(1)

Maailmantalouden nopea muuttuminen, joka on seurausta digitalisoitumisesta, luo uutta painetta yhteisöverojärjestelmille sekä unionin tasolla että kansainvälisesti ja kyseenalaistaa mahdollisuuden määrittää, missä digitaalialan yritysten olisi maksettava veronsa ja miten paljon niiden olisi maksettava. Vaikka G20-ryhmän kaltaisilla kansainvälisillä foorumeilla on jo todettu tarve mukauttaa yhteisöverosääntöjä digitaalitalouteen soveltuviksi, maailmanlaajuiseen yhteisymmärrykseen pääseminen on todennäköisesti haasteellista.

(1)

Maailmantalouden nopea muuttuminen, joka on seurausta digitalisoitumisesta, luo uutta painetta yhteisöverojärjestelmille sekä unionin tasolla että kansainvälisesti ja kyseenalaistaa mahdollisuuden määrittää, missä digitaalialan yritysten olisi maksettava veronsa ja miten paljon niiden olisi maksettava. Vaikka G20-ryhmän kaltaisilla kansainvälisillä foorumeilla on jo todettu tarve mukauttaa yhteisöverosääntöjä digitaalitalouteen soveltuviksi, maailmanlaajuiseen yhteisymmärrykseen pääseminen on todennäköisesti haasteellista , eikä se toteudu lähitulevaisuudessa .

(1 a)

Digiajalla, kun datasta on tullut uusi taloudellinen voimavara aiempien työvoiman ja perinteisten voimavarojen ohella ja kun aivan liian usein monikansalliset yritykset, joiden toiminta perustuu voimakkaasti digitaaliseen toimintaan, tekevät verojärjestelyjä, joiden avulla ne voivat välttää tai kiertää veroja, on kehitettävä uusi lähestymistapa, jotta voidaan ottaa käyttöön oikeudenmukainen ja kestävä digitaalitalouden verotusjärjestelmä, jolla varmistetaan, että digitaalialan yritykset maksavat veronsa siellä, missä niiden todellinen taloudellinen toiminta tapahtuu.

(2)

OECD julkaisi lokakuussa 2015 veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevasta toimenpiteestä 1 raportin Addressing the Tax Challenges of the Digital Economy. Siinä esitettyjä digitaalitalouden verottamisen lähestymistapoja tarkasteltiin edelleen OECD:n väliraportissa Tax Challenges Arising from Digitalisation – Interim Report 2018. Talouden digitalisoitumisen nopeutuessa on yhä tarpeellisempaa löytää ratkaisuja, joilla voidaan varmistaa digitaalialan yritysten oikeudenmukainen ja tosiasiallinen verotus.

(2)

OECD julkaisi lokakuussa 2015 veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevasta toimenpiteestä 1 raportin Addressing the Tax Challenges of the Digital Economy. Siinä esitettyjä digitaalitalouden verottamisen lähestymistapoja tarkasteltiin edelleen OECD:n väliraportissa Tax Challenges Arising from Digitalisation – Interim Report 2018. Talouden digitalisoitumisen nopeutuessa on yhä tarpeellisempaa ja kiireellisempää löytää ratkaisuja, joilla voidaan varmistaa digitaalialan yritysten oikeudenmukainen ja tosiasiallinen verotus. Tähän mennessä OECD:n digitaalitalouden verottamista koskeva työ ei kuitenkaan ole edistynyt riittävästi, mikä osoittaa, että asiassa on edettävä unionin tasolla. Kokonaisvaltaisen sopimuksen saavuttamiseen liittyvistä ongelmista ja unionin tällä direktiivillä toteuttamista toimista huolimatta sopimukseen olisi kuitenkin pyrittävä määrätietoisesti. Unionin yhteisen lähestymistavan puuttuessa jäsenvaltiot ottavat kuitenkin käyttöön yksipuolisia ratkaisuja, joista seuraa sääntelyn epävarmuutta ja jotka ovat hankalia rajatylittävää toimintaa harjoittaville yrityksille ja veroviranomaisille. Rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän Euroopan parlamentin tutkintavaliokunnan (PANA) ja veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän Euroopan parlamentin erityisvaliokunnan (TAXE2) kehotuksen mukaisesti olisi perustettava toimivaltainen YK:n veroelin, joka toimisi foorumina kokonaisvaltaisesta sopimuksesta ja muista kansainväliseen verojärjestelmään liittyvistä asioista käytäville keskusteluille.

(3 a)

Euroopan parlamentti totesi rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokuntansa ja veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokuntansa loppukertomuksissa, että digitaalitalouteen liittyviin verotuksellisiin haasteisiin on kyettävä vastaamaan.

(4)

Eurooppa-neuvoston 19 päivänä lokakuuta 2017 antamissa päätöksissä korostetaan tarvetta ottaa käyttöön digiaikaan soveltuva tehokas ja oikeudenmukainen verotusjärjestelmä ja odotetaan, että komissio antaa asianmukaiset ehdotukset vuoden 2018 alkuun mennessä (15). Ecofin-neuvoston 5 päivänä joulukuuta 2017 antamissa päätelmissä painotetaan, että yleisesti hyväksytyn kiinteän toimipaikan määritelmän ja siihen liittyvien siirtohinnoittelu- ja voitonkohdentamissääntöjen olisi myös jatkossa oltava ratkaisevassa asemassa vastattaessa digitaalitalouden voittojen verotusta koskeviin haasteisiin. Lisäksi kyseisissä päätelmissä kannustetaan EU:ta, OECD:tä ja muita kansainvälisiä kumppaneita tekemään tiivistä yhteistyötä digitaalitalouden voittojen verotusta koskeviin haasteisiin vastaamiseksi (16). Tältä osin olisi vaadittava, että jäsenvaltiot sisällyttävät kansallisiin yhteisöverojärjestelmiinsä sääntöjä verotusoikeuksiensa käyttämiseksi. Siksi olisi selvennettävä eri jäsenvaltioissa sovellettavia lukuisia yhteisöveroja. Kyseisillä säännöillä olisi laajennettava kiinteän toimipaikan määritelmää ja vahvistettava verotuksellinen side merkittävälle digitaaliselle läsnäololle kullakin lainkäyttöalueella. Lisäksi olisi annettava yleiset periaatteet verotettavien voittojen kohdentamiseksi tällaiseen digitaaliseen läsnäoloon. Periaatteessa kyseisiä sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin yhteisöverovelvollisiin riippumatta siitä, sijaitseeko niiden verotuksellinen kotipaikka unionissa vai sen ulkopuolella.

(4)

Eurooppa-neuvoston 19 päivänä lokakuuta 2017 antamissa päätelmissä korostetaan tarvetta ottaa käyttöön digiaikaan soveltuva tehokas ja oikeudenmukainen verotusjärjestelmä ja odotetaan, että komissio antaa asianmukaiset ehdotukset vuoden 2018 alkuun mennessä (15). Ecofin-neuvoston 5 päivänä joulukuuta 2017 antamissa päätelmissä painotetaan, että yleisesti hyväksytyn kiinteän toimipaikan määritelmän ja siihen liittyvien siirtohinnoittelu- ja voitonkohdentamissääntöjen olisi myös jatkossa oltava ratkaisevassa asemassa vastattaessa digitaalitalouden voittojen verotusta koskeviin haasteisiin. Lisäksi kyseisissä päätelmissä kannustetaan EU:ta, OECD:tä ja muita kansainvälisiä kumppaneita tekemään tiivistä yhteistyötä digitaalitalouden voittojen verotusta koskeviin haasteisiin vastaamiseksi (16). Tältä osin olisi vaadittava, että jäsenvaltiot sisällyttävät kansallisiin yhteisöverojärjestelmiinsä sääntöjä verotusoikeuksiensa käyttämiseksi. Siksi olisi selvennettävä eri jäsenvaltioissa sovellettavia lukuisia yhteisöveroja. Kyseisillä säännöillä olisi laajennettava kiinteän toimipaikan määritelmää ja vahvistettava verotuksellinen side merkittävälle digitaaliselle läsnäololle kullakin lainkäyttöalueella. Lisäksi olisi annettava yleiset periaatteet verotettavien voittojen kohdentamiseksi tällaiseen digitaaliseen läsnäoloon. Periaatteessa kyseisiä sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin yhteisöverovelvollisiin riippumatta niiden koosta ja siitä, sijaitseeko niiden verotuksellinen kotipaikka unionissa vai sen ulkopuolella. Lisäksi tässä direktiivissä vahvistetut yhteiset säännöt edellyttävät unionin yhteisöveropohjan laajempaa yhdenmukaistamista kaikkien yhteisöjen osalta. Siksi tämä direktiivi ei saisi haitata tai viivästyttää työtä, joka koskee ehdotusta yhteiseksi yhdistetyksi yhteisöveropohjaksi.

(5)

Sääntöjä ei kuitenkaan tulisi soveltaa yhteisöihin, joiden verotuksellinen kotipaikka sijaitsee unioniin kuulumattomalla lainkäyttöalueella, jonka kanssa merkittävän digitaalisen läsnäolon jäsenvaltiolla on voimassa oleva kaksinkertaista verotusta koskeva sopimus, paitsi kun kyseiseen sopimukseen sisältyy määräyksiä merkittävästä digitaalisesta läsnäolosta, joka antaa samankaltaisia oikeuksia ja velvoitteita unioniin kuulumattomaan lainkäyttöalueeseen nähden kuin mitä tässä direktiivissä annetaan. Näin voidaan välttää mahdolliset ristiriidat unioniin kuulumattomien lainkäyttöalueiden kanssa tehtyjen kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten kanssa, kun otetaan huomioon, että unionin lainsäädäntö ei yleensä sido unioniin kuulumattomia lainkäyttöalueita.

(5)

Sääntöjä ei kuitenkaan tulisi soveltaa yhteisöihin, joiden verotuksellinen kotipaikka sijaitsee unioniin kuulumattomalla lainkäyttöalueella, jonka kanssa merkittävän digitaalisen läsnäolon jäsenvaltiolla on voimassa oleva kaksinkertaista verotusta koskeva sopimus, paitsi kun kyseiseen sopimukseen sisältyy määräyksiä merkittävästä digitaalisesta läsnäolosta, joka antaa samankaltaisia oikeuksia ja velvoitteita unioniin kuulumattomaan lainkäyttöalueeseen nähden kuin mitä tässä direktiivissä annetaan. Näin voidaan välttää mahdolliset ristiriidat unioniin kuulumattomien lainkäyttöalueiden kanssa tehtyjen kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten kanssa, kun otetaan huomioon, että unionin lainsäädäntö ei yleensä sido unioniin kuulumattomia lainkäyttöalueita. Tästä huolimatta ja tämän direktiivin säännösten täysimääräisen vaikuttavuuden varmistamiseksi jäsenvaltioita olisi kehotettava mukauttamaan tarvittaessa voimassa olevia kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevia sopimuksiaan, jotta niihin sisällytettäisiin merkittävää digitaalista läsnäoloa koskevia määräyksiä, jotka luovat tässä direktiivissä vahvistettujen oikeuksien ja velvoitteiden kaltaisia oikeuksia ja velvoitteita unioniin kuulumattomilla lainkäyttöalueilla. Komissio voi antaa ehdotuksen sellaisen verosopimuksen muuttamista koskevan eurooppalaisen mallin laatimisesta, jota käytettäisiin mukautettaessa kunkin jäsenvaltion tekemiä tuhansia kahdenvälisiä sopimuksia.

(8)

Yksi tämän direktiivin keskeisistä tavoitteista on parantaa koko sisämarkkinoiden kestokykyä digitaalitalouden verotusongelmien ratkomiseksi. Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden toimilla, koska digitaalialan yritykset kykenevät toimimaan kansallisten rajojen yli ilman fyysistä läsnäoloa eri lainkäyttöalueilla. Siksi tarvitaan sääntöjä sen varmistamiseksi, että yritykset maksavat verot lainkäyttöalueilla, joilla voitot syntyvät. Koska digitaalialan yritysten toiminta on luonteeltaan rajatylittävää, unionin tason aloite tuottaa lisäarvoa verrattuna siihen, mitä erilaisilla kansallisilla toimenpiteillä pystyttäisiin saavuttamaan. On tarpeen ottaa käyttöön yhteinen aloite, joka kattaa sisämarkkinat kauttaaltaan, jotta voidaan varmistaa merkittävää digitaalista läsnäoloa koskevien sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen unionissa. Jäsenvaltioiden yksipuoliset ja toisistaan eriävät toimet voisivat johtaa tehottomuuksiin ja hajauttaa sisämarkkinoita, koska ne loisivat ristiriitoja kansallisten sääntöjen välillä, vääristymiä ja veroesteitä yrityksille unionissa. Koska tämän direktiivin tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(8)

Yksi tämän direktiivin keskeisistä tavoitteista on parantaa koko sisämarkkinoiden kestokykyä digitaalitalouden verotusongelmien ratkomiseksi kunnioittaen samalla verotuksen neutraaliuden periaatetta ja palvelujen vapaata liikkuvuutta unionin sisämarkkinoilla ja ilman unionin ja muiden kuin unionin yritysten välistä syrjintää . Tätä tavoitetta ei voida saavuttaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden toimilla, koska digitaalialan yritykset kykenevät toimimaan kansallisten rajojen yli ilman fyysistä läsnäoloa tai vain vähäisellä fyysisellä läsnäololla eri lainkäyttöalueilla. Siksi tarvitaan sääntöjä sen varmistamiseksi, että yritykset maksavat verot lainkäyttöalueilla, joilla voitot syntyvät. Koska digitaalialan yritysten toiminta on luonteeltaan rajatylittävää, unionin tason aloite tuottaa lisäarvoa verrattuna siihen, mitä erilaisilla kansallisilla toimenpiteillä pystyttäisiin saavuttamaan. On tarpeen ottaa käyttöön yhteinen aloite, joka kattaa sisämarkkinat kauttaaltaan, jotta voidaan varmistaa merkittävää digitaalista läsnäoloa koskevien sääntöjen yhdenmukainen soveltaminen unionissa. Jäsenvaltioiden yksipuoliset ja toisistaan eriävät toimet voisivat johtaa tehottomuuksiin ja hajauttaa sisämarkkinoita, koska ne loisivat ristiriitoja kansallisten sääntöjen välillä, vääristymiä ja veroesteitä yrityksille unionissa. Olisikin kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että unionin lähestymistapa on tasapuolinen eikä syrjivä mihinkään yksittäiseen jäsenvaltioon nähden. Koska tämän direktiivin tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(8 a)

Jotta voidaan luoda yhtenäiset ja johdonmukaiset veropuitteet kaikille yhteisöille, merkittävän digitaalisen läsnäolon käsitteestä ja tässä direktiivissä esitetyistä ratkaisuista olisi myös tultava yhteisestä yhteisöveropohjasta ja yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta annettavien neuvoston direktiivien erottamaton osa.

(8 b)

Jollei tällä ehdotuksella saada aikaan sopimusta eikä sen vuoksi saada poistettua kilpailun vääristymiä ja veroesteitä, jotka vaikuttavat yrityksiin unionissa, komission olisi esitettävä uusi ehdotus, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 116 artiklaan, jonka mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavat direktiivit.

(9)

Tämän direktiivin mukaisen henkilötietojen käsittelyn olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (17) mukaisesti, mukaan lukien velvoitteet toteuttaa asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä mainitulla asetuksella asetettujen velvoitteiden noudattamiseksi ja varsinkin niiden velvoitteiden noudattamiseksi, jotka liittyvät käsittelyn laillisuuteen, käsittelytoimintojen turvallisuuteen, tietojen antamiseen, rekisteröityjen oikeuksiin, tietosuojaan sekä sisäänrakennettuun ja oletusarvoiseen tietosuojaan. Henkilötiedot olisi mahdollisuuksien mukaan muutettava anonyymeiksi.

(9)

Tämän direktiivin mukaisen henkilötietojen käsittelyn olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (17) mukaisesti, mukaan lukien velvoitteet toteuttaa asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä mainitulla asetuksella asetettujen velvoitteiden noudattamiseksi ja varsinkin niiden velvoitteiden noudattamiseksi, jotka liittyvät käsittelyn laillisuuteen, käsittelytoimintojen turvallisuuteen, tietojen antamiseen, rekisteröityjen oikeuksiin, tietosuojaan sekä sisäänrakennettuun ja oletusarvoiseen tietosuojaan , ottaen asianmukaisesti huomioon tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteet . Henkilötiedot olisi mahdollisuuksien mukaan muutettava anonyymeiksi. Tiedot, joita tämän direktiivin soveltamiseksi voidaan kerätä käyttäjiltä, olisi ehdottomasti rajoitettava koskemaan dataa, josta ilmenee käyttäjien sijaintijäsenvaltio, muttei dataa, josta ilmenevät käyttäjän tunnistetiedot.

(10)

Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja laadittava siitä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot. Neuvoa-antava digiverokomitea olisi perustettava direktiivin soveltamista koskevien kysymysten tarkastelemiseksi.

(10)

Komission olisi arvioitava tämän direktiivin täytäntöönpanoa viimeistään … päivänä …kuuta … [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] ja laadittava siitä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle , etenkin yrityksille ja erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ”pk-yritykset”, aiheutuvasta hallinnollisesta rasitteesta ja lisäkustannuksista, tässä direktiivissä säädetyn verojärjestelmän vaikutuksesta jäsenvaltioiden tuloihin, vaikutuksesta käyttäjien henkilötietoihin ja vaikutuksesta koko sisämarkkinoihin, kiinnittäen erityistä huomiota yhtiöiden välisen kilpailun mahdolliseen vääristymiseen tässä direktiivissä määritettyjen uusien sääntöjen vuoksi. Uudelleentarkastelussa olisi myös tutkittava, olisiko tämän direktiivin kattamia palvelutyyppejä tai merkittävän digitaalisen läsnäolon määritelmää muutettava . Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kaikki kyseisen arvioinnin tekemiseksi tarvittavat tiedot. Neuvoa-antava digiverokomitea olisi perustettava direktiivin soveltamista koskevien kysymysten tarkastelemiseksi. Kyseisen komitean olisi julkaistava asialistansa ja varmistettava ennen komitean jäsenten valintaa, että heillä ei ole eturistiriitoja. Euroopan parlamentin tarkkailija olisi kutsuttava komitean kokouksiin.

(10 a)

Merkittävän digitaalisen läsnäolon hallinnolliset kustannukset huomioon ottaen olisi varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisala ei kata tahattomasti pk-yrityksiä. Komission olisi selvitettävä uudelleentarkastelun yhteydessä, missä määrin tällä direktiivillä on kielteisiä vaikutuksia pk-yrityksiin.

(12 a)

Koska tässä direktiivissä vahvistetuilla säännöksillä pyritään esittämään pysyvä ja kattava ratkaisu digiverotusta koskevaan kysymykseen, tilapäisratkaisun eli digitaalisten palvelujen veron, josta säädetään tiettyjen digitaalisten palvelujen tarjoamisesta saatavista tuloista kannettavaa digitaalisten palvelujen veroa koskevasta yhteisestä järjestelmästä annetussa direktiivissä, soveltaminen lakkaa automaattisesti, kun tässä direktiivissä vahvistettujen säännösten soveltaminen aloitetaan.

a)

käyttäjätason datan kerääminen, varastoiminen, käsitteleminen, analysoiminen, käyttöön ottaminen ja myyminen;

a)

käyttäjätason datan kerääminen, varastoiminen, käsitteleminen, analysoiminen, käyttäminen, toimittaminen, käyttöön ottaminen ja myyminen;