EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013DC0407
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF REGIONS Action Plan for a competitive and sustainable steel industry in Europe
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITELLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista terästeollisuutta koskeva toimintasuunnitelma
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITELLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista terästeollisuutta koskeva toimintasuunnitelma
/* COM/2013/0407 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITELLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista terästeollisuutta koskeva toimintasuunnitelma /* COM/2013/0407 final */
Sisällysluettelo 1........... Euroopan terästeollisuus. 3 2........... Teräksen maailmanmarkkinat ja tekninen kehitys. 3 2.1........ Maailmanmarkkinoiden
tärkeimmät kehityssuuntaukset 3 2.2........ Tärkeimmät teknologiaa
edistävät tekijät ja haasteet 4 3........... Haasteisiin vastaaminen – teräsalan toimintasuunnitelma. 6 3.1........ Oikea sääntelykehys. 6 3.2........ Teräksen kysynnän lisääminen. 7 3.3........ Yhdenvertaiset toimintaedellytykset kansainvälisellä tasolla. 8 Raaka-aineiden saatavuus. 9 Kauppa. 11 3.4........ Energia-, ilmasto- sekä
resurssi- ja energiatehokkuustoimet kilpailukyvyn lisäämiseksi 12 Kohtuulliset energian hinnat ja tarjonta. 12 Ilmastopolitiikkaan liittyvät kysymykset 15 Maailmanlaajuisen vertailukelpoisuuden
varmistaminen. 16 Teräsala ilmastoa ja resurssitehokkuutta
koskevien tavoitteiden edistäjänä. 16 3.5 ....... Innovointi 19 3.6 ....... Sosiaalinen ulottuvuus: rakennemuutos
ja osaamistarpeet 21 4........... Päätelmät 24 1. Euroopan
terästeollisuus Vahva ja kilpailukykyinen terästeollisuus
on tärkeä Euroopan teolliselle perustalle. EU on
maailman toiseksi suurin teräksen tuottaja, joka tuottaa vuodessa yli 177
miljoonaa tonnia terästä, mikä on 11 prosenttia koko maailman tuotannosta.
Teräs on myös osa monia teollisia arvoketjuja, ja se on läheisessä yhteydessä
moniin tuotantoketjun myöhempiin teollisuudenaloihin, kuten auto-, rakennus-,
elektroniikka-, koneenrakennus- ja sähkötekniseen teollisuuteen. Sillä on
merkittävä rajat ylittävä ulottuvuus: alan 500 tuotantopaikkaa ovat jakautuneet
23 jäsenvaltioon, mikä tekee siitä todella eurooppalaisen teollisuudenalan. Tänä päivänä Euroopan teräsala on hyvin vaikeassa
tilanteessa. Vallitseva talouskriisi on vähentänyt selvästi tuotantotoimintaa
ja siihen liittyvää teräksen kysyntää, joka on edelleen 27 prosenttia
vähäisempää kuin ennen kriisiä[1].
Tämän tuloksena useat tuotantopaikat ovat lopettaneet toimintansa tai
vähentäneet tuotantoaan, mikä on vastaavasti johtanut työpaikkojen menetyksiin.
Viime vuosina alalta on kadonnut jopa 40 000 työpaikkaa. Näin ollen paine
toteuttaa rakenneuudistuksia ja vähentää tuotantokapasiteettia säilyy yhtenä
tämän alan tärkeimmistä haasteista lähitulevaisuudessa. Huomattavaa on, että ylikapasiteetti ei ole
vain eurooppalainen ongelma. Terästeollisuuden kapasiteetin odotetaan kasvavan
kahtena seuraavana vuonna[2],
ja OECD arvioi, että maailmanlaajuisesti se kasvaa 118 miljoonaa tonnia
ja saavuttaa 2 171 miljoonan tonnin tason vuoteen 2014 mennessä. Euroopan
terästeollisuus kärsii globaalien teräsmarkkinoiden vähäisen kysynnän ja
ylikapasiteetin samanaikaisista vaikutuksista samalla, kun sen on
selviydyttävä korkeista energian hinnoista ja tehtävä investointeja
mukautuakseen vihreään talouteen ja tuottaakseen innovatiivisia tuotteita. Komission mielestä on hyvin tärkeää, että Eurooppa
säilyy merkittävänä terästuotantoalueena taloudellisista, sosiaalisista ja
ympäristönsuojelusyistä sekä toimitusvarmuuden tähden. Komission vuonna
2012 antaman teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon[3]
tavoitteena oli kääntää Euroopan teollisuuden merkityksen vähenemissuuntaus
niin, että sen nykyinen 15,2 prosentin osuus BKT:stä kasvaa jopa 20
prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tiedonannon jälkeen maaliskuussa 2013
kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi päätelmissään, että se seuraa komission
työtä tietyillä teollisuudenaloilla. Tämä tiedonanto on komission vastaus
teräsalan kriisiin, ja siinä esitetään kohdennettuja toimia, joilla
varmistetaan, että toimintaympäristö tukee kilpailukykyistä ja kestävää
terästeollisuutta, jotta se pystyy ratkaisemaan rakenteelliset ongelmansa,
kilpailemaan globaalisti ja kehittämään seuraavan sukupolven terästuotteita,
jotka ovat elintärkeitä muille keskeisille eurooppalaisille teollisuudenaloille.
2. Teräksen
maailmanmarkkinat ja tekninen kehitys 2.1. Maailmanmarkkinoiden tärkeimmät kehityssuuntaukset Teräksen maailmanmarkkinat ovat vuodesta 2000
lähtien kasvaneet nousevan talouden maiden teollistumisen ansiosta. Aasian teollistumispyrkimykset ovat tehneet
siitä alueen, jolla teräksen tuotanto ja kysyntä on maailman suurinta. Kiina
hallitsee nykyisin maailman terästuotantoa: sen osuus Aasian raakateräksen
tuotannosta oli 39 prosenttia vuonna 2000; vuonna 2012 osuus nousi 71
prosenttiin. Tämä tuotannon lisääntyminen on johtanut Kiinassa
ylikapasiteettiin kotimaan markkinoilla ja saanut aikaan sen, että Kiina on
muuttunut nettotuojasta maailman suurimmaksi teräksen viejäksi. Kiinan
terästeollisuus vastaa nykyään lähes 50 prosentista[4] maailman
terästuotannosta. Yhdysvalloissa liuskekaasun tuotannon lisääntyminen on parantanut Yhdysvaltojen
teollisuuden kilpailuasemaa energiakustannusten osalta, ja se on yksi
tärkeimmistä syistä, joiden ansiosta teräsala on onnistunut houkuttelemaan
uusia investointeja. Tämä voi olla merkki
alalla tapahtuvasta käänteestä, ja Yhdysvalloista voi pian tulla teräksen
nettoviejä[5],
mikä lisää edelleen ylitarjontaa maailmanmarkkinoilla. Lisäksi eräät naapurivaltiot (Venäjä, Ukraina
ja Turkki) ovat lisänneet huomattavasti terästuotantokapasiteettiaan ja kykyään
toimittaa terästä EU:n teräsmarkkinoille. Monissa maissa tapahtuneeseen
tuotantokapasiteetin kasvuun ei kuitenkaan liity markkinoiden avautumista. Itse
asiassa muun muassa Brasiliassa ja Intiassa on viime vuosina voimistunut
suuntaus suojella kotimaisia teräksentuottajia[6].
Tällaiset toimenpiteet haittaavat yhdenvertaisiin toimintaedellytyksiin
perustuvien globaalien teräsmarkkinoiden kehitystä. EU:n terästeollisuus
onnistui tässä haastavassa toimintaympäristössä säilyttämään viennin tasonsa. EU:n vienti on lisääntynyt vuodesta 2010 lähtien, ja neljän viime
vuoden ajan EU:n kauppa on ollut ylijäämäistä. Teräskaupan ylijäämä vuonna 2012
oli 16,2 miljoonaa tonnia (tai 20 miljardia euroa)[7]. Primaari- ja
uusioraaka-aineiden sekä niiden
merikuljetusten tasapuolinen saatavuus kilpailukykyisin markkinaehdoin
on myös tärkeää terästeollisuuden kestävän kehityksen kannalta. 2.2. Tärkeimmät teknologiaa edistävät tekijät ja haasteet Teräs säilyy todennäköisesti tärkeimpänä
rakennus- ja tuotantoteollisuudessa käytettävänä materiaalina. Eräät teräksen valmistustekniikan ja teräksen käytön
kehityssuuntaukset saattavat kuitenkin vaikuttaa teräksen kysyntään.
Yhteissuunnittelun ja prosessi-innovaatioiden voidaan odottaa olevan tärkeimpiä
tällaisia suuntauksia edistäviä tekijöitä. Tämä on ala, jolla Eurooppa voi
ottaa johtoaseman. Kysyntäpuolella
voimaloiden rakentaminen – maalla ja avomerellä sijaitsevat tuulivoimalat
mukaan luettuna – energian siirto, asuntotuotanto ja liikennesektori tarjoavat
vastaisuudessakin mahdollisuuksia innovatiivisille terästuotteille. Terästuotteiden,
myös putkien, lisäarvon lisääminen on yksi tapa, jolla
teräksenvalmistajat voivat erottautua kilpailijoista ja lisätä kilpailukykyään.
Kuten äskettäinen OECD:n tutkimus[8]
kuitenkin osoittaa, paljon lisäarvoa antavat terästuotteet muodostavat edelleen
vain pienen osan teräksen kysynnästä, ja kilpailu tällä segmentillä on tiukkaa.
Lisäksi tällainen terästuotanto edellyttää kalliiden teräksen
valssausprosessien käyttöä ja suuria investointeja tutkimus- ja
kehittämistoimintaan (T&K). Tuotantopuolella, jolla innovaatiot ovat
edelleen avain uusien tuotteiden ja markkinoiden kehittämiseen ja
tehokkuuden lisäämiseen, muun muassa raaka-aineiden ja energian
saatavuus ja hinnat määräävät tulevaa kehitystä, ja tuonnista riippuvaisen
Euroopan näkökulmasta näiden hintojen kehitys näyttää edelleen jatkuvan
nousevana. Mitä tulee terästuotantoon tarvittaviin raaka-aineisiin,
rautamalmin korvaaminen kierrätetyllä romuraudalla (mikä lisää valokaariuunien
osuutta) ja koksihiilen korvaaminen kaasulla (suoraan pelkistetyn raudan
käyttö) voivat olla ratkaisevia tulevaisuuden teknologiasuuntauksia. Ilmastotoimet ja resurssitehokkuus ovat
muita teknologisia muutoksia edistäviä tärkeitä tekijöitä. Kierrätetyn metalliromun käytön lisääminen ja parhaiden käytettävissä
olevien tekniikoiden (BAT) levittäminen voivat lyhyellä aikavälillä edistää
merkittävästi ilmastopoliittisten tavoitteiden saavuttamista ja lisätä
niukkojen resurssien kestävää käyttöä. Komission äskettäinen tutkimus[9] osoitti,
että BAT-tekniikoiden käyttöönotto nykyhetkestä vuoteen 2022 vähentäisi vain
hieman suoraa energian kokonaiskulutusta ja hiilidioksidipäästöjä olettaen,
että sovelletaan tiukkoja investointiehtoja (lyhyet kuoletusajat). Myöhemmin
tehdyn seurantatutkimuksen[10]
mukaan vähennysmahdollisuudet vuoteen 2030 mennessä voisivat olla suuremmat,
jos kuoletusaikoja pidennetään. Tämän lisäksi tarvitaan tutkimusta ja
onnistunutta demonstrointia tällaisten BAT-tekniikoiden kustannuskilpailukyvyn
parantamiseksi edelleen. Energiatehokkuudessa odotetaan lyhyellä ja
keskipitkällä aikavälillä tapahtuvan vähittäisiä parannuksia. Tällä hetkellä
käytettäviin tekniikkoihin on jo tehty huomattavia parannuksia[11], ja parhaita
tekniikoita käyttävät tehtaat toimivat jo nyt lähellä termodynaamisia
rajojaan. Tästä huolimatta on yhä aloja, joilla voitaisiin saada aikaan
parannuksia, jotta energiakustannukset eivät vaikuttaisi alaan niin
voimakkaasti. Koska energiatehokkuutta parantamalla voidaan vähentää
tuotantopanosten kustannuksia, se saattaa edellyttää suurempia
alkuinvestointeja, ja tästä syystä toimet olisi toteutettava siten,
että niissä otetaan huomioon kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset.
Näin ollen komissio seuraa aloja, joilla hiilivuodon riskin katsotaan olevan
huomattava, varmistaakseen, että energiatehokkuusdirektiivillä edistetään
näiden alojen kestävää kehitystä[12].
Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen läpimurtotekniikoiden, kuten hiilidioksidin teollisen talteenoton ja varastoinnin, onnistunut
demonstrointi on erittäin tärkeää. Ennen täytäntöönpanovaiheeseen
siirtymistä on voitettava eräitä haasteita, kuten korkeat kustannukset ja
yleinen tietoisuus ja hyväksyntä, kuten komission tiedonannossa hiilidioksidin
talteenoton ja varastoinnin tulevaisuudesta Euroopassa selitetään[13]. 3. Haasteisiin
vastaaminen – teräsalan toimintasuunnitelma Terästeollisuuden haasteiden
tunnistamiseksi ja arvioimiseksi Euroopan komission varapuheenjohtaja ja
teollisuus- ja yrittäjyysasioista vastaava jäsen perusti heinäkuussa 2012
yhteistyössä työllisyydestä ja sosiaaliasioista vastaavan komission jäsenen
kanssa korkean tason pyöreän pöydän neuvotteluryhmän.[14] Pyöreän
pöydän neuvotteluryhmä toimi komission, teollisuuden johtajien ja
ammattiliittojen keskustelufoorumina. Myös tärkeimpien teräksen
tuottajajäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin edustajia osallistui näihin
kokouksiin. Komissio ehdottaa nyt, että EU:n terästeollisuuden kilpailukyvyn
suurimpiin haasteisiin puututaan seuraavasti: 3.1. Oikea sääntelykehys EU:n lainsäädäntö on erittäin tärkeää sisämarkkinoiden
kestävän kehityksen ja moitteettoman toiminnan, investointien varmuuden
ja ennustettavuuden sekä yhtäläisten toimintaedellytysten luomisen kannalta. Järkevää sääntelyä koskevan komission toimintaohjelman
mukaisesti[15]
EU:n lainsäädännöllä on saavutettava sille asetetut tavoitteet
tuloksellisesti ja tehokkaasti. Komissio aikoo päättäväisesti tunnistaa
liian suuret rasitukset, epäjohdonmukaisuudet, puutteet ja tehottomat
toimenpiteet. Lisäksi eri toimien ja lainsäädännön kumulatiiviset
vaikutukset voivat vaikuttaa yritysten kykyyn innovoida ja tehdä
investointipäätöksiä. Tämä voi
vahvistaa kilpailukykyä keskipitkällä aikavälillä. Kilpailijat
maailmanmarkkinoilla hyötyvät kuitenkin suotuisammista puite-edellytyksistä, ja
ne voivat johtaa myös investointien vähenemiseen ja markkinaosuuksien
menettämiseen, mikä aiheuttaa tuotantolaitosten sulkemisia tai siirtämisiä. Tässä yhteydessä komissio arvioi kumulatiivisia
kustannuksia tietyillä aloilla, kuten teräs- ja alumiinialalla. Komissio myös tehostaa analyysiaan sen uusien
poliittisten ehdotusten vaikutuksista kilpailukykyyn käyttämällä
”kilpailukyvyn varmistamista”[16]
vaikutuksia koskevien ennakkoarviointiensa yhteydessä hyödyntäen
tässä kaikkia käytettävissään olevia välineitä. Lisäksi komissio
suorittaa ”toimivuustarkastuksia”, jotka ovat kattavia poliittisia
arviointeja siitä, vastaako tietyn alan sääntelykehys tarkoitustaan. Niiden tulosten perusteella tehdään päätelmiä tulevista
poliittisista ja sääntelykehyksistä. Sääntelykehys olisi suunniteltava älykkäästi
ja kunnianhimoisesti, jotta se olisi keskeinen innovaatioita edistävä
tekijä erityisesti käytettäessä dynaamisia ja markkinalähtöisiä
lähestymistapoja. Myös tiukemmilla ympäristötavoitteilla, yhdenmukaisten
sääntöjen käytöllä, standardeilla ja julkisilla hankinnoilla
voidaan antaa huomattava sysäys innovoinnille[17]. Eurooppalaisilla
standardeilla voidaan myös edistää
teräsrakennustuotteiden kestävää tuotantoa. Terästeollisuus kehittää jo teräsrakennustuotteiden
SustSteel-merkintää. SustSteel-merkinnän tavoitteena on edistää kestävyyttä
yleensä ja erityisesti teräsrakennustuotteiden kestävää tuotantoa. Jos sitä
sovelletaan luotettavasti ja uskottavasti, sillä on mahdollisuuksia kasvattaa
tällaisten eurooppalaisten kestävien teräsrakennustuotteiden markkinaosuutta.
Jäsenvaltioiden olisi otettava tämä huomioon, ja se saattaa edellyttää
erityisiä standardointitoimia. Jäsenvaltioissa
esiintyy myös sääntelyä koskevia ongelmia. Eräissä valtiossa arvonlisäveron
kierto kotimaisilla teräsmarkkinoilla vaikuttaa kielteisesti
teräksentuottajien toimintaedellytyksiin. Tämän vuoksi ne kärsivät
pimeiden markkinoiden vilpillisestä kilpailusta. Monissa tapauksissa tämä
pakottaa yritykset rajoittamaan tuotantoa tai pysäyttämään terästehtaat. Joissain jäsenvaltioissa raudoitustankojen tuotanto ja myynti ovat tämäntyyppisen
veronkierron vuoksi vähentyneet 15 prosenttia vuonna 2012 ja tämän vuoden
aikana jo 30 prosenttia[18]. Komissio aikoo – saattaa päätöksen teräsalan kumulatiivisten kustannusten arvioinnin vuonna 2013 arvioidakseen sääntelyn aiheuttamaa kokonaistaakkaa – arvioida edelleen vaikutustenarvioinneissaan sellaisten uusien aloitteiden vaikutuksia, joiden voidaan odottaa vaikuttavan huomattavasti terästeollisuuden kilpailukykyyn, ja käyttää tarvittaessa myös kilpailukyvyn varmistamista – tutkia SustSteel-merkinnän mahdollisuuksia kasvattaa eurooppalaisten kestävien teräsrakennustuotteiden markkinaosuutta. Tämän jälkeen se saattaa vaatia erityisiä standardointitoimia – tutkia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa mahdollisia aloitteita EU:n terästuotteiden laittomien markkinoiden ja myös arvonlisäveron kierron torjumiseksi. Komissio kehottaa jäsenvaltioita – parantamaan teräsrakennustuotteiden kestävyyttä hyödyntämällä mahdollisuutta ottaa käyttöön SustSteel-merkintä. 3.2. Teräksen kysynnän lisääminen Maailman terästeollisuudella on tällä hetkellä noin 542 miljoonaa tonnia ylikapasiteettia.
Tästä kapasiteetista lähes 200 miljoonaa tonnia sijaitsee Kiinassa[19]. Tällä
hetkellä EU:ssa arvioidaan olevan noin 80 miljoonaa tonnia ylikapasiteettia
verrattuna EU:n kokonaistuotantokapasiteettiin, joka on 217 miljoonaa tonnia.
Jos teräksenvalmistuskapasiteetti pysyy samana vuoden 2014 jälkeen, voi kestää
viidestä seitsemään vuotta, ennen kuin kysyntä vastaa kapasiteettia, mikäli
kysyntä kasvaa nykyistä vauhtia. EU:ssa teräksen kysyntä riippuu muutaman
keskeisen terästä käyttävän teollisuudenalan talous- ja rahoitustilanteesta
– esimerkiksi rakennusala ja autoteollisuus muodostavat yhdessä
noin 40 prosenttia teräksen kysynnästä. Konepajateollisuus sekä sähkö- ja
elektroniikkalaitteita valmistava teollisuus ovat myös tärkeitä
terästeollisuuden vaurauteen vaikuttavia aloja. Rahoituskriisillä on kuitenkin
ollut huomattava kielteinen vaikutus kaikkiin näihin teollisuudenaloihin. Niiden
elpymisen varmistamiseksi on tärkeää panna täytäntöön EU:n nykyiset aloitteet
rakennusalan ja autoteollisuuden tukemiseksi, jotta lisätään niiden kestävyyttä
ja resurssi- ja energiatehokkuutta. Enemmän kasvuun suuntautuneilla toimenpiteillä
lisätään teräksen kulutusta. Komissio aikoo – jatkaa keskeisten terästä käyttävien alojen edistämistä etenkin komission CARS 2020 -aloitteella[20], jolla muun muassa edistetään vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien autojen kysyntää[21], sekä kestävää rakentamista koskevalla komission aloitteella[22], jolla lisätään energia- ja resurssitehokkuutta ja kannustetaan rakennuskannan peruskorjaamiseen. 3.3. Yhdenvertaiset toimintaedellytykset kansainvälisellä tasolla EU
muodostaa avoimet markkinat. EU:n ulkopuoliset
teräksentuottajavaltiot käyttävät kuitenkin liian usein kaupan rajoituksia tai
vääristymiä antaakseen omalle terästeollisuudelleen keinotekoista etua.
Tällaisia rajoittavia toimia ovat muun muassa tulliesteet, tullien ulkopuoliset
toimenpiteet (jotka liittyvät erityisesti teknisiin määräyksiin ja
vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin), vientiä koskevat kannustimet ja
tuet sekä erilaisten teräksenvalmistuksen raaka-aineiden rajoitukset. EU puuttuu kaupan esteisiin ja sopimattomiin
menettelyihin panemalla päättäväisesti täytäntöön markkinoillepääsystrategiansa,
jotta valvotaan kansainvälisten sitoumusten noudattamista ja taataan yhtäläiset
toimintaedellytykset EU:n teräsalan toimijoille. Tehokkaan verkoston ja asianmukaisten seurantavälineiden
avulla EU on tunnistanut kolmansien maiden markkinoilla keskeisiä kaupan
esteitä, joita on sitten pyritty kohdennetusti poistamaan asianmukaisilla
valvontavälineillä. Esimerkkejä tällaisista markkinoillepääsyä koskevassa EU:n
tietokannassa luetelluista käytännöistä ovat muun muassa Intiassa, Kiinassa,
Venäjän federaatiossa ja Egyptissä raaka-aineille asetettavat vientirajoitukset
ja vientitullit, jotka nostavat kohtuuttomasti teräksen
tuotantokustannuksia EU:ssa. Muun tyyppiset esteet kolmansien maiden
markkinoilla kohdistuvat EU:n tuotteisiin asettamalla liiallisia
lisensointimenettelyjä tai vaatimuksia, jotka viime kädessä haittaavat EU:n
teräksenvientiä – tätä käytäntöä on havaittu erityisesti Intian ja Indonesian
markkinoilla. Myös investointirajoituksia ja kotimaisen teräsalan suosimista
julkisissa hankinnoissa on käytetty kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi EU:n
kilpailulta varsinkin Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Tällaisten haasteiden voittamiseksi EU tekee
yhteistyötä kumppaniensa kanssa huolellisesti määritellyin vastatoimin markkinoillepääsystrategian
puitteissa. Esimerkiksi Intiassa tiettyjen terästuotteiden pakolliset
sertifiointivaatimukset on poistettu EU:n Intian viranomaisiin tekemien
yhteydenottojen ansiosta, ja Kiinaa vastaan on käynnistetty
riitojenratkaisutapauksia, jotka koskevat koksihiilen kaltaisia keskeisiä
raaka-aineita, jotta varmistetaan tämän tuotantopanoksen esteettömät
toimitukset EU:n teräsalalle. Samalla EU jatkaa jäljellä olevien esteiden
poistamista teräsalan yhteydenpitoryhmiksi kutsuttujen
neuvottelufoorumien kehittyneen verkoston avulla Venäjän federaation,
Kiinan, Yhdysvaltojen ja myös Japanin, Intian ja Brasilian kanssa. Sen
lisäksi, mistä voidaan neuvotella vapaakauppakeskustelujen puitteissa tai mihin
voidaan puuttua tehokkaasti WTO:n työryhmien toiminnalla, nämä
yhteydenpitoryhmät mahdollistavat hyödyllisen näkemystenvaihdon, jonka avulla
voidaan tunnistaa ja poistaa esteet, joita EU:n teollisuus yhä kohtaa näillä
kasvavilla markkinoilla. Eräs toinen terästeollisuuden suuri haaste
etenkin terästuotannon maailmanlaajuisen ylikapasiteetin yhteydessä on kolmansissa
maissa mahdollisesti harjoitettava sopimattomien kaupallisten menettelyjen
käyttö, jolla pyritään viemään liikatuotantoa markkinoiden valtaamiseen
tähtäävällä kaupallisella toiminnalla. Komissio vastaa tähän haasteeseen
soveltamalla kaupan suojatoimia. Vuonna 2012 Euroopan komissio käynnisti
yksitoista uutta tutkimusta rauta- ja terästuotteista saatuaan
teollisuudelta valituksia tällaisista sopimattomista kaupallisista
menettelyistä. Tämä merkitsee nettolisäystä edellisvuoteen verrattuna ja kuvaa
sekä ongelman merkitystä että komission päättäväisyyttä puuttua tarmokkaasti
näihin käytäntöihin. Komission on tässä prosessissa seurattava valppaasti
muiden kumppanien kaupan suojatoimien käyttöä, sillä ne voivat olla myös keino
rajoittaa perusteettomasti EU:n viennin määrää ja markkinaosuutta kotimaisten
tuottajien suojelemiseksi. Komissio pitää tässä yhteydessä säännöllistä
yhteyttä kolmansien maiden viranomaisiin varmistaakseen, että
suojatoimenpiteitä, tasoitustoimenpiteitä ja polkumyynnin vastaisia
toimenpiteitä koskevia WTO:n sääntöjä noudatetaan asianmukaisesti. Yleisesti ottaen EU:n teräksentuottajien
kilpailukykyä haittaavat rajoittavat toimenpiteet edellyttävät, että EU jatkaa
päättäväisesti markkinoillepääsystrategiansa soveltamista varmistaakseen terveen
kansainvälisen kilpailun ja yhdenvertaiset toimintaedellytykset Euroopan
teollisuudelle. Raaka-aineiden saatavuus Monien muiden tuotantoteollisuuden alojen
lailla teräksenvalmistus on riippuvaista resursseista, joita Euroopassa on
niukasti. Masuunit tarvitsevat laadukasta rautamalmia ja koksihiiltä. Rautamalmin
hinta on noussut huomattavasti viime vuosina[23]
kehittyvien talouksien voimakkaan kysynnän vuoksi. Yhdysvaltojen hiilen
kysynnän heikentyminen, joka johtuu liuskekaasun käytön lisääntymisestä, on
synnyttänyt EU:ssa alennuspaineita hiilen hintaa kohtaan, ja tämä on osaltaan
laskenut koksihiilen hintaa ja johtanut hiilen käytön lisääntymiseen EU:ssa. Terästä
voidaan kierrättää yhä uudelleen sen keskeisten ominaisuuksien, kuten
lujuuden, venyvyyden tai muotoiltavuuden, kärsimättä. Kierrättämällä
tonni saastumatonta teräsromua voidaan korvata yli 1 200
kg rautamalmia, 7 kg hiiltä ja 51 kg kalkkikiveä[24]. Teräksen valmistus
teräsromusta malmin sijaan vähentää tarvittavaa
energiapanosta noin 75 prosenttia ja säästää noin 90 prosenttia raaka-aineiden
tuotantopanoksista[25]. Kun otetaan huomioon Euroopan haasteet saada
halpaa energiaa ja raaka-aineita, on taloudellisista syistä selvästi järkevää
tuottaa mahdollisimman paljon terästä romumetallista. Myös ympäristönäkökohdat
ovat vahva tekijä, sillä romumetallia käyttävä tuotanto vähentää valtavasti
ilman pilaantumista (noin 86 prosenttia), veden käyttöä (40 prosenttia), veden
pilaantumista (76 prosenttia) ja kaivosjätettä (97 prosenttia)[26]. Yksi tonni romumetallista
tuotettua terästä synnyttää 231 tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin
tonni malmista valmistettua terästä. Kierrätettävän romun määrän lisääminen Euroopassa
edellyttää ensinnäkin paremmin toimivia käytettyjen metallien markkinoita. Tämä on riippuvaista hylättyihin rakenteisiin, käytöstä poistettuihin
tuotteisiin ja muihin jätevirtoihin sisältyvien metallien
talteenottamiskustannuksista ja niiden suhteesta raakametallien hintoihin[27]. Uudelleenkäytön ja kierrätyksen helpottamiseksi ympäristönäkökohtien
kannalta optimoidussa tuotesuunnittelussa olisi otettava huomioon
kaikkien teräsosien helppo purkaminen ja erottaminen. Maksimoimalla kierrätys
voidaan pitää enemmän terästä liikkeessä[28]. Ekosuunnitteludirektiivin[29] nojalla on mahdollista asettaa
kierrätettävyyttä ja tuotteiden kustannustehokasta purkamista koskevia
vaatimuksia, mikä saattaa parantaa korkeatasoisten romumetallien saatavuutta. Kierrätetyn teräksen kysyntä on jo kasvanut,
koska raudalle ja teräkselle asetetut jätteeksi luokittelun päättymistä
koskevat arviointiperusteet ovat lisänneet luottamusta sen laatuun[30]. Romumetallin laittoman viennin torjumiseksi tarvitaan lisätoimia, sillä sen vuoksi Euroopan talous
menettää arvokkaita raaka-aineita. Komissio
aikoo tehdä ehdotuksia tällaisen laittoman viennin torjumiseksi vahvistamalla
jäsenvaltioiden tarkastusvalmiuksia jätteensiirtoasetuksen[31] nojalla. Myös romumetallin liikkeiden seuranta edellyttää lisätyötä. Tuotantomenetelmien suhteen olisi
kiinnitettävä huomiota myös resurssitehokkuuteen ja ilmastovaikutuksiin. Noin
40 prosenttia EU:ssa tuotettavasta teräksestä tuotetaan valokaariuuneissa,
joissa on mahdollista valmistaa terästä 100-prosenttisesti kierrätetystä
romumetalliraaka-aineesta. Vaikka tämäntyyppinen tuotanto on
energiaintensiivistä, romumetallin käyttö ensisijaisena raaka-aineena tekee
siitä resurssitehokasta. Koska sen hiilipäästöt ovat pienemmät verrattuna
teräksen primaarituotantoon malmista, tällaista tuotantoa olisi kannustettava.
Tämä edellyttää kuitenkin laadukasta metalliromua, joka hankitaan ympäristön
kannalta hyväksyttävissä olosuhteissa. Komission raaka-ainestrategiassa[32] luodaan
asianmukainen kehys, jossa tähän tavoitteeseen olisi pyrittävä. Asianmukaisen seurannan varmistamiseksi
komissio on laatinut luettelon 14 kriittisestä raaka-aineesta,
jotka ovat sekä taloudellisesti tärkeitä että alttiimpia toimitushäiriöille
muun muassa maantieteellisen alkuperänsä vuoksi. Saatavuuteen liittyvää riskiä
saattavat kärjistää myös itse raaka-aineen heikko korvattavuus ja alhainen
kierrätysaste. Tätä luetteloa, joka sisältää useita terässeosten tuotantoon
tarvittavia raaka-aineita, tarkistetaan vuonna 2013, ja koksihiilen
sisällyttämistä siihen harkitaan. Kauppa Kauppa on teräsalan kannalta erityisen
tärkeää. Kun otetaan huomioon kaupan välttämätön rooli talouskasvua edistävänä
tekijänä maailmanlaajuisilla teräsmarkkinoilla, komissio tukee vahvasti kansainvälisen
kaupan vapauttamista WTO:n alaisuudessa. Kahdenvälisellä tasolla kauppasopimuksista
ja etenkin vapaakauppasopimuksista käytävät neuvottelut ovat toinen keskeinen väline yhdenvertaisten toimintaedellytysten
luomiseksi EU:n yrityksille markkinoille pääsyn ja raaka-aineiden
oikeudenmukaisin kilpailuedellytyksin tapahtuvan saannin osalta. Näiden
sopimusten EU:n teollisuudenaloihin ja talouteen kohdistuvan
kokonaisvaikutuksen arvioimiseksi kunkin kauppasopimuksen osalta analysoidaan
neuvottelujen päätyttyä ehdotetun sopimuksen seurauksia EU:lle, minkä lisäksi
ennen neuvotteluohjeiden hyväksymistä suoritetaan vaikutusten ennakkoarviointi
ja kauppaneuvottelujen aikana arvioidaan kestävään kehitykseen kohdistuvia
vaikutuksia. Tilastotiedot ovat
alalle tärkeitä, sillä ne
mahdollistavat teräksen tuonnin yhä epävakaamman kehityksen nopean analysoinnin
ja tarvittavien aloitteiden toteuttamisen vankkojen tosiasioiden pohjalta. Tuonnin lisääntymisen skenaario on
todennäköisempi, jos koko maailman liiallinen tuotantokapasiteetti lisääntyy
edelleen, mikä kannustaa turvautumaan tukiin ja polkumyyntiin globaalin
ylikapasiteetin käyttämiseksi. Vuoden 2012 loppuun
asti automaattinen lisensseihin perustuva järjestelmä (ennakkotarkkailu)[33]
antoi ajoissa tietoja tulevasta teräksen tuonnista. Automaattisen lisensseihin
perustuvan järjestelmän voimassaolon päättymisen jälkeen EU aikoo pysyä
valppaana ja seurata tiiviisti tuontia kolmansista maista erityisellä
”Surveillance 2” -järjestelmällä[34].
Myös useat EU:n kauppakumppanit seuraavat teräksen tuontia, ja jotkin niistä,
esimerkiksi Yhdysvallat, käyttävät automaattisen lisensoinnin kaltaista
järjestelmää. On myös tärkeää varmistaa, että hyödykejohdannaisten
kaupan säännellyt markkinat ovat oikeudenmukaiset ja avoimet ja että niillä
samalla sovelletaan tiettyjä ehtoja likviditeetin tukemiseksi, markkinoiden
väärinkäytön estämiseksi ja markkinoita vääristävien markkina-asemien synnyn
ehkäisemiseksi. Useilla säädöksillä[35] voi olla
vaikutuksia teräksenvalmistajiin sekä hyödykejohdannaisten kaupan että
rahoitusvälineiden osalta. Komissio aikoo lyhyellä aikavälillä – käyttää kattavan kauppastrategiansa puitteissa erilaisia kauppapoliittisia välineitään (esim. kauppaneuvotteluja tai kaupan suojatoimia) varmistaakseen, että eurooppalaiset teräksentuottajat pääsevät kolmansien maiden markkinoille. Tässä yhteydessä se aikoo – ryhtyä toimiin teräsalan sopimattomia kaupallisia menettelyjä vastaan – toimittaa edelleen oikea-aikaisia raportteja EU:n ulkopuolisista maista tulevan teräksen tuonnin kehityksestä – suorittaa edelleen suunnitteilla olevien vapaakauppasopimusten vaikutusten ennakkoarviointeja ennen neuvotteluohjeiden hyväksymistä ja analysoida tehtyjen vapaakauppasopimusten seurauksia EU:lle ennen sopimusten allekirjoittamista. – seurata romumetallin markkinoita. Koska romumetallin tuotannon aiheuttama hiilidioksidimäärä on Euroopassa vähentynyt, voitaisiin tarvittaessa harkita ympäristösyihin perustuvia syrjimättömiä toimenpiteitä, joilla puututaan hiilivuotoon EU:n ulkopuolisiin maihin, kunhan ne eivät aiheuta suoraan tai välillisesti viennin rajoituksia. – tehdä lainsäädäntöehdotuksen jätekuljetusten tarkastuksista ja valvonnasta. – harkita koksihiilen sisällyttämistä kriittisten raaka-aineiden luetteloon muiden terästuotannon kannalta keskeisten aineiden lisäksi. – tehdä yhteistyötä tärkeimpien EU:n ulkopuolisten tuottajavaltioiden kanssa, jotta saadaan yleiskuva alasta ja sen kehityssuuntauksista ja laaditaan yhteisiä lähestymistapoja sen maailmanlaajuisiin haasteisiin. pitkällä aikavälillä – jatkaa kaupan vapauttamisohjelmaansa vapaakauppasopimuksia koskevilla neuvotteluilla poistaakseen tullit ja muut kuin tulliesteet kolmansien maiden markkinoilta tai vähentääkseen niitä huomattavasti, varmistaakseen EU:n teollisuuden kestävän raaka-aineiden saannin ja edistääkseen nykyistä tehokkaammin terästuotteiden kansainvälisiä standardeja. – jatkaa työskentelyä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa polkumyynnin ja tukien vastaisten perusasetusten päivittämiseksi ripeästi kaupan suojavälineiden nykyaikaistamisen yhteydessä. Nämä muutokset mahdollistaisivat muun muassa korkeampien tullien asettamisen (poikkeus ”alhaisemman tullin” säännöstä) vilpillisiä tukia käyttävistä ja raaka-ainemarkkinoillaan rakenteellisia vääristymiä luovista valtioista tulevalle tuonnille ja tarjoaisivat tehokkaampia välineitä viran puolesta tehtäviin tutkimuksiin, jos kyseiseen EU:n teollisuusalaan kohdistuu kostotoimenpiteiden uhka. 3.4. Energia-, ilmasto- sekä resurssi- ja energiatehokkuustoimet
kilpailukyvyn lisäämiseksi Kohtuulliset energian hinnat ja tarjonta Muiden energiaintensiivisten
teollisuudenalojen tavoin myös Euroopan teräsalalla energiakustannukset ovat
yksi tärkeimmistä kilpailukykyä edistävistä tekijöistä. Terästeollisuus arvioi,
että energiakustannukset muodostavat jopa 40 prosenttia kaikista toimintakustannuksista
arvoketjun segmentistä riippuen[36]. Euroopan teollisuus maksaa energiasta korkeampia hintoja kuin useimmat sen kansainvälisistä kilpailijoista, ja viime vuosien
hintakehityksen dynamiikka on voimistanut tätä suuntausta. Sähkö ja koksihiili ovat terästeollisuuden
merkittävimmät energianlähteet, ja molemmat aiheuttavat sille paineita.
Viimeaikaisesta alenemisesta huolimatta koksihiilen hinta on noussut
huomattavasti viime vuosina.[37]
EU:n teollisuuden keskimääräiset sähkön loppukäyttäjähinnat ovat Yhdysvaltoihin
verrattuna kaksinkertaiset[38]
ja huomattavasti korkeammat kuin useimmissa muissa OECD-maissa (Japania
lukuun ottamatta) ja monissa suurissa kehittyvissä talouksissa. Ajanjaksona 2005–2012 Euroopan teollisuuden sähkönhinnat nousivat
reaalisesti keskimäärin 38 prosenttia, kun vastaava kehitys Yhdysvalloissa
oli -4 prosenttia ja Japanissa +16 prosenttia.[39] Koska nämä erot heijastuvat eri alueiden teräsyritysten
kustannusrakenteisiin ja vaikuttavat suorasti maailmanlaajuiseen kilpailuun ja
kilpailukykyyn, kansainvälisesti kilpailukykyiset energian hinnat ja
energian toimitusvarmuus ovat elintärkeitä Euroopan teräsalan tulevaisuuden
kannalta varsinkin siksi, että ne ovat merkittäviä terästeollisuuden tuotantopaikkoja
ja investointipäätöksiä määrääviä tekijöitä. Komission energia-alan
etenemissuunnitelman 2050[40]
perustana olevan analyysin mukaan sähkön hinta todennäköisesti nousee
vuoteen 2030 asti paljolti infrastruktuuri-investointien kustannusten
vuoksi ja laskee sen jälkeen hieman. Tästä syystä on erityisen tärkeää ottaa
huomioon mahdolliset vaikutukset hintoihin ja kustannuksiin määriteltäessä
tulevia energiaan liittyviä toimia sekä keinoja, joilla voidaan vähentää tai
korvata energiaintensiivisten teollisuudenalojen kilpailukykyyn kohdistuvia
haittavaikutuksia. Sähkön loppukäyttäjähintojen muutokset ja erot
eri maiden välillä (myös EU:n sisällä) johtuvat useiden tekijöiden
monimutkaisesta vuorovaikutuksesta. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa
polttoainekustannukset, veropolitiikka, markkinoiden rakenne, hintasääntelyn
muuttuneet toimintatavat, erot ilmastopolitiikassa ja uusiutuvia
energialähteitä koskevassa politiikassa sekä sähköntuotannon muuttuva rakenne. Uusiutuvien
energialähteiden osuus energiayhdistelmästä vaikuttaa sähkön hintaan.
Vaikka uusiutuvan energian suuri osuus ja alhaiset marginaalikustannukset
voivat vaikuttaa alentavasti tukkuhintoihin, uusiutuvan energian käytön
lisääntymisen vaikutus loppukäyttäjähintoihin saattaa olla kielteinen lyhyellä
ja keskipitkällä aikavälillä, koska jäsenvaltiot lisäävät niihin uusiutuvasta
energiasta perittäviä maksuja. Tästä syystä on tärkeää, että uusiutuvan
energian kustannukset pienenevät ja että kansalliset tukijärjestelmät ovat
kustannustehokkaita. Jäsenvaltioiden perimät verot ja maksut muodostavat
huomattavan osuuden loppukäyttäjähinnoista, ja monissa tapauksissa tämä osuus
on kasvussa. Tällä hetkellä terästeollisuus ja muut energiaintensiiviset alat
hyötyvät eräissä jäsenvaltioissa tällaisia veroja ja maksuja koskevista
alennuksista tai vapautuksista. Toinen haaste ovat päästökauppajärjestelmään
liittyvät sähkön hinnan korotukset. Näitä kustannuksia voidaan kuitenkin
hillitä EU:n valtiontukisääntöjen soveltamista koskevilla suuntaviivoilla[41], joissa
sallitaan tällaisten kustannusten korvaaminen tietyissä tilanteissa hiilivuodon
estämiseksi. Energian sisämarkkinoiden asteittainen loppuunsaattaminen on auttanut pitämään sähkön
tukkuhinnat kurissa, ja se edistää kilpailua esimerkiksi poistamalla
markkinoille pääsyn esteitä ja sääntelyyn liittyviä esteitä, mutta sen
loppuunsaattaminen riippuu myös rajat ylittävän ja Euroopan laajuisen
energiainfrastruktuurin kapasiteetin lisäämisestä[42]. Jotta
energian sisämarkkinat toimisivat kunnolla, jäsenvaltioiden on pantava
täytäntöön kolmas energiapaketti[43]
kaikilta osin. Muita tärkeitä tekijöitä kilpailukykyisten energian hintojen
ja kustannusten takaamiseksi Euroopassa ovat ehdotetusta Horisontti 2020
-ohjelmasta energiateknologialle annettava jatkuva tutkimus- ja
innovointituki (varsinkin jos sillä voidaan lisätä energiatehokkuutta, jolla
voi olla tärkeä merkitys, koska se tasapainottaa osittain energian hintojen
eroa)[44]
sekä jatkuvat pyrkimykset monipuolistaa kaasutoimitusten lähteitä, reittejä ja
toimittajavaltioita. Kotoperäisten energiavarojen kustannustehokkaalla
kehittämisellä – koskee se sitten uusiutuvia energiamuotoja, hiilen
talteenottoon ja varastointiin liittyvää hiiltä tai perinteisiä tai
epätavanomaisia fossiilisia polttoaineita – voi myös olla myönteinen vaikutus
energian hintoihin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Energiaintensiiviset alat ovat hyvin
pääomavaltaisia, ja niiden investointisykli on keskimäärin 20–30 vuotta. Näin
ollen ne tarvitsevat energiakustannusten ennustettavuutta investointiriskien
rajoittamiseksi. Tällaista suunnitteluvarmuutta antavat pitkäaikaiset
sähkösopimukset toimittajien ja asiakkaiden välillä ovat EU:n
kilpailusääntöjen mukaan mahdollisia. Tällaiset sopimukset voivat vain
tietyissä erityisolosuhteissa johtaa perussopimuksen vastaiseen kilpailun
estämiseen[45].
Markkinoiden sulkeminen tapahtuu tavallisesti vain määräävässä asemassa olevien
toimittajien osalta tai monien toimittajien samanlaisen toiminnan
kumulatiivisena seurauksena. Vaikka aiemmissa komission päätöksissä[46]
sallitaan yksittäisten sopimusten erilaiset kestoajat ja voimassaolon
päättymisajankohdat, niissä edellytetään, että huomattavia sopimuksiin
sisältyviä sähkömääriä palautetaan markkinoille vuosittain, jotta
vaihtoehtoiset toimittajat saisivat mahdollisuuden tehdä niistä
toimitussopimuksia. Jos komission päätöskäytännön perusteella tällaisten
sopimusten kilpailuvaikutuksia ei pystytä arvioimaan riittävän selvästi,
komissio on valmis antamaan komission tiedonannossa[47]
tarkoitetun ohjekirjeen, mikäli kyseisessä tiedonannossa asetettuja ehtoja
noudatetaan. Toukokuun 22. päivänä 2013 kokoontunut
Eurooppa-neuvosto myönsi, että energian korkeiden
hintojen ja kustannusten vaikutukseen on puututtava. Komissio seuraa tältä
osin neuvoston päätelmiä[48].
Energian kustannusten ja niiden alaan kohdistuvien vaikutusten tarkka seuranta
kattaa energian hintojen eri kustannustekijät ja niiden kehityksen sekä
hintavertailun EU:n ja muiden tärkeimpien teräksentuottaja-alueiden välillä
sekä tiedot verovapautusten ja ‑helpotusten kaltaisista korjaavista toimista. Julkisen talouden eriytettyjen vakautustoimien
suhteen Euroopan komissio suosittaa, että julkisen talouden sopeutustoimien
olisi oltava kasvuystävällisempiä sekä tulojen että menojen osalta.
Siirtyminen ympäristöveroihin voi edistää uusien tekniikoiden kehittymistä,
resurssitehokkuutta ja ”vihreiden” työpaikkojen luomista, mutta korkeiden
energianhintojen vaikutusta kotitalouksiin ja kilpailukykyyn,
energiaintensiiviset alat mukaan luettuna, on seurattava, jotta tulevat
päätökset voidaan tehdä vankan näytön pohjalta[49]. Ilmastopolitiikkaan liittyvät kysymykset Terästeollisuus on yksi suurimmista
hiilidioksidipäästöjen lähteistä[50].
Se on myös ala, jonka katsotaan olevan alttiina hiilivuodon riskille.
Tämän riskin vuoksi terästeollisuudelle jaetaan ilmaisia päästöoikeuksia koko
vertailuarvoon perustuvan arvon verran. Päästökauppajärjestelmän
valtiontukitoimenpiteitä koskevien suuntaviivojen mukaan se voi saada
taloudellista korvausta 1. päivästä tammikuuta 2013 joulukuun 31. päivään 2020
päästökauppajärjestelmän kolmannessa vaiheessa. Kuten komission vihreässä kirjassa ilmasto- ja
energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030[51] todetaan, energia- ja ilmastopolitiikka on
pantava täytäntöön kustannustehokkaasti, ennustettavasti ja johdonmukaisesti.
Sääntelykehyksen avoimuus ja vakaus ovat välttämättömiä, jotta voidaan
varmistaa, että Euroopassa toteutetaan teollisuusperustan uudistamiseksi
välttämättömiä pitkän aikavälin investointeja erityisesti hyvin
pääoma-valtaisille teollisuudenaloille, joilla investointiajat ovat pitkiä
(20–30 vuotta). Näin ollen EU:n ilmastopolitiikassa vuoden 2020 jälkeen
pohditaan, miten tekniset rajoitukset, esteet ja mahdollisuudet,
liitännäiskustannusten vaikutukset kilpailukykyyn sekä EU:n ulkopuolisten
maiden sitoumukset ja tavoitetasot voidaan parhaiten ottaa huomioon. EU tuottaa vain 11 prosenttia koko maailman
kasvihuonekaasupäästöistä, ja sen osuus on pienenemässä, joten
ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan tehokkaita kansainvälisiä toimia.
Tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä, että kaikki suuret taloudet ja
kaikki alat antavat panoksensa vertailukelpoisesti, oikeudenmukaisesti,
avoimesti ja vastuullisesti. On parannettava sitoumuksia ja luotava tehokkaat
seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmät tulevan kansainvälisen
ilmastonmuutossopimuksen avoimuuden varmistamiseksi, ja kansainvälisesti
tunnistetut standardit ovat erittäin tärkeitä EU:n teollisen kilpailukyvyn
kohentamiseksi. On tärkeää määritellä, miten ilmastotavoitteet rahoitetaan.
EU:n vähähiilisyyttä koskevassa etenemissuunnitelmassa todettiin, että uusien
tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi lisäinvestointeja.[52] Vuoden
2035 jälkeen olisi tarpeen käyttää laajamittaisesti edistyneempiä teollisia
prosesseja ja laitteita, koska EU:n tehokkaimpien terästehtaiden
hiilidioksidipäästöjen taso on lähellä nykyisin käytettävän tekniikan fyysisiä
rajoja. Yksi innovatiivisen rahoituksen
mahdollisuus olisi rahoittaa osalla päästökauppajärjestelmän
päästöoikeushuutokauppojen tuomista tuloista ilmastoon liittyviä tavoitteita,
mahdollisesti myös uuden vähähiilisen tekniikan kehittämistä asianomaisilla
teollisuudenaloilla. Vuodesta 2013 lähtien yli 40 prosenttia kaikista EU:n
alueen päästöoikeuksista huutokaupataan, ja sen jälkeen huutokauppojen osuus
kasvaa lineaarisesti niin, että se saavuttaa 100 prosenttia vuoteen 2027
mennessä. EU on sitoutunut ratkaisemaan sen ilmastonmuutospolitiikkaan
liittyvät kilpailukykyä koskevat kysymykset. Ilman yhdenvertaisia
toimintaedellytyksiä ilmastonmuutospolitiikassa EU:n ulkopuoliset terästä
valmistavat kilpailijat saavat epäreilun kilpailuedun, joka vääristää teräksen maailmanmarkkinoita
ja rajoittaa tulevia investointeja EU:ssa, mikä saattaa johtaa hiilivuotoon. Maailmanlaajuisen vertailukelpoisuuden varmistaminen Materiaalitutkimuksesta ja raaka-ainevarojen
hallinnasta on tulossa yhä tärkeämpiä tekijöitä nykyisessä globaalissa
kilpailussa vähähiilisen teknologian teollisesta johtoasemasta. Teräs on
materiaali, jolla on huomattavat mahdollisuudet edistää siirtymistä tietoon
perustuvaan, vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen.[53] Sillä
on merkittävä rooli tehokkaampien, turvallisempien ja luotettavampien
vähähiilisten ja resurssitehokkaiden tekniikoiden kehittämisessä ja
kaupallistamisessa. EU:n ilmastopolitiikan täytäntöönpanon tukemiseksi ja
ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen
tavoitteiden saavuttamisen helpottamiseksi Euroopan standardointikomitealle
(CEN) annettiin toimeksianto kehittää eurooppalainen standardi energiaintensiivisten
alojen kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseksi. Määrällisesti mitattavien
päästöjä vähentävien panosten tunnistaminen laitosten ja teollisuudenalojen
tasolla edellyttää avoimia menetelmiä ja vankkaa yksimielisyyttä seuranta-,
raportointi- ja todentamismenettelyistä sekä tärkeimmistä tulosindikaattoreista.
Standardien avulla voidaan lopulta validoida prosesseihin liittyvien
kasvihuonekaasupäästöjen mittaus- ja kvantifiointimenetelmät, varmistaa
laitosten suorituskyvyn vertailtavuus maailmanlaajuisesti ja arvioida niiden
kehittämispotentiaalia. Teräsala ilmastoa ja resurssitehokkuutta koskevien tavoitteiden
edistäjänä Teräs edistää hiilidioksidipäästöjen
vähentämistä ja energian säästämistä monissa erilaisissa sovelluksissa, kuten
autoteollisuudessa, laivanrakennuksessa, rakennusalalla, koneissa, kotitaloustavaroissa,
lääkinnällisissä laitteissa ja tuulivoimaloissa. Äskettäisessä tutkimuksessa[54]
vertailtiin innovatiivisilla terässovelluksilla – kuten tehokkaammilla
voimaloilla, tuuliturbiineilla ja kevyemmillä ajoneuvoilla – saavutettavia
hiilidioksidisäästöjä terästuotannon aiheuttamiin hiilidioksidipäästöihin.
Tutkimus osoittaa, että esimerkiksi Saksassa teräksen käytön tarjoamat
mahdolliset säästöt ovat suuremmat kuin terästuotannon päästöt. Teräs
voidaan kierrättää täydellisesti sen laadun kärsimättä.
Teräksenvalmistuksen sivutuotteet (kuten kuona) käytetään lähes täydellisesti
uudelleen. Näin ollen teräsalalla on Eurooppa 2020 -strategian
resurssitehokkuutta koskevaa lippulaiva-aloitetta[55]
ajatellen hyvät mahdollisuudet hyötyä elinkaariajattelun painottamisesta,
kierrätysasteen lisäämisestä ja sivutuotteiden paremmasta hyödyntämisestä. Toinen tapa vastata
kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin haasteisiin on tehostaa
entisestään teräksenvalmistuksen täydentävien energiatehokkuustoimenpiteiden
täytäntöönpanoa. Monet tehtaat tuottavat suuria määriä hukkalämpöä
ja kaasua, joita voidaan käyttää sähkön tai höyryn tuotantoon. Niitä puolestaan
voidaan käyttää omaan tarpeeseen tapahtuvaan sähkön tuotantoon tai viedä muille
teollisuudenaloille tai julkiseen sähköverkkoon. Tällaiset hankkeet tuottavat
päästövähennyksiä korvaamalla muita energiantuotannon lähteitä, tavallisesti
fossiilisia polttoaineita. Komissio aikoo lyhyellä aikavälillä kestävää kasvua tukevan sääntely-ympäristön luomiseksi – antaa vuonna 2013 ohjeita uusiutuvan energian tukijärjestelmistä, joita jäsenvaltiot käyttävät saavuttaakseen vuodeksi 2020 asetetut uusiutuvia energiamuotoja koskevat tavoitteensa – harkita pyydettäessä ohjekirjeen antamista pitkäaikaisten sähkösopimusten kilpailuvaikutusten arvioinnista, mikäli esiin tulee uusia tai ratkaisemattomia kysymyksiä – analysoida jäsenvaltioiden energian hintojen ja kustannusten koostumusta ja niihin vaikuttavia tekijöitä keskittyen erityisesti kotitalouksiin, pk-yrityksiin ja energiaintensiivisiin aloihin kohdistuviin vaikutuksiin ja tarkastellen laajemmin EU:n kilpailukykyä suhteessa sen globaaleihin taloudellisiin yhteistyötahoihin ennen helmikuussa 2014 kokoontuvan Eurooppa-neuvoston keskusteluja sekä raportoida teollisuuden maksamista sähkön loppukäyttäjähinnoista ja sen osatekijöistä (esim. energiaosa, maksut, verot) EU:n jäsenvaltioissa ja muissa merkittävissä talouksissa – analysoida päästökauppajärjestelmän vaikutusta sähkön hintoihin EU:ssa ja tutkia vuoteen 2030 ulottuvaa ilmastopolitiikkaa koskevien keskustelujen yhteydessä tarvetta toimiin, joilla torjutaan hiilivuodon riskiä tietyillä aloilla – laatia vuoteen 2030 ulottuvaa EU:n ilmastopolitiikan kehystä koskevia ehdotuksia, joissa otetaan täysimääräisesti huomioon kustannustehokkuus ja mahdolliset vaikutukset teollisuuden kustannuksiin. Laadittaessa vuoteen 2030 ulottuvaa ilmastopolitiikkaa – sen rajoittamatta vihreällä kirjalla ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030” käynnistetyn julkisen kuulemisen tuloksia – pyritään ottamaan huomioon muun muassa Euroopan teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky, tiettyjen teollisuudenalojen erityispiirteet, maailmanlaajuisissa ilmastonmuutosneuvotteluissa saavutettu edistys ja arvio EU:n kaikista merkityksellisistä hiilidioksidipäästöistä. – varmistaa, että uuden hiilivuotoluettelon yhteydessä tehtävä hiilivuotoriskin arviointi suoritetaan avoimesti päästökauppadirektiivin vaatimusten mukaisesti ja että siinä otetaan huomioon tiettyjen teollisuudenalojen erityispiirteet ja sähkökustannusten vaikutus niiden kilpailukykyyn – ehdottaa lähiaikoina tiettyjen taottujen rautatuotteiden valmistuksen lisäämistä hiilivuodolle alttiiksi katsottujen alojen luetteloon välittömät kustannukset huomioon ottaen – edistää parhaita käytäntöjä energiatehokkuuden alalla yritysten suorittamien energiatehokkuusdirektiivin[56] mukaisten energiakatselmusten tulosten sekä eurooppalaisten ja kansainvälisten tutkimusten perusteella – edistää energiatehokkuusinvestointeja (uudet polttokattilat sähköntuotantoon, kaasun talteenotto teräksenvalmistuksessa, huippupaineen talteenottoon perustuvat turbiinivoimalat (TRT), hukkalämmön talteenotto) – ottaa huomioon kierrätettävyyttä ja purkamista koskevat ekosuunnitteluvaatimukset varmistaakseen kierrätykseen soveltuvan teräksen erottamisen asianomaisista tuotteista innovoinnin tehostamiseksi – sisällyttää terästeollisuuden energiatehokkaita tuotteita, tekniikoita ja ratkaisuja koskeviin TKI-, demonstrointi-, käyttöönotto- ja markkinoillepääsytoimiin energiatehokkuusdirektiivin ja muun energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön ja politiikan täytäntöön panemiseksi – arvioida, miten päästökauppajärjestelmään liittyvät tulot voidaan korvamerkitä ja käyttää ilmastoon liittyvien tavoitteiden rahoittamiseen, kuten uusien ja innovatiivisten tekniikoiden käyttöönottoon energiaintensiivisillä aloilla. keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kestävää kasvua tukevan sääntely-ympäristön luomiseksi – jatkaa neuvotteluja sitovan kansainvälisen ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi vuoteen 2015 mennessä, jotta varmistetaan kaikkien osapuolten ja etenkin suurimpien talouksien riittävät sitoumukset, otetaan huomioon niiden vastuut ja valmiudet ja taataan avoimuus ja vastuuvelvollisuus sekä luodaan vankka sopimuksen noudattamista ja valvomista koskeva järjestelmä – kehottaa Euroopan standardointikomiteaa saamaan mahdollisimman nopeasti valmiiksi standardit kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseksi energiaintensiivisillä aloilla – jatkaa ponnistuksiaan elinkaariajatteluun perustuvien menetelmien kehittämiseksi, jotta materiaalien kierrätettävyys voidaan ottaa paremmin huomioon – arvioida arvoketjujen elinkaariajattelua sekä materiaalien kierrätettävyyttä ja sisällyttää materiaalien kierrätettävyyden asianomaisiin toimiehdotuksiin ja strategioihin. tarjonnan monipuolistamiseksi – luoda olosuhteet, jotka mahdollistavat sekä perinteisten että epätavanomaisten kotoperäisten kaasu- ja fossiilisten polttoainevarojen tulevan hyödyntämisen ympäristön kannalta turvallisella tavalla, sillä ne voivat auttaa vähentämään EU:n riippuvuutta energiantuonnista ja alentamaan hintoja. Komissio kehottaa jäsenvaltioita – arvioimaan helmikuussa 2014 kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa komission raportin pohjalta käytäviä keskusteluja varten kaikkien kansallisten toimien, kuten verotuksen, kapasiteetti- ja verkkomaksujen, muiden maksujen ja uusiutuvien tai muiden energiamuotojen tukimekanismien, vaikutusta energiaintensiivisten alojen energianhintoihin – pohtimaan tältä pohjalta asianmukaisia toimia energiaintensiivisten alojen energianhintojen alentamiseksi julkisen talouden vakauttamista, kilpailusääntöjä ja sisämarkkinoiden eheyttä kunnioittaen – harkitsemaan päästökauppajärjestelmästä saatavien tulojen korvamerkitsemistä energiaintensiivisten alojen TKI-hankkeisiin – lisäämään ponnistuksia energian keskimääräisten hintojen ja kustannusten eron pienentämiseksi EU:n teollisuuden ja sen tärkeimpien kilpailijoiden välillä tehostamalla markkinoiden toimintaa ja energia-alan toimitusvarmuutta – arvioimaan sähkön yhteistuotantoon, pitkäkestoisiin sopimuksiin ja kumppanuuksiin liittyviä aloitteita – vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja jakamaan tietoa. Komissio arvioi toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta ja antaa tarvittaessa lisäsuosituksia energiaintensiivisten alojen energiakustannusten minimoimiseksi. 3.5 Innovointi EU:n terästeollisuuden uudenaikaisimmat
laitokset lähestyvät nykytekniikan mahdollisuuksien rajoja, ja
terästeollisuuden on vaikeaa saada aikaan merkittäviä hiilidioksidipäästöjen
lisävähennyksiä ottamatta käyttöön läpimurtoteknologiaa[57].
Uudet tekniset innovaatiot ovat useiden vuosien päässä. Mahdollisia
läpimurtotekniikoita tutkittiin aiemmin osana useiden hankkeiden kokonaisuutta,
jonka nimi oli ULCOS[58]. Komissio tuki ULCOS-hanketta: se antoi sille
yhteensä 40 miljoonaa euroa rahoitusta kuudennesta tutkimuksen ja kehittämisen
puiteohjelmasta sekä hiili- ja terästutkimusrahastosta. Horisontti 2020 -ohjelmassa
prosessiteollisuuden erityistukea voidaan myöntää ehdotetulle julkisen ja
yksityisen sektorin kumppanuudelle, jonka nimi on SPIRE[59].
Lisäksi hiilen talteenotto ja varastointi on todettu keskeiseksi
tekniikaksi vähähiilisen teollisuuden aikaansaamiseksi etenemissuunnitelmassa
siirtymiseksi vähähiiliseen talouteen vuonna 2050[60] sekä
energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050[61]. Tähän sisältyvät hiilen talteenoton ja
varastoinnin sovellukset sekä teollisuuden prosesseissa että
energiantuotannossa. Se on yksi strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET)
painopistealoista, johon liittyy erityinen eurooppalainen teollisuusaloite ja
Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymän (EERA) yhteinen tutkimusohjelma.
Teräksen merkitys energiasovelluksien kannalta ja tutkimus- ja
innovointitarpeet on määritelty komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa
”Materials Roadmap Enabling Low Carbon Energy Technologies”[62].
Näin ollen aiemmassa ULCOS-hankkeen T&K-vaiheessa tehdyn tutkimuksen
kaltaisia TKI-toimia koskevat uudet ehdotukset ovat mahdollisia. Vuosina 2014–2020
tutkimushankkeita rahoitetaan lisäksi hiili- ja terästutkimusrahastosta noin
280 miljoonalla eurolla. Katsottaessa tulevaisuuteen on kuitenkin
selvää, että tarvitaan teollisen mittakaavan demonstrointihanke teräksen
valmistuksesta hiilen talteenoton ja varastoinnin avulla, ja sen
todennäköisesti tarvitsemat määrärahat ovat suuremmat kuin tavallisen suuruusluokan
TKI-hankkeiden. Arvioiden mukaan täysi ULCOS-hankkeeseen liittyvien
demonstrointikokeiden kirjo maksaisikin yli 500 miljoonaa euroa. Tästä syystä
hiilen talteenotto- ja varastointitekniikoiden käyttöä terästuotannossa
koskevan kaupallisen demonstroinnin seuraavassa vaiheessa tarvitaan selvästi muiden
välineiden vipuvaikutusta, esimerkiksi uutta NER 300 -ehdotuspyyntöä, uutta
Euroopan energia-alan elvytysohjelmaa tai rakennerahastojen käyttöä. Vaikka tällaisia tekniikoita on saatavilla, niiden
laajamittainen käyttöönotto riippuu siitä, onko niiden soveltaminen EU:ssa
mahdollista kilpailukykyisin tuotantokustannuksin, sekä yleisestä
hyväksynnästä. Hiilen talteenotto ja varastointi edellyttää etenkin
tarvittavien mekanismien luomista paikallisyhteisöjen saamiseksi mukaan
tällaisten hankkeiden kumppaneiksi ja hiilen kohtuullisen hinnan
varmistamiseksi. Euroopan terästeollisuus kehittää jatkuvasti uusia
terästyyppejä vastatakseen tiettyjen sovellusten tarpeisiin. Nykyisin tarve
edistää TKI-toimintaa ympäristöystävällisen prosessiteknologian alalla on
kuitenkin paljon suurempi kuin aikaisemmin. Uusien lajittelutekniikkojen ja
innovatiivisten järjestelmien, markkinoiden ja liiketoimintamallien tarjoamat
mahdollisuudet kehittää edelleen romumetallin kierrätystä ovat erityisen
lupaavia ajatellen kilpailukyvyn parantamista sekä ympäristövaikutusten ja
päästöjen vähentämistä. Raaka-aineita koskeva eurooppalainen
innovaatiokumppanuus[63] edistää innovaatioita koko teräksen arvoketjussa etsinnästä ja
louhinnasta tehokkaaseen käsittelyyn, kierrätykseen ja korvaamiseen. Kehittyvän terästeknologian teollista
hyödyntämistä voidaan lisätä Euroopan investointipankin (EIP)
rahoitusmekanismeilla[64].
Teräsalan hankkeet, joilla on matalampi riskiprofiili, voivat usein saada EIP:n
pitkäaikaista rahoitusta. Hyvin innovatiiviset terästuotteet voivat lisäksi
saada rahoitusta riskinjakorahoitusvälineestä (RSFF), joka on Euroopan
komission ja EIP:n yhdessä perustama innovatiivinen luottoriskin
jakamisjärjestelmä ja jolla parannetaan velkarahoituksen saatavuutta ja
edistetään taloudellisesti riskialttiimpia toimia tutkimuksen, teknologisen
kehittämisen, demonstroinnin ja innovaatioihin tehtävien investointien aloilla. Komissio aikoo – harkita uusia puhtaampia ja resurssi- ja energiatehokkaampia tekniikoita koskevien T&K-, demonstrointi- ja pilottihankkeiden tukemista Horisontti 2020 -aloitteen puitteissa sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisesti, asianomaiset vaatimukset täyttävät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet mukaan luettuna. Yksi mahdollinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus – SPIRE (Sustainable Process Industry through Resource and Energy Efficiency) – sekä strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET) ovat valmisteilla. – tehdä tarvittaessa kansainvälistä yhteistyötä tuotantoketjun alkupään tutkimushankkeissa, jos tästä on hyötyä Euroopan kilpailukyvyn ja markkinoillepääsyn lisäämiseksi. – keskittää rahoitustuen voimakkaammin skaalaus- ja pilottivaiheeseen vain tutkimusvaiheeseen keskittymisen sijasta. – tutkia raaka-aineita koskevan eurooppalainen innovaatiokumppanuuden ja varsinkin sen tulevan täytäntöönpanosuunnitelman yhteydessä kaikkia mahdollisuuksia edistää terästeollisuuden innovointia koko raaka-aineiden arvoketjussa, kierrätys mukaan luettuna. Komissio kehottaa jäsenvaltioita – tutkimaan tarvetta ja mahdollisuuksia korvamerkitä rahoituslähteitä teräsalan TKI-hankkeita rahoittavien erityisohjelmien perustamiseksi ja klusterien luomisen edistämiseksi. Komissio kehottaa Euroopan investointipankkia – harkitsemaan pitkäaikaisia rahoitushakemuksia teräsalan hankkeille, joiden tavoitteena on varmistaa teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin mukaisten BAT-tekniikkoihin perustuvien lupaehtojen noudattaminen. 3.6 Sosiaalinen ulottuvuus: rakennemuutos ja osaamistarpeet Teräsalan työllisyysnäkymät ovat hyvin
huolestuttavat ja ansaitsevat täyden poliittisen huomion varsinkin, koska viime vuosina on rakennemuutoksen vuoksi menetetty
40 000 työpaikkaa. Tämä merkitsee sitä, että jäsenvaltioilla on
edelleen huomattavia sosiaalisia haasteita, jotka liittyvät
tuotantokapasiteetin aikaisempiin ja jo ilmoitettuihin tuleviin sulkemisiin,
jotka vaikuttavat useisiin alueisiin. Lisäksi jos teräksen tuottamisesta
Euroopassa tulee yhä vaikeampaa, samasta arvoketjusta riippuvaiset
teollisuudenalat lopettavat myös tuotantonsa tai investoivat muualle. Jotta ala säilyisi Euroopan
tuotantoteollisuuden ja työllisyyden kannalta strategisesti merkittävänä, on
toteutettava kiireellisiä (väliaikaisia) toimenpiteitä pitkän aikavälin toimien
lisäksi. Se edellyttää myös, että työntekijöitä varten kehitetään
julkisella tuella väliaikaisia työjärjestelyjä, jotta säilytetään
heidän työkykynsä ja heidät koulutetaan uudelleen taloudellisten
laskusuhdanteiden aikana, tarvittaessa sovellettavien valtiontukisääntöjen
mukaisesti. Erilaisia EU:n varoja ja politiikan
välineitä voidaan ottaa käyttöön mukautumisen sosiaalisten
kustannusten lievittämiseksi ja sen varmistamiseksi, että tarvittava
osaaminen säilytetään ja sitä kehitetään alan tulevaa kilpailukykyä varten.
Tämä olisi tehtävä siten, että sillä tuetaan ajan mittaan tapahtuvaa
siirtymistä uusien kehittyneiden tuotantotekniikoiden ja innovatiivisten
tuotteiden käyttöön, eikä se saisi estää mitään välttämättömiä
rakenneuudistuksia. Tällaiset toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä teräsalalle,
sillä sen on purettava ylikapasiteettiaan. EU:n terästeollisuuden rakennemuutostarpeiden
ennakoiminen on avain sosiaalisten haittavaikutusten lievittämiseen.
Rakennemuutoksen sosiaalisten vaikutusten minimoimiseksi olisi levitettävä ja
edistettävä hyviä käytäntöjä yritystasolla tapahtuvan koulutuksen ja
uudelleensuuntautumisen alalla. Tästä syystä on entistä tärkeämpää, että
kaikki sidosryhmät puuttuvat kausittaisiin rajoitteisiin väliaikaisilla
toimenpiteillä, joilla pyritään säilyttämään tuotanto ja työpaikat pitkällä
aikavälillä sekä rajoittamaan kapasiteetin väheneminen tunnustettuun
rakenteelliseen ylikapasiteettiin. Ala on jo toteuttanut mukautustoimia lakkauttamalla
yli 30 miljoonaa tonnia Euroopan terästeollisuuden tuotantokapasiteetista, ja
20:tä miljoonaa tonnia tästä voidaan pitää pysyvänä mukautuksena. Samalla terästeollisuuden työntekijät ovat
käymässä läpi ennennäkemätöntä muutosta. Useimpien eurooppalaisten terästä
tuottavien yritysten ikärakenne on sellainen, että yli 20 prosenttia
tämänhetkisestä työvoimasta on jättänyt alan vuosina 2005–2015 ja lähes 30
prosenttia jättää sen vuoteen 2025 mennessä. Näin ollen alan on pystyttävä
houkuttelemaan nuoria ja luovia lahjakkuuksia. Tarvitaan erityisiä toimia, jotta
varmistetaan, että erittäin ammattitaitoiset tutkijat ja johtajat vievät
Euroopan terästeollisuutta eteenpäin ja luovat uusia kilpailuetujen lähteitä. Rakennerahastot voivat
auttaa tukemaan alan rakenneuudistusta ja edistämään innovaatioita sekä älykästä
kasvua ja älykästä erikoistumista. Tässä syvällisen muutoksen ja
rakenneuudistuksen toimintaympäristössä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan
sosiaalirahastoa (ESR) ja Euroopan globalisaatiorahastoa (EGR)
tuettaessa alan työntekijöiden osaamisen parantamista ja ajantasaistamista ja
autettaessa irtisanomisuhan alaisia tekemään myönteisiä ja nopeita ammatillisia
siirtymiä. Asianmukaisen kansallisen ja/tai alueellisen ohjelmasuunnittelun
avulla ESR voi hoitaa tämän tehtävän ennakoivasti, pysyvästi ja hyvissä ajoin
ennen konkreettisia rakennemuutostoimia – lievittäen siten etukäteen niiden
tulevia vaikutuksia. EGR voi täydentää tätä tukemalla irtisanottavia
työntekijöitä aktiivisilla työmarkkinatoimenpiteillä. EU:n valtiontukisääntöjen mukaan teräsala voi
hyötyä useista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita edistävistä valtiontukitoimenpiteiden
luokista: näitä ovat tutkimus, kehittäminen ja innovointi, koulutus-
ja työllisyystuki sekä tuki ympäristönsuojelun parantamiseksi. Teräsala on
esimerkiksi jo hyötynyt vapautuksista kansallisista ympäristö- ja
energiaveroista, energiatehokkuustoimiin myönnettävästä valtiontuesta ja
sitovia EU:n raja-arvoja parempiin arvoihin johtaviin investointeihin
myönnettävästä tuesta. Lisäksi teräsala on tunnustettu yhdeksi hiilivuotoriskin
alaisista aloista, ja jäsenvaltiot voivat lievittää päästökauppajärjestelmän
aiheuttamien korkeampien sähkön hintojen vaikutusta alan kilpailukykyyn
vuodesta 2013 vuoteen 2020, kuten edellä selitettiin. Komissio aikoo lyhyellä aikavälillä – edistää nuorten työllisyyttä alalla vahvistamalla oppisopimusjärjestelmiä ja nuorille suunnattuja rekrytointiprosesseja. – kannustaa teräsalan eurooppalainen osaamisneuvoston luomista, joka kokoaa yhteen nykyisiä kansallisia teräsalan osaamisen ja työllisyyden kehittämiseksi työskenteleviä organisaatioita. Osaamisneuvostoon voi kuulua alan organisaatioiden halukkuuden ja kykyjen mukaan työnantajien ja työntekijöiden EU:n ja kansallisen tason edustajia sekä koulutuksen järjestäjien organisaatioita. – tukea alakohtaisia taitoyhteenliittymiä ”Yhteinen Erasmus” -ohjelman[65] avulla. Osaamistarpeita ja kehityssuuntauksia koskevan näytön perusteella alakohtaiset taitoyhteenliittymät laativat ja tarjoavat yhteisiä opetussuunnitelmia ja menetelmiä, erityisesti työssäoppimista, jotka antavat opiskelijoille tietyn alan, kuten terästeollisuuden, työmarkkinoilla vaadittavia taitoja. – tukea muun muassa energiansäästöä koskevaan osaamiseen liittyviä aktiivisia koulutus- ja elinikäisen oppimisen toimia kouluttamalla energiatarkastajia ja energia-asioista vastaavia johtajia. – perustaa (ammattiliittojen ja/tai kansallisten viranomaisten nimenomaisesta pyynnöstä) yksiköiden välisen työryhmän[66], joka tutkii ja seuraa tärkeimpiä terästehtaiden sulkemisia tai toiminnan huomattavia supistamisia asianomaisten EU:n varojen käytön yksinkertaistamiseksi, kun toimintaa supistetaan merkittävästi tai tehtaita suljetaan. – esittää muutosten ja rakenneuudistusten ennakoinnin laatukehyksen, jossa hahmotellaan tämän alan parhaat käytännöt, joita kaikkien sidosryhmien olisi toteutettava. – varmistaa, että Horisontti 2020 -ohjelman ja rakennerahastojen puitteissa tapahtuvassa EU:n varojen myöntämisessä noudatetaan alueellisen älykkään erikoistumisen periaatetta ja otetaan huomioon investoinnin kestävyys tietyllä alueella luotavien ja säilytettävien työpaikkojen suhteen. – soveltaa edelleen yhteisrahoitusta koskevia sääntöjä ja ohjelmamaiden pienempiä omia maksuosuuksia rakennerahastoissa. Komissio kehottaa jäsenvaltioita – tutkimaan mahdollisuutta käyttää yhdessä alueviranomaisten kanssa Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja uusien taitojen hankkimiseen muun muassa perustamalla erityinen teräsalaa koskeva rahoitustoimenpide – tutkimaan mahdollisuutta käyttää yhdessä alueviranomaisten kanssa rakennerahastoja seuraavalla ohjelmakaudella teräsalan rakennemuutoksen sosiaalisten vaikutusten lievittämiseen – saattamaan päätökseen meneillään olevat neuvottelut ehdotuksesta asetukseksi Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) ohjelmakaudeksi 2014–2020[67] ja pyytämään rahaston käyttöä – helpottamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jotta päästään sopimukseen väliaikaisista aloitteista työpaikkojen säilyttämiseksi, kuten mahdollisuudesta ottaa käyttöön joustavia työjärjestelyjä erityisesti kausittaisia mukautuksia ajatellen. Komissio kehottaa teräsalaa – toimimaan aktiivisesti osaamispuutteiden korjaamiseksi – jatkamaan alan välttämätöntä mukautusta muutosten ja rakenneuudistuksen ennakointia koskevien parhaiden käytäntöjen mukaisesti muun muassa työmarkkinavuoropuhelun ja alueellisten sidosryhmien asianmukaisen osallistumisen avulla – tutkimaan rakennemuutostarpeita ja mahdollisia kapasiteetin mukautuksia keskeisten alojen tulevaa kysyntää silmälläpitäen ottaen huomioon, että rakenteellisia ja kausittaisia kehityssuuntauksia on käsiteltävä eri tavoin – tekemään yhteistyötä muiden sidosryhmien, varsinkin kansallisten ja alueellisten viranomaisten, kanssa sen varmistamiseksi, että kausittaiseen ylikapasiteettiin puututaan julkisesti tuetuilla väliaikaisilla toimenpiteillä, joilla säilytetään työpaikat pitkällä aikavälillä. 4. Päätelmät Kuten edellä on esitetty, EU:n vuosia
2030/2050 koskevassa visiossa hahmotellaan strategioita ja etenemisreittejä
Euroopan talouden siirtämiseksi kohti kestävää ja tehokasta globaalia
energiajärjestelmää, liikennevälineiden uudistamista ja siihen liittyvää
älykkään liikenteenhallintajärjestelmän luomista sekä kaikkien rakennusten
kunnostamista ja niiden liittämistä älykkäisiin toimitusverkkoihin. Tämä visio edellyttää runsaasti teräksen
kaltaisia kehittyneitä materiaaleja, ja sen onnistunut toteuttaminen edellyttää
tarpeeksi laadukkaan teräksen riittävien määrien saatavuutta oikeaan hintaan.
Vain oikean poliittisen ja sääntelykehyksen sekä komission, jäsenvaltioiden ja
alan itsensä toteuttamien kohdennettujen toimien avulla teräsala voi voittaa
vaikeutensa, lisätä kilpailukykyään ja tuottaa sen markkinaosuuden
säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi tarvittavia innovatiivisia terästuotteita. Teräksestä käydyt rakentavat keskustelut ovat
korostaneet tämän strategisen teollisuudenalan tärkeimpien sidosryhmien välisen
vuoropuhelun jatkamisen hyödyllisyyttä ja tarvetta. Tästä syystä komissio
ehdottaa, että perustetaan virallisesti terästä käsittelevä korkean tason
ryhmä. Tähän prosessiin sisältyisi vuotuinen korkean tason kokous. Sen
päätavoitteena olisi tarjota keskinäisen tietojenvaihdon, vuoropuhelun ja
parhaiden käytäntöjen vaihdon eurooppalainen foorumi. Yleisesti ottaen sillä on
tarkoitus helpottaa ja tukea Euroopan teräsalan pyrkimyksiä säilyttää
kapasiteettinsa ja lisätä sitä voidakseen kilpailla maailmanmarkkinoilla. Kahdentoista kuukauden kuluessa tämän
toimintasuunnitelman hyväksymisestä komissio arvioi, miten sen täytäntöönpano
on vaikuttanut terästeollisuuden kilpailukykyyn, ja antaa tarvittaessa
lisäsuosituksia ja ohjeita. [1] Eurofer Economic and Steel Market Outlook, 2012. [2] Yritysten
ilmoitusten mukaan. [3] COM(2012) 582 final. [4] Maailman
teräsjärjestön (World Steel Association) tilastot vuodelta 2012,
http://www.worldsteel.org/statistics/statistics-archive/2012-steel-production.html. [5] OECD DSTI/SU/SC(2012) 21 The future of steel: how will the industry
evolve? (joulukuu 2012). [6] DECISÃO
CMC Nº 39/11. Brasilia nosti sadan tuotteen, muun muassa useiden
terästuotteiden mutta ei jalostettujen teräslevyjen, tuontitulleja. Tulleja korotettiin 12
prosentista 25 prosenttiin, ja ne ovat voimassa 12 kuukautta. Voimassaoloa
voidaan jatkaa yhdellä vuodella. [7] Nämä
luvut perustuvat aiemman valvontajärjestelmän joulukuuhun 2012 asti kattamiin
tuotteisiin. [8] OECD DSTI/SU/SC(2012) 12 The future of the steel industry: selected
trends and policy issues (joulukuu 2012). [9] Prospective scenarios on energy efficiency and CO2 emissions in the
Iron & Steel industry (2012) – YTK. [10] The potential for improvements in energy efficiency and CO2
emissions in the EU27 iron and steel industry under different payback periods,
Journal of Cleaner Production (2013), http://dx.doi.org/10.1016/j.jclepro.2013.02.028. [11] Vuoteen
1980 verrattuna raakateräksen tuotantoon käytettävien raaka-aineiden käyttö on
vähentynyt 2 336 kg:sta 2 015 kg:aan tonnia kohden (-13,7
prosenttia). [12] Direktiivi
2012/27/EU. [13] COM(2013)
180 final. [14] Lisätietoja
on osoitteessa http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/metals-minerals/steel/high-level-roundtable/index_en.htm. [15] KOM(2010) 543 ja COM(2012) 746. [16] Kilpailukyvyn
varmistaminen on kaksitoistavaiheinen väline, jolla arvioidaan, miten
poliittiset ehdotukset vaikuttavat yritysten kilpailukykyyn niiden
liiketoimintakustannuksiin, asianomaisen alan innovointikykyyn ja yritysten
kansainväliseen kilpailukykyyn kohdistuvien vaikutusten välityksellä. Se
tarjoaa yksinkertaisen ja tehokkaan välineen tuottaa perusteellisempia
analyyseja ehdotusten vaikutuksista kilpailukykyyn – SEC(2012) 91 final. [17] Innovaatiounioni – KOM(2010) 546 lopullinen. [18] Puolan
teräksentuottajien järjestön tilastot, 2012. [19] OECD DSTI/SU/SC(2012) 15 Excess Capacity in the steel industry: an
examination of the global and regional extent of the challenge. [20] COM(2012) 636 final. [21] COM(2013) 17 final ja COM(2013) 18 final. [22] COM(2012) 433 final. [23] Rautamalmin
hinta nousi vuosina 2001–2011 25 dollarista 250 dollariin kuivatonnilta. [24] Maailman teräsjärjestö (World Steel Association) (2010). [25] Yhdysvaltojen
ympäristönsuojeluvirasto. [26] Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto. [27] http://scripts.cac.psu.edu/users/n/w/nwh5089/Steel%20Recycling%20Process.pdf. [28] www.eurofer.org/index.php/eng/content/.../517/.../SteelRecycling.pdf. [29] Direktiivi 2009/125/EY. [30] http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:094:0002:0011:FI:PDF. [31] Asetus (EY) N:o 1013/2006. [32] KOM(2008) 699 ja KOM(2011) 25. [33] Komission
asetus (EU) N:o 1241/2009. [34] Surveillance
2 -järjestelmä kerää suoraan tullin tuonti-ilmoituksista saatuja tietoja.
Tiedot koskevat tulli-ilmoituksen viitenumeroa, tavaroiden luonnetta,
alkuperää, määrää ja arvoa sekä ajankohtaa, jona tullihallinto on ottanut
ilmoituksen vastaan (todellinen tuontipäivä). EU:n jäsenvaltioiden
tullihallintojen keskusjärjestelmät lähettävät tiedot päivittäin. Järjestelmä
perustuu tullikoodeksin täytäntöönpanosäännösten 308 d artiklaan (asetus
2454/93). [35] Ehdotus
asetukseksi rahoitusvälineiden markkinoista KOM(2011) 652, Euroopan
markkinainfrastruktuureja koskeva asetus (EU) N:o 648/2012, markkinoiden
väärinkäyttöä koskeva direktiivi 2003/6/EY, jota on muutettu direktiivillä
2008/26/EY ja direktiivillä 2010/78/EU. Markkinoiden väärinkäyttöä koskevaa
direktiiviä tarkistetaan parhaillaan, KOM(2011) 654 sekä ehdotus asetukseksi
markkinoiden väärinkäytöstä KOM(2011) 651. [36] Ecorysin
tutkimus Euroopan energiaintensiivisistä teollisuudenaloista – The Usefulness
of Estimating Sectoral Price Elasticities. [37] Koksihiilen
hinta nousi vuosina 2009–2011 170 dollarista 290 dollariin tonnilta. [38] Kansainvälinen
energiajärjestö, neljännesvuosittaiset tilastot, vuoden 2012 toinen
vuosineljännes. [39] IEA:
vuoden 2005 indeksi = 100, Energy prices and taxes,
neljännesvuosittaiset tilastot, vuoden 2012 neljäs vuosineljännes. Eurooppaa
koskevat tiedot vain OECD:n jäsenvaltioista. [40] KOM(2011)
885/2. [41] 2009/C 235/04. [42] KOM(2011)
676. [43] Direktiivit
2009/72/EY ja 2009/73/EY, asetukset (EY) N:o 713/2009, 714/2009 ja 715/2009. [44] KOM(2011) 808 lopullinen. [45] SEUT-sopimuksen
101 ja/tai 102 artikla. [46] Asia
COMP/39.386 – Pitkäaikaiset sähkösopimukset Ranskassa (EUVL C 133, 22.5.2010,
s. 5–6) ja asia COMP/B-1/37.966 – Distrigaz (EUVL C 9, 15.1.2008, s. 8). [47] Komission
tiedonanto epävirallisista ohjeista, jotka liittyvät yksittäisissä asioissa
ilmeneviin EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa koskeviin uusiin kysymyksiin
(ohjekirjeet), EUVL C 101, 27.4.2004, s. 78. [48] EUCO 75/1/13, 23. toukokuuta 2013. [49] Komission tiedonanto talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: Country specific recommendations – Moving Europe
beyond the crisis, COM(2013) 350. [50] Arviolta 4–7 prosenttia ihmisen toiminnasta aiheutuvista EU-27:n alueen
hiilidioksidipäästöistä on peräisin teräsalalta, joka tuotti vuosina 2005–2008
keskimäärin 252,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. [51] COM(2013)
169 final. [52] KOM(2011)
112 lopullinen. [53] Komission
yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2011)1609: Materials Roadmap Enabling Low
Carbon Energy Technologies. [54] Boston Consulting Group. [55] KOM(2011) 21. [56] Direktiivi 2012/27/EU. [57] Prospective scenarios on energy efficiency and CO2 emissions in the
Iron & Steel industry (2012) – YTK. [58] ULCOS on
lyhenne sanoista ”Ultra-Low Carbon dioxide (CO2) Steelmaking”. [59] Sustainable
Process Industry through Resource and Energy Efficiency (resurssi- ja
energiatehokas kestäväpohjainen prosessiteollisuus). [60] KOM(2011) 112 lopullinen. [61] KOM(2011) 885 lopullinen. [62] SEC(2011) 1609. [63] COM(2012) 82 final. [64] Voittoa
tavoittelemattomalla EIP:llä on yhä ”kolmen A:n” luottoluokitus kaikilta
kolmelta luottoluokituslaitokselta, ja sen vuoksi se pystyy lainaamaan rahaa
globaaleilta rahoitusmarkkinoilta äärimmäisen edullisin koroin ja välittämään
sitä valituille hankkeille. [65] KOM(2011) 787 lopullinen. [66] KOM(2005) 120 lopullinen. [67] KOM(2011) 608.