Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52018PC0530

    Ehdotus NEUVOSTON PÄÄTÖS Itävallalle, Luxemburgille ja Romanialle annettavasta luvasta hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta

    COM/2018/530 final

    Bryssel 6.7.2018

    COM(2018) 530 final

    2018/0279(NLE)

    Ehdotus

    NEUVOSTON PÄÄTÖS

    Itävallalle, Luxemburgille ja Romanialle annettavasta luvasta hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta


    PERUSTELUT

    1.EHDOTUKSEN TAUSTA

    Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

    Haagissa 25. lokakuuta 1980 tehdyllä, yksityisoikeuden alaa koskevalla yleissopimuksella kansainvälisestä lapsikaappauksesta (jäljempänä ’vuoden 1980 yleissopimus’) pyritään palauttamaan ennalleen aiemmin vallinnut tilanne eli varmistamaan, että lapsi, joka on luvattomasti viety toiseen valtioon tai jätetty palauttamatta toisesta valtiosta, palautetaan pikaisesti asuinvaltioonsa. Yleissopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 98 maata, joiden joukossa ovat myös kaikki EU:n jäsenvaltiot, ja sen toiminta perustuu sopimuspuolten nimeämien keskusviranomaisten väliseen yhteistyöhön.

    Lapsikaappauksien estäminen on olennainen osa EU:n politiikkaa, jonka tavoitteena on edistää lapsen oikeuksia. Sen vuoksi Euroopan unioni pyrkii kansainvälisellä tasolla aktiivisesti parantamaan vuoden 1980 yleissopimuksen soveltamista ja kehottaa myös kolmansia valtioita liittymään sopimukseen.

    Valko-Venäjä talletti vuoden 1980 yleissopimusta koskevan liittymiskirjan 12. tammikuuta 1998. Yleissopimus tuli Valko-Venäjällä voimaan 1. huhtikuuta 1998.

    Vuoden 1980 yleissopimus on jo voimassa Valko-Venäjän ja 24 EU:n jäsenvaltion välillä. Ainoastaan Itävalta, Luxemburg, Romania ja Tanska eivät ole vielä hyväksyneet Valko-Venäjän liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen.

    Uzbekistan talletti vuoden 1980 yleissopimusta koskevan liittymiskirjan 31. toukokuuta 1999. Yleissopimus tuli Uzbekistanissa voimaan 1. elokuuta 1999.

    Vuoden 1980 yleissopimus on jo voimassa Uzbekistanin ja 24 EU:n jäsenvaltion välillä. Ainoastaan Itävalta, Luxemburg, Romania ja Tanska eivät ole vielä hyväksyneet Uzbekistanin liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen.

    Vuoden 1980 yleissopimuksen 38 artiklan 4 kohdassa määrätään, että yleissopimusta sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

    Komissio pyysi asiasta lausuntoa Euroopan unionin tuomioistuimelta, joka vahvisti EU:n yksinomaisen toimivallan hyväksyä kolmannen valtion liittyminen vuoden 1980 yleissopimukseen.

    Euroopan unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antamassa lausunnossa 1/13 vahvistetaan, että sen hyväksyminen, että kolmas valtio liittyy Haagissa vuonna 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta, kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

    Tuomioistuimen mukaan on tarpeen vahvistaa, että asiassa sovelletaan yhtenäisiä sääntöjä EU:ssa ja vältetään tilanne, jossa jäsenvaltiot toimivat eri tavoin (eriytetty yhdentyminen).

    Euroopan unionilla on yksinomainen ulkoinen toimivalta kansainvälisissä lapsikaappausasioissa, joten päätös siitä, hyväksytäänkö Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittyminen yleissopimukseen, on tehtävä EU:n tasolla neuvoston päätöksellä. Sen vuoksi Itävallan, Luxemburgin ja Romanian olisi Euroopan unionin edun mukaisesti annettava selitys Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittymisen hyväksymisestä.

    Jos Itävalta, Luxemburg ja Romania hyväksyvät Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittymisen, vuoden 1980 yleissopimusta voitaisiin soveltaa Valko-Venäjän ja Uzbekistanin ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden paitsi Tanskan välillä.

    Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

    Vuoden 1980 yleissopimus vastaa kansainvälisten lapsikaappausten osalta neuvoston asetusta N:o 2201/2003 (joka tunnetaan Bryssel II a asetuksena), joka on EU:n oikeudellisen yhteistyön kulmakivi avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa.

    Yksi asetuksen tärkeimmistä tavoitteista on estää lapsikaappaukset jäsenvaltioiden välillä ottamalla käyttöön menettelyjä, joilla varmistetaan lapsen pikainen palauttaminen tämän asuinjäsenvaltioon. Sen vuoksi Bryssel II a asetuksen 11 artiklaan on sisällytetty vuoden 1980 yleissopimuksessa vahvistettu menettely. Asetuksella myös täydennetään yleissopimusta. Lisäksi asetuksessa selvennetään joitakin seikkoja, muun muassa lapsen kuulemista, tuomion antamisen määräaikaa palauttamispyynnön jättämisen jälkeen ja lapsen palauttamatta jättämisen perusteita. Asetus sisältää myös säännöksiä, jotka koskevat eri jäsenvaltioissa annettuja ristiriitaisia palauttamista ja palauttamatta jättämistä koskevia tuomioita.

    EU tukee kansainvälisesti kolmansien valtioiden liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen, jotta jäsenvaltiot voivat luottaa, että kansainvälisiin lapsikaappauksiin sovelletaan yhteistä sääntelykehystä.

    Kesäkuun 2015 ja joulukuun 2017 välisenä aikana on jo annettu 14 neuvoston päätöstä 1 , joilla hyväksytään 20 kolmannen maan (Marokko, Singapore, Venäjän federaatio, Albania, Andorra, Seychellit, Armenia, Korean tasavalta, Kazakstan, Peru, Georgia, Etelä-Afrikka, Chile, Islanti, Bahama, Panama, Uruguay, Kolumbia, El Salvador ja San Marino) liittyminen vuoden 1980 yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta.

    Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

    Tämän ehdotuksen ilmeisenä yleisenä tavoitteena on suojella lapsen oikeuksia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti. Vuoden 1980 yleissopimus luotiin suojelemaan lasta kaappausten haitallisilta vaikutuksilta ja varmistamaan, että lapsi pystyy ylläpitämään yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa esimerkiksi turvaamalla tapaamisoikeuden käyttäminen.

    On syytä mainita myös yhteys siihen, että sovittelun käyttöä perheasioita koskevien rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisemisessa pyritään edistämään. Tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettua direktiiviä 2 sovelletaan myös perheoikeuden alalla Euroopan yhteisellä oikeudenkäyttöalueella. Myös vuoden 1980 yleissopimuksella kannustetaan ratkaisemaan perheasioita koskevat riita-asiat sovintoteitse. Yksi vuoden 1980 yleissopimukseen perustuvista, kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin julkaisemista hyvien toimintatapojen oppaista käsittelee sovittelua lasta koskevien perhesuhteisiin liittyvien kansainvälisten riitojen ratkaisemisessa silloin, kun asia kuuluu yleissopimuksen soveltamisalaan. Opas on käännetty Euroopan komission aloitteesta kaikille EU:n virallisille kielille (englannin ja ranskan lisäksi) sekä arabiaksi tarkoituksena tukea vuoropuhelua sellaisten valtioiden kanssa, jotka eivät vielä ole ratifioineet yleissopimusta, ja löytää konkreettisia tapoja ratkaista kansainvälisistä lapsikaappauksista aiheutuvat ongelmat silloin, kun on kyse maista, jotka eivät ole ratifioineet yleissopimusta. 3

    2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

    Oikeusperusta

    Päätös koskee kansainvälistä sopimusta, joten sovellettava oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artikla yhdessä 81 artiklan 3 kohdan kanssa. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan.

    Asetus (EY) N:o 2201/2003 sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat näin ollen tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

    Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

    Suhteellisuusperiaate

    Ehdotuksen laatimisessa on noudatettu samaa asiaa koskevissa, jo hyväksytyissä neuvoston päätöksissä noudatettuja suuntaviivoja, eikä ehdotuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen yhtenäisen EU:n toiminnan tavoitteen saavuttamiseksi kansainvälisissä lapsikaappauksissa, koska sillä varmistetaan, että Itävalta, Luxemburg ja Romania hyväksyvät tietyssä määräajassa Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen.

    3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

    Sidosryhmien kuuleminen

    Itävalta, Luxemburg ja Romania ilmoittivat olevansa valmiit hyväksymään Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen komission kysyessä niiden mielipidettä.

    Asiantuntijakokouksessa 18. huhtikuuta 2018 käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että jäsenvaltiot eivät – tässä vaiheessa – vastusta sitä, että Itävalta, Luxemburg ja Romania hyväksyvät Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen.

    Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

    Komissio ja jäsenvaltioiden asiantuntijat olivat sitä mieltä, että kyseisten kolmansien maiden tilannetta ei tarvitse erikseen arvioida, koska vuoden 1980 yleissopimus on jo voimassa Valko-Venäjän ja Uzbekistanin ja 24 jäsenvaltion välillä.

    Vaikutustenarviointi

    Ehdotuksesta ei sen luonteen vuoksi ole tehty erityistä vaikutustenarviointia, kuten ei tehty niistä 14 vastaavasta vuosina 2015 ja 2017 hyväksytystä neuvoston päätöksestä, jotka koskevat useiden kolmansien maiden liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen. Joka tapauksessa Valko-Venäjän ja Uzbekistanin tilanteen arvioimista pidettiin turhana, koska vuoden 1980 yleissopimus on jo voimassa niiden ja 24 EU:n jäsenvaltion välillä ja koska Itävalta, Luxemburg ja Romania olivat valmiit hyväksymään niiden liittymisen yleissopimukseen.

    4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

    Ehdotetulla päätöksellä ei ole vaikutuksia talousarvioon.

    5.LISÄTIEDOT

    Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

    Ehdotus koskee pelkästään luvan antamista Itävallalle, Luxemburgille ja Romanialle, jotta ne voivat hyväksyä Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen. Sen täytäntöönpanon valvonta rajoittuu siihen, että Itävalta, Luxemburg ja Romania noudattavat selityksen sanamuotoa ja selityksen tallettamisen määräaikaa sekä ilmoittavat selityksen tallettamisesta komissiolle kyseisen neuvoston päätöksen mukaisesti.

    2018/0279 (NLE)

    Ehdotus

    NEUVOSTON PÄÄTÖS

    Itävallalle, Luxemburgille ja Romanialle annettavasta luvasta hyväksyä Euroopan unionin edun mukaisesti Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittyminen yksityisoikeuden alaa koskevaan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta

    EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 81 artiklan 3 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan b alakohdan kanssa,

    ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

    ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 4 ,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni on asettanut yhdeksi tavoitteekseen lapsen oikeuksien suojelun edistämisen. Toimenpiteet lasten suojelemiseksi luvattomilta poisviemisiltä tai palauttamatta jättämisiltä muodostavat olennaisen osan tätä toimintapolitiikkaa.

    (2)Neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 5 , jäljempänä ’Bryssel II a -asetus’, jolla pyritään suojelemaan lapsia luvattoman pois viemisen tai palauttamatta jättämisen haitallisilta vaikutuksilta ja jossa vahvistetaan menettelyt, joilla pyritään turvaamaan lapsen pikainen palauttaminen siihen valtioon, jossa lapsen asuinpaikka on, ja jolla pyritään varmistamaan tapaamisoikeus ja oikeus lapsen huoltoon.

    (3)Bryssel II a -asetus täydentää ja vahvistaa 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyä yksityisoikeuden alaa koskevaa Haagin yleissopimusta kansainvälisestä lapsikaappauksesta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’, jolla luodaan sekä sopimusvaltioiden että keskusviranomaisten välinen kansainvälinen velvoite- ja yhteistyöjärjestelmä ja jolla pyritään turvaamaan luvattomasti muihin valtioihin vietyjen tai muista valtioista palauttamatta jätettyjen lasten pikainen palauttaminen.

    (4)Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen osapuolia.

    (5)Unioni kannustaa kolmansia valtioita liittymään vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen ja tukee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa osallistumalla yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa muun muassa kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin säännöllisesti järjestämiin erityiskomissioihin.

    (6)Unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden yhteisellä sääntelykehyksellä voitaisiin parhaiten ratkaista arkaluonteiset kansainväliset lapsikaappaukset.

    (7)Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa määrätään, että sitä sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

    (8)Vuoden 1980 Haagin yleissopimus ei salli alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen, kuten unionin, liittyä siihen. Tämän vuoksi unioni ei voi liittyä kyseiseen yleissopimukseen eikä se voi tallettaa selitystä valtion liittymisen hyväksymisestä.

    (9)Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 1/13 mukaisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaiset selitykset liittymisen hyväksymisestä kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.

    (10)Valko-Venäjä talletti vuoden 1980 yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 12 päivänä tammikuuta 1998. Yleissopimus tuli Valko-Venäjällä voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1998.

    (11)Kaikki asianomaiset jäsenvaltiot Itävaltaa, Luxemburgia, Romaniaa ja Tanskaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet Valko-Venäjän liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Valko-Venäjä on hyväksynyt Bulgarian, Viron, Latvian, Liettuan ja Maltan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Valko-Venäjän tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Itävalta, Luxemburg ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Valko-Venäjän liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

    (12)Uzbekistan talletti vuoden 1980 yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 31 päivänä toukokuuta 1999. Yleissopimus tuli Uzbekistanissa voimaan 1 päivänä elokuuta 1999.

    (13)Kaikki asianomaiset jäsenvaltiot Itävaltaa, Luxemburgia, Romaniaa ja Tanskaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet Uzbekistanin liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Uzbekistan on hyväksynyt Bulgarian, Viron, Latvian, Liettuan ja Maltan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Uzbekistanin tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Itävalta, Luxemburg ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Uzbekistanin liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

    (14)Itävallalle, Luxemburgille ja Romanialle olisi näin ollen unionin edun mukaisesti annettava lupa tallettaa selityksensä Valko-Venäjän ja Uzbekistanin vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen liittymisen hyväksymisestä tämän päätöksen mukaisesti. Unionin muut jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, ja sen vuoksi niiden ei tule enää tallettaa uutta selitystä liittymisen hyväksymisestä, sillä jo talletettu selitys on edelleen voimassa kansainvälisen julkisoikeuden nojalla.

    (15)Bryssel II a -asetus sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat näin ollen tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

    (16)Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

    ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

    1 artikla

    1.    Itävallalle, Luxemburgille ja Romanialle annetaan lupa hyväksyä unionin edun mukaisesti Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittyminen 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’.

    2.    Itävallan, Luxemburgin ja Romanian on talletettava viimeistään … [kaksitoista kuukautta tämän päätöksen hyväksymisestä] Euroopan unionin edun mukaisesti seuraavasti muotoiltu selitys siitä, että se hyväksyy Valko-Venäjän ja Uzbekistanin liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen:

    ”[JÄSENVALTION koko nimi] ilmoittaa hyväksyvänsä neuvoston päätöksen (EU) 2018/… mukaisesti, että Valko-Venäjä ja Uzbekistan liittyy 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta.”

    3.    Itävallan, Luxemburgin ja Romanian on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle siitä, että ne ovat tallettaneet Valko-Venäjän ja Uzbekistanin vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen liittymisen hyväksymistä koskevat selityksensä, ja toimitettava komissiolle kyseisten selitysten tekstit kahden kuukauden kuluessa niiden tallettamisesta.

    2 artikla

    Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se annetaan tiedoksi.

    3 artikla

    Tämä päätös on osoitettu Itävallalle, Luxemburgille ja Romanialle.

    Tehty Brysselissä

       Neuvoston puolesta

       Puheenjohtaja

    (1)    Tähän mennessä on annettu 14 neuvoston päätöstä, joilla jäsenvaltioille annetaan lupa hyväksyä seuraavien maiden liittyminen vuoden 1980 yleissopimukseen: Andorra (neuvoston päätös (EU) 2015/1023, annettu 15 päivänä kesäkuuta 2015); Seychellit (neuvoston päätös (EU) 2015/2354, annettu 10 päivänä joulukuuta 2015); Venäjä (neuvoston päätös (EU) 2015/2355, annettu 10 päivänä joulukuuta 2015); Albania (neuvoston päätös (EU) 2015/2356, annettu 10 päivänä joulukuuta 2015); Singapore (neuvoston päätös (EU) 2015/1024, annettu 15 päivänä kesäkuuta 2015); Marokko (neuvoston päätös (EU) 2015/2357, annettu 10 päivänä joulukuuta 2015); Armenia (neuvoston päätös (EU) 2015/2358, annettu 10 päivänä joulukuuta 2015); Korean tasavalta (neuvoston päätös (EU) 2016/2313, annettu 8 päivänä joulukuuta 2016); Kazakstan (neuvoston päätös (EU) 2016/2311, annettu 8 päivänä joulukuuta 2016); Peru (neuvoston päätös (EU) 2016/2312, annettu 8 päivänä joulukuuta 2016); Georgia ja Etelä-Afrikka (neuvoston päätös (EU) 2017/2462, annettu 18 päivänä joulukuuta 2017); Chile, Islanti ja Bahama (neuvoston päätös (EU) 2017/2424, annettu 18 päivänä joulukuuta 2017); Panama, Uruguay, Kolumbia ja El Salvador (neuvoston päätös (EU) 2017/2464, annettu 18 päivänä joulukuuta 2017); San Marino (neuvoston päätös (EU) 2017/2463, annettu 18 päivänä joulukuuta 2017).
    (2)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/52/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3).
    (3)     https://www.hcch.net/en/publications-and-studies/details4/?pid=5568&dtid=3
    (4)    EUVL C , , s. .
    (5)    Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1).
    Top