällettävä tilanteet, jossa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö esittää sellaiseen trustiin tai vastaavankaltaiseen oikeudelliseen järjestelyyn liittyvän kirjallisen pyynnön, jolla on määräysvallan tuottava omistusosuus unionin ulkopuolella perustetussa oikeushenkilössä joko suoran tai välillisen omistussuhteen kautta, haltijaosakkeet mukaan luettuina, tai se käyttää tällaisessa oikeushenkilössä määräysvaltaa muilla keinoin. Oikeutetun edun käsitettä tulkitessaan jäsenvaltiot eivät saisi rajata sitä koskemaan vain meneillään olevia hallintomenettelyjä tai oikeudellisia menettelyjä, vaan tulkinnan perusteella huomioon olisi voitava ottaa valtiosta riippumattomien järjestöjen ja tutkivien toimittajien tekemä rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvä ennaltaehkäisevä työ. Vaikka trusteja ja muita oikeudellisia järjestelyjä voidaan käyttää monimutkaisissa yhtiörakenteissa, niiden päätavoitteena on edelleen yksittäisten varojen hoito. Jotta rahoitusjärjestelmän käytön estämistä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen koskeva hyväksyttävä tavoite, jota julkinen valvonta tehostaa, saadaan tasapainotettua asianmukaisesti yksilön perusoikeuksien, erityisesti yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden, suojaamisen kanssa, on tarpeen säätää, että trustien ja muiden oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin pääsy edellyttää oikeutetun edun osoittamista.

(33)Jotta tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja voidaan tunnistaa asianmukaisesti yleisön saatavilla olevien tietojen perusteella, olisi yleisön saatavilla oltava tietyt vähimmäistiedot. Näiden tietojen avulla tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja olisi voitava tunnistaa yksiselitteisesti, mutta samalla yleisesti saatavilla olevien henkilötietojen määrä olisi minimoitava. Jos tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan nimeä, syntymäkuukautta ja -vuotta, asuinmaata ja kansallisuutta koskevia tietoja ei olisi saatavilla, ei tosiasiallisena omistajana ja edunsaajana olevaa luonnollista henkilöä olisi mahdollista selvittää yksiselitteisesti. Vastaavasti hallussa olevaa omistusosuutta koskevien tietojen puuttuessa olisi mahdotonta selvittää, miksi kyseinen luonnollinen henkilö olisi tunnistettava tosiasialliseksi omistajaksi ja edunsaajaksi. Julkisesti saatavilla olevien tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen virheellisen tulkinnan välttämiseksi ja henkilötietojen suhteutetun julkistamisen varmistamiseksi yhdenmukaisella tavalla kaikkialla unionissa on tarkoituksenmukaista säätää yleisön saatavilla olevista vähimmäistiedoista.

(34)Tehostettu julkinen valvonta voi tukea osaltaan toimintaa, jonka avulla ehkäistään oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä esimerkiksi veronkiertoon. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevat tiedot pysyvät saatavilla kansallisten rekisterien sekä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta vähintään viiden vuoden ajan siitä, kun trustin tai vastaavankaltaisen oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen rekisteröinnin perusteita ei enää ole. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää laissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen, myös henkilötietojen, käsittelystä muita tarkoituksia varten, jos tällainen käsittely on yleistä etua koskevan tavoitteen mukainen ja muodostaa demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömän ja tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden oikeasuhteisen toimenpiteen.

(35)Oikeasuhteisen ja tasapuolisen lähestymistavan varmistamiseksi sekä yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksien takaamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava säätää myös poikkeuksista, joita sovelletaan poikkeuksellisissa olosuhteissa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien henkilötietojen julkistamiseen rekistereiden kautta ja tällaisiin tietoihin pääsyyn, kun tietojen julkistaminen saattaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi kohtuuttomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riskille. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava edellyttää sähköistä kirjautumista rekisteristä tietoja pyytävän henkilön tunnistamiseksi sekä rekisterin tietoihin tutustumisesta perittävän maksun suorittamista.

(36)Direktiivillä (EU) 2018/843 toteutettiin tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja sisältävien jäsenvaltioiden keskitettyjen rekistereiden yhteenliittäminen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2017/1132 30 perustetun eurooppalaisen keskusjärjestelmän kautta. Jäsenvaltioiden jatkuva osallistuminen koko järjestelmän toimintaan olisi varmistettava siten, että komissio ja jäsenvaltioiden edustajat käyvät säännöllistä vuoropuhelua järjestelmän toimintaa ja sen tulevaa kehittämistä koskevista kysymyksistä.

(37)Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien jäsenvaltioiden rekistereiden yhteenliittämisen kautta olisi myönnettävä oikeudellisen edun määritelmän perusteella sekä kansallinen että rajat ylittävä pääsy kunkin jäsenvaltion rekisterissä oleviin oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin kyseisen jäsenvaltion asiaankuuluvan elimen tekemän päätöksen nojalla. Jotta tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin pääsyn rajoittamista koskevia perusteettomia päätöksiä voitaisiin tarkistaa, olisi otettava käyttöön tällaisia päätöksiä koskevia muutoksenhakukeinoja. Yhdenmukaisen ja tehokkaan rekisteröinnin ja tietojenvaihdon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että rekisteristä vastaava elin tekee yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden vastaavien elinten kanssa jakamalla tietoja trusteista ja vastaavankaltaisista oikeudellisista järjestelyistä, joihin sovelletaan yhden jäsenvaltion lainsäädäntöä ja joita hallinnoidaan toisessa jäsenvaltiossa.

(38)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 31 sovelletaan tämän direktiivin mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn. Luonnollisille henkilöille, joiden henkilötietoja tosiasiallisina omistajina ja edunsaajina säilytetään kansallisissa rekistereissä, olisi annettava sovellettavat tietosuojasäännöt tiedoksi. Lisäksi vain sellaiset henkilötiedot, jotka ovat ajantasaisia ja kuuluvat tosiasiallisesti omistajille ja edunsaajille, olisi annettava saataville, ja asianomaisille henkilöille olisi ilmoitettava heille unionin tietosuojasäännöstön mukaisesti kuuluvista oikeuksista ja näiden oikeuksien käyttämiseen sovellettavista menettelyistä. Rekistereissä olevien tietojen väärinkäytön estämiseksi ja tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien oikeuksien tasapainottamiseksi jäsenvaltiot voivat lisäksi pitää aiheellisena harkita, että pyynnön esittänyttä henkilöä koskevat tiedot ja pyynnön oikeusperusta asetetaan tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan saataville.

(39)Jos rahanpesun selvittelykeskukset ja muut toimivaltaiset viranomaiset saavat tiedon erityisesti anonyymien pankki- ja maksutilien ja tallelokeroiden haltijoiden henkilöllisyydestä liian myöhään, rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien varainsiirtojen paljastaminen vaikeutuu. Jäsenvaltioiden tiedot, joiden avulla voidaan selvittää samalle henkilölle kuuluvat pankki- ja maksutilit sekä tallelokerot, ovat hajanaisia eivätkä ne sen vuoksi ole oikea-aikaisesti rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, kuten kaikissa jäsenvaltioissa toimiva rekisteri tai tietojenhakujärjestelmä, jotka ovat tehokas keino saada oikea-aikainen pääsy pankki- ja maksutilien sekä tallelokeroiden haltijoiden, heidän asiamiestensä tai näiden tilien ja tallelokeroiden tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien henkilöllisyyttä koskeviin tietoihin. Tietoihin pääsyä koskevia säännöksiä sovellettaessa on aiheellista hyödyntää jo käytössä olevia mekanismeja edellyttäen, että tiedot, joista kansalliset rahanpesun selvittelykeskukset tekevät selvityksiä, ovat niiden saatavilla välittömästi ja suodattamattomina. Jäsenvaltioiden olisi harkittava muiden tarpeellisiksi ja oikeasuhteisiksi katsottujen tietojen syöttämistä tällaisiin mekanismeihin, jotta voitaisiin vähentää tehokkaammin rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyviä riskejä. Tällaisten rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kuin syyttäjäviranomaisten tekemien selvitysten ja niihin liittyvien tietopyyntöjen täysi luottamuksellisuus olisi varmistettava.

(40)Yksityisyyden ja henkilötietojen suojan kunnioittamiseksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien tutkimusten suorittamisen kannalta tarpeelliset vähimmäistiedot olisi säilytettävä pankki- ja maksutilien keskitetyissä automatisoiduissa mekanismeissa, kuten rekistereissä tai tietojenhakujärjestelmissä. Jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää, mitä tietoja on hyödyllistä ja oikeasuhteista kerätä, kun otetaan huomioon käytössä olevat järjestelmät ja vallitsevat oikeusperinteet, jotta tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien merkityksellinen tunnistaminen olisi mahdollista. Jäsenvaltiot saattaessa näitä mekanismeja koskevat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään niiden olisi säädettävä säilyttämisajasta, joka vastaa niiden asiakirjojen ja tietojen säilyttämisaikaa, jotka on hankittu asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä sovellettaessa. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus jatkaa säilyttämisaikaa yleisesti lain nojalla edellyttämättä tapauskohtaisia päätöksiä. Säilyttämisaikaa olisi voitava jatkaa enintään viidellä vuodella. Tämä säilyttämisaika ei saisi rajoittaa sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään muista tietojen säilyttämistä koskevista vaatimuksista, jotka mahdollistavat tapauskohtaiset päätökset rikosoikeudellisten tai hallinnollisten menettelyjen helpottamiseksi. Pääsyä näihin mekanismeihin olisi rajoitettava tiedonsaantitarpeen perusteella.

(41)Jäsenvaltioiden keskitettyjen automatisoitujen mekanismien yhteenliittämisen kautta kansalliset rahanpesun selvittelykeskukset voisivat saada nopeasti rajat ylittävää tietoa muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien pankki- ja maksutilien sekä tallelokeroiden haltijoiden henkilöllisyydestä, mikä vahvistaisi niiden kykyä tehdä rahanpesuun liittyviä analyysejä ja tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa. Rajat ylittävä suora pääsy pankki- ja maksutilejä sekä tallelokeroita koskeviin tietoihin antaisi rahanpesun selvittelykeskuksille valmiudet rahanpesuun liittyvien analyysien laatimiseen riittävän lyhyellä aikavälillä mahdollisen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen havaitsemiksi ja nopeiden lainvalvontatoimien takaamiseksi.

(42)Henkilötietojen suojaa ja yksityisyyttä koskevien oikeuksien kunnioittamiseksi sekä kansallisiin keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin sisältyvien tietojen rajat ylittävästä saatavuudesta aiheutuvien vaikutusten rajaamiseksi pankkitilirekisterien keskitetyn yhteyspisteen kautta saatavien tietojen laajuus olisi rajattava välttämättömään tietojen minimoinnin periaatteen mukaisesti niin, että voidaan kuitenkin tunnistaa kaikki luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka ovat IBAN-tunnisteisen maksu- ja pankkitilien tai tallelokeroiden haltijoita tai joilla on määräysvalta tällaiseen tiliin tai tallelokeroon. Lisäksi keskitettyjen yhteyspisteiden tietojen olisi oltava välittömästi ja suodattamattomina vain rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskusten henkilöstö ylläpitää luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia korkeita ammatillisia vaatimuksia ja että henkilöstö on erittäin luotettavaa ja sillä on asianmukainen osaaminen. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön teknisiä ja organisaatioon liittyviä toimenpiteitä, joilla taataan teknisesti korkeatasoinen tietoturva.

(43)Pankki- ja maksutilejä sekä tallelokeroita koskevia tietoja sisältävien jäsenvaltioiden keskitettyjen automatisoitujen mekanismien (keskitettyjen rekistereiden tai keskitettyjen sähköisten tietojenhakujärjestelmien) yhteenliittäminen pankkitilirekisterien keskitetyn yhteyspisteen kautta edellyttää teknisiltä ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavien kansallisten järjestelmien yhteensovittamista. Tätä varten on kehitettävä teknisiä toimenpiteitä ja eritelmiä, joissa otetaan huomioon kansallisten keskitettyjen automatisoitujen mekanismien erot.

(44)Kiinteistöt ovat rikollisille houkuttelevaa omaisuutta, joita käytetään laittomasta toiminnasta saadun hyödyn pesemiseen, koska niiden avulla voidaan peittää varojen todellinen lähde sekä tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyys. Sekä rahanpesujärjestelyjen havaitsemisen että varojen jäädyttämisen ja menetetyksi tuomitsemisen kannalta on tärkeää, että rahanpesun selvittelykeskukset ja muut toimivaltaiset viranomaiset pystyvät tunnistamaan kiinteistön omistavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Siksi on tärkeää, että jäsenvaltiot antavat rahanpesun selvittelykeskuksille ja toimivaltaisille viranomaisille pääsyn tietoihin, joiden avulla kiinteistön omistava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voidaan tunnistaa oikea-aikaisesti, sekä tietoihin, jotka ovat riskin ja epäilyttävän liiketoimen määrittämisen kannalta olennaisia.

(45)Kaikki jäsenvaltiot ovat perustaneet tai niiden olisi perustettava toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton rahanpesun selvittelykeskus vastaanottamiensa tietojen keräämiseksi ja analysoimiseksi, jotta voidaan havaita epäilyttävien liiketoimien sekä niiden taustalla olevien rikollisten toimien väliset yhteydet rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi oltava epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten, käteisen rahan fyysistä rajan yli liikkumista ja tietyn kynnysarvon ylittäviä käteismaksuja koskevien ilmoitusten sekä muiden rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen kannalta olennaisten, ilmoitusvelvollisten toimittamien tietojen vastaanottamisesta ja analysoinnista vastaava kansallinen keskusyksikkö. Rahanpesun selvittelykeskuksen itsenäinen ja riippumaton toiminta olisi varmistettava antamalla rahanpesun selvittelykeskukselle valtuudet ja valmiudet hoitaa tehtäviään vapaasti, mukaan lukien kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä yksittäisiä tietoja koskevien analyysien ja pyyntöjen sekä tietojen jakamisen osalta. Rahanpesun selvittelykeskuksella olisi oltava kaikissa tapauksissa itsenäinen oikeus välittää tai jakaa tietoja toimivaltaisille viranomaisille. Rahanpesun selvittelykeskukselle olisi annettava riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit sekä henkilöresurssit, niin että sen riippumattomuus ja itsenäisyys voidaan turvata ja se pystyy täyttämään tehtävänsä tehokkaasti. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi saatava tehtäviensä hoitoon tarvitsemansa resurssit ja pystyttävä käyttämään niitä yksilöllisesti tai rutiininomaisesti ilman epäasiallista poliittista taikka hallituksen tai teollisuuden taholta tulevaa painostusta tai häirintää, joka saattaisi vaarantaa sen toiminnan itsenäisyyden.

(46)Rahanpesun selvittelykeskuksilla on tärkeä rooli erityisesti rajat ylittävien terroristiverkostojen rahoitustoimien havaitsemisessa ja tällaisten verkostojen rahallisten tukijoiden paljastamisessa. Rahanpesun selvittelyllä voi olla perustavanlaatuinen merkitys terrorismirikosten edistämisen sekä terroristijärjestöjen verkostojen ja suunnitelmien paljastamisessa. Rahanpesun selvittelykeskusten tehtävissä, toimivallassa ja valtuuksissa on edelleen merkittäviä eroavuuksia. Nykyiset eroavuudet eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa rahanpesun selvittelykeskuksen toimintaan, varsinkaan sen valmiuksiin laatia ehkäiseviä analyyseja tiedustelu- ja tutkintatoimista sekä lainkäyttötehtävistä ja kansainvälisestä yhteistyöstä vastaavien viranomaisten tueksi. Niiden tehtävienhoidon kannalta on tullut olennaiseksi määrittää ne vähimmäistiedot, joiden olisi oltava nopeasti rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla ja joita niiden olisi pystyttävä vaihtamaan esteettä muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa. Aina kun epäillään rahanpesua tai sen esirikoksia tai kun asiaan liittyy terrorismin rahoitusta, tietoja olisi voitava saada suoraan ja nopeasti ilman aiheetonta viivytystä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää parantaa edelleen rahanpesun selvittelykeskusten tehokkuutta ja tuloksellisuutta selkiyttämällä niiden toimivaltuuksia ja keskinäistä yhteistyötä.

(47)Rahanpesun selvittelykeskusten toimivaltuuksiin kuuluu oikeus saada suoraan tai välillisesti rahoitus- ja lainvalvontatietoja sekä hallinnollisia tietoja, joita ne tarvitsevat voidakseen torjua rahanpesua, siihen liittyviä esirikoksia ja terrorismin rahoitusta. Koska ei ole määritelty, minkätyyppisiä tietoja näihin yleisluonteisiin ryhmiin sisältyy, rahanpesun selvittelykeskusten saataville on annettu hyvin monenkirjavaa tietoa, mikä on vaikuttanut niiden analysointitehtäviin sekä niiden kykyyn tehdä tehokasta yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten kanssa. Tämän vuoksi on tärkeää määritellä rahoitus- ja lainvalvontatiedot sekä hallinnolliset tiedot, jotka olisi annettava suoraan tai välillisesti jokaisen rahanpesun selvittelykeskuksen saataville kaikkialla unionissa. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava saada nopeasti miltä tahansa ilmoitusvelvolliselta kaikki tehtäviensä hoitamista varten tarvittavat tiedot. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi voitava antaa tällaiset tiedot myös niitä pyytäneelle toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle sekä vaihtaa näitä tietoja niitä pyytäneen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa.

(48)Valtaosalle rahanpesun selvittelykeskuksista on annettu valtuudet toteuttaa kiireellisiä toimia ja keskeyttää liiketoimi tai kieltää sen jatkaminen, jotta liiketoimi voidaan analysoida, epäily vahvistaa ja analysointitoiminnan tulokset luovuttaa toimivaltaiselle viranomaiselle. Liiketoimien lykkäämisen kestossa on kuitenkin vaihtelua eri jäsenvaltioiden välillä, mikä vaikuttaa paitsi rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyön kautta tapahtuvan luonteeltaan rajat ylittävän toiminnan lykkäämiseen, myös yksilöiden perusoikeuksiin. Jotta rahanpesun selvittelykeskuksilla olisi valmiudet toimia viipymättä rikollisten varojen pidättelemiseksi ja niiden hävittämisen estämiseksi myös takavarikointiin liittyvissä tarkoituksissa, rahanpesun selvittelykeskuksille olisi annettava lisäksi valtuudet keskeyttää pankki- tai maksutilin käyttö tilin kautta suoritettujen tilisiirtojen analysoimiseksi, epäilyn vahvistamiseksi ja analyysin tulosten luovuttamiseksi toimivaltaisille viranomaisille. Koska lykkäysvaltuudet vaikuttavat omistusoikeuteen, toimien kohteena olevien henkilöiden perusoikeuksien suoja on taattava.

(49)Toimintansa avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi sekä toimintansa tunnettuuden parantamiseksi rahanpesun selvittelykeskusten olisi annettava vuosittain vuosikertomus. Näissä kertomuksissa olisi esitettävä ainakin tilastotietoja vastaanotetuista epäilyttävää liiketoimea koskevista ilmoituksista, kansallisille toimivaltaisille viranomaisille luovutetuista tiedoista, muille rahanpesun selvittelykeskuksille osoitettujen ja muilta rahanpesun selvittelykeskuksilta vastaanotettujen pyyntöjen määrästä sekä havaituista suuntauksista ja tyypeistä. Kertomus olisi julkaistava, arkaluonteisia ja salassa pidettäviä tietoja sisältäviä osia lukuun ottamatta. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi annettava ilmoitusvelvollisille vähintään kerran vuodessa palautetta epäilyttävää liiketoimea koskevien ilmoitusten laadusta ja oikea-aikaisuudesta, epäilyn kuvauksesta ja mahdollisesti toimitetuista lisäasiakirjoista. Tällaista palautetta voidaan antaa yksittäisille ilmoitusvelvollisille tai ilmoitusvelvollisten ryhmille, ja sillä olisi pyrittävä parantamaan ilmoitusvelvollisten kykyä havaita ja yksilöidä epäilyttäviä liiketoimia ja toimintaa sekä tehostamaan yleisiä raportointimekanismeja.

(50)Rahanpesun selvittelykeskusten tarkoituksena on kerätä ja analysoida niiden saamia tietoja ja pyrkiä niiden pohjalta havaitsemaan epäilyttävien liiketoimien sekä niiden taustalla olevan rikollisen toiminnan välisiä yhteyksiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja torjumiseksi, sekä luovuttaa toimivaltaisille viranomaisille analyysiensa tulokset ja muita tietoja, jos on syytä epäillä rahanpesua, siihen liittyviä esirikoksia tai terrorismin rahoitusta. Rahanpesun selvittelykeskus ei saisi pidättyä tai kieltäytyä vaihtamasta toisen rahanpesun selvittelykeskuksen kanssa omasta aloitteestaan tai pyynnöstä tietoja sellaisista syistä, jotka liittyvät esimerkiksi siihen, että esirikos ei ole selvillä, tai kansallisen rikoslainsäädännön erityispiirteisiin ja eroihin esirikosten määritelmissä taikka siihen, että ei ole viitattu joihinkin tiettyihin esirikoksiin. Rahanpesun selvittelykeskuksen olisi annettava vastaavasti toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle ennakkosuostumuksensa tietojen toimittamiseen muille toimivaltaisille viranomaisille riippumatta siitä, minkätyyppisiä esirikoksia niihin mahdollisesti liittyy, jotta tietojen luovuttamistehtävä voidaan suorittaa tehokkaasti. Rahanpesun selvittelykeskukset ovat ilmoittaneet tiettyjen esirikosten, kuten verorikosten, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa, kansallisten määritelmien eroihin perustuvista vaikeuksista tietojenvaihdossa. Tällaiset erot eivät saisi haitata keskinäistä tietojen vaihtamista, tietojen luovuttamista toimivaltaisille viranomaisille eivätkä tietojen käyttöä. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi ripeästi, rakentavasti ja tehokkaasti huolehdittava mahdollisimman laajasta kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten kanssa tehtävästä rahanpesuun, siihen liittyviin esirikoksiin ja terrorismin rahoitukseen liittyvästä kansainvälisestä yhteistyöstä tiedonsiirtoon sovellettavien tietosuojasääntöjen, FATF:n suositusten ja Egmont-ryhmän rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojen vaihtoa koskevien periaatteiden mukaisesti.

(51)Rahanpesun selvittelykeskusten olisi käytettävä keskinäisessä yhteistyössään ja tietojenvaihdossaan suojattuja järjestelmiä, kuten suojattuja viestintäkanavia. Tätä varten olisi perustettava jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten tietojenvaihtojärjestelmä, jäljempänä ’FIU.net’. Järjestelmän hallinnoinnista ja ylläpidosta huolehtii rahanpesuntorjuntaviranomainen. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi käytettävä FIU.net-järjestelmää keskinäisessä yhteistyössään ja tietojenvaihdossaan. Järjestelmää voidaan käyttää tarvittaessa myös tietojenvaihtoon kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten sekä muiden viranomaisten ja unionin elinten kanssa. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi hyödynnettävä FIU.net-järjestelmän toimintojen kaikilta osin. Näiden toimintojen avulla rahanpesun selvittelykeskusten olisi pystyttävä vertaamaan tietojaan muiden rahanpesun selvittelykeskusten tietoihin anonyymillä tavalla ja havaita näin niitä kiinnostavat kohteet muissa jäsenvaltioissa sekä selvittämään näiden kohteiden tulot ja varat varmistaen samalla henkilötietojen täyden suojan.

(52)Rahanpesun selvittelykeskusten on tärkeää tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja tehokkaasti keskenään. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi avustettava niitä tältä osin niin koordinoimalla yhteisiä analyyseja rajat ylittäviä epäilyttäviä liiketoimia koskevista ilmoituksista kuin laatimalla luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi rahanpesun selvittelykeskusten välisen tietojenvaihdon muotoseikoista sekä ohjeita seikoista, jotka on otettava huomioon selvitettäessä, liittyykö epäilyttävää liiketoimea koskeva ilmoitus toiseen jäsenvaltioon, samoin kuin operatiivisten ja strategisten analyysien luonteesta, ominaispiirteistä ja tavoitteista.

(53)Määräajat rahanpesun selvittelykeskusten tietojenvaihdolle ovat välttämättömiä nopean, tehokkaan ja johdonmukaisen yhteistyön varmistamiseksi. Määräajoista olisi säädettävä, jotta voidaan varmistaa tehokas tiedonvaihto kohtuullisessa ajassa tai täyttää menettelyä koskevat vaatimukset. Lyhemmistä määräajoista olisi säädettävä sellaisia poikkeuksellisia, perusteltuja ja kiireellisiä tapauksia varten, joissa tietopyynnön vastaanottaneella rahanpesun selvittelykeskuksella on suora pääsy tietokantoihin, joissa pyydettyjä tietoja säilytetään. Jos tietopyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus ei pysty antamaan tietoja säädetyssä määräajassa, sen olisi ilmoitettava tästä pyynnön esittäjälle.

(54)Laiton raha liikkuu rajojen yli ja voi vaikuttaa useisiin jäsenvaltioihin. Useita lainkäyttöalueita koskevat, rajat ylittävät tapaukset yleistyvät ja muuttuvat yhä merkittävämmiksi, mikä johtuu myös ilmoitusvelvollisten harjoittamasta rajat ylittävästä toiminnasta. Jotta rahanpesun selvittelykeskukset pystyisivät käsittelemään tuloksellisesti useita jäsenvaltioita koskevat tapaukset, niiden olisi pystyttävä pelkän epäilyttävien liiketoimien ja toiminnan havaitsemista ja analysointia koskevan tietojenvaihdon lisäksi myös toteuttamaan yhdessä varsinaisia analysointitoimia. Rahanpesun selvittelykeskukset ovat ilmoittaneet useista tärkeistä kysymyksistä, jotka rajoittavat rahanpesun selvittelykeskusten kykyä osallistua yhteisten analyysien tekemiseen. Yhteisten analyysien tekeminen epäilyttävistä liiketoimista ja toiminnasta antaa rahanpesun selvittelykeskuksille tilaisuuden hyödyntää mahdollisia synergiaetuja, käyttää eri lähteistä peräisin olevia tietoja, saamaan kokonaiskuvan epätyypillisestä toiminnasta ja monipuolistaa analyysia. Rahanpesun selvittelykeskusten olisi kyettävä tekemään yhteisiä analyyseja epäilyttävistä liiketoimista ja toiminnasta, perustamaan rahanpesuntorjuntaviranomaisen avulla yhteisiä analyysityöryhmiä tietyksi ajaksi tiettyä tarkoitusta varten sekä osallistumaan tällaisiin työryhmiin. Kolmansien maiden osallistuminen voi olla olennaista yhteisten analyysien onnistumiseksi. Sen vuoksi rahanpesun selvittelykeskukset voivat kutsua kolmansia osapuolia mukaan yhteisten analyysien tekemiseen, jos niiden osallistuminen kuuluu kyseisten kolmansien osapuolten toimivaltuuksiin.

(55)Kaikkien ilmoitusvelvollisten tehokas valvonta on olennaista unionin rahoitusjärjestelmän ja koko sisämarkkinoiden eheyden suojaamiseksi. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi harjoitettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tehokasta ja puolueetonta valvontaa ja säädettävä valvojien tehokkaan, oikea-aikaisen ja jatkuvan yhteistyön edellytyksistä.

(56)Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava kaikkien ilmoitusvelvollisten tehokkaasta, puolueettomasta ja riskiperusteisesta valvonnasta, jonka suorittavat mieluiten viranomaiset erillisen ja riippumattoman kansallisen valvojan kautta. Kansallisten valvojien olisi kyettävä toteuttamaan kattava valikoima tehtäviä pystyäkseen harjoittamaan kaikkien ilmoitusvelvollisten tehokasta valvontaa.

(57)Unionissa on suhtauduttu toisinaan melko huolettomasti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien ilmoitusvelvollisten tehtävien valvontaan. Tämän vuoksi nyt on äärimmäisen tärkeää, että toimivaltaiset kansalliset valvojat, jotka ovat osa tällä direktiivillä ja asetuksella [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] käyttöön otettavaa yhdennettyä valvontamekanismia, saavat selvyyden itselleen kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista.

(58)Ilmoitusvelvollisiin kohdistuvien riskien ja kohdennettujen talouspakotteiden toteuttamistavan tehokkaamman ja säännöllisemmän arvioinnin ja valvonnan varmistamiseksi on tarpeen tehdä selväksi, että kansallisilla valvojilla on sekä oikeus että velvollisuus tehdä kaikki tarvittavat tutkimukset toimitiloissa ja niiden ulkopuolella, aihepiirikohtaiset tutkimukset sekä kaikki tarpeellisiksi katsomansa muut selvitykset ja arvioinnit. Tämä auttaa valvojia ratkaisemaan tapaukset, joissa alalle ominaisista riskeistä on saatu selkeä käsitys, ja tarjoaa niille myös tarvittavat välineet asiaankuuluvien tietojen antamiseksi ilmoitusvelvollisille, jotta nämä saisivat käsityksen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä.

(59)Tiedotuskampanjat, mukaan lukien valvojien valvomilleen ilmoitusvelvollisille antamat tiedot, ovat olennaisia sen takaamiseksi, että yksityisellä sektorilla on asianmukainen käsitys siihen kohdistuvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien luonteesta ja tasosta.

(60)Valvojien olisi noudatettava työssään riskiperusteista lähestymistapaa, jonka avulla niiden olisi voitava keskittää resurssinsa sinne, missä riskit ovat suurimmat, varmistaen samalla, ettei yksikään ala tai yhteisö jää alttiiksi rikollisten rahanpesu- tai terrorisminrahoitusyrityksille. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi oltava johtavassa asemassa vankkaa yhteistä riskikäsitystä muodostettaessa, ja tämän vuoksi sen tehtäväksi olisi annettava ilmoitusvelvollisille ominaisen riskiprofiilin ja jäännösriskiprofiilin arvioinnissa ja luokittelussa sovellettavien vertailuarvojen ja menetelmien laatiminen.

(61)Yksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien tehokkaan ja toimivan valvonnan kulmakivistä on se, että valvojat paljastavat rahanpesun selvittelykeskuksille seikat, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen. Jäsenvaltioiden on siis otettava käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan rahanpesun selvittelykeskusten asianmukainen ja nopea tietojen saanti.

(62)Kansallisten valvojien välinen yhteistyö on olennaista valvontaa koskevan yhteisen lähestymistavan varmistamiseksi koko unionissa. Jotta yhteistyö olisi toimivaa, sitä on tehostettava mahdollisimman paljon valvojien luonteesta ja asemasta riippumatta. Perinteisen yhteistyön, esimerkiksi kyvyn suorittaa tutkimuksia pyynnön esittävän valvontaviranomaisen puolesta, lisäksi on tarkoituksenmukaista säätää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden perustamisesta palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla toimivien ilmoitusvelvollisten ja konserniin kuuluvien ilmoitusvelvollisten suhteen.

(63)Jos ilmoitusvelvollisella on toimipaikkoja toisessa jäsenvaltiossa, myös asiamiesverkoston kautta, kotijäsenvaltiossa toimivan valvojan olisi oltava vastuussa sen valvomisesta, että ilmoitusvelvollinen soveltaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia konsernin laajuisia toimintaperiaatteita ja menettelytapoja. Tähän voi kuulua toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden toimipaikkojen toimitiloihin tehtäviä käyntejä. Kotijäsenvaltiossa toimivan valvojan olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä sijaintijäsenvaltiossa toimivan valvojan kanssa ja ilmoitettava tälle kaikista seikoista, jotka voisivat vaikuttaa niiden arviointiin siitä, noudattaako toimipaikka sijaintijäsenvaltion rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä.

(64)Jos ilmoitusvelvollisella on toimipaikkoja toisessa jäsenvaltiossa, myös asiamiesverkoston kautta, sijaintijäsenvaltiossa toimiva valvoja vastaa siitä, että toimipaikka noudattaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia sääntöjä, muun muassa suorittamalla tarvittaessa tarkastuksia toimitiloissa ja harjoittamalla valvontaa toimitilojen ulkopuolella sekä toteuttamalla asianmukaisia ja oikeasuhteisia toimenpiteitä, jos näitä vaatimuksia vakavalla tavalla rikotaan. Sijaintijäsenvaltiossa toimivan valvojan olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kotijäsenvaltiossa toimivan valvojan kanssa ja ilmoitettava tälle kaikista seikoista, jotka voisivat vaikuttaa tämän suorittamaan arviointiin siitä, miten ilmoitusvelvollinen soveltaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia konsernin laajuisia toimintaperiaatteita ja menettelytapoja. Jotta voidaan tehdä loppu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen vakavasta rikkomisesta, joka vaatii välittömiä korjaavia toimenpiteitä, sijaintijäsenvaltiossa toimivan valvojan olisi voitava soveltaa asianmukaisia ja oikeasuhteisia väliaikaisia korjaavia toimenpiteitä, joita voidaan samankaltaisissa tapauksissa soveltaa niiden toimivallan piiriin kuuluviin ilmoitusvelvollisiin, tällaisiin vakaviin laiminlyönteihin puuttumiseksi tarvittaessa kotijäsenvaltiossa toimivan valvojan avustuksella tai yhteistyössä sen kanssa.

(65)Valvojien velvollisuuksia suhteissa kyseisiin ilmoitusvelvollisiin olisi selkiytettävä ja erityisistä oikeasuhteisista yhteistyömekanismeista olisi säädettävä toimien koordinoinnin parantamiseksi ja yhdennetyn valvontamekanismin tarpeisiin vastaamiseksi tehokkaammin.

(66)Rajat ylittävillä konserneilla olisi oltava käytössä kauaskantoisia konsernin laajuisia toimintaperiaatteita ja menettelytapoja. Rajat ylittäviin toimiin soveltuvan riittävän valvonnan varmistamiseksi on säädettävä yksityiskohtaisista valvontasäännöistä, joiden ansiosta kotijäsenvaltiossa toimivat valvojat ja sijaintijäsenvaltiossa toimivat valvojat voivat tehdä luonteestaan tai asemastaan riippumatta mahdollisimman laajaa yhteistyötä keskenään sekä rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa riskien arvioimiseksi, konserniin kuuluviin yhteisöihin mahdollisesti vaikuttavien kehityssuuntausten seuraamiseksi ja valvontatoimien koordinoimiseksi. Koordinointitehtävänsä vuoksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtäväksi olisi annettava laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään yksityiskohtaisesti konsernien koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivien valvojien tehtävät sekä niiden välisessä yhteistyössä noudatettavat menettelytavat. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien konsernin toimintaperiaatteiden tehokkaan täytäntöönpanon valvonnassa olisi noudatettava asiaankuuluvassa unionin alakohtaisessa lainsäädännössä säädetyn konsolidoidun valvonnan periaatteita ja yksityiskohtaisia sääntöjä.

(67)Direktiiviin (EU) 2015/849 sisältyi koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivia valvojia koskeva yleinen yhteistyövaatimus. Näitä vaatimuksia on vahvistettu myöhemmin sen estämiseksi, että valvojien välinen tietojenvaihto ja yhteistyö kiellettäisiin tai sitä rajoitettaisiin kohtuuttomasti. Selkeän lainsäädäntökehyksen puuttuessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden perustaminen on perustunut kuitenkin ohjeisiin, jotka eivät ole sitovia. Tämän vuoksi on välttämätöntä säätää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden organisointia koskevista selkeistä säännöistä sekä koordinoidusta lähestymistavasta, jolla on vankka lainsäädäntöperusta ja jossa otetaan huomioon valvojien välisen jäsennellyn vuorovaikutuksen tarve kaikkialla unionissa. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtäväksi olisi annettava sille kuuluvan koordinointi- ja valvontatehtävän mukaisesti laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään yleiset edellytykset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden asianmukaista toimintaa varten.

(68)Valvojien välinen tietojenvaihto ja yhteistyö ovat olennaisia globaalien rahoitusmarkkinoiden yhdentyessä edelleen. Yhtäältä unionin valvojien, rahanpesuntorjuntaviranomainen mukaan luettuna, olisi ilmoitettava toisilleen tilanteista, joissa kolmannen maan lainsäädäntö estää asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] nojalla vaadittujen toimintaperiaatteiden ja menettelytapojen täytäntöönpanon. Toisaalta jäsenvaltioiden olisi pystyttävä antamaan valvojille lupa tehdä yhteistyösopimuksia, joissa määrätään yhteistyöstä ja luottamuksellisten tietojen vaihdosta kolmansissa maissa toimivien valvojien kanssa asiassa sovellettavien henkilötietojen siirtoa koskevien sääntöjen mukaisesti. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi valvontatehtävänsä mukaisesti annettava tarvittaessa apua kolmansissa maissa toimivia valvojia koskevien salassapitovaatimusten vastaavuuden arvioimiseksi.

(69)Direktiivin (EU) 2015/849 mukaan jäsenvaltiot ovat voineet antaa joidenkin ilmoitusvelvollisten valvonnan itsesääntelyelinten tehtäväksi. Tällaisten itsesääntelyelinten harjoittaman valvonnan laatu ja tiheys on kuitenkin ollut riittämätöntä, eikä siihen ole kohdistunut lainkaan tai lähes lainkaan julkista valvontaa. Jos jäsenvaltio päättää antaa valvonnan itsesääntelyelimen tehtäväksi, sen olisi myös nimettävä viranomainen valvomaan itsesääntelyelimen toimintaa, jotta voidaan varmistaa, että tämä toiminta toteutetaan tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti.

(70)Koska rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta on tärkeää, jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä asetuksessa [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] säädettyjen vaatimusten noudattamatta jättämisestä. Jäsenvaltioiden olisi annettava kansallisille valvojille valtuudet määrätä ilmoitusvelvollisille tällaisia toimenpiteitä rikkomistilanteen korjaamiseksi sekä taloudellisia seuraamuksia, jos nämä ovat rikkomisen vuoksi perusteltuja. Näiden seuraamusten ja toimenpiteiden valikoiman olisi oltava riittävän laaja, jotta jäsenvaltiot ja toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa huomioon ilmoitusvelvollisten, etenkin luotto- ja finanssilaitosten ja muiden ilmoitusvelvollisten, väliset erot, jotka koskevat niiden kokoa, ominaispiirteitä ja liiketoiminnan luonnetta.

(71)Jäsenvaltioissa on nykyisellään käytössä monenlaisia hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä, joita voidaan määrätä keskeisten ennalta ehkäisevien säännösten rikkomisesta, ja niiden lähestymistavat rahanpesun torjuntavaatimusten rikkomisen tutkintaan ja näitä koskevien seuraamusten määräämiseen ovat epäjohdonmukaisia. Myöskään valvojilla ei ole yhteistä käsitystä siitä, mikä olisi katsottava ”vakavaksi” rikkomiseksi ja miten näin ollen voitaisiin eritellä tilanteet, joissa olisi määrättävä hallinnollinen seuraamus. Tästä monenkirjavuudesta on haittaa rahanpesua ja terrorismin rahoitusta torjuvissa toimissa, ja unionin vastatoimet jäävät hajanaisiksi. Tämän vuoksi olisi säädettävä yhteisistä perusteista, joiden mukaisesti määritetään sopivimmat valvontaan liittyvät toimet rikkomistilanteissa, sekä hallinnollisista toimenpiteistä, joita valvojat voisivat määrätä silloin, kun rikkomiset eivät ole riittävän vakavia, jotta niistä olisi määrättävä hallinnollinen seuraamus. Jotta ilmoitusvelvollisia voitaisiin kannustaa noudattamaan asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] säännöksiä, on hallinnollisten seuraamusten pelotevaikutusta vahvistettava. Asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] vakavasta rikkomisesta määrättävän enimmäisseuraamuksen vähimmäismäärää olisi siis korotettava. Saattaessaan tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ne bis in idem -periaatetta ei rikota, kun määrätään hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä sekä rikosoikeudellisia seuraamuksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(72)Ilmoitusvelvolliset voivat hyödyntää palvelujen tarjoamisen vapautta ja vapautta sijoittautua eri puolille sisämarkkinoita tuotteiden ja palveluiden tarjoamiseksi eri puolilla unionia. Tehokkaan valvontajärjestelmän edellytyksenä on, että valvojat ovat tietoisia ilmoitusvelvollisten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen noudattamiseen liittyvistä puutteista. Siksi on tärkeää, että valvojat pystyvät ilmoittamaan toisilleen ilmoitusvelvollisille määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä silloin, kun tällaiset tiedot ovat merkityksellisiä myös muille valvontaviranomaisille.

(73)Asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] rikkomisesta määrättyjen hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden julkaisemisella voi olla vahva pelotevaikutus tällaisten rikkomisten toistamista vastaan. Julkaisemisen ansiosta muutkin yhteisöt saavat tietää seuraamuksen saaneeseen ilmoitusvelvolliseen liittyvästä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä ennen liikesuhteen aloittamista, ja siitä on apua muissa jäsenvaltioissa toimiville valvojille ilmoitusvelvolliseen liittyvien riskien osalta, jos ilmoitusvelvollinen toimii näissä jäsenvaltioissa rajat ylittävältä pohjalta. Näistä syistä vaatimus niiden seuraamuksia koskevien päätösten julkaisemisesta, joihin ei voi hakea muutosta, olisi vahvistettava. Tällaisen julkaisemisen olisi kuitenkin oltava oikeasuhteista, ja valvojien olisi otettava hallinnollisen seuraamuksen tai toimenpiteen julkaisemista koskevan päätöksen tehdessään huomioon rikkomisen vakavuus ja julkaisemisella todennäköisesti saavutettava pelotevaikutus.

(74)Rahanpesuepäilyistä ilmoittaneet työntekijät ovat joissakin tapauksissa joutuneet uhkailun tai vihamielisten toimien kohteeksi. On erittäin tärkeää, että tähän ongelmaan puututaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tiedostettava tämä ongelma ja tehtävä voitavansa yksityishenkilöiden, myös ilmoitusvelvollisen työntekijöiden ja edustajien, suojaamiseksi tällaiselta uhkailulta tai vihamielisiltä toimilta ja annettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti tällaisille henkilöille asianmukaista suojelua, erityisesti henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden, tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja oikeudellista edustajaa koskevan oikeuden osalta.

(75)Uusi täysin yhdennetty ja johdonmukainen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastainen unionin tason toimintaperiaate, jossa sekä unionilla että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla olisi nimetyt tehtävänsä, olisi otettava käyttöön sujuvan ja jatkuvan yhteistyön varmistamiseksi. Tässä yhteydessä kaikkien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien kansallisten ja unionin viranomaisten välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää, ja sitä olisi selkiytettävä ja tehostettava. Jäsenvaltioiden tehtäväksi jää säätää sisäisesti tarvittavista säännöistä sen varmistamiseksi, että poliittisilla päätöksentekijöillä, rahanpesun selvittelykeskuksilla, valvojilla – myös rahanpesuntorjuntaviranomaisella – ja muilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan osallistuvilla toimivaltaisilla viranomaisilla sekä veroviranomaisilla ja lainvalvontaviranomaisilla on tämän direktiivin soveltamisalalla toimiessaan käytössä tehokkaat mekanismit, joiden avulla ne voivat tehdä yhteistyötä ja koordinoida toimia; toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta kieltäytyä yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta toisen toimivaltaisen viranomaisten näitä pyytäessä on rajattava tiukasti.

(76)Tehokkaan yhteistyön ja erityisesti tietojenvaihdon helpottamiseksi ja edistämiseksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava toimittamaan komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle luettelo toimivaltaisista viranomaisistaan asiaankuuluvine yhteystietoineen.

(77)Kaikki luottolaitoksista vastaavat valvojat voivat havaita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin. Luotto- ja finanssilaitoksiin liittyvät toiminnan vakautta koskevat tiedot, kuten johtajien ja osakkaiden luotettavuutta, sopivuutta ja ammattitaitoa koskevat tiedot, tiedot sisäisistä valvontajärjestelmistä sekä hallintoa tai sääntöjen noudattamista ja riskinhallintaa koskevat tiedot, ovat usein välttämättömiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvän tällaisia laitoksia koskevan riittävän valvonnan takaamiseksi. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat tiedot ovat vastaavasti tärkeitä myös tällaisten laitosten toiminnan vakauden valvonnassa. Tämän vuoksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien valvojien ja rahanpesun selvittelykeskuksen yhteistyö ja tietojenvaihto olisi ulotettava kaikkiin toimivaltaisiin viranomaisiin, joiden tehtävänä on kyseisten ilmoitusvelvollisten valvominen muiden unionin säädösten, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU 32 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU 33 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU 34 , Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU 35 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2015/2366/EU 36 , mukaisesti. Tämän yhteistyön tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava suoritetusta tietojenvaihdosta rahanpesuntorjuntaviranomaiselle vuosittain.

(78)Yhteistyöllä sellaisten muiden viranomaisten kanssa, joilla on toimivalta valvoa luottolaitoksia direktiivin 2014/92/EU ja direktiivin (EU) 2015/2366 mukaisesti, voidaan mahdollisesti vähentää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten tahattomia seurauksia. Luottolaitokset voivat päättää lopettaa liikesuhteen tai rajoittaa liikesuhteita tiettyyn asiakkaaseen tai asiakkaiden ryhmään riskin välttämiseksi riskin hallitsemisen sijaan. Tällaiset riskinpoistamiskäytännöt saattavat heikentää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehystä ja epäilyttävien liiketoimien havaitsemista, sillä ne sysäävät kyseessä oleva asiakkaat käyttämään vähemmän turvallisia tai sääntelemättömiä maksukanavia rahoitustarpeidensa täyttämiseksi. Samaan aikaan pankkialalla toteutetut laajamittaiset riskinpoistamiskäytännöt voivat johtaa tiettyjen maksupalveluyritys- tai kuluttajaryhmien taloudelliseen poissulkemiseen. Finanssivalvojilla on parhaat edellytykset havaita tilanteet, joissa luottolaitos on kieltäytynyt aloittamasta liikesuhdetta huolimatta siitä, että sillä saattaa olla velvollisuus liikesuhteen aloittamiseen sen kansallisen lainsäädännön perusteella, jolla direktiivi 2014/92/EU tai direktiivi (EU) 2015/2366 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja ilman asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden dokumentointiin pohjautuvia perusteluja. Finanssivalvojien olisi varoitettava tällaisista tapauksista viranomaisia, jotka vastaavat siitä, että finanssilaitos noudattaa direktiiviä 2014/92/EU tai direktiiviä (EU) 2015/2366.

(79)Finanssivalvojien sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinhallinnasta vastaavien viranomaisten, kuten erityisesti talletusten vakuusjärjestelmässä nimettyjen viranomaisten ja kriisinratkaistuviranomaisten, yhteistyö on välttämätöntä tämän direktiivin mukaisten rahanpesun ehkäisemisen tavoitteiden yhteensovittamiseksi sekä rahoitusvakauden ja tallettajien suojaamiseksi direktiivien 2014/49/EU ja 2014/59/EU mukaisesti. Finanssivalvojien olisi valvottava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden toteuttamista, jos luottolaitos on todettu maksukyvyttömäksi tai todennäköisesti maksukyvyttömäksi tai jos talletuksia ei katsota kyettävän maksamaan, sekä kaikista epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista rahanpesun selvittelykeskukselle. Finanssivalvojien olisi ilmoitettava luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinhallinnasta vastaaville viranomaisille kaikista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden olennaisista tuloksista ja kaikista tileistä, joiden käytön rahanpesun selvittelykeskus on keskeyttänyt.

(80)Luottolaitoksiin liittyvän yhteistyön helpottamiseksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen olisi kuultava Euroopan pankkiviranomaista ja annettava ohjeet, joissa täsmennetään tällaisen yhteistyön pääpiirteet, sekä tapa, jolla tietoja olisi vaihdettava.

(81)Yhteistyömekanismit olisi ulotettava myös tilintarkastajien valvonnasta vastaaviin viranomaisiin, sillä tällainen yhteistyö voi lisätä unionin rahanpesun vastaisen kehyksen tuloksellisuutta.

(82)Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihto ja avunanto ovat olennaisen tärkeitä tätä direktiiviä sovellettaessa. Näin ollen jäsenvaltiot eivät saisi kieltää tällaista tietojenvaihtoa tai avunantoa tai asettaa sille kohtuuttomia tai suhteettoman rajoittavia ehtoja.

(83)Valvojien olisi kyettävä yhteistyöhön ja luottamuksellisten tietojen vaihtoon luonteestaan tai asemastaan riippumatta. Tätä varten niillä olisi oltava asianmukainen oikeusperusta luottamuksellisten tietojen vaihdolle ja yhteistyölle. Alaa koskevien selkeiden säännösten puuttumisesta mahdollisesti aiheutuva oikeudellinen epävarmuus ei saisi haitata tahattomasti tietojenvaihtoa ja yhteistyötä niiden muiden viranomaisten kanssa, joilla on toimivalta ilmoitusvelvollisten valvontaan muiden unionin säädösten nojalla. Lainsäädäntökehyksen selventäminen on erityisen tärkeää myös siksi, että toiminnan vakauden valvonta on erinäisissä tapauksissa uskottu muille kuin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvojille, esimerkiksi Euroopan keskuspankille (EKP).

(84)Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehyksen tehokkuus perustuu unionissa monien eri toimivaltaisten viranomaisten yhteistyöhön. Tämän yhteistyön helpottamiseksi rahanpesuntorjuntaviranomaisen tehtäväksi olisi annettava kaikkien toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä koskevien ohjeiden laatiminen koordinoidusti EKP:n, Euroopan valvontaviranomaisten, Europolin, Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston kanssa. Kyseisissä ohjeissa olisi kuvattava myös, miten muiden unionin säädösten nojalla ilmoitusvelvollisten valvontaan toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvät seikat huomioon omia tehtäviään hoitaessaan.

(85)Tässä direktiivissä tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetusta (EU) 2016/679. Tässä direktiivissä tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn unionin toimielimissä ja muissa elimissä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 37 . Kaikki jäsenvaltiot tunnustavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan olevan yleisen edun kannalta tärkeää. Toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaavat rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen tutkinnasta ja niihin liittyvästä syytteeseenpanosta tai joiden tehtäviin kuuluu rikoksen tuottaman hyödyn jäljittäminen, takavarikointi tai jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen, olisi kuitenkin noudatettava rikosasioissa tehtävässä poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 38 .

(86)On tärkeää, että tämän direktiivin yhdenmukaistaminen tarkistettujen FATF:n suositusten kanssa toteutetaan noudattaen kaikilta osin unionin oikeutta, erityisesti unionin tietosuojalainsäädäntöä ja tiedonsiirtoa koskevia sääntöjä, sekä suojaten perusoikeuksia, sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’. Tämän direktiivin tiettyjen näkökohtien täytäntöönpanoon liittyy tietojen keräämistä, analysointia, säilyttämistä ja luovuttamista, joka tapahtuu unionin sisällä tai kolmansien maiden kanssa. Tällainen henkilötietojen käsittely olisi sallittava perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen ainoastaan tässä direktiivissä säädetyissä tarkoituksissa ja tässä direktiivissä edellytettyä toimintaa varten, esimerkiksi toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa varten.

(87)Tätä direktiiviä sovellettaessa käsiteltäviin henkilötietoihin sovelletaan rekisteröidyn tiedonsaantioikeuksia. Rekisteröidyn pääsy epäilyttävää liiketoimea koskevaan ilmoitukseen liittyviin tietoihin heikentäisi kuitenkin vakavasti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan vaikuttavuutta. Kyseiseen oikeuteen voi siis olla perusteltua kohdistaa asetuksen (EU) 2016/679 23 artiklan ja tarvittaessa asetuksen (EU) 2018/1725 25 artiklan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia. Rekisteröidyllä on oikeus pyytää, että asetuksen (EU) 2016/679 51 artiklassa tarkoitettu valvontaviranomainen tai tapauksen mukaan Euroopan tietosuojavaltuutettu tarkistaa tietojenkäsittelyn laillisuuden, minkä lisäksi hänellä on oikeus mainitun asetuksen 79 artiklassa tarkoitettuun oikeussuojakeinoon. Asetuksen (EU) 2016/679 51 artiklassa tarkoitettu valvontaviranomainen voi toimia myös viran puolesta. Valvontaviranomaisen olisi voitava ilmoittaa rekisteröidylle, että se on suorittanut kaikki tarpeelliset todentamiset, ja ilmoittaa tälle myös kyseessä olevan tietojenkäsittelyn lainmukaisuutta koskevat tulokset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiedonsaantioikeutta koskevien rajoitusten soveltamista.

(88)Komission olisi jatkettava FIU.net-järjestelmän väliaikaista ylläpitoa, jotta voidaan varmistaa rahanpesun selvittelykeskusten tietojenvaihdon jatkuminen rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisvaiheen ajan. Jotta rahanpesun selvittelykeskukset voisivat osallistua kaikilta osin järjestelmän toimintaan, komission olisi pidettävä säännöllisesti yhteyttä EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumiin – vuodesta 2006 lähtien toiminnassa olleeseen rahanpesun selvittelykeskusten edustajista koostuvaan epäviralliseen ryhmään – jolla helpotetaan rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyötä ja käydään keskustelua yhteistyöhön liittyvistä asioista.

(89)Teknisillä sääntelystandardeilla olisi varmistettava jatkuva yhdenmukaistaminen kaikkialla unionissa. Koska rahanpesuntorjuntaviranomaisella on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta, olisi asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity poliittisia valintoja.

(90)Rahanpesun selvittelykeskusten ja valvojien yhdenmukaisten lähestymistapojen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä tämän direktiivin täydentämiseksi hyväksymällä teknisiä sääntelystandardeja, joissa asetetaan tiettyjen palveluntarjoajien keskitetyn yhteispisteen nimeämistä ja tehtäviä koskevat kriteerit, säädetään ilmoitusvelvollisille ominaisen riskiprofiilin ja jäännösriskiprofiilin arvioinnissa ja luokittelussa käytettävistä vertailuarvoista ja menetelmistä sekä riskiprofiilin tarkistusvälistä, annetaan yksityiskohtaiset säännökset koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivien valvojien tehtävistä ja niiden välisen yhteistyön yksityiskohtaisista säännöistä, täsmennetään rahapesun torjunnan valvontakollegioiden toimintaan sovellettavat yleiset edellytykset ja niiden toimintakäytännöt sekä määritellään indikaattorit tämän direktiivin rikkomisten vakavuusasteen luokittelua varten sekä kriteerit, jotka on otettava huomioon määritettäessä hallinnollisten seuraamusten tasoa tai toteutettaessa hallinnollisia toimenpiteitä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(91)Tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta se voi säätää tilastotietojen keruussa käytettävästä menetelmästä, määrittää tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen toimittamiseen liittyvät muotoseikat, määritellä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien ja pankkitilirekisterien sekä tietojenhakumekanismien yhteenliittämisen tekniset edellytykset ja hyväksyä teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joissa täsmennetään jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välisessä tietojenvaihdossa noudatettavat muotoseikat. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 39 mukaisesti.

(92)Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen (7 artikla), oikeutta henkilötietojen suojaan (8 artikla) ja elinkeinovapautta (16 artikla).

(93)Laatiessaan kertomusta, jossa arvioidaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa, komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja periaatteiden kunnioittaminen.

(94)Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joihin kuuluu koordinoidun ja johdonmukaisen mekanismin perustaminen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi, vaan ne voidaan suunnitellun toimen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(95)Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman 40 mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Lainsäätäjä pitää tämän direktiivin osalta tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(96)Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) N:o 2018/1725 42 artiklan mukaisesti, [ja hän on antanut lausunnon ... 41 ].

(97)Direktiivi (EU) 2015/849 olisi sen vuoksi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 jakso

Kohde, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat:

a)rahanpesulle ja terrorismin rahoitukselle alttiisiin aloihin kansallisella tasolla sovellettavia toimenpiteitä;

b)rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien tunnistamista unionin ja jäsenvaltioiden tasolla;

c)tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien, pankkitilirekisterien ja kiinteistörekisterien perustamista ja käyttöä;

d)rahanpesun selvittelykeskusten vastuita ja tehtäviä;

e)ilmoitusvelvollisten valvontaan osallistuvien elinten vastuita ja tehtäviä;

f)toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä ja yhteistyötä unionin muiden säädösten soveltamisalaan kuuluvien viranomaisten kanssa.

2 artikla

Määritelmät

Tätä direktiiviä sovellettaessa sovelletaan asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 2 artiklan määritelmiä.

Lisäksi tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(1)’finanssivalvojalla’ valvojaa, joka vastaa luotto- ja finanssilaitoksista;

(2)’ilmoitusvelvollisilla’ asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 3 artiklassa lueteltuja luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, joita ei koske kyseisen asetuksen 4, 5 tai 6 artiklassa säädetty poikkeus;

(3)’kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa ilmoitusvelvollisen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee tai, jos ilmoitusvelvollisella ei ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jäsenvaltiota, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee;

(4)’sijaintijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa ilmoitusvelvollisella on tytäryritys tai sivuliike taikka jossa se tarjoaa palveluja;

(5)’tulliviranomaisilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 42 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä tulliviranomaisia ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1672 43 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia;

(6)’rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegiolla’ pysyvää yhteistyön ja tietojenvaihdon organisaatiota, jonka tarkoituksena on valvoa rajat ylittävää toimintaa harjoittavaa konsernia tai yhteisöä;

(7)’rajat ylittävää toimintaa harjoittavalla yhteisöllä’ ilmoitusvelvollista, jolla on vähintään yksi toimipaikka toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa;

(8)’toimipaikalla’ ilmoitusvelvollisen sivuliikettä tai muuta toimipaikkaa, joka harjoittaa toimintaa muussa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa kuin missä ilmoitusvelvollisen päätoimipaikka sijaitsee, tai emoyrityksen tytäryritystä, joka on sijoittautunut muuhun maahan kuin mihin emoyhtiö on sijoittautunut.

2 jakso

Kansalliset toimenpiteet rahanpesulle ja terrorismin rahoitukselle alttiilla aloilla

3 artikla

Alttiiden alojen määrittäminen kansallisella tasolla

1.Jos jäsenvaltion 8 artiklan mukaisesti suorittamassa kansallisessa riskiarviossa havaitaan, että ilmoitusvelvollisten lisäksi muillakin aloilla toimivat yhteisöt ovat alttiita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille, jäsenvaltio voi päättää soveltaa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia myös kyseisiin yhteisöihin.

2.Sovellettaessa 1 kohtaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan soveltaa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia muidenkin alojen yhteisöihin, ja tähän ilmoitukseen on liitettävä

a)aikomuksen perusteena olevien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien perustelut;

b)arvio vaikutuksista, joita vaatimusten laajentamisella on palvelujen tarjoamiseen sisämarkkinoilla;

c)niiden kansallisten toimenpiteiden teksti, jotka jäsenvaltio aikoo hyväksyä.

3.Jäsenvaltioiden on lykättävä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen kansallisten toimenpiteiden hyväksymistä kuusi kuukautta 2 artiklassa tarkoitetusta ilmoittamispäivästä.

4.Komissio antaa ennen 3 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä asetuksella [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 421 final] perustettua rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaviranomaista kuultuaan yksityiskohtaisen lausunnon seuraavista:

a)onko suunniteltu toimenpide riittävä havaittuihin riskeihin puuttumiseksi ja erityisesti koskevatko jäsenvaltion havaitsemat riskit sisämarkkinoita;

b)voiko suunnitellusta toimenpiteestä aiheutua palvelujen tai pääoman vapaata liikkuvuutta tai palvelujentarjoajien sijoittautumisvapautta sisämarkkinoilla haittaavia esteitä, jotka eivät ole oikeassa suhteessa niihin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeihin nähden, joita toimenpiteellä pyritään vähentämään.

Yksityiskohtaisessa lausunnossa ilmoitetaan myös, aikooko komissio ehdottaa unionin tason toimea.

5.Jos komissio ei pidä unionin tason toimen ehdottamista tarkoituksenmukaisena, asianomaisen jäsenvaltion on kahden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun yksityiskohtaisen lausunnon saamisesta ilmoitettava komissiolle toimesta, jonka se esittää toteuttavansa kyseisen lausunnon perusteella. Komissio esittää huomautuksensa jäsenvaltion esittämästä toimesta.

6.Jos komissio ilmoittaa aikovansa ehdottaa unionin tason toimea, asianomaisen jäsenvaltion on pidättäydyttävä hyväksymästä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja kansallisia toimenpiteitä.

7.Jos [lisää tämän direktiivin voimaantulopäivä] jäsenvaltiot soveltavat jo direktiivin (EU) 2015/849 saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia säännöksiä muihin aloihin kuin ilmoitusvelvollisiin, ne voivat soveltaa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia kyseisiin aloihin.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi viimeistään [kuuden kuukauden päästä päivämäärästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi] kansallisella tasolla ensimmäisen alakohdan mukaisesti määritetyt alat, joihin sovelletaan asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia, ja niiden on perusteltava kyseisten alojen altistuminen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille. Kuuden kuukauden kuluessa tästä tiedoksiannosta komissio antaa rahanpesuntorjuntaviranomaista kuultuaan yksityiskohtaisen lausunnon, joka kattaa 4 kohdan a ja b alakohdan, ja ilmoittaa, aikooko se ehdottaa unionin tason toimea. Jos komissio ei pidä unionin tason toimen ehdottamista tarkoituksenmukaisena, sovelletaan 5 alakohtaa.

8.Komissio julkaisee viimeistään [vuoden päästä päivämäärästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi] ja sen jälkeen joka vuosi Euroopan unionin virallisessa lehdessä kootun luettelon aloista, joihin jäsenvaltiot ovat päättäneet soveltaa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia.

4 artikla

Tiettyjä palveluntarjoajia koskevat vaatimukset

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valuutanvaihto- ja sekinlunastustoimistoilta sekä trusti- ja yrityspalvelujen tarjoajilta edellytetään joko toimilupaa tai rekisteröintiä.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki rahapelipalvelujen tarjoajat ovat säänneltyjä.

5 artikla

Yhteyspisteet

1.Jäsenvaltio voi vaatia direktiivin 2009/110/EY 44 2 artiklan 3 alakohdassa määriteltyjä sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoita, direktiivin (EU) 2015/2366 4 artiklan 11 alakohdassa määriteltyjä maksupalveluntarjoajia ja kryptovarapalvelun tarjoajia, jotka toimivat sijaintijäsenvaltiossa sijaitsevien asiamiesten välityksellä tai joko sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla ja joiden päätoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, nimeämään alueellaan sijaitsevan keskitetyn yhteyspisteen. Keskitetyllä yhteyspisteellä on varmistettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen noudattaminen rajat ylittävää toimintaa harjoittavan yhteisön puolesta ja helpotettava valvojien harjoittamaa valvontaa esimerkiksi antamalla niille pyynnöstä asiakirjoja ja tietoja.

2.Rahanpesuntorjuntaviranomainen laatii viimeistään [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi ja toimittaa ne komission hyväksyttäviksi. Näissä teknisten sääntelystandardien luonnoksissa säädetään perusteista niiden olosuhteiden määrittämiselle, joissa keskitetyn yhteyspisteen nimeäminen 1 kohdan mukaisesti on aiheellista, sekä keskitettyjen yhteyspisteiden tehtävistä.

3.Komissiolla on valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 38–41 artiklan mukaisesti.

6 artikla

Tiettyjen ilmoitusvelvollisten ylemmän johdon ja tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tarkastukset

1.Jäsenvaltioiden on vaadittava valvojia varmistamaan, että 4 artiklassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten ylemmän johdon jäsenet ja niiden tosiasialliset omistajat ja edunsaajat toimivat vilpittömästi ja rehellisesti. Tällaisten yhteisöjen ylemmällä johdolla olisi myös oltava tehtäviensä hoitamiseen tarvittava osaaminen ja asiantuntemus.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 3 artiklan 3 alakohdan a, b, d ja e alakohdassa sekä h–l alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten osalta, että valvojat toteuttavat tarvittavat toimenpiteet estääkseen rahanpesusta, sen esirikoksesta tai terrorismin rahoituksesta tuomittuja henkilöitä tai heidän rikoskumppaneitaan saamasta ammatillista hyväksyntää, toimimasta johtotehtävissä kyseisessä ilmoitusvelvollisessa tai olemasta kyseisten ilmoitusvelvollisten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat tarkistavat säännöllisin väliajoin riskialttiuden perusteella, täyttyvätkö 1 ja 2 kohdan vaatimukset edelleen. Niiden on tarkistettava erityisesti, onko ylemmän johdon toiminta vilpitöntä ja rehellistä ja onko johdolla tehtäviensä hoitamiseen tarvittava osaaminen ja asiantuntemus, jos on perusteltu syy epäillä, että rahanpesua tai terrorismin rahoitusta harjoitetaan tai on harjoitettu tai sitä on yritetty, tai jos ilmoitusvelvollisella on tähän liittyvä suurempi riski.

4.Valvojilla on valta vaatia rahanpesusta, sen esirikoksesta tai terrorismin rahoituksesta tuomitun henkilön siirtämistä pois 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen johtotehtävistä. Valvojilla on valta poistaa tehtävistä ylemmän johdon jäseniä, joiden ei katsota toimivan vilpittömästi ja rehellisesti tai joilla ei katsota olevan tehtäviensä hoitamiseen tarvittavaa osaamista ja asiantuntemusta.

5.Jos rahanpesusta, sen esirikoksesta tai terrorismin rahoituksesta tuomittu henkilö on 2 kohdassa tarkoitetun ilmoitusvelvollisen tosiasiallinen omistaja tai edunsaaja, jäsenvaltion on varmistettava, että tällainen henkilö voidaan erottaa ilmoitusvelvollisesta esimerkiksi myöntämällä valvojille valta vaatia tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan ilmoitusvelvollisessa omistaman osuuden divestointia.

6.Sovellettaessa tätä artiklaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvoja tai muu viranomainen, joka on kansallisella tasolla toimivaltainen arvioimaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden soveltuvuutta, tarkistaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, onko kyseisen henkilön rikosrekisteriin merkitty merkityksellistä tuomiota. Tätä koskeva mahdollinen tietojenvaihto on toteutettava puitepäätöksen 2009/315/YOS ja päätöksen 2009/316/YOS mukaisesti, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä.

2 jakso

Riskinarvioinnit

7 artikla

Ylikansallinen riskiarvio

1.Komissio laatii arvion sisämarkkinoihin vaikuttavista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä, jotka liittyvät rajat ylittäviin toimiin.

Tätä varten komissio laatii viimeistään [neljän vuoden päästä päivämäärästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi] kertomuksen, jossa nämä riskit määritetään, analysoidaan ja arvioidaan unionin tasolla. Tämän jälkeen komissio saattaa kertomuksen ajan tasalle joka neljäs vuosi. Komissio voi tarvittaessa saattaa osia kertomuksesta ajan tasalle useammin.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kertomus kattaa ainakin seuraavat:

a)sisämarkkinoiden alat ja sektorit, jotka ovat alttiita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeille;

b)kuhunkin alaan tai sektoriin liittyvän riskin luonne ja taso;

c)eniten käytetyt keinot laittomasti saadun hyödyn pesemiseen, soveltuvin osin myös erityisesti jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisissä liiketoimissa käytetyt keinot, riippumatta siitä, onko kolmatta maata määritetty asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] III luvun 2 jakson mukaisesti;

d)joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden soveltamatta jättämisen ja kiertämisen riskit.

3.Komissio antaa jäsenvaltioille suosituksia sopivista toimenpiteistä tunnistettuihin riskeihin puuttumiseksi. Jos jäsenvaltio päättää, ettei se sovella ainoaakaan suosituksista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kansallisessa torjuntajärjestelmässään, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja perusteltava päätöksensä.

4.Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa viimeistään [kolmen vuoden päästä päivämäärästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi] komissiolle osoitetun lausunnon unioniin kohdistuvista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä. Tämän jälkeen rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa lausunnon joka toinen vuosi.

5.Edellä 1 kohdassa tarkoitettua arviota tehdessään komissio järjestää työskentelyn unionin tasolla, ottaa huomioon 4 kohdassa tarkoitetut lausunnot ja ottaa työskentelyyn mukaan jäsenvaltioiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan alan asiantuntijoita sekä kansallisten valvontaviranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskusten sekä tarvittaessa rahanpesuntorjuntaviranomaisen ja muiden unionin tason elinten edustajia.

6.Komissio antaa kahden vuoden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen hyväksymisestä ja sen jälkeen joka neljäs vuosi kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kyseisen kertomuksen tulosten perusteella toteutetuista toimista.

8 artikla

Kansallinen riskiarvio

1.Kunkin jäsenvaltion on toteutettava kansallinen riskiarvio itseensä kohdistuvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien tunnistamiseksi, arvioimiseksi, ymmärtämiseksi ja vähentämiseksi. Sen on pidettävä tämä riskiarvio ajan tasalla ja tarkistettava sitä vähintään joka neljäs vuosi.

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava myös asianmukaisia toimia joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden soveltamatta jättämisen ja kiertämisen riskien tunnistamiseksi, arvioimiseksi, ymmärtämiseksi ja vähentämiseksi.

2.Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen tai perustettava mekanismi koordinoimaan kansallisia toimia, joilla puututaan 1 kohdassa tarkoitettuihin riskeihin. Viranomaisen nimi tai mekanismin kuvaus on ilmoitettava komissiolle, rahanpesuntorjuntaviranomaiselle ja muille jäsenvaltioille.

3.Tehdessään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kansallisia riskiarvioita jäsenvaltioiden on otettava huomioon 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kertomus.

4.Kunkin jäsenvaltion on hyödynnettävä kansallista riskiarviotaan

a)parantaakseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmäänsä erityisesti määrittämällä alat, joilla ilmoitusvelvollisten on sovellettava tehostettuja toimenpiteitä, ja tarvittaessa määrittelemällä toteutettavat toimenpiteet;

b)tunnistaakseen tarvittaessa alat tai sektorit, joilla on pienempi tai suurempi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski;

c)arvioidakseen kunkintyyppiseen alueellaan toimivaan oikeushenkilöön ja oikeudelliseen järjestelyyn liittyvät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit ja saadakseen käsityksen alttiudesta ulkomaisista oikeushenkilöistä ja oikeudellisista järjestelyistä aiheutuville riskeille;

d)päättääkseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan sekä joukkotuhoaseiden leviämiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden soveltamatta jättämisen ja kiertämisen ehkäisemiseen käytettävien resurssien jakamisesta ja priorisoinnista;

e)varmistaakseen, että kulloistakin alaa tai aluetta varten on laadittu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä vastaavat asianmukaiset säännöt;

f)antaakseen asianmukaista tietoa toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten saataville viipymättä, jotta näiden on helpompi suorittaa omat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä koskevat arvionsa sekä asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 8 artiklassa tarkoitettujen joukkotuhoaseiden leviämiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden kiertämiseen liittyvien riskien arvioinnit.

Jäsenvaltioiden on kansallisessa riskiarviossa annettava kuvaus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmänsä institutionaalisesta rakenteesta ja yleisistä menettelyistä, mukaan lukien esimerkiksi rahanpesun selvittelykeskus, veroviranomaiset ja syyttäjäviranomaiset, sekä niihin osoitetut henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit, siltä osin kuin nämä tiedot ovat saatavilla.

5.Jäsenvaltioiden on asetettava kansallisten riskiarvioidensa tulokset, myös niiden ajan tasalle saatetut osat, komission, rahanpesuntorjuntaviranomaisen ja muiden jäsenvaltioiden saataville. Jäsenvaltio voi toimittaa tarvittaessa asiaa koskevia lisätietoja kansallisen riskiarvion suorittavalle jäsenvaltiolle. Yhteenveto arviosta on asetettava julkisesti saataville. Yhteenveto ei saa sisältää luottamuksellisia tietoja. Siihen sisältyvien tietojen perusteella ei saa pystyä tunnistamaan ketään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä.

9 artikla

Tilastot

1.Jäsenvaltioiden on ylläpidettävä kattavia tilastoja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakehystensä tuloksellisuuteen liittyvistä asioista kehyksen tuloksellisuuden tarkastelemiseksi.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tilastojen on sisällettävä

a)tiedot, joilla mitataan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien eri alojen kokoa ja merkitystä, mukaan luettuina luonnollisten henkilöiden ja yhteisöjen lukumäärä kullakin alalla ja kunkin alan taloudellinen merkitys;

b)tiedot, joilla mitataan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kansalliseen torjuntajärjestelmään kuuluvia ilmoituksia, tutkimuksia ja oikeuskäsittelyjä, mukaan luettuina rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävistä liiketoimista tehtyjen ilmoitusten lukumäärä ja kyseisten ilmoitusten perusteella toteutetut toimet, rahanpesun selvittelykeskukselle asetuksen (EU) 2018/1672 9 artiklan mukaisesti toimitetut käteisen rahan konkreettista rajan yli liikkumista koskevat tiedot ja näiden tietojen perusteella toteutetut toimet sekä vuotuiset tiedot tutkittujen tapausten, syytteeseen asetettujen henkilöiden ja rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista rikoksista tuomittujen henkilöiden lukumäärästä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1673 45 2 artiklan mukaisesti yksilöidyistä esirikosten tyypeistä, jos nämä tiedot ovat saatavilla, sekä jäädytettyjen, takavarikoitujen tai menetetyksi tuomittujen varojen euromääräisestä arvosta;

c)tiedot lisätutkimuksiin johtaneiden ilmoitusten lukumäärästä ja prosentuaalisesta osuudesta, jos saatavilla, sekä rahanpesun selvittelykeskusten 21 artiklan mukaisesti laatima vuotuinen kertomus;

d)tiedot sellaisten rajat ylittävien tietopyyntöjen lukumäärästä, jotka rahanpesun selvittelykeskus on esittänyt tai vastaanottanut, joihin se on kieltäytynyt vastaamasta tai joihin se on vastannut osittain tai kokonaan, jaoteltuina vastapuolena olevan maan mukaan;

e)unionin ulkopuolisilta vastapuolilta saatujen tai niille esitettyjen, asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] IV luvussa ja tämän direktiivin II luvun 1 ja 2 jaksossa tarkoitettuihin tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin ja pankkitilitietoihin liittyvien keskinäistä oikeusapua koskevien ja muiden kansainvälisten tietopyyntöjen lukumäärä jaoteltuna toimivaltaisen viranomaisen ja vastapuolena olevan maan mukaan;

f)valvojille osoitetut henkilöresurssit sekä rahanpesun selvittelykeskukselle osoitetut henkilöresurssit 17 artiklassa määritettyjen tehtävien hoitamista varten;

g)toimitiloissa ja niiden ulkopuolella toteutettujen valvontatoimien lukumäärä, valvontatoimien perusteella havaittujen rikkomisten lukumäärä ja valvontaviranomaisten ja itsesääntelyelinten IV luvun 4 jakson mukaisesti soveltamat seuraamukset tai hallinnolliset toimenpiteet;

h)asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] IV luvun velvoitteiden osalta todettujen rikkomisten lukumäärä ja tyyppi sekä näiden rikkomisten osalta sovelletut seuraamukset tai hallinnolliset toimenpiteet sekä keskitetystä rekisteristä vastaavan elimen tämän direktiivin 10 artiklan 8 kohdan mukaisesti suorittamien tutkimusten lukumäärä.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetut tilastot kerätään ja toimitetaan komissiolle vuosittain. Edellä 2 kohdan a, c, d ja f alakohdassa tarkoitetut tilastot on toimitettava myös rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

Rahanpesuntorjuntaviranomainen säilyttää kyseisiä tilastoja tietokannassaan asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 421 final] 11 artiklan mukaisesti.

4.Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa komissiolle osoitetun lausunnon viimeistään [kolmen vuoden päästä päivämäärästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi] menetelmistä, joilla 2 kohdan a, c, d ja f kohdassa tarkoitetut tilastot kerätään.

5.Komissiolla on valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään 2 kohdassa tarkoitettujen tilastojen keräämisessä käytettävästä menetelmästä ja järjestelyistä niiden toimittamiseksi komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.Komissio julkaisee joka toinen vuosi kertomuksen, jossa esitetään yhteenveto 2 kohdassa tarkoitetuista tilastoista ja selitetään niitä ja joka asetetaan saataville sen verkkosivustolla.

II LUKU

REKISTERIT

I jakso

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit

10 artikla

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 44 artiklassa tarkoitettuja tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja sekä kyseisen asetuksen 47 artiklassa tarkoitettuja nimellisiä järjestelyjä koskevia tietoja säilytetään sen jäsenvaltion keskitetyssä rekisterissä, jossa oikeushenkilö on perustettu tai johon trustin omaisuudenhoitaja tai samankaltaisessa oikeudellisessa järjestelyssä vastaavassa asemassa oleva henkilö on sijoittautunut tai jossa hän asuu. Tätä vaatimusta ei sovelleta säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleviin yhtiöihin, joita koskevat tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia vastaavat tiedonantovaatimukset tai vastaavat kansainväliset normit.

Keskitettyihin rekistereihin sisältyvät tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot voidaan kerätä kansallisten järjestelmien mukaisesti.

2.Jos keskitettyihin rekistereihin sisältyvien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen paikkansapitävyyttä on syytä epäillä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöiltä ja oikeudellisilta järjestelyiltä vaaditaan lisätietojen antamista riskialttiuden perusteella, mukaan lukien hallituksen päätökset ja sen kokousten pöytäkirjat, kumppanussopimukset, trustin perustamiskirjat, valtakirjat tai muut sopimukset ja asiakirjat.

3.Jos yhtään henkilöä ei ole tunnistettu tosiasialliseksi omistajaksi ja edunsaajaksi asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 45 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti, keskitettyyn rekisteriin on talletettava

a)perusteltu lausuma siitä, ettei tosiasiallista omistajaa eikä edunsaajaa ole tai ettei yhtä tai useampaa tosiasiallista omistajaa tai edunsaajaa ole pystytty tunnistamaan eikä hänen henkilöllisyyttään todentamaan;

b)asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 44 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytettyjä tietoja vastaavat yksityiskohtaiset tiedot yhdestä tai useammasta luonnollisesta henkilöstä, joka kuuluu yrityksen tai oikeushenkilön ylempään johtoon.

4.Komissiolla on valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä muotoseikoista, joita sovelletaan toimitettaessa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja keskitettyyn rekisteriin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.Jäsenvaltioiden on vaadittava, että keskitetyissä rekistereissä säilytettävät tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat riittävät, tarkat ja ajantasaiset. Tätä varten jäsenvaltioiden on sovellettava ainakin seuraavia vaatimuksia:

a)ilmoitusvelvollisten on ilmoitettava keskitetyistä rekistereistä vastaavalle elimelle kaikista eroavuuksista, joita ne havaitsevat keskistetyissä rekistereissä saatavilla olevien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen ja saatavillaan olevien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen välillä asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] 18 artiklan mukaisesti;

b)toimivaltaisten viranomaisten – jos se on tarkoituksenmukaista ja siltä osin kuin tällä vaatimuksella ei puututa tarpeettomasti niiden tehtäviin – on ilmoitettava keskitetyistä rekistereistä vastaaville elimille kaikista eroavuuksista, joita ne havaitsevat keskitetyissä rekistereissä saatavilla olevien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen ja saatavillaan olevien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen välillä.

6.Jäsenvaltioiden on vaadittava, että 5 kohdassa tarkoitettu eroavuuksista ilmoittaminen tapahtuu 14 kalenteripäivän kuluessa eroavuuden havaitsemisesta. Jos kyseessä on pienempi riski, johon sovelletaan asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] III luvun 3 jakson mukaisia toimenpiteitä, jäsenvaltiot voivat antaa ilmoitusvelvollisille mahdollisuuden vaatia asiakasta korjaamaan virheet, jotka ovat luonteeltaan teknisiä eivätkä estä tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamista, suoraan keskitetystä rekisteristä vastaavan elimen kanssa.

7.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskitetyistä rekistereistä vastaava elin toteuttaa asianmukaiset toimet eroavuuksien poistamiseksi, kuten korjaa keskistettyihin rekistereihin sisältyvät tiedot, jos se pystyy yksilöimään ja varmistamaan tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot. Keskitettyihin rekistereihin on kirjattava ilmoitetuista eroavuuksista erillinen maininta, joka on ainakin toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten nähtävillä.

8.Yritysten ja muiden oikeushenkilöiden kohdalla jäsenvaltioiden on varmistettava, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen keskistetystä rekisteristä vastaavalla elimellä on valta suorittaa tarkastuksia, mukaan luettuina oikeushenkilön toimitiloissa tai sääntömääräisessä kotipaikassa tehtävät tutkimukset, oikeushenkilön nykyisen tosiallisen omistajan ja edunsaajan määrittämiseksi ja sen varmistamiseksi, että keskitettyyn rekisteriin toimitetut tiedot ovat tarkkoja, riittäviä ja ajantasaisia. Keskitetyn rekisterin oikeutta tällaisten tietojen tarkistamiseen ei saa rajoittaa, haitata tai estää millään tavalla.

9.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskitetystä rekisteristä vastaavalla elimellä on valta määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia toimenpiteitä tai seuraamuksia, jos tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tarkkojen, riittävien ja ajantasaisten tietojen toimittaminen rekisteriin laiminlyödään.

10.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevista rekistereistä vastaava elin havaitsee tämän artiklan mukaisesti suoritetuissa tarkastuksissa tai muussa yhteydessä tosiseikkoja, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, niiden on ilmoitettava asiasta viipymättä rahanpesun selvittelykeskukselle.

11.Keskitetyt rekisterit on liitettävä yhteen direktiivin (EU) 2017/1132 22 artiklan 1 kohdalla perustetun eurooppalaisen keskusjärjestelmän kautta.

12.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava saatavilla kansallisten rekisterien sekä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen keskitettyjen rekisterien yhteenliittämisjärjestelmän kautta vähintään viiden ja enintään kymmenen vuoden ajan siitä, kun yritys tai muu oikeushenkilö on poistettu rekisteristä.

11 artikla

Yleiset säännöt toimivaltaisten viranomaisten, itsesääntelyelinten ja ilmoitusvelvollisten pääsystä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin rekistereihin

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on mahdollisuus päästä oikea-aikaisesti, rajoituksitta ja vapaasti kaikkiin 10 artiklassa tarkoitetuissa yhteenliitetyissä keskitetyissä rekistereissä oleviin tietoihin asianomaista yhteisöä tai oikeudellista järjestelyä varoittamatta.

2.Edellä 10 artiklassa tarkoitettuihin keskitettyihin rekistereihin pääsy on annettava rahanpesun selvittelykeskuksille, valvontaviranomaisille ja viranomaisille, joille on osoitettu rahanpesun tai terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia velvollisuuksia, sekä veroviranomaisille ja viranomaisille, joiden tehtäviin kuuluu rahanpesun, sen esirikosten ja terrorismin rahoituksen tutkinta ja näihin liittyvä syytteeseenpano sekä rikoksen tuottaman hyödyn jäljittäminen, takavarikointi, jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen. Itsesääntelyelimille annetaan pääsy rekistereihin niiden suorittaessa valvontatehtäviä.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvollisilla on niiden suorittaessa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] III luvun mukaisesti mahdollisuus päästä hyvissä ajoin 10 artiklassa tarkoitetuissa yhteenliitetyissä keskitetyissä rekistereissä oleviin tietoihin.

4.Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi viimeistään [kolmen kuukauden päästä päivämäärästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi] luettelo toimivaltaisista viranomaisista ja itsesääntelyelimistä sekä ilmoitusvelvollisten ryhmistä, joille on myönnetty pääsy rekistereihin, sekä ilmoitusvelvollisten käytettävissä olevien tietojen tyypistä sekä 12 artiklan mukaisesti yleisön saatavilla olevista tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevista tiedoista. Jäsenvaltioiden on päivitettävä tätä tiedoksiantoa, kun toimivaltaisten viranomaisten tai ilmoitusvelvollisten ryhmien luettelossa tai ilmoitusvelvollisten tai yleisön saatavilla olevien tietojen laajuudessa tapahtuu muutoksia. Komissio asettaa toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten pääsyä rekistereihin koskevat tiedot ja niihin mahdollisesti tehdyt muutokset muiden jäsenvaltioiden saataville.

12 artikla

Erityissäännökset yleisön oikeudesta tutustua tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin rekistereihin

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 10 artiklassa tarkoitetuissa yhteenliitetyissä keskitetyissä rekistereissä olevista tiedoista seuraavat ovat yleisön saatavilla:

a)oikeushenkilöiden osalta vähintään tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan nimi, syntymäkuukausi ja -vuosi, asuinmaa ja kansalaisuus sekä hallussa olevan omistusosuuden luonne ja laajuus;

b)express trust -järjestelyjen tai samankaltaisten oikeudellisten järjestelyjen osalta tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan nimi, syntymäkuukausi ja -vuosi, asuinmaa ja kansalaisuus sekä hallussa olevan omistusosuuden luonne ja laajuus edellyttäen, että oikeutettu etu voidaan osoittaa.

Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössä täsmennettävin edellytyksin pääsystä ensimmäisen alakohdan a alakohdassa lueteltujen tietojen lisäksi muihin tietoihin, joita tarvitaan tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan tunnistamiseksi. Näihin lisätietoihin on sisällyttävä vähintään syntymäaika tai yhteystiedot unionin ja jäsenvaltion tietosuojasääntöjen mukaisesti.

2.Jäsenvaltiot voivat päättää, että keskitetyissä rekistereissä olevat tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot annetaan yleisön saataville, minkä ehdoksi asetetaan henkilöllisyys todentaminen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 46 säädettyjen sähköisen tunnistamisen ja niihin liittyvien luottamuspalveluiden avulla sekä maksun suorittaminen, jonka määrä ei saa ylittää tietojen saataville antamisesta aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia, rekisterien ylläpidosta ja kehittämisestä aiheutuvat kustannukset mukaan lukien.

13 artikla

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin rekistereihin pääsyä koskevat poikkeukset

Kun 11 artiklan 3 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pääsy tietoihin asettaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi suhteettomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, kiskonnan, häirinnän, väkivallan tai uhkailun riskille tai jos tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja on alaikäinen tai muuten rajoitetusti oikeustoimikelpoinen, jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössä määritellyissä poikkeustapauksissa säätää poikkeuksesta, jonka mukaan tällainen pääsy kaikkiin tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskeviin tietoihin tai osaan niistä voidaan tapauskohtaisesti evätä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä poikkeukset myönnetään olosuhteiden poikkeuksellisen luonteen yksityiskohtaisen arvioinnin perusteella. Oikeus hakea poikkeuksen myöntävään päätökseen muutosta hallintoviranomaiselta ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on taattava. Poikkeuksia myöntäneen jäsenvaltion on julkaistava vuotuisia tilastotietoja myönnettyjen poikkeusten lukumäärästä ja ilmoitetuista perusteluista ja ilmoitettava tiedot komissiolle.

Tämän artiklan mukaisesti myönnettyjä poikkeuksia ei sovelleta asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] 3 artiklan 3 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin ilmoitusvelvollisiin, jotka ovat viranomaisia.

2 jakso

Pankkitilitiedot

14 artikla

Pankkitilitietorekisterit ja sähköiset tietojenhakujärjestelmät

1.Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön keskitettyjä automatisoituja mekanismeja, kuten keskitettyjä rekistereitä tai keskitettyjä sähköisiä tietojenhakujärjestelmiä, joiden avulla voidaan tunnistaa oikea-aikaisesti kuka tahansa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on niiden alueella toimivassa luottolaitoksessa olevan IBAN-tunnisteisen maksutilin tai pankkitilin, sellaisina kuin ne määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 260/2012 47 , taikka tallelokeron haltija tai jolla on määräysvalta tällaiseen tiliin tai tallelokeroon.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisten kansallisten mekanismien ominaisuudet sekä perusteet, joiden mukaisesti tietoja sisällytetään niihin.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetuissa keskitetyissä mekanismeissa olevat tiedot ovat suoraan kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla välittömästi ja suodattamattomina. Kyseisten tietojen on oltava myös kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla niiden tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi.

3.Seuraavien tietojen on oltava saatavilla ja haettavissa 1 kohdassa tarkoitettujen keskitettyjen mekanismien kautta:

a)asiakkaan/tilinhaltijan ja asiakkaan puolesta oletettavasti toimivien henkilöiden osalta: nimi ja joko asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaaditut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero;

b)asiakkaan/tilinhaltijan tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan osalta: nimi ja joko asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaaditut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero;

c)pankki- tai maksutilin osalta: IBAN-numero ja tilin avaamis- ja lopetuspäivä;

d)tallelokeron osalta: vuokraajan nimi ja joko asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaaditut muut tunnistetiedot tai yksilöllinen tunnistenumero sekä vuokra-ajan pituus.

4.Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämisen kannalta olennaisiksi katsottujen muiden tietojen on oltava saatavilla ja haettavissa keskitettyjen mekanismien kautta.

5.Edellä 1 kohdassa tarkoitetut keskitetyt automatisoidut mekanismit yhteenliitetään komission kehittämän ja ylläpitämän pankkitilirekisterien keskitetyn yhteyspisteen kautta.

Komissiolla on valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä teknisistä eritelmistä ja menettelyistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden keskitettyjen automatisoitujen mekanismien liittämistä keskitettyyn yhteyspisteeseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat saatavilla sen keskitetyn yhteyspisteen kautta, jolla keskitetyt automatisoidut mekanismit on liitetty yhteen. Jäsenvaltioiden on toteutettava riittävät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vain 3 kohdassa tarkoitetut ajantasaiset ja tosiasiallisia pankkitilitietoja vastaavat tiedot annetaan saataville niiden kansallisten keskitettyjen automatisoitujen mekanismien kautta sekä tässä kohdassa tarkoitetun keskitetyt automatisoidut mekanismit yhteenliittävän keskitetyn yhteyspisteen kautta. Pääsy tietoihin myönnetään tietosuojasääntöjen mukaisesti.

Jäsenvaltioiden 4 kohdan perusteella rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kannalta olennaisina pitämiä muita tietoja ei anneta saataville eikä haettaviksi keskitetyt automatisoidut mekanismit yhteenliittävän keskitetyn yhteyspisteen kautta.

7.Kansallisille rahapesun selvittelykeskuksille on annettava välitön ja suodattamaton pääsy muissa maissa olevia maksu- ja pankkitilejä sekä tallelokeroita koskeviin tietoihin, jotka ovat saatavilla keskitetyt automatisoidut mekanismit yhteenliittävän keskitetyn yhteyspisteen kautta. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa tämän kohdan täytäntöönpanemiseksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten henkilöstö ylläpitää luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia korkeita ammatillisia vaatimuksia ja että henkilöstö on erittäin luotettavaa ja sillä on asianmukainen osaaminen.

8.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetaan tekniset ja organisaatioon liittyvät toimenpiteet teknisesti korkeatasoisen tietoturvan takaamiseksi, jotta rahanpesun selvittelykeskukset pystyvät käyttämään oikeuttaan saada ja hakea tietoja, jotka ovat saatavilla keskitetyt automatisoidut mekanismit yhteenliittävän keskitetyn yhteyspisteen kautta 5 ja 6 kohdan mukaisesti.

15 artikla

Rekisterien yhteenliittämistä koskevat täytäntöönpanosäädökset

1.Komissiolla on valta hyväksyä tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä jäsenvaltioiden keskitettyjen rekisterien yhteenliittämiseksi 10 artiklan 11 kohdan mukaisesti tarvittavista seuraavista teknisistä eritelmistä ja menettelyistä:

a)tekninen eritelmä, jossa määritellään tekniset tiedot, jotka keskusjärjestelmä tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen, sekä tällaisten tietojen tallentamis-, käyttö- ja suojausmenetelmä;

b)yhteiset kriteerit, joiden mukaisesti tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat saatavilla rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta, jäsenvaltioiden myöntämän pääsyoikeuden laajuuden mukaan;

c)tekniset yksityiskohdat siitä, miten tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot on tarkoitus asettaa saataville;

d)rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän tarjoamien palvelujen saatavuutta koskevat tekniset ehdot;

e)yksityiskohtaiset tekniset säännöt siitä, miten erilaiset pääsyoikeudet tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin toteutetaan tämän direktiivin 11 ja 12 artiklan mukaisesti, mukaan lukien säännöt käyttäjien henkilöllisyyden todentamisesta asetuksessa (EU) N:o 910/2014 säädettyjen sähköisen tunnistamisen menetelmien ja niihin liittyvien luottamuspalvelujen avulla;

f)maksuja koskevat yksityiskohtaiset säännöt silloin, kun pääsystä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin on suoritettava maksu 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ottaen huomioon käytettävissä olevat maksujärjestelyt, kuten etämaksutapahtumat.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.Komissiolla on valta hyväksyä tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä seuraavista teknisistä eritelmistä ja menettelyistä, joita tarvitaan jäsenvaltioiden keskitettyjen mekanismien yhteenliittämiseksi 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla:

a)tekninen eritelmä, jossa määritellään sähköiset viestintämenetelmät pankkitilirekistereiden keskitettyä yhteyspistettä varten;

b)viestintäprotokollien tekninen eritelmä;

c)tekniset eritelmät, joissa määritellään tietoturva, tietosuojaa koskevat suojatoimet sekä keskitetyt automatisoidut mekanismit yhteenliittävän pankkitilirekisterien keskitetyn yhteyspisteen kautta haettavissa ja saatavilla olevien tietojen käyttö ja suojaaminen;

d)yhteiset kriteerit, joiden mukaisesti pankkitilitiedot ovat haettavissa keskitetyt automatisoidut mekanismit yhteenliittävän keskitetyn yhteyspisteen kautta;

e)yksityiskohtaiset tekniset säännöt siitä, miten tieto annetaan saataville keskitetyt automatisoidut mekanismit yhteenliittävän keskitetyn yhteyspisteen kautta, mukaan lukien säännöt käyttäjien henkilöllisyyden todentamisesta asetuksessa (EU) N:o 910/2014 säädettyjen sähköisen tunnistamisen menetelmien ja niihin liittyvien luottamuspalvelujen avulla;

f)tekniset edellytykset, jotka koskevat keskitetyt automatisoidut mekanismit yhteenliittävästä keskitetystä yhteyspisteestä tarjottavien palvelujen saatavuutta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.Komissio ottaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädöksiä hyväksyessään huomioon toimivaksi osoitetun teknologian ja voimassa olevat käytänteet. Komissio varmistaa, että kehitettävästä ja käytettävästä keskitetystä yhteyspisteestä ei aiheudu enempää kustannuksia kuin on ehdottoman välttämätöntä tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi.

3 jakso

Kiinteistörekisterit

16 artikla

Kiinteistörekisterit

1.Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille pääsy tietoihin, joiden avulla voidaan tunnistaa oikea-aikaisesti kuka tahansa kiinteää omaisuutta omistava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, myös rekistereiden tai sähköisten tietojenhakujärjestelmien kautta, jos tällaisia rekistereitä tai järjestelmiä on saatavilla. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy myös tietoihin, joiden avulla voidaan tunnistaa ja analysoida kiinteään omaisuuteen liittyviä liiketoimia, mukaan lukien liiketoimen taloudellinen arvo ja siinä osallisina olleita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat tarkat tiedot, tarvittaessa myös tieto siitä, omistaako, myykö tai ostaako luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö kiinteää omaisuutta oikeudellisen järjestelyn puolesta, jos tällainen tieto on saatavilla.

Rahanpesun selvittelykeskuksille on annettava suora ja välitön pääsy ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin.

2.Jäsenvaltioiden on annettava viimeistään [kolmen kuukauden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] komissiolle tiedoksi luettelo toimivaltaisista viranomaisista, joille on myönnetty pääsy 1 kohdassa tarkoitettuihin rekistereihin tai järjestelmiin, sekä toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevista tiedoista. Jäsenvaltioiden on päivitettävä tätä tiedoksiantoa, kun toimivaltaisten viranomaisten luettelossa tai toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevien tietojen laajuudessa tapahtuu muutoksia. Komissio asettaa kyseiset tiedot ja niihin mahdollisesti tehdyt muutokset muiden jäsenvaltioiden saataville.

III LUKU

Rahanpesun selvittelykeskukset

17 artikla

Rahanpesun selvittelykeskusten perustaminen

1.Kunkin jäsenvaltion on perustettava rahanpesun selvittelykeskus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä, paljastamista ja tehokasta torjumista varten.

2.Rahanpesun selvittelykeskuksen on oltava kansallinen keskusyksikkö, joka vastaanottaa ja analysoi epäilyttäviä liiketoimia koskevat ilmoitukset sekä ilmoitusvelvollisten 50 artiklan mukaisesti toimittamat muut rahanpesuun, sen esirikoksiin tai terrorismin rahoitukseen liittyvät tiedot tai ilmoitusvelvollisten asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 59 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti ja tulliviranomaisten asetuksen (EU) 2018/1672 9 artiklan mukaisesti toimittamat kertomukset.

3.Rahanpesun selvittelykeskus vastaa analyysiensa tulosten sekä mahdollisten muiden olennaisten tietojen luovuttamisesta muille toimivaltaisille viranomaisille, jos on syytä epäillä rahanpesua, sen esirikoksia tai terrorismin rahoitusta. Sen on voitava hankkia ilmoitusvelvollisilta lisätietoja.

Rahanpesun selvittelykeskusten analysointitehtävän on sisällettävä seuraavat:

a)operatiivinen analyysi, joka kohdistuu yksittäisiin tapauksiin ja tiettyihin kohteisiin tai asianmukaisesti valikoituihin tietoihin sen mukaan, mikä on saatujen tietojen tyyppi ja määrä sekä niiden oletettu käyttö niiden luovuttamisen jälkeen;

b)strateginen analyysi, joka koskee rahanpesun ja terrorismin rahoituksen suuntauksia ja menetelmiä.

Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa viimeistään [vuoden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] rahanpesun selvittelykeskuksille osoitetut ohjeet operatiivisen ja strategisen analyysin luonteesta, ominaispiirteistä ja tavoitteista.

4.Kunkin rahanpesun selvittelykeskuksen on oltava toiminnallisesti itsenäinen ja riippumaton, mikä merkitsee sitä, että sillä on oltava toimivalta ja valmiudet suorittaa tehtävänsä vapaasti, mukaan lukien kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä yksittäisten tietojen analysoinnista, pyytämisestä ja luovuttamisesta. Siihen ei saa kohdistua epäasiallista poliittista taikka hallituksen tai teollisuuden taholta tulevaa painostusta tai häirintää.

Jos rahanpesun selvittelykeskus sijoittuu toisen viranomaisen organisaatioon, sen ydintehtävät ovat itsenäisiä ja toiminnallisesti erillisiä vastaanottavan viranomaisen muista tehtävistä.

5.Jäsenvaltioiden on annettava rahanpesun selvittelykeskuksilleen riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit sekä henkilöresurssit niiden tehtävien hoitamiseen. Rahanpesun selvittelykeskusten on saatava tehtäviensä hoitoon tarvittavat resurssit ja pystyttävä käyttämään niitä. Niiden henkilöstön on oltava erittäin luotettavaa, sillä on oltava asianmukainen osaaminen ja sen on ylläpidettävä korkeita ammatillisia vaatimuksia.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksilla on käytössä säännöt, joita sovelletaan tietoturvaan ja tietojen luottamuksellisuuteen.

7.Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen rahanpesun selvittelykeskus pystyy tekemään järjestelyjä tai aloittamaan itsenäisesti yhteistyön muiden kotimaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa tietojenvaihtoa koskevan 45 artiklan mukaisesti.

18 artikla

Tiedonsaanti

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksilla on

a)välitön ja ii alakohtaa lukuun ottamatta suora pääsy vähintään seuraaviin rahoitustietoihin:

i) kansallisiin keskitettyihin automatisoituihin mekanismeihin 14 artiklan mukaisesti sisältyvät tiedot;

ii) sähköisiä siirtoja koskevat tiedot;

iii) ilmoitusvelvollisilta saadut tiedot;

iv) kiinnityksiä ja lainoja koskevat tiedot;

v) kansallisiin valuutta- ja valuutanvaihtotietokantoihin sisältyvät tiedot;

vi) arvopapereita koskevat tiedot;

b)välitön ja (xiv) alakohtaa lukuun ottamatta suora pääsy vähintään seuraaviin hallinnollisiin tietoihin:

i) verotiedot, myös veroviranomaisten hallussa olevat tiedot;

ii) kansalliset kiinteistörekisterit tai sähköiset tietojenhakujärjestelmät sekä maarekisterit ja katasterit;

ii) luonnollisia henkilöitä koskevat kansalliset väestörekisterit;

iv) kansalliset passi- ja viisumirekisterit;

v) matkustustietokannat;

vi) liike-elämän tietokannat, kuten kauppa- ja yritysrekisterit ja poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tietokannat;

vii) kansalliset ajoneuvo-, ilma-alus- ja vesikulkuneuvorekisterit;

viii) kansalliset sosiaaliturvarekisterit;

ix) tullaustiedot, myös käteisen rahan fyysistä liikkumista rajan yli koskevat tiedot;

x) kansalliset aserekisterit;

xi) kansalliset tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit

xii) tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien 10 artiklan 11 kohdan mukaisen yhteenliittämisen kautta saatavilla olevat tiedot;

xiii) voittoa tavoittelemattomia järjestöjä koskevat rekisterit;

xiv) kansallisten finanssivalvonta- ja sääntelyviranomaisten hallussa 45 artiklan ja 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti olevat tiedot;

xv) komission asetuksen (EU) 389/2013 48 mukaisesti perustetut tietokannat, joissa säilytetään hiilidioksidipäästökauppaa koskevia tietoja;

xvi) yritysten vuositilinpäätöksiä koskevat tiedot;

xvii) kansalliset maahanmuuttorekisterit;

xviii) kauppatuomioistuinten hallussa olevat tiedot;

xix) maksukyvyttömyystietokannoissa olevat ja selvittäjien hallussa olevat tiedot;

c)suora tai välillinen pääsy seuraaviin lainvalvontatietoihin:

i) kaikenlaiset tiedot, joita toimivaltaisilla viranomaisilla on jo hallussaan rikosten ehkäisemiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi tai niihin liittyviä syytetoimia varten;

ii) kaikenlaiset tiedot, joita viranomaisilla tai yksityisillä on hallussaan rikosten estämiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi tai niihin liittyviä syytetoimia varten ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten saatavilla ilman, että niiden tarvitsee käyttää kansallisen lainsäädännön mukaisia pakkokeinoja.

Edellä c alakohdassa tarkoitettuja tietoja voivat olla muun muassa rikosrekisterit sekä tiedot, jotka koskevat tutkimuksia, varojen jäädyttämistä tai takavarikoimista tai muita tutkimukseen liittyviä tai väliaikaisia toimia sekä tuomioita ja menetetyksi tuomitsemisia.

2.Jos 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei säilytetä tietokannoissa tai rekistereissä, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rahanpesun selvittelykeskukset voivat saada kyseiset tiedot muilla keinoilla.

3.Jos rahanpesun selvittelykeskuksille on myönnetty välillinen pääsy tietoihin, pyynnön vastaanottaneen viranomaisen on vastattava pyyntöön hyvissä ajoin.

4.Kullakin rahanpesun selvittelykeskuksella on oltava tehtäviensä yhteydessä mahdollisuus pyytää, saada ja käyttää minkä tahansa ilmoitusvelvollisen antamia tietoja suorittaakseen 17 artiklan 3 kohdan mukaiset tehtävänsä myös siinä tapauksessa, ettei aiempaa ilmoitusta ole tehty asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 50 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Ilmoitusvelvollisia ei saa velvoittaa täyttämään tämän kohdan mukaisesti esitettyjä tietopyyntöjä, jos ne koskevat asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa hankittuja tietoja.

19 artikla

Tietopyyntöihin vastaaminen

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset vastaavat jäsenvaltionsa muiden toimivaltaisten viranomaisten tai rikosten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa toimivaltaisten unionin viranomaisten esittämiin perusteltuihin tietopyyntöihin hyvissä ajoin edellyttäen, että tietopyynnön perusteena on rahanpesuun, sen esirikokseen tai terrorismin rahoitukseen liittyviä seikkoja tai että tieto on välttämätön, jotta toimivaltainen viranomainen pystyy suorittamaan tämän direktiivin mukaiset tehtävänsä. Päätöksen tiedon luovuttamisesta tekee rahanpesun selvittelykeskus.

Jos objektiivisten tosiseikkojen perusteella on syytä olettaa, että tietojen antamisella olisi kielteisiä vaikutuksia käynnissä olevaan selvittelyyn tai analyysiin, tai jos on kyse poikkeustapauksesta, jossa tietojen ilmaiseminen olisi selvässä epäsuhteessa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeutettuihin etuihin nähden tai merkityksetöntä siihen tarkoitukseen nähden, johon niitä on pyydetty, rahanpesun selvittelykeskuksella ei ole velvollisuutta vastata tietopyyntöön.

2.Toimivaltaisten viranomaisten on annettava rahanpesun selvittelykeskukselle palautetta tämän artiklan mukaisesti toimitettujen tietojen käyttämisestä. Tämä palaute on annettava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa vähintään kerran vuodessa, jotta rahanpesun selvittelykeskus saa tietoa toimista, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet rahanpesun selvittelykeskuksen antamien tietojen perusteella, ja jotta rahanpesun selvittelykeskus pystyy toteuttamaan analysointitehtävänsä.

20 artikla

Liiketoimen keskeyttäminen tai sen jatkamisen kieltäminen sekä tilin käytön keskeyttäminen

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksilla on valtuudet toteuttaa kiireellisiä toimia suoraan tai välillisesti liiketoimen keskeyttämiseksi tai sen jatkamisen kieltämiseksi, kun on syytä epäillä, että liiketoimi liittyy rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen. Tällaisesta keskeytyksestä on annettava ilmoitusvelvolliselle määräys 48 tunnin kuluessa epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta, jotta liiketoimi voidaan analysoida, epäily vahvistaa ja analyysin tulokset luovuttaa toimivaltaisille viranomaisille. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liiketoimi keskeytetään kansallisia menettelyllisiä takeita soveltaen enintään 15 kalenteripäivän ajaksi siitä päivästä lukien, jona keskeytystä koskeva määräys annetaan ilmoitusvelvolliselle.

Rahanpesun selvittelykeskuksella on oltava valta määrätä tällainen keskeytys suoraan tai välillisesti toisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskuksen pyynnöstä pyynnön vastaanottavan rahanpesun selvittelykeskuksen kansallisessa lainsäädännössä säädetyn mukaiseksi määräajaksi ja siinä säädetyin edellytyksin.

2.Jos usean pankki- tai maksutiliin liittyvän maksutapahtuman epäillään liittyvän rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukselle annetaan valta toteuttaa suoraan tai välillisesti kiireellisiä toimia kyseisen pankki- tai maksutilin käytön keskeyttämiseksi, jotta tilin kautta suoritetut maksutapahtumat voidaan analysoida, epäily vahvistaa ja analyysin tulokset luovuttaa toimivaltaisille viranomaisille.

Tällaista keskeytystä koskeva määräys on annettava ilmoitusvelvolliselle 48 tunnin kuluessa epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta, ja se on annettava välittömästi tiedoksi toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pankki- tai maksutilin käyttö keskeytetään enintään viiden päivän ajaksi keskeytystä koskevan määräyksen antopäivästä lukien. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskeytyksen mahdolliseen jatkamiseen saadaan lupa toimivaltaiselta oikeusviranomaiselta.

3.Jäsenvaltioiden on säädettävä niiden henkilöiden, joiden pankki- tai maksutiliä päätös koskee, mahdollisuudesta hakea keskeyttämispäätökseen muutosta tuomioistuimelta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

4.Rahanpesun selvittelykeskuksella on oltava valta määrätä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu keskeytys suoraan tai välillisesti toisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskuksen pyynnöstä pyynnön vastaanottavan rahanpesun selvittelykeskuksen kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin.

21 artikla

Rahanpesun selvittelykeskusten antama palaute

1.Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen rahanpesun selvittelykeskus julkaisee vuosittain kertomuksen toiminnastaan. Kertomuksessa on oltavat tilastot seuraavista:

a)ilmoitusvelvollisten tekemät ilmoitukset epäilyttävistä liiketoimista;

b)valvojilta sekä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevista rekistereistä saadut tiedot;

c)toimivaltaisille viranomaisille luovutetut tiedot;

d)muille rahanpesun selvittelykeskuksille esitetyt ja niiltä vastaanotetut tietopyynnöt;

e)tulliviranomaisten toimittamat tiedot käteisen rahan fyysisestä liikkumisesta rajan yli.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kertomuksen on sisällettävä tietoa myös muille toimivaltaisille viranomaisille luovutetuissa tiedostoissa yksilöidyistä suuntauksista ja tyypeistä.

Rahanpesun selvittelykeskusten on toimitettava kertomus ilmoitusvelvollisille. Kertomus on julkaistava neljän kuukauden kuluessa sen toimittamisesta ilmoitusvelvollisille, salassapidettäviä tietoja sisältäviä kertomuksen osia lukuun ottamatta. Kertomukseen sisältyvien tietojen perusteella ei saa pystyä tunnistamaan ketään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset antavat ilmoitusvelvollisille palautetta epäiltyä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevista kertomuksista. Palautteessa on käsiteltävä ainakin toimitetun tiedon laatua, ilmoitusten oikea-aikaisuutta, epäilyn kuvausta ja toimitusvaiheessa esitettyjä asiakirjoja.

Rahanpesun selvittelykeskuksen on annettava palaute vähintään kerran vuodessa riippumatta siitä, annetaanko se yksittäiselle ilmoitusvelvolliselle vai ilmoitusvelvollisten ryhmälle, ottaen huomioon ilmoitusvelvollisten ilmoittamien epäilyttävien liiketoimien kokonaismäärä.

Palaute annetaan myös valvojien saataville, jotta nämä voivat harjoittaa riskiperusteista valvontaa 31 artiklan mukaisesti.

Palautteenantovelvollisuudella ei saa vaarantaa meneillään olevaa rahanpesun selvittelykeskuksen analyysitoimintaa tai rahanpesun selvittelykeskuksen luovuttamista tiedoista seurannutta tutkimusta tai hallinnollista toimea, eikä se saa vaikuttaa tietosuojaa ja salassapitoa koskevien vaatimusten sovellettavuuteen.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset toimittavat tulliviranomaisille hyvissä ajoin palautteen asetuksen (EU) 2018/1672 9 artiklan mukaisesti toimitettujen tietojen tuloksellisuudesta ja niihin liittyvistä jatkotoimista.

22 artikla

Rahanpesun selvittelykeskusten välinen yhteistyö

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset tekevät mahdollisimman laajaa yhteistyötä keskenään sekä kolmansissa maissa toimivien vastapuolien kanssa organisatorisesta asemastaan riippumatta.

23 artikla

Suojatut viestintäkanavat

1.Perustetaan järjestelmä jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojenvaihtoa varten, jäljempänä ’FIU.net’. Järjestelmällä on varmistettava turvallinen viestintä, ja siitä jää kirjallinen todiste, joka mahdollistaa aitouden toteamisen. Järjestelmää voidaan käyttää myös viestintään kolmansissa maissa toimivien rahanpesun selvittelykeskusten vastapuolien sekä muiden viranomaisten ja unionin elinten kanssa. FIU.net-järjestelmän ylläpidosta huolehtii rahanpesuntorjuntaviranomainen.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikessa 24 artiklan mukaisessa tietojenvaihdossa käytetään FIU.net-järjestelmää. Jos FIU.net-järjestelmään tulee tekninen häiriö, tieto toimitetaan muulla asianmukaisella keinolla korkeatasoinen tietosuoja varmistaen.

Rahanpesun selvittelykeskusten ja niiden kolmansissa maissa toimivien vastapuolten välinen tietojenvaihto tapahtuu niin ikään suojattujen viestintäkanavien kautta.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden rahanpesun selvittelykeskukset tekevät kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti yhteistyötä uusimman tekniikan käytössä tässä direktiivissä säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi.

24 artikla

Tietojenvaihto rahanpesun selvittelykeskusten kesken

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset vaihtavat omasta aloitteestaan tai pyynnöstä kaikkia tietoja, joilla voi olla merkitystä rahanpesun selvittelykeskuksen käsitellessä tai analysoidessa tietoja, jotka liittyvät rahanpesuun, sen esirikoksiin tai terrorismin rahoitukseen ja siinä osallisena olevaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, vaikka asiaan mahdollisesti liittyvä esirikosten tyyppi ei olisi selvillä tietojenvaihdon aikana.

Pyynnön on sisällettävä merkitykselliset tosiseikat, taustatiedot, pyynnön perustelut ja pyydettyjen tietojen käyttötarkoitus.

Jos rahanpesun selvittelykeskus vastaanottaa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 50 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisen kertomuksen, joka koskee toista jäsenvaltiota, sen on toimitettava kertomus tai kaikki siitä saadut olennaiset tiedot viipymättä kyseisen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle.

2.Rahanpesuntorjuntaviranomainen laatii viimeistään [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi ja toimittaa ne komission hyväksyttäviksi. Näiden teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksissa on täsmennettävä, missä muodossa 1 kohdan mukainen tietojenvaihto tapahtuu.

3.Komissiolla on valta hyväksyä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 42 artiklan mukaisesti.

4.Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa viimeistään [vuoden päästä päivämäärästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava kansallisen lainsäädännön osaksi] rahanpesun selvittelykeskuksille osoitetut ohjeet huomioon otettavista olennaisista tekijöistä määritettäessä, koskeeko asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 50 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukainen kertomus toista jäsenvaltiota, sekä kyseisen kertomuksen toimittamisessa ja vastaanottamisessa noudatettavista menettelyistä ja toteutettavista jatkotoimista.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskus, jolle pyyntö esitetään, velvoitetaan käyttämään tietojen saamiseksi ja analysoimiseksi kaikkia käytettävissään olevia valtuuksia, joita sillä tavallisesti olisi kansallisessa tilanteessa, kun se vastaa 1 kohdassa tarkoitettuun toisen rahanpesun selvittelykeskuksen esittämään tietopyyntöön.

Jos rahanpesun selvittelykeskus haluaa saada lisätietoja jäsenvaltionsa alueella toimivasta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta ilmoitusvelvollisesta, pyyntö on osoitettava sen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskukselle, jonka alueelle ilmoitusvelvollinen on sijoittautunut. Rahanpesun selvittelykeskuksen on hankittava tietoja asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja siirrettävä vastaukset viipymättä.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun rahanpesun selvittelykeskusta pyydetään antamaan tietoja 1 kohdan mukaisesti, sen on vastattava pyyntöön mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään seitsemän päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa tätä määräaikaa voidaan pidentää enintään 14 kalenteripäivään. Jos pyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus ei pysty hankkimaan pyydettyjä tietoja, sen on ilmoitettava asiasta pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle.

7.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos rahanpesun selvittelykeskusta pyydetään 1 kohdan mukaisesti antamaan tietoja, joita joko säilytetään tietokannassa tai rekisterissä, johon pyynnön vastaanottaneella rahanpesun selvittelykeskuksella on suora pääsy, tai jotka ovat jo sen hallussa, pyynnön vastaanottaneen rahanpesun selvittelykeskuksen on poikkeuksellisissa, perustelluissa ja kiireellisissä tapauksissa annettava kyseiset tiedot 6 kohdassa säädetystä poiketen viimeistään 24 tunnin kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

Jos pyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus ei pysty vastaamaan 24 tunnin kuluessa tai sillä ei ole suoraa pääsyä tietoihin, sen on perusteltava tämä. Jos pyydettyjen tietojen toimittaminen 24 tunnin kuluessa aiheuttaisi kohtuuttoman rasituksen pyynnön vastaanottaneelle rahanpesun selvittelykeskukselle, se voi lykätä tietojen toimittamista. Tällöin pyynnön vastaanottaneen rahanpesun selvittelykeskuksen on ilmoitettava pyynnön esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle viipymättä tästä lykkäyksestä ja toimitettava pyydetyt tiedot mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään kolmen kalenteripäivän kuluessa.

8.Rahanpesun selvittelykeskus voi kieltäytyä vaihtamasta tietoja vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa tietojenvaihto voisi olla sen kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista. Nämä poikkeukselliset olosuhteet on täsmennettävä siten, että estetään analysointiin tarvittavien tietojen vapaaseen vaihtoon kohdistuva väärinkäyttö sekä siihen kohdistuvat aiheettomat rajoitukset.

Jäsenvaltioiden on annettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet komissiolle tiedoksi viimeistään [vuoden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä]. Jäsenvaltioiden on päivitettävä tätä tiedoksiantoa, jos kansallisella tasolla määritetyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa tapahtuu muutoksia.

25 artikla

Yhteiset analyysit

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden rahanpesun selvittelykeskukset pystyvät tekemään yhteisiä analyyseja epäilyttävistä liiketoimista ja toiminnasta.

2.Sovellettaessa 1 kohtaa asiaankuuluvien rahanpesun selvittelykeskusten, joita rahanpesuntorjuntaviranomainen avustaa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 33 artiklan mukaisesti, on perustettava yhteinen analyysityöryhmä tiettyä tarkoitusta varten määräajaksi, jota voidaan jatkaa keskinäisellä suostumuksella, tekemään operatiivisia analyyseja epäilyttävistä liiketoimista tai toiminnasta, joihin liittyy yksi tai useampi työryhmän muodostava rahanpesun selvittelykeskus.

3.Yhteinen analyysityöryhmä voidaan perustaa, jos

a)rahanpesun selvittelykeskusten operatiiviset analyysit edellyttävät sellaisten vaikeiden ja vaativien analyysien suorittamista, jotka liittyvät muihin jäsenvaltioihin;

b)useampi rahanpesun selvittelykeskus suorittaa operatiivisia analyyseja, joissa tapauksen olosuhteet edellyttävät koordinoituja ja yhteensovitettuja toimia asianosaisilta jäsenvaltioilta.

Yhteisen analyysityöryhmän perustamista koskevan pyynnön voi esittää mikä tahansa asiaankuuluvista rahanpesun selvittelykeskuksista.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteiseen analyysityöryhmään osoitettu rahanpesun selvittelykeskuksen jäsen pystyy oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja omien toimivaltuuksiensa rajoissa antamaan työryhmälle oman rahanpesun selvittelykeskuksensa saatavilla olevia tietoja työryhmän suorittamaan analyysia varten.

5.Jos yhteinen analyysityöryhmä tarvitsee apua rahanpesun selvittelykeskukselta, joka ei ole mukana työryhmässä, se voi pyytää kyseistä rahanpesun selvittelykeskusta

a)liittymään yhteiseen analyysityöryhmään,

b)toimittamaan rahanpesun selvittelyyn liittyviä tietoja ja muita finanssitietoja yhteiselle analyysityöryhmälle.

26 artikla

Rahanpesun selvittelykeskusten välillä vaihdettujen tietojen käyttö

Edellä 22 ja 24 artiklan nojalla saatuja tietoja ja asiakirjoja on käytettävä tässä direktiivissä säädettyjen rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävien suorittamiseksi. Vaihtaessaan tietoja ja asiakirjoja 22 ja 24 artiklan mukaisesti rahanpesun selvittelykeskus voi asettaa tietojen käytölle rajoituksia ja ehtoja. Tiedot vastaanottavan rahanpesun selvittelykeskuksen on noudatettava näitä rajoituksia ja ehtoja.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset nimeävät vähintään yhden yhteyshenkilön tai -pisteen, joka vastaa muiden jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksilta saatujen tietopyyntöjen vastaanottamisesta.

27 artikla

Rahanpesun selvittelykeskusten välillä vaihdettujen tietojen jakamista koskeva suostumus

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 22 ja 24 artiklan nojalla vaihdettuja tietoja käytetään ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty tai annettu, ja että tiedot vastaanottava rahanpesun selvittelykeskus ei luovuta kyseisiä tietoja muille viranomaisille, virastoille tai yksiköille tai käytä niitä muihin kuin alun perin hyväksyttyihin tarkoituksiin ilman tiedot toimittaneen rahanpesun selvittelykeskuksen antamaa ennakkosuostumusta.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus antaa tietojen luovuttamista toimivaltaisille viranomaisille koskevan ennakkosuostumuksensa viipymättä ja laajuudeltaan mahdollisimman kattavana esirikosten tyypistä riippumatta. Pyynnön vastaanottanut rahanpesun selvittelykeskus saa kieltäytyä antamasta suostumustaan tietojen luovuttamiseen vain siinä tapauksessa, että niiden luovuttaminen ei kuulu sen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten soveltamisalaan tai voisi johtaa tutkinnan vaarantumiseen tai olisi muuten ristiriidassa asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön perusperiaatteiden kanssa. Tietojen luovuttamista koskevan suostumuksen antamisesta kieltäytyminen on aina selitettävä asianmukaisesti. Tilanteet, joissa rahanpesun selvittelykeskukset voivat kieltäytyä suostumuksen antamisesta, on täsmennettävä siten, että estetään toimivaltaisille viranomaisille tapahtuvan tietojen luovuttamisen väärinkäyttö sekä siihen kohdistuvat aiheettomat rajoitukset.

28 artikla

Rikoslain säännösten vaikutus

Kansallisten lainsäädäntöjen erot esirikosten määritelmissä eivät saa estää rahanpesun selvittelykeskuksia antamasta apua toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle eivätkä rajoittaa tietojen vaihtoa, luovuttamista ja käyttöä 24, 26 ja 27 artiklan nojalla.

IV LUKU

RAHANPESUNTORJUNNAN VALVONTA

1 jakso

Yleiset säännökset

29 artikla

Kansallisten valvojien valtuudet ja resurssit

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkiin ilmoitusvelvollisiin kohdistetaan riittävästi valvontaa. Tätä varten jäsenvaltioiden on nimettävä valvojia, joiden on valvottava tehokkaasti, että ilmoitusvelvolliset noudattavat asetuksessa [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] säädettyjä vaatimuksia ja kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanoa koskevia vaatimuksia, ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojilla on 4 kohdassa lueteltujen tehtäviensä hoitamiseen riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit sekä henkilöresurssit. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisten viranomaisten henkilöstö on erittäin luotettavaa, sillä on asianmukainen osaaminen ja se ylläpitää korkeita ammatillisia vaatimuksia, muun muassa luottamuksellisuutta, tietosuojaa ja eturistiriitojen ratkaisemista koskevia vaatimuksia.

3.Jos kyseessä on asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 3 artiklan 3 alakohdan a, b tai d alakohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvollinen, jäsenvaltiot voivat antaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tehtävän itsesääntelyelinten hoidettavaksi edellyttäen, että kyseisillä itsesääntelyelimillä on tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetut valtuudet sekä riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit ja henkilöresurssit tehtäviensä hoitamiseen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisten elinten henkilöstö on erittäin luotettavaa, sillä on asianmukainen osaaminen ja se ylläpitää korkeita ammatillisia vaatimuksia, muun muassa luottamuksellisuutta, tietosuojaa ja eturistiriitojen ratkaisemista koskevia vaatimuksia.

4.Sovellettaessa 1 kohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset valvojat suorittavat seuraavat tehtävät:

a)ne antavat asiaankuuluvat tiedot ilmoitusvelvollisille 30 artiklan mukaisesti;

b)ne päättävät tapauksista, joiden osalta alalle ominaisista erityisistä riskeistä on saatu selkeä käsitys eikä asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 8 artiklan mukainen yksilöllinen dokumentoitu riskiarvio ole välttämätön;

c)ne tarkistavat ilmoitusvelvollisten sisäisten toimintaperiaatteiden, valvontatoimenpiteiden ja menettelytapojen asianmukaisuuden ja täytäntöönpanon asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] II luvun perusteella sekä kyseisen asetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseen osoitettujen henkilöresurssien riittävyyden ja toteutumisen;

d)ne arvioivat ja seuraavat säännöllisesti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä, joille ilmoitusvelvolliset altistuvat;

e)ne seuraavat, että ilmoitusvelvolliset noudattavat kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyviä velvoitteitaan;

f)ne toteuttavat kaikki tarvittavat tutkimukset toimipaikoissa ja niiden ulkopuolella, aihepiirikohtaiset tutkimukset ja muut selvitykset, arvioinnit ja analyysit, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että ilmoitusvelvolliset noudattavat asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia, kohdennettujen talouspakotteiden täytäntöönpanoa koskevaa vaatimusta ja 41 artiklan mukaisesti toteutettuja hallinnollisia toimenpiteitä;

g)ne toteuttavat asianmukaisia valvontatoimenpiteitä puuttuakseen valvonnan yhteydessä tehtävissä arvioinneissa mahdollisesti havaittuihin tapauksiin, joissa ilmoitusvelvolliset ovat jättäneet noudattamatta sovellettavia vaatimuksia, sekä näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyviä jatkotoimia.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojilla on riittävät valtuudet suorittaa 4 kohdan mukaiset tehtävänsä, mukaan lukien valtuudet

a)vaatia ilmoitusvelvollisia esittämään kaikki tiedot, joilla on merkitystä asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimusten noudattamisen seurannassa ja varmistamisessa, sekä tehdä tarkastuksia myös asiamiehille tai ulkopuolisille palveluntarjoajille, joille ilmoitusvelvollinen on ulkoistanut osan tehtävistään asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimusten täyttämiseksi;

b)määrätä asianmukaisista ja oikeasuhteisista hallinnollisista toimenpiteistä tilanteen korjaamiseksi laiminlyöntitapauksissa, mukaan lukien hallinnollisten seuraamusten määrääminen tämän luvun 4 jakson mukaisesti.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssivalvojilla ja rahapelipalvelujen tarjoajista vastaavilla valvojilla on muitakin valtuuksia 5 kohdassa tarkoitettujen valtuuksien lisäksi, kuten valtuudet tutkia ilmoitusvelvollisen toimitilat ilman etukäteisilmoitusta, jos asianmukainen tutkinnan kulku ja tuloksellisuus niin edellyttävät, ja että niillä on kaikki tarvittavat keinot tällaisen tutkinnan suorittamiseen.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa valvontaviranomaisten on pystyttävä vähintään

a)tutkimaan ilmoitusvelvollisten kirjanpitoaineisto sekä ottamaan jäljennöksiä ja otteita tällaisesta aineistosta;

b)saamaan pääsy ilmoitusvelvollisen käyttämiin ohjelmistoihin, tietokantoihin, tietoteknisiin laitteisiin tai muihin sähköisiin tallennusvälineisiin;

c)saamaan kirjallinen tai suullinen selvitys henkilöltä, joka on vastuussa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevista sisäisistä toimintaperiaatteista ja valvontatoimenpiteistä, tai niiden edustajilta tai henkilöstöltä, sekä yhteisöä, jolle ilmoitusvelvollinen on ulkoistanut tehtäviä asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 40 artiklan mukaisesti, edustavalta henkilöltä tai tällaisen yhteisön henkilöstön jäseneltä, sekä haastattelemaan muita henkilöitä, jotka suostuvat haastateltaviksi tutkimuksen kohteeseen liittyvien tietojen keräämistä varten.

30 artikla

Tietojen toimittaminen ilmoitusvelvollisille

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat antavat rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevia tietoja valvomiensa ilmoitusvelvollisten saataville.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä

a)komission 7 artiklan mukaisesti laatima ylikansallinen riskiarvio ja komission kyseisen artiklan perusteella mahdollisesti antamat asiaankuuluvat suositukset;

b)edellä 8 artiklan mukaisesti laaditut kansalliset tai alakohtaiset riskiarviot;

c)rahanpesuntorjuntaviranomaisen asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 43 ja 44 artiklan mukaisesti antamat ohjeet, suositukset ja lausumat;

d)asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] III luvun 2 jakson mukaisesti määritettyjä kolmansia maita koskevat tiedot;

e)rahanpesuntorjuntaviranomaisen ja muiden valvojien sekä soveltuvin osin itsesääntelyelimiä valvovan viranomaisen, rahanpesun selvittelykeskuksen tai muun toimivaltaisen viranomaisen taikka kansainvälisen järjestön tai kansainvälisten normien asettajan laatimat ohjeet ja kertomukset alalla mahdollisesti sovellettavista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen menetelmistä ja viitteistä, jotka voivat helpottaa rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen kyseisellä alalla mahdollisesti liittyvien liiketoimien tai toiminnan tunnistamista, sekä kohdennettuihin talouspakotteisiin liittyvistä ilmoitusvelvollisille kuuluvista velvoitteista.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat antavat kohdennettujen talouspakotteiden osalta nimettyjä henkilöitä tai yhteisöjä koskevia tietoja viipymättä valvomiensa ilmoitusvelvollisten saataville.

31 artikla

Riskiperusteinen valvonta

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat soveltavat valvonnassa riskiperusteista lähestymistapaa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a) niillä on selkeä käsitys omassa jäsenvaltiossaan esiintyvistä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä;

b) ne arvioivat kaikkia merkityksellisiä tietoja, jotka koskevat ilmoitusvelvollisten asiakkaisiin, tuotteisiin ja palveluihin liittyviä erityisiä kansallisia ja kansainvälisiä riskejä;

c) ne perustavat toimitiloissa ja niiden ulkopuolella toteutettavan valvonnan sekä aihepiirikohtaisen valvonnan tiheyden ja laajuuden ilmoitusvelvollisten riskiprofiiliin sekä kyseisessä jäsenvaltiossa esiintyvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeihin. Tätä varten valvontaviranomaisten on laadittava vuosittaisia valvontaohjelmia.

2.Rahanpesuntorjuntaviranomainen laatii viimeistään [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi ja toimittaa ne komission hyväksyttäviksi. Näissä teknisten sääntelystandardien luonnoksissa määritetään ilmoitusvelvollisille ominaisen riski- ja jäännösriskiprofiilin arvioinnissa ja luokittelussa sovellettavat vertailuarvot ja menetelmät sekä se, miten usein tällainen riskiprofiili tarkistetaan. Tarkistamisvälissä on otettava huomioon kaikki merkittävät tapahtumat tai muutokset ilmoitusvelvollisen johdossa ja toiminnassa sekä liiketoiminnan luonne ja koko.

3.Komissiolla on valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 38–41 artiklan mukaisesti.

4.Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa viimeistään [vuoden kuluttua tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] valvojille osoitetut ohjeet valvonnan riskiperusteisen lähestymistavan ominaispiirteistä ja toimista, jotka on toteutettava harjoitettaessa valvontaa riskialttiuden perusteella.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset ottavat huomioon ilmoitusvelvolliselle sallitun harkintavallan ja tarkastelevat asianmukaisesti tämän harkintavallan perustana olevia riskiarvioita sekä sen toimintaperiaatteiden, sisäisten valvontatoimenpiteiden ja menettelytapojen asianmukaisuutta.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojien tämän artiklan mukaisesti tekemät riskiarviot annetaan kootusti rahanpesun selvittelykeskuksen saataville.

32 artikla

Tietojen ilmaiseminen rahanpesun selvittelykeskuksille

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat toimittavat viipymättä rahanpesun selvittelykeskukselle ilmoitusvelvollisia koskevien tarkastustensa yhteydessä tai muulla tavoin selville saamansa tiedot, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat, jotka ovat toimivaltaisia valvomaan pörssi-, valuutta- ja rahoitusjohdannaismarkkinoita, ilmoittavat rahanpesun selvittelykeskukselle, jos ne saavat selville tietoja, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen.

33 artikla

Sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla toimivien ilmoitusvelvollisten valvonta

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat tekevät mahdollisimman laajaa yhteistyötä luonteestaan tai asemastaan riippumatta. Tällaiseen yhteistyöhön voi sisältyä mahdollisuus suorittaa pyynnön vastaanottaneen valvojan toimivallan rajoissa selvityksiä pyynnön esittäneen valvojan lukuun sekä vaihtaa näissä selvityksissä saatuja tietoja.

2.Ilmoitusvelvollisten, jotka aikovat käyttää palvelujen tarjoamisen vapautta ryhtymällä ensimmäistä kertaa harjoittamaan toimintaa toisen jäsenvaltion alueella, on 5 artiklassa säädetyn lisäksi ilmoitettava kotijäsenvaltiossa toimivalle valvojalle toiminnot, joita ne aikovat harjoittaa. Tätä ilmoitusta vaaditaan myös silloin, jos rajat ylittävien palvelujen tarjoamisesta huolehtii ilmoitusvelvollisen asiamies.

3.Kotijäsenvaltiossa toimivien valvojien on toimitettava 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus sijaintijäsenvaltiossa toimiville valvojille kuukauden kuluessa sen tiedoksi saamisesta.

4.Sijaintijäsenvaltiossa toimivien valvojien on tehtävä tämän artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa yhteistyötä kotijäsenvaltiossa toimivien valvojien kanssa ja annettava apua sen varmistamiseksi, että ilmoitusvelvollinen noudattaa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] ja asetuksen [lisää viite – ehdotus asetuksen (EU) 2015/847 uudelleenlaatimisesta, COM(2021) 422 final] vaatimuksia, sekä asianmukaisten ja oikeasuhteisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, jotta rikkomuksiin voidaan puuttua.

Sijaintijäsenvaltiossa toimivilla valvojilla on 5 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa mahdollisuus toteuttaa omasta aloitteestaan asianmukaiset ja oikeasuhteiset toimenpiteet välittömiä korjaavia toimenpiteitä edellyttäviin vakaviin laiminlyönteihin puuttumiseksi. Näiden toimenpiteiden on oltava väliaikaisia, ja ne on lopetettava, kun havaittuihin laiminlyönteihin puututaan muun muassa ilmoitusvelvollisen kotijäsenvaltiossa toimivien valvojien avustuksella tai yhteistyössä niiden kanssa.

5.Jos koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivat valvojat ovat erimielisiä toimenpiteistä, joita ilmoitusvelvollisen suhteen olisi toteutettava, ne voivat saattaa asian rahanpesuntorjuntaviranomaisen käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 5 ja 10 artiklan mukaisesti. Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa neuvoja erimielisyyttä aiheuttaneesta asiasta kuukauden kuluessa.

34 artikla

Säännökset yhteistyöstä ryhmävalvonnan yhteydessä

1.Konserniin kuuluvien luotto- ja finanssilaitosten osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että 29 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivat finanssivalvojat tekevät mahdollisimman laajaa yhteistyötä luonteestaan tai asemastaan riippumatta. Niiden on tehtävä yhteistyötä myös rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa tämän hoitaessa valvontatehtäviään asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.Lukuun ottamatta tilanteita, joissa rahanpesuntorjuntaviranomainen hoitaa valvontatehtäviään asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotijäsenvaltiossa toimiva finanssivalvoja valvoo asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 13 artiklassa tarkoitettujen konsernin laajuisten toimintaperiaatteiden, valvontatoimenpiteiden ja menettelytapojen tehokasta täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että sijaintijäsenvaltiossa toimivat finanssivalvojat valvovat, että sen jäsenvaltion alueella sijaitsevat toimipaikat noudattavat asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia.

3.Lukuun ottamatta tilanteita, joissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioita perustetaan 36 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava tätä artiklaa sovellettaessa, että finanssivalvojat antavat toisilleen joko pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat valvontatehtäviensä hoitamiseen. Finanssivalvojien on vaihdettava keskenään erityisesti kaikkia tietoja, jotka saattaisivat vaikuttaa merkittävästi arvioon toisessa jäsenvaltiossa toimivan luotto- tai finanssilaitoksen ominaisesta riski- tai jäännösriskialtistuksesta, mukaan lukien

a)kaikki tytäryritykset ja sivuliikkeet kattava selvitys konsernin oikeudellisesta rakenteesta, ohjaus- ja hallintorakenteesta sekä organisaatiorakenteesta;

b)konsernissa käytössä olevat sisäiset toimintaperiaatteet, valvontatoimenpiteet ja menettelytavat;

c)emoyritykseen, tytäryrityksiin tai sivuliikkeisiin liittyvät kielteiset muutokset, jotka voisivat vaikuttaa vakavasti konsernin muihin osiin;

d)finanssivalvojien tämän luvun 4 jakson mukaisesti toteuttamat hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset.

Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että finanssivalvojat pystyvät tekemään toimivaltansa rajoissa selvityksiä pyynnön esittäneen valvojan puolesta sekä jakamaan tällaisten selvitysten kautta saamansa tiedot.

4.Rahanpesuntorjuntaviranomainen laatii viimeistään [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi ja toimittaa ne komission hyväksyttäviksi. Näissä teknisten sääntelystandardien luonnoksissa tarkennetaan koti- ja sijaintijäsenvaltiossa toimivien valvojien velvollisuudet sekä niiden välistä yhteistyötä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Komissiolla on valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 38–41 artiklan mukaisesti.

5.Finanssivalvojat voivat saattaa rahanpesuntorjuntaviranomaisen käsiteltäviksi seuraavat tilanteet:

a)finanssivalvoja ei ole toimittanut 3 kohdassa tarkoitettuja tietoja;

b)yhteistyöpyyntö on evätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa.

Rahanpesuntorjuntaviranomainen voi toimia asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 5 ja 10 artiklassa sille annettujen valtuuksien mukaisesti. Näin tehdessään rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa lausuntonsa pyynnön kohteena olevasta asiasta kuukauden kuluessa.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan säännöksiä sovelletaan myös niiden ilmoitusvelvollisten ryhmävalvonnassa, jotka eivät ole luotto- tai finanssilaitoksia. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että valvojien keskinäistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa helpotetaan silloin, kun ilmoitusvelvollinen, joka ei ole luotto- tai finanssilaitos, kuuluu organisaatioon, jolla on yhteisomistus, yhteinen johto tai yhteinen vaatimustenmukaisuuden valvonta, verkostot tai kumppanuudet mukaan lukien.

35 artikla

Tietojenvaihto konsernin toimintaperiaatteiden täytäntöönpanosta kolmansissa maissa

Valvontaviranomaisten, rahanpesuntorjuntaviranomainen mukaan lukien, on ilmoitettava toisilleen tilanteista, joissa kolmannen maan lainsäädäntö estää asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 13 artiklan nojalla vaadittujen toimintaperiaatteiden, valvontatoimenpiteiden ja menettelytapojen täytäntöönpanon. Tällaisissa tapauksissa ratkaisuun voidaan pyrkiä valvojien koordinoiduilla toimilla. Arvioidessaan, missä kolmansissa maissa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 13 artiklassa edellytettyjen toimintaperiaatteiden, valvontatoimenpiteiden ja menettelytapojen täytäntöönpano estyy, valvojien on otettava huomioon mahdolliset lainsäädännön rajoitukset, jotka saattavat haitata kyseisten toimintaperiaatteiden ja menettelytapojen asianmukaista täytäntöönpanoa, mukaan luettuina salassapitovelvollisuus, riittämätön tietosuoja ja muut rajoitukset, jotka rajoittavat tältä osin mahdollisesti merkityksellisten tietojen vaihtoa.

2 jakso

Rahoitusalalla sovellettavat erityissäännökset

36 artikla

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegiot

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että erityisiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioita perustetaan seuraavissa tilanteissa:

a)jos luotto- tai finanssilaitos on perustanut toimipaikkoja vähintään kahteen jäsenvaltioon, joista kumpikaan ei ole jäsenvaltio, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee;

b)jos kolmannen maan luotto- tai finanssilaitos on perustanut toimipaikkoja vähintään kolmeen jäsenvaltioon.

2. Sovellettaessa 1 kohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssivalvojat yksilöivät

a)kaikki rajat ylittävää toimintaa harjoittavat luotto- ja finanssilaitokset, jotka ovat saaneet toimiluvan omassa jäsenvaltiossaan;

b)kaikki kyseisten laitosten muilla lainkäyttöalueilla perustamat toimipaikat;

c)kaikki muista jäsenvaltioista tai kolmansista maista lähtöisin olevien luotto- ja finanssilaitosten niiden alueelle perustamat toimipaikat.

3. Jäsenvaltiot voivat sallia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden perustamisen, kun unioniin sijoittautunut luotto- tai finanssilaitos on perustanut toimipaikkoja vähintään kahteen kolmanteen maahan. Finanssivalvojat voivat kehottaa vastapuoliaan kyseisissä kolmansissa maissa perustamaan tällaisen kollegion. Kollegiossa mukana olevien finanssivalvojien on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa määritetään yksityiskohtaisesti yhteistyön ja tietojenvaihdon edellytykset ja menettelyt.

4. Tällaisia kollegioita voidaan käyttää tietojenvaihtoon, keskinäiseen avunantoon tai laitokseen kohdistetun valvonnan koordinointiin sekä tarvittaessa asianmukaisten ja oikeasuhteisten toimenpiteiden toteuttamiseen, jotta voidaan puuttua asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimusten vakaviin laiminlyönteihin, joita havaitaan laitoksen perustamissa toimipaikoissa kollegioon kuuluvan valvojan lainkäyttöalueella.

5. Rahanpesuntorjuntaviranomainen osallistuu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden kokouksiin ja avustaa niitä niiden työssä asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021 421 final] 29 artiklan mukaisesti.

6. Rahanpesuntorjuntaviranomainen laatii viimeistään [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi ja toimittaa ne komission hyväksyttäviksi. Näissä teknisten sääntelystandardien luonnoksissa määritetään tarkemmin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset, mukaan lukien niihin osallistuvien toimijoiden yhteistyön ehdot, sekä kollegioiden operatiivinen toiminta.

Komissiolla on valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 38–41 artiklan mukaisesti.

37 artikla

Yhteistyö kolmansissa maissa toimivien finanssivalvojien kanssa

1. Jäsenvaltiot voivat antaa finanssivalvojille luvan tehdä yhteistyösopimuksia yhteistyöstä ja luottamuksellisten tietojen vaihtamisesta kolmansissa maissa toimivien vastapuoliensa kanssa. Tällaisten yhteistyösopimusten on oltava tiedonsiirtoon sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisia, ja niitä voidaan tehdä vain vastavuoroisuuden pohjalta ja ainoastaan, jos taataan, että ilmaistaviin tietoihin sovelletaan vähintään 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia vastaavia vaatimuksia. Näiden yhteistyösopimusten mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja saa käyttää ainoastaan kyseisten viranomaisten valvontatehtävien suorittamiseen.

Jos vaihdetut tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, ne saa luovuttaa ainoastaan tiedot luovuttaneen finanssivalvojan nimenomaisella suostumuksella ja soveltuvin osin ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten tämä valvoja on antanut suostumuksensa.

2. Sovellettaessa 1 kohtaa rahanpesuntorjuntaviranomainen voi antaa apua tarpeen mukaan kolmansien maiden vastapuoliin sovellettavien salassapitovaatimusten vastaavuuden arvioimiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssivalvojat ilmoittavat kaikista tämän artiklan nojalla tehdyistä sopimuksista rahanpesunvalvontaviranomaiselle kuukauden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta.

3 jakso

Itsesääntelyelimiä koskevat erityissäännökset

38 artikla

Itsesääntelyelinten valvonta

1. Jos jäsenvaltio päättää 29 artiklan 3 kohdan nojalla antaa itsesääntelyelimen huolehtia asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 3 artiklan 3 alakohdan a, b tai d alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten valvonnasta, sen on varmistettava, että viranomainen valvoo tällaista itsesääntelyelintä näiden valvontatehtävien suorittamisessa.

2. Itsesääntelyelintä valvovalla viranomaisella on velvollisuus

a)tarkistaa, että itsesääntelyelin, joka huolehtii tai haluaa huolehtia 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tehtävistä, täyttää kyseisen artiklan 3 kohdan vaatimukset;

b)antaa ohjeet 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta;

c)varmistaa, että itsesääntelyelin suorittaa tämän luvun 1 jakson mukaiset tehtävät mahdollisimman korkeatasoisesti;

d)tarkastella itsesääntelyelimen myöntämiä poikkeuksia velvollisuudesta laatia yksilöllinen dokumentoitu riskiarvio 29 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että itsesääntelyelintä valvovalle viranomaiselle myönnetään riittävä toimivalta, jotta se voi täyttää 2 kohdan mukaiset velvollisuutensa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaisella on vähintään valtuudet

a)vaatia toimittamaan kaikki vaatimustenmukaisuuden valvonnan ja tarkastusten suorittamisen kannalta merkitykselliset tiedot, lukuun ottamatta tietoja, jotka asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 3 artiklan 3 alakohdan a, b tai d alakohdassa tarkoitettu ilmoitusvelvollinen on kerännyt varmistaessaan asiakkaansa oikeudellisen aseman tai suorittaessaan kyseistä asiakasta koskevaa puolustus- tai edustamistehtävää oikeuskäsittelyssä tai siihen liittyen, mukaan luettuna oikeuskäsittelyn käynnistämistä tai välttämistä koskeva neuvonta, riippumatta siitä, onko tiedot kerätty ennen oikeuskäsittelyä, sen aikana vai sen jälkeen;

b)antaa itsesääntelyelimelle määräyksiä niiden tilanteiden korjaamiseksi, joissa tämä ei ole suorittanut 29 artiklan 1 kohdan mukaisia tehtäviään tai noudattanut kyseisen artiklan 6 kohdan vaatimuksia, tai tällaisten laiminlyöntien estämiseksi. Tällaisia määräyksiä antaessaan viranomaisen on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat ohjeet, jotka se itse tai rahanpesuntorjuntaviranomainen on antanut.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että itsesääntelyelimiä valvova viranomainen ilmoittaa rikostutkinnan ja syytteeseenpanon osalta toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin joko suoraan tai rahanpesun selvittelykeskuksen kautta kaikista tehtäviensä hoitamisen yhteydessä havaitsemistaan rikkomisista, joihin sovelletaan rikosoikeudellisia seuraamuksia.

5. Itsesääntelyelimiä valvovan viranomaisen on julkaistava vuosikertomus, johon sisältyvät seuraavat tiedot:

a)kunkin itsesääntelyelimen havaitsemien rikkomisten määrä ja luonne sekä ilmoitusvelvollisille määrätyt hallinnolliset toimenpiteet tai seuraamukset;

b)kunkin itsesääntelyelimen valvonnan kohteena olevien yhteisöjen rahanpesun selvittelykeskukselle tekemien epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten lukumäärä, mukaan lukien asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 50 artiklan 1 kohdan nojalla suoraan toimitetut ilmoitukset sekä kunkin itsesääntelyelimen rahanpesun selvittelykeskukselle kyseisen asetuksen 51 artiklan 1 artiklan nojalla välittämät ilmoitukset;

c)niiden toimenpiteiden lukumäärä ja kuvaus, jotka kukin itsesääntelyelin on toteuttanut 40 artiklan nojalla valvoakseen, että ilmoitusvelvolliset noudattavat 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia;

d)itsesääntelyelintä tämän artiklan nojalla valvovan viranomaisen toteuttamien toimenpiteiden lukumäärä ja kuvaus sekä itsesääntelyelimille annettujen määräysten lukumäärä.

Kyseinen kertomus on asetettava saataville itsesääntelyelimiä valvovan viranomaisen verkkosivustolle ja toimitettava komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

4 jakso

Hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet

39 artikla

Yleiset säännökset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvolliset voidaan saattaa tämän jakson mukaisesti vastuuseen asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] rikkomisesta.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevat säännöt ja varmistettava, että valvojat voivat määrätä tällaisia seuraamuksia ja toimenpiteitä tämän direktiivin rikkomisesta, sekä varmistettava niiden soveltaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta säätää ja määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tämän jakson nojalla määrättävien seuraamusten tai toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

3. Jos asetusta [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] on rikottu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että velvoitteiden koskiessa oikeushenkilöitä, hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä voidaan soveltaa ylempään johtoon ja muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa rikkomisesta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun valvojat havaitsevat rikkomisia, joihin sovelletaan rikosoikeudellisia seuraamuksia, ne ilmoittavat tästä hyvissä ajoin rikostutkinnan ja syytteeseenpanon osalta toimivaltaisille viranomaisille.

4. Valvojien on käytettävä valtuuksiaan määrätä tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön mukaisia hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä jollakin seuraavista tavoista:

a)suoraan;

b)yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa;

c)niiden omalla vastuulla antamalla tehtävä tällaisille muille viranomaisille;

d)saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle viimeistään [kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun määräaika tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä on päättynyt] tiedot tämän kohdan mukaisten hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden määräämiseen liittyvistä järjestelyistä, tarvittaessa myös tieto siitä, edellyttävätkö tietyt seuraamukset tai toimenpiteet erityistä menettelyä.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittäessään hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyyppiä ja tasoa valvojat ottavat huomioon kaikki merkitykselliset seikat, joihin kuuluvat soveltuvin osin

a)rikkomisen vakavuus ja ajallinen kesto;

b)vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;

c)vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön varallisuus, myös kokonaisliikevaihdon tai vuosiansioiden perusteella;

d)vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön rikkomisesta saama hyöty, jos se on määritettävissä;

e)rikkomisen kolmansille osapuolille aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä;

f)vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

g)vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmat rikkomiset.

6. Käyttäessään valtuuksiaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä valvojien on toimittava tiiviissä yhteistyössä sen varmistamiseksi, että hallinnollisilla seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajat ylittäviä tapauksia.

7. Rahanpesuntorjuntaviranomainen laatii viimeistään [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi ja toimittaa ne komission hyväksyttäviksi. Näiden teknisten sääntelystandardien luonnoksissa määritellään rikkomisten vakavuusasteen luokittelussa käytettävät indikaattorit sekä tämän jakson mukaisesti hallinnollisten seuraamusten tasoa asetettaessa tai hallinnollisia toimenpiteitä toteutettaessa huomioon otettavat perusteet.

Komissiolla on valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] 38–41 artiklan mukaisesti.

40 artikla

Hallinnolliset seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoitusvelvollisiin sovelletaan hallinnollisia seuraamuksia vakavista, toistuvista tai järjestelmällisistä rikkomisista, jotka kohdistuvat seuraavissa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] säännöksissä säädettyihin vaatimuksiin:

a)III luku (asiakkaan tuntemisvelvollisuus);

b)V luku (ilmoitusvelvollisuudet);

c)56 artikla (tietojen säilyttäminen):

d)II luvun 1 jakso (sisäiset valvontatoimenpiteet).

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa voidaan määrätä taloudellisesta enimmäisseuraamuksesta, joka on määrältään vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin rikkomisesta saatu hyöty, jos hyöty on määritettävissä, tai vähintään 1 000 000 euroa.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos asianomainen ilmoitusvelvollinen on luotto- tai finanssilaitos, 2 kohdasta poiketen voidaan soveltaa myös seuraavia seuraamuksia:

a)oikeushenkilön osalta hallinnollisia taloudellisia enimmäisseuraamuksia, joiden määrä on vähintään 10 000 000 euroa tai 10 prosenttia ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen saatavilla olevan tilinpäätöksen mukaisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta; jos ilmoitusvelvollinen on emoyritys tai sellaisen emoyrityksen tytäryritys, jonka on laadittava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU 49 22 artiklan mukaisesti konsernitilinpäätös, huomioon otettava vuotuinen kokonaisliikevaihto on johtavan emoyrityksen ylimmän hallintoelimen hyväksymän viimeisen saatavilla olevan konsernitilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto tai vastaava tulotyyppi tilinpäätöksiä koskevan säännöstön mukaisesti;

b)luonnollisen henkilön osalta hallinnollisia taloudellisia enimmäisseuraamuksia, joiden määrä on vähintään 5 000 000 euroa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava arvo kansallisena valuuttana [tämän direktiivin voimaantulopäivänä].

4. Jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuuden määrätä hallinnollisia taloudellisia seuraamuksia, joiden määrä ylittää 2 ja 3 kohdassa mainitut määrät.

41 artikla

Muut hallinnolliset toimenpiteet kuin seuraamukset

1. Jos valvoja havaitsee asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimusten rikkomisen, jota ei katsota riittävän vakavaksi niin, että siitä olisi määrättävä hallinnollinen seuraamus, se voi päättää kohdistaa ilmoitusvelvolliseen hallinnollisia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat pystyvät vähintään

a)antamaan suosituksia;

b)määräämään ilmoitusvelvolliset noudattamaan vaatimuksia sekä toteuttamaan erityisiä korjaavia toimenpiteitä;

c)antamaan julkisen lausuman, jossa ilmoitetaan kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja rikkomisen luonne;

d)antamaan määräyksen, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

e)jos ilmoitusvelvollisella on oltava toimilupa, perumaan toimiluvan tai keskeyttämään sen voimassaolon;

f)määräämään väliaikaisen kiellon, jolla ilmoitusvelvollisessa johtotehtävissä toimivaa henkilöä tai muuta luonnollista henkilöä, jonka katsotaan olevan vastuussa rikkomisesta, kielletään hoitamasta johtotehtäviä ilmoitusvelvollisissa.

2. Valvojien on 1 kohdassa tarkoitettuja hallinnollisia toimenpiteitä toteuttaessaan pystyttävä

a)vaatimaan tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavien asiakirjojen tapauskohtaista tai säännöllistä toimittamista, mukaan lukien asiakirjat, jotka osoittavat vaadittujen hallinnollisten toimenpiteiden täytäntöönpanon;

b)vaatimaan järjestelyjen, prosessien, mekanismien ja strategioiden vahvistamista;

c)vaatimaan ilmoitusvelvollista soveltamaan tiettyjä toimintaperiaatteita tai vaatimuksia, jotka liittyvät yksittäisiin suuririskisiin asiakkaisiin, liiketoimiin tai toimintoihin;

d)edellyttämään toimenpiteiden toteuttamista ilmoitusvelvollisen toimintaan ja tuotteisiin väistämättä liittyvien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien vähentämiseksi.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuille hallinnollisille toimenpiteille asetetaan niiden tosiasiallisen täytäntöönpanon sitova määräaika. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat seuraavat ja arvioivat, miten ilmoitusvelvolliset tosiasiassa panevat vaaditut toimet täytäntöön.

4. Jäsenvaltiot voivat valtuuttaa valvojat määräämään myös muuntyyppisiä hallinnollisia toimenpiteitä 1 kohdassa tarkoitettujen lisäksi.

42 artikla

Hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden julkistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat julkaisevat virallisella verkkosivustollaan päätökset, joilla määrätään hallinnollinen seuraamus tai toimenpide asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] rikkomisesta ja joihin ei saa hakea muutosta, ja varmistettava, että julkaiseminen tapahtuu välittömästi sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu seuraamuksen kohteena olevalle henkilölle. Julkaisuun on sisällytettävä vähintään tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä vastuussa olevien henkilöiden henkilöllisyys. Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta soveltaa tätä alakohtaa päätöksiin, joilla määrätään luonteeltaan tutkinnallisia toimenpiteitä.

Jos valvoja katsoo, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden henkilöllisyyden tai henkilötietojen julkaiseminen on kohtuutonta tapauskohtaisen arvioinnin perusteella, tai jos julkaiseminen vaarantaa finanssimarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan, valvojan on

a)lykättävä hallinnollisen seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkaisemista, kunnes ei enää ole perusteita olla julkaisematta sitä;

b)julkaistava hallinnollisen seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskeva päätös anonyymisti kansallisen lainsäädännön mukaisella tavalla, jos asianomaiset henkilötiedot voidaan tehokkaasti suojata tällaisella anonyymillä julkaisemisella; tällöin asiaankuuluvien tietojen julkaisemista voidaan lykätä kohtuulliseksi ajaksi, jos edellytyksenä on, että tuon ajan kuluessa anonyymin julkaisemisen perusteet raukeavat;

c)jätettävä hallinnollisen seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskeva päätös kokonaan julkaisematta, mikäli katsotaan, etteivät a ja b alakohdan vaihtoehdot ole riittäviä varmistamaan jompaakumpaa seuraavista:

i) finanssimarkkinoiden vakaus ei vaarannu;

ii) päätöksen julkaiseminen on oikeassa suhteessa vähämerkityksisiksi katsottaviin toimenpiteisiin verrattuna.

2. Jos jäsenvaltiot sallivat sellaisten päätösten julkaisemisen, joihin saa hakea muutosta, valvojien on julkaistava virallisella verkkosivustollaan välittömästi myös tämä tieto ja mahdolliset myöhemmät tiedot muutoksenhaun tuloksesta. Lisäksi on julkaistava kaikki päätökset, joilla kumotaan hallinnollisen seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskeva aikaisempi päätös.

3. Valvojien on varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti julkaistut tiedot säilyvät niiden virallisella verkkosivustolla viisi vuotta julkaisemisen jälkeen. Julkaistujen tietojen sisältämiä henkilötietoja saa sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti kuitenkin pitää toimivaltaisen viranomaisen virallisella verkkosivustolla ainoastaan tarvittavan ajan ja joka tapauksessa enintään viisi vuotta.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista rikkomisista, jotka on sen hyödyksi itsenäisesti tai osana oikeushenkilön organisaatiota toimien toteuttanut kuka tahansa henkilö, jolla on oikeushenkilössä johtava asema, joka perustuu johonkin seuraavista:

a)oikeus edustaa oikeushenkilöä;

b)valtuus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta;

c)valtuus käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen, jos tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettu henkilö on laiminlyönyt valvontatehtävänsä tai määräysvallan käyttötehtävänsä siten, että kyseisen henkilön alaisena toimiva henkilö on voinut tehdä 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rikkomisen kyseisen oikeushenkilön hyväksi.

43 artikla

Väärinkäytösten ilmoittajien suojelu

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvojat sekä soveltuvin osin itsesääntelyelimet ottavat käyttöön tehokkaat ja luotettavat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] mahdollisesta tai tosiasiallisesta rikkomisesta.

Tätä varten niiden on järjestettävä yksi tai useampi suojattu viestintäkanava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusten tekemistä varten. Tällaisissa kanavissa on varmistettava, että tietoja antavien henkilöiden henkilöllisyys on ainoastaan valvontaviranomaisten ja soveltuvin osin itsesääntelyelinten tiedossa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen mekanismien on sisällettävä ainakin seuraavat:

a)erityismenettelyt rikkomisia koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten;

b)ilmoitusvelvollisten sellaisten työntekijöiden tai vastaavassa asemassa olevien henkilöiden asianmukainen suojelu, jotka ilmoittavat ilmoitusvelvollisessa tehdyistä rikkomisista;

c)syytetyn henkilön asianmukainen suojelu;

d)rikkomisesta ilmoittaneen henkilön sekä rikkomisesta vastuussa olevaksi väitetyn luonnollisen henkilön henkilötietojen suojaaminen asetuksessa (EU) 2016/679 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti;

e)selkeät säännöt, joilla varmistetaan, että ilmoitusvelvollisessa tehdyistä rikkomisista ilmoittaneen henkilön osalta taataan luottamuksellisuus kaikissa tapauksissa, jollei tietojen ilmaisemista edellytetä kansallisessa lainsäädännössä jatkotutkimusten tai myöhempien oikeuskäsittelyjen yhteydessä.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityishenkilöitä, myös ilmoitusvelvollisen työntekijöitä ja edustajia, jotka ilmoittavat asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] mahdollisesta tai tosiasiallisesta rikkomisesta sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle, suojellaan lain nojalla uhkailulta, kostotoimenpiteiltä tai vihamielisiltä teoilta ja erityisesti kielteisiltä tai syrjiviltä toimilta työpaikalla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksityishenkilöt, joihin on kohdistunut uhkailua, vihamielisiä tekoja tai kielteisiä tai syrjiviä toimia työpaikalla siksi, että he ovat ilmoittaneet asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] mahdollisesta tai tosiasiallisesta rikkomisesta sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle, voivat tehdä turvallisesti valituksen asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että tällaisilla yksityishenkilöillä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tämän kohdan mukaisten oikeuksiensa turvaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahanpesun selvittelykeskuksen keräämien tietojen luottamuksellisuutta.

44 artikla

Seuraamuksia koskevien tietojen vaihto

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvojien ja tarvittaessa itsesääntelyelimiä valvovan kansallisen viranomaisen on ilmoitettava valvontatehtäviä hoitaessaan rahanpesuntorjuntaviranomaiselle kaikista tämän jakson mukaisesti määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä, myös näihin mahdollisesti liittyneistä muutoksenhauista ja näiden tuloksista. Tällaiset tiedot on jaettava muiden valvojien kanssa, kun hallinnollinen seuraamus tai toimenpide koskee kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimivaa yhteisöä.

2. Rahanpesuntorjuntaviranomaisen verkkosivustolla on linkkejä kunkin valvojan julkaisemiin 42 artiklan mukaisesti määrättyihin hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin, ja sivustolta ilmenee ajanjakso, jonka ajalta kukin jäsenvaltio julkaisee hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet.

V LUKU

YHTEISTYÖ

1 jakso

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskeva yhteistyö

45 artikla

Yleiset säännökset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päätöksentekijöillä, rahanpesun selvittelykeskuksilla, valvojilla – myös rahanpesuntorjuntaviranomaisella – ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla sekä veroviranomaisilla on tehokkaat mekanismit, joilla ne voivat tehdä yhteistyötä sekä koordinoida kansallisesti toimintaperiaatteiden ja toiminnan kehittämistä ja toteuttamista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi sekä joukkotuhoaseiden leviämisen rahoittamiseen liittyvien kohdennettujen talouspakotteiden mahdollisen soveltamatta jättämisen tai kiertämisen estämiseksi, myös niiden 8 artiklan mukaisten velvoitteiden täyttämistä varten.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava toimivaltaisten viranomaisten asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] IV luvun ja tämän direktiivin II luvun 1 jakson mukaisesti hankkimien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen osalta, että toimivaltaiset viranomaiset pystyvät toimittamaan tällaisia tietoja muiden jäsenvaltioiden tai kolmansien valtioiden toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin ja maksutta.

3. Jäsenvaltiot eivät saa kieltää toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa tai avunantoa tai asettaa sille kohtuuttomia tai suhteettoman rajoittavia ehtoja tätä direktiiviä sovellettaessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset eivät kieltäydy noudattamasta avunantopyyntöä sillä perusteella, että

a)pyynnön katsotaan koskevan myös verokysymyksiä;

b)kansallinen lainsäädäntö edellyttää ilmoitusvelvollisten noudattavan salassapitovelvollisuutta, paitsi niissä tapauksissa, joissa pyynnön kohteena olevia tietoja suojaa oikeudellinen ammattisalassapitovelvollisuus tai asianajosalaisuus, josta säädetään asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 51 artiklan 2 kohdassa;

c)pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa on vireillä selvitys, tutkinta tai menettely, paitsi jos avunannosta aiheutuisi haittaa kyseiselle selvitykselle, tutkinnalle tai menettelylle;

d)pyynnön esittävän vastapuolena olevan toimivaltaisen viranomaisen luonne tai asema on erilainen kuin pyynnön vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen.

46 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten luettelon toimittaminen

1. Tehokkaan yhteistyön ja erityisesti tietojenvaihdon helpottamiseksi ja edistämiseksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle:

a)luettelo valvojista, jotka valvovat, että ilmoitusvelvolliset noudattavat asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia, sekä tarvittaessa sen viranomaisen nimi ja yhteystiedot, joka valvoo itsesääntelyelimiä näiden suorittaessa tämän direktiivin mukaisia valvontatehtäviään;

b)rahanpesun selvittelykeskuksensa yhteystiedot;

c)luettelo toimivaltaisista kansallisista viranomaisista.

2. Sovellettaessa 1 kohtaa on toimitettava seuraavat yhteystiedot:

a)yhteyshenkilön nimi ja asema;

b)yhteyshenkilön työsähköpostiosoite ja työpuhelinnumero.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolle ja rahanpesuntorjuntaviranomaiselle 1 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot päivitetään heti, kun niissä tapahtuu muutoksia.

4. Rahanpesuntorjuntaviranomainen julkaisee 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten rekisterin verkkosivustollaan ja helpottaa 2 kohdassa tarkoitettua toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa. Rekisterissä olevien viranomaisten on valtuuksiensa rajoissa toimittava yhteyspisteenä vastapuolina oleville toimivaltaisille viranomaisille. Myös rahanpesun selvittelykeskusten ja valvojien on toimittava yhteyspisteenä rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

47 artikla

Yhteistyö rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa

Rahanpesun selvittelykeskusten ja valvojien on tehtävä yhteistyötä rahanpesuntorjuntaviranomaisen kanssa ja toimitettava tälle kaikki tarvittavat tiedot tässä direktiivissä, asetuksessa [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] ja asetuksessa [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021) 421 final] säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

2 jakso

Yhteistyö muiden viranomaisten kanssa ja luottamuksellisten tietojen vaihto

48 artikla

Luottolaitoksiin liittyvä yhteistyö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssivalvojat, rahanpesun selvittelykeskukset ja luottolaitosten valvonnasta muiden säädösten nojalla vastaavat toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa ja antavat toisilleen tietoja, jotka ovat tärkeitä niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa. Tällainen yhteistyö ja tietojenvaihto ei saa vaikuttaa kansallisen rikos- tai hallintolainsäädännön mukaisiin meneillään oleviin selvityksiin, tutkimuksiin tai käsittelyihin siinä jäsenvaltiossa, jossa finanssivalvoja tai luottolaitosten valvontaan muiden säädösten nojalla toimivaltainen viranomainen sijaitsee, eikä se saa vaikuttaa 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin salassapitovelvollisuuksiin.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos finanssivalvojat havaitsevat puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa luottolaitoksen sisäisessä valvontajärjestelmässä ja siinä, miten luottolaitos soveltaa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia, ja nämä puutteet lisäävät merkittävästi riskejä, joille luottolaitos altistuu tai saattaa altistua, finanssivalvojan on ilmoitettava asiasta välittömästi Euroopan pankkiviranomaiselle (EBA) sekä kyseistä luottolaitosta direktiivin 2013/36/EU mukaisesti valvovalle viranomaiselle tai elimelle, myös EKP:lle, joka toimii neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 50 mukaisesti.

Jos riski on erityisen suuri, finanssivalvojien on voitava olla yhteydessä laitosta valvoviin viranomaisiin direktiivin 2013/36/EU mukaisesti ja laadittava yhteinen arvio, joka annetaan tiedoksi Euroopan pankkiviranomaiselle. Tällaisista tiedoksiannoista on ilmoitettava rahanpesuntorjuntaviranomaiselle.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos finanssivalvojat toteavat luottolaitoksen kieltäytyneen aloittamasta liikesuhdetta, mutta 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti dokumentoidut asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet eivät oikeuta tähän kieltäytymiseen, niiden on ilmoitettava asiasta viranomaiselle, joka vastaa siitä, että kyseinen laitos noudattaa direktiiviä 2014/92/EU tai direktiiviä (EU) 2015/2366.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssivalvojat tekevät yhteistyötä direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyjen kriisinratkaisuviranomaisten tai direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyjen nimettyjen viranomaisten kanssa. Finanssivalvojien on ilmoitettava näille viranomaisille asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] III luvun mukaisesti toteutettujen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden tuloksista sekä kaikista tileistä, joiden käytön rahanpesun selvittelykeskus on keskeyttänyt 20 artiklan mukaisesti.

5. Finanssivalvojien ja rahanpesun selvittelykeskusten on ilmoitettava rahanpesuntorjuntaviranomaiselle vuosittain tämän artiklan mukaisesta yhteistyöstään muiden viranomaisten kanssa.

6. Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa viimeistään [kahden vuoden kuluttua sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ] Euroopan pankkiviranomaista kuultuaan ohjeet finanssivalvojien sekä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten yhteistyöstä sekä rahanpesun selvittelykeskusten tähän yhteistyöhön osallistumisen laajuudesta.

49 artikla

Tilintarkastajiin liittyvä yhteistyö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilintarkastajista vastaavat valvojat sekä soveltuvin osin itsesääntelyelimiä tämän direktiivin IV luvun mukaisesti valvovat viranomaiset, niiden rahanpesun selvittelykeskus ja lakisääteisiä tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY 51 32 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014 52 20 artiklan mukaisesti valvovat toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä omien toimivaltuuksiensa rajoissa ja antavat toisilleen tietoja, jotka ovat tärkeitä niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut viranomaiset saavat käyttää tämän artiklan mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja ainoastaan tämän direktiivin tai muun ensimmäisessä alakohdassa mainitun unionin säädöksen soveltamisalaan kuuluvia tehtäviään hoitaessaan sekä kyseisten tehtävien hoitoon nimenomaisesti liittyvien hallinnollisten käsittelyjen tai oikeuskäsittelyjen yhteydessä.

2. Jäsenvaltiot voivat kieltää 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia tekemästä yhteistyötä, jos tämä yhteistyö, tietojenvaihto mukaan lukien, voisi vaikuttaa kansallisen rikos- tai hallintolainsäädännön mukaisiin meneillään oleviin selvityksiin, tutkimuksiin tai käsittelyihin siinä jäsenvaltiossa, jossa viranomaiset sijaitsevat.

50 artikla

Luotto- ja finanssilaitoksiin liittyvien tietojen vaihto salassapitovelvollisten yhteisöjen kesken

1.Jäsenvaltioiden on vaadittava, että salassapitovelvollisia ovat kaikki henkilöt, jotka ovat tai ovat olleet finanssivalvojan palveluksessa tai toimineet finanssivalvojien lukuun tilintarkastajina tai asiantuntijoina.

Luottamuksellisia tietoja, joita ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tämän direktiivin mukaisissa tehtävissään, voidaan luovuttaa ainoastaan tiivistetysti tai kootusti siten, ettei niistä voida tunnistaa yksittäisiä luotto- tai finanssilaitoksia, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden tai unionin lainsäädännön mukaisen rikostutkinnan tai syytteeseenpanon piiriin kuuluviin tapauksiin tai rahanpesun selvittelykeskukselle 32 artiklan mukaisesti annettuihin tietoihin.

2. Edellä 1 kohdan säännökset eivät estä tietojenvaihtoa seuraavien välillä:

a)finanssivalvojat yhden jäsenvaltion sisällä tai eri jäsenvaltioissa, mukaan lukien rahanpesuntorjuntaviranomainen sen toimiessa asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaviranomaisen perustamisesta, COM(2021 421 final] 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)finanssivalvojat ja rahanpesun selvittelykeskukset;

c)luotto- ja finanssilaitoksista niiden valvontaa koskevien muiden säädösten mukaisesti vastaavat finanssivalvojat ja toimivaltaiset viranomaiset, mukaan lukien Euroopan keskuspankki sen toimiessa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaisesti, joko yhden jäsenvaltion sisällä tai eri jäsenvaltioissa.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa tietojenvaihtoon sovelletaan 1 kohdassa säädettyjä salassapitovelvollisuuteen liittyviä vaatimuksia.

3. Kaikki viranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja 2 kohdan mukaisesti, saavat käyttää tätä tietoa ainoastaan

a)hoitaessaan tämän direktiivin tai muiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa, vakavaraisuuden sääntelyä ja luotto- ja finanssilaitosten valvontaa koskevien säädösten mukaisia tehtäviään, seuraamusten määrääminen mukaan luettuna;

b)haettaessa muutosta toimivaltaisen viranomaisen päätökseen, tuomioistuinkäsittely mukaan luettuna;

c)tuomioistuinkäsittelyssä, joka on saatettu vireille tämän direktiivin alalla tai vakavaraisuusvalvonnan ja luotto- ja finanssilaitosten valvonnan alalla annettujen unionin oikeuden erityissäännösten nojalla.

51 artikla

Tietojenvaihto valvojien ja muiden viranomaisten kesken

1. Asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] 51 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvia tapauksia lukuun ottamatta jäsenvaltioiden on sallittava tietojenvaihto seuraavien välillä:

a)valvojat ja viranomaiset, jotka valvovat itsesääntelyelimiä tämän direktiivin IV luvun mukaisesti, joko samassa jäsenvaltiossa tai eri jäsenvaltioissa;

b)valvojat ja viranomaiset, jotka ovat lain mukaan vastuussa finanssimarkkinoiden valvonnasta, hoitaessaan itselleen kuuluvia valvontatehtäviä;

c)tilintarkastajista vastaavat valvojat ja soveltuvin osin itsesääntelyelimiä tämän direktiivin IV luvun mukaisesti valvovat viranomaiset sekä viranomaiset, joilla on toimivalta valvoa lakisääteisiä tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä direktiivin 2006/43/EY 32 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 537/2014 20 artiklan mukaisesti, myös eri jäsenvaltioiden viranomaiset.

Edellä 50 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetyt salassapitovelvollisuutta koskevat vaatimukset eivät saa estää tällaista tietojenvaihtoa.

Tämän kohdan mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja saa käyttää ainoastaan hoidettaessa asianomaisten viranomaisten velvollisuuksia sekä kyseisten tehtävien hoitoon nimenomaisesti liittyvien hallinnollisten käsittelyjen tai oikeuskäsittelyjen yhteydessä. Saatuihin tietoihin sovelletaan kaikissa tapauksissa vähintään 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia salassapitovaatimuksia.

2. Jäsenvaltiot voivat sallia tiettyjen tietojen ilmaisemisen muille kansallisille viranomaisille, jotka ovat lain nojalla vastuussa rahoitusmarkkinoiden valvonnasta tai joille on osoitettu velvollisuuksia rahanpesun, sen esirikosten tai terrorismin rahoituksen torjunnan tai tutkinnan alalla. Edellä 50 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetyt salassapitovelvollisuutta koskevat vaatimukset eivät saa estää tällaista tietojen ilmaisemista.

Tämän kohdan mukaisesti vaihdettuja luottamuksellisia tietoja saa kuitenkin käyttää vain asianomaisten viranomaisten lakisääteisten tehtävien suorittamiseen. Henkilöitä, joilla on pääsy tällaisiin tietoihin, koskevat vähintään 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavat salassapitovelvollisuuteen liittyvät vaatimukset.

3. Jäsenvaltiot voivat sallia, että tiettyjä tietoja, joissa on kyse sen valvonnasta, että ilmoitusvelvolliset noudattavat asetuksen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi, COM(2021) 420 final] vaatimuksia, luovutetaan parlamentaarisille tutkintavaliokunnille, tilintarkastustuomioistuimille ja muille kyseisessä jäsenvaltiossa selvityksistä vastaaville elimille seuraavin edellytyksin:

a)elimillä on kansallisen lainsäädännön mukainen tarkka toimeksianto tutkia tai tarkastaa valvojien toimet tai niiden viranomaisten toimet, jotka vastaavat tällaista valvontaa koskevasta lainsäädännöstä;

b)tiedot ovat ehdottoman välttämättömiä a alakohdassa tarkoitetun toimeksiannon suorittamiseksi;

c)henkilöitä, joilla on pääsy tietoihin, koskevat vähintään 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavat kansallisen lainsäädännön mukaiset salassapitovelvollisuuteen liittyvät vaatimukset;

d)jos tiedot ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei saa luovuttaa ilman tiedot luovuttaneen valvojan nimenomaista suostumusta, ja ne saa luovuttaa ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten tämä valvoja on antanut suostumuksensa.

3 jakso

Yhteistyötä koskevat ohjeet

52 artikla

Ohjeet rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevasta yhteistyöstä

Rahanpesuntorjuntaviranomainen antaa viimeistään [kahden vuoden kuluttua päivästä, johon mennessä tämä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] yhteistyössä EKP:n, Euroopan valvontaviranomaisten, Europolin, Eurojustin ja Euroopan syyttäjänviraston kanssa ohjeita seuraavista:

a)tämän luvun 1 jakson mukainen yhteistyö toimivaltaisten viranomaisen välillä sekä tämän luvun 2 jaksossa mainittujen viranomaisten ja tämän direktiivin II luvun 1 jaksossa mainituista rekistereistä vastaavien viranomaisten kanssa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi;

b)menettelyt, joita ilmoitusvelvollisten valvontaan muiden unionin säädösten nojalla toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien seikkojen huomioon ottamiseksi hoitaessaan unionin säädösten mukaisia tehtäviään.

VI LUKU

TIETOSUOJA

53 artikla

Erityisiä henkilötietoryhmiä koskeva käsittely

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat käsitellä asetuksen (EU) 2016/679 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä sekä kyseisen asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja siinä laajuudessa, mikä on ehdottoman välttämätöntä tämän direktiivin soveltamiseksi edellyttäen, että rekisteröidyn oikeuksia ja vapauksia koskevat asianmukaiset suojatoimet ja seuraavat ylimääräiset suojatoimet on toteutettu:

a)tällaisia tietoja saa käsitellä vain tapauskohtaisesti kunkin toimivaltaisen viranomaisen henkilöstö, joka on erityisesti nimetty ja saanut luvan tällaisten tehtävien suorittamiseen;

b)toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön on ylläpidettävä luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia korkeita ammatillisia normeja, minkä lisäksi sen on oltava erittäin luotettavaa ja sillä on oltava asianmukainen osaaminen;

c)käytössä on oltava tekniset ja organisaatioon liittyvät toimenpiteet, joilla taataan teknisesti korkeatasoinen tietoturva.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja suojatoimenpiteitä sovelletaan myös, kun unionin toimielimet, elimet tai laitokset käsittelevät tämän direktiivin soveltamiseksi asetuksen (EU) 2018/1725 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä henkilötietoryhmiä sekä kyseisen asetuksen 11 artiklassa tarkoitettuja rikostuomioihin ja rikkomuksiin liittyviä henkilötietoja.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

54 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa asetuksen [lisää viite – ehdotus asetuksen (EU) 2015/847 uudelleenlaatimisesta, COM(2021) 422 final] 28 artiklalla perustettu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastainen komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

55 artikla

FIU.net-järjestelmän väliaikainen ylläpito

Komissio siirtää FIU.net-järjestelmän ylläpidon rahanpesuntorjuntaviranomaiselle viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta].

Komissio avustaa tarvittavalla tavalla FIU.net-järjestelmän käytössä sekä unionin sisällä tapahtuvassa rahanpesun selvittelykeskusten välisessä tietojenvaihdossa, kunnes ylläpidon siirto on saatu päätökseen. Tätä varten komissio kutsuu säännöllisesti koolle EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumin, johon kuuluu jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten edustajia, FIU.net-järjestelmän käytön tarkkailemiseksi.

56 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta viimeistään [viiden vuoden kuluessa tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä] ja sen jälkeen joka kolmas vuosi.

57 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi (EU) 2015/849 [siitä päivästä, johon mennessä direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] alkavin vaikutuksin.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin ja asetukseen [lisää viite – ehdotus rahanpesuntorjuntaa koskevaksi asetukseksi] tämän direktiivin liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

58 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [lisätään päivämäärä, joka on kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

59 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

60 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

(1)    Europol, ”From suspicion to action: Converting financial intelligence into greater operational impact”, 2017.

(2)    Komission tiedonanto – Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan EU:n kehyksen täytäntöönpanon parantaminen (COM(2019) 360 final), komission kertomus viimeaikaisten väitettyjen EU:n luottolaitoksiin liittyneiden rahanpesutapausten arvioinnista (COM(2019) 373 final), kertomus rahanpesun selvittelykeskusten välisen yhteistyön puitteiden arvioinnista (COM(2019) 371 final); ylikansallista riskinarviota koskeva kertomus (COM(2019) 370 final).

(3)    COM(2020) 605 final.

(4)    Komission tiedonanto – Toimintasuunnitelma rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaa kokonaisvaltaista unionin toimintapolitiikkaa varten (C/2020/2800), EUVL C 164, 13.5.2020, s. 21–33.

(5)    COM(2021) 420 final.

(6)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

(7)    COM(2021) 421 final.

(8)    COM(2021) 422 final.

(9)    Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. heinäkuuta 2020 rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevasta kokonaisvaltaisesta unionin toimintapolitiikasta – komission toimintasuunnitelma ja muu viimeaikainen kehitys (2020/2686(RSP)), P9_TA(2020)0204.

(10)    Neuvoston päätelmät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta, 12608/20.

(11)    Kaikkia perusteluissa tehtyjä viittauksia ”voimassa olevaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevaan EU:n lainsäädäntöön” pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

(12)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1153, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 122–137).

(13)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1673, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin.

(14)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta (EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6–21).

(15)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1153, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta.

(16)    Direktiivi (EU) 2015/2366, direktiivi 2014/92/EU ja direktiivi 2009/110/EY.

(17)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta.

(18)    Commission Staff Working Document - Impact Assessment Report Accompanying the package of Commission legislative proposals regarding Anti-Money Laundering and Countering of Financing of Terrorism (AML/CFT), including:

(19)    Yleinen tietosuoja-asetus (asetus (EU) 2016/679) sekä EU:n toimielinten, elinten ja laitosten sisäistä henkilötietojen käsittelyä koskeva tietosuoja-asetus (asetus (EU) 2018/1725).

(20)    EUVL C [...], [...], s. [...].

(21)    EUVL C , , s. .

(22)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

(23)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43).

(24)    Neuvoston päätös 2009/316/YOS, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009, eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta puitepäätöksen 2009/315/YOS 11 artiklan mukaisesti (EUVL L 93, 7.4. 2009, s. 33).

(25)    Neuvoston puitepäätös 2009/315/YOS, tehty 26 päivänä helmikuuta 2009, jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä (EUVL L 93, 7.4. 2009, s. 23).

(26)    2010/413/YUTP: Neuvoston päätös, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta (EUVL L 195, 27.7.2010, s. 39).

(27)    Neuvoston päätös (YUTP) 2016/849, annettu 27 päivänä toukokuuta 2016, Korean demokraattista kansantasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä ja päätöksen 2013/183/YUTP kumoamisesta (EUVL L 141, 28.5.2016, s. 79).

(28)    Neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2012, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta (EUVL L 88, 24.3.2012, s. 1).

(29)    Neuvoston asetus (EU) 2017/1509, annettu 30 päivänä elokuuta 2017, Korean demokraattista kansantasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 329/2007 kumoamisesta (EUVL L 224, 31.8.2017, s. 1).

(30)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1132, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 46).

(31)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(32)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(33)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).

(34)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

(35)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/92/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214).

(36)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).

(37)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(38)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).

(39)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(40)    EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(41)    EUVL C , , s. .

(42)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(43)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1672, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta (EUVL L 284, 12.11.2018, s. 6).

(44)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

(45)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1673, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 284, 12.11.2018, s. 22).

(46)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).

(47)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).

(48)    Komission asetus (EU) N:o 389/2013, annettu 2 päivänä toukokuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 280/2004/EY ja N:o 406/2009/EY mukaisen unionin rekisterin perustamisesta ja komission asetusten (EU) N:o 920/2010 ja (EU) N:o 1193/2011 kumoamisesta (EUVL L 122, 3.5.2013, s. 1–59).

(49)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

(50)    Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).

(51)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87–107).

(52)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 537/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 77).

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.7.2021

COM(2021) 423 final

LIITE

asiakirjaan

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

jäsenvaltioissa käyttöön otettavista mekanismeista rahoitusjärjestelmän käytön estämiseksi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen ja direktiivin (EU) 2015/849 kumoamisesta

LIITE

Vastaavuustaulukko