This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52016DC0284
REPORT FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL Assessing the effectiveness of Regulation (EC) N° 2006/2004 of the European Parliament and of the Council of 27 October 2004 on the cooperation between national authorities responsibles for the enforcement of consumer protection laws ( the Regulation on consumer protection cooperation)
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27 päivänä lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) tehokkuuden arvioimisesta
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27 päivänä lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) tehokkuuden arvioimisesta
COM/2016/0284 final
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 25.5.2016
COM(2016) 284 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27 päivänä lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) tehokkuuden arvioimisesta
Johdanto: taloudellinen, poliittinen ja oikeudellinen tausta
EU:n talouskasvun ylläpitämiseksi komissio asetti digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa 1 ja vuonna 2015 hyväksytyssä sisämarkkinastrategiassa 2 tavoitteita rajatylittävien kuluttajamarkkinoiden potentiaalin vapauttamiseksi sekä verkossa että verkon ulkopuolella. Ensimmäisessä vaiheessa komissio ehdotti EU:n lainsäädäntökehyksen täydentämistä poistamalla jäljellä olevat lainsäädännölliset puutteet, jotka liittyvät digitaalista sisältöä koskeviin sopimuksiin ja tavaroiden verkkokauppaan 3 . Se käynnisti toimet verkkoalustojen roolin, maantieteellisten myyntirajoitusten ja vuorovaikutustalouden vaikutusten arviomiseksi. Se korosti myös tarvetta tukea lainsäädäntöä tehokkaan ja johdonmukaisen valvonnan avulla, jotta voidaan varmistaa, että sisämarkkinasäännöt tuovat mukanaan halutut taloudelliset hyödyt EU:n taloudelle.
On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että kuluttajansuojasäännösten noudattamisessa on edelleen ongelmia, mikä vaikuttaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien luottamukseen rajatylittäviin EU:n markkinoihin (ks. laatikko jäljempänä).
Numerotietoja
Kuluttajille aiheutuva haitta rajatylittävissä liiketoimissa: Viiden verkkokaupan alan (vaatetus, elektroniikkalaitteet, virkistystoiminta, kulutusluotot ja matkapaketit) edustavaan otokseen perustuvien varovaisten arvioiden mukaan 37 prosenttia EU:n elinkeinonharjoittajista ei noudata kuluttajansuojalainsäädäntöä. Tämä aiheuttaa kuluttajille pelkästään kyseisillä aloilla noin 770 4 miljoonan euron menetykset vuodessa. On arvioitu, että tehostettu yhteistyö voisi johtaa sääntöjen noudattamatta jättämisen huomattavaan vähenemiseen. Kansallisten viranomaisten viime vuosina toteuttama verkkosivustojen koordinoitu tehotarkastus ja korjaus ovat parantaneet (alakohtaista) sääntöjen noudattamistasoa alustavan arviointivaiheen 20–40 prosentista yli 80 prosenttiin yhden vuoden jälkeen 5 .
Kuluttajien luottamus rajatylittävissä liiketoimissa: Vuotta 2014 koskevan Eurostatin tutkimuksen 6 mukaan vain 15 prosenttia 7 kuluttajista teki verkko-ostoksia toisesta EU-maasta ja verkko-ostoksia kotimaassa tekevien osuus oli 44 prosenttia. Vuoden 2015 kuluttaja-asioiden tulostaulun 8 mukaan 61 prosenttia EU:n kuluttajista suhtautuu luottavaisesti ostosten tekoon internetin kautta kotimaassaan sijaitsevalta myyjältä, mutta luottavaisia on vain 38 prosenttia, kun myyjä on jossakin toisessa EU-maassa. Vahvistettu rajatylittävä täytäntöönpano ja kuluttajille aiheutuvien haittojen vähentäminen lisäisivät kuluttajien luottamusta, mikä puolestaan edistäisi valtioiden rajat ylittäviä sähköisiä liiketoimia.
Halu harjoittaa rajatylittävää verkkokauppaa on vähäinen: Sähköisen kaupankäynnin osuus vähittäiskaupasta on Euroopassa alhaisempi kuin Yhdysvalloissa. Vuonna 2014 se oli 7,2 prosenttia verrattuna Yhdysvaltojen 11,6 prosenttiin. Samana vuonna 9 vain 12 prosenttia EU:n vähittäiskauppiaista tarjosi tuotteitaan verkossa muiden EU-maiden kuluttajille, kun taas kotijäsenvaltiossaan verkkokauppaa kävi kolminkertainen määrä kauppiaita (37 prosenttia) 10 .
Kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpano on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla. Kuitenkin erityisesti digitaalisessa ympäristössä, jossa liiketoimet eivät tunne rajoja, kansalliset viranomaiset voivat käsitellä rajatylittävät kuluttajalainsäädännön rikkomukset tehokkaasti ainoastaan yhteistyön avulla. Asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä 11 annettiin vuonna 2004, ja sen tarkoituksena on luoda viralliset puitteet kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten väliselle yhteistyölle rajatylittävien ongelmallisten käytäntöjen ratkaisemiseksi.
Kasvua edistävien keinojen arvioinnin osalta digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa korostetaan, että ”verkko-ostoksia ja digitaalista kaupankäyntiä koskevat kuluttajasäännöt on pantava täytäntöön nopeammin, joustavammin ja johdonmukaisemmin, jotta kuluttajansuoja todella toimisi”. Komissio aikoo myös toimia siten, että ”selkiytetään ja kehitetään täytäntöönpanoviranomaisten toimivaltaa ja parannetaan niiden markkinavalvonnan ja varoitusmekanismien koordinointia, jotta rikkomukset havaittaisiin nopeammin.” Lisäksi sisämarkkinastrategiassa korostettiin täytäntöönpanoa koskevan yhteistyön tärkeyttä maantieteellisin perustein tapahtuvan kaupallisen syrjinnän lopettamiseksi: ”Samalla on vahvistettava täytäntöönpanon valvontaa kussakin jäsenvaltiossa, ja tätä valvontaa on digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian mukaisesti parannettava edelleen kuluttajansuojayhteistyöstä annetun asetuksen uudistuksen kautta 12 .”
Edellä mainituissa strategioissa otettiin huomioon kuluttajansuojayhteistyötä koskevan asetuksen 21 a artiklassa 13 esitetyt arviot, joiden tekeminen aloitettiin vuonna 2012 kyseisen asetuksen toiminnan parantamiseksi.
Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen 21 a artiklassa komissio velvoitetaan arvioimaan 10 vuotta asetuksen antamisen jälkeen Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettavassa kertomuksessa asetuksen toimintamekanismeja, sen liitettä ja sen tehokkuutta. Siinä kehotetaan komissiota esittämään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus asetuksen muuttamiseksi. Komissio on kyseisen artiklan mukaisesti tehnyt perusteellisen arvion kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen toimivuudesta, ja arvioinnin tulokset esitetään tässä kertomuksessa. Arvioinnin analyyttisiin toimenpiteisiin kuuluivat ulkoinen arviointi (2012) 14 , julkinen kuuleminen 15 (2013–2014), kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanoa koskeva kuluttajakonferenssi vuonna 2013 16 , kaksi kaksivuotisraporttia vuosina 2009 ja 2012 sekä komission vuonna 2014 antama kertomus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen toimivuudesta 17 . Koska arvioinnissa kävi ilmi, että kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettua asetusta on tarpeen parantaa ja uudistaa, vuonna 2015 toteutettiin eri vaihtoehtojen osalta yksityiskohtainen vaikutustenarviointi, jotta voitaisiin arvioida tarvetta esittää lainsäädäntöehdotus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen muuttamiseksi.
1.Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen toimintamekanismien tehokkuuden arviointi
Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettu asetus kattaa tällä hetkellä 20 direktiiviä ja asetusta, jotka koskevat unionin säännöstön kuluttaja- ja markkinalainsäädäntöä 18 . Asetuksen tavoitteena on varmistaa näiden lakien noudattaminen, kuluttajien yhteisten taloudellisten etujen suojeleminen ja laillisten yritysten puolustaminen epärehellisiltä kilpailijoilta. Sillä varmistetaan vähittäiskaupan markkinoiden moitteeton toiminta koko EU:n alueella. Siinä esitetään kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten välisiä yhteistyömekanismeja keskinäistä apua koskevien pyyntöjen (jotka koskevat tiedonsaantia ja täytäntöönpanotoimia) käsittelemiseksi. Kyseisten mekanismien avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat koordinoida toimiaan, joilla ne puuttuvat yritysten rajatylittävissä liiketoimissa tekemiin unionin kuluttajalainsäädännön rikkomisiin. Mekanismit antavat viranomaisille mahdollisuuden ylittää kansallisten lainkäyttöalueiden rajat, jotta ne voivat puuttua lainkäyttöalueelleen sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien ongelmallisiin käytäntöihin silloin, kun ne aiheuttavat haittaa kuluttajille toisissa EU-maissa.
Arvioinnissa tarkasteltiin kysymystä, missä määrin kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen soveltaminen johti tehokkaiden välineiden kehittämiseen kuluttajien yhteisten etujen turvaamiseksi eri puolilla EU:ta 19 . Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetussa asetuksessa kansallisille viranomaisille säädettiin yhteiset vähimmäisvaltuudet ja niille annettiin mahdollisuus lopettaa rajatylittävät rikkomiset. Esimerkiksi vuodesta 2007 on tarkastettu yli 4 500 sähköisen kaupankäynnin verkkosivustoa talouden eri aloilta EU:n lainsäädännön rikkomisten havaitsemiseksi, mikä on lisännyt lainsäädännön noudattamista 20 .
Vuonna 2014 täytäntöönpanoyhteistyössä tapahtui edistystä, kun aloitettiin koordinoidut toimet, joilla asianomaisia elinkeinonharjoittajia vaadittiin lopettamaan sopimattomat kaupalliset menettelyt yhteistä etua koskevilla aloilla eri puolilla EU:ta (esimerkiksi autonvuokrausalalla tai verkkopeleissä, johon liittyy ”sovellusten kautta tehtäviä ostoja”) 21 .
Asetuksen tavoitteiden asianmukaisuutta koskevista myönteisistä tuloksista huolimatta ulkoisessa arvioinnissa ja julkisessa kuulemisessa korostettiin seuraavia seikkoja, jotka haittaavat asetuksen tehokkuutta:
Täytäntöönpanoviranomaisten vähimmäisvaltuudet ovat riittämättömät tehokkaan ja ripeän yhteistyön tekemiseksi etenkin digitaalisessa ympäristössä 22 . Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetussa asetuksessa on jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tarkoitettu luettelo tutkintaa ja täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisvaltuuksista, jotka ovat tarpeen yhteistyön varmistamiseksi ja asetuksen soveltamiseksi 23 . Kyseiset valtuudet ovat välttämättömiä esimerkiksi todisteiden keräämiseksi ja vaihtamiseksi oikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla maiden välillä. Arvioinnissa tarkasteltiin useita mahdollisia elinkeinonharjoittajien väärinkäytöksiä ja todettiin, että niitä ei voitaisi tehokkaasti torjua nykyisen, kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen puitteissa 24 . Erityisesti voidaan todeta, että kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä vastaavilla viranomaisilla on rajalliset valtuudet saada tietoja elinkeinonharjoittajan todellisesta henkilöllisyydestä, jos elinkeinonharjoittaja on syyllistynyt väärinkäytöksiin digitaalisessa ympäristössä 25 , ja niillä on rajalliset valtuudet käyttää apunaan muita viranomaisia (kuten talousrikoksia tutkivaa poliisia) tai kolmansia osapuolia (kuten aluetunnusrekisterinpitäjiä).
Markkinatietouden riittämätön jakaminen 26 . Sähköisen kaupankäynnin kehittyminen on mahdollistanut laaja-alaiset markkinointikampanjat, jotka voivat saavuttaa välittömästi miljoonia kuluttajia. Tämä edellyttää viranomaisilta paljon nopeamman tiedonkeruujärjestelmän perustamista kuin mitä tarvittiin verkon ulkopuolella käytävää kauppaa varten ja sitä, että ne pystyvät tunnistamaan toimintansa painopistealueet nopeammin ja olemaan joustavampia. Ulkoisen arvioinnin ja komission vaikutustenarvioinnin mukaan rikkomukset havaitaan myöhässä, koska nykyinen, kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen mukainen varoitusjärjestelmä ei toimi kunnolla ja yhteinen priorisointi puuttuu 27 . Esimerkiksi varoitusviestejä lähetetään yleisesti kaikille viranomaisille, jotka ovat yhteydessä kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen mukaiseen tietokantaan riippumatta siitä, koskeeko varoitusviesti niitä, tai ovatko ne viestin ensisijaisia vastaanottajia.
Useampaa maata koskevien rikkomusten käsittelyjärjestelmän rajoitukset 28 . Nykyisen, kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen mukaisen keskinäisen avunantomekanismin (6–8 artikla) tavoitteena on pääsääntöisesti puuttua rikkomuksiin, joihin yhteen maahan sijoittautunut ja toisen maan kuluttajille myyntiä harjoittava elinkeinonharjoittaja on syyllistynyt. Sisämarkkinoiden kehitys on kuitenkin johtanut vähittäiskaupan nopeaan kansainvälistymiseen. Näin on tapahtunut ensinnäkin suurten yritysten kohdalla, joiden paikalliset tytäryhtiöt soveltavat samoja käytäntöjä kautta linjan. Kansalliset viranomaiset kohtaavat markkinoillaan näin ollen usein samanaikaisesti samankaltaisia rikkomuksia 29 . Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetussa asetuksessa säädetään tällaisten rikkomusten torjumisesta. Siinä säädetään, että kansallisten viranomaisten on koordinoitava toimensa, jotta samaan EU:n lainsäädännön rikkomiseeen sovelletaan johdonmukaisesti samoja toimia (kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen 9 artikla 30 ). Ulkoisessa arvioinnissa 31 kuitenkin todetaan, että tämä ei mahdollista mittakaavaetuja, sillä kunkin viranomaisen on silti toimittava yksinään. Tämä merkitsee täytäntöönpanotoimien kallista päällekkäisyyttä: vaikutustenarviointiraportissa arvioidaan, että jäsenvaltioiden kustannukset koordinoitua toimea kohti voitaisiin puolittaa, jos sovellettaisiin yksinkertaistettua EU:n koordinointimenettelyä. Sen vuoksi EU:n tasolla tarvitaan hyvin koordinoituja lähestymistapoja, ja koska tällaisia huonoja käytäntöjä on sovellettu unionin tasolla, komissiolla voisi olla tärkeä koordinointirooli asianomaisten kansallisten viranomaisten auttamiseksi 32 . Kuten vaikutustenarviointiraportissa korostetaan, kokemukset, jotka saatiin autonvuokrausta ja sovellusten kautta tehtäviä ostoja koskevasta kahdesta koordinoidusta toimesta, ovat myös vahvistaneet, että olemassa oleva 9 artiklan mukainen koordinointikehys on liian epämääräinen ja siitä puuttuu erityisesti selkeästi määritelty ja avoin koordinointimenettely sekä selvyys toimijoiden rooleista ja vastuualueista ja toimimatta jättämisen seurauksista 33 .
2.Kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen liitteen arviointi
Kuluttajansuojaa koskeva yhteistyö kattaa asetuksen liitteessä luetellut direktiivit, sellaisina kuin ne on saatettuna osaksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestystä, sekä asetukset. Vuodesta 2007 alkaen liitteen soveltamisalaa on vähitellen laajennettu, mutta useat tärkeät kuluttajien oikeuksia koskevat unionin säädökset eivät kuitenkaan tällä hetkellä kuulu sen soveltamisalaan. Ulkoisessa arvioinnissa todettiin, että rajoitettu päivitys saattaa olla tarpeen seuraavien kriteerien perusteella 34 : vaikutus kuluttajien kollektiivisiin etuihin, rajatylittävä merkitys, julkisen valvonnan ulottuvuus, ja yhdenmukaisuus liitteessä luetellun alakohtaisen ja horisontaalisen lainsäädännön kanssa. Tämän perusteella arvioinnissa todettiin, että liite on saatettava ajan tasalle, jotta uuden unionin lainsäädännön voimaantulo voidaan ottaa huomioon. Vaikutustenarvioinnin mukaisesti suositeltiin seuraavien säädösten sisällyttämistä kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen liiteeseen 35 : kiinnitysluottodirektiivi 36 , rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista annettu asetus 37 , vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä annettu asetus 38 , lentoliikenneasetuksen 39 hinnoittelusäännökset ja maksutilidirektiivi 40 . Lisäksi vuoden 2015 sisämarkkinoiden strategiassa todetaan, että palveludirektiivin 41 20 artiklasta puuttui tehokas rajatylittävän yhteistyön mekanismi, ja sen vuoksi se olisi sisällytettävä kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen liitteeseen.
3. Tulevat toimet: älykkäämpiä täytäntöönpanoratkaisuja – kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen nykyaikaistaminen
Edellä esitetyn perusteella komissio ehdottaa nykyisen, kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen uudistamista EU:n kuluttajalainsäädännön rajatylittävän täytäntöönpanon tehostamiseksi.
|
Vaikutustenarvioinnin tulos |
|
Komission ehdotuksen tärkeimmät kustannuserät ja edut Kuluttajat hyötyvät paremmin toimivista markkinoista, joilla riitoja on vähemmän ja suojelun taso on korkeampi etenkin verkossa tehtävien rajatylittävien ostosten osalta. Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltujen viiden verkkomarkkinan osalta arvioitiin, että 37 prosentin laiminlyöntiaste voisi pienentyä 10 prosentilla, mikä vähentäisi arvioituja vuotuisia 770 miljoonan euron tappioita noin 539 miljoonaan euroon eli 30 prosenttia 42 . Jokainen uusi yksittäinen, kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen mukainen toimi jotakin laajalle levinnyttä vilpillistä käytäntöä vastaan voisi lisäksi vähentää merkittävästi kuluttajien tappioita kaikkialla EU:ssa (esimerkiksi koordinoidussa toimessa verkkopelien sisäisten ostosmahdollisuuksien sovellusten harhaanjohtavaa markkinointia vastaan tappiot vähenivät arviolta 68 miljoonalla eurolla) 43 . Komissio tukee jäsenvaltioita niiden rikkomustentorjuntatoimissa unionin tasolla, jolloin vältetään päällekkäisyys, kun rinnakkaisia menettelyjä sovelletaan samojen rikkomusten korjaamiseksi. Viranomaiset säästävät rahaa, koska todisteita voidaan käyttää useamman kerran, päällekkäisyydet voidaan välttää ja toimista voidaan tehdä mahdollisimman yhdenmukaisia. Väärinkäytösten varhaisempi havaitseminen ja priorisoinnin yhdenmukaistaminen mahdollistavat kohdennetummat toimet koko EU:n alueelle levinneitä rikkomuksia vastaan. Tämä johtaa kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen mukaisten toimien suurempaan ennaltaehkäisevään vaikutukseen 44 . |
|
Joidenkin jäsenvaltioiden saattaa olla tarpeen hieman mukauttaa kansallista lainsäädäntöään siten, että viranomaiset voivat jakaa todisteita ja saada laajemmat valtuudet tehdä yhteistyötä rajatylittävissä tapauksissa. Jäsenvaltioiden suurimmat kustannukset koskevat uusiin valtuuksiin ja menettelyihin liittyvää perehdytystä ja koulutusta (noin 3 000 euroa viranomaista kohti). Pakollisen koordinointimenettelyn kautta käynnistetyn yhden koordinoidun täytäntöönpanotoimen kustannusten arvioitiin olevan noin 174 000 euroa kaikkien jäsenvaltioiden osalta. On kuitenkin syytä korostaa, että jäsenvaltioilla on joka tapauksessa velvollisuus torjua EU:n lainsäädännön vastaisia käytäntöjä, joten kustannuksia ei näin ollen voida pitää lisäkustannuksina, joita ei muutoin olisi aiheutunut. Unionin laajuisten toimien parempi koordinointi tuottaa kaiken kaikkiaan säästöjä keskipitkällä aikavälillä. Komission tehostetusta koordinointitehtävästä johtuvien lisäkustannusten odotetaan olevan alle 300 000 euroa vuodessa henkilöstökuluina ja ne olisi katettava henkilöresurssien uudelleenkohdentamisella 45 . |
|
Mitkä ovat pk-yrityksiin ja kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset? |
|
Yrityksille ei aseteta uusia oikeudellisia velvoitteita. Tiiviimpi rajatylittävä täytäntöönpano parantaa sääntely-ympäristöä vähittäismarkkinoilla. Tämä auttaa yrityksiä, pk-yritykset mukaan lukien, välttämään oikeudellisesta neuvonnasta aiheutuvia kuluja rajatylittävässä kaupankäynnissä. Lisäksi ne voivat luottaa siihen, että sama EU:n kuluttajansuojalainsäädäntö pannaan tasavertaisesti täytäntöön myös muissa maissa, joissa ne haluavat toimia. Johdonmukaisempi täytäntöönpanon valvonta rajatylittävässä kaupassa parantaa rehellisten, lakia noudattavien yritysten kilpailukykyä, lisää kilpailua ja tasapainottaa toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla. |
|
Kohdistuuko kansallisiin talousarvioihin ja viranomaisiin merkittäviä vaikutuksia? |
|
Vaikutus jäsenvaltioiden talousarvioihin on melko maltillinen verrattuna niihin säästöihin, joita saadaan yhdistämällä resurssit laajalle levinneiden rikkomusten korjaamiseksi. Yksi koordinoitu toimi, jolla korvataan 28 kansallista tointa, voisi johtaa nettosäästöihin, jotka ovat yhteensä vähintään noin 180 000 euroa (koordinoitu toimi, jolla saadaan neuvoteltua sovintoratkaisu elinkeinonharjoittajan kanssa) ja enintään noin 815 000 euroa (jos neuvottelut epäonnistuvat ja elinkeinonharjoittajaa vastaan on käynnistettävä kansallisia täytäntöönpanotoimia) 46 . |
|
Suhteellisuusperiaate |
|
Kuluttajiin kohdistuvien haittojen väheneminen ja kaikkien toimijoiden liiketoimikustannusten lasku, julkisten toimien tehokkuus ja kysynnän lisääntymisen ansiosta viime kädessä odotettu talouskasvu ovat etuja, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin viranomaisille ja komissiolle aiheutuvat kustannukset. Ehdotuksen katsotaan näin ollen tarjoavan suhteellisuusperiaatteen mukaisen ratkaisun 47 tilanteessa, jossa kuluttajansuojaa koskevia sääntöjä noudatetaan nykyisin vain vähäisessä määrin rajatylittävillä markkinoilla 48 . |
Ehdotetut muutokset kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettuun asetukseen koskevat seuraavia seikkoja:
Soveltamisala: Asetuksen soveltamisalaa on selkeytettävä, jotta laajalle levinneet, samanaikaisesti useammassa jäsenvaltiossa tapahtuvat unionin kuluttajalainsäädännön rikkomukset voidaan kattaa elinkeinonharjoittajan organisaatiorakenteesta riippumatta (esim. riippumatta siitä, onko kyseisellä elinkeinonharjoittajalla toimipaikkoja useissa maissa vai toimiiko se suoraan alueellisesta päätoimipaikasta käsin). Asetusta on laajennettava kattamaan rikkomukset, jotka voivat kestää suhteellisen lyhyen ajan (esim. muutaman päivän kestävä harhaanjohtava mainoskampanja), mutta joilla on pysyviä haitallisia vaikutuksia kuluttajille tai ne voidaan toistaa tulevaisuudessa, jos niihin ei puututa asianmukaisesti 49 .
Todisteet: 50 Varoitusmekanismin 51 selkeyden, nopeuden ja tehokkuuden lisäämiseksi ehdotetaan laadittavaksi varoituksia koskeva luokitus, joka perustuu odotettaviin toimiin, sekä mekanismi, jolla tehostetaan niiden jakamista, kerätään järjestelmällisesti tietoja, vaihdetaan tietoja sekä annetaan eurooppalaisille kuluttajakeskuksille ja kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien järjestöille mahdollisuus tehdä täytäntöönpanoviranomaisille ilmoituksia mahdollisista rikkomuksista.
Täytäntöönpanoviranomaisten vähimmäisvaltuudet: Asetuksessa olisi selvennettävä joidenkin, yhteistyöstä vastaavien toimivaltaisten täytäntöönpanoviranomaisten toiminnan kannalta tarpeellisten vähimmäisvaltuuksien laajuus. Erityisesti siinä olisi täsmennettävä, keneltä tietoja voidaan pyytää ja millä edellytyksillä päätökset voidaan julkistaa sekä varmistettava, että tietojen muodosta ja sijainnista riippumatta viranomaiset saavat käyttöönsä tarvittavat tiedot. Lisäksi ehdotetaan, että elinkeinonharjoittajien esittämät sitoumukset unionin lainsäädännön rikkomusten korjaamiseksi voidaan julkistaa ja että pyydettyjä sidosryhmiä, kuten kuluttajajärjestöjä, voidaan kuulla sitoumusten tehokkuudesta ongelmien ratkaisemisessa. Lisäksi asetuksessa olisi täsmennettävä, että kaikilla viranomaisilla on seuraavat valtuudet, joita voidaan käyttää tehokkaamman yhteistyön tekemiseksi erityisesti kansainvälisillä digitaalisilla markkinoilla: valtuudet käynnistää menettelyjä omasta aloitteestaan (viran puolesta), suorittaa vale- ja haamuostoja, toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä, sulkea verkkosivusto, sosiaalisen median tili tai vastaavanlainen tili, määrätä sakkoja tai muita rahallisia seuraamuksia, pyytää väärinkäytösten kautta saatujen voittojen palauttamista ja varmistaa, että asianomaiset kuluttajat voivat saada korvauksen 52 .
Priorisointi: Asetuksella olisi luotava suunnittelujärjestelmä, joka mahdollistaa rajatylittäviä täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevien painopistealueiden ja kansallisille viranomaisille myönnettyjen resurssien koordinoinnin 53 .
Menettelysäännöt: Asetuksessa olisi säädettävä, että täytäntöönpano- ja tietopyyntöihin on vastattava täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisessa määräajassa. Siinä olisi myös selvennettävä, että todisteet voidaan tehokkaasti jakaa koko verkostolle ja niitä voidaan esittää saumattomasti eri kansallisilla lainkäyttöalueilla ilman, että niiden olisi oltava tietyssä muodossa tai formaatissa. Asetuksessa pitäisi myös selventää yhteistyömenettelyjä ja vahvistaa komission ja yhteysvirastojen koordinointitehtävää 54 .
Laajalle levinneiden rikkomusten käsittely: Asetuksessa rikkomukset tulisi erottaa toisistaan niiden mahdollisen unionin laajuisen ulottuvuuden perusteella. Jos on olemassa perusteltu epäilys siitä, että on tapahtunut laajalle levinnyt rikkomus, joka vahingoittaa EU:n kuluttajia useimmissa jäsenvaltioissa (toisin sanoen vähintään kolmessa neljäsosassa jäsenvaltioita, joiden yhteinen osuus EU:n väestöstä on vähintään kolme neljäsosaa), olisi annettava komission päätös, jolla vahvistetaan tarvittavat toimet. Tällaisissa tapauksissa olisi perusteltua soveltaa yhtä yhtenäistä menettelyä, jossa komissiolla olisi selkeä koordinointivastuu. Tämän menettelyn päätavoitteena olisi määritellä rikkomus ja lopettaa se yhteistyössä asianomaisten EU:n tason toimijoiden kanssa ja niiden sitoumusten mukaisesti, joita elinkeinonharjoittajat ovat antaneet käytäntöjensä muuttamisesta. Jos yritykset kieltäytyvät yhteistyöstä tai eivät pysty panemaan sitoumuksiaan täytäntöön, jäsenvaltioiden olisi toteutettava täytäntöönpanotoimia koordinoidusti ja sovittava keskenään, mikä jäsenvaltio tai jäsenvaltiot ovat parhaassa asemassa toteuttamaan täytäntöönpanotoimenpiteitä. Jos on puututtava sellaisten epärehellisten elinkeinonharjoittajien väärinkäytöksiin, jotka eivät todennäköisesti ole halukkaita yhteistyöhön, menettelyssä olisi oltava mahdollista hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä nopeassa tahdissa. Menettelyssä olisi myös kunnioitettava elinkeinonharjoittajien puolustautumisoikeuksia 55 .
Ehdotetut muutokset ovat moninaisia. Näin ollen paremman sääntelyn periaatteidensa mukaisesti komissio ehdottaa, että nykyinen kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettu asetus korvataan tekstillä, jossa kootaan yhteen kaikki nämä tarkistukset.
Päätelmät: kuluttajalainsäädännön tehokas täytäntöönpano elinvoimaisten ja dynaamisten sisämarkkinoiden varmistamiseksi
Ehdotetuilla ratkaisuilla vahvistetaan kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen täytäntöönpanoa koskevaa yhteistyömekanismia. Se edistää merkittävästi unionin kuluttajalainsäädännön noudattamista elinkeinonharjoittajien keskuudessa ja estää kuluttajiin kohdistuvat haitat, jotka muutoin olisivat esteenä kuluttajien rahankäytölle. Viranomaisilla on paremmat edellytykset toimia nopeammin ja säästää kustannuksia torjumalla yhdessä laajalle levinneitä rikkomuksia. Tämä on mahdollista, koska viranomaisten digitaaliaikaan sopivat täytäntöönpanovaltuudet ovat lisääntyneet ja Euroopan laajuisiin prioriteetteihin kiinnitetään enemmän huomiota ja niiden osalta tehdään enemmän yhteistyötä. Komissio tukee entistä vahvemmin kansallisten viranomaisten välistä tehokasta täytäntöönpanon koordinointia silloin, kun kyseessä on selkeä tarve toimia unionin tasolla. Unionin kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpano on kuitenkin edelleen jäsenvaltioiden vastuulla. Julkisten toimien kustannustehokkuus ja sisämarkkinoiden hallinnointi paranee kokonaisuudessaan tämän yhteistyön puitteissa.
Tehostettu täytäntöönpanoyhteistyö parantaa oikeusvarmuutta ja vähentää asteittain lainkuuliaisille yrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia sekä estää vilpillisten elinkeinonharjoittajien aikeet aiheuttaa haittaa EU:n kuluttajille. Se luo tasapuoliset toimintaedellytykset ja parantaa oikeudenmukaisuutta sisämarkkinoilla, digitaaliset sisämarkkinat mukaan lukien, sekä edistää EU:n kilpailukykyä ja kasvua.
1 Komission tiedonanto ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” COM (2015) 192 final, saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/priorities/digital-single-market/
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1). Tätä asetusta sovelletaan myös Euroopan talousalueella.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/92/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä, EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214.
