This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013DC0376
Recommendation for a COUNCIL RECOMMENDATION on Finland’s 2013 national reform programme and delivering a Council opinion on Finland’s stability programme for 2012-2017
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Suomen vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta sekä samassa yhteydessä annettu Suomen vuosien 2012–2017 vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Suomen vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta sekä samassa yhteydessä annettu Suomen vuosien 2012–2017 vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto
/* COM/2013/0376 final */
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Suomen vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta sekä samassa yhteydessä annettu Suomen vuosien 2012–2017 vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto /* COM/2013/0376 final */
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Suomen vuoden 2013 kansallisesta
uudistusohjelmasta
sekä samassa yhteydessä annettu Suomen vuosien 2012–2017 vakausohjelmaa koskeva
neuvoston lausunto
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan ja
148 artiklan 4 kohdan, ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman
valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta
7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY)
N:o 1466/97[1]
ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan, ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon
ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011[2] ja
erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission suosituksen[3], ottaa huomioon Euroopan parlamentin
päätöslauselmat[4], ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät, ottaa huomioon työllisyyskomitean lausunnon, on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa, sekä katsoo seuraavaa: (1) Eurooppa-neuvosto hyväksyi
26 päivänä maaliskuuta 2010 Euroopan komission ehdotuksen, jolla
käynnistetään uusi kasvu- ja työllisyysstrategia, Eurooppa 2020. Strategian
lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan koordinointia, ja siinä keskitytään
avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia, jotta voidaan parantaa Euroopan
mahdollisuuksia vauhdittaa kestävää kasvua ja lisätä kilpailukykyä. (2) Neuvosto antoi 13 päivänä
heinäkuuta 2010 komission ehdotusten perusteella suosituksen jäsenvaltioiden ja
unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21
päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan
suuntaviivoista[5].
Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita
kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja
työllisyyspolitiikassaan. (3) Valtion- ja hallitusten
päämiehet hyväksyivät 29 päivänä kesäkuuta 2012 kasvu- ja työllisyyssopimuksen,
joka toimii johdonmukaisina puitteina kansallisen, EU:n ja euroalueen tason
toimille kaikkia mahdollisia keinoja, välineitä ja politiikkoja käyttäen. He
päättivät toimista, jotka on toteutettava jäsenvaltioiden tasolla, ja
ilmaisivat erityisesti täysimääräisen sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategian
tavoitteiden saavuttamiseen ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon. (4) Neuvosto antoi 6 päivänä
heinäkuuta 2012 suosituksen Suomen vuoden 2012 kansallisesta uudistusohjelmasta
ja lausunnon Suomen vuosien 2011–2015 tarkistetusta vakausohjelmasta. (5) Komissio hyväksyi
28 päivänä marraskuuta 2012 vuotuisen kasvuselvityksen[6]. Tästä
alkoi vuoden 2013 talouspolitiikan EU-ohjausjakso. Komissio hyväksyi niin ikään
28 päivänä marraskuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella
varoitusmekanismia koskevan kertomuksen[7],
jossa se katsoi, että Suomi kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin
perusteellinen tarkastelu. (6) Eurooppa-neuvosto hyväksyi
14 päivänä maaliskuuta 2013 rahoitusvakauden varmistamisen, julkisen
talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että
on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista,
palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä,
puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa
julkishallintoa. (7) Komissio julkaisi 10 päivänä
huhtikuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laaditun
Suomea koskevan perusteellisen tarkastelun[8] tulokset. Komissio päättelee analyysinsa
perusteella, että Suomen makrotaloudessa on epätasapainotiloja, jotka
edellyttävät seurantaa ja politiikkatoimia. Vaihtotaseen huomattavaan
heikkenemiseen ja heikkoon vientiin, jonka taustalla on teollisuuden
rakennemuutos, sekä kustannuskilpailukyvyn ja muun kilpailukyvyn osatekijöihin
on kiinnitettävä edelleen huomiota. (8) Suomi toimitti vuosia
2012–2017 koskevan vuoden 2013 vakausohjelmansa ja vuoden 2013 kansallisen
uudistusohjelmansa 18 päivänä huhtikuuta 2013. Ohjelmat on arvioitu samaan
aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. (9) Neuvosto on neuvoston
asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan mukaisen vuoden 2013
vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että Suomen julkinen talous
on ollut kokonaisuutena terve. On toteutettu toimia tulojen lisäämiseksi ja
menojen hillitsemiseksi, jotta voitaisiin lähestyä keskipitkän aikavälin
tavoitetta. Julkisen talouden kehitysarvion perustana oleva makrotalouden
skenaario on uskottava. Vuoden 2013 kasvuarvio vastaa komission kevään
ennustetta, kun taas vuoden 2014 kasvuarvio on 0,6 prosenttiyksikköä korkeampi
kuin komission ennuste. Ohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian
tavoitteena on valtiontalouden tasapainottaminen ja valtionvelan saattaminen
lasku-uralle suhteessa BKT:hen vuoteen 2015 mennessä. Keskipitkän aikavälin
tavoite on ohjelmassa muutettu 0,5 prosentista –0,5 prosenttiin. Uusi
keskipitkän aikavälin tavoite vastaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.
Ohjelman mukaan keskipitkän aikavälin tavoite on tarkoitus saavuttaa vuoteen
2014 mennessä ja tavoitteessa on tarkoitus pysyä vuoteen 2017 asti. Ohjelman
tietoihin perustuen (uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman
perusteella Suomi ei saavuttanut aiemmin sovellettua keskipitkän aikavälin
tavoitetta vuonna 2012 eikä se saavuta uutta keskipitkän aikavälin tavoitetta
vuonna 2013. Ohjelmassa ennakoidaan, että (uudelleenlaskettu) rakenteellinen
rahoitusasema kohenee vuoden 2012 –1 prosentista –0,9 prosenttiin suhteessa
BKT:hen vuonna 2013. Vuosina 2014–2017 se olisi –0,6 prosentista –0,7
prosenttiin suhteessa BKT:hen. Vuonna 2012 Suomen nettomenot lisääntyivät 0,4
prosenttia, mikä jää menojen kasvulle asetetun vertailuarvon sovellettavan
viitearvon alapuolelle. Kun otetaan huomioon, että Suomen kokonaistuotannon
kasvu oli vuonna 2012 negatiivinen, vähäistä rakenteellista sopeutusta pidetään
riittävänä. Vuonna 2013 Suomen (uudelleenlaskettu) rakenteellinen rahoitusasema
kohenee, ja nettomenojen ennustetaan poikkeavan menojen kasvulle asetetusta
viitearvosta vain 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kun otetaan huomioon Suomen
suuri negatiivinen tuotantokuilu, tätä pidetään riittävänä. Vuonna 2014 Suomen
(uudelleenlasketun) rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan kohenevan
edelleen –0,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen, jolloin se on riittävän lähellä
keskipitkän aikavälin tavoitetta (komission kevään ennusteen mukaan Suomi
saavuttaisi tavoitteen vuonna 2014). Kokonaisuudessaan tämä merkitsisi, että
vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osiota noudatetaan. Vuonna 2012
julkisen talouden konsolidoitu bruttovelka oli 53 prosenttia suhteessa BKT:hen,
ja ohjelman mukaan se pysyy ohjelmakaudella alle 60 prosentin suhteessa
BKT:hen. Ohjelmassa ennakoidaan velan vähenevän vuosina 2016 ja 2017. Pitkän
aikavälin kestävyys on edelleen finanssipolitiikan tärkein haaste. Väestön
ikääntymiseen liittyvä kestävyysvaje, joka koskee eläkkeitä, terveydenhuoltoa
ja pitkäaikaishoitoa, on tunnustettu, ja se vaatii jatkuvaa seurantaa. (10) Julkisten palveluiden
tuottavuuden kasvu ei ole vastannut koko talouden tuottavuuden kasvua, sillä
väestön ikääntymiseen liittyvä rasitus kasvaa. Periaatteet kuntien
uudistamiseksi on vahvistettu. Kuntien yhdistyminen on kuitenkin edelleen
vapaaehtoista, vaikkakin valtio tarjoaa taloudellisia kannustimia. Sosiaali- ja
terveydenhuoltopalveluiden uudistamisen ei odoteta merkittävästi pienentävän
terveydenhuoltoalueiden lukumäärää nykyisestä. (11) Nuoriso- ja
pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi on toteutettu toimenpiteitä, joista
voidaan mainita nuorisotakuu, nuorille aikuisille suunnattu väliaikainen
osaamisohjelma ja pitkäaikaistyöttömille suunnattu kokeiluohjelma. Näitä on
vuonna 2013 täydennetty lisäämällä taloudellista tukea oppisopimuskoulutukseen
osana nuorisotakuuta. Toimenpiteet ovat tervetulleita, sillä työttömyysasteen
odotetaan nousevan. Toimenpiteet on nyt toteutettava keskittyen selkeästi
kohderyhmien osaamistason ja työmarkkina-aseman parantamiseen. Ikääntyvien
työntekijöiden työllisyysasteen nostaminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa
julkisen talouden kestävyys ja vastata tulevaisuuden työvoimatarpeisiin. Suomen
työikäinen väestö vähenee. Varhaisen eläkkeelle siirtymisen väyliin
puuttumiseksi on sovittu useista toimenpiteistä, kuten osa-aikaeläkkeen
alaikärajan nostamisesta, varhennetun vanhuuseläkkeen poistamisesta ja
työttömyysputken ikärajan nostamisesta. Elinajanodote on kuitenkin kasvanut
nopeammin kuin vuoden 2005 eläkeuudistuksen yhteydessä ennakoitiin, ja nykyiset
lakisääteiset eläkeiät saattavat osoittautua liian mataliksi ja eläkkeet
riittämättömiksi. Nykyinen hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut
nostamaan todellisen eläkkeellesiirtymisiän vuoteen 2025 mennessä 62,4 vuoteen,
mikä on elinajanodote ja väestönkehityksen haasteet huomioon ottaen edelleen
alhainen. Näiden sovittujen toimintalinjojen toteuttaminen on edelleen lyhyen
aikavälin prioriteetti. (12) Sääntelystä johtuvat esteet
ovat Suomen palvelusektorilla yhä rajoittavia, ja markkinat ovat joillakin
tärkeillä aloilla, kuten päivittäistavarakaupassa, erittäin keskittyneet.
Nykyisiä ongelmia on tarkoitus auttaa ratkaisemaan päivittäistavarakaupan
toimijoiden määräävää asemaa koskevilla kilpailulakiin suunniteluilla
muutoksilla, alan valvonnan lisäämistä koskevilla terveen kilpailun
edistämisohjelman tavoitteilla ja poistamalla lainsäädännöstä – esimerkiksi
kaavoitusta ja rakentamista koskevasta lainsäädännöstä – tarpeettomat kilpailun
esteet. Lisäksi Kilpailuvirasto ja Kuluttajavirasto on kilpailupolitiikan
tuloksellisuuden ja hyötyjen lisäämiseksi yhdistetty, viraston määrärahoja on
lisätty ja sen valtuuksia on laajennettu kattamaan kilpailuneutraliteetti
julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä. Kilpailuoikeudelliset sakot ovat
Suomessa olleet perinteisesti pieniä. Uudistuksia niiden pelotevaikutuksen
parantamiseksi on tarkoitus tehdä vuodeksi 2013 suunnitellun selvityksen
perusteella. (13) Tuottavuuden kasvu on Suomessa
edelleen palkkojen nousua hitaampaa, ja kansainvälinen kilpailukyky on
heikentynyt, mikä näkyy Suomen viennin markkinaosuuden pienenemisenä. Vaikka
tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin investoidaan edelleen voimakkaasti,
ratkaisevassa asemassa on yhä tehokkuus, jolla tämä tutkimustyö synnyttää
innovaatioita ja uusia kasvuyrityksiä, jotka voivat tunkeutua nopeasti
kasvaville vientimarkkinoille ja vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä. Suomen
olisi lyhyellä aikavälillä toteutettava äskettäin hyväksytyt politiikat ja
toimenpiteet tutkimus- ja kehitysjärjestelmän parantamiseksi, kuten uusi
toimintasuunnitelma, ja ehdotettava tehtyjen arviointien ja valmisteilla olevan
tulevaisuusselonteon perusteella tarvittaessa lisäuudistuksia. Energian ja
työvoiman on todettu olevan niitä tuotantopanoksia, joiden hinnat kasvattavat
suomalaisen teollisuuden kustannuksia. Palkkakehitys on ollut viime vuosina maltillista,
mikä johtuu kolmikantasopimuksesta, jonka voimassaolo päättyy vuonna 2013.
Siksi on huolestuttavaa, että työmarkkinaosapuolet eivät ole vielä tehneet
uutta sopimusta. (14) Komissio on
EU-ohjausjakson osana analysoinut kattavasti Suomen talouspolitiikkaa. Se on
arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt
perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen
Suomen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden
kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska
unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason
panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. EU-ohjausjakson yhteydessä annetut
komission suositukset on otettu huomioon jäljempänä suosituksissa 1–5. (15) Neuvosto on tutkinut Suomen
vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto[9] ilmenee
erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1. (16) Neuvosto on tutkinut Suomen
kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman komission perusteellisen
tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Makrotalouden epätasapainon
ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6
artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät suosituksista 3, 4 ja
5. (17) Komissio on
EU-ohjausjakson osana myös analysoinut koko euroalueen talouspolitiikkaa.
Neuvosto on antanut tämän perusteella erityisiä suosituksia jäsenvaltioille,
joiden rahayksikkö on euro. Myös Suomen olisi varmistettava, että kyseiset
suositukset pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti, SUOSITTAA, että Suomi toteuttaisi
vuosina 2013–2014 toimia, joilla se 1. noudattaa kasvua edistävää
finanssipolitiikkaa ja säilyttää suunnitellusti julkisen talouden
rahoitusaseman vakauden varmistamalla, että keskipitkän aikavälin tavoite
saavutetaan ohjelmakauden aikana; arvioi edelleen vuosittain väestön
ikääntymiseen liittyvän kestävyysvajeen suuruutta ja sopeuttaa julkisia tuloja
ja menoja pitkän aikavälin tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti; huolehtii
pitkäaikaishoidon kustannusvaikuttavuudesta ja kestävyydestä ja painottaa
enemmän ennaltaehkäisyä, kuntoutusta ja itsenäistä asumista; 2. huolehtii käynnissä olevien
kuntarakennetta koskevien hallinnollisten uudistusten tehokkaasta toteuttamisesta,
jotta voidaan parantaa tuottavuutta ja saavuttaa kustannussäästöjä julkisten
palvelujen tarjonnassa, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut mukaan lukien; 3. toteuttaa lisätoimia
ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi, myös parantamalla
heidän työllistettävyyttään ja kaventamalla varhaisen työmarkkinoilta
poistumisen väyliä, ja kytkee lakisääteisen vähimmäiseläkeiän elinajanodotteen
nousuun; toteuttaa käynnissä olevat toimenpiteet nuorten ja
pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamiseksi keskittyen erityisesti
työn kannalta merkityksellisen osaamisen kehittämiseen ja seuraa tiiviisti
toimenpiteiden vaikutusta; 4. jatkaa työtä kilpailun
lisäämiseksi tuote- ja palvelumarkkinoilla ja erityisesti vähittäiskaupan
alalla toteuttamalla terveen kilpailun uuden edistämisohjelman; 5. lisää Suomen valmiuksia
synnyttää innovatiivisia tuotteita, palveluita ja kasvuyrityksiä nopeasti
muuttuvassa ympäristössä ja jatkaa teollisuuden monipuolistamista vähemmän
energiaa kuluttaville sektoreille; tämänhetkisessä hitaan kasvun ympäristössä
tukee reaalipalkkakehityksen saattamista tuottavuuden kehitystä vastaavaksi
täysin kunnioittaen työmarkkinaosapuolten roolia ja kansallisten käytäntöjen
mukaisesti. Tehty Brysselissä Neuvoston
puolesta Puheenjohtaja [1] EYVL L
209, 2.8.1997, s. 1. [2] EUVL L
306, 23.11.2011, s. 25. [3] COM(2013)
376 final. [4] P7_TA(2013)0052
ja P7_TA(2013)0053. [5] Neuvoston
päätös 2013/208/EU, annettu 22 päivänä huhtikuuta 2013. [6] COM(2012)
750 final. [7] COM(2012)
751 final. [8] SWD(2013)
123 final. [9] Neuvoston
asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.