EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 26.2.2020

COM(2020) 150 final

KOMISSION TIEDONANTO

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2020: rakenneuudistusten edistymisen arviointi, makrotalouden epätasapainojen ehkäisy ja korjaaminen ja asetuksen (EU) N:o 1176/2011 nojalla tehtyjen perusteellisten tarkastelujen tulokset

{SWD(2020) 500-527 final}

1.Johdanto

Eurooppa haluaa olla edelläkävijä siirryttäessä kohti kilpailukykyistä kestävyyttä. Euroopan vauraus ja sen asukkaiden hyvinvointi riippuvat viime kädessä lähivuosien politiikkatoimista, joilla puututaan talouttamme ja yhteiskuntaamme mullistaviin pitkän aikavälin haasteisiin.

Vuotta 2020 koskevassa vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa esitettiin uusi talousohjelma ja asetettiin selkeät painopisteet talous- ja työllisyyspolitiikan koordinoinnille EU:ssa. Strategiassa tavoitteeksi asetettu kilpailukykyinen kestävyys perustuu kunnianhimoiseen Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja neljään ulottuvuuteen, jotka ovat ympäristökestävyys, tuottavuuden kasvu, oikeudenmukaisuus ja makrotalouden vakaus. Keskittymällä näihin neljään ulottuvuuteen voidaan hyödyntää synergiaetuja, puuttua keskenään ristiriidassa oleviin tavoitteisiin ja esittää ratkaisuja, joiden avulla varmistetaan, että talous toimii ihmisten ja koko maapallon hyväksi. Tänään julkaistuissa maaraporteissa esitetty arviointi auttaa osaltaan varmistamaan, että nämä tavoitteet voidaan muuntaa konkreettisiksi politiikkatoimiksi jäsenvaltioiden tasolla.

Rakentamalla perustaa tulevalle vauraudellemme voimme myös löytää ratkaisuja lyhyen aikavälin haasteisiin ja tämänhetkiseen talouskasvun hidastumiseen. Tämänhetkinen hidas talouskasvu korostaa rakenneuudistusten merkitystä, sillä niiden avulla voidaan vahvistaa potentiaalista kasvua ja parantaa talouksiemme tuottavuutta. Euroopan taloudella on valmiudet saada liikkeelle taloudelliset resurssit, jotka tarvitaan välttämättömien yksityisten ja julkisten investointien toteuttamiseen kestävällä tavalla. Erittäin velkaantuneissa jäsenvaltioissa olisi asetettava etusijalle velan vähentäminen, kun taas niissä jäsenvaltioissa, joissa julkisen talouden rahoitusasema on suotuisa, olisi varaa lisätä edelleen investointeja, jotta voidaan vauhdittaa talouskasvua ja kannustaa siirtymistä vihreämpään ja digitaaliseen talouteen. Vähentämällä edelleen makrotalouden ulkoisia ja sisäisiä epätasapainoja voimme parantaa talouksiemme häiriönsietokykyä.

Eurooppa voi menestyä maanosana vain jos unioni ja sen jäsenvaltiot ohjaavat politiikkaansa samaan suuntaan ja asettavat kestävän kehityksen talouspolitiikkansa ja toimintansa keskiöön. Muuntamalla uuden talousohjelman tehokkaaksi kansallisen tason talous-, sosiaali- ja finanssipolitiikaksi kaikkialla unionissa Eurooppa voi saavuttaa Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet. Näin Eurooppa voi näyttää maailmanlaajuisesti esimerkkiä siitä, miten määrätietoisilla politiikkatoimilla voidaan luoda kestävämpi, vauras, oikeudenmukainen ja turvallinen tulevaisuus kaikille.

2.Talouspolitiikan EU-ohjausjakson keskeiset uudet piirteet

Jotta uuden talousohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa, se on muunnettava konkreettisiksi politiikkatoimiksi, kuten investointistrategioiksi, vastuulliseksi finanssipolitiikaksi ja rakenneuudistuksiksi, jotka edistävät kilpailukykyistä kestävyyttä sen kaikissa ulottuvuuksissa. Talouspolitiikan EU-ohjausjakson keskeisenä tehtävänä on koordinoida ja suunnata kansallisia pyrkimyksiä pitkän aikavälin kestävyyden ja osallistavan kasvun edistämiseksi. Tänään julkaistavissa maaraporteissa esitetään perusteellinen analyysi niistä makrotalouden kannalta keskeisistä sosioekonomisista haasteista, joita kullakin jäsenvaltiolla on kilpailukykyisen kestävyyden neljän eri ulottuvuuden osalta. Maaraportit otetaan huomioon myöhemmin annettavissa politiikkasuosituksissa, joissa keskitytään niihin talous- ja työllisyyspolitiikan toimiin, joiden avulla voidaan vastata näihin neljään ulottuvuuteen liittyviin haasteisiin.

Vuoden 2020 maaraporteissa korostetaan vihreän siirtymän taloudellemme tuomia haasteita ja mahdollisuuksia. Tähän liittyviä kysymyksiä analysoidaan maaraporttien uudessa ympäristökestävyyttä koskevassa osiossa. Jäsenvaltioiden piti hiljattain esittää kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmansa, jotka ovat niiden ilmasto- ja energiapolitiikan toteuttamisessa keskeisiä viiteasiakirjoja. Suunnitelmissa esitellään myös makrotalouden kannalta merkityksellisiä osatekijöitä, joita seurataan talouspolitiikan EU-ohjausjakson puitteissa. Komissio arvioi suunnitelmat vuonna 2020. Maaraportit edistävät myös kestävän kehityksen tavoitteiden seurantaa, ja niissä kiinnitetään huomiota makrotalous- ja työllisyyspolitiikkoihin, jotka voivat edistää näiden tavoitteiden saavuttamista. Kussakin maaraportissa esitetään tiivistetty arviointi kunkin jäsenvaltion edistymisestä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa yleensä. Lisäksi erityistavoitteiden saavuttamista tarkastellaan erillisessä liitteessä.

Maaraporteissa tarkastellaan lähemmin niitä alueita ja aloja, joille siirtyminen kohti ilmastoneutraaliutta aiheuttaa suurimmat haasteet. Tämän analyysin pohjalta maaraportit ohjaavat äskettäin ehdotetun oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varainkäyttöä. Tämä on vasta alkua, sillä lisätoimia tarvitaan. Niitä suunnitellaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa koheesiopolitiikan rahastojen käyttöä koskevassa ohjelmasuunnittelussa sovelletun menetelmän mukaisesti.

Jotta voisimme löytää ratkaisuja tämän ja huomispäivän pakottaviin sosioekonomisiin ja ympäristöhaasteisiin, talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa on kehitettävä edelleen. Tulevina vuosina on jatkettava työtä sen varmistamiseksi, että makrotalouden kannalta merkitykselliset kestävän kehityksen ohjelman eri ulottuvuudet sisällytetään saumattomasti talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon (ks. Laatikko 1).

Komissio on myös käynnistänyt avoimen keskustelun talouden ohjausjärjestelmästä. Komission äskettäin julkaisemassa talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelussa 1 arvioidaan nykyisen järjestelmän tähänastista toimintaa. Siinä otetaan myös huomioon taloudellisen tilanteen muuttuminen olennaisesti sen jälkeen kun vuoden 2011 talouspolitiikan ohjauspakettiin ja vuoden 2013 budjettikuripakettiin sisältyvät uudistukset hyväksyttiin sekä Euroopan vihreää ja digitaalista muutosta koskevat laajemmat kunnianhimoiset tavoitteet vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Komissio on tätä varten käynnistänyt eräistä kysymyksistä julkisia kuulemisia kerätäkseen näkemyksiä valvonnan tähänastisesta toiminnasta ja mahdollisista keinoista tehostaa sitä keskeisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Jatkossa EU-ohjausjaksoon vaikuttavat myös euroalueen lähentymistä ja kilpailukykyä edistävän talousarviovälineen ja euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille tarkoitetun lähentymis- ja uudistusvälineen perustaminen. Esimerkiksi euroaluetta koskevassa suosituksessa esitettyjä strategisia painopisteitä tuetaan uudistuksilla ja investoinneilla, joihin myönnetään osarahoitusta lähentymistä ja kilpailukykyä edistävästä talousarviovälineestä.

Komissio aikoo myös vahvistaa oikeusvaltiokulttuuria perustamalla uuden oikeusvaltiomekanismin, johon liittyy koko EU:n laajuinen vuotuinen raportointi. Hyvä hallintotapa, tehokkaat instituutiot, riippumaton ja tehokas oikeusjärjestelmä, laadukas julkishallinto ja tehokkaat maksukyvyttömyysmenettelyt ovat kaikissa jäsenvaltioissa liiketoimintaympäristön kannalta tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat myös investointipäätöksiin. Myös vankat korruptiontorjuntakehykset voivat osaltaan edistää sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ylläpitämistä. Siksi EU-ohjausjaksossa ja makrotaloudellisessa arvioinnissa tarkastellaan myös jatkossa jäsenvaltioiden institutionaalisia ja hallinnollisia tuloksia, muun muassa oikeusvaltioperiaatteen noudattamista, sillä näihin liittyvät ongelmat voivat ratkaisemattomina aiheuttaa makrotaloudellisia riskejä.

3.Jäsenvaltioiden politiikkatoimet

Tämän vuoden maaraporteissa analysoidaan jäsenvaltioiden edistymistä kilpailukykyisen kestävyyden toteuttamisessa ja esitellään tarvittavia rakenneuudistuksia ja merkittäviä investointitarpeita.

3.1 Ympäristökestävyys

Vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on tehdä Euroopasta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä ja tukea resurssitehokkaampaa kasvua. Siinä hahmotellaan laaja-alainen lähestymistapa, joka kattaa kaikki ympäristö- ja ilmastokysymykset – erityisesti ilmastonmuutokseen, energiasiirtymään, biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristön pilaantumiseen ja kiertotalouteen liittyvät haasteet – sekä eri aloja, kuten liikkuvuuden, teollisuuden ja elintarvikejärjestelmät. Tämä edellyttää kunnianhimoisia toimia sekä EU:lta että jäsenvaltioilta. Sekä jäsenvaltioiden että EU:n talouspolitiikoissa on otettava huomioon nykyisten tuotanto- ja kulutusmallien ympäristövaikutukset ja luotava asianmukaiset kannustimet niiden kestävyyden parantamiseksi. Komissio ilmoitti kesäkuussa 2019 2 , minkä verran jäsenvaltioiden ehdottamat, suunnitelmaluonnoksiin perustuvat kansalliset maksuosuudet jäivät jälkeen EU:n tasolla asetetuista lakisääteisistä tavoitteista 3 .

Vihreän siirtymän toteuttamiseen tarvitaan merkittäviä ja kohdennettuja investointeja, sekä julkisia että yksityisiä, ja perinpohjaisia rakenneuudistuksia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää kartoittaa keskeiset investointitarpeet, laatia tehokkaita investointihankkeita ja myöntää niihin riittävästi rahoitusta sekä luoda hankkeiden tukemiseksi tarvittava sääntelykehys. Maaraporteissa esitetty analyysi rakenneuudistuksista ja tärkeimmistä investointitarpeista muun muassa energian, liikenteen ja rakentamisen sekä energiatehokkuuden alalla voi ohjata jäsenvaltioiden politiikkatoimia EU:n tasolla sovittujen painopisteiden mukaisesti. Maaraporteissa on tietoa myös EU:n tason rahoituslähteistä.

Muun muassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kautta myönnettävällä julkisella rahoitustuella voidaan houkutella yksityistä rahoitusta ja kasvattaa näin kestävien investointien määriä. EU:n talousarviosta osoitetaan kestävään energiaan ja ilmasto- ja ympäristötoimiin suurempi osuus kuin koskaan aikaisemmin ja houkutellaan näin myös yksityistä rahoitusta. Euroopan investointipankilla on toiminnassa keskeinen tehtävä. Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä joulukuussa tehty poliittinen sopimus EU:n laajuisesta ympäristön kannalta kestävien investointien luokittelujärjestelmästä on merkittävä askel ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä sen ansiosta saadaan liikkeelle paljon rahaa vihreisiin investointeihin. 4  

Vihreän budjetoinnin käytännöt ovat tärkeä väline, jonka avulla voidaan seurata julkisen talouden osuutta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamisessa. Kun talousarvioasiakirjoissa yksilöidään nimenomaisesti meno- ja tulopolitiikat, jotka edistävät ilmastotoimia ja muita ympäristötavoitteita, finanssipolitiikan avulla on helpompi edistää vihreää siirtymää ja parantaa politiikkatavoitteiden yhdenmukaisuutta ja niiden seurantaa. Toistaiseksi vihreän budjetoinnin välineitä käytetään talousarvioprosesseissa vain muutamissa jäsenvaltioissa (Irlannissa, Italiassa, Ranskassa ja Suomessa). Lähestymistavat vaihtelevat huomattavasti, ja Italiaa lukuun ottamatta vihreää budjetointia on ryhdytty käyttämään vasta äskettäin. Joissakin tapauksissa vihreää budjetointia koskeviin tietoihin sisällytetään uusia raportointielementtejä, kuten ympäristövaikutusten arviointi, luettelo haitallisista tuista sekä tiedot kasvihuonekaasupäästöistä ja hyvinvointi-indikaattoreista. Vihreää budjetointia olisi kehitettävä edelleen kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan vahvistaa julkisen talouden roolia siirtymisessä ilmastoneutraaliin, vihreään, kilpailukykyiseen ja osallistavaan talouteen. Komissio aikoo tehdä jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä vihreän budjetoinnin käytäntöjen kartoittamiseksi ja vertailemiseksi.

Ympäristöverotusta hyödynnetään käyttäytymisen muuttamiseksi ja tulojen keräämiseksi yhä varsin vähän. Ympäristöverot ja hiilen hinnoittelun eri muodot ovat tärkeitä politiikkavälineitä vaaditun siirtymän toteuttamiseksi. Hiilidioksidipäästöjen korkea hinta on ollut keskeinen osa Ruotsin ilmastopolitiikkaa jo vuodesta 2001. 5 Nykyään se kattaa noin 40 prosenttia Ruotsin kasvihuonekaasupäästöistä ja auttaa näin vähentämään näitä päästöjä aloilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään, samalla kun talous voi jatkaa kasvua. Hiilivero on käytössä myös muissa jäsenvaltioissa, muun muassa Irlannissa, Latviassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Sloveniassa, Suomessa, Tanskassa ja Virossa. Irlannissa kaikki viimeaikaisesta hiiliveron hinnannoususta saatavat tulot (noin 90 miljoonaa euroa vuonna 2020) osoitetaan ilmastomenoihin. Osa tuloista (6 miljoonaa euroa) käytetään Irlannin oman ”oikeudenmukaisen siirtymän rahaston” perustamiseen, jotta voidaan rahoittaa investointeja uudelleenkoulutukseen ja osaamisen uudistamiseen Midlandsin alueella ja auttaa paikallisia yhteisöjä ja yrityksiä mukautumaan vähähiiliseen talouteen.

Siirtymisen kestävään ja ilmastoneutraaliin talouteen on tapahduttava tasapuolisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, mikä edellyttää säännöllistä seurantaa. Vaikka ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen torjunta hyödyttää pitkällä aikavälillä kaikkia ja tarjoaa kaikille mahdollisuuksia keskipitkällä aikavälillä, kaikilla väestöryhmillä, alueilla ja jäsenvaltioilla ei ole samoja valmiuksia reagoida siihen lyhyellä aikavälillä. Kansallisen tason toimenpiteet ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan lieventää tietyille ryhmille ja aloille aiheutuvia vaikutuksia ja varmistaa oikeudenmukaisuus. Myös EU:n talousarviosta myönnetään huomattava määrä tukea vihreää siirtymää edistävien eri rahoitusvälineiden kautta. Komission ehdottama oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi varmistaa osaltaan, että ketään ei jätetä jälkeen, tarjoamalla lisätukea niille alueille ja ihmisille, joihin siirtymä vaikuttaa eniten, ja varsinkin niille, jotka ovat energian suhteen riippuvaisia kiinteistä fossiilisista polttoaineista (kivi- ja ruskohiilestä, turpeesta ja öljyliuskeesta) ja runsaasti kasvihuonekaasuja päästävästä teollisuudesta. Tänään julkaistuissa maaraporteissa analysoidaan siirtymään liittyviä haasteita ja esitetään komission yksiköiden alustavat näkemykset keskeisistä painopisteistä, joita olisi tuettava oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta. Näistä tiedoista on hyötyä jäsenvaltioille niiden laatiessa alueellisia oikeudenmukaista siirtymää koskevia suunnitelmiaan, joissa määritellään tukikelpoiset alueet ja eritellään talouden monipuolistamiseen, työpaikkojen luomiseen, osaamisen hyödyntämiseen, paikalliseen innovointiin ja ympäristön kunnostamiseen liittyvät tarpeet. Komissio antaa jäsenvaltioille kohdennettua teknistä tukea suunnitelmien laatimista varten. Jäsenvaltiot laativat suunnitelmat käymällä vuoropuhelua komission kanssa ja kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmansa huomioon ottaen.

3.2 Tuottavuuden kasvu

Tuottavuuden kasvu on edelleen haaste, etenkin väestörakenteen muutoksen vuoksi. Työn tuottavuuden kasvu hidastuu edelleen, vaikka siinä on huomattavia eroja sekä jäsenvaltioiden välillä että niiden sisällä. Vuonna 2018 työn tuottavuuden kasvu vaihteli Puolan 6 prosentista Luxemburgin –1,1 prosenttiin. Alueellisella tasolla erot ovat vieläkin selvempiä, ja tuottavuuden kasvu on ollut keskimäärin suurempaa isommissa yrityksissä kuin pk-yrityksissä.

Heikkoihin tuloksiin on monia syitä. Yksi tärkeä tekijä liittyy tuotantopanosten saatavuuteen ja laatuun. Riittämättömät investoinnit tuotantohyödykkeisiin ja koulutukseen, suhteellisesti vanhentuneet tuotantoteknologiat, työvoiman ikääntyminen, naisten ja maahanmuuttajataustaisten riittämätön integroituminen työmarkkinoille sekä osaamisvaje ja ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus heikentävät kasvupotentiaalia. Esimerkiksi Tšekissä työllisyysaste on noussut 80 prosenttiin ja työvoimapulasta on tullut vakava huolenaihe. Bulgariassa merkittävä osa investoinneista on kohdennettu selvästi vanhentuneiden koneiden ja laitteiden uusimiseen. Lisäksi uudet teknologiat leviävät vain hitaasti muihin kuin teknologian eturintamassa oleviin yrityksiin, mikä heikentää tehokkuutta useimmissa yrityksissä ja erityisesti pk-yrityksissä.

Vihreä ja digitaalinen siirtymä tuovat Euroopan taloudelle haasteiden ohella myös mahdollisuuksia kasvuun, sillä eurooppalaisten yritysten on kehitettävä uusia liiketoimintamalleja ja parempia tuotteita ja palveluja. Tällä hetkellä Euroopan talouden digitalisaatiota hidastavat monien jäsenvaltioiden heikot tulokset keskeisissä toimintaedellytyksissä. Digitaalitalouden ekosysteemin vakaus ja kestävyys määräytyvät tiettyjen edellytysten mukaan. Näitä ovat digitaaliset taidot ja infrastruktuuri, innovoinnin rahoitus, datan saatavuus, kyberturvallisuus ja digitaaliseen aikakauteen soveltuvat julkiset palvelut. Esimerkiksi Italia, Kreikka, Romania, Saksa ja Unkari ovat jääneet jälkeen sähköisen hallinnon alalla, kun taas Portugalissa ja Tšekissä tilanne on parantunut huomattavasti. Espanjan, Italian, Puolan ja Ranskan kaltaiset suuret taloudet eivät ole kohentaneet digitaalisia taitoja teknologisen muutoksen edellyttämään tahtiin. Digitaalinen intensiteetti on vahvaa vain Ruotsin ja Tanskan yrityksissä, kun taas muissa jäsenvaltioissa tälle tasolle yltää alle 10 prosenttia yrityksistä. Täydentääkseen kansallisia toimia komissio on esittänyt näkemyksensä digitaalisesta yhteiskunnasta, joka toimii kaikkien hyväksi.

Innovointi ja uudet teknologiat ovat keskeisessä asemassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. EU:n osuus T&K-menoihin kohdennetuista investoinneista maailmassa pienenee. Kiina on nyt ohittanut EU:n sekä suhteellisesti että absoluuttisina lukuina. Vuonna 2019 neuvosto kehottikin maakohtaisissa suosituksissaan kaikkia jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota erityisesti tutkimusta ja innovointia koskeviin näkökohtiin. Tuottavuuden lisääminen kilpailukykyisen kestävyyden saavuttamiseksi ei ole mahdollista ilman tutkimusta ja innovointia, joilla on keskeinen rooli Euroopan sosioekonomisten järjestelmien muutoksessa, esimerkiksi siten, että toteutetaan toimenpiteitä tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoiden yhdentämisen lisäämiseksi. Tuleva Euroopan uusi teollisuusstrategia auttaa luomaan edellytykset tällaiselle innovoinnille. Tätä tavoitetta edistää myös uusi aloite eurooppalaisen tutkimusalueen nostamiseksi uudelle tasolle. Siirtyminen ilmastoneutraaliin talouteen edellyttää uusia tuotanto- ja kulutusmalleja, jotka perustuvat teknologisiin ja sosiaalisiin innovaatioihin. Tältä osin on olennaisen tärkeää lisätä resurssien tuottavuutta ja varmistaa eurooppalaisten tutkimus- ja innovointijärjestelmien toimivuus.

Yksityisen tutkimus- ja innovointitoiminnan kehittäminen on Euroopassa keskeinen haaste. Useissa jäsenvaltioissa T&K-toimet keskittyvät yhä selvemmin harvoihin yrityksiin, samalla kun pk-yritysten innovointimenot pienenevät. Tämä suuntaus kasvattaa osaltaan tuottavuuskuilua teknologiajohtajien ja useimpien muiden yritysten välillä. Maaraportit osoittavat, että jäsenvaltioilla on tässä tehtävää. Esimerkiksi Ruotsissa eräs startup-yritys on voinut kasvaa hyvän teknologia- ja liiketoimintaympäristön ja Euroopan strategisten investointien rahaston tuen ansiosta yhdeksi suurimmista eurooppalaisista sähköautojen akkujen tuottajaksi. Tšekissä investoinnit autonvalmistajien automatisointiin ovat lisänneet niiden tuottavuutta edistämällä kehittyneiden digitaaliteknologioiden käyttöönottoa. Valitettavasti liiketoimintaympäristön parantaminen on hidasta erityisesti T&K- ja innovointirahoituksen riittämättömän saatavuuden vuoksi. Pääomamarkkinaunionin perustaminen voi huomattavasti helpottaa innovatiivisten yritysten mahdollisuuksia saada ulkoista rahoitusta. Keinoja helpottaa pk-yritysten rahoituksen saantia käsitellään myös komission tulevassa pk-strategiassa.

Jäsenvaltioiden väliset huomattavat erot estävät Euroopan taloutta saavuttamasta täyttä potentiaaliaan digitaalisten palvelujen alalla. Jäsenvaltiot edistyvät talouksiensa digitalisaatiossa hyvin eri tahtia. Tämä voi saada kaupalliset ja teolliset käyttäjät lykkäämään digitaaliteknologian käyttöönottoa. 5G-verkkojen laajaa käyttöönottoa olisi jatkettava viipymättä, sillä sen avulla Eurooppa voi tarttua vihreän ja digitaalisen vallankumouksen tarjoamiin mahdollisuuksiin  6 .

Tuottavuuden kasvu perustuu vahvasti inhimilliseen pääomaan. Tämä edellyttää laadukkaita yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiä, jotka tarjoavat kaikille oppijoille avaintaitoja ja nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla tarvittavaa ammatillista koulutusta. Perustaidoissa heikosti suoriutuvien jatkuvasti suuri osuus, joka tuli jälleen esiin uusimmissa PISA-tuloksissa, on taitojen kehittämisen ja myöhemmän työllistettävyyden kannalta merkittävä pullonkaula. Neuvosto on maakohtaisissa suosituksissaan toistuvasti kehottanut jäsenvaltioita lisäämään investointeja osaamiseen, jotta voitaisiin tyydyttää laadukkaan työvoiman kysyntä.

Tuottavuuden lisäämiseen tähtäävät politiikat on mukautettava kansallisiin olosuhteisiin. Tätä varten tarvittavaa maakohtaista tietämystä tarjoavat kansalliset tuottavuuskomiteat. Monet nykyisistä tuottavuuskomiteoista on nimetty vasta äskettäin, minkä vuoksi on liian aikaista arvioida kattavasti niiden vaikutusta. On kuitenkin rohkaisevaa, että tuottavuuskomiteoita on perustettu jo useimpiin euroalueen jäsenvaltioihin, ja niiden määrä kasvaa jatkuvasti. Tuottavuuskomitea on olemassa jo 14:ssä euroalueen jäsenvaltiossa ja neljässä euroalueen ulkopuolisessa jäsenvaltiossa.

3.3 Oikeudenmukaisuus

Vihreä ja digitaalinen siirtymä sekä väestörakenteen muutos edellyttävät sosiaalisen suojelun järjestelmien ja työmarkkinoiden uudistamista siten, että varmistetaan oikeudenmukaiset työolot ja riittävä sosiaalinen suojelu. Näitä uudistuksia tarvitaan, jotta voimme varmistaa, että Euroopassa on myös tulevaisuudessa maailman edistyneimmät hyvinvointijärjestelmät ja että voimme investoida inhimilliseen pääomaan ja tukea innovointia ja kilpailukykyistä yrittäjyyttä. Oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi ja Euroopan sosiaalirahasto plus ovat keskeisessä asemassa sen varmistamisessa, ettei ketään jätetä jälkeen.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari 7 on EU:n vastaus pyrittäessä täyttämään nämä perustavoitteet. Sosiaalisten oikeuksien pilari on EU:n strategia, jonka tarkoituksena on varmistaa, että siirtymät toteutuvat sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Sen toteuttaminen on erityisen tärkeää siksi, että talouskasvun ennustetaan pysyvän EU:ssa pitkään hitaana, vaikka työllisyys ja sosiaalinen tilanne ovatkin jatkuvasti parantuneet, kuten sosiaali-indikaattorien tulostaulu 8 osoittaa.

Komissio esitti äskettäin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanoa koskevan toimintasuunnitelman 9 ja käynnisti työmarkkinaosapuolten ensimmäisen vaiheen kuulemisen oikeudenmukaisesta vähimmäispalkasta 10 . Vaikka ei olekaan olemassa yhtä ainoaa kaikille sopivaa ratkaisua, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen edistys muodostavat Euroopan sosiaalisen markkinatalouden perustan. Vähimmäispalkat nousivat vuonna 2019 lähes kaikissa jäsenvaltioissa, joissa on lakisääteinen kansallinen vähimmäispalkka. Italiassa ja Kyproksella keskustellaan ehdotuksista, joilla otettaisiin käyttöön lakisääteinen vähimmäispalkka. Vaikka palkat ovat joissain jäsenvaltioissa nousseet viime vuosikymmeninä kohtuullisesti, matalapalkkaisten työntekijöiden tilanne on huonontunut ja palkkaerot ovat kasvaneet. EU:ssa noin yksi kuudesta työntekijästä kuuluu matalapalkkaisiin. Tämä osuus on kasvanut 11 . Myös työssäkäyvien köyhyys on vuosina 2005–2018 lisääntynyt 8,1 prosentista 9,6 prosenttiin.

Työttömyysluvut vaihtelevat edelleen huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Työmarkkinoiden segmentoituminen on monissa jäsenvaltioissa haaste, joka aiheuttaa usein työoloihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja turvattomuuden tunnetta. Työntekijöillä, joilla on väliaikainen työsopimus, on paljon suurempi köyhyysriski kuin vakituisessa työsuhteessa olevilla (16,2 % v. 6,1 % vuonna 2018). Lisäksi tietyt ryhmät, kuten nuoret, matalan osaamistason työntekijät, vammaiset ja maahanmuuttajataustaiset, ovat työmarkkinoilla edelleen epäedullisessa asemassa.

Monissa jäsenvaltioissa pyritään parantamaan muita heikommassa asemassa olevien ryhmien työoloja ja edistämään niiden integroitumista työmarkkinoille. Esimerkiksi Portugalissa on toteutettu työmarkkinaosapuolten sopimuksen perusteella toimenpiteitä työmarkkinoiden segmentoitumisen vähentämiseksi ja pysyvien työpaikkojen lisäämiseksi. Sloveniassa on toteutettu toimenpiteitä työttömien aktivoinnin ja sosiaaliturvan parantamisen edistämiseksi. Kyproksessa on uudistettu työlainsäädännön noudattamisen valvontaa ja hyväksytty toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on vähentää pimeää työtä ja tuoda se virallisen talouden piiriin sekä ehkäisevien toimenpiteiden että pelotteiden avulla.

Työllisyys- ja palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat viime vuosina pysyneet suurina 12 . Naisten työllisyysaste on edelleen alempi kuin miesten, ja naisilla on vähemmän työtunteja, pienempi palkka ja lyhyempi työura kuin miehillä. Tämän seurauksena naisilla on myös pienemmät eläkkeet. Espanjassa otetaan käyttöön kummallekin vanhemmalle myönnettävä 16 viikon vanhempainvapaa, joka korvaa äitiys- ja isyysloman vuodesta 2021 alkaen. Irlannissa vuoden 2020 talousarviosta rahoitetaan muun muassa ohjelma, jolla autetaan hoitovelvoitteiden vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolella olevia naisia palaamaan työelämään. Useimmissa jäsenvaltioissa vanhemmuudella on negatiivinen vaikutus naisten työllisyysasteisiin, kun taas miesten tilanne on päinvastainen. Useissa jäsenvaltioissa ollaan toteuttamassa toimia, joilla parannetaan kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten hoitopalvelujen saatavuutta, mutta tähän liittyy edelleen haasteita.

Investoiminen koulutukseen ja osaamiseen on olennaisen tärkeää, jotta ihmiset voivat mukautua rakennemuutoksiin, erityisesti vihreään ja digitaaliseen siirtymään ja väestörakenteen muutokseen. Yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen varhaisesta iästä alkaen ovat olennaisen tärkeitä myös yhtäläisten mahdollisuuksien ja osallisuuden edistämiseksi, myös silloin kun kyseessä ovat työmarkkinoilla aliedustetut ryhmät, kuten romanit, maahanmuuttajataustaiset ja toimintarajoitteiset. Sosioekonominen tausta on silti edelleen tärkein nuorten koulutustuloksia määrittävä tekijä. Useissa jäsenvaltioissa toteutetaan toimenpiteitä koulutuksen osallistavuuden lisäämiseksi ja tutkimuslaitosten modernisoimiseksi. Sloveniassa on toteutettu toimenpiteitä muun muassa aikuiskoulutuksen lujittamiseksi, ja Irlannissa on kansallisen koulutusrahaston uudistuksen yhteydessä myönnetty lisärahoitusta osaamisvajeen arvioinnin parantamiseksi 13 . Suomessa pyritään vuonna 2020 toteutettavan uudistuksen avulla lisäämään työikäisten mahdollisuuksia osallistua jatkuvaan oppimiseen yhdistämällä työ ja opiskelu joustavasti ja tukemalla oppimista työpaikalla.

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vähenevät hyvien työmarkkinaolosuhteiden ansiosta. Siitä huolimatta tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet ja vakiintuneet historiallisen korkealle tasolle, mikä uhkaa rajoittaa kasvua ja vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Nopeasti muuttuvassa työelämässä on varmistettava riittävä sosiaalinen suojelu kaikille. Irlannissa otettiin viime vuonna myös itsenäiset ammatinharjoittajat työkyvyttömyyseläkkeen ja työttömyysvakuutuksen piiriin. Italiassa on hyväksytty sääntelykehys, joka koskee digitaalisilla alustoilla työskentelevien työoloja ja sosiaalista suojelua ja jolla taataan suojelun vähimmäistaso. Väestörakenteen muuttuessa on yhä tärkeämpää turvata yhtäläiset mahdollisuudet saada laadukasta terveydenhuoltoa ja vahvistaa pitkäaikaishoitoa. Useat jäsenvaltiot pyrkivät vahvistamaan ennaltaehkäisyä ja edistämään vaikuttavan ja kustannustehokkaan hoidon saatavuutta.

Vero- ja etuusjärjestelmiä uudistamalla voidaan edistää kestävää ja osallistavaa kasvua. Tasapainottamalla verorakennetta esimerkiksi siirtämällä verorasitusta työn verotuksesta vähemmän vääristäviin veroihin, kuten ympäristöveroihin, voidaan edistää talouskasvua ja työllisyyttä, vähentää epätasa-arvoa ja tukea ympäristön kannalta kestävää taloutta. Useat jäsenvaltiot jatkavatkin verojärjestelmiensä uudistamista ja erityisesti työn verotuksen keventämistä. Alankomaissa, Italiassa, Kreikassa, Ranskassa ja Sloveniassa työn verotusta kevennetään alentamalla ansiotuloveroa tai sosiaaliturvamaksuja. Monet näistä työn verotuksen kevennyksistä rahoitetaan lisäämällä vähemmän haitallisia veroja.

Terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon järjestelmien uudistukset etenevät eri jäsenvaltioissa eri tahtiin. Julkisen talouden kannalta kestävät, tehokkaat, kohtuuhintaiset ja helposti saatavilla olevat laadukkaat terveydenhoitopalvelut edistävät koko väestön terveyden ylläpitoa ja palautumista ja siten työvoiman tuottavuutta ja kestävyyttä. Myös julkisen talouden kannalta kestävää, tehokasta ja asianmukaista pitkäaikaishoitoa olisi parannettava. Useiden jäsenvaltioiden maakohtaisissa suosituksissa todetaan, että terveydenhuollon ja/tai pitkäaikaishoidon järjestelmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Kypros, Latvia, Liettua ja Slovakia ovat edistyneet suositusten toteuttamisessa jonkin verran. Sen sijaan Belgia, Bulgaria, Irlanti, Itävalta, Malta, Portugali, Romania, Suomi ja Unkari ovat edistyneet vain vähän, Slovenia ja Tšekki eivät lainkaan.

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla on keskeinen rooli uudistusten onnistuneessa suunnittelussa ja toteuttamisessa. Työehtosopimusneuvottelut sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan laajempi osallistuminen on erityisen tärkeää silloin kun poliittiset päättäjät laativat kattavia strategioita, jotta vihreä ja digitaalinen siirtymä voitaisiin toteuttaa oikeudenmukaisesti ja sopeutua väestörakenteen muutokseen. Työmarkkinaosapuolten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon on parantunut viime vuosina jonkin verran erityisesti Espanjassa, Latviassa, Portugalissa, Sloveniassa ja Virossa.

3.4 Talouden vakaus

Vallitsevana matalien korkojen aikana jäsenvaltioiden tilanteet suhteessa velkaan ja kestävyyshaasteisiin vaihtelevat hyvin paljon. Julkisen talouden alijäämät ovat EU:ssa keskimäärin alkaneet jälleen kasvaa, eli viime vuosien laskusuuntaus on kääntynyt päinvastaiseksi. Jäsenvaltioiden finanssipolitiikat eivät ole edelleenkään riittävän eriytyneitä. Tämänhetkinen julkisen velan suuri määrä aiheuttaa haavoittuvuutta joissakin jäsenvaltioissa ja rajoittaa hallitusten mahdollisuuksia tarvittaessa vakauttaa makrotaloutta. Belgiassa, Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa velkasuhde ei ole pienentynyt viime vuosien suotuisista talous- ja rahoitusedellytyksistä huolimatta. Niiden jäsenvaltioiden, joilla on paljon julkista velkaa, olisi vähennettävä velkaa nopeasti ja samalla tarkistettava menojen tärkeysjärjestystä saadakseen liikkumavaraa investointien lisäämiseen. Näin ne pystyisivät taantuman sattuessa noudattamaan suhdanteita tasaavaa finanssipolitiikkaa. Toisaalta investointien ja muiden tuottavien menojen lisääminen jäsenvaltioissa, joiden julkisen talouden tilanne on suotuisa, tukisi kasvua lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ja auttaisi myös tasapainottamaan euroalueen taloutta. Eräät jäsenvaltiot, joilla on runsaasti julkisen talouden liikkumavaraa, käyttävätkin sitä nyt jonkin verran. Etenkin Alankomaat ja Saksa suunnittelevat investointien lisäämistä vauhdittaakseen talouskasvua ja myöntävät lisätukea vihreään talouteen siirtymiselle.

Hyvin suunnitellut ja toimivat kansalliset julkisen talouden kehykset ovat EU:n terveen julkisen talouden kulmakivi. Jäsenvaltiot ovat viime vuosina vahvistaneet kansallisia julkisen talouden kehyksiään erityisesti unionin lainsäädännön ja suositusten mukaisesti. Etenkin Liettua ja Puola ovat jatkaneet talousarviomenettelyjensä uudistamista parantaakseen menojen hallintaa. Unkari on virtaviivaistanut kansallista numeeristen finanssipolitiikan sääntöjen järjestelmää ja yhdenmukaistanut velkasuhteen laskentaa. Useissa jäsenvaltioissa pohditaan, miten kehystä voitaisiin edelleen parantaa. Esimerkiksi Ranskassa kansalliskokous on antanut keskipitkän aikavälin talousarviokehyksen suunnittelua koskevia suosituksia. Julkisen talouden kehyksiä on silti edelleen varaa parantaa, kuten myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin on suosittanut 14 .

Jäsenvaltioilla on edelleen vaikeuksia yltää julkisissa investoinneissa kriisiä edeltäneelle tasolle. Talousarvion koostumus oli useimmissa jäsenvaltioissa ennen kriisiä tai sen puhjetessa paremmin kasvua edistävä. Erityisesti julkiset investointimenot ovat edelleen historiallisen alhaisella tasolla ja julkisten investointien suhteessa BKT:hen ennustetaan kasvavan erityisesti euroalueella vain marginaalisesti. Kasvupotentiaalin lisääminen edellyttää rakenneuudistuksia, jotta voidaan tukea kestävää kasvua ja investointeja aineelliseen ja aineettomaan pääomaan tuottavuuden lisäämiseksi. Tämä olisi erityisen tärkeää niissä jäsenvaltioissa, joiden kasvupotentiaali on selvästi euroalueen keskiarvoa alhaisempi. Ulkomaankaupan heikkoudesta ja kauppapolitiikan lisääntyneestä epävarmuudesta huolimatta Euroopan unionin vaihtotase on edelleen ylijäämäinen. Tämä tarkoittaa, että Eurooppa pystyy keräämään runsaasti säästöjä talouden rakennemuutoksen rahoittamista varten, kunhan säästöt kanavoidaan asianmukaisesti oikeisiin investointikohteisiin jäsenvaltioissa.

Menojen uudelleentarkasteluista on tulossa säännöllisiä kaikkialla EU:ssa. Ne voivat olla tärkeä väline julkisen talouden laadun parantamisessa. Joissakin maissa uudelleentarkastelu tehdään vuosittain (Saksa), toisissa se kattaa useamman vuoden jakson (Irlanti, Portugali, Ranska ja Suomi). Myös tarkastelun kohteena olevien menojen luonne vaihtelee. Joissakin maissa menoja tarkastellaan kattavasti, toisissa taas keskitytään esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon kaltaisiin politiikanaloihin (Latvia, Liettua ja Slovakia) tai hyvin tarkasti määriteltyihin kohteisiin (Maltassa poliisivoimat, Saksassa yritysten kannustimet ja Espanjassa valtiontuet). Joidenkin uudelleentarkastelujen avulla on saatu aikaan säästöjä, mutta tehokkuusetuihin liittyvät tulokset eivät ole aina selkeitä. Säännölliset ja riippumattomat arvioinnit, paremmat yhteydet talousarviosuunnitteluun ja tarkastelun ulottaminen valtiotasoa alempaan varainkäyttöön voivat osaltaan lisätä menojen uudelleentarkastelun hyödyllisyyttä. Myös kilpailun lisääminen julkisissa hankinnoissa voi parantaa julkisten menojen laatua.

Verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunta on olennaisen tärkeää, jotta voidaan ylläpitää tervettä julkista taloutta ja välttää kilpailun vääristyminen yritysten ja jäsenvaltioiden välillä. Joidenkin jäsenvaltioiden (Alankomaat, Irlanti, Kypros, Luxemburg, Malta ja Unkari) verojärjestelmissä on tiettyjä piirteitä, joita aggressiiviseen verosuunnitteluun osallistuvat yritykset voivat käyttää. Aggressiivinen verosuunnittelu yhdessä jäsenvaltiossa voi aiheuttaa heijastusvaikutuksia sekä muille yrityksille että muille jäsenvaltioille esimerkiksi verotulojen vähenemisen ja yritysten tasapuolisten toimintaedellytysten vääristymisen vuoksi. Jos jäsenvaltioiden veropohja on rapautunut, niiden on lisättävä muista veroista saatavia tuloja. Muuten niillä on vähemmän tuloja käytettävissä kasvua edistäviin uudistuksiin, tulonjakoon eriarvoisuuden torjumiseksi ja investointeihin.

Väestörakenteen muutos ja suuri julkinen velka aiheuttavat julkisen talouden laadun ja kestävyyden varmistamiselle huomattavia haasteita. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä yli puolella jäsenvaltioista on keskisuuria tai suuria kestävyysriskejä. Useissa jäsenvaltioissa riskit johtuvat siitä, että julkisen velan määrän ennakoidaan pysyvän huomattavan suurena. Näin on erityisesti Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa. Haasteita liittyy myös ennustetusta ikääntymiseen liittyvien julkisten menojen kasvusta. Joissain tapauksissa kestävyyttä parantavia eläkeuudistuksia on peruttu. Tämä lisää julkiseen talouteen kohdistuvia tulevia haasteita Italiassa ja Romaniassa. Eläkejärjestelmien uudistamisessa edistyttiin hitaasti niissä jäsenvaltioissa, joille neuvosto antoi vuonna 2019 eläkkeisiin liittyviä maakohtaisia suosituksia. Tähän liittyviä toimintapoliittisia haasteita on siis edelleen Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Maltassa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Saksassa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Tšekissä.

Pankkisektorin häiriönsietokyky vahvistui vuonna 2019 taloudellisten edellytysten ja jäljellä olevien haasteiden lieventämiseksi toteutettujen toimenpiteiden tuella. Pankkisektorin pääomittaminen on yleensä ottaen pysynyt vakaana, sillä keskimääräinen vakavaraisuusaste EU:n tasolla oli vuoden 2019 toisella neljänneksellä 18,8 prosenttia. Tarve mukauttaa pankkien liiketoimintamalleja, alhainen korkotaso ja muiden rahoitusmuotojen aiheuttama koventunut kilpailu asettavat edelleen paineita pankkien kilpailukyvylle ja tuottavuudelle monissa jäsenvaltioissa (mm. Kreikassa, Irlannissa, Luxemburgissa, Portugalissa ja Saksassa). Taseiden korjaaminen on edennyt sitä mukaa kun järjestämättömien lainojen määrä on edelleen kutistunut. Järjestämättömien lainojen osuus laski EU:n tasolla vuoden 2019 toisella neljänneksellä 2,9 prosenttiin, mikä on puoli prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vaikka omaisuuserien laatu on vahvistunut kaikissa jäsenvaltioissa ja erityisesti niissä, joissa järjestämättömien lainojen osuus on suurin, järjestämättömien lainojen osuus on edelleen yli 7 prosenttia Bulgariassa, Italiassa, Kreikassa, Kroatiassa, Kyproksessa ja Portugalissa. Tulonlähteiden monipuolistaminen pankkien tuottavuuden tukemiseksi on edelleen haastavaa erityisesti pienemmille luottolaitoksille.

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta on olennaisen tärkeää, jotta voidaan suojella EU:n talous- ja rahoitusjärjestelmän eheyttä. Rahanpesun torjuntakehyksen soveltamisessa on eri puolilla EU:ta puutteita, joita voidaan hyödyntää laittomasta toiminnasta saadun hyödyn pesemisessä. EU:n kehyksen heikkoja linkkejä ovat jäsenvaltiot, joissa lainsäädäntö ei ole EU:n normien mukaista ja valvonta riittävää tai joissa rahoitustietoja käytetään liian vähän ja syytteitä nostetaan harvoin. Viimeaikaiset rahanpesuskandaalit ovat osoittaneet, että sääntöjen tiukka soveltaminen on tärkeää.

4.Makrotalouden epätasapainojen korjaaminen

Makrotalouden epätasapainot voivat vaikuttaa haitallisesti yksittäisen jäsenvaltion, euroalueen tai koko unionin talouteen. 15 Makrotalouden epätasapainoa koskevalla menettelyllä pyritään havaitsemaan ja estämään epätasapainojen syntyminen varhaisessa vaiheessa ja varmistamaan, että asianomaiset jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet epätasapainojen korjaamiseksi.

Varoitusmekanismia koskevassa vuoden 2019 kertomuksessa nimetään 13 jäsenvaltiota, joista olisi tehtävä perusteellinen tarkastelu sen arvioimiseksi, onko niillä epätasapainoja tai kohdistuuko niihin vaara epätasapainoista. 16 Nämä 13 jäsenvaltiota ovat samat, joilla todettiin epätasapainoja tai liiallisia epätasapainoja jo vuosi sitten. Tämänkertaisen perusteellisen tarkastelun tulokset on sisällytetty asianomaisten jäsenvaltioiden maaraporttiin. Analyysissä tarkastellaan epätasapainojen vakavuutta ja niiden kehitystä sekä niiden korjaamiseksi toteutettuja politiikkatoimia. Huomioon otetaan myös epätasapainotilojen merkitykselliset heijastusvaikutukset ja systeemiset rajatylittävät vaikutukset.

4.1.    Edistyminen makrotalouden epätasapainojen korjaamisessa EU:ssa ja euroalueella

Makrotalouden epätasapainot ovat vähitellen korjautuneet suotuisassa taloustilanteessa. Kriisin jälkeen velkaantumista on purettu laajalti, minkä seurauksena useat epätasapainot ja kestämättömät suuntaukset ovat korjautuneet, erityisesti suuret vaihtotaseen alijäämät, asuntojen hintojen nousua kiihdyttävä luotonannon liiallinen kasvu ja yleisellä tasolla suuret yksikkötyökustannukset, jotka ovat merkki kustannuskilpailukyvyn heikkenemisestä. Mutta vaikka velkaantuminen on vähentynyt, yksityisen, julkisen ja ulkoisen velan määrä on edelleen suuri, ja sen korjaamiseen menee vielä aikaa. Lisäksi rahoitussektorilla on vielä joissain tapauksissa ongelmapesäkkeitä.

Ulkoisen rahoitusaseman tasapainottaminen on edelleen kesken. Vaihtotase on tällä hetkellä alijäämäinen vain muutamissa jäsenvaltioissa, mutta useiden jäsenvaltioiden, joilla on paljon ulkomaanvelkaa, on ylläpidettävä maltillista vaihtotasetta ja vältettävä kilpailukyvyn heikkenemistä. Toisaalta eräissä jäsenvaltioissa (esimerkiksi Alankomaissa ja Saksassa) on edelleen suuri vaihtotaseen ylijäämä, minkä vuoksi euroalueen vaihtotase on suhteessa BKT:hen 3,3 prosenttia ylijäämäinen. Tämä tarkoittaa, että nämä Euroopan taloudet ovat tuottaneet viime vuosina enemmän säästöjä kuin investointeja ja keränneet varoja suhteessa muuhun maailmaan. Heikko vientikysyntä on viime aikoina jonkin verran supistanut vaihtotaseen ylijäämiä ja joissain tapauksissa kasvattanut vaihtotaseen alijäämiä. Tässä tilanteessa sekä alijäämien että ylijäämien tasapainottaminen voisi edistää siirtymistä korkeampaan inflaatio- ja korkotasoon ja vähentää riippuvuutta ulkomaisesta kysynnästä. Monissa nettovelallismaissa on tarpeen toteuttaa uudistuksia kilpailukyvyn parantamiseksi ja ulkoisen velan vähentämiseksi. Nettovelkojamaissa olisi hyödynnettävä alhaisten korkojen tarjoamaa mahdollisuutta lisätä julkisia ja yksityisiä investointeja. Myös palkkojen kasvua tukevien edellytysten vahvistaminen edistäisi osaltaan tasapainottamista.

EU:n pankkisektorin häiriönsietokyky on parantunut, mutta joitakin haasteita on yhä jäljellä. Vakavaraisuussuhteiden kasvu on pysähtynyt tasolle, joka ylittää sääntelynormit. Pankkisektorin kannattavuus on viime vuosina huomattavasti parantunut. Järjestämättömien lainojen osuus on vähentynyt viime vuosina huomattavasti erityisesti maissa, joissa järjestämättömiä lainoja oli kertynyt aiemmin suuria määriä (mm. Italiassa, Kyproksessa ja Portugalissa). Haasteita on kuitenkin edelleen useissa jäsenvaltioissa, joissa vakavaraisuussuhde ja kannattavuuden tunnusluvut ovat suhteellisen alhaisia ja järjestämättömien lainojen osuus suuri. Haasteita lisäävät korkojen mataluus pitkällä aikavälillä ja heikkenevä talouskasvu.

Asuntojen hinnat nousevat tasaisesti, ja hidastumista on havaittavissa niissä jäsenvaltioissa, joissa on vahvempia viitteitä yliarvostuksesta. Yhä useammassa maassa asuntojen hinnat ovat ylittäneet 2000-luvun puolivälin huippulukemat ja ovat mahdollisesti yliarvostettuja. Asuntojen hintojen nousu on kuitenkin viime aikoina hidastunut niissä maissa, joissa ne nousivat eniten ja joissa on toistaiseksi ollut vain vähän viitteitä yliarvostuksesta (mm. Irlannissa, Portugalissa ja Unkarissa). Sen sijaan niissä maissa, joissa huoli yliarvostuksesta on ollut suurempi ja kotitalouksilla enemmän velkaa, kuten Ruotsissa, hinnat ovat usein laskeneet. Joissain maissa asuntojen hintojen voimakkaan nousun lisäksi myös uusien asuntoluottojen määrä kasvaa tasaisesti.

Kustannuskilpailukyvyn edellytykset ovat muuttumassa vähemmän suotuisiksi useissa jäsenvaltioissa. Yksikkötyökustannukset ovat joissain jäsenvaltioissa kasvaneet nopeasti, kun palkkojen nousu on kiihtynyt ja tuottavuuden kasvu hidastunut. Joissain Keski- ja Itä-Euroopan sekä Baltian maissa yksikkötyökustannusten jatkuva voimakas kasvu johtuu kireistä työmarkkinoista ja osaamisvajeesta. Euroalueella yksikkötyökustannukset ovat kasvaneet monissa nettovelkojamaissa enemmän kuin nettovelallismaissa. Ero on kuitenkin kaventunut vuodesta 2016, minkä seurauksena se ei enää samalla tavoin tue symmetrisempää tasapainottamista.

4.2. Makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn täytäntöönpano    

Epätasapainoja tai liiallisia epätasapainoja on todettu 12:ssa niistä 13 jäsenvaltiosta, joista on tehty perusteellinen tarkastelu, mutta eräissä tapauksissa epätasapainot eivät ole enää yhtä vakavia kuin aiemmin. Vuoden 2020 perusteellisissa tarkasteluissa todetaan, että yhdeksällä jäsenvaltiolla on epätasapainoja ja kolmella jäsenvaltiolla on liiallisia epätasapainoja. Yksi jäsenvaltio, jolla todettiin viime vuonna olevan epätasapainoja, on saavuttanut talouden tulosten ja politiikkatoimien osalta riittävää edistymistä, minkä vuoksi makrotalouden epätasapainojen vuoksi aloitetun menettelyn lopettaminen vaikuttaa perustellulta. Useimmissa muissa jäsenvaltioissa havaittiin jonkin verran edistymistä makrotalouden epätasapainojen korjaamisessa. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan katsottu aiheelliseksi tarkistaa niiden tilannetta näiden epätasapainojen määrittämisen ja arvioinnin suhteen. Liitteessä 3 esitetään yhteenveto perusteellisten tarkastelujen tuloksista jäsenvaltioittain.

Bulgarialla, jolla havaittiin epätasapainoja vuonna 2019, ei ole epätasapainoja. Rahoitussektorin hallinnon lujittamisessa ja jäljellä olleiden sääntelykysymysten ratkaisemisessa on tapahtunut merkittävää edistymistä. Lisäksi yritysten velkaantuneisuus on vähentynyt ja järjestämättömien lainojen osuus pienentynyt, vaikka se onkin yritysten osalta edelleen suuri. 17  

Useimmissa niistä jäsenvaltioista, joissa havaittiin epätasapainoja vuonna 2019, ongelmat ovat edelleen asteittain lieventyneet, mutta talouden ja politiikan näkymiä koskevia haasteita on edelleen:

·Saksassa ja Alankomaissa on edelleen suuri vaihtotaseen ylijäämä, vaikka jonkin verran korjaantumista onkin tapahtunut ja politiikkatoimissa on edistytty jossain määrin. Espanjalle, Portugalille, Irlannille ja Kroatialle on ominaista yksityisen, julkisen ja ulkomaisen velan suureen määrään liittyvien haavoittuvuustekijöiden yhdistelmä. Nämä varantoepätasapainot alkoivat kutistua elpymisen myötä varsinkin Irlannissa, missä toteutettiin määrätietoisia politiikkatoimia. Sen sijaan Espanjassa ja Kroatiassa politiikkatoimia ei ole toteutettu riittävästi. Ranskassa julkisen velan määrä ei ole vielä pienentynyt, ja vaikka politiikkatoimissa on tapahtunut jonkin verran edistymistä, tuottavuuden kasvu on vaatimatonta. Ruotsissa epätasapaino on äskettäin korjautunut jonkin verran, mutta asuntojen hinnat ovat edelleen historiallisen korkealla tasolla ja kotitalouksien velkaantuneisuus lisääntyy yhä; edistymisestä huolimatta politiikkatoimissa on puutteita. Romaniassa on edelleen haavoittuvuustekijöitä, jotka liittyvät kustannuskilpailukyvyn heikkenemiseen ja kasvavaan vaihtotaseen alijäämään samalla kun finanssipolitiikka on vahvasti elvyttävää. Tilanne pahenee, jos nykyistä suuntausta ei muuteta.

·Italialla, Kreikalla ja Kyproksella on – kuten vuonna 2019 – liiallisia epätasapainoja. Kyproksessa on viime vuosina tapahtuneesta edistymisestä huolimatta edelleen huomattavia haavoittuvuustekijöitä. Järjestämättömiä lainoja vähennettiin huomattavasti vuonna 2018, minkä jälkeen edistymistä on tapahtunut hitaammin. Julkinen ja yksityinen velka vähenevät, myös jatkossa. Vaihtotaseen alijäämä kuitenkin kasvoi tilanteessa, jossa ulkomainen nettovarallisuusasema oli jo erittäin negatiivinen. Politiikkatoimissa edistyminen vaihtelee, sillä joidenkin uudistussitoumusten täyttäminen on yhä kesken. Kreikassa on edelleen erittäin merkittäviä haavoittuvuustekijöitä, jotka liittyvät julkiseen velkaan, järjestämättömiin lainoihin ja ulkoiseen sektoriin tilanteessa, jossa kasvupotentiaali on edelleen heikko ja työttömyys korkealla. Edistymistä on kuitenkin nähtävissä useilla aloilla. Politiikkasitoumuksia seurataan tiukennetun valvonnan puitteissa, ja ne etenevät pitkälti suunnitellusti. Italiassa julkisen velan määrä suhteessa BKT:hen kasvaa edelleen, vaikka hallituksen suunnitelmat edistävät aiempaa enemmän velan vähentämistä. Vaikka potentiaalinen kasvu on paranemaan päin, se ei edelleenkään riitä varmistamaan velan nopeaa vähentämistä. Toimet uudistusohjelman toteuttamiseksi ovat käynnistyneet uudelleen. Näissä kolmessa jäsenvaltiossa on jatkettava talouden tasapainottamiseen tähtääviä uudistustoimia. Komissio seuraa toimia tiiviisti.

Komissio tarkastelee myös jatkossa erityisseurannan puitteissa taloudellista kehitystä ja politiikkatoimenpiteitä jäsenvaltioissa, joissa on havaittu epätasapainoja tai liiallisia epätasapainoja. Neuvosto osallistuu tähän tarkasteluun, ja se on tukenut erityisseurantakertomusten päätelmiä. 18

5.Edistyminen maakohtaisissa suosituksissa ja koheesiopolitiikan rahastojen käyttöä koskevassa ohjelmasuunnittelussa

Vaikka jäsenvaltiot edistyivät edelleen maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa, uudistusten täytäntöönpanon taso vaihteli jäsenvaltioiden välillä. Useamman vuoden jaksolla tarkasteltuna täytäntöönpanon taso on pysynyt viime vuodet jokseenkin vakaana. Siitä lähtien kun talouspolitiikan EU-ohjausjaksoprosessi alkoi vuonna 2011, jäsenvaltiot ovat edistyneet vähintään ”jonkin verran” yli kahdessa kolmasosassa kaikista maakohtaisista suosituksista. Eri politiikanaloista edistymistä on tapahtunut eniten rahoituspalvelujen ja sen jälkeen työlainsäädäntöä ja työsuhdeturvaa koskevan sääntelyn alalla. Toisaalta erityisen hitaasti on edistytty veropohjan laajentamisessa sekä terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon uudistamisessa.

Talousnäkymiin liittyvän suuren epävarmuuden vuoksi on olennaisen tärkeää toteuttaa hyvissä ajoin kasvupotentiaalia lisääviä tuloksellisia uudistuksia, joilla puututaan talouden pitkän aikavälin haasteisiin. Neuvoston vuonna 2019 antamien suositusten osalta uudistusten toteuttaminen on ollut vahvaa erityisesti rahoituspalvelujen ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan alalla. Sen sijaan palvelukilpailun ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä koskevien suositusten toteuttaminen on ollut vähäistä. Komissio on toteuttanut toimenpiteitä varmistaakseen, että maakohtaisten suositusten toteuttamisen arviointiprosessi on läpinäkyvämpi ja että suosituksia koskevia monenvälisiä arviointikeskusteluja tehostetaan. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että epävarmat talousnäkymät edellyttävät uudistusten täytäntöönpanon tehostamista.

Investointeihin liittyvän talouspolitiikan toteuttaminen vie aikaa. Viime vuonna annettiin ensimmäisen kerran maakohtaisia suosituksia, jotka koskivat investointeihin liittyvää talouspolitiikkaa. On suositeltu, että jäsenvaltiot keskittäisivät politiikkatoimensa tietyille aloille, joita tuettaisiin sekä kansallisilla julkisilla resursseilla että yksityisillä ja EU:n varoilla. Täytäntöönpanon edistymistä on analysoitava pitkällä aikavälillä. Jäsenvaltioiden olisi keskitettävä politiikkatoimensa tietyille aloille, joita tuettaisiin sekä kansallisilla julkisilla resursseilla että yksityisillä ja EU:n varoilla. EU:n varojen käyttöä koskevat havainnot ovat myönteisiä: Euroopan rakenne- ja investointirahastojen nykyisen ohjelmakauden (2014–2020) osalta komissio suoritti vuonna 2019 tuloksellisuuden tarkastelun, jonka mukaan suoritusvarauksesta 19 oli vapautettu 21,4 miljardia euroa. Vaikka tuloksellisuuden tarkasteluprosessiin ei liity päätösperäisiä toimenpiteitä, keskimäärin kolme neljäsosaa koheesiopolitiikan suoritusvarauksesta eli 15,9 miljardia euroa käytettiin aloilla, jotka liittyvät investointeja koskeviin maakohtaisiin suosituksiin. Niiden ohjelmien ja painopisteiden osalta, joissa suoritustavoitteita ei saavutettu, komission yksiköt ovat kehottaneet jäsenvaltioita ottamaan investointeihin liittyvät maakohtaiset suositukset asianmukaisella tavalla huomioon varojen uudelleenkohdentamista koskevissa ehdotuksissaan. Jäsenvaltiot alkoivat toimittaa näitä uudelleenohjelmointia koskevia ehdotuksiaan komission arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi syksyllä 2019.

Laatikko 2: Koheesiopolitiikan rahastojen käyttöä koskevan ohjelmasuunnittelun tilanne

6.Yhteistyö jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa

Luottamus ja yhteistyö komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden välillä ovat talouspolitiikan EU-ohjausjakson tuloksellisuuden kannalta olennaisen tärkeitä. Komissio tarjoaa monia tilaisuuksia vaihtaa näkemyksiä kaikkien sidosryhmien kanssa. Näitä ovat esimerkiksi säännölliset tapaamiset työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan, Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa. Komission jäsenet ovat aina valmiit vierailemaan Euroopan parlamentissa ennen kutakin EU-ohjausjakson keskeistä vaihetta. Ennen tämänpäiväisen paketin hyväksymistä komission jäsenet tapasivat parlamentin jäseniä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan (EMPL) ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) kokouksissa. Komissio tapaa säännöllisesti myös työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajia sekä Brysselissä että jäsenvaltioissa. Vuosien mittaan pyrkimykset luoda avointa ja hedelmällistä vuoropuhelua ovat edistäneet enenevässä määrin yhteisen käsityksen luomista siitä, millaisia haasteita EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkahaasteet ovat ja miten niihin voidaan vastata.

Kuten aiemminkin, komissio on sitoutunut käymään jäsenvaltioiden kanssa politiikkatoimista vilpitöntä vuoropuhelua ja varmistamaan, että sen politiikkasuositukset ovat osa kansallista poliittista prosessia, muun muassa vahvistamalla kansallisten parlamenttien ja työmarkkinaosapuolten osallistumista kansallisella tasolla. Vuoropuhelua käydään teknisten ja poliittisten vierailujen yhteydessä kussakin jäsenvaltiossa sekä Brysselissä kahdesti vuodessa pidettävissä kahdenvälisissä tapaamisissa. Lisäksi kansallisia viranomaisia kuullaan maaraporttien analyyttisestä sisällöstä ennen niiden julkaisemista. Uutena avauksena komissio pyysi tänä vuonna kansallisia viranomaisia valitsemaan jonkin molempien osapuolten kannalta kiinnostavan aiheen, jota käsiteltäisiin maaraporteissa syvällisemmin. Useimmat kansalliset viranomaiset ehdottivat aiheita, joilla on merkitystä vihreän ja digitaalisen siirtymän kannalta ja jotka vaikuttavat talouteen, teollisuuteen ja työvoimaan. Tämä on vahva osoitus siitä, että jäsenvaltioiden intressit ja prioriteetit ovat linjassa komission uuden talousohjelman kanssa. Komissio aikoo myös auttaa jäsenvaltioita tehostamaan uudistuspyrkimyksiään rakenneuudistusten tukiohjelman avulla tarjoamalla sen kautta kaikille jäsenvaltioille pyynnöstä teknistä tukea kasvua edistävien uudistusten suunnittelua ja toteuttamista varten. Tämä koskee myös maakohtaisissa suosituksissa esiin tuotuja uudistuksiin liittyviä haasteita.

7.Seuraavat vaiheet

Talouspolitiikan EU-ohjausjakso tarjoaa komissiolle, jäsenvaltioille, työmarkkinaosapuolille ja sidosryhmille mahdollisuuden käydä jatkuvaa vuoropuhelua ympäri vuoden. Tämän tiedonannon yhteydessä julkaistavat maaraportit perustuvat perusteelliseen vuoropuheluun, jota on käyty hallitusten, kansallisten viranomaisten ja sidosryhmien kanssa sekä teknisellä että poliittisella tasolla, esimerkiksi joulukuussa 2019 pidetyissä kahdenvälisissä kokouksissa. Maaraporttien havainnot esitellään jäsenvaltioiden pääkaupungeissa, ja niihin liittyviä jatkotoimia käsitellään kahdenvälisissä ja monenvälisissä kokouksissa. Talouspolitiikan EU-ohjausjaksosta vastaavat asiantuntijavirkamiehet ovat yhteydessä jäsenvaltioiden sidosryhmiin ympäri vuoden. Komission varapuheenjohtajat ja jäsenet vierailevat jäsenvaltioissa kuullakseen parlamenttien, hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien näkemyksiä maaraporttien analyyseistä ja päätelmistä. Komissio keskustelee maaraporttien havaintojen yhteenvedoista myös Euroopan parlamentin kanssa.

Jäsenvaltiot esittävät huhtikuun puoliväliin mennessä taloudelliset ja sosiaaliset prioriteettinsa kansallisissa uudistusohjelmissaan, joissa ne ottavat todetut haasteet huomioon. Lisäksi euroalueen jäsenvaltiot esittävät monivuotiset tervettä julkista taloutta koskevat strategiansa vakausohjelmien muodossa ja euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot lähentymisohjelmien muodossa. Energiaunionin hallintoa koskevan asetuksen nojalla toimittamissaan lopullisissa kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa jäsenvaltiot esittävät, miten ne aikovat täyttää energia- ja ilmastotavoitteensa. Jotta ongelmiin löydettäisiin asianmukaiset ja kestävät ratkaisut, komissio suosittaa, että uudistusohjelmat laaditaan yhdessä kaikkien keskeisten sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolien, alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa.

Liite 1 – Makrotalouden ja julkistalouden epätasapainojen yhdennetty valvonta

liite 2: Edistyminen kohti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita

Liite 3 – Jäsenvaltioiden perusteellisten tarkastelujen tulokset

(1)     COM(2020) 55 final, 5.2.2020.

(2)    Komission laatima EU:n laajuinen arviointi jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevista luonnoksista, 18. kesäkuuta 2019, (COM(2019) 285 final).

(3)    Arviointi osoitti, että jos kansalliset suunnitelmat toteutettaisiin luonnosten pohjalta, yhteisvaikutuksena olisi merkittävä vaje: panostus tehokkaampaan energiankulutukseen jäi EU:n tavoitteista sekä primääri- että loppuenergian kulutuksen osalta. Komissio kehotti jäsenvaltioita korjaamaan tämän vajeen kattavasti lopullisissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa, jotka niiden oli määrä esittää viimeistään 31. joulukuuta 2019. Suunnitelmien sisältö on jo otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon tänään julkaistavissa maaraporteissa.

(4) Komission toimintasuunnitelma: Kestävän kasvun rahoitus (COM/2018/097 final).

(5)      Ruotsin hiilivero oli alun perin 250 Ruotsin kruunua (noin 23,50 euroa) tonnilta. Vuonna 2017 hiilivero oli 1 180 kruunua (noin 110 euroa) tonnilta.

(6)      Kansalliset menettelyt radiotaajuuksien osoittamiseksi 5G-pioneeritajuusalueilla saataneen pian päätökseen useissa jäsenvaltioissa, sillä näiden taajuuksien käyttöä koskeva lakisääteinen velvoite tulee voimaan vuoden loppuun mennessä.

(7)      Toimielinten välinen julistus Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista (2017/C 428/09).

(8)      Ks. komission ehdotus yhteiseksi työllisyysraportiksi 2020 (COM(2019) 653 final).

(9)    Vahva sosiaalinen Eurooppa oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi (COM/2020/14 final).

(10)

   First phase consultation of Social Partners under Article 154 TFEU on a possible action addressing the challenges related to fair minimum wages (C(2020) 83 final).

(11) Vuosina 2006–2014 se kasvoi EU:ssa keskimäärin 16,7 prosentista 17,2 prosenttiin, ja eräissä jäsenvaltioissa huomattavasti enemmän.

(12)      Komissio hyväksyy maaliskuussa 2020 sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian ja antaa myöhemmin vuoden 2020 aikana palkkauksen läpinäkyvyyttä koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jolla puututaan miesten ja naisten palkkaeroon.

(13)      Komissio esittää maaliskuussa 2020 ”uuden osaamisohjelman Euroopalle”, jonka tavoitteiden ja aloitteiden avulla on tarkoitus puuttua vihreän ja digitaalisen siirtymän tuomiin haasteisiin.

(14)      Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2019: ”Kansalliset julkisen talouden kehykset: EU:n vaatimuksia olisi edelleen tiukennettava ja niiden noudattamista olisi seurattava paremmin”.

(15) Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 2 artikla.

(16)     COM(2019) 651 final.

(17)      Komissio ja EKP arvioivat ERM II -valuuttakurssimekanismiin liittyviä Bulgarian sitoumuksia aikanaan, kumpikin omien toimivaltuuksiensa nojalla.

(18)      Neuvoston päätelmät varoitusmekanismia koskevasta kertomuksesta 2020, annettu 18. helmikuuta 2020 (ST 6145/20).

(19)      Suoritusvaraus erotetaan ERI-rahastojen kokonaismäärärahoista (6 % kokonaisrahoituksesta eli noin 26 miljardia euroa) ja vapautetaan niiden painopisteiden toteuttamiseen, joissa on vuonna 2018 saavutettu tuloskehyksen välitavoitteet.

(20) Luokkiin ”on epätasapainoja” ja ”on liiallisia epätasapainoja” sovelletaan erityisseurantaa, jota muokataan haasteiden vaikeusasteen mukaisesti.

(21) Keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttaminen ja (siirtymävaiheen) velkasäännön soveltaminen viittaavat vuoteen 2019 komission syksyn 2019 talousennusteen perusteella.

(22) Velkasääntö: Jos jäsenvaltio ei noudata velkasuhteen viitearvoa (60 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja jos jäsenvaltion velkasuhteen ja 60 prosentin viitearvon välistä eroa ei vuosittain saada supistettua 1/20:lla (keskimäärin kolmen vuoden aikana), jäsenvaltion osalta käynnistetään liiallisen alijäämän menettely, kun on ensin otettu huomioon kaikki keskeiset seikat ja suhdanteen vaikutus.

(23) Velkasääntöä koskeva siirtymävaiheen järjestely on seuraava: Sen jälkeen kun liiallisen alijäämän menettelyssä oleva jäsenvaltio on korjannut alijäämän, sillä on kolme vuotta aikaa velkasäännön noudattamiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että velkasääntöä ei sovelleta lainkaan kyseisenä aikana, sillä jäsenvaltion olisi edistyttävä riittävästi kohti velkasäännön noudattamista myös siirtymävaiheessa. Jos katsotaan, että jäsenvaltio ei ole edistynyt riittävästi kohti velan viitearvon noudattamista siirtymävaiheen aikana, on mahdollista käynnistää liiallisen alijäämän menettely.

(24)      Merkittävän poikkeaman menettelyn avulla jäsenvaltioille tarjotaan mahdollisuus korjata poikkeama julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteestaan tai siihen tähtäävältä sopeuttamisuralta.