EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 8.10.2015

COM(2015) 505 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2013 osalta (tiivistelmä)

{SWD(2015) 194 final}
{SWD(2015) 195 final}

Kertomus Euroopan parlamentin vastuuvapauden myöntämistä koskevissa päätöslauselmissaan ja neuvoston vastuuvapauden myöntämistä koskevassa suosituksessaan varainhoitovuoden 2013 osalta esittämien pyyntöjen seurannasta 

Alustavat huomautukset

Tämä on komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle vastuuvapautta varainhoitovuoden 2013 osalta koskevien Euroopan parlamentin päätöslauselmien 1 ja neuvoston suosituksen 2 seurannasta. Se annetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 319 artiklan 3 kohdan, varainhoitoasetuksen 166 artiklan, yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston (EKR) varainhoitoasetuksen 119 artiklan 5 kohdan ja kymmenennen EKR:n varainhoitoasetuksen 144 artiklan nojalla.

Kyseessä on ensimmäinen toimikautensa 1. marraskuuta 2014 aloittaneen komission esittämä kertomus. Uusi komissio noudattaa aiempaa keskitetympää asialistaa puheenjohtaja Junckerin asettamien poliittisten painopisteiden mukaisesti ja kiinnittää erityistä huomiota moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamiseen.

Komissio on tarkastellut perusteellisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston vuoden 2013 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä esittämiä huolenaiheita.

Yleiseen talousarvioon liittyvää vastuuvapautta koskevassa päätöslauselmassaan Euroopan parlamentti ottaa esiin esimerkiksi yhteisen hallinnoinnin parantamisen tarpeen, yksinkertaistamisen ja tuloksellisuuden sekä muita tarkkaan määriteltyjä seikkoja. Näistä pyynnöistä on keskusteltu laajasti vastuuvapausmenettelyn aikana erityisesti esittelijän ja talousarvion valvontavaliokunnan jäsenten kanssa. Komission varapuheenjohtaja Kristalina Georgieva esitti kirjeessään 3 todisteita siitä, että komissio on sitoutunut virallisesti toteuttamaan täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti joukon toimia ja toimenpiteitä, jotka liittyvät kyseisiin seikkoihin.

Myös neuvoston suositus sisältää tärkeitä näkökohtia, jotka liittyvät tarpeeseen parantaa yhteistä hallinnointia sekä yksinkertaistamiseen ja tuloksellisuuteen.

Tässä tiedonannossa otetaan huomioon kyseinen sitoumus ja päivitetään tarvittaessa tilannetta jo toteutettujen lisätoimien osalta. Sen ohessa julkaistaan kaksi komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa, joissa on vastaukset 319:ään Euroopan parlamentin ja 75:ään neuvoston yksittäiseen pyyntöön, jotka liittyvät vastuuvapauden myöntämiseen.

Komissio aloittaa uusia toimia 139 pyyntöön liittyen (näistä 115 on Euroopan parlamentilta ja 24 neuvostolta). Komissio katsoo, että 218 muun pyynnön (168 parlamentilta ja 50 neuvostolta) osalta edellytetyt toimenpiteet on jo toteutettu tai aloitettu, vaikka eräissä tapauksissa niiden tuloksia on vielä arvioitava. Pyyntöjä, joita komissio ei voinut hyväksyä voimassaolevasta oikeudellisesta tai talousarviokehyksestä johtuvista syistä tai institutionaalisen roolinsa tai oikeuksiensa vuoksi, oli 37 (joista 36 parlamentilta 4 ja yksi neuvostolta 5 ). Yksityiskohtaiset perustelut esitetään tähän asiakirjaan liitetyissä kahdessa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

1.    Yhteisen hallinnoinnin parantaminen

1.1.Varaumat, jotka vaikuttavat pääjohtajien ”tarkastuslausumaan” maatalouden ja maaseudun kehittämisen, aluepolitiikan sekä työllisyys- ja sosiaaliasioiden aloilla (1–4 kohta)

Komissio katsoo, että varaumat vahvistavat komission ja jäsenvaltioiden luomien valvontamenettelyjen toimivuuden. Vuotuisiin toimintakertomuksiin sisältyvien varaumien määrä [21 vuonna 2013] on seurausta komission tehostetusta ja entistä kohdennetummasta lähestymistavasta, muun muassa sen soveltamasta tiukasta linjasta maksujen keskeyttämiseen ja lykkäämiseen. Se ei johdu valvontajärjestelmien heikkenemisestä tai vastuuvelvollisuuden puutteesta. Varaumat liittyvät yleensä toimintasuunnitelmiin, joita komissio seuraa tarkasti.

Se, että komissio havainnoi järjestelmällisesti puutteita ja riskejä, toteuttaa toimia ja raportoi edistymisestä, antaa Euroopan parlamentille mahdollisuuden seurata jatkuvasti tilannetta ja varainhoidon laadun kehittymistä.

Ennalta ehkäisevät, puutteiden havaitsemista helpottavat ja korjaavat toimenpiteet, joita komissio toteuttaa monivuotisten seuranta- ja valvontajärjestelmien pohjalta, tarjoavat kohtuullisen varmuuden siitä, että EU:n talousarviota suojataan asianmukaisesti sääntöjenvastaisilta menoilta ja riskeiltä, jotka johtuvat puutteista jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä.

1.2.Yhtenäinen tarkastusketju ja komission ja jäsenvaltioiden vastuualueet (44 ja 47 kohta)

Komissio on pyrkinyt kohti tehokasta ”yhtenäistä tarkastusketjua”, joka on johtoajatuksena suuressa osassa päätöslauselmaa.

Tässä yhteydessä komission varmuus siitä, että varat on käytetty oikeudellisen kehyksen ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti, perustuu pääasiassa sen oman tarkastustyön tuloksiin, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksiin ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) laatimiin raportteihin sekä kansallisten viranomaisten esittämiin tietoihin, erityisesti tarkastuslausuntoihin ja virhetasoja koskeviin valvontatilastoihin, jotka toimitetaan osana vuotuisia valvontakertomuksia ja vuoden mittaan tehtäviä kansallisia järjestelmätarkastuksia.

Eräs tärkeä yhtenäisen tarkastusmallin näkökohta on johdon vahvistuslausuma, jonka allekirjoittavat johtajat tai virastojen tai elinten päälliköt ja jonka myötä otetaan käyttöön tehokkaampi jäsenvaltioita koskeva pakollinen raportointi. Tähän lausumaan liitetään raportti, jossa esitetään yhteenveto kaikista valvonnan ja tarkastusten tuloksista sekä toteutetut tai suunnitellut korjaavat toimet. Toisaalta myös kansallisen lausuman antaminen (varainhoitoasetuksen 59 artiklan 1 kohta) voisi muodostaa tärkeän yhtenäisen tarkastusmallin osatekijän.

Pyynnöstä antaa suositus tällaisten kansallisten lausumien käytön edistämiseksi komissio toteaa, että vaikka se hyväksyy toimielinten välisen työryhmän suositukset 6 , se haluaa korostaa, että muut toimet ovat tarkoituksenmukaisempi tapa edistää lausumien käyttöä. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi tietojen sisällyttäminen julkisiin asiakirjoihin, kuten komission vuotuisiin toimintakertomuksiin, parhaiden käytäntöjen kokoaminen, tiedotustilaisuudet sopivilla foorumeilla tai kansallisten lausumien käytön edistäminen valtiovarainministerien, kansallisten parlamenttien ja ylimpien tarkastuselinten keskuudessa.

Euroopan parlamentin pyynnöstä julkaista kansalliset lausumat, vuotuiset yhteenvedot ja johdon vahvistuslausumat komissio korostaa, ettei sillä ole oikeutta julkaista mainitunkaltaisia asiakirjoja.

1.3.Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuus (24–25, 49–50 kohta)

Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden suorittamien joidenkin perustason tarkastusten heikko luotettavuus ei heikennä vuotuisten toimintakertomusten uskottavuutta. Sillä on nimittäin hyvä yleisnäkemys, ja sen varmuus perustuu vankkoihin prosesseihin, jotka käsittävät monelle tasolle ulottuvaa valvontaa:

– perustason tarkastukset – kaikkien menojen tarkastaminen ennen kuin ne ilmoitetaan komissiolle;

– todentamisviranomaisen (kirjanpitäjän) toteuttama toisen tason valvonta ennen kirjanpidon toimittamista komissioon;

– kolmannen tason valvonta, joka sisältää hankkeiden ja käytössä olevien menettelyjen tarkastuksia;

– komission omat tarkastukset, joiden kohteena ovat joko täytäntöönpanosta ja valvonnasta vastaavat kansalliset elimet tai suoraan hankkeet ja jotka perustuvat 15 keskeisen vaatimuksen täyttymisen arviointiin.

Varmuuden saamiseksi komissio ottaa huomioon kaikilla näillä valvontatasoilla tehdyn työn tulokset sekä tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten ja OLAFin tutkimusten tulokset.

Lisäksi valvonta jaksotetaan ajallisesti siten, että joitakin tarkastuksia toteutetaan sen jälkeen, kun menot on todennettu komissiolle. Erityisesti jäännösriskin lopullinen arviointi ja sen myötä täytäntöönpanon onnistumisen arviointi suoritetaan hankkeiden päätökseen saattamisen yhteydessä.

Komissio katsoo, että vuotuisissa toimintakertomuksissa, yhteenvetokertomuksessa, EU:n talousarvion suojaamisesta annetussa tiedonannossa ja tilinpäätöksessä annettavat tiedot ovat asianmukainen perusta arvioitaessa käytössä olevien järjestelmien mahdollisuuksia toteuttaa korjaavia toimenpiteitä.

EU:n talousarvion suojaamisesta annetussa tiedonannossa 7 omaksuttua varovaista lähestymistapaa ei pitäisi ymmärtää siten, että jäsenvaltiot ovat antaneet epäluotettavia tietoja. Komission huomio koskee sitä, että jotkut todentamisviranomaiset raportoivat rahoitusoikaisuna luvun, joka sisältää sekä jäsenvaltion että komission tekemät rahoitusoikaisut. Sen vuoksi komissio vähentää jäsenvaltion raportoimista luvuista järjestelmällisesti komission oikaisuja vastaavan määrän, jotta vältetään kaksinkertainen laskenta.

Alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto toteuttavat parhaillaan toimenpiteitä varmistaakseen jäsenvaltioiden rahoitusoikaisuista toimittamien tietojen luotettavuuden. Näiden toimenpiteiden yhteydessä

suoritetaan jäsenvaltioiden ilmoittamia tietoja koskeva vuotuinen riskinarviointi,

pidetään yhteyttä todentamisviranomaisiin ilmoitettujen tietojen selventämiseksi, jos niissä havaitaan epäjohdonmukaisuuksia,

suoritetaan paikan päällä tarkastuksia, joilla tarkistetaan todentamisviranomaisten kirjanpitojärjestelmä ja rahoitusoikaisuista esitettyjen tietojen luotettavuus riskinarvioinnin tulosten perusteella; tällaisten tarkastusten kattavuutta parannettiin vuonna 2014 lisävarmuuden saamiseksi.

Pyynnöstä ottaa käyttöön menettelyjä, joilla korjaavat toimenpiteet yhdistettäisiin alkuperäiseen maksuvuoteen, komissio huomauttaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 oli ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla ottaa käyttöön vankat menettelyt korjaavien toimenpiteiden ajoituksen, alkuperän ja suuruuden vahvistamiseksi.

Komissio on todennut jatkuvasti, että oikaisujen yhdistäminen alkuperäiseen maksuvuoteen ei ole mahdollista.

Jos komissio katsoo arvioidensa ja analyysinsä perusteella, että jäsenvaltioiden tiedot ovat virheellisiä, tästä ilmoitetaan selkeästi komission kyseessä olevien yksiköiden vuotuisessa toimintakertomuksessa.

Pyynnöstä, että pääjohtajat raportoisivat vuotuisissa toimintakertomuksissaan jäsenvaltioiden ilmoittamista virhetasoista sekä komission tarvittaessa tekemistä oikaisuista, komissio muistuttaa, että pääosastot toimittavat tällä hetkellä nämä tiedot kaikkien toimenpideohjelmien osalta, joista on tehty varauma. Tämä käytäntö on vuodesta 2014 alkaen laajennettu kattamaan tapauskohtaisesti kaikki toimenpideohjelmat.

1.4. Yhteenvetokertomus ja vuotuiset toimintakertomukset (26–27 ja 217–218 kohta)

Vastauksena Euroopan parlamentin pyyntöön komissio selvensi riskinalaisen määrän laskentaa vuoden 2014 yhteenvetokertomuksessa 8 , jossa selostetaan myös korjaavien toimenpiteiden arvioitua vaikutusta.

Pyynnöstä esittää yhteenvetokertomuksessa aito ”tarkastuslausuma” komissio toteaa, että ottaen huomioon sen, että tarve lujittaa varainhoidon valvontaa on kuulunut sen hallintouudistuksen ja lujittamistoimien tärkeimpiin painopisteisiin vuodesta 2000, hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevassa kehyksessä (erityisesti varainhoitoasetuksen 66 artiklan 9 kohdassa) annetaan pääjohtajille täydet valtuudet, minkä myötä he ovat henkilökohtaisesti vastuussa varainhoidosta. Näin ollen pääjohtajien johtamisvastuun myötä voidaan varmistaa tarvittava vastuuvelvollisuusrakenteen jatkuvuus ja kestävyys.

Komissio muistuttaa, että kollegio ottaa poliittisen vastuun SEUT-sopimuksen 317 artiklan nojalla antamalla vuosittain yhteenvetokertomuksen, joka on edellisen vuoden vuotuisten toimintakertomusten tiivistelmä (varainhoitoasetuksen 66 artiklan 9 kohta). Se katsoo, että vuotuiset toimintakertomukset ja yhteenvetokertomus yhdessä täyttävät sisäistä ja ulkoista vastuuvelvollisuutta koskevat tavoitteet.

Kun kyse on Euroopan parlamentin pyynnöstä selventää vuotuisia toimintakertomuksia koskevia pysyviä ohjeita (mahdollinen kielteinen lausunto, seuraamusjärjestelmä), komissio korostaa, että nykyisissäkin ohjeissa annetaan valtuutetuille tulojen ja menojen hyväksyjille mahdollisuus todeta, että heillä ei ole kohtuullista varmuutta siitä, että käytössä olevien valvontamenettelyjen avulla saadaan tarvittavat takeet tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta.

Seuraamusjärjestelmästä voidaan todeta, että sekä varainhoitoasetuksessa että henkilöstösäännöissä säädetään jo nykyisellään siitä, että valtuutettuun tulojen ja menojen hyväksyjään on mahdollista soveltaa kurinpitomenettelyjä ja että hänellä on taloudellinen vastuu mahdollisesta sääntöjenvastaisesta toiminnasta, petoksesta tai lahjonnasta.

2.    Yksinkertaistaminen

Kauden 2014–2020 oikeudellinen kehys tarjoaa perustan yksinkertaistamisen jatkamiselle, sillä siinä muun muassa vähennetään ohjelmien määrää, yhtenäistetään säännöksiä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja muiden EU:n välineiden välillä, vahvistetaan yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja, otetaan käyttöön yhteiset toimintasuunnitelmat ja vähennetään tarkastusrasitusta suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen alan uusi oikeudellinen kehys sisältää yksinkertaistamisnäkökohtia, kuten pienviljelijöiden tukijärjestelmän tai kiinteät kustannukset ja kiinteämääräiset maksut maaseudun kehittämisen alalla. Koska kuitenkin niistä monien toteuttaminen on vapaaehtoista jäsenvaltioille, niiden vaikutukset kentällä riippuvat kansallisista täytäntöönpanovalinnoista. Lisäksi jotkin osatekijät, joita lainsäädäntövallan käyttäjät ottivat käyttöön lainsäädäntömenettelyn aikana, ovat monimutkaistaneet komission alkuperäisiä ehdotuksia. Komissio on lisäksi aloittanut yksinkertaistamista koskevan analyyttisen tarkastelun, jonka tulokset toimitetaan piakkoin asiaan liittyville sidosryhmille.

Koheesiopolitiikan osalta voidaan todeta, että jäsenvaltioille on tarjottu laajoja yksinkertaistamismahdollisuuksia, jotka niiden on nyt toteutettava niin, että vältetään ylisääntely. Samaan tapaan julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevia sääntöjä on hiljattain yksinkertaistettu kehittämällä lainsäädäntöä, jonka uskotaan vähentävän virheitä, kunhan se tulee kaikilta osin voimaan. Lisäksi komissio on tehnyt poliittisen aloitteen perustaa asiantuntijaryhmä suorittamaan riippumaton arvio siitä, miten jäsenvaltiot ovat toteuttaneet yksinkertaistamistoimia, ja kartoittamaan lisämahdollisuuksia yksinkertaistaa sääntöjä. Aluepolitiikasta vastaava komissaari Corina Creţu ilmoitti 9. kesäkuuta 2015 komission aikeesta perustaa riippumattomien asiantuntijoiden korkean tason ryhmä seuraamaan yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen edunsaajien osalta. Komissio antoi kyseisen päätöksen 10. heinäkuuta 2015. Ryhmän tarkoituksena on arvioida, missä määrin jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet yksinkertaistamismahdollisuuksia rahastojen käyttämisessä, jotta voidaan vähentää edunsaajien hallinnollista rasitusta.

Koheesiopolitiikan sähköinen hallinto käynnistyy vuonna 2016. Vuosien 2014–2020 sääntelykehyksessä lujitetaan mahdollisuutta käyttää yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja ja vahvistetaan uudet yksinkertaistetut välineet, kuten yhteiset toimintasuunnitelmat, jotka laaditaan täysin niiden tuotosten ja tulosten pohjalta, jotka yksinkertaistetuilla kustannusvaihtoehdoilla on tarkoitus saavuttaa ja toteuttaa. Työllisyyspolitiikan osalta komissio järjestää lisäksi jäsenvaltioissa yksinkertaistamisseminaareja. Komissio aikoo esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksinkertaistamista koskevan tilannekatsauksen vuoden 2015 loppuun mennessä.

Yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot ja rahastojen sääntöjen yhdenmukaistaminen vähentävät edunsaajien hallinnollista rasitusta ja virheiden riskiä. Näin ollen yksinkertaistaminen auttaa keskittymään hankkeiden ja ohjelmien tulosten saavuttamiseen.

Komissio aikoo seurata kunkin politiikan alan yksinkertaistamistoimien toteuttamista ja virtaviivaistaa näitä erillisiä aloitteita hallinnon yksinkertaistamista koskevan tulostaulun avulla vuoden 2015 loppuun mennessä.

Komissio ottaa huomioon tämän seuranta- ja koordinointitoiminnan tulokset monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa (joka on määrä tehdä vuoden 2016 lopussa) ja varainhoitoasetuksen seuraavan tarkistuksen yhteydessä.

3.    Tuloksellisuus (303–310 kohta)

Vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvat uuden sukupolven rahoitusohjelmat edistävät Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita, sillä ne ovat aiempaa suorituskykysuuntautuneempia, kuten varapuheenjohtaja Georgievan edellä mainitussa kirjeessä selostetaan yksityiskohtaisesti.

Euroopan parlamentin annettua 3. joulukuuta 2013 päätöslauselman ”Yhdennetyn sisäisen valvonnan kehys” 9 (kohta 40) komissio on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet tulosbudjetointia käsittelevän toimielinten yhteisen työryhmän perustamiseksi vuoden 2015 aikana.

Euroopan parlamentti pyytää, että pääjohtajilla olisi hallintosuunnitelmassaan rajoitettu määrä tavoitteita, joista he raportoivat vuotuisissa toimintakertomuksissaan. Komissio korostaa, että vuoden 2013 toimintakertomuksissa käsiteltiin edistymistä vuoden 2013 hallintosuunnitelmissa määriteltyjen välitavoitteiden ja pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa ja niihin sisältyi myös yhteenveto toteutetuista arvioinneista ja toiminnantarkastuksista.

Päätöslauselmassa pyydetään, että seuraavaan arviointikertomukseen sisällytettäisiin kaksi analyysiä, joissa arvioidaan investointiohjelman 10 ja kasvu- ja työllisyyssopimuksen tehokkuutta, vaikuttavuutta ja tuloksia kasvun ja työpaikkojen alalla.

Näistä ensimmäisen osalta komissio esittää parlamentin ja neuvoston välillä (5. kesäkuuta 2015) saavutetun yhteisymmärryksen mukaisesti a) arvion EU:n takuun käytöstä ja toiminnasta sekä siihen liitetyn tilintarkastustuomioistuimen lausunnon ja b) kertomuksen, joka sisältää riippumattoman arvion asetuksen soveltamisesta.

Toisen pyynnön osalta komissio huomauttaa, että arviointikertomus tarjoaa tietoa Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2012 hyväksymästä kasvu- ja työllisyyssopimuksesta siltä osin kuin toimia on rahoitettu EU:n talousarviosta.

Kaksi muuta pyyntöä koskevat komission sisäisen organisaation koordinointia. Uusissa työmenetelmissään komissio esittää, miten se varmistaa, että sen toiminta kuuluu poliittisten suuntaviivojen keskeisten alojen piiriin kaikissa komission yksiköissä, ja miten se pyrkii kehittämään vahvempaa tulosperusteista toimintakulttuuria EU:n talousarvion toteuttamisessa. Lisäksi EU:n politiikkoja hallinnoidaan ja koordinoidaan ottaen huomioon pääosastojen toimintojen monialainen luonne.

Tähän liittyen on perustettu myös komission jäsenten verkosto, jonka tarkoituksena on keskittyä EU:n talousarvion tuloksellisuuteen.

4.    Erityiskysymykset

4.1.    Eturistiriidat (56 kohta)

Mitä tulee Euroopan parlamentin pyyntöön tarkastella jäsenvaltioiden tämän alan lainsäädännön nykytilannetta, komissio muistuttaa, että yleisesti ottaen eturistiriitojen välttäminen kansallisella tasolla kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, myös silloin, kun mahdollinen eturistiriita liittyy unionin talousarviovarojen hallinnointiin.

Siltä osin kuin parlamentti kehottaa antamaan suosituksia tai oikeudellisesti sitovia ratkaisuja, komissio muistuttaa, että voimassa on jo säännökset 11 eturistiriitojen välttämiseksi toteutettaessa EU:n talousarviota yhteisellä hallinnoinnilla.

Erityisesti varainhoitoasetuksen säännösten osalta on jäsenvaltioiden tehtävä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet eturistiriitojen välttämiseksi sekä hallinnointi- että valvontatoimien alalla.

Lisäksi yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa säädetään, että toimenpideohjelmassa on varmistettava tehtävien erottaminen riittävällä tavalla, jos hallintoviranomainen on myös edunsaaja.

Samalla tavoin julkisia hankintoja koskevissa säännöissä velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että hankintaviranomaiset toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet hankintamenettelyissä esiintyvien eturistiriitojen tosiasialliseksi estämiseksi, havaitsemiseksi ja poistamiseksi, jotta vältetään kilpailun vääristyminen ja varmistetaan kaikkien talouden toimijoiden yhdenvertainen kohtelu.

4.2.    Liittymistä valmistelevat ennakkomaksut (215 kohta)

Kun tarkastellaan mainittujen liittymistä valmisteleviin kansallisiin ohjelmiin liittyvien yhdeksän tapahtuman selvittämistä, komissio korostaa, että näissä oli kyse ainoastaan väliaikaisessa kirjanpitomenettelyssä tapahtuneesta virheestä. Komissio on todennut johdonmukaisesti, että tällä virheellä ei ollut vaikutusta tilien luotettavuuteen eikä kyseisten toimien laillisuuteen ja asianmukaisuuteen.

Lisäksi kyseinen kohta koskee vain osittain tilintarkastustuomioistuimen päätelmiä ja siihen liittyviä komission vastauksia tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2013 vuosikertomuksessa.

Kun tarkastellaan laajentumisasioiden pääosaston käytäntöjen yhdenmukaisuutta varainhoitoasetuksen 88 artiklan ja sen soveltamissääntöjen 100 artiklan (varainhoitoasetuksen soveltamissäännöt) kanssa, komissio korostaa, että nämä säännökset koskevat erityisesti menojen vahvistamista, jota ei ole tapahtunut missään näistä toimista. Näin ollen komissio ei ole samaa mieltä siitä, ettei artiklaa olisi noudatettu: edunsaajamaan kanssa ei ole missään vaiheessa käyty sellaista näitä toimia koskevaa viestintää, jonka mukaan komissio olisi vahvistanut asiaan liittyvät menot.

Komissio huomauttaa, että väliaikainen kirjanpitomenettely oli ollut voimassa vasta kahden vuoden ajan, ja se peruutettiin kolmantena vuonna. Pääosastossa on nyt otettu asianomaisten edunsaajamaiden kanssa käyttöön järjestelmä sen varmistamiseksi, että kustannusten vieminen kirjanpitoon on täysin sopusoinnussa varainhoitoasetuksen kanssa.

4.3.    Kansainvälinen hallinnointiryhmä (IMG) (234–235 kohta)

Päätöslauselmassa kehotetaan selvittämään syyt OLAFin laatiman IMG:tä koskevan loppuraportin vuotamiselle julkisuuteen sekä tekemään päätös kyseisen organisaation oikeudellisesta asemasta. Komissio tiedottaa luottamuksellisuuden rajoissa Euroopan parlamentille väitettyyn luvattomaan vuotoon liittyviä olosuhteita koskevien tutkimustensa tuloksista.

IMG:n oikeudellisen aseman osalta komissio on jo tehnyt selväksi, että ottaen huomioon OLAFin loppuraporttiin sisältyvät uudet tosiseikat se ei allekirjoita IMG:n kanssa uusia sopimuksia kansainvälisiin järjestöihin sovellettavan erityismenettelyn mukaisesti, kunnes IMG on selventänyt asemansa.

Komissio haluaa muistuttaa, että varainhoitoasetuksessa ja sen soveltamissäännöissä säädetään selkeä oikeudellinen kehys, joka koskee avustusten myöntämistä ilman ehdotuspyyntöä ja hankintasopimusten tekemistä neuvottelumenettelyllä ilman hankintailmoituksen ennakkojulkaisua (suora hallinnointi). Oikeusperustoissa esitetään erityiset tilanteet, joissa sopimus voidaan tehdä suoraan, kuten humanitaarinen apu, pelastuspalvelu tai kriisinhallinta-apu, hätätilanteet, monopolitilanteet, lainsäädäntövallan käyttäjän perussäädöksessä mainitsemat elimet tai erityistoimet, joissa edellytetään tietyntyyppistä edunsaajaa sen teknisen osaamisen, pitkälle viedyn erikoistumisen tai hallintovallan vuoksi. Julkisten hankintojen osalta neuvottelumenettelyjen määrä yhden vuoden aikana ilmoitetaan soveltamissääntöjen 53 artiklan mukaan kussakin vuotuisessa toimintakertomuksessa (liite 3, taulukot 11 ja 12).

On tärkeää panna merkille, että näiden erityistilanteiden ja avustuksen saajan tai toimeksisaajan oikeudellisen aseman välillä ei ole yhteyttä. Näissä erityistapauksissa on merkityksetöntä, onko yhteisö kansainvälinen järjestö vai ei: yhteisön oletettu kansainväliseksi järjestöksi luokittelusta saama etu ei aiheudu suorasta hallinnoinnista vaan pikemminkin pääsystä hyödyntämään myös aiempaa yhteistä hallinnointia, nykyistä välillistä hallinnointia.

Päätöslauselmassa edellytetään myös, että komissio tiedottaa parlamentille OLAFin vuonna 2011 käynnistetystä tutkimuksesta ja toimittaa parlamentille luettelon kaikista järjestöistä, yrityksistä, muista elimistä ja henkilöistä, joiden kanssa komissio on tehnyt sopimuksia ilman ehdotuspyyntöjä, sekä ilmoittaa niiden oikeudellisen aseman.

Ensimmäisen pyynnön osalta todetaan, että komissio on tiedottanut tilanteesta säännöllisesti talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajalle ja jäsenille. Se muistuttaa erityisesti, että 17. kesäkuuta 2015 talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajalle ja jäsenille tiedotettiin suljetuin ovin järjestetyssä kokouksessa yleisesti jatkotoimista, jotka komissio toteutti OLAFin osalta IMG:tä koskevassa asiassa. Komissio viittaa näihin tietoihin.

Toisen pyynnön osalta komissio katsoo, että olisi suhteettoman vaivalloista laatia luettelo neuvottelumenettelyn avulla tehtyjen hankintasopimusten osapuolista tai suoraan myönnettyjen avustusten saajista ja yhdistää ne niiden oikeudelliseen asemaan, koska tällaiset tiedot eivät ole helposti saatavilla keskustietokannoista. Lisäksi on todettava, että tapaukset, joissa avustuksia on myönnetty suoraan, on lueteltu selkeästi vuotuisissa toimintakertomuksissa, kuten edellä on jo mainittu.

4.4.    OLAF (280–287 kohta)

Euroopan parlamentin OLAFin osalta esittämät pyynnöt koskevat pääasiassa OLAFin ja sen valvontakomitean välisiä suhteita. Komissio vakuuttaa parlamentille, että ne otetaan asianmukaisesti huomioon.

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 mukaisesta valvontakomitean riippumattomuudesta voidaan erityisesti todeta, että OLAF on toteuttanut mahdollisimman laajassa määrin toimenpiteitä, joilla taataan valvontakomitean ja sen talousarvion itsenäinen toiminta ja taloudellinen autonomia. Komissio tutkii mahdollisuutta vahvistaa sitä edelleen erityisesti sen henkilöstö- ja taloushallinnon osalta nykyisen oikeudellisen kehyksen puitteissa. Euroopan parlamentille tiedotetaan asiasta asianmukaisesti. Samoin pyynnöstä, joka koskee valvontakomitean kuulemista hyvissä ajoin ennen henkilöstölle tutkintamenettelyistä annettujen ohjeiden muuttamista ja ennen tutkintapolitiikan ensisijaisten tavoitteiden asettamista, voidaan todeta, että OLAF on jo kuullut valvontakomiteaa viraston henkilöstölle annetuista tutkintamenettelyjä koskevista ohjeista ja sen tutkintamenettelyjen painopistealueista asetuksen N:o 883/2013 mukaisesti sekä työjärjestelyistä OLAFin ja valvontakomitean välillä, ja se on sitoutunut tekemään niin myös tulevaisuudessa.

Valvontakomitean suositusten täytäntöönpanon osalta komissio vakuuttaa parlamentille, että OLAF on ottanut tarkasti huomioon kaikki valvontakomitean suositukset ja että useiden suositusten toteuttamiseen käytetään huomattavia resursseja. Vuosi 2014 oli ensimmäinen vuosi, jolloin valvontakomitea seurasi edeltävinä vuosina antamiensa suositusten toteutusta. Parhaillaan ollaan laatimassa menettelyä, joka koskee tällaisen seurannan toteutusta tulevaisuudessa. OLAF ja valvontakomitea työskentelevät yhdessä päästäkseen tässä asiassa hyvään yhteistyöhön. Valvontakomitea tarkasteli OLAFin organisaatiouudistuksensa yhteydessä 1. helmikuuta 2012 käynnistämien tutkimusten sääntöjenmukaisuutta 20. tammikuuta 2015 antamassaan kertomuksessa nro 3/2014. OLAF antoi valvontakomitean kertomusta koskevat huomautuksensa 9. helmikuuta 2015, ja ne liitettiin valvontakomitean toimielimille 12. helmikuuta 2015 lähettämään kertomukseen. Tutkimusten kestoa koskevat tilastot sisältyvät OLAFin vuosikertomuksiin. Lisäksi OLAFin pääjohtaja on pyytänyt valvontakomiteaa antamaan kattavan lausunnon OLAFin tilastoista. Valvontakomitea on sisällyttänyt tämän lausunnon vuoden 2015 työohjelmaansa.

* * *

(1) Yleisen talousarvion toteuttamista vuonna 2013 koskevat vastuuvapauden myöntämismenettelyt, tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa vastuuvapausmenettelyssä, EKR:n ja erillisvirastojen vastuuvapausmenettelyt. Asiakirjat P8_TA-PROV(2015)0118, P8_TA-PROV(2015)0119, P8_TA-PROV(2015)0120 ja P8_TA-PROV(2015)0130, saatavilla osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+20150429+TOC+DOC+XML+V0//FI

(2) Asiakirjat 5303/15 ADD 1, 5303//1/15 REV 1, 5304/15, 5305/15, 5305/15 ADD1, 5306/15, 5306/15 ADD 1, 5549/15, julkaistu osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/committees/fi/cont/discharge-2013.html

(3)

   Ares(2015)971353, 4.3.2015.

(4)

   Ks. Euroopan parlamentin päätöslauselmia koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan 2, 10, 12, 26–27, 34–35, 40, 44–45, 58, 91, 94, 103, 110, 137–138, 141, 143–144, 148, 152, 156, 169, 218, 222, 224, 268–269, 271, 282–283, 290, 294–295 ja 297 kohta.

(5)

   Ks. neuvoston suositusta koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan 50 kohta.

(6)

   COM(2014)688 final.

(7)

   COM(2014)618 final.

(8)

   COM(2015)279 final.

(9)

   Saatavilla osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P7-TA-2013-0319&language=FI&ring=A7-2013-0189

(10)

   COM(2015)10 final.

(11)

   Varainhoitoasetuksen 32 artiklan 3 kohta ja 59 artiklan 1 kohta, yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 125 artiklan 7 kohta ja julkisista hankinnoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 24 artikla.