This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52014DC0284
REPORT FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS concerning the governance of macro-regional strategies
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE makroaluestrategioiden hallintotavasta
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE makroaluestrategioiden hallintotavasta
/* COM/2014/0284 final */
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE makroaluestrategioiden hallintotavasta /* COM/2014/0284 final */
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN
KOMITEALLE makroaluestrategioiden hallintotavasta 1.
Johdanto Itämeren aluetta
koskeva EU:n strategia hyväksyttiin vuonna 2009, minkä jälkeen yhteistyömahdollisuudet
Euroopan suuralueilla ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän.
Makroaluestrategiat, joissa käsitellään yhteisiä haasteita ja mahdollisuuksia,
tarjoavat uuden keinon suurempien alueiden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Ne
edustavat selvää EU-lisäarvoa ja vahvistavat EU:n nykyisiä horisontaalisia
politiikkoja. Niissä käsitellään muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä: ·
Itämeren ympäristötilan heikkeneminen, ·
hyödyntämättä olevat mahdollisuudet parantaa
Tonavan liikennöintikelpoisuutta ja veden laatua ja lisätä näin alueen
houkuttelevuutta, ·
Adrian- ja Joonianmeren alueen taloudellinen,
yhteiskunnallinen ja ympäristöllinen monimuotoisuus ja hajanaisuus, ja ·
Alpeilla sijaitsevien kaupunkien ja
maaseutualueiden välinen alueellinen, taloudellinen ja sosiaalinen
epätasapaino, jota käsitellään tulevaisuudessa mahdollisesti esitettävässä EU:n
strategiassa Alppien aluetta varten. Strategioiden
kokonaisvaltaisen lähestymistavan ansiosta alueelliseen kehittämistyöhön
voidaan myös sisällyttää erilaisia merkittäviä yleisiä tavoitteita, kuten
ilmastotoimien valtavirtaistaminen ja tuki vähähiiliselle taloudelle ja
ilmastonmuutoksen kestävälle yhteiskunnalle. Esimerkkeinä
onnistuneista makroaluetoimista voidaan mainita EU:n strategiat Itämeren
aluetta ja Tonavan aluetta varten. Itämeren ympäristötila on kohentumassa
saastumisen vähentämiseen tähtäävien yhteisten toimien, kuten
CleanShip-hankkeen, ansiosta. Liikennöintiä Tonavalla pyritään helpottamaan
kunnossapitotoimia tehostamalla. Ympäristöön liittyviä innovaatioita, puhdasta
teknologiaa ja ekoinnovointia kehitetään esimerkiksi Itämeren tutkimus- ja
kehitysohjelman (BONUS)[1]1 puitteissa. Tonavan alueella on käynnissä
samankaltaisia toimia. Toiminnan
tehostumisen ja kokemusten[2]
myötä on esiin kuitenkin noussut myös täytäntöönpanoa vaikeuttavia esteitä.
Esimerkiksi Tonavan alueen tuhoisien tulvien yhteydessä vuonna 2013 ei korkean
tason poliittisista aloitteista huolimatta pystytty toteuttamaan riittävän
koordinoituja toimia. Muutoksia tarvitaan. Tämä kertomus annetaan
vastauksena neuvoston pyyntöön edistää keskusteluja makroaluestrategioiden
hallinnoinnin parantamisesta ja esittää vuoden 2014 loppuun mennessä asiaa
koskeva kertomus.[3]
Parempi hallintotapa edellyttää niiden tekijöiden täsmentämistä, joilla voidaan
varmistaa lähestymistavan onnistuminen, mikä käsittää muun muassa vastuunoton
lisäämisen niissä maissa, joiden aloitteesta strategiat on laadittu. Käsitteellä
”hallintotapa” kuvataan tässä tarkasteltavana olevaa prosessia eli sitä, miten
ja kenen toimesta strategiat pannaan täytäntöön ja yhteisiä toimia
käynnistetään ja rahoitetaan. Hallintotavan keskeisiin tekijöihin lukeutuvat
tällä hetkellä erityisesti seuraavat: - jäsenvaltioiden
ja komission osallistuminen korkealla poliittisella tasolla (ministeritasolla)
poliittisen sitoutumisen ja strategisen ohjauksen varmistamiseksi; - kansalliset yhteyspisteet[4],
kunkin osallistujamaan korkeat virkamiehet, jotka koordinoivat työtä ylemmillä
hallintotasoilla; - kunkin osallistujamaan asiantuntijat[5], jotka
ovat vastuussa kustakin temaattisesta painopistealasta (esimerkiksi ympäristö,
liikenne, tutkimus ja innovointi) tai horisontaalisesta kysymyksestä
(esimerkiksi ilmastonmuutos, aluesuunnittelu) ja jotka yleensä muodostavat
makroaluetason ohjausryhmän kyseisen aihealueen osalta. Nämä tekijät
muodostavat sen rakenteen, jota nyt olisi tarkistettava ja vahvistettava, jotta
strategioiden toteutuksella saataisiin aikaan selkeitä vaikutuksia ja parempia
tuloksia. 2.
Tarpeet Nykyisten
strategioiden[6]
ja niistä saatujen kokemusten tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että
parannuksia tarvitaan erityisesti seuraavilla osa-alueilla: ·
asianomaisten maiden ja alueiden poliittisen
johtajuuden ja päätöksentekovalmiuksien vahvistaminen: työn koordinoinnista
vastaavien ministereiden ja kansallisten viranomaisten on otettava
kokonaisvastuu toiminnasta ja ohjattava aiempaa selkeämmin ruohonjuuritason
toimia; ·
työn organisoinnin selkeyttäminen: käytännön toteutuksesta huolehtivien viranomaisten tehtävät on
määriteltävä selkeästi, koordinointia on tehostettava ja toimintaan on
varattava riittävästi resursseja. Makroaluestrategioiden
parempi hallinnointi ei tarkoita lisävarojen myöntämistä tai uusia
instituutioita. Tavoitteena olisi pikemminkin oltava nykyisten resurssien
entistä järkevämpi käyttö.[7]
Sama malli ei myöskään sovi kaikille. Makroalueiden ja osallistujamaiden
erilaiset vahvuudet on tunnustettava ja otettava huomioon. Erityisesti olisi
hyödynnettävä nykyisiä alueellisia organisaatioita. Strategioiden olisi
täydennettävä muissa yhteyksissä tehtävää työtä. Nyt hahmoteltavia
lähestymistapoja voitaisiin hyödyntää myös muiden vastaavien aloitteiden
yhteydessä, esimerkiksi yhdennetyn meripolitiikan mukaisissa
merialuestrategioissa. Tässä
kertomuksessa tarkastellaan nykyisiä strategioita seuraavilla tasoilla: ·
Poliittinen johtajuus ja vastuu: Kuka vastaa strategisesta ohjauksesta? Kuka tekee tärkeimmät
päätökset? Miten voidaan varmistaa samaistuminen strategioihin, niistä
tiedottaminen sekä niitä koskeva vastuuvelvollisuus? ·
Koordinointi: Kuka on
vastuussa yleisestä hallinnollisesta koordinoinnista osallistujamaiden (tai
alueiden) tasolla? ·
Toteutus: Kenen pitäisi
johtaa käytännön toteutusta, kenen on tarpeen osallistua siihen ja miten sitä
pitäisi tukea? Miten EU:n ulkopuolisten osallistujamaiden täysi osallistuminen
strategioihin voidaan varmistaa? Nämä
tasot ovat toisistaan riippuvaisia. Selkeä poliittinen johtajuus on
perusedellytys tehokkaalle koordinoinnille ja toteutukselle. Komission ja
osallistujamaiden kesken sovittu rakenne, jossa vastuut on jäsennelty
hierarkkisesti, on olennaisen tärkeä tekijä, kun pyritään luomaan vankka kehys
keskipitkää ja pitkää aikaväliä varten. 3.
Poliittinen johtajuus ja vastuu Makroaluestrategioiden
tehokkuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää varmistaa korkean tason jäsennelty
poliittinen ulottuvuus, jonka puitteissa huolehditaan yleisestä ohjauksesta,
painopisteiden määrittelystä ja keskeisten päätösten tekemisestä. Tämä poliittinen
taso on vastuussa strategiasta eli sen painopisteiden määrittelystä ja erinäisistä
muista keskeisistä seikoista, kuten rahoituksen mukauttamisesta
makroalueelliseen lähestymistapaan. Sen olisi varmistettava, että toteutukseen
osallistuvilla viranomaisilla on riittävästi resursseja ja riittävät valtuudet
tehokkaaseen toimintaan. Teknisellä tasolla ratkaisematta jääneet ongelmat
olisi pyrittävä ratkaisemaan poliittisella tasolla. Nykyinen
järjestelmä perustuu pitkälti Euroopan komission strategiseen
ohjaukseen. Komissio varmistaa asioiden etenemisen, toimii välittäjänä ongelmatilanteissa
ja järjestää keskeisiä tilaisuuksia. Se tukee avaintoimijoita ja on keskeisessä
asemassa raportointi- ja arviointivaiheessa. Komissio on myös keskeinen
yhteyselin ja EU-ulottuvuuden takaaja. Liiallinen
riippuvuus komissiosta ensisijaisena liikkeellepanevana voimana ei kuitenkaan
ole suotavaa. Makroaluestrategioiden onnistuminen edellyttää parempaa
tasapainoa osallistujamaiden ja ‑alueiden
omaksuman johtajuuden ja komission roolin välillä. Esimerkkejä
hyvistä käytännöistä: – Itämeren alueella järjestetyt alakohtaiset ministerikokoukset, joissa
on sitouduttu Itämeren ympäristön laatua parantaviin toimiin (Helsingin
komission ministerikokoukset), ja Tonavan alueella järjestetyt vastaavat
kokoukset, joissa on sitouduttu tehostamaan joen kunnossapitoa
(liikenneministerien erityiskokous); – Tonavan aluetta koskevaan strategiaan liittyvät ministerikokoukset,
jotka pidetään vuotuisen foorumin yhteydessä. Lisäksi vuoden 2013 foorumin
yhteydessä pidetty aluekehitysministereiden erityiskokous lujitti Euroopan rakenne-
ja investointirahastojen yhteensovittamista strategian kanssa; – Itämeren alueen nykyisten yhteistyörakenteiden puitteissa (esim.
Itämeren valtioiden neuvoston huippukokoukset, Itämeren
parlamentaarikkokonferenssi) järjestetyissä korkean tason kokouksissa
keskustellaan säännöllisesti Itämeri-strategiasta; – ulkoasiainministereiden tasolla kokoontuva Adrian- ja Joonianmeren
neuvosto on keskeisessä asemassa tulevan Adrian- ja Joonianmeren aluetta
koskevan strategian edistämisessä. Ministerikokoukset
eivät kuitenkaan ole vielä riittävän järjestelmällisiä tai konkreettisia
pystyäkseen tarjoamaan selkeää strategista ohjausta. Ministerikokousten
julkilausumien ja tulosten välillä mahdollisesti esiintyviä eroja on
vähennettävä. Kun päätökset on tehty, ne olisi toteutettava yhteisin toimin.
Olisi harkittava mahdollisuutta järjestää joitakin ministerikokouksia aiempaa
säännöllisemmin strategioiden käytännön toteutuksen edistämiseksi. Kansallisesta
yhteyspisteestä vastaavilla ministereillä on oltava
strategisempi kansallinen koordinointitehtävä maansa hallituksessa. Esimerkkinä
hyvästä käytännöstä voidaan mainita Ruotsi, jossa asianomainen ministeri ja
henkilöstö tiedottavat viranomaisille, parlamentille sekä vastuuministeriöille
ja -ministereille makroaluestrategiansa käynnissä olevista hankkeista ja siihen
liittyvistä haasteista. Tämä on omiaan parantamaan kansallista/alueellista
koordinointia ja lisäämään hallituksen kaikkien asiaankuuluvien osien
osallistumista. Kansallinen yhteyspiste on tältä osin keskeisessä asemassa.
Tätä mallia kannattaisi hyödyntää muuallakin. Tärkeä tekijä
johtajuuden ohella on omavastuullisuus. Sidosryhmien, myös eritasoisten
parlamenttien, aluehallintojen ja kansalaisyhteiskunnan, osallistumista on
lisättävä. Jo nyt järjestetään kokouksia, joihin osallistuu Euroopan
parlamentin jäseniä ja kansallisten parlamenttien jäseniä Itämeren ja Tonavan
alueilta.[8]
Kansalaisyhteiskunta osallistuu yhä tiiviimmin toteutukseen (esim.
painopistealat ”Biologinen monimuotoisuus” Tonavan alueella ja ”Energia”
Itämeren alueella) ja mahdollisen Alppien aluetta koskevan EU-strategian
kehittämiseen, mutta asian hyväksi voitaisiin tehdä enemmänkin. 3.1.
Vaihtoehdot ja suositukset ·
Osallistujamaiden ja -alueiden olisi omaksuttava yleinen
strateginen johtoasema ministeritasolla. Kansallisesta yhteyspisteestä
vastaavien ministereiden olisi tehtävä lopulliset päätökset ja heidän olisi
yhdessä muodostettava säännöllisesti kokoontuva päätöksiä tekevä ryhmittymä.
Heidän pitäisi olla vastuussa edistymisen arvioinnista, toteutuksen ohjauksesta
ja ratkaisujen etsimisestä ongelmatilanteissa. Kokoukset olisi pidettävä
vuotuisen foorumin yhteydessä. Strategisen johtajuuden varmistamiseksi
voitaisiin harkita myös seuraavia vaihtoehtoja: –
kiertävä puheenjohtajuus kutakin strategiaa varten määräajaksi yhdessä sovittavan
vuorotteluperiaatteen mukaisesti.[9]
Puheenjohtajuuden hoitaminen saattaisi merkitä myös vuotuisen foorumin
isännöintiä ja järjestämistä, millä varmistettaisiin suora yhteys strategian
toteutukseen; –
erityisedustajan nimeäminen
strategiaa varten asianomaisten maiden suostumuksella. Erityisedustajan
tehtävänä voisi olla toteutuksen ohjaaminen, ongelmien selvittäminen ja
tuloksista raportoiminen ministeritasolle. Hän voisi olla ministeritason
henkilö tai vastaava, kuten TEN-T-verkon[10]
eurooppalaiset koordinaattorit. Erityisedustajan toiminta voitaisiin rahoittaa
valtioiden välisestä yhteistyöohjelmasta tai muilla keinoin. ·
Eri alojen ministereiden olisi edistettävä kehitystä omilla aloillaan. Ministeritason
johtoaseman kullakin toimintalohkolla olisi kuuluttava ennen kaikkea kyseisen
painopistealan johtamisesta vastaavalle maalle. Kokouksia voitaisiin pitää
säännöllisesti ja mahdollisesti myös neuvoston kokousten yhteydessä.
Erityisedustajalla olisi oltava aktiivinen rooli näissä kokouksissa. ·
Kansallisesta yhteyspisteestä vastaavilla
ministereillä olisi oltava strateginen koordinointitehtävä kansallisen tai alueellisen tason hallituksessa siten, että he
tiedottavat säännöllisesti hallitukselle käynnissä olevista hankkeista ja varmistavat
politiikkojen ja rahoituksen yhteensovittamisen. ·
Kansallisten yhteyspisteiden olisi koordinoitava toimintaansa kansallisella tasolla temaattisten
painopistealojen asiantuntijoiden kanssa, jotta voidaan varmistaa, että
päätökset johtavat toimiin. ·
Komission olisi jatkossakin tarjottava strategista tukea. Komissio auttaa edistymisen
arvioinnissa, kartoittaa poliittisen tason toimia edellyttäviä puutteita ja
ehdottaa ratkaisuja toteutusta koskevissa ongelmatilanteissa. Sen olisi
varmistettava johdonmukaisuus suhteessa EU:n politiikkaan ja kantoihin ja
huolehdittava erityisesti makroalueellisen lähestymistavan sisällyttämisestä
EU:n politiikkoihin. ·
Parempaan tuloksista ja
toiminnasta tiedottamiseen olisi panostettava, jotta makroalueellisesta
lähestymistavasta ja sen saavutuksista syntyisi julkista keskustelua. Kaikkia
toimijoita, mukaan lukien strategioiden toteuttamiseen osallistuvat kansalliset
tai alueelliset julkiset ja yksityiset tahot, olisi kannustettava osallistumaan
tähän. ·
Osallistujamaiden ja komission olisi hyödynnettävä
täysimääräisesti valtioiden välisten yhteistyöohjelmien[11]
(ja EU:n laajuista tukea yhteistyötoimille tarjoavan INTERACT-ohjelman[12])
tarjoamat uudet mahdollisuudet edellä hahmoteltujen poliittisen tason toimien
helpottamiseksi ja tukemiseksi. 4.
Koordinointi Vahva ja toimiva
makroaluestrategia edellyttää ammattimaista hallinnointia ja koordinointia sekä
kansallisella että makroalueellisella tasolla. Tällä
koordinoinnilla luodaan yhteys poliittisesta ohjauksesta ja toteutuksesta vastaavien
tahojen välille. Tähän kuuluvia tehtäviä ovat muun muassa toimintaohjeiden
antaminen, toiminnasta raportointi ja sen arviointi, kansallinen/alueellinen
koordinointi ja merkittävien tapahtumien järjestämisessä avustaminen. Siihen
olisi myös sisällyttävä yhteistyö nykyisten alueellisten järjestöjen kanssa. Koordinointi- ja
hallinnointitehtävien hoito on nykyisellään varmistettu vain osittain.
Kansalliset yhteyspisteet ja vastaavat komission yksiköt ovat keskeisiä
toimijoita tässä yhteydessä. Kansallisten yhteyspisteiden roolia olisi
selkiytettävä, sillä näin voitaisiin tehostaa hallinnointia ja koordinointia
kunkin hallinnon sisällä. Komissio on
tähän saakka osallistunut laajalti koordinointitoimiin, erityisesti
strategioiden käynnistysvaiheessa. Päivittäinen tekninen tuki on kuitenkin
vienyt resursseja sellaisten keskeisten tehtävien hoidolta, joilla saataisiin
eniten lisäarvoa. Näihin lukeutuvat muun muassa johdonmukaisuuden varmistaminen
suhteessa EU:n tavoitteisiin ja EU:n asiantuntija-apu temaattisissa ja
poliittisissa kysymyksissä.[13] Itämeren ja
Tonavan alueiden kansalliset yhteyspisteet ovat ottamassa yhä laajempaa
hallinnointivastuuta strategioiden toteutuksesta. Ne pyrkivät luomaan yhteyksiä
strategioiden ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen välille. Näin on
tehty esimerkiksi Latviassa ja Unkarissa. Tämä on hyvä käytäntö. Monilla niistä
on riittävästi henkilöstöä keskeisten tehtävien hoitamiseen, mutta osa
tarvitsisi lisää resursseja. Useimmat
kansalliset yhteyspisteet ovat perustaneet kansallisista/alueellisista
sidosryhmistä koostuvan kansallisen koordinointifoorumin, jonka avulla
pyritään helpottamaan strategioiden toteutusta. Hyviä esimerkkejä tästä ovat
Itävalta ja Puola, joissa on tässä tarkoituksessa saatettu yhteen keskushallinto-/liittovaltiotason
ja alueellisen tason toimijoita, eri aloista vastaavia ministeriöitä, ohjelmien
hallintoviranomaisia, paikallisjärjestöjä ja esimerkiksi tutkimuslaitoksia. Lisäksi kaikkien
makroaluestrategioiden yleistä lähestymistapaa tarkastellaan korkean tason
ryhmässä, jonka kokouksiin osallistuvat EU:n kaikkien 28 jäsenvaltion
edustajat (kansallinen yhteyspiste tai vastaava) sekä strategioihin
osallistuvien EU:n ulkopuolisten maiden edustajat. Näiden kokousten yhteydessä
järjestetään kansallisten yhteyspisteiden aluetason keskusteluja. Ryhmän roolia
ja sen yhteyttä muihin toimielimiin ja keskeisiin toimijoihin on kuitenkin
selvennettävä. Tuleva Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskeva strategia ja
mahdollinen Alppien aluetta koskeva strategia lisäävät entisestään tietojen ja
hyvien käytäntöjen vaihdon ja EU:n ulkopuolisten maiden ja alueiden
osallistumisen tärkeyttä. 4.1.
Suositukset ·
Kansallisilla yhteyspisteillä pitäisi olla päävastuu koordinoinnista ja operatiivisesta
johtamisesta. Tätä olisi helpotettava kansallisin järjestelyin. Niiden olisi
kokoonnuttava säännöllisesti jatkuvan koordinoinnin ja hyvän tiedonkulun
varmistamiseksi. Kokousten puheenjohtajana voisi toimia asianomaisen
makroaluestrategian puheenjohtajana kulloinkin toimiva maa tai ehdotettu
erityisedustaja. ·
Komissiolla olisi
jatkossakin oltava keskeinen rooli silloin, kun sen osallistuminen tuo selvää
lisäarvoa. Edellä mainittujen tehtävien lisäksi komission olisi yhdessä
kansallisten yhteyspisteiden kanssa pyrittävä löytämään ratkaisuja muun muassa
ongelmiin, joissa on kyse henkilöstön riittämättömyydestä, puutteellisesta
synergiasta suhteessa nykyisiin instituutioihin ja viranomaisten epätasaisesta
sitoutumisesta. Jos näiden ongelmien epäillään vaikuttavan tuloksiin ja
painopistealojen lisäarvoon, osapuolten olisi yhdessä päätettävä toiminnan
tulevasta kannattavuudesta. ·
Korkean tason ryhmän
olisi aiempaa aktiivisemmin pyrittävä varmistamaan makroaluestrategioiden
keskinäinen yhdenmukaisuus ja niiden johdonmukaisuus suhteessa EU:n toimiin ja
tavoitteisiin yleensä. Ryhmän olisi huolehdittava muun muassa hallintotapaa,
tavoitteiden ja indikaattoreiden asettamista, seurantaa ja arviointia sekä
yleisölle tiedottamista koskevien hyvien käytäntöjen jakamisesta. Ryhmän olisi verrattava kullakin alueella sovellettuja
lähestymistapoja ja käytäntöjä tavoitteenaan maksimoida strategioiden tehokkuus
ja vaikuttavuus. ·
Valtioiden välisten yhteistyöohjelmien ja INTERACT-ohjelman olisi tarjottava kohdennettua tukea tämän
tärkeän koordinointityön helpottamiseksi. Kyseeseen voisivat tulla (nykyisten,
käynnissä olevien, suunniteltujen ja ehdotettujen) hankkeiden,
rahoituslähteiden ja tavoitteiden suunnitteluun ja jatkokehittämiseen liittyvät
tehtävät. Myös raportointia ja tiedotustoimia olisi tuettava. ·
On tärkeää varmistaa, että makroalueisiin
liittyvistä asioista keskustellaan EU28:n tasolla, myös Euroopan parlamentissa,
alueiden komiteassa ja talous- ja sosiaalikomiteassa. 5.
Toteutus Strategioiden
toteutukseen kuuluvia tehtäviä ovat muun muassa aloitteiden ja hankkeiden
käynnistämisen ja toteuttamisen helpottaminen, indikaattoreiden ja tavoitteiden
asettaminen, yhteyksien vahvistaminen asiaankuuluviin rahoitusohjelmiin
(esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020, Life,
COSME) ja tarvittaessa osallistuminen ohjelmakomiteoihin. EU:n ulkoisia
välineitä, erityisesti liittymistä valmistelevaa tukivälinettä ja Euroopan
naapuruusvälinettä, olisi hyödynnettävä synergiaetujen aikaansaamiseksi. Temaattiset
asiantuntijat ja vastaavat ohjausryhmät ovat avainasemassa, kun on kyse
strategioiden toteutuksen edistämisestä temaattisesti kestävällä tavalla.
Tämänhetkisiin haasteisiin kuuluvat muun muassa seuraavat: –
asiantuntijoiden ja ohjausryhmien valmiudet ja
resurssit: osa näistä tekee erinomaista työtä, mutta toisille strategiaan
liittyvät tehtävät merkitsevät päätyön ohella tehtävää ylimääräistä työtä, jota
viranomaiset eivät riittävästi tue institutionaalisesti ja taloudellisesti.
Vaikka kansallisista asiantuntijoista koostuvia ohjausryhmiä on perustettu
useimmilla temaattisilla painopistealoilla, osallistuminen niihin ei aina ole
tyydyttävää. Hyviä esimerkkejä ovat painopistealat ”Ihmiset ja taidot” Tonavan
alueella ja ”Turvallisuus” tai ”Merenkulku” Itämeren alueella; –
EU:n ulkopuoliset maat ja alueet osallistuvat virallisesti täysimääräisesti strategioihin. Käytännössä
ne eivät usein kuitenkaan osallistu kovin aktiivisesti valmiuksien ja
resurssien puutteen vuoksi; –
vastuunjako on
nykyisellään epäselvä siltä osin kuin on kyse tavoitteissa edistymistä
koskevasta raportoinnista ja yleisestä tulosarvioinnista; –
koordinaattoreille on järjestetty tilapäistä
rahoitustukea[14],
mutta strategioihin liittyvää käytännön työtä varten ei ole tarjolla ammattimaista
pysyvää tukea. Tätä puutetta voidaan nyt ryhtyä korjaamaan valtioiden
välisten yhteistyöohjelmien avulla. On erittäin tärkeää, että näissä ohjelmissa
varataan riittävästi resursseja tähän tarkoitukseen; –
vaikka INTERACT-tukiohjelma on helpottanut
erityisiä viestintätoimia ja yleisten tukipalvelujen tarjoamista, sitä olisi
nyt kehitettävä edelleen, jotta sen puitteissa voitaisiin tarjota apua
kaikenlaiseen suunnittelu- ja kehitystyöhön ja erityisesti täydentää
makroalueille valtioiden välisistä ohjelmista annettavaa tukea siten, että
tavoitteena olisi erityisesti hyvien ideoiden ja lähestymistapojen vaihdon
edistäminen alueiden välillä; –
rahoituksen saanti on tähän saakka ollut usein
ongelmallista, mutta ohjelmakauden 2014–2020 uusien sääntelypuitteiden ja uuden
rahoituskauden käynnistymisen myötä hankkeita voidaan nyt tukea EU:n
ohjelmista. Varojen parempi yhteensovittaminen strategioiden tavoitteiden
kanssa vaatii kuitenkin vielä paljon työtä. 5.1.
Suositukset ·
Eri aloista vastaavien ministereiden (tai tapauksen mukaan painopistealojen toimintaa johtavien muiden organisaatioiden
johtajien) olisi otettava täysi vastuu painopistealoilla tehtävästä työstä ja
temaattisten asiantuntijoiden ja ohjausryhmien jäsenten
työskentelyedellytyksistä. Asiantuntijat ja jäsenet olisi nimitettävä
virallisesti, heidän toimeksiantonsa olisi määriteltävä selkeästi ja
tarkoitukseen olisi osoitettava riittävästi resursseja. ·
Temaattisten asiantuntijoiden ja ohjausryhmien olisi asiantuntemuksellaan edistettävä strategioiden käytännön
toteutusta. Kaikkia painopistealoja varten olisi perustettava ohjausryhmä,
jossa on jäseniä kaikista osallistujamaista. Ohjausryhmien asema, valmiudet,
resurssit ja sitoutuminen toimintaan ovat avaintekijöitä onnistumisen kannalta.
Komission olisi asetettava käyttöön vastaavaa temaattista asiantuntemusta. Tieto-
ja viestintätekniikalla voitaisiin helpottaa tiedonkulkua kokousten välisenä
aikana. ·
Strategioihin osallistuvien EU:n ulkopuolisten
maiden ja alueiden integroimista toimintaan olisi helpotettava ottaen
perustaksi Tonavan alueella kehitetyn toimivan lähestymistavan siltä osin kuin
on kyse ohjausryhmien kokouksiin osallistumisesta ja hyödyntäen
viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. ·
Yhteistyö nykyisten instituutioiden kanssa
päällekkäisyyksien välttämiseksi on välttämätöntä. Jos näin sovitaan, nykyisten
alueellisten elinten olisi osallistuttava strategioiden toteutukseen Itämeren
alueella tehdyn työn tarjoamien hyvin esimerkkien mukaisesti. ·
Valtioiden välisiä yhteistyöohjelmia olisi hyödynnettävä myös strategioiden koordinoinnin ja toteutuksen
tukemiseen, vaikka niiden tavoitteet onkin tarkoitus pitää ennallaan. Niiden
yhteydessä olisi sovellettava innovatiivisia lähestymistapoja verkottumisen ja
keskustelujen edistämiseksi. Nykyisten alueellisten elinten yhteydessä voisi
tarvittaessa olla foorumeita tai keskuksia, joilla voisi olla muun muassa
seuraavanlaisia tehtäviä: –
tukea keskeisten toteutuksesta vastaavien
toimijoiden työtä sekä käytännössä että keräämällä ja analysoimalla tietoja ja
tarjoamalla neuvontaa; –
tarjota foorumi kansalaisyhteiskunnan ja alue- ja
monitasohallinnon toimijoiden osallistumiselle sekä parlamentaariselle
keskustelulle; –
helpottaa vuotuisen foorumin järjestämistä. ·
INTERACT-ohjelmasta olisi aiemmista tukitoimista
saatujen kokemusten ja niiden yhteydessä kehitetyn osaamisen ja verkostojen
pohjalta tarjottava kokonaisvaltaista apua suunnittelu- ja kehitystyöhön.
Tehtäviin olisi kuuluttava –
kaikkiin makroaluestrategioihin liittyvien yleisten
palvelujen, esimerkiksi viestintäpalvelujen, tarjoaminen ja yhteistyön tulosten
hyödyntäminen; –
hyvien käytäntöjen vaihto nykyisten ja tulevien
makroaluestrategioiden välillä; –
makroaluestrategioiden ja rahoitusohjelmien
välisten yhteyksien helpottaminen; –
temaattisten synergioiden edistäminen. 6.
Päätelmät Yhteenvetona
voidaan todeta, että makroaluestrategioita varten tarvitaan hyvin toimiva
hallintojärjestelmä, jotta niistä voitaisiin saada merkittäviä tuloksia ja
jotta niillä voitaisiin tukea voimassa olevia politiikkoja. Tarvitaan ·
poliittista johtajuutta ja selkeämpää
vastuunjakoa, päätöksentekoon liittyvät menettelyt
mukaan lukien. Strategiat olisi tunnustettava horisontaalisiksi intresseiksi,
joista ovat vastuussa kaikki hallinnon tasot; ·
komission
osallistumista työhön jatkossakin asianomaisten maiden ja alueiden kumppanina,
joka varmistaa toimien koordinoinnin EU:n tasolla; ·
kestävä kehys, jonka avulla varmistetaan järjestelmälliset
yhteydet tämän poliittisen tason ja koordinoinnin ja toteutuksen välillä,
mukaan lukien selkeä vastuunjako, joka varmistetaan säännöllisillä
ministerikokouksilla ja, jos niin sovitaan, nimittämällä strategioita varten erityisedustaja; ·
parempia järjestelyjä EU:n ulkopuolisten maiden
täysipainoisen osallistumisen varmistamiseksi kaikilla tasoilla; ·
nykyisten alueellisten järjestöjen parempaa hyödyntämistä ja niiden tekemää täydentävää työtä sopivalla
tasolla; ·
tehokkaampaa hallintoa
kansallisissa yhteyspisteissä, jotka vastaavat strategisesta koordinoinnista ja
toteutuksen seurannasta; ·
käytettävissä olevien varojen parempaa kohdentamista ja alakohtaisten aloitteiden ja
ohjelmien parempaa koordinointia siltä osin kuin on kyse keskeisistä
toteuttajista ja komissiosta, mutta tarvittaessa mukaan olisi saatava myös
yksityissektori ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia; ·
jatkuvaa tukea strategioiden keskeisille
toteuttajille, hyödyntäen erityisesti uudistettujen, vuosia 2014–2020
koskevien valtioiden välisten ohjelmien mahdollistamaa institutionaalista
ja valmiuksien kehittämiseen tarkoitettua tukea; ·
tehokkaampia tiedotus- ja viestintätoimia; ·
tieto- ja viestintätekniikan tehokkaampaa hyödyntämistä nykyaikaisen, nopean ja edullisen
viestinnän edistämiseksi sidosryhmien välillä; ·
kansalaisyhteiskunnan
laajempaa osallistumista muun muassa kansallisten ja alueellisten
parlamenttien ja neuvoa-antavien verkostojen tai foorumeiden kautta, mikä
lisää tietoisuutta strategisista tavoitteista ja aikataulusta. Komissio pyytää
muita toimielimiä ja strategioihin osallistuvia maita ja alueita hyväksymään
ehdotetut suositukset ja tekemään komission kanssa yhteistyötä, jotta
strategioiden hallintotapaa saataisiin parannettua niiden tulosten ja
vaikutusten maksimoimiseksi, ottaen kuitenkin samalla huomioon makroalueiden
erilaiset tilanteet. 1 SEUT-sopimuksen 185
artiklaan perustuva Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelma (BONUS) on perustettu
päätöksellä 862/2010/EU. [2] Tiedonanto Itämeren
aluetta varten laaditusta Euroopan unionin strategiasta, 23.3.2012 (COM
(2012)128 final); kertomus Tonavan aluetta koskevasta Euroopan unionin
strategiasta, 8.4.2013 (COM(2013) 181 final); kertomus makroaluestrategioiden
lisäarvosta, 27.6.2013 (COM(2013) 468 final); yleisten asioiden neuvoston
päätelmät, 22.10.2013. [3] Yleisten
asioiden neuvoston päätelmät, 22.10.2013. [4] Tätä nimitystä
voitaisiin tarkistaa vastaamaan paremmin asianomaisten yksiköiden keskeistä
koordinointivastuuta. [5] Näistä on tähän mennessä
käytetty vaihtelevasti nimityksiä painopistealojen koordinaattorit,
horisontaalisten toimien johtajat, pilarikoordinaattorit jne. [6] Ks. alaviite 2. [7] Ks. alaviite 2. [8] Liettuan
EU-puheenjohtajakaudella vuonna 2013 järjestetyt konferenssit ja Tonavan alueen
parlamenttien jäsenten tapaamiset. [9] Itämeren aluetta
koskevan EU:n strategian mukaisesti strategian puheenjohtajuuden vuorottelussa
voitaisiin ottaa huomioon EU:n neuvoston puheenjohtajuus tai muiden
makroalueellisten instituutioiden puheenjohtajuus tai tehtävä voitaisiin hoitaa
vapaaehtoisuuden pohjalta. [10] Euroopan laajuiset
liikenneverkot. [11] Euroopan
rakenne- ja investointirahastojen valtioiden väliset yhteistyöohjelmat, kuten
Itämeri-ohjelma tai Tonavan alueen ohjelma. [12] Euroopan
aluekehitysrahaston osarahoittaman INTERACT-ohjelman tavoitteena on helpottaa
Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien ja makroaluestrategioiden puitteissa
tehtävää työtä, www.interact-eu.net. [13] Hyvä esimerkki komission
ohjeistuksesta, jossa strategia yhdistetään poliittisen tason keskusteluihin,
on komission yksiköiden valmisteluasiakirja Itämeren alueen kestävää sinistä
kasvua koskevasta toimintaohjelmasta. [14] Euroopan
parlamentin EU:n talousarvioon sisällyttämät pilottihankkeet ja valmistelutoimet.