23.12.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 482/64

—

ottaa huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (jätehuollon puitedirektiivi),

—

ottaa huomioon 6. syyskuuta 2006 paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY,

—

ottaa huomioon polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien (PCB/PCT) käsittelystä 16. syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/59/EY,

—

ottaa huomioon romuajoneuvoista 18. syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/53/EY,

—

ottaa huomioon ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä 12. kesäkuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/278/ETY,

—

ottaa huomioon pakkauksista ja pakkausjätteistä 20 päivänä joulukuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/62/EY (pakkausdirektiivi),

—

ottaa huomioon jätteiden siirrosta 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006,

—

ottaa huomioon tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 8. kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU,

—

ottaa huomioon kaatopaikoista 26. huhtikuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY,

—

ottaa huomioon jätteenpoltosta 4. joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY,

—

ottaa huomioon sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 4. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/19/EU,

—

ottaa huomioon kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH),

—

ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta (1),

—

ottaa huomioon 13. helmikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle” (COM(2012)0060),

—

ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021) sekä Euroopan parlamentin 24. toukokuuta 2012 antaman päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta (2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244) ja Euroopan parlamentin 20. huhtikuuta 2012 antaman päätöslauselman ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (3),

—

ottaa huomioon komission vihreän kirjan ympäristössä olevaa muovijätettä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (COM(2013)0123),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0453/2013),

A.

toteaa, ettei muovijätettä käsitellä erikseen EU:n lainsäädännössä ja että muovijätteen katsotaan kuuluvan yleiseen jätevirtaan sen erityispiirteistä huolimatta; katsoo, että tämän tyyppistä jätettä ei enää tulisi pitää vain jätteenä, vaan raaka-aineena;

B.

ottaa huomioon, että muovien kirjo muuttuu yhä moninaisemmaksi ja että niiden käyttö yleistyy koko ajan, mikä johtaa jätemäärien kasvuun ja lisääntyvään yhdistymiseen muiden materiaalien ja yhdisteiden kanssa; ottaa huomioon, että muovijätettä kertyy suuria määriä (Atlantissa ja Tyynessä valtameressä kelluu noin 80 megatonnia muovijätettä) ja että muovijäte voi säilyä ympäristössä satojen vuosien ajan aiheuttaen myrkyllisiä reaktioita ja vapauttaen ekosysteemeihin ja sitä kautta ravintoketjuun umpieritysjärjestelmää häiritseviä aineita, karsinogeeneja, mutageeneja tai perimän muutoksia aiheuttavia aineita, nanohiukkasia sekä pysyviä orgaanisia yhdisteitä; katsoo, että ainoastaan vuonna 2010 EU:n markkinoille päästettiin 95,5 miljoonaa muovipussia, joista suurin osa kertakäyttöisiä, vaikka niiden käyttöä on rajoitettu tai kielletty monissa maissa;

C.

toteaa, että EU:n jätelainsäädännön huono täytäntöönpano ja valvonta jäsenvaltioissa, asiaankuuluvien tavoitteiden ja hintamekanismien puute, kierrätysmateriaalin sisäisen kysynnän riittämättömyys, muovijätteiden laiton polkumyynti, laiton vienti ja puutteellinen varastointi, kuljetus ja käsittely ovat aiheuttaneet suurta vahinkoa ihmisten terveydelle ja ympäristölle maailmanlaajuisesti, meriluonto mukaan luettuna, ja lisänneet jätteiden vientiä, materiaalien hävikkiä ja työllisyyden heikentymistä EU:ssa;

D.

ottaa huomioon, että muovijätteen sijoittamista kaatopaikoille koskevalla kiellolla ei sinänsä varmisteta, että raaka-aineita hyödynnetään toivotulla tavalla, jos kyseiset jätemäärät siirretään sen sijaan jätteenpolttolaitoksiin;

E.

katsoo, että muovijätteen tapauksessa olisi pyrittävä ehkäisemään ja vähentämään niiden syntymistä ja edistettävä sitä, että tuottajat valitsevat vaihtoehtoisia ja kestävämpiä materiaaleja suunnitellessaan tuotteitaan;

F.

toteaa, että muovituotteiden ekologinen innovointi ja suunnittelu ovat keskeisellä sijalla unionin kilpailukyvyn kannalta ja ne auttavat teollisuutta mukautumaan raaka-aineiden korkeiden hintojen ja materiaalien vähyyden aiheuttamiin paineisiin; toteaa, että ne auttavat myös keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden kehittämisessä kestävää yhteiskuntaa varten;

G.

toteaa, että EU voisi hyötyä työpaikkojen luomisen ja kasvun muodossa päättäväisistä toimista, joilla siirrytään tehostetun kierrättämisen kautta kohti tasapainoista ja resurssitehokasta, myrkytöntä ”kehdosta kehtoon” kierrättävää taloutta, joka perustuu myrkyttömien jätteiden hyödyntämiseen raaka-ainelähteinä; toteaa, että muovijätteen kierrätyksen taloudellinen potentiaali on nykyisin paljon suurempi kuin muovisen pakkausjätteen osalta saavutettu 33 prosenttia ja kaiken muovijätteen osalta saavutettu 25 prosenttia; toteaa, että korkea kierrätysaste voi olla hyödyksi, kun raaka-aineista tulee pulaa;

H.

ottaa huomioon, että muoviteollisuus työllistää EU:ssa noin 1,6 miljoonaa ihmistä;

I.

ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategiassa peräänkuulutetaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua;

1.

pitää myönteisenä komission vihreää kirjaa ja toteaa, että EU:n lainsäädännössä on toteuttava muovijätettä koskevia erityistoimia; katsoo myös, että jätteitä koskevan tämänhetkisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja valvontaa on yhtenäistettävä, virtaviivaistettava ja tehostettava erityisesti jätehierarkian – jätteiden syntymisen ehkäisemisen, niiden uudelleenkäytön, kierrätyksen ja talteenoton – osalta etenkin niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä saavuttaneet voimassa olevia päämääriä ja tavoitteita;

2.

katsoo, että strateginen suunnittelu voi toimia tehokkaan jätehuollon lähtökohtana;

3.

korostaa, että jotta EU:n suhtautuminen jätevirtoihin ja kierrätystalouteen saataisiin entistä paremmin vastaamaan käynnissä olevaa lainsäädännön ”kuntokartoitusta”, ja koska noin 40 prosenttia muovijätteistä on peräisin pakkauksista ja enimmäkseen kertakäyttöisistä tuotteista ja pakkausdirektiivi on ainoa direktiivi, jossa muovijätteiden keräämiselle asetetaan tietty tavoite, direktiiviä on tarkistettava nopeasti tekemällä muovijätenormeista tiukempia kuin tuotteita koskevista säännöistä ja normeista; katsoo, että tästä syystä komission olisi tulevia ehdotuksia laatiessaan otettava huomioon, että muovijäte ei yleensä ole homogeeninen materiaali, vaan nämä jätevirrat koostuvat todellisuudessa useista eri materiaaleista ja lisäaineista sekä erilaisista muoviyhdisteistä, jotka edellyttävät erilaista käsittelyä; toteaa kuitenkin, että vaikka muovipakkaukset helpottavat tuotteiden laadun ylläpitämistä ja pidentävät niiden myyntiaikaa, ne eivät aina ole tarpeen tuotteen säilyvyyden kannalta;

4.

korostaa, että muovijätettä koskevassa lainsäädännössä olisi ensiksi pyrittävä vähentämään jätteen määrää, joten sitä olisi tarkistettava seuraavasti;

5.

on samaa mieltä siitä, että muovijätettä olisi pidettävä arvokkaana raaka-aineena niin, että edistetään sen uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja talteenottoa huolehtimalla asianmukaisen markkinaympäristön luomiseen tarvittavista olosuhteista; kehottaa komissiota tekemään vuoteen 2014 mennessä ehdotuksia, joilla lopetetaan kierrätettävän ja talteen otettavan jätteen vieminen kaatopaikalle vuoteen 2020 mennessä ilman, että energian talteenottoa koskevaa vaihtoehtoa suositaan kierrätyksen kustannuksella ja varmistetaan että energiatehokkuusvaatimuksia sovelletaan kaikkiin vaihtoehtoihin; katsoo, että edellä mainittujen kierrätystä koskevien tavoitteiden ohella on siksi oleellista ottaa käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä, joilla vähennetään kierrätettävien, kompostoitavien ja biologisesti hajoavien muovien polttamista, jotta voidaan optimoida kunkin muovityypin elinkaari jätehierarkiaa noudattaen; toteaa, että tämä kääntäisi myös kestämättömän kehityksen, jossa on tähän saakka asetettu etusijalle kokonaan uusien tuotteiden käyttö kalliimpiin kierrätettyihin tuotteisiin nähden; korostaa, että tuotteiden kierrätettävyys ja korjattavuus olisi otettava huomioon jo niiden suunnitteluvaiheessa; kehottaa komissiota siksi ehdottamaan suunnitteluun liittyviä toimia, joilla parannetaan tuotteiden ympäristövaikutuksia kokonaisuudessaan, estetään liiallisten jätteiden syntyminen ja edistetään kierrätysmarkkinoita; katsoo, että muovituotteet olisi joka tapauksessa suunniteltava mahdollisimman kestäviksi ottamalla huomioon tuotteen koko elinkaari; katsoo, että tässä mielessä komission olisi harkittava uuden muovijätteitä koskevan lainsäädännön puitteissa jätteiden kaatopaikoille sijoittamista koskevien tarkastusten tiukentamista vuoteen 2020 mennessä sekä polttolaitoksissa toteutettavien tarkastusten lisäämistä;

6.

vaatii, että muovijätettä hyödynnetään energian talteenotossa vain, jos kaikki muut mahdollisuudet on käytetty ja jos käytetään asianmukaisilla puhdistuslaitteilla varustettua tekniikkaa ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi;

7.

katsoo, että kaikkein vaarallisimmat muovit, jotka tieteellisen näytön perusteella ovat kaikkein haitallisimpia ihmisten terveydelle ja ympäristölle (kuten pienet muovihelmet ja oxo-biohajoavat muovit) ja joiden sisältämät raskasmetallit ja muut aineet voivat myös vaikeuttaa kierrätysprosesseja, olisi poistettava markkinoilta asteittain tai kiellettävä kokonaan mahdollisimman nopeasti ennen vuotta 2020 uudelleenkäytettävien ja kierrätettyjen materiaalien markkinoiden kehittämiseksi, ja katsoo, että näiden erillinen kerääminen olisi pantava toimeen välittömästi; katsoo tässä yhteydessä, että vaarallisten muovien ja lisäaineiden korvaamista olisi tuettava myös tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetussa direktiivissä olevan rajoitettavien aineiden luettelon laajentamisen kautta; katsoo myös, että kuten unionin kansalaisten (ja kuluttajien) valtaosa on pyytänyt (4), nyt on viimeinkin vähennettävä reilusti kertakäyttöisten muovipussien käyttöä ja mahdollisuuksien mukaan lopetettava se kokonaan ja että on tärkeää puuttua jätteen syntymiseen liittyvään haasteeseen tehokkaammilla toimilla kertakäyttötuotteiden liiallisen kulutuksen ja niiden vastuuttoman hävittämisen vähentämiseksi;

8.

palauttaa mieliin, että maailmassa, jossa luonnonvarat, viljelymaa mukaan lukien, ovat käymässä yhä niukemmiksi, kestävä kehitys saavutetaan vähentämällä absoluuttisesti luonnonvarojen kulutusta eikä vain korvaamalla yhdet luonnonvarat toisilla; korostaa, että on toteutettava asianmukaisia toimia biologisesti hajoavien, biopohjaisten ja kompostoitavien muovien käytön edistämiseksi edellyttäen, ettei niiden tuotanto vaikuta kielteisesti ihmisten ja eläinten kulutukseen tarkoitettuun maataloustuotantoon tai ympäristöön; korostaa myös tarvetta hyödyntää jo vakiintuneita eurooppalaisia standardeja (esimerkiksi CEN 13432), joiden avulla voidaan lajitella paremmin hajoavat muovit, biologisesti hajoavat muovit ja kompostoitavat muovit ja tarjota selkeämpää tietoa niiden ominaisuuksista, kierrätettävyydestä ja uudelleenkäyttömahdollisuuksista kuluttajille, kierrättäjille ja jätehuoltoalan palveluntarjoajille;

9.

kehottaa lisäämään julkisia ja yksityisiä investointeja tutkimukseen ja tekniikkaan, jonka avulla pyritään saamaan aikaan kestävän kehityksen kannalta entistä parempia muoveja (eli kuluttamaan vähemmän raaka-ainetta laadusta, uudelleenkäytettävyydestä ja kierrätettävyydestä tinkimättä) ja integroimaan eri tyypit entistä paremmin tuotantoprosesseihin ja uudelleenkäsittelytoimiin ilman, että tämä vaikuttaa materiaalien laatuun; katsoo, että tarvitaan myös uutta tekniikkaa, jotta voidaan parantaa muovien biologisia hajoamisprosesseja, jätteiden lajittelumenetelmiä, prosessointia, mekaanista kierrätystä, muovin keräämistä valtameristä, ekosuunnittelua ja älykkäitä pakkauksia; katsoo, että Horisontti 2020 -ohjelma voisi tarjota mahdollisuuksia vastata tähän tärkeään yhteiskunnalliseen tarpeeseen ja että saavutettavat edut voisivat olla merkittäviä sekä ympäristön että kansalaisten kannalta, kun voitaisiin luoda uutta taloudellista toimintaa (esimerkiksi ihmistyövoimalla toteutettua laadukasta jätteiden lajittelua) sekä vähentää meriin päätyviä jätteitä ja terveysriskejä; korostaa, että tämä voi avata erityisesti nuorille mahdollisuuksia päästä uusille toimialoille ja sitä kautta työmarkkinoille; huomauttaa, että soveltamalla täysimääräisesti EU:n jätelainsäädäntöä voitaisiin säästää 72 miljardia euroa vuodessa, kasvattaa EU:n jätehuolto- ja kierrätysalan vuotuista liikevaihtoa 42 miljardilla eurolla ja luoda yli 400 000 työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että myös muut EU:n rahastot voivat edistää merkittävästi keräys- ja kierrätysinfrastruktuurin rakentamista, jos niissä noudatetaan johdonmukaisesti jätealan puitedirektiivin jätehierarkiaa;

10.

kannattaa toimenpiteitä, joilla kannustetaan muovin kierrättämiseen, koska se on paras vaihtoehto ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa sisällyttämään nykyistä useampiin julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailuihin, EU:n toimielinten tarjouskilpailut mukaan luettuna, selviä vaatimuksia muovituotteiden kierrätyksestä sekä kierrätetyn muovin käytön suosimisesta aina kun mahdollista;

11.

katsoo, että muovijätteen laittoman viennin ja polkumyynnin estämiseksi sekä komission että jäsenvaltioiden on toteutettava rohkeampia toimia, mukaan lukien EU:n kuljetussäännösten entistä tiukempi täytäntöönpano sekä valvonnan ja tarkastusten tiukentaminen satamissa ja kaikissa jätteidenkäsittelylaitoksissa, ja kohdennettava toimet laittomaksi epäiltyihin kuljetuksiin torjumalla jätteiden vientiä niiden uudelleenkäyttöä varten (pääosin romuajoneuvot ja elektroniikkalaiteromu) sekä varmistamalla, että vienti suuntautuu vain sellaisiin laitoksiin, jotka täyttävät jätteiden siirrosta annetun asetuksen 49 artiklassa säädetyt ympäristön kannalta hyväksyttävää jätehuoltoa koskevat vaatimukset; toteaa, että laajennetun tuottajavastuun periaatteen soveltamisella sekä kuluttajien tietämyksellä on oma merkityksensä laittoman tuonnin estämisessä ja ympäristössä olevan muovijätteen huomattavassa vähentämisessä; katsoo myös, että EU:n pitäisi edistää johdonmukaista jätehuoltoa kaikilla mahdollisilla kansainvälisillä foorumeilla samoin kuin kansainvälisissä sopimuksissa ja laitoksissa; korostaa, että EU:n olisi johdettava maailmanlaajuista aloitetta, jolla seurataan valtamerien roskaantumista ja vähennetään sitä merkittävästi; pitää myös tärkeänä, että saatavissa ovat jätevirtoja koskevat luotettavat ja vertailukelpoiset tiedot sekä jätteiden siirrosta unioniin ja unionista samoin kuin määristä ja hallintajärjestelmistä;

12.

katsoo, että kierrätysinfrastruktuurien rahoitus olisi asetettava etusijalle kaatopaikkojen käytön ja jätteiden polttamisen sijasta ottaen luonnollisesti huomioon kunkin yhteisön tarpeet; kannustaa Euroopan kuntia ja paikallisviranomaisia, muoviteollisuutta sekä kierrätys- ja jätehuoltoalaa tekemään kaiken voitavansa motivoidakseen ja kannustaakseen kansalaisia ja yrityksiä muovijätteen kierrätykseen perustuvan talousmallin omaksumiseksi aloittamalla se laajalla keskustelulla tuotteiden suunnitellusta vanhenemisesta edistämällä helppoja ja tehokkaita jaottelu-, keräys-, uudelleenkäyttö- ja kierrätysmalleja ja perustamalla riittävästi muovijätteen keräyspisteitä erityisesti rannikkoalueille ja ympäristön kannalta haavoittuville alueille aloittaen tärkeysjärjestyksessä niistä alueista, jotka jäsenvaltiot ovat julistaneet suojelualueiksi ja/tai kansallispuistoiksi; katsoo myös, että ne voisivat antaa tärkeän panoksen muovijätteen käsittelyn yhdenmukaistamiselle koko unionissa sopimalla yhteisistä normeista ja käytännöistä; kehottaa alueellisia viranomaisia yhteistyöhön yhdennetyn jätehuoltosuunnittelun suhteen siellä, missä se on ympäristön ja talouden kannalta toteuttamiskelpoista, sekä edistämään erityisesti ”maatalouden jätehuoltopisteiden” perustamista maatalouden muovijätevirroille (esimerkiksi kasvihuonemuovit);

13.

kannattaa tiedon levittämisen edistämiseksi konkreettisia toimia ja kampanjoita, kuten muovijätteiden eurooppalaista teemapäivää, jolloin kansalaiset voisivat palauttaa kuinka suuren määrän muovijätteitä tahansa ennalta määrättyihin pisteisiin esimerkiksi sopivaa rahallista korvausta vastaan; katsoo, että näin voitaisiin varmistaa kierrätettävän muovin saanti ja parantaa suuren yleisön tietämystä kierrätyksestä ja luonnonvarojen tehokkaammasta käytöstä; katsoo, että tapahtumaan voisi liittyä myös siivoustalkoita (esimerkiksi rantojen puhdistusta), joka olisi symbolinen toimi muovijätteen aiheuttaman saastumisen hillitsemiseksi; kehottaa yhdistämään tämäntyyppiset tapahtumat jätteen syntymisen ehkäisemisen eurooppalaiseen teemaviikkoon ja tulevaan Clean Up -tapahtumaan; suhtautuu myönteisesti komission MARELITT-pilottihankkeeseen, jonka tarkoituksena on poistaa roskia Euroopan neljästä aluemerestä ja vähentää merissä olevien muoviroskien ympäristö-, terveys-, talous- sekä sosiaalisia vaikutuksia; kehottaa komissiota tehostamaan vuoropuhelua muun muassa niiden kolmansien maiden kanssa, joilla on aluevesiä Mustallamerellä, jotta merissä olevien muoviroskien ongelmaan voidaan puuttua tehokkaammin;

14.

korostaa, että ennen ympäristöpolitiikkaa, ekoinnovointia, jätehuoltoa ja biotaloutta koskevia uusia EU:n tason aloitteita olisi laadittava perusteelliset vaikutusten arvioinnit – mukaan lukien niiden sosiaalisista seurauksista ja työmarkkinamahdollisuuksista – joissa keskitytään erityisesti työpaikkojen luomismahdollisuuksiin sekä perus- ja ammattikoulutuksen alalla tarvittaviin toimiin vihreiden työpaikkojen luomiseksi;

15.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi talous- ja ympäristönäkökohtia yhteen sovittaessaan tuettava aloitteita, joilla edistetään sellaisten alojen kehittämistä, joilla on parhaat mahdollisuudet luoda runsaasti ihmisarvoisia työpaikkoja ja jotka edesauttavat Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti siirtymistä kestävään talouteen ja kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista vähemmän raaka-aineita kuluttavassa taloudessa; kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia koordinoimaan julkisten palvelujen tarjontaa ja ympäristötavoitteita, jotta voidaan saavuttaa useita tavoitteita ja edistää samalla vihreiden työpaikkojen luomista;

16.

pitää työmarkkinoiden tulevien tarpeiden ja ammattitaitotarpeiden tunnistamista ensisijaisena kysymyksenä; korostaa tarvetta ottaa käyttöön strategioita, joilla työntekijöiden ammattitaito saadaan vastaamaan työmarkkinoiden tulevia tarpeita; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan tasoltaan asianmukaista koulutusta ja ammattitaitoa, jotta voidaan edistää ekoinnovointia ja EU:n jätelainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa ja kyetään näin vastaamaan vähemmän luonnonvaroja kuluttavaan talouteen siirtymiseen liittyviin haasteisiin; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kierrätystalousmallin ammatillisen koulutuksen järjestelmiinsä; toteaa, että koulutuksella voidaan parantaa kierrätysalan työpaikkojen arvostusta ja edistää työntekijöiden pysymistä työssään sekä terveys- ja turvallisuuskäytäntöjä; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan sosiaalirahaston avulla olisi edistettävä ammatillista koulutusta ja työhön perustuvaa oppimista ja autettava näin tyydyttämään kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen kysyntä vähemmän luonnonvaroja kuluttavilla aloilla komission helmikuussa vuonna 2013 esittelemän sosiaalisten investointien paketin mukaisesti;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.