PERUSTELUT

1.         EHDOTUKSEN TAUSTA

Yleinen tausta – ehdotuksen perusteet ja tavoitteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/81/EY[1] vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani (NMVOC) ja ammoniakin (NH3) osalta vuotuiset kansalliset päästörajat, jotka oli määrä saavuttaa viimeistään vuonna 2010. Niiden avulla oli tarkoituksena vähentää ilman pilaantumista ja siitä kansanterveyteen ja ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia koko unionissa. Tarkoituksena oli myös noudattaa Göteborgin pöytäkirjaa[2].

Nyt on tarpeen tarkastella uudelleen kyseisiä vaatimuksia ja saattaa ne ajan tasalle, jotta voitaisiin ottaa huomioon vielä jäljellä olevat ilman pilaantumisesta aiheutuvat terveysriskit ja ympäristövaikutukset ja mukauttaa unionin lainsäädäntöä niin, että se vastaa Göteborgin pöytäkirjan vuonna 2012 toteutetun tarkistuksen seurauksena tehtyjä uusia kansainvälisiä sitoumuksia.

Tarvittavat vaikutusten vähennykset esitetään tarkistetussa ilman pilaantumisen temaattisessa strategiassa[3], jolla saatetaan ajan tasalle lähestymistapa unionin pitkän aikavälin tavoitteeseen ilmanlaadun saamiseksi niin hyväksi, ettei siitä kohdistu merkittäviä vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Tämä on ehdotus yhdeksi keskeiseksi säädökseksi kyseisten vähennysten toteuttamiseksi.

Vielä tarvittavien päästövähennysten lisäksi tässä ehdotuksessa käsitellään joitakin unionin ilmanlaatupolitiikan täytäntöönpanoon liittyviä puutteita sekä tarvetta parempaan yhteensovittamiseen yhtäältä päästövähennysten ja toisaalta ilmanlaadun, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden suojelun välillä.

Kun otetaan huomioon tarvittavien direktiivin 2001/81/EY muutosten luonne ja laajuus sekä tarve suurempaan yhtenäisyyteen ja oikeudelliseen selkeyteen, direktiivin 2001/81/EY uudelleentarkastelun tuloksena edellytetään, että kyseinen direktiivi kumotaan ja annetaan uusi direktiivi (tämä direktiivi).

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Tämän aloitteen tavoitteet ovat älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua koskevien Eurooppa 2020 -tavoitteiden mukaisia ja vahvistavat niitä. Niiden odotetaan kannustavan innovointiin, joka tukee Euroopan talouden vihreää kasvua ja kilpailukyvyn säilymistä ja samalla helpottaa siirtymistä vähähiiliseen talouteen suojaten Euroopan luonnonpääomaa ja käyttäen hyväksi Euroopan johtoasemaa uusien vihreiden teknologioiden kehittämisessä.[4] Nykyistä politiikkaa yksinkertaistetaan ja selkeytetään täytäntöönpanon tehostamiseksi, mahdollisuuksien mukaan älykkään sääntelyn hengessä.[5] Otettaessa käyttöön uusia toimenpiteitä pyritään turvaamaan pk-yritysten edut ”pienet ensin” -periaatteen mukaisesti.[6] Johdonmukaisuus suhteessa läheisiin aloihin – liikenteeseen, teollisuuteen, maatalouteen ja ilmastonmuutokseen – sekä resurssien tehokas käyttö on varmistettu.

2.         KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Intressitahojen kuuleminen

Uudelleentarkasteluprosessissa käytettiin hyväksi unionissa ja kansainvälisellä tasolla vuosikymmenten ajan ilmanlaatuun liittyvässä arvioinnissa, hallinnoinnissa ja uudelleentarkastelussa kertynyttä asiantuntemusta. Prosessissa kuultiin nykyisen politiikkakehyksen täytäntöönpanosta vastaavia jäsenvaltioiden viranomaisia kaikilta hallinnon tasoilta. Kesäkuun 2011 ja huhtikuun 2013 välisenä aikana järjestettiin viisi sidosryhmätapaamista, jotta varmistettaisiin avoimuus ja sidosryhmillä olisi tilaisuus esittää huomautuksia ja osallistua prosessiin. Mahdollisimman laajaa osallistumista varten kaikki tapaamiset välitettiin suoratoistona internetissä. Samaan aikaan järjestettiin kaksi julkista kuulemista. Niistä ensimmäinen järjestettiin vuoden 2011 lopulla, ja siinä tarkastelun painopisteenä olivat ilmanlaatupolitiikan nykyisen kehyksen vahvuudet ja heikkoudet. Vuoden 2013 alussa järjestettiin verkkokyselyn muodossa kaikille sidosryhmille toinen julkinen kuuleminen tärkeimmistä jäljellä olevien ilmanlaatuongelmien käsittelemiseen käytettävissä olevista vaihtoehdoista.[7] Vuonna 2012 toteutettiin ja esiteltiin Eurobarometri-tutkimus, jossa kartoitettiin kansalaisten näkemyksiä ilman pilaantumiseen liittyvistä kysymyksistä.[8] Komissio ja Euroopan ympäristökeskus ovat myös toteuttaneet Air Implementation Pilot -hankkeen, johon osallistui 12 kaupunkia eri puolilta Eurooppaa. Sen tavoitteena oli arvioida paikallistason kokemuksia ilmanlaadun politiikkakehyksen täytäntöönpanosta.[9]

Vaikutustenarvioinnin tulos

Täysi vastaavuus ilmanlaatua koskevan lainsäädännön kanssa voidaan saavuttaa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä keskittymällä nykyisen politiikan täytäntöönpanoon sekä jäsenvaltioiden toiminnalla. Vaikka direktiiviä 2001/81/EY olisi tarkistettava, jotta siihen voidaan liittää unionia Göteborgin pöytäkirjan nojalla koskevat kansainväliset velvoitteet vuoden 2020 osalta, ei ole tarpeen vaatia suurempia vähennyksiä vuonna 2020.

Asia on kuitenkin kokonaan toinen sen jälkeen, vuoteen 2030 ulottuvalla ajanjaksolla. Tilanteen hoitaminen merkittävien terveys- ja ympäristövaikutusten osalta edellyttää päästövähennysvelvoitteiden huomattavaa tiukentamista. Vuoden 2030 osalta parhaana pidetään vaihtoehtoa, jossa terveyshaittoja on tuolloin vähennetty 70 prosenttia siitä, mikä enimmillään olisi mahdollista. Tilannetta parantaisivat vielä rehevöitymisen ja otsonin lisävähennykset. Nämä päästövähennysvelvoitteet muodostavat kehityspolun kohti unionin pitkän aikavälin tavoitetta.

Göteborgin pöytäkirjassa vuodelle 2020 asetettujen vähennysvelvoitteiden noudattaminen ei aiheuta unionille perusskenaarion ylittäviä lisäkustannuksia. Vuodelle 2030 asetettavilla uusilla vähennysvelvoitteilla on tarkoitus toteuttaa tiedonannossa ”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma” vahvistettu ilmanlaatuun kohdistuvien vaikutusten vähennys vuoteen 2030 mennessä. Vaikutusten arvioinnissa mallinnettiin tavoitellun vähennyksen optimaalinen toteutustapa, ja tämän optimoinnin perusteella määriteltiin kansalliset päästövähennysvelvoitteet kuudelle tärkeimmälle epäpuhtaudelle. Nämä vähennysvelvoitteet vähentävät ilman pilaantumisesta aiheutuvia ulkoisia kokonaiskustannuksia (varovaisimman arvion mukaan) 40 miljardia euroa perusskenaarion 212 miljardista eurosta. Tähän säästöön sisältyvät yli 2,8 miljardin euron välittömät taloudelliset edut. Määrästä 1,85 miljardia euroa syntyy työn tuottavuuden heikkenemisen hidastuessa, 600 miljoonaa euroa terveydenhuoltokulujen pienentyessä, 230 miljoonaa euroa sadonmenetysten vähentyessä ja 120 miljoonaa euroa rakennettuun ympäristöön kohdistuvien vaurioiden vähentyessä. Määrä on verrattavissa määräysten noudattamisesta aiheutuviin vuotuisiin kustannuksiin, jotka ovat 3,3 miljardia euroa eli noin kahdestoistaosa ulkoisten kustannusten säästöstä. Perusskenaariossa terveysongelmat olisivat vuonna 2030 vähentyneet 40 prosentilla vuodesta 2005. Tällä ehdotuksella saavutettaisiin vielä 12 prosentin vähennykset eli kaiken kaikkiaan terveysongelmat vähenisivät 52 prosentilla vuoden 2005 tasosta. Rehevöitymistä voitaisiin tämän ehdotuksen ansiosta vähentää vielä 50 prosentilla perusskenaariolla saavutettavien vähennysten lisäksi.

Kansallisia päästörajoja koskevan unionin järjestelmän mukaiset metaanin päästörajat saattaisivat vähentää päästöjä kustannustehokkaasti, vaikka niiden olisi oltava yhdenmukaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY[10] kanssa. Mukaan voitaisiin ottaa hyvin maltillisin hallinnollisin kustannuksin säännöksiä hallinnoinnin tehostamiseksi ja tarkkailun ja raportoinnin mukauttamiseksi vastaamaan kansainvälisiä velvoitteita (koko unionin osalta aloittamiskustannukset olisivat noin 8 miljoonaa euroa ja vuosikustannukset noin 3,5 miljoonaa euroa).

3.         EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Ehdotus kumoaisi ja korvaisi nykyisen ilman epäpuhtauksien vuotuisia kansallisia päästörajoja koskevan unionin järjestelmän, joka määritellään direktiivissä 2001/81/EY. Näin voidaan varmistaa, että direktiivissä 2001/81/EY asetettuja, vuodesta 2010 alkaen sovellettavia SO2:n, NOx:n NMVOC:n ja NH3:n kansallisia päästörajoja sovelletaan vuoteen 2020 asti ja vahvistetaan SO2:lle, NOx:lle, NMVOC:lle, NH3:lle, pienhiukkasille (PM2,5) ja metaanille (CH4) uudet, vuosista 2020 ja 2030 alkaen sovellettavat kansalliset päästövähennysvelvoitteet (vähennysvelvoitteet) sekä samoihin epäpuhtauksiin sovellettavat välivaiheen päästötasot vuodelle 2025.

Seuraavassa esitetään tarkempi kuvaus keskeisistä artikloista ja liitteestä.

Direktiivin 1, 2 ja 3 artiklassa tarkennetaan tämän ehdotuksen kohde ja soveltamisala sekä määritellään direktiivissä käytetyt keskeiset käsitteet.

Direktiivin 4 artiklan mukaisesti, luettuna yhdessä liitteen II kanssa, jäsenvaltioiden on rajoitettava vuotuisia SO2-, NOx-, NMVOC-, NH3-, PM2,5- ja CH4-päästöjään täyttääkseen vuosista 2020 ja 2030 alkaen sovellettavat vähennysvelvoitteensa. Lisäksi jäsenvaltioiden on rajoitettava vuonna 2025 näiden epäpuhtauksien vuotuiset päästönsä lineaarisen vähentämisen kehityspolun perusteella määritellyille tasoille, ellei tämä edellytä suhteettomia kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä. Kyseisessä 4 artiklassa ilmoitetaan päästölähteet, joita ei tulisi ottaa huomioon.

Direktiivin 5 artiklassa myönnetään jäsenvaltioille tiettyjä joustoja edellyttäen, ettei komissio vastusta sitä. Ne voivat ottaa tietyin edellytyksin huomioon osan kansainvälisessä meriliikenteessä saavutetuista NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen vähennyksistä, panna yhteisesti täytäntöön CH4:a koskevat vähennysvelvoitteensa sekä ehdottaa tarkistettua päästöinventaariota, jos parannettua inventaariomenetelmää käyttäen ei pystytä täyttämään vähennysvelvoitetta (ei koske CH4:a).

Direktiivin 6 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot hyväksyvät, toteuttavat ja saattavat säännöllisesti ajan tasalle kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa ja samalla kuvaavat, miten niiden vähennysvelvoitteet täytetään. Valvontaohjelmissa olisi ilmoitettava ainakin liitteessä III olevassa 2 osassa mainitut tiedot sekä mustan hiilen päästöjen vähennyksiä koskevat tiedot, ja niissä voidaan määrätä maatalouden PM2,5- ja NH3-päästöjen hillitsemiseksi erityistoimenpiteistä, jotka luetellaan liitteessä III olevassa 1 osassa. Kansalliset valvontaohjelmat on laadittava ilmanlaatua koskevan yleisen politiikkakehyksen yhteydessä, ja niissä on esitettävä tiedot toimenpiteiden valinnan perustana olleista analyyseistä. Jäsenvaltioiden on järjestettävä kansallisista ilman pilaantumisen valvontaohjelmistaan julkinen kuuleminen ennen niiden viimeistelyä. Tätä varten 16 artiklalla muutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/35/EY[11], jotta se kattaisi myös kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmat.

Direktiivin 7 artiklassa, luettuna yhdessä liitteen I kanssa, edellytetään jäsenvaltioiden tarkkailevan ilman epäpuhtauksien päästöjä ja näin tehdessään valmistelevan ja saattavan ajan tasalle kansalliset päästöinventaariot ja -ennusteet sekä niihin liittyvän inventaarioraportin, liitteessä IV tarkoitettuja ja siinä edelleen tarkennettuja kaukokulkeutumissopimuksen nojalla vahvistettuja velvoitteita ja ohjeita noudattaen. Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 5 artiklan mukaisia joustoja, on ilmoitettava asiaankuuluvat tiedot inventaarioraportissa tai erillisessä raportissa.

Direktiivin 8 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on seurattava, jos mahdollista, ilman pilaantumisesta vesi- ja maaekosysteemeihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia liitteessä V mainittujen kriteerien perusteella. Jäsenvaltioilla on oikeus käyttää unionin muiden välineiden yhteydessä perustettuja seurantajärjestelmiä.

Direktiivin 9 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot esittävät komissiolle liitteessä I mainittuina päivinä kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa ja niiden mahdolliset päivitykset sekä kaikki 7 ja 8 artiklan mukaisesti saadut tarkkailutiedot. Komissio tarkastaa säännöllisesti Euroopan ympäristökeskuksen ja jäsenvaltioiden avustamana ilmoitettujen kansallisten päästöinventaariotietojen paikkansapitävyyden ja täydellisyyden.

Direktiivin 10 artiklan mukaan komissio antaa viiden vuoden välein kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta, myös sen 4 artiklan 2 kohdan soveltamisesta. Kyseinen kohta koskee vuodelle 2025 asetettuja välivaiheen päästötasoja.

Direktiivin 11 artiklalla edistetään tämän ehdotuksen nojalla kerätyn ja käsitellyn tiedon järjestelmällistä ja aktiivista sähköistä välitystä ja viitataan tässä yhteydessä unionin oikeudessa, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/4/EY[12], asetettuihin vaatimuksiin.

Direktiivin 12 artiklalla edistetään komission ja jäsenvaltioiden kolmansien maiden ja alalla toimivien kansainvälisten organisaatioiden kanssa tekemää yhteistyötä ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen käsittelemiseksi enemmän ja paremmin globaalilla tasolla.

Direktiivin 13 artiklalla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt menettelylle, jota sovelletaan 6 artiklan 7 kohdan, 7 artiklan 9 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan nojalla liitteisiin I, III (1 osa), IV ja V niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen delegoiduilla säädöksillä.

Direktiivin 14 artiklassa viitataan komiteamenettelyyn, jota komissio käyttää antaessaan täytäntöönpanosäädöksiä 5 artiklan 6 kohdan ja 6 artiklan 9 kohdan nojalla, ja tarkennetaan, että käytetään olemassa olevaa direktiivin 2008/50/EY 29 artiklalla perustettua komiteaa.

Direktiivin 15, 17 ja 19 artiklassa annetaan säännökset tämän ehdotuksen nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisiin sovellettavista seuraamuksista sekä voimaantulosta ja ehdotuksen saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

Direktiivin 18 artikla koskee direktiivin 2001/81/EY kumoamista, ja samalla siinä tarkennetaan, että kyseisessä direktiivissä asetettuja kansallisia päästörajoja sovelletaan 31. joulukuuta 2019 asti.

Liitteeseen VI sisältyy vastaavuustaulukko.

Oikeusperusta

Koska ehdotuksen ensisijaisena tavoitteena on ympäristönsuojelu SEUT-sopimuksen 191 artiklan mukaisesti, ehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 192 artiklan 1 kohtaan.

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate sekä sääntelytavan valinta

Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin. Unionissa vielä jäljellä olevien merkittävien ilmanlaatuun kohdistuvien vaikutusten käsittelemiseksi kunkin jäsenvaltion on vähennettävä omia epäpuhtauspäästöjään, ja kustannustehokasta koko Euroopan kattavaa vähennysten yhdistelmää on mahdollista koordinoida vain unionin tasolla. Yksilöidyissä vähennysvelvoitteissa otetaan huomioon kansallisista päästöistä kyseiseen maahan kohdistuvien vaikutusten lisäksi myös valtioiden rajojen yli ulottuvat vaikutukset.

Ehdotuksen tavoite saavutetaan parhaiten unionin toiminnalla. Direktiivissä 2001/81/EY asetetaan vähennystavoitteet ja niiden toteutusta koskevat vähimmäisvaatimukset ja jätetään jäsenvaltioille vapaus päättää parhaasta mahdollisesta toimenpideyhdistelmästä kyseisten vähennysten saavuttamiseksi. Periaate on säilytetty tässä ehdotuksessa, jossa yhdenmukaistetaan edelleen kansallisiin ohjelmiin ja ilman epäpuhtauksien päästöjen tarkkailuun ja niistä raportointiin liittyviä vaatimuksia. Tavoitteena on korjata direktiivin 2001/81/EY puutteet ja täyttää kaukokulkeutumissopimuksen ja sen pöytäkirjojen nojalla sovitut kansainväliset velvoitteet. Vaikka ehdotuksessa edellytetään, että maataloudessa päästöjä vähennetään niiden syntylähteellä, jäsenvaltioilla on oikeus olla toteuttamatta näitä vähennyksiä, jolleivät ne ole tarpeen asianomaisen päästövelvoitteen täyttämiseksi.

Ehdotus on sen vuoksi toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Valittu oikeudellinen väline on direktiivi, koska ehdotus koskee tavoitteiden ja velvoitteiden vahvistamista ja jättää samalla jäsenvaltioille riittävästi joustonvaraa määräysten täyttämiseksi toteutettavien toimenpiteiden valinnan sekä niiden yksityiskohtaisen toteutuksen suhteen.  Näin ollen ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen.

4.         TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Direktiivi pannaan täytäntöön nykyisen talousarvion puitteissa, eikä se vaikuta monivuotiseen rahoituskehykseen.

5.         LISÄTIEDOT

Selittävät asiakirjat

Komissio katsoo, että direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien tietojen laadun parantamiseksi tarvitaan selittäviä asiakirjoja, jäljempänä esitetyistä syistä.

Direktiivin saattaminen kokonaisuudessaan ja asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä on direktiivin tavoitteiden (ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu) saavuttamiselle olennaisen tärkeää. Koska tietyt jäsenvaltiot sääntelevät jo ilman epäpuhtauksien päästöjä, on todennäköistä, että tämän direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei niinkään tarkoita yhtä säädöstä vaan käsittää erilaisia muutoksia tai uusia ehdotuksia asiaankuuluvilla aloilla. Lisäksi direktiivin täytäntöönpano on usein erittäin hajautettua, koska direktiivin soveltamisesta ja joissakin jäsenvaltioissa myös sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä vastaavat alueelliset ja paikalliset viranomaiset.

Edellä mainitut tekijät lisäävät todennäköisesti riskiä siitä, että direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön epäasianmukaisella tavalla, ja ne vaikeuttavat komission tehtävää seurata EU:n lainsäädännön soveltamista. On tärkeää, että direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä on saatavilla selkeää tietoa. Näin voidaan varmistaa, että kansallinen lainsäädäntö vastaa direktiivin säännöksiä.

Selittävien asiakirjojen toimittamista koskeva vaatimus saattaa aiheuttaa hallinnollisen lisätaakan niille jäsenvaltioille, joiden työskentelytapoihin ne eivät muutoin kuuluisi. Mahdollinen hallinnollinen lisätaakka on kuitenkin oikeassa suhteessa tavoitteeseen, joka on direktiivin tosiasiallinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja direktiivin tavoitteiden saavuttaminen kokonaisuudessaan.

Edellä sanottu huomion ottaen on aiheellista pyytää jäsenvaltioita liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, yksi tai useampi asiakirja, jossa selostetaan direktiivin säännösten ja vastaavien kansallisiin täytäntöönpanosäädöksiin sisältyvien osien välinen suhde.

2013/0443 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[13],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[14],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)       Ihmisen toiminnan aiheuttamien ilmaan joutuvien päästöjen sekä ilmanlaadun suhteen on viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana edistytty unionissa merkittävästi asiaan keskittyvällä unionin politiikalla, johon kuuluu myös vuonna 2005 annettu komission tiedonanto ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia”[15]. Tähän edistymiseen on vaikuttanut merkittävällä tavalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY[16], jossa asetetaan vuodesta 2010 alkaen ylärajat jäsenvaltioiden rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx), ammoniakin (NH3) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani (NMVOC) vuotuisille kokonaispäästöille. Tuloksena tästä oli, että vuosina 1990–2010 SO2-päästöt vähenivät 82 prosenttia, NOx-päästöt 47 prosenttia, NMVOC-päästöt 56 prosenttia ja NH3-päästöt 28 prosenttia. Ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuu kuitenkin yhä merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja riskejä, kuten asiakirjassa ”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma”, jäljempänä ’tarkistettu ilmanlaatustrategia’,[17] todetaan.

(2)       Seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa[18] vahvistetaan unionin ilmanlaatupolitiikan pitkän aikavälin tavoite eli sellaisen ilmanlaadun saavuttaminen, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle, ja tätä varten vaaditaan voimassa olevan ilmanlaatua koskevan unionin lainsäädännön täysimääräistä noudattamista, strategisia tavoitteita ja toimia vuoden 2020 jälkeisenä aikana, tehostettuja toimia aloilla, joilla väestö ja ekosysteemit ovat alttiina ilman epäpuhtauksien suurille pitoisuuksille, sekä erityisesti suurempaa synergiaa ilmanlaatua koskevan lainsäädännön ja ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuutta koskevan unionin politiikan tavoitteiden välillä.

(3)       Tarkistetussa ilmanlaatustrategiassa esitetään uudet strategiset tavoitteet vuoteen 2030 ulottuvalle ajanjaksolle tavoitteena päästä lähemmäksi unionin pitkän aikavälin tavoitetta.

(4)       Jäsenvaltiot ja unioni ovat valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimuksen, jäljempänä kaukokulkeutumissopimus,[19] sekä useiden sen pöytäkirjojen, mukaan luettuna happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin torjumiseksi vuonna 1999 tehty Göteborgin pöytäkirja, sopimuspuolia.

(5)       Neuvoston päätöksellä [xxxx/xxxx/EU][20] hyväksytyssä tarkistetussa Göteborgin pöytäkirjassa esitetään vuoden 2020 ja sen jälkeisen ajan osalta kullekin sopimuspuolelle uudet SO2:n, NOx:n, NH3:n, NMVOC:n ja pienhiukkasten (PM2,5) päästöjä koskevat vähennysvelvoitteet käyttäen perusvuotena vuotta 2005, edistetään mustan hiilen päästövähennyksiä sekä edellytetään ilman epäpuhtauksien pitoisuuksista ja laskeumista ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia koskevien tietojen keräämistä ja säilyttämistä ja osallistumista kaukokulkeutumissopimuksen nojalla toteutettaviin, vaikutuksia tarkasteleviin ohjelmiin.

(6)       Sen vuoksi direktiivillä 2001/81/EY perustettua kansallisten päästörajojen järjestelmää olisi tarkistettava siten, että se vastaa unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälisiä velvoitteita.

(7)       Jäsenvaltioiden olisi pantava tämä direktiivi täytäntöön tavalla, joka auttaa tehokkaasti saavuttamaan Maailman terveysjärjestön suuntaviivojen mukaisen unionin pitkän aikavälin ilmanlaatutavoitteen sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua koskevat unionin tavoitteet vähentämällä happamoitumista ja rehevöitymistä aiheuttavien sekä otsonia muodostavien ilman epäpuhtauksien tasoja ja laskeumia alle kaukokulkeutumissopimuksessa esitettyjen kriittisten kuormitusten ja tasojen.

(8)       Tämän direktiivin odotetaan osaltaan edistävän unionin lainsäädännössä asetettujen ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä lyhytikäisten ilman epäpuhtauksien päästöjä vähentämällä sekä ilmanlaadun paranemista globaalilla tasolla.

(9)       Jäsenvaltioiden olisi täytettävä tässä direktiivissä vuosille 2020 ja 2030 asetetut päästövähennysvelvoitteet. Jotta voidaan varmistaa osoitettavissa oleva edistyminen vuodelle 2030 asetettujen velvoitteiden täyttämisessä, jäsenvaltioiden olisi saavutettava vuonna 2025 välivaiheen päästötasot, jotka on määritelty lineaarisen vähentämisen kehityspolun perusteella niiden vuoden 2020 päästötasojen ja vuodelle 2030 asetetuissa päästövähennysvelvoitteissa määriteltyjen päästötasojen välillä, ellei tästä aiheudu suhteettomia kustannuksia.  Jos vuoden 2025 päästöjä ei voida rajoittaa näille tasoille, jäsenvaltioiden olisi annettava perustelut tähän tämän direktiivin nojalla toimittamissaan raporteissa.

(10)     Jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet asettaa kaukokulkeutumissopimuksen nojalla liikenteelle polttoaineen kulutukseen perustuvat päästörajat. Tämä on johtanut epäyhtenäisyyteen energian kokonaiskulutuksen ja tilastojen suhteen kyseisissä maissa ja koko unionissa. Yhteisen ja johdonmukaisen perustan varmistamiseksi kaikille jäsenvaltioille sekä unionille kokonaisuutena tässä direktiivissä esitetään raportointivaatimukset sekä kansallisen tason energiankulutukseen ja polttoaineen myyntiin perustuvat päästövähennysvelvoitteet, ja näin parannetaan yhdenmukaisuutta ilmastonmuutosta ja energiaa koskevan unionin lainsäädännön kanssa.

(11)     Jotta jäsenvaltiot voisivat täyttää kansalliset päästövelvoitteet ja saavuttaa välivaiheen päästötasot kustannustehokkaasti, niillä olisi oltava oikeus ottaa huomioon kansainvälisessä meriliikenteessä syntyvien päästöjen vähennykset, jos kyseisen alan päästöt ovat pienemmät kuin unionin lainsäädännön vaatimusten, mukaan luettuna neuvoston direktiivissä 1999/32/EY[21] polttoaineiden sisältämän rikin pitoisuudelle asetetut rajat, mukaiset päästöt. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus täyttää yhteisesti metaania (CH4) koskevat velvoitteensa ja välivaiheen päästötasot ja soveltaa tässä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 406/2009/EY[22]. Kansallisten päästörajojen, päästövähennysvelvoitteiden ja välivaiheen päästötasojen noudattamisen tarkastamiseksi jäsenvaltiot voisivat tarkistaa kansallisia päästöinventaarioitaan päästöjä koskevan paremman tieteellisen ymmärryksen ja parannettujen menetelmien mukaisesti. Komissio voisi evätä jäsenvaltiolta minkä tahansa edellä mainitun jouston käytön, jos tässä direktiivissä esitetyt edellytykset eivät täyty.

(12)     Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä ja toteutettava kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma, jonka kautta ne pyrkivät täyttämään päästövähennysvelvoitteensa, saavuttamaan välivaiheen päästötasot ja edistämään tehokkaasti unionin ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon tarve päästöjen vähentämiseen sellaisilla alueilla ja sellaisissa taajamissa, joihin vaikuttavat ylisuuret ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ja/tai jotka lisäävät merkittävästi ilman pilaantumista muilla alueilla ja muissa taajamissa, naapurimaat mukaan luettuina. Tätä varten kansallisissa ilman pilaantumisen valvontaohjelmissa olisi edistettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY[23] 23 artiklassa säädettyjen ilmanlaatusuunnitelmien menestyksekästä täytäntöönpanoa.

(13)     Pääasiallisista lähteistä peräisin olevien ilmakehän NH3- ja PM2,5-päästöjen vähentämiseksi olisi kansallisiin ilman pilaantumisen valvontaohjelmiin sisällytettävä maatalouteen kohdistuvia toimenpiteitä. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus toteuttaa kansallisten erityisolosuhteiden perusteella muita kuin tässä direktiivissä mainittuja toimenpiteitä, jos ne ovat ympäristötehokkuudeltaan vastaavia.

(14)     Kansallisia ilman pilaantumisen valvontaohjelmia, mukaan luettuna menettelytapojen ja toimenpiteiden määrittelyä tukevat analyysit, olisi päivitettävä säännöllisesti.

(15)     Jotta kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmat ja niiden merkittävät päivitykset laadittaisiin tietoihin perustuen, jäsenvaltioiden olisi kuultava niistä suurta yleisöä sekä toimivaltaisia viranomaisia kaikilla tasoilla, jos kaikki menettelytapoja ja toimenpiteitä koskevat vaihtoehdot ovat auki. Jäsenvaltioiden olisi neuvoteltava naapurimaiden kanssa tapauksissa, joissa niiden ohjelman toteutus saattaa vaikuttaa toisen maan ilmanlaatuun, noudattaen vaatimuksia, jotka on asetettu unionin lainsäädännössä ja kansainvälisessä lainsäädännössä, mukaan luettuina valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehty yleissopimus (Espoo, 1991) ja neuvoston hyväksymä strategista ympäristöarviointia koskeva kyseisen yleissopimuksen pöytäkirja (Kiova, 2003)[24].

(16)     Jäsenvaltioiden olisi laadittava ja toimitettava kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista ilman epäpuhtauksista päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit, joiden avulla unionin olisi puolestaan voitava täyttää kaukokulkeutumissopimuksen ja sen pöytäkirjojen mukaiset raportointivelvoitteensa.

(17)     Jotta yhtenäisyys säilyisi koko unionin osalta, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden komissiolle toimittamat kansalliset päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit vastaavat kaikilta osin niiden kaukokulkeutumissopimuksen nojalla raportoimia tietoja.

(18)     Tässä direktiivissä säädettyjen kansallisten päästövähennysvelvoitteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi jäsenvaltioiden olisi myös seurattava mahdollisuuksien mukaan vähennyksistä maa- ja vesiekosysteemeihin kohdistuvia vaikutuksia kansainvälisesti vahvistettujen suuntaviivojen mukaisesti ja raportoitava kyseisistä vaikutuksista.

(19)     Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY[25] mukaisesti jäsenvaltioiden olisi varmistettava tietojen aktiivinen ja järjestelmällinen sähköinen levitys.

(20)     On tarpeen muuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/35/EY[26], jotta varmistettaisiin sen yhdenmukaisuus vuonna 1998 tehdyn, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen kanssa.

(21)     Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä I esitettyjen raportointiohjeiden sekä liitteessä III olevan I osan ja liitteiden IV ja V muuttamista niiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(22)     Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o (EU) 182/2011[27] mukaisesti.

(23)     Jäsenvaltioiden olisi annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(24)     Kun otetaan huomioon tarpeellisten direktiivin 2001/81/EY muutosten luonne ja laajuus, kyseinen direktiivi olisi oikeusvarmuuden, selkeyden, avoimuuden sekä lainsäädännön yksinkertaistamisen vuoksi korvattava uudella. Jatkuvuuden varmistamiseksi ilmanlaadun parantamisessa jäsenvaltioiden olisi noudatettava direktiivissä 2001/81/EY asetettuja kansallisia päästörajoja, kunnes tässä direktiivissä säädettyjä uusia kansallisia päästövähennysvelvoitteita aletaan soveltaa vuonna 2020.

(25)     Koska jäsenvaltiot eivät voi yksinään saavuttaa riittävällä tavalla tämän direktiivin tavoitetta eli turvata ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkeaa tasoa, vaan se voidaan ilman pilaantumisen rajat ylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(26)     Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman[28] mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, vähintään yhden asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan rajat jäsenvaltioissa ilmakehään joutuville happamoittavien ja rehevöittävien epäpuhtauksien, otsonin esiasteiden, primääristen hiukkasten, sekundääristen hiukkasten esiasteiden ja muiden ilman epäpuhtauksien päästöille sekä edellytetään, että laaditaan, hyväksytään ja toteutetaan kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmat sekä tarkkaillaan epäpuhtauspäästöjä ja seurataan niiden vaikutuksia ja raportoidaan niistä.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan kaikista lähteistä peräisin oleviin, liitteessä I tarkoitettujen epäpuhtauksien päästöihin, joita esiintyy jäsenvaltioiden maa-alueella, talousvyöhykkeellä ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeellä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1.           ”päästöllä” aineen vapautumista ilmakehään piste- tai hajakuormituslähteestä;

2.           ”otsonin esiasteella” typen oksideja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä pl. metaani, metaania ja hiilimonoksidia;

3.           ”ilmanlaatutavoitteilla” Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2008/50/EY ja 2004/107/EY[29] ilmanlaadulle asetettuja raja-arvoja, tavoitearvoja sekä altistuspitoisuutta koskevia velvoitteita;

4.           ”typen oksideilla” (NOx) typpioksidia ja typpidioksidia typpidioksidina ilmaistuna;

5.           ”haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä pl. metaani” (NMVOC) metaania lukuun ottamatta kaikkia ihmisen toiminnasta syntyviä orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringonvalossa typen oksidien kanssa;

6.           ”PM2,5-hiukkasilla” hiukkasia, jotka läpäisevät PM2,5-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän (EN 14907 -standardi) mukaisen, koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 2,5 µm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

7.           ”kansallisella päästövähennysvelvoitteella” aineen päästöjen vähennystä ilmaistuna prosenttilukuna, joka kuvaa tietyn kalenterivuoden aikana vapautuneiden päästöjen kokonaismäärässä tapahtuvaa vähennystä perusvuoden (2005) aikana vapautuneiden päästöjen kokonaismäärään verrattuna ja jota jäsenvaltiot eivät saa ylittää;

8.           ”laskeutumis- ja lentoonlähtöjaksolla” jaksoa, joka käsittää rullauksen, lentoonlähdön, nousun, lähestymisen, laskeutumisen ja kaikki muut ilma-aluksen toiminnot, jotka tapahtuvat alle 3 000 jalan korkeudessa;

9.           ”kansainvälisellä meriliikenteellä” lippuvaltiosta riippumatta ja kalastusaluksia lukuun ottamatta kaikkien alusten merellä ja rannikkovesillä suorittamia matkoja, jotka alkavat yhden maan alueelta ja päättyvät toisen maan alueelle;

10.         ”päästöjen valvonta-alueella” aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL) liitteen VI mukaisesti perustettua merialuetta;

11.         ”epäpuhtauksien valvontavyöhykkeellä” 200 meripeninkulman sisällä perusviivoista, joista aluemeren leveys mitataan, sijaitsevaa merialuetta, jonka jäsenvaltio on perustanut aluksista aiheutuvan pilaantumisen estämiseksi, vähentämiseksi ja valvomiseksi sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja vaatimusten mukaisesti;

12.         ”mustalla hiilellä” hiilipitoista hiukkasainesta, joka absorboi valoa.

4 artikla

Kansalliset päästövähennysvelvoitteet

1.           Jäsenvaltioiden on rajoitettava vuotuisia ihmisen toiminnasta aiheutuvia rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani (NMVOC), ammoniakin (NH3), hiukkasten (PM2,5) ja metaanin (CH4) päästöjä vähintään liitteessä II vahvistettujen, vuosista 2020 ja 2030 alkaen sovellettavien kansallisten päästövähennysvelvoitteiden mukaisesti.

2.           Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, rajoittaakseen  ihmisen toiminnasta aiheutuvia SO2-, NOx-, NMVOC-, NH3-, PM2,5- ja CH4-päästöjään vuoden 2025 osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. Näiden päästöjen tasot määritetään polttoaineiden myynnin pohjalta lineaarisen vähentämisen kehityspolun perusteella jäsenvaltioiden vuoden 2020 päästötasojen ja vuodelle 2030 asetetuissa päästövähennysvelvoitteissa määriteltyjen päästötasojen välillä.

Jos vuoden 2025 päästöjä ei voida rajoittaa määritetyn kehityspolun mukaisesti, jäsenvaltioiden on annettava perustelut tähän 9 artiklan mukaisesti komissiolle toimittamissaan raporteissa.

3.           Seuraavia päästöjä ei oteta 1 ja 2 kohdan yhteydessä huomioon:

a)      ilma-aluksista laskeutumis- ja lentoonlähtöjakson ulkopuolella vapautuvat päästöt;

b)      Kanariansaarilla, Ranskan merentakaisissa departementeissä, Madeiralla ja Azoreilla syntyvät päästöt;

c)      b alakohdassa tarkoitetuille alueille ja niiltä pois suuntautuvan kansallisen meriliikenteen aiheuttamat päästöt;

d)      kansainvälisen meriliikenteen aiheuttamat päästöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan soveltamista.

5 artikla

Joustomahdollisuudet

1.           Saavuttaakseen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodelle 2025 määritetyt välivaiheen päästötasot ja täyttääkseen liitteessä II NOx:lle SO2:lle ja PM2,5:lle asetetut, vuodesta 2030 alkaen sovellettavat kansalliset päästövähennysvelvoitteet jäsenvaltiot voivat kuitata kansainvälisessä meriliikenteessä saavutetuilla NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen vähennyksillä saman vuoden aikana muista lähteistä vapautuvien NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen vähennyksiä seuraavin edellytyksin:

a)      päästövähennykset saavutetaan merialueilla, jotka ovat osa jäsenvaltioiden aluemeriä, talousvyöhykkeitä tai epäpuhtauksien valvontavyöhykkeitä, mikäli niitä on perustettu;

b)      jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ja toteuttaneet tehokkaita tarkkailu- ja tarkastustoimenpiteitä tämän joustomahdollisuuden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi;

c)      jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä saadakseen kansainvälisen meriliikenteen NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöt pienemmiksi kuin mitä saavutettaisiin noudattamalla NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöihin sovellettavia unionin vaatimuksia ja osoittaneet, että kyseisillä toimenpiteillä on saavutettu riittävän suuret päästöjen lisävähennykset;

d)      jäsenvaltiot ovat kuitanneet c alakohdan mukaisesti lasketuilla NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen vähennyksillä enintään 20 prosenttia kokonaismäärästä, ja kuittaamisesta ei ole seurauksena liitteessä II vuodelle 2020 asetettujen kansallisten päästövähennysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen.

2.           Jäsenvaltiot voivat täyttää yhteisesti liitteessä II tarkoitetut metaanipäästöjen vähennyksiä koskevat velvoitteensa ja välivaiheen päästötasonsa seuraavin edellytyksin:

a)      jäsenvaltiot noudattavat kaikkia sovellettavia unionin lainsäädännön, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY, nojalla annettuja vaatimuksia ja sääntöjä;

b)      jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ja panneet täytäntöön vaikuttavia määräyksiä varmistaakseen yhteisen täytäntöönpanon toimivan asianmukaisesti.

3.           Jäsenvaltiot voivat laatia tarkistettuja vuotuisia kansallisia SO2-, NOx-, NH3-, NMVOC- ja PM2,5-päästöinventaarioita liitteen IV mukaisesti, jos parannettujen, tieteellisen tiedon mukaisesti ajan tasalle saatettujen päästöinventaariomenetelmien soveltamisesta seuraisi niiden kansallisten päästövähennysvelvoitteiden tai välivaiheen päästötasojen noudattamatta jättäminen.

4.           Jäsenvaltioiden, jotka aikovat soveltaa 1, 2 ja 3 kohtaa, on ilmoitettava siitä komissiolle viimeistään asianomaista raportointivuotta edeltävän vuoden 30 päivänä syyskuuta. Ilmoituksessa on mainittava kaikki asianomaiset epäpuhtaudet ja alat sekä kansallisiin päästöinventaarioihin kohdistuvien vaikutusten laajuus, jos se on tiedossa.

5.           Komissio tarkastelee ja arvioi Euroopan ympäristökeskuksen avustamana kunkin joustomahdollisuuden osalta, onko jouston käyttö tiettynä vuotena ollut asianomaisten vaatimusten ja kriteerien mukaista.

Jos komissio ei ole esittänyt vastalausetta yhdeksän kuukauden kuluessa asiaankuuluvan 7 artiklan 4, 5 tai 6 kohdassa tarkoitetun raportin vastaanottamisesta, jäsenvaltio katsoo, että haetun joustomahdollisuuden käyttö on hyväksytty ja voimassa kyseiselle vuodelle. Jos komissio katsoo, ettei joustomahdollisuuden käyttö ole sovellettavien vaatimusten ja kriteerien mukaista, se antaa päätöksen ja ilmoittaa jäsenvaltiolle, ettei sitä voida hyväksyä.

6.           Komissio voi antaa 14 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädöksiä, joissa tarkennetaan yksityiskohtaiset säännöt 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen joustomahdollisuuksien käyttöä varten.

6 artikla

Kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmat

1.           Jäsenvaltioiden on laadittava ja hyväksyttävä liitteessä III olevan 2 osan mukainen kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma vuotuisten ihmisen toiminnan aiheuttamien päästöjensä rajoittamiseksi 4 artiklan mukaisesti.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettua ohjelmaa laatiessaan, hyväksyessään ja toteuttaessaan jäsenvaltioiden on

a)      arvioitava, missä laajuudessa kansalliset päästölähteet todennäköisesti vaikuttavat ilmanlaatuun niiden omalla alueella ja naapurijäsenvaltioissa, ja käytettävä tässä tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) tietoja ja menetelmiä, jos se on tarkoituksenmukaista;

b)      otettava huomioon tarve vähentää ilman epäpuhtauksien päästöjä ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi alueellaan ja tilanteesta riippuen naapurijäsenvaltioissa;

c)      toteuttaessaan toimenpiteitä kansallisten PM2,5-hiukkasten vähentämisvelvoitteidensa täyttämiseksi asetettava etusijalle mustan hiilen päästöjen vähentämistoimenpiteet;

d)      varmistettava yhteensopivuus muiden kansallisessa lainsäädännössä tai unionin lainsäädännössä vahvistettujen vaatimusten nojalla laadittujen asiaan liittyvien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa.

Jäsenvaltiot ottavat tarvittavassa määrin mukaan liitteessä III olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen vähentämistoimenpiteitä tai vastaavalla tavalla ympäristöön vaikuttavia toimenpiteitä asianomaisten kansallisten päästövähennysvelvoitteiden täyttämiseksi.

3.           Kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma on saatettava ajan tasalle kahden vuoden välein.

4.           Edellä olevan 3 kohdan soveltamista rajoittamatta kansalliseen ilman pilaantumisen valvontaohjelmaan sisältyvät päästöjen vähentämistä koskevat toimintamallit ja toimenpiteet on saatettava ajan tasalle 12 kuukauden kuluessa, jos

a)      4 artiklassa esitetyt velvoitteet eivät täyty tai on olemassa riski, että ne eivät täyty; tai

b)      jäsenvaltiot päättävät käyttää jotakin 5 artiklassa esitettyä joustomahdollisuutta.

5.           Unionin asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioiden on kuultava oman kansallisen ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa luonnoksesta sekä ohjelman kaikista merkittävistä päivityksistä ennen niiden viimeistelyä suurta yleisöä sekä kaikilla tasoilla niitä toimivaltaisia viranomaisia, joita kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien toteutus todennäköisesti koskee kyseisten viranomaisten ilman pilaantumiseen, ilmanlaatuun ja asianomaisiin hallinnointitehtäviin liittyvien erityisten ympäristövastuiden vuoksi. Tarvittaessa järjestetään valtioiden välisiä kuulemisia unionin asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti.

6.           Komissio helpottaa ohjelmien laadintaa ja toteutusta hyvin käytäntöjen vaihdolla, milloin se on tarkoituksenmukaista.

7.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti liitteessä III olevan 1 osan mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen.

8.           Komissio voi antaa suuntaviivat kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien laadintaa ja toteutusta varten.

9.           Komissio voi myös tarkentaa täytäntöönpanosäädöksillä kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien muodon ja niiden yhteydessä edellytetyt tiedot.  Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 14 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 artikla

Päästöinventaariot ja -ennusteet

1.           Jäsenvaltiot laativat ja päivittävät vuosittain kansalliset päästöinventaariot liitteessä I olevassa taulukossa A mainittujen epäpuhtauksien osalta taulukossa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

Jäsenvaltiot laativat ja päivittävät vuosittain kansalliset päästöinventaariot liitteessä I olevassa taulukossa B mainittujen epäpuhtauksien osalta taulukossa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

2.           Jäsenvaltiot laativat ja päivittävät joka toinen vuosi alueellisesti eritellyt päästöinventaariot, suuria pistekuormituslähteitä koskevat inventaariot sekä päästöennusteet liitteessä I olevassa taulukossa C mainittujen epäpuhtauksien osalta taulukossa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

3.           Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen päästöinventaarioiden ja -ennusteiden mukana toimitetaan inventaarioraportti liitteessä I olevassa taulukossa D esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

4.           Jos jäsenvaltiot käyttävät 5 artiklan 1 kohdan mukaista joustoa, ne ilmoittavat inventaarioraportissa kyseiseltä vuodelta seuraavat tiedot:

a)      NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen määrät, jotka olisivat vapautuneet ilman päästöjen valvonta-aluetta;

b)      päästövähennysten taso, joka on saavutettu jäsenvaltiolle kuuluvalla päästöjen valvonta-alueen osalla 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti;

c)      laajuus, jossa joustomahdollisuutta sovelletaan;

d)      muut mahdolliset tiedot, joita jäsenvaltiot pitävät tarpeellisina, jotta komissio pystyisi Euroopan ympäristökeskuksen avustamana arvioimaan kattavasti olosuhteet, joissa joustoa on käytetty.

5.           Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 5 artiklan 2 kohdan mukaista joustoa, on toimitettava erillinen raportti, jonka avulla komissio voi tarkastella ja arvioida, täyttyvätkö kyseisessä säännöksessä asetetut vaatimukset.

6.           Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 5 artiklan 3 kohdan mukaista joustoa, on sisällytettävä kyseisen vuoden inventaarioraporttiin liitteessä IV olevassa 4 osassa esitetyt tiedot, joiden avulla komissio voi tarkastella ja arvioida, täyttyvätkö kyseisessä säännöksessä asetetut vaatimukset.

7.           Jäsenvaltioiden on laadittava päästöinventaariot, myös tarkistetut päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit liitteen IV mukaisesti.

8.           Komissio laatii ja päivittää vuosittain Euroopan ympäristökeskuksen avustamana koko unionin kattavat päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit kaikista liitteessä I tarkoitetuista epäpuhtauksista 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen pohjalta.

9.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti liitteen I mukauttamiseksi raportoinnin määräaikojen osalta ja liitteen IV mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

8 artikla

Ilman pilaantumisen vaikutusten seuranta

1.           Jäsenvaltiot varmistavat mahdollisuuksien mukaan ekosysteemeihin kohdistuvien ilman pilaantumisen kielteisten vaikutusten seurannan liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

2.           Tarvittaessa jäsenvaltiot koordinoivat ilman pilaantumisen vaikutusten seurantaa muiden unionin lainsäädännön, esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/50/EY ja 2000/60/EY[30], nojalla perustettujen seurantaohjelmien kanssa.

3.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti liitteen V mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen.

9 artikla

Jäsenvaltioiden raportointi

1.           Jäsenvaltiot toimittavat kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa komissiolle [kolmen kuukauden kuluessa 17 artiklassa tarkoitetusta päivästä, julkaisutoimisto lisää päivämäärän] ja sen jälkeen ohjelman päivitykset kahden vuoden välein.

Silloin kun kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma saatetaan ajan tasalle 6 artiklan 4 kohdan nojalla, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa asiasta komissiolle kahden kuukauden kuluessa.

2.           Jäsenvaltiot toimittavat vuodesta 2017 alkaen 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa ja tilanteen mukaan 7 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut kansalliset päästöinventaariot, päästöennusteet, alueellisesti eritellyt päästöinventaariot, suuria pistekuormituslähteitä koskevat inventaariot ja raportit komissiolle ja Euroopan ympäristökeskukselle liitteessä I ilmoitettujen raportointipäivämäärien mukaisesti.

Tietojen on oltava yhtäpitäviä kaukokulkeutumissopimuksen sihteeristölle toimitettujen tietojen kanssa.

3.           Jäsenvaltiot ilmoittavat CH4:a koskevat kansalliset päästönsä ja ennusteensa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013[31] mukaisesti.

4.           Komissio tarkastelee säännöllisesti Euroopan ympäristökeskuksen ja jäsenvaltioiden avustamana kansallisten päästöinventaarioiden tietoja. Tarkasteluun kuuluvat

a)      tarkistukset, joilla todennetaan toimitettujen tietojen läpinäkyvyys, tarkkuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus ja täydellisyys;

b)      tarkistukset niiden tapausten tunnistamiseksi, joissa inventaarioiden laadintatapa ei vastaa kansainvälisen oikeuden, erityisesti kaukokulkeutumissopimuksen, nojalla asetettuja vaatimuksia;

c)      tarvittaessa teknisten oikaisujen laskeminen jäsenvaltioita kuullen.

5.           Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle ja Euroopan ympäristökeskukselle seuraavat 8 artiklassa tarkoitetut tiedot:

a)      tarkkailukohtien sijainti ja niissä tarkkailun kohteena olevat indikaattorit [viimeistään 17 artiklassa tarkoitettuna päivänä – julkaisutoimisto lisää päivämäärän] ja sen jälkeen neljän vuoden välein, ja

b)      pakollisten indikaattorien mitatut arvot vuoden kuluessa [17 artiklassa tarkoitetusta päivästä – julkaisutoimisto lisää päivämäärän] ja sen jälkeen neljän vuoden välein.

10 artikla

Komission kertomukset

1.           Komissio antaa edistymisestä tämän direktiivin täytäntöönpanossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ainakin viiden vuoden välein kertomuksen, johon sisältyy arvio sen omasta vaikutuksesta tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen.

Komissio antaa joka tapauksessa edellä kuvatun kertomuksen vuoden 2025 osalta ja sisällyttää kertomukseen tiedot myös 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen välivaiheen päästötasojen saavuttamisesta sekä syyt niiden mahdolliselle saavuttamatta jättämiselle. Se määrittelee jatkotoimien tarpeen ottaen huomioon myös täytäntöönpanon sektorikohtaiset vaikutukset.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin voi sisältyä arvio tämän direktiivin ympäristövaikutuksista ja sosioekonomisista vaikutuksista.

11 artikla

Tietojen saatavuus

1.           Jäsenvaltiot varmistavat direktiivin 2003/4/EY mukaisesti seuraavien tietojen aktiivisen ja järjestelmällisen julkisen levityksen julkaisemalla ne avoimesti käytettävissä olevalla internetsivustolla:

a)      kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmat ja niiden mahdolliset päivitykset;

b)      kansalliset päästöinventaariot, myös mahdolliset tarkistetut päästöinventaariot, kansalliset päästöennusteet ja inventaarioraportit sekä muut komissiolle 9 artiklan mukaisesti toimitetut raportit ja tiedot.

2.           Komissio varmistaa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006[32] mukaisesti, aktiivisen ja järjestelmällisen julkisen levityksen julkaisemalla koko unionin kattavat päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit avoimesti käytettävissä olevalla internetsivustolla.

12 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa ja koordinointi kansainvälisten organisaatioiden puitteissa

Paremman perustan luomiseksi päästövähennyksille unioni ja tilanteen mukaan jäsenvaltiot jatkavat teknisen ja tieteellisen tutkimuksen osalta kolmansien maiden kanssa tehtävää kahdenvälistä ja monenvälistä yhteistyötä sekä koordinointia alalla toimivien kansainvälisten organisaatioiden, kuten YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n Euroopan talouskomission (UNECE), Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO), puitteissa, myös tietojenvaihdon avulla.

13 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.           Siirretään 6 artiklan 7 kohdassa, 7 artiklan 9 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

3.           Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 6 artiklan 7 kohdassa, 7 artiklan 9 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.           Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.           Edellä olevien 6 artiklan 7 kohdan, 7 artiklan 9 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

14 artikla

Komiteamenettely

1.           Komissiota avustaa direktiivin 2008/50/EY 29 artiklalla perustettu ilmanlaatua käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.           Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

15 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

16 artikla

Direktiivin 2003/35/EY muuttaminen

Lisätään direktiivin 2003/35/EY liitteeseen I seuraava g kohta:

”g) tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin XXXX/XX/EU 6 artiklan 1 kohta*

* EUVL L XX of XX.XX.XXXX, s. X)”

17 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.           Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [kahdeksantoista kuukautta voimaantulopäivästä – julkaisutoimisto lisää päivämäärän.]

Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.           Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

18 artikla

Kumoaminen ja siirtymäsäännökset

1.           Kumotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY [tämän direktiivin 17 artiklassa tarkoitettuna päivänä – julkaisutoimisto lisää päivämäärän].

Kuitenkin seuraavien kumotun direktiivin säännösten soveltamista jatketaan:

a)      1 artikla ja liite I 31 päivään joulukuuta 2019 asti;

b)      7 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 8 artiklan 1 kohta  [tämän direktiivin 17 artiklassa tarkoitettuun päivään – julkaisutoimisto lisää päivämäärän] asti.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä VI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

2.           Jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän direktiivin 5 artiklan 3 kohtaa direktiivin 2001/81/EY 4 artiklan ja liitteen I mukaisiin päästörajoihin 31 päivään joulukuuta 2019 asti.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

20 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

[1]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (EUVL L 309, 27.11.2001, s. 22).

[2]               Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsoninmuodostuksen torjumiseksi (1999).

[3]               Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma” (COM(2013) [xxx]).

[4]               Komission tiedonanto ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010) 2020 lopullinen, 3.3.2010).

[5]               Komission tiedonanto ”Järkevä sääntely Euroopan unionissa” (KOM(2010) 543 lopullinen, 8.10.2010).

[6]               Komission tiedonanto ””Pienet ensin” – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (KOM(2008) 394 lopullinen, 25.6.2008).

[7]               Kuulemisessa käytettiin kahta kyselylomaketta – kansalaisille tarkoitettuun lyhyempään kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 934 henkilöä ja asiantuntijoille ja sidosryhmille tarkoitettuun pidempään kyselyyn saatiin 371 vastausta. Ks. http://ec.europa.eu/environment/consultations/air_pollution_en.htm

[8]               Tulokset ovat nähtävillä Eurobarometrissä 2013.

[9]               Tulokset kokonaisuudessaan, ks. Euroopan ympäristökeskuksen raportti 7/2013.

[10]             Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoitteiden täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136).

[11]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).

[12]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

[13]             EUVL C , , s. .

[14]             EUVL C , , s. .

[15]             Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia”, KOM(2005) 446 lopullinen, 21.9.2005.

[16]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22).

[17]             Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma” (COM(2013) [xxx]).

[18]             Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”, COM(2012) 710, 29.11.2012.

[19]             Neuvoston päätös 2003/507/EY, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2003, Euroopan yhteisön liittymisestä vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan pöytäkirjaan (EUVL L 179, 17.7.2003, s. 1).

[20]             Neuvoston päätös 2013/xxxx/EU valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn yleissopimuksen vuonna 1999 tehdyn happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevan pöytäkirjan muutoksen hyväksymisestä (EUVL L ..., s. ).

[21]             Neuvoston direktiivi 1999/32/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä ja direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 121, 11.5.1999, s. 13).

[22]             Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136).

[23]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1).

[24]             Neuvoston päätös 2008/871/EY, tehty 20 päivänä lokakuuta 2008, valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista vuonna 1991 tehtyyn YK:n Euroopan talouskomission Espoon yleissopimukseen liittyvän strategista ympäristöarviointia koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 308, 19.11.2008, s. 33).

[25]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

[26]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).

[27]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

[28]             EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

[29]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/107/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3–16).

[30]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

[31]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).

[32]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).

LIITE I

Ilmakehään vapautuvien päästöjen tarkkailu ja niitä koskeva raportointi

A.          Vuosittaista päästöraportointia koskevat vaatimukset – 7 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

Asia || Epäpuhtaudet || Aikasarjat || Raportointi­päivät

Päästöjen kansalliset kokonaismäärät NFR-luokituksen(1) lähdeluokkien mukaan, ml. muistiotiedot || - SO2, NOx, NMVOC, NH3, CO - raskasmetallit (Cd, Hg, Pb)* - POP-yhdisteet** (PAH-yhdisteiden kokonaismäärä sekä bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, dioksiinit ja furaanit, PCB-yhdisteet ja HCB) || Joka vuosi, vuodesta 1990 raportointivuoteen miinus 2 (X-2) || 15.2.****

Päästöjen kansalliset kokonaismäärät NFR-luokituksen mukaisten lähdeluokkien mukaan || - PM2,5, PM10*** ja musta hiili || Joka vuosi, vuodesta 2000 raportointivuoteen miinus 2 (X-2) || 15.2.****

Päästöjen kansalliset kokonaismäärät lähdeluokkien mukaan || - CH4 || Joka vuosi, vuodesta 2005 raportointivuoteen miinus 2 (X-2) || 15.2.****

Alustava päästöjen kansallinen määrä aggregoitujen NFR-luokkien mukaan(2) || - SO2, NOx, NH3, NMVOC, PM2,5 || Joka vuosi, raportointivuosi miinus 1 (X-1) || 30.9.

(1)           Kaukokulkeutumissopimuksen mukainen raportoinnissa käytettävä luokitus (NFR, Nomenclature for reporting)

(2)           Aggregoituna aloittain kaukokulkeutumissopimuksen raportointiohjeiden liitteessä IV määritellyn mukaisesti

*              Cd (kadmium), Hg (elohopea), Pb (lyijy)

**           Pysyvät orgaaniset yhdisteet

***         PM10-hiukkasilla tarkoitetaan hiukkasia, jotka läpäisevät PM10-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän (EN 12341 -standardi) mukaisen, koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 10 µm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia.

****      Virheistä johtuvat uusintailmoitukset on toimitettava neljän viikon kuluessa ja tehdyt muutokset on selostettava niissä selvästi.

B.           Vuosittaista päästöraportointia koskevat vaatimukset – 7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

Asia || Epäpuhtaudet || Aikasarjat || Raportointi­päivä

Päästöjen kansalliset kokonaismäärät NFR-luokituksen lähdeluokkien mukaan || - raskasmetallit (As, Cr, Cu, Ni, Se ja Zn ja niiden yhdisteet)* - kokonaisleijuma (TSP)** || Joka vuosi, vuodesta 1990 (TSP:n osalta vuodesta 2000) raportointivuoteen miinus 2 (X-2) || 15.2.

*              As (arseeni), Cr (kromi), Cu (kupari), Ni (nikkeli), Se (seleeni), Zn (sinkki)

**           hiukkasten kokonaisleijuma (TSP)

C.          Vuodesta 2017 alkaen joka toinen vuosi tehtävää päästö- ja ennusteraportointia koskevat vaatimukset – 7 artiklan 2 kohta

Asia || Epäpuhtaudet || Aikasarjat/tavoite­vuodet || Raportointi­päivät

Päästöjä koskevat kansalliset tiedot hilamuodossa lähdeluokittain (GNFR) || - SO2, NOx, NMVOC, CO, NH3, PM10, PM2,5 - raskasmetallit (Cd, Hg, Pb) - POP-yhdisteet (PAH-yhdisteiden kokonaismäärä sekä HCB, PCB-yhdisteet, dioksiinit ja furaanit) - musta hiili (jos tiedot käytettävissä) || Joka toinen vuosi, raportointivuosi miinus 2 (X-2) || 1.5.*

Suuret pistekuormituslähteet lähdeluokittain (GNFR) || - SO2, NOx, NMVOC, CO, NH3, PM10, PM2,5 - raskasmetallit (Cd, Hg, Pb) - POP-yhdisteet (PAH-yhdisteet, HCB, PCB-yhdisteet, dioksiinit ja furaanit yhteensä) - musta hiili (jos tiedot käytettävissä) || Joka toinen vuosi, raportointivuosi miinus 2 (X-2) || 1.5.*

Päästöennusteet aggregoitujen NFR-luokkien mukaan || - SO2, NOx, NH3, NMVOC, PM2,5 ja musta hiili || Joka toinen vuosi kultakin vuodelta alkaen vuodesta X vuoteen 2030 asti ja, jos tiedot ovat saatavilla, vuoteen 2040 ja vuoteen 2050 asti || 15.3.

Päästöennusteet aggregoitujen lähdeluokkien mukaan || - CH4 || 15.3.

*             Virheistä johtuvat uusintailmoitukset on toimitettava neljän viikon kuluessa ja tehdyt muutokset on selostettava niissä selvästi.

D.          Vuosittain toimitettava inventaarioraportti – 7 artiklan 3 kohta

Asia || Epäpuhtaudet || Aikasarjat/ tavoitevuodet || Raportointi-päivät

Inventaarioraportti (IIR) || - SO2, NOx, NMVOC, NH3, CO, TSP, PM2,5, PM10 ja musta hiili - raskasmetallit (Cd, Hg, Pb, As, Cr, Cu, Ni, Se, Zn) - POP-yhdisteet (PAH-yhdisteet sekä bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, dioksiinit ja furaanit, PCB-yhdisteet, HCB yhteensä) || Kaikki vuodet (kuten ilmoitettu taulukoissa A, B ja C) || 15.3.

LIITE II

Kansalliset päästövähennysvelvoitteet

Taulukko (a): Rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani (NMVOC) päästöjen vähentämisvelvoitteet. Polttoaineiden myynti, perusvuosi 2005.

Jäsenvaltio || SO2:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna || NOx:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna || NMVOC:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna

Kaikki vuodet vuodes­ta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 || Kaikki vuodet vuodesta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 || Kaikki vuodet vuodesta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030

Belgia || 43 % || || 68 % || 41 % || || 63 % || 21 % || || 44 %

Bulgaria || 78 % || || 94 % || 41 % || || 65 % || 21 % || || 62 %

Tšekki || 45 % || || 72 % || 35 % || || 66 % || 18 % || || 57 %

Tanska || 35 % || || 58 % || 56 % || || 69 % || 35 % || || 59 %

Saksa || 21 % || || 53 % || 39 % || || 69 % || 13 % || || 43 %

Viro || 32 % || || 71 % || 18 % || || 61 % || 10 % || || 37 %

Kreikka || 74 % || || 92 % || 31 % || || 72 % || 54 % || || 67 %

Espanja || 67 % || || 89 % || 41 % || || 75 % || 22 % || || 48 %

Ranska || 55 % || || 78 % || 50 % || || 70 % || 43 % || || 50 %

Kroatia || 55 % || || 87 % || 31 % || || 66 % || 34 % || || 48 %

Irlanti || 65 % || || 83 % || 49 % || || 75 % || 25 % || || 32 %

Italia || 35 % || || 75 % || 40 % || || 69 % || 35 % || || 54 %

Kypros || 83 % || || 95 % || 44 % || || 70 % || 45 % || || 54 %

Latvia || 8 % || || 46 % || 32 % || || 44 % || 27 % || || 49 %

Liettua || 55 % || || 72 % || 48 % || || 55 % || 32 % || || 57 %

Luxemburg || 34 % || || 44 % || 43 % || || 79 % || 29 % || || 58 %

Unkari || 46 % || || 88 % || 34 % || || 69 % || 30 % || || 59 %

Malta || 77 % || || 98 % || 42 % || || 89 % || 23 % || || 31 %

Alankomaat || 28 % || || 59 % || 45 % || || 68 % || 8 % || || 34 %

Itävalta || 26 % || || 50 % || 37 % || || 72 % || 21 % || || 48 %

Puola || 59 % || || 78 % || 30 % || || 55 % || 25 % || || 56 %

Portugali || 63 % || || 77 % || 36 % || || 71 % || 18 % || || 46 %

Romania || 77 % || || 93 % || 45 % || || 67 % || 25 % || || 64 %

Slovenia || 63 % || || 89 % || 39 % || || 71 % || 23 % || || 63 %

Slovakia || 57 % || || 79 % || 36 % || || 59 % || 18 % || || 40 %

Suomi || 30 % || || 30 % || 35 % || || 51 % || 35 % || || 46 %

Ruotsi || 22 % || || 22 % || 36 % || || 65 % || 25 % || || 38 %

Yhdistynyt kuningas-kunta || 59 % || || 84 % || 55 % || || 73 % || 32 % || || 49 %

EU 28 || 59 % || || 81 % || 42 % || || 69 % || 28 % || || 50 %

Taulukko (b):            Ammoniakin (NH3), pienhiukkasten (PM2,5) ja metaanin (CH4) päästöjen vähentämisvelvoitteet. Polttoaineiden myynti, perusvuosi 2005.

Jäsenvaltio || NH3:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna || PM2,5:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna || CH4:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna

Kaikki vuodet vuodesta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 || Kaikki vuodet vuodesta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030

Belgia || 2 % || || 16 % || 20 % || || 47 % || || 26 %

Bulgaria || 3 % || || 10 % || 20 % || || 64 % || || 53 %

Tšekki || 7 % || || 35 % || 17 % || || 51 % || || 31 %

Tanska || 24 % || || 37 % || 33 % || || 64 % || || 24 %

Saksa || 5 % || || 39 % || 26 % || || 43 % || || 39 %

Viro || 1 % || || 8 % || 15 % || || 52 % || || 23 %

Kreikka || 7 % || || 26 % || 35 % || || 72 % || || 40 %

Espanja || 3 % || || 29 % || 15 % || || 61 % || || 34 %

Ranska || 4 % || || 29 % || 27 % || || 48 % || || 25 %

Kroatia || 1 % || || 24 % || 18 % || || 66 % || || 31 %

Irlanti || 1 % || || 7 % || 18 % || || 35 % || || 7 %

Italia || 5 % || || 26 % || 10 % || || 45 % || || 40 %

Kypros || 10 % || || 18 % || 46 % || || 72 % || || 18 %

Latvia || 1 % || || 1 % || 16 % || || 45 % || || 37 %

Liettua || 10 % || || 10 % || 20 % || || 54 % || || 42 %

Luxemburg || 1 % || || 24 % || 15 % || || 48 % || || 27 %

Unkari || 10 % || || 34 % || 13 % || || 63 % || || 55 %

Malta || 4 % || || 24 % || 25 % || || 80 % || || 32 %

Alankomaat || 13 % || || 25 % || 37 % || || 38 % || || 33 %

Itävalta || 1 % || || 19 % || 20 % || || 55 % || || 20 %

Puola || 1 % || || 26 % || 16 % || || 40 % || || 34 %

Portugali || 7 % || || 16 % || 15 % || || 70 % || || 29 %

Romania || 13 % || || 24 % || 28 % || || 65 % || || 26 %

Slovenia || 1 % || || 24 % || 25 % || || 70 % || || 28 %

Slovakia || 15 % || || 37 % || 36 % || || 64 % || || 41 %

Suomi || 20 % || || 20 % || 30 % || || 39 % || || 15 %

Ruotsi || 15 % || || 17 % || 19 % || || 30 % || || 18 %

Yhdistynyt kuningas­kunta || 8 % || || 21 % || 30 % || || 47 % || || 41 %

EU 28 || 6 % || || 27 % || 22 % || || 51 % || || 33 %

LIITE III

Kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien sisältö

1 osa

Toimenpiteitä, joita voidaan sisällyttää kansalliseen ilman pilaantumisen valvontaohjelmaan

Toteuttaessaan 1 osassa mainittuja toimenpiteitä jäsenvaltiot soveltavat ammoniakkipäästöjen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevaa UNECE:n ohjekirjaa (UNECE Guidance Document for Preventing and Abating Ammonia Emissions)[1] sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/75/EU[2] esitettyjä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, milloin se on tarkoituksenmukaista.

A.          Toimenpiteet ammoniakkipäästöjen valvomiseksi

1. Jäsenvaltiot laativat ammoniakkipäästöjen vähentämiseen liittyvästä hyvästä maatalouskäytännöstä vuonna 2001 annettujen UNECE:n ohjeiden (Framework Code for Good Agricultural Practice for Reducing Ammonia Emissions)[3] pohjalta ammoniakkipäästöjen vähentämistä koskevat kansalliset ohjeet, jotka kattavat ainakin seuraavat seikat:

(a) typen hallinta, ottaen huomioon koko typpikierto;

(b) kotieläinten ruokintastrategiat;

(c) vähäpäästöiset lannanlevitysmenetelmät;

(d) vähäpäästöiset lannanvarastointijärjestelmät;

(e) vähäpäästöiset lannankäsittely- ja kompostointijärjestelmät;

(f) vähäpäästöiset eläinsuojajärjestelyt;

(g) vähäpäästöiset mineraalitypen lisäystavat.

2. Jäsenvaltiot laativat kansallisen typpitaseen seuratakseen muutoksia, joita tapahtuu maatalouden reaktiivisen typen kokonaishävikissä, mukaan luettuina ammoniakki, typpioksiduuli, ammoniumtyppi, nitraatit ja nitriitit UNECE:n ohjekirjassa (UNECE Guidance Document on Nitrogen Budgets)[4] esitettyjen periaatteiden pohjalta.

3. Jäsenvaltiot vähentävät epäorgaanisista lannoitteista vapautuvia ammoniakkipäästöjä seuraavilla tavoilla:

(a) ammoniumkarbonaattilannoitteiden käyttö kielletään;

(b) ureapohjaiset lannoitteet korvataan mahdollisuuksien mukaan ammoniumnitraattipohjaisilla lannoitteilla;

(c) jos ureapohjaisten lannoitteiden käyttöä jatketaan, käytetään menetelmiä, joiden on osoitettu vähentävän ammoniakkipäästöjä vähintään 30 prosenttia ammoniakkia koskevassa ohjekirjassa ilmoitetun viitemenetelmän käyttöön verrattuna;

(d) epäorgaaniset lannoitteet levitetään peltoviljelykasvin tai nurmen ennakoitavissa olevaa typpi- ja fosforitarvetta vastaavasti ottaen huomioon maaperässä olevat ja muiden lannoitteiden kautta tulevat ravinteet.

4. Jäsenvaltiot vähentävät karjanlannasta vapautuvia ammoniakkipäästöjä 1 päivään tammikuuta 2022 mennessä seuraavilla tavoilla:

(a) Vähennetään lietelannan ja kiinteän lannan levityksestä viljelymaalle ja nurmelle vapautuvia päästöjä käyttämällä menetelmiä, jotka vähentävät päästöjä vähintään 30 prosenttia ammoniakkia koskevassa ohjekirjassa ilmoitetusta viitearvosta, seuraavin edellytyksin:

i)       lantaa ja lietelantaa levitetään ainoastaan peltoviljelykasvin tai nurmen ennakoitavissa olevaa typpi- ja fosforitarvetta vastaavasti ottaen huomioon maaperässä olevat ja muiden lannoitteiden kautta tulevat ravinteet;

ii)      lantaa ja lietelantaa ei saa levittää maahan, joka on veden kyllästämä, veden alla, jäätynyt tai lumen peittämä;

iii)     lietelanta levitetään nurmelle käyttäen letkulevitystä ja laihonjakajaa tai sijoittamalle se syvään tai matalalle;

iv)     viljelymaalle levitetty lanta tai lietelanta sekoitetaan maahan neljän tunnin kuluessa levityksestä.

(b) Vähennetään eläinsuojien ulkopuolella sijaitsevista lantavarastoista vapautuvia päästöjä käyttämällä seuraavia menetelmiä:

i)       1 päivän tammikuuta 2022 jälkeen rakennetuissa lietelantavarastoissa käytetään sellaisia vähäpäästöisiä varastointijärjestelmiä tai -tekniikoita, joiden on osoitettu vähentävän ammoniakkipäästöjä vähintään 60 prosenttia ammoniakkia koskevassa ohjekirjassa ilmoitetusta viitearvosta ja olemassa olevien lietelantavarastojen osalta päästöjen on vähennyttävä vastaavasti vähintään 40 prosenttia viitearvosta;

ii)      kiinteän lannan varastot ovat katettuja;

iii)     tiloilla on niin paljon lannanvarastointikapasiteettia, että ne voivat hoitaa koko lannanlevityksen kasvien kasvuun soveltuvana aikana.

(c) Vähennetään eläinsuojista vapautuvia päästöjä käyttäen järjestelmiä, joiden on osoitettu vähentävän ammoniakkipäästöjä vähintään 20 prosenttia ammoniakkia koskevassa ohjekirjassa kuvatulla viitemenetelmällä syntyviin päästöihin verrattuna.

(d) Vähennetään karjanlannasta vapautuvia päästöjä käyttäen vähäiseen proteiinin määrään perustuvia ruokintastrategioita, joiden on osoitettu vähentävän ammoniakkipäästöjä vähintään 10 prosenttia ammoniakkia koskevassa ohjekirjassa kuvatulla viitemenetelmällä syntyviin päästöihin verrattuna.

B.           Päästöjen vähentämistoimenpiteet hiukkaspäästöjen ja mustan hiilen päästöjen valvomiseksi

1. Jäsenvaltiot kieltävät maatalouden kasvijätteen ja metsäjätteen polttamisen ulkona ja seuraavat ja valvovat tämän kiellon noudattamista. Mahdolliset poikkeukset kyseisestä kiellosta on rajoitettava ennalta ehkäiseviin ohjelmiin hallitsemattomien maastopalojen torjumiseksi, tuholaisten torjuntaan ja sääntöjen mukaiseen luonnon monimuotoisuuden suojeluun.

2. Jäsenvaltiot laativat hyvää maatalouskäytäntöä koskevat kansalliset säännöt kasvijätteiden asianmukaista käsittelyä varten seuraavien menettelytapojen pohjalta:

(a) maan rakenteen parantaminen lisäämällä kasvijätteet maahan;

(b) kasvijätteiden multaamiseen käytettävien tekniikoiden parantaminen;

(c) kasvijätteiden vaihtoehtoinen käyttö;

(d) ravinnetaseen ja maan rakenteen parantaminen kasvien optimaaliseen kasvuun tarvittavalla lannan lisäyksellä, jolloin lantaa (karjanlanta, olkikuivikkeet) ei tarvitse polttaa.

C.          Pieniin tiloihin kohdistuvien vaikutusten estäminen

1. Toteuttaessaan edellä A ja B kohdassa esitettyjä toimenpiteitä jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki pien- ja mikrotiloihin kohdistuvat vaikutukset otetaan huomioon. Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi vapauttaa tällaiset tilat näistä toimenpiteistä, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista sovellettavien vähennysvelvoitteiden täyttämiseksi.

2 osa

Kansallisen ilman pilaantumisen valvontaohjelman vähimmäissisältö

1. Ensimmäisen 6 ja 9 artiklassa tarkoitetun kansallisen ilman pilaantumisen valvontaohjelman on katettava vähimmäistapauksessa seuraavat seikat:

(a) ilmanlaatua ja ympäristön pilaantumista koskeva kansallinen politiikkakehys, jonka puitteissa ohjelma on laadittu, erityisesti:

i)       politiikan painopisteet ja niiden suhde muiden asiaa koskevien politiikkojen, kuten ilmastonmuutospolitiikan, painopisteisiin,

ii)      kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuut,

iii)     nykyisillä toimintamalleilla ja toimenpiteillä päästöjen vähentämisessä ja ilmanlaadun parantamisessa saavutettu edistys sekä kansallisten ja EU:n tason velvoitteiden noudattaminen,

iv)     odotettu kehitys, mikäli nyt jo sovellettuja toimintamalleja ja toimenpiteitä ei muuteta;

(b) toimintavaihtoehdot, joita tarkastellaan vuotta 2020 sekä vuotta 2030 ja sen jälkeistä aikaa koskevien päästövähennysvelvoitteiden täyttämiseksi, vuodelle 2025 määritettyjen, välivaiheen päästötasojen saavuttamiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi sekä niiden analyysi, myös analyysimenetelmät; päästövähennyksiin, ilmanlaatuun ja ympäristöön kohdistuvat toimintamallien ja toimenpiteiden yksittäiset tai yhdistetyt vaikutukset sekä asiaan liittyvät epävarmuustekijät;

(c) hyväksyttäviksi valitut toimenpiteet ja toimintamallit sekä niiden toteutusta ja uudelleentarkastelua koskeva aikataulu ja vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset;

(d) tarvittaessa perustelut sille, miksi vuotta 2025 koskevia välivaiheen päästötasoja ei voida saavuttaa ilman toimenpiteitä, joihin liittyy kohtuuttomia kustannuksia;

(e) arvio siitä, kuinka varmistetaan, että valitut toimintamallit ja toimenpiteet sopivat yhteen muihin asiaa koskeviin politiikkoihin sisältyvien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa.

2. Direktiivin 6 ja 9 artiklassa tarkoitettuihin kansallisen ilman pilaantumisen valvontaohjelman päivityksiin on sisällyttävä vähimmäistapauksessa

(a) arvio ohjelman toteutuksessa, päästöjen vähentämisessä ja pitoisuuksien pienentämisessä tapahtuneesta edistyksestä;

(b) kaikki politiikan olosuhteita, arviointeja, ohjelmaa tai toteutusaikataulua koskevat merkittävät muutokset.

LIITE IV

Menetelmät kansallisten päästöinventaarioiden, päästöennusteiden, inventaarioraporttien sekä tarkistettujen päästöinventaarioiden laadintaa ja päivittämistä varten

Jäsenvaltiot laativat liitteessä I tarkoitetuille epäpuhtauksille, CH4:a lukuun ottamatta, päästöinventaariot, tarkistetut päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit kaukokulkeutumissopimuksen sopimuspuolten hyväksymiä menetelmiä käyttäen (EMEP-raportointiohjeet), ja niitä kehotetaan käyttämään kyseisessä sopimuksessa tarkoitettua EMEP/EEA Guidebook -ohjeistusta. Myös lisätiedot, erityisesti inventaarioiden ja ennusteiden arvioimiseen tarvittavat toimintotiedot, laaditaan samojen ohjeiden mukaisesti.

EMEP-raportointiohjeiden käyttö ei vaikuta tässä liitteessä annettuihin lisäsääntöihin eikä liitteessä I mainittuihin raportoinnin luokitusta, aikasarjoja ja raportointipäiviä koskeviin vaatimuksiin.

1 osa

Kansalliset vuosittaiset päästöinventaariot

1. Kansallisten päästöinventaarioiden on oltava läpinäkyviä, yhdenmukaisia, keskenään vertailukelpoisia, täydellisiä ja paikkansa pitäviä.

2. Yksilöidyistä keskeisistä luokista peräisin olevat päästöt lasketaan EMEP/EEA Guidebook -ohjeissa määriteltyjen menetelmien mukaisesti. Tavoitteena on, että käytetään tason 2 tai sitä korkeamman (yksityiskohtaisemman) tason menetelmiä.

Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallisten päästöinventaarioiden laadinnassa muita tieteellisesti perusteltuja ja yhteensopivia menetelmiä, jos niillä pystytään tuottamaan tarkemmat estimaatit kuin EMEP/EEA Guidebook -ohjeiden mukaisilla menetelmillä.

3. Liikenteen päästöt jäsenvaltioiden on laskettava ja ilmoitettava yhdenmukaisesti Eurostatille ilmoitettujen kansallisten energiataseiden kanssa.

4. Tieliikenteen päästöt lasketaan ja ilmoitetaan asianomaisessa jäsenvaltiossa myydyn polttoainemäärän perusteella. Jäsenvaltiot voivat ilmoittaa tieliikenteen päästöt myös asianomaisessa jäsenvaltiossa käytetyn polttoainemäärän tai ajetun kilometrimäärän perusteella.

5. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava päästöjen vuotuiset kansalliset määrät käyttäen kaukokulkeutumissopimuksen NFR-raportointimallissa annettua yksikköä.

2 osa

Päästöennusteet

1. Päästöennusteiden on oltava läpinäkyviä, yhdenmukaisia, keskenään vertailukelpoisia, täydellisiä ja paikkansa pitäviä, ja niissä on ilmoitettava ainakin seuraavat tiedot:

(a) selkeä kuvaus ennusteissa käytetyistä hyväksytyistä ja suunnitelluista toimintamalleista ja toimenpiteistä;

(b) ennusteita varten tehdyn herkkyysanalyysin tulokset;

(c) kuvaus menetelmistä, malleista, perusoletuksista sekä keskeisistä panos-tuotosparametreistä.

2. Päästöennusteet arvioidaan ja aggregoidaan päästölähdealoittain. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kunkin epäpuhtauden yhteydessä ”toimenpiteet” (hyväksytyt toimenpiteet) ja tapauksesta riippuen ”lisätoimenpiteet” (suunnitellut toimenpiteet) EMEP/EEA Guidebook -ohjeiden mukaisesti.

3. Ennusteiden on oltava yhdenmukaisia viimeisimmän kansallisen vuotuisen päästöinventaarion kanssa sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 kanssa.

3 osa

Inventaarioraportti

Inventaarioraportit laaditaan EMEP-raportointiohjeiden mukaisesti ja niissä annettua inventaarioraportin mallia noudattaen. Inventaarioraporttiin on sisällyttävä ainakin seuraavat tiedot:

(a) yksittäisiä menetelmiä, oletuksia, päästötekijöitä ja toimintotietoja koskevat kuvaukset, viitteet ja tietolähteet sekä niiden valinnan perustelut;

(b) keskeisten kansallisten päästölähdeluokkien kuvaus;

(c) epävarmuustekijät sekä laadunvarmistus- ja todentamismenettelyt;

(d) inventaarion laadintaa koskevat hallinnolliset järjestelyt;

(e) uusintalaskelmat ja suunnitellut parannukset;

(f) tapauksen mukaan tiedot 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädettyjen joustomahdollisuuksien käytöstä;

(g) tiivistelmä.

4 osa

Kansallisten inventaarioiden tarkistus

1. Jäsenvaltion, joka ehdottaa tarkistusta kansalliseen päästöinventaarioonsa 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on liitettävä komissiolle toimittamaansa ehdotukseen ainakin seuraavat sitä tukevat todisteet:

(a) näyttö siitä, että kyseessä oleva yksi tai useampi kansallinen päästövähennysvelvoite on ylitetty;

(b) näyttö siitä, missä määrin päästöinventaarion tarkistus vähentäisi ylitystä ja vaikuttaisi asianomaisen yhden tai useamman kansallisen päästövähennysvelvoitteen täyttymiseen;

(c) arvio siitä, onko päästöennusteiden perusteella odotettavissa, että kyseessä oleva yksi tai useampi kansallinen päästövähennystavoite täytetään ilman inventaarion tarkistusta, sekä siitä, milloin se täytettäisiin;

(d) näyttö siitä, että tarkistus vastaa yhtä tai useampaa seuraavista kolmesta tapauksesta: (tarvittaessa voidaan viitata aikaisempiin vastaaviin tarkistuksiin):

i) uudet päästölähdeluokat

– näyttö siitä, että uusi päästölähdeluokka on hyväksytty tieteellisessä kirjallisuudessa ja/tai EMEP/EEA Guidebook -ohjeissa;

– näyttö siitä, ettei päästölähdeluokka sisältynyt asianomaiseen aikaisempaa päästökehitystä kuvaavaan kansalliseen inventaarioon silloin, kun kyseinen päästövähennysvelvoite asetettiin;

– näyttö siitä, että jostakin uudesta päästölähdeluokasta vapautuvat päästöt vaikuttavat siihen, ettei jäsenvaltio kykene täyttämään päästövähennysvelvoitteitaan, ja sen tueksi yksityiskohtainen kuvaus menetelmistä, aineistosta ja päästötekijöistä, joita käyttäen tähän päätelmään päädyttiin;

ii)      merkittävästi erilaiset päästötekijät, joita käytetään tietyistä päästölähdeluokista vapautuvien päästöjen määrittämiseen

– kuvaus alkuperäisistä päästötekijöistä mukaan luettuna yksityiskohtainen kuvaus tieteellistä perustasta, josta päästötekijät on johdettu;

– näyttö siitä, että päästövähennyksiä vahvistettaessa ne määritettiin alkuperäisiä menetelmiä käyttäen;

– kuvaus ajan tasalle saatetuista päästötekijöistä mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot tieteellistä perustasta, josta päästötekijät on johdettu;

– alkuperäisiä ja ajan tasalle saatettuja päästötekijöitä käyttäen laadittujen päästöestimaattien vertailu, joka osoittaa, että päästötekijöissä tapahtunut muutos vaikuttaa siihen, ettei jäsenvaltio kykene täyttämään vähennysvelvoitteitaan;

– perustelut päätökselle siitä, ovatko päästötekijöitä koskevat muutokset merkittäviä.

Vuodesta 2025 alkaen ei tarkastella tarkistusta varten päästötekijöitä, jotka ovat merkittävästi erilaisia kuin ne, joita jotain tiettyä standardia tai vaatimusta noudatettaessa todennäköisesti käytettäisiin. 

iii)     merkittävästi erilaiset menetelmät, joita käytetään tietyistä päästölähdeluokista vapautuvien päästöjen määrittämiseen

– kuvaus käytetyistä alkuperäisistä menetelmistä mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot tieteellistä perustasta, josta päästötekijä on johdettu;

– näyttö siitä, että päästövähennyksiä vahvistettaessa ne määritettiin alkuperäisiä menetelmiä käyttäen;

– kuvaus käytetyistä ajan tasalle saatetuista menetelmistä mukaan luettuna yksityiskohtainen kuvaus tieteellisestä perustasta tai lähdeviitteestä, jonka pohjalta ne on saatu;

– alkuperäisiä ja ajan tasalle saatettuja menetelmiä käyttäen laadittujen päästöestimaattien vertailu, joka osoittaa, että menetelmien muutos vaikuttaa siihen, ettei jäsenvaltio kykene täyttämään vähennysvelvoitettaan;

– perustelut päätökselle siitä, onko menetelmiä koskeva muutos merkittävä.

2. Jäsenvaltiot voivat toimittaa samanlaisia edeltäviä olosuhteita koskevien tarkistusmenettelyjen tueksi samat tiedot edellyttäen, että kukin jäsenvaltio toimittaa vaaditut maakohtaiset tiedot 1 kohdan mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden on laskettava uudelleen tarkistetut päästöt varmistaakseen aikasarjojen yhdenmukaisuuden kultakin vuodelta, johon tarkistusta sovelletaan.

LIITE V

Ympäristössä olevien epäpuhtauksien vaikutusten seuranta

1. Jäsenvaltiot varmistavat, että niiden seurantapaikkojen verkosto on niiden ekosysteemityyppejä edustava (makeanveden ekosysteemit, luonnontilassa ja osittain luonnontilassa olevat ekosysteemit, metsäekosysteemit).

2. Jäsenvaltiot varmistavat, että seuranta perustuu kaikissa 1 kohdassa tarkoitetun verkoston paikoissa seuraaviin indikaattoreihin:

(a) Makeanveden ekosysteemit: määritetään biologinen vaurio, mukaan luettuina herkät eliöt (mikro- ja makrofyytit, piilevät), sekä kalakantojen ja selkärangattomien katoaminen;

pääindikaattori hapon neutralointikyky (ANC) ja lisäindikaattoreita happamuus (pH), liuennut sulfaatti (SO4), nitraatti (NO3) ja liuennut orgaaninen hiili; näytteenottotiheys on vähintään kerran vuodessa (järvissä veden täyskierto syksyllä) tai kerran kuukaudessa (virtaava vesi).

(b) Maaekosysteemit: analysoidaan maan happamuus, maaperän ravinnehukka, typpitilanne ja typpitase sekä luonnon monimuotoisuuden väheneminen

i)       pääindikaattori maan happamuus: emäksisten kationien vaihtuvat fraktiot (emäskyllästysaste) sekä vaihtuvan alumiinin määrä maaperässä määritettynä kymmenen vuoden välein; lisäindikaattoreita pH sekä sulfaatin, nitraatin, emäksisten kationien ja alumiinin pitoisuudet, määritys maaperän vedestä vuoden välein (tarvittaessa);

ii)      pääindikaattori maaperän nitraatin huuhtoutuminen (NO3,leach), määritys vuoden välein;

iii)     pääindikaattori hiili–typpisuhde (C/N); lisäindikaattori maaperän kokonaistyppi (Ntot), määritys kymmenen vuoden välein;

iv)     pääindikaattori lehdistön ravinnetase (N/P, N/K, N/Mg), määritys neljän vuoden välein.

(c) Maaekosysteemit: arvioidaan otsonin kasvien kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamat vauriot

i)       pääindikaattori kasvien kasvu ja lehdistövauriot ja lisäindikaattori hiilen virtaus (Cflux), määritys vuoden välein; 

ii)      pääindikaattori virtaukseen perustuvien kriittisten tasojen ylitys, määritys vuoden välein kasvukauden aikana.

3. Kerätessään ja raportoidessaan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja jäsenvaltiot käyttävät menetelmiä, jotka ilmoitetaan valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevassa yleissopimuksessa ja sen puitteissa laadituissa kansainvälisiä yhteistyöohjelmia käsittelevissä käsikirjoissa[5].

LIITE VI

Vastaavuustaulukko

Tämä direktiivi || Direktiivi 2001/81/EY

1 artikla || 1 artikla

2 artikla || 2 artiklan ensimmäinen alakohta

3 artiklan 1 kohta || 3 artiklan e alakohta

3 artiklan 2, 3, 6, 7 ja 9-12 kohta || -

3 artiklan 4 kohta || 3 artiklan j alakohta

3 artiklan 5 kohta || 3 artiklan k alakohta

3 artiklan 8 kohta || 3 artiklan g alakohta

4 artiklan 1 ja 2 kohta || 4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 3 kohta || 2 artiklan toinen alakohta

5 artikla || -

6 artiklan 1 kohta || 6 artiklan 1 ja 2 kohta

6 artiklan 2 ja 5–9 kohta || -

6 artiklan 3 ja 4 kohta || 6 artiklan 3 kohta

7 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta || 7 artiklan 1 kohta

7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, 3–6 kohta || -

7 artiklan 2 kohta || -

7 artiklan 7 kohta || 7 artiklan 2 kohta

7 artiklan 8 kohta || 7 artiklan 3 kohta

7 artiklan 9 kohta || 7 artiklan 4 kohta

8 artikla || -

9 artiklan 1 kohta || 8 artiklan 2 kohta

9 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta || 8 artiklan 1 kohta

9 artiklan 2 kohdan toinen alakohta, 3–5 kohta || -

10 artikla || 9 ja 10 artikla

11 artiklan 1 kohta || 6 artiklan 4 kohta

11 artiklan 2 kohta || 7 artiklan 3 kohta

12 artikla || 11 artikla

13 artikla || 13 artiklan 3 kohta

14 artikla || 13 artiklan 1 ja 2 kohta

15 artikla || 14 artikla

16 artikla || -

17 artikla || 15 artikla

18 artikla || -

19 artikla || 16 artikla

20 artikla || 17 artikla

Liite I || 8 artiklan 1 kohta ja liite III

Liite II || Liite I

Liitteet III, V ja VI || -

Liite IV || Liite III

[1]               Päätös 2012/11, ECE/EB/AIR/113/Add 1.

[2]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

[3]               Päätös ECE/EB.AIR/75, 28a kohta.

[4]               Päätös 2012/10, ECE/EB.AIR/113/Add.1.

[5]               Päätös 2008/1, ECE/EB.AIR/wg.1/2008/16