(1)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan unioni on saanut yksinomaisen toimivallan tehdä sijoitussuojaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Unioni on jo osapuolena Euroopan energiaperuskirjaa koskevassa sopimuksessa, jossa on määräyksiä sijoitussuojasta.

(1)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan unioni on saanut yksinomaisen toimivallan tehdä sijoitussuojaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Unioni on jäsenvaltioiden tavoin jo osapuolena Euroopan energiaperuskirjaa koskevassa sopimuksessa, jossa on määräyksiä sijoitussuojasta.

(2)

Sijoitussuojaa koskevat sopimuksiin sisältyy yleensä sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisumekanismi, jonka avulla kolmanteen maahan sijoittautunut sijoittaja voi nostaa kanteen sitä valtiota vastaan, jossa se on tehnyt sijoituksen. Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu voi johtaa välitystuomioon, jossa määrätään maksamaan rahallinen korvaus. Lisäksi kaikissa tällaisissa tapauksissa koituu väistämättä huomattavia välimiesmenettelyn hallinnointikustannuksia sekä kanteeseen vastaamiseen liittyviä kustannuksia.

(2)

Tuleviin sijoitussuojaa koskeviin sopimuksiin, jotka unioni tekee , voi tapauksissa, joissa se on perusteltua, sisältyä sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisumekanismi, jonka avulla kolmanteen maahan sijoittautunut sijoittaja voi nostaa kanteen sitä valtiota vastaan, jossa se on tehnyt sijoituksen. Sijoittajan ja valtion välinen riitojenratkaisu voi johtaa välitystuomioon, jossa määrätään maksamaan rahallinen korvaus. Lisäksi kaikissa tällaisissa tapauksissa koituu väistämättä huomattavia välimiesmenettelyn hallinnointikustannuksia sekä kanteeseen vastaamiseen liittyviä kustannuksia.

(3 a)

Korvausvastuuta ei voida hallinnoida asianmukaisesti, jos sijoitussopimuksissa taatun suojan taso ylittää huomattavasti unionin ja useimpien jäsenvaltioiden tunnustamat vastuiden rajat. Näin ollen tulevissa unionin sopimuksissa ulkomaisille sijoittajille olisi taattava sama korkea suojelun taso, muttei kuitenkaan korkeampaa suojelun tasoa, kuin se, joka unionin lainsäädännössä ja jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisissä yleisissä periaatteissa taataan unioniin sijoittautuneille sijoittajille.

(3 b)

Korvausvastuun rajaaminen tämän asetuksen nojalla liittyy myös siihen, että turvataan unionin lainsäädäntövalta, jota se käyttää perussopimuksissa määritellyn toimivallan rajoissa ja jonka laillisuutta Euroopan unionin tuomioistuin valvoo ja jota ei voida rajoittaa ilman asianmukaisia perusteita perussopimuksilla luodun tasapainoisen järjestelmän ulkopuolella määritellyllä mahdollisella korvausvastuulla. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut selkeästi, että unionin lainsäädäntötoimista johtuva vastuu erityisesti suhteessa kansainväliseen oikeuteen on rajattava tiukasti eikä sitä voida soveltaa ilman että lainvastaisuus osoitetaan selkeästi (2). Tulevissa sijoitussopimuksissa, jotka unioni tekee, olisi kunnioitettava näitä unionin lainsäädäntövallan takeita, eikä niissä saisi asettaa sellaisia tiukempia vastuuta koskevia vaatimuksia, jotka mahdollistaisivat unionin tuomioistuimen määrittelemien vastuuperusteiden kiertämisen.

(4)

Jos unionilla on kansainvälinen vastuu taatusta kohtelusta, sen edellytetään kansainvälisen oikeuden mukaan maksavan sille välitystuomiossa maksettavaksi määrätyn korvauksen ja kantavan riidasta aiheutuvat kustannukset. Välitystuomio, jossa määrätään maksettavaksi korvaus, voi kuitenkin johtua joko unionin itsensä tai jonkin jäsenvaltion takaamasta kohtelusta. Olisi näin ollen kohtuutonta, jos välitystuomioon pohjautuvat maksut ja välimiesmenettelyn kustannukset maksettaisiin unionin talousarviosta silloin, kun kohtelun on taannut jokin jäsenvaltio. Siksi on tarpeen, että korvausvastuu kohdistetaan, unionin lainsäädännön mukaan ja rajoittamatta unionin kansainvälistä vastuuta, unionin ja kohtelun taanneen jäsenvaltion välillä tässä asetuksessa vahvistetuin perustein.

(4)

Jos unionilla on oikeushenkilönä kansainvälinen vastuu taatusta kohtelusta, sen edellytetään kansainvälisen oikeuden mukaan maksavan sille välitystuomiossa maksettavaksi määrätyn korvauksen ja kantavan riidasta aiheutuvat kustannukset. Välitystuomio, jossa määrätään maksettavaksi korvaus, voi kuitenkin johtua joko unionin itsensä tai jonkin jäsenvaltion takaamasta kohtelusta. Olisi näin ollen kohtuutonta, jos välitystuomioon pohjautuvat maksut ja välimiesmenettelyn kustannukset maksettaisiin Euroopan unionin talousarviosta , jäljempänä ”unionin talousarvio”, silloin, kun kohtelun on taannut jokin jäsenvaltio. Siksi on tarpeen, että korvausvastuu kohdistetaan, unionin lainsäädännön mukaan ja rajoittamatta unionin kansainvälistä vastuuta, unionin itsensä ja kohtelun taanneen jäsenvaltion välillä tässä asetuksessa vahvistetuin perustein.

(6)

Korvausvastuu olisi kohdistettava sille taholle, joka on vastuussa kohtelusta, jonka on todettu olevan ristiriidassa sopimuksen asianomaisten määräysten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin olisi kannettava korvausvastuu silloin, kun kyseisen kohtelun on taannut unionin jokin toimielin, elin tai virasto. Asianomaisen jäsenvaltion olisi kannettava korvausvastuu silloin, kun kyseisen kohtelun on taannut jäsenvaltio. Mikäli jäsenvaltio kuitenkin toimii unionin lainsäädännössä edellytetyllä tavalla, esimerkiksi saattaessaan unionin hyväksymän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, unionin olisi kannettava korvausvastuu sikäli kuin unionin lainsäädännössä edellytetään kyseistä kohtelua. Asetuksessa on myös ennakoitava se mahdollisuus, että yksittäinen asia voisi koskea sekä jäsenvaltion takaamaa kohtelua että unionin lainsäädännössä edellytettyä kohtelua. Asetus kattaa kaikki jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toteuttamat toimet.

(6)

Korvausvastuu olisi kohdistettava sille taholle, joka on vastuussa kohtelusta, jonka on todettu olevan ristiriidassa sopimuksen asianomaisten määräysten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin olisi itse kannettava korvausvastuu silloin, kun kyseisen kohtelun on taannut unionin jokin toimielin, elin, virasto tai muu oikeushenkilö . Asianomaisen jäsenvaltion olisi kannettava korvausvastuu silloin, kun se on taannut kyseisen kohtelun. Mikäli jäsenvaltio kuitenkin toimii unionin lainsäädännössä edellytetyllä tavalla, esimerkiksi saattaessaan unionin hyväksymän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, unionin olisi itse kannettava korvausvastuu sikäli kuin unionin lainsäädännössä edellytetään kyseistä kohtelua. Asetuksessa on myös ennakoitava se mahdollisuus, että yksittäinen asia voisi koskea sekä jäsenvaltion takaamaa kohtelua että unionin lainsäädännössä edellytettyä kohtelua. Asetus kattaa kaikki jäsenvaltioiden ja unionin toteuttamat toimet. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden ja unionin olisi kannettava korvausvastuu kunkin niistä takaaman kohtelun osalta.

(6 a)

Kun jäsenvaltio toimii toisin kuin unionin lainsäädännössä edellytetyllä tavalla, esimerkiksi jättämällä saattamatta unionin hyväksymän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään tai ylittämällä unionin hyväksymässä direktiivissä säädetyt ehdot saattaessaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, kyseisen jäsenvaltion olisi kannettava korvausvastuu kyseisestä kohtelusta.

(8)

Jos riidasta aiheutuvan mahdollisen korvausvastuun joutuisi puolestaan kantamaan jäsenvaltio, kyseisen jäsenvaltion on asianmukaista periaatteen vuoksi saada toimia vastaajana, jotta se voi puolustaa sijoittajalle takaamaansa kohtelua. Se mahdollistetaan tässä asetuksessa vahvistetuilla järjestelyillä. Tällä on se merkittävä etu, että unionin talousarviota ja unionin resursseja eivät rasittaisi edes tilapäisesti oikeudenkäyntikulut tai mahdolliset asianomaista jäsenvaltiota vastaan annettuun välitystuomioon pohjautuvat maksut.

(8)

Jos riidasta aiheutuvan mahdollisen korvausvastuun joutuisi puolestaan kantamaan jäsenvaltio, kyseisen jäsenvaltion on oikeudenmukaista ja asianmukaista periaatteen vuoksi saada toimia vastaajana, jotta se voi puolustaa sijoittajalle takaamaansa kohtelua. Se mahdollistetaan tässä asetuksessa vahvistetuilla järjestelyillä. Tällä on se merkittävä etu, että unionin talousarviota ja unionin muita kuin taloudellisia resursseja eivät rasittaisi edes tilapäisesti oikeudenkäyntikulut tai mahdolliset asianomaista jäsenvaltiota vastaan annettuun välitystuomioon pohjautuvat maksut.

(10)

Jotta voidaan varmistaa, että unionin edut voidaan asianmukaisesti turvata, tietyissä olosuhteissa on olennaisen tärkeää, että unioni toimii itse vastaajana jäsenvaltion takaamaan kohteluun liittyvissä riidoissa. Näin saattaa olla erityisesti silloin, jos riitaan liittyy myös unionin takaama kohtelu, jos ilmenee, että jäsenvaltion takaamaa kohtelua edellytetään unionin lainsäädännössä, jos on todennäköistä, että samankaltaisia kanteita voidaan nostaa muita jäsenvaltioita vastaan tai jos asiaan liittyy avoimia oikeuskysymyksiä, joiden ratkaisemisella saattaa olla vaikutusta mahdollisiin tuleviin asioihin muita jäsenvaltioita tai unionia vastaan. Mikäli riita koskee osittain unionin takaamaa tai unionin lainsäädännössä edellytettyä kohtelua, unionin olisi toimittava vastaajana, paitsi jos tällaiseen kohteluun liittyvät vaatimukset eivät ole merkittäviä niihin liittyvän mahdollisen korvausvastuun ja esitettyjen oikeudellisten kysymysten osalta suhteessa jäsenvaltion takaamaan kohteluun liittyviin vaatimuksiin.

(10)

Jotta voidaan varmistaa, että unionin edut voidaan asianmukaisesti turvata, tietyissä olosuhteissa on olennaisen tärkeää, että unioni voi itse toimia vastaajana jäsenvaltion takaamaan kohteluun liittyvissä riidoissa. Näin saattaa olla erityisesti silloin, jos riitaan liittyy myös unionin takaama kohtelu, jos ilmenee, että jäsenvaltion takaamaa kohtelua edellytetään unionin lainsäädännössä, jos samankaltaisia kanteita on jätetty muita jäsenvaltioita vastaan tai jos asiaan liittyy oikeuskysymyksiä, joiden ratkaisemisella saattaa olla vaikutusta vireillä oleviin tai mahdollisiin tuleviin asioihin muita jäsenvaltioita tai unionia vastaan. Mikäli riita koskee osittain unionin takaamaa tai unionin lainsäädännössä edellytettyä kohtelua, unionin olisi toimittava vastaajana, paitsi jos tällaiseen kohteluun liittyvät vaatimukset eivät ole merkittäviä niihin liittyvän mahdollisen korvausvastuun ja esitettyjen oikeudellisten kysymysten osalta suhteessa jäsenvaltion takaamaan kohteluun liittyviin vaatimuksiin.

(12)

On aiheellista, että komissio päättää tässä asetuksessa vahvistetuissa puitteissa, pitäisikö unionin vai jäsenvaltion toimia vastaajana.

(12)

Toimivan järjestelmän luomiseksi komission olisi päätettävä tässä asetuksessa vahvistetuissa puitteissa, pitäisikö unionin vai jäsenvaltion toimia vastaajana , ja ilmoitettava tällaisesta päätöksestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle osana vuosittaista raportointiaan tämän asetuksen täytäntöönpanosta .

(14)

Kun vastaajana toimii jäsenvaltio, on yhtä lailla aiheellista, että se tiedottaa komissiolle asian etenemisestä ja että komissio voi tarvittaessa vaatia, että vastaajana toimiva jäsenvaltio omaksuu tietyn kannan unionin etua koskevissa kysymyksissä.

(14)

Kun vastaajana toimii jäsenvaltio, on yhtä lailla aiheellista, että se tiedottaa komissiolle asian etenemisestä ja että komissio voi tarvittaessa vaatia, että vastaajana toimiva jäsenvaltio omaksuu tietyn kannan unionin ensisijaisen tärkeisiin etuihin vaikuttavissa kysymyksissä.

(15)

Jäsenvaltio voi milloin tahansa hyväksyä, että se olisi korvausvastuussa siinä tapauksessa, että korvausta on maksettava. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltio ja komissio voivat tehdä järjestelyjä, jotka koskevat kustannuksiin kuuluvia toistuvia maksuja ja mahdollisen korvauksen maksamista. Tällainen hyväksyminen ei tarkoita sitä, että jäsenvaltio hyväksyy sen, että riidanalainen vaatimus on perusteltu. Komission olisi voitava tehdä päätös , jolla jäsenvaltio velvoitetaan varautumaan tällaisiin kustannuksiin. Siinä tapauksessa, että tuomioistuin määrää unionin kustannukset korvattaviksi, komission olisi varmistettava, että kustannusten mahdollinen ennakkomaksu maksetaan välittömästi takaisin asianomaiselle jäsenvaltiolle.

(15)

Välimiesmenettelyn tuloksesta riippumatta jäsenvaltio voi milloin tahansa hyväksyä, että se olisi korvausvastuussa siinä tapauksessa, että korvausta on maksettava. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltio ja komissio voivat tehdä järjestelyjä, jotka koskevat kustannuksiin kuuluvia toistuvia maksuja ja mahdollisen korvauksen maksamista. Tällainen hyväksyminen ei tarkoita oikeudellisesti sitä, että jäsenvaltio hyväksyy sen, että riidanalainen vaatimus on perusteltu. Komissio voi tällaisessa tapauksessa tehdä päätöksen , jolla jäsenvaltio velvoitetaan varautumaan tällaisiin kustannuksiin. Siinä tapauksessa, että tuomioistuin määrää unionin kustannukset korvattaviksi, komission olisi varmistettava, että kustannusten mahdollinen ennakkomaksu maksetaan välittömästi takaisin asianomaiselle jäsenvaltiolle.

(16)

Joissakin tapauksissa voi olla asianmukaista pyrkiä sovintoon, jotta vältetään kallis ja tarpeeton välimiesmenettely. On tarpeen vahvistaa menettely tällaisten sovintoratkaisujen tekemistä varten. Tällaisen menettelyn olisi mahdollistettava, että komissio, joka toimii tarkastelumenettelyn mukaisesti, voi sopia asian, kun se on unionin etujen mukaista. Mikäli asia koskee jäsenvaltion takaamaa kohtelua, on aiheellista, että komissio ja asianomainen jäsenvaltio tekevät tiivistä yhteistyötä ja järjestävät keskenään kuulemisia. Jäsenvaltiolla olisi oltava vapaus sopia asia milloin tahansa edellyttäen, että se hyväksyy täyden korvausvastuun ja että tällainen sovinto on unionin lainsäädännön ja unionin etujen mukainen.

(16)

Joissakin tapauksissa voi olla asianmukaista pyrkiä sovintoon, jotta vältetään kallis ja tarpeeton välimiesmenettely. On tarpeen vahvistaa tehokas ja nopea menettely tällaisten sovintoratkaisujen tekemistä varten. Tällaisen menettelyn olisi mahdollistettava, että komissio, joka toimii tarkastelumenettelyn mukaisesti, voi sopia asian, kun se on unionin etujen mukaista. Mikäli asia koskee jäsenvaltion takaamaa kohtelua, on aiheellista, että komissio ja asianomainen jäsenvaltio tekevät tiivistä yhteistyötä ja järjestävät keskenään kuulemisia, myös riitojenratkaisumenettelystä ja rahallisen korvauksen määrästä . Jäsenvaltiolla olisi oltava vapaus sopia asia milloin tahansa edellyttäen, että se hyväksyy täyden korvausvastuun ja että tällainen sovinto on unionin lainsäädännön ja koko unionin etujen mukainen.

(18)

Komission olisi kuultava tarkasti asianomaista jäsenvaltiota, jotta voidaan sopia korvausvastuun jakamisesta. Jos komissio toteaa jäsenvaltion olevan vastuussa mutta jäsenvaltio ei sitä hyväksy, komission olisi maksettava välitystuomioon pohjautuvat maksut ja esitettävä jäsenvaltiolle päätös, jossa se vaatii jäsenvaltiota maksamaan kyseiset määrät korkoineen Euroopan unionin talousarvioon. Maksettavan koron olisi oltava [Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston asetuksen ( EY , Euratom) N:o 1605/2002, sellaisena kuin se on muutettuna, 71 artiklan 4 kohdan nojalla] vahvistettu korko. Perussopimuksen 263 artiklaa voidaan käyttää tapauksissa, joissa jäsenvaltio katsoo, ettei päätös täytä tässä asetuksessa vahvistettuja perusteita.

(18)

Komission olisi kuultava tarkasti asianomaista jäsenvaltiota, jotta voidaan sopia korvausvastuun jakamisesta. Jos komissio toteaa jäsenvaltion olevan vastuussa mutta jäsenvaltio ei sitä hyväksy, komission olisi maksettava välitystuomioon pohjautuvat maksut ja esitettävä jäsenvaltiolle päätös, jossa se vaatii jäsenvaltiota maksamaan kyseiset määrät korkoineen unionin talousarvioon. Maksettavan koron olisi oltava unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen ( EU , Euratom) N:o 966/2012 78 artiklan 4 kohdan nojalla vahvistettu korko  (3) . Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklaa voidaan käyttää tapauksissa, joissa jäsenvaltio katsoo, ettei päätös täytä tässä asetuksessa vahvistettuja perusteita.

(19)

Unionin talousarvion olisi katettava perussopimuksen 218 artiklan nojalla tehdyistä, sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisua koskevista sopimuksista johtuvat menot. Mikäli jäsenvaltioilla on tämän asetuksen nojalla korvausvastuu, unionin olisi voitava joko kerätä yhteen asianomaisen jäsenvaltion osuudet ennen asianomaisen menon toteuttamista tai toteutettava asianomainen meno ensin ja saatava sen jälkeen korvaus asianomaiselta jäsenvaltiolta. Näiden kummankin talousarviokäsittelymekanismin käytön olisi oltava mahdollista sen mukaan, kumpi on toteutettavissa, erityisesti aikataulullisesti. Kummassakin mekanismissa jäsenvaltioiden maksamia rahoitusosuuksia tai korvauksia olisi käsiteltävä sisäisinä käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina EU:n talousarviossa. Näistä sisäisistä käyttötarkoitukseensa sidotusta tuloista johtuvien määrärahojen olisi katettava asianomaiset menot mutta niillä pitäisi myös voida täydentää unionin talousarvion muita osia, joista otettiin ne alkuperäiset määrärahat, joilla asianomainen meno toteutettiin toisen mekanismin mukaisesti.

b)

”välimiesmenettelyn kustannuksilla” tarkoitetaan välimiesoikeuden maksuja ja kustannuksia sekä edustamisesta aiheutuneita kantajan kustannuksia ja kuluja, jotka välimiesoikeus määrää korvattaviksi;

b)

”välimiesmenettelyn kustannuksilla” tarkoitetaan välimiesoikeuden ja riitojenratkaisuelimen maksuja ja kustannuksia sekä edustamisesta aiheutuneita kantajan kustannuksia ja kuluja, jotka välimiesoikeus määrää korvattaviksi;

c)

”riidalla” tarkoitetaan kantajan sopimuksen nojalla unionia vastaan nostamaa kannetta, jonka välimiesoikeus käsittelee;

c)

”riidalla” tarkoitetaan kantajan sopimuksen nojalla unionia tai jäsenvaltiota vastaan nostamaa kannetta, jonka välimiesoikeus käsittelee;

j a)

” unionin ensisijaisen tärkeillä eduilla ” tarkoitetaan jotakin seuraavista tilanteista:

c)

on todennäköistä, että samankaltaisia kanteita nostetaan saman sopimuksen nojalla muiden jäsenvaltioiden takaamaa kohtelua vastaan, ja komissiolla on parhaat edellytykset varmistaa, että kanteeseen vastataan tehokkaasti ja johdonmukaisesti; tai,

c)

samankaltaisia kanteita tai samankaltaisia kanteita koskevia kuulemista koskevia pyyntöjä on jätetty saman sopimuksen nojalla muiden jäsenvaltioiden takaamaa kohtelua vastaan, ja komissiolla on parhaat edellytykset varmistaa, että kanteeseen vastataan tehokkaasti ja johdonmukaisesti; tai

d)

riita-asiassa esitetään avoimia oikeuskysymyksiä, jotka voivat toistua muissa riita-asioissa, jotka pohjautuvat samaan sopimukseen tai muihin unionin sopimuksiin, jotka koskevat unionin tai muiden jäsenvaltioiden takaamaa kohtelua .

d)

riita-asiassa esitetään arkaluonteisia oikeuskysymyksiä, joiden ratkaiseminen voi vaikuttaa kyseessä olevan sopimuksen tai muiden sopimusten tulevaan tulkintaan .

b)

ilmoitettava komissiolle kaikista merkittävistä menettelyn vaiheista ja suoritettava kuulemisia säännöllisesti ja aina, kun komissio pyytää; ja,

b)

ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista merkittävistä menettelyn vaiheista ja suoritettava kuulemisia säännöllisesti ja aina, kun komissio pyytää; ja

c)

komissio toimittaa jäsenvaltiolle kaikki menettelyyn liittyvät asiakirjat mahdollisimman tehokkaan kanteeseen vastaamisen varmistamiseksi; ja,

c)

komissio toimittaa jäsenvaltiolle kaikki menettelyyn liittyvät asiakirjat , tiedottaa jäsenvaltiolle kaikista menettelyn merkittävistä vaiheista ja aloittaa kuulemiset jäsenvaltion kanssa aina, kun asianomainen jäsenvaltio sitä pyytää, mahdollisimman tehokkaan kanteeseen vastaamisen varmistamiseksi; ja