Haagissa 25. lokakuuta 1980 tehdyllä, yksityisoikeuden alaa koskevalla yleissopimuksella kansainvälisestä lapsikaappauksesta (jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’) pyritään palauttamaan ennalleen aiemmin vallinnut tilanne eli varmistamaan, että lapsi, joka on luvattomasti viety toiseen valtioon tai jätetty palauttamatta toisesta valtiosta, palautetaan pikaisesti asuinvaltioonsa. Yleissopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 101 maata, joiden joukossa ovat myös kaikki EU:n jäsenvaltiot, ja sen toiminta perustuu sopimuspuolten nimeämien keskusviranomaisten väliseen yhteistyöhön.

Lapsikaappauksien estäminen on olennainen osa EU:n politiikkaa, jonka tavoitteena on edistää lapsen oikeuksia. Sen vuoksi Euroopan unioni pyrkii kansainvälisellä tasolla aktiivisesti parantamaan vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen soveltamista ja kehottaa myös kolmansia valtioita liittymään sopimukseen.

Bolivia talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjan 13. heinäkuuta 2016. Yleissopimus tuli Boliviassa voimaan 1. lokakuuta 2016.

Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 38 artiklan 4 kohdassa määrätään, että yleissopimusta sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

Komissio pyysi asiasta lausuntoa Euroopan unionin tuomioistuimelta, joka vahvisti EU:n yksinomaisen toimivallan hyväksyä kolmannen valtion liittyminen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen.

Euroopan unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antamassa lausunnossa 1/13 vahvistetaan, että sen hyväksyminen, että kolmas valtio liittyy Haagissa vuonna 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta, kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

Tuomioistuimen mukaan on tarpeen vahvistaa, että asiassa sovelletaan yhtenäisiä sääntöjä EU:ssa ja vältetään tilanne, jossa jäsenvaltiot toimivat eri tavoin (eriytetty yhdentyminen).

Euroopan unionilla on yksinomainen ulkoinen toimivalta kansainvälisissä lapsikaappausasioissa, joten päätös siitä, hyväksytäänkö Bolivian liittyminen yleissopimukseen, on tehtävä EU:n tasolla neuvoston päätöksellä. Sen vuoksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden olisi Euroopan unionin edun mukaisesti talletettava selitys Bolivian liittymisen hyväksymisestä.

Jos Euroopan unionin jäsenvaltiot hyväksyvät Bolivian liittymisen, vuoden 1980 Haagin yleissopimusta voitaisiin soveltaa Bolivian ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden paitsi Tanskan välillä.

Vuoden 1980 Haagin yleissopimus vastaa kansainvälisten lapsikaappausten osalta neuvoston asetusta N:o 2201/2003 (joka tunnetaan Bryssel II a -asetuksena), joka on EU:n oikeudellisen yhteistyön kulmakivi avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa.

Yksi asetuksen tärkeimmistä tavoitteista on estää lapsikaappaukset jäsenvaltioiden välillä ottamalla käyttöön menettelyjä, joilla varmistetaan lapsen pikainen palauttaminen tämän asuinjäsenvaltioon. Sen vuoksi Bryssel II a ‑asetuksen 11 artiklaan on sisällytetty vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa vahvistettu menettely. Asetuksella myös täydennetään yleissopimusta selventämällä joitakin seikkoja, muun muassa lapsen kuulemista, tuomion antamisen määräaikaa palauttamispyynnön jättämisen jälkeen ja lapsen palauttamatta jättämisen perusteita. Asetus sisältää myös säännöksiä, jotka koskevat eri jäsenvaltioissa annettuja ristiriitaisia palauttamista ja palauttamatta jättämistä koskevia tuomioita.

EU tukee kansainvälisesti kolmansien valtioiden liittymistä vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, jotta jäsenvaltiot voivat luottaa, että kansainvälisiin lapsikaappauksiin sovelletaan yhteistä sääntelykehystä.

Kesäkuun 2015 ja helmikuun 2019 välisenä aikana on jo annettu 18 neuvoston päätöstä, joilla hyväksytään 26 kolmannen maan (Marokko, Singapore, Venäjän federaatio, Albania, Andorra, Seychellit, Armenia, Korean tasavalta, Kazakstan, Peru, Georgia, Etelä-Afrikka, Chile, Islanti, Bahama, Panama, Uruguay, Kolumbia, El Salvador, San Marino, Dominikaaninen tasavalta, Valko-Venäjä, Uzbekistan, Honduras, Ecuador ja Ukraina) 1 liittyminen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta.

Tämän ehdotuksen ilmeisenä yleisenä tavoitteena on suojella lapsen oikeuksia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti. Vuoden 1980 yleissopimus luotiin suojelemaan lasta kaappausten haitallisilta vaikutuksilta ja varmistamaan, että lapsi pystyy ylläpitämään yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa esimerkiksi turvaamalla tapaamisoikeuden käyttäminen.

On syytä mainita myös yhteys siihen, että sovittelun käyttöä perheasioita koskevien rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisemisessa pyritään edistämään. Tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettua direktiiviä 2 sovelletaan myös perheoikeuden alalla Euroopan yhteisellä oikeudenkäyttöalueella. Myös vuoden 1980 Haagin yleissopimuksella kannustetaan ratkaisemaan perheasioita koskevat riita-asiat sovintoteitse. Yksi vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen perustuvista, kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin julkaisemista hyvien toimintatapojen oppaista käsittelee sovittelua lasta koskevien perhesuhteisiin liittyvien kansainvälisten riitojen ratkaisemisessa silloin, kun asia kuuluu yleissopimuksen soveltamisalaan. Opas on käännetty Euroopan komission aloitteesta kaikille EU:n virallisille kielille (englannin ja ranskan lisäksi) sekä arabiaksi tarkoituksena tukea vuoropuhelua sellaisten valtioiden kanssa, jotka eivät vielä ole ratifioineet yleissopimusta tai liittyneet siihen, ja löytää konkreettisia tapoja ratkaista kansainvälisistä lapsikaappauksista aiheutuvat ongelmat 3 .

Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 38 artiklassa määrätään seuraavaa: ”Liittyminen tulee voimaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä”. Koska tämä päätös koskee jäsenvaltioiden unionin edun mukaisesti nimenomaisesti antamaa hyväksyntää liittyjävaltion liittymiselle vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, sovellettava oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 6 kohta. Aineellinen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohta, joten neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan.

Asetus (EY) N:o 2201/2003 sitoo Irlantia, ja se osallistuu näin ollen tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

Ehdotuksen laatimisessa on noudatettu samaa asiaa koskevissa, jo hyväksytyissä neuvoston päätöksissä noudatettuja suuntaviivoja eikä ehdotuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen yhtenäisen EU:n toiminnan tavoitteen saavuttamiseksi kansainvälisissä lapsikaappauksissa, koska sillä varmistetaan, että Euroopan unionin jäsenvaltiot hyväksyvät tietyssä määräajassa Bolivian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen.

Ylivoimainen enemmistö Euroopan unionin jäsenvaltioista ilmoitti olevansa valmis hyväksymään Bolivian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen komission kysyessä niiden mielipidettä.

Asiantuntijakokouksessa 2. heinäkuuta 2019 käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että yksikään jäsenvaltio ei nimenomaisesti vastusta hyväksynnän antamista Bolivian liittymiselle vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen.

Komissio luottaa siihen, että teknisen tason keskustelujen jatkaminen neuvoston yksityisoikeustyöryhmässä johtaa neuvoston päätöksen hyväksymiseen vaadittavaan yksimielisyyteen.

Heinäkuun 2. päivänä 2019 pidettyä asiantuntijakokousta ja sen jatkotoimia valmisteltaessa komissio oli tiiviissä yhteydessä kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevään Haagin konferenssiin ja EU:n Bolivian-edustustoon.

Ehdotuksesta ei sen luonteen vuoksi ole tehty erityistä vaikutustenarviointia, kuten ei tehty niistä 18 vastaavasta vuosina 2015–2019 hyväksytystä neuvoston päätöksestä, jotka koskevat useiden kolmansien maiden liittymistä vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Yleissopimuksen täytäntöönpanon tasoa Boliviassa kuitenkin tarkasteltiin 2. heinäkuuta 2019 pidetyssä asiantuntijakokouksessa, jossa kaikki EU:n jäsenvaltiot olivat edustettuina. Kokouksen jatkotoimena komissio on seurannut tiiviisti tilanteen kehittymistä Boliviassa.

Bolivian erityispiirteenä on, että vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa tarkoitettu nimetty keskusviranomainen on ulkoasiainministeriö, kun taas yleissopimuksen varsinainen soveltaminen tapahtuu eri toimistossa oikeusministeriössä. Vuonna 2018 tämä johti joihinkin valituksiin, koska Bolivian keskusviranomainen ei reagoinut välittömästi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut enää vuonna 2019. Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin (Haagin konferenssi) aluetoimisto on tiiviissä yhteydessä keskusviranomaiseen, mutta uusi hallitus astui virkaan marraskuussa 2020, ja keskusviranomaisen päällikkö vaihdettiin helmikuussa 2021. Bolivia on ilmaissut halukkuutensa puuttua joihinkin rakenteellisiin ongelmiin, kuten byrokratiaan ja viivästyksiin. Se on pyytänyt Haagin konferenssin aluetoimistolta tukea ja ottanut asiassa myös yhteyttä Haagin konferenssin päämajaan Haagissa suurlähetystönsä välityksellä. Tämä osoittaa poliittista kiinnostusta asiaan sekä sitoutuneisuutta vakuuttaa useampia sopimuspuolia hyväksymään sen liittyminen.

Sopimuspuolista 13, Sveitsi mukaan luettuna, on hyväksynyt Bolivian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen.

Ehdotetulla päätöksellä ei ole vaikutuksia talousarvioon.

Ehdotus koskee pelkästään luvan antamista Euroopan unionin jäsenvaltioille, jotta ne voivat hyväksyä Bolivian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Sen täytäntöönpanon valvonta rajoittuu siihen, että jäsenvaltiot noudattavat selityksen sanamuotoa ja selityksen tallettamisen määräaikaa sekä ilmoittavat selityksen tallettamisesta komissiolle kyseisen neuvoston päätöksen mukaisesti.