52014DC0388

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia vuoden 2015 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta

Johdanto

Vuoden 2015 kalastusmahdollisuudet määritetään nyt ensimmäistä kertaa uuden yhteisen kalastuspolitiikan (YKP)[1] mukaisesti. Määritettävien kalastusmahdollisuuksien on edistettävä uuden YKP:n tavoitteiden saavuttamista. Määrittämällä kalastusmahdollisuudet kestävän enimmäistuoton tavoitteen mukaisesti ja käyttämällä muita uuden YKP:n mukaisia hallintovälineitä olisi varmistettava, että kalastustoimet ovat pitkällä aikavälillä ekologisesti kestäviä ja niitä hoidetaan johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa ja että ne parantavat elintarvikkeiden saatavuutta.

Kalastusmahdollisuudet on määritettävä YKP:n 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti siten, että kalakannat palautetaan asteittain sellaista biomassatasoa suuremmaksi, joka takaa kestävän enimmäistuoton ja pitää kannat tällaisella tasolla. Kestävä enimmäistuotto on saavutettava mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja asteittain vuoteen 2020 mennessä kaikkien kantojen osalta. Tällä tavoitteella edistetään meristrategiadirektiivin[2] ja YKP:n mukaista ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä.

Tämän tavoitteen saavuttamista koskevien komission ehdotusten perustana on kantoihin (kalastuskuolevuuteen) kohdistuvien kalastuslaivastojen vaikutusten saattaminen mahdollisimman lyhyessä ajassa tasolle, jolla kannoilla on mahdollisuus elpyä kestävän enimmäistuoton takaavalle biomassatasolle. Kun tämä on tehty, komissio aikoo ehdottaa uusia kantojen elvyttämistoimenpiteitä.

Vuonna 2015 tulee voimaan myös tiettyjä kalakantoja koskeva purkamisvelvoite[3]. Purkamisvelvoitteen piiriin kuuluvien kalakantojen kalastusmahdollisuuksien määrittelyssä on otettava huomioon muutos, jonka myötä siirrytään kalastusmahdollisuuksien määrittelyyn saaliiden perusteella saaliin purkamisen sijaan[4], edellyttäen, ettei näin heikennetä kestävän enimmäistuoton tavoitetta eikä tämä johda kalastuskuolevuuden lisääntymiseen.

Komissio aikoo perustaa kalastusmahdollisuuksia koskevat ehdotuksensa kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi. Komission ehdotuksissa sovelletaan YKP:n 2 artiklan 2 kohdan mukaista ennalta varautuvaa lähestymistapaa kantoihin, joista kyseisiä lausuntoja ei ole saatavilla. ICES on laatinut komission pyynnöstä lausunnon ympäristön hyvän tilan arviointia koskevaa kehystä varten. Kehyksen on määrä koskea kaupallisesti hyödynnettäviä kaloja sekä äyriäisiä ja nilviäisiä (meristrategiadirektiivin kuvaaja 2)[5]. Myös muilla toimilla pyritään osoittamaan, miten kestävä enimmäistuotto edistää ympäristön hyvän tilan saavuttamista ja siten varmistaa YKP:n ja meristrategiadirektiivin täytäntöönpanon välisen johdonmukaisuuden.

Tässä tiedonannossa määritellään periaatteet vuoden 2015 kalastusmahdollisuuksia koskeville komission ehdotuksille[6]. Sidosryhmiä kehotetaan esittämään näkemyksensä komissiolle 30. päivään syyskuuta 2014 mennessä.

Yhteisen kalastuspolitiikkaa koskeva asetuksen 50 artiklan mukaan komissio raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, miten kestävään enimmäistuottoon tähtäävissä toimissa on edistytty, sekä kalakantojen tilasta. Tässä tiedonannossa annetaan myös edellä mainitut tiedot.

Uusi YKP ja vuoden 2015 TAC-ehdotukset

Monivuotisiin suunnitelmiin perustuva hoito

Uudessa YKP:ssä säädetään monivuotisten suunnitelmien hyväksymisestä. Toimielinten välisen umpikujatilanteen ratkaisemiseksi ja uuden YKP:n mukaisten monivuotisten suunnitelmien laatimisen ja käyttöönoton helpottamiseksi perustettiin toimielinten välinen työryhmä. Se sai työnsä päätökseen huhtikuussa 2014 ja raportoi tuloksista unionin toimielimille.

Raportti perustuu uuden YKP:n monivuotisia suunnitelmia koskeviin säännöksiin. Suunnitelmien olisi tarjottava vankat ja kestävät puitteet kalakantojen hoidolle. Niillä on pyrittävä varmistamaan kalastuksen kestävyyden ohella myös hyvä ja vakaa tuotto kalastusalalle ja ekosysteemilähtöisen toimintatavan huomioon ottaminen kalastuksenhoidossa rajoittamalla kalastustoiminnan haitallisia vaikutuksia meriekosysteemeihin. Kestävän enimmäistuoton tavoite ja sen saavuttamiseksi asetettavat määräajat ovat olennainen osa suunnitelmia. Kestävän enimmäistuoton tavoite ilmaistaan vaihteluväleinä, ja siihen sisältyy suojatoimenpiteenä käytettäviä säilyttämisen viitearvoja. Suunnitelmien nojalla tehtävien päätösten on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin. Suunnitelmissa olisi annettava mahdollisuus joustoon kalastusmahdollisuuksia koskevissa vuotuisissa päätöksissä. Suunnitelmissa olisi tarpeen mukaan annettava mahdollisuus tiettyjä kantoja koskevien vaihtoehtoisten säilyttämistoimenpiteiden hyväksymiseen, joka toteutettaisiin alueellistamisen periaatteiden mukaan. Suunnitelmissa olisi sekakalastuksen osalta määriteltävä kalastuksen perustana olevat lajit ja varmistettava, että kaikkia kantaoja hoidetaan kestävän enimmäistuoton tavoitteen mukaisesti.

Komissio laatii mahdollisimman pian ehdotuksen tähän kertomukseen perustuvista monivuotisista suunnitelmista ja selvittää, onko tarpeen mukauttaa olemassa olevia suunnitelmaehdotuksia ajan tasalle saatettuihin tieteellisiin lausuntoihin.  Komissio harkitsee myös uusien ehdotusten esittämistä. Ehdotuksilla korvattaisiin nykyiset hoito- ja elvyttämissuunnitelmat, joiden tavoitteet on jo saavutettu tai jotka on muutettava uutta YKP:ta vastaaviksi.

Kestävän enimmäistuoton suhteen arvioidut kannat

YKP:n tavoitteena on kestävän enimmäistuoton saavuttaminen mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä. Komissio aikoo näin ollen laatia vuodelle 2015 entistä suuremman kalakantaryhmän kattavia ehdotuksia, joissa määritellään kestävän enimmäistuoton mukaiset suurimmat sallitut saaliit (TACit) ja tehdään täysimääräiset arvioinnit ja kestävää enimmäistuottoa koskevat arviot. Tuoreimmissa arvioinneissa kalakantaryhmään kuului 46 EU:n kannalta ensisijaisen tärkeää kalakantaa Koillis-Atlantilla ja Itämerellä (ks. jäljempänä ja liite I). Välimerta ja Mustaamerta koskevat kolmen viime vuoden tiedot on otettu huomioon lukuun ottamatta arvioimattomien kalakantojen määrää, joka ei ole tiedossa.

Vain jos kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä vaarantaisi vakavasti kyseisten kalastuslaivastojen sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden, voitaisiin hyväksyä tavoitteen saavuttaminen vasta vuoden 2015 jälkeen (kuitenkin vuoteen 2020 mennessä). Tämä on uudistetun YKP:n mukaista.

Komissio jatkaa jo tehtyjen monivuotisten suunnitelmien soveltamista edellyttäen, että ne ovat kestävän enimmäistuoton tavoitteen mukaisia. Jos olemassa olevia suunnitelmia ei enää voida soveltaa (esim. kun on saavutettu jokin muu tavoite kuin kestävän enimmäistuoton tavoite), komissio antaa kalastusmahdollisuuksia koskevia kestävään enimmäistuottoon perustuvia ehdotuksia.

Hoidon yksinkertaistaminen on yksi uuden YKP:n painopisteistä. Komissio tutkii pyyntiponnistuksen rajoittamiseen perustuvan hoidon lisäarvoa TACeja täydentävänä järjestelmänä. Se aikoo poistaa käytöstä hallintovälineitä, jotka eivät tarjoa lisäarvoa uuden YKP:n tavoitteiden saavuttamista varten.

Komissio pyrkii sopimaan kumppaniensa kanssa samasta toimintatavasta sellaisten kestävän enimmäistuoton suhteen arvioitujen kantojen osalta, jotka jaetaan kolmansien maiden kanssa tai joita hallinnoidaan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimesta.

Muut kannat

Jos kyseisten tasojen määrittämiseksi ei ole riittävästi tieteellistä tietoa, on harkittava arvioituja parametreja. Jäljempänä kuvataan viittä eri tilannetta. Komissio aikoo kaikissa tapauksissa esittää ehdotuksia, jotka perustuvat tieteellisiin lausuntoihin ja joista ei aiheudu haittaa kyseisten kantojen suojelutarpeelle.

Kestävän enimmäistuoton arvojen määrittelyn mahdollistavat kannat

Tähän luokkaan kuuluvat kannat, joista on runsaasti tietoa, jotka on arvioitu yksitellen ja käyttäen suuntauksia koskevia ennusteita. Kestävän enimmäistuoton arvo on yleensä käytettävissä. TACien vahvistamisen toimintamalli vastaa kestävän enimmäistuoton suhteen tarkasti arvioitujen kantojen tilannetta.

Komissio aikoo arvioida edelleen tarvetta ja mahdollisuuksia täydentää näitä kalakantoja koskevaa tietoa siten, että niistä voidaan lähitulevaisuudessa tehdä kestävän enimmäistuoton tarkka arviointi.

Kalakannat, joissa suuntaukset on arvioitu tai joissa kestävän enimmäistuoton arvot luodaan pyyntiä koskevien aikasarjojen perusteella

ICES on antanut kannoista vain kvantitatiivisen lausunnon, jossa ehdotetaan saalisrajoituksia, kun kestävää enimmäistuotantoa ei ole arvioitu. Komissio aikoo käyttää kyseisiä kantoja koskevaa ajantasaistettua ICESin lausuntoa ehdotusten laatimiseen ja harkita tilannetta tapauskohtaisesti ottaen huomioon ennalta varautuvan lähestymistavan.

Komissio suunnittelee arvioivansa lähitulevaisuudessa kalakantakohtaisesti tarvetta ja mahdollisuuksia täydentää näitä kalakantoja koskevaa tietoa siten, että voidaan määrittää kestävän enimmäistuoton arvot.

Kannat, joiden oletetaan olevan vakaat

Neuvosto ja komissio sopivat joulukuussa 2013, että on aiheellista säilyttää TACit muuttumattomina 25 kalakannan osalta, jos tieteelliset lausunnot eivät tuo esille muuttamistarvetta. Kyseessä ovat yleensä kannat, joita saadaan vain sivusaaliina tai joiden määrät ovat riittämättömät kiintiöiden määrittelemistä varten. Niiden tilasta ei ole juurikaan tietoja ja niiden taloudellinen merkitys on vähäinen.

Kannat, joista ei ole laadittu tieteellistä lausuntoa

Jos tieteellistä lausuntoa ei ole saatavilla, on syytä noudattaa YKP:n 2 artiklan 2 kohdan mukaista ennalta varautuvaa lähestymistapaa järjestelmällisesti, ennalta määritellysti ja avoimesti.

Syvänmeren kannat

Neuvosto aikoo vuonna 2014 määrittää kalastusmahdollisuudet syvänmeren kannoille vuosiksi 2015–2016. Syvänmeren kantoja on hoidettava kestävästi joidenkin näiden kantojen ja syvänmeren merieliöiden haavoittuvuuden vuoksi. Monista kannoista on edelleen liian vähän tietoa ja tietämystä tieteellisen analyysin laatimiseksi. On välttämätöntä noudattaa YKP-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaista ennalta varautuvaa lähestymistapaa järjestelmällisesti, ennalta määritellysti ja avoimesti. Komissio noudattaa ehdotuksia laatiessaan YK:n päätöslauselmassa 61/105 vuodelta 2006, 64/72 vuodelta 2009, 66/68 vuodelta 2011 ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön vuonna 2008 syvänmeren kalastuksen hoidosta avomerellä antamissa kansainvälisissä ohjeissa olevia sitoumuksia.

Velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit

Purkamisvelvoite tulee vuonna 2015 voimaan seuraavien osalta[7]:

· pienten pelagisten kalojen (makrilli, silli/silakka, piikkimakrilli, mustakitaturska, karjukala, sardelli, hopeakuoreet, sardiini ja kilohaili) kalastus;

· suurten pelagisten kalojen (tonnikala, miekkakala[8], valkotonnikala, isosilmätonnikala, purjemarliini ja valkomarliini) kalastus[9];

· kalastus teollisiin tarkoituksiin (villakuore, tuulenkala, harmaaturska ym.),

· lohenkalastus Itämerellä, ja

· viimeistään 1. tammikuuta 2015 alkaen kalastusta määrittävien lajien kalastus ja viimeistään 1. tammikuuta 2017 alkaen kaikkien muiden lajien kalastus Itämerellä.

Jäsenvaltiot ovat tehneet yhteistyötä aluetasolla purkamisvelvoitteiden täytäntöönpanemiseksi. Parlamentti ja neuvosto tarkastelevat myös komission ehdotusta, jonka mukaan teknisiä toimenpiteitä ja valvontaa koskevat asetukset olisi mukautettava purkamisvelvoitetta koskeviin sääntöihin.

Kalastusmahdollisuuksien määrittelyssä kyseisen kalastuksen osalta on otettava huomioon muutos, jonka mukaan purettujen saaliiden sijasta määritellään saadut saaliit. Mukautuksiin voi liittyä TACien mukauttamista riippuen aikaisempien saaliiden poisheittämistä koskevien tietojen laajuudesta ja tarpeesta välttää kalastuskuolevuuden kasvua.

Komissio on pyytänyt ICESiä sisällyttämään saatavilla olevat tiedot kyseisessä kalastuksessa poisheitettävistä saaliista asianmukaisiin kannan arviointeihin ja saalisennusteisiin. ICES käyttää saatavilla olevia tietoja viimeaikaisesta saaliiden poisheittämisestä, mikäli näiden tietojen käyttökelpoisuus vahvistetaan vuoden 2015 arviointeja ja lausuntoja varten. Tämän odotetaan johtavan vuonna 2015 purkamisvelvoitteen piiriin kuuluvien kantojen kalastusmahdollisuuksien mukauttamiseen. On erittäin tärkeää, että mukautukset eivät vaaranna kestävää enimmäistuottoa koskevan tavoitteen saavuttamista.

Uuden YKP:n mukaan jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan pilottihankkeita, joiden avulla ne voivat valmistautua purkamisvelvoitteen noudattamiseen. Hankkeet olisi toteutettava käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien rajoissa. Jäsenvaltiot voivat tukea pilottihankkeita kansallisesti käytettävissä olevien kiintiöiden avulla tietojen parantamiseksi. Tästä on hyötyä kalastusmahdollisuuksien määrittelyssä vuoden 2015 jälkeen.

Uusi YKP tarjoaa lisää joustovaraa antavia toimenpiteitä, joita voidaan käyttää purkamisvelvoitteen[10] piiriin kuuluvien kantojen hoidossa. Joustavat vuosikiintiöt, lajeihin liittyvä jousto (yhden lajin saaliit voidaan tietyin edellytyksin lukea kohdelajin kiintiöön), de minimis ‑poikkeukset ja korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvat poikkeukset ovat merkityksellisiä kalastusmahdollisuuksien määrittelyssä. Kyseisiä joustavuussäännöksiä koskevat tiedot otetaan huomioon laadittaessa kalastusmahdollisuuksia koskevia tulevia ehdotuksia.

Välimeri

Kestävän enimmäistuoton tavoite koskee myös Välimeren kantoja, joita ei hoideta TACien avulla. Komissio ja jäsenvaltiot arvioivat, ovatko Välimerta koskevan asetuksen[11] mukaan hyväksytyt kansallisten hoitosuunnitelmien tavoitteet kestävän enimmäistuoton tavoitteen mukaiset. Jo hyväksytyt tai pian hyväksyttävät suunnitelmat on lueteltu jäljempänä:

KROATIA – troolarit

KROATIA – kurenuotat

KYPROS – troolarit

KREIKKA – kurenuotat

KREIKKA – troolarit

RANSKA – troolarit

RANSKA – gangui-troolit

RANSKA – rantanuotat

ESPANJA – troolarit

ESPANJA – kurenuotat

ESPANJA – Murcian alueen nuotta-alukset

ESPANJA – Baleaarien nuotta-alukset

ESPANJA – Katalonian nuotta-alukset

ESPANJA – Andalusían veneellä vedettävät laahusreet

ITALIA – pyörönuotat (4 suunnitelmaa)

ITALIA – troolarit (8 suunnitelmaa)

ITALIA – Ligurian-Toscanan nuotta-alukset

SLOVENIA – troolarit

SLOVENIA – kurenuotat

MALTA – troolarit

MALTA – kurenuotat (2 suunnitelmaa)

 Kantojen tilan kehitys

Liikakalastus on vähentynyt Eurooppaan kuuluvilla Atlantin vesillä, Pohjanmerellä ja Itämerellä. Kestävän enimmäistuoton suhteen arvioitujen kalakantojen osalta liikakalastus on vähentynyt siten, että se oli 94 prosenttia kannasta vuonna 2003, 63 prosenttia vuonna 2009 ja 41 prosenttia vuonna 2012. Arvioinnin kohteena on ollut entistä suurempi osuus kannoista.

Niiden kantojen lukumäärä, joita kalastetaan käytettävissä olevien arvioiden mukaan kestävää enimmäistuottoa vastaavalla tasolla, on kasvanut siten, että niitä oli kaksi vuonna 2003, 13 vuonna 2009 ja 27 vuonna 2012 (liite I a).

Kestävän enimmäistuoton suhteen tarkasti arvioitujen kantojen lukumäärä kasvoi siten, että se oli 34 vuonna 2005, 35 vuonna 2009 ja 46 vuonna 2014. Määrällisen lausunnon kattamien kantojen lukumäärä on noussut huomattavasti: vuonna 2003 se oli 71 ja vuonna 2014 se oli 71. Tämä johtuu ICESin vuonna 2013 käyttöön ottamista uusista menetelmistä.

Arvioitujen kantojen lukumäärän nopean kasvun ohella on käynyt ilmi, että liikakalastus on edelleen yleistä Välimerellä, kuten kuvat 1–3 osoittavat. On toteutettava viipymättä tehokkaita toimia liikakalastuksen lopettamiseksi asteittain.

Kuva 1. Vuosina 2007–2012 arvioitujen kantojen lukumäärä, Välimeren alueella ja Mustallamerellä.

Kuva 2. Vuosina 2007–2012 arvioitujen kantojen lukumäärä Välimeren alueen ja Mustanmeren kalastuksessa.

Kuva 3. Vuosina 2007–2012 liikakalastetuiksi arvioitujen kantojen lukumäärä Välimeren alueen ja Mustanmeren kalastuksessa.

Liitteessä I c esitetään alustava analyysi. Joillakin alueilla arvioidaan vain osa kalavaroista. Viimeaikaisista parannuksista huolimatta Välimerellä ja Mustallamerellä oleva tuntematon osa on edelleen suuri.

Nykyiset tiedot muiden kalakantojen tilasta kuvataan jäljempänä yksittäisillä merialueilla[12].

Koillis-Atlantin pelagiset kannat

Useimpia sillikantoja (Pohjanmeri, Skotlannin länsipuoliset merialueet, Irlanninmeri ja Kelttienmeri) kalastetaan kestävän enimmäistuoton tasolla tai puitteissa. Kestävää enimmäistuottoa vastaavat TACit on asetettu vuodelle 2014 kaikissa tapauksissa.

Eräiden muiden kantojen tilanne on heikentynyt: läntinen piikkimakrilli ja Irlannin luoteisosien silli ovat liikakalastettuja. Makrillin kestävästä hoidosta on tehty Färsaarten, Norjan ja EU:n välinen sopimus. ICESin vuoden 2014 lausunnosta käy ilmi, että kanta on saattanut lisääntyä merkittävästi.

Pohjanmeri, Skagerrak ja Kattegat

Seitiä, punakampelaa, koljaa ja keisarihummeria Skagerrakissa ja Fladen ground -merialueella kalastetaan kestävän enimmäistuoton tasolla. Kaikki muut kannat ovat liikakalastettuja tai niistä ei ole tietoa.

Kannan viimeaikaisesta kasvusta ja kalastuskuolevuuden vähenemisestä huolimatta Pohjanmeren turskakanta on vain vähän biomassan kynnysarvon yläpuolella ja edelleen kaukana varovaisuusperiaatteen mukaisesta tasosta. Kalastuskuolevuuden taso on edelleen yli kestävän enimmäistuoton tason. Poisheitetyn saaliin määrä on pienentynyt, mutta se on edelleen noin 25 prosenttia aluksista puretuista saaliista. Kattegatissa turskakanta on erittäin alhaisella tasolla, joten tarvitaan lisätoimia sen lisäksi, että TACit ja pyyntiponnistusrajat asetetaan alhaisemmalle tasolle.

Itämeri

Neuvosto on noudattanut Baltiaan kuuluvien jäsenvaltioiden viranomaisten BaltFish-foorumissa esille tuomaa yhteistä kantaa TACien asettamisesta tieteellisten lausuntojen mukaisesti.

Itämeren keskiosan silakkaa, Selkämeren silakkaa ja Itämeren kilohailia kalastetaan tasolla, joka on kestävän enimmäistuoton mukainen. Uusimasta lausunnosta käy kuitenkin ilmi, että nykyisen suunnitelman mukainen läntisen Itämeren turskakannan kalastuskuolevuuden taso on kaukana kestävän enimmäistuoton tasosta. Itäinen turskakanta osoittaa kehityksen merkkejä, joten nykyisiä arviointimalleja ei voi enää käyttää.  Komissio ehdottaa vuonna 2014 uutta monivuotista suunnitelmaa Itämerelle.

Skotlannin länsipuoliset merialueet, Irlanninmeri ja Kelttienmeri

Skotlannin länsipuolisilla merialueilla tiettyjen valkolihaisten kalojen kannat ovat koljaa lukuun ottamatta edelleen alhaisella tasolla. Poisheitettyjen saaliiden määrä on edelleen suuri ja sitä on pyrittävä vähentämään. Jäsenvaltiot ovat kehittäneet teknisiä toimenpiteitä turskan kuolevuuden vähentämiseksi ja tahattomien saaliiden välttämiseksi. Eräillä niistä onkin onnistuttu vähentämään tahattomia saaliita (esim. Irlanninmerellä). Muita toimenpiteitä arvioidaan edelleen, ja lisätoimet ovat tarpeen.

Kelttienmerellä kalastusmahdollisuuksia on vähennetty, koska nuorten kalojen viimeaikaisten voimakkaiden rekrytointien vaikutus lakkaa. Turskan ja valkoturskan kalastusmahdollisuuksia vähennettiin huomattavasti kestävää enimmäistuottoa koskevan lausunnon mukaisesti. Koljalla on ollut vähäisen rekrytoinnin kausi ja ongelmia on aiheuttanut myös saaliiden poisheittäminen. Kelttienmerellä vuonna 2012 käyttöön otettuja valikoivuutta parantavia toimenpiteitä arvioitiin, mutta STECF ei ole esittänyt varmoja johtopäätöksiä toimenpiteiden vaikutuksesta kantojen säilyttämiseen.

Keisarihummerin kaikista kannoista on laadittu kestävään enimmäistuottoon perustuva lausunto lukuun ottamatta yhtä Porcupinematalikon käsittävää toiminnallista yksikköä, johon sovelletaan (kuukauden kestävää) kausittaista kieltoa ja erillistä osa-TACia.

ICES on laatinut kestävän enimmäistuotannon arvioinnit 18 kalakannalle ja neuvonut vähentämään 14 kannan kalastusmahdollisuuksia, usein huomattavasti. Kestävää enimmäistuottoa koskeva lausunto on tehty 12:lle näistä kannoista vuoden 2014 kalastusmahdollisuuksien määrittelyä varten.

Syvänmeren lajit

Valtaosalle syvänmeren lajeista ei ole saatavilla ennusteita, koska niistä ei ole riittävästi tietoja. ICESin hiljattain antamien lausuntojen mukaan useimpien kantojen kalastusta olisi joko vähennettävä tai sitä ei ainakaan saisi lisätä vuosina 2015–2016, jollei kestävyyttä ole osoitettu. Keltaroussi, syvänmerenhait, pilkkupagelli ja eräät ovat lestikalakannat ovat suurimmat  huolenaiheet. ICESin mukaan syvänmeren lajien kalastus on usein sekakalastusta, jossa muista kuin kohdelajeista koostuvat sivusaaliit ovat suhteellisen suuria. Sivusaalislajien vaikutus olisi otettava huomioon asetettaessa TACeja kohdelajeille.

Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleiset vedet ja Biskajanlahti

Biskajanlahden ja Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleisen alueen kannoista on saatavilla vain muutamia arvioita. Eteläisen kummeliturskan, lasikampelan ja merikrotin kannat elpyvät. Kummeliturskan rekrytointi on ollut hyvä, mutta kantaa liikakalastetaan yhä edelleen ja sen pitkän aikavälin kestävyys on vaarassa. Komissio tarkasti jäsenvaltioiden saaliiden ja pyyntiponnistuksen rekisteröintijärjestelmät vuonna 2012. Seurantatoimista on sovittu ja valvontaa parannetaan.

Kantabrian merellä on edelleen voimassa suositus keisarihummerin pyynnin lopettamiseksi.

Välimeri ja Mustameri

Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) ja STECF tekivät vuosina 2007–2012 yli 300 arviointia. Vuonna 2007 arvioitiin 29 kantaa, ja vuonna 2012 arvioitujen kantojen määrä oli noussut 104:ään. Tieto kannoista on tästä huolimatta vieläkin rajallista, koska kaupallisesti hyödynnettävien kantojen kokonaismäärä on huomattavasti suurempi.

Arvioitujen kantojen määrä on merialueen länsi- ja keskiosassa suurempi kuin itäosassa. Eteläisillä alueilla kantojen tilasta on vain vähän tietoa.

Hyödyntämisen taso ylittää huomattavasti kestävää enimmäistuottoa koskevat tavoitteet. Yhteensä 97 kalakannasta 91 prosenttia oli liikakalastettuja. Kummeliturska, mullo ja syvänmerenkatkarapu ovat yleisimmin liikakalastetut pohjakalakannat. Sardiini ja sardelli ovat kaksi yleisesti liikakalastettua pelagista kantaa.

Mustallamerellä tiedossa on seitsemän kannan tila, ja viisi niistä on ylikalastettuja. TACien avulla hoidetuista kannoista piikkikampelaa liikakalastetaan ja kilohailia on hyödynnetty kestävästi vuoden 2007 jälkeen.

Laajasti vaeltavat kalakannat Atlantin valtamerellä ja Välimerellä

Laajasti vaeltaviin kalakantoihin kuuluvat tonnikala, valkotonnikala, trooppinen tonnikala, miekkakala ja nokkakalat. Näitä kantoja arvioi ja hoitaa Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT).

Useimmat tonnikalalajit ovat pitkäikäisiä, joten arviointeja ei tehdä vuosittain. Eri kantojen suojelun tasosta saatavilla olevat tiedot ovat vaihtelevia ja niihin sisältyy yhä edelleen monia epävarmuustekijöitä. Atlantin miekkakalaa koskevat tuoreimmat arvioinnit (vuodelta 2013) osoittavat, että kanta on elpynyt sen jälkeen, kun sitä liikakalastettiin 2000-luvun alussa. Myös Pohjois-Atlantin valkotonnikala arvioitiin vuonna 2013. Kalastuskuolevuuden tasot alittavat kestävän enimmäistuoton tason. Kannan biomassa on kuitenkin elvytettävä tasolle, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto.

Tonnikalakanta on kasvanut viime vuosina Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Arvioinnissa on huomattavaa epävarmuutta, mutta ICCAT:n elvyttämissuunnitelma on vähentänyt kalastuskuolevuutta, jonka arvioidaan nyt alittavan kestävän enimmäistuoton tason.  Nykyisen TAC:n tason mukaiset saaliit mahdollistavat todennäköisesti kannan elpymisen kokonaan keksipitkällä aikavälillä.

Taloudellisen tilanteen muutokset

EU:n laivastojen taloudellinen suorituskyky on viime vuosina parantunut vähitellen kaikilla alueilla. Vuonna 2008 niiden nettovoittomarginaali oli 1 prosentti ja vuonna 2012 jo 6 prosenttia. Vaikka kokonaiskustannukset kasvoivat vuonna 2011 polttoaineiden hintojen nousun vuoksi, tulot kasvoivat menoja enemmän. Vuonna 2011 bruttoarvonlisäys oli 3,4 miljardia euroa (4 prosentin kasvu vuoteen 2010 verrattuna), bruttovoitto oli 1,3 miljardia euroa (+ 7 %) ja nettovoitto 410 miljoonaa euroa (+ 22 %). EU:n kalastuslaivaston maihin tuoma saalismäärä oli vuonna 2011 aiempaa pienempi, mutta sen ensimyyntiarvo oli suurempi.  Koska EU:n laivasto on hyvin moninainen, kyseinen suuntaus ei koske laivaston kaikkia osia.

Kokemukset siirtymisestä kalastamaan kestävän enimmäistuoton tasolla

Jäljempänä esitetään esimerkkejä kalastamisesta kestävän enimmäistuoton tasolla.

Itämeren turskankalastuksessa turskakannoista riippuvaisten laivastojen taloudellinen suorituskyky parani merkittävästi turskakannan hoitosuunnitelman täytäntöönpanon myötä. Suunnitelman avulla edistettiin kestävän enimmäistuoton tilanteen saavuttamista kalastuksessa.  Saaliit pidettiin jokseenkin muuttumattomina ja kannat alkoivat kasvaa, jolloin myös kannattavuus parani. Pyyntikustannukset pienenivät, kun polttoaineen kulutus väheni ja pääomakustannukset pienenivät. Tyypillisten alusten bruttoarvonlisäys kasvoi yli 40 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2011. Kyseiset laivastot tuottivat vuonna 2011 kuusinkertaisen bruttovoiton vuoteen 2008 verrattuna tai 40 prosenttia suuremman bruttovoiton vuoteen 2009 verrattuna.

Pohjanmeren merianturan ja punakampelan kalastuksessa useimmat laivastot ovat pystyneet pysymään kannattavina siirryttäessä kohti kestävän enimmäistuoton tasolla kalastamista, vaikka polttoainekustannukset kasvoivat 32 prosenttia vuoteen 2011 mennessä. Tämä johtui siitä, että aluksista puretut punakampelasaaliit kasvoivat 51 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2011 ja kalastukseen liittyvät kustannukset vähenivät huomattavasti kalakantojen kasvun myötä.

Merianturaa on vuodesta 2009 lähtien kalastettu Englannin kanaalin länsiosassa kestävän enimmäistuoton tasolla. Vuosien 2009 ja 2013 välisenä aikana merianturan kanta on kasvanut 16 prosenttia ja saaliit ovat lisääntyneet 24 prosenttia. Merianturan ja hoitosuunnitelman puitteissa pyydettyjen muiden lajien hinnat nousivat vuoteen 2011 mennessä. Kalastuksen vakauden paraneminen on todennäköisesti parantanut merkittävästi mahdollisuuksia investoida laivastoihin.

Aikataulu

Suunniteltu aikataulu on seuraava:

Kalastusmahdollisuuksia koskeva asetus || Lausunto || Komission ehdotus || Neuvoston suunniteltu hyväksyntä

Kannat Atlantilla, Pohjanmerellä, Antarktiksella ja muilla alueilla || Kesäkuun loppu – lokakuun loppu || Lokakuu || Joulukuu

Itämeri || Toukokuun loppu || Elokuu || Lokakuu

Mustameri || Lokakuun loppu || Marraskuu || Joulukuu

Syvämeri || Toukokuu – kesäkuu || Syyskuu || Marraskuu

Päätelmät

Tässä tiedonannossa määritellään ensimmäistä kertaa uuden YKP:n voimaantulon jälkeen perusperiaatteet kalastusmahdollisuuksien vahvistamista varten. Jäsenvaltioita, neuvoa-antavia toimikuntia ja sidosryhmiä kehotetaan pohtimaan tiedonannossa esitettyjä linjauksia ja antamaan komissiolle suosituksia ja ehdotuksia sen varmistamiseksi, että vuoden 2015 kalastusmahdollisuuksien avulla edistetään uuden YKP:n tavoitteiden.

LIITE I a — Koillis-Atlantin ja sen lähivesien kantoja koskevat tieteelliset lausunnot[13]

Turvalliset biologiset rajat ovat olennainen edellytys asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 8 kohdan soveltamiselle.

* Verrattuna niiden kantojen kasvavaan osuuteen, joista annetaan kvantitatiivinen lausunto.

Taulukkoon 5 ei sisälly kantoja, joista laaditaan muu kuin määrällinen lausunto.

Tässä analyysissä ei käsitellä syvänmeren lajeja kuten molva, keila ja karjukala; sillin sivusaaliiden TACeja; samaa kantaa (esim. Skotlannin länsipuolisten merialueiden seitiä) koskevaan toiseen päätökseen liittyviä TACeja; TACeja, jotka liittyvät kalastusmahdollisuuksien vaihtoon kolmansien maiden kanssa; Koillis-Atlantin alueen ulkopuolisia TACeja; TACeja tapauksissa, joissa samaa kantaa (esim. mustakitaturskan ennen vuotta 2006) kalastetaan myös sääntelemättömästi; kantoja, joista on laadittu lausunto mutta joille ei ole määrätty TACia (esim sillihai); TACeja, joiden osalta ensisijainen hallinnointiväline on ollut pyyntiponnistuksen hallinnointi (esim. tuulenkala). Jos TAC kattaa kaksi arvioitua lajia (esim. lasikampela, merikrotti, VII ja VIII), analyysi koskee runsaampaa niistä.

Tämän Eurooppaan kuuluvia Atlantin vesiä koskevan tiedon koostamiseen käytettävää menetelmää ei ole muutettu aiempien tiedonantojen antamisen jälkeen. Eräisiin vuosisarakkeisiin on kuitenkin vaihdettu otsikot, joissa tuodaan esille, että tiedot on kerätty ja mittaukset tehty kaksi vuotta ennen lausunnon toteuttamisvuotta.

Liite I b. Kantojen tilanne suhteessa Fmsy ‑arvoon[14]

Kuva 1: Sellaisten pohjakalakantojen saaliiden osuus (painona) EU:n alueella puretuista saaliista, joita pyydetään kestävän enimmäistuoton mukaisen kalastuskuolevuuden tasolla (Fmsy)  tai  sen alla (vaaleanharmaa), Fmsy:n yläpuolella (=liikakalastus) (musta), tai joiden tilanne ei ole tiedossa (ruudullinen). Välimerellä sellaisten kantojen,  joiden tilannetta ei tunneta, saaliiden osuutta ei ole arvioitu tarkasti. Sen oletetaan olevan noin 70–85 prosenttia aluksista puretuista saaliista. Otsikoissa ilmoitetaan purettujen saaliiden arvioidut määrät (tonneina (t) tai tuhansina tonneina (Kt)).

Kuva 2: Sellaisten pelagisten kantojen saaliiden osuus (painona) EU:n alueella puretuista saaliista, joita pyydetään Fmsy:n tasolla tai sen alapuolella (vaaleanharmaa), Fmsy:n yläpuolella (=liikakalastus) (musta), tai joiden tilanne ei ole tiedossa (ruudullinen). Välimerellä sellaisten kantojen, joiden tilannetta ei tunneta, saaliiden osuutta ei ole arvioitu tarkasti. Sen oletetaan olevan noin 70–85 prosenttia aluksista puretuista saaliista. Otsikoissa ilmoitetaan purettujen saaliiden arvioidut määrät (tonneina (t) tai tuhansina tonneina (Kt)).

Kuva 3: Sellaisten pohjakalakantojen prosenttiosuudet, joita pyydetään Fmsy:n tasolla tai sen alapuolella (vaaleanharmaa), Fmsy:n yläpuolella (liikakalastus) (musta), tai joiden tilanne ei ole tiedossa (ruudullinen). Välimerellä sellaisten kantojen osuutta, joiden tilannetta ei tunneta, ei ole arvioitu tarkasti.

Kuva 4: Sellaisten pelagisten kantojen osuudet, joita pyydetään Fmsy:n tasolla tai sen alapuolella (vaaleanharmaa), Fmsy:n yläpuolella (=liikakalastus) (musta), tai joiden tilanne ei ole tiedossa (ruudullinen). Välimerellä sellaisten kantojen osuutta, joiden tilannetta ei tunneta, ei ole arvioitu tarkasti.

Kuvien 1-4 mukainen analyysi koskee vuotta, jolta on saatu uusimmat saalistiedot. Välimeren kantojen osalta kannan tilan katsotaan olevan tiedossa enintään kolmen vuoden ajan viimeksi tehdyn arvioinnin jälkeen.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

[2] Direktiivi 2008/56/EY, EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19–40.

[3] Pienimuotoinen pelaginen kalastus, suurimuotoinen pelaginen kalastus, kalastus teollisiin tarkoituksiin, lohen kalastus ja kalastusta määrittävien lajien kalastus unionin vesillä Itämerellä (asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohta).

[4] Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 2 kohta.

[5]http://www.ices.dk/sites/pub/Publication%20Reports/Advice/2014/Special%20Requests/EU_Draft_recommendations_for_the_assessment_of_MSFD_Descriptor3.pdf.

[6] Syvänmeren kalakantojen osalta viittaus vuoteen 2015 olisi tulkittava viittaukseksi vuosiin 2015–2016, koska kalastusmahdollisuudet määritellään niiden osalta kahdeksi vuodeksi eteenpäin.

[7] Kaikki sellaisten lajien saaliit, joihin sovelletaan saalisrajoituksia, ja Välimerellä myös sellaisten lajien saaliit, joihin sovelletaan  kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta  21 päivänä joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11) liitteessä III määriteltyjä alamittoja.

.

[8] Välimerellä, kansainvälisten velvoitteiden mukaan.

[9] Sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisten velvoitteiden soveltamista.

[10] Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artikla.

[11] Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006.

[12]             Kokonaisanalyysi kalakantojen tilasta on saatavilla osoitteessa www.ices.dk Atlantin vesialueiden ja lähivesien osalta sekä osoitteessa  https://stecf.jrc.ec.europa.eu   kaikkien alueiden osalta.

[13] Lausuntoja laadittaessa käytetään tietoja, jotka on saatu ja mittauksia, jotka on tehty kaksi vuotta ennen sitä vuotta, josta lausunto annetaan.

[14] Alustava analyysi. Komissio on pyytänyt STECF:ää tekemään metodologisen arvioinnin.