EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 31.7.2015

COM(2015) 386 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2014

{SWD(2015) 151 final}
{SWD(2015) 152 final}
{SWD(2015) 153 final}
{SWD(2015) 154 final}
{SWD(2015) 155 final}
{SWD(2015) 156 final}

SISÄLLYSLUETTELO

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2014    

TIIVISTELMÄ

1.JOHDANTO7

2.EU:N PETOSTENTORJUNTAPOLITIIKKA7

2.1.Komission vuonna 2014 esittämät petostentorjuntapolitiikkaa koskevat aloitteet7

2.1.1.Ehdotus direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin7

2.1.2.Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta8

2.1.3.Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 muuttamisesta8

2.1.4.Korruption torjuminen EU:ssa8

2.1.5.Menoihin liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista ilmoittaminen monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 säännösten mukaisesti9

2.1.6.Tullin petostentorjuntapolitiikka9

2.1.7.Tupakkatuotteiden laittoman kaupan torjunta11

2.1.8.Alv-petosten torjunta11

2.1.9.Petostenvastaiset määräykset kansainvälisissä sopimuksissa11

2.1.10.Julkisia hankintoja koskevat säännöt11

2.1.11.Direktiivi euron ja muiden valuuttojen suojaamisesta rahanväärennykseltä rikosoikeuden keinoin12

2.1.12.Komission petostentorjuntastrategia12

2.1.13.Herkules- ja Perikles-ohjelmat13

2.2.Petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea (COCOLAF)14

2.3.Jatkotoimet Euroopan parlamentin antamiin päätöslauselmiin Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomukset 2012 ja 201314

2.3.1.Euroopan parlamentin 3. heinäkuuta 2014 antama päätöslauselma EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomus 201214

2.3.2.Euroopan parlamentin 11. maaliskuuta 2015 antama päätöslauselma EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomus 201315

3.JÄSENVALTIOIDEN TOIMENPITEET PETOSTEN JA MUUN EU:N TALOUDELLISIIN ETUIHIN VAIKUTTAVAN LAITTOMAN TOIMINNAN TORJUMISEKSI15

3.1.Toimenpiteet petosten ja muiden EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavien sääntöjenvastaisuuksien torjumiseksi15

3.2.Sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista koskeviin säännöksiin sisältyvien määritelmien soveltaminen jäsenvaltioissa16

3.3.Vuoden 2013 suositusten täytäntöönpano17

4.PETOKSET JA MUUT SÄÄNTÖJENVASTAISUUDET19

4.1.Ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet ja yleiset suuntaukset vuosina 2010–201419

4.2.Petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet19

4.2.1.Tulot21

4.2.2.Menot22

4.2.3.Luonnonvarat (maatalous, maaseudun kehittäminen ja kalatalous)23

4.2.4.Koheesiopolitiikka (ohjelmakausilla 2007–2013 ja 2000–2006)24

4.2.5.Liittymistä valmisteleva politiikka (liittymistä valmisteleva tuki ja liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA))25

4.2.6.Komission suoraan hallinnoimat menot25

4.3.Muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet25

4.3.1.Tulot26

4.3.2.Menot26

4.4.Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) toimien tulokset27

5.TAKAISINPERINTÄ JA MUUT ENNALTAEHKÄISEVÄT JA KORJAAVAT TOIMENPITEET27

5.1.Menot: ennaltaehkäisevät mekanismit28

5.1.1.Keskeytykset vuonna 201428

5.1.2.Lykkäämiset28

5.2.Menot: rahoitusoikaisut ja takaisinperinnät vuonna 201429

5.3.Omista varoista saataviin tuloihin liittyvä takaisinperintä29

6.JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET30

6.1.Tehokkaampi koordinointi ja yhteistyö: uutta pontta petostentorjunnalle30

6.1.1.Yhteistyötä tehostavat vahvemmat oikeudelliset ja hallinnolliset rakenteet30

6.1.2.Toimenpiteet petosten ja korruption torjumiseksi julkisissa hankinnoissa30

6.1.3.Alakohtaiset toimenpiteet: menot31

6.1.4.Alakohtaiset toimenpiteet: tulot31

6.1.5.Tulevaisuudennäkymät31

6.2.Havaitsemisen parantaminen: tuloksia ja avoimia kysymyksiä31

6.2.1.Menot31

6.2.2.Tulot: valvontastrategioiden päivittäminen32

TIIVISTELMÄ

Komissio esittää tämän vuosikertomuksen Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 325 artiklan mukaisesti. Se kattaa komission ja jäsenvaltioiden toimenpiteet petostentorjunnan alalla ja niiden tulokset. Tämä vuosikertomus on nykyisen, 1. marraskuuta 2014 virkaan astuneen komission ensimmäinen kertomus. Puheenjohtaja Junckerin asettamien poliittisten painopisteiden mukaisesti uusi komissio toteuttaa aiempaa kohdennetumpaa työohjelmaa, jossa painotetaan erityisesti moitteettoman varainhoidon periaatteita. Kertomuksessa esitetyt päätelmät ja suositukset perustuvat analyysiin viideltä viime vuodelta käytettävissä olevista tiedoista sekä kyseisenä ajanjaksona havaituista ongelmista ja riskeistä.

EU:n tason toimenpiteet unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi vuonna 2014

Vuonna 2014 komissio saattoi onnistuneesti päätökseen kesäkuussa 2011 hyväksytyn monivuotisen petostentorjuntastrategiansa (CAFS) ensisijaiset toimet. Näin ollen kaikilla komission yksiköillä ja erillisvirastoilla on nyt petostentorjuntastrategia, mikä on merkittävä saavutus.

Komissio on jatkanut jäsenvaltioiden tukemista niiden petostenehkäisytoimissa. Koska jäsenvaltiot hallinnoivat noin 80:tä prosenttia EU:n talousarviosta, on erittäin tärkeää, että komissio tukee jatkossakin jäsenvaltioiden kansallisten petostentorjuntastrategioiden kehittämistä. Kunkin jäsenvaltion petostentorjunnan koordinointivirasto (AFCOS) voisi olla tässä työssä merkittävässä asemassa.

Vuonna 2014 Euroopan parlamentti ja neuvosto jatkoivat seuraavien kahden ehdotuksen käsittelyä, joilla pyritään vahvistamaan ja tehostamaan rikosoikeudellisia keinoja EU:n taloudellisten etujen suojaamiseksi:

ehdotus direktiiviksi petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin: heinäkuussa 2012 hyväksytyn ehdotuksen tarkoituksena on poistaa jäsenvaltioiden petostentorjuntalainsäädännöstä porsaanreiät, jotka estävät petoksiin syyllistyneiden tehokkaan syytteeseenpanon.

ehdotus asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta: komission heinäkuussa 2013 tekemän ehdotuksen mukainen Euroopan syyttäjänviraston perustaminen olisi merkittävä edistysaskel pyrkimyksissä suojata EU:n taloudellisia etuja.

Vuonna 2014 hyväksyttiin myös kaksi tarkistettua direktiiviä, julkisia hankintoja koskeva direktiivi ja erityisalojen hankintadirektiivi, sekä uusi käyttöoikeussopimuksia koskeva direktiivi. Ne lisäävät merkittävästi avoimuutta ja vahvistavat petosten ja korruption torjuntaa koskevia säännöksiä, sillä niillä määritellään eturistiriidan käsite, tehdään sähköisistä hankintamenettelyistä pakollisia ja otetaan käyttöön seuranta- ja raportointivelvoitteet, jotta voidaan hillitä julkisiin hankintoihin liittyviä petoksia ja muita vakavia sääntöjenvastaisuuksia.

Komissio antoi 18. kesäkuuta 2014 ehdotuksen varainhoitoasetuksen tarkistamiseksi osittain, jotta se vastaisi tarkistettua julkisia hankintoja koskevaa direktiiviä. Muutokset koskevat talouden toimijoiden poissulkemista koskevien sääntöjen vahvistamista ja uuden varhaishavainta- ja poissulkemistietokannan perustamista.

EU:n talousarvion menopuolen osalta vuonna 2014 jäsenvaltioiden kanssa keskusteltiin ja sovittiin yhteistyössä hallinnoitavia varoja koskevien sääntöjenvastaisuuksien raportointimenettelyistä uudella ohjelmakaudella 2014–2020. Ne on määrä hyväksyä vuonna 2015.

Talousarvion tulopuolella edistyttiin vuonna 2014 merkittävästi EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa entistä paremmin:

Tullialan hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa koskevalla tarkistetulla asetuksella (EY) N:o 515/97 (jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2015) luodaan EU:hun saapuvia, EU:n kautta kuljetettavia tai EU:sta lähteviä tavaroita koskeva EU:n tietokanta. Lisäksi vuonna 2014 osoitettiin, että OLAFin toteuttamien yhteisten tullioperaatioiden jälkeen annettavat keskinäiseen avunantoon liittyvät tiedonannot ovat tärkeä tietolähde tietynlaisia tavaroita koskeviin tapahtumiin liittyvien sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisessa.

Savukkeiden salakuljetuksen ja tupakkatuotteiden muun laittoman kaupan torjunta on edelleen korkealla EU:n ja jäsenvaltioiden tärkeysjärjestyksessä. Komissio jatkoi vuonna 2014 aktiivisesti savukkeiden salakuljetuksen ja tupakkatuotteiden muun laittoman kaupan tehokkaampaa torjuntaa koskevaan tiedonantoon liittyvän toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

Vuonna 2014 hyväksytyllä Herkules III ohjelmalla vahvistetaan osaltaan jäsenvaltioiden tulliviranomaisten ja poliisivoimien operatiivisia ja hallinnollisia valmiuksia.

Näiden toimenpiteiden avulla komissio edistää EU:n tason petostentorjuntapolitiikan uudistamista.

EU:n talousarvioon vaikuttavien petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien havaitseminen ja niistä ilmoittaminen

Vuonna 2014 jäsenvaltiot ilmoittivat petoksiksi 1 649 sääntöjenvastaisuutta (tähän sisältyvät sekä epäillyt että todetut petokset). Tapauksiin liittyi 538 miljoonaa euroa EU:n varoja. Petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet ovat lisääntyneet tulopuolella. Menopuolella niiden lukumäärä väheni vuonna 2014 hieman vuoteen 2013 verrattuna, mutta niihin liittyvät rahamäärät ovat lisääntyneet. Havaitsemisessa ja raportoinnissa on yhä eroja jäsenvaltioiden välillä, joskin vähemmän kuin aiempina vuosina.

Jotkin suuntaukset ovat vahvistuneet kahden viime vuoden aikana: hallintoelinten osallistuminen petoksiksi katsottujen sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseen on jatkunut, ja yleisin havaittu petoksen muoto on väärennettyjen asiakirjojen käyttö.

Muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet ovat lisääntyneet sekä niihin liittyvien rahamäärien että niiden lukumäärän osalta. Tämä kertoo lähinnä siitä, että eri rahoitusohjelmien täytäntöönpano on edistynyt ja että EU:n toimielinten ja kansallisten tilintarkastusyksiköiden valvontajärjestelmiä on tehostettu.

Ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet

Komissio toteutti vuonna 2014 toimia varmistaakseen, että EU:n varat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti ja että EU:n taloudellisia etuja suojataan asianmukaisesti. Se teki 193 päätöstä (yli 7,7 miljardin euron) maksatusten keskeyttämisestä koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämisen alalla. Näistä 145 tapausta oli edelleen avoinna vuoden 2014 lopussa (noin 4,8 miljardin euron edestä keskeytettyjä maksatuksia). Komissio teki myös 16 uutta päätöstä maksujen lykkäämisestä.

Komissio toteutti rahoitusoikaisuja yli 2,2 miljardin euron edestä ja antoi takaisinperintämääräyksiä 736 miljoonan euron arvosta.

Vuonna 2014 toteutetut korjaavat toimenpiteet osoittavat, että unionin taloudellisia etuja suojataan hyvin. Kansallisiin talousarvioihin voi kuitenkin kohdistua riski siitä, että edunsaajille aiheettomasti maksettuja summia, joihin kohdistetaan rahoitusoikaisuja, ei saada perittyä takaisin.

Jäsenvaltioiden toteuttamat toimet

Vuoden 2014 loppuun mennessä kaikki jäsenvaltiot olivat nimenneet petostentorjunnan koordinointiviraston. Jäsennelty koordinointi petostentorjuntaelinten ja muiden kansallisten viranomaisten välillä on osoittautunut parhaaksi käytännöksi.

Vuoden 2014 aikana jäsenvaltiot toteuttivat myös lukuisia muita petoksentorjuntatoimia, jotka koskivat julkisia hankintoja, talousrikoksia, eturistiriitoja, korruptiota, petoksen määrittelyä ja ilmiantajia.

Sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista koskeviin säännöksiin sisältyvien määritelmien soveltaminen jäsenvaltioissa

Tämän vuoden kertomuksessa tarkastellaan erityisesti sääntöjenvastaisuuksista (petoksista ja muista kuin petoksista) ilmoittamiseen liittyvien määritelmien soveltamista jäsenvaltioissa ja ilmoittamisen ajankohtia. Eroja on havaittu, vaikka sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista koskevien sääntöjen soveltamista jäsenvaltioissa on pyritty yhdenmukaistamaan. Parhaillaan hyväksyttävänä olevien, sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamiseen uudella ohjelmakaudella sovellettavien säännösten sekä tätä kertomusta varten kerättyjen ja analysoitujen tietojen perusteella komissio ohjaa jäsenvaltioita kohti määritelmien yhdenmukaista tulkintaa ja siten parantaa jäsenvaltioiden raportoimien tietojen vertailukelpoisuutta.

1.JOHDANTO

Komissio toimittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 325 artiklan 5 kohdan mukaisesti, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen toimenpiteistä, joita on toteutettu petosten ja muun EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan torjumiseksi.

EU ja jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta. Kansalliset viranomaiset hallinnoivat noin 80:tä prosenttia EU:n menoista ja keräävät perinteiset omat varat. Komissio valvoo kyseisillä aloilla toimintaa, asettaa vaatimuksia ja todentaa vaatimustenmukaisuuden. Komission ja jäsenvaltioiden tiivis yhteistyö on olennaisen tärkeää unionin taloudellisten etujen tehokkaaksi suojaamiseksi. Yksi tämän kertomuksen pääasiallisista tavoitteista on arvioida, kuinka hyvin tämä yhteistyö toimi vuonna 2014 ja miten sitä voitaisiin parantaa.

Kertomuksessa kuvataan vuonna 2014 EU:n tasolla toteutetut toimet sekä esitetään yhteenveto ja arviointi jäsenvaltioiden toimista petosten torjumiseksi. Se sisältää myös analyysin kansallisten ja unionin elinten merkittävimmistä saavutuksista EU:n menoihin ja tuloihin liittyvien petosten ja sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisessa ja ilmoittamisessa. Kertomuksessa painotetaan erityisesti sitä, miten sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista koskevia säännöksiä sovelletaan kussakin jäsenvaltiossa, sillä kertomuksen analyyttinen osa perustuu tällaisista ilmoituksista saatuihin tietoihin.

Kertomuksen ohessa on kuusi komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa 1 . Niihin kuuluvat muun muassa asiakirjat ˮ325 artiklan täytäntöönpano jäsenvaltioissa vuonna 2014ˮ, ”EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta laadittuun komission kertomukseen perustuvat suositukset – petostentorjunta, 2013” ja ”Sääntöjenvastaisuuksien tilastollinen analyysi”, joihin sisältyvissä yhteenvetotaulukoissa esitetään kunkin jäsenvaltion petostentorjuntatoimenpiteiden tulokset.

2.EU:N PETOSTENTORJUNTAPOLITIIKKA

2.1.Komission vuonna 2014 esittämät petostentorjuntapolitiikkaa koskevat aloitteet

2.1.1.Ehdotus direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin

Komissio esitti heinäkuussa 2012 ehdotuksen direktiiviksi EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta rikosoikeudellisin keinoin 2 . Ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa voimassa olevaa oikeudellista kehystä luomalla yhteiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien rikosten määritelmiä sekä niitä koskevia seuraamuksia ja vanhentumisaikoja. Neuvosto muodosti ehdotuksesta yleisnäkemyksen 6. kesäkuuta 2013, ja ensimmäinen käsittely Euroopan parlamentissa oli 16. huhtikuuta 2014. Sen Euroopan parlamentti ja neuvosto käynnistivät ehdotusta koskevat neuvottelut vuoden 2014 jälkipuoliskolla.

2.1.2.Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta

Komissio antoi 17. heinäkuuta 2013 ehdotuksen asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta 3 . Aloite on merkittävä osa komission yleistä strategiaa parantaa EU:n taloudellisten etujen suojaamista.

Ehdotuksen tärkein tavoite on luoda yhtenäinen ja tehokas eurooppalainen järjestelmä EU:n taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tutkintaa ja syytteeseenpanoa varten petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annetussa direktiiviehdotuksessa (2.1.1 kohta) tarkoitetulla tavalla.

Neuvottelut neuvostossa olivat vielä kesken vuoden 2014 lopussa. Euroopan parlamentti hyväksyi ensimmäisen väliaikaisen mietinnön maaliskuussa 2014 4 ja toisen mietinnön huhtikuussa 2015 5 . Se ilmoittaa niissä tukevansa Euroopan syyttäjänviraston keskeisiä osa-alueita.

2.1.3.Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 muuttamisesta

Komissio antoi 18. kesäkuuta 2014 ehdotuksen 6 varainhoitoasetuksen osittaisesta muuttamisesta, jotta se vastaisi tarkistettua julkisia hankintoja koskevaa direktiiviä. Ehdotuksen päätavoite on tehostaa unionin taloudellisten etujen suojaamista perustamalla järjestelmä, jonka komissio ottaa käyttöön ja joka helpottaa unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien riskien varhaista havaitsemista, talouden toimijan poissulkemista niin, ettei se voi enää saada EU:n varoja, ja/tai taloudellisten seuraamusten määräämistä tällaiselle talouden toimijalle.

Lainsäädäntövallan käyttäjät hyväksyivät ehdotuksen kesäkuussa 2015, ja uudet säännöt tulevat voimaan tammikuussa 2016.

2.1.4.Korruption torjuminen EU:ssa

Komissio antoi vuonna 2014 ensimmäisen EU:n korruptiontorjuntakertomuksen, johon sisältyi julkisiin hankintoihin liittyvää korruptiota käsittelevä luku. Kertomuksessa arvioidaan kunkin jäsenvaltion toimia korruption torjumiseksi, tarkastellaan, miten lait ja politiikat toimivat käytännössä, ja ehdotetaan kullekin jäsenvaltiolle keinoja tehostaa korruptiontorjuntaa.

Kertomuksen jatkotoimena komissio perusti jäsenvaltioiden kansallisten yhteyspisteiden verkoston ja sisällytti talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon korruptiontorjuntatavoitteita. Vuonna 2014 kahdelletoista jäsenvaltiolle annettiin eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa korruptioon liittyviä suosituksia, joita käsiteltiin jäsenvaltioihin myöhemmin tehdyillä vierailuilla.

Komissio valmisteli myös kokemusten jakoa koskevan ohjelman käynnistämistä keväällä 2015.

2.1.5.Menoihin liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista ilmoittaminen monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 säännösten mukaisesti

Uudella ohjelmakaudella 2014–2020 sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt oli määriteltävä delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä kaikilla yhteisen hallinnoinnin aloilla 7 . Vuonna 2014 komissio neuvotteli neljä delegoitua asetusta ja neljä täytäntöönpanoasetusta, joista keskusteltiin ja sovittiin jäsenvaltioiden kanssa asiantuntijatasolla. Ne on määrä hyväksyä vuonna 2015. Jotta säännökset olisivat mahdollisimman selkeät mutta aiheuttaisivat jäsenvaltioille mahdollisimman vähän hallinnollista rasitusta, ne on yhdenmukaistettu mahdollisimman pitkälle kaikilla EU:n menojen osa-alueilla. Jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot esitellään komission SEUT-sopimuksen 325 artiklan mukaisesti vuosittain antamassa kertomuksessa.

2.1.6.Tullin petostentorjuntapolitiikka 

2.1.6.1.Keskinäinen hallinnollinen avunanto (ehdotus asetuksen (EY) N:o 515/97 muuttamisesta)

Komissio hyväksyi vuonna 2013 ehdotuksen asetuksen (EY) N:o 515/97 8 muuttamisesta. Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa käytiin neuvotteluja koko vuoden 2014 ajan. Niistä päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen 18. joulukuuta 2014. Toimielimet olivat tyytyväisiä tulokseen, jolla paikataan tiettyjä jäsenvaltioiden ja komission välistä keskinäistä avunantoa koskevissa nykyisissä säännöissä vallitsevia puutteita. Ehdotuksen tavoitteena on luoda EU:hun saapuvia, EU:n kautta kuljetettavia tai EU:sta lähteviä tavaroita koskeva EU:n tietokanta. Ehdotukseen sisältyy myös konttien seurantajärjestelmä, jonka avulla Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voisi analysoida konttien liikkeitä havaitakseen mahdollista petollista toimintaa. Asetuksen on määrä tulla voimaan vuoden 2015 puolivälissä, ja siihen liittyvää sekundaarilainsäädäntöä annetaan viimeistään alkuvuodesta 2016.

2.1.6.2.Yhteiset tullioperaatiot

Yhteiset tullioperaatiot ovat jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tulliviranomaisten koordinoituja ja kohdennettuja ja kestoltaan rajattuja operatiivisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tavaroiden laittoman rajat ylittävän kaupan torjuminen.

Vuonna 2014 OLAF teki jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä seitsemässä yhteisessä tullioperaatiossa antamalla tietoa sekä teknistä ja/tai taloudellista tukea, varmistamalla suojatun pääsyn tietoihin ja tietojen jakamisen AFIS-järjestelmän kautta ja tarjoamalla käyttöön pysyvät toiminnan koordinointiin tarkoitetut tilansa sujuvoittaakseen yhteisiä tullioperaatioita, joihin osallistuu monia toimijoita:

Yhteinen tullioperaatio REPLICA 9 : Operaatiossa keskityttiin teollis- ja tekijänoikeuksia rikkovien tuotteiden tuontiin painottaen erityisesti vaarallisia tavaroita ja aineita, jotka voivat olla vaaraksi ympäristölle taikka ihmisten turvallisuudelle tai terveydelle. Operaation tuloksena takavarikoitiin 1,2 miljoonaa väärennettyä tuotetta, kuten hajuvesiä, autojen ja polkupyörien varaosia, leluja, asusteita ja elektroniikkalaitteita, sekä 130 miljoonaa savuketta. Pelkästään savukkeiden takavarikointi esti 25 miljoonan euron tullien ja verojen menetyksen.

– Yhteinen tullioperaatio SNAKE 10 : Tässä yhteisessä tullioperaatiossa puututtiin siihen, että Kiinasta tuotavien tekstiilien ja jalkineiden arvon määritettiin liian alhaiseksi. Operaatiossa havaittiin yli 1 500 konttia, joiden tullausarvo oli ilmoitettu merkittävästi liian alhaiseksi, ja estettiin arviolta yli 80 miljoonan euron tullimaksujen menettäminen.

– Yhteinen tullioperaatio ERMIS 11 : Operaation tavoitteena oli havaita EU:hun kolmansista maista pieninä postipaketteina saapuvia tuoteväärennöksiä. Erilaisia tuotteita, kuten matkapuhelimia, aurinkolaseja ja pieniä ajoneuvojen varaosia sekä lääkkeitä ja farmaseuttisia tuotteita takavarikoitiin yli 70 000 kappaletta.

– Yhteinen tullioperaatio ATHENA IV 12 : Tämän yhteisen tullioperaation tavoitteena oli havaita ilmoittamatta jätettyjä käteisvaroja sekä estää rahanpesua Euroopan unionin alueella. Operaatiossa pysäytettiin ja takavarikoitiin käteistä yli 1 200 000 euron edestä.

– Yhteinen tullioperaatio WAREHOUSE II 13 : Tavoitteena oli torjua tupakkatuotteiden ja alkoholin salakuljetusta ja niihin liittyviä valmisteveropetoksia. Operaation tulosten arviointi on yhä kesken.

– Alueellinen yhteinen tullioperaatio ICARE 14 : Kyseessä oli Ranskan tullin koordinoima merivalvontaoperaatio, jonka tavoitteena oli havaita Atlantin alueella meritse tapahtuvaa arkojen tavaroiden laitonta kauppaa.

– Alueellinen yhteinen tullioperaatio ISIS 2014 15 : Kyseessä oli merivalvonnan operatiivinen toimi, jonka koordinoinnista vastasi Espanjan tulli ja jonka tavoitteena oli torjua arkojen tavaroiden laitonta kauppaa Välimerellä. Operaation tuloksena takavarikoitiin 39,3 kilogrammaa kannabista.

2.1.6.3.Petostentorjunnan tietojärjestelmä (AFIS)

Petostentorjunnan tietojärjestelmä (AFIS) on joukko OLAFin hallinnoimia petostentorjuntasovelluksia, joiden tavoitteena on auttaa jäsenvaltioiden hallintoja vaihtamaan petoksiin liittyvää tietoa nopeasti ja turvallisesti sekä varastoida ja analysoida asiaankuuluvaa tietoa. Järjestelmä kattaa kaksi keskeistä alaa: keskinäisen avunannon tulliasioissa sekä sääntöjenvastaisuuksien hallinnoinnin.

AFIS-järjestelmän keskinäisen avunannon tietokantaan ja moduuleihin kirjattiin vuonna 2014 yhteensä 6 560 tapausta. Kauttakulkutietoja koskevaan tietokantaan (ATIS) tuli tiedot seitsemästä miljoonasta uudesta passitusmenettelyssä olevasta lähetyksestä eli 31,5 miljoonasta tavaroiden liikkeestä. Sääntöjenvastaisuuksien hallintojärjestelmään (IMS) tuli 23 735 ilmoitusta. Vuonna 2014 toteutettiin seitsemän yhteistä tullioperaatiota käyttäen viestintävälineenä AFIS-järjestelmän virtuaalioperaatioiden koordinointiyksikköä (VOCU).

Ohjelman talousarvio vuodelle 2014 oli 6,4 miljoonaa euroa.

2.1.7.Tupakkatuotteiden laittoman kaupan torjunta

Vuonna 2013 annettuun tiedonantoon ”Savukkeiden salakuljetuksen ja tupakkatuotteiden muun laittoman kaupan tehokkaampi torjunta” 16 liittyi laaja toimintasuunnitelma. Sittemmin komissio on pannut toimintasuunnitelmaa aktiivisesti täytäntöön tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Asiasta järjestettiin vuonna 2014 kolme kokousta jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa.

2.1.8.Alv-petosten torjunta

Neuvosto valtuutti joulukuussa 2014 komission aloittamaan neuvottelut Norjan kanssa EU:n tason sopimuksen tekemiseksi hallinnollisesta yhteistyöstä ja verosaatavien perinnästä arvonlisäverotuksen (alv) alalla. Neuvottelut on määrä aloittaa kesäkuussa 2015. Benelux-maiden pilottihanke rajat ylittävien petosverkostojen analysoinnin käyttöön ottamiseksi Eurofisc-verkoston puitteissa esiteltiin kaikille jäsenvaltioille kesäkuussa 2014. Tämän jälkeen suuri enemmistö Eurofisc-ryhmän jäsenistä toivoi, että pilottihanke laajennetaan kaikkiin jäsenvaltioihin. Eurofisc-verkosto jatkaa rajat ylittäviä petoksia koskevan operatiivisen tiedon vaihtoa ja etsii uusia tietolähteitä, kuten ajoneuvorekisteritietoja. Myös vero- ja tulliviranomaisten yhteistyön parantamiseen tähtäävä Fiscalis-projektiryhmä on edistynyt työssään merkittävästi. Sähköisen kaupankäynnin synnyttämien uusien uhkien vuoksi perustettiin projektiryhmä, jonka tehtävänä on kerätä kansallisten verohallintojen asiaa koskevia parhaita käytäntöjä.

2.1.9.Petostenvastaiset määräykset kansainvälisissä sopimuksissa

Monet EU:n kansainväliset sopimukset sisältävät määräyksiä keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa, ja etuuskohtelusopimukset sisältävät myös etuuskohtelun valvontatoimenpiteitä.

Vuonna 2014 oli voimassa 48 sopimusta, joihin sisältyi keskinäistä hallinnollista avunantoa koskevia määräyksiä ja jotka koskivat 71:tä kolmatta maata. Neuvotteluja käytiin 49 maan kanssa, joihin lukeutui myös merkittäviä kauppakumppaneita, kuten Yhdysvallat ja Japani. Neuvottelut Kanadan ja Vietnamin kanssa saatiin päätökseen. Georgian ja Moldovan kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset tulivat voimaan. Ukrainan kanssa muodostetun pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen on määrä tulla voimaan 1. tammikuuta 2016. Kaikkiin näihin sopimuksiin sisältyy keskinäistä hallinnollista avunantoa koskevia määräyksiä ja etuuskohtelun valvontatoimenpiteitä.

Komissio aikoo sisällyttää petostenvastaisia määräyksiä myös muihin EU:n kansainvälisiin sopimuksiin, kuten assosiaatiosopimuksiin ja kumppanuussopimuksiin. Vuonna 2014 OLAF sai menestyksekkäästi neuvoteltua Kazakstanin kanssa tehtyyn kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen petostenvastaisia määräyksiä. Neuvotteluja vastaavista Malesian kanssa tehtävään kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen sisältyvistä määräyksistä jatkettiin.

2.1.10.Julkisia hankintoja koskevat säännöt

Tarkistetut julkisia hankintoja ja erityisalojen hankintoja koskevat direktiivit sekä uusi käyttöoikeussopimuksia koskeva direktiivi tulivat voimaan huhtikuussa 2014. 17 Uudet direktiivit lisäävät avoimuutta ja tehostavat petosten ja korruption torjuntaa koskevia säännöksiä, sillä niillä määritellään eturistiriidan käsite, tehdään sähköisistä hankintamenettelyistä pakollisia ja otetaan käyttöön seuranta- ja raportointivelvoitteita julkisiin hankintoihin liittyvien petosten ja muiden vakavien sääntöjenvastaisuuksien lopettamiseksi. Uusien direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tarjoaa kaikille jäsenvaltioille mahdollisuuden lisätä vaikuttavuutta, paikata porsaanreikiä ja tehdä julkisia hankintoja koskevista menettelyistään tehokkaampia ja selkeämpiä sekä vahvistaa tarvittavia valvonta- ja seuraamusmekanismeja menettelyn tehokkuutta estämättä.

Komissio avusta jäsenvaltioita julkisia hankintoja koskevan paketin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja tekee tiettyjen jäsenvaltioiden kanssa tiivistä yhteistyötä erityisten maakohtaisten lähestymistapojen suhteen.

2.1.11.Direktiivi euron ja muiden valuuttojen suojaamisesta rahanväärennykseltä rikosoikeuden keinoin

Direktiivi 2014/62/EU 18 euron ja muiden valuuttojen suojaamisesta rahanväärennykseltä rikosoikeuden keinoin hyväksyttiin toukokuussa 2014 19 .

Direktiivi perustuu rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä tehtyyn neuvoston puitepäätökseen 2000/383/YOS, ja korvaa sen. Direktiivi sisältää säännöksiä seuraavista seikoista:

tehokkaiden tutkintakeinojen saaminen käyttöön rahanväärennystapauksissa

kaikkein vakavimpia väärennysrikoksia koskevat yhteiset enimmäisrangaistukset

takavarikoitujen väärennettyjen eurosetelien ja metallirahojen toimittaminen kansallisiin setelien ja metallirahojen tutkimuskeskuksiin analysointia ja tunnistamista varten meneillään olevien oikeudellisten menettelyjen aikana liikkeessä olevien väärennösten paljastamiseksi ja

velvollisuus ilmoittaa komissiolle joka toinen vuosi väärennysrikosten lukumäärä ja tuomittujen henkilöiden lukumäärä.

2.1.12.Komission petostentorjuntastrategia

Vuosi 2014 oli toinen vuosi, jona komissio on antanut kertomuksen komission petostentorjuntastrategian toteuttamisesta 20 .

Vuoden 2013 kertomuksessa pääpaino oli komission petostentorjuntastrategian kolmessa ensisijaisessa toimessa:

1. petostentorjuntasäännösten sisällyttäminen vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskeviin säädösehdotuksiin

2. petostentorjuntastrategioiden laatiminen komission tasolla

3. julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkistaminen.

Vuonna 2014 komission tason petostentorjuntastrategiat laajennettiin koskemaan EU:n erillisvirastoja. Lisäksi petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean asiantuntijaryhmä laati kaksi ohjeasiakirjaa. Toisen ohjeasiakirjan tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita laatimaan kansalliset petostentorjuntastrategiat. Tähän mennessä viisi jäsenvaltiota on laatinut tällaisen strategian. Toisessa ohjeasiakirjassa kuvataan tarkastajien tehtävää petosten ehkäisemisessä ja havaitsemisessa. Kumpikin asiakirja laadittiin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa.

Komissio järjesti vuonna 2014 useita konferensseja ja osallistui omalla panoksellaan myös seminaareihin, joita jäsenvaltiot tai erillisvirastot järjestivät osana omia alakohtaisia petostentorjuntastrategioitaan lisätäkseen tietoisuutta petoksista.

2.1.13.Herkules- ja Perikles-ohjelmat

2.1.13.1. Herkules-ohjelman täytäntöönpano

Herkules III ohjelmalla 21 (2014–2020) tuetaan toimia, joilla torjutaan petoksia, lahjontaa ja muuta unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavaa laitonta toimintaa. Vuonna 2014 jäsenvaltioiden tullien ja poliisivoimien operatiivisten ja hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseen tähtäävien toimien, koulutustoimien, konferenssien ja tietoteknisen tuen rahoittamiseen oli käytettävissä 13,7 miljoonaa euroa. 22

Ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana Herkules III ohjelmasta myönnettiin rahoitusta 21:lle lainvalvontaviranomaisten jäsenvaltioissa toteuttamalle teknisen avun toimelle (8,7 miljoonaa euroa). Toimet koskivat esimerkiksi EU:n ulkorajoilla konttien, kuorma-autojen ja muiden ajoneuvojen tarkastamiseen käytettävien röntgenläpivalaisulaitteiden hankintaa. Läpivalaisulaitteiden avulla löydettiin merkittävä määrä salakuljetettuja ja väärennettyjä savukkeita ja tupakkatuotteita sekä alkoholia, huumeita ja aseita.

Herkules III ohjelmasta rahoitettiin vuonna 2014 myös 55 konferenssin ja koulutusseminaarin järjestämistä 34 apurahan ja sopimuksen avulla. Konferensseita ja seminaarit tarjosivat jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden lainvalvontahenkilöstölle tilaisuuden kokoontua ja jakaa tietoa parhaista käytännöistä sääntöjenvastaisuuksien, korruption ja petosten torjunnassa.

Riippumaton arvioija arvioi vuonna 2013 päättyneen Herkules II ohjelman 23 vuonna 2014. Arviointi vahvisti, että ohjelmalla saatiin aikaan haluttu vaikutus kohtuullisin kustannuksin, että sidosryhmät olivat ohjelmaan tyytyväisiä ja että ohjelma onnistui tuomaan lisäarvoa. Komissio antoi arvioinnin pohjalta 27. toukokuuta 2015 ohjelmaa koskevan päätöksen 7 artiklan mukaisen kertomuksen 24 Herkules II ohjelman tavoitteiden saavuttamisesta.

2.1.13.2. Perikles-ohjelman täytäntöönpano

Maaliskuussa 2014 annettiin asetus (EU) N:o 331/2014 25 tietojenvaihtoa, avunantoa ja koulutusta koskevan toimintaohjelman (Perikles 2020 -ohjelma) perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä. Ehdotus neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 331/2014 soveltamisen laajentamisesta muihin kuin osallistuviin jäsenvaltioihin hyväksyttäneen vuonna 2015.

Komissio osallistui euroseteleiden ja kolikoiden suojaamista petoksilta ja rahanväärennykseltä koskevan Perikles-ohjelman kymmeneen toimeen, joihin kuului muun muassa komission ja/tai jäsenvaltioiden järjestämiä konferensseja, seminaareja ja henkilövaihtoja. Tapahtumat koskivat erityisesti verkostoitumisen ja alueellisen yhteistyön lisäämistä arkaluonteisilla aloilla sekä yhteistyön vahvistamista euron suojaamiseen rahanväärennyksiltä osallistuvien ammattilaisten välillä. Vuoden 2014 loppuun mennessä Perikles-ohjelman 924 200 euron talousarviosta oli sidottu 94,5 prosenttia. 26

2.2.Petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea (COCOLAF)

Petollisen menettelyn torjunnan yhteensovittamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean (COCOLAF) 27 vuoden 2014 kokous jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa tarjosi mahdollisuuden keskustella muun muassa tupakkatuotteiden laittoman kaupan torjunnan tärkeimmistä tapahtumista sekä uuteen, vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien EU:n varojen käyttöä koskevista sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamisesta.

Neljä COCOLAFin alaryhmää kokoontui vuonna 2014, mikä mahdollisti sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista koskevat neuvottelut ja 2.1.11 kohdassa mainittujen ohjeiden laatimisen. Uudet petostentorjunnan koordinointivirastot vaihtoivat myös petostentorjuntatoimia koskevia kokemuksia ja parhaita käytäntöjä.

2.3.Jatkotoimet Euroopan parlamentin antamiin päätöslauselmiin Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomukset 2012 ja 2013

2.3.1.Euroopan parlamentin 3. heinäkuuta 2014 antama päätöslauselma EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2012

Vastauksena parlamentin kehotukseen erottaa toisistaan petos, virhe ja sääntöjenvastaisuus komissio korosti petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien (joihin sisältyvät sekä petosepäilyt että todetut petokset) ja muiksi kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien välistä eroa. Sääntöjenvastaisuuden määritelmä käsittää tahallisen (epäiltyjen ja todettujen petosten tapauksessa) ja tahattoman EU:n sääntöjen rikkomisen, jolla on taloudellinen vaikutus EU:n talousarvioon. Virheen käsitettä ei ole määritelty EU:n lainsäädännössä, vaan se perustuu tilintarkastuskäytäntöihin eikä kuulu SEUT-sopimuksen 325 artiklan mukaisiin raportointivelvoitteisiin. Vuodesta 2012 lähtien on annettu tieto petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien osuudesta tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että petoksen on todella todettu tapahtuneen.

Komissio on pannut merkille, että jäsenvaltioiden välillä on eroja siinä, miten ne lähestyvät petosten havaitsemista ja syytteeseen asettamista. Komissio on kuitenkin viime vuosina käyttänyt aikaa ja resursseja petoksia koskevan tietoisuuden lisäämiseksi kaikkien niiden osapuolten keskuudessa, jotka osallistuvat EU:n talousarvioon vaikuttavien petosten havaitsemiseen ja ehkäisemiseen.

Jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin puitteissa maksettavia EU:n varoja kaudella 2014–2020 koskevassa lainsäädäntökehyksessä velvoitetaan hallintoviranomaiset ottamaan käyttöön petoksia koskeviin riskinarviointeihin perustuvia tehokkaita ja oikeasuhteisia petostentorjuntatoimenpiteitä. Lisäksi kansallisten tarkastusviranomaisten on tarkastettava, että hallintoviranomaiset noudattavat velvoitteita eli ottavat käyttöön todetut riskit huomioon ottaen tehokkaita ja oikeasuhteisia petostentorjuntatoimenpiteitä.

Korruption osalta komissio on vuodesta 2012 lähtien sisällyttänyt taloudellisten etujen suojaamista koskevaan kertomukseensa viittauksen sellaisten ilmoitettujen korruptiotapausten määrään, jotka vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin. Lisäksi komissio julkaisee joka toinen vuosi EU:n korruptiontorjuntakertomuksen ja jatkaa jäsenvaltioiden kanssa tiivistä yhteistyötä korruptiontorjuntapolitiikan täytäntöönpanon parantamiseksi.

Lisäksi selvennettiin, että OLAFin vuosikertomus sisältää OLAFille toimitettua tutkinnan kannalta oleellista tietoa koskevan analyysin, jossa tiedot eritellään myös julkisten ja yksityisten lähteiden perusteella ja jäsenvaltioittain.

Parlamentille on vuodesta 2012 lähtien annettu kattava vuosikatsaus Herkules II ohjelman täytäntöönpanosta. Komissio aikoo jatkossakin toimittaa katsauksen parlamentille. Herkules III ohjelmaa koskeva asetus muodostaa vankan oikeusperustan, jonka perusteella komissio voi pyytää jäsenvaltioilta tietoa ohjelman täytäntöönpanon tuloksista.

2.3.2.Euroopan parlamentin 11. maaliskuuta 2015 antama päätöslauselma EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2013

Havaittujen sääntöjenvastaisuuksien elinkaaren osalta komissio totesi ottavansa huomioon Euroopan parlamentin ehdotukset, jotka koskevat yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin piiriin kuuluvien sääntöjenvastaisuuksien vähimmäis- ja enimmäiskestoa sekä keskimääräistä kestoa kullakin toimintalohkolla.

Komissio on luvannut toteuttaa vuonna 2018 väliarvioinnin siitä, torjutaanko ja vähennetäänkö koheesiopolitiikan uudessa sääntelyrakenteessa edelleen sääntöjenvastaisuuksien riskiä.

Parlamentin pyyntöön rahoitustuen myöntämisestä rajojen yli harjoitettavaa tutkivaa journalismia varten komissio totesi rahoittavansa korruptiontorjuntaan osallistuvien riippumattomien organisaatioiden toimintaa. Tällaisiin organisaatioihin lukeutuu muun muassa Euroopan korruptionseurantakeskus (European Corruption Observatory), joka keskittyy edistämään korruptiota koskevan uutisoinnin Euroopan laajuista seurantaa ja korruptiota koskevan tietoisuuden lisäämistä.

Komissio totesi, että yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa on tehostettava. Komissio kuitenkin huomautti, että käytössä on jo kattava sääntöjenvastaisuuksia koskeva tietokanta eli sääntöjenvastaisuuksien hallintajärjestelmä (IMS). Jäsenvaltiot ilmoittavat havaitsemistaan sääntöjenvastaisuuksista ja petosepäilyistä IMS-järjestelmän kautta. IMS-järjestelmää on yksinkertaistettu lokakuusta 2014 lähtien, ja uusi versio on kansallisten viranomaisten käytettävissä vuoden 2015 loppuun mennessä. Näin voidaan edelleen rationalisoida ilmoitus- ja analysointimenettelyjä.

Alv:n suhteen komissio tukee tutkimuksia, joissa pyritään määrittämään jäsenvaltioiden alv-vajeet. Näin voidaan helpottaa politiikan laatimista alv-sääntöjen noudattamisen ja täytäntöönpanon parantamiseksi, ja luvut voivat toimia vertailukohtana, jonka avulla alan edistystä voidaan mitata.

3.JÄSENVALTIOIDEN TOIMENPITEET PETOSTEN JA MUUN EU:N TALOUDELLISIIN ETUIHIN VAIKUTTAVAN LAITTOMAN TOIMINNAN TORJUMISEKSI

3.1.Toimenpiteet petosten ja muiden EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavien sääntöjenvastaisuuksien torjumiseksi

Jäsenvaltiot ilmoittivat toteuttaneensa vuonna 2014 lukuisia EU:n taloudellisten etujen suojaamista ja petosten torjuntaa koskevia toimenpiteitä, mikä heijastaa uutta ohjelmakautta 2014–2020 varten hyväksytyn unionin lainsäädännön suurta määrää.

Jäsenvaltioiden toimenpiteet kattoivat koko petostentorjuntaketjun. Eniten toimia toteutettiin julkisten hankintojen alalla. Muita yleisiä toimenpiteiden kohteita olivat eturistiriidat, talousrikokset, korruptio, petostentorjunnan koordinointivirasto sekä petosten ja ilmiantajien määritteleminen. Vuoden 2014 loppuun mennessä kaikki jäsenvaltiot olivat nimenneet petostentorjunnan koordinointiviraston.

Vuonna 2014 puolet jäsenvaltioista 28 hyväksyi EU:n varojen hallinnointia koskevia petostentorjuntatoimenpiteitä tai menettelyjä. Lisäksi seitsemän jäsenvaltiota 29 hyväksyi sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamista koskevia toimenpiteitä, ja seitsemän jäsenvaltiota 30 järjesti petoksista valistavaa koulutusta.

Viisi jäsenvaltiota 31 hyväksyi kansallisen petostentorjuntastrategian ohjelmakaudelle 2014–2020. Yhdeksän jäsenvaltiota 32 ilmoitti koheesiopolitiikan varoja koskevista kansallisista petostentorjuntatoimenpiteistä 33 , ja kuusi jäsenvaltiota 34 hyväksyi maatalousrahastoja koskevia kansallisia petostentorjuntatoimenpiteitä 35 . Yksi jäsenvaltio 36 hyväksyi julkisia hankintoja koskevan kansallisen petostentorjuntastrategian, ja kaksi muuta jäsenvaltiota 37 hyväksyi kansallisen korruptiontorjuntaohjelman.

Kolmetoista jäsenvaltiota 38 ilmoitti toteuttaneensa petosten havaitsemista koskevia toimenpiteitä ja kuusi jäsenvaltioita 39 tutkintatoimenpiteitä. Yhdeksän jäsenvaltiota 40 otti käyttöön petoksia koskevia rikosoikeudellisia seuraamuksia ja rangaistuksia.

3.2.Sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista koskeviin säännöksiin sisältyvien määritelmien soveltaminen jäsenvaltioissa 

Tänä vuonna tarkasteltiin erityisesti sääntöjenvastaisuuksista (petoksista ja muista kuin petoksista) ilmoittamiseen liittyvien määritelmien soveltamista jäsenvaltioissa ja ilmoittamisen ajankohtia. OLAF on analysoinut kerätyt tiedot tavoitteenaan ohjata jäsenvaltioita kohti määritelmien yhdenmukaista tulkintaa ja parantaa jäsenvaltioiden toimittamien tietojen vertailukelpoisuutta.

Lähes kaikki jäsenvaltiot viittasivat virkamiesten menettelysääntöihin tai rikoslakiin perustuvaan virkamiehiä koskevaan oikeudelliseen velvoitteeseen ilmoittaa lainvalvonta- tai oikeusviranomaisille rikoksista, jotka tulevat heidän tietoonsa heidän hoitaessaan tehtäviään. Neljän jäsenvaltion 41 kansallisessa lainsäädännössä ei ole tällaista säännöstä.

Kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat, että niillä on olemassa ohjeet sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamisesta, ja ohjeita myös käytetään. Kaksikymmentä jäsenvaltiota 42 kertoi tarkemmin, mitkä määritelmät niiden sisäisiin ohjeisiin sisältyvät. Seitsemän jäsenvaltiota 43 ilmoitti soveltavansa asiaa koskevien EU:n alakohtaisten asetusten ja ohjeiden 44 mukaista ’talouden toimijan’ määritelmää, joka on myös yhdenmukainen EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta annetun neuvoston asetuksen 45 kanssa, lukuun ottamatta jäsenvaltioita niiden käyttäessä julkista valtaa.

Analyysissä korostui se, että jäsenvaltioiden välillä on joitakin eroja ’ensimmäisen hallinnollisen tai oikeudellisen päätöksen’ soveltamisessa alasta ja sääntöjenvastaisuudesta riippuen.

’Petosepäilyn’ ilmoittamisen osalta kahta 46 lukuun ottamatta kaikki jäsenvaltiot huomauttivat, että ne eivät pyydä oikeusviranomaiselta lupaa ennen kuin ilmoittavat petosepäilystä. Kahdeksan jäsenvaltiota 47 käyttää EU:n lainsäädännön mukaista petosepäilyn määritelmää kansallisissa ohjeissaan.

Kuudentoista jäsenvaltion 48 kansallisessa lainsäädännössä viitataan nimenomaisesti EU:n talousarvioon kohdistuviin petoksiin, kun taas kahdentoista jäsenvaltion 49 mukaan niiden kansallinen lainsäädäntö sisältää yleisiä kyseistä käytöstä koskevia määritelmiä, joissa ei erikseen viitata toiminnan niin sanottuun uhriin.

Puolessa jäsenvaltioista 50 on käytössä sisäinen epäiltyjä sääntöjenvastaisuuksia koskeva tiedonantojärjestelmä, joka ei kuulu sääntöjenvastaisuuksien hallinnointijärjestelmään (IMS), jota jäsenvaltiot käyttävät sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamiseen komissiolle. Kymmenen jäsenvaltiota 51 käyttää pelkästään IMS-järjestelmää, ja neljässä jäsenvaltiossa 52 ei käytetä epäillyistä sääntöjenvastaisuuksista viestimiseen mitään sisäistä tietotekniikkajärjestelmää.

Rikosoikeudellisten menettelyjen alaisten tapausten ilmoittamisessa on eroja: kahdeksan jäsenvaltiota 53 ilmoittaa seurantatoimista komissiolle syytteeseenpanon jälkeen, seitsemän jäsenvaltiota 54 ilmoittaa seurantatoimista alkuperäisen tuomion jälkeen, viisitoista jäsenvaltiota 55 kertoo tekevänsä niin lopullisen tuomion jälkeen (lainvoimainen oikeuden päätös), ja seitsemäntoista jäsenvaltiota 56 määrittää seurantatoimista ilmoittamisen käytännöksi ”muun”.

3.3.Vuoden 2013 suositusten täytäntöönpano

Unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevassa vuoden 2013 kertomuksessa komissio antoi jäsenvaltioille suosituksia, jotka koskevat erityisesti kansallisen petostentorjunnan koordinointiviraston nimeämistä, julkisia hankintoja koskevien direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, petostentorjuntatoimenpiteiden toteuttamista, petosten torjuntaa koskevasta direktiivistä, Euroopan syyttäjänvirastosta ja asetuksen (EY) N:o 515/97 muuttamisesta annettujen ehdotusten hyväksymistä, tullivalvonnan tehostamista koskevia toimenpiteitä, petos- ja sääntöjenvastaisuustapauksista ilmoittamista ajoissa ja niitä koskevien tietojen päivittämistä ja ilmoitusten määrän kasvattamista. Nämä vuoden 2014 kertomuksessa annetut suositukset pantiin täytäntöön yleisesti ottaen asianmukaisesti, vaikka kaikkia huolenaiheita ei ole otettu täysimääräisesti huomioon.

Ne neljä jäsenvaltiota 57 , joita pyydettiin vuoden 2013 kertomuksessa perustamaan petostentorjunnan koordinointivirasto, tekivät niin vuoden 2014 aikana. Kaikille niille annettiin koordinointivaltuudet, ja yhdelle petostentorjunnan koordinointivirastolle annettiin sekä koordinointi- että tutkintavaltuudet 58 . Kaikissa jäsenvaltioissa oli petostentorjunnan koordinointivirasto vuoden 2014 loppuun mennessä.

Suurin osa jäsenvaltioista 59 alkoi valmistella julkisia hankintoja koskevan direktiivipaketin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Valmisteluihin kuuluivat muun muassa tarvittavan kansallisen lainsäädännön laatiminen, kuulemisten käynnistäminen ja työryhmien perustaminen. Osa jäsenvaltioista ei kuitenkaan ole vielä toteuttanut asiaan liittyviä toimia.

Vaikka useimmat jäsenvaltiot toteuttivat vuonna 2014 petostentorjuntatoimenpiteitä, vain viisi jäsenvaltiota 60 toimitti komissiolle kansallisen petostentorjuntastrategian ja kolme muuta 61 aloitti kansallisen petostentorjuntastrategian laatimisen.

Kolmesta lainsäädäntöehdotuksesta kahta (Euroopan syyttäjänvirastoa ja petosten torjuntaa rikosoikeudellisen keinoin koskevat esitykset; kolmas esitys koskee keskinäistä hallinnollista apua tullialalla) koskevat neuvottelut ovat yhä kesken. Useat jäsenvaltiot toimittivat yksityiskohtaisia tietoja näiden ehdotusten suhteen vuonna 2014 toteuttamistaan toimista.

Voidakseen paremmin havaita petokseksi katsottavan tuonnin kymmenen jäsenvaltiota 62 paransi tai on parhaillaan päivittämässä tullialalla käyttämiään tietojärjestelmiä, ja kuusi jäsenvaltiota 63 keskittyi kehittämään alaa koskevaa strategista valvontasuunnitelmaa. Useat jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ilmoittaneet mitään muutoksia.

Kuusi jäsenvaltiota 64 otti tai on ottamassa käyttöön OWNRES-tietokantaan tehtäviä ilmoituksia koskevat uudet suuntaviivat tai ohjeet tai kehittää koulutusta, ja kahdeksan jäsenvaltiota 65 on kehittänyt tai on kehittämässä parempia sisäisiä sääntöjä ja käytäntöjä, joiden avulla voidaan varmistaa, että järjestelmien tiedot ovat oikein, luotettavia ja ajan tasalla. Lisäksi moni jäsenvaltio 66 katsoo, että OWNRES-tietokantaan tehtävien ilmoitusten laatu ja ajantasaisuus on nykyisellään riittävä ja että uusia toimenpiteitä ei tarvita.

Useat jäsenvaltiot kuvasivat asianomaisten hallintoviranomaisten, tarkastusviranomaisten ja petostentorjuntaelinten välistä vuorovaikutusta. Kahdeksan jäsenvaltiota 67 kertoi erityisesti asianomaisten hallintoviranomaisten ja petostentorjunnan koordinointiviraston välisestä yhteistyöstä. Käytettävissä olevien tietoteknisten välineiden osalta seitsemän jäsenvaltiota 68   69 viittasi välineisiin, joita ne ovat parhaillaan kehittämässä, ja eräät jäsenvaltiot 70 totesivat tarkemmin, että ne selvittävät mahdollisuutta ottaa käyttöön ARACHNE-riskinhallintaväline.

Osa ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien pientä määrää koskevassa suosituksessa nimetyistä jäsenvaltioista 71 totesi, että määrä johtuu maissa esiintyvien petosten vähäisestä määrästä ja petollisen toiminnan ehkäisemiseksi toteutetuista toimenpiteistä. Koheesiopolitiikan alalla sekä Ranska että Unkari esittelivät toimiaan ilmoitusten vähäisen määrän kasvattamiseksi, ja Liettua, Portugali ja Suomi kuvailivat maatalouden alalla toteuttamiaan toimia.

4.PETOKSET JA MUUT SÄÄNTÖJENVASTAISUUDET

4.1.Ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet ja yleiset suuntaukset vuosina 2010–2014

Vuonna 2014 komissiolle ilmoitettiin 16 473 sääntöjenvastaisuustapausta (petokset ja muut kuin petokset), ja niihin liittyvät rahamäärät olivat yhteensä noin 3,24 miljardia euroa, joista noin 2,27 miljardia euroa koskee EU:n talousarvion menopuolta. Havaitut sääntöjenvastaisuudet vastaavat 1,8:aa prosenttia menopuolen maksuista ja 4,46:ta prosenttia perinteisten omien varojen bruttomäärästä.

Vuoteen 2013 verrattuna havaittujen sääntöjenvastaisuuksien määrä kasvoi 48 prosenttia ja niihin liittyvä kokonaissumma 36 prosenttia.

Ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä kasvoi vuosien 2010 ja 2014 välillä 9 prosenttia, ja niihin liittyvät rahamäärät taas kasvoivat 80 prosenttia.

Kasvun taustalla on monia tekijöitä. Ensinnäkin kasvu liittyy EU:n talousarviossa käytettävissä oleviin varoihin, joiden määrä oli vuonna 2014 yli 10 prosenttia suurempi kuin vuonna 2010. Toiseksi asiaan vaikuttavat myös elinkaareen liittyvät tekijät, kuten ohjelmakauden 2007–2013 lähestyvä päättyminen. Kolmanneksi asianomaisten toimielinten (Euroopan komissio ja tilintarkastustuomioistuin) ja kansallisten yksiköiden harjoittama EU:n varainhoidon valvonta kehittyy jatkuvasti, kuten korjaavia ja ennaltaehkäiseviä toimia koskevista tiedoista ilmenee. 72

4.2.Petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet

Petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä (johon sisältyvät sekä petosepäilyt että todetut petokset) ja niihin liittyvät rahamäärät eivät korreloi tarkasti EU:n talousarvioon vaikuttavien petosten yleisyyden kanssa. Ne kertovat paremminkin siitä, missä määrin jäsenvaltiot ja EU:n elimet ovat pystyneet havaitsemaan mahdollisia petoksia. Lopullinen päätös siitä, täyttääkö tietty tapaus todella petoksen tunnusmerkit, kuuluu kyseisen jäsenvaltion asianomaisille viranomaisille. 73

Vuonna 2014 ilmoitettiin petoksiksi 1 649 sääntöjenvastaisuustapausta, joihin liittyi yhteensä 538,2 miljoonaa euroa menoja ja tuloja. Alojen välillä on havaittu merkittäviä eroja, kuten taulukosta 1 on nähtävissä.

Vuoteen 2013 verrattuna vuonna 2014 petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä 74 kasvoi 2 prosenttia ja niiden taloudellinen vaikutus kasvoi 68 prosenttia.

Kuviossa 1 esitetään viiden viime vuoden yleiset suuntaukset, joissa korostuu ilmoitettujen tapausten lukumäärän ja rahamäärien pieneneminen. On kuitenkin pantava merkille, että vuosien 2010 ja 2011 välisen merkittävän pienenemisen jälkeen havaittujen ja petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä on myöhempinä vuosina kasvanut, kun taas niihin liittyvät rahamäärät ovat vaihdelleet huomattavasti. Lisäksi on todettava, että tapausten lukumäärän vaihtelu kertoo tilanteesta enemmän kuin niihin liittyvien rahamäärien vaihtelu, sillä rahamäärät vaihtelevat huomattavasti vuodesta toiseen, koska niihin voivat vaikuttaa yksittäiset tapaukset, joihin liittyy suuria summia.

Kuvio 1: Petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet ja niihin liittyvät rahamäärät, 2010–2014

Eroja on myös tulosuuntauksessa (joka on vuonna 2014 lukumäärän suhteen hieman ja rahamäärän suhteen merkittävästi nouseva) ja menosuuntauksessa (jossa vaihtelut näyttäisivät olevan yhteydessä monivuotisten ohjelmakausien etenemiseen ja joka on tapausten lukumäärän osalta laskenut hieman kahden kasvuvuoden jälkeen).

Liitteessä 1 esitetään kaikki vuonna 2014 petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet jäsenvaltioittain ja toimintalohkoittain.

4.2.1.Tulot

Vuonna 2014 petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä (710) on 2 prosenttia pienempi kuin keskimäärin vuosina 2010–2014 (726). Perinteisten omien varojen osalta ilmoitettujen tapausten yhteenlaskettu rahallinen arvo vuonna 2014 (157 miljoonaa euroa) on 54 prosenttia enemmän kuin vuosina 2010–2014 keskimäärin (102 miljoonaa euroa). 76

Vuonna 2014 eniten petostapauksia (40 prosenttia) paljastui tulliselvityksen yhteydessä suoritetuissa tullitarkastuksissa ja 36 prosenttia petostentorjuntaviranomaisten tarkastuksissa. Kaikista perinteisiä omia varoja koskeviin petostapauksiin liittyvistä rahamääristä 43 prosenttia havaittiin tulliselvityksen jälkeisissä tarkastuksissa, 27 prosenttia petostentorjuntaviranomaisten tarkastuksissa ja 15 prosenttia verotarkastuksissa.

Analyysi osoittaa, että petostapausten määrä pieneni vuosina 2010–2013 ja lisääntyi vuonna 2014 edellisvuoteen verrattuna 12 prosenttia.

Rahamäärien kasvu johtuu osittain yhdestä Italiassa havaitusta tapauksesta, jonka arvo oli yhteensä 44 miljoonaa euroa.

4.2.2.Menot

EU:n menojen osalta ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä pieneni hieman eli 4 prosenttia vuodesta 2013. Lasku näkyy talousarvion kaikilla toimintalohkoilla suoria menoja lukuun ottamatta. Toimintalohkojen välillä on kuitenkin joitakin merkittäviä eroja: määrän pieneneminen on ollut merkittävää luonnonvarojen, markkinatuen, suorien tukien ja kalatalouden aloilla, kun taas maaseudun kehittämisen alalla määrä on kasvanut 82 prosenttia (ks. 2.2.2.1 kohta). Laskua on havaittavissa myös koheesiopolitiikan (–5 prosenttia) ja liittymistä valmistelevan tuen alalla (–26 prosenttia). Tapauksiin liittyvien rahamäärien vaihtelut eivät yleensä kerro paljoakaan, kuten edellä on selitetty. Rahamäärät ovat kuitenkin kasvaneet vuoteen 2013 verrattuna lukuun ottamatta maataloutta (–10 prosenttia) ja liittymistä valmistelevaa tukea (–7 prosenttia).

Petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä ja niihin liittyvät rahamäärät esitetään kuvioissa 4 ja 5 talousarvion toimintalohkoittain.

Toisena vuonna peräkkäin suurin osa petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista (55 prosenttia) havaittiin maatalouden alalla. Aiempien vuosien tapaan suurin osa sääntöjenvastaisuuksiin liittyvistä rahamääristä (64 prosenttia) koskee kuitenkin koheesiopolitiikkaa.

Väärien tai väärennettyjen asiakirjojen tai ilmoitusten käyttö oli edelleen yleisin petostyyppi. Kuusi petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista liittyi korruptioon 77 koheesiopolitiikan alalla.

Noin 28 prosenttia vuonna 2014 petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista havaittiin petostentorjuntaviranomaisten toimesta tai rikostutkinnan tai muun ulkoisen tarkastuksen yhteydessä. Prosenttiosuus kasvaa 47 prosenttiin, jos siinä huomioidaan myös OLAFin tutkimusten seurauksena havaitut tapaukset. Tapauksista 46 prosenttia havaittiin alakohtaisten säännösten mukaisissa hallinnollisissa valvontajärjestelmissä. Tämä korostaa ulkoisten tarkastusten merkitystä petosten torjunnassa sekä hallinto- ja tarkastusviranomaisten välisen voimakkaan koordinoinnin tarvetta. Petostentorjuntatutkimuksissa tai rikosoikeudellisissa tutkimuksissa havaitaan mahdollisia petostapauksia, joihin liittyy suuria rahamääriä, mikä on osoitus näiden tutkimusten tehokkuudesta ja kyseisten viranomaisten vahvoista tutkintavalmiuksista.

Havaitsemisaste vaihtelee edelleen jäsenvaltioiden välillä, mutta erot ovat pienentyneet. 78 Vuonna 2014 vain kaksi jäsenvaltiota, Itävalta ja Luxemburg, ei luokitellut yhtään sääntöjenvastaisuuksistaan petoksiksi. Hyvin vähän petoksiksi katsottuja sääntöjenvastaisuuksia (alle kolme kaikilla menoaloilla) ilmoitettiin Kroatiassa, Maltassa ja Suomessa, kun vuonna 2013 hyvin vähän tapauksia ilmoittaneita jäsenvaltioita oli yhdeksän. Suurimman määrän petoksiksi katsottuja sääntöjenvastaisuuksia havaitsivat ja ilmoittivat Unkari, Puola, Romania, Saksa ja Italia (65–208). Petoksiin liittyvien summien osalta suurimmat luvut ilmoittivat Puola, Tšekki, Romania, Unkari ja Kreikka (8,5–210 miljoonaa euroa). Erot johtuvat useasta tekijästä ja kuvaavat erilaisia lähestymistapoja jäsenvaltioiden välillä ja saman jäsenvaltion eri hallinnonalojen välillä.

Vuosina 2010–2014 petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista 8 prosenttia todettiin petoksiksi. Tässä yhteydessä Bulgaria ja Saksa ilmoittivat eniten päätökseen saatettuja menettelyjä.

4.2.3.Luonnonvarat (maatalous, maaseudun kehittäminen ja kalatalous)

Vuonna 2014 ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista suurin osa koski maaseudun kehittämistä, jonka alalla kasvu oli voimakkainta vuoteen 2013 verrattuna. Muilla aloilla määrä on pienentynyt merkittävästi.

Vuoden 2013 tapaan neljän jäsenvaltion (Unkarin, Puolan, Romanian ja Italian) ilmoittamat sääntöjenvastaisuudet muodostavat noin 71 prosenttia kaikista petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista.

Unkarin ilmoittamat tapaukset liittyvät Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tekemään tutkintaan.

Puola, Irlanti, Latvia, Liettua, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittivat aiempaa enemmän petostapauksia.

Petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lisääntyminen koskee maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa 79 , kun taas Euroopan maatalouden tukirahastoa 80 koskevat tapaukset ovat vähentyneet merkittävästi. Vuonna 2014 ilmoitetuista tapauksista vain yksi prosentti koskee molempia rahastoja. Viiden viime vuoden aikana vastaava prosenttiosuus oli 12 prosenttia.

Yleisimpiä petoksiksi ilmoitettuja sääntöjenvastaisuuksia ovat virheellisten asiakirjojen käyttö, vaadittujen valmiuksien puuttuminen toimijoilta ja kyseisen toimenpiteen aikana kiellettyjen toimien toteuttaminen (lähes 28 prosenttia kaikista petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista). Nämä rikkomukset ovat OLAFin edellä mainitussa Unkaria koskevassa tutkinnassa havaituista toimintatavoista yleisin. Toiseksi useimmin havaittu toimintatapa on väärien tai väärennettyjen asiakirjojen tai ilmoitusten käyttö.

Vuonna 2014 EU:n elinten (ja etenkin OLAFin) valvontatoimet olivat toiseksi tehokkain valvontamuoto. Tehokkain oli hallinnollinen valvonta, jonka puitteissa havaittiin 39 prosenttia kaikista petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista.

Viiden viime vuoden aikana petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista 8 prosenttia on luokiteltu todetuiksi petoksiksi. Samana aikana 4 prosenttia tapauksista hylättiin. Todettujen petosten suhteen Bulgaria ja Saksa ilmoittivat eniten päätökseen saatettuja menettelyjä.

4.2.4.Koheesiopolitiikka (ohjelmakausilla 2007–2013 ja 2000–2006)

Toisena vuonna peräkkäin koheesiopolitiikka ei ollut se talousarviomenojen ala, jolla ilmoitettiin eniten petoksiksi katsottuja sääntöjenvastaisuuksia. Tapauksiin liittyvät rahamäärät muodostivat kuitenkin suurimman osuuden kokonaismäärästä.

Viime vuosien suuntauksen mukaisesti vuonna 2014 petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista suurin osa koski Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR). Tapauksiin liittyvistä rahamääristä suurin osa kuitenkin koski koheesiorahastoa (59 prosenttia).

Suurin osa petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista (64 prosenttia) havaittiin EU:n lainsäädännön edellyttämässä valvontajärjestelmässä. Näin ollen jo vuonna 2012 korostunut suuntaus jatkui. Tämä on kuitenkin merkittävä muutos verrattuna edelliseen ohjelmakauteen (2000–2006), jolloin petoksiksi katsottavat sääntöjenvastaisuudet havaittiin lähes yksinomaan petostentorjuntatutkimuksissa tai rikosoikeudellisissa tutkimuksissa.

Rahamäärien osalta merkittävimmät tulokset saavutettiin kuitenkin rikosoikeudellisissa ja petostentorjuntatutkimuksissa (66 prosenttia).

Petostapaukset ilmoitetaan keskimäärin 12 kuukauden kuluessa niiden havaitsemisesta. Sääntöjenvastaiset käytännöt havaitaan keskimäärin kuuden ja puolen vuoden kuluttua niiden alkamisesta.

Vuosina 2010–2014 petoksiksi ilmoitetuista sääntöjenvastaisuuksista 10 prosenttia todettiin petoksiksi (vuonna 2013 vastaava luku oli 11 prosenttia 81 ). Tapauksista hylättiin yksi prosentti. Todettujen petosten osalta Saksa, Puola ja Slovenia ilmoittivat eniten päätökseen saatettuja menettelyjä.

4.2.5.Liittymistä valmisteleva politiikka (liittymistä valmisteleva tuki ja liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA))

Liittymistä valmistelevan tuen alalla petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä ja niihin liittyvät rahamäärät pienenivät vuonna 2014 edelliseen vuoteen verrattuna. Liittymistä valmistelevan tuen alalla petoksiksi katsottuja sääntöjenvastaisuuksia ilmoittivat Romania ja Bulgaria, lähinnä maaseudun kehittämisen alalla 82 .

Vuoteen 2013 verrattuna IPA:han liittyvien petoksiksi katsottavien sääntöjenvastaisuuksien lukumäärä pysyi samana, mutta niihin liittyvät rahamäärät pienenivät. Suurimman osan petoksiksi katsottavista sääntöjenvastaisuuksista ilmoitti Turkki. Suurimmat petoksiin liittyvät rahamäärät kirjattiin rajat ylittävän yhteistyön ja maaseudun kehittämisen kohdalla.

4.2.6.Komission suoraan hallinnoimat menot

Komission suoraan hallinnoimia menoja analysoidaan komission yksiköiden antamia perintämääräyksiä koskevien tietojen perusteella.

Komission suoriteperusteisen kirjanpitojärjestelmän (ABAC) mukaan 83 takaisinperintätapausta luokiteltiin vuonna 2014 petoksiksi ilmoitetuiksi sääntöjenvastaisuuksiksi (eli OLAFille ilmoitetuiksi tapauksiksi). Niihin liittyvä rahamäärä oli 4,67 miljoonaa euroa – lähes neljä kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä johtuu siitä, että OLAF saattoi päätökseen suuren määrän tutkimuksia.

4.3.Muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet

Vuonna 2014 komissiolle ilmoitettiin 14 824 muuta kuin petokseksi ilmoitettua sääntöjenvastaisuutta (noin 5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013). Luvut kasvoivat kaikilla tärkeimmillä aloilla mutta pienenivät liittymistä edeltävän tuen ja suorien menojen osalta. Myös tapauksiin liittyvä taloudellinen vaikutus kasvoi noin 2,71 miljardiin euroon (47 prosenttia enemmän kuin vuonna 2013 – ks. 2.3.2 kohta), kuten taulukosta 2 on nähtävissä.

Liitteessä 2 esitetään kaikki muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet vuonna 2014 jäsenvaltioittain ja toimintalohkoittain.

4.3.1.Tulot

Muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä vuonna 2014 (4 475) on 10 prosenttia suurempi kuin keskimäärin vuosina 2010–2014 (4 073). 84 Perinteisten omien varojen osalta tapausten yhteenlaskettu rahallinen arvo (802 miljoonaa euroa) on 101 prosenttia suurempi kuin vuosina 2010–2014 keskimäärin (398 miljoonaa euroa).

Yhdistyneessä kuningaskunnassa havaittiin tiettyä kaavaa noudattavia sääntöjenvastaisuuksia, joiden taloudellinen vaikutus oli merkittävä. Tämä vaikutti kaikkien jäsenvaltioiden osalta vahvistettuun kokonaisrahamäärään, ja sääntöjenvastaisuuksien havaitsemista voidaan pitää komission tullausarvon määrittämisen alalla tekemän työn tuloksena.

Tulliselvityksen jälkeiset tarkastukset olivat vuonna 2014 tärkein menetelmä muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseksi niin tapausten määrän (54 prosenttia sääntöjenvastaisuuksista) kuin todettujen perinteisiä omia varoja koskevien summien (81 prosenttia) osalta.

4.3.2.Menot

Muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrän kasvu koskee EU:n talousarvion tärkeimpiä menoaloja (maatalous ja koheesiopolitiikka). Liittymistä valmistelevaan politiikkaan ja suoriin menoihin liittyvät sääntöjenvastaisuudet ovat vähentyneet.

Tapausten lisääntyminen näkyy myös niihin liittyvien rahamäärien merkittävänä kasvuna. EU:n toimielinten (tilintarkastustuomioistuimen ja komission) toteuttamat valvontatoimet ovat merkittävässä asemassa, kuten 5 kohdassa kuvatut ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden tulokset osoittavat. Kansalliset viranomaiset toteuttavat kaikkien havaittujen sääntöjenvastaisuuksien johdosta korjaavia toimenpiteitä, joilla pyritään suojaamaan EU:n taloudellisia etuja.

4.4.Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) toimien tulokset 85

Vuonna 2014 OLAF käynnisti 234 tutkimusta ja 54 koordinointitapausta. Samana aikana saatettiin päätökseen 307 tutkimusta ja koordinointitapausta ja annettiin 397 suositusta.

OLAF lähetti kansallisille viranomaisille 101 suositusta oikeudellisten toimien käynnistämisestä ja kehotti niitä perimään takaisin noin 901,0 miljoonaa euroa, joista 133,7 miljoonaa euroa koski tuloja ja 767,3 miljoonaa euroa menoja (ks. taulukko 3).

5.TAKAISINPERINTÄ JA MUUT ENNALTAEHKÄISEVÄT JA KORJAAVAT TOIMENPITEET

EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa merkittävä näkökohta on sellaisten mekanismien käyttö, joilla ennaltaehkäistään ja oikaistaan petoksia ja muita sääntöjenvastaisuuksia, jotta voidaan varmistaa talousarvion toteutus moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti. 87

Komissio voi hallinnoidessaan varoja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteuttaa seuraavia toimia:

ennaltaehkäisevät toimet: maksujen keskeyttäminen (maksujen määräaikojen lykkääminen enintään kuudella kuukaudella) 88 ; jäsenvaltiolle suoritettavien välimaksujen keskeyttäminen kokonaan tai osittain 89 ;

korjaavat toimet: jos jäsenvaltio ei toteuta vaadittuja toimenpiteitä, komissio voi päättää rahoitusoikaisusta 90 . Menoihin, jotka eivät ole noudatettavien sääntöjen mukaisia, joko kohdistetaan perintämääräys tai ne vähennetään seuraavasta maksupyynnöstä, taikka koheesiopolitiikan alalla sääntöjenvastaiset menot voidaan korvata uusilla menoilla.

Tiedot jäsenvaltioiden suorasta takaisinperinnästä edunsaajilta ovat saatavilla vain osittain 91 , ja ne sisältyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan ”Sääntöjenvastaisuuksien tilastollinen analyysi”.

Muita hallinnointitapoja kuin hallinnointia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (erityisesti suoria menoja) koskevat tiedot liittyvät pääasiassa komission yksiköiden antamiin perintämääräyksiin tai maksupyynnöistä tehtäviin vähennyksiin.

5.1.Menot: ennaltaehkäisevät mekanismit

5.1.1.Keskeytykset vuonna 2014

Komissio teki vuonna 2014 yhteensä 193 päätöstä maksatusten keskeyttämisestä koheesiopolitiikan alalla. Näihin tapauksiin liittyi yli 7,7 miljardia euroa. Lisäksi komissio saattoi päätökseen 181 tapausta, joihin liittyi yhteensä lähes 4,9 miljardia euroa. Vuoden 2014 lopussa oli edelleen avoinna 145 tapausta, joihin liittyi yli 4,8 miljardia euroa.

Taulukossa 4 esitetään vuonna 2014 käsitellyt keskeyttämistapaukset, ja siitä käy ilmi merkittävä ennaltaehkäisevä toiminta erityisesti EAKR:n ja koheesiorahaston osalta, joiden osuus avoimista tapauksista on yli 68 prosenttia ja rahamääristä noin 80 prosenttia.

5.1.2.Lykkäämiset

Vuoden 2013 lopussa oli edelleen voimassa viisi 92 EAKR:n osalta tehtyä lykkäämispäätöstä. Niistä kaksi poistettiin vuoden 2014 aikana, mutta muut kolme päätöstä jäivät voimaan. Vuoden 2014 aikana tehtiin neljä uutta lykkäämispäätöstä, joista kaksi oli edelleen voimassa vuoden lopussa.

ESR:n osalta yksi vuonna 2011 tehdyistä lykkäämispäätöksistä oli edelleen käsittelyssä vuoden 2014 lopussa. Vuonna 2013 tehdyistä 11 lykkäämispäätöksestä seitsemän oli edelleen käsittelyssä vuoden 2014 lopussa. Vuonna 2014 tehtiin 11 uutta lykkäämispäätöstä, jotka olivat edelleen voimassa vuoden lopussa.

Kalatalousrahaston osalta tehtiin vuonna 2014 yksi lykkäämispäätös, kun erään jäsenvaltion hallinnointi- ja valvontajärjestelmässä havaittiin kalastuksen liikakapasiteetin vähentämiseen pyrkivään EU:n toimenpiteeseen liittyvä puute.

Vuonna 2014 ei tehty Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa koskevia lykkäämispäätöksiä.

5.2.Menot: rahoitusoikaisut ja takaisinperinnät vuonna 2014

Korjaavat toimenpiteet, joista komissio teki vuonna 2014 päätöksen jäsenvaltioiden ja edunsaajien osalta, lisääntyivät edelliseen vuoteen verrattuna (38 prosenttia), kun taas toteutetut toimenpiteet vähenivät (11 prosenttia) pääasiassa koheesiopolitiikan alalla (25 prosenttia) ja erityisesti ESR:n osalta (vähennys 67 prosenttia, ks. taulukko 5).

5.3.Omista varoista saataviin tuloihin liittyvä takaisinperintä

Suurin osa kaikista vuonna 2014 todetuista perinteisistä omista varoista kerättiin ilman erityisiä ongelmia. Jäsenvaltiot ovat velvollisia perimään maksamatta jääneet perinteiset omat varat takaisin ja kirjaamaan ne OWNRES-tietokantaan. Vuonna 2014 kaikkien sellaisten sääntöjenvastaisuuksien yhteydessä, jotka on ilmoitettu petoksiksi tai muiksi kuin petoksiksi ja joihin liittyy yli 10 000 euroa perinteisiä omia varoja, takaisinperittävä määrä oli 958 miljoonaa euroa. Tästä summasta jäsenvaltiot ovat jo perineet takaisin 229 miljoonaa euroa vuonna 2014 havaittujen tapausten osalta. Näin ollen vuoden 2014 takaisinperintäaste on 24 prosenttia. Tämä on alku takaisinperintämenettelylle. Analyysi osoittaa, että takaisinperintämenettelyt ovat usein pitkäkestoisia monimutkaisissa tapauksissa, petostapauksissa tai tapauksissa, joiden taloudellinen vaikutus on suuri. Tämä johtuu erityisesti käynnissä olevista hallinnollisista ja oikeudellisista menettelyistä.

Lisäksi jäsenvaltiot jatkoivat edellisinä vuosina havaittuja ja ilmoitettuja tapauksia koskevia takaisinperintätoimiaan. Vuonna 2014 jäsenvaltiot perivät takaisin yhteensä noin 204 miljoonaa euroa vuosina 1989–2013 havaittujen sääntöjenvastaisten tapausten osalta.

Historiallinen takaisinperintäaste (1989–2011) on 80 prosenttia, jos laskennassa otetaan huomioon ainoastaan loppuun saatetut tapaukset, joiden osalta jäsenvaltiot ovat toteuttaneet takaisinperintätoimet.

Jäsenvaltioiden takaisinperintätoimia perinteisten omien varojen alalla valvotaan tarkastuksilla.

6.JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET

Vuonna 2014 otettiin käyttöön vuosien 2014–2020 meno-ohjelmaa koskeva uusi sääntelykehys, jossa painotetaan erityisesti petostentorjuntatoimia. Samanaikaisesti työnsä aloitti uusi komissio, joka antoi uutta pontta petostentorjunnalle.

6.1.Tehokkaampi koordinointi ja yhteistyö: uutta pontta petostentorjunnalle

6.1.1.Yhteistyötä tehostavat vahvemmat oikeudelliset ja hallinnolliset rakenteet

Vuonna 2014 otettiin merkittäviä edistysaskeleita, jotka auttavat komissiota ja jäsenvaltioita suojaamaan EU:n taloudellisia etuja entistä tehokkaammin.

Vuonna 2014 komissio saattoi onnistuneesti päätökseen monivuotisen petostentorjuntastrategiansa (CAFS) ensisijaiset toimet. Vaikka komission petostentorjuntastrategiassa keskitytään ennen kaikkea petostentorjuntastrategioiden laatimiseen komission yksiköissä ja erillisvirastoissa, komissio on nyt enenevässä määrin keskittymässä siihen, miten jäsenvaltioita voidaan tukea niiden omien petostentorjuntastrategioiden laatimisessa.

Asetuksessa (EU) N:o 883/2013 säädetään muun muassa jäsenvaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön tehostamisesta nimittämällä petostentorjunnan koordinointivirastoja.

Vuoden 2014 loppuun mennessä kaikki jäsenvaltiot olivat nimenneet petostentorjunnan koordinointiviraston. Eri jäsenvaltioiden kansallisten koordinointivirastojen velvollisuudet eroavat toisistaan. Kaikki jäsenvaltiot ovat antaneet virastolleen koordinointitehtäviä, vaikkakin niiden laajuus vaihtelee. Vain muutama jäsenvaltio on antanut koordinointivirastolleen tutkintavaltuudet.

Jäsennelty koordinointi petostentorjuntaelinten ja muiden kansallisten viranomaisten välillä on osoittautunut parhaaksi käytännöksi, jota olisi noudatettava kaikissa jäsenvaltioissa.

6.1.2.Toimenpiteet petosten ja korruption torjumiseksi julkisissa hankinnoissa

Helmikuussa 2014 annettiin EU:n ensimmäinen korruptiontorjuntakertomus 93 , ja tarkistettu julkisia hankintoja koskeva direktiivipaketti sekä uusi käyttöoikeussopimuksia koskeva direktiivi tulivat voimaan.

Näiden direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden lisätä avoimuutta ja tehostaa petostentorjuntatoimiaan määrittelemällä eturistiriidan käsitteen, tekemällä sähköisistä hankintamenettelyistä pakollisia ja ottamalla käyttöön seuranta- ja raportointivelvoitteita julkisiin hankintoihin liittyvien petosten ja muiden vakavien sääntöjenvastaisuuksien hillitsemiseksi.

Lisäksi jäsenvaltiot toteuttivat huomattavan määrän lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä, joiden tarkoitus on tehostaa julkisten hankintojen alalla tehtävää petostentorjuntatyötä.

6.1.3.Alakohtaiset toimenpiteet: menot

Vuonna 2014 viimeisteltiin vuosien 2014–2020 meno-ohjelmia koskevat tärkeimmät säännökset. Ne sisältävät ensimmäistä kertaa kansallisille viranomaisille kohdistetun erityisen vaatimuksen ottaa käyttöön todetut riskit huomioon ottaen tehokkaita ja oikeasuhteisia petostentorjuntatoimenpiteitä. Nämä petostentorjuntatoimenpiteet olisi hyvä sisällyttää kansalliseen petostentorjuntastrategiaan.

Komissio valmisteli vuonna 2014 94 kansallisten viranomaisten kanssa petosriskinarviointia sekä tehokkaita ja oikeasuhteisia petostentorjuntatoimenpiteitä koskevat suuntaviivat. Yhden ohjeasiakirjan tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia petostentorjuntastrategioita.

6.1.4.Alakohtaiset toimenpiteet: tulot

Tullialan hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa koskevalla tarkistetulla asetuksella (EY) N:o 515/97 mahdollistetaan EU:hun saapuvia, EU:n kautta kuljetettavia tai EU:sta lähteviä tavaroita koskevan EU:n tietokannan luominen. Lisäksi konttien seurantajärjestelmän käyttöönotto mahdollistaa konttien liikkeiden analysoinnin mahdollisen petollisen toiminnan havaitsemiseksi.

6.1.5.Tulevaisuudennäkymät

Lainsäädäntövallan käyttäjille on esitetty aiempina vuosina kaksi merkittävää lainsäädäntöehdotusta, jotka odottavat yhä hyväksymistä:

(1)direktiivi petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin

(2)asetus Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta.

Näiden ehdotusten hyväksyminen täydentäisi ja vahvistaisi lainsäädäntökehystä sekä tehostaisi petostentorjuntaa merkittävästi etenkin täydet tutkintavaltuudet omaavan EU:n tason elimen perustamisen myötä.

6.2.Havaitsemisen parantaminen: tuloksia ja avoimia kysymyksiä

6.2.1.Menot

Menopuolella petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien lukumäärän vaihtelua viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana on vaikea tulkita. Vuosia 2011 ja 2012 lukuun ottamatta määrät ovat kuitenkin pysyneet melko vakaina. Tämä saattaa johtua siitä, että useimmat meno-ohjelmista ovat monivuotisia ja havaintojen määrä noudattaa niiden syklistä luonnetta.

Hallinto- ja maksajaviranomaisten merkitys petosten havaitsemisessa on kasvanut vuodesta 2012, ja sitä olisi lisättävä tulevina vuosina kautta 2014–2020 koskevan uuden sääntelykehyksen mukaisesti.

Petosten havaitsemisen käytännöt ovat edelleen erilaisia eri jäsenvaltioissa, ja komissio on huolissaan siitä, että jotkin maat ilmoittavat erittäin harvoin mahdollisesti petoksiksi katsottavista sääntöjenvastaisuuksista. Niiden jäsenvaltioiden määrä, jotka ilmoittavat vain vähän tai ei lainkaan petostapauksia, on kuitenkin pienentynyt viime vuosina. Komissio jatkaa ohjeiden antamista kansallisten järjestelmien lähentämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi petoksista, jotta EU:n taloudellisia etuja voidaan suojata tehokkaammin.

Vuonna 2014 Italia ja Romania olivat tehokkaimmat maat mahdollisten petosten havaitsemisessa maatalouden alalla. 95 Saksa, Puola ja Tšekki olivat tehokkaimpia koheesiopolitiikan alalla.

Kaiken kaikkiaan Saksa oli jäsenvaltioista tehokkain petosten havaitsemisessa.

Vaikka ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien laatu on tyydyttävää, sitä voitaisiin yhä parantaa etenkin petoksiksi katsottavien sääntöjenvastaisuuksien luokittelun ja ilmoittamisajankohtien osalta, kuten jäsenvaltioiden kyselyvastauksien analysointi toi esille.

Ottaen huomioon parhaillaan hyväksyttävinä olevat uudet sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamista koskevat säännöt ja jäsenvaltioiden toimittamien tietojen analysoinnissa havaitsemansa kehityskohteet komissio aikoo laatia valmisteluasiakirjan sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamista koskevista käytännön seikoista tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

6.2.2.Tulot: valvontastrategioiden päivittäminen

Vuonna 2014 havaittujen sääntöjenvastaisuuksien määrä ja etenkin niihin liittyvät rahamäärät kasvoivat tulopuolella huomattavasti edellisvuosiin verrattuna. Rajat ylittäviin petoksiin liittyvät riskit huomioon ottaen olisi komission mielestä suotavaa, että jäsenvaltiot tekisivät tiivistä yhteistyötä ja vaihtaisivat tullivalvontaa varten tietoa yli rajojen. Tullitapahtumia, talouden toimijoita tai velkoja koskevalla tietojenvaihdolla olisi varmistettava, että tulliselvityksen jälkeisten tarkastusten perusjoukot kattaisivat kaikki tullitapahtumat ja talouden toimijat tavaroiden fyysisestä tuontipaikasta tai talouden toimijan sijoittautumispaikasta riippumatta. Muista jäsenvaltioista saadun tiedon olisi oltava olennainen osa riskinhallintaa, ja sillä olisi täydennettävä riskinhallinnassa käytettyjä kansallisia perusjoukkoja. Tällaisen yhteistyön puute voisi johtaa taloudelliseen vastuuseen perinteisten omien varojen alalla.

Vuotta 2014 koskevien lukujen perusteella voidaan todeta, että petostapauksia ja sääntöjenvastaisuuksia havaitaan selvästi useimmin tulliselvityksen jälkeen. On syytä pitää mielessä, että tarvitaan erilaisten valvontastrategioiden yhdistelmää. Tulliselvityksen jälkeen suoritettavat tarkastukset ovat kuitenkin tehokkain havaitsemiskeino sekä havaittujen tapausten lukumäärän että niihin liittyvien rahamäärien valossa. Tulliselvityksen yhteydessä suoritettavat tarkastukset ja petostentorjuntaviranomaisten tekemät tarkastukset ovat ratkaisevan tärkeitä tiettyjen nykyisten petostyyppien ja uudenlaisten petosten havaitsemisessa.

OLAFin toteuttamien yhteisten tullioperaatioiden jälkeen annettavat keskinäiseen avunantoon liittyvät tiedonannot ovat tärkeä tietolähde tietynlaisia tavaroita koskeviin tapahtumiin liittyvien sääntöjenvastaisuuksien havaitsemisessa.

LIITE 1 – Petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet

(Petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä mittaa tuloksia, joita jäsenvaltiot ovat aikaansaaneet toimillaan EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi; sitä ei pidä tulkita petosten yleisyydeksi niiden alueella.) Yhteenlasketut luvut poikkeavat taulukosta 1, sillä liitteessä 1 ei ole huomioitu kolmansia maita (liittymisen valmistelu) eikä suoria menoja.

LIITE 2 – Muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet

Yhteenlasketut määrät poikkeavat taulukosta 2, sillä liitteessä 2 ei ole huomioitu kolmansia maita (liittymisen valmistelu) eikä suoria menoja.

(1) Asiakirjat: i) 325 artiklan täytäntöönpano jäsenvaltioissa vuonna 2014; ii) Omiin varoihin, luonnonvaroihin, koheesiopolitiikkaan ja liittymistä valmistelevaan tukeen liittyvien vuonna 2014 ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien tilastollinen analyysi; iii) EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta laadittuun komission kertomukseen perustuvat suositukset – petostentorjunta, 2013; iv) Vuonna 2014 ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien tilastolliset analyysimenetelmät; v) Vuosikatsaus sekä tiedot Herkules III ohjelman tuloksista vuonna 2014; vi) Komission petostentorjuntastrategian (CAFS) täytäntöönpano.

(2) COM(2012) 363 final.

(3) COM(2013) 534 final.

(4) P7_TA(2014)0234 – Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2014 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013) 0534 – 2013/0255(APP)).

(5) A8-0055/2015 (APP), 29.4.2015.

(6) COM(2014) 358.

(7) Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320) 122 artikla, asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549) 48 ja 50 artikla, asetuksen (EU) N:o 223/2014 (EUVL L 72, 12.3.2014, s. 1) 30 artikla ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 112) 5 artikla.

(8) EYVL L 82, 22.3.1997, s. 1–16.

(9) Operaatio oli OLAFin koordinoima, ja se järjestettiin Aasia–Eurooppa-kokouksen (ASEM) puitteissa osana yhteisiä tuoteväärennöksien torjuntaa koskevia toimia. Siihen osallistuivat kaikki EU:n jäsenvaltiot, Norja, Sveitsi ja 11 muuta EU:n ulkopuolista kansainvälistä kumppania sekä Europol, Interpol ja Maailman tullijärjestö.

(10) Operaation koordinoinnista vastasivat OLAF ja Kiinan tullihallinnon salakuljetuksentorjuntayksikkö. Operaatioon osallistuivat kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ja Kiinan kansantasavallan tullihallinnot.

(11) Operaation koordinoinnista vastasivat Kreikan tullihallinto ja OLAF, ja siihen osallistuivat EU:n jäsenvaltiot, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro, Serbia ja Turkki.

(12) Operaation koordinoinnista vastasivat Latvian verohallinnon tullihallitus ja OLAF, ja siihen osallistuivat kaikki EU:n jäsenvaltiot ja Europol.

(13) Koordinoinnista vastasivat Italian tulli- ja monopolivirasto sekä OLAF.

(14) Operaatiota koordinoi Ranskan tulli, ja siihen osallistuivat Irlannin, Portugalin, Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Saksan, Italian ja Alankomaiden tulliviranomaiset.

(15) Operaatiota koordinoi Ranskan tulli, ja siihen osallistuivat Italian ja Espanjan tulliviranomaiset.

(16) COM(2013) 324 final, 6.6.2013. 

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta; ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta.

(18) EUVL L 151, 21.5.2014, s. 1.

(19) Vuonna 2014 tämä toimivalta siirtyi OLAFilta talouden ja rahoituksen pääosastolle.

(20) Ks. komission petostentorjuntastrategian täytäntöönpanoa koskeva komission yksiköiden valmisteluasiakirja (vi).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 250/2014, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014.

(22) Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja (v) ”Vuosikatsaus sekä tiedot Herkules III ohjelman tuloksista vuonna 2014”.

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 878/2007/EY, tehty 23 päivänä heinäkuuta 2007 (EUVL L 193, 27.7.2007, s. 18).

(24) COM(2015) 221 final, 27. toukokuuta 2015: Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Herkules II ohjelman tavoitteiden saavuttamisesta.

(25) EUVL L 103, 5.4.2014, s. 1.

(26) Ks. alaviite 18.

(27) Komission päätös 94/140/EY, tehty 23 päivänä helmikuuta 1994 ja muutettu 25 päivänä helmikuuta 2005.

(28) Saksa, Irlanti, Kreikka, Italia, Latvia, Liettua, Unkari, Alankomaat, Itävalta, Puola, Slovenia, Slovakia, Suomi ja Ruotsi.

(29) Bulgaria, Ranska, Kroatia, Itävalta, Portugali, Slovakia ja Ruotsi. 

(30) Tanska, Saksa, Irlanti, Ranska, Unkari, Portugali ja Ruotsi.

(31) Bulgaria, Kreikka, Kroatia, Malta ja Slovakia (Kreikka, Kroatia ja Malta hyväksyivät rakennetoimia koskevan kansallisen petostentorjuntastrategian ja Bulgaria ja Slovakia kaikkia aloja koskevan kansallisen petostentorjuntastrategian).

(32) Ranska, Kroatia, Liettua, Unkari, Alankomaat, Portugali, Romania, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(33) Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320) 125 artiklan 4 kohdan c alakohta.

(34) Saksa, Irlanti, Unkari, Portugali, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(35) Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549) 58 artikla.

(36) Bulgaria.

(37) Italia ja Liettua. 

(38) Bulgaria, Tšekki, Kreikka, Irlanti, Italia, Latvia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Puola, Romania, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(39) Viro, Ranska, Italia, Unkari, Alankomaat ja Puola.

(40) Belgia, Viro, Kreikka, Espanja, Ranska, Unkari, Malta, Portugali ja Romania.

(41) Tanska, Irlanti, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(42) Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Viro, Kreikka, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Alankomaat, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi ja Ruotsi.

(43) Belgia, Tšekki, Viro, Latvia, Alankomaat, Puola ja Romania.

(44) Asetukset (EY) N:o 1828/2006 ja 1848/2006.

(45) Asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, 7 artikla.

(46) Italiassa lupaa pyydetään järjestelmällisesti ja Romaniassa tapauskohtaisesti.

(47) Belgia, Bulgaria, Tšekki, Viro, Kreikka, Latvia, Romania ja Slovakia.

(48) Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Kreikka, Espanja, Kroatia, Italia, Kypros, Unkari, Malta, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia ja Ruotsi.

(49) Saksa, Viro, Ranska, Latvia, Liettua, Luxemburg, Alankomaat, Irlanti, Itävalta, Puola, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(50) Belgia, Bulgaria, Tšekki, Viro, Espanja, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Romania ja Slovakia.

(51) Saksa, Irlanti, Ranska, Italia, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Suomi ja Ruotsi.

(52) Tanska, Kreikka, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(53) Belgia, Tanska, Saksa, Kreikka, Latvia, Puola, Romania ja Suomi.

(54) Belgia, Saksa, Kreikka, Latvia, Itävalta, Romania ja Suomi.

(55) Belgia, Tanska, Saksa, Kreikka, Espanja, Latvia, Luxemburg, Unkari, Malta, Itävalta, Puola, Romania, Slovenia, Slovakia ja Suomi.

(56) Belgia, Bulgaria, Tšekki, Viro, Irlanti, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Liettua, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Slovenia, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta.

(57) Irlanti, Espanja, Luxemburg ja Ruotsi.

(58) Yhdistynyt kuningaskunta.

(59) Belgia, Bulgaria, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Unkari, Malta, Italia, Slovenia, Ruotsi ja Suomi.

(60) Bulgaria, Kreikka, Kroatia, Malta ja Slovakia.

(61) Italia, Romania ja Slovenia.

(62) Belgia, Bulgaria, Viro, Kreikka, Espanja, Kypros, Latvia, Liettua, Italia ja Ruotsi. 

(63) Tanska, Saksa, Kroatia, Romania, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta. 

(64) Tanska, Viro, Kreikka, Ranska, Kypros ja Latvia.

(65) Latvia, Kypros, Tšekki, Unkari, Malta, Belgia, Slovakia ja Ruotsi. 

(66) Italia, Tšekki, Saksa, Irlanti, Liettua ja Puola.

(67) Belgia, Tanska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Malta ja Slovakia.

(68) Bulgaria, Tšekki, Suomi, Kreikka, Italia, Unkari ja Slovakia.

(69) Italian talouspoliisi Guardia di Finanza on kehittämässä erityistä petostentorjunnan tietojärjestelmäksi (SIAF) kutsuttua tietoteknistä välinettä, jolla pyritään estämään EU:n taloudellisiin etuihin kohdistuvat petokset. OLAF on myöntänyt kehitystyölle yhteisrahoitusta Herkules II ohjelmasta.

(70) Bulgaria, Espanja, Kroatia, Kypros, Alankomaat ja Slovenia.

(71) Tanska, Irlanti, Luxemburg ja Alankomaat.

(72) Ks. 6 kohta.

(73) Tämä tarkoittaa, että oikeusviranomaiset saattavat hylätä tapauksia, jotka jäsenvaltiot ovat alun perin ilmoittaneet mahdollisiksi petoksiksi.

(74) Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja IV.

(75) Liittymistä valmistelevan tuen kokonaismaksujen osalta petoksiksi ilmoitettuihin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvien määrien korkea prosentuaalinen osuus (taulukon 1 viimeinen sarake) johtuu yksinomaan siitä, että alan maksut vuonna 2014 olivat hyvin vähäisiä (75 miljoonaa euroa), koska tukiohjelmat on lähes kokonaisuudessaan saatettu päätökseen. Vuonna 2014 havaitut ja petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet koskevat aiempina varainhoitovuosina rahoitettuja toimia.

(76) Vertailtavuuden varmistamiseksi vuosien 2010–2013 numerotiedot perustuvat kyseisten vuosien kertomuksissa käytettyihin tietoihin.

(77) Neljä jäsenvaltiota ilmoitti havainneensa tällaisia tapauksia: Viro, Liettua, Puola ja Romania.

(78) Ks. liite 1.

(79) Maaseuturahasto.

(80) Maataloustukirahasto.

(81) Lasku johtuu pääasiassa siitä, että Kreikka korjasi eräitä alun perin todetuiksi petoksiksi ilmoitettuja tapauksia koskevia tietoja.

(82) Sapard.

(83) Ks. alaviite 77.

(84) Vertailtavuuden varmistamiseksi vuosien 2010–2013 numerotiedot perustuvat kyseisten vuosien kertomuksissa käytettyihin tietoihin.

(85) Koko kuvaus on esitetty OLAFin kertomuksessa vuodelta 2014: http://ec.europa.eu/anti_fraud/documents/reports-olaf/2014/olaf_report_2014_en.pdf  

(86) Ks. ed., kuvio 24, sivu 21. Rakennerahastoihin liittyvästä määrästä 5 miljoonaa euroa koski Euroopan sosiaalirahastoa.

(87) Tässä jaksossa esitetyt tiedot perustuvat komission julkaisemiin alustaviin tilinpäätöstietoihin, kuten unionin tilinpäätöstä koskevassa selittävässä huomautuksessa nro 6 esitettyihin tietoihin, koska Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastusta ei vielä ole saatu päätökseen.

(88) Tapaukset, joissa jäsenvaltion hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä oli vakavia puutteita vuosina 2007–2013 tai joissa todennetut menot liittyvät vakaviin sääntöjenvastaisuuksiin.

(89) Sovelletaan kolmessa tapauksessa: näyttöä vakavista puutteista hallinnointi- ja valvontajärjestelmässä eikä korjaavia toimenpiteitä ole toteutettu; todennetut menot liittyvät vakaviin sääntöjenvastaisuuksiin; tai jäsenvaltio on rikkonut vakavalla tavalla hallinnointi- ja valvontavelvoitteitaan.

(90) Rahoitusoikaisuissa sovellettavassa menettelyssä on kolme keskeistä vaihetta: a) tekeillä olevat rahoitusoikaisut: määrä muuttuu, jos jäsenvaltio ei virallisesti hyväksy, b) rahoitusoikaisut, joista on tehty päätös / jotka on vahvistettu: määrä vahvistetaan jäsenvaltion hyväksynnällä tai komission päätöksellä, c) toteutetut rahoitusoikaisut: rahoitusoikaisut on toteutettu ja aiheettomasti maksetut menot oikaistu.

(91) Peräkkäiset muutokset lainsäädäntökehykseen ovat muuttaneet merkittävästi raportointisääntöjä kuluvalla ohjelmakaudella.

(92) Yhdessä tapauksessa päätös lykkäyksen lopettamisesta tehtiin vuonna 2013 mutta ilmoitettiin virallisesti vuonna 2014.

(93) Ks. 4.1.4 kohta.

(94) Vuosina 2013 ja 2014.

(95) Unkari ilmoitti eniten petoksiksi katsottavia sääntöjenvastaisuuksia, jotka havaittiin OLAFin tutkinnan aikana.