52011PC0737

PERUSTELUT

1. EHDOTUKSEN TAUSTA

Johdanto

Komissio hyväksyi 29. kesäkuuta 2011 ehdotuksen neuvoston päätökseksi […/…] Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä, jäljempänä ’vuodesta 2014 sovellettava omia varoja koskeva päätös’[1]. Ehdotuksessa esitettiin uuden omien varojen lajin käyttöön ottamista. Tämä uusi laji perustuu osuuteen arvonlisäverosta, joka kannetaan sellaisista tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista sekä sellaisista hankinnoista ja maahantuonnista, joihin sovelletaan Euroopan unionin kaikissa jäsenvaltioissa yleistä arvonlisäverokantaa (jäljempänä ’uudet alv-perusteiset omat varat’). Komissio ilmoitti samalla esittävänsä tarvittavat ehdotukset yksityiskohtaisiksi asetuksiksi vuoden 2011 loppuun mennessä.

Tässä ehdotetun asetuksen tarkoituksena on antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 322 artiklan 2 kohdan mukaisesti säännökset menetelmästä, jota jäsenvaltioiden olisi käytettävä laskiessaan näiden uusien omien varojen määrää, sekä menettelystä, jota niiden olisi noudatettava asettaessaan kyseiset varat EU:n talousarvion käyttöön. Tässä ehdotetuilla säännöksillä täydennetään vuodesta 2014 sovellettavan omia varoja koskevan päätöksen säännöksiä sekä SEUT-sopimuksen 311 artiklan 4 kohdan nojalla vahvistettuja, valvontaa, seurantaa ja ilmoittamiseen liittyviä lisävaatimuksia koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä[2].

Tämä ehdotus perustuu arvonlisäverosta kertyvien omien varojen hallinnoinnista saatuihin kokemuksiin. Sen tarkoituksena on yksinkertaistaa jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien laskentaa ja näin vähentää hallintokustannuksia, lisätä läpinäkyvyyttä sekä helpottaa näiden varojen demokraattista valvontaa. Samalla vahvistetaan todellista yhteyttä EU:n arvonlisäveropolitiikan, jäsenvaltioiden julkisten talouksien ja EU:n talousarvion rahoituksen välillä.

Uusi laskentamenetelmä

Perusperiaatteet

Tässä ehdotettu uusi laskentamenetelmä voidaan jakaa seuraaviin neljään vaiheeseen:

- Menetelmän lähtökohtana ovat jäsenvaltioiden hallussa olevat arvonlisäverotuloja koskevat tiedot, jotka ovat varmin ja helpoimmin saatavilla oleva tietolähde. Jotta voitaisiin varmistaa, että määrät sisältävät ainoastaan arvonlisäverotulot, noin puolet jäsenvaltioista joutuu edelleen vähentämään määristään korot ja seuraamusmaksut. Lisäksi muutamien jäsenvaltioiden on edelleen mukautettava määriään, jotta ne voisivat ottaa huomioon merentakaiset alueet, eräille syrjäisille alueille arvonlisäveron osalta myönnetyn erityiskohtelun sekä arvonlisäverojärjestelmän välityksellä myönnetyt tuet.

- Jotta järjestelystä saataisiin mahdollisimman yksinkertainen ja läpinäkyvä ja jotta sen hallinnosta aiheutuisi mahdollisimman vähän kustannuksia, tässä ehdotetaan, että komissio määrittää yhden EU:n laajuisesti sovellettavan keskimääräisen osuuden niille alv-tuloille, jotka kertyvät sellaisista lopullisille kuluttajille (ts. kotitalouksille tai muille sellaisille yksiköille, joilla ei ole arvonlisäveron vähennysoikeutta) suoritettavista yleisen arvonlisäverokannan alaisista luovutuksista, joihin sovelletaan yleistä arvonlisäverokantaa kaikissa jäsenvaltioissa. Ennustettavuuden varmistamiseksi samaa keskiarvoa sovellettaisiin aina yhden rahoituskehyksen voimassaolojakson ajan.

- Tarkoituksena on, että jäsenvaltiot soveltavat tätä yhtä kaikkialla EU:ssa käytössä olevaa keskimääräistä osuutta alv-tulojensa mukautettuun määrään. Tuloksena oleva verotettavista luovutuksista saatava alv-tulojen määrä muunnetaan tämän jälkeen verottomaksi perusarvoksi käyttäen kunkin jäsenvaltion todellista yleistä arvonlisäverokantaa.

- Kun veron peruste on näin saatu määritettyä, siihen sovelletaan omista varoista tehdyn päätöksen täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa säädettyä osuutta todellisen rahoitusosuuden laskemiseksi. Veron perustetta ei uudessa järjestelmässä enää keinotekoisesti rajata.

Yhteenvetona voidaan todeta, että jäsenvaltiot tekevät kuukausittain yksinkertaisen laskelman käyttämällä kyseisen kuukauden alv-tulojen (mukautettua) määrää, lopullisille kuluttajille suoritettavista, yleisen verokannan alaisista luovutuksista kertyvien alv-tulojen keskimääräistä osuutta, jonka komissio on määrittänyt koko EU:ta varten, omaa yleistä arvonlisäverokantaansa sekä uusia alv-perusteisia omia varoja varten määritettyä osuutta.

Tärkeimmät edut nykyiseen menetelmään verrattuna

Nykyiseen alv-perusteisten omien varojen laskentamenetelmään verrattuna edellä esitetyllä yksinkertaistetulla menetelmällä on seuraavat kolme tärkeää etua:

- Sen avulla voidaan vähentää niiden oikaisujen määrää, joita jäsenvaltiot joutuvat tekemään alv-tuloihinsa. Uudessa menetelmässä ei enää tarvita maatalouden kiinteämääräisiin tukijärjestelmiin liittyviä oikaisuja. Nämä oikaisut ovat hyvin monimutkaisia ja niistä tuloksena olevat mukautukset vähäisiä. Vuonna 2009 näiden mukautusten vaikutus oli kaikkien paitsi kahden jäsenvaltion osalta alle 1 prosenttia tuloista. Myöskään asteittaisia verohelpotuksia koskevia oikaisuja ei enää tarvita.

- Uudessa menetelmässä ei enää tarvita kompensaatiolaskentaa. Tämä on perusteltua, koska mukautuksilla ei yleisesti ottaen ole todettu olleen merkittäviä vaikutuksia jäsenvaltioiden rahoitusosuuksiin huolimatta jäsenvaltioille niistä aiheutuvista hallinnollisista rasitteista (tämä pätee etenkin, kun otetaan huomioon BKTL-perusteisten omien varojen vaikutus)[3].

Koska uusi järjestelmä kattaa johdonmukaisesti vain yleisen verokannan alaiset luovutukset, käytännössä ei enää tarvita niitä kahdeksaatoista kompensaatiolaskelmaa, jotka kattoivat sellaiset tavarat ja palvelut, joiden osalta direktiivissä 2006/112/EY jäsenvaltioille annettiin mahdollisuus valita, verottivatko ne kyseisiä tavaroita ja palveluita.

Myös muut joissakin jäsenvaltioissa käytössä olevat kompensaatiojärjestelyt lakkautetaan. Tällaisiin kuuluvat muun muassa kirjaamisessa sovellettavien raja-arvojen vaihteluun liittyvät kompensaatiot, joiden vaikutus on merkittävä vain kahdessa jäsenvaltiossa ja jotka menettävät merkitystään painopisteen siirtyessä yleisen veronkannan alaisiin luovutuksiin. Samalla luovutaan myös niistä erittäin monimutkaisista kompensaatiojärjestelyistä, jotka koskevat työsuhdeajoneuvojen arvonlisäveron (ostoihin sisältyvä alv) käsittelyä. Useimmat jäsenvaltiot tekevät tätä koskevan kompensaatiolaskelman, mutta yksittäisen jäsenvaltion alv-perusteisiin omiin varoihin liittyvään maksuosuuteen kompensaation perusteella tehtävä vähennys on arviolta alle kolme sadasosaa 1 prosentista.

Mukautukset, joita saatetaan tarvita tapauksissa, joissa EU:n lainsäädäntöä on rikottu, tehdään jatkossa mukauttamalla tuloja.

- Koska painopiste on jatkossa sellaisissa lopullisille kuluttajille suoritetuissa luovutuksissa, joihin sovelletaan johdonmukaisesti vain yleistä verokantaa, ja koska kyseisten luovutusten keskimääräinen osuus lasketaan keskitetysti koko EU:ta varten, jäsenvaltioiden ei enää tarvitse laskea painotettua keskimääräistä verokantaa.

Ehdotetulla menetelmällä yksinkertaistetaan näin järjestelmää merkittävästi ja tehdään siitä samalla entistä läpinäkyvämpi ja ennustettavampi ilman, että tarkkuudesta joudutaan sanottavasti tinkimään.

Uusien alv-perusteisten omien varojen asettaminen EU:n talousarvion käyttöön

Perusperiaatteet

Järjestelyt, joita tässä ehdotetaan alv-perusteisten omien varojen käyttöön asettamista ja muita kirjanpitoon ja hallintoon liittyviä toimenpiteitä varten, perustuvat alv-perusteisiin omiin varoihin sovellettuihin vastaaviin aikaisempiin järjestelyihin ja perinteisiin omiin varoihin sovellettaviin vastaaviin järjestelyihin. Ehdotus perustuu seuraaviin kahteen pääperiaatteeseen:

- Omiin varoihin liittyvä saaminen syntyy vasta kun jäsenvaltio on tosiasiassa kantanut asianomaiset tulot. Näin saadaan luotua läheinen automaattinen yhteys kansallisten alv-tulojen ja talousolosuhteiden sekä EU:n talousarvion välille. EU:n ja jäsenvaltioiden arvonlisäveropolitiikalla on näin suora vaikutus uusiin alv-perusteisiin omiin varoihin.

- Jotta näiden omien varojen kantoa voitaisiin kuitenkin nopeuttaa ja tehostaa, ehdotetaan, että tulojen käyttöön asettaminen perustuu kuukausikatsauksiin ja selkeästi ilmoitettuun päivämäärään, johon mennessä varat on asetettava komission käyttöön. Määrät siirretään tilille, jota käytetään myös muiden omien varojen tulouttamiseen.

Tässä yhteydessä olisi mainittava, että komissio on laatinut vihreän kirjan[4] alv:n tulevaisuudesta ja näin samalla käynnistänyt alv-järjestelmän uudistuksen, jonka tarkoituksena on muun muassa laajentaa veropohjaa ja ehkäistä veropetoksia ja veronkiertoa. Ehdotettu uusi alv-perusteinen omien varojen lähde on niin joustava, että se soveltuu käytettäväksi myös kyseisestä uudistuksesta seurauksena olevassa muuttuneessa tilanteessa.

Tärkeimmät edut nykyiseen järjestelmään verrattuna

Menettely, jota tässä ehdotetaan uusien alv-perusteisten omien varojen asettamiseksi EU:n talousarvion käyttöön, on huomattavasti yksinkertaisempi ja läpinäkyvämpi kuin nykyisiin alv-perusteisiin omiin varoihin sovellettava menettely.

Koska perustana ovat jäsenvaltioiden tosiasiassa saamat tulot, ennusteiden laatimista, määriin jälkikäteen tehtäviä mukautuksia ja vuoden lopun alv-saldojen laskemista ei enää tarvita. Tämä vähentää hallinnoinnin tarvetta ja varoihin liittyviä kustannuksia merkittävästi.

Seuraavassa esitetään tiivistelmä ehdotuksen sisällöstä.

2. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

2.1. Johdanto

Tämä ehdotus on osa pakettia, johon kuuluvat myös ehdotus neuvoston asetukseksi järjestelyistä, joita sovelletaan finanssitransaktioveroon perustuvien omien varojen asettamisessa EU:n talousarvion käyttöön[5], sekä muutettu ehdotus perinteisten omien varojen ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisesta annetun neuvoston asetuksen uudelleenlaatimiseksi[6].

Komissio selvittää, voidaanko kaikki unionin omien varojen määrittämistä ja käyttöön asettamista koskevat säännökset yhdistää yhteen asetukseen sen jälkeen kun koko omia varoja koskevasta ehdotuspaketista on saavutettu yhteisymmärrys.

2.2. I luku ”Yleiset säännökset”

- Ehdotetun asetuksen 1 artikla ”Kohde”: artiklassa todetaan, että asetuksessa säädettyjä järjestelyjä sovelletaan päätöksen [.../...] 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin uusiin alv-perusteisiin omiin varoihin.

- Ehdotetun asetuksen 2 artikla ”Määritelmät”: Artiklassa määritellään ensinnäkin asetuksessa käytettävä ’luovutuksen’ käsite viittaamalla neuvoston direktiivin 2006/112/EY[7] IV osastoon.

Lisäksi artiklassa määritellään sellaisten luovutusten, hankintojen ja maahantuonnin ominaispiirteet, joista kannetaan vero uusien alv-perusteisten omien varojen tarkoituksiin. Tässä tarkoituksessa verotettavia ovat kaikki neuvoston direktiivin 2006/112/EY IV osastossa tarkoitetut verolliset liiketoimet, joihin sovelletaan jokaisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa yleistä arvonlisäverokantaa. Myös sellaiset luovutukset, joista ei todellisuudessa ole kannettu arvonlisäveroa, voivat olla verotettavia tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Luovutuksen verotettavuus ei siis määräydy liiketoimeen liittyvien todellisten olosuhteiden mukaan vaan sen mukaan, onko liiketoimi veronalainen. Näin sellaiset tavaroiden ja palvelujen luovutukset, joihin jossakin jäsenvaltiossa sovelletaan alennettua verokantaa direktiivin 2006/112/EY säännösten mukaisesti, eivät ole veronalaisia luovutuksia, vaikka kyseisistä luovutuksista kannettaisiin yleisen arvonlisäverokannan mukainen arvonlisävero yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa. Vastaavasti sellaiset tavaroiden ja palvelujen luovutukset, jotka on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa kyseisen direktiivin mukaan vapautettu arvonlisäverosta tai vapautettu arvonlisäverosta siten, että vapautukseen liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähennysoikeus, eivät ole verotettavia luovutuksia.

- Ehdotetun asetuksen 3 artikla ”Verotettavien luovutusten unionin keskiarvo” : Tässä artiklassa selvitetään, miten koko EU:ta varten määritetään yksi verotettavien luovutusten keskimääräinen osuus, jota käytetään laskettaessa kuukausittaista osuutta uusista alv-perusteisista omista varoista, sekä säädetään siitä, millaisin väliajoin tämä keskimääräinen osuus määritetään. Määrittäessään keskimääräistä osuutta komission tai komission tätä tarkoitusta varten nimeämän elimen saattaa olla tarpeen ottaa yhteyttä jäsenvaltioiden viranomaisiin tietojen ja näkemysten saamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että asianomaiset yksiköt tai elimet avustavat valtuutettuja edustajia näiden tehtäviensä hoitamisessa tarvitsemin tavoin.

2.3. II luku ”Osuuden laskeminen”:

- Ehdotetun asetuksen 4 artikla ”Laskentamenetelmä”: Artiklassa kuvataan sen laskentamenetelmän vaiheet, jota käytetään laskettaessa jäsenvaltion rahoitusosuutta uusista alv-perusteisista omista varoista. Ehdotettu menetelmä poikkeaa aikaisemmasta menetelmästä huomattavasti. Tärkein ero liittyy siihen, että komissio määrittää yhden keskimääräisen osuuden, joka vastaa niiden lopullisille kuluttajille suoritettujen verollisten luovutusten osuutta, joihin sovelletaan kaikkialla EU:ssa yleistä arvonlisäverokantaa. Jokainen jäsenvaltio soveltaa laskelmissaan tätä samaa keskimääräistä osuutta, ja se säilyy samana yleensä koko rahoituskehyksen voimassaolojakson ajan. Osuutta sovelletaan kunkin jäsenvaltion nettomääräisiin arvonlisäverotuloihin sen jälkeen kun niihin on tehty mukautukset, joita tarvitaan tavanomaisen kantojärjestelmän ulkopuolisten tulojen huomioon ottamiseksi ja sellaisten määrien vähentämiseksi, jotka liittyvät arvonlisäveroon mutta eivät ole välitöntä arvonlisäverotuloa. Lisäksi joidenkin jäsenvaltioiden on mukautettava alkuperäisiä määriään, jotta niissä voitaisiin ottaa huomioon palautukset muille kuin verovelvollisille henkilöille tai palautukset verovelvollisille henkilöille muista kuin verollisista luovutuksista silloin, kun kyseiset palautukset eivät ole direktiivin 2006/112/EY säännösten mukaisia. Tuloksena saatava arvo muunnetaan luovutusten verottomaksi arvoksi käyttämällä kussakin jäsenvaltiossa sovellettavaa yleistä arvonlisäverokantaa. Tähän veron perusteena olevaa arvoon sovelletaan tämän jälkeen asetuksessa […/…] määritettyä osuutta.

- Ehdotetun asetuksen 5 artikla ”Laskentajaksot” : jäsenvaltioille pyritään tarjoamaan mahdollisimman paljon joustavuutta, jotta ne voisivat sovittaa uusia alv-perusteisia omia varoja koskevien laskelmien laadinta-ajankohdat mahdollisimman hyvin yhteen nykyisten kirjanpitojärjestelyjensä kanssa ja näin välttää mukautukset, joita tuloihin on tarpeen tehdä pelkästään laskenta-ajankohtaan liittyvistä syistä.

2.4. III luku ”Uusien alv-perusteisten omien varojen käyttöön asettaminen”

- Ehdotetun asetuksen 6 artikla ”Kirjanpitojärjestelyt”: Artiklassa säädetään uusia alv-perusteisia omia varoja koskevista järjestelyistä, jotka vastaavat asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 9 artiklan mukaisia nykyisiin omiin varoihin sovellettavia järjestelyjä. Artiklassa tarkoitettu yhteenvetotili voidaan yhdistää osaksi vastaavaa neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000[8] 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti muita omia varoja varten pidettävää yhteenvetotiliä.

- Ehdotetun asetuksen 7 artikla ”Tileihin kirjaaminen, raportointi ja käyttöönasettamisajankohdat”: Artiklassa säädetään uusia alv-perusteisia omia varoja koskevista järjestelyistä, jotka vastaavat asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 mukaisia nykyisiin omiin varoihin sovellettavia järjestelyjä. Varojen käyttöönasettamispäivä on säilytetty ennallaan, ja se on näin edelleen kuukauden ensimmäinen työpäivä. Alv-perusteisiin omiin varoihin liittyviin aikaisempiin järjestelyihin on kuitenkin tehty muun muassa seuraava muutos: käyttöön otetaan kuukausikatsaus, joka on toimitettava vähintään kymmenen päivää ennen varojen käyttöönasettamisen määräpäivää, joka on sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäinen työpäivä, jona jäsenvaltio sai asianomaisen maksun. Kirjaus yhteenvetotilille olisi yleensä tehtävä silloin kun kuukausikatsaus lähetetään. Muussa tapauksessa se olisi tehtävä edellä tarkoitettuun määräpäivään mennessä.

- Ehdotetun asetuksen 8 artikla ”Kirjanpidon oikaisut” : Uusiin alv-perusteisiin omiin varoihin sovelletaan ehdotuksen mukaan samaa määräaikaa, jota asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000[9] 7 artiklan nykyisten säännösten mukaan sovelletaan myös muihin omien varojen lajeihin.

- Ehdotetun asetuksen 9 artikla ”Myöhässä käyttöön asetetuista määristä perittävä korko” : Uusien alv-perusteisten omien varojen käyttöön asettamiseen liittyviin viivästyksiin sovelletaan ehdotuksen mukaan asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000[10] 11 artiklaan sisältyviä nykyisiä viivästyskorkosäännöksiä vastaavia säännöksiä.

2.5. IV luku ”Hallinnolliset järjestelyt”

- Ehdotetun asetuksen 10 ja 11 artikla ”Perustana olevien asiakirjojen säilyttäminen” ja ”Hallinnollinen yhteistyö” : uusien alv-perusteisten omien varojen osalta sovelletaan ehdotuksen mukaan niitä jäsenvaltioille muiden omien varojen lajien osalta asetettuja nykyisiä velvoitteita, joista säädetään asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000[11] 3 ja 4 artiklassa.

2.6. V luku ”Loppusäännökset”

- Ehdotetun asetuksen 12 artikla ”Komiteamenettely”: artiklassa säädetään, että uusiin alv-perusteisiin omiin varoihin liittyviä kysymyksiä käsitellään omia varoja käsittelevässä neuvoa-antavassa komiteassa, joka toimii tällä hetkellä asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 20 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

2011/0333 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON ASETUS

arvonlisäveroon perustuvien omien varojen käyttöön asettamisessa noudatettavista menetelmistä ja menettelystä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 322 artiklan 2 kohdan yhdessä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen[12] ja erityisesti sen 106 a artiklan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[13],

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon[14],

sekä katsoo seuraavaa:

1. Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annetun neuvoston päätöksen […/…] 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut arvonlisäverosta (alv) määritettävään osuuteen perustuvat unionin omat varat, jäljempänä ’alv-perusteiset omat varat’, olisi asetettava unionin käyttöön mahdollisimman hyvin edellytyksin, minkä vuoksi olisi annettava säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on asetettava kyseiset varat komission käyttöön.

2. Yksinkertaisuuden ja läpinäkyvyyden varmistamiseksi ja hallintokustannusten vähentämiseksi olisi määritettävä unionin tasolla sovellettava verotettavien luovutusten keskimääräinen osuus suhteessa kaikkien luovutusten arvoon.

3. Alv-perusteisten omien varojen laskentajärjestelyistä olisi annettava yhdenmukaiset säännökset.

4. Alv-perusteiset omat varat olisi asetettava käyttöön tulouttamalla maksettavat määrät tilille, joka on avattu tätä tarkoitusta varten perinteisten ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen […/...][15] mukaisesti. Jotta varojen siirrot rajoitettaisiin siihen, mikä on tarpeellista talousarvion toteuttamiseksi, unionin olisi tehtävä edellä tarkoitetuilta tileiltä vain komission käteisvaratarpeen kattamiseksi tarkoitettuja nostoja.

5. Jäsenvaltioiden olisi maksettava korkoa tapauksissa, joissa alv-perusteisten omien varojen tulouttaminen on viivästynyt. Moitteetonta varainhoitoa koskevan periaatteen mukaisesti olisi huolehdittava siitä, etteivät perittävän koron perintäkustannukset ylitä maksettavan koron määrää.

6. Jäsenvaltioiden olisi pidettävä komission käytettävissä kaikki asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen komissiolle unionin omien varojen osalta annetun toimivallan käyttämiseksi, ja tarvittaessa toimitettava ne komissiolle.

7. Omien varojen kannosta vastaavien kansallisten hallintojen olisi aina pystyttävä antamaan komission käyttöön kannon perustana olevat asiakirjat.

8. On tarpeen varmistaa, että jäsenvaltiot ja komissio tekevät läheistä yhteistyötä, jotta voitaisiin helpottaa omiin varoihin liittyvien varainhoitosääntöjen moitteetonta soveltamista.

9. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[16] mukaisesti.

10. Neuvoa-antavaa menettelyä olisi sovellettava annettaessa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt alv-perusteisten omien varojen kirjanpidosta laadituista kuukausikatsauksista, ja määritettäessä ja ajantasaistettaessa unionin tasolla sovellettavaa keskimääräistä osuutta, kyseisten toimenpiteiden teknisen luonteen vuoksi.

11. Arvonlisäverosta kertyvien omien varojen lopullisesta yhdenmukaisesta kantomenettelystä 29 päivänä toukokuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1553/89[17] olisi kumottava,

12. Tämän asetuksen soveltaminen olisi aloitettava samana päivänä kuin päätöksen […/…],

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 ARTIKLA

Kohde

Tässä asetuksessa annetaan säännöt päätöksen […/…] 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen arvonlisäverosta (alv) määritettyyn osuuteen perustuvien unionin omien varojen laskemisesta ja asettamisesta komission käyttöön.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1) ’luovutuksella’ neuvoston direktiivin 2006/112/EY[18] IV osastossa määriteltyjä tavaroiden ja palvelujen luovutuksia, tavaroiden yhteisöhankintoja ja tavaroiden maahantuontia;

2) ’verotettavalla luovutuksella’ luovutusta, johon sovelletaan jokaisessa jäsenvaltiossa yleistä arvonlisäverokantaa.

3 artikla

Unionin tasolla sovellettava verotettavien luovutusten keskimääräinen osuus

1. Komissio määrittää ennen kunkin monivuotisen rahoituskehyksen voimassaolojakson alkamista koko unionia varten yhden verotettavien luovutusten keskimääräisen osuuden suhteessa kaikkien luovutusten arvoon. Osuus ilmaistaan prosentteina.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua unionin keskimääräistä osuutta käytetään monivuotisen rahoituskehyksen voimassaolojakson ajan.

Komissio voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluista syistä päättää ajantasaistaa unionin keskimääräistä osuutta. Ajantasaistettua osuutta sovelletaan ajantasaistamista seuraavan kalenterivuoden alusta.

3. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tai komission nimeämälle elimelle apua ja tietoja, joita nämä tarvitsevat 1 kohdassa tarkoitetun, unionin keskimääräisen osuuden määrittämistä ja ajantasaistamista varten.

4. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionin keskimääräisen osuuden määrittämistä ja 2 kohdassa tarkoitettua kyseisen osuuden ajantasaistamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

II luku

A LV-PERUSTEISTEN OMIEN VAROJEN LASKEMINEN

4 ARTIKLA

Laskentamenetelmä

1. Kukin jäsenvaltio laskee kunkin kuukauden alv-perusteiset omat varat käyttämällä edellisen kuukauden aikana kantamansa arvonlisäveron yhteenlaskettua nettomäärää. Tätä määrää oikaistaan seuraavien erien huomioon ottamiseksi:

13. sellaisiin seuraamuksiin liittyvät saadut maksut, jotka on määrätty, koska verovelvollinen henkilö ei ole täyttänyt jotakin arvonlisäveroon liittyvää velvollisuuttaan, tai maksut, jotka on saatu kyseisten velvollisuuksien myöhästyneen täyttämisen vuoksi veloitettavasta korosta;

14. kaikki määrät, joita olisi omien varojen tarkoituksiin käsiteltävä liiketoimina, joiden lähtö- tai määräpaikka on jokin jäsenvaltio, vaikka niiden lähtö- tai määräpaikka direktiivin 2006/112/EY 6 artiklan mukaan olisi jokin kolmas alue;

15. direktiivin 2006/112/EY 7 artiklassa tarkoitetuista paikoista kertyneet määrät, joiden osalta jäsenvaltiot pystyvät osoittamaan, että tulot on siirretty kyseisiin paikkoihin;

16. määrät, jotka ovat toiselle jäsenvaltiolle kertyvää tuloa, siltä osin kuin jäsenvaltiot pystyvät osoittamaan, että kyseiset tulot on siirretty tässä tarkoitetulla tavalla;

17. mukautukset, joita tarvitaan direktiivin 2006/112/EY 104, 105 tai 120 artiklan mukaisesti tietyissä paikoissa sovellettavan toisen tai alhaisemman yleisen verokannan käyttämisen vuoksi;

18. sosiaalisista tai vastaavista syistä suoritetut palautukset ja takaisinmaksut muille kuin verovelvollisille henkilöille tai muista kuin verotettavista toiminnoista, lukuun ottamatta direktiivin 2006/112/EY mukaisesti sallittuja tämänkaltaisia eriä.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tulokseksi saatu määrä kerrotaan 3 artiklassa tarkoitetulla lopullisille kuluttajille suoritettavia verotettavia luovutuksia varten määritetyllä unionin keskimääräisellä osuudella.

3. Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti saatu tulos kerrotaan kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin 2006/112/EY mukaisesti sovellettavan yleisen arvonlisäveroprosentin käänteisluvulla.

4. Edellä olevan 3 kohdan mukaisesti saatu tulos kerrotaan asetuksen […/…] 1 artiklan 2 kohdassa säädetyllä prosenttiosuudella unionin talousarvion käyttöön asetettavien alv-perusteisten omien varojen määrän laskemiseksi.

5 artikla

Laskentajaksot

1. Alv-perusteiset omat varat lasketaan kalenterikuukausien perusteella.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, alv-perusteisten omien varojen laskennassa voidaan kalenterikuukausien sijaan käyttää perustana muita ajanjaksoja ilman muita kuin 4 artiklan 1 kohdassa säädettyjä mukautuksia jommassakummassa seuraavista tapauksista:

a) kun jäsenvaltioiden kirjanpitojärjestelyt perustuvat niiden yleisesti käyttämiin kirjanpitokausiin, jotka eivät vastaa kalenterikuukausia;

b) kun jäsenvaltiot toteuttavat tiettyinä aikoina vuodesta erityisjärjestelyjä tavanomaisten kirjanpitokausiensa päättämiseksi.

3. Jos jäsenvaltio muuttaa yleistä arvonlisäverokantaansa, tarkistettua kantaa käytetään 4 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona uusi yleinen verokanta tuli voimaan.

III luku

ALV-PERUSTEISTEN OMIEN VAROJEN KÄYTTÖÖN ASETTAMINEN

6 ARTIKLA

Kirjanpitojärjestelyt

1. Kunkin jäsenvaltion on hyvitettävä alv-perusteiset omat varat neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000[19] 9 artiklan mukaisesti kyseisen jäsenvaltion valtiovarainhallinnossa tai sen nimeämässä laitoksessa komission nimissä avatulle tilille.

2. Jäsenvaltioiden tai niiden nimeämien laitosten on toimitettava komissiolle sähköisesti seuraavat:

a) viimeistään komission tilin hyvittämispäivän jälkeisenä toisena työpäivänä tiliote, josta käy ilmi alv-perusteisten omien varojen kirjaus;

b) jos a alakohdassa tarkoitettua tiliotetta ei ole saatavilla, työpäivänä, jona omat varat hyvitetään komission tilille, tilille hyvittämistä koskeva ilmoitus, josta käy ilmi alv-perusteisten omien varojen kirjaus.

3. Kirjatut hyvitysmäärät viedään kirjanpitoon euroina neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002[20] mukaisesti.

4. Kunkin jäsenvaltion valtiovarainhallinnossa tai kunkin jäsenvaltion nimeämässä laitoksessa pidetään yhteenvetotiliä alv-perusteisista omista varoista.

7 artikla

Tileihin kirjaaminen, raportointi ja käyttöönasettamisajankohdat

1. Edellä olevan 4 artiklan mukaisesti lasketut määrät kirjataan 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille sitä kuukautta seuraavan toisen kalenterikuukauden ensimmäisenä työpäivänä, jota laskelma koskee.

2. Kukin jäsenvaltio lähettää komissiolle vähintään kymmenen työpäivää ennen 1 kohdassa tarkoitettua päivämäärää alv-perusteisten omien varojen kirjanpidosta kuukausikatsauksen.

3. Kirjaus 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulle yhteenvetotilille on tehtävä viimeistään sitä kuukautta seuraavan toisen kalenterikuukauden ensimmäisenä työpäivänä, jota laskelma koskee.

4. Komissio antaa täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kuukausikatsauksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

8 artikla

Kirjanpidon oikaisut

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissiolle toimitettuihin kuukausikatsauksiin tehdyistä oikaisuista.

Tiettyä varainhoitovuotta koskeviin kuukausikatsauksiin ei enää kyseistä varainhoitovuotta seuraavan kolmannen vuoden joulukuun 31 päivän jälkeen tehdä oikaisuja, lukuun ottamatta niitä kohtia, jotka joko komissio tai asianomainen jäsenvaltio on jo antanut tiedoksi ennen kyseistä määräaikaa.

9 artikla

Myöhässä käyttöön asetetuista määristä perittävä korko

1. Asianomaisen jäsenvaltion on maksettava kaikista 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille tehtävien tuloutusten viivästyksistä korkoa.

Alle 500 euron korkomääriä ei kuitenkaan peritä.

2. Korkoa peritään asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen korkokantojen ja edellytysten mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun korkojen maksuun sovelletaan 6 artiklan 2 ja 3 kohdan säännöksiä soveltuvin osin.

IV luku

HALLINNOLLISET JÄRJESTELYT

10 ARTIKLA

Perust ana olevien asiakirjojen säilyttäminen

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alv-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisen perustana olevia asiakirjoja säilytetään vähintään kolmen kalenterivuoden ajan sen vuoden lopusta, jota kyseiset perustana olevat asiakirjat koskevat.

Jos asetuksen (EU) […/…] 5 artiklan mukaisesti suoritettavassa, ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen perustana olevien asiakirjojen tarkastuksessa ilmenee, että niihin on tarpeen tehdä oikaisu, kyseisiä asiakirjoja on säilytettävä ensimmäisessä kohdassa säädettyä määräaikaa kauemmin, kunnes on mahdollista tehdä oikaisu ja tarkastaa se.

Kun jäsenvaltion ja komission välinen erimielisyys, joka koskee tietyn alv-perusteisten omien varojen määrän käyttöönasettamisvelvollisuutta, ratkaistaan niiden keskinäisellä sopimuksella tai Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksellä, asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle varainhoitoon liittyviä jatkotoimenpiteitä varten tarvittavat perustana olevat asiakirjat kahden kuukauden kuluessa kyseisen erimielisyyden ratkaisemisesta.

11 artikla

Hallinnollinen yhteistyö

1. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tiedoksi seuraavat:

19. alv-perusteisten omien varojen kannosta, käyttöön asettamisesta ja valvonnasta vastaavien yksiköiden tai elinten nimet sekä näiden yksiköiden tai elinten tehtäviä ja toimintaa koskevat keskeiset säännökset;

20. luonteeltaan yleiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä kirjanpitoa koskevat määräykset, jotka liittyvät alv-perusteisten omien varojen kantoon, kyseisiin varoihin perustuvien rahoitusosuuksien laskentaan sekä kyseisten varojen asettamiseen komission käyttöön;

21. kaikkien niiden hallinnollisten ja kirjanpitoa koskevien selvitysten, erityisesti 4 artiklassa säädetyn laskelman ja 7 artiklassa säädetyn kirjanpidon laadinnassa käytettyjen selvitysten, täsmällinen nimitys, joihin alv-perusteiset omat varat merkitään.

Näitä tietoja koskevista muutoksista on ilmoitettava komissiolle välittömästi.

2. Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot kaikille jäsenvaltioille, jos jokin jäsenvaltio tätä pyytää.

V LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

12 ARTIKLA

Komiteamenettely

22. Komissiota avustaa asetuksella (EU) N:o […/…] perustettu omia varoja käsittelevä neuvoa-antava komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

23. Kun tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

13 artikla

Kumotaan asetus (ETY, Euratom) N:o 1553/89. Kyseisen asetuksen säännöksiä sovelletaan kuitenkin edelleen sellaisten arvonlisäverosta kertyvien omien varojen laskentaan ja käyttöön asettamiseen, jotka jäsenvaltiot ovat kantaneet ennen 1 päivää tammikuuta 2014.

14 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä .

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] EUVL L […], […], s. […].

[2] Muutettu ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä, KOM(2011) 740, 9.11.2011.

[3] Komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”EU:n talousarvion rahoittaminen: kertomus omien varojen järjestelmän toiminnasta” liite, SEC(2011) 876, s. 104.

[4] KOM(2010) 695, 1.12.2010. Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2010) 1455, 1.12.2010.

[5] Ehdotus neuvoston asetukseksi finanssitransaktioveroon perustuvien omien varojen käyttöön asettamisessa noudatettavista menetelmistä ja menettelystä, KOM(2011) 738, 9.11.2011.

[6] Ehdotus neuvoston asetukseksi perinteisten ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä, KOM(2011) 742, 9.11.2011, jolla muutetaan ehdotusta KOM(2011) 512, 29.6.2011.

[7] EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

[8] Tästä asetuksesta on annettu muutettu ehdotus sen uudelleen laatimiseksi. Muutetussa ehdotuksessa nämä säännökset ovat 5 artiklassa.

[9] Tästä asetuksesta on annettu muutettu ehdotus sen uudelleen laatimiseksi. Muutetussa ehdotuksessa nämä säännökset ovat 6 artiklassa.

[10] Tästä asetuksesta on annettu muutettu ehdotus sen uudelleen laatimiseksi. Muutetussa ehdotuksessa nämä säännökset ovat 11 artiklassa.

[11] Tästä asetuksesta on annettu muutettu ehdotus sen uudelleen laatimiseksi. Muutetussa ehdotuksessa nämä säännökset ovat 3 ja 4 artiklassa.

[12] EUVL L […], […], s. […].

[13] EUVL L […], […], s. […].

[14] EUVL L […], […], s. […].

[15] EUVL L […], […], s. […].

[16] EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[17] EYVL L 155, 7.6.1989, s. 9.

[18] EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

[19] EYVL L 130, 31.5.2000, s. 1.

[20] EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.