52013DC0886

1) Verkkokaupan kehittäminen parantamalla toimituspalveluja

Verkkokauppa on yksi tärkeimmistä Euroopan vaurautta ja kilpailukykyä edistävistä tekijöistä, ja se tarjoaa hyvät mahdollisuudet lisätä talouskasvua ja työllisyyttä. Verkkokaupan vuotuisen kasvuprosentin odotetaan ylittävän EU:ssa 10 prosentin rajan vuosina 2013–2016.

Verkkokaupan määrä vaihtelee suuresti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 82 prosenttia internetkäyttäjistä osti tuotteita verkosta vuonna 2012, kun taas Romaniassa vastaava luku oli vain 11 prosenttia. Rajojen yli käytävä verkkokauppa kasvaa EU:ssa hitaammin kuin kotimainen verkkokauppa: vuonna 2012 EU:n internetkäyttäjistä 54 prosenttia oli ostanut verkkokaupasta tuotteita kotimaiselta jälleenmyyjältä, kun taas vain 14 prosenttia oli ostanut niitä toisesta maasta olevalta jälleenmyyjältä[1]. Sama pätee myös yrityksiin, sillä niistä 14 prosenttia oli myynyt tuotteita verkkokaupassa omaan maahansa mutta vain 6 prosenttia muihin EU-maihin[2].

Verkkokauppaa käsittelevässä Euroopan komission tiedonannossa ja muissa EU:n aloitteissa[3] todetaan, että verkkokaupasta tilattujen tavaroiden fyysinen toimittaminen on yksi keskeisistä verkkokaupan kehitykseen vaikuttavista tekijöistä[4]. Verkkokauppaa harjoittavien vähittäismyyjien tarjoamat toimituspalvelut ovat yksi perustekijöistä, jotka vaikuttavat kuluttajien päätökseen käydä kauppaa niiden kanssa. Tuotteiden toimitus ja palautus ovat nykyään sekä verkkokaupan asiakkaiden että verkkokauppiaiden suurimpia huolenaiheita EU:ssa[5]. Komission marraskuussa 2012 julkaisemassa vihreässä kirjassa ”Yhdennetyt paketinjakelumarkkinat sähköisen kaupankäynnin edistämiseksi EU:ssa” esitetään tärkeimmät ongelmat, jotka olisi ratkaistava. Siinä käsitellään erityisesti pakettien[6] toimittamista yli rajojen, pk-yritysten tarpeita sekä vähemmän kehittyneitä alueita ja syrjäseutuja. Vihreässä kirjassa todetaan, että verkkokaupan on oltava kaikkien kansalaisten ja kaikenkokoisten yritysten ulottuvilla sijaintipaikasta riippumatta.

Vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen on syntynyt kaikkien osapuolten keskuudessa laaja yksimielisyys sekä vihreässä kirjassa käsitellyistä ongelmista että tarpeesta puuttua niihin ripeästi. Toimituspalvelujen tarjoajat, verkkokauppiaat ja kuluttajajärjestöt ovat käyneet rakentavia keskusteluja erityisissä konferensseissa ja muilla foorumeilla. Monet toimijat ovat alkaneet kehittää ratkaisuja, jotka vastaisivat paremmin asiakkaiden odotuksia.

Tällä etenemissuunnitelmalla komissio pyrkii varmistamaan, että konkreettisia parannuksia tehdään mahdollisimman nopeasti. Lisätoimia tarvitaan, jotta verkkokauppiaille ja kuluttajille voitaisiin tarjota laadukkaita, helposti saatavilla olevia ja kohtuuhintaisia palveluja pakettien toimittamiseksi yli rajojen. Tällöin on otettava huomioon myös pk-yritysten sekä vähemmän kehittyneiden ja syrjäseutujen (myös kaikkein syrjäisimpien alueiden[7]) tarpeet. Etenemissuunnitelmalla pyritään ohjaamaan ja organisoimaan jatkotoimia vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen saavutetun edistyksen pohjalta, jotta päästäisiin seuraaviin kolmeen keskeiseen tavoitteeseen:

läpinäkyvyyden lisääminen ja tiedotuksen parantaminen kaikkien verkkokaupan arvoketjun toimijoiden kannalta toimitusratkaisujen saatavuuden, laadun ja kohtuuhintaisuuden parantaminen

· valitusten käsittelyn ja kuluttajien oikeussuojakeinojen parantaminen.

Etenemissuunnitelmassa osoitetaan eri sidosryhmille tiettyjä tehtäviä ja rooleja. Komissio helpottaa tätä yhteistyöprosessia erityisillä foorumeilla ja seminaareissa ja seuraa tiiviisti toimien edistymistä. Se tarkastelee tilannetta 18 kuukauden kuluttua arvioidakseen lisätoimien tarpeellisuutta.

2) Rajat ylittävien pakettitoimitusten vaillinaiset markkinat

Kuluttajien ja verkkokauppiaiden suurimmat ongelmat

Vihreää kirjaa koskevassa kuulemismenettelyssä annetut vastaukset[8] sekä erityiset selvitykset, tutkimukset ja seminaarit vahvistavat sen, että tuotteiden toimitus on keskeinen tekijä verkkokaupan yleisessä kehityksessä. Toimitukset eivät kuitenkaan aina vastaa kuluttajien ja verkkokauppiaiden odotuksia nopeudeltaan, laadultaan, luotettavuudeltaan tai kustannuksiltaan[9]. Toimitusongelmat muodostavat suurimman osan Euroopan kuluttajakeskusten verkoston saamista valituksista, joita kuluttajat ovat esittäneet rajojen yli tehdyistä verkko-ostoksista. Copenhagen Economics ‑konsulttiyrityksen hiljattain tekemä tutkimus on vahvistanut toimitusongelmien vaikuttavan suuresti siihen, vievätkö verkkoasiakkaat ostoksensa päätökseen vai luopuvatko he yrityksistään ostaa tuotteita verkkokaupasta[10].

Suurimpina ongelmina pidetään seuraavia:

· Kuluttajat eivät useinkaan tiedä, mitä toimitustapoja he voivat käyttää, milloin ja miten paketti voidaan toimittaa heille ja miten he voivat sen halutessaan palauttaa. Kuluttajat valittavat pitkistä toimitusajoista ja toimitusprosessia koskevien tietojen puutteesta. Usein he katsovat myös, että tuotteiden toimittaminen yli rajojen tai maaseudulle tai syrjäseuduille maksaa kohtuuttoman paljon. Kuluttajat valittavat myös siitä, että tuotteet ovat vaurioituneet, niitä ei toimiteta lainkaan tai toimitettu tuote on vääränlainen. Lisäksi kuluttajat eivät useinkaan tiedä, mitä valitusmenettelyjä ja oikeussuojakeinoja he voivat käyttää, jos kaikki ei suju niin kuin pitäisi.

· Erityisesti pienillä verkkokauppiailla[11] ei ole riittävästi tietoa käytettävissään olevista toimituspalveluista, eikä niiden saatavilla ja valittavissa ole kovinkaan paljon toimitusratkaisuja, jotka vastaisivat hinnaltaan ja laadultaan niiden vaatimuksia (esimerkiksi seuranta- ja jäljitystoiminnot ja viimeisen toimitusvaiheen vaihtoehdot).

Verkkokauppiaisiin kohdistuu myös aikapaineita. Niiden liiketoiminnan elinkelpoisuus riippuu toimituspalvelujen tarjoajien kyvystä hoitaa toimitukset edullisesti ja kätevästi. Tämä koskee erityisesti verkkokauppamarkkinoiden pieniä toimijoita. Koska ne antavat pienempiä määriä toimitettaviksi, niillä ei ole riittävän vahvaa asemaa neuvotella itselleen huomattavia alennuksia toimituspalvelujen tarjoajilta, minkä vuoksi niille tarjotaan epäedullisempia toimitusvaihtoehtoja. Niillä ei ole myöskään kapasiteettia investoida omaan toimitusverkkoon. Olosuhteissa, joissa mittakaavaeduilla on merkitystä, pienemmät verkkokauppiaat eivät kykene kilpailemaan suurempien kanssa.

Toimituspalvelujen tarjoajien on löydettävä asianmukaiset ratkaisut asiakkaidensa muuttuviin vaatimuksiin ja otettava samalla huomioon sellaiset ongelmat kuin ensimmäiseen ja viimeiseen toimitusvaiheeseen liittyvät suuret kulut tai julkisten postipalvelujen vapautus arvonlisäverosta. Yli rajojen toimitettaviin lähetyksiin vaikuttavat myös hyvin monet lainsäädännölliset ja hallinnolliset lisävaatimukset, kuten tullivaatimukset[12], sekä kuljetusyritysten välisen yhteentoimivuuden puute (tämä koskee esimerkiksi seurantaa ja jäljitystä sekä yhteisiä merkintäjärjestelmiä).

Muuttuva sääntely-ympäristö

Postipalveludirektiivin[13] mukainen postipalvelujen sääntelyjärjestelmä painottuu kirjelähetyksiin ja postin yleispalvelun turvaamiseen jäsenvaltioissa. Monet erityisesti yleispalveluvaatimuksia koskevat säännökset koskevat kuitenkin myös pakettitoimituksia. Käytännössä ainoastaan 5–10 prosenttia rajojen yli kulkevista pakettitoimituksista kuuluu yleispalvelua koskevien säännösten piiriin, koska postipalveludirektiivissä asetetut vähimmäisvaatimukset koskevat ainoastaan peruspakettipalveluja eli ilman välikäsiä hoidettuja pakettipalveluja (lähinnä pakettien toimittamista kuluttajalta toiselle). Yleispalvelun vähimmäisvelvoitteista säädetään postipalveludirektiivin 3 artiklassa, mutta jäsenvaltiot voivat halutessaan asettaa tiukempiakin vaatimuksia. Lisäksi kuluttajansuojaa ja tilastotietojen keruuta koskevat yleiset vaatimukset pätevät myös yleispalveluun kuulumattomiin pakettipalveluihin, joita tarjoavat kaikki toimituspalvelujen tarjoajat, postitoiminnan harjoittajat mukaan luettuina. Euroopan komissio julkaisee vuoden 2014 alussa täytäntöönpanokertomuksen, jossa arvioidaan postipalveludirektiivin toimivuutta ja merkitystä nopeasti muuttuvissa markkinaolosuhteissa.

Eurooppalaiset kuluttajat hyötyvät myös siitä, että kuluttajanoikeusdirektiivi pannaan täytäntöön 13. kesäkuuta 2014, sillä kyseisellä direktiivillä lisätään merkittävästi tiedottamista ja läpinäkyvyyttä verkko-ostamisen alalla. Kuluttajat hyötyvät erityisesti piilokulujen poistamisesta ja hintojen läpinäkyvyydestä etäsopimusten ja myyjän toimitilojen ulkopuolella tehtävien sopimusten yhteydessä, paremmista palautusoikeuksista (muun muassa toimituskulujen korvaamisesta tarvittaessa) sekä velvollisuuksista antaa selkeitä tietoja ostettujen tuotteiden palautuskuluista siltä varalta, että kauppa perutaan. Riidanratkaisumekanismeja parannetaan myös hiljattain annetuilla säädöksillä[14], jotka koskevat vaihtoehtoista riidanratkaisua ja verkkovälitteistä riidanratkaisua.

Ympäristö ja liikenne ovat tärkeitä näkökohtia toimituspalvelujen kestävän kehityksen sekä ensimmäisestä ja viimeisestä toimitusvaiheesta aiheutuvien suurten kustannusten vähentämisen kannalta[15]. Tämän etenemissuunnitelman puitteissa ehdotettujen toimien olisi oltava täysin yhdenmukaisia erityisesti vuonna 2011 hyväksyttyyn liikenteen valkoiseen kirjaan[16] liittyvien aloitteiden sekä mahdollisten jatkotoimien (kuten eFreight-aloitteen) tai kaupunkilogistiikkaa, kestävää kaupunkiliikenteen suunnittelua (SUMP) sekä melua ja ilmaa koskevien toimien ja tullimenettelyjä koskevien aloitteiden kanssa.

Joustavuuteen, kapasiteettiin ja monitahoisuuteen liittyvillä verkkokaupan vaatimuksilla on sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna suuret vaikutukset työehtoihin. Kuljetusyritysten innovoinnit ja uudet liiketoimintamallit voivat vaatia työehtojen ja tarvittavan osaamisen muuttamista. Työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli vastuullisten työehtojen turvaamisessa. EU:n tasolla kehitetään parhaillaan erilaisia hankkeita ja ohjelmia[17], joita jatketaan säännöllisen vuoropuhelun osana postipalveluja käsittelevässä eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvottelukomiteassa. Samalla jatketaan myös parhaiden toimintatapojen vaihtoa ja edistämistä.

Muiden kuin sääntelyjärjestelmään kuuluvien toimien tarve

EU:n nykyisessä sääntelyjärjestelmässä ei käsitellä kaikkia edellä mainittuja ongelmia. Toimituspalvelujen tarjoajien välinen yhteentoimivuuden puute johtuu pikemminkin vanhentuneista toimintarakenteista kuin sääntelyn hajanaisuudesta. Tavanomaisia postimarkkinoita (kirjemarkkinoita) on aina hallinnut kotimaan postiliikenne, ja toimintaprosessit, muun muassa tietotekniikkajärjestelmät, on optimoitu kansallisten olosuhteiden mukaisiksi. Rajojen yli kulkevat postivirrat olivat aiemmin pääasiassa kirjepostia. Postipalveludirektiivi on auttanut varmistamaan, että näiden postilähetysten laatu on parantunut merkittävästi ajan myötä. Rajojen yli kulkevilla pakettivirroilla, erityisesti yritysten kuluttajille lähettämillä paketeilla (business-to-consumer- eli B2C-paketeilla), ei ole ollut merkittävää roolia ennen verkkokaupan yleistymistä.

Laadukkaiden ja kohtuuhintaisten B2C-pakettipalvelujen kasvava kysyntä merkitsee sekä uutta haastetta tavanomaisille postitoiminnan harjoittajille että kaikkien lupaavimpiin kuuluvia kasvumarkkinoita aikoina, joina kirjelähetysten määrät pienenevät jatkuvasti. Nämä postitoiminnan harjoittajat ovat mukauttamassa prosessejaan tehokkaiden, jäljitettävissä olevien mutta kohtuuhintaisten (rajat ylittävien) pakettipalvelujen vaatimuksiin.

Myös yksityisten pakettipalvelujen ja pikapakettipalvelujen tarjoajien on mukauduttava verkkokaupasta johtuvaan B2C-lähetysten nopeaan kasvuun, joka koskee sekä kotimaan että ulkomaan lähetyksiä. Näiden toiminnanharjoittajien, jotka hallitsevat yhä rajat ylittäviä pakettimarkkinoita, on erityisesti sovitettava yrityksiltä yrityksille (business-to-business, B2B) toimitettaviin paketteihin liittyvät toimintonsa yksittäisten asiakkaiden tarpeisiin investoimalla lajittelukapasiteetteihin, vähittäismyyntiverkkoihin ja paketinpalautusjärjestelmiin.

Tämän etenemissuunnitelman tavoitteena on edistää molempien liiketoimintamallien (käynnissä olevia) parannuksia ja näin ollen myös pakettitoimitusmarkkinoiden eri toimijoiden välistä kilpailua verkkokauppiaiden, lopullisten asiakkaiden ja koko talouden eduksi.

3) Etenemissuunnitelman toimet seuraaviksi 18 kuukaudeksi

Toimialan aloitteet

Verkkokaupan vilkastuttamille pakettitoimitusmarkkinoille on tunnusomaista nopea kasvu ja innovointi, mutta niillä on myös havaittu merkkejä markkinahäiriöistä, kuten tietojen epäsymmetrisyydestä. Tämän etenemissuunnitelman tavoitteena on sovittaa yhteen markkinavoimien mahdollisuudet saada aikaan tehokkaita ratkaisuja ja tarve säilyttää tärkeät yleiset edut, kuten pk-yritysten sekä maaseudun ja syrjäseutujen asukkaiden kaltaisten heikommassa asemassa olevien toimijoiden mahdollisuudet hyödyntää verkkokauppaa.

Vuonna 2012 julkaistussa vihreässä kirjassa asetettiin selkeät yleisen edun mukaiset tavoitteet, minkä jälkeen joukko postitoiminnan harjoittajia sekä postiyritysten yhteistyöjärjestö International Post Corporation (IPC) antoivat hiljattain useita sitoumuksia, jotka koskivat eräitä vihreässä kirjassa käsiteltyjä kysymyksiä (kuten verkkokauppiaille suunnatun tiedotuksen parantamista, tehokkaita palautusratkaisuja, kevyiden pakettien seuranta- ja jäljitystoimintoja, merkintäjärjestelmien parantamista ja parempia keskinäisiä yhteyksiä kuluttajavalitusten käsittelyssä).

Komissio suhtautuu myönteisesti näihin sitoumuksiin, koska ne näyttävät valmistavan tietä joidenkin vihreässä kirjassa ja tässä etenemissuunnitelmassa käsiteltyjen ongelmien ratkaisemiseen. Se aikoo seurata ja arvioida tarkasti, miten sitoumukset pannaan täytäntöön ja missä määrin ne vastaavat verkkokauppiaiden ja asiakkaiden tarpeita ja odotuksia. On kuitenkin muistettava, että vaikka sitoumukset ovat tarkoituksenmukaisia, ne eivät sido tai koske kaikkia pakettitoimitusalan toimijoita eivätkä auta ratkaisemaan kaikkia tässä etenemissuunnitelmassa mainittuja ongelmia. Loppuarvioinnissaan komissio aikoo tarkastella myös, missä määrin pakettitoimitusalan minkä tahansa osan toteuttamilla ratkaisuilla voidaan varmistaa markkinoiden muiden toimijoiden välinen riittävä yhteenliitettävyys (esimerkiksi käyttämällä avoimia standardeja ja/tai tarjoamalla syrjimättömiä käyttöoikeuksia), jotta verkkokauppiaille voitaisiin tarjota tehokkaita toimituspalveluja yli rajojen.

Ilmeistä on myös, että joitakin edellä mainittuja tavoitteita ei voida saavuttaa pelkästään toimituspalvelujen tarjoajien toteuttamin toimin. Täydentäviä toimia (itsesääntelyä) tarvitaan myös verkkokauppiailta sekä jäsenvaltioilta ja niiden sääntelyelimiltä.

Toimien täytäntöönpano, seuranta ja jatkotoimet

Komissio aikoo tehdä tiivistä yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa varmistaakseen, että edellä kuvatut toimet pannaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön.

Täytäntöönpanon aikana komissio toteuttaa täytäntöönpanoa helpottavia toimia. Koska tämä etenemissuunnitelma painottuu verkkokauppiaiden ja kuluttajien tarpeisiin, komissio aikoo tehdä läheistä yhteistyötä näiden sidosryhmien kanssa varmistaakseen, että kaikki tämän etenemissuunnitelman puitteissa kehitetyt ratkaisut ovat mahdollisimman tarkoituksenmukaisia niiden kannalta. Komission vuosittain järjestämällä postipalvelujen käyttäjien foorumilla on erityisen tärkeä rooli tässä yhteydessä.

Komissio aikoo helpottaa myös toimialan käynnistämiä toimia ja seurata niiden edistymistä järjestämällä erityisiä seminaareja. Niihin kutsutaan toimituspalvelujen tarjoajia, pakettitoimitusten asiantuntijoita sekä verkkokauppiaiden ja kuluttajien edustajia, joita asia saattaa koskea. Näiden seminaarien avulla komissio i) varmistaa, että kaikki olennaiset sidosryhmät osallistuvat prosessiin, ii) pyrkii saamaan aikaan yhteisymmärryksen siitä, mitkä tehtävät on tarkkaan ottaen suoritettava, ja iii) arvioi saavutettua edistystä.

Jäsenvaltioita, sääntely- ja kilpailuviranomaisia koskevia toimia varten komissio järjestää säännöllisiä keskusteluja postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän, postipalveludirektiivillä perustetun jäsenvaltioiden komitean ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin nojalla perustetun asiantuntijaryhmän kokouksissa. Työmarkkinaosapuolten ja erityisesti postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean kanssa pidetään edelleen säännöllisiä kokouksia ja jatketaan tietojen vaihtoa sosiaalisista, ympäristö- ja liikennekysymyksistä laajemmassa yhteydessä.

Komissio seuraa kehitystä 18 kuukauden ajan tämän etenemissuunnitelman julkaisemisesta. Jos joitakin toimia ei ole saatu siihen mennessä päätökseen tai jos osa toimista on osoittautunut asetettujen tavoitteiden perusteella liian tehottomaksi, komissio harkitsee asianmukaisia korjaavia tai lisätoimia, joilla voidaan puuttua markkinahäiriöihin.

Kaikki tässä asiakirjassa ehdotetut komission toimet ovat yhdenmukaisia ja yhteensopivia nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) ja uuden monivuotisen rahoituskehyksen (2014–2020) kanssa. Mitkään niistä eivät rajoita EU:n kilpailusääntöjen soveltamista. Vaikka useimpien toimien painopiste on B2C-toimituksissa, joitakin niistä voidaan soveltaa myös B2B-toimituksiin.

I tavoite: Lisätään avoimuutta, tiedotusta ja tietojenvaihtoa kaikkien verkkokaupan arvoketjun toimijoiden kannalta

Kuluttaja on jokaisen verkko-ostoksen ”alullepanija”, mutta hän ei voi välttämättä vaikuttaa tilattujen tavaroiden toimitukseen. Tämä johtuu siitä, että toimitus perustuu verkkokauppiaan ja toimituspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien väliseen sopimukseen. Jos kuluttajalle annetaan riittävät, selkeät ja kattavat tiedot tarjottujen palvelujen valikoimasta ja ominaisuuksista, hänen on helpompi voittaa tuotteen toimitukseen liittyvät epäilynsä. Panemalla kuluttajanoikeusdirektiivi kokonaan täytäntöön varmistetaan, että kuluttajat ovat huomattavasti paremmin perillä erityisesti hinnoista (kuten palautusten hinnoista). Verkkokauppiaita kehotetaan kuitenkin antamaan asiakkaille vielä enemmän tietoa kuin lainsäädännössä vaaditaan, jos nämä sitä toivovat.

Sen lisäksi, että verkkokauppiaiden on täytettävä kuluttajien tiedonsaantiodotukset, niiden on myös tarjottava näille yksinkertaisia, edullisia ja luotettavia toimituspalveluja. Markkinoilla on jo saatavilla useita asianmukaisia toimitusratkaisuja, mutta ne eivät ole useinkaan verkkokauppiaiden eivätkä varsinkaan pk-yritysten tiedossa[18]. Verkkokauppiaiden on saatava parempaa tietoa käytettävissä olevista toimituspalveluista, vaihtoehtoisista toimituspalvelujen tarjoajista, yhteisrahti­mahdollisuuksista ja välittäjistä sekä keskeisistä suoritusindikaattoreista (nopeus, palautusominaisuudet, hinnat jne.).

Samalla on yleisesti parannettava (rajat ylittäviä) pakettimarkkinoita ja ‑palveluja koskevien tietojen saantia. Pakettitoimitusmarkkinat eivät ole toistaiseksi läpinäkyviä. Sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset tahot eivät saa käyttöönsä tietoja paketeista eivätkä varsinkaan niiden määristä, hinnoista tai jakelukorvauksista[19], koska postitoiminnan harjoittajat eivät julkaise tai anna sellaisia tietoja, jotka eivät kuulu (paketteja koskevan) yleispalveluvelvoitteen piiriin. Verkkokaupan nopea kehitys vaatii kuitenkin, että (rajat ylittävistä) pakettivirroista tehdään läpinäkyvämpiä, jotta valvontajärjestelmästä saataisiin tarkoituksenmukainen, jotta markkinat voitaisiin määritellä selkeästi ja jotta voitaisiin valvoa, että markkinoilla käydään tervettä kilpailua.

Vakiintuneet kuljetusyritykset sekä markkinoiden uudet tulokkaat tarvitsevat ennakoitavissa olevan sääntelyjärjestelmän. Viimeaikaiset tutkimukset ja raportit[20] sekä vihreästä kirjasta esitetyt kommentit ovat vahvistaneet, että joillakin postitoimitusmarkkinoilla esiintyy yhä markkinoille pääsyn esteitä. Vaihtoehtoiset postitoiminnan harjoittajat ja verkkokauppiaat katsovat, että postipalveludirektiivin soveltamisessa olisi parantamisen varaa. Sovellettaessa kansallisia säännöksiä, joilla postipalveludirektiivi on pantu täytäntöön, painopiste on ennen kaikkea kirjelähetyspalvelujen tarjonnassa ja yleispalvelun tarjonnan turvaamisessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten, kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission on pystyttävä tunnistamaan pakettitoimitusmarkkinoilla esiintyvät sääntelyongelmat ja kilpailun vääristymät ja tarvittaessa toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä. Kilpailuongelmat voivat liittyä esimerkiksi markkinavoiman väärinkäyttöön, kuten laittomaan ristiintukemiseen, perusteettoman korkeisiin hintoihin (joilla rikotaan postipalveludirektiivin 14 artiklan 3 kohdan b alakohdan iv alakohdan periaatteita), (rajat ylittävien) pakettitoimitusten saalistushinnoitteluun tai toimitusverkkojen tai niiden keskeisten osien (kuten osoitetietokannan) käyttöoikeuden perusteettomaan epäämiseen.

Postipalveludirektiivin 22 a artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ”postipalvelujen tarjoajat antavat etenkin kansallisille sääntelyviranomaisille kaikki tiedot, myös taloudelliset tiedot ja yleispalvelun tarjoamista koskevat tiedot”, jotta voidaan varmistaa direktiivin säännösten noudattaminen ja jotta tietoja voidaan käyttää ”selkeästi määriteltyihin tilastointitarkoituksiin”. Artiklan soveltaminen ei rajoitu pelkästään yleispalveluvelvoitteeseen, vaan siihen voidaan sisällyttää myös muita postilähetyksiä (pakettilähetyksiä) koskevat tiedot. Artikla ei myöskään koske pelkästään nimettyjä yleispalvelun tarjoajia. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset toimittavat komissiolle sen pyynnöstä tarvittavat ja asiaankuuluvat tiedot, joita se tarvitsee suorittaakseen kyseisen direktiivin mukaiset tehtävänsä. Tämän perusteella jäsenvaltioiden olisi käytettävä kaikkia näitä mahdollisuuksia varmistaakseen koko pakettitoimitusmarkkinoiden läpinäkyvyyden. Komissio aikoo auttaa jäsenvaltioita luomaan tilastojärjestelmän, joka käsittää kaikki olennaiset pakettitiedot. Tämä toteutetaan tiiviissä yhteistyössä postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGP) kanssa, joka on jo alkanut pohtia yhteistä tilastotietojen keruumenetelmää, jota kaikki kansalliset sääntelyviranomaiset käyttäisivät.

Toimi 1: Kuluttajille tiedotetaan paremmin toimitus- ja palautusratkaisujen ominaisuuksista ja kustannuksista verkkokauppiaiden verkkosivuilla Verkkokauppiaiden olisi · annettava helppotajuisia tietoja eri toimitus- ja palautusvaihtoehdoista. Tietoihin on sisällyttävä eri toimitusvaihtoehtojen kaikki keskeiset piirteet (erityisesti toimitusaika, seurantamahdollisuudet, viimeisen toimitusvaiheen vaihtoehdot sekä toimituspalvelujen ja palautusratkaisujen hinnat) ja niihin liittyvät hinnat. Tämä tavoite voidaan saavuttaa muun muassa seuraavin keinoin: - Hyväksytään seuraavien 18 kuukauden aikana verkkokauppiaiden suunnittelemat (vapaaehtoiset) toiminta- tai käytännesäännöt, joita nämä alkavat noudattaa. Säännöissä olisi käsiteltävä toimitus- ja palautuspalveluja koskevien tietojen kattavuutta ja esittämistä ja otettava samalla huomioon pienten verkkokauppiaiden erityistarpeet ja -rajoitukset. Vaikka pienten verkkokauppiaiden voi olla vaikea antaa näitä tietoja, keskeisten vähimmäistietojen antaminen näyttäisi kuitenkin olevan niiden oman edun mukaista, jos ne haluavat voittaa (mahdollisten) asiakkaidensa luottamuksen. - Sisällytetään verkkokaupan luotettavuusmerkkien suunnitteluun ja käyttöön asianmukaiset toimitusta koskevat vaatimukset. - Tarjotaan kuluttajille mahdollisuus antaa verkkokauppiaille palautetta pakettitoimituskokemuksistaan. Komissio · järjestää verkkokauppiaiden ja kuluttajien edustajien kanssa erityisiä kokouksia tukeakseen tätä työtä ja arvioidakseen sen edistymistä. Toimi 2: Verkkokauppiaille tiedotetaan paremmin niiden käytettävissä olevista toimituspalveluista Tässä toimessa on otettava huomioon mahdolliset synergiat nykyisten rakenteiden ja samaan tavoitteeseen liittyvien aloitteiden, kuten komission eFreight-aloitteen[21] kanssa. Toimituspalvelujen tarjoajien ja verkkokauppiaiden olisi (yhdessä) toteuttavat seuraavat toimet: · Niiden olisi laadittava yhteinen määritelmä toimituspalvelujen peruskäsitteistä ja ‑ominaisuuksista pikemminkin kuluttajien tarpeiden kuin logistiikkaprosessien pohjalta. Määritelmä voisi käsittää esimerkiksi pakettien mitat (koko ja paino), toimitusajan (nopeus) tai lisäpalvelut (muun muassa pakettien seuranta ja vakuutusturva). Se auttaisi sekä verkkokauppiaita että kuluttajia vertaamaan tarjolla olevia tuotteita ja tekemään tietoon perustuvia valintoja. · Verkkokauppiaille olisi annettava paremmat mahdollisuudet saada tietoja kansallisella ja ylikansallisella tasolla. Tietoihin olisi sisällyttävä EU:n jäsenvaltioissa käytettävissä olevat toimitusratkaisut: toimitusajat (nopeus), hinnat, palautusmahdollisuudet, palvelujen yleiset käyttöehdot jne. Verkkokauppiaille olisi annettava tietoja kaikkien kyseeseen tulevien palveluntarjoajien, kuten vaihtoehtoisten palveluntarjoajien, yhteisrahtilähetysten kokoajien, pakettitoimitusten välittäjien ja muiden välittäjien palveluista. Tämä tavoite voidaan saavuttaa muun muassa käyttämällä – vertailevia verkkosivuja (joilla verrataan hintoja ja/tai palvelujen ominaisuuksia) – verkkopalveluja (portaaleja), joiden välityksellä verkkokauppiaat voivat tutustua julkisiin tietoihin, joihin sisältyvät edellä mainitut vähimmäistiedot. Esitystyökalujen olisi oltava avoimia ja kaikkien verkkokauppiaiden käytettävissä. Kaikkien toimituspalvelujen tarjoajien ja välittäjien olisi voitava esitellä palvelujaan näiden työkalujen avulla syrjimättömin ehdoin. Esitystyökaluissa olisi otettava huomioon kuluttajanäkökulma. Toimialaa kehotetaan ottamaan huomioon eFreight-aloitteen yhteydessä kehitetyt standardit, sillä niiden pohjalta voidaan kehittää vastaavia verkkotyökaluja, kuten multimodaalisia rahtikuljetusten reittioppaita. Komissio · järjestää erityisiä kokouksia ja seminaareja saattaakseen yhteen kaikki keskeiset sidosryhmät, erityisesti yksityiset toimituspalvelujen tarjoajat, sekä täsmentää, mitä tuloksia toimilta odotetaan ja minkä ajan kuluessa, ja arvioi saavutettua edistystä · suunnittelee postipalvelujen käyttäjien foorumin vuotuisen kokoontumisen asialistan siten, että sen painopiste on saavutetun edistyksen arvioinnissa. Toimi 3: Lisätään (rajat ylittävien) toimitusmarkkinoiden, toimituspalvelujen ja laatuvaatimusten läpinäkyvyyttä postipalveludirektiivin pohjalta Jäsenvaltioiden olisi toteutettava seuraavat toimet: · Niiden olisi määriteltävä ERGP:n jo tekemän valmistelevan metodologisen työn pohjalta ja postipalveludirektiivin 22 a artiklan perusteella selkeä tilastojärjestelmä, jonka avulla kansalliset sääntelyviranomaiset voivat kerätä olennaisia markkinatietoja kotimaisista ja rajat ylittävistä pakettivirroista kaikilta B2C- ja B2B-pakettimarkkinoilla toimivilta postipalvelujen tarjoajilta, myös välittäjiltä, yhteisrahtilähetysten kokoajilta ja vaihtoehtoisilta palveluntarjoajilta. Kerättäviin tietoihin olisi kuuluttava ainakin määrät, hinnat, jakelukorvaukset, tarjotut palvelut, palvelujen yleiset käyttöehdot ja laatuvaatimukset. · Niiden olisi varmistettava, että käyttäjät ja postipalvelujen tarjoajat saavat säännöllisesti ja avoimesti riittävän yksityiskohtaisia tietoja yleispalvelun tarjoajan (tarjoajien) yleispalvelun erityispiirteistä ja erityisesti peruspakettipalveluista. Nimettyjen yleispalvelun tarjoajien olisi esitettävä selkeämmin yleispalveluvelvoitteeseen kuuluvat erilaiset pakettitoimitusratkaisut sekä palvelujensa ominaisuudet, hinnat mukaan luettuina. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi · julkaistava vuosittain olennaiset markkinatiedot, jotka on kerätty kaikilta B2C- ja B2B-pakettimarkkinoilla toimivilta postipalvelujen tarjoajilta, myös välittäjiltä, yhteisrahtilähetysten kokoajilta ja vaihtoehtoisilta palveluntarjoajilta. Komissio toteuttaa samanaikaisesti seuraavat toimet: · Se käynnistää tutkimuksen, jossa käsitellään läpinäkyvyysvaatimuksia ja läpinäkyvyyttä edistäviä keinoja, joita ovat esimerkiksi toimituksiin liittyvää suorituskykyä mittaava tulostaulu. · Se käsittelee (rajat ylittävien) pakettitoimitusten kehitystä ja niihin liittyviä haasteita postipalveludirektiivin täytäntöönpanoa käsittelevässä kertomuksessa, joka julkaistaan vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen aikana. Kertomuksen tavoitteena on asettaa viimeaikainen kehitys laajempaan yhteyteen, jossa sitä tarkastellaan EU:n postipolitiikan ja postialan muuttuvan luonteen kannalta. Tässä etenemissuunnitelmassa esitetään pakettitoimituksia koskevat tarpeelliset toimet verkkokaupan näkökulmasta, ja tämä ulottuvuus otetaan täytäntöönpanokertomuksessa huomioon, kun arvioidaan postialan yleistä tilannetta ja tulevia haasteita. · Se varmistaa, että postipalveluja käsittelevä eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmä keskittyy työssään rajojen yli toimitettaviin pakettilähetyksiin. Ryhmän olisi erityisesti – raportoitava palvelujen laadusta ja tilastotiedoista – tehtävä arviointi, jossa selvitetään, esiintykö rajat ylittävillä pakettitoimitusmarkkinoilla markkinahäiriöitä, jotka saattavat vaatia lisätoimia.

II tavoite: Parannetaan toimitusratkaisujen saatavuutta, laatua ja kohtuuhintaisuutta

Verkkokauppiaat, erityisesti syrjäseuduilla sijaitsevat pk- ja mikroyritykset, voivat menestyä vain, jos niillä on käytettävissään kohtuuhintaisia ja tehokkaita toimitusratkaisuja.

Toimituspalvelujen tarjoajat, kauppakamarit ja verkkokauppiaiden yhdistykset ovat jo vahvistamassa hyviä käytäntöjä auttaakseen pk-yrityksiä käymään verkkokauppaa sekä kehittääkseen lopullisten kuluttajien kannalta käytännöllisiä ratkaisuja.

Toimitusprosessit, -tuotteet ja -palvelut vaativat kuitenkin jatkuvaa innovointia, koska verkkokauppiaiden ja asiakkaiden tarpeet ja odotukset kehittyvät koko ajan. On olennaisen tärkeää lisätä toimituspalvelujen tarjoajien välistä yhteentoimivuutta, jotta voitaisiin jatkaa sellaisten toimitusratkaisujen kehittämistä, joiden laatu (suurempi nopeus, tehokkuus ja luotettavuus), kohtuuhintaisuus ja saatavuus[22] vastaavat verkkokauppiaiden ja asiakkaiden tarpeita. Tämä helpottaisi kuluttajien verkko-ostosten tekoa, parantaisi viimeisen toimitusvaiheen laatua ja varmistaisi palautusmenettelyjen täyden toimivuuden.

Parhaillaan käynnistetään useita EU-tason aloitteita, joiden tavoitteena on parantaa yhteentoimivuutta ja tietovirtoja varten kehitettyjä innovatiivisia ratkaisuja[23]. On hyväksytty parhaita toimintatapoja ja teknologisia tutkimusohjelmia, joissa logistiikkapalvelujen tarjoajat ja verkkokauppiaat voivat yhdessä kehittää hankkeita. IPC:n kaltaiset järjestöt ovat käynnistäneet hiljattain muita hankkeita tällä alalla. Tietovirtoja edistävät avoimet rajapinnat, kuljetusyritysten väliset seuranta- ja jäljitysratkaisut, merkintäjärjestelmät, paremmat ennakkoilmoitusjärjestelmät rajojen yli toimitettavien lähetysten käsittelyssä sekä paremmat ja yksinkertaisemmat palautusmahdollisuudet edistäisivät merkittävästi rajojen yli kulkevia kauppavirtoja. Pienet verkkokauppiaat voisivat myös saada volyymialennuksia, jos niiden lähetysmääriä yhdistettäisiin järjestelmällisemmin.

Voidaan siis todeta, että terve kilpailu EU:ssa sekä EU:n sisäisiä kauppavirtoja yhdistävien standardien vahvistaminen vaikuttaisivat myönteisesti EU:n kansainväliseen kilpailukykyyn sekä verkkokaupassa että toimitusmarkkinoilla.

Tiivistämällä kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyötä ERGP:n tasolla varmistetaan, että nykyisiä sääntelyvälineitä käytetään paremmin rajat ylittävän toiminnan yhteydessä.

Toimi 4: Tuetaan rajat ylittävää kaupankäyntiä parantamalla pakettitoimituksiin liittyvää yhteentoimivuutta Toimituspalvelujen tarjoajien ja verkkokauppiaiden olisi toteuttava seuraavat toimet: Niiden olisi kehitettävä ratkaisuja tietojärjestelmien yhteenliittämistä ja avoimia rajapintoja varten, jotka mahdollistavat tietojen vaihdon eri tietojärjestelmien välillä ympäristössä, jossa toimii useita toimijoita. Niiden olisi erityisesti kehitettävä rajojen yli toimivia ratkaisuja toimitusten seurantaa ja jäljitystä, merkintää ja muita niihin liittyviä prosesseja varten, jotka vaativat pidemmälle menevää yhdenmukaistamista. Niiden olisi kehitettävä ratkaisuja, joilla tehostetaan pakettien palauttamista ja joihin voivat kuulua myös yhteistyö ja yhteisrahtilähetykset, joilla voidaan vähentää viimeisen toimitusvaiheen kustannuksia. Kaikkien ratkaisujen olisi perustuttava avoimiin standardeihin ja infrastruktuureihin ja niiden syrjimättömiin käyttöoikeuksiin. Toimialaa kannustetaan erityisesti ottamaan huomioon eFreight-aloitteen puitteissa tapahtunut kehitys. Kohtuuhintaisia seuranta- ja jäljitysratkaisuja olisi voitava käyttää erityisesti alle 2 kilon painoisten pakettien toimituksissa, jotka muodostavat merkittävän osan verkkokauppaan liittyvistä toimituksista. Komissio seuraa ja valvoo säännöllisesti näiden toimien edistymistä antaa postipalveludirektiivin 20 artiklan mukaisesti Euroopan standardointikomitealle tehtäväksi kehittää vapaaehtoisia standardeja, jotka koskevat pakettitoimituspalvelujen erityisiä ominaisuuksia eli yhteistä osoitejärjestelmää EU:ssa, jos tämä on mahdollista.

III tavoite: Parannetaan kuluttajien valitusten käsittelyä ja oikeussuojakeinoja

Lähes 40 prosenttia kuluttajista ilmoittaa, etteivät he tee verkko-ostoksia toimitusongelmien vuoksi[24]. Kuluttajia huolestuttaa erityisesti, ettei heillä ole riittävää suojaa siltä varalta, että toimitus menee vikaan esimerkiksi siitä syystä, että tavaroita ei toimiteta lainkaan, niiden toimitus viivästyy tai niiden palauttaminen on hankalaa.

Osapuolten olisi edellä mainitun uuden kuluttajansuojalainsäädännön pohjalta tehtävä yhteistyötä kehittääkseen kuluttajaystävällisiä ratkaisuja valitusten ja mahdollisten riitojen käsittelyä varten. Postiyritysten yhteistyöjärjestö IPC pyrkii parhaillaan parantamaan kuluttajavalitusten käsittelyä siten, että toimituksiin osallistuvien toiminnanharjoittajien puhelinpalvelukeskukset ja yleiset asiakaspalvelujärjestelmät, jotka tarjoavat (seurattaviin) tuotteisiin liittyviä palveluja, yhdistetään toisiinsa. On kuitenkin tarpeen kartoittaa myös muita käynnissä olevia hankkeita ja tutkia tarkemmin, voidaanko nykyisiä ratkaisuja kehittää pidemmälle.

Toimi 5: Vahvistetaan kuluttajansuojaa[25] Toimituspalvelujen tarjoajien, verkkokauppiaiden ja kuluttajajärjestöjen olisi (yhdessä): · parannettava valitusten käsittelyyn ja kuluttajansuojajärjestelmiin liittyvää yhteistyötä. Jäsenvaltioiden olisi · edistettävä sitä, että pakettitoimituspalveluihin liittyvissä riidoissa käytetään vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja, joita kehitetään vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Komissio · painottaa toimituskysymyksiä (esimerkiksi toimituskuluja koskeviin tietoihin ja palautusjärjestelyihin liittyviä avoimuusvaatimuksia ja toimituspalvelujen tarjoajien vastuuta) jäsenvaltioiden täytäntöönpanoviranomaisille vuonna 2014 annettavissa kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpano-ohjeissa · pyytää postipalveluja käsittelevää eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmää (ERGP) analysoimaan (rajat ylittäviin) pakettitoimituksiin liittyviä kuluttajavalituksia · antaa postipalveludirektiivin 20 artiklan mukaisesti Euroopan standardointikomitealle tehtäväksi kehittää (vapaaehtoiset) standardointivälineet, joilla arvioidaan vaurioituneisiin, viivästyneisiin tai kadonneisiin paketteihin liittyviä valituksia.

LIITE: Toteutettavat toimet

Toimijat: || I tavoite: Lisätään avoimuutta ja tiedotusta || II tavoite: Parannetaan toimitusratkaisujen saatavuutta, laatua ja kohtuuhintaisuutta || III tavoite: Parannetaan kuluttajien valitusten käsittelyä ja oikeussuojakeinoja

Toimituspalvelujen tarjoajat yhdessä verkkokauppiaiden kanssa || Varmistetaan, että verkkokauppiaat saavat paremmin tietoja eri toimitusratkaisuista kansallisella ja ylikansallisella tasolla (uudet ja tehokkaammat tiedottamisvälineet, yhteiset standardit) || Kehitetään ratkaisuja, joilla parannetaan yhteentoimivuutta (yhteenliitetyt tietojärjestelmät, ylikansalliset ratkaisut seurantaa ja jäljitystä, merkintää ja muita niihin liittyviä prosesseja varten, jotka vaativat pidemmälle menevää yhdenmukaistamista; tehokkaammat palautusratkaisut; viimeinen toimitusvaihe) || Parannetaan riidanratkaisumekanismeja ja kuluttajansuoja­järjestelmiä

Verkkokauppiaat || Varmistetaan, että kuluttajat saavat asianmukaisia tietoja verkkokauppiaiden verkkosivuilla || ||

Jäsenvaltiot, sääntelyviranomaiset || Tehostetaan pakettitoimituspalveluja ja pakettimarkkinoita koskevaa tiedotusta kansallisella tasolla Jäsenvaltiot: – määrittelevät ERGP:n nykyisen työn pohjalta tilastojärjestelmän, jolla kerätään olennaisia markkinatietoja kotimaassa ja rajojen yli toimitettavista pakettilähetyksistä kaikilta postipalvelujen tarjoajilta – asettavat yleispalveluun kuuluville (rajat ylittäville) pakettitoimituspalveluille selkeät kansalliset laatuvaatimukset ja varmistavat niiden riippumattoman seurannan Kansalliset sääntelyviranomaiset: julkaisevat vuosittain tulokset, jotka on saatu tilastotiedoista ja laatuvaatimusten arvioinnista || || Jäsenvaltiot: – panevat kuluttajansuojadirektiiviin perustuvat etäsopimuksia ja myyjän toimitilojen ulkopuolella tehtäviä sopimuksia koskevat tietovaatimukset täytäntöön ja edistävät niiden soveltamista jo ennen kyseisten säännösten varsinaista voimaantulopäivää – kehittävät postipalveludirektiivin ja vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan direktiivin 19 artiklan mukaisesti vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja kaikkia pakettitoimituspalveluja varten

Euroopan komissio || – käynnistää tutkimuksen pakettimarkkinoiden ja ‑palvelujen läpinäkyvyydestä – julkaisee viidennen soveltamiskertomuksen postipalveludirektiivin täytäntöönpanosta ja käsittelee siinä laajasti pakettilähetyksiä – pyytää postipalveluja käsittelevää eurooppalaista sääntelyviranomaisten ryhmää (ERGP) raportoimaan palvelujen laadusta ja paketteja koskevista tilastotiedoista sekä laatimaan selvityksen rajat ylittävistä pakettitoimitusmarkkinoista || – antaa eurooppalaisille standardointielimille tehtäväksi laatia vapaaehtoiset standardit yhteisiä osoitejärjestelmiä varten || – painottaa toimitusnäkökohtia vuonna 2014 julkaistavissa kuluttajansuojadirektiivin täytäntöönpano-ohjeissa – pyytää ERGP:tä arvioimaan rajat ylittäviin toimituksiin liittyviä kuluttajavalituksia – antaa eurooppalaisille standardointielimille tehtäväksi laatia vapaaehtoiset standardit valitusten arviointia varten

- Kehitystä seurataan ja valvotaan säännöllisesti. - Järjestetään erityisiä kokouksia ja sopimuksia, joihin kutsutaan kaikki keskeiset sidosryhmät ja joissa täsmennetään, mitä tuloksia toimilta odotetaan ja minkä ajan kuluessa niitä odotetaan sekä arvioidaan saavutettua edistystä. - Laaditaan vuosittain kokoontuvan postipalvelujen käyttäjien foorumin asialista siten, että sen painopiste on saavutetun edistyksen arvioinnissa. - Keskustellaan jäsenvaltioiden kannalta olennaisista kysymyksistä postipalveluja ja sähköistä kaupankäyntiä koskevilla direktiiveillä perustetuissa komiteoissa. - Varmistetaan, että tässä etenemissuunnitelmassa yksilöidyt tehtävät otetaan asianmukaisesti huomioon ERGP:n työohjelmissa kaudeksi 2014–2015. - Laaditaan edistymisraportti 18 kuukauden kuluessa tämän etenemissuunnitelman hyväksymisestä. - Yksilöidään lisätoimia (lainsäädännöllisiä ja muita toimia), jos tämän etenemissuunnitelman täytäntöönpano ja vaikutukset eivät ole odotusten mukaisia.

[1] Eurostat [isoc_ec_ibuy]] – 2012.

[2] Eurostat [isoc_ec_eseln2] – 2011, päivitetty joulukuussa 2013.

[3] Sähköistä kaupankäyntiä käsittelevä tiedonanto, COM(2011) 942 final; päätöslauselma (P7_TA(2010)0320) 21. syyskuuta 2010 sisämarkkinoiden täydentämisestä sähköistä kaupankäyntiä ajatellen; EU:n neuvoston päätelmät digitaalisista sisämarkkinoista ja sisämarkkinoiden hallinnosta, 31.5.2012; vihreästä kirjasta annettu Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto INT 674, maaliskuu 2013, ja päätöslauselma (P7_TA-PROV(2012)0468) 11. joulukuuta 2012 digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisesta (2012/2030(INI)).

[4] Näin ollen tässä aloitteessa ei käsitellä sähköistä toimittamista (kuten sähköisten lippujen ja sähköisten kirjojen toimittamista).

[5] ”Consumer market study on the functioning of e-commerce and Internet marketing and selling techniques in the retail of goods”, Euroopan komission teettämä tutkimus, terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, 2011; ”European Cross-border E-commerce”, Accenturen ERRT:lle (European Retail Round Table) tekemä tutkimus, tammikuu 2012.

[6] Tässä etenemissuunnitelmassa ”paketeilla” tarkoitetaan kaikkia tuotteita (elintarvikkeita lukuun ottamatta), jotka tilataan verkosta ja toimitetaan kuluttajalle. ”Paketille” annetaan mahdollisimman laaja merkitys, ja se käsittää kaikki vähintään 100 grammaa ja enintään 30 kiloa painavat lähetykset.

[7] Tämän asian merkitystä syrjäisimmille alueille tähdennetään niin kutsutussa Solbesin kertomuksessa. Myös kesäkuussa 2012 julkaistussa syrjäisimpiä alueita käsittelevässä komission tiedonannossa muistutetaan, että tällaiset alueet on otettava huomioon kaikissa digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvissä ehdotuksissa, jotka koskevat niitä.

[8] [Linkki vihreää kirjaa koskevasta kuulemismenettelystä laadittuun tiivistelmäraporttiin].

[9] Ks. esimerkiksi Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston vuonna 2011 teettämä tutkimus ”Consumer market study on the functioning of e-commerce and internet marketing and selling techniques in the retail of goods”.

[10] Euroopan komission Copenhagen Economics -konsulttiyrityksellä (CE) teettämä tutkimus ”A study on the state of play of EU parcel markets with particular emphasis on e-commerce”, 2013, s. 19.

[11] Tässä etenemissuunnitelmassa ilmaisulla ”verkkokauppias” tarkoitetaan vähittäismyyjää, joka myy ainakin osan tarjoamistaan tuotteista verkossa ja tarvitsee sen vuoksi toimituspalveluja saattaakseen tällaiset liiketoimet päätökseen.

[12] Tulliasioita käsitellään uudistetun tullikoodeksin täytäntöönpanosääntöjen valmistelun yhteydessä ja alv-kysymyksiä käynnissä olevassa alv-järjestelmän uudelleentarkastelussa. Tässä etenemissuunnitelmassa ei käsitellä niitä tarkemmin, koska ne eivät kuulu sen piiriin.

[13] Direktiivi 97/67/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY, EUVL L 52, 27.2.2008, s. 3.

[14] Vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi 2013/11/EU, EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63, ja verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus (EU) N:o 524/2013, EUVL L 165, 18.6.2013, s. 51.

[15] Ks. myös postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean ympäristökysymyksistä antamat yhteiset päätelmät, 4/4 2013.

[16] Valkoinen kirja ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”.

[17] Ks. eurooppalaisten alakohtaisten työmarkkinaosapuolten (PostEurope ja UNI Europa Post & Logistics) postialan kehityksestä antamat yhteiset lausumat sekä niiden käynnissä oleva komission tukema työ, jonka tavoitteena on saada työntekijöiden ammattitaito ja työmarkkinoiden tarpeet vastaamaan toisiaan. Ks. myös tiedonannot ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” (KOM(2010) 682 lopullinen) ja ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012) 173 final).

[18] Ks. FTI, ”Study on cross-border parcel delivery”, 2011.

[19] Toimituspalvelujen tarjoajat, jotka lähettävät paketteja toiseen maahan ja joilla ei ole omaa integroitua toimitusverkkoa, maksavat määräpaikassa toimivalle toimituspalvelujen tarjoajalle korvauksen lähetyksen käsittelystä ja toimittamisesta. Näitä korvauksia kutsutaan tässä asiakirjassa ”jakelukorvauksiksi” (vastaavia kirjelähetyksistä suoritettavia maksuja kutsutaan ”päätemaksuiksi”; Maailman postiliiton (UPU) järjestelmässä jakelukorvauksia kutsutaan ”saapuvasta maakuljetuksesta maksettaviksi maksuosuuksiksi”).

[20] WIK, ”The role of Regulators”, 2011; ”Study on the main developments in the postal sector”, 2013.

[21] Komission eFreight-aloite; http://ec.europa.eu/transport/media/consultations/doc/2013-01-17-efreight/background.pdf. Ks. myös edellä mainittu postiyritysten yhteistyöjärjestön IPC:n aloite (jakso D).

[22] Yhteentoimivuusongelmat, kuten osoite- ja merkintästandardien nykyinen kirjo ja tietojärjestelmien riittämätön yhteentoimivuus, lisäävät toimituskuluja ja näin ollen myös verkkokauppiaiden maksamia toimitushintoja.

[23] Ks. erityisesti eFreight-aloitteet; http://ec.europa.eu/transport/media/consultations/doc/2013-01-17-efreight/background.pdf; verkkokauppaa koskeva tutkimus, 2013.

[24] Erityiseurobarometri 398, 2013. Tiedot vuodelta 2012. Vuonna 2010 vastaava luku oli 47 prosenttia (Cons Focus, 11/2010).

[25] Tässä etenemissuunnitelmassa ei käsitellä tuoteturvallisuuteen liittyviä toimia, joita on jo käsitelty komission tiedonannossa ”Kaksikymmentä toimea tuotteiden turvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden parantamiseksi Euroopassa”, COM(2013) 76 final, 13.2.2013.