This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52014DC0061
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL on the application of Regulation (EU) No 472/2013
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE asetuksen (EU) N:o 472/2013 soveltamisesta
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE asetuksen (EU) N:o 472/2013 soveltamisesta
/* COM/2014/061 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE asetuksen (EU) N:o 472/2013 soveltamisesta /* COM/2014/061 final */
KOMISSION
TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE asetuksen
(EU) N:o 472/2013 soveltamisesta 1.
JOHDANTO Talous-
ja finanssikriisi toi esiin heikkouksia EU:n talouden ohjaus- ja
valvontajärjestelmässä. Monet valvontaan liittyvät puutteet korjattiin, kun
luotiin talouspolitiikan EU-ohjausjakso ja annettiin kuusi säädöstä, joista
käytetään yleisesti nimitystä ”talouspolitiikan ohjauspaketti” (nk. six-pack).
Vaikka talous- ja finanssipolitiikka voi yhteisen rahan alueella johtaa
merkittäviin heijastusvaikutuksiin aiempaa todennäköisemmin, oli syytä ottaa
käyttöön aiempaa vahvemmat mekanismit. Tämän vuoksi lainsäätäjä hyväksyi
asetukset (EU) No 472/2013 ja (EU) No 473/2013.[1] Asetuksessa
(EU) N:o 472/2013 vahvistetaan erityiset prosessit, jotka liittyvät euroalueen
jäsenvaltioiden tiukennettuun valvontaan ohjelman aikana ja sen jälkeen,
virallistetaan aiemmin tapauskohtaisesti sovelletut lähestymistavat ja luodaan
yhteys rahoitustuen ja jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista
koskevien perussopimusten säännösten välille. Tämä budjettikuripaketti (nk.
two-pack) tuli voimaan 30. toukokuuta 2013. Asetuksessa
(EU) N:o 472/2013, jäljempänä ’asetus’, vahvistetaan tiukennetun valvonnan,
makrotalouden sopeutusohjelmien ja ohjelman jälkeisen valvonnan säännöt, joiden
mukaan komissio ja neuvosto voivat harjoittaa asianomaisen tapauksen kannalta
sopivan tiukkaa valvontaa ja jotka täydentävät muita olemassa olevia
monenvälisiä valvontaprosesseja. Näin komissio ja neuvosto voivat todeta, että
jäsenvaltion on toteutettava lisätoimenpiteitä puuttuakseen erityiseen riskiin,
joka aiheutuu euroalueen rahoitusvakaudelle kyseisen jäsenvaltion vuoksi.
Näillä toimenpiteillä pyritään palauttamaan nopeasti vakaa talous- ja
rahoitustilanne sekä, jos tarpeellista, palauttamaan jäsenvaltion kyky hankkia
tarvitsemansa rahoitus kokonaisuudessaan rahoitusmarkkinoilta. Asetuksen
tarkoituksena on mukauttaa euroalueen jäsenvaltioissa rahoitustukiohjelmien
täytäntöönpanossa käytetyt nykyiset käytänteet perussopimusten institutionaalisiin
puitteisiin ja varmistaa näin samalla, että mainittuja periaatteita sovelletaan
paremmin kaikissa jäsenvaltioissa. Seurannan ja valvonnan tiukkuuden aste
riippuu asianomaisen jäsenvaltion taloudellisen tilanteen vakavuudesta.
Asetuksessa myös yksinkertaistetaan päällekkäisiä raportointivelvoitteita
yksittäisissä tapauksissa, joissa jäsenvaltio saa rahoitustukea. Asetuksen
19 artiklan mukaan komissio antaa viimeistään tammikuussa 2014 ja sen jälkeen
joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asetuksen
soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksen asetuksen
muuttamiseksi. Kertomuksessa arvioidaan muun muassa a) asetuksen
tuloksellisuutta; b) edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän
yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen
turvaamisessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti; c)
asetuksen osuutta unionin kasvu- ja työllisyysstrategian täytäntöönpanemisessa.
On
huomattava, että asetuksen tarkastelun tavoitteena on luoda katsaus sen
täytäntöönpanoon sen voimaantulosta alkaen. Ei ole tarkoituksena, että tässä
tarkastelussa esitetyissä tiedoissa, jotka koskevat ohjelman kohteina olevien
jäsenvaltioiden taloudellista kehitystä, toistetaan tai korvataan ohjelmiin
kuuluvat säännöllisesti laadittavat tarkastusraportit. Asetus
on ollut voimassa vasta hyvin vähän aikaa, joten arvioitaviin seikkoihin ja
arvioinnin perusteellisuuteen kohdistuu tässä vaiheessa suuria rajoitteita. Sen
sijaan vuoden 2014 lopussa tehtävässä talouspolitiikan ohjauspaketin ja
budjettikuripaketin tarkastelussa asetuksen tuloksellisuudesta voidaan tehdä
kattavampi ja perusteellisempi selvitys. 2. ASETUKSEN
(EU) N:o
472/2013 soveltaminen 2.1.
Asetuksen täytäntöönpano Asetuksen
(EU) N:o 472/2013 2 artiklan 5 kohdan ja 7 artiklan 12 kohdan mukaan komissio
julkistaa tiedoksi kaksi rahoitustukivälineiden luetteloa: i) luettelon
välineistä, jotka ovat luonteeltaan ennalta varautuvia, ja erikseen ii)
luettelon välineistä, joiden osalta Euroopan vakausmekanismin (EVM) mukaiset
säännöt eivät edellytä makrotalouden sopeutusohjelmaa. Komissio antoi mainitun
tiedonannon[2]
lokakuussa 2013. Asetuksen
voimaantulon jälkeen yhteenkään euroalueen jäsenvaltioon ei ole kohdistettu 2
artiklan mukaista tiukennettua valvontaa, eikä yksikään euroalueen jäsenvaltio
ole vielä tehnyt uutta makrotalouden sopeutusohjelmaa. Asetuksen
16 artiklan mukaan asetuksen säännöksiä kuitenkin sovelletaan jäsenvaltioihin,
jotka saavat rahoitustukea asetuksen voimaantulopäivänä. Näin ollen sitä
sovelletaan niihin euroalueen jäsenvaltioihin, joihin kohdistettiin tukea
rahoitustukivälineestä 30. toukokuuta 2013. Asetuksen
tullessa voimaan Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja ja Kypros saivat
rahoitustukea yhdestä tai useammasta jäsenvaltiosta, Euroopan
rahoituksenvakautusmekanismista (ERVM), Euroopan vakausmekanismista (ESM),
Euroopan rahoitusvakausvälineestä (ERVV) ja muilta kansainvälisiltä
rahoituslaitoksilta, esimerkiksi Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF).
Olemassa olevia makrotalouden sopeutusohjelmia mukautettiin asetuksen
mukaisesti annetuilla uusilla päätöksillä. Neljä
jäsenvaltiota saa makrotalouden sopeutusohjelmaan liittyvää rahoitustukea,
joten niiden osalta sovelletaan asetuksen 7 artiklaa. Kreikka Kreikka
on tehnyt kaksi makrotalouden sopeutusohjelmaa. Ensimmäisestä annettiin 26.
toukokuuta 2010 neuvoston päätös 2010/320/EU, jota on muutettu sittemmin useita
kertoja. Toinen makrotalouden sopeutusohjelma pantiin täytäntöön 12. heinäkuuta
2011 hyväksytyllä neuvoston päätöksellä 2011/734/EU, jota on viimeksi muutettu
neuvoston päätöksellä 2013/6/EU[3].
Irlanti Irlannin
makrotalouden sopeutusohjelma pantiin täytäntöön helmikuussa 2011 neuvoston
päätöksellä 2011/72/EU. Ohjelmaa on päivitetty asetuksen 7 artiklan 5 kohdan
mukaisesti 9. heinäkuuta 2013 neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/373/EU[4]. Portugali Portugalin
makrotalouden sopeutusohjelma pantiin täytäntöön 20. toukokuuta 2011
hyväksytyllä neuvoston päätöksellä 2011/344/EU. Ohjelmaa on päivitetty asetuksen
7 artiklan 5 kohdan mukaisesti 9. heinäkuuta 2013 neuvoston
täytäntöönpanopäätöksellä 2013/375/EU[5]. Kypros Kyproksen
makrotalouden sopeutusohjelma pantiin täytäntöön juuri ennen asetuksen
voimaantuloa 23. huhtikuuta 2013 hyväksytyllä neuvoston päätöksellä
2013/236/EU. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi ohjelma vahvistettiin
asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti 13. syyskuuta 2013 hyväksytyllä
neuvoston päätöksellä 2013/463/EU[6].
Espanja on
saanut rahoitustukea rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamista varten. Tämä
merkitsee sitä, ettei Espanjaan sovelleta asetuksen makrotalouden
sopeutusohjelmaa koskevia säännöksiä. Siihen kuitenkin kohdistetaan ohjelman
jälkeistä valvontaa asetuksen 14 artiklan mukaisesti heti, kun nykyinen
rahoitustukiohjelma päättyy. 2.2.
Asetuksen tuloksellisuus Asetuksen
päätavoite on lisätä niiden jäsenvaltioiden seurantaa ja valvontaa, jotka ovat
rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa tai kärsivät vakavien
vaikeuksien uhasta. Tarkoituksena on saada aikaan avoimet, tehokkaat,
yksinkertaiset ja ennakoitavissa olevat prosessit niille jäsenvaltioille, jotka
ovat tiukennetun valvonnan, makrotalouden sopeutusohjelman tai ohjelman
jälkeisen valvonnan kohteina. Asetus
on ollut voimassa 30. toukokuuta 2013 alkaen. Näin lyhyen ajan vuoksi on
erityisen vaikeaa arvioida asetuksen tuloksellisuutta, sillä tietoja, johon
arvion olisi perustuttava, on vasta rajallisesti. Monet
asetuksen säännöksistä koskevat erityisesti jaksoa, jonka aikana ohjelmia
kehitetään ja niistä neuvotellaan. Nykyisissä ohjelmissa tämä jakso edelsi
asetuksen voimaantuloa. Tämän vuoksi asetuksen 19 artiklassa tarkoitettua
tuloksellisuutta ei voida arvioida näiden aikaisempien vaiheiden suhteen. Lisäksi
ei myöskään ole mahdollista arvioida asetuksen tuloksellisuutta tiukennetun
valvonnan osalta, sillä sitä ei ole kohdennettu tähän mennessä yhteenkään
euroalueen jäsenvaltioon. Samasta syystä vielä ei voida arvioida ohjelman
jälkeisen valvonnan soveltamista. Tällä
hetkellä tuloksellisuus voidaan arvioida ainoastaan olemassa olevien
makrotalouden sopeutusohjelmien osalta. Näillä ohjelmilla pyritään palauttamaan
nopeasti vakaa ja kestävä talous- ja rahoitustilanne sekä jäsenvaltion kyky
hankkia tarvitsemansa rahoitus kokonaisuudessaan rahoitusmarkkinoilta. Nykyiset
makrotalouden sopeutusohjelmat ovat toistaiseksi saavuttaneet asetuksen
tavoitteet. Kreikan,
Portugalin ja Kyproksen ohjelmien meneillään oleva täytäntöönpano tarjoaa
seuraavaa tarkastelua varten tärkeitä muuttujia ja näyttöä siitä, miten
tuloksellisuutta voidaan arvioida. Samoin Irlannin ja Espanjan tuleva
rahoitustukiohjelmista irtautuminen tarjoaa uutta tietoa tueksi
perusteellisemmalle ohjelman jälkeisen valvonnan tuloksellisuuden arvioinnille
myöhemmin. Kaikkien
euroalueen jäsenvaltioiden tarkka seuranta mahdollistaa sen, että mahdollisesti
esiin tuleviin heikkouksiin voidaan puuttua välittömästi ja niiden leviäminen
talous- ja rahaliittoon tai unioniin laajemmin kyetään välttämään. 2.3. Edistyminen
jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden
taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa SEUT-sopimuksen
mukaisesti Asetusta
(EU) N:o 473/2013 ja talouspolitiikan ohjauspakettiin liittyvää lainsäädäntöä
arvioidaan vuonna 2014 toteutettavassa tarkastelussa. Kyseisessä tarkastelussa
tehtäneen kattavampi katsaus yhteensovittamisessa ja lähentymisessä aikaan
saatuun edistykseen. Asetuksessa
(EU) N:o 472/2013 vahvistetaan puitteet rahoitusvakautensa osalta vakavissa
vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen
jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamiselle. Siinä
säädetään muun muassa tiiviimmästä yhteensovittamisesta, joka koskee
makrotalouden sopeutusohjelman kohteina olevia jäsenvaltioita, ja vahvistetaan
ohjelman jälkeisen valvonnan yleiset puitteet. Lisäksi
asetuksessa säädetään talouden valvonnan tiukentamisesta, jonka tarkoituksena
on varmistaa talouspolitiikkojen johdonmukaisuus – erityisesti
SEUT-sopimuksella luodun unionin monenvälisen valvontakehyksen ja
rahoitustuelle mahdollisesti asetettavien politiikkaehtojen välillä – ja
välttää raportointivelvoitteiden päällekkäisyys. Tätä varten asetus sisältää
lausekkeen, joka koskee johdonmukaisuutta vakaus- ja kasvusopimuksen, asetuksen
(EU) N:o 1176/2011[7]
ja joidenkin asetuksen (EU) N:o 473/2013[8]8
säännösten kanssa. Niiltä euroalueen jäsenvaltioilta, joihin asetusta
sovelletaan, on poistettu joitakin velvoitteita nimenomaan
raportointivelvoitteiden päällekkäisyyden välttämiseksi. Asetus
ei sisällä siirtymäkauden säännöksiä niitä jäsenvaltioita varten (esim.
Irlanti), joiden ohjelma ja siihen liittyvä rahoitustuki saadaan päätökseen
makrotalouden valvonnan vuosijakson aikana. Komission tavoitteena on helpottaa
kyseisten jäsenvaltioiden täyttä integroitumista takaisin taloudellisen
yhteensovittamisen mekanismeihin, ja se alkaa viipymättä soveltaa valvonnan
vakiovälineitä jäsenvaltioihin, jotka ovat panneet makrotalouden
sopeutusohjelmia onnistuneesti täytäntöön. 3.
TALOUDELLISIA EDELLYTYKSIÄ KOSKEVAN EDISTYMISEN ARVIO Koska
asetus (EU) N:o 472/2013 on tullut voimaan vasta hiljattain, on liian aikaista
arvioida sen vaikutusta taloudellisten edellytysten täytäntöönpanoon. Kaikki
jäsenvaltiot, joihin asetuksen säännöksiä sovelletaan, ovat toteuttaneet
rakenteellisia uudistuksia haavoittuvuuksien ja rahoitusjärjestelmän
epävakauden korjaamiseksi. Irlannin ja Kyproksen ongelmat johtuivat pääasiassa
pankkisektorista. Tämän vuoksi Irlanti toteutti sektorilla
uudelleenjärjestelyjä, vahvisti elinkelpoisten pankkien pääomapohjaa ja
lakkautti muita pankkeja. Parhaillaan se on tekemässä tiukkoja stressitestejä
omaisuuseräsalkkujen arvon määrittämiseksi kunnolla. Myös Kypros on
järjestellyt pankkeja uudelleen ja ratkaissut niiden kriisejä sekä vähentänyt
luotonantoa nopeasti ja etupainotteisesti. Lisäksi molemmat maat ovat
toteuttaneet työ- ja tuotemarkkinoilla uudistuksia, jotka jatkuvat edelleen.
Työmarkkinoilla on Irlannissa toteutettu työpaikkoja koskeva
toimintasuunnitelma ja koulutusohjelmien uudistus ja Kyproksessa keskeytetty
yksityissektorin palkkojen sitominen indeksiin vuoteen 2014 asti.
Tuotemarkkinoilla on toteutettu yksityistämisohjelmia energian ja liikenteen
aloilla ja pantu täytäntöön kilpailulainsäädäntöä (Irlanti). Lisäksi molemmat
maat ovat toteuttaneet ja toteuttavat edelleen uudistuksia julkisen talouden
kestävyyden parantamiseksi ja rahoituspaineen vähentämiseksi. Kreikka
on vakauttanut julkista talouttaan merkittävästi ja toteuttanut perinpohjaisia
työ- ja tuotemarkkinauudistuksia, esimerkiksi helpottamalla uuden yrityksen
perustamiseen liittyviä muodollisuuksia ja yksinkertaistamalla lupamenettelyjä,
sekä eläke-, terveydenhuolto- ja verotusjärjestelmien uudistuksia sopeutuksen,
kilpailukyvyn ja kasvun edistämiseksi. Huolenaiheita ovat edelleen suuri julkinen
velka, rakenteelliset jäykkyydet ja raskaat institutionaaliset järjestelyt. Portugalissa
on esiintynyt rakenteellista jäykkyyttä, ja julkista velkaa on runsaasti.
Näiden epävakautta aiheuttavien tekijöiden vuoksi on pantu täytäntöön useita
uudistuspaketteja. Portugalissa on esimerkiksi pienennetty
työttömyyskorvauksia, toteutettu yksityistämisohjelmia, lisätty vähittäiskaupan
kilpailua ja vähennetty itsenäisen ammatinharjoittajan palveluiden tarjoamiseen
liittyviä toiminnan aloittamisen esteitä. Lisäksi on laajennettu alv-pohjaa ja
poistettu useita tuloverovähennyksiä. Ohjelmamaiden
tilannetta arvioidaan yksityiskohtaisesti ja perinpohjaisesti European
economy -sarjassa julkaistuissa tarkastuskäyntien tuloksissa, jotka ovat
saatavilla Euroopan komission verkkosivuilla osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/assistance_eu_ms/index_en.htm. 4.
PÄÄTELMÄ Tässä
tiedonannossa kuvataan eräitä budjettikuripaketin ja asetuksen (EU) N:o
472/2013 keskeisiä piirteitä. Rahoitusmarkkinoiden rauhattomuutta on hillitty
ja markkinoita tasapainotettu kunnianhimoisella julkisen talouden
vakauttamisella, johon on liittynyt kattavia rakenteellisia uudistuksia ja
finanssialan tervehdyttämistoimia ja jota on tuettu ulkoisella rahoitustuella,
yleisimmin makrotalouden sopeutusohjelmien kautta. Komissio
katsoo tämän perusteella, että asetus (EU) N:o 472/2013 on tähän mennessä
osoittautunut riittäväksi kehykseksi rahoitusvakautensa osalta vakavissa
vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen
jäsenvaltioiden tiukennetulle seurannalle ja valvonnalle. Vaikuttaa
siltä, että budjettikuripaketin säännösten ja siinä vahvistettujen
menettelysääntöjen avulla euroalueen eri jäsenvaltioita on mahdollista kohdella
yhdenmukaisemmin. Kuten tässä tiedonannossa todetaan, asetus on kuitenkin ollut
voimassa vasta lyhyen ajan, minkä vuoksi arvioinnin perustana olevia tietoja on
vain vähän. Esimerkiksi tiukennettua valvontaa ei ole vielä testattu, mutta
asetuksessa vahvistetaan kehys, jonka avulla taloudellisissa vaikeuksissa
olevia tai niiden uhasta kärsiviä euroalueen jäsenvaltioita voidaan valvoa
tiukemmin. Myöskään ohjelman jälkeistä valvontaa ei ole vielä testattu. Asetuksen
seuraavan tarkastelun yhteydessä tehdään järjestelmällinen ja perusteellinen
arviointi saatujen kokemusten perusteella. Se toteutetaan samaan aikaan
asetuksen (EU) N:o 473/2013 ja talouspolitiikan ohjauspaketin arvioinnin
kanssa. [1] EUVL L 140, 27.5.2013. [2] EUVL C 300, 16.10.2013. [3] EUVL L 48, 21.2.2013. [4] EUVL L 191, 12.7.2013. [5] EUVL L 192, 13.7.2013. [6] EUVL L 250, 20.9.2013. [7] Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetus (EU) N:o 1176/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,
makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta (EUVL L
306, 23.11.2011, s. 25). 8 Asetuksen (EU) N:o
473/2013 1–5 artiklaa ja 13–18 artiklaa ei kuitenkaan sovelleta.