This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013DC0833
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT AND THE COUNCIL Towards the elimination of female genital mutilation
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen
/* COM/2013/0833 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen /* COM/2013/0833 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Nollatoleranssi naisten sukuelinten
silpomiseen SISÄLLYSLUETTELO 1............ Johdanto. 4 2............ Parempi tietämys sukuelinten
silpomisesta EU:ssa. 5 3............ Kestävien sosiaalisten muutosten
edistäminen naisten sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi 6 3.1......... Kestävien sosiaalisten muutosten
edistäminen naisten sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi 6 3.2......... Monialaisen yhteistyön kehittäminen. 7 4............ Jäsenvaltioiden tukeminen naisten
sukuelinten silpomista koskevan syytteeseenpanon tehostamisessa 9 5............ EU:n alueella vaarassa olevien naisten
suojelun varmistaminen. 10 6............ Naisten sukuelinten silpomisen
maailmanlaajuiseen lopettamiseen tähtäävien toimien edistäminen 11 7............ Täytäntöönpano, valvonta ja arviointi 13 8............ Päätelmät 14 1. Johdanto Joka vuosi miljoonat naiset ja tytöt ympäri
maailmaa joutuvat sukuelinten silpomisen uhriksi, mikä heikentää merkittävästi
heidän elämänlaatuaan. Tässä toimenpiteessä naisen ulkoiset sukuelimet
poistetaan osittain tai kokonaan tai niitä vahingoitetaan jollakin muulla
tavalla muista kuin lääketieteellisistä syistä[1].
Tuhannet Euroopassa asuvat naiset ja tytöt joutuvat tai ovat vaarassa joutua
tällaisen toimenpiteen uhriksi. Sukuelinten silpominen katsotaan
kansainvälisesti naisten ihmisoikeuksien rikkomiseksi ja lasten
kaltoinkohteluksi. Yhdessä muiden sukupuoleen perustuvan väkivallan muotojen
kanssa ”se loukkaa perustavanlaatuista oikeutta elämään, vapauteen,
turvallisuuteen, ihmisarvoon, naisten ja miesten tasa-arvoon, syrjimättömyyteen
ja ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen”[2].
Lisäksi se loukkaa lapsen oikeuksia sellaisina kuin ne määritellään Yhdistyneiden
kansakuntien (YK) yleissopimuksessa lapsen oikeuksista. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen
lopettamista vaaditaan yhä voimakkaammin kaikkialla maailmassa. Yhdistyneiden
kansakuntien yleiskokous antoi vuonna 2012 Afrikan ryhmän johdolla sekä EU:n
vahvalla tuella merkittävän päätöslauselman, jonka tavoitteena on tehostaa
maailmanlaajuisia toimenpiteitä naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi[3]. Afrikan ryhmä antoi
päätöslauselmaa koskevan julistuksen YK:n ihmisoikeusneuvostossa kesäkuussa
2013 EU:n jäsenvaltioiden tuella. Julistuksessa keskitytään niihin haasteisiin,
jotka on ratkaistava maailmanlaajuisesti tyttöjen ja naisten sukuelinten
silpomisen lopettamiseksi. Myös kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai
halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen seurannan
yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota naisten sukuelinten silpomiseen. Perusoikeudet ja sukupuolten tasa-arvo ovat
Euroopan unionin perusarvoja. EU on jo kauan sitten sitoutunut kitkemään sukupuoleen
perustuvan sekä lapsiin kohdistuvan väkivallan. Tämä todetaan myös komission
tiedonannossa Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015[4], rikoksen uhrien
oikeuksista annetussa direktiivissä[5]
sekä komission tiedonannossa Lapsen oikeuksia koskeva EU:n
toimintasuunnitelma[6]. Tässä naisten sukuelinten silpomista
koskevassa komission tiedonannossa hyödynnetään useita vuosia jatkunutta EU:n
työtä sekä Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) raporttia[7]. Lisäksi siinä on
otettu huomioon naisten sukuelinten silpomista käsitelleen korkean tason
pyöreän pöydän kannanotto[8],
kansalaisyhteiskunnan, kansainvälisten järjestöjen, tutkijoiden ja
tasa-arvojärjestöjen julkisessa kuulemisessa[9]
esittämät huomautukset sekä naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia
käsittelevän EU:n neuvoa-antavan komitean kirjallinen lausunto[10]. Tässä tiedonannossa
käsitellään niin sisäisiä kuin ulkoisiakin politiikkoja ja kehitetään
kokonaisvaltainen ja yhtenäinen lähestymistapa, jossa painotetaan erityisesti
ennaltaehkäisyä. 2. Parempi tietämys sukuelinten silpomisesta EU:ssa Unicefin mukaan[11] maailmassa on
tällä hetkellä yli 125 miljoonaa tyttöä ja naista, jotka kärsivät
sukuelinten silpomisen seurauksista. Sukuelinten silpominen on yleisintä
Länsi-, Itä- ja Koillis-Afrikassa, eräissä Aasian ja Lähi-idän maissa sekä
joidenkin näiltä alueilta lähteneiden maahanmuuttajien keskuudessa ympäri
maailmaa. EU:ssa uhrien määräksi arvioidaan yleensä 500 000[12]. On vaikea arvioida niiden tyttöjen
lukumäärää, jotka ovat vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi.
Voidaan katsoa, että vaarassa ovat sellaisista maista tulevat tytöt, joissa
harjoitetaan naisten sukuelinten silpomista, tai tytöt, joiden vanhemmista
vähintään toinen on kotoisin tällaisesta maasta.[13] Jotta riskitekijöitä
voitaisiin arvioida tarkemmin, olisi kuitenkin otettava huomioon myös muita
seikkoja, kuten muutokset vanhempien käytöksessä tai vakaumuksessa maahanmuuton
jälkeen. Naisten sukuelinten silpominen EU:n jäsenvaltioissa[14] Maa || Julkaisuvuosi || Niiden naisten määrä, joiden sukuelimet on silvottu || Silpomisvaarassa olevien tyttöjen määrä || Rikosasioiden määrä[15] Belgia || 2011 || 6 260 || 1 975 || Tanska || || Tietoja ei ole saatavilla || 1 Saksa || 2007 || 19 000 || 4 000 || Irlanti || 2011 || 3 170 || Ei saatavilla || Espanja || || Tietoja ei ole saatavilla || 6 Ranska || 2007 || 61 000 || Ei saatavilla || 29 Italia || 2009 || 35 000 || 1 000 || 2 Unkari || 2012 || 170–350 || Ei saatavilla || Alankomaat || 2013 || 29 210 || 40–50 vuosittain || 1 Ruotsi || || Tietoja ei ole saatavilla || 2 Yhdistynyt kuningaskunta || 2007 || 65 790 || 30 000 || Käytössä ei myöskään
ole tietoja siitä, millaisissa olosuhteissa tyttöjen sukuelimiä silvotaan
EU:ssa. Ranskassa[16]
vietiin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa oikeuteen useita tapauksia,
joiden yhteydessä saatiin todisteita Ranskan alueella toteutetusta naisten
sukuelinten silpomisesta. Myöhemmin vanhemmille ja silpomisen suorittaneille
henkilöille[17]
on annettu tuomioita, mikä on saattanut johtaa siihen, että perheet lähettävät
tyttärensä sukuelinten silpomista varten alkuperämaihinsa tai sellaisiin EU:n
jäsenvaltioihin, joissa lainsäädäntö tai sen täytäntöönpano on heikkoa.
Tuoreimmat oikeustapaukset EU:ssa osoittavat, että naisten sukupuolten
silpomista suoritetaan sekä ulkomailla (tapaukset Italiassa, Espanjassa,
Tanskassa ja Ruotsissa) että EU:ssa (tapaukset Espanjassa ja Ranskassa). Tavoite: Ymmärtää paremmin naisten sukuelinten silpomisen nykytilannetta EU:ssa. Toimenpiteet: Euroopan komissio
aikoo –
pyytää Euroopan tasa-arvoinstituuttia kehittämään
yhteiset menetelmät ja indikaattorit, joilla mitataan, kuinka yleistä naisten
sukuelinten silpominen on, arvioidaan silpomisvaarassa olevien tyttöjen ja
naisten lukumäärää sekä niiden naisten lukumäärää EU:ssa, joiden sukuelimet on
jo silvottu; –
arvioida, onko mahdollista laatia naisten
sukuelinten silpomista koskeva kyselytutkimus sekä tehdä kvantitatiivista ja
kvalitatiivista tutkimusta; –
kannustaa jäsenvaltioita kehittämään erityisiä
naisten sukuelinten silpomista koskevia indikaattoreita osana EU:n jatkotoimia
YK:n Pekingin toimintaohjelmalle. 3. Kestävien sosiaalisten muutosten edistäminen naisten
sukuelinten silpomisen ehkäisemiseksi 3.1. Kestävien
sosiaalisten muutosten edistäminen naisten sukuelinten silpomisen
ehkäisemiseksi Naisten sukuelinten silpomisessa on kyse syvään
juurtuneesta sosiaalisesta normista, johon vetoamalla perheitä painostetaan
noudattamaan yhteisön odotuksia. Se liittyy naisten seksuaalisuuden
sosiaaliseen kontrollointiin, ja siihen vaikuttavat monenlaiset uskomukset ja
pelot. Vaikka naisten sukuelinten silpomisella on vakavia lyhyt- ja
pitkäaikaisia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia, toimenpide suoritetaan usein
siinä uskossa, että siitä on tytöille hyötyä. Maahanmuuton yhteydessä naisten
sukuelinten silpominen saattaa myös olla keino säilyttää yhteys alkuperämaahan
ja suojella kulttuurista identiteettiä. Naisten sukuelinten silpominen on
arkaluonteinen kysymys ja usein edelleen tabu kyseisissä yhteisöissä. Sen
vuoksi on ratkaisevan tärkeä ottaa huomioon ilmiöön liittyvät monimutkaiset
kysymykset. Tarvitaan lainsäädäntöä ja sen
täytäntöönpanoa, mutta ne eivät yksin riitä varmistamaan, että naisten
sukuelinten silpominen saadaan loppumaan. Kyseisten yhteisöjen on muutettava
asenteitaan ja uskomuksiaan. Useiden EU:n Daphne-ohjelmista[18] rahoitusta saaneiden
hankkeiden tulokset ovat osoittaneet, että kyseisissä yhteisöissä tarvitaan
kohdennettuja valistustoimia, joita on kehitettävä yhteistyössä näiden
yhteisöjen kanssa. Toimintaan on otettava mukaan miehiä ja naisia,
uskonnollisia johtajia ja yhteisöjen johtajia, arvostettuja ja
vaikutusvaltaisia henkilöitä eri yhteisöistä sekä eri-ikäisiä uhreja, jotka
ovat valmiita puhumaan. Toiminnassa on hyödynnettävä kohdeväestössä jo
esiintyvää naisten sukuelinten silpomisen vastustusta, ja niiden yhteydessä
tarvitaan EU:n ja alkuperämaiden yhteistyötä. Hiljattain laadittu raportti[19] osoittaa, että naisten
sukuelinten silpomista esiintyy enemmän köyhissä perheissä tai perheissä,
joiden vanhemmilla on matala koulutustaso. Sen vuoksi naisten
vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, jotta he voivat tehdä tietoon
perustuvia päätöksiä itsensä ja lastensa puolesta, on keskeisellä sijalla
toteutettaessa toimenpiteitä, joiden tavoitteena on varmistaa tästä käytännöstä
luopuminen. 3.2. Monialaisen
yhteistyön kehittäminen Näyttää siltä, että sukuelinten silpomisvaara
saattaa koskea tuhansia tyttöjä EU:ssa. Nämä tytöt ovat yhteydessä useiden eri
ammattiryhmien edustajiin, erityisesti terveydenhuollon, koulutuksen,
lastensuojelun, sosiaalipalvelujen, oikeuslaitoksen sekä maahanmuutto- ja
turvapaikkakysymysten ammattilaisiin. Jotta nämä ammattilaiset voisivat tarjota
riittävää suojelua ja tukea, tarvitaan monialaista yhteistyötä, joka
perustuu vankkaan tietämykseen naisten sukuelinten silpomisesta. Eri alojen
toimijoiden olisi omien tehtäviensä ja vastuualueidensa mukaisesti kyettävä
tunnistamaan silpomisvaarassa olevat tytöt sekä naiset, joiden sukuelimet on jo
silvottu, ja tehtävä ilmoitus asiaankuuluville viranomaisille, jotta
asianmukaiset suojelu- ja tukimekanismit voidaan ottaa käyttöön. Sen takia
sukupuoleen perustuva väkivalta, naisten sukuelinten silpominen mukaan lukien,
on sisällytettävä kaikkien sellaisten ammattien opetussuunnitelmiin, joiden
edustajat saattavat joutua tekemisiin naisten sukuelinten silpomista
harjoittavien yhteisöjen kanssa. On luotava koulutusmateriaalia ja kehitettävä
koulutusta, annettava tukea kansalaisjärjestöille, jotka kampanjoivat naisten
sukuelinten silpomista vastaan, ja otettava käyttöön vaikuttavia monialaisia
käytänteitä. Lisäksi on välttämätöntä laatia salassapitovelvollisuutta ja
tietojen luovuttamisen edellytyksiä koskevat selkeät suuntaviivat. Terveydenhuollon ammattilaisten suorittama
naisten sukuelinten silpominen on kasvava huolenaihe
kaikkialla maailmassa. Eräät kansalaisjärjestöt ovat tuoneet esiin myös sen,
että naisille tehdään sairaalassa synnytyksen jälkeen uudelleen infibulaatio[20], joko hänen itsensä
tai hänen perheenjäsentensä pyynnöstä, vaikka tämä on EU:ssa kielletty
kansallisella lainsäädännöllä. Monet naiset, joiden sukuelimet on
silvottu, saattavat myös olla muiden väkivallan muotojen, kuten varhais- tai lapsiavioliiton, pakkoavioliiton tai
perheväkivallan, uhreja. Maahanmuuttajanaiset ovat erityisen
haavoittuvassa asemassa ja toisinaan riippuvaisia aviomiehestään, isästään tai
muista perheenjäsenistään. Jäsenvaltioita kannustetaan helpottamaan näiden
naisten mahdollisuuksia saada tarvittaessa asianmukaisia sosiaalietuuksia ja
-palveluja sekä koulutusta. Useimmat eloon jääneet tytöt ja naiset, joiden
sukuelimet on silvottu, tarvitsevat apua selviytyäkseen toimenpiteen lyhyt- ja
pitkäaikaisista seurauksista. Tarpeet vaihtelevat heidän iästään tai
tilanteestaan riippuen. Tarjoamalla heille riittävästi tukea voidaan lisätä
heidän tietämystään toimenpiteen haitallisista vaikutuksista terveyteen.
Eräissä jäsenvaltioissa (esim. Belgia, Italia, Ranska, Ruotsi ja Yhdistynyt
kuningaskunta[21])
on perustettu erityisiä terveydenhuollon toimipisteitä sukuelinten silpomisen
uhriksi joutuneita tyttöjä ja naisia varten. Näissä toimipisteissä tarjotaan
pääasiassa gynekologipalveluja erityisesti raskaana oleville naisille.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei saatavilla ole riittävästi kokonaisvaltaista
lähestymistapaa tarjoavia palveluja, jotka käsittäisivät muun muassa
psykologista, psykoseksuaalista tai trauman jälkeistä tukea. Jäsenvaltioita kannustetaan antamaan terveydenhuollon
ammattilaisille enemmän tietoa naisten sukuelinten silpomisesta (ilmiön
tunnistamisesta, ehkäisemisestä, hoitamisesta sekä asianmukaisesta
terveydenhuollosta raskauden ja synnytyksen aikana), myös terveiden tyttöjen
seurannasta. Jäsenvaltioita kannustetaan huolehtimaan naisten sukuelinten
silpomista koskevasta riittävästä raportoinnista erityisesti hyödyntämällä
täysimääräisesti WHO:n kansainvälistä tautiluokitusta. Tavoite: Edistää tehokaita
ehkäisytoimia ja uhrien tukitoimia muun muassa vaikuttamalla sosiaalisten
normien muuttumiseen sekä lisäämällä naisten vaikutusmahdollisuuksia. Toimenpiteet: Euroopan komissio
aikoo –
edistää koulutusmoduulien, monialaisten oppaiden ja
käytänteiden kehittämistä tulevassa perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmassa;
kohteena ovat asiaankuuluvat ammattiryhmät, ja tarkoituksena on ehkäistä
tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista sekä tarjota tukea uhreille; –
kannustaa jäsenvaltioita vahvistamaan
lastensuojelujärjestelmiään parantamalla koordinointia ja yhteistyötä eri
yksiköiden välillä, jotta ne toimisivat yhdenmukaisemmin ja kykenisivät
paremmin käsittelemään tapauksia, jotka liittyvät lasten kaltoinkohteluun,
mukaan lukien tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomiseen, tai niiden riskiin; –
hyödyntää Daphne-ohjelman pohjalta täysimääräisesti
EU:n uutta perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmaa[22] sellaisten,
kansalaisjärjestöjen kehittämien toimien rahoittamiseen, joilla pyritään
ehkäisemään naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä tiedottaa lapsille
heidän oikeuksistaan ja tukea lasten oikeutta tulla kuulluksi; –
hyödyntää elinikäisen oppimisen ohjelman ja Youth
in Action ‑nuorisotoimintaohjelman pohjalta täysimääräisesti Erasmus+
-ohjelmaa ja muita eurooppalaisia rahoitusvälineitä, joista voidaan tarvittaessa
rahoittaa toimia tietoisuuden lisäämiseksi ja asenteiden muuttamiseksi
opettajien, kasvattajien, perheiden (erityisesti vanhempien) ja yhteisöjen
keskuudessa. Toimilla voidaan esimerkiksi lisätä nuorten maahanmuuttajanaisten
vaikutusmahdollisuuksia, parantaa opettajien ja muiden sellaisten
ammattilaisten koulutusta, jotka saattavat joutua tekemisiin kyseisten
yhteisöjen kanssa, sekä ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa; –
edistää tulevasta turvapaikka- ja
maahanmuuttorahastosta rahoitettavia toimia, joiden tavoitteena on lisätä
maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia ja vahvistaa heidän
kotoutumistaan vastaanottaviin yhteiskuntiin; –
sisällyttää sukupuoleen perustuva väkivalta, mukaan
luettuna naisten sukuelinten silpominen, kaikkiin tuleviin toimiin, jotka
liittyvät lastensuojelujärjestelmiä koskeviin EU:n suuntaviivoihin; –
luoda erityisiä koulutusmoduuleja, jotka koskevat
muun muassa naisten sukuelinten silpomiseen liittyviä kysymyksiä,
maahanmuuttajien parissa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille. 4. Jäsenvaltioiden tukeminen naisten sukuelinten silpomista
koskevan syytteeseenpanon tehostamisessa YK:n päätöslauselmassa[23], jonka tavoitteena on
tehostaa maailmanlaajuisia toimenpiteitä naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi,
kehotetaan valtioita antamaan ja panemaan täytäntöön lainsäädäntöä naisten
sukuelinten silpomisen kieltämiseksi. Naisten sukuelinten silpomisesta voidaan
nostaa syyte kaikissa jäsenvaltioissa joko yleisen
rikosoikeuden tai rikoslainsäädännön erityisten säännösten nojalla.[24] Ne käsittävät usein
myös ekstraterritoriaalisuuden periaatteen, jonka mukaan naisten
sukuelinten silpomisesta voidaan nostaa syyte myös silloin, kun se on
suoritettu ulkomailla, jos uhri ja/tai toimenpiteen toteuttaja(t) tai
suunnittelija(t) ovat asiaa tutkivan maan kansalaisia. Naisten sukuelinten silpomiseen liittyviä
rikosasioita kuitenkin käsitellään harvoin tuomioistuimissa lähinnä sen takia,
että uhrit ovat haluttomia nostamaan kanteita. Jäsenvaltioissa ei myöskään ole
yksiköitä, joilla olisi riittävästi asiantuntemusta ja tietämystä ilmoituksen
tekevien uhrien tueksi. Uhrien asianmukaista seurantaa vaikeuttavat myös
salassapitovelvollisuutta koskevat säännöt sekä se, ettei käytettävissä ole
keinoja osoittaa sukuelinten silpomisvaarassa oleville tai silpomisen uhriksi
joutuneille tytöille tukipalveluja. Lainsäädäntö, tehokas syytteeseenpano sekä
syyllisten vanhempien ja toimenpiteen suorittajien tuomitseminen näyttävät
olevan keskeisiä keinoja saada vanhemmat luopumaan tytärten silpomisesta ja
auttaa heitä vastustamaan painostusta suvun ja yhteisön taholta. On syytä tarkastella sekä kansallista
lainsäädäntöä että keskeisiä oikeustapauksia, koska niistä saa käsityksen
eräistä naisten sukuelinten silpomiseen liittyvistä keskeisistä oikeudellisista
kysymyksistä. Esimerkiksi Espanjassa vanhemmille määrättiin hiljattain
rangaistus siitä, että heidän tyttärensä sukuelimet silvottiin, ennen kun tämä
muutti Eurooppaan. Myös kysymys lapsen edusta olisi syytä pitää
ensisijaisesti esillä mahdollisen rikosoikeudellisen menettelyn aikana
(tutkinnasta tuomion antamiseen) esimerkiksi sen varmistamiseksi, ettei lapsi
joudu uhriksi kahdesti eli ensin hänen sukuelimensä silvotaan ja sen jälkeen
hänet erotetaan vanhemmistaan. Tavoite: Tukea jäsenvaltioita naisten sukuelinten silpomisen kieltävän
lainsäädännön täytäntöönpanossa. Toimenpiteet: Euroopan komissio aikoo: –
analysoida naisten sukuelinten silpomiseen
liittyvää rikoslainsäädäntöä ja oikeustapauksia sekä järjestää jäsenvaltioiden
välistä hyvien toimintatapojen vaihtoa sen arvioimiseksi, millaisilla EU:n
tason toimilla voitaisiin saada aikaan lisäarvoa; –
levittää saatavilla olevaa koulutusmateriaalia
oikeusalan ammattilaisille asianmukaisilla foorumeilla; –
varmistaa rikoksen uhrien oikeuksista annetussa
direktiivissä[25]
vahvistettujen rikoksen uhrien oikeuksien toteutuminen ja varsinkin yleisten ja
erityisten tukipalvelujen saatavuus. 5. EU:n alueella vaarassa olevien
naisten suojelun varmistaminen Aseman määrittelyä koskevalla EU:n direktiivillä[26] varmistetaan, että
naiset, joilla on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainon tai sukuelinten
silpomisen uhriksi, voivat saada kansainvälistä suojelua. Tämä koskee
myös vanhempia, jotka pelkäävät joutuvansa vainon kohteeksi tai joille saattaa
aiheutua vakavaa haittaa sen takia, etteivät he suostu tyttärensä sukuelinten
silpomiseen. Aseman määrittelyä koskevalla tarkistetulla direktiivillä[27] vahvistetaan niiden
tyttöjen ja naisten suojaa, jotka pelkäävät sukuelinten silpomista. Siinä
tunnustetaan nimenomaisesti, että hakijan sukupuoli olisi otettava
asianmukaisesti huomioon, jos se liittyy hakijan perusteltuun pelkoon
vainotuksi joutumisesta. Muun muassa sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen
suuntautuminen saattavat liittyä eräisiin oikeudellisiin perinteisiin ja
tapoihin ja johtaa esimerkiksi sukuelinten silpomiseen. Uudelleenlaaditulla turvapaikkamenettelyjä
koskevalla direktiivillä[28]
tehdään turvapaikkamenettelyistä sukupuolisensitiivisiä. Siinä säädetään
erityisesti, että i) kaikilla naishakijoilla on pääsy turvapaikkamenettelyyn,
heidän asiansa tutkitaan yksilöllisesti ja he saavat tehokasta suojelua, jos
heillä on siihen oikeus; ii) vastuuviranomaisia on valmisteltava
asianmukaisesti ottamaan huomioon niiden hakemusten monimutkaisuus, joiden
perusteet liittyvät sukupuoleen; iii) naishakijoilla on oltava todellinen
mahdollisuus kertoa kokemuksistaan turvapaikkaviranomaisille turvallisesti ja
luottamuksellisesti sekä saada keskeiset menettelylliset takeet, kuten oikeus
tulkkauspalveluihin ja oikeudelliseen neuvontaan; iv) kidutuksen ja muiden
seksuaalisen, ruumiillisen tai henkisen väkivallan vakavien muotojen uhreille
annetaan riittävästi aikaa ja tukea, jotta he voivat valmistautua
henkilökohtaiseen puhutteluun ja muihin tärkeisiin menettelyvaiheisiin. Uudelleenlaaditulla turvapaikanhakijoiden
vastaanotto-olosuhteita koskevalla direktiivillä[29] otetaan käyttöön sukupuoleen
liittyviä vastaanotto-olosuhteita, joita sovelletaan myös sukuelinten
silpomisvaarassa oleviin tyttöihin ja naisiin, kuten i) kaikkien haavoittuvassa
asemassa olevien naishakijoiden erityistarpeet on määritettävä hyvissä ajoin;
ii) vakavan väkivallan uhrien olisi saatava kuntoutusta sekä tarpeellista
psykologista ja lääketieteellistä tukea; ja iii) majoitusolosuhteissa olisi
otettava huomioon hakijoiden sukupuoli. Näiden lainsäädäntötoimien ohella Euroopan
turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO) voi edistää parhaita toimintatapoja ja
yhteistä lähestymistapaa sukupuoleen liittyviin kysymyksiin erityisesti
järjestämällä koulutusta turvapaikka-asioita hoitavalle henkilöstölle ja
tarjoamalla alkuperämaata koskevaa tietoa. Euroopan pakolaisrahastosta ja tulevasta
turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta voidaan tarjota jäsenvaltiolle
taloudellisia kannustimia, jotta se vapaaehtoisesti uudelleensijoittaisi
tiettyjä henkilöryhmiä, kuten vaarassa olevia lapsia ja naisia. Tavoite: Varmistaa vaarassa olevien naisten suojelu turvapaikka-asioita koskevan
EU:n nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Toimenpiteet: Euroopan komissio aikoo –
seurata edelleen turvapaikka-asioita koskevan EU:n
lainsäädännön oikea-aikaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä
moitteetonta täytäntöönpanoa vaarassa olevien naisten suojelun varmistamiseksi; –
varmistaa, että EASO:n laatimissa
koulutusvälineissä ja alkuperämaata koskevissa tiedoissa otetaan huomioon
sukupuoleen liittyvät kysymykset ja viitataan tarvittaessa naisten sukuelinten
silpomiseen; –
kannustaa edelleen jäsenvaltioita hyödyntämään
nykyisiin säädöksiin perustuvia taloudellisia kannustimia turvapaikkakysymysten
parissa työskentelevien ammattilaisten tietoisuuden lisäämiseksi; –
kannustaa jäsenvaltioita aloittamaan taloudellisten
kannustimien käytön tai jatkamaan tai lisäämään niiden käyttöä vaarassa olevien
lasten ja naisten, myös sukupuoleen perustuvan väkivallan uhan alla elävien,
uudelleensijoittamiseksi. 6. Naisten sukuelinten silpomisen maailmanlaajuiseen
lopettamiseen tähtäävien toimien edistäminen EU on jo usean vuoden ajan osallistunut
aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön, jonka tavoitteena on edistää
naisten sukuelinten silpomisen lopettamista. EU on maailmanlaajuisesti
edistänyt sellaisten vahvojen sitoumusten kehittämistä, jotka pakottaisivat
kaikki maat kieltämään naisten sukuelinten silpomisen, määräämään siitä
rangaistuksia ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä silpomisen taustalla
vaikuttavien sosiaalisten normien muuttamiseksi. Se esimerkiksi tuki naisten
sukuelinten silpomisen lopettamista koskevaa YK:n yleiskokouksen
päätöslauselmaa[30]
ja liittoutui vuonna 2012 Afrikan ryhmän kanssa YK:n ihmisoikeusneuvostossa
tehostaakseen päätöslauselmassa annettujen sitoumusten täytäntöönpanoa. Suhteissaan unionin ulkopuolisiin maihin sekä
kansainvälisillä foorumeilla Euroopan unioni myös edistää tehokkaamman
kansainvälisen suojelun tarjoamista ympäri maailmaa niille tytöille ja
naisille, joita uhkaa sukuelinten silpominen. Naisten sukuelinten silpomiseen liittyvät EU:n
toimet Euroopan ulkopuolella perustuvat tiettyihin unionin antamiin
poliittisiin sitoumuksiin ja suuntaviivoihin (EU:n suuntaviivat naisiin
kohdistuvan väkivallan torjunnasta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n
strateginen kehys ja toimintasuunnitelma sekä maakohtaiset
ihmisoikeusstrategiat, joissa naisten sukuelinten silpominen on asetettu
etusijalle eräiden maiden kohdalla). Naisten sukuelinten silpomisen ehkäisy on
myös eräs Cotonoun sopimukseen perustuvan yhteistyön aihealueista. Kyseinen
sopimus on kattavin kumppanuussopimus EU:n sekä 79 Afrikan, Karibian ja
Tyynenmeren valtion välillä. Lisäksi naisten sukuelinten silpomisen perimmäisiin
syihin pyritään puuttumaan EU:n tukitoimilla, jotka kohdistuvat laajempiin
sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä koskeviin
kehitystavoitteisiin, erityisesti naisten ja tyttöjen koulutukseen, heidän
ihmisoikeuksiinsa ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä. EU myönsi vuosina 2006–2012 noin 8 miljoonaa
euroa 17:ään naisten sukuelinten silpomisen torjuntaan liittyvään hankkeeseen
18 maassa. Varoilla tuettiin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden,
hallitusten sekä YK:n järjestöjen, erityisesti Unicefin, toimenpiteitä. Kaikkiaan on havaittavissa myönteinen suuntaus
kohti asteittaista luopumista naisten sukuelinten silpomisesta niissä 28
maassa, joissa tapa on yleisin. Tähän mennessä 42 maata on antanut
lainsäädäntöä, jossa tuomitaan naisten sukuelinten silpominen. Erityisen
merkityksellistä on ollut se, että kyseisten maiden hallitukset ovat
voimakkaasti sitoutuneet asiaan. Myös alueelliset organisaatiot ja erityisesti
Afrikan unioni ovat olleet keskeisessä asemassa. Afrikan unionin pöytäkirjassa
naisten oikeuksista, jonka on ratifioinut 33 maata, määrätään toteuttamaan
kaikki tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet naisten sukuelinten
silpomisen lopettamiseksi, mukaan lukien yleisen tietoisuuden lisääminen,
silpomisen kieltäminen lainsäädännöllisin toimenpitein sekä seuraamusten
määrääminen ja uhrien tukeminen. EU jatkaa toimenpiteitä edistääkseen
luopumista naisten sukuelinten silpomisesta. Se soveltaa hyviä toimintatapoja,
joiden on havaittu eniten edistävän tavoitteen saavuttamista. EU:n toimien
perustana ovat aiemmat ja tuoreet edistysaskeleet yhteisymmärryksen
aikaansaamiseksi maailmanlaajuisesti siitä, että kansainvälisen yhteisön on
toimittava määrätietoisemmin naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi. On
osoitettu, että naisten sukuelinten silpomisen lopettamisessa on edistytty
paremmin silloin, kun on pyritty lisäämään tyttöjen ja naisten vaikutus- ja
koulutusmahdollisuuksia, parantamaan heidän seksuaali- ja
lisääntymisterveyttään sekä ehkäisemään varhais- ja lapsiavioliittoja ja
pakkoavioliittoja. Tavoite: Edistää naisten
sukuelinten silpomisen lopettamista maailmanlaajuisesti ja parantaa
silpomisvaarassa olevien naisten suojelua unionin ulkopuolisissa maissa. Toimenpiteet: Euroopan komissio ja
Euroopan ulkosuhdehallinto aikovat –
sisällyttää naisten sukuelinten silpomisen EU:n
vuosittaisiin vuoropuheluihin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa
niissä kumppanimaissa, joita asia koskettaa; –
laatia naisten sukuelinten silpomiseen liittyviä kysymyksiä
käsittelevän ohjeen unionin edustustojen päälliköille niissä kumppanimaissa,
joita asia koskettaa; –
ottaa naisten sukuelinten silpomisen huomioon
sukupuoleen liittyviä kysymyksiä ja lapsen oikeuksia koskevassa koulutuksessa,
jota järjestetään unionin edustustojen henkilöstölle maissa, joita asia
koskettaa; –
tukea alueellista tiedotuskampanjaa naisten
sukuelinten silpomisen lopettamiseksi; –
jatkaa tiivistä yhteistyötä Afrikan unionin ja
YK:ssa toimivan Afrikan ryhmän kanssa sellaisten uusien aloitteiden
käynnistämiseksi, joilla tehostetaan naisten sukuelinten silpomisen
maailmanlaajuista torjuntaa; –
jatkaa tukeaan kampanjoinnille, jonka tavoitteena
on tarvittaessa parantaa naisten sukuelinten silpomista koskevaa kansallista
lainsäädäntöä; –
tukea edelleen kansalaisille ja
kansalaisyhteiskunnan organisaatioille tarkoitettuja valmiuksien kehittämistä
koskevia aloitteita; –
jatkaa naisten sukuelinten silpomiseen liittyvien
kysymysten käsittelemistä poliittisessa, ihmisoikeuksia koskevassa ja
toimintapoliittisessa vuoropuhelussa kyseisten kumppanimaiden kanssa, mukaan
lukien ne maat, joiden osalta terveydenhuolto on eräs yhteistyön
painopistealoista; –
edistää edelleen tehokkaampaa kansainvälistä
suojelua sukuelinten silpomisvaarassa oleville naisille suhteissaan unionin
ulkopuolisiin maihin sekä kansainvälisillä foorumeilla. 7. Täytäntöönpano, valvonta ja arviointi Komission yksiköiden välisen sukupuolten
tasa-arvoa käsittelevän ryhmän yhteyteen on perustettu tilapäinen työryhmä nopean edistymisen varmistamiseksi ja tässä tiedonannossa asetettujen
tavoitteiden saavuttamiseksi. Työryhmä tarkistaa, arvioi ja seuraa tässä
tiedonannossa esitettyjä toimenpiteitä ja raportoi toteutetuista toimista
vuosittain. Komissio aikoo arvioida toteutettuja toimenpiteitä ja päättää jatkotoimista
kaksi vuotta tiedonannon antamisen jälkeen. Tämän sisäisen valvonnan lisäksi Euroopan
komissio aikoo kuulla säännöllisesti alalla toimivia kansalaisjärjestöjä
ja asiantuntijoita. Kansalaisjärjestöillä on ollut ja tulee olemaan
keskeinen rooli vaarassa olevien tyttöjen suojelemisessa, koulutuksen
järjestämisessä ammattilaisille, kohdeyhteisöjen hienovaraisessa
valistamisessa, tietämyksen, materiaalin ja hyvien toimintatapojen
kehittämisessä, asian sisällyttämisessä toimintapolitiikoista päättävien
asialistoille sekä yhteyksien luomisessa Euroopan ja alkuperämaiden välille.
Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden haasteet kaikkialla EU:ssa ovat
samankaltaiset. Organisaatiot tarvitsevat tilaisuuksia vaihtaa keskenään
tietoja ja hyviä toimintatapoja, kehittää hankkeita ja menetelmiä sekä soveltaa
työhönsä vertaisarviointia. Tavoite: Toteuttaa
tiedonannossa suunnitellut toimenpiteet ja varmistaa, että asiaan kiinnitetään
jatkuvasti huomiota. Toimenpiteet: Euroopan komissio
aikoo –
valvoa tiedonannossa suunniteltujen toimenpiteiden
ajantasaista toteuttamista ja kartoittaa tilanteen vuosittain noin 6.
helmikuuta (naisten sukuelinten silpomisen vastainen kansainvälinen
nollatoleranssipäivä); –
helpottaa kokemusten ja hyvien toimintatapojen
vaihtoa naisten sukuelinten silpomiseen liittyvistä kysymyksistä
kansalaisjärjestöjen ja asiantuntijoiden välillä; –
kannustaa Euroopan unionin neuvoston
puheenjohtajavaltioita sisällyttämään naisten sukuelinten silpomisen EU:n
johtavien lääkintäviranomaisten ja johtavien hoitotyöviranomaisten kokousten
asialistalle; –
järjestää naisten sukuelinten silpomista koskevan
työpajan osana vuonna 2013 järjestettävää lapsen oikeuksia koskevaa
eurooppalaista foorumia; –
sisällyttää naisten sukuelinten silpomisen vuonna
2014 kokoontuvan, lapsen oikeuksia käsittelevän epävirallisen jäsenvaltioiden
asiantuntijaryhmän asialistalle. 8. Päätelmät Tässä naisten sukuelinten silpomista
koskevassa tiedonannossa Euroopan komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto
vahvistavat sitoutuneensa torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja
poistamaan naisten sukuelinten silpomisen sekä EU:n sisällä että sen
ulkopuolella. Lisäksi ne toteavat, että on otettava huomioon yhteydet
naisten sukuelinten silpomista EU:ssa harjoittavien yhteisöjen sekä kyseisten
alkuperämaiden välillä. EU
aikoo pitää asiaa esillä jatkossakin ja tukea niitä, jotka ovat vuosien ajan
aktiivisesti edistäneet naisten sukuelinten silpomisen lopettamista,
erityisesti kansainvälisiä järjestöjä, jäsenvaltioita ja kansalaisjärjestöjä.
EU jatkaa toimintapolitiikkojen kehittämistä ja toimenpiteiden toteuttamista
ottaen huomioon, että naisten sukuelinten silpomiseen liittyy monitahoisia
kysymyksiä, joiden vuoksi tarvitaan monialaisia toimenpiteitä ja tiivistä
yhteistyötä silpomista harjoittavien yhteisöjen kanssa. [1] Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaisesti. [2] Neuvoston päätelmät ”Naisiin kohdistuvan väkivallan
torjuminen ja tukipalvelujen tarjoaminen perheväkivallan uhreille”, annettu 6.
joulukuuta 2012. [3] YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 67/146, annettu 20.
joulukuuta 2012. [4] KOM(2010) 491 lopullinen. [5] Direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea
ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista. [6] KOM(2011) 60 lopullinen. [7] EIGE, Female genital mutilation in the European Union
and Croatia (naisten sukuelinten silpominen Euroopan unionissa ja
Kroatiassa), 2013. [8] Maailman johtavia naisten sukuelinten silpomisen
vastustajia kutsuttiin pyöreän pöydän keskusteluun 6. maaliskuuta 2013
esittämään näkemyksiä ja antamaan neuvoja. [9] Kuulemisen tulokset esitetään seuraavalla sivustolla: http://ec.europa.eu/justice/newsroom/gender-equality/opinion/130306_en.htm. [10] http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/other-institutions/advisory-comittee. [11] UNICEF, Female Genital Mutilation/Cutting: A
Statistical Overview and Exploration of the Dynamics of Change (Naisten
sukuelinten silpominen: tilastollinen katsaus ja muutosdynamiikka), New York,
2013. [12] Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2012
naisten sukupuolielinten silpomisen lopettamisesta (2012/2684(RSP)). Kaikki
maat eivät ole arvioineet uhrien määrää, eivätkä arviot välttämättä ole
keskenään vertailukelpoisia. [13] EIGE, Female genital mutilation in the European
Union and Croatia, 2013. [14] Lähde: EIGE 2013, lukuun ottamatta Alankomaita, jota
koskevat tiedot ovat peräisin asiakirjasta Exterkate2013 — Female Genital
Mutilation in the Netherlands. Prevalence,
incidence and determinants. Pharos — Centre of
Expertise on Health for Migrants and Refugees. [15] Rikosasioiden määrä, tuomiot mukaan luettuina, tammikuuhun
2012 mennessä. [16] EIGE, Study to map the current situation and trends of
FGM: country reports (tutkimus naisten sukuelinten silpomisen nykytilanteesta
sekä kehityssuuntauksista: maakohtaiset raportit), 2012. [17] Yleensä sukuelinten silpomisen suorittaa toinen nainen. [18] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 779/2007/EY,
tehty 20 päivänä kesäkuuta 2007, lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan
väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien
suojelemista koskevan erityisohjelman (Daphne III -ohjelma) perustamisesta
vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa. Ks.
myös http://ec.europa.eu/justice/grants/programmes/daphne/. [19] UNICEF, 2013. [20] WHO:n mukaan infibulaatiolla tarkoitetaan vaginan suuaukon
kaventamista ompelemalla sen päälle ihosta peite. Peite muodostetaan
leikkaamalla pieniä tai isoja häpyhuulia ja muotoilemalla niitä uudelleen. Myös
klitoris saatetaan poistaa. Vaginan suuaukko on avattava uudelleen ennen
sukupuoliyhdyntää ja synnytystä. Joissakin tapauksissa infibulaatio suoritetaan
sen jälkeen uudelleen. [21] EIGE, 2013. [22] KOM(2011) 758 lopullinen. [23] YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 67/146. [24] Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa,
Kroatiassa, Kyproksessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa
on naisten sukuelinten silpomista koskevia erityissäännöksiä. [25] Direktiivi 2012/29/EU. [26] Neuvoston direktiivi 2004/83/EY kolmansien maiden
kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai
muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista
vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä. [27] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU
vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien
henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi,
pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua,
yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle. [28] Direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä
tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä. [29] Direktiivi 2013/33/EU kansainvälistä suojelua hakevien
henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista. [30] YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 67/146.