52014DC0248

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

mahdollisuudesta perustaa pienempien luottoluokituslaitosten verkosto

1. Johdanto

Luottoluokituslaitokset ovat tärkeässä asemassa nykypäivän pääomamarkkinoilla maailmantalouden pääoman saannin ja pitkäaikaisen rahoituksen osalta. Koska luottoluokitus on luottoluokituslaitoksen näkemys tietyn valtion, yhtiön, arvopaperin tai sitoumuksen luottokelpoisuudesta tiettynä päivänä, se tarjoaa hyödyllistä tietoa sijoittajille ja muille markkinatoimijoille sekä vaikuttaa niiden strategiseen päätöksentekoon. Luottoluokituslaitosten asema viimeaikaisessa finanssikriisissä on osoitus niiden tärkeästä merkityksestä globaalistuvilla finanssimarkkinoilla, sillä luottoluokitukset vaikuttavat arvopaperimarkkinoihin monella eri tavalla. Ne vaikuttavat myös liikkeeseenlaskijan mahdollisuuteen saada pääomaa, transaktioiden rakenteeseen sekä omaisuudenhoitajien ja muiden osapuolten kykyyn tehdä tietynlaisia sijoituksia. Tämä on erityisen tärkeää pitkäaikaisten sijoitusten tapauksessa, koska luottoluokituslaitokset vaikuttavat tapaan, jolla säästöt kanavoidaan pitkäaikaisiin sijoitustarpeisiin.[1]

Eurooppaan on ilmaantunut useita selvästi pienempiä luottoluokituslaitoksia (niiden lukumäärä kasvoi entisestään sen jälkeen, kun luottoluokituslaitoksia koskeva EU:n lainsäädäntö otettiin käyttöön vuonna 2009[2]). Niiden toiminta painottuu selkeästi tiettyihin aloihin (esim. vakuutusalaan), finanssimarkkinasegmentteihin (esim. kuntaobligaatioihin) tai tiettyyn maantieteelliseen alueeseen, ja siten ne vastaavat erityisiin markkinatarpeisiin.

EU:n luottoluokituslaitoksia koskevalla asetuksella vahvistetussa sääntelykehyksessä edellytetään Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) rekisteröivän luottoluokituslaitokset, myöntävän niille toimiluvan ja valvovan niitä. Lainsäädännössä asetetaan niille myös riippumattomuutta koskevia tiukkoja sääntöjä, joiden noudattaminen on ennakkoedellytyksenä luottoluokituspalvelujen tarjoamiselle. Tämän sääntelyjärjestelmän noudattamisella on voitu varmistaa luottoluokituspalveluiden laadukkuus markkinoilla ja autettu siten luottoluokituslaitoksia kehittymään ajan mittaan vakavasti otettaviksi markkinatoimijoiksi. Huolimatta hyvistä kasvumahdollisuuksistaan nämä uudet markkinatoimijat jäävät usein toiminta-alueeltaan ja maantieteelliseltä suuntautumiseltaan pieniksi.

1.1. Kertomuksen tavoite

Tehokkaan kilpailun edellytysten parantaminen luottoluokituslaitosten keskittyneillä markkinoilla ja sitä kautta ennakkoedellytysten luominen uusien markkinatoimijoiden ilmaantumiselle ja kasvulle kuuluu Euroopan komission päätavoitteisiin tällä alalla.

Tämä tavoite on myös olennainen osa toimenpiteitä, joita kansainvälisellä tasolla (G20-kokouksissa, finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmässä (FSB) ja kansainvälisessä arvopaperimarkkinavalvojien yhteisössä (IOSCO)) on toteutettu avoimuuden lisäämiseksi ja kilpailun lujittamiseksi luottoluokituslaitosten markkinoilla.[3]

Vauhdittaakseen kilpailua Euroopan komissio esitteli lisätoimenpiteitä ehdotuksessaan kolmanneksi luottoluokituslaitoksia koskevaksi asetukseksi, jäljempänä ’kolmas luottoluokituslaitosasetus’, joka hyväksyttiin ja tuli voimaan hiljattain.[4] Luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen 39 b artiklan 3 kohdan mukaisesti ”komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013 kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisuuksista perustaa pienten luottoluokituslaitosten verkosto kilpailun lisäämiseksi markkinoilla. Kertomuksessa arvioidaan taloudellisen ja muun tuen antamista tällaisen verkoston perustamiselle ottaen huomioon tällaisesta julkisesta rahoituksesta aiheutuva mahdollinen eturistiriita. Tämän kertomuksen havaintojen ja EAMV:n teknisen neuvonnan perusteella komissio arvioi uudelleen 8 d artiklan[5] säännöksiä ja ehdottaa niihin muutoksia.” (kyse on kolmannen luottoluokituslaitosasetuksen[6] 8 d artiklasta).

Pienempien luottoluokituslaitosten verkoston perustamisen yleistavoitteena on vahvistaa pienempiä luottoluokituslaitoksia ja helpottaa siten niiden kasvua, jotta niistä voisi tulla kilpailukykyisempiä markkinatoimijoita.

Kertomuksen 2 jaksossa yksilöidään ja analysoidaan kaikkia mahdollisia toimintavaihtoehtoja, joiden avulla kyseinen verkosto olisi mahdollista perustaa edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Analyysi kattaa verkoston perustamiseen liittyvät toiminnalliset ja taloudelliset näkökohdat.

Kertomuksen 3 jaksossa tehdään joitakin päätelmiä 2 jaksossa tehtyjen havaintojen perusteella ja ehdotetaan lyhyen sekä keskipitkän tai pitkän aikavälin toimenpiteitä yleistavoitteen saavuttamiseksi.

1.2. Intressitahojen kuuleminen

Analysoidessaan mahdollisuuksia perustaa pienempien luottoluokituslaitosten verkosto komissio järjesti kattavan intressitahojen kuulemisen arvioidakseen pienempien luottoluokituslaitosten huolenaiheita.

Asiaa käsittelevä ensimmäinen kokous järjestettiin tammikuussa 2013 pienempiä luottoluokituslaitoksia edustavan Euroopan luottoluokituslaitosten yhdistyksen (EACRA) jäsenten kanssa, jotta saataisiin parempi käsitys sidosryhmien halukkuudesta perustaa pienempien luottoluokituslaitosten verkosto. Kysymystä pienempien luottoluokituslaitosten verkoston perustamisesta käsiteltiin myös pienempien luottoluokituslaitosten yksittäisten edustajien kanssa pidetyissä kokouksissa.

Lisäksi komissio järjesti 2. heinäkuuta 2013 pyöreän pöydän keskustelun pienempien luottoluokituslaitosten kanssa saadakseen yksityiskohtaisia näkemyksiä mahdollisuuksista perustaa pienempien luottoluokituslaitosten verkosto. Pyöreän pöydän kokoukseen osallistui 13 luottoluokituslaitoksen ja EACRA:n edustajia sekä yksi edustaja EAMV:stä ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteasta.[7] Pyöreän pöydän kokouksessa osallistujien välille virisi vilkasta keskustelua markkinoiden kehityksestä ja pienempien luottoluokituslaitosten kehitysnäkymistä. Näillä aiheilla on merkitystä myös komission kertomuksen kannalta. Komissio sai hyödyllistä palautetta myös kirjallisesti ennen pyöreän pöydän kokousta ja sen jälkeen.

Lisäksi komissio pyysi ja sai kertomusta koskevia teknisiä neuvoja EAMV:ltä, joka tarjosi arvokasta tietoa tämän kertomuksen laatimista varten.[8]

1.3. Tässä kertomuksessa käytetty pienempien luottoluokituslaitosten määritelmä

Luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen mukaisesti, tässä kertomuksessa arvioidaan mahdollisuuksia perustaa ”pienempien luottoluokituslaitosten verkosto”.

Luottoluokituslaitoksista annettu asetus sisältää liikevaihtoa, työntekijöiden määrää ja markkinaosuutta koskevia kynnysarvoja säännöksissä, joiden tarkoituksena on lisätä kilpailua pienempien luottoluokituslaitosten markkinoilla (ks. jäljempänä oleva yksityiskohtaisempi kuvaus). Asetus ei kuitenkaan sisällä varsinaista pienempien luottoluokituslaitosten määritelmää.

Tässä kertomuksessa katsotaan EAMV:n teknisissä neuvoissaan esittämän markkina-analyysin perusteella, että 19 luottoluokituslaitosta yhteensä 22 rekisteröidystä luottoluokituslaitoksesta ja molemmat kaksi sertifioitua luottoluokituslaitosta (ks. liitteessä oleva lista kaikista rekisteröidyistä ja sertifioiduista luottoluokituslaitoksista) ovat pienempiä luottoluokituslaitoksia. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon suurempien ja pienempien luottoluokituslaitosten väliset suuret erot työtekijöiden lukumäärän, toimintojen laajuuden (annettujen luokitusten tyypit), konsernirakenteen ja liikevaihdon osalta.

2. Mahdollisuudet perustaa pienempien luottoluokituslaitosten verkosto

Kolmannen luottoluokituslaitosasetuksen oheisasiakirjana olleessa vaikutusten arvioinnissa esitettiin alustava arviointi mahdollisista vaikutuksista, joita pienempien luottoluokituslaitosten verkoston perustamisella olisi kilpailuun luottoluokituslaitosten markkinoilla. Arvioinnissa todettiin sidosryhmien kuulemisen perusteella, että tällaisen verkoston perustamista kannatetaan jossain määrin. Tätä kertomusta laatiessaan Euroopan komissio on tämän valmistelutyön perusteella arvioinut myös verkoston perustamisesta saatavaa lisäarvoa ja mahdollisia vaihtoehtoja, jotka palvelisivat parhaiten verkoston tarkoituksia ja olisivat toteuttamiskelpoisia.

Edellä esitetyn perusteella on otettu harkittavaksi kaksi verkostotyyppiä, joiden valinta riippuu ehdotetun yhteistyön laajuudesta ja luonteesta. Kunkin vaihtoehdon edut ja haitat sekä niiden toteutukseen liittyviä logistisia seikkoja koskevat pohdinnat esitellään jäljempänä.

2.1. Integroitu verkosto

Integroitu verkosto on olisi laaja-alaisempi ja mahdollistaisi syvemmäntasoisen yhteistyön. Komissio on arvioinut pienempien luottoluokituslaitosten edustajien esittämien näkemysten perusteella useita mahdollisia aloja, jotka verkosto voisi kattaa.

Seuraavat kysymykset yksilöitiin arvioinnissa aloiksi, joilla integroidusta verkostosta voitaisiin saada lisäarvoa: yhteisen tietoalustan kehittäminen luokitusten perustana oleville tiedoille, yhteisten menetelmien suunnittelu ja käyttö, asiantuntijatiedon ja parhaiden käytäntöjen jakaminen sellaisista aihealueista kuin sisäinen valvonta, sijoittajille suunnattu valistus, viestintä, menetelmät ja lainsäädännön noudattaminen.

Pienemmiltä luottoluokituslaitoksilta saatu palaute tällaisen verkoston luomisesta on kuitenkin ollut kaksijaksoista. Komission järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa vain pieni osa osallistujista kannatti edellä kuvaillun kaltaista integroitua verkostoa, jonka komissio esitteli alunperin keskustelua varten.

Integroituun verkostoon perustuvan vaihtoehdon arviointi osoitti myös, että syvennettyyn yhteistyöhön perustuvan pienempien luottoluokituslaitosten verkoston perustamiselle on monia esteitä. Kyseisenkaltaisten luottoluokituslaitosten liiketoimintamallit ja tavoitteet ovat ensiksikin usein hyvin erilaiset, mikä vaikeuttaa niin suuren toimijaryhmän integroimista yhdeksi kokonaisuudeksi. Lisäksi ne toimivat eri markkinasegmenteillä ja noudattavat erilaisia menetelmiä ja strategioita maantieteellisillä toiminta-alueillaan. Tämän vuoksi niiden tarpeita vastaavan verkoston luominen olisi vaikeaa. Pienemmät luottoluokituslaitokset, jotka toimivat kilpaillussa ympäristössä, ovat myös sitä mieltä, että niiden on vaikea osallistua verkostoon sellaisten kilpailijoiden kanssa, joiden toiminta markkinoilla painottuu samaan maantieteelliseen alueeseen ja/tai samaan markkinasegmenttiin. Sen vuoksi sidosryhmät huomauttivat, että verkostojen (myös verkostojen, jotka rajallinen määrä pienempiä luottoluokituslaitoksia perustaa) ilmaantumisen lähtökohtana olisivat markkinavoimat sen sijaan, että ne perustuisivat Euroopan komission muodolliseen päätökseen.

Lisäksi tällaisen integroidun verkoston perustaminen tässä vaiheessa voitaisiin katsoa mittavaksi investoinniksi, josta ei saada selkeästi nähtävissä olevaa tuottoa. Selkeät ja elinkelpoiset liiketoimintaedellytykset, joissa luottoluokituslaitosten verkostot voisivat toimia erillisinä markkinayksikköinä, puuttuvat tällä hetkellä. Sellaisen erityisjärjestelmän käyttöönotto verkostoja varten, jossa verkostojen jäsenet voisivat rekisteröityä EAMV:ssä luottoluokituslaitoksiksi uuden verkoston markkinointinimellä mutta säilyttää samalla laitoskohtaiset markkinointinimet, voisi helpottaa tätä prosessia. Nykyinen sääntelyjärjestelmä mahdollistaa verkostojen perustamisen mutta vain samalla markkinointinimellä. Tällainen erityisjärjestelmä voisi helpottaa sellaisten tilapäisten verkostojen perustamista, joissa useammat luottoluokituslaitokset yhdistävät resurssinsa antaakseen luottoluokituksia tietyssä luokitusluokassa tai tietyllä maantieteellisellä alueella.

Integroidun verkoston perustamiseen liittyy myös riski kilpailunvastaisen käyttäytymisen lisääntymisestä. Tämä olisi ristiriidassa monimuotoisuuden lisäämistä luottoluokitusalalla koskevien Euroopan unionin tavoitteiden kanssa. Lisäksi EU:n kilpailulainsäädäntöä on noudatettava kaikissa olosuhteissa. Tietojenvaihdon soveltamisalan ja tyypin olisi oltava kaikilta osin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 101 artiklan mukaisia.[9]

Pienempien luottoluokituslaitosten täysin integroidun verkoston perustaminen edellyttäisi mittavaa rahoitusta ja Euroopan komission harjoittamaa hankeseurantaa, jotta hanke pääsisi vauhtiin. Riippuen verkoston laajuudesta vuotuinen rahoitustarve arvioitiin 900 000–1 950 000 euroksi, jos verkostoon osallistuisi 15 luottoluokituslaitosta.[10]

Jos hanketta päätettäisiin jatkaa, se voitaisiin mahdollisesti ottaa osaksi jompaakumpaa kahdesta ohjelmasta, jotka sisältyvät vuodet 2014–2020 kattavaan rahoituskehykseen. Kyse on tarkemmin sanottuna ”Horisontti 2020”- tai ”COSME”-ohjelmasta. Ennakkoedellytyksenä hankkeen rahoituksen onnistumiselle olisi alan sidosryhmien voimakas mukaantulo jommallekummalle EU:n ohjelmalle toimitettavan hankepyynnön laatimiseen. Pyynnössä on oltava selkeä kuvaus hankkeen soveltamisalasta ja suunnittelusta. Rahoituksen myöntämisen edellytyksenä on, että asiasta vastaavan komission yksikön arvio hankehakemuksesta on myönteinen hankkeita koskevien oikeudellisten vaatimusten mukaisesti. EU:n rahoittama hanke edellyttäisi myös, että Euroopan komissio seuraisi kattavasti rahoitushakemuksen jättämistä ja hankkeen myöhempää toteutusta. Lisäksi komission tehtäväksi annettiin arvioida tässä kertomuksessa kullekin toimintavaihtoehdolle annettavasta taloudellisesta ja muusta tuesta mahdollisesti aiheutuvaa eturistiriitaa. Tätä vaihtoehtoa koskeva analyysi ei kuitenkaan sisältänyt tällaista arviointia, koska vaihtoehto hylättiin siihen liittyvien monien merkittävien esteiden ja vaihdettavien tietojen tyyppiin liittyvien kilpailuongelmien vuoksi. Tällainen analyysi tehdään ainoastaan suositeltavimmasta toimintavaihtoehdosta.

2.2. Yhteistyöverkosto

Yhteistyöverkoston luomista arvioitiin vaihtoehtona edellä kuvaillulle integroidulle verkostolle. Tämä merkitsisi kevyempää yhteistyömuotoa. Se voitaisiin toteuttaa pienempien luottoluokituslaitosten foorumina, joka mahdollistaisi rakenteen perustamisen pienempien luottoluokituslaitosten säännöllistä tietojenvaihtoa ja yhteistyötä varten.

Analyysin tarkoituksena oli osoittaa, missä määrin tällainen foorumi voisi edistää pienempien luottoluokituslaitosten edun mukaisia kysymyksiä sekä tietojenvaihtoa ja parhaita käytäntöjä erityisesti kolmannen luottoluokituslaitosasetuksen täytäntöönpanossa mahdollisesti ilmenevien ongelmien ja yleisesti tärkeiden strategisten kysymysten ratkaisemiseksi. Lisäksi arvioitiin sitä, voisiko tällainen foorumi vähentää markkinoille pääsyn esteitä ja tehostaa pienempien luottoluokituslaitosten kasvua 3 jaksossa kuvatulla tavalla tukemalla kolmannen luottoluokituslaitosasetuksen mukaisten toimenpiteiden vaikutusten arviointia ja yksilöimällä tällä alalla mahdollisesti käyttöön otettavia lisäkeinoja ja -välineitä. Tarkasteltavana oli myös kysymys siitä, voisiko yhteistyöverkostosta olla hyötyä myös etsittäessä lisäkeinoja helpottaa liikkeeseenlaskijoiden ja luottoluokituslaitosten välistä tiedotusta, jotta luottoluokituslaitosten olisi helpompi antaa ilman toimeksiantoa luottoluokituksia yrityssektorin liikkeeseenlaskijoista, mukaan lukien pienemmät liikkeeseenlaskijat. Verkoston toiminta voisi kattaa myös neuvonpidon sellaisten esteiden poistamisesta, jotka haittaavat pienempien luottoluokituslaitosten laajenemista valtioiden rajojen yli EU:n ulkopuolisiin maihin.

Komissio voisi osallistua verkoston työskentelyyn esimerkiksi laatimalla kokousten esityslistan ja toimimalla kokousten puheenjohtajana. Tällä tavoin yhteistyöverkostossa voitaisiin käydä myös sääntelyä koskevaa vuoropuhelua pienempien luottoluokituslaitosten ja Euroopan komission välillä. Vuoropuhelun myötä komissio saisi palautetta pienempien luottoluokituslaitosten mahdollisesti kohtaamista ongelmista ja tietoa, jota se voisi käyttää kertomuksissa, jotka annetaan myöhemmin osana kolmannen luottoluokituslaitosasetuksen seurantaa. Komissio arvioi kolmannen luottoluokituslaitosasetuksen mukaisesti erityisesti vaatimusta, jonka mukaan on käytettävä pientä luottoluokituslaitosta, kun käytetään useampia kuin yhtä luottoluokituslaitosta ”noudata tai selitä” -periaatteen mukaan, kiertosäännön laajentamista koskemaan muita rahoitusvälineitä ja sitä, tarvitaanko lisäaloitteita kilpailun vauhdittamiseksi luottoluokitusmarkkinoilla.[11]

Mahdollisen verkoston työn tarkastelun yhteydessä pohdittiin myös sitä, kuinka yhteistyön soveltamisalaa ja luonnetta voitaisiin vähitellen syventää tai laajentaa. Tämä mahdollistaisi verkoston kehittymisen vastaamaan kulloisiakin tarpeita. Verkoston tavoitteeksi voitaisiin asettaa pienempien luottoluokituslaitosten välisen yhteistyön lisäämistä mahdollisesti haittaavien esteiden yksilöinti ja tällaisten esteiden poistamista koskevien ehdotusten tekeminen. Kuten edellä mainittiin, EU:n kilpailulainsäädäntöä on kuitenkin noudatettava koko ajan kaikilta osin.

Pienempien luottoluokituslaitosten kanssa käydyissä keskusteluissa annetun palautteen perusteella näyttää siltä, että vaikka ne eivät vastusta ehdottomasti yhteistyöverkoston perustamista, ne ovat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita pääasiassa jatkuvan vuoropuhelun käymisestä komission kanssa keskustellakseen suhteutetusta sääntelystä, jossa otetaan huomioon pienempien luottoluokituslaitosten erityispiirteet.

Verkoston kokoukset voitaisiin pitää täydellä kokoonpanossa, ja lisäksi perustettaisiin työryhmiä käsittelemään yksittäisiä aiheita ja raportoimaan niistä sen jälkeen kaikille verkoston jäsenille.

Yhteistyöverkoston perustamiseen tarvittava taloudellinen tuki rajoittuisi kokousten järjestämiseen. Komissio voisi huolehtia foorumin organisatorisesta ja logistisesta tuesta.

3. Päätelmät ja jatkotoimet

Pienempien luottoluokituslaitosten verkoston perustamista koskevien vaihtoehtojen toteutettavuuden arvioinnissa havaittiin monia markkinaesteitä, jotka haittaavat integroidun verkoston perustamista, ja myös joitakin esteitä, jotka rajoittavat mahdollisen yhteistyöverkoston toimintamahdollisuuksia. Lisäksi sidosryhmien kuulemisessa on ilmennyt, etteivät alan edustajat kannata eivätkä ole valmiit sitoutumaan nykyisin edellytyksin minkäänlaiseen pienempien luottoluokituslaitosten verkoston muotoon. Pienemmät luottoluokituslaitokset ovat sen sijaan ottaneet esille tarpeen käydä suunnitelmallista vuoropuhelua Euroopan komission kanssa tai perustaa sen kanssa foorumi, jossa keskustellaan luottoluokituslaitosten markkinoiden tilasta ja sääntelystä sekä erityisesti kysymyksistä, jotka vaikuttavat pienempiin luottoluokituslaitoksiin. Tämän vuoksi näyttää siltä, että vaikka vain rajallista tietojenvaihtoa harjoittavan yhteistyöverkoston perustaminen voisi olla toteutettavissa, se ei vastaan täysin pienempien luottoluokituslaitosten tarpeita.

Kuten myös tässä kertomuksessa on lisäksi todettu, kolmannen luottoluokituslaitosasetuksen voimaantulon yhteydessä on jo otettu käyttöön toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään kilpailukykyä ja tukemaan pienempien luottoluokituslaitosten kasvua luottoluokitusmarkkinoilla. Monet näistä toimenpiteistä edellyttävät kuitenkin, että Euroopan valvontaviranomaiset laativat uusia delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä, jotka komissio hyväksyy. Tämä prosessi on vielä kesken. Niiden toimenpiteiden vaikutusta kilpailuun, joita alettiin soveltaa luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen voimaantulopäivästä 20. kesäkuuta 2013, on vielä liian aikaista arvioida.

Pienempien luottoluokituslaitosten yhteistyön aloittamista voidaan arvioida asianmukaisesti ja sopivaa toimintavaihtoehtoa ehdottaa vasta sen jälkeen, kun näiden toimenpiteiden vaikutukset on arvioitu. Toimenpiteiden vaikutusten ja pienempien luottoluokituslaitosten nykyisten tarpeiden arvioinnin jälkeen voidaan pohtia, onko verkosto edelleen toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, ja jos on, arviointia voidaan käyttää apuna verkoston soveltamisalan ja tyypin määrityksessä ottaen huomioon kilpailulainsäädäntöön liittyvät näkökohdat. Myös sääntelyä koskevan vuoropuhelun aloittaminen alan edustajien kanssa voi edistää ja helpottaa tätä prosessia.

Edellä esitetyn perusteella tässä kertomuksessa ehdotetaan vaihe vaiheelta suoritettavaa arviointia siitä, kuinka suuri tarve verkoston perustamiseen on keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä.

3.1 Lyhyen aikavälin toimintavaihtoehdot

Komission ehdotuksen mukaan sääntelyä koskevan vuoropuhelun aloittaminen on lyhyellä aikavälillä ratkaisu, joka on oikeassa suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Markkina-analyysi ja sidosryhmien näkemykset ovat osoittaneet, että pienten luottoluokituslaitosten keskuudessa tarvitaan tässä vaiheessa kyseisenkaltaista foorumia, jolla voidaan vaihtaa näkemyksiä luottoluokituslaitosten markkinoiden tilasta ja erityisesti pienempiin markkinatoimijoihin vaikuttavista kysymyksistä. Vuoropuhelu voisi kattaa luottoluokitusalan markkinoiden kehitysnäkymien säännöllisen seurannan ja luottoluokituslaitoksia koskevaan asetukseen liittyvät sääntelykysymykset.

Sääntelyä koskevaa vuoropuhelua voitaisiin käydä yhdessä tai useammassa vuotuisessa tapahtumassa, jossa sidosryhmillä olisi tilaisuus esittää näkemyksiään markkinoiden tilasta ja keskustella Euroopan komission kanssa pienempien luottoluokituslaitosten kannalta erityisen mielenkiintoisista sääntelykysymyksistä yhteistyöverkostoa koskevassa jaksossa kuvaillulla tavalla.

3.2 Keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintavaihtoehdot

Komission yksiköt arvioivat jatkossa sääntelyä koskevan vuoropuhelun tulosten ja kolmannen luottoluokitusasetuksen mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden vaikutusten arvioinnin perusteella pienempien luottoluokituslaitosten verkostosta saatavaa lisäarvoa, ja jos verkosto katsotaan toteuttamiskelpoiseksi vaihtoehdoksi, määrittelevät toimenpiteet, jotka on toteutettava sääntelykehyksen luomiseksi tehokkaasti toimiville verkostoille.

[1] Ks. myös vihreä kirja ”Euroopan talouden pitkäaikainen rahoitus”, COM(2013) 150 final, http://ec.europa.eu/internal_market/finances/financing-growth/long-term/index_en.htm.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1), jäljempänä ’luottoluokituslaitoksia koskeva asetus’.

[3] G 20-ryhmän 4. ja 5. marraskuuta 2012 pidetyn kokouksen jälkeen annetussa julkilausumassa IOSCOa kehotettiin pyrkimään edelleen lisäämään luottoluokituslaitosten avoimuutta ja niiden keskinäistä kilpailua. IOSCO raportoi huhtikuussa 2013 G20-ryhmälle luottoluokituslaitosten avoimuudesta ja niiden keskinäisestä kilpailusta ja meneillään olevasta työstään (ks. http://www.iosco.org/library/briefing_notes/pdf/IOSCOBN01-13.pdf): Lisäksi IOSCO aloitti joulukuussa 2004 annettujen luottoluokituslaitoksia koskevien käytännesääntöjen tarkistamisen (ks. http://www.iosco.org/library/pubdocs/pdf/IOSCOPD180.pdf), joka on tarkoitus saada päätökseen kesään 2014 mennessä ja jossa käsitellään mainittuja kysymyksiä. FSB toimitti G20-ryhmälle elokuussa 2013 tilannekatsauksen luottoluokituslaitoksia koskevaan työskentelyynsä. Katsauksessa käsitellään myös IOSCOn tällä alalla tekemää työtä.

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 462/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta, EUVL L 146, 31.5.2013, s. 1.

[5] Useiden luottoluokituslaitosten käyttöä koskevassa luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen 8 d artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Kun liikkeeseenlaskija tai asianomainen kolmas osapuoli aikoo antaa toimeksiannon vähintään kahdelle luottoluokituslaitokselle saman liikkeeseenlaskun tai yhteisön luottoluokitusta varten, liikkeeseenlaskijan tai asianomaisen kolmannen osapuolen on harkittava toimeksiannon antamista ainakin yhdelle sellaiselle luottoluokituslaitokselle, jonka kokonaismarkkinaosuus on enintään kymmenen prosenttia ja jonka liikkeeseenlaskija tai asianomainen kolmas osapuoli voi arvioida kykeneväksi antamaan luottoluokituksen kyseisestä yhteisöstä tai liikkeeseenlaskusta, edellyttäen että 2 kohdassa tarkoitetun EAMV:n luettelon perusteella kyseisen yhteisön tai liikkeeseenlaskun luottoluokittamiseen on käytettävissä luottoluokituslaitos. Jos liikkeeseenlaskija tai asianomainen kolmas osapuoli päättää olla antamatta toimeksiantoa ainakin yhdelle sellaiselle luottoluokituslaitokselle, jonka kokonaismarkkinaosuus on enintään 10 prosenttia, tämä on dokumentoitava.

2. EAMV:n on julkaistava vuosittain verkkosivustollaan luettelo rekisteröidyistä luottoluokituslaitoksista ja ilmoitettava, mikä on niiden osuus kokonaismarkkinoista ja minkä tyyppisiä luottoluokituksia ne ovat antaneet, jotta liikkeeseenlaskijan tai asianomaisen kolmannen osapuolen olisi helpompi suorittaa 1 kohdassa tarkoitettu arviointi käyttäen näitä tietoja arviointinsa lähtökohtana.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa kokonaismarkkinaosuuden laskenta perustuu luottoluokitustoiminnan ja liitännäispalvelujen liikevaihtoon ryhmätasolla.”

[6] Luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen 39 b artiklan 3 kohta.

[7] Ks. pyöreän pöydän kokouksen pöytäkirja: http://ec.europa.eu/internal_market/rating-agencies/docs/130702_minutes_en.pdf

[8] EAMV, ”Technical Advice on the feasibility of a network of small and medium-sized CRAs”, 21. marraskuuta 2013, saatavilla osoitteessa http://www.esma.europa.eu/system/files/2013-1703_technical_advice_on_the_feasibility_of_a_network_of_small_and_medium-sized_cras_0.pdf

[9] Ks. myös suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, EUVL C 11, 14.1.2011, s. 1–72, 55 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

[10] Kolmannen luottoluokituslaitosasetusehdotuksen oheisasiakirjana oleva vaikutusten arviointi, liite X, s. 161.

[11] 39 artiklan 4 ja 5 kohta.