17.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 423/35

1.

esittää rahoitusvälineiden käytöstä aluekehityksen alalla suosituksia, jotka perustuvat sääntely-ympäristön analyysiin, aluekehityspolitiikan hyötynäkökohtiin, tehokkuuden varmistamiseen ja rahoitusvälineiden institutionaaliseen hyödyntämiseen.

2.

korostaa, että ottaen huomioon rahoitusvälineiden käytön merkityksen aluekehitykselle lausunnon valmisteluprosessissa kerättiin COTER-valiokunnan ja BUDG-ryhmän jäsenten kokemuksia ja kuultiin Euroopan komissiota, Euroopan investointipankkia (EIP) ja muita sidosryhmiä, joilla on tietoa ja kokemuksia rahoitusvälineiden käytöstä.

3.

toteaa, että rahoitusvälineet voivat olla tärkeitä aluekehityksen tukikeinoja. Takaisinmaksettava rahoitus voi taata suuremman vipuvaikutuksen investoitujen pääomien johdosta tietyillä aloilla, joilla julkista rahoitusta voidaan täydentää yksityisellä rahoituksella ja tuottotaso on riittävän houkutteleva.

4.

korostaa, että tukijärjestelmällä on keskeinen rooli aluekehityksen edistämisessä etenkin sellaisilla alueilla, missä markkinat eivät toimi ja alueellisen yhteenkuuluvuuden haasteet ovat todellinen ongelma. Komitea tähdentää tukien ja rahoitusvälineiden keskinäistä täydentävyyttä, sillä niitä pitäisi soveltaa eri tilanteissa. Rahoitusvälineiden käytön tukeminen ei saa johtaa siihen, että tukijärjestelmää supistetaan liikaa, tai syrjäyttämisvaikutukseen koheesiopolitiikkaan osoitettujen EU:n talousarviomäärärahojen osalta.

5.

on samaa mieltä kuin neuvosto 9. kesäkuuta 2015 Riiassa hyväksymissään päätelmissä koheesiopolitiikan täytäntöönpanon haasteista vuosina 2014–2020. Neuvosto kehottaa komissiota ”antamaan ohjausta rahoitusvälineiden käytöstä ja eri välineiden välisestä synergiasta ripeästi, johdonmukaisesti, yhdenmukaisesti ja selkeästi sekä selvittämään kaikkia mahdollisuuksia selkeyden lisäämiseksi, kuitenkin niin, että lainsäädäntövallan käyttäjien hyväksymien oikeudellisten säännösten soveltamisalaa ei missään tapauksessa ylitetä luomalla lisävelvoitteita”.

6.

ottaa huomioon rahoitusvälineiden käyttöä maaseudulla käsittelevän tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 05/2015 (1) johtopäätökset, joissa korostetaan vaaraa takuurahastojen pääoman ylimitoittamisesta suhteessa yksityisten investoijien kysyntään, mutta myös seurauksia, jotka liittyvät vipuvaikutuksen puuttumiseen silloin, kun pitää turvautua yksityiseen rahoitukseen julkisen rahoituksen täydentämiseksi. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota ottamaan huomioon tämän kertomuksen.

7.

Rakennerahastoista maksettavan julkisen tuen tavoitteena on varmistaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan toteutuminen. EU:n ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tuleekin rahoitusvälineisiin liittyviä kannanottoja esittäessään tai päätöksiä tehdessään aina tarkastella niiden vaikutuksia kyseisen tavoitteen saavuttamiseen.

8.

Rahoitusvälineiden käytön alisääntely on yhtä haitallista kuin sen ylisääntely. Varsinkin rahoituskehyksen 2014–2020 soveltamisen alkuvaiheessa on tärkeää ottaa viipymättä käyttöön kaikki tarvittavat oikeudelliset ratkaisut, jotta ei toisteta vasta päättyneen, vuodet 2007–2013 kattaneen rahoituskehyskauden alussa tehtyjä virheitä.

9.

Sääntöjen asettamisen unionin tasolla tulee olla poikkeuksellista sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat alkaneet käyttää Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI) mukaisia rahoitusvälineitä. On tarpeen varmistaa, että Euroopan unionin viranomaiset ja toimielimet ja erityisesti Euroopan komissio kuulevat aluetason edustajia kaikista sääntelymuutoksista, jotka vaikuttavat aluekehityksen kannalta merkittävien rahoitusvälineiden ohjelmasuunnitteluun, toteutukseen ja tarkastamiseen.

10.

Aluetason edustajien, Euroopan komission, EIP:n ja yrityksiä edustavien järjestöjen kesken on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua voimassa olevien oikeudellisten sääntöjen tulkinnasta, täytäntöönpanon vaikutuksista ja esille nousevista ongelmista, jotta pystytään maksimoimaan ERI-rahastojen mukaisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta saatavat hyödyt. Alueiden komitea kehottaa Euroopan komissiota virallistamaan tämän yhteistyön viipymättä.

11.

huomauttaa myös, että kaikkien asiaankuuluvien tietojen on oltava avoimia ja mahdollisimman yksityiskohtaisia ja että niistä on tiedotettava yksinkertaistetussa muodossa, jotta kaikilla mahdollisesti kiinnostuneilla tahoilla, niin luonnollisilla kuin oikeushenkilöillä, voi olla käytettävissään kaikki tarvittavat taustatiedot investointia tai kehittämistä koskevan päätöksen tekemiseksi. Näin voidaan vähentää piileviä riskejä, arvioida ja suunnitella hallinnollisia menettelyjä sekä ylipäätään lisätä investointihalukkuutta.

12.

On varmistettava, etteivät alue- ja paikallisviranomaisten, jotka päättivät panna täytäntöön ja käyttää takaisinmaksettavia välineitä rahoituskehyskaudella 2007–2013, tällä hetkellä kohtaamat ongelmat lannista niitä valitsemasta tätä rahoitusmuotoa ohjelmakaudella 2014–2020. Lisäksi on toteutettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että kaudella 2007–2013 käytettyjen rahoitusvälineiden riittämättömästä sääntelystä aiheutunut riski ei muodostu rasitteeksi hallintoviranomaisille, rahoituksen välittäjille ja ennen kaikkea lopullisille edunsaajille.

13.

Tehtäessä mahdollisia vuosien 2007–2013 rahoituskehykseen liittyviä oikaisuja tulee huolehtia siitä, että sääntöjenvastaisuuksien luonne ja vakavuus sekä niistä rahastolle aiheutunut taloudellinen tappio otetaan huomioon 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 98 artiklan mukaisesti. Euroopan komission tulee ryhtyä toimiin sen varmistamiseksi, että kyseistä säännöstä noudatetaan sekä EU:n tasolla että yksittäisissä jäsenvaltioissa.

14.

Alueiden komitea huomauttaa, että valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi annettujen suuntaviivojen (2) kohdassa 20 todetaan, että ”riskirahoitustukitoimenpiteet on aina toteutettava rahoituksen välittäjien tai vaihtoehtoisten kauppapaikkojen kautta. Ainoa poikkeus ovat verokannustimet, joita sovelletaan suoriin sijoituksiin tukikelpoisiin yrityksiin. Tämän vuoksi toimenpide, jossa jäsenvaltio tai julkisoikeudellinen yhteisö tekee suoran sijoituksen yrityksiin ilman rahoituksen välittäjänä toimivien tahojen osallistumista, ei kuulu yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisten riskirahoitustuen valtiontukisääntöjen ja näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.” Näin ollen kun hallintoviranomainen suorittaa rahoitusjärjestelyjen yhteydessä suoran tukimaksun pk-yritykselle, kyseinen tuki voi olla perussopimuksen mukainen valtiontuki vain, jos se on määrältään vähämerkityksistä tukea pienempi tai jos kyseinen tuki myönnetään muiden horisontaalisten tukisääntöjen (kuten pk-yrityksiä, alueellista koheesiota tai tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevien sääntöjen) puitteissa. Komitea kehottaakin komissiota varmistamaan, ettei tämä järjestely aiheuta hajanaisuutta rahoitusvälineillä tuettavissa hankkeissa ja etteivät suuntaviivat ole ristiriidassa rakennerahastoja koskevista yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 1303/2013 38 artiklan kanssa.

15.

Kaikilla täytäntöönpanotasoilla on ryhdyttävä toimiin tarpeettomien sääntelyrajoitusten poistamiseksi, sillä ne nostavat kustannuksia ja vähentävät rahoitusvälineiden kysyntää.

16.

Jos rakennerahastoista peräisin olevien varojen käytössä rahoituskehyskaudella 2007–2013 ilmenee sääntöjenvastaisuuksia, on varmistettava, ettei kyseisiä menoja esitetä komission tilinpitoon. On kuitenkin korostettava, että varojen poistaminen välitetyistä tai rahoitetuista määrärahoista havaituissa sääntöjenvastaisuustapauksissa saa tapahtua ainoastaan tilanteissa, joissa ei pystytä enää takamaan niiden tehokkaan käytön jatkumista. Komitea kehottaa kiinnittämään huomiota muun muassa 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 78 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan tarkoitukseen: siinä todetaan, että menoja pidetään tukikelpoisina toimenpideohjelmaa osittain tai lopullisesti suljettaessa. Alueiden komitea kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan tämän ja tarvittaessa tekemään kaikki asian vaatimat tähän liittyvät sääntelymuutokset.

17.

On varmistettava, että edunsaajat toimittavat menojen tarkastamis- ja hyväksymisprosessissa luotettavia asiakirjoja. Alueiden komitea korostaa kuitenkin, että suurin osa käytetyistä rahoitusvälineistä on laadittu kaupallisilla markkinoilla, joten tarkastamis- ja hyväksymisprosessissa on otettava huomioon niiden luonne ja täytäntöönpanorakenne.

18.

Menojen tukikelpoisuuden osoittamiseksi vaadittavan näytön on oltava oikeasuhtaista asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Aina kun se on mahdollista, olisi hyväksyttävä todisteet, jotka vähiten rasittavat tuensaajia ja lopullisia edunsaajia; tällaisia ovat esimerkiksi lausumat. Tämä ei vaikuta millään tavoin tarpeeseen tehdä tarkastuksia, joilla voidaan varmentaa toimitettu näyttö. On laadittava ehdotus jäsenvaltioiden julkisten rekisterien käytöstä. Komitea ehdottaa myös, että tämä näyttöä ja tarkastuksia koskeva järjestelmä on suunniteltava jo ohjelmasuunnitteluvaiheessa sellaiseksi, ettei se vaikuta kielteisesti tuensaajien tai lopullisten käyttäjien rahoituspyyntöä koskevaan päätökseen.

19.

Kuten kaikilla muillakin markkinoilla, myös rahoitusvälineiden tapauksessa tasapaino määräytyy tarjonnan ja kysynnän perusteella. Kysynnän ja tarjonnan tasoon vaikuttava tekijä on hinta. Alueiden komitea korostaa, että julkisten rahoitusvälineiden tapauksessa tulee myös voida hyödyntää mahdollisimman paljon luonnollisia markkinamekanismeja.

20.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että rahoituskehyskaudella 2007–2013 rahoitettujen tukikelpoisten menojen supistuminen välittäjien pk-yrityksiltä keräämien maksujen ja palkkioiden takia saattaa vähentää intoa julkisten varojen moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseen tai häiritä luonnollisia markkinamekanismeja liiallisesti. Alueiden komitea kehottaa komissiota ryhtymään yhdessä alueiden kanssa toimiin tehottomien alojen määrittämiseksi ja tarkoituksenmukaisten korjaavien ratkaisujen valmistelemiseksi viipymättä.

21.

On syytä korostaa, että päätös rahoitusvälineiden käyttämisestä edellyttää aina perusteellista analyysia ja mahdollisimman suurta saavutettavaa yleistä etua. Alueiden komitea korostaakin, että rahoitusvälineiden tulee ratkaista konkreettisia sosiaalisia, taloudellisia tai ympäristöön liittyviä ongelmia. Tavoitteena tulisi olla älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun edistäminen.

22.

Päätettäessä rahoitusvälineiden käyttöönotosta on aina otettava huomioon analyysi kyseisen välineen vaikutuksista muihin tukimuotoihin ja mahdollisuudesta saada aikaan synergiavaikutuksia yhdistämällä eri tukimuotoja sekä ottamalla huomioon mahdolliset päällekkäisyydet. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi varmistaa EU:n tasolla täytäntöönpantavien välineiden (esim. COSME tai Horisontti 2020) ja muiden tuen lähteiden, erityisesti EIP:n ja rakenne- ja investointirahastojen, sekä kansallisten/paikallisten kehityspankkien ja julkisten tukipankkien rahoittamien välineiden yhtenevyys. Kun otetaan huomioon synergiaedut, alueiden komitea kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan investointipankkia käymään jatkuvaa vuoropuhelua paikallisten ja alueellisten kumppaneiden kanssa tällä alalla.

23.

On syytä korostaa tarvetta ottaa käyttöön ratkaisuja, jotka mahdollistavat eri rahoitusmuotojen ja eri lähteistä saatavan rahoituksen yhdistämisen joustavasti. Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteydessä täytyy sallia tukikelpoisten kustannusten päällekkäisyys, jotta voidaan yhdistää tukia ja rahoitusvälineitä. Tämä on erityisen tärkeää tahoille, joilla ei ole pääsyä pankkisektorille. Alueiden komitea kehottaakin Euroopan komissiota yhdessä aluetason edustajien kanssa laatimaan ehdotuksia sääntelyyn tehtäviksi muutoksiksi, joissa otetaan huomioon taloudellisesti muita heikommassa asemassa olevien tahojen edut.

24.

Kun on kyse aluekehitysvälineistä, on vältettävä niiden käyttämistä rahoitusjärjestelmän vakauttamiseen tai suhdanteiden tasoittamiseen. Tällainen toiminta tulee rahoittaa muista lähteistä. Alueiden komitea kehottaa EU:n viranomaisia ja toimielimiä varmistamaan, että kehittämisresursseja käytetään tämän tavoitteen mukaisesti.

25.

Euroopan komission ja Euroopan investointipankin tulee varmistaa alue- ja paikallistason asianmukainen osallistuminen käytettäessä rahoitusvälineitä Euroopan investointiohjelman puitteissa. Komitea on tähän liittyen tyytyväinen siihen, että Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) annetun asetuksen johdanto-osan 56 kappaleen mukaan alue- ja paikallisviranomaisten olisi voitava osallistua Euroopan investointihankeportaalin luomiseen ja ylläpitoon.

26.

On myönteistä, jos rahoitusvälineet houkuttelevat yksityistä pääomaa. Euroopan komission tulee varmistaa, että EU-varoihin perustuvien rahoitusvälineiden vipuvaikutus on optimaalinen ja yhtenevä asetetun sosiaalisen tavoitteen kanssa.

27.

Alueiden komitea kannattaa EU:n rahoitusvälineiden yksinkertaistamista ja korostaa, että niiden on oltava yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä riittävine valvontajärjestelyineen.

28.

Alueiden komitea korostaa tarvetta tehdä rahoitusvälineitä paremmin tunnetuksi mahdollisten käyttäjien keskuudessa, jotta voidaan lisätä tietoutta niiden erityisestä lisäarvosta ja parhaista käyttötavoista.

29.

On varmistettava, että rahoitusvälineitä myönnetään sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden perusteella ymmärtäen selvästi alueelliset tarpeet ja ottaen jo lähtökohtaisesti huomioon kaupunkien ja maaseutualueiden usein erilaiset edellytykset sekä tukien esimerkiksi pieniä hankkeita ja pienten alueiden mahdollisuuksia hyötyä näistä rahoitusmahdollisuuksista. On tärkeää kiinnittää huomiota mahdollisiin haittavaikutuksiin, jotka saattavat häiritä rahoitusvälineiden optimaalista osoittamista.

30.

AK huomauttaa, että monet paikallis- ja alueviranomaiset pitävät EU:n rahastojen käyttöä hankalana, koska ne eivät itse pysty osallistumaan niiden rahoitukseen. Komitea korostaa, että rahoitusvälineitä tulee kehittää, jotta tämä ongelma voitaisiin ratkaista.

31.

Kun otetaan huomioon ulkopuolisen rahoituksen rajoitukset erityisesti Euroopan unionin mikro- ja pienyrityksissä, on välttämätöntä joustavoittaa käyttöpääoman rahoitusmahdollisuuksia. Likviditeettiongelmien tai tuotannon kausiluonteisuuden vuoksi käyttöpääoma on voitava rahoittaa ilman turhia rajoituksia. Euroopan komission tulee siksi toteuttaa yhdessä aluetason edustajien kanssa tarkoituksenmukaisia toimia tällaisten ratkaisujen tarjoamiseksi.

32.

Käyttöpääoman rahoittamisen sallimista vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä talouskriisin ratkaisemiseksi on pidettävä asianmukaisena EU:n taloudellisten etujen kannalta.

33.

On syytä korostaa, että Euroopan komission, EIP:n ja paikallis- ja alueviranomaisten hyvä yhteistyö on keskeinen tekijä paikallis- ja aluekehitystä tukevien rahoitusvälineiden käytön ja koko koheesiopolitiikan onnistumisen kannalta.

34.

Kun otetaan huomioon kriisistä saadut kokemukset, on muistettava, että julkiset rahoitusvälineet eivät saa aiheuttaa liiallista riskin kasvua rahoitusjärjestelmässä tai etenkään pankkijärjestelmässä.

35.

Ennen kuin päätetään välineiden käyttöönotosta, on tarkasteltava, aiheuttaako investointien rahoittaminen esimerkiksi lainavälineellä liiallisen rasitteen kuluttajille lainan kustannusten takia. Lisäksi on muistettava, että rahoituksen välittäjien ei tule omia itselleen tai rajoittaa julkisin varoin rahoitettujen rahoitusvälineiden käytöstä saatavia hyötyjä (esim. takausvälineen tulee alentaa pääoman hankkimisen kustannuksia). On myös varmistettava, että rahoitusvälineet eivät tuo rahoituksen välittäjille perusteettomia voittoja esimerkiksi pankkivakuuttamisen tai ristiinmyynnin seurauksena. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisin sääntelytoimiin tällä alalla.

36.

Kokemusten ja tietojen vaihtoa komission, EIP:n ja paikallis- ja alueviranomaisten välillä tulee lisätä. Lisäksi tarvitaan paikallis- ja alueyhteisöjen ja vastuutahojen yhdessä tekemää analyysiä jo käyttöön otetuista rahoitusvälineistä, jotta niistä saadaan mahdollisimman tehokkaita. Alueiden komitea panee merkille Euroopan komission ja Euroopan investointipankin sitoutumisen tähän asiaan, mutta korostaa, että täytäntöönpanokauden alkuvaiheen keskeisen merkityksen vuoksi on välttämätöntä tehostaa toimia muun muassa fi-compass-foorumin kaltaisten ratkaisujen ottamiseksi täysimääräisesti käyttöön.

37.

Rahoitusvälineiden käytön edistämiseksi – muutenkin kuin ERI-rahastojen täytäntöönpanon yhteydessä – Euroopan komission ja Euroopan investointipankin tulee taata alueille mahdollisuus tarkoituksenmukaiseen sisällölliseen tukeen. Tuen on mahdollistettava yksilöllinen lähestymistapa kaikkiin alueisiin nähden, mutta yhtä lailla tarvitaan asianmukaista kattavaa ohjeistusta siitä, miten paikallis- ja alueviranomaiset voivat hakea rahoitusvälineitä, Euroopan investointipankin luottoja ja ESIR-lainoja. Näin voidaan varmistaa, että ne voivat tehdä valistuneita päätöksiä siitä, mikä rahoitusväline on niiden kannalta kooltaan, investointityypiltään ja riskitasoltaan tarkoituksenmukaisin.

38.

Alueiden komitea toteaa, että rahoitusvälineiden on oltava mahdollisten käyttäjien saatavilla tavanomaisia kaupallisia lainoja edullisemmin ehdoin.

39.

Alueiden komitea panee merkille jo toteutetut toimet ja kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan investointipankkia panemaan ripeästi täytäntöön rahoitusvälineiden ohjelmasuunnittelusta, käytöstä ja tarkastamisesta vastaaville hallintotahoille suunnattuja tiedotusohjelmia, kuten kursseja ja koulutusta (eri tasoilla ja alueellisilla kielillä). Niitä olisi järjestettävä myös alueellisille rahoituslaitoksille ja erityisesti voittoa tavoittelemattomille tahoille, joilla on rajalliset mahdollisuudet saada tällaista tietoa. Koska eräät alueet ja kuntaryhmittymät ovat jo hyödyntäneet EU-rahoitteisia lainoitusvälineitä tuloksekkaasti, olisi myös tuettava niiden soveltamien toimintamallien ja saamien opettavien kokemusten levittämistä muihin maihin ja muille alueilla. Komitea korostaa, että tässä tarkoituksessa on hyödynnettävä verkko-oppimista.

40.

Rahoitusvälineitä täytäntöönpanevien tahojen rahoituksessa on kannustettava myönnettyjen varojen tehokkaaseen hallinnointiin.

41.

Tarkasteltaessa rahoitusvälineiden standardointitarvetta (alueiden, jäsenvaltioiden ja unionin tasolla) on keskityttävä ennen kaikkea tehokkuuteen asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa sekä alueiden erilaisuuteen. On vältettävä standardointia, jossa pyritään pelkästään alentamaan välittäjille aiheutuvia hallintokustannuksia.

42.

Vaikka välineiden ohjelmasuunnitteluprosessi voi osoittautua pidemmäksi kuin tukien yhteydessä, rahoitusvälineiden (lainat ja takaukset) myöntämisen nopeus ohjelmakauden alussa tulee säilyttää niiden tärkeimpänä valttina tukiin nähden. Rahoitusvälineiden käytön tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi – kuitenkin niin, ettei vaikuteta ohjelmasuunnitteluprosessin edellyttämien ennakkoanalyysien tarkkuuteen ja laatuun – on tärkeää, että hallintoprosesseihin tarvittava aika on mahdollisimman lyhyt.

43.

Asiasta vastaavien tahojen tulee ottaa huomioon haittavaikutusten ilmaantumisen mahdollisuus rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa ja erityisesti yksityisen rahoituksen syrjäytymisvaikutus julkisten tukitoimien seurauksena. Onkin välttämätöntä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tällaisten ilmiöiden torjumiseksi. Tällä alalla tarvitaan ehdottomasti yhteistyötä Euroopan komission, Euroopan investointipankin ja alueiden välillä. Tähän kuuluu myös kattava virallinen ohjeistus erilaisista paikallis- ja alueviranomaisille tarjolla olevista rahoitusvälineistä.

44.

On syytä korostaa, että rahoitusvälineiden käytön tulee – erityisesti kun on kyse pankkijärjestelmän ulkopuolelle joutuneista tahoista – viime kädessä johtaa niiden siirtymiseen pankkijärjestelmän piiriin ja pitkäaikaisen rahoituksen saamiseen kaupallisilta markkinoilta.

45.

ERI-rahastojen rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa ei pidä keskittyä myönnettyjen tukien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyyn vaan pitkäkestoisten myönteisten vaikutusten saamiseen aikaan Euroopan taloudelle.

46.

Rahoitusvälineet tulisi osoittaa toisaalta suurten rahoituslaitosten käyttöön (erityisesti kun on kyse suurista ja monitahoisista tuotteista), mutta toisaalta pienempien välittäjien tulisi voida käyttää yksinkertaisempia välineitä eli käyttää mikrorahoitustuotteita.

47.

Kun otetaan huomioon tarve varmistaa julkisen tuen päättymisen jälkeen tehokkaat ulkoisen rahoituksen rakenteet, Euroopan komission tulee yhdessä alueiden edustajien kanssa löytää soveltuvia ratkaisuja, joiden avulla taataan, että tuen tuloksena kaudella 2014–2020 vahvistetaan liiketoimintaympäristön instituutioita.

48.

Alueiden komitea korostaa, että eri tasoilla tehtävät tarkastukset on koordinoitava nykyistä paremmin paikallis- ja alueviranomaisiin kohdistuvien tarpeettomien rasitteiden poistamiseksi. Sitä vastoin on tärkeää, että eri jäsenvaltioiden hallitukset velvoitetaan tekemään yhteistyötä paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa.

49.

Rahoitusvälineitä tulee lisäksi käyttää rahoitustuotteiden kehittämiseen eli käyttää niitä esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen ja energiapalveluyritysten edistämiseen, sikäli kuin tämä ei ole ristiriidassa muiden tavoitteiden kanssa. Tätä varten Euroopan komission ja Euroopan investointipankin tulee taata alueille tukimahdollisuus.

50.

On syytä muistaa, että säännöstön muutokset, lisärasitukset ja riskit, jotka liittyvät välineiden myöntämiseen, eivät saa heikentää rahoituksen välittäjien asemaa aiheuttamalla näille taloudellisia vaikeuksia tai heikentämällä näiden nauttimaa luottamusta markkinoilla.

51.

On tuettava ponnisteluja rahoitusvälineiden kansainvälistämiseksi (instituutioiden toiminta, yksityisten varojen virta jne.). Tämä lisää niiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja auttaa siten parantamaan Euroopan talouden kilpailukykyä.