52013DC0322

SISÄLLYSLUETTELO

1........... Johdanto........................................................................................................................ 2

2........... Barcelonan tavoitteiden toteutuminen on välttämätöntä..................................................... 3

3........... Tilannekatsaus................................................................................................................ 4

4........... Hoidon laatu vaihtelee yhä Euroopassa.......................................................................... 11

5........... Barcelonan tavoitteiden saavuttaminen: Eurooppa 2020 -strategiassa uudistettu sitoumus 14

1.           Johdanto

Alle kouluikäisten lasten kohtuuhintaisten ja korkeatasoisten hoitopalveluiden[1] saatavuus on etusijalla Euroopan unionissa. Kyseisiin hoitopalveluihin kuuluvat päiväkodit ja muut hoitopaikat mukaan luettuina perhepäivähoitajat, pätevät lastenhoitajat, esikouluopetus tai vastaava, kouluopetus sekä kouluajan ulkopuolinen toiminta.

Vuonna 2002 Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti tämän alan tavoitteet: ”Jäsenvaltioiden olisi poistettava pidäkkeitä naisten osallistumiselta työvoimaan ja pyrittävä tarjoamaan lastenhoitopalvelujen kysynnän huomioon ottaen ja kansallisten asiaa koskevien malliensa mukaisesti lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista”[2].

Barcelonan tavoitteiden saavuttaminen on tämän jälkeen ollut etusijalla Lissabonin strategiassa ja myöhemmin Eurooppa 2020 -strategiassa[3]. Jäsenvaltioiden kapasiteetti lisätä työllisyysastetta huomattavasti ja kestävällä tavalla riippuu muun muassa siitä, millaiset mahdollisuudet naisilla ja miehillä on yhdistää työ ja perhe-elämä. Laadukkaiden lastenhoitopalvelujen saatavuudella on tältä osin olennaisen tärkeä merkitys. Yhdessä joustavien työjärjestelyjen ja riittävän perhevapaajärjestelmän kanssa lastenhoitopalvelut muodostavat keinon yhdistää työ ja perhe-elämä, mihin kannustetaan Euroopan tasolla. Ne ovat myös ratkaisevan tärkeä investointi lasten kehitykseen, niillä torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä ja huono-osaisuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle[4].

Vuodesta 2002 lähtien tapahtuneesta edistyksestä ja jäsenvaltioiden tekemistä kahdesta peräkkäisestä naisten ja miesten tasa-arvoa koskevasta sopimuksesta[5] huolimatta lastenhoitopalvelujen saatavuus Euroopan tasolla ei vuonna 2010 ollut vieläkään tavoitteiden mukaista. Joissakin jäsenvaltioissa tilanne näytti lisäksi huononevan vuonna 2011.

Tämän vuoksi näyttää välttämättömältä aloittaa keskustelu hoitopalvelujen puutteesta ja sen syistä ja samaan aikaan esittää asiaan ratkaisuja ja poliittisia toimintalinjoja kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kolmas EU-ohjausjakso antaa poliittisesti mahdollisuuden vahvistaa lastenhoitopalvelujen merkitystä ja niiden osuutta Euroopan unionin tavoitteiden saavuttamisessa.

Tätä taustaa vasten sekä naisten ja miesten tasa-arvostrategian (2010–2015)[6] mukaisesti tässä kertomuksessa esitetään Barcelonan tavoitteiden täytäntöönpanon nykytilanne jäsenvaltioissa. Tässä kertomuksessa esitetään jäsenvaltioiden kohtaamat lastenhoitopalvelujen kehittämisen esteet ja haasteet. Siinä korostetaan tarvetta vahvistaa uudelleen kyseiset tavoitteet ja muistutetaan Euroopan komission sitoumuksesta tukea jäsenvaltioita. Tämä kertomus ja komission viimeaikaiset täydentävät aloitteet, kuten sukupuolten tasapainoisesta edustuksesta yritysten johtokunnissa annettu direktiiviehdotus[7], muodostavat komission todellisen panoksen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteutumiseksi ja naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi.

2.           Barcelonan tavoitteiden toteutuminen on välttämätöntä

… Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi

75 prosentin työllisyysastetta ei saavuteta vuoteen 2020 mennessä ilman naisten panosta[8]. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamispolitiikat ovat olennaisen tärkeitä naisten työllisyyden edistämisessä.

Lastenhoitopalvelujen saatavuus on tärkein tekijä, joka vaikuttaa naisten osallistumiseen työmarkkinoille. Kyseisten palvelujen julkisen rahoituksen kasvu on sidoksissa naisten kokoaikaisen työllisyyden kasvuun[9].

Naisten työmarkkinoille pääsyn helpottaminen lisää erilaisten kykyjen tarjontaa ja antaa yrityksille mahdollisuuden saada parempia resursseja ja tulla kilpailukykyisemmiksi. Samalla varmistetaan koulutukseen tehtyjen investointien tuotto jäsenvaltioissa.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamispolitiikat ja erityisesti lastenhoitopalvelut antavat sekä naisille että miehille mahdollisuuden taloudelliseen riippumattomuuteen ja edistävät Eurooppa 2020 -strategian toisen päätavoitteen saavuttamista eli köyhyysuhan alla elävien ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrän vähentämistä vähintään 20 miljoonalla. Vanhempien ja erityisesti naisten lisääntynyt osallistuminen työmarkkinoille vähentää elinikäisen köyhyyden riskiä, edistää kaikkien perheenjäsenten sosiaalista osallisuutta ja parantaa lasten tulevaisuuden mahdollisuuksia[10]. Tämä on erityisen tärkeää heikommassa asemassa olevien ryhmien osalta (yksinhuoltajaperheet, romanit, maahanmuuttajat).

Investoinnit laadukkaisiin lastenhoitopalveluihin merkitsevät myös investointeja tulevaisuuden henkiseen pääomaan: näin annetaan jokaiselle lapselle parempi alku elämässä ja rakennetaan perusta koulumenestykselle, sosiaaliselle integroitumiselle, henkilökohtaiselle kehitykselle ja myöhemmin työkyvylle[11]. Kyseessä on siten sosiaalinen investointi, josta voidaan saada suuri tuotto.

Laadukkaiden lastenhoitopalvelujen ja esikouluopetuksen saatavuus on yksi niistä toimintalinjoista, joilla estetään koulun keskeyttäminen[12]; tämän on myös Euroopan unionin neuvosto vahvistanut[13].

…naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi

Naisten osallistuminen palkkatyöhön on sidoksissa perhevelvoitteiden jakautumiseen sukupuolten välillä. Nimenomaan naiset mukauttavat työjärjestelyjään lasten vuoksi ottamalla vanhempainlomaa, työskentelemällä osa-aikaisesti tai poistumalla työmarkkinoilta. Tämä vaikuttaa heidän palkkoihinsa ja eläkkeisiinsä. Naisten ja miesten välinen palkkaero Euroopan unionissa on edelleen liian suuri (keskimäärin 16,2 prosenttia[14]). Suurimmat erot on havaittu maissa, joissa lastenhoitopalveluja on saatavilla vain vähän[15]. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamispolitiikkojen ja erityisesti lastenhoitopalvelujen puute muodostavat huomattavan esteen naisten taloudelliselle riippumattomuudelle ja heidän etenemiselleen vastuunalaisiin asemiin[16].

…väestöpoliittiseen haasteeseen vastaamiseksi

Lastenhoitopalvelujen saatavuus tukee perheen perustamista; tämä liittyy väestökasvun hidastumiseen Euroopassa. Vaikuttaa siltä, että jäsenvaltiot, joissa syntyvyys on tällä hetkellä suurin, ovat myös niitä, jotka ovat helpottaneet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja joissa naisten työllisyysaste on korkea.

3.           Tilannekatsaus

Vuonna 2008 tehdyssä ensimmäisessä tilannekatsauksessa[17] todettiin, että virallisia lastenhoitopalveluja oli järjestetty vain vähäisessä määrin erityisesti alle kolmevuotiaille lapsille. Siinä kiinnitettiin huomiota vanhempien maksettaviksi tuleviin korkeisiin kustannuksiin ja hoitopalvelujen aukioloaikoihin, jotka eivät olleet sopivia kokopäivätyötä tekeville. Viisi vuotta myöhemmin nämä seikat ovat vieläkin ratkaisematta, vaikka parannusta on hieman tapahtunut.

Alle kolmevuotiaiden lasten hoitopalveluja on vielä parannettava huomattavasti

Eurooppaa koskevien tietojen[18] mukaan vuonna 2010 ainoastaan kymmenen jäsenvaltiota (Tanska, Ruotsi, Alankomaat, Ranska, Espanja, Portugali, Slovenia, Belgia, Luxemburg ja Yhdistynyt kuningaskunta) ovat saavuttaneet Barcelonan tavoitteen alle kolmevuotiaiden lasten osalta. 15 jäsenvaltiota jäävät alle 25 prosentin (kuva 2). Lastenhoitopalvelujen saatavuus on erittäin vähäinen Puolassa, Tšekissä ja Slovakiassa, joissa se on alle viisi prosenttia. Useimmissa maissa (esimerkiksi Saksassa ja Italiassa) kaupunkien ja maaseudun välillä tai alueiden välillä on selvä ero.

Vuosina 2006–2010 alle kolmevuotiaiden lasten hoitopalvelujen saatavuus EU:ssa lisääntyi hieman…

… 26 prosentista keskimäärin 29 prosenttiin[19]. Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, palvelujen saatavuus kasvoi kuitenkin huomattavasti eli 31 prosentista vuonna 2006 43 prosenttiin vuonna 2010. Kasvun odotetaan jatkuvan, sillä palvelujen tarjontaa on suunniteltu kehitettäväksi siten, että vuosiksi 2009–2012 on tarkoitus luoda 200 000 uutta hoitopaikkaa. Myös Sloveniassa on tapahtunut kasvua (+8 prosenttia), mikä johtuu todennäköisesti vuonna 2008 annetusta lastentarhoja koskevasta lakimuutoksesta, jonka mukaan valtio maksaa tarhamaksut toisesta lapsesta lähtien.

Monipuolisessa ja hajautetussa ranskalaisessa järjestelmässä yhdistetään alle kolmevuotiaiden lasten yksilöllinen hoito ja ryhmässä tapahtuva hoito. Eniten suositaan perhepäivähoitajien tarjoamia palveluja. Kyseinen lastenhoidon muoto otettiin käyttöön vuonna 1991 ja sen osuus on noin kolmannes niiden alle kolmevuotiaiden lasten hoidosta, joiden molemmat vanhemmat käyvät töissä. Tämän hoitomuodon valitsevat vanhemmat saavat kuukausittaisen avustuksen, jonka suuruus riippuu perhepäivähoitajan asemasta ja palkasta, lapsen iästä ja kotitalouden tuloista. Perhepäivähoitajan ammatti on vuosien kuluessa kehittynyt huomattavasti. Lakisääteisen koulutuksen määrä on kaksinkertaistunut ja vanhempien kanssa tehtävä työsopimus on nyt pakollinen. Terveys- ja turvatarkastuksia suoritetaan säännöllisesti. Ongelmia kuitenkin on: perhepäivähoitajan ammatti ei ole erityisen tavoiteltu ja pienituloiset perheet eivät ehkä voi käyttää tätä palvelua. Lisäksi useat || perhepäivähoitajat jäävät eläkkeelle lähivuosina. Ranskan viranomaiset ovat jo usean vuoden ajan kannustaneet yrityksiä perustamaan päiväkoteja työntekijöidensä lapsille. Näitä yritysten yhteydessä olevia päiväkoteja perustavat yksityiset ja julkiset yritykset tai sairaalat työntekijöidensä lapsille.

Lastenhoitopalvelujen käyttö lisääntyy lasten iän myötä

Ryhmässä kolmevuotiaista kouluikäisiin[20] 11 jäsenvaltiota (Belgia, Espanja, Ranska, Ruotsi, Saksa, Viro, Alankomaat, Slovenia, Irlanti, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta) saavutti vuonna 2010 läsnäolotunneista riippumattoman 90 prosentin tavoitteen. Vuonna 2011 myös Italia saavutti tavoitteen, kun taas lastenhoitopalvelujen saatavuus Alankomaissa, Espanjassa ja Irlannissa väheni huomattavasti alle 90 prosentin tavoitteen. Jäsenvaltioista 13 sijoittuu 80 prosentin alapuolelle, joten niiden on saatava aikaan vielä huomattavia parannuksia. Puola ja Kroatia ovat 50 prosentin alapuolella. (Kuva 3)

.

Hoitopalvelujen saatavuus ryhmässä kolmevuotiasta kouluikäisiin on pysynyt EU:ssa käytännössä vakaana …

… eli noussut 84 prosentista 86 prosenttiin vuosien 2006 ja 2010 välillä[21]. Tämän erittäin vähäisen keskimääräisen nousun vuoksi on vaikea havaita merkittävämpiä muutoksia maissa, joissa on otettu käyttöön toimenpiteiden yhdistelmiä. Luxemburgissa (+22 prosenttia) perustettiin vuonna 2005 maisons relais -hoitopaikkoja alle 18-vuotiaille, koulutusjärjestelmä uudistettiin vuonna 2009 (vuosi, jona lapsi täyttää kolme vuotta, sisällytettiin osaksi peruskoulun ala-astetta sen valinnainen luonne kuitenkin säilyttäen) ja lastenhoitosekit otettiin käyttöön vuonna 2009. Itävallassa (+13 prosenttia) valtio myönsi varoja lastentarhapaikkojen lisäämiseen (24 500 uutta tarhapaikkaa 0–6-vuotiaille lapsille vuosina 2008–2010). Lisäksi lastenhoidon saatavuuteen vaikutti positiivisesti vuonna 2009 käyttöön otettu mahdollisuus 20:een maksuttomaan lastenhoitotuntiin. Vuosina 2010–2011 lastenhoitopalvelujen saatavuus heikkeni useissa maissa, erityisesti Romaniassa (-25 prosenttia), Espanjassa (-9 prosenttia), Kyproksessa (-8 prosenttia) ja Irlannissa (-8 prosenttia).

Perheeseen ja yhteiskunnalliseen integraatioon liittyvistä asioista vastaava ministeriö yhdessä kuntien kanssa otti käyttöön 1. maaliskuuta 2009 lastenhoitosekit (CSA) Luxemburgissa. Sekillä on mahdollista saada kolme tuntia ilmaista lastenhoitoa viikossa. Seuraavien 21 tunnin osalta vanhempien maksettavaksi tulee reilusti alennettu enintään kolmen euron tuntimaksu. Maksu lasketaan kotitalouden tulojen perusteella suhteessa lapsen asemaan sisarussarjassa. Järjestelmä otettiin käyttöön, jotta varmistettaisiin hoitopaikat köyhyysriskin tai syrjäytymisen vaarassa oleville lapsille. Näille lapsille tarjotaan järjestelmässä enemmän hoitotunteja viikossa kouluvuoden aikana ja koulun loma-aikoina.

Vuoden 2011 tammikuussa 69,27 prosenttia 0–12-vuotiaista lapsista oli rekisteröity järjestelmään[22]. Kyseisen järjestelmän käyttöönoton myötä lastenhoitopaikkojen määrä on jatkuvasti kasvanut, myös ryhmässä kouluikäisistä 12-vuotiaisiin.

Katsaus jäsenvaltioiden tilanteeseen vuonna 2011 Barcelonan tavoitteiden saavuttamisen osalta

· Seuraavat kuusi jäsenvaltiota ovat saavuttaneet molemmat tavoitteet: Ruotsi, Belgia, Ranska, Slovenia, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta.

· Seuraavat seitsemän jäsenvaltiota ovat saavuttaneet yhden tavoitteista: Portugali, Espanja, Alankomaat ja Luxemburg ensimmäisen ikäryhmän osalta ja Saksa, Italia ja Viro vanhempien lasten osalta.

· Seuraavat kolme jäsenvaltiota ovat melkein saavuttaneet yhden tavoitteista: Suomen osalta lastenhoitopalvelujen saatavuus ensimmäisen ikäryhmän osalta on yli 25 prosenttia, ja Irlannin ja Itävallan osalta saatavuus toisessa ikäryhmässä on yli 80 prosenttia.

· Seuraavien yhdentoista jäsenvaltion on vielä tehtävä huomattavia parannuksia: Puola, Bulgaria, Kreikka, Romania, Slovakia, Tšekki ja Kroatia.

Osa-aikaisia hoitopalveluja käytetään melkein yksinomaan…

…maissa, jotka ovat saavuttaneet tavoitteen. Hoitopalvelujen käyttöajat ovat eri maissa hyvin erilaisia. Useissa maissa palveluja käytetään osa-aikaisesti ja ne eivät kata kokonaista työviikkoa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa ja Irlannissa palveluja käytetään ikäryhmästä riippumatta pääosin osa-aikaisesti. On huomattava, että joissakin tapauksissa hoitopaikan käyttö jää huomattavasti alle 30 viikkotunnin. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa merkittävä määrä nuorimpien hoitopaikoista on alle 20 tunnin hoitopaikkoja. On tärkeää tietää, onko osa-aikainen palvelujen käyttö valinnaista vai pakon sanelemaa. Viimeksi mainitussa tapauksessa kokopäiväisten palvelujen puute voi olla esteenä erityisesti yksinhuoltajaäitien työllistymiseen kokopäiväisesti.

Pienten lasten vaihtoehtoisia hoitostrategioita…

… voi olla käytössä. Lastenhoitopalvelujen suhteellisen vähäinen saatavuus tietyissä maissa ei välttämättä liity hoitopaikkojen puutteeseen. Esimerkiksi perhevapaaseen liittyvät oikeudet voivat vaikuttaa nuorimpien lasten hoitopaikkojen kysyntään. Pohjoismaissa ja Sloveniassa on yleistä, että vanhemmat hoitavat lastaan ensimmäisen elinvuoden aikana, ja sen jälkeen lapset voidaan hoitaa ryhmässä hoitopaikassa. Toisissa maissa vapaat ovat paljon pitempiä ja yhdistettynä hoitopalvelujen puutteeseen ne voivat vähentää naisten osallistumista työmarkkinoille. Sen vuoksi olisi olennaisen tärkeää tarjota hoitopaikkoja vanhempainloman päätyttyä ja antaa isille mahdollisuus perhevapaaseen.

Molemmissa ikäryhmissä turvaudutaan usein epäviralliseen lastenhoitoon[23] (jota tarjoavat isovanhemmat), mutta useimmissa tapauksissa sitä käytetään vain osa-aikaisesti eikä se voi olla ratkaisu vanhempien kokopäivätyön mahdollistamiseksi. Lisäksi suuntaus työelämän pidentämiseen voi vaikeuttaa isovanhempien käyttämistä lastenhoitajina.

Asenteet eri maissa vaihtelevat lapsen iän mukaan

Päivähoitopaikkojen ja muiden virallisten hoitopaikkojen katsotaan yleensä olevan hyväksi vanhemmille lapsille, kun taas suhtautuminen hyvin pienten lasten hoitoon on vähemmän myönteistä, vaikka laadukkaiden lastenhoitopalvelujen myönteinen vaikutus (erityisesti heikommassa asemassa olevien perheiden) lasten kehitykseen on laajalti osoitettu[24]. Kuviossa 6 osoitetaan seuraava vastaavuus: maissa, joissa pienten lasten äitien kokopäivätyöhön suhtaudutaan myönteisesti, on hoitopaikkoja alle kolmevuotiaille ja äitien työllistymisaste on suurempi. Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa ja Sloveniassa erittäin myönteinen suhtautuminen yhdistyy suureen hoitopaikkojen saatavuuteen ja naisten työllistymiseen. Kuviossa 6 esitetään myös yli 50 prosentin kielteinen asenne Alankomaissa, Itävallassa ja Virossa. Puolassa ja Kyproksessa pienten lasten äitien kokopäivätyöhön suhtaudutaan yleensä myönteisesti, mutta hoitopaikkoja on vielä lisättävä, jotta äidit voivat osallistua työmarkkinoille.

Hoitokustannukset ovat yhä liian suuret joillekin vanhemmille

Pienten lasten virallinen lastenhoito mahdollistaa vanhempien osallistumisen työmarkkinoille ja siellä pysymisen vain, jos lastenhoito on kohtuuhintaista. 53 prosenttia äideistä, jotka ilmoittavat, etteivät työskentele tai työskentelevät osa-aikaisesti virallisiin lastenhoitopalveluihin liittyvistä syistä[25], pitävät hintaa esteenä. Luku on yli 70 prosenttia Irlannissa, Alankomaissa, Romaniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Enemmistö jäsenvaltioista tukee virallisia lastenhoitopalveluja julkisella rahoituksella (suorat tuet, tuloihin perustuvat vanhempainlisät, verovähennykset, sekit). Kuviossa 7 esitetään, kuinka perheiden maksettaviksi tulevat kustannukset ovat yhä korkeat erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa, joissa ne ovat yli 41 prosenttia kotitalouden nettotuloista silloin, jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Lisäksi kyseisten palvelujen kustannuksia on tarkasteltava suhteessa muihin sosiaali- ja veropolitiikkoihin, joilla on vaikutusta kotitalouden tuloihin, sillä vanhempien ja erityisesti matalapalkkaisten vanhempien ei välttämättä kannata tehdä töitä, jos työtä verotetaan raskaasti, vaikka lastenhoito olisi hyvin tuettua.

Lastenhoitopalvelujen kustannukset eivät vaikuta samalla tavoin korkean tulotason kotitalouksiin kuin matalan tulotason kotitalouksiin…

… ja erot ovat merkittäviä. Esimerkiksi Ranskassa 64 prosenttia ylimmän tuloviidenneksen kotitalouksista käyttää hoitopalveluja verrattuna alimman tuloviidenneksen 15 prosenttiin. Tilanne on samanlainen muissa maissa, joissa lastenhoitopalvelujen käyttöaste on merkittävä, kuten Belgiassa, Suomessa ja Irlannissa, mutta myös maissa, joissa käyttöaste on pienempi. Toisaalta Tanskassa hoitopalvelujen käyttöaste on erittäin korkea alimman tuloviidenneksen kotitalouksissa, kun taas Ruotsissa, Sloveniassa ja Saksassa palvelujen käyttöaste on samanlainen kaikissa kotitalouksissa[26]. Barcelonan tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa ilman, että kaikilla sosiaaliryhmillä on mahdollisuus ja varaa käyttää lastenhoitopalveluja.

Ensisijaisuusperusteet voivat olla myös este…

…erityisesti niille vanhemmille, jotka eivät työskentele tai jotka ovat työttömiä, sillä matalapalkkaisemman vanhemman palaaminen työelämään estyy, koska tarjonnan ollessa vähäistä hoitopaikkojen tarjotaan etusijassa työssä käyville vanhemmille, ja erityisesti kahden tulon kotitalouksille.

Belgiassa (Flanderissa) hoitopakkojen kysyntä on suurempi kuin tarjonta. Flaamilainen yhteisö on toteuttanut rakenteellisia toimenpiteitä hoitopalvelujen saatavuuden lisäämiseksi. Käyttöön otettiin jo tuetulla sektorilla sovellettu järjestelmä, jossa vanhemmat maksavat (ei-)tuetuista ryhmähoitopalveluista tai perhepäivähoidosta tulojensa perusteella. Tämän järjestelmän puitteissa on myös otettu käyttöön virallinen järjestely, jonka mukaan etusijalla ovat tietyt ryhmät: 20 prosenttia hoitopaikoista varataan yksinhuoltajaperheille ja pienituloisille perheille (joissa vanhempi on työtön, työllisyyskurssilla, jne.).

4.           Hoidon laatu vaihtelee yhä Euroopassa

Vanhemmat pitävät laatua olennaisena tekijänä valintaa tehdessään…

…vaikka se ei olekaan ensimmäinen tekijä, joka estää vanhempia käyttämästä pienten lasten hoitopalveluja. Laatu on ongelma keskimäärin 27 prosentille eurooppalaisista, ennen sitä tulevat kustannukset (59 prosenttia), saatavuus (58 prosenttia) ja etäisyys tai aukioloajat (41 prosenttia)[27].

Laadun mittaaminen: laaja tutkimuskenttä

Varhaiskasvatuksen palvelujen laatua parannetaan EU:ssa useilla toimilla.

Euroopan komissio toisti varhaiskasvatusta koskevassa tiedonannossaan[28] ,että on välttämätöntä parantaa palvelujen käyttömahdollisuuksia ja tarjota yleispalveluja. Tiedonannossa lueteltiin laadun kannalta olennaisia aloja kuten opintosuunnitelmat, henkilöstö, hallinto ja rahoitus, joilla eurooppalaisella poliittisella yhteistyöllä voitaisiin parantaa lastenhoitopalvelujen saatavuutta ja laatua. Opetusministerien kutsusta[29] ja avoimen koordinaation menetelmän puitteissa komissio perusti äskettäin poliittisten päätöksentekijöiden, yliopisto-opettajien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten temaattisen työryhmän, jonka tavoitteena on laatia varhaiskasvatuksen laatua koskevat eurooppalaiset puitteet.

Hoitopalvelujen rakenteellisten piirteiden osalta voidaan todeta, että ryhmien koko vaihtelee keskimäärin 10–14 lapsen välillä ryhmässä 0–3-vuotiaat ja 20–25 lapsen välillä ryhmässä 3–6-vuotiaat[30]. Lasten ja henkilöstön välinen suhdeluku useimmissa jäsenvaltioissa on noin 15/1, Virossa luku on 6/1 ja Ranskassa 21,5/1 esikouluopetuksessa[31].

Alalla työskentelee yhä monia kouluttamattomia henkilöitä

Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustaso vaihtelee suuresti maasta toiseen ja apuhenkilöstön ja avustajien (joiden osuus työvoimasta on 40–50 prosenttia) pätevyysvaatimuksista ei useinkaan piitata, vaikka tutkimukset ja kansainväliset poliittiset asiakirjat suosittelevat, että vähintään 60 prosentilta henkilöstöstä edellytetään kolme vuotta korkeakoulutasoista koulutusta[32]. Avustajilla (jotka hoitavat usein lasten terveyttä ja jotka ovat yhteydessä vanhempiin) on todennäköisesti vähän tai ei ollenkaan koulutusta eikä mahdollisuutta saada enempää koulutusta, kun taas opetushenkilöstö (joka työskentelee lasten kanssa) on usein korkeasti koulutettua ja saa myös lisäkoulutusta[33].

Alan työolot ovat edelleen epävarmat…

…useimmissa maissa. Henkilöstön suuri vaihtuvuus, joka johtuu osa-aikaisista tai epätyypillisistä työsopimuksista, on yleistä ja vaikuttaa heikentävästi palvelujen laatuun. Urakehitysmahdollisuudet ovat erittäin rajalliset ja alan imagoon ei kuulu korkealaatuisten työpaikkojen tarjoaminen[34].

Alalle on tyypillistä pääosin naistyövoiman käyttö

Miehiä on työvoimasta 2–3 prosenttia, poikkeuksena Tanska (8 prosenttia). Asiantuntijat arvioivat, että alalla työskentelevien miesten osuuden tulisi nousta 10 prosenttiin, jotta sukupuoleen liittyvät stereotypiat poistuisivat[35].

Tanskassa varhaiskasvatuksen palvelut on integroitu sosiaaliturvajärjestelmään ja maa on edelläkävijä alalla työskentelevien ammattilaisten taitojen kehittämisessä (pædagoguddannelsen). Yleinen lähestymistapa[36] (jonka mukaisesti opiskelijat pätevöityvät työskentelemään opetuksen eri aloilla, mikä mahdollistaa ammatillisen liikkuvuuden) ja aiemman työkokemuksen huomioon ottaminen ovat lisänneet Tanskassa miesten hakeutumista varhaiskasvatuksen alalle muita EU:n jäsenvaltioita enemmän.

Palvelujen suora julkinen rahoitus mahdollistaa tehokkaamman hallinnoinnin…

…viranomaisten taholta, mittakaavaedut, paremman laadun kansallisella tasolla, opettajien tehokkaamman koulutuksen ja tasa-arvoisemmat palvelujen käyttömahdollisuudet kuin järjestelmässä, jossa vanhemmille maksetaan tukea[37].

Vuonna 2009 varhaiskasvatukseen osoitetut varat ilmaistuna prosentteina BKT:sta olivat erityisen merkittävät Tanskassa, Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa, joissa määrä oli yli asiantuntijoiden suositteleman 1 prosentin[38]. Kyseinen rahoitus on kuitenkin muodoltaan erilaista, mikä vaikuttaa palvelujen kehitykseen ja laatuun.

Integroiduissa järjestelmissä...

…on enemmän yhdenmukaisuutta lastenhoitopalvelujen ja muun opetusjärjestelmän välillä. Ne pystyvät tarjoamaan enemmän resursseja alle kolmevuotiaiden hoitoon, ja henkilöstö saa niiden puitteissa paremman koulutuksen[39]. Euroopassa on yleisin jaettu malli, jossa pienten lasten (alle kolmevuotiaiden) hoito ja esikoulutus (kouluikään saakka) on erotettu toisistaan. Toisissa valtioissa poliittiset päättäjät ovat suuntautuneet kohti järjestelmää, jossa pienten lasten hoito integroidaan osaksi koulutusjärjestelmää, kuten Liettuassa, Sloveniassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Skotlannissa ja Ruotsissa, tai osaksi laajempaa pedagogista järjestelmää kuten Suomessa. Ainoastaan muutamissa maissa on käytössä kummatkin mallit (Tanska, Kreikka, Espanja, Kypros ja Liettua). Lastenhoidon integroiminen suuriin kokonaisuuksiin edellyttää yksiportaista rakennetta ja yhteistä lähestymistapaa palvelujen saatavuuteen, tukiin, ohjelmiin ja henkilöstöön. Sen tuloksena on rahoituksen tehokkaampi hyödyntäminen[40]. Lastenhoidon ja lasten koulutuksen välisiä yhteyksiä näyttäisi olevan välttämätöntä edistää myös jaetussa järjestelmässä, jotta kaikki tarpeet (kognitiiviset, sosiaaliset, tunnekäyttäytymiseen liittyvät ja fyysiset tarpeet) saadaan täytettyä[41].

Vastuu varhaiskasvatusta koskevien politiikkojen laatimisesta on jaettu…

…useissa maissa hallituksen ja paikallishallintojen kesken. Yksi hajaannuttamisen myönteisiä vaikutuksia on ollut lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen integroiminen paikallistasolla sekä paikallisten tarpeiden parempi huomioon ottaminen. Hajaannuttamiseen voi liittyä myös joitain riskejä. Toimivallan ja vastuun delegoiminen voi korostaa alueiden välisiä lastenhoidon saatavuuteen ja laatuun liittyviä eroja[42]. Tämän vuoksi paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla olisi tarpeen soveltaa varhaiskasvatukseen ja lastenhoitoon yleistä ja integroidumpaa lähestymistapaa, joka mahdollistaisi kaikkien sidosryhmien, myös perheiden, osallistumisen, ja harjoittaa muun muassa koulutuksen, kulttuurin, sosiaaliasioiden, työllisyyden, terveyden ja oikeuden alojen välistä tiivistä yhteistyötä[43].

5.           Barcelonan tavoitteiden saavuttaminen: Eurooppa 2020 -strategiassa uudistettu sitoumus

Barcelonan tavoitteet hyväksyttiin kymmenen vuotta sitten, mutta suurin osa jäsenvaltioista ei ole saavuttanut niitä. Tilanne on lisäksi huononemassa useissa jäsenvaltioissa. Erityisesti alle kolmevuotiaiden lasten hoitopaikkojen saatavuutta on vielä parannettava huomattavasti. Palvelujen hinta on edelleen merkittävä este kuten myös hoitopaikkojen aukioloajat, jotka eivät aina sovi vanhempien työaikatauluun. Investointeja laadukkaisiin, yleisiin ja kaikkien saatavilla oleviin varhaiskasvatuksen palveluihin on jatkettava. Investoinnit on tehtävä laajassa mittakaavassa jäsenvaltioiden tasolla. Komissio tukee tätä monin eri tavoin.

Lastenhoitopalvelujen kehittämistä valvotaan EU-ohjausjakson puitteissa

Vuotuisessa kasvuselvityksessä yhdeksi ensisijaiseksi tavoitteeksi määritettiin kotitalouden matalapalkkaisemman tulonsaajan työmarkkinoille osallistumisen ja työllistymisen helpottaminen riittävien verokannustimien ja kohtuuhintaisten ja laadukkaiden lastenhoitopalvelujen avulla[44]. Yhdeksän jäsenvaltiota (Itävalta, Tšekki, Saksa, Unkari, Italia, Malta, Puola, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta) saivat naisten työllisyyttä ja hoitopalvelujen saatavuutta ja laatua koskevan suosituksen vuonna 2012. Näistä maista seitsemän oli jo saanut suosituksen vuonna 2011, mutta Malta ja Slovakia saivat suosituksen ensimmäistä kertaa vuonna 2012.

Rakennerahastoilla on tärkeä vipuvaikutus

Vuosina 2007–2013 Euroopan sosiaalirahastosta annettiin arviolta 2,6 miljardia euroa toimiin, joilla edistetään naisten työllisyyttä ja kestävää osallistumista työmarkkinoille sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, mukaan luettuina toimet, joilla parannetaan hoitopaikkojen saatavuutta ja huollettavien terveydenhoitopalvelujen saatavuutta. Lisäksi Euroopan aluekehitysrahastosta annettiin jäsenvaltioiden käyttöön vuosina 2007–2013 noin 616 miljoonaa euroa lastenhoidon infrastruktuurien rahoittamiseksi[45]. Jäsenvaltiot osoittivat melkein kaikki varat lastenhoitopalveluihin. Kokonaismenot vaihtelevat kuitenkin jäsenvaltioittain riippuen rakennerahastojen puitteissa käytettävissä olevista varoista ja palvelujen nykytilanteesta.

Euroopan sosiaalirahastolla on merkittävä rooli lastenhoitopalvelujen toteuttamisessa ja toiminnassa Puolassa Inhimillinen pääoma -toimintaohjelman puitteissa.

Vuodesta 2012 on yhdellä toimella, jonka budjetti on 46 miljoonaa euroa, ollut mahdollista toteuttaa seuraavien hankkeiden yhteisrahoitus (85 prosenttia):

- tuki päiväkotien ja lastenkerhojen perustamiselle ja toiminnalle, mukaan lukien hoitomaksujen kattaminen alle kolmevuotiaiden lasten osalta, jos vähintään yksi vanhemmista palaa työmarkkinoille synnytykseen tai lasten koulutukseen liittyvistä syistä johtuneen tauon jälkeen;

- tuki perhepäivähoitajien tarjoamille palveluille.

Ensimmäinen ehdotuspyyntö koskee 171 päiväkodin ja 23 lastenkerhon perustamista sekä seitsemän sopimuksen tekemistä perhepäivähoitajan palvelujen tarjoamisesta. Tämä toimi on osa laajempaa aloitetta tarjolla olevien lastenhoitopalvelujen luonnetta ja määrää koskevan lainsäädännön uudistamiseksi ja laajentamiseksi (Malush-ohjelma).

Toisella samankaltaisella toimella rahoitetaan 3–5-vuotiaiden lasten esikoulutusta 369 miljoonalla eurolla.

Komissio jatkaa yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa

Työmarkkinaosapuolet yhdessä viranomaisten kanssa ovat avainasemassa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

Komissio vahvistaa myös yhteistyötä niiden yksikköjensä välillä…

…jotka vastaavat varhaiskasvatuksen kannalta tärkeistä politiikanaloista (kuten oikeus, perusoikeudet ja kansalaisuus, koulutus ja kulttuuri, työllisyys ja sosiaalipolitiikat, terveys, jne.)

Komissio jatkaa Barcelonan tavoitteiden seurantaa…

…ja auttaa jäsenvaltioita kehittämään tilastointivalmiuksiaan parantamalla tietojen keruuta ja tarkentamalla tapaa, jolla lastenhoitopalvelujen käyttöä mitataan EU SILC -tutkimusta varten. Tämä tarkoittaa erityisesti vertailukelpoisten tietojen keräämistä kyseisten palvelujen käytön esteistä (hinta, kysyntä ei vastaa tarjontaa, jne.).

Komissio jatkaa jäsenvaltioiden tukemista

· Komissio antaa tarvittaessa EU-ohjausjaksojen aikana edelleen erityissuosituksia, joilla jäsenvaltioita kehotetaan saavuttamaan Barcelonan tavoitteet ja säilyttämään julkiset investoinnit talouskriisistä huolimatta.

· EU:n rahastojen ohjelmasuunnittelussa komissio toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa rakennerahastojen ja muiden ohjelmien, kuten Yhteinen Erasmus -ohjelma, tarjoamien yhteisrahoitusmahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi myös seuraavalla ohjelmointikaudella. Kyseistä rahoitusta suunnataan varhaiskasvatuksen ja huollettavia koskevien palvelujen kehittämiseen, henkilöstön koulutukseen ja palvelujen laadun parantamiseen.

Esikoululaisten hoitopalvelujen kehittäminen ei yksinään tarjoa naisille ja miehille vapautta valita, miten parhaiten sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä, eikä siinä oteta huomioon eri elämänvaiheissa kohdattavia vaikeuksia. Sen vuoksi komissio

· edistää seuraavia toimenpiteitä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi: joustavat työskentelymuodot, perhevapaajärjestelmä ja kohtuuhintaisten ja laadukkaiden hoitopalvelujen järjestäminen esikouluikäisille lapsille ja alle teini-ikäisille koululaisille oppituntien ulkopuolella sekä muille huollettaville;

· kannustaa jäsenvaltioita poistamaan esteitä (myös verotuksellisia esteitä) naisten työelämään osallistumisen tieltä ja kehottamaan isiä ottamaan enemmän vastuuta perheestä erityisesti käyttämällä naisten tapaan hyödyksi vanhempainlomamahdollisuutta.

Tämä kertomus osoittaa, että komissio on toimivaltansa puitteissa sitoutunut tukemaan Barcelonan tavoitteiden toteuttamista sekä kohtuuhintaisten ja laadukkaiden lastenhoitopalvelujen saatavuuden lisäämistä, jotta saadaan poistettua esteitä vanhempien työnteolta, edistettyä sosiaalista osallisuutta ja lisättyä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

[1]               Tässä kertomuksessa lastenhoitopalveluilla ja varhaiskasvatuspalveluilla tarkoitetaan samoja asioita.

[2]               http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/ec/71025.pdf

[3]               KOM(2010)2020.

[4]               COM(2013) 83.

[5]               2011/C 155/02.

[6]               KOM(2010) 491.

[7]               COM(2012) 614.

[8]               20–64 -vuotiaiden naisten työllisyysaste nousi vuosina 1998–2008 7,2 prosenttia ja miesten työllisyysaste nousi 2,4 prosenttia.

[9]               OECD (2012) ”Closing the Gender Gap: Act Now”.

[10]             COM(2013) 778.

[11]             KOM(2011) 66.

[12]             KOM(2011) 18.

[13]             2011/C 191/01.

[14]             Eurostat, 2011 tsdsc340.

[15]             OECD (2012) ”Closing the Gender Gap: Act Now”.

[16]             COM(2012) 615.

[17]             KOM(2008) 638.

[18]             Indikaattorilla mitataan johdanto-osassa lueteltujen kaltaisten virallisten lastenhoitopalvelujen piiriin kuuluvien lasten määrää.

[19]             25 ja 27 jäsenvaltion unionissa palvelujen saatavuus oli vuonna 2011 keskimäärin 30 prosenttia.

[20]             Pakollinen koulun aloittamisikä on jäsenvaltiosta riippuen 4, 5, 6 tai 7 vuotta.

[21]             EU25. Vuonna 2011 palvelujen saatavuus oli keskimäärin 86 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:ssa ja 83 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:ssa.

[22]             Tasa-arvoasiain ministeriö, 2011.

[23]             Perhepäivähoitajan (joka ei ole minkään tahon valvoma) tarjoama hoito joko lapsen kotona tai hoitajan luona, isovanhempien, muiden perheenjäsenten (paitsi vanhempien), muiden vanhempien, ystävien tai naapurien tarjoama hoito.

[24]             OECD (2012) Starting Strong III.

[25]             Lähde: Vuoden 2010 työvoimatutkimuksen lisäkysymykset työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Äideistä, joiden nuorin lapsi on alle kolmevuotias, 23 prosenttia työskentelee osa-aikaisesti tai ei työskentele lainkaan lastenhoitoon liittyvistä syistä. Niiden äitien osalta, joiden nuorin lapsi on ryhmässä kolmevuotiaista kouluikäisiin, osuus on 18 prosenttia.

[26]             EU-SILC, 2010.

[27]             Eurofoundin kolmas eurooppalainen elämänlaatututkimus, 2012.

[28]             KOM(2011) 66.

[29]             (2011/C 175/03).

[30]             EGGE 2009.

[31]             SWD(2012) 373.

[32]             Kansainvälisen koulutusluokituksen taso 5.

[33]             CORE-tutkimus, Euroopan komissio/PO EAC2011.

[34]             Eurofound 2012.

[35]             CORE-tutkimus, Euroopan komissio/PO EAC2011.

[36]             Toinen lähestymistapa on erikoistunut lähestymistapa, jonka mukaisesti työntekijät koulutetaan ja he pätevöityvät työskentelemään tiettyjen ikäryhmien kanssa tietyissä hoitopaikoissa (esim. lastentarhat, esikoulut). CORE-tutkimus, Euroopan komissio/PO EAC2011.

[37]             OECD 2011 Doing Better for Families.

[38]             Lastenhoitoa käsittelevä komission verkosto 1996 – Laatutavoitteet pienille lapsille tarkoitetuissa palveluissa.

[39]             Kaga Y., Bennett J. ja Moss P. (2010), Caring and Learning Together, A Cross-national Study of Integration of Early Childhood Care and Education within Education, Pariisi, UNESCO.

[40]             Eurydice 2009 - Early Childhood Education and Care in Europe: Tackling Social and Cultural Inequalities.

[41]             KOM(2011) 66

[42]             OECD Starting Strong II: Early Childhood education and Care.

[43]             Neuvoston päätelmät varhaiskasvatuksesta: 2011/C 175/03.

[44]             COM(2012) 750.

[45]             Vuoden 2011 lopussa 74 prosenttia kyseisestä määrästä oli jaettu valikoituihin hankkeisiin.