Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52016DP0397

    Euroopan parlamentin päätös 25. lokakuuta 2016 Mario Borghezion erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2016/2028(IMM))

    EUVL C 215, 19.6.2018, p. 247–248 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    19.6.2018   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 215/247


    P8_TA(2016)0397

    Mario Borghezion erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö

    Euroopan parlamentin päätös 25. lokakuuta 2016 Mario Borghezion erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä (2016/2028(IMM))

    (2018/C 215/38)

    Euroopan parlamentti, joka

    ottaa huomioon Mario Borghezion esittämän, 5. tammikuuta 2016 päivätyn pyynnön, joka koskee hänen erioikeuksiensa ja vapauksiensa puolustamista Milanon tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosoikeudenkäynnissä (RGNR nro 41838/13, RG GIP nro 12607/14) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 1. helmikuuta 2016,

    on kuullut Mario Borgheziota työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

    ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

    ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot (1),

    ottaa huomioon Italian lain nro 205/1993 1 pykälän 1 kohdan A momentin,

    ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan sekä 7 ja 9 artiklan,

    ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0312/2016),

    A.

    ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin jäsen Mario Borghezio on esittänyt pyynnön koskemattomuutensa puolustamiseksi pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan nojalla Milanon tuomioistuimessa vireillä olevan rikosoikeudenkäynnin yhteydessä; ottaa huomioon, että yleisen syyttäjän viraston antaman ilmoituksen mukaan Mario Borghezion väitetään esittäneen erään radio-ohjelman aikana näkemyksiä, jotka perustuvat rodulliseen ylemmyyteen ja rotuvihaan tai etniseen vihaan, mikä on rangaistavaa käytöstä Italian lain nro 205/1993 1 pykälän a momentin nojalla;

    B.

    ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 oleva 8 artikla ja 9 artikla ovat toisensa poissulkevia (2); ottaa huomioon, että käsiteltävä tapaus koskee ainoastaan Euroopan parlamentin jäsenen ilmaisemia mielipiteitä, joiden väitetään olevan syrjiviä; ottaa huomioon, että tämän vuoksi yksinomaan pöytäkirjan 8 artiklan soveltaminen on itsestään selvää;

    C.

    ottaa huomioon, että pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

    D.

    toteaa Euroopan unionin tuomioistuimen todenneen, että jotta mielipiteeseen sovelletaan koskemattomuutta, Euroopan parlamentin jäsenen on täytynyt esittää se tehtäviään hoitaessaan, mikä näin ollen merkitsee vaatimusta siitä, että ilmaistun mielipiteen ja parlamentaaristen tehtävien välillä on yhteys; huomauttaa, että tällaisen yhteyden on oltava suora ja ilmeinen (3);

    E.

    ottaa huomioon, että kyseisessä radio-ohjelmassa Mario Borgheziota pyydettiin kommentoimaan erään Italian hallituksen jäsenen nimitystä ja pätevyyttä eli vasta nimitettyä integraatioministeriä;

    F.

    katsoo, että tapauksen tosiasiat, jotka ovat käyneet ilmi oikeudellisten asioiden valiokunnalle toimitetuista asiakirjoista ja valiokunnassa järjestetyssä kuulemisessa, osoittavat, että Mario Borghezion haastattelun aikana esittämien lausumien ja hänen parlamentaaristen tehtäviensä välillä ei ole suoraa eikä ilmeistä yhteyttä;

    G.

    katsoo erityisesti, että Mario Borghezion väitetysti esittämät lausumat ylittävät sävyn, jota poliittisessa keskustelussa yleisesti käytetään, ja lisäksi ne ovat täysin epäparlamentaarisia luonteeltaan; katsoo, että ne ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan vastaisia ja että sen vuoksi ei voida katsoa, että ne olisi esitetty Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa;

    H.

    katsoo, että Mario Borghezion ei voida sen vuoksi katsoa hoitaneen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä näin toimiessaan;

    I.

    ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin on katsonut, että kun Euroopan parlamentin jäsentä vastaan on pantu vireille oikeudenkäynti kansallisessa tuomioistuimessa ja kun kansalliselle tuomioistuimelle on ilmoitettu, että kyseisen jäsenen erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva menettely, sellaisena kuin siitä määrätään parlamentin työjärjestyksessä, on aloitettu, kansallisen tuomioistuimen on lykättävä oikeudenkäyntiä ja pyydettävä Euroopan parlamenttia antamaan lausuntonsa mahdollisimman nopeasti (4); toteaa, että Milanon tuomioistuin, jossa oikeudenkäynti Mario Borgheziota vastaan oli aloitettu, kieltäytyi lykkäämästä oikeudenkäyntiä ja määräsi, että sitä oli jatkettava siitä huolimatta, että Mario Borghezio oli esittänyt pyynnön unionin tuomioistuimen asiaankuuluvan oikeuskäytännön mukaisesti;

    1.

    päättää olla puolustamatta Mario Borghezion erioikeuksia ja vapauksia;

    2.

    pitää valitettavana, että Milanon tuomioistuin kieltäytyi lykkäämästä Mario Borgheziota vastaan aloitettua oikeudenkäyntiä unionin tuomioistuimen asiaankuuluvasta oikeuskäytännöstä huolimatta;

    3.

    odottaa Italian viranomaisten noudattavan aina unionin tuomioistuimen noudattamaa periaatetta, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin on velvollinen lykkäämään oikeudenkäyntiä, kun Euroopan parlamentin jäsenen erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskeva pyyntö on esitetty;

    4.

    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Mario Borgheziolle.

    (1)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.

    (2)  Edellä mainitut yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07, Marra, 45 kohta.

    (3)  Edellä mainittu asia C-163/10, Patriciello, 33 ja 35 kohta.

    (4)  Edellä mainitut yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07, Marra, 43 kohta.


    Top