EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52012PC0336

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS järjestelystä rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro

/* COM/2012/0336 final - 2012/0164 (APP) */

52012PC0336

Ehdotus NEUVOSTON ASETUS järjestelystä rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro /* COM/2012/0336 final - 2012/0164 (APP) */


PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Asetus (EY) N:o 332/2002 järjestelystä unionin rahoitustuen myöntämiseksi annettiin 18. helmikuuta 2002. Asetuksen tavoitteena on helpottaa niiden jäsenvaltioiden ulkoisia rahoituspaineita, joilla on maksutasetta koskevia vaikeuksia tai jota tällaiset vaikeudet uhkaavat vakavasti. Asetusta sovelletaan jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö ei ole euro. Koko maailmaa viime vuosina koetellut ennennäkemätön kriisi on aiheuttanut vakavaa vahinkoa talouskasvulle ja rahoitusvakaudelle sekä kasvattanut jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämää, heikentänyt niiden maksutasetta ja lisännyt niiden velkaantuneisuutta. Tämä on saanut eräät jäsenvaltiot hakemaan rahoitustukea.

Talous- ja finanssikriisin yhteydessä on luotu uusia tukivälineitä ottamalla käyttöön Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV), Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM) ja lähitulevaisuudessa otetaan lisäksi käyttöön Euroopan vakausmekanismi (EVM). Nykyinen asetus ei ole kuitenkaan pysynyt tämän kehityksen tahdissa. Rahoituksenvakautusmekanismeihin sisältyy erityisesti uusia ennalta varautuvia välineitä rahoitustuen antamiseksi euroalueen jäsenvaltioille. Nykyisen asetuksen tarkistuksen ansiosta euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden käyttöön tarjotaan samankaltaisia rahoitusvälineitä. Lisäksi tarkistuksen ansiosta on mahdollista saattaa nykyinen asetus ajan tasalle ottaen huomioon, että talouden ohjausjärjestelmää on äskettäin vahvistettu ja taloudellista ja talousarvioon liittyvää koordinointia lujitettu euroalueen ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden laajempien tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi. Lisäksi tarkistuksen pitäisi tehostaa päätöksentekoa yksinkertaistamalla asetuksen käyttöönottoon sovellettavaa menettelyä siten, että kaksi vaihetta korvautuu ainoastaan yhdellä vaiheella.

2.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Tällä asetuksella luodaan järjestely unionin rahoitustuen myöntämiseksi euroalueen ulkopuoliselle jäsenvaltiolle, jolla on maksutasetta koskevia vaikeuksia tai jota tällaiset vaikeudet uhkaavat vakavasti (1 artikla). Rahoitustuki voidaan myöntää lainan tai luottojärjestelyn muodossa. Myönnetty pääoma rajoitetaan periaatteessa 50 miljardiin euroon (2 artikla). Luottojärjestely voi olla ennalta varautuva ehdollinen luotto, joka on tukikelpoisuusehtoihin perustuva luottojärjestely, tai laajennettuihin ehtoihin perustuva luotto, joka on tukikelpoisuusehtojen ja uusien poliittisten toimenpiteiden yhdistelmään perustuva luottojärjestely (4 artikla).

Neuvosto voi päättää komission ehdotuksesta, että laina myönnetään (3 artikla). Lainan myöntämisen ehtona on, että jäsenvaltio hyväksyy makrotalouden sopeutusohjelman, jonka tarkoituksena on palauttaa kestävä maksutasetilanne ja kyseisen jäsenvaltion kyky hankkia tarvitsemansa rahoitus kokonaisuudessaan rahoitusmarkkinoilta. Komissio seuraa yhteistyössä EKP:n ja aina, kun se on tarkoituksenmukaista, IMF:n kanssa makrotalouden sopeutusohjelman toteutuksen edistymistä tekemällä tarkastuskäyntejä säännöllisin väliajoin.

Tarkistettuun asetukseen sisältyy uusia säännöksiä, joilla laajennetaan rahoitustuen täytäntöönpanoa koskevaa vuoropuhelua, jotta voitaisiin varmistaa avoimuuden ja vastuullisuuden parantuminen. Erityisesti Euroopan parlamentin asianomainen valiokunta voi tarjota kyseiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon sopeutusohjelman toteutuksen edistymisestä. Kyseisen jäsenvaltion parlamentti voi kutsua komission edustajia osallistumaan näkemystenvaihtoon makrotalouden sopeutusohjelman toteutuksen edistymisestä.

Neuvosto päättää Euroopan komission suosituksesta, että ennalta varautuva ehdollinen luotto tai laajennettuihin ehtoihin perustuva luotto myönnetään (5 artikla). Ennalta varautuva ehdollinen luotto voidaan myöntää vain jäsenvaltiolle, jonka talous- ja rahoitustilanne on edelleen perustaltaan terve ja joka täyttää sovitut tukikelpoisuusperusteet. Laajennettuihin ehtoihin perustuva luotto myönnetään jäsenvaltiolle, joka ei täytä joitakin ennalta varautuvan ehdollisen luoton saamiseksi edellytettyjä tukikelpoisuusperusteita mutta jonka yleinen talous- ja rahoitustilanne on edelleen terve. Lisäksi kyseisen jäsenvaltion on toteutettava korjaustoimenpiteitä. Näillä toimenpiteillä pyritään saavuttamaan tukikelpoisuusperusteet, joiden ei katsota täyttyvän, ja varmistamaan kestävä maksutasetilanne samalla kun varmistetaan, että tukikelpoisuusperusteet, joiden katsottiin täyttyvän luottojärjestelyn myöntämisen aikaan, täyttyvät jatkuvasti.

Jäsenvaltioon on kohdistettava tiukennettua valvontaa, kun se saa ennalta varautuvaa rahoitustukea, jotta voidaan varmistaa sen nopea paluu tavanomaiseen tilanteeseen ja suojella muita jäsenvaltioita mahdollisilta kielteisiltä heijastusvaikutuksilta (6 artikla). Tähän tiukennettuun valvontaan olisi sisällytettävä komission paremmat mahdollisuudet saada kyseisen jäsenvaltion talouden, julkisen talouden ja rahoitustilanteen tiiviissä seurannassa tarvittavat tiedot sekä komission säännöllinen raportointi. Tiukennetun valvonnan kohteena olevan jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään poistamaan talousvaikeuksien mahdollisia aiheuttajia.

Uudella asetuksella pyritään niin ikään yhdenmukaistamaan monia tärkeitä menettelyvaiheita uuden 136 artiklan mukaisen asetuksen kanssa. Viimeksi mainitussa asetuksessa käsitellään heikossa rahoitustilanteessa olevia jäsenvaltioita. Tavoitteena on varmistaa, että kaikilla EU-ohjelmamailla on mahdollisimman laajat tasapuoliset toimintaedellytykset riippumatta siitä, kuuluvatko ne euroalueeseen. Tarkistetussa asetuksessa monet liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ja EU-ohjausjakson seurantavaiheet korvataan makrotalouden sopeutusohjelmalla ja sen seurannalla (7 ja 9 artikla). Makrotalouden sopeutusohjelman kattavan luonteen vuoksi sillä on mahdollista korvata eräät talouden ja julkisen talouden valvontaprosessit sopeutusohjelman keston ajaksi raportointivelvoitteiden päällekkäisyyden välttämiseksi. Samalla tavoin tarkistetussa asetuksessa myös varmistetaan, että makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely keskeytetään, kun jäsenvaltioon sovelletaan makrotalouden sopeutusohjelmaa (8 artikla) ja edellytetään, että alle 75 prosenttia rahoitustuesta takaisinmaksaneisiin jäsenvaltioihin kohdistetaan tuen jälkivalvontaa (15 artikla).

Lisäksi lainanotto- ja lainanantotoimia joustavoitetaan jonkin verran Euroopan komission kannalta, jottei varojen hankkiminen vaikeassa rahoitusmarkkinatilanteessa osoittautuisi liian vaikeaksi (12 artikla).        

2012/0164 (APP)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

järjestelystä rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 352 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Perussopimuksen 143 artiklan mukaisesti neuvosto voi komission talous- ja rahoituskomitean (TRK) kuulemisen jälkeen antamasta suosituksesta antaa keskinäistä apua jäsenvaltiolle, jolla on maksutasettaan koskevia vaikeuksia tai jota tällaiset vaikeudet uhkaavat vakavasti. Tätä sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö ei ole euro, jäljempänä ’euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot’. Tässä määräyksessä ei kuitenkaan määritellä suunnitellun keskinäisen avun antamisessa käytettävää välinettä.

(2)       Koko maailmaa kolmen viime vuoden aikana koetellut ennennäkemätön kriisi on aiheuttanut vakavaa vahinkoa talouskasvulle ja rahoitusvakaudelle sekä kasvattanut jyrkästi jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämää ja velkaantuneisuutta, mikä puolestaan on saanut monet jäsenvaltiot hakemaan rahoitustukea.

(3)       Sääntöjen, joita noudatetaan myönnettäessä rahoitustukea euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille ja seurattaessa kyseistä rahoitustukea, sääntöjen olisi oltava yhdenmukaisia niihin jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, sovellettavien sääntöjen kanssa ja erityisesti niiden sääntöjen kanssa, joista säädetään rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa; kyseisiin sääntöihin olisi tehtävä joitakin tarvittavia mukautuksia, joiden tavoitteena on ottaa huomioon se, että niihin jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö ei ole euro, sovelletaan perussopimuksen mukaan eri sääntöjä ja että näiden jäsenvaltioiden väliset talouteen ja rahoitukseen liittyvät kytkennät ovat vähäisemmät. Komissiolla ei tulisi muun muassa olla mahdollisuutta asettaa jotakin jäsenvaltiota tiukennetun valvonnan kohteeksi, jollei kyseinen jäsenvaltio saa rahoitustukea.

(4)       Rahoitustuen myöntämisen edellytyksenä olisi oltava kyseisen jäsenvaltion talouden ja julkisen talouden valvonta. Valvonta olisi suhteutettava kohdattujen rahoitusvaikeuksien vakavuuteen, ja siinä olisi otettava asianmukaisesti huomioon saadun rahoitustuen luonne, joka voi vaihdella pelkästä tukikelpoisuusehtoihin perustuvasta ennalta varautuvasta tuesta täysimittaiseen makrotalouden sopeutusohjelmaan, joka sisältää tiukkoja poliittisia ehtoja.

(5)                   Jäsenvaltioon olisi kohdistettava tiukennettua valvontaa, kun se saa ennalta varautuvaa rahoitustukea, jotta voidaan varmistaa kyseisen jäsenvaltion nopea paluu tavanomaiseen tilanteeseen ja suojella muita jäsenvaltioita mahdollisilta kielteisiltä heijastusvaikutuksilta. Tämän tiukennetun valvonnan olisi katettava komission paremmat mahdollisuudet saada kyseisen jäsenvaltion talouden, julkisen talouden ja rahoitustilanteen tiiviissä seurannassa tarvittavat tiedot sekä säännöllinen raportointi talous- ja rahoituskomitealle.

(6)       Talouden ja julkisen talouden valvontaa olisi tiukennettava entisestään, kun kyseessä ovat lainoja saavat jäsenvaltiot. Siihen olisi sisällyttävä makrotalouden sopeutusohjelman laatiminen. Tällaisen ohjelman kattavan luonteen vuoksi muut talouden ja julkisen talouden valvontaprosessit olisi keskeytettävä ohjelman keston ajaksi raportointivelvoitteiden päällekkäisyyden välttämiseksi.

(7)       Olisi annettava säännöt, joilla laajennetaan unionin toimielinten, erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission, välistä rahoitustuen täytäntöönpanoa koskevaa vuoropuhelua sekä varmistetaan avoimuuden ja vastuullisuuden parantuminen.

(8)       Päätös, jossa jäsenvaltion todettaisiin laiminlyöneen makrotalouden sopeutusohjelmansa noudattamisen, merkitsisi myös unionin maksujen tai sitoumusten keskeyttämistä yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta annetun asetuksen (EU) N:o XXX 21 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(9)       Neuvostolle olisi annettava toimivalta hyväksyä tämän asetuksen soveltamista koskevia, perussopimuksen 143 artiklan 2 kohdan mukaisia yksittäisiä päätöksiä.

(10)     Asetuksilla (EY) N:o 1093/2010, (EY) N:o 1094/2010 ja (EY) N:o 1095/2010 perustettujen Euroopan valvontaviranomaisten toiminta-alan olisi pysyttävä mainittujen asetusten 1 artiklassa säädetyissä rajoissa.

(11)     Perussopimuksessa ei ole tämän asetuksen, jossa säädetään unionin rahoitustuen myöntämistä euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille koskevasta kehyksestä, antamiseksi tarvittavista valtuuksista muuta määräystä kuin 352 artikla,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla Kohde ja soveltamisala

1.           Tällä asetuksella luodaan järjestely unionin rahoitustuen myöntämiseksi perussopimuksen 143 artiklan mukaisesti jäsenvaltiolle, jolla on maksutasettaan koskevia vaikeuksia tai jota tällaiset vaikeudet uhkaavat vakavasti.

2.           Tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö ei ole euro.

2 artikla Unionin rahoitustuki

1.           Unionin rahoitustuki annetaan

a)      lainana;

b)      ennalta varautuvana ehdollisena luottona, joka on tukikelpoisuusehtoihin perustuva luottojärjestely; tai

c)      laajennettuihin ehtoihin perustuvana luottona, joka on tukikelpoisuusehtojen ja uusien poliittisten toimenpiteiden yhdistelmään perustuva luottojärjestely.

2.           Komissiolla on tässä tarkoituksessa valtuudet sopia Euroopan unionin puolesta pääomamarkkinoilta tai rahoituslaitoksilta otettavista lainoista.

3.           Tämän asetuksen nojalla jäsenvaltioille myönnettävien lainojen tai luottojärjestelyjen liikkeessä olevan pääoman enimmäismäärä on 50 miljardia euroa.

4.           Jos jäsenvaltio aikoo käyttää sellaista unionin ulkopuolista rahoitustukea, johon liittyy talouspoliittisia ehtoja, kyseisen jäsenvaltion on ensin kuultava komissiota. Komissio tarkastelee unionin rahoitustukea koskevan järjestelyn mukaisesti saatavilla olevia mahdollisuuksia ja suunniteltujen talouspoliittisten ehtojen yhteensopivuutta niiden toimenpiteiden kanssa, joita on toteutettu perussopimuksen 121 ja 126 artiklan ja mainittujen artiklojen perusteella hyväksytyn lainsäädännön perusteella. Komissio ilmoittaa havaintonsa talous- ja rahoituskomitealle.

3 artikla Lainoja myönnettäessä sovellettavat edellytykset ja menettely

1.           Lainaa hakevan jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle, Euroopan keskuspankille (EKP) sekä talous- ja rahoituskomitealle.

2.           Komissio arvioi yhteistyössä EKP:n ja mahdollisuuksien mukaan IMF:n kanssa kyseisen jäsenvaltion julkisen velan kestävyyttä ja nykyisiä tai mahdollisia rahoitustarpeita ja toimittaa tämän arvioinnin talous- ja rahoituskomitealle.

3.           Kyseinen jäsenvaltio laatii yhteisymmärryksessä komission kanssa – joka toimii yhteistyössä EKP:n ja mahdollisuuksien mukaan IMF:n kanssa – luonnoksen makrotalouden sopeutusohjelmaksi, joka sisältää poliittiset vaatimukset ja jonka tarkoituksena on palauttaa kestävä maksutasetilanne ja kyseisen jäsenvaltion kyky hankkia tarvitsemansa rahoitus kokonaisuudessaan rahoitusmarkkinoilta. Makrotalouden sopeutusohjelman luonnoksessa on otettava asianmukaisesti huomioon kyseiselle jäsenvaltiolle perussopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan mukaisesti annetut suositukset ja toimet, jotka jäsenvaltio on toteuttanut suositusten noudattamiseksi, ja samalla siinä on pyrittävä laajentamaan, lujittamaan ja syventämään tarvittavia poliittisia toimenpiteitä.

4.           Neuvosto voi päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, että laina myönnetään kyseiselle jäsenvaltiolle, minkä jälkeen neuvosto hyväksyy kyseiseen lainaan liittyvän makrotalouden sopeutusohjelman.

5.           Lainan myöntämispäätökseen on sisällyttävä määrä, keskimääräinen enimmäismaturiteetti, hinnoittelu, maksettavien erien enimmäismäärä, lainan saatavuusaika, tärkeimmät talouspoliittiset ehdot ja muut avun täytäntöönpanemiseksi tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt.

6.           Komissio ja kyseinen jäsenvaltio laativat yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa vahvistetaan makrotalouden sopeutusohjelmaa koskevat yksityiskohdat. Komissio toimittaa yhteisymmärryspöytäkirjan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

7.           Komissio seuraa yhteistyössä EKP:n ja aina, kun se on tarkoituksenmukaista, IMF:n kanssa makrotalouden sopeutusohjelman toteutuksen edistymistä tekemällä tarkastuskäyntejä säännöllisin väliajoin. Se ilmoittaa asiasta talous- ja rahoituskomitealle neljännesvuosittain. Kyseisen jäsenvaltion on toimittava täydessä yhteistyössä komission ja EKP:n kanssa. Sen on erityisesti annettava komissiolle ja EKP:lle kaikki tiedot, jotka nämä katsovat tarpeellisiksi ohjelman seurannan kannalta. Kyseisen jäsenvaltion on myös noudatettava 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia.

8.           Komissio tutkii – yhteistyössä EKP:n ja mahdollisuuksien mukaan IMF:n kanssa – kyseisen jäsenvaltion kanssa muutoksia, jotka tämän makrotalouden sopeutusohjelmaan voi olla tarpeen tehdä. Neuvosto hyväksyy määräenemmistöllä komission suosituksesta kyseiseen ohjelmaan tehtävät muutokset.

9.           Jos 7 kohdassa tarkoitetussa seurannassa havaitaan olennaisia poikkeamia makrotalouden sopeutusohjelmasta, neuvosto voi hyväksyä määräenemmistöllä komission ehdotuksesta päätöksen, jonka mukaan kyseinen jäsenvaltio noudata sovittuja rahoitustuen ehtoja. Tämän asetuksen mukaisen unionin rahoitustuen maksaminen keskeytetään.

10.         Neuvosto voi päättää kuuden kuukauden kuluessa 9 kohdassa säädetyn päätöksen tekemisestä määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, että maksuja jatketaan, jos se katsoo, että kyseinen jäsenvaltio noudattaa sovittuja rahoitustuen ehtoja. Jollei tätä päätöstä ole hyväksytty mainitussa määräajassa, tämän asetuksen mukaista unionin rahoitustukea ei makseta enää olenkaan.

11.         Jos kyseisen jäsenvaltion hallinnolliset valmiudet ovat riittämättömät tai sillä on merkittäviä ongelmia ohjelmansa toteutuksessa, sen on pyydettävä teknistä apua komissiolta, joka voi muodostaa tätä tarkoitusta varten asiantuntijaryhmiä jäsenvaltioiden ja muiden eurooppalaisten ja/tai asiaankuuluvien kansainvälisten laitosten kanssa. Tekniseen apuun voisi sisältyä paikalla olevan edustajan ja tukihenkilöstön asettaminen neuvomaan viranomaisille sopeutusohjelman toteutusta.

12.         Euroopan parlamentin asianomainen valiokunta voi tarjota kyseiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon sopeutusohjelman toteutuksen edistymisestä.

13.         Kyseisen jäsenvaltion parlamentti voi kutsua komission edustajia osallistumaan näkemystenvaihtoon makrotalouden sopeutusohjelman toteutuksen edistymisestä.

4 artikla Luottojärjestelyjä myönnettäessä sovellettavat edellytykset

1.           Ennalta varautuva ehdollinen luotto voidaan myöntää vain jäsenvaltiolle, jonka talous- ja rahoitustilanne on edelleen perustaltaan terve. Päätettäessä, voidaanko jäsenvaltiolle myöntää ennalta varautuva ehdollinen luotto, on laadittava yleisarvio seuraavia tukikelpoisuusperusteita noudattaen:

a)      Perussopimuksen 121 ja 126 artiklan mukaisten neuvoston suositusten ja neuvoston päätösten noudattaminen. Jäsenvaltioille, joihin sovelletaan liiallista alijäämää koskevaa menettelyä, voidaan myöntää ennalta varautuva ehdollinen luotto edellyttäen, että ne noudattavat perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisia neuvoston suosituksia kaikilta osin.

b)      Kestävä julkinen velka.

c)      Liiallista epätasapainoa koskevaan menettelyyn liittyvien sitoumusten noudattaminen. Maille, joihin sovelletaan liiallista epätasapainoa koskevaa menettelyä, voidaan myöntää ennalta varautuva ehdollinen luotto, jos todetaan, että ne ovat sitoutuneet poistamaan neuvoston havaitseman epätasapainon.

d)      Osoitus pääsystä pääomamarkkinoille kohtuullisin ehdoin.

e)      Kestävä ulkoinen rahoitusasema.

f)       Se, ettei ole olemassa pankkijärjestelmän vakautta systeemisesti uhkaavia pankkien vakavaraisuusongelmia.

2.           Laajennettuihin ehtoihin perustuva luotto myönnetään jäsenvaltiolle, joka ei täytä joitakin ennalta varautuvan ehdollisen luoton saamiseksi edellytettyjä tukikelpoisuusperusteita mutta jonka yleinen talous- ja rahoitustilanne on edelleen terve. Kyseisen jäsenvaltion on komissiota ja EKP:tä kuultuaan valmisteltava korjaustoimenpiteitä, joilla pyritään

a)      saavuttamaan 1 kohdassa vahvistetut tukikelpoisuusperusteet, joiden ei ole katsottu täyttyvän, ja

b)      varmistamaan, että 1 kohdassa vahvistetut tukikelpoisuusperusteet täyttyvät jatkuvasti.

5 artikla Luottojärjestelyjä myönnettäessä sovellettava menettely

1.           Luottojärjestelyä hakevan jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle, EKP:lle sekä talous- ja rahoituskomitealle.

2.           Komissio arvioi yhteistyössä EKP:n ja mahdollisuuksien mukaan IMF:n kanssa kyseisen jäsenvaltion julkisen velan kestävyyttä ja nykyisiä tai mahdollisia rahoitustarpeita ja toimittaa tämän arvioinnin talous- ja rahoituskomitealle.

3.           Komissio arvioi yhteistyössä EKP:n kanssa, täyttääkö kyseinen jäsenvaltio ennalta varautuvan ehdollisen luoton tai laajennettuihin ehtoihin perustuvan luoton saamiseksi 4 artiklassa vahvistetut edellytykset.

4.           Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission suosituksesta, että ennalta varautuva ehdollinen luotto tai laajennettuihin ehtoihin perustuva luotto myönnetään aluksi yhden vuoden ajaksi. Luottojärjestelyn myöntämispäätökseen on sisällyttävä määrä, luottojärjestelyn saatavuusmaksu, varojen maksatukseen sovellettava hinnoittelukaava, saatavuusaika, nostettavan lainan keskimääräinen enimmäismaturiteetti ja muut avun täytäntöönpanemiseksi tarvittavat säännökset. Laajennettuihin ehtoihin perustuvan luoton myöntämispäätökseen on sisällyttävä myös 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti toteutettava korjaustoimenpiteet.

5.           Komissio ja kyseinen jäsenvaltio laativat yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa vahvistetaan luottojärjestelyyn liittyviä ehtoja koskevat yksityiskohdat.

6.           Komissio voi päättää kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä jatkaa luottojärjestelyn voimassaoloaikaa kaksi kertaa kuusi kuukautta kerrallaan ilmoitettuaan talous- ja rahoituskomitealle tukikelpoisuusehtojen noudattamista koskevan arviointinsa tulokset.

7.           Jos luottojärjestely myönnetään, komissio seuraa, että tukikelpoisuusperusteita noudatetaan jatkuvasti, ja ilmoittaa havaintonsa kolmen kuukauden välein talous- ja rahoituskomitealle. Komissio arvioi uudelleen luottojärjestelyn asianmukaisuutta, jos se nostetaan. Jos komissio katsoo tämän arvioinnin perusteella, ettei luottojärjestely ole enää asianmukainen kyseisen jäsenvaltion ongelmien ratkaisemiseksi, neuvosto voi päättää komission suosituksesta lopettaa saatavilla olevan luottojärjestelyn ja suositella, että kyseinen jäsenvaltio pyytää lainaa 3 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

8.           Kun myönnetään ennalta varautuva ehdollinen luotto tai nostetaan laajennettuihin ehtoihin perustuva luotto, jäsenvaltioon on kohdistettava 6 artiklan mukaista tiukennettua valvontaa luottojärjestelyn saatavuusaikana.

6 artikla Tiukennettu valvonta

1.           Tiukennetun valvonnan kohteena olevan jäsenvaltion on toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan kestävä maksutasetilanne ja estämään tulevat ongelmat rahoitusmarkkinoille pääsyssä, komissiota kuullen ja yhteistyössä komission kanssa, joka toimii yhteistyössä EKP:n, Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) sekä tarvittaessa IMF:n kanssa.

2.           Komission pyynnöstä tiukennetun valvonnan kohteena olevan jäsenvaltion on

a)      toimitettava komissiolle, EKP:lle ja asianomaiselle Euroopan valvontaviranomaiselle (asianomaisille Euroopan valvontaviranomaisille) tarvittavin väliajoin eriteltyä tietoa sen rahoitusjärjestelmän kehityksestä. Komission, EKP:n, ja asianomaisen Euroopan valvontaviranomaisen (asianomaisten Euroopan valvontaviranomaisten) on säilytettävä saamiensa eriteltyjen tietojen luottamuksellisuus;

b)      suoritettava asianomaisen Euroopan valvontaviranomaisen (asianomaisten Euroopan valvontaviranomaisten) valvonnassa stressitestejä tai herkkyysanalyyseja tarpeen mukaan, jotta voidaan arvioida finanssialan kykyä sopeutua erilaisiin makrotalous- ja rahoitushäiriöihin, siten kuin komissio ja EKP yhteistyössä asianomaisten Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan järjestelmäriskikomitean kanssa täsmentävät, ja annettava yksityiskohtaiset tulokset tiedoksi niille;

c)      oltava säännöllisten arviointien kohteena osana asianomaisen Euroopan valvontaviranomaisen (asianomaisten Euroopan valvontaviranomaisten) suorittamia erityisiä vertaisarviointeja, kun kyseessä ovat sen valmiudet harjoittaa pankkialan valvontaa;

d)      toimitettava kaikki makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1176/2011 säädetyssä makrotalouden epätasapainon seurannassa tarvittavat tiedot;

e)      toteutettava kattava riippumaton julkisen talouden tilinpidon tarkastus, joka tehdään koordinoidusti yhdessä kansallisten ylinten tarkastuslaitosten kanssa ja jonka tarkoituksena on arvioida tämän julkisen talouden tilipidon luotettavuutta, kattavuutta ja tarkkuutta liiallista alijäämää koskevan menettelyn kannalta, ja raportoitava tästä tarkastuksesta. Tässä yhteydessä komissio (Eurostat) arvioi kyseisen jäsenvaltion raportoimien tilastotietojen laadun asetuksen (EY) N:o 679/2010 mukaisesti;

f)       annettava lisätietoja liiallisen alijäämän korjaamisessa saavutetun edistyksen seuraamiseksi, jos jäsenvaltiosta on hyväksytty perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukainen neuvoston päätös.

3.           Tiukennetun valvonnan kohteena olevan jäsenvaltion on

a)      viipymättä laadittava kattava arviointi talousarvion toteuttamisesta vuoden aikana julkisyhteisöjen ja julkisyhteisöjen alasektoreiden osalta. Arvioinnin on katettava myös julkisyhteisöjen omistuksessa oleviin yhteisöihin ja julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvät rahoitusriski siltä osin kuin ne saattavat myötävaikuttaa siihen, että kyseisessä jäsenvaltiossa on liiallinen alijäämä. Arvioinnin tulokset on toimitettava komissiolle sekä talous- ja rahoituskomitealle;

b)      raportoitava säännöllisesti komissiolle sekä talous- ja rahoituskomitealle julkisyhteisöjen ja näiden alasektoreiden osalta talousarvion toteuttamisesta vuoden aikana, sekä meno- että tulopuolella toteutettujen harkinnanvaraisten toimenpiteiden talousarviovaikutuksista, julkisista meno- ja tulotavoitteista sekä toteutetuista toimenpiteistä ja niiden toimenpiteiden luonteesta, jotka aiotaan toteuttaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Kertomus on julkistettava.

4.           Komissio tekee, tarpeen mukaan yhteistyössä EKP:n ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan valvontaviranomaisten) ja tarvittaessa IMF:n kanssa, säännöllisin väliajoin tarkastuskäyntejä valvonnan kohteena olevaan jäsenvaltioon tarkastaakseen, kuinka tämä on edistynyt 1, 2 ja 3 kohdassa mainittujen toimenpiteiden toteutuksessa. Se antaa kolmen kuukauden välein havaintonsa tiedoksi talous- ja rahoituskomitealle ja arvioi erityisesti, tarvitaanko jatkotoimenpiteitä. Nämä tarkastuskäynnit korvaavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 10 a artiklan 2 kohdassa säädetyn paikalla suoritettavan seurannan.

5.           Jos 4 kohdassa säädetyn arvioinnin perusteella todetaan, että jatkotoimenpiteet ovat tarpeen ja että kyseisen jäsenvaltion rahoitustilanteesta aiheutuu merkittäviä haittavaikutuksia unionin rahoitusvakauteen, neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta suositella, että kyseinen jäsenvaltio pyytää lainaa 3 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Suositus ja sen antamista edeltänyt valmistelutyö katsotaan luottamuksellisiksi, jollei neuvosto päätä julkistaa sitä.

6.           Jos 5 kohdan mukaisesti annettu suositus julkistetaan,

a)      Euroopan parlamentin asianomainen valiokunta voi tarjota kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden osallistua näkemystenvaihtoon;

b)      kyseisen jäsenvaltion parlamentti voi kutsua komission edustajia osallistumaan näkemystenvaihtoon.

7 artikla Johdonmukaisuus liiallista alijäämää koskevan menettelyn kanssa

1.           Tämän asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyn makrotalouden sopeutusohjelman ja siihen 3 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävien muutosten on katsottava korvaavan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 8 artiklassa säädetyn lähentymisohjelmien toimituksen.

2.           Jos kyseiselle jäsenvaltiolle annetaan suositus perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti,

a)      tämän asetuksen 3 artiklan 4 ja 8 kohdassa säädetyn makrotalouden sopeutusohjelman on katsottava myös tarvittaessa korvaavan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 3 artiklan 4 a kohdassa säädetyt kertomukset;

b)      tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyn makrotalouden sopeutusohjelman mukaisten vuotuisten julkisen talouden tavoitteiden on katsottava korvaavan vuotuiset julkisen talouden tavoitteet, jotka asetetaan perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisessa suosituksessa asetuksen (EY) N:o 1467/97 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

c)      tämän asetuksen 3 artiklan 7 kohdassa säädetyn seurannan on katsottava korvaavan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 10 artiklan 1 kohdassa ja 10 a artiklassa säädetyn seurannan sekä asetuksen (EY) N:o 1467/97 4 artiklan 2 kohdassa säädetyn päätöksen perustana olevan seurannan.

8 artikla Johdonmukaisuus makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn kanssa

Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 täytäntöönpano on keskeytettävä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat neuvoston tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti hyväksymän makrotalouden sopeutusohjelman kohteena. Tätä keskeytystä on sovellettava makrotalouden sopeutusohjelman keston ajan.

9 artikla Johdonmukaisuus talouspolitiikan EU-ohjausjakson kanssa

Tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyn seurannan on katsottava korvaavan talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon sisältyvän seurannan ja arvioinnin, joista säädetään julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1466/97 2 a artiklassa.

10 artikla Lainan maksu

1.           Laina maksetaan yleensä erissä.

2.           Komissio päättää 3 artiklan 7 kohdan mukaisen seurannan perusteella erien maksatuksesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan 9 kohdan soveltamista.

11 artikla Luottojärjestelyyn liittyvien varojen maksatus

1.           Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle etukäteen aikomuksestaan nostaa varoja luottojärjestelynsä puitteissa vähintään 45 kalenteripäivää etukäteen. Yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä.

2.           Komissio päättää varojen maksatuksesta 5 artiklan 7 kohdan ja 6 artiklan 4 kohdan mukaisen seurannan perusteella.

12 artikla Lainanotto- ja lainanantotoimet

1.           Edellä 2 artiklassa tarkoitetut lainanotto- ja lainanantotoimet toteutetaan euroina.

2.           Kyseinen jäsenvaltio ja komissio neuvottelevat keskenään unionin rahoitustukea koskevan järjestelyn nojalla myöntämiin peräkkäisiin eriin liittyvistä järjestelyistä.

3.           Kun neuvosto on hyväksynyt lainaa koskevan päätöksen, komissio valtuutetaan ottamaan tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana lainaa pääomamarkkinoilta tai rahoituslaitoksilta maksettavaksi suunniteltujen erien välillä, jotta rahoituskulut saataisiin optimoitua ja komission maine unionin liikkeeseenlaskijana markkinoilla säilyisi. Hankitut varat, joita ei ole vielä maksettu, on säilytettävä jatkuvasti erityisillä käteis- tai arvopaperitileillä, joita hoidetaan talousarvion ulkopuolisiin toimiin sovellettavien sääntöjen mukaisesti ja joita ei voi käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin rahoitustuen antamiseen jäsenvaltioille tämän mekanismin mukaisesti.

4.           Jos jäsenvaltio saa lainan, johon liittyy ennenaikaista takaisinmaksua koskeva lauseke, ja se päättää käyttää tätä mahdollisuutta, komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

5.           Komissio voi kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä sekä olosuhteiden ja lainasopimusten mahdollistaessa lainan saannin paremmin korkoehdoin jälleenrahoittaa koko alkuperäisen lainan tai osan siitä taikka järjestää kyseiset rahoitusehdot uudelleen.

6.           Komissio ilmoittaa talous- ja rahoituskomitealle 5 kohdassa tarkoitettujen toimien kehityksestä.

13 artikla Kustannukset

Kyseisen jäsenvaltion on vastattava kuluista, jotka aiheutuvat unionille kunkin toimen päättämisestä ja toteuttamisesta.

14 artikla Lainojen hallinnointi

1.           Komissio toteuttaa tarvittavat lainojen hallinnointijärjestelyt EKP:n kanssa.

2.           Kyseisen jäsenvaltion on avattava erityinen tili kansallisessa keskuspankissaan unionilta saadun rahoitustuen hallinnointia varten. Jäsenvaltion on myös siirrettävä lainan erääntyvä pääoma ja korot EKP:n tilille neljätoista TARGET2-järjestelmän pankkipäivää ennen kutakin eräpäivää.

3.           Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on oikeus tehdä kyseisessä jäsenvaltiossa varainhoitoa koskevia tarkastuksia tai tilintarkastuksia, joita se pitää tarpeellisina avun hallinnoinnin osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 27 artiklan soveltamista. Komissiolla, mukaan lukien Euroopan petostentorjuntavirasto, on erityisesti oikeus lähettää omia virkamiehiään tai asianmukaisesti valtuutettuja edustajia tekemään teknisiä tai varainhoitoa koskevia tarkastuksia tai tilintarkastuksia, joiden se katsoo olevan tarpeen kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisen tuen osalta.

15 artikla Tuen jälkivalvonta

1.           Tämän asetuksen mukaista unionin rahoitustukea saaneeseen jäsenvaltioon on kohdistettava tuen jälkivalvontaa niin kauan kuin vähintään 75 prosenttia rahoitustuen pääomasta on maksamatta takaisin. Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta pidentää tuen jälkivalvonnan kestoa.

2.           Tuen jälkivalvonnan kohteena olevan jäsenvaltion on myös noudatettava 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia.

3.           Komissio tekee yhteistyössä EKP:n kanssa säännöllisiä tarkastuskäyntejä tuen jälkivalvonnan kohteena olevaan jäsenvaltioon arvioidakseen sen taloutta, julkista taloutta ja rahoitustilannetta. Se antaa puolen vuoden välein käyntiensä tulokset tiedoksi talous- ja rahoituskomitealle ja arvioi erityisesti, tarvitaanko korjaustoimenpiteitä.

4.           Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta suosittaa tuen jälkivalvonnan kohteena olevalle jäsenvaltiolle korjaustoimenpiteiden toteuttamista.

16 artikla Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 332/2002. Mainitun asetuksen perusteella myönnettyyn tukeen sovelletaan kyseistä asetusta niin kauan kuin saatavuusaikaa on vielä jäljellä ja varoja on vielä liikkeessä.

17 artikla Siirtymäsäännös

Edellä olevaa 15 artiklaa ei sovelleta tämän asetuksen voimaantulopäivänä jo ohjelman jälkeisen valvonnan kohteena oleviin jäsenvaltioihin, jotka ovat saaneet asetuksen (EY) N:o 332/2002 mukaista rahoitustukea.

18 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

Top