This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52014DC0445
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS ON RESOURCE EFFICIENCY OPPORTUNITIES IN THE BUILDING SECTOR
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE RAKENNUSALAN RESURSSITEHOKKUUDEN PARANTAMINEN
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE RAKENNUSALAN RESURSSITEHOKKUUDEN PARANTAMINEN
/* COM/2014/0445 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE RAKENNUSALAN RESURSSITEHOKKUUDEN PARANTAMINEN /* COM/2014/0445 final */
RAKENNUSALAN RESURSSITEHOKKUUDEN
PARANTAMINEN
1. JOHDANTO
Rakennusten rakentamiseen ja
käyttöön kuluu EU:ssa noin puolet kaikesta EU:ssa louhitusta materiaalista[1]
ja käytetystä energiasta[2]
sekä noin kolmasosa käytetystä vedestä[3].
Ala aiheuttaa myös kolmasosan kaikesta jätteestä[4]
ja alaan liittyy ympäristöpaineita, joita muodostuu rakennuksen elinkaaren eri
vaiheessa, kuten rakennustuotteiden valmistuksen yhteydessä, rakennus-, käyttö-
ja korjausvaiheissa sekä rakennusjätteen käsittelyn yhteydessä. Tämän aloitteen
päätavoitteena on edistää tehokkaampaa resurssien käyttöä uusissa ja
kunnostetuissa kaupallisissa, asuin- ja julkisissa rakennuksissa ja vähentää
niiden kokonaisympäristövaikutuksia koko niiden elinkaaren aikana. Resurssien
käyttö määrittyy suurelta osin suunnittelupäätösten ja
rakennusmateriaalivalintojen kautta. Resurssitehokkuuden parantamiseksi
suunnittelijat, valmistajat, urakoitsijat, viranomaiset ja käyttäjät
tarvitsevat käyttökelpoista ja luotettavaa tietoa päätöksentekonsa tueksi. Tässä
aloitteessa puututaan informaatiovajeeseen ja ehdotetaan selkeästi määriteltyjä
ja mitattavissa olevia indikaattoreita rakennusten ympäristötehokkuuden
arvioimiseksi.
2. RAKENNUSTEN
RESURSSIEN KÄYTÖN VÄHENTÄMINEN
Resurssien kulutusta ja
niihin liittyviä ympäristövaikutuksia voidaan vähentää rakennuksen elinkaaren
aikana seuraavilla tavoilla:
Suunnittelun parantaminen. Rakennuksia
suunniteltaessa harkitaan resurssien käyttöä rakennuksen tarpeiden ja
toiminnallisuuden mukaan ja otetaan huomioon myös purkuvaihe.
Hankesuunnittelun parantaminen. Varmistetaan, että
resurssi- ja energiatehokkaita tuotteita käytetään nykyistä enemmän.
Resurssitehokkaiden rakennustuotteiden
valmistaminen. Rakennustuotteiden valmistuksessa käytetään
kierrätysmateriaaleja ja olemassa olevia materiaaleja uudelleen ja
hyödynnetään jäte polttoaineena.
Resurssitehokkaampi rakentaminen ja saneeraaminen.
Vähennetään rakennusjätteen määrää ja kierrätetään sekä käytetään
uudelleen materiaaleja ja tuotteita, jotta niitä sijoitettaisiin vähemmän
kaatopaikoille.
Materiaalien ja
jopa kokonaisten tuotteiden kierrättäminen ja uudelleenkäyttäminen on yhä
tärkeämpää materiaalien tehokkaan käytön lisäämiseksi ja
ensiömateriaaleihin liittyvien kielteisten vaikutusten välttämiseksi. Tilanteen
kokonaistasapaino riippuu kuitenkin suuressa määrin tehokkaiden
kierrätysjärjestelmien soveltamisesta paikallisella, alueellisella ja
kansallisella tasolla, koska ne ovat kaatopaikalle sijoittamisen houkutteleva
ja kustannustehokas vaihtoehto. Kierrätysvaihtoehtojen houkuttelevuus riippuu
kuljetusmatkan pituudesta kierrätyslaitoksiin, kierrätettyjen materiaalien
tarpeeksi korkeasta puhtausasteesta sekä kierrätys- ja tuotantoprosesseista. Käyttövaiheen lämmityksen ja valaistuksen energiankulutusta
säännellään useilla EU:n asetuksilla[5],[6],[7],[8].
Rakennustuotteiden valmistuksessa ja rakennusprosessissa käytettävä energia
aiheuttaa myös merkittävän osan rakennuksen kokonaisympäristövaikutuksista.
Tutkimusten mukaan EU:n alueella rakennustuotteiden valmistuksen energiankulutus
on 5–10 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta[9].
Lisäksi rakennukseen sitoutuneet kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvussa[10] ja ne voivat muodostaa
merkittävän osan kasvihuonekaasupäästöjen yhteismäärästä. Rakennusten
ympäristövaikutuksia voidaan vähentää tehokkaasti vain ottamalla huomioon sen
koko elinkaari. Muussa tapauksessa vaikutukset voivat jäädä huomiotta tai
luodaan muita ongelmia elinkaaren muissa vaiheissa. Tietyt ratkaisut
rakennuksen käyttövaiheen energiatehokkuuden parantamiseksi saattavat vaikeuttaa
myöhempää kierrätystä ja nostaa sen hintaa. Elinkaarikustannusten
alentaminen Rakennuksista, jotka on
suunniteltu ja rakennettu niin, että niistä aiheutuu vähemmän elinkaaren
aikaisia ympäristövaikutuksia, saadaan suoria taloudellisia hyötyjä alempien
käyttö- ja ylläpitokustannusten[11],[12],[13] vähäisemmän
arvonalenemisen ja suuremman nettoarvon muodossa[14],[15].
Lisäksi saadaan myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia paremman terveyden ja
tuottavuuden muodossa. Tällä hetkellä useimmat sertifioidut rakennukset ovat kalleimpia
kaupallisia ja julkisia rakennuksia (esimerkiksi korkealuokkaisia hotelleja ja
toimistoja) ylimääräisten hallinnollisten ja sertifiointikustannusten vuoksi.
Nämä kustannukset olisi kuitenkin nähtävä pidempiaikaisten hyötyjen valossa.
Kun suunnittelijoiden, tavarantoimittajien ja valmistajien tietämys lisääntyy,
kustannukset alenevat toimitusketjun mukautuessa uusiin vaatimuksiin ja
käytäntöihin. Ranskassa QUALITELin tekemässä tutkimuksessa todetaan, että
kestävän kehityksen mukaisten asuinrakennusten rakentamisen lisäkustannukset
tavanomaisesti rakennettuihin rakennuksiin verrattuna ovat alentuneet yhteen
prosenttiin vuoden 2003 10 prosentista[16].
Vastaava suuntaus on todettu myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa[17]. 3. RAKENNUSTEN
YMPÄRISTÖTEHOKKUUDEN ARVIOIMISELLE YHTEINEN EUROOPPALAINEN LÄHESTYMISTAPA Nykytila Etenemissuunnitelmassa kohti
resurssitehokasta Eurooppaa[18]
ehdotetaan, että rakennusten saneeraamisen ja rakentamisen resurssitehokkuutta
olisi parannettava, mikä edellyttäisi, että toimintapolitiikoissa
tarkasteltaisiin monia eri ympäristövaikutuksia tuotteiden koko elinkaaren
ajan. Rakennusalan ja rakennusalan yritysten kestävää kilpailukykyä koskevassa
strategiassa[19]
tuotiin myös esille, että resurssitehokkuus on yksi alan keskeisistä haasteista
ennen vuotta 2020. Strategiassa todettiin myös, että "komissio aikoo
ehdottaa toimintatapoja nykyisten arviointimenetelmien vastavuoroista
tunnustamista tai yhdenmukaistamisesta varten, myös siten, että niiden
toimivuutta parannetaan ja niiden hinta saatetaan kohtuullisemmaksi
rakennusalan yritysten, vakuutusalan ja sijoittajien kannalta". Rakennuksiin ja
rakennustuotteisiin sovelletaan useita välineitä, kuten rakennusten
energiatehokkuutta koskevaa direktiiviä[20],
energiatehokkuusdirektiiviä[21],
rakennustuoteasetusta[22],
EU:n päästökauppajärjestelmää[23],
teollisuuden päästöjä koskevaa direktiiviä[24],
jätepolitiikan puitedirektiiviä[25]
sekä kaatopaikkadirektiiviä[26].
Niissä keskitytään kuitenkin eri resursseihin ja elinkaaren osiin ja tällä
hetkellä niitä ei ole suunniteltu koko elinkaaren käsittävää lähestymistapaa
silmällä pitäen. Kansallisella tasolla muutamat jäsenvaltiot valmistelevat elinkaaritietoon liittyviä
toimintapolitiikkoja. Vaarana on, että jäsenvaltioiden kehittämät indikaattorit
eroavat toisistaan ja aiheuttavat sen, että liiketoimintaympäristö muuttuu
tarpeettoman monimutkaiseksi. Toisaalta nykyistä kiinnostusta voidaan pitää
mahdollisuutena sovittaa yhteen erilaisia kansallisia lähestymistapoja ja
kehittää vertailukelpoisia tietoja ja jakaa parhaita käytäntöjä. Komissio
ehdotti rakennusalan kestävää kilpailukykyä koskevassa strategiassa[27]
ympäristöarviointimenetelmien vastavuoroisen tunnustamisen parantamista, jotta
rakennusalan pienille ja keskisuurille yrityksille syntyisi lisää
liiketoimintamahdollisuuksia. Yksityissektorillakin rakennusten ympäristötehokkuutta arvioidaan vapaaehtoisten
kaupallisten monikriteeristen sertifiointijärjestelmien avulla vain hyvin
harvoin. Alle prosentti Euroopan rakennuksista on sertifioitu tällaisten
järjestelmien avulla[28].
Niiden käyttöä hidastaa se, että sertifiointikustannukset mielletään korkeiksi.
Lisäksi vallitsee epävarmuutta siitä, vaatiiko lopullinen asiakas
arviointijärjestelmän käyttöä ja jos vaatii, mitä erityistä järjestelmää hän
vaatii. Se, ettei eri järjestelmiä voida verrata, lisää myös epävarmuutta ja
monimutkaistaa tilannetta yritysten kannalta. Ongelmana on siis sellaisten
luotettavien, vertailukelpoisten ja kohtuuhintaisten tietojen, menetelmien ja
välineiden puute, joilla tuotantoketjun toimijat voivat analysoida ja vertailla
eri ratkaisujen ympäristötehokkuutta. Näin ollen on vaikea tehdä
merkityksellisiä päätöksiä tarjontaketjun riskeistä, markkinamahdollisuuksista
ja sisäisistä investointiprioriteeteista. Kuluttajat kärsivät siitä, etteivät
he saa tarpeeksi neuvoja ympäristönäkökohtien ottamisesta huomioon
ostopäätöksissään. Tämä heikentää luottamusta markkinoihin. Jopa 79 prosenttia
haastatelluista eurooppalaisista pitäisi tällaista tietoa merkittävänä tekijänä
päätöksenteossaan[29]. Seuraavat vaiheet – objektiivisen
ja luotettavan tiedon tarve Jotta ammattilaiset,
päättäjät ja sijoittajat EU:n alueella voisivat hyödyntää elinkaariajattelua,
he tarvitsevat empiirisiä, luotettavia, avoimia ja vertailukelpoisia tietoja[30], joiden puolestaan on
perustuttava selkeisiin rakennustehokkuutta koskeviin indikaattoreihin, joissa
yhdistetään erilaisten julkisten ja yksityisten vaatimusten tavoitteet. Vaikka eri kansallisilla ja kaupallisilla järjestelmillä saattaakin
olla syitä soveltaa hieman erilaisia lähestymistapoja (esimerkiksi
erityismateriaalit tai ilmasto-olosuhteet), olisi kuitenkin vahvistettava
yhteinen keskeisten indikaattoreiden kehys, jossa keskitytään
keskeisimpiin ympäristövaikutuksiin liittyviin näkökohtiin. Tämä mahdollistaa
vertailun ja kuluttajat ja toimintapolitiikkojen laatijat saavat helpommin
käyttöönsä luotettavia ja yhdenmukaisia tietoja. Keskeisistä
indikaattoreista koostuva toimintakehys:
helpottaa
ammattilaisten ja muiden tahojen välistä tiedonkulkua;
tarjoaa luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja
päätöksentekoa varten rakennusten koko elinkaaren ajalta;
mahdollistaa selkeiden tavoitteiden ja
järjestelmän rajojen asettamisen rakennusten tehokkuudelle ja näin
voimassa olevan rakennuksia koskevan eurooppalaisen lainsäädännön[31]
täydentämisen;
lisää tietoisuutta kestävien rakennusten
hyödyistä rakennusalan toimijoiden piirissä, kuten myös yksityisten ja
julkisten asiakkaiden sekä rakennusten käyttäjien piirissä;
helpottaa hyvien
käytäntöjen tehokasta siirtämistä yhdestä maasta toiseen;
alentaa rakennusten
energiatehokkuuden tehokkuuden arvioinnin ja tuloksista tiedottamisen
kustannuksia,
antaa viranomaisten käyttöön keskeiset
indikaattorit ja asiaa koskevan tiedon kriittisen massan
toimintapoliittisten aloitteiden (myös ympäristöä säästävät julkiset
hankinnat) perustaksi;
·
laajentaa kestävien rakennusten markkinoita
nykysuuntausta useampiin maihin ja muihin rakennusaloihin, kuten muihin kuin
asuinrakennuksiin ja myöhemmin asuinrakennusmarkkinoihin. Rakennusalan ammattilaisille (mukaan lukien pk-yritykset) koituvia
etuja ovat:
arkkitehdit,
suunnittelijat, rakennustuotteiden valmistajat, rakentajat, kehittäjät ja
sijoittajat hyötyvät ympäristötehokkuuteen perustuvista kilpailueduista;
Rakennustuotteiden
valmistajien on toimitettava rakennusten arviointiin tarvittavia
tuotetietoja vain yhdellä tapaa, mistä saadaan kustannussäästöjä[32];
Arkkitehdeilla ja
rakentajilla on käytössään enemmän tuotteita ja rakentamista koskevaa
tietoa. Tämä alentaa kestävyysnäkökohtien huomioon ottamisen kustannuksia[33];
Rakennuttajat
voisivat helpommin vertailla hankkeiden tehokkuutta[34];
Sijoittajat,
kiinteistöjen omistajat ja vakuuttajat voivat parantaa pääoman jakamista
ja sisällyttää ympäristöriskin päätöksiinsä.
Seuraavat vaiheet – luotettavien indikaattoreiden valinta Komissio kehittää yhdessä sidosryhmien kanssa toimintakehyksen, joka sisältää keskeiset indikaattorit ja niiden perustana olevat menetelmät ja joita voidaan käyttää arvioitaessa rakennusten ympäristötehokkuutta koko niiden elinkaaren ajan. Voimassa olevien EU:n ja kansallisen tason toimintapolitiikkojen, säännösten ja tietojen[35] perusteella tässä prosessissa, sulkematta pois tulevan työn tuloksia, olisi tarkasteltava vähintään seuraavia aloja[36]: Energian kokonaiskulutus, mukaan lukien käytön aikainen energiankulutus[37] (voimassa olevaan lainsäädäntöön pohjautuen) ja tuotteisiin ja rakennusprosesseihin liittyvä energiankulutus. Materiaalien käyttö ja niihin liittyvät ympäristövaikutukset[38] Rakennustuotteiden kestävyys Purkamisen suunnittelu Purkamisen hallinta ja purkujätteen käsittely Rakennustuotteiden sisältämät kierrätysmateriaalit Rakennusmateriaalien ja -tuotteiden kierrätettävyys ja uudelleenkäyttömahdollisuudet Veden käyttö rakennuksissa[39] (Lähinnä julkisten) rakennusten käytön intensiteetti (kuten eri käyttäjien joustavat toimintamahdollisuudet eri aikoina)[40] Sisäilman laatu Kun otetaan huomioon se,
miten monenlaisia rakennuksia EU:ssa on sekä eroavaisuudet uusien rakennusten
rakentamisessa ja nykyisten rakennusten saneeraamisessa, toimintakehys ei kata
kaikkia ympäristötehokkuuden näkökohtia, mutta sisältää indikaattorit, jotka on
sidosryhmien kanssa pidettyjen kuulemisten jälkeen yksilöity sellaisiksi, että
niillä on suurimmat ympäristövaikutukset EU:ssa. Seuraavat vaiheet –
toimintakehityksen kehittäminen Keskeiset indikaattorit ja
niiden perustana olevat menetelmät sisältävä toimintakehys tarjoaa myös
ohjeita sen täytäntöönpanosta, erityisesti tiedon
laatuun ja luotettavuuteen liittyvistä vaatimuksista sekä rohkaisee
kolmansien osapuolten suorittamiin todentamisiin;
tarvittavat ohjeet näiden indikaattoreiden
käyttämiseen;
rakennusten tehokkuuden arviointiperusteet, jotka
koskevat myös muita tekijöitä kuin energiatehokkuutta;
mahdollisuuden muuttaa tekniset indikaattorit
tarvittaessa rahoitusyhteisöä hyödyttäväksi tiedoksi.
Toimintakehyksen on oltava
joustava, jotta se voidaan sisällyttää olemassa oleviin ja uusiin
arviointijärjestelmiin tai jotta sitä voidaan käyttää yksinään. Sen olisi
oltava tarvittavan tiukka edistääkseen tehokkuuden parantumista ja mahdollistaakseen
rakennusten vertailun. Keskeisiä indikaattoreita
sisältävästä toimintakehyksestä sekä tietojen keräämisestä ja jakamisesta
päätetään yhteistyössä sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kanssa. Prosessi kestää
noin kaksi vuotta ja siihen sisältyy lausuntokierros sidosryhmien kanssa
asianmukaisen osallistumisen varmistamiseksi. Se perustuu osittain käynnissä
olevaan työhön, kuten tekniseen standardiin EN15978[41] sekä olemassa oleviin
rakennusten vapaaehtoisiin kaupallisiin sertifiointijärjestelmiin, mukaan lukien
Sustainable Building Alliancen[42]
työ, asiaa koskevat tutkimushankkeet[43]
ja kansainvälisellä tasolla tapahtuva kehitys. Tarkoituksena on, että
toimintakehystä voidaan vapaasti hyödyntää päätöksenteossa eri vaiheissa, mutta
että sitä voidaan hyödyntää myös toimintapolitiikkojen laatimisessa eri
tasoilla. Tästä syystä
toimintakehys olisi voitava sisällyttää
arviointikehyksiin niiden laajempien indikaattoriryhmien lisäksi; tai
toimintakehystä olisi voitava käyttää itsenäisesti,
kohtuuhintaisena ratkaisuna ensi vaiheessa muissa kuin asuinrakennuksissa
ja myöhemmin, kun kokemuksia on saatu lisää, myös asuinrakennuksissa.
4. KOHTI PAREMPIA
KIERRÄTETTYJEN RAKENNUSMATERIAALIEN MARKKINOITA Toimintakehyksessä
olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kierrätysmateriaalien käytön lisäämiseen
sekä rakennus- ja purkujätteen syntymisen vähentämiseen. Rakennus- ja purkujäte
muodostaa kolmasosan EU:ssa muodostuvasta jätteestä[44]. Suurin osa siitä
voidaan kierrättää. Muutama jäsenvaltio kierrättää jopa 90 prosenttia tästä
jätteestä, mutta EU:n 27 jäsenvaltion joukossa keskimääräinen kierrätysaste on
vain hieman alle 50 prosenttia[45][46]. Purkujätteen kierrätyksestä
voidaan saada merkittäviä resurssi- ja ympäristöhyötyjä. Esimerkiksi metallien
kokonaisvaikutukset vähenevät, alumiinin ja kuparin osalta yli 90 prosenttia ja
niukkaseosteisen teräksen osalta noin 15 prosenttia[47]. Sementti on
yleisimmin käytetty rakennusmateriaali, jonka kierrättäminen vähentää
luonnonvarojen ehtymistä ja jätteen sijoittamista kaatopaikalle. Sementti
voidaan usein kierrättää purku- tai rakennuspaikoilla lähellä taajama-alueita,
jossa se käytetään uudelleen, mikä vähentää näin kuljetuskysyntää. Tästä seuraa
kustannussäästöjä ja päästöjen vähentymistä[48].
Kierrätyksellä voidaan saada
aikaan säästöjä myös muiden materiaalien osalta. Tasolasin (esim. ikkunalasi)
osalta tonnilla kierrätettyä materiaalia säästetään 1 200 kiloa
ensiömateriaalia, 25 prosenttia energiankulutuksesta ja 300 kiloa
hiilidioksidipäästöjä (jotka liittyvät suoraan sulatusprosessiin)[49].
Lasivillan kierrätyksestä saadaan vastaavat energia- ja
hiilidioksidipäästöhyödyt[50].
Vuorivillan osalta voidaan saada noin viiden prosentin säästöt
energiankulutuksen ja päästöjen osalta[51].
Kipsin elinkaarianalyysit osoittavat, että kierrätyksellä voidaan saavuttaa noin
4–5 prosentin hyödyt lämmitysvaikutuksen, ihmisille aiheutuvan myrkyllisyyden
ja happamoitumisen osalta, jos levyn valmistuksessa käytetään pelkän
ensiömateriaalin sijaan 25 prosenttia kierrätysmateriaalia[52]. Ympäristöhyötyjen lisäksi
valmistajille syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia kierrätysmateriaalin
käytön myötä. Esimerkkinä voidaan mainita EU:n tasolasiteollisuus.
Kierrätyslasin hinta on noin 60–80 euroa/tonni, mikä on riittävästi alle 90
euroa/tonni olevan rajahinnan, joka mahdollistaa vielä kilpailun
ensiömateriaalin kanssa. Valmistajat saavat siis taloudellista hyötyä
kierrätyslasin käytöstä. Kierrätysmateriaalin markkinakysyntään pystytään
kuitenkin harvoin vastaamaan. Kierrätysmateriaalin käytön
myötä syntyy työpaikkoja rakennusmateriaalien purku- lajittelu- ja
kierrätysaloilla. Työ on yleensä paikallisen tason työtä, joten
työmahdollisuuksia syntyisi koko Euroopan alueelle. Purku- ja rakennusjätteen
kierrätyksen mahdollisista merkittävistä taloudellisista ja ympäristöhyödyistä
huolimatta suuri osa tästä jätteestä sijoitetaan edelleen kaatopaikoille tai
käytetään maantäyttöön (rakennus- tai kaivannaistoimista jääneiden kuoppien
täyttämiseen). Tällä hetkellä kierrätetään pääasiassa metalleja niiden korkean
arvon ja olemassa olevien markkinoiden johdosta. Monien muiden purku- ja
kierrätysjätteiden kierrättämisellä on usein esteitä, jotka liittyvät kahteen
selkeään puutteeseen markkinoilla: ympäristövahinkojen kustannuksia ei ole
sisällytetty kaatopaikkamaksuihin eikä ensiömateriaalin kustannuksiin. Tästä
saattaa aiheutua se, että kierrätysmateriaali on kalliimpaa kuin
ensiömateriaali. Toinen puute on kannustimien epätasainen jakautuminen purku-
ja rakennusjätteen arvoketjussa. Materiaalin purkamisen, erottelun ja
käsittelyn kustannukset katetaan pääasiassa purkuvaiheessa ja
kierrätysmateriaalin käytön mahdolliset hyödyt realisoituvat tuotantovaiheessa.
Nämä puutteet ja useiden jäsenvaltioiden puutteellinen
jätehuoltoinfrastruktuuri estävät investointeja purku- ja erottelutoimiin,
jolloin kaatopaikoille sijoittaminen ja maantäyttö ovat suosituimmat
vaihtoehdot. Purkuyhtiöt ovat näin ollen epävarmassa tilanteessa kysynnän
osalta, vaikka kierrätysmateriaalien hinta takaisikin valmistajalle etuja.
Markkinoilla ei kehity mittakaavaetuja eikä tarjotun kierrätysmateriaalin määrä
eikä vastaa rakennustuoteyritysten mahdollista kysyntää. Joissakin tapauksissa
puuttuvat vielä tekniikat, joiden avulla voidaan valmistaa
kierrätysmateriaaleja, jotka täyttävät kaikki rakennustuotteiden tekniset,
turvallisuus- ja ympäristövaatimukset. Joissakin tapauksissa ei myöskään ole
olemassa riittäviä sertifiointimenettelyjä, joilla voitaisiin todistaa, että
kierrätysmateriaali täyttää kaikki tarvittavat vaatimukset. Komissio tutkii, miten nämä
systeemiset esteet voidaan poistaa. EU:n jätelainsäädännön eri osien
tarkistamisen tavoitteena on yksinkertaistaa jätelainsäädäntöä edelleen ja
varmistaa eri jätesäädösten yhdenmukaisuus. Tässä tiedonannossa tutkitaan
mahdollisuuksia edistää rakennus- ja purkujätteestä saatavien kierrätysmateriaalien
markkinoita. Jätelainsäädännön tarkistaminen ja tässä tiedonannossa esitetyt
toimet ovat siis toisiaan täydentäviä, koska kierrätysmateriaalien markkinoiden
onnistunut luominen tukee luonnollisesti vahvasti jätelainsäädännön eri osien täytäntöönpanoa.
Tällä voi olla suuri merkitys, kun otetaan huomioon, että Euroopan komissio
aikoo arvioida, onko purku- ja rakennusjätteen kaatopaikoille sijoittamista
mahdollista rajoittaa edelleen. Parhaat käytänteet
osoittavat, että jotkut jäsenvaltiot ovat onnistuneet vähentämään purku- ja
rakennusjätteen sijoittamista kaatopaikoille ja lisäämään kierrätystä.
Erityisen näkyviä hyötyjä saadaan kohdennetuista politiikoista, joissa
yhdistetään markkinapohjaisia ja sääntelytoimenpiteitä[53]D. 5. TIIVISTELMÄ JA
PÄÄTELMÄT Kiinnostus rakennusalan
resurssitehokkuuden parantamiseen kasvaa kansallisella ja EU:n tasolla.
Erilaiset kansalliset ja yksityiset lähestymistavat monimutkaistavat kuitenkin
työympäristöä kaikkien sidosryhmien osalta. Yhteisten tavoitteiden, indikaattoreiden
ja tietojen puute sekä eri lähestymistapojen vastavuoroisen tunnustamisen puute
saattavat kumota tähän mennessä tapahtuneen edistymisen ja vääristää
sisämarkkinoita suunnittelun, rakentamisen ja valmistamisen alan ammattilaisten
osalta. Tästä syystä komissio kehottaa sidosryhmiä (erityisesti viranomaisia, sosiaalisia kumppaneita, sijoittajia, vakuuttajia, arkkitehteja, rakennuttajia, purkualan toimijoita, valmistajia, kierrättäjiä sekä arviointeja järjestäviä): keskustelemaan rakennusten kestävyyden arvioinnin tavoitteista ja indikaattoreista (2014–2015); keskustelemaan keskeiset indikaattorit sisältävän toimintakehyksen käytännön täytäntöönpanosta (2014–2015); edistämään tämän toimintakehyksen kehittämistä (2015–2016). Lisäksi komissio edistää parhaiden käytänteiden vaihtoa ja tekee jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä sellaisten toimenpiteiden osalta, joilla ohjataan rakennus- ja purkujäte pois kaatopaikoilta ja maantäytöstä joko korottamalla maksuja tai sääntelytoimenpiteillä; sisällytetään tarvittaessa ulkoiset ympäristökustannukset rakennustuotteiden ensiömateriaalien hintoihin uusioraaka-aineiden käytön lisäämiseksi. tutkii vaihtoehtoisia toimenpiteitä (standardointi ja sertifiointi) sen varmistamiseksi, että kierrätysmateriaalit täyttävät tarvittavat laatu- ja turvallisuusvaatimukset; tutkii, miten rakennustuotteiden ja rakennusten kierrätysmateriaalisisällön arviointiperusteet voivat edistää kierrätysmateriaalien kysyntää. Etusijalla ovat alkuvaiheessa prioriteettimateriaalit (kuten sementti sen suuresta määrästä johtuen sekä lämpöeristeet niiden hyvin energiaintensiivisestä tuotannosta johtuen). Arviointiperusteita laaditaan jatkossa kaikille kierrätettäville rakennus- ja purkujätteille. Arviointiperusteita ja tavoitteita voidaan edistää muun muassa ympäristöä säästävissä rakennusalan julkisissa hankinnoissa sekä ympäristöasioiden hallintajärjestelmissä; tutkii rakennus- ja purkujätteen erityisiä jätevirtoja niiden hyödyntämismahdollisuuksien yksilöimiseksi; kehittää erityisiä välineitä ja ohjeita rakennusten arvioimiseksi ennen purkua ja saneeraamista rakennus- ja purkujätteen optimaalisen hyödyntämisen varmistamiseksi. Täydentävinä toimina komissio tukee rakennus- ja purkujätteestä saatavien rakennusmateriaalien kierrätyksen ja tuotannon alan tutkimusta ja kehitystä Horisontti 2020 -ohjelman kautta; demonstrointihankkeita muun muassa Horisontti 2020 -, COSME- ja LIFE+-ohjelmien sekä rakennerahastojen kautta, koska niillä voidaan osoittaa, miten viranomaisten ja yksityissektorin yhteistyöllä voidaan luoda elinkykyiset kierrätystuotteiden markkinat. Komissio tukee näin ollen toimia muun muassa seuraavilla aloilla: purkamisen suunnittelu; purettavaksi tai uudelleenrakennettavaksi tarkoitettujen rakennusten kierrätettävyystarkastukset; paikalla tapahtuvan rakennus- ja purkujätteen erottelutekniikoiden ja -käytänteiden kehittäminen; sellaisten tekniikoiden kehittämien, joilla voidaan prosessoida rakennus- ja purkujäte korkealaatuisiksi kierrätysmateriaaleiksi; rakennustuotteiden valmistajien kannustaminen käyttämään kierrätysmateriaalia; yhteistyöjärjestelmien kehittäminen purku- ja rakennustuotealojen välille rakennus- ja purkujätteen kierrätyksen kustannusten ja hyötyjen jakamiseksi. [1] KOM(2011) 571. [2] KOM(2007) 860. [3] KOM(2007) 414. [4] Tutkimus "Management of CDW in the EU": http://ec.europa.eu/environment/waste/pdf/2011_CDW_Report.pdf [5] 2010/31/EU [6] 2012/27/EU [7] 2009/125/EY [8] 2010/30/EU [9] "Resource efficiency in the building
sector", Ecorys and Copenhagen Resource Institute, Rotterdam May 2014 (http://ec.europa.eu/environment/eussd/pdf/Resource efficiency in the
building sector.pdf) JA Energy use and
environmental impacts of the Swedish building and real estate management
sector", Toller, S. et al, Journal of Industrial Ecology, 2011, Vol. 15,
Nr 3 [10] "HQE Performance, Premières tendencies pour les
bâtiments neufs (Association HQE 2011) ISBN 978954110107" JA edellä
mainittu ruotsalainen tutkimus. [11] Smart Market Report, (2013) http://www.worldgbc.org/files/8613/6295/6420/World_Green_Building_Trends_SmartMarket_Report_2013.pdf [12] Parker, J. (2012) The Value of BREEAM, A BSRIA report [13] The business case for green
buildings, (2013), http://www.worldgbc.org/activities/business-case/ [14] From obsolescence to resilience - 2013, Jones Lang
LaSalle, , www.joneslanglasalle.co.uk [15] www.rehva.eu/publications-and-resources/hvac-journal/2013/012013/energy-efficiency-strategy-at-the-portfolio-of-a-property-owner/ [16] Ana Cunha Cribellier, Responsable du Développement
International, QUALITEL – CERQUAL [17] Future of sustainable housing,
KN5211 BRE May 2013 [18] KOM(2011) 571. [19] COM(2012) 433. [20] 2010/31/EU. Lisäksi tällä hetkellä on valmisteilla
vapaaehtoinen EU:n yhteinen sertifiointijärjestelmä muiden kuin
asuinrakennusten energiatehokkuutta varten tämän direktiivin 11 artiklan 9
kohdan mukaisesti. [21] 2012/27/EU [22] Asetus (EY) N:o 305/2011 [23] 2003/87/EY [24] 2010/75/EU [25] 2008/98/EY [26] 1999/31/EY [27] COM(2012) 433. [28] "Resource efficiency in the building sector",
Ecorys and Copenhagen Resource Institute, Rotterdam May 2014 (http://ec.europa.eu/environment/eussd/pdf/Resource efficiency in the
building sector.pdf) [29] Flash Eurobarometer 367 - TNS Political & Social
(July 2013) [30] Komission suositus 2013/179/EU yhteisten menetelmien
käyttämisestä tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden
mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen [31] Lisäksi sillä voidaan tukea seitsemännessä ympäristön
toimintaohjelmassa kuvatun kestävien kaupunkien perusteen kehittämistä
tulevaisuudessa, http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2013:354:0171:0200:EN:PDF [32] Tiedot on usein toimitettava usealla eri tavalla, mikä
aiheuttaa merkittäviä kustannuksia valmistajille. Tämän on vahvistanut
Construction Products Europe, Glass for Europe and Eurima. Ks. myös
Pacheco-Torgal F. et al., Eco-efficient construction and building materials,
Woodhead Publishing Ltd, 2013, ISBN 0857097679. [33] Lisäksi käyttöön odotetaan saatavan rakennustiedon
mallintamisvälineitä, , jotka ohjaavat rakennuksen laskentatoimintoa ja tehokkuutta
suunnittelusta, materiaalivalinnoista yms. riippuen. Näissä välineissä otetaan
ympäristönäkökohdat huomioon hyvin rajallisesti. On odotettavissa, että nämä
näkökohdat otettaisiin huomioon näiden välineiden jatkokehittelyssä, jos
epävarmuus siitä, miten ympäristötehokkuutta arvioidaan ja miten siitä
raportoidaan, poistuisi. [34] Rakennuttajat käyttävät erilaisia kaupallisia
sertifiointijärjestelmiä vaihtelevan asiakaskysynnän vuoksi. [35] Jätetietokeskus (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/waste/introduction);
Luonnonvarojen tietokeskus (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/data_centre_natural_resources/introduction); Resurssitehokkuuden tulostaulu (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/europe_2020_indicators/ree_scoreboard); Elinkaarianalyysin
eurooppalainen foorumi (http://eplca.jrc.ec.europa.eu/) [36] Tämän aloitteen johdosta järjestetyssä julkisessa
kuulemisessa käsiteltiin lueteltuja aloja. Sisäilman laatua ei käsitelty
kuulemisessa, mutta sidosryhmät korostivat sen merkitystä. [37] Vaikka käyttövaihe riippuukin suunnittelusta ja
rakentamisesta sekä asukkaiden käyttäytymisestä, viimeksi mainittu ei ole tämän
aloitteen keskeisiä asioita. [38] Soveltuvin osin otetaan huomioon myös ympäristöä
säästävien infrastruktuurin osien, kuten viherkattojen ja viherseinien, käyttö,
COM(2013)249, http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/index_en.htm [39] Katso edellä energian käyttöä koskeva alaviite. [40] Rakennetun ympäristön lisätarpeen mukauttaminen (kuten
tyhjien rakennusten käyttö uusien sijaan, rakennusten käyttö useaan
käyttötarkoitukseen, rakennusten mukauttaminen uusiin toimintoihin tai
muuttuviin tarpeisiin. [41] http://www.en-standard.eu/csn-en-15978-sustainability-of-construction-works-assessment-of-environmental-performance-of-buildings-calculation-method/
[42] http://sballiance.org/
[43] Esimerkiksi seitsemännen puiteohjelman
SuPerBuildings-hankkeet (http://cic.vtt.fi/superbuildings/) ja OPEN HOUSE
(http://www.openhouse-fp7.eu/about_project/related_projects) [44] Tutkimus "Management of CDW in the EU": http://ec.europa.eu/environment/waste/pdf/2011_CDW_Report.pdf [45] Implementing EU waste legislation for green growth, DG
ENV (2011) [46] Management of CDW in the EU http://ec.europa.eu/environment/waste/pdf/2011_CDW_Report.pdf [47] OVAM Ecolizer 2.0 Ecodesign Tool http://www.ecodesignlink.be/images/filelib/EcolizerEN_1180.pdf [48] The Cement Sustainability Initiative, World Business
Council for Sustainable Development, ISBN 987-3-940388-49-0 [49] Glass for Europe, http://www.glassforeurope.com/images/cont/187_987_file.pdf [50] EURIMA [51] EURIMA [52] WRAP Technical report, Life cycle assessment of
plasterboard, April 2008, 1-84405-378-4 [53] Del Rio Merino, M., Gracia, P. I., Azevedo, I. S. W.
(2010) Sustainable construction: CDW reconsidered. Waste
Management and Research. 28: 118-129. DOI: 10.1177/0734242X09103841 ja
Yhdistyneen kuningaskunnan tapaus (s.170) http://ec.europa.eu/environment/enveco/taxation/pdf/annexes_phasing_out_env_harmful_subsidies.pdf