14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/102

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen johdanto-osan sekä 3 ja 6 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 3, 6, 9, 20, 151, 152, 153, 154, 156, 159 ja 168 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 3, 27, 31, 32 ja 33 artiklan,

—

ottaa huomioon 3. toukokuuta 1996 voimaan tulleen Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen I osan sekä II osan 3 artiklan,

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 1944 annetun Philadelphian julistuksen, joka koskee Kansainvälisen työjärjestön ILOn päämääriä ja tehtäviä,

—

ottaa huomioon ILOn yleissopimukset ja suositukset työterveyden ja -turvallisuuden alalla,

—

ottaa huomioon kansanterveyttä sekä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista yhteisön tilastoista 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1338/2008 (1),

—

ottaa huomioon toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (puitedirektiivi) ja sen erityisdirektiivit (2),

—

ottaa huomioon tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (3),

—

ottaa huomioon neuvoston direktiivin 89/391/ETY ja sen erityisdirektiivien sekä neuvoston direktiivien 83/477/ETY, 91/383/ETY, 92/29/ETY ja 94/33/EY muuttamisesta käytännön täytäntöönpanoa koskevien kertomusten yksinkertaistamiseksi ja järkeistämiseksi 20. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/30/EY (4),

—

ottaa huomioon HOSPEEMin ja EPSUn laatiman terävien instrumenttien aiheuttamien tapaturmien ehkäisemistä terveydenhuoltoalalla koskevan puitesopimuksen täytäntöönpanosta 10. toukokuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/32/EU (5),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen: yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012" (KOM(2007)0062),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Uudistettu sosiaalinen toimintaohjelma: mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu 2000-luvun Euroopassa" (KOM(2008)0412),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen työmarkkinaosapuolten hyväksymän työperäistä stressiä koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen täytäntöönpanosta (SEC(2011)0241),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "EUROOPPA 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020) ja sen päätavoitteen, jonka mukaan työllisyysaste nostetaan Euroopan unionissa 75 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä,

—

ottaa huomioon 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman työterveyden ja -turvallisuuden edistämisestä (6),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle eurooppalaisten terveydenhoitoalan työntekijöiden suojaamiseksi veren kautta tarttuvilta infektioilta, jotka johtuvat neulojen aiheuttamista loukkaantumisista (7),

—

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman ihmisarvoisesta työstä kaikille (8),

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012 (9),

—

ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (10),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi aktiivisen ikääntymisen eurooppalaisesta teemavuodesta (2012) (11),

—

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2011 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 väliarvioinnista (SEC(2011)0547),

—

ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman työpaikoilla tapahtuvasta häirinnästä (12),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7-0409/2011),

A.

katsoo, että oikeus terveyteen kuuluu perusoikeuksiin ja että kaikille työntekijöille on lailla taattava heidän terveyttään, turvallisuuttaan ja ihmisarvoaan tukevat työolot;

B.

ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2020 mennessä 20–64-vuotiaiden 75 prosentin työllisyysaste siten, että edistetään ensisijaisesti naisten, nuorten, vanhempien työntekijöiden, heikosti koulutettujen ja laillisten maahanmuuttajien työllisyyttä ja parannetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

C.

toteaa, että tekniikan kehitys sekä muutokset taloudessa ja yhteiskunnassa muuttavat jatkuvasti työpaikkoja ja käytäntöjä ja että nopeat poliittiset, hallinnolliset ja tekniset toimet ovat sen vuoksi välttämättömiä, jotta voidaan taata työterveyden ja -turvallisuuden korkea taso;

D.

katsoo, että riskien ennaltaehkäisy on välttämätöntä, jotta voidaan vähentää työtapaturmien ja ammattitautien määrää; ottaa huomioon hyvän työsuojelun myönteisen vaikutuksen sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla ja myös yrityksissä;

E.

katsoo, että työntekijöiden riittävä suojelu ennakolta luo hyvinvointia, parantaa työn laatua ja lisää tuottavuutta; toteaa, että ammattitautien ja työtapaturmien kustannukset yrityksille ja sosiaaliturvajärjestelmille on arvioitu 5,9 prosentiksi BKT:stä (13);

F.

toteaa, että työvoimapulan vuoksi on suotavaa pidentää vanhempien työntekijöiden työuraa ja toteuttaa lähitulevaisuudessa työterveyttä ja -turvallisuutta edistäviä toimia;

G.

ottaa huomioon, että nuoria työntekijöitä suojelemalla voidaan välttää työperäiset terveysongelmat, joita saattaa ilmetä myöhemmin elämässä;

H.

ottaa huomioon, että työelämään palaamista ja työssä pysymistä koskevat toimintalinjat eivät koske riittävästi palvelualaa, nuoria työntekijöitä eivätkä naisia (14);

I.

toteaa, että työn ulkoistaminen alihankinnan ja vuokratyön muodossa merkitsee usein epäpätevän työvoiman palkkaamista tai pimeää työtä ja löyhempiä työsuhteita, mikä vaikeuttaa työterveys- ja työturvallisuussääntöjä koskevan vastuun määrittelyä;

J.

toteaa, että puitedirektiivin 89/391/ETY nojalla työnantajien on toteutettava järjestelmällisiä ennaltaehkäisytoimia, jotka kattavat kaikki riskit työntekijän asemasta riippumatta, ja varmistettava, että työntekijät eivät kärsi työstään johtuvista haitoista, kuten työpaikkakiusaamisesta;

K.

katsoo, että tapaturmat, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä työperäinen stressi ovat unionin yritysten suurimpia huolenaiheita työterveyden ja -turvallisuuden alalla (15);

L.

ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on nostaa 20–64-vuotiaiden työllisyysaste 75 prosenttiin; toteaa, että kroonisista tai pitkäaikaissairauksista kärsivät työntekijät eivät useinkaan palaa työelämään, vaikka heidän terveydentilansa sen sallisi;

M.

panee merkille työhön liittyvien kroonisten terveysongelmien, kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja psykososiaalisten riskien, lisääntymisen;

N.

toteaa, että psykososiaalisia riskejä ovat stressiin, symboliseen väkivaltaan ja työpaikkakiusaamiseen liittyvät riskit; ottaa huomioon, että stressi liittyy huonoon työsuhdeturvaan, eettisiin konflikteihin, työn huonoon organisointiin (esimerkiksi määräajoista johtuva paine tai liiallinen työkuorma), vaikeisiin asiakassuhteisiin, puutteelliseen tukeen työssä, työmarkkinasuhteiden epävakauteen sekä työ- ja yksityiselämän epätasapainoon;

O.

ottaa huomioon EU:n väestön ikääntymisen, pyrkimykset pidentää työuraa ja tarpeen pidentää terveenä ja toimintakykyisenä elettyjen elinvuosien odotetta; ottaa huomioon yhteiskunnallis-ammatillisten luokkien eriarvoisuuden elinajanodotteessa ja työn rasittavuuden; ottaa huomioon, että yli 55-vuotiaat työntekijät ovat tuki- ja liikuntaelinsairauksien lisäksi erittäin alttiita syöville, sydänsairauksille, hengitysvaikeuksille ja unihäiriöille (16);

P.

katsoo, että yötyötä tekevien epäsäännölliset työajat aiheuttavat usein ongelmia, jotka voivat johtaa ammattitauteihin;

Q.

ottaa huomioon, että 168 000 EU:n kansalaista kuolee joka vuosi ammattitauteihin tai työtapaturmien uhrina ja seitsemän miljoonaa loukkaantuu tapaturmissa (17) ja että uusien tekniikoiden ja työnteon muotojen käyttöön liittyville tapaturmille ei voida vielä määrittää tarkkaa lukua;

R.

toteaa, että tapaturmien määrän ja yrityskoon välillä ei ole voitu todeta korrelaatiota, mutta tapaturmien määrän ja yrityksen toiminta-alan ja sektorin välillä vallitsee tällainen yhteys erityisesti silloin, kun kyse on lähinnä manuaalisesta työstä ja kun työntekijät ovat suoraan tekemisissä koneiden kanssa;

S.

ottaa huomioon, että tekniikan kehitys sisältää uusia työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä riskejä, joita olisi arvioitava;

T.

ottaa huomioon, että erilaiset syövät ovat suurin työhön liittyvän kuolleisuuden syy ja seuraavana ovat sydän- ja verisuonitaudit sekä hengityselinten sairaudet, kun taas työtapaturmat ovat kuolinsyynä vain harvoissa tapauksissa (18);

U.

ottaa huomioon, että naisilla on tutkimusten mukaan miehiä useammin työperäisiä terveysongelmia työn laadusta riippumatta (19); katsoo, että sen vuoksi työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviä toimia on tarkasteltava sukupuolen ja elämänvaiheen mukaisesti eriyttäen;

V.

ottaa huomioon, että naiset kärsivät tuki- ja liikuntaelinsairauksista yhtä lailla tai jopa enemmän kuin miehet myös silloin, kun he työskentelevät palvelualalla;

W.

toteaa, että ikääntyvät naiset ovat erityisen alttiita ikään liittyville sairauksille ja että tämä olisi otettava huomioon työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvissä toimissa;

X.

ottaa huomioon lisääntymiskykyä uhkaavan terveysriskin, joka liittyy ympäristön pilaantumiseen ja työympäristön riskitekijöihin, jotka voivat vaikuttaa tuleviin vanhempiin ja syntymättömään lapseen;

1.

muistuttaa, että työterveyden ja -turvallisuuden eurooppalainen viitekehys ei automaattisesti paranna työoloja, vaan ratkaisevia tekijöitä tässä ovat lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano paikalla etenkin työntekijöiden osallistumisen kautta, kolmikantavuoropuhelua koskevat järjestelyt, tietojen keruu ja levitys, valistuskampanjat, koulutus- ja tiedotuspalvelujen verkottaminen ja lainsäädännön soveltamisen valvonta jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota toimimaan nopeasti, jos lainsäädännön rikkominen havaitaan, ja tehostamaan tarvittaessa seuraamuksia;

2.

palauttaa mieliin, että yhteisön vuosien 2007–2012 strategian päätavoitteena on paitsi taata unionin lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano myös parantaa ja yksinkertaistaa nykyistä lainsäädäntöä, muun muassa ottamalla käyttöön muita kuin sitovia välineitä; muistuttaa lisäksi, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan mukaan unionilla on jäsenvaltioiden kanssa ainoastaan jaettu toimivalta työllisyyden ja kansanterveyden aloilla ja että vuoden 2007 tiedonannossaan komissio korosti kansallisten strategioiden kehittämistä ja täytäntöönpanoa; korostaa täten, että on tarpeen mukauttaa unionin lainsäädäntöä johdonmukaisesti yhteiskunnan kehitykseen ja välttää tarpeetonta unionin tason lainsäädäntöä;

3.

pitää valitettavana, että vuonna 2009 useat jäsenvaltiot eivät keskittäneet kansallisia strategioitaan EU:n strategian kolmeen ensisijaiseen tavoitteeseen, jotka ovat työperäinen stressi ja työuupumus, toistuvaan rasitukseen liittyvät vammat sekä uusien riskien tutkimus ja niitä koskevien tietojen säännöllinen keruu; katsoo, että kansallisissa strategioissa olisi panostettava enemmän ennaltaehkäisyyn;

4.

katsoo, että kansallisia strategioita hyväksyttäessä, suunniteltaessa ja toteutettaessa olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanne ja keskityttävä aloihin ja yrityksiin, joissa työtapaturmat ovat yleisimpiä;

5.

katsoo, että sekä unionissa että kansallisella tasolla olisi yhtenäistettävä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia toimintalinjoja ja otettava ne huomioon muilla politiikanaloilla eli terveyden, työllisyyden, teollisuuden, tutkimuksen, ympäristön, liikenteen, liikenneturvallisuuden, koulutuksen, energian, aluekehityksen, julkisten hankintojen ja sisämarkkinoiden aloilla; katsoo, että sukupuolinäkökohdat olisi otettava huomioon kaikilla politiikanaloilla, jotta voidaan entistä paremmin puuttua naispuolisten työntekijöiden erityisriskeihin;

6.

muistuttaa, että yrityksen maineen ja taloudellisten tekijöiden ohella lakisääteiset velvoitteet ja työntekijöiden vaatimukset ovat kaksi erittäin tärkeää tekijää, jotka kannustavat työnantajia toimintaan;

7.

katsoo, että julkisten hankintasopimusten yhteydessä on otettava entistä paremmin huomioon turvallisuustaso sekä tapaturmien ennaltaehkäisyyn tarkoitetut käytännöt;

8.

on sitä mieltä, että kemiallisia riskejä, työperäisten syöpien ennaltaehkäisyä ja lisääntymiskyvyn suojelua koskevien EU:n toimintalinjojen olisi oltava nykyistä kunnianhimoisempia ja tehokkaampia;

9.

korostaa, että on tärkeää panna REACH-asetus täysimääräisesti täytäntöön ja että on lisättävä yhteisvaikutuksia REACHia sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien toimintalinjojen välillä unionin tasolla ja jäsenvaltioissa;

10.

pyytää, että seuraavassa EU:n strategiassa asetetaan paremmin mitattavissa olevia tavoitteita, vahvistetaan sitovat aikataulut ja sovitaan säännöllisestä arvioinnista; toivoo, että ILOn suosituksen mukaisesta tavoitteesta, jonka mukaan 10 000:ta työntekijää kohden on yksi työsuojelutarkastaja, tulee sitova;

11.

huomauttaa, etteivät talouskriisin takia tehtävät säästöt saa johtaa siihen, että työterveys ja työturvallisuus jäävät taka-alalle, ja korostaa, etteivät talousarviosäästöt ja sosiaalimenojen leikkaukset saisi vaikuttaa haitallisesti työterveyttä ja -turvallisuutta parantaviin toimiin;

12.

katsoo, etteivät kriisin taloudelliset vaikutukset ja vakava taloudellinen taantuma tietyissä jäsenvaltioissa saisi olla tekosyynä sille, että työterveys- ja työturvallisuuslainsäädäntöä sovelletaan puutteellisesti, tai heikentää työelämän riskien ennaltaehkäisyä;

13.

katsoo, että jäsenvaltioiden ja yritysten olisi panostettava enemmän riskien ennaltaehkäisyyn ja varmistettava, että työntekijät osallistuvat siihen; katsoo, että tällainen panostus maksaisi itsensä takaisin työn tuottavuuden kasvuna, yritysten kilpailukyvyn paranemisena ja sosiaaliturvamenojen alenemisena ja että lisäksi tämä takaisi sosiaaliturvajärjestelmien elinkelpoisuuden;

14.

katsoo, että tapaturmien ennaltaehkäisy voi olla aidosti tehokasta vain, jos jo suunnitteluvaiheessa varmistetaan, että innovoinnin avulla lisätään sekä tuotteen että koko tuotantoprosessin turvallisuutta; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja kannustamaan tämän alan tutkimusta;

15.

katsoo, että työturvallisuusongelmaan on puututtava siten, että pannaan täytäntöön kaksitasoinen strategia eli pyritään torjumaan ympäristöriskejä ja samanaikaisesti parantamaan psykososiaalista työympäristöä; katsoo, että tällaisen strategian onnistuminen edellyttää työntekijöiden ja työmarkkinaosapuolten osallistumista kansallisella, paikallisella ja työpaikan tasolla; kehottaa komissiota jatkamaan ja tehostamaan keskusteluja työmarkkinaosapuolten kanssa ja niiden kuulemista, jotta tietyissä asioissa voidaan toteuttaa yhteisiä ja yhdenmukaisia toimia;

16.

korostaa, että työperäinen stressi tunnustetaan merkittäväksi tuottavuuden esteeksi Euroopassa; pitää työntekijöiden psykososiaalisiin ongelmiin liittyvien sairauksien ja tapaturmien yleistymistä valitettavana; palauttaa mieliin itsemurhat työpaikoilla ja huonon työsuhdeturvan todellisen vaikutuksen stressiin; pahoittelee 8. lokakuuta 2004 tehdyn työperäistä stressiä koskevan puitesopimuksen epätasaista soveltamista EU:ssa; pyytää komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta sopimus pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa työmarkkinaosapuolia tehostamaan toimiaan lisätäkseen työnantajien, työntekijöiden ja heidän edustajiensa tietoisuutta ja ymmärrystä työperäisestä stressistä;

17.

panee merkille epätyypillisten työmuotojen (vuokratyö, kausityö, sunnuntaityö, osa-aikatyö, etätyö) yleistymisen ja katsoo, että ne edellyttävät entistä kohdennetumpia ja eriytettyjä toimia työntekijöiden suojelemiseksi;

18.

arvostelee sitä, ettei komissio ole yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa eikä myöskään sen väliarvioinnissa kiinnittänyt riittävästi huomiota sukupuolinäkökohtiin käsitellessään työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä; tukee sen vuoksi komission aloitetta, jossa kehotetaan valmistelemaan erityisiä työterveyden ja -turvallisuuden alan vaikutustenarvioinnin menetelmiä sukupuolinäkökulman huomioon ottamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin yhteisön tasolla on saatavilla sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastoja työperäisistä kuolemaan johtaneista ja muista sairauksista; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon naistyöntekijöiden erityisriskit ennaltaehkäisyä koskevissa toimintalinjoissaan ja riskinarviointimenetelmissään;

19.

katsoo, että koska unionin työllisyysasteen on noustava keskimäärin noin prosentin verran vuodessa, on erityisen tärkeää varmistaa vanhempien työntekijöiden ja/tai vammaisten tai työkyvyttömien henkilöiden terveyden suojelu sekä heidän tilanteeseensa mukautettujen työolojen kehittäminen;

20.

toteaa, ettei julkisella ja yksityisellä sektorilla olla vielä valmiita kohtaamaan väestörakenteen muutoksesta johtuvaa tilannetta ja pitämään mahdollisuutena sitä, että ne palkkaisivat enemmän vammaisia, pitkäaikaisista terveysongelmista, kuten kroonisista sairauksista, kärsiviä tai vajaakuntoisia henkilöitä; katsoo, että olisi huolehdittava entistä paremmin siitä, että työpaikat ovat turvallisia ja esteettömiä myös näille työntekijöille;

21.

pitää valitettavana, että komission toimet uuden lainsäädäntöehdotuksen esittämiseksi terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta sähkömagneettisille kentille aiheutuville riskeille ovat viivästyneet sen jälkeen, kun direktiivin 2004/40/EY täytäntöönpanoa lykättiin, ja kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön asiaa koskevan lainsäädännön, kunhan se on hyväksytty;

22.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on tärkeä ja tehokas väline, kun halutaan taata turvallisemmat työolot ja parempi työympäristö, joten sitä on edistettävä;

23.

katsoo, että on vahvistettava EU:n, ILOn ja WHO:n yhteistyötä ratkaisun löytämiseksi unionin ja kolmansien maiden työntekijöiden sosiaaliseen kilpailuttamiseen;

24.

korostaa, että komission olisi kehitettävä sukupuolen ja ikäryhmien mukaan eriytettyjä tilastollisia menetelmiä, joilla voidaan arvioida tapaturmien ja sairauksien ehkäisemisen lisäksi myös kemiallisille, fysikaalisille tai biologisille tekijöille sekä työn organisoinnin kannalta vaarallisille tilanteille altistuneiden työntekijöiden prosenttiosuus;

25.

korostaa sukupuolen mukaan eriytettyjen toimien ja elämänvaiheen huomioon ottamisen merkitystä, jotta voidaan välttää varhainen eläkkeelle jääminen terveysongelmien vuoksi;

26.

korostaa, että monissa jäsenvaltioissa on vaikeaa kerätä tietoja; pyytää, että Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön työtä tuetaan ja tuloksia levitetään hyvin laajalle;

27.

pyytää Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastoa kokoamaan kansallisia indikaattoreita, jotka osoittavat eri syöville altistumista, ja esittämään tiedot riskiryhmien työntekijöiden altistumisesta;

28.

korostaa, että tulosten parantamisen ja ehdotusten tekemisen kannalta on tärkeää, että Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto sekä komission erityiskomiteat, kuten johtavien työsuojelutarkastajien komitea ja työterveyden ja -turvallisuuden neuvoa-antava komitea, toimivat yhteistyössä;

29.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään kaikkien jäsenvaltioiden yhteisten terveysindikaattoreiden, määritelmien ja epidemiologisten välineiden perusteella eurooppalaisen ammattivaarojen seurantaohjelman, joka koskee erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja psykososiaalisia ongelmia; pitää välttämättömänä kokonaisvaltaista seurantamallia, jossa otetaan huomioon sekä työntekijöiden työura että eläkkeellä olevien työntekijöiden terveydentila;

30.

toteaa, että työtapaturmien määrä EU:ssa on vähentynyt, ja pyytää komissiota selvittämään, missä määrin tämän taustalla on alentunut työllisyysaste ja toiminnan jatkuva siirtyminen palvelualalle; toivoo, että unionin ja jäsenvaltioiden asettamissa tavoitteissa ja niiden saavuttamisen arvioinnissa otettaisiin paremmin huomioon tämä makrotaloudellinen ulottuvuus;

31.

panee merkille tulokset, joita on saatu yksittäisten jäsenvaltioiden onnistumista kuvaavasta komission vuoden 2009 tulostaulua koskevasta hankkeesta; katsoo, että hankkeen on katettava kaikki vuosien 2007–2012 strategian osa-alueet; pahoittelee, että tietojen paikkansapitävyyttä ja kattavuutta ei aina puolueettomasti tarkisteta ja että niiden toimittaminen on täysin vapaaehtoista; pyytää komissiota huolehtimaan siitä, että kaikki jäsenvaltiot antavat luotettavia ja kattavia tietoja ja että kansallisen tason riippumattomat viranomaiset tarkastavat annetut tiedot;

32.

arvostelee sitä, ettei kaikissa jäsenvaltioissa aseteta niiden kansallisiin työterveys- ja työturvallisuusstrategioihin liittyviä mitattavissa olevia tavoitteita ja ettei valtaosassa niistä ole asetettu ammattitauteihin, työperäisiin terveysongelmiin ja sairauksiin, ammatillisiin riskitekijöihin tai riskialttiisiin aloihin liittyviä tavoitteita; korostaa, etteivät yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian väliarviointi ja vuoden 2009 tulostaulu juurikaan anna tietoja siitä, miten jäsenvaltiot ovat onnistuneet unionin strategian ainoassa määrällisessä tavoitteessa, jonka mukaan työtapaturmia olisi vähennettävä 25 prosenttia vuoteen 2012 mennessä; vaatii, että tulevissa arviointikertomuksissa selvitetään tarkemmin, missä määrin unionin työterveys- ja työturvallisuuslainsäädäntöä on käytännössä noudatettu jäsenvaltioissa;

33.

korostaa, että aluksi on tärkeää määritellä selkeästi työtapaturma ja ammattitauti ja sisällyttää määritelmiin myös työmatkalla (matkalla kotoa työpaikalle) sattuvat tapaturmat sekä työperäinen stressi, jota olisi voitava mitata tarkkojen indikaattoreiden avulla;

34.

katsoo, että on tutkittava erityisesti työuupumuksen ja työn organisoinnin, kuten työajan, välistä yhteyttä; katsoo, että terveysongelmia on tutkittava lähtökohtaisesti noudattaen kokonaisvaltaista mallia, joka kattaa työn organisoinnin, tilastolliset tekijät ja yksilölliset heikkoudet;

35.

kehottaa komissiota kokoamaan ja esittämään tilastoja siitä, missä määrin tapaturmia on onnistuttu vähentämään tutkimuksilla, joissa ennaltaehkäisyyn on keskitytty jo suunnitteluvaiheessa;

36.

korostaa työsuojelun järjestämiseen liittyvää ongelmaa tapauksissa, joissa työntekijät tekevät työtä pimeästi; katsoo, että tällaisia laittomuuksia voidaan ehkäistä vain tiukennetulla valvonnalla ja asianmukaisilla seuraamuksilla, ja kehottaa puuttumaan ankarasti pimeän työn teettämiseen; painottaa, että työterveys ja työturvallisuus ovat työntekijän oikeus hänen asemastaan riippumatta ja että tämä oikeus on taattava käytännössä parantamalla nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa;

37.

korostaa, että on tärkeää toimittaa tieteellisiä tietoja yrityksille, jotta voidaan ennakoida uusia tai kehittyviä riskejä;

38.

panee merkille, että ne Euroopan maat, joissa työtapaturmia esiintyy vähiten, ovat myös kaikkein kilpailukykyisimpiä maita (20); pitää tarpeellisena kerätä lisätietoja, joiden avulla arvioidaan toimivan riskien ennaltaehkäisyn vaikutusta yritysten kilpailukykyyn;

39.

kehottaa Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastoa ja Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiötä selvittämään syitä, joiden vuoksi naiset ja miehet jäävät varhain eläkkeelle;

40.

kehottaa Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirastoa tekemään tutkimuksen palkattoman kotona tehtävän työn ja työksi tunnustetun säännöllisen palkkatyön yhdistelmän ("double shift") vaikutuksista naispuolisten työntekijöiden terveyteen;

41.

kehottaa parantamaan rajatylittävää tietojenvaihtoa kansallisten viranomaisten välillä, jotta voidaan tehostaa valvontaa, kun työntekijöitä lähetetään muihin EU:n jäsenvaltioihin;

42.

pahoittelee riskejä ja ratkaisuja koskevan tiedon puutetta työntekijöiden, työnantajien, työmarkkinaosapuolten ja jopa terveydenhoitopalvelujen piirissä; muistuttaa tältä osin työntekijöiden osallistumisen ja edustuksen myönteisestä merkityksestä;

43.

katsoo, että työntekijöiden edustuksella on myönteinen vaikutus työterveyteen ja -turvallisuuteen etenkin pk-yrityksissä ja silloin, jos edustus on virallista; katsoo, että työntekijöiden osallistuminen on toinen tärkeä tekijä työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvien riskien onnistuneessa hallinnassa (21);

44.

muistuttaa, että työelämän ongelmien ennaltaehkäisy kuuluu väistämättä useille eri tahoille, sillä siihen sisältyvät muun muassa työterveyshuolto, turvallisuus, ergonomia, epidemiologia, toksikologia, työhygienia ja psykologia;

45.

katsoo, että on tärkeää parantaa nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa sellaisten ei-sitovien välineiden avulla kuin hyvien käytäntöjen vaihto, valistuskampanjat ja tiedotuksen tehostaminen;

46.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota helpottamaan työntekijöiden suojelusta annettujen suuntaviivojen käytännön soveltamista heikentämättä kuitenkaan työterveys- ja työturvallisuussääntöjä;

47.

huomauttaa, että noin 50 prosenttia työntekijöistä EU:ssa ei vieläkään kuulu ennaltaehkäisypalvelujen piiriin etenkään pk-yrityksissä ja alihankintaketjuissa; korostaa, etteivät useimmat nykyiset palvelut ole täysin monialaisia eikä niissä monestikaan ole asianmukaisesti toteutettu puitedirektiivin mukaisia eritasoisia ennaltaehkäisytoimia; katsoo, että riskien ehkäisemistä koskevien järjestelyjen ja tehokkaan ennaltaehkäisyn, kuten esteettömyyttä koskevien järjestelyjen, valmennuskurssien ja työntekijöiden työryhmien, olisi koskettava kaikkia julkisen sektorin ja myös yksityisen sektorin työntekijöitä ja että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä riskiryhmien työntekijöihin, kuten niihin, jotka joutuvat osallistumaan pakollisiin työtehtäviin ilman valmentavaa koulutusta ja tarvittavaa ammattitaitoa; pitää lisäksi tarpeellisena ottaa huomioon työnteon uudet muodot, jotta ennaltaehkäisy- ja valvontatoimet kohdistuvat kaikkiin työntekijöihin, erityisesti riskiryhmien työntekijöihin, suoritetun työn laadusta ja työsuhteen muodosta riippumatta; toivoo, että tavoitteeksi asetetaan yksi työsuojeluvaltuutettu 3 000:ta työntekijää kohden;

48.

katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu on tärkeä tekijä työterveyden ja -turvallisuuden edistämisessä;

49.

katsoo, että on taattava ennaltaehkäisypalvelujen riippumattomuus työnantajasta; katsoo, että työterveyshuollossa ainoastaan riippumattomat terveydenhoidon ammattihenkilöt voivat seurata terveyttä, antaa varoituksia sekä tarjota asiantuntemusta ja terveyteen liittyvää neuvontaa; pahoittelee, että työterveyspalvelujen hallinnointi on tietyissä jäsenvaltioissa vielä työnantajaliittojen käsissä, joten ne toimivat samanaikaisesti sekä tuomareina että vastaajina ja niiden yleiskokous muodostaa todellisen päätöksentekoelimen;

50.

katsoo, että terveysalan tutkimuksen edistymisen, sosioekonomisen toimintaympäristön jatkuvien muutosten, uusien tekniikoiden kehityksen sekä työmarkkinoiden muutosten vuoksi unionin ja jäsenvaltioiden tasolla on seurattava valppaasti uusien ammattivaarojen ilmenemistä ja päivitettävä hyvissä ajoin siihen liittyvää lainsäädäntöä, sen täytäntöönpanosääntöjä sekä luetteloa raskaista ja epäterveellisistä ammateista;

51.

muistuttaa, että työsuojelutarkastajilla on valistuksen, suostuttelun ja rohkaisun kautta erittäin tärkeä rooli nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa ja siten ennaltaehkäisyssä, sillä he seuraavat työolojen asianmukaisuutta riskiryhmien työntekijöiden parissa sekä ammateissa, joissa usein käytetään pimeää työvoimaa; korostaa, että jäsenvaltioiden on taattava työsuojelutarkastajien koulutuksen korkeat laatuvaatimukset; kannustaa jäsenvaltioita lisäämään työsuojelutarkastuksen henkilökuntaa ja resursseja, jotta voidaan saavuttaa ILOn suosituksen mukainen tavoite yhdestä tarkastajasta 10 000:ta työntekijää kohden; kannustaa tiukentamaan seuraamuksia sellaisille yrityksille, jotka eivät noudata työntekijöiden perusoikeuksia koskevia velvoitteitaan, ja katsoo, että seuraamusten on tällaisissa tapauksissa oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia;

52.

kehottaa jäsenvaltioita torjumaan byrokratian aiheuttamaa rasitetta ja valtiollisten työterveyden ja -turvallisuuden valvontajärjestelmien sekä työsuojelutarkastusten sokkelomaista rakennetta lujittamalla järjestelmiä ja yksinkertaistamalla aikaa vieviä sisäisiä menettelyjä, jotta tarkastuksia voidaan lisätä ja tehostaa;

53.

kehottaa jäsenvaltioita valvomaan tiukemmin työtapaturmien ilmoittamatta jättämistä;

54.

pyytää komissiota ehdottamaan direktiiviä sellaisten henkilöiden suojelemiseksi, jotka aiheellisesti varoittavat työterveys- ja työturvallisuusriskeistä, joita ei ole tunnustettu, etenkin ilmoittamalla asiasta vastaavalle työsuojelutarkastajalle; katsoo, että tällaisia henkilöitä olisi suojeltava, jotta estetään kaikki heihin kohdistuva painostus (kuten irtisanomisuhkaukset); pyytää komissiota tältä osin estämään tällaisten työntekijöiden joutumisen mustalle listalle siten, että se varmistaa, että tällainen työntekijän erään perusoikeuden loukkaus estetään tehokkain, oikeasuhteisin ja varoittavin seuraamuksin;

55.

vaatii, että työterveys- ja työturvallisuusongelmien ennaltaehkäisyyn kiinnitetään yhtä paljon huomiota yksityisellä ja julkisella sektorilla; muistuttaa syrjimättömyysperiaatteen sitovasta luonteesta;

56.

pahoittelee koordinoinnin puutetta joidenkin jäsenvaltioiden kansanterveyspolitiikan sekä työterveys- ja työturvallisuuspolitiikan välillä;

57.

kehottaa jäsenvaltioita valvomaan tehokkaammin säännöllisiä lääkärintarkastuksia ja analysoimaan niiden tuloksia, jotta voidaan varmistaa, että työntekijöiden terveydentila vastaa työn vaatimuksia;

58.

kehottaa komissiota laatimaan asiasta hyviä käytäntöjä; korostaa, että jäsenvaltioiden on vaihdettava hyviä käytäntöjä, jotta ne voivat tehostaa työntekoa;

59.

katsoo, että tutkimuksen ja innovoinnin seitsemännestä puiteohjelmasta voidaan tukea jäsenvaltioita uusien riskien tutkimuksessa ja sellaisten uusien käytäntöjen käyttöönotossa, jotka osaltaan tehostavat turvallisuussääntöjen soveltamista;

60.

katsoo, että riskinarvioinnin olisi oltava monialaista ja perustuttava työntekijöiden osallistumiseen;

61.

toteaa, että useimmissa yrityksissä toteutetaan riskinarviointi, mutta se on harvinaisempaa pienissä yrityksissä ja tietyissä jäsenvaltioissa (22);

62.

katsoo, että pk-yritykset eivät itsessään ole turvattomampia, vaan riskit liittyvät lähinnä puutteelliseen työn organisointiin sekä työterveyteen ja -turvallisuuteen osoitettujen resurssien vähyyteen; katsoo, että on tärkeää tukea pk-yrityksiä riskien ennaltaehkäisytoimien kehittämisessä; korostaa OiRAn ja vastaavien hankkeiden sekä taloudellisten kannustimien merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjään;

63.

korostaa, että työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten on tehtävä kaikkensa arvioidakseen ja vähentääkseen riskejä ja varmistaakseen työntekijöiden asianmukaisen suojelun; katsoo, että on tärkeää auttaa pk-yrityksiä panemaan täytäntöön riskien ennaltaehkäisytoimia; painottaa yksinkertaisten, maksuttomien ja kohdennettujen aloitteiden, kuten OiRAn, myönteistä roolia; katsoo, että yritystasolla olisi toteutettava riskinarviointeja säännöllisesti ja että ne olisi vähitellen mukautettava uusiin olosuhteisiin ja tuleviin riskeihin;

64.

muistuttaa tiedotus- ja valistuskampanjoiden merkityksestä, jotta yritykset ja myös pk-yritykset tiedostaisivat riskit ja voisivat toteuttaa tarvittavat ennaltaehkäisytoimet;

65.

on huolestunut alihankinnan vaikutuksesta esimerkiksi siviili- tai sotilaskäytössä olevissa ydinlaitoksissa ja korostaa, että jokaisella työnantajalla, myös alihankintayrityksillä, on vastuu omista työntekijöistään ja ennaltaehkäisevät toimet on suunnattava heihin;

66.

katsoo, että kaikki työntekijät, erityisesti vuokra- ja osa-aikatyöntekijät sekä alihankkijoina toimivat työntekijät, tarvitsevat erityistä ja ajantasaista työterveys- ja työturvallisuuskoulutusta turvallisuuden parantamiseksi työpaikalla; on huolestunut stressiperäisten sairauksien lisääntymisestä ja panee merkille, että työperäisen stressin hallintaan liittyvää koulutusta on liian vähän; kehottaa toteuttamaan työmarkkinaosapuolten kanssa kaikille ja erityisesti nuorille suunnattuja ennaltaehkäisytoimia, kuten stressinhallintaan tähtääviä valmennuskursseja, joiden olisi katettava sosiaaliset taidot, myös viestintätaidot ja konfliktinsietokyky, sekä valistuskampanjoita oppilaitoksissa ja työpaikoilla; kannustaa jäsenvaltioita lisäämään Euroopan sosiaalirahaston varojen käyttöä tähän tarkoitukseen;

67.

kannustaa jäsenvaltioita panostamaan työn tutkimukseen; toivoo, että unionin tasolla ja jäsenvaltioissa lisätään tutkimusta tästä aiheesta;

68.

korostaa, että työelämän psykososiaalisten riskien huomioonottamisen merkittävimmät esteet ovat asian pitäminen arkaluonteisena ja sen huomaamatta jääminen, resurssipula ja asiantuntemuksen puute (23)

69.

kehottaa komissiota helpottamaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien unionin vaatimusten kehittämistä; painottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden yhteistyön merkitystä työtapaturmien syiden tutkinnassa ja hyvien käytäntöjen vaihdossa;

70.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään työterveyden ja -turvallisuuden jo peruskoulutukseen ja myöhemmin elinikäiseen oppimiseen; katsoo, että olisi suotavaa sisällyttää riskivalistus tiettyihin tekniikan, tieteen, taiteen ja urheilun koulutusohjelmiin sekä johtamisvalmennuskursseihin; kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään työterveyden ja -turvallisuuden yliopisto-opetukseen, jotta asia saadaan myös tulevien insinöörien, arkkitehtien, liikemiesten ja -naisten sekä johtajien tietoisuuteen;

71.

katsoo, että työperäisen stressin vähentämiseksi olisi syytä ottaa käyttöön ja kehittää erityiskoulutusta, joka koskee työskentelyä stressiä aiheuttavissa tilanteissa, sekä järjestää työpajoja, joissa pyritään kehittämään ryhmätyötaitoja ja parantamaan tietyn työntekijäryhmän yhtenäisyyttä;

72.

kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan työpaikan riskien ennaltaehkäisystä vastaavien henkilöiden koulutuksen laatua ja tukemaan hyvien käytäntöjen vaihtoa heidän välillään;

73.

katsoo, että koulutusohjelmia on tuettava parantamalla yhteisön toimintalinjojen koordinointia ja että nykyisiä ohjelmia olisi tehostettava, jotta voidaan kehittää riskien ennaltaehkäisyä paikalliset, alueelliset ja kansalliset kokemukset huomioon ottaen;

74.

korostaa, että uudenlaisten työpaikkojen syntyminen (esimerkiksi vihreät työpaikat) tarjoaa uusia mahdollisuuksia työntekijöiden suojeluun (24) ja ammatillisen koulutuksen mukauttamiseen;

75.

katsoo, että pitkäaikaissairauksien riskin ennaltaehkäisy edellyttää sairauslomaa ja äitiyslomaa koskevan lainsäädännön ehdotonta noudattamista, sillä työnantajan painostus tämän jakson aikana voi johtaa kyseisen loman pitkittymiseen;

76.

muistuttaa, että työpaikkaa on pidettävä yhtenä tärkeimmistä foorumeista sekä tartuntatauteja että muita kuin tartuntatauteja koskevien EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisystrategioiden tukemisessa ja että työnantajilla, työntekijäjärjestöillä ja muilla työmarkkinaosapuolilla on tärkeä tehtävä terveiden elämäntapojen ja terveysosaamisen edistämisessä työntekijöiden keskuudessa;

77.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan eriarvoisuuden torjuntaa terveyden alalla ja vähentämään eroja, jotka liittyvät työoloihin sekä työntekijöiden terveyttä, ennaltaehkäisyä ja työterveyttä parantavien palvelujen saatavuuteen;

78.

korostaa, että raskasta työtä tekevien työntekijöiden lisäksi riskiryhmiin kuuluu etenkin maahanmuuttajia, nuoria, ikääntyneitä, lisääntymisikäisiä naisia, vammaisia henkilöitä, etnisiin vähemmistöihin kuuluvia, heikosti koulutettuja työntekijöitä, epätyypillisissä ja epävarmoissa työsuhteissa olevia ja työmarkkinoille palaavia pitkäaikaistyöttömiä; korostaa, että olisi luotava kannustimia työterveys- ja työturvallisuussääntöjen soveltamisen tehostamiseksi erityisesti näissä ryhmissä; katsoo, että ennen näiden työntekijöiden palkkaamista olisi tarjottava mahdollisuuksien mukaan erityistä valmentavaa koulutusta;

79.

toteaa, että 15–24-vuotiaat nuoret työntekijät ovat erityisen alttiita tapaturmille (25) ja että sairauksien ja tapaturmien pitkäaikaisvaikutukset voivat nuorilla olla huomattavia; korostaa jälleen, että työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvät asiat olisi sisällytettävä nykyisiin unionin ohjelmiin, kuten Nuoret liikkeellä -ohjelmaan;

80.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vastaamaan väestörakenteen muutokseen ottamalla vanhempien työntekijöiden tarpeet paremmin huomioon työterveys- ja työturvallisuustoimissa; korostaa, että työmotivaation säilymistä voidaan edistää elinikäisen oppimisen avulla ja myös ennakoimalla fyysisten voimien vähenemistä esimerkiksi työpaikan ergonomian avulla; korostaa, että työmarkkinaosapuolten välinen puitesopimus olisi rakentava aloite;

81.

katsoo, että ammattitaidotonta työvoimaa ja pitkäaikaistyöttömiä ei saa palkata ilman tarvittavaa valmentavaa työterveys- ja työturvallisuuskoulutusta;

82.

on huolestunut epätyypillisen työn, kuten osa-aikatyön, etätyön, rikkonaisen työajan sekä sunnuntai- ja yötyön, lisääntymisestä, kun nämä työjärjestelyt ovat työntekijän tahdosta riippumattomia; toteaa, että tällaisten pakollisten työjärjestelyjen ja monen työn tekemisen aiheuttamat riskit etenkin naisille on arvioitava tieteellisesti, mutta huomauttaa, että nämä työjärjestelyt voivat vapaavalintaisina olla työntekijöille mieluisia;

83.

valittaa sellaisten aloitteiden puutetta, joilla puututtaisiin itsenäisten ammatinharjoittajien, vuokratyöntekijöiden, kotityöntekijöiden sekä lyhytaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden tilanteeseen, vaikka heilläkin on oikeus työterveyteen ja -turvallisuuteen;

84.

muistuttaa, että työvoiman vuokraus on yleistä rakentamisen ja maanviljelyn kaltaisilla aloilla, joilla työtapaturmia ja ammattitauteja esiintyy paljon, sekä palvelualalla, jolla tietämys on rajallista (26);

85.

katsoo, että osa-aikatyön edistäminen vanhempien työntekijöiden keskuudessa voisi mahdollistaa asteittaisen eläkkeelle siirtymisen ja parantaa vanhempien työntekijöiden hyvinvointia ja jaksamista;

86.

toistaa eurooppalaisen HIRES-raportin suosituksen, että vuokratyöntekijöille ja työsuhteessa olevilla työntekijöille olisi annettava samat oikeudet terveyden edistämiseen silloin, kun työ on luonteeltaan pitkäkestoista ja tapahtuu pääasiallisen työnantajan alaisuudessa;

87.

korostaa, että miehet ja naiset altistuvat eri tavalla sekä psykososiaalisille että fyysisille (kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyville) ammattivaaroille; huomauttaa lisäksi, että epävarmojen työsopimusten, erityisesti vuokratyön tai osa-aikatyön, sekä fyysisten ja psykososiaalisten ammattivaarojen lisääntymisen välillä voi olla yhteys; kehottaa siksi jäsenvaltioita ottamaan huomioon kansallisissa strategioissaan sukupuoliulottuvuuden ja erityyppisiin työsopimuksiin liittyvät vaarat;

88.

on huolissaan siitä, että työssäkäyvien raskaana olevien naisten riskejä ei arvioida riittävästi; suosittaa laatimaan perusteellisen tutkimuksen raskaana olevien naisten altistumisesta tietyille olosuhteille työpaikalla (kuten altistuminen kemiallisille aineille, ionisoivalle säteilylle, sähkömagneettisille aalloille, stressille, liialliselle kuumuudelle, liian painavien taakkojen kantamiselle); kehottaa myös tutkimaan yhteyksiä keskenmenojen, synnytyskomplikaatioiden ja vastasyntyneiden terveydellisten ongelmien sekä raskaana olevien naisten vaarallisten työolosuhteiden välillä;

89.

pyytää tekemään vaikutustenarvioinnin uusien tekniikoiden, haitallisten aineiden ja riskitekijöiden, kuten työn organisoinnin, mahdollisista riskeistä työpaikalla; katsoo, että mahdollisia uusia riskejä voidaan tunnistaa ja arvioida tehokkaammin lisäämällä tutkimusta ja tietojenvaihtoa sekä soveltamalla saatuja tuloksia käytännössä; kehottaa toteuttamaan lainsäädäntötoimia, joilla varmistetaan, että nanomateriaalit kuuluvat täysin unionin nykyisen työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön piiriin;

90.

katsoo, että liian pitkä työaika ja riittämättömät lepoajat sekä suhteettomat tulosvaatimukset lisäävät suuresti työtapaturmien ja ammattitautien määrää; painottaa, että nämä ovat ristiriidassa työterveyden ja -turvallisuuden perusperiaatteiden kanssa; vaatii työ- ja perhe-elämän parempaa yhteensovittamista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan kokonaan täytäntöön direktiivin 2003/88/EY;

91.

katsoo, että on viipymättä tehtävä perusteellinen tieteellinen tutkimus sunnuntaityön vaikutuksista työntekijöiden terveyteen; katsoo, että komission olisi lähitulevaisuudessa tilattava tasapuolinen tutkimus, jossa tarkastellaan kaikkia aiempia tutkimustuloksia ja tehdään asiasta tieteellisiä johtopäätöksiä;

92.

pitää valitettavana, ettei unionin tasolla ole työpaikkakiusaamiselle yhteistä määritelmää; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tehokkaita ja kaikkien jäsenvaltioiden yhteiseen työpaikkakiusaamisen määritelmään perustuvia kansallisia strategioita työpaikkaväkivallan torjumiseksi;

93.

katsoo, että työpaikkakiusaamisesta usein aiheutuva stressi lisää tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä psykososiaalisia riskejä ja että komission olisi tehtävä näistä tekijöistä perusteellinen tutkimus;

94.

toivoo, että tuki- ja liikuntaelinsairauksia koskeva tuleva lainsäädäntöehdotus koskee kaikkia työntekijöitä;

95.

kannattaa lainsäädäntöaloitetta työntekijöiden suojelemiseksi tupakansavulta työpaikalla, koska tähän mennessä ei ole saatu aikaan kattavaa suojaa;

96.

kehottaa komissiota tekemään vuonna 2012 parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tupakoinnin kieltämisestä kaikilla työpaikoilla, ravintoloiden sisätilat, koko joukkoliikenne ja EU:n suljetut julkiset rakennukset mukaan luettuina;

97.

pyytää komissiota käynnistämään eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kanssa ammattitautiluetteloa koskevan laajan kuulemisen, joka perustuu huolellisiin tieteellisiin ja lääketieteellisiin analyyseihin tärkeimmistä nykyisin tunnustetuista vaaroista (erityisesti mielenterveyshäiriöistä ja asbestista); kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti, millaisia mahdollisia hyötyjä eurooppalaisesta ammattitautiluettelosta annetun suosituksen 2003/670/EY ajan tasalle saattamisesta ja pakolliseksi tekemisestä olisi työntekijöiden terveyden kannalta;

98.

katsoo, että on tärkeää lisätä tiettyjen ammattien terveysvaikutusten, myös pitkäaikaisvaikutusten, tutkimusta, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan ehkäistä tapaukset, joissa sairaus puhkeaa työuran päätyttyä; katsoo, että työmarkkinaosapuolten tärkeimmät painopisteet olisi otettava huomioon selvitettäessä ne ammatit, joiden osalta työterveys- ja työturvallisuustutkimusta on lisättävä;

99.

kehottaa komissiota ryhtymään viipymättä toimiin työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi, jos uudet tutkimukset tai tieteelliset tiedot osoittavat, että tietyissä ammateissa on suuria terveys- ja turvallisuusriskejä;

100.

katsoo, että kuntoutus ja työelämään palaaminen sairauden tai tapaturman jälkeen ovat erittäin tärkeitä ja niitä on tuettava;

101.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan mahdollisimman nopeasti täytäntöön terävien instrumenttien aiheuttamien tapaturmien ehkäisemistä terveydenhuoltoalalla koskevan puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/32/EU, jotta varmistetaan mahdollisimman korkea suojelun taso hoitoon liittyville infektioille altistuville potilaille ja terveydenhoitoalan työntekijöille;

102.

on huolestunut tiettyjen ammattien harjoittamiseen liittyvistä syöpätapauksista; pahoittelee, että suuri määrä työntekijöitä joutuu edelleen altistumaan asbestin vaaroille erityisesti kunnossapito- ja saneerausalalla; kehottaa jälleen komissiota tekemään asbestia koskevan aloitteen ja järjestämään kuulemistilaisuuden siitä, kuinka rakennuksissa ja muissa rakenteissa, kuten aluksissa, junissa ja koneissa, olevan asbestin aiheuttamat valtavat työterveys- ja työturvallisuusongelmat voidaan ratkaista; kehottaa myös jäsenvaltioita edistymään asbestin käytön lopettamisessa asteittain esimerkiksi siten, että tehdään asbestikartoituksia rakennuksissa ja huolehditaan asbestin turvallisesta poistamisesta;

103.

korostaa kemiallisiin aineisiin liittyvän unionin politiikan lisäarvoa ja mahdollisuuksia parannuksiin, joiden avulla voitaisiin ehkäistä työperäisiä syöpiä;

104.

korostaa, että syöpäriskit koskettavat pääasiassa teollisuuden, käsityöalan ja maatalouden työntekijöitä sekä palvelualalla työskenteleviä naisia, jotka altistuvat riskeille toistuvasti (27); kehottaa toteuttamaan maataloustyöntekijöiden altistumista kemiallisille aineille koskevan vaikutustenarvioinnin;

105.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan REACH-asetuksen täytäntöönpanoa ja etenkin erityistä huolta aiheuttavien kemiallisten aineiden korvaamista muilla aineilla;

106.

toteaa, että yhteisön uudessa työterveys- ja työturvallisuusstrategiassa vuosiksi 2013–2020 olisi keskityttävä käyttämään REACH-asetuksen tarjoamia mahdollisuuksia parantaa työntekijöiden suojelua kemiallisilta vaaroilta, pyrkimään edelleen ehkäisemään työperäisiä sairauksia ja parantamaan työntekijöiden elämänlaatua, vahvistamaan työsuojelutarkastajien valvonta- ja täytäntöönpanovastuuta, lisäämään työntekijöiden osallistumista ennaltaehkäisytoimien suunnitteluun, valvontaan ja täytäntöönpanoon, tehostamaan ammattitautien tunnistamista ja ratkaisemaan kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa työelämän joustojen ja epävarmuuden sekä alihankinnan vaikutuksiin asianmukaisen riskien ennaltaehkäisyn esteinä;

107.

pyytää komissiota laatimaan ehdotuksen syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista tekijöistä ja perimän muutoksia aiheuttavista aineista annetun direktiivin 2004/37/EY muuttamiseksi vuoden 2012 loppuun mennessä, jotta voidaan ulottaa direktiivin soveltamisala koskemaan lisääntymismyrkyllisiä aineita samaan tapaan kuin REACH-asetuksen erityistä huolta aiheuttavat aineet ja vahvistaa korvaamisperiaatteen soveltamista; toivoo, että tähän liitetään yhteys lisääntymisterveyteen;

108.

kehottaa komissiota tulevassa työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännössä tarvittaessa edistämään sellaisten tekniikoiden käyttöä, joilla vähennetään vaarallisten aineiden aiheuttamia riskejä työtapaturmissa, ja siten mahdollisuuksien mukaan korvaamaan niillä kemiallisten ja radioaktiivisten aineiden käyttöä;

109.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan toimia, jotta syöpää tai muita työperäisiä ja kroonisia tauteja sairastavien työoloja voidaan mukauttaa;

110.

kehottaa jälleen komissiota olemaan tinkimättä unionin työterveys- ja työturvallisuusdirektiivien myötä saavutetusta suojelun tasosta, kun se tarkastelee mahdollisuuksia yksinkertaistaa lainsäädäntöä;

111.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.