52014DC0368

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle

Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): Tilanne ja näkymät

I. Johdanto

Euroopan unionin sääntelyllä on keskeinen tehtävä kasvun ja työllisyyden tukemisessa. Yritykset tarvitsevat EU:ta tasavertaisten toimintaedellytysten varmistamiseksi ja kilpailukyvyn edistämiseksi. Ihmiset odottavat, että heidän etujaan suojellaan Euroopan tasolla muun muassa terveyden ja turvallisuuden, ympäristön laadun ja yksityisyyden suojan osalta. Yksi yhteinen sääntö, jota noudatetaan kaikissa jäsenvaltioissa, voi olla paljon yksinkertaisempi ja tehokkaampi kuin samasta asiasta kansallisella ja alueellisella tasolla annetut erilaiset säännöt. Haasteena on pitää lainsäädäntö yksinkertaisena eli säätää vain siitä, mikä on ehdottomasti tarpeen politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi ja päällekkäisen sääntelyn välttämiseksi.

Euroopan komissio vastaa haasteeseen sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevalla ohjelmalla (REFIT-ohjelma), jonka tavoitteena on saada aikaan yksinkertainen, selkeä ja ennakoitavissa oleva sääntelykehys elinkeinoelämän toimijoille ja kansalaisille.[1] Ohjelman tarkoituksena on byrokratian vähentäminen, sääntelyn keventäminen, lainsäädännön rakenteen ja laadun yksinkertaistaminen ja parantaminen, jotta politiikkatavoitteet saavutetaan ja EU:n lainsäädännön tuomista hyödyistä voidaan nauttia mahdollisimman vähäisin kustannuksin ja mahdollisimman pienellä hallinnollisella rasituksella perussopimuksia ja erityisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta täysimääräisesti noudattaen. REFIT-ohjelman puitteissa komissio käy jatkuvasti ja systemaattisesti läpi koko EU:n lainsäädäntöä taakkojen, epäjohdonmukaisuuksien ja tuloksettomien toimenpiteiden toteamiseksi ja korjaavien toimien määrittämiseksi.

Lokakuussa 2013 antamassaan REFIT-ohjelmaa koskevassa tiedonannossa[2] komissio esitti kunnianhimoisen toimintasuunnitelman. Komissio määritti osa-alueet, joilla suunniteltuja aloitteita ei vietäisi eteenpäin. Se peruutti useita ehdotuksia, joiden käsittely lainsäädäntömenettelyssä oli jo kauan sitten jumiutunut, ja kumosi useita säädöksiä. Yhteensä yksilöitiin yli sata toimea, joista puolet oli uusia ehdotuksia, joiden tavoitteena on yksinkertaistaa ja keventää lainsäädännöstä johtuvaa hallinnollista rasitusta. Muut toimet ovat toimivuustarkastuksia ja arviointeja, joiden tarkoituksena on arvioida EU:n sääntelyn tehokkuutta ja tuloksellisuutta ja valmistella tulevia rasituksen keventämistä koskevia aloitteita.

Komissio on toteuttanut sitoumuksiaan. Tässä tiedonannossa raportoidaan REFIT-ohjelman toteuttamista koskevasta tilanteesta ja määritetään uusia toimia. Tiedonannossa kerrotaan, miten komissio vahvistaa edelleen horisontaalisia sääntelyvälineitään – vaikutustenarviointia, jälkiarviointia ja sidosryhmien kuulemisia. Siinä tarkastellaan myös, miten EU:n toimielimet, jäsenvaltiot ja elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät toimivat sääntelyn toimivuutta koskevan yhteisen vastuun osalta. EU:n tason sääntelystä saadaan laajempaa hyötyä, kun 28 kansallista toimenpidettä korvataan yhdellä EU:n toimenpiteellä, mikä johtaa yritysten ja kansalaisten kannalta yksinkertaisempaan sääntely-ympäristöön kaikkialla Euroopassa. Tätä hyötyä tehostetaan REFIT-toimilla, joilla säädösehdotuksia perutaan ja säädöksiä muutetaan ja kumotaan.

Tiedonantoon on liitetty yksityiskohtainen tulostaulu, jossa esitetään kunkin yksittäisen REFIT-aloitteen täytäntöönpanoa koskeva tilanne ja suunnitelmat jatkotoimiksi. Tiedonannon ajoitus vaikuttaa uusien toimien toteuttamiseen. Uudet sitoumukset siirretään seuraavan komission toimikaudelle, ja niitä on tässä yhteydessä tarkasteltu huolellisesti.

II. Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT) toteuttaminen

REFIT-ohjelman nopea ja perinpohjainen toteuttaminen on Euroopan komission ensisijainen tavoite. Ehdotusten valmistelussa, niiden hyväksymisessä Euroopan parlamentissa ja neuvostossa sekä niiden täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa on tapahtunut huomattavaa edistystä. Seuraavassa tarkastellaan näitä toimia.

· Komission toteuttamat toimet

Suurin osa viime lokakuussa annetussa REFIT-tiedonannossa esitetyistä yksinkertaistamiseen ja sääntelyn keventämiseen tähtäävistä lainsäädäntöehdotuksista on määrä hyväksyä tänä vuonna.[3] Komissio on jo esittänyt yritysten kannalta merkittäviä yksinkertaistamisehdotuksia, kuten EU:n tasolla yhdenmukaistetun alv-ilmoituksen käyttöönotto[4] ja eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn parantaminen[5], joista lainsäädäntövallan käyttäjän on annettava päätöksensä.

Parlamenttia ja neuvostoa kuultuaan komissio on hyväksynyt 53:n vireillä olevan ehdotuksen perumisen ja kaikki yhdeksän REFIT-aloitetta, kuten alv-velvoitteiden yksinkertaistamista, yksityisen eurooppayhtiön sääntöjä[6] ja maaperän suojelua koskevat aloitteet.[7] Komissio päätti olla esittämättä tiettyjä nykyisen toimikautensa aikana valmisteltuja ehdotuksia,[8] ja se aikoo kumota ehdotuksia suunnitellun mukaisesti[9].

Jätteitä, lintujen ja luontotyyppien suojelua (Natura 2000) ja matkustajalaivojen turvallisuutta koskevan lainsäädännön ja yleisen elintarvikelainsäädännön toimivuustarkastukset on aloitettu. Niiden pohjalta voidaan kullakin osa-alueella esittää lisää aloitteita sääntelytaakan yksinkertaistamiseksi ja keventämiseksi sekä raportointivelvoitteiden vähentämiseksi ja järkeistämiseksi.

Yleisen elintarvikelainsäädännön toimivuustarkastus: Toimivuustarkastuksessa tarkastellaan puiteasetuksen tärkeimpiä periaatteita ja sen toteuttamista myöhemmin annetuilla asetuksilla ja hallinnollisilla toimilla. Siinä keskitytään merkityksellisyyteen, EU:n tuomaan lisäarvoon, tuloksellisuuteen, tehokkuuteen ja johdonmukaisuuteen. Myös elintarviketurvallisuuden näkökohtia tarkastellaan. Toimivuustarkastus on esimerkki komission ja jäsenvaltioiden yhteisestä arvioinnista.[10]

Komissio soveltaa ”pienet ensin” -periaatetta[11] ja on myös ryhtynyt soveltamaan pk-yrityksiin kevyempiä järjestelyjä ja mikroyrityksiin poikkeuksia aina, kun se on tarkoituksenmukaista. Tulostaulun 17:ään REFIT-ohjelman toimeen sisältyy mikroyrityksiin sovellettavia poikkeuksia ja pk-yrityksiin sovellettavia kevyempiä järjestelyjä. Lisäksi mikroyritysten rekisteröinti- ja lupamaksuja on alennettu kemikaalien, terveyden ja kuluttajansuojan aloilla.

Lokakuussa 2013 annetussa REFIT-tiedonannossa todettiin, että ottaen huomioon lainsäädäntöprosessin kesto olisi tehtävä kaikki mahdollinen nykyisestä sääntelykehyksestä johtuvan taakan keventämiseksi erityisesti tukemalla pk-yrityksiä. Näin tapahtuu esimerkiksi annettaessa elintarviketietoja kuluttajille.[12] Elintarvikealan toimijoilla ja erityisesti pk-yrityksillä on vaikeuksia määrittää, mitä sääntöjä (EU:n ja/tai kansallisia, yleisiä tai elintarvikeryhmäkohtaisia) sovelletaan heidän tilanteeseensa. Komissio on julkaissut ohjeita ja laatii parhaillaan tietokantaa EU:n ja kansallisen tason merkintävaatimuksista.[13] Tämän pitäisi auttaa elintarvikealan toimijoita määrittämään nopeasti niihin sovellettavat vaatimukset.

Lisäksi parhaillaan toteutetaan viranomaisia, yrityksiä ja kuluttajia hyödyttäviä aloitteita, joilla internetiä on tarkoitus hyödyntää paremmin sääntelyvaatimusten täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi. Nykyään verkkokaupassa käytetään yhdenmukaisia energiamerkintöjä, ja tästä saatujen kokemusten pohjalta tarkastellaan, voitaisiinko samanlaista lähestymistapaa soveltaa esimerkiksi elintarviketietojen antamiseen kuluttajille.

Lisäksi elintarviketietojen antamista kuluttajille koskevaan lainsäädäntöön sisältyy poikkeuksia, pieniin määriin ja vähittäismyyjiin sovellettavia kevyempiä järjestelyjä[14] ja joustavuussäännöksiä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat mukauttaa merkintäsäännökset pk-yritysten erityistarpeisiin.[15] Lainsäädännössä säädetään myös kunkin kalenterivuoden osalta vakiopäivämäärästä, jolloin uusien toimenpiteiden soveltaminen alkaa, sekä edullisista siirtymävaiheen toimenpiteistä. Kaikkien näiden toimien voidaan olettaa helpottavan ja parantavan täytäntöönpanoa nykyisen oikeudellisen kehyksen puitteissa.

• Lainsäätäjän toteuttamat toimet

Lokakuusta 2013 alkaen lainsäätäjä (Euroopan parlamentti ja neuvosto) on antanut useita tärkeitä sääntelyn yksinkertaistamista ja keventämistä koskevia ehdotuksia. Ammattipätevyyden tunnustamisesta annetulla muutetulla direktiivillä[16] yksinkertaistetaan tunnustamismenettelyjä ja helpotetaan tiedonsaantia. Uusi julkisten hankintojen lainsäädäntökehys sisältää toimenpiteitä julkisten hankintojen helpottamiseksi ja hallinnollisen taakan keventämiseksi, ja sillä edistetään sähköisiä hankintoja. Ajopiirtureista annetuilla uusilla säännöksillä kevennetään hallinnollista rasitusta ja tehostetaan täytäntöönpanon valvontaa satelliittinavigointijärjestelmiin liitetyn ja valvonnasta vastaaviin viranomaisiin yhteydessä olevan ”digitaalisen ajopiirturin” käyttöönoton avulla. Pienyrittäjien tilanteen huomioon ottamiseksi alle 7,5 tonnin painoisiin, 100 kilometrin säteellä yrittäjien toimipaikasta liikkuviin ajoneuvoihin ei sovelleta sosiaalisia sääntöjä ja ajopiirtureita koskevia sääntöjä.

Näiden ehdotusten odotetaan tuovan merkittäviä kustannussäästöjä pk-yrityksille. Esimerkiksi esitteen yksinkertaistamisesta ja julkistamisvaatimuksista arvopapereiden sisämarkkinoiden osalta annetulla asetuksella[17] voidaan säästää 20 prosenttia tai 20 000 – 60 000 euroa esitettä kohti. Digitaalisia ajopiirtureita koskeva lainsäädäntö[18] merkitsee kustannusten alenemista 20 prosentilla eli yhteensä 415 miljoonalla eurolla.

Julkiset hankinnat: Julkisia hankintoja koskevat uudet direktiivit hyväksyttiin tämän vuoden helmikuussa, ja ne tulevat voimaan huhtikuussa 2016. Niillä edistetään sähköisten hankintojen käytön lisäämistä ja lisätoimenpiteitä, joilla kevennetään sääntelyä ja yksinkertaistetaan pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin siten, että virallisten asiakirjojen esittämisvaatimuksia vähennetään ja kannustetaan pienempiin hankintoihin. Komissio esimerkiksi arvioi, että lisäämällä oman varmennuksen käyttöä yritysten hallinnollista rasitusta voitaisiin keventää 169 miljoonalla eurolla[19], jolloin sähköisten hankintojen kautta saadut kokonaissäästöt voisivat olla 5–20 prosenttia hankintakustannuksista.[20]

On myös tapauksia, joissa vaikutustenarviointivaiheessa ennakoituja säästöjä ei ole voitu toteuttaa lainsäädäntöprosessissa tehtyjen muutosten vuoksi. Tästä on esimerkkinä tuottajien rekisteröinti sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta[21]. Jätteen siirroista ja ympäristövaikutusten arvioinnista annettuihin ympäristölainsäädäntöön liittyviin ehdotuksiin sisältyvät yksinkertaistukset eivät saaneet tukea lainsäätäjältä.[22] Liiketoimiin liittyvien maksujen viivästymisen torjunta, yritysten tilinpitovaatimukset, tilastotietojen kerääminen[23], alv:n koordinointi ja alv-velvoitteiden yksinkertaistaminen ovat myös osa-alueita, joilla jäsenvaltiot ovat olleet haluttomia sääntelyn keventämiseen mainiten perusteluiksi toissijaisuuteen tai kansallisiin toimenpiteisiin liittyvät syyt.

Lainsäätäjä ei myöskään ole vielä hyväksynyt eräitä merkittäviä yksinkertaistamisehdotuksia, jotka toisivat huomattavia säästöjä, kuten komission ehdotusta yhtiöveropohjan laskemista koskevista yhteisistä säännöistä, jolla alennettaisiin huomattavasti verosäännösten noudattamisesta sisämarkkinoilla toimiville yrityksille aiheutuvia kustannuksia.[24] On myös muita tapauksia, joissa lainsäädäntöprosessissa käytävä keskustelu voi johtaa ennakoitujen säästöjen vähenemiseen. Esimerkiksi yritysten arviolta 15 miljardin vuotuiset säästöt, jotka sisältyvät komission ehdotukseen EU:n vakiomuotoisesta alv-ilmoituksesta, ovat vaarassa olennaisesti vähetä, jos tietyt neuvostossa käsitellyt muutokset hyväksytään.

• Jäsenvaltioiden toteuttamat toimet

Jäsenvaltiot ovat vastuussa EU:n lainsäädännön oikea-aikaisesta täytäntöönpanosta ja täysimittaisesta soveltamisesta. Sen vuoksi jäsenvaltioiden viranomaisten vastuulla on käyttää EU:n lainsäädännön tarjoamia yksinkertaistamismahdollisuuksia ja varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä sovelletaan kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla mahdollisimman tuloksellisesti ja tehokkaasti. Arvioidaan, että jopa kolmannes EU:n lainsäädäntöön liittyvästä hallinnollisesta rasituksesta johtuu kansallisista täytäntöönpanotoimista.[25]

Esimerkkinä jäsenvaltioiden käytäntöjen merkittävistä eroista voidaan mainita julkiset hankinnat. Äskettäin tehdyssä arvioinnissa todettiin, että julkisia hankintoja koskeva menettely kesti keskimäärin 11–34 viikkoa, ja keskimääräiset kustannukset henkilötyöpäivää kohti vaihtelivat suuresti eri jäsenvaltioiden välillä. Suurimmat keskimääräiset kustannukset olivat nelinkertaiset pienempiin keskimääräisiin kustannuksiin verrattuna.[26] Toinen esimerkki koskee ympäristövaikutusten arviointiprosessia, jonka keskimääräinen kesto jäsenvaltioissa on lyhimmillään alle 5 ja pisimmillään 27 kuukautta, ja rakennuttajien keskimääräiset välittömät kustannukset vaihtelevat alle 4 000:n ja 200 000 euron välillä hanketta kohti.

Vuoden 2014 alussa tuli voimaan lukuisia yksinkertaistamisehdotuksia, jotka koskivat teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvontaa ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromun takaisin ottamista. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva asetus[27] keventää hallinnollista rasitusta ja kustannuksia, parantaa riskien hallintaa ja tehostaa teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevassa direktiivissä[28] säädetään pieniin vähittäismyyjiin sovellettavasta sähkö- ja elektroniikkalaiteromun takaisinottovelvollisuutta koskevasta poikkeuksesta. On tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot panevat täysimääräisesti täytäntöön kyseisiin ehdotuksiin sisältyvät yksinkertaistamista ja hallinnollisen rasituksen keventämistä koskevat säännökset ja hyödyntävät niitä.

On kuitenkin esimerkkejä tapauksista, joissa jäsenvaltiot eivät käytä EU:n lainsäädännön tarjoamia yksinkertaistamismahdollisuuksia tai joissa taakka muodostuu EU:n sääntöjen piiriin kuulumattomilla aloilla sovellettavan kansallisen sääntelyn kautta. Näin on esimerkiksi elintarviketurvallisuuden alalla, jossa pienyrityksiä koskevia vaihtoehtoisia kevyempiä järjestelyjä ei aina käytetä,[29] maanteiden tavarakuljetuksen alalla, jossa tietyt kansalliset vaatimukset kirjata kevyiden hyötyajoneuvojen ajoaika EU:n lainsäädännön piiriin kuulumattomilla aloilla lisäävät pienyritysten sääntelytaakkaa,[30] ja yritysten tilinpitovaatimusten alalla[31]. Pk-yritykset voivat hyötyä myös merkittävästi, jos jäsenvaltiot käyttävät täysimääräisesti hyväkseen elintarviketietojen antamista kuluttajille koskevan asetuksen mahdollistamaa joustoa. Komissio seuraa, miten jäsenvaltiot toteuttavat nämä ja muut REFIT-ohjelman mukaiset toimet käytännössä ja sisällyttää tilannekatsauksen vuonna 2015 esitettäväksi suunniteltuun seuraavaan tulostauluunsa.[32]

Komissio tekee toimien toteuttamisessa läheistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa unionin säännöstön kaikilla aloilla, ja sääntelyn horisontaalisia vaikutuksia on alettu valvoa samalla kun sääntelyn toimivuuteen on kiinnitetty enemmän huomiota. Komissio esimerkiksi seuraa ABR+-ohjelmassa jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimia 12:n pisimmälle edistyneen ensisijaisen toimenpiteen[33] osalta. Näihin on ryhdytty vuosiksi 2007–2012 laaditun, hallinnollisen rasituksen keventämistä koskevan toimintaohjelman (ABR) puitteissa.[34] Tarkoituksena on jakaa toteuttamista koskevia parhaita käytäntöjä ja tarkistaa, onko hallinnollinen rasitus käytännössä keventynyt arvioiden mukaisesti. Alustavat tulokset osoittavat, että arviot säästöistä voidaan vahvistaa joidenkin jäsenvaltioiden osalta Intrastat-järjestelmän, teollisuustuotantoa koskevan tietojen keruun ja digitaalisen ajopiirturin osalta. Riittävien ja yhdenmukaisten määrällisten tietojen ja tilastojen saamisessa on ollut kuitenkin vaikeuksia, ja toteuttamista koskevista parhaista käytännöistä ja yksinkertaistamismahdollisuuksista kansallisella tasolla on ollut suhteellisen vähän esimerkkejä. Kansallisten sääntelyasiantuntijoiden korkean tason työryhmä on ilmaissut vahvan tukensa sille, että komissio ja jäsenvaltiot seuraavat yhdessä EU:n lainsäädännön käytännön vaikutuksia. Komissio jatkaa yhteistyötä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa saadakseen luotettavampaa tietoa EU:n lainsäädännön vaikutuksista. Tämän työn tulokset otetaan huomioon seuraavassa REFIT-ohjelman tulostaulussa.

III. Tulevia REFIT-aloitteita

EU:n lainsäädännön pitäminen tarkoitukseen sopivana edellyttää jatkuvaa työtä. Tästä syystä komissio päivittää REFIT-ohjelmaa säännöllisesti ja on äskettäin päivittänyt EU:n lainsäädäntöä koskevan tarkastelun ja kartoituksen, joka suoritettiin ensimmäisen kerran REFIT-ohjelman mukaisesti vuonna 2013. Eri sidosryhmien lokakuusta 2013 alkaen esittämät komission REFIT-ohjelmaa koskevat huomautukset ja ehdotukset otettiin myös huomioon.[35]

Tämän analyysin perusteella komissio katsoo, että uudet, yksinkertaistamista ja hallinnollisen rasituksen keventämistä koskevat aloitteet ovat tarpeen useilla osa-alueilla. Näihin aloitteisiin kuuluvat henkilö- ja matkustusasiakirjoja koskevan EU:n lainsäädännön yksinkertaistaminen, uuden kattavan järjestelmän kehittäminen yritystilastoja varten (ks. jäljempänä), keskitetyn alv-palvelupisteen laajentaminen koskemaan kaikkea kuluttajakauppaa[36], EU:n alv-verkkoportaalin kehittäminen yritysten informoimiseksi kansallisista ja EU:n alv-säännöistä ja kolmansien maiden luetteloita koskevan viisumilainsäädännön kodifiointi[37].

EU:n yritystilastojen uusi rakenne: Komissio pyrkii virtaviivaistamaan yritystilastojen viitekehyksen ja yksinkertaistamaan tietojen keruun. Vastauksena yritysten valituksiin käynnistettiin EU:n sisäisiin kauppatilastoihin liittyvä hanke (SIMSTAT). Sillä testataan uusia, kerättyjen tilastotietojen hyödyntämistä helpottavia tiedonkeruutekniikoita, jotka yksinkertaistavat ja vähentävät yritysten raportointivelvoitteita. Tätä kustannustehokasta lähestymistapaa on mahdollista soveltaa myös muihinkin tilastoihin (esim. monikansallisia yrityksiä, kansainvälistä palvelukauppaa ja suoria ulkomaisia sijoituksia koskevat tilastot) ja jos testit ovat positiivisia, se otetaan käyttöön laajemman yritystilastot yhteen kokoavan puiteasetuksen (FRIBS) puitteissa.

Komissio valmistelee lainsäädännön kumoamista lisäksi seuraavilla osa-alueilla: energiamerkinnät,[38] kuljetusmaksut ja -ehdot,[39] yhteinen maatalouspolitiikka ja yhdenmukainen raportointi ympäristöalalla. Lisäksi komissio tarkastelee unionin säännöstöä poliisiyhteistyön ja rikosasioita koskevan oikeudellisen yhteistyön osalta niiden säädösten määrittämiseksi, jotka voitaisiin kumota perussopimuksissa määrätyn siirtymäkauden päättymisen yhteydessä.[40]

Komissio katsoo, että on hyvän lainsäädäntötavan mukaista perua ehdotukset, jotka eivät edisty lainsäädäntöprosessissa, jotta voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä tai soveltaa vaihtoehtoisia tapoja suunnitellun lainsäädäntötavoitteen saavuttamiseksi. Kaikkia vireillä olevia, lainsäätäjän käsiteltävinä olevia ehdotuksia on tarkasteltu huolellisesti, ja tarkastelussa havaittiin lisää ehdotuksia, jotka ovat joko vanhentuneita tai ilman lainsäätäjän tukea ja jotka sen vuoksi olisi peruttava. Näihin kuuluvat ehdotukset, jotka koskevat sijoittajien korvausjärjestelmiä, ilmailun turvamaksuja, raskaana olevia työntekijöitä[41], öljyvahinkojen korvausrahastoa ja mikroyritysten vapauttamista tiettyjen elintarvikehygieniasäännösten noudattamisesta, vaikka viimeksi mainitusta olisi ollut huomattavaa hyötyä pienemmille yrityksille.[42]

Komission vaihtumiseen liittyvien ajoituksellisten seikkojen vuoksi nykyinen komissio käsittelee tärkeimpiä kysymyksiä vuonna 2014. Komissio on tarkastellut aloiteluetteloaan ja päättänyt säilyttää vain tärkeimmät aloitteet.

Komissio suunnittelee myös käynnistävänsä keskipitkällä aikavälillä useita uusia, nykyisten EU:n sääntöjen arviointeja ja toimivuustarkastuksia ja arvioivansa sopimusoikeuden soveltamista muun muassa seuraaviin: kuluttajien suojelu lomaosakkeiden kaupassa, myöhästyneet maksut, esipakkauksia koskeva oikeudellinen kehys, EU:n suunnittelujärjestelmä, esitteitä koskeva direktiivi, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltaminen sen toimivuuden parantamiseksi sisämarkkinoilla[43], hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, kevyiden hyötyajoneuvojen ja henkilöautojen hiilidioksidipäästöt, televiestintä sekä laitonta maahantuloa, kauttakulkua ja oleskelua koskeva lainsäädäntö[44].

Muilla keskeisillä osa-alueilla, kuten digitaalisilla sisämarkkinoilla, joilla valmistellaan laajempaa politiikan tarkastelua, on tärkeää määrittää jäljellä olevat esteet ja arvioida sääntelykehystä kustannusten ja yksinkertaistamismahdollisuuksien kannalta.[45] Kyseiset toimet ovat selkeästi REFIT-ohjelman mukaisia.

Kaikki uudet aloitteet esitetään pääpiirteittäin komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, ja ne on vahvistettava komission vuoden 2015 työohjelmassa.

Kemikaalilainsäädäntö: Komissio katsoo, että toimia on jatkettava EU:n, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien tasoilla kemikaaleja koskevan lainsäädännön, erityisesti REACH-asetuksen, täytäntöönpanon helpottamiseksi, ja sellaisten osa-alueiden tarkastelemiseksi, joilla sääntöjä voitaisiin yksinkertaistaa ja hallinnollista rasitusta keventää. Tämä on tehtävä siten, että saavutetaan korkea terveyden ja ympäristön suojelun taso, mutta samalla taataan Euroopan teollisuuden kilpailukyky ja innovointi alalla sekä tavaroiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Komission REACH-asetusta koskevassa uudelleentarkastelussa[46] vuonna 2013 havaittiin joitakin mukauttamistarpeita, mutta kyseisen lainsäädännön pääteltiin toimivan asianmukaisesti ja sitä ei näin ollen tarvitse tässä vaiheessa muuttaa. Komissio kuitenkin myöntää, että on tarpeen keventää REACH-asetuksesta aiheutuvaa pk-yritysten taloudellista ja hallinnollista rasitusta ja tehostaa asetuksen täytäntöönpanoa kaikilla tasoilla.

Asiaa koskevia korjaavia toimia on jo toteutettu, mukaan luettuna maksujen huomattavat alennukset. Vuonna 2014 toteutetaan uusia toimenpiteitä: pk-yrityksille annetaan erityisapua, jotta ne voivat rekisteröidä pienet tuotantomäärät vuoden 2018 määräaikaan mennessä; tunnistetaan tehokkaampia tapoja käsitellä erittäin vaarallisia aineita ja määritetään vaihtoehtoja vaarallisille kemikaaleille; parannetaan yhteydenpitoa pk-yritysten kanssa; ja analysoidaan REACH-asetuksen vaikutuksia pk-yrityksiin sekä kilpailukykyyn ja innovointiin. Keskipitkällä aikavälillä harkitaan muita toimenpiteitä kemiallisten aineiden lupamenettelyn parantamiseksi, jotta yritykset voivat paremmin ennakoida menettelyn tulosta. Kyseisiin menettelyihin kuuluu esimerkiksi lupamenettelyjen alaisten aineiden luettelon muuttaminen harvemmin, lupamenettelyn yksinkertaistaminen joidenkin erityisten vähäriskisten tapausten osalta ja sosioekonomisten näkökohtien parempi huomioon ottaminen lisättäessä uusia aineita luvanvaraisten aineiden luetteloon.[47]

On tärkeää, että teollisuudella ja jäsenvaltioilla on aktiivinen rooli REACH-asetuksen täytäntöönpanossa. Tähän voisi sisältyä esimerkiksi kansallisten yhteyspisteiden ja/tai kauppakamarien valmiuksien parantaminen, jotta ne voivat antaa REACH-asetuksen täytäntöönpanoon liittyvää neuvontaa sekä varmistaa paremman koordinoinnin jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä.

Vuonna 2014 käynnistetään joukko aloitteita, jotka liittyvät sääntelyn toimivuuteen kemian alalla. Tarkoitus on tehdä muun muassa kumulatiivinen kustannusten arviointi ja toimivuustarkastus tärkeimmän kemikaalilainsäädännön osalta, REACH-asetusta lukuun ottamatta.

Päätelmät kyseisistä toimista, kuten meneillään olevasta työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön arvioinnista ja REACH-asetuksen aiemman uudelleentarkastelun tuloksista, antavat kokonaiskäsityksen sääntelyn toimivuudesta tällä osa-alueella ja mahdollisuuksista parantaa sitä. Komissio kehottaa sidosryhmiä ja jäsenvaltioita käynnistämään yhteisen pohdinnan kyseisistä kysymyksistä ja sisällyttämään sen vuonna 2016 laadittavaan kertomukseen.

IV. Horisontaaliset toimet

REFIT-ohjelma on osa komission laajempaa järkevän sääntelyn toimintatapaa, johon sisältyy myös vaikutustenarviointi, sidosryhmien kuuleminen ja jälkiarviointi. Komissio on sitoutunut edelleen vahvistamaan kyseisiä välineitä ja muita horisontaalisia toimia, esim. painottamalla enemmän sääntelyn kustannusten ja hyötyjen arviointia ja vähentämällä hallinnollisia velvoitteita, kuten raportointivaatimuksia.[48]

• Vaikutustenarviointi

Komission vaikutustenarviointijärjestelmä toimii toimintasyklin alkuvaiheessa, jolloin laaditaan uusia ehdotuksia, joilla kerätään tietoja päätöksentekoa varten, ja varmistetaan, että komission ehdotukset ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia. Järjestelmää on vahvistettu ja parannettu jatkuvasti vuodesta 2012 lähtien, jolloin se perustettiin. Vuonna 2009 julkaistiin tarkistetut suuntaviivat ja useilla osa-alueilla (kilpailukyky ja mikroyritykset, perusoikeudet, sosiaalinen ja alueita koskeva vaikutus) on annettu lisäohjeita. Tietopohjaa (parempia tietoja ja tieteellisiä lausuntoja) vahvistetaan jatkuvasti vaikutustenarviointiprosessissa. Vaikutustenarvioinnin tulosten, sekä hyötyjen ja kustannusten, nopean määrittämisen helpottamiseksi komissio on ottanut käyttöön vakiomuotoisen kahden sivun mittaisen tiivistelmän vuoden 2013 vaikutustenarviointiraporteissaan. Saatujen kokemusten perusteella (yli 350 vaikutustenarviointia vuodesta 2010 lähtien) komissio on sitoutunut tarkistamaan vaikutustenarviointia koskevia ohjeitaan, ja se ottaa huomioon sidosryhmien näkemykset julkisessa kuulemisessa, joka on tarkoitus käynnistää kesäkuussa 2014.

• Jälkiarviointi

EU:n sääntelyn järjestelmällinen jälkiarviointi toteutetaan sen selvittämiseksi, onko EU:n sääntelyn odotetut tulokset ja vaikutukset saavutettu. Arviointien suunnittelua on parannettu ja arviointien ennakkosuunnitelmat julkaistaan Europa-sivustolla.[49] Jälkiarvioinnin parantamiseksi edelleen komissio järjesti uusia arviointisuuntaviivoja koskevan julkisen kuulemisen marraskuun 2013 ja helmikuun 2014 välisenä aikana. Tulokset otetaan huomioon arviointisuuntaviivojen tulevan tarkistuksen yhteydessä.[50] Suuntaviivoissa viitataan vuonna 2010 käyttöön otettuihin toimivuustarkastuksiin kattavina politiikan arviointivälineinä, joilla arvioidaan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta sääntelyalojen välillä ja niiden sisällä ja sitä, onko koko politiikanalaa koskeva laajempi sääntelykehys tarkoituksenmukainen. Toimivuustarkastukset on saatu päätökseen useilla politiikan aloilla, kuten ympäristön (EU:n makean veden politiikka), työllisyys- ja sosiaalipolitiikan (tiedottaminen ja työntekijöiden kuuleminen), teollisuuspolitiikan (moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä) ja liikenteen (sisäiset ilmailualan markkinat) aloilla,[51] ja niiden perusteella on mahdollista valmistella useita lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat yksinkertaistamista ja hallinnollisen rasituksen keventämistä.[52]

• Sidosryhmien kuuleminen

Kansalaisten, työmarkkinaosapuolten sekä elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa käytävä vuoropuhelu auttaa varmistamaan, että EU:n lainsäädäntötyö on selkeää, hyvin kohdennettua ja johdonmukaista. Työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien kuuleminen on kirjattu perussopimuksiin, ja se on erityisen tärkeää oikeasuhteisuus- ja toissijaisuuskysymysten kannalta.[53] Komissio toteuttaa kuulemista kaikissa toimintasyklin vaiheissa. Jotta kuulemisten laatua, laajuutta ja kohdistamista voitaisiin edelleen parantaa, komissio jatkaa kuulemisten suunnittelun parantamista laatimalla kuulemisstrategioita politiikan valmisteluvaiheessa ja jatkuvalla arviointien ennakkosuunnitelmien julkaisemisella. Komissio antaa kuulemisten laadun parantamiseksi sisäiset suuntaviivat ja neuvoo ja tukee komission henkilöstöä, joka järjestää sidosryhmien kuulemiset EU:n toimielinten ulkopuolella. Kyseiset suuntaviivat julkaistaan julkista kuulemista varten ennen kuin komissio hyväksyy ne. Komissio jatkaa myös talousarvion rajoissa pyrkimyksiään järjestää kuulemiset useammilla kielillä kuulemisten kattavuuden lisäämiseksi. Komissio aikoo vahvistaa kuulemisten käyttöä jälkiarvioinneissa ja toimivuustarkastuksissa soveltamalla kuulemista koskevia vähimmäisvaatimuksia samaan tapaan kuin vaikutustenarvioinnin osalta.[54] Komissio suosittelee, että virastot soveltavat vähimmäisvaatimuksia kuulemisia järjestäessään. Komissio tarkastelee myös, miten täytäntöönpanosäädöksiä ja delegoituja säädöksiä koskevia julkisia kuulemisia voidaan parantaa.

Komissio ryhtyy toimenpiteisiin palautteenannon parantamiseksi. Sidosryhmät voivat jo kommentoida sekä kuulemissuunnitelmaa Sinun äänesi Euroopassa -sivustolla[55] että etenemissuunnitelmia, jotka komissio julkaisee antaakseen viitteitä tulevasta lainsäädännöstään. Sähköinen varoitusjärjestelmä on otettu hiljattain käyttöön.[56] Verkkosivuja parannetaan kommenttien ja palautteen annon helpottamiseksi. Sidosryhmiltä saadut vastaukset julkaistaan tavallisesti 15 työpäivän kuluessa kuulemisen päättymisestä, ja yhteenvetokertomus julkaistaan viimeistään silloin, kun komissio hyväksyy ehdotuksen. Jotkin jäsenvaltiot keräävät myös järjestelmällisesti kommentteja ja ehdotuksia sidosryhmiltä, jotka voivat tarjota arvokkaan panoksen komission toimiin sääntelyn toimivuuden parantamiseksi Euroopan tasolla.

Lisäksi komissio aikoo tehdä ehdotuksia yhteyksien laajentamisesta työmarkkinaosapuoliin ja sidosryhmiin, erityisesti pk-yrityksiin, olemalla niihin suoraan yhteydessä jäsenvaltioissa pidettävissä konferensseissa ja kuulemalla eurooppalaisia ja kansallisia pk-järjestöjä ja Yritys-Eurooppa-verkostoa.

• Sääntelyn kustannusten ja hyötyjen mittaaminen

Kustannusten ja hyötyjen mittaaminen on tärkeä osa järkevää sääntelyä. Komissio julkaisi äskettäin sääntelyn kustannusten ja hyötyjen arviointimenetelmää koskevan ulkopuolisen selvityksen tulokset, joita voidaan hyödyntää vaikutustenarviointia koskevien suuntaviivojen päivittämisessä.[57] Sääntelyn kustannusten ja hyötyjen mittaaminen on etusijalla myös toimivuustarkastuksissa ja jälkiarvioinneissa.

Yksittäisillä teollisuudenaloilla aiheutuneiden sääntelykustannusten arvioimiseksi komissio toteuttaa kumulatiivisia kustannusten arviointeja. Teräs- ja alumiiniteollisuuden osalta on jo tehty kaksi kumulatiivista kustannusten arviointia,[58] kemianteollisuuden osalta on aloitettu kumulatiivinen kustannusten arviointi ja arviointeja on tarkoitus toteuttaa metsäteollisuudessa, keramiikka- ja lasiteollisuudessa ja rakennusalalla. Kumulatiivisilla kustannusten arvioinneilla voidaan arvioida tärkeimpiä kustannustekijöitä koko teollisuudenalan laajuisesti. Koska kumulatiivisten kustannusten arviointien soveltamisala on rajallinen ja niissä keskitytään hyötyjen sijaan sääntelyyn liittyviin kustannuksiin, ne eivät voi olla ainoa politiikkasuositusten perusta. Niiden tulokset otetaan huomioon jälkiarvioinneissa, toimivuustarkastuksissa ja vaikutustenarvioinneissa.

EU:n tason sääntelyn kustannusten mittaaminen asettaa erityisiä haasteita, koska komission lainsäädäntöehdotusten arvioidut kustannukset muuttuvat usein lainsäädäntöprosessin aikana ja kustannukset riippuvat jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimista. Tämä tarkoittaa sitä, että Euroopan parlamentin ja neuvoston on saatettava arviot kustannuksista ja hyödyistä ajan tasalle, jos ehdotukset muuttuvat lainsäädäntömenettelyssä.[59] Lisäksi kustannusten ja hyötyjen mittaamisen tarkkuus vaikutustenarviointien ja jälkiarviointien osalta riippuu jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien antamien tietojen laadusta.

Todellisten kustannusten jälkiarviointi voi osoittaa huomattavia eroja ennakkoarviointiin verrattuna. Kustannukset ja myös kustannussäästöt voidaan arvioida liian suuriksi.[60] Komissio tarkastelee jälkiarvioinnissaan yhä enenevässä määrin sitä, missä määrin todelliset kustannukset ja hyödyt vastaavat aiemmissa vaikutustenarvioinneissa tehtyjä arvioita.

• Raportointivaatimukset

Sääntelyä voidaan keventää parantamalla tehokkuutta, yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta sekä vähentämällä raportointivaatimuksia.[61] Uusia ehdotuksia tehdessään komissio pyrkii minimoimaan raportointivaatimuksia ja yhdenmukaistamaan niitä. Raportointivaatimusten virtaviivaistamista ja yhdistämistä koskevat toimet olisi toteutettava yhteistyössä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa, sillä raportointivaatimuksia lisätään usein lainsäädäntöprosessin aikana.[62] Myös kansallisella, alueellisella ja paikallistasolla olisi tehtävä tarkastuksia, jotta voitaisiin määrittää velvoitteet, jotka ylittävät EU:n lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

Komissio on käynyt läpi raportointia (sekä sille annettavia raportteja että siltä edellytettyä raportointia) ympäristön[63] ja työterveyden ja -turvallisuuden[64] aloilla. Raportointivaatimukset on virtaviivaistettu muun muassa koheesiopolitiikan ja energian aloilla[65]. Toimet voidaan laajentaa koskemaan muita aloja vuonna 2015.

V. Sääntelyn toimivuus: yhteinen tavoite

Komissio on tyytyväinen jäsenvaltioiden ja sidosryhmien REFIT-ohjelmaa kohtaan osoittamasta kiinnostuksesta ja erityisesti neuvoston ja Euroopan parlamentin tuesta.[66]

Sen jälkeen, kun komission REFIT-ohjelma julkaistiin viime lokakuussa, jäsenvaltiot[67] ja sidosryhmät ovat saaneet suuren määrän kommentteja ja ehdotuksia. Niitä on tarkasteltu vuonna 2014 REFIT-ohjelman mukaisesti suoritetussa sääntelyn seulontaa koskevassa päivityksessä, ja ne julkaistaan komission järkevän sääntelyn verkkosivuilla yhteisestä pohdinnasta, keskustelusta ja toiminnasta informoimiseksi.[68]

Komissio on myös tyytyväinen elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kantaan, jonka mukaan sääntelyn toimivuus on välttämätöntä ja tärkeää. Vastauksena joidenkin sidosryhmien huoleen komissio vahvistaa, että REFIT-ohjelmassa ei kyseenalaisteta vahvistettuja politiikkatavoitteita eikä sitä toteuteta kansalaisten, kuluttajien, työntekijöiden ja ympäristön terveyden ja turvallisuuden kustannuksella. Tiedottaminen on tärkeää, jotta kaikki sidosryhmät voivat nähdä ohjelmasta aiheutuvat hyödyt, eli sen että komissio pyrkii varmistamaan, että EU:n lainsäädäntötoimet toteutetaan tuloksellisella ja tehokkaalla tavalla, oikealla tasolla, ja siten, että EU:n lisäarvo tulee selkeästi esiin.

REFIT-ohjelman täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut, että sääntelyn toimivuus voidaan saavuttaa vain EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden (kansallinen, alueellinen ja paikallinen taso) sekä elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien välisellä yhteistyöllä. Sääntelyn toimivuudelle olisi annettava etusija, ja kaikkien EU:n toimielinten olisi arvioitava politiikkavalintojensa vaikutuksia sekä valmisteluvaiheessa että lainsäädäntöprosessin aikana. Yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa on olennaisen tärkeää tietojen keräämiseksi ja sen arvioimiseksi, onko EU:n lainsäädännöllä ollut odotettuja vaikutuksia. Myös jäsenvaltioiden parlamentit antavat komissiolle palautetta politiikan suunnittelun alkuvaiheessa ja valvovat komission ehdotuksia toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin puitteissa[69]. Työmarkkinaosapuolten, sidosryhmien, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten panos on myös olennaisen tärkeä, jotta edistyminen järkevän sääntelyn soveltamisessa jatkuu.

Tukea yhteiselle pyrkimykselle ovat viime vuosina antaneet kaksi korkean tason työryhmää, parempaa sääntelyä käsittelevä ja hallinnollista rasitusta käsittelevä, jotka ovat antaneet panoksensa järkevää sääntelyä koskevaan toimintaohjelmaan. Komissio katsoo, että kyseinen tuki ja asiantuntemus on hyödyllisintä yhdistää yhteen ryhmään, jonka tarkistettuna toimeksiantona on arvioida EU:n sääntelyn vaikutusta kentällä jäsenvaltioissa ja siten tukea vuosittain REFIT-tulostaulussa julkaistavia tuloksia. Tämän työn avulla voitaisiin myös määrittää sääntelyaloja, jotka ovat valmiita arvioitaviksi, sekä edistää jälkiarviointeja ja toimivuustarkastuksia tiettyjen keskeisten kysymysten osalta. Ehdotus uuden korkean tason työryhmän perustamiseksi tulevaa työtä varten tehdään seuraavien kuukausien aikana.

VI. Päätelmät ja tulevaisuudennäkymät

Komissio on noudattanut sääntelyn toimivuutta koskevia sitoumuksiaan joulukuusta 2012. Tässä tiedonannossa esitetään REFIT-ohjelman tulokset ja nimetään alat, joille tulevat toimet olisi keskitettävä.

REFIT-ohjelman täytäntöönpanosta tähän mennessä saaduista kokemuksista voidaan tehdä useita päätelmiä.

Ensinnäkin järkevä sääntely ja sääntelyn toimivuus edellyttävät vankkaa poliittista sitoutumista ja siihen liittyviä politiikkojen ja menettelyjen muutoksia kaikilla tasoilla: komissiossa, Euroopan unionin toimielinten välillä ja jäsenvaltioissa. Sääntelyn toimivuus ei ole kertaluonteinen pikaratkaisu eikä rasti ruutuun -harjoitus. Se edellyttää, että hallintoelimille annetaan valtuudet toteuttaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja siihen tarvittavat välineet, ja että sidosryhmät osallistuvat aktiivisesti politiikkaprosessiin kaikissa sen vaiheissa vaikutustenarvioinnista jälkiarviointiin.

Toiseksi tarvitaan sääntelymenettelyjen valvontaa. Vaikutustenarviointilautakunnalla on merkittävä laadunvalvontatehtävä. Sen tukena ovat olleet menettelysäännöt, joilla on varmistettu, että ainoastaan ne ehdotukset, joihin on liitetty asianmukainen vaikutustenarviointi, voidaan jättää kollegion käsiteltäväksi. Valvontaa toteuttavat myös Euroopan parlamentti ja yhä useammin neuvosto arvioidessaan komission vaikutustenarvioinnin asianmukaisuutta. Kyseessä on ainutlaatuinen tilanne: harvat sääntelyviranomaiset soveltavat tai niihin sovelletaan samanlaista laadunvalvontaa ja tarkastelua kuin Euroopan komission osalta. Jotkut ovat ehdottaneet, että olisi perustettava ulkoinen laadunvalvontayksikkö. Komissio ei tue tätä ajatusta, koska se olisi haitaksi sen päätöksenteolle ja lainsäädännölliselle tehtävälle. Jotta komissio voi tehdä hyviä ja tasapainoisia ehdotuksia, sen on tehtävä itse omat vaikutustenarviointinsa. Sen jälkeen, kun komissio on julkistanut arviointinsa, ne voidaan asettaa valvontaan ja julkisesti kommentoitaviksi.

Kolmanneksi, kokemus on osoittanut, että kustannusten ja hyötyjen määrällinen tarkastelu on välttämätön osa sääntelyn arviointia. Huomioon on kuitenkin otettava myös määrällisen tarkastelun rajat. Komissio tarkastelee järjestelmällisesti kustannuksia ja hyötyjä vaikutustenarvioinneissaan, jotka kattavat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset. Ne ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan määrinä. Kustannusten ja hyötyjen laskeminen ei ole eksaktia tiedettä. Tarvittavia tietoja ei useinkaan ole saatavilla. Vaikutustenarvioinnissa parhaaksi arvioidun vaihtoehdon odotetut kustannukset ja hyödyt lisääntyvät tai vähenevät riippuen siitä, millaisia valintoja Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat tehneet lainsäädäntöprosessin aikana ja jäsenvaltiot täytäntöönpanon aikana. Todelliset kustannukset voidaan laskea vain jälkikäteen. Sen vuoksi REFIT-ohjelman yhtenä painopisteenä olisi oltava kustannusten ja hyötyjen ilmaiseminen määrällisesti siinä määrin kuin mahdollista koko sääntelyprosessin aikana soveltamalla asianmukaisia seuranta- ja jälkiarviointipuitteita. Kustannuksia ja hyötyjä olisi tarkasteltava uudelleen ja mukautettava aina, kun lainsäädäntöä tarkistetaan merkittävästi. Näin varmistetaan, että käytettävissä on tarvittavat tiedot todellisten kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi.

Neljänneksi, pikaratkaisut ja näppärät järjestelmät lainsäädännön keventämiseksi eivät ole mahdollisia kun otetaan huomioon oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden tarve sekä aika, jonka lainsäädännön muuttaminen EU:n tasolla kestää. Jokaisella muutoksella on hintansa ja muutoksesta aiheutuvia siirtymäkuluja ei ole aina otettu riittävästi huomioon. Siirtymäkuluja on punnittava huolellisesti suhteessa toimien toteuttamatta jättämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Viidenneksi, ne, joihin lainsäädäntö suoraan vaikuttaa, voivat tuoda esiin tarpeettomia taakkoja ja kustannuksia, ja näin voidaan täydentää merkittävästi määrällistä arviointia. Kuulemiset ja keskustelut ovat sen vuoksi olennaisen tärkeitä.

Kun nämä seikat otetaan huomioon, komissio aikoo tulevaisuudessa edelleen antaa etusijan sääntelyn toimivuudelle ja edistää sitä. Se aikoo vastaisuudessakin keskittyä osa-alueisiin, joilla EU:n lisäarvo on huomattava, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta kunnioittaen. Se aikoo saattaa päätökseen vaikutustenarviointia, sidosryhmien kuulemista ja jälkiarviointia koskevien suuntaviivojen tarkistusta koskevat valmistelut seuraavien kuukausien aikana. Se aikoo ankkuroida REFIT-ohjelman tukevasti osaksi komission menettelyjä ja käytäntöjä.

Komissio tekee edelleen tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa sen varmistamiseksi, että yksinkertaistamisesta ja hallinnollisen rasituksen keventämisestä saatavat hyödyt varmistetaan lainsäädäntöprosessissa, ja kehottaa lainsäätäjää ja jäsenvaltioita kehittämään riittävät valmiudet olla mukana tässä työssä omilla alueillaan ja toteuttamaan vaikutusten ennakkoarviointeja silloin, kun komission ehdotuksia muutetaan huomattavasti lainsäädäntömenettelyssä.[70]

Lisäksi komissio aikoo jatkaa yhteistyötä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa, varsinkin ABR+-ohjelman puitteissa, varmistaakseen arvioidut kustannussäästöt, kartoittaakseen täytäntöönpanoon liittyviä parhaita toimintatapoja ja parantaakseen sääntelyn kustannuksia ja hyötyjä koskevien, EU:n sääntelyn käytännön vaikutusten arvioinnissa tarvittavien tietojen laatua ja niiden keruuta.[71]

Euroopan komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sääntelyn kustannusten ja hyötyjen arvioinnissa olisi vahvistettava. Olisi aloitettava yhteistyö EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon arvioimiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

Euroopan parlamentin ja komission tänä vuonna alkavat uudet toimikaudet tarjoavat mahdollisuuden kaikille EU:n toimielimille vahvistaa sitoutumisensa järkevään sääntelyyn ja sääntelyn toimivuuteen.

Komissio pyytää työmarkkinaosapuolilta ja sidosryhmiltä näkemyksiä, tietoja ja näyttöä tässä tiedonannossa ja sen ohessa julkaistavassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetyistä REFIT-ohjelman tilanteesta ja näkymistä.

[1] SWD(2013) 401 lopullinen, 1.8.2013.

[2] COM(2013) 625 final, 2.10.2013.

[3] Komissio sitoutui tekemään yhteensä 23 ehdotusta, joilla pyritään yksinkertaistamaan ja keventämään sääntelytaakkaa; ehdotuksista 2 hyväksyttiin vuonna 2013 ja vuonna 2014 on tarkoitus hyväksyä 15 ehdotusta.

[4] COM(2013)721.

[5] COM(2013)794.

[6] Yhden henkilön yritystä koskeva ehdotus, joka hyväksyttiin 9. huhtikuuta 2014, sisältää keskeisiä osia tästä aiemmasta ehdotuksesta.

[7] REFIT-ohjelman mukaisesti peruutetut muut ehdotukset koskivat lääkkeitä koskevaa yleisölle tiedottamista, Euroopan rikosturvallisuustilastoista annettavaa asetusta, mallien oikeudellista suojaa, yhteisöpatenttia (ehdotuksen sijaan yhteistyötä tiivistettiin) ja ajokorttia, johon sisältyy kuljettajakortti.

[8] Ehdotukset koskivat kampaajien työterveyttä ja -turvallisuutta, tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia, ympäristön tupakansavua sekä syöpää ja perimän muutoksia aiheuttavia aineita.

[9] Tähän kuuluvat säädökset, jotka koskevat vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä, tieteellistä yhteistyötä elintarvikkeita koskevista kysymyksistä, terästilastoja, rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä ja peilien jälkiasennusta raskaisiin ajoneuvoihin.

[10] Arviointia valvoo parempaa sääntelyä käsittelevä korkean tason ryhmä, jossa on kansallisia sääntelyasiantuntijoita. Ryhmä toimii yhdessä komission kanssa järkevää sääntelyä koskevan toimintaohjelman tarkastelemiseksi ja kehittämiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.

[11] http://ec.europa.eu/enterprise/policies/sme/small-business-act/think-small-first/

[12] Asetusta N:o 1169/2011 sovelletaan joulukuusta 2014 alkaen lukuun ottamatta pakollisia ravintoarvomerkintöjä, joita aletaan soveltaa joulukuusta 2016.

[13] http://ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/foodlabelling/proposed_legislation_en.htm

[14] Poikkeuksia sovelletaan esim. suoraan maatiloilta myytäviin elintarvikkeisiin tai pieniin paikallisiin vähittäismyyjiin. Kevyempiä järjestelyjä sovelletaan eräissä muissa pk-yrityksiä koskevissa tapauksissa eli esim. ravintoarvotiedot voidaan laskea yleisesti tunnettujen ja hyväksyttyjen tietojen perusteella, jolloin vältetään kalliit laboratoriotutkimukset.

[15] Näiden säännösten nojalla jäsenvaltiot voivat säätää, että esimerkiksi allergeeneja tai ruokaintoleransseja koskevat tiedot annetaan pakkaamattomien elintarvikkeiden osalta ja ravintoloissa ainoastaan suullisesti tai pyynnöstä.

[16] Direktiivi 2013/55/EU, julkaistu 28.12.2013 (EUVL L 354).

[17] Komission delegoitu asetus (EU) N:o 862/2012.

[18] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 165/2014, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta.

[19] Direktiivit 2014/24/EU ja 2014/25/EU: Omien lausuntojen hyväksyminen alustavaksi näytöksi ja sen lähestymistavan omaksuminen, että asiakirjanäyttöä edellytetään vain tarjouskilpailun voittaneelta tarjoajalta, voisi keventää julkisiin tarjouskilpailuihin liittyvää hallinnollista rasitusta 80 prosentilla. Ks. myös vaikutustenarviointi: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52011SC1585&from=EN.

[20] Sähköisten hankintojen käyttöön jo siirtyneet hankintaviranomaiset ja -yksiköt ovat yleensä saavuttaneet 5–20 prosentin säästöt. Kokemukset osoittavat myös, että investointikustannukset saadaan katettua nopeasti. Kun otetaan huomioon EU:n hankintamarkkinoiden koko, jokainen viiden prosentin säästö voisi merkitä noin 100 miljardin euron palautusta julkiseen kassaan. (Sähköisiä hankintoja koskeva strategia (KOM(2012)179 lopullinen).

[21] Direktiivi 2012/19/EU: Ehdotukseen sisältyvien kansallisten tuottajarekistereiden yhteentoimivuuden ja rekistereiden välisen tiedonsiirron odotettiin tuovan tuottajille vuosittain noin 66 miljoonan euron kustannussäästöt. Lainsäätäjä ei hyväksynyt tätä osaa komission ehdotuksesta.

[22] Lainsäätäjä vastusti arviointimenettelyjen koordinoimiseksi ja integroimiseksi käyttöön otettavaa pakollista keskitettyä asiointipistettä sekä toimenpiteitä ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin (2011/92/EU) mukaisen päätöksenteon nopeuttamiseksi. Tämä vähensi yritysten tehokkuusetuja. Lainsäätäjä vastusti myös jätteiden siirtoon liittyvää pakollista sähköistä tietojenvaihtoa, jonka ansiosta yritykset olisivat saaneet 44 miljoonan euron vuotuiset kustannussäästöt.

[23] Katso jäljempänä oleva III kohta: EU:n liiketoimintaa koskevien tilastojen uusi rakenne.

[24] Komission ehdotus yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) (KOM(2011)121) on ollut lainsäädäntömenettelyssä maaliskuusta 2011 alkaen.

[25] KOM(2009) 544: ”Toimintaohjelma hallinnollisen rasituksen keventämiseksi Euroopan unionissa – Alakohtaiset keventämissuunnitelmat ja toimet vuonna 2009”.

[26] http://ec.europa.eu/internal_market/publicprocurement/docs/modernising_rules/executive-summary_en.pdf

[27] Asetus(EU) N:o 608/2013.

[28] Direktiivi 2012/19/EU.

[29] Elintarviketurvallisuutta koskevassa EU:n lainsäädännössä jäsenvaltioiden viranomaisten sallitaan ottaa käyttöön kevyempiä järjestelyjä, jotka koskevat tiettyjä pienyritysten investointeja lihanjalostusalalla.

[30] EU:n lainsäädännössä edellytetään, että vähintään 3,5 tonnia painavien kevyiden hyötyajoneuvojen ajoaika kirjataan, ja säädetään asiaa koskevasta poikkeuksesta pienyrittäjien osalta, jotka ajavat lyhyitä matkoja enintään 7,5 tonnin painoisilla ajoneuvoilla. Tietyissä kansallisissa säännöissä edellytetään kuitenkin ajoajan kirjaamista vähintään 2,8 tonnin painoisilta ajoneuvoilta.

[31] Direktiivi 2006/46/EY.

[32] Yhdessä tämän tiedonannon kanssa esitettävään REFIT-ohjelman ensimmäiseen tulostauluun ei vielä sisälly tietoja jäsenvaltioiden toteuttamista toimista.

[33] 1) Pk-yrityksille annetaan enemmän mahdollisuuksia hyötyä yksinkertaistetuista kirjanpito/tilinpäätösjärjestelmistä – direktiivi 2006/46/EY, annettu 14. kesäkuuta 2006; 2) Jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus olla soveltamatta tiettyjä tilinpäätösdirektiivien säännöksiä mikroyrityksiin – direktiivi 2012/6/EU, annettu 14. maaliskuuta 2012; 3) Jätteen siirtojen ilmoitusjärjestelmän yksinkertaistaminen ja virtaviivaistaminen – komission suosituskirje jäsenvaltioille, heinäkuu 2010; 4) Ainoastaan tarjouskilpailun voittaneen yrityksen on annettava hankintamenettelyssä asiakirjat, jotka todistavat yrityksen soveltuvuuden tarjoajaksi – KOM(2011) 896; 5) Vastaajien määrän vähentäminen kerättäessä tilastotietoja EU:n sisäisestä kaupasta – asetus (EY) N:o 638/2004, annettu 31. maaliskuuta 2004; 6) EU:n teollisuustuotantoa koskevien raportointivaatimusten keventäminen – neuvoston asetus (ETY) N:o 3924/91, annettu 19. joulukuuta 1991, ja komission asetus (EY) N:o 36/2009, annettu 11. heinäkuuta 2008; 7) Laskuja koskevien lisävaatimusten poistaminen ja sähköisten laskujen laajemman käytön mahdollistaminen – neuvoston direktiivi 2010/45/EU, annettu 13. heinäkuuta 2010; 8) Alv-palautusmenettelyssä vaaditun velvollisuuden poistaminen, joka koskee vaatimusta täyttää paperinen lomake sen jäsenvaltion kielellä, jossa alv palautetaan – neuvoston direktiivi 2008/9/EY, annettu 12. helmikuuta 2008; 9) Digitaaliset ajopiirturit, erityisesti digitaalisten ajopiirturien käyttöönotto ja niiden käytön yksinkertaistaminen, ottaen huomioon sen, että pienyrittäjiin sovellettavaa poikkeusta ajopiirtureita koskevista vaatimuksista laajennetaan tulevaisuudessa, ja että yksinkertaistamista jatketaan – asetus (ETY) N:o 3821/85, annettu 19. heinäkuuta 2011; 10) Kuljetustariffeja koskevan ilmoituksen poistaminen/asiakirjatodisteiden ajoneuvossa pitämistä koskevan velvollisuuden keventäminen – neuvoston asetus (EY) N:o 569/2008 (asetuksen 11/60 muuttamisesta), annettu 12. heinäkuuta 2008; 11) Tieliikennettä ja maanteiden henkilöliikennettä koskevien velvoitteiden yksinkertaistaminen – asetus (EY) N:o 1071/2009, annettu 21. lokakuuta 2009, ja asetus (EY) N:o 1072/2009, annettu 21. lokakuuta 2009; ja 12) Kananmunien merkintöjen yksinkertaistaminen – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17. joulukuuta 2013.

[34] Ks. hallinnollisen rasituksen keventämistä Euroopan unionissa koskevan toimintaohjelman loppuraportti SWD (2012) 423 lopullinen.

[35] Komissio on saanut huomautuksia ja ehdotuksia jäsenvaltioiden (Suomi, Saksa, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta) viranomaisilta, elinkeinoelämän sidosryhmiltä, ammattiliitoilta ja kansalaisjärjestöiltä. Niihin voi tutustua komission järkevän sääntelyn verkkosivustossa osoitteessa: http://ec.europa.eu/smart-regulation/refit/index_en.htm.

[36] Aloitteen tavoitteena on vähentää rajat ylittävän kaupan esteitä ja turvata jäsenvaltion alv-tulot tekemällä EU:n arvonlisäverojärjestelmästä yksinkertaisempi, neutraali ja nykyistä vankempi.

[37] Muita aloitteita ovat ydinalan lainsäädännön tarkastelu, tilapäisiä matkustusasiakirjoja koskeva ehdotus ja tekstiilituotteiden tuontia ja kaksikäyttötuotteita koskevien asetusten tarkastelu.

[38] Jääkaappien (direktiivi 2003/66/EY), kotitalouksien astianpesukoneiden (direktiivi 1999/9/EY) ja pesukoneiden (direktiivi 1995/12/EY) energiamerkinnät uusien täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisen jälkeen.

[39] Neuvoston asetus N:o 11 Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 79 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta syrjinnän poistamiseksi kuljetusmaksuista ja -ehdoista, annettu 16. elokuuta 1960.

[40] Siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 oleva 10 artikla.

[41] KOM(2008) 6004.

[42] KOM(2007) 90 lopullinen.

[43] Neuvosto esitti joulukuussa 2013 pyynnön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista koskevan kertomuksen antamisesta vuoden 2015 puoliväliin mennessä (ks: http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/intm/139846.pdf).

[44] Muita aloja ovat muun muassa vasikanlihaa koskevat kaupan pitämisen vaatimukset, naudanlihaa koskevat merkinnät, syrjäisimpiä alueita koskeva ohjelma, polttoaineiden laatua koskeva direktiivi (kun se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantu täysimääräisesti täytäntöön), öljyvarastot, kalastuksen valvontaa koskeva asetus, ydinturvallisuus, standardointi, asbestin aiheuttama ympäristön pilaantuminen, eläinkokeet, strateginen ympäristöarviointi, tulvavaara, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, vakuutukset (kun täytäntöönpanosta on saatu tarvittavaa kokemusta), koulutus, tieliikenteen, meriliikenteen ja meriturvallisuuden pätevyysvaatimukset ja toimiluvat, aluksilla syntyvän jätteen vastaanottolaitteet satamissa, sähköinen alv-laskutus, keskitetty minipalvelupiste sekä rakennus, lasi- ja keramiikkateollisuus.

[45] Tähän sisältyy verkkopalveluja koskevan lainsäädännön tarkastelu – ehdolliseen pääsyyn perustuvien tai ehdollisen pääsyn sisältävien palvelujen oikeussuojasta annettu direktiivi 98/84/EY ja tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista annettu direktiivi 2000/31/EY.

[46] COM(2013)49, liitteenä komission valmisteluasiakirja SWD (2013)25.

[47] Ks. lisätietoja oheisasiakirjoina julkaistuissa komission yksiköiden valmisteluasiakirjoissa.

[48] Ks. KOM(2012) 746.

[49] Ks. komission järkevän sääntelyn verkkosivusto: http://ec.europa.eu/smart-regulation/evaluation/index_en.htm.

[50] Viranomaisilta, sidosryhmiltä ja kansalaisilta on saatu julkisen kuulemisen yhteydessä 53 vastausta. Vastaukset ja yhteenvetokertomus julkaistaan komission järkevän sääntelyn verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/smart-regulation/index_en.htm.

[51] Loppuraportti saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/smart-regulation/evaluation/documents_en.htm.

[52] Tiedottamista ja työntekijöiden kuulemista koskeva toimivuustarkastus voisi työmarkkinaosapuolten kuulemisen tulokset huomioon ottaen johtaa kolmen direktiivin konsolidoimiseen, ja puitedirektiivi 2007/46/EY tarkistetaan moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevan toimivuustarkastuksen jälkeen, ks. täydelliset tiedot REFIT- ohjelman tulostaulussa.

[53] Kuulemisesta määrätään SEU-sopimuksen 11 artiklassa ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevassa pöytäkirjassa N:o 2. Työmarkkinaosapuolten kuulemisesta sosiaalipolitiikan yhteydessä määrätään SEUT-sopimuksen 153, 154 ja 155 artiklassa, joissa niille tarjotaan myös mahdollisuus osallistua REFIT-ohjelmaan.

[54] Ei koske erityisiä kuulemisjärjestelyjä, jotka on määritelty perussopimuksissa, EU:n muussa lainsäädännössä tai kansainvälisissä sopimuksissa (esim. työmarkkinaosapuolten kuulemiset).

[55] http://ec.europa.eu/yourvoice/index_fi.htm.

[56] Kirjautua voi osoitteessa https://webgate.ec.europa.eu/notifications/homePage.do?locale=en.

[57] Ks. selvitys ”Assessing the costs and benefits of regulation” osoitteessa http://ec.europa.eu/smart-regulation/impact/commission_guidelines/docs/131210_cba_study_sg_final.pdf.

[58] Ks: http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/metals-minerals/files/steel-cum-cost-imp_en.pdf ja: http://ec.europa.eu/enterprise/newsroom/cf/itemdetail.cfm?item_id=7124&lang=en&title=Final-report.

[59] Esimerkkinä tästä voidaan mainita kasvien ja kasvituotteiden tuontia EU:hun koskevat säännöt, joiden osalta on vaarana, että lainsäädäntömenettelyssä parhaillaan käsiteltävänä olevat muutokset komission ehdotukseen lisäävät yritysten kustannuksia (COM(2013)267 – Komission ehdotus asetukseksi kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä, ks. myös siihen liittyvä tulostaulu).

[60] Jälkikäteen lasketut todelliset kustannukset voivat erota ennakkoarvioinneista tekniikan edistymisen ja yritysten innovoinnin ja tehokkuuden vuoksi. Esimerkiksi terästeollisuuden alalla ympäristönsuojelukustannukset tuotetonnia kohti ovat pysyneet vakaina tai laskeneet viimeisten noin 20 vuoden aikana siitä huolimatta, että alan ympäristötehokkuus on parantunut. (Terästeollisuuden kumulatiivisten kustannusten arviointi: http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/metals-minerals/files/steel-cum-cost-imp_en.pdf).

[61] Raportointivaatimukset ovat usein yhteydessä toisiinsa, minkä vuoksi esimerkiksi vaatimus, jonka mukaan komission on raportoitava neuvostolle ja Euroopan parlamentille, voi tuoda uusia raportointivelvoitteita jäsenvaltioiden viranomaisille, sidosryhmille ja yrityksille.

[62] Koheesiopolitiikkaa koskevista yleisistä säännöksistä annetussa asetuksessa luetellaan 28 yksittäistä raportointivaatimusta 11 alalla; kuusi niistä edellyttää säännöllistä raportointia. Lähetettyjä työntekijöitä koskevaan lopulliseen direktiiviin sisältyy jäsenvaltioita koskevia lisäraportointivaatimuksia, jotka on lisätty lainsäädäntöprosessin aikana (ks. REFIT-ohjelman tulostaulu).

[63] Aiemmin erillisten raportointimenettelyjen virtaviivaistamisen osalta on edistytty huomattavasti vesialalla (meristrategiadirektiivin, vesipolitiikan puitedirektiivin ja luontotyyppi- ja lintudirektiivien välillä) siten, että tiedot on ilmoitettava vain kerran eri direktiiveissä asetettuja vaatimuksia vastaavasti, mikä keventää huomattavasti hallinnollista rasitusta. Yhdyskuntajätevesien alan raportointivaatimusten vähentämistä koskevan erillisen pilottihankkeen tulosten johdosta raportointivaatimukset yksinkertaistuvat ja niistä tulee tehokkaampia.

[64] Vuodesta 2007 alkaen jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle 24:n työterveys ja -turvallisuusalan direktiivin käytännön täytäntöönpanosta yhden raportin erillisten raporttien sijaan (direktiivi 2007/30/EY, annettu puitedirektiivin 89/391/ETY muuttamisesta).

[65] Vuonna 2013 komissio suoritti raportointivelvoitteiden kartoituksen energian ja koheesiopolitiikan aloilla vaatimusten yksinkertaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Yksistään energia-alalla tämä mahdollisti 43 raportointivelvoitteen yhdistämisen, jolloin velvoitteiden määrä väheni 14:ään.

[66] Ks. 24. – 25. lokakuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joulukuussa 2013 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston päätelmät ja Euroopan parlamentin 17. huhtikuuta 2014 antama päätöslauselma ”Top 10” -kuulemisesta ja pk-yrityksiin kohdistuvan sääntelytaakan keventämisestä.

[67] Erityisesti Suomi, Saksa, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat vastaanottaneet huomautuksia.

[68] http://ec.europa.eu/smart-regulation/refit/index_en.htm (varmistettava).

[69] Perussopimuksiin liitetyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti.

[70] Ks. myös tämän tiedonannon ohessa julkaistava REFIT-ohjelman tulostauluun sisältyvä analyysi yksinkertaistamiseen ja hallinnollisen rasituksen keventämiseen tähtäävien ehdotusten muutoksista lainsäädäntöprosessissa.

[71] Arvioiden mukaan kolmannes EU:n lainsäädännöstä aiheutuvasta taakasta liittyy lainsäädännön täytäntöönpanoon kansallisella tasolla.