5.4.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/10

1.

Eurooppa 2020 -strategiassa talouskasvun moottoreina pidetään erityisesti kaupunkeja ja suurkaupunkeja. Strategian tavoitteita ei kuitenkaan ole mahdollista saavuttaa ja alueellista yhteenkuuluvuutta säilyttää, ellei hyödynnetä koko potentiaalia, mihin kuuluvat myös maaseutualueiden mahdollisuudet.

2.

Maaseutualueet ja välimuotoalueet muodostavat 91 prosenttia EU:n alueesta ja siellä elää 60 prosenttia EU:n väestöstä. Lisäksi siellä tuotetaan 43 prosenttia kokonaislisäarvosta ja siellä sijaitsee 56 prosenttia EU:n työpaikoista.

3.

Maaseutu on rikkaan kulttuuri-, arkkitehtuuri-, luonnon-, ruoka- sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen perinnön lähde. Maaseutualueilla on näin ollen hyvin merkittävä rooli kestävään kehitykseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävien uusien poliittisten suuntaviivojen laatimisessa.

4.

Monet Euroopan unionin maaseutualueet ovat samankaltaisten haasteiden edessä: kulkuyhteydet, etäisyys päätöksenteon ja tutkimuksen keskuksista ja oppilaitoksista sekä teknologisen infrastruktuurin puutteellisuus ja siihen liittyvä teknologiakuilu. Osallistumisaste työmarkkinoilla on maaseutualueilla alhaisempi, ja siellä luodaan myös vähemmän työpaikkoja. Samalla maaseutualueilla on myös lukuisia etuja: luonto, ihmisystävällinen elinympäristö, vähemmän saasteita jne.

5.

On muistettava, että eri maaseutualueilla voi olla hyvin erilaiset erityispiirteet ja ongelmat. Eräät niistä kärsivät maaltapaosta ja asukkaiden ikääntymisestä sekä alhaisesta väestötiheydestä ja asutuskeskusten hajanaisuudesta, kun taas toisilla, kaupunkien lähialueilla on rakennusmaan kysynnästä ja väestömäärän kasvusta syntyviä paineita. Osa alueista kärsii maataloustoiminnan vähenemisen myötä talouden taantumasta kun taas toiset hyötyvät yhä enemmän luontonsa tai muun elinympäristönsä laadusta sekä matkailusta ja/tai uusista asukkaista. Eräillä alueilla on suhteellisen hyvä tieverkosto ja tieto- ja viestintätekninen infrastruktuuri kun taas toiset ovat jääneet verrattain eristyksiin. Jotkut niistä sijaitsevat mantereella ja toiset saarialueilla, jolloin niillä on ratkaistavanaan saarille ominaiset ongelmat. Yhteistä on, että maaseutualueiden kehitysaste on EU:n ja etenkin kaupunkialueiden kehitysastetta matalampi, ja tämä ero kasvaa koko ajan.

6.

Joka tapauksessa EU:n lainsäädännössä tunnustetaan tietyntyyppiset maaseutualueet, kuten vuoristoalueet ja harvaan asutut alueet, joihin on sovellettava erityistä lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon sekä niiden rajoitukset että niiden kehitysmahdollisuudet.

7.

Laadukkaiden julkisten tai yksityisten palveluiden säilyttäminen vaatii usein suuria poliittisia, yhteiskunnallisia tai taloudellisia panoksia ja edellyttää entistä suurempaa solidaarisuutta maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä. Samalla on mahdollista asettaa yrityksille uusia haasteita julkisen alan palveluiden tai tuotteiden kehittämisen saralla. Esimerkiksi julkisille hankkeille asetetuilla ehdoilla yrittäjiä voidaan kannustaa etsimään entistä innovatiivisempia ratkaisuja jne.

8.

YMP:n puitteissa käytettävissä olevat määrärahat ovat viime kaudella vähentyneet 11,1 prosenttia. Tämän eron kompensoimiseksi jo 11 jäsenvaltiota on päättänyt siirtää varoja ensimmäisestä pilarista toiseen ja viisi jäsenvaltiota, niiden joukossa neljä Keski- ja Itä-Euroopan maata, joiden saamat suorat tuet jäävät EU:n keskiarvon alapuolelle, on päättänyt toimia päinvastoin. Tästä huolimatta määrärahoja on edelleen osoitettu ennemminkin tulojen luomiseen, eikä niinkään maaseudun modernisointiin ja kehittämiseen.

9.

Todellista maaseudun kehittämispolitiikkaa ei ole kuviteltavissa, ellei sen kaikkia osapuolia oteta huomioon. EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisyhteisöjen tulisi maaseudun kehittämisohjelmien yhteydessä kiinnittää asianmukaisesti huomiota sosiaaliseen osallisuuteen, köyhyyden vähentämiseen ja talouskasvun edistämiseen maaseutualueilla. Resurssien supistumisen vuoksi paikallis- ja alueviranomaisten on hyvin vaikea rahoittaa näitä prioriteetteja.

10.

Leader-ohjelmaan on varattu vain 6 prosenttia Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston talousarviosta, mikä ei kaikissa jäsenvaltioissa ehkä riitä investointien käynnistämiseksi uudelleen. Samalla Leader-ohjelman avulla on vuodesta 1991 alkaen luotu 150 000 työpaikkaa, ja se on käytännössä tärkeä väline, jolla tuetaan työpaikkojen lisäämistä ja edistetään taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen säilymistä ja kehittämistä maaseutualueilla.

11.

Talousarvion kasvattamisen lisäksi tulisi laajentaa myös paikallisen kehityksen ulottuvuutta ja sisällyttää siihen kaikki maaseutualueiden taloudelliset ja sosiaaliset kehityshankkeet. Pientuottajien keskinäistä yhteistyötä tulisi edistää, jotta voidaan lisätä tuotannon kokonaismäärää, tehostaa paikallisten markkinoiden toimintaa, ratkaista lyhyisiin toimitusketjuihin liittyviä ongelmia sekä parantaa tuotekehitystä ja yhteistä markkinointia. Näitä toimia voidaan täydentää tehostamalla yhteistyötä alueellisten ammattikoulutus- ja muiden oppilaitosten kanssa, Leader-verkostoilla ja muilla paikallisilla yhteistyömuodoilla.

12.

Euroopan komission aluepolitiikan pääosaston tilaamassa tutkimuksessa Cohesion policy support for local development: best practice and future policy options (Koheesiopolitiikan tuki paikalliselle kehitykselle: parhaat käytänteet ja tulevat poliittiset vaihtoehdot) suositellaan paikallisen kehityksen koordinointifoorumin perustamista. Sen tehtävänä olisi paikallisen kehityksen ulottuvuuden integroiminen Eurooppa 2020 -strategiaan. Foorumin tavoitteena olisi yksinkertaistaa menettelyitä ja seurata eri alakohtaisten politiikkojen johdonmukaisuutta. Käytännössä foorumi toimisi Euroopan komission yksiköiden välisen työryhmän muodossa, ja sitä voitaisiin tarvittaessa täydentää muiden EU-elinten edustajilla.

13.

Kuten useat tutkimukset osoittavat, maaseudun kehittämisverkostoilla on yhä tärkeämpi osuus maaseutuyhteisöjen kehityksessä ja innovoinnin edistämisessä, koska ne voivat tarjota neuvoja ja tietoa, joiden avulla voidaan kehittää luovia ratkaisuja paikallisten ongelmien ratkaisemiseksi, jakaa saatua oppia ja kertyneitä myönteisiä kokemuksia jäsenten kesken sekä löytää rahoituslähteitä. Sen vuoksi komitea kannattaa eurooppalaisen maaseudun kehittämisen verkoston ja eurooppalaisen innovaatiokumppanuusverkoston perustamista asetuksen (EU) N:o 1305/2013 52 ja 53 artiklan mukaisesti.

14.

Edellisellä ohjelmakaudella 2007–2013 rahoitettiin maaseudun kehitystä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta 91 miljardilla eurolla ja muista rakennerahastoista 85 miljardilla eurolla. Uusi asetus Euroopan aluekehitysrahastosta koskee kuitenkin ensisijaisesti kaupunkialueita, eikä siinä edes mainita maaseutualueita. Näin ollen voidaan kysyä, millaiset ovat todellisuudessa mahdollisuudet yhteisrahoittaa maaseudun kehittämishankkeita toisista rakennerahastoista, erityisesti Euroopan aluekehitysrahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta, kun otetaan huomioon, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa koskevassa asetuksessa varatuista määrärahoista valtaosa on osoitettu maatalouteen.

15.

On myös tarkasteltava kysymystä rahastojen välillä tehtävästä yhteistyöstä, jotta erityisin avustuksin voidaan tukea alueita, joiden väestötiheys on erittäin alhainen ja jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä väestöön liittyvistä haitoista.

16.

Tuore katsaus toimenpideohjelmien täytäntöönpanosta osoittaa, että Euroopan aluekehitysrahastosta on toistaiseksi korvamerkitty vain 22,6 miljardia euroa maaseutualueilla tapahtuvaan käyttöön. Tämä on vain 11 prosenttia aluekehitysrahaston kokonaismäärärahoista.

17.

On syytä tähdentää, että myös alueelliseen yhteistyöhön tarkoitetun EU:n myöntämän rahoituksen avulla voidaan yhdistää teknisiä ja henkilöresursseja rajaylittävillä alueilla näillä alueilla sijaitsevien maaseutualueiden kehittämiseksi.

18.

Euroopan komissio ja Euroopan investointipankki esittivät 23. maaliskuuta 2015 maataloudelle takuumallin, jonka tarkoituksena on helpottaa lainojen saatavuutta, eli auttaa maataloustuottajien ja maaseutualueiden muiden sidosryhmien lainansaantia.

19.

Väestömäärän väheneminen ja nuorten pako maaseutualueilta keskikokoisiin tai suurkaupunkeihin muodostaa koko Euroopassa vakavan haasteen. Pääasiallinen syy lähtöön on työpaikkojen puuttuminen, matala palkkataso ja vähäinen vetovoima. Toisaalta maaseutualueiden yrittäjät valittavat siitä, etteivät he saa uusia työntekijöitä, joilla on asianmukainen koulutus. Maaseutualueilla on siis pikaisesti parannettava ammattikoulutustarjontaa sekä ammatillisen peruskoulutuksen että täydennyskoulutuksen osalta.

20.

On tärkeää tarjota joustavasti, nopeasti ja alueen tarpeita vastaavassa määrässä koulutusta tarvittavilla aloilla. On selvä, että koulutuksen järjestäminen on maaseutualueilla vaikeampaa kuin kaupungeissa, kun otetaan huomion, että opiskelijat ovat hajallaan suurella alueella ja tarpeet erilaisia. Yksi helpoimmista keinoista koulutuslaitosten ja yritysten yhteensaattamiseksi on harjoittelijoiden ohjaus, mikä voi kuitenkin erityisesti ilman ulkopuolista tukea muodostaa pienyrittäjille liian suuren taakan. Kannattaisi harkita järjestelmän luomista, jolla tuettaisiin sellaisia yrittäjiä, jotka toimivat harjoittelijoiden ohjaajina, maksavat heille kunnollista palkkaa ja tarjoavat todellisia näkymiä pysyvistä työpaikoista. Alueen ammattikoulutus- ja muille oppilaitoksille tulisi osoittaa merkittäviä resursseja ja selkeitä tehtäviä täydennys- ja uudelleenkoulutuksessa. On myös olemassa alueita, minne kansalaisyhteiskunnan avulla on luotu tarvittavat instituutiot, mutta näitä kokemuksia tulisi jakaa muidenkin alueiden kanssa.

21.

Metsätalouden merkitys maaseudulla ja sen taloudessa on lisääntynyt teknologian nopean kehityksen ansiosta. Nykyisin metsätalous tarkoittaa huomattavasti enemmän kuin pelkästään raaka-ainetta eli puuta. Jalostettua puuta käytetään rakentamisessa ja puukuitua hyödynnetään esimerkiksi myös vaate-, auto- ja jopa elintarviketeollisuudessa.

22.

Nopeiden televiestintäverkkojen saatavuus on ratkaisevan tärkeää kilpailukyvyn ja talouskasvun kannalta. Laadukkaiden digitaalisten palveluiden tarjoaminen edellyttää nopeita ja tehokkaita laajakaistayhteyksiä. Vaikka laajakaistayhteyksien kattavuus EU:ssa on viime vuosina parantunut merkittävästi ja vaikka joillain alueilla on tarvittava infrastruktuuri jo olemassa, monin paikoin esiintyy edelleen huomattavia puutteita. Kattavuustilastot eivät myöskään aina kerro laajakaistapalvelujen laadusta maaseudulla. Euroopan digitaalistrategiassa 2020 asetettujen tavoitteiden mukaisesti on pyrittävä varmistamaan sama kapasiteetti koko EU:n alueella. Tässä erot kaupunki- ja maaseutualueiden välillä nousevat erityisesti esiin. Joillakin alueilla laajakaistayhteydet ovat periaatteessa saatavilla, mutta niihin liittyminen edellyttää loppukäyttäjältä vielä huomattavia omia investointeja. Tarvitaan lisäpyrkimyksiä virtuaalimarkkinoiden läpimurron edistämiseksi, kohtuuhintaisten digitaalisten viestintäpalvelujen saatavuuden parantamiseksi ja verkkopalvelujen kehittämiseksi maaseutualueilla.

23.

Infrastruktuurin olemassaolon lisäksi on tarpeen huolehtia siitä, että asukkaat ja yrittäjät pystyvät hyödyntämään tarjolla olevia mahdollisuuksia. Eräät tutkimukset osoittavat, että hyvien internetyhteyksien saatavuudesta huolimatta valtaosa käyttäjistä hyödyntää mahdollisuuksia suhteellisen vähäisessä määrin. Koulutus ja tiedottaminen eri mahdollisuuksista, mm. nimenomaan pienyrittäjien tuotekehitykseen tarkoitetun tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksien hyödyntämisestä, voisi avata maaseutualueille uusia näkymiä.

24.

Nykyisin ”älykkäiden kaupunkien” käsite liitetään yleensä suurkaupunkeihin, missä tapahtuu muutoksia ja missä niille etsitään kehitysratkaisuja. Kuitenkin myös maaseutualueilla on edellytykset kyseisen käsitteen omaksumiseen. ”Kaupungin” ja ”maaseutualueen” ei tulisi olla toistensa vastakohtia, vaan niiden välille tulisi luoda synergiaa, jota tulisi edistää uusilla teknologioilla ja niiden kehittämisellä paikan päällä. Kaupunki- ja maaseutualueiden vastakkainasettelun välttämiseksi tulisi puhua ennemminkin ”älykkäistä alueista”.

25.

Yhteinen maatalouspolitiikka säätelee maataloutta ja sen keskeistä roolia maaseudun kehittämisessä. Aluetasolla maaseudun kehitys on kiinteästi sidoksissa maatalouden kehitykseen. Vaikka maaseutu ei välttämättä ole yhtä kuin maatalous, on päivänselvää, että maaseutualueet eivät tule toimeen ilman maataloutta. Maatalouden kehittämistä ei voida toteuttaa muusta irrallaan, vaan sekä maatalouden että maaseudun kehittämisen edellytykset ja päämäärät tulee jatkossakin sovittaa yhteen, jotta maatalouden kehitys kohentaisi osaltaan maaseudun väestön ja maataloustyöntekijöiden mutta myös lähikaupunkien asukkaiden elintasoa.

26.

Eurooppalainen innovaatiokumppanuus ”Maatalouden tuottavuus ja kestävyys” on uudenlainen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on tarttua heikkouksiin, ongelmakohtiin ja esteisiin, jotka eurooppalaisessa tutkimus- ja innovointijärjestelmässä pidättävät tai hidastavat hyvien ideoiden kehittämistä ja niiden markkinointia. Erityisesti on ratkaistava ongelmat, jotka liittyvät investointien riittämättömyyteen, vanhentuneisiin säädöksiin, standardien puuttumiseen ja markkinoiden pilkkoutumiseen.

27.

Kun otetaan huomioon monien maaseutualueiden fyysisiin yhteyksiin liittyvät ongelmat, jotka estävät niiden taloudellisen potentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen, julkisessa rahoituksessa on kiinnitettävä huomiota asianmukaisten yhteyksien varmistamiseen maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä sellaisten nopeiden liikenneverkkojen avulla, jotka kunnioittava ympäristöä alueilla, joiden läpi ne kulkevat.

28.

katsoo, että kaikilla Euroopan unionin alueilla ja etenkin maaseutualueilla esiintyviä taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia haasteita on mahdollista ratkaista vain yhdennetyllä poliittisella lähestymistavalla.

29.

kannatettava vasta laadittua yhteistä strategiakehystä ja kehotettava komissiota jatkamaan rakennerahastojen toimintasääntöjen yhtenäistämistä maaseudun kehityksen suunnittelun ja ohjaamisen helpottamiseksi.

30.

varmistettava rahastojen integrointiin, maatalousalan ja maaseudun innovointiin sekä yhteistoiminnallisiin lähestymistapoihin liittyvien säännösten tehokkuus ja toimivuus, koska nämä ovat maaseudun kehittämispolitiikan uudistamisen uusimpia osatekijöitä.

31.

monipuolistettava panoksia, ja maaseutunäkökohdat on sisällytettävä kaikkiin EU:n politiikan aloihin, kuten nykyisin tehdään kaupunkien osalta.

32.

kiinnitettävä huomiota siihen, että säästötoimet sekä maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen ohjattujen määrärahojen yleinen vähentyminen vaarantavat maaseutualueiden elinvoiman ja ovat näin ollen ristiriidassa EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatteen kanssa.

33.

pyydettävä komissiota tukemaan paremmin maaseutualueita, joilla on jouduttu suurin ponnistuksin muuttamaan elinkeinomallia siirtymällä esimerkiksi maatalousalalta matkailualalle.

34.

lisättävä EU:n taloudellista kokonaistukea maaseudun kehittämiseen, jotta voidaan kompensoida merkittäviin alueellisiin eroihin johtavaa maataloustuotannon jatkuvaa keskittymistä, sekä rajoitettava toisesta pilarista ensimmäiseen pilariin tehtäviä määrärahasiirtoja.

35.

tarkasteltava monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa mahdollisuutta ohjata ohjelmakaudella 2014–2020 lisää EU:n taloudellisia tukia paikalliseen kehitykseen.

36.

varattava Leader-ohjelmalle vähimmäisosuus, joka on yli viisi prosenttia maaseuturahastosta myönnettävän tuen kokonaismäärästä, koska Leader-ohjelman merkitys maaseudun kehityksen edistämisessä on tunnustettu.

37.

kiinnitettävä erityishuomiota harvaan asutuille tai väestökadon uhkaamille kunnille suunnattuihin elvytys- ja kehittämisohjelmiin, joiden avulla on tarkoitus lisätä tällaisten kuntien historiallisen tai kulttuuriperinnön arvostusta matkailun edistämiseksi.

38.

tuettava European Countryside Movement -järjestön ja Euroopan parlamentin laajennetun työryhmän ”maaseutu- ja vuoristoalueet sekä syrjäiset alueet” (RUMRA) komissiolle osoittamaa vaatimusta laatia maaseutua käsittelevä valkoinen kirja, joka toimisi vuoden 2020 jälkeisen maaseudun kehityspolitiikan perustana.

39.

annettava täysi tuki paikallista kehitystä käsittelevälle koordinointifoorumille, joka Euroopan komission on määrä perustaa.

40.

korostettava maaseutualueiden merkitystä kehitys- ja innovointikeskuksina, jotka antavat panoksensa Eurooppa 2020 -strategiaan.

41.

tunnustettava aluekehitysrahaston yhteydessä selkeästi kaupunki- ja maaseutualueiden yhteistyön ja niiden muodostaman alueen nykyistä toiminnallisemman tarkastelutavan tuoma lisäarvo, jotta kaupunki–lähiympäristö-yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysin ja näiden toiminnallisten alueiden avulla voidaan edistää tuntuvasti alueellista yhteenkuuluvuutta.

42.

vastustettava EU:n määrärahojen jakamisen makrotaloudellisen ehdollisuuden periaatetta – huomioon on otettava myös sosiaaliset ja ympäristötekijät.

43.

kiinnitettävä erityishuomiota maaseudulla sovellettaviin innovatiivisiin toimintamalleihin, koska ne voivat toimia esimerkkinä muille alueille.

44.

pyrittävä siihen, että Euroopan investointipankin myöntämä rahoitus, maatalouden innovointiohjelmat ja tutkimus suunnattaisiin ensisijaisesti karjankasvatusalueille, luonnonhaitta-alueille, kuten vuoristoalueille, ja pienille maatalousalan perheyrityksille, ja samalla on etsittävä ratkaisuja sosiaalisiin haasteisiin, jotta voidaan ylläpitää kestäväpohjaista maataloutta kaikilla alueilla ja turvata maaseutuyhteisöjen säilyminen ja siten vähentää alueellisia eroja.

45.

korostettava innovaatiokumppanuuden merkitystä maaseutualueiden talouselämän ajantasaistamisessa. Tämä koskee etenkin ehdotusta maatalouspolitiikkojen ja tutkimuksen sekä tutkijoiden ja maataloustuottajien välisten yhteyksien tiivistämisestä. Näin ollen on hyödynnettävä täysimääräisesti toimenpiteitä, jotka on määritelty asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 painopisteen ”Tietämyksen siirron ja innovaatioiden edistäminen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseudulla” tukemiseksi.

46.

toivottavaa laatia Euroopan tasolla tarkoituksenmukaiset suuntaviivat, joissa määritellään kansallisten maaseutuverkostojen toiminnot ja tehtävät sekä säännöt vastaavien maaseudun kehittämissuunnitelmien toteuttamiselle.

47.

pyrittävä parantamaan innovointipolitiikan koordinointia Euroopan unionin tasolla.

48.

kritisoitava sitä, että maaseutualueita ei ole sisällytetty Euroopan komission paikallista kehitystä varten luoman innovointikumppanuuden ”Älykkäät kaupungit ja yhteisöt” ensisijaiseen kohderyhmään.

49.

pahoiteltava toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa koskevan väliraportin tuloksia, joiden mukaan nykyisin vain 11 prosenttia Euroopan aluekehitysrahaston varoista on korvamerkitty maaseutualueille.

50.

ajanmukaistettava maaseutualueilla tarjottavaa ammattikoulutusta ja saatava se vastaamaan maailmanlaajuisia kilpailuvaatimuksia ja paikallisten yrittäjien tarpeita.

51.

pyrittävä siihen, että osa ESR:n varoista osoitetaan maaseutualueilla järjestettävään ammattikoulutukseen, jota on kehitettävä edelleen.

52.

komission, jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten alue- ja paikallisviranomaisten edistettävä yhteistyötä yritysten ja paikallisten ammattikoulutus- ja muiden oppilaitosten kesken sekä tuettava maatalouden innovointia edistävien keskusten kehittämistä eräiden jo toteutettujen kokeilujen ja muissa jäsenvaltioissa jo saatujen kokemusten pohjalta.

53.

toistettava huomautus tarpeesta valistaa koko yhteiskuntaa maaseutualueiden säilyttämisen yleisestä merkityksestä (1) ja näin ollen varmistettava koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kaltaisten julkisten peruspalveluiden tarjonta maaseutualueilla asuvalle väestölle.

54.

luotava välineitä pienyritysten tuotekehityksen tukemiseksi ja markkinaesteiden voittamiseksi sekä edistettävä paikallisten tuotteiden kulutusta ja maatalouselintarvikkeiden lyhyitä jakeluketjuja.

55.

kehotettava lisäämään pyrkimyksiä nopeiden internetyhteyksien käyttöönottamiseksi maaseutualueilla Euroopan digitaalistrategian 2020 täytäntöönpanoa edistävien uuden sukupolven liityntäverkkojen avulla.

56.

korostettava tieto- ja viestintätekniikan perustaitojen lisäämisen tarvetta.