2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/105

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2010 pidetyn itäisen kumppanuuden maiden ulkoministereiden kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta (1), 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (2), 6. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä (3), 5. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista (4), 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen uudelleentarkastelusta (5), 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman uudesta poliittisesta lähestymistavasta Mustanmeren alueeseen (6) sekä 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta (7),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Etelä-Kaukasiaa koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta (8),

—

ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan kehityksen vuodesta 2004 ja erityisesti komission kertomukset sen toteuttamisen edistymisestä,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Armeniasta, Azerbaidžanista, Valko-Venäjästä, Georgiasta, Moldovan tasavallasta ja Ukrainasta sekä Valko-Venäjää lukuun ottamatta kaikkien näiden maiden parlamentaaristen yhteistyövaliokuntien suositukset,

—

ottaa huomioon edellä mainitun 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman 41 kohdan, jossa ehdotetaan EU:n itäisen naapuruuspolitiikan parlamentaarisen edustajakokouksen (Eureonest) perustamista,

—

ottaa huomioon Armenian, Azerbaidžanin, Georgian ja Moldovan kanssa yhteisesti hyväksytyt toimintasuunnitelmat ja Ukrainan kanssa tehdyn assosiaatio-ohjelman,

—

ottaa huomioon 26. heinäkuuta 2010 annetut ulkoasioiden neuvoston päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikasta,

—

ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 pidetyn itäistä kumppanuutta koskevan Prahan huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan arvioinnista 12. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon (KOM(2010)0207),

—

ottaa huomioon itäisestä kumppanuudesta 3. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon (KOM(2008)0823),

—

ottaa huomioon vahvasta Euroopan naapuruuspolitiikasta 5. joulukuuta 2007 (KOM(2007)0774) ja Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta 4. joulukuuta 2006 (KOM(2006)0726) annetut komission tiedonannot sekä 12. toukokuuta 2004 annetun komission tiedonannon "Euroopan naapuruuspolitiikka – strategia-asiakirja" (KOM(2004)0373) ja 11. maaliskuuta 2003 annetun komission tiedonannon "Laajempi Eurooppa ja naapuruus: uusi kehys suhteille EU:n itäisiin ja eteläisiin naapureihin" (KOM(2003)0104),

—

ottaa huomioon eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä 24. lokakuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1638/2006 (9),

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 13/2010 "Onnistuiko eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen käynnistäminen ja saavutetaanko välineen avulla tuloksia Etelä-Kaukasiassa (Armeniassa, Azerbaidžanissa ja Georgiassa)?",

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella on luotu edellytykset, joiden avulla EU voi tehostaa ja yhdenmukaistaa entisestään suhteita kaikkiin toimijoihin, kumppaneihin ja etenkin naapureihinsa,

B.

katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaan unioni luo naapurimaidensa kanssa erityissuhteet pyrkien saamalla luomaan unionin arvoihin perustuvan alueen, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön perustuvat läheiset ja rauhanomaiset suhteet,

C.

katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikka on alusta lähtien edistänyt kumppanimaasuhteiden lujittumista ja tuonut joitakin todellisia etuja; katsoo, että haasteita on edelleen ja huomio olisi nyt keskitettävä toimeenpanoon ja selvästi määriteltyihin ensisijaisiin toimiin sekä selkeisiin vertailukriteereihin ja edistymiseen perustuvaan eriyttämiseen,

D.

katsoo, että itäinen kumppanuus on mielekäs poliittinen kehys, jonka puitteissa voidaan syventää yhteiseen vastuuseen ja vastuunottoon ja ehdollisuuteen perustuvia suhteita kumppanimaihin ja kumppanimaiden välillä; katsoo, että suhteiden lujittamiseen vaaditaan yhteistä lujempaa sitoutumista hyvään hallintotapaan ja demokraattisiin normeihin ja myös konkreettista edistystä näissä asioissa,

E.

ottaa huomioon, että itäisessä kumppanuudessa keskitytään neljään alakohtaiseen yhteistyöohjelmaan eli demokratiaan, hyvään hallintoon ja vakauteen, taloudelliseen yhdentymiseen ja lähentymiseen EU:n politiikan kanssa, ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja energiavarmuuteen sekä ihmisten välisiin yhteyksiin,

F.

ottaa huomioon, että EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen puitteissa tehdyllä yhteistyöllä pyritään saamaan aikaan myönteisiä vaikutuksia siten, että edustajakokous toimii keskustelufoorumina ja pyrkii löytämään yhteisiä kantoja nykyajan maailmanlaajuisiin haasteisiin demokratian, politiikan, talouden, energiavarmuuden ja sosiaaliasioiden alalla sekä vahvistamaan yhteyksiä alueen maiden ja EU:n välillä sekä itäisen kumppanuuden maiden kesken,

G.

katsoo, että EU:n olisi edistettävä ja vahvistettava huomattavasti ruohonjuuritasolta lähtevää tarkastelutapaa ja lisättävä taloudellista tukeaan kansalaisyhteiskunnalle sekä edistettävä lehdistönvapautta ja kokoontumisvapautta, jotta pitkän aikavälin vakauden edellytyksenä oleva demokratisoituminen jatkuisi,

H.

ottaa huomioon, että EU:n naapurimaiden ratkaisemattomat alueelliset konfliktit heikentävät näiden maiden kestävää taloudellista, sosiaalista ja poliittista kehitystä ja ovat vakava este alueelliselle yhteistyölle, vakaudelle ja turvallisuudelle, katsoo, että ne ovat myös huomattava este Euroopan naapuruuspolitiikan mahdollisuuksien ja painopistealojen kehittymiselle ja heikentävät Euroopan naapuruuspolitiikan todellisen ja tehokkaan monenvälisen ulottuvuuden kehittymistä; toteaa, että edelleen aliarvioidaan roolia, joka näiden maiden kansalaisyhteiskunnalla voisi olla,

I.

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän, Tunisian ja Egyptin viimeaikaiset mielenosoitukset sortohallintoa vastaan ovat selvästi ilmaisseet ihmisten oikeutetut pyrkimykset demokratiaan,

J.

katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden politiikka, jonka mukaisesti on tuettu Tunisian ja Egyptin epädemokraattisia hallintoja ja tehty niiden kanssa yhteistyötä, on epäonnistunut ja että EU:n pitäisi osoittaa ottaneensa tästä opiksi suhteissaan Valko-Venäjään ja että Euroopan naapuruuspolitiikan pitäisi yleisesti olla arvoihin perustuvaa,

K.

katsoo, että eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline on myötävaikuttanut eurooppalaisen naapuruuspolitiikan rahoituksen yksinkertaistamiseen; katsoo, että sen korvaavan välineen suunnittelussa olisi otettava huomioon Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevan strategisen uudelleentarkastelun tulokset ja siihen olisi sisällyttävä laajoja kuulemisia,

1.

pitää myönteisenä EU:n ja sen naapurimaiden suhteiden kehittymistä naapuruuspolitiikan puitteissa ja vahvistaa arvot, periaatteet ja sitoumukset, joiden varaan naapuruuspolitiikka rakentuu ja joita ovat muun muassa demokratia, oikeusvaltion periaate, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, markkinatalous, kestävä kehitys ja hyvä hallintotapa; katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikka tarjoaa edelleen tarkoituksenmukaisen viitekehyksen, jonka puitteissa voidaan syventää ja lujittaa suhteita lähimpiin kumppaneihin siten, että tuetaan näitä poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten toteutuksessa, ja korostaa, että on tärkeää säilyttää yhteisen vastuunkannon periaate ohjelmien ja toimien suunnittelussa ja toteutuksessa;

2.

pitää myönteisenä Euroopan naapuruuspolitiikan meneillään olevaa uudelleentarkastelua ja korostaa, että tämän prosessin pitäisi johtaa siihen, että EU:n suhteita naapurivaltioihin parannetaan edelleen, ja korostaa, että näillä mailla on potentiaalia olla EU:n läheisiä poliittisia liittolaisia, vaikka niiden toiveet ja tavoitteet saattavat olla erilaisia;

3.

huomauttaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan kahta ulottuvuutta (eteläistä ja itäistä) olisi käsiteltävä saman ensisijaisen politiikan erottamattomina osina; korostaa joustavuuden tarpeellisuutta ja sitä, että lähestymistapoja on eriytettävä eri kumppaneiden suhteen ja parannettava varojen käyttöä;

4.

korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan strategisessa uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon kaikkien kumppaneiden voimakkaampi poliittinen sitoutuminen ja lisättävä selkeästi määriteltyihin vertailukriteereihin ja edistymiseen perustuvaa eriyttämistä;

5.

katsoo, että tähän mennessä alueellisissa ohjelmissa saavutettujen tulosten lisäksi myös kumppanuuden puitteissa käytettyjen resurssien riittävyyden jatkuva arviointi on erittäin tärkeää; katsoo, että tämä menettely antaa jatkossa mahdollisuuden korjata mahdollisia puutteita ja huonoja valintoja;

6.

korostaa tarvetta ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat muutokset, joita ovat erityisesti unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan roolin vahvistaminen, Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen, laajentumisesta ja naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen nimittäminen ja Euroopan parlamentin uudet toimivaltuudet, jotta EU:n ulkopolitiikasta voitaisiin tehdä yhdenmukaisempaa ja lisätä sen ulkoisen ulottuvuuden ja toiminnan tehokkuutta ja oikeutusta; pitää selvänä, etteivät EU:n jäsenvaltiot ryhdy toteuttamaan ENP-maiden kanssa kahdenvälisiä aloitteita, jotka voisivat heikentää EU:n toimien tehokkuutta;

7.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja kaikkialla maailmassa toimimaan voimakkaasti sen puolesta, että ihmisoikeudet ja poliittiset periaatteet otetaan aiempaa paremmin huomioon kolmansien maiden poliittisen tilanteen arvioinnissa ja että ne sisällytetään mahdollisiin muutosta edistäviin toimintapolitiikkoihin tukihankkeiden avulla;

8.

suhtautuu myönteisesti itäisen kumppanuuden käynnistämiseen Euroopan naapuruuspolitiikan itäistä ulottuvuutta edistävänä poliittisena viitekehyksenä, jolla pyritään syventämään ja lujittamaan EU:n ja sen itäisten naapureiden suhteita siten, että edistetään poliittista assosiaatiota, taloudellista integraatiota ja lainsäädännöllistä lähentymistä ja samalla tuetaan kumppanivaltioiden poliittisia ja sosiaalis-taloudellisia uudistuksia; kehottaa neuvostoa, komissiota ja ulkosuhdehallintoa laatimaan selkeät arviointiperusteet näiden uudistusten seurantaa varten ja panemaan merkille, että arviointiperusteissa olisi otettava huomioon kunkin kumppanin erityispiirteet sekä niiden erilaiset tavoitteet ja mahdollisuudet; kehottaa neuvostoa, komissiota ja ulkosuhdehallintoa ottamaan parlamentin mukaan näiden arviointiperusteiden laatimiseen; korostaa, että taloudellisia uudistuksia on tehtävä rinnan poliittisten uudistusten kanssa ja että hyvää hallintoa voidaan saada aikaan vain demokraattisiin instituutioihin perustuvan avoimen päätöksenteon avulla;

9.

korostaa, että on tärkeää edelleen edistää vakautta ja monenvälisen luottamuksen rakentamista itäisen kumppanuuden puitteissa itäistä kumppanuutta koskevan Prahan huippukokouksen yhteisen julkilausuman mukaisesti;

10.

korostaa, että mahdollisuus osallistua Euroopan yhdentymiskehitykseen muun muassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan nojalla voisi olla näissä maissa toteutettavien uudistusten liikkeellepanevana voimana, ja vahvistaa entisestään niiden sitoutumista yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, kuten demokratiaan, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja hyvään hallintoon;

11.

muistuttaa, että yhteiset perusarvot, kuten demokratia, oikeusvaltion periaate, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, oikeuslaitoksen riippumattomuus, korruption torjuminen, tiedotusvälineiden vapauden turvaaminen ja kansalaisjärjestöjen tukeminen, ovat Euroopan naapuruuspolitiikan ja itäisen kumppanuuden perustana ja ne olisi säilytettävä tärkeimpänä mittapuuna, johon EU:n kumppanimaiden edistymistä olisi verrattava; kehottaa siksi naapuruuspolitiikan kumppaneita toteuttamaan konkreettisia toimia niiden edistämiseksi; kannustaa sen vuoksi komissiota ja ulkosuhdehallintoa siihen, että ne pyrkisivät panemaan kunnianhimoisemmin täytäntöön tämän alan vuosittaiset toimintaohjelmat;

12.

huomauttaa, että vuonna 2004 käynnistetyllä Euroopan naapuruuspolitiikalla saadut tulokset ovat olleet epätasaisia, koska joissakin kumppanivaltioissa ihmisoikeudet ja demokratia ovat kehittyneet myönteisesti ja joissakin toisissa kielteisesti, näin etenkin Valko-Venäjällä;

13.

toteaa, että Valko-Venäjä on edelleen ainoa itäisen kumppanuuden maa, jonka osallistuminen Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja itäiseen kumppanuuteen kahdenväliseltä pohjalta on ollut vähäistä ja jonka osallistuminen näihin ohjelmiin riippuu sen valmiudesta noudattaa yhteisiä arvoja ja perusperiaatteita; katsoo, että viimeaikaiset tapahtumat Valko-Venäjällä olivat hyökkäys EU:n ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevaa näkemystä vastaan; pitää myönteisinä 31. tammikuuta 2011 annettuja ulkoasiainneuvoston päätelmiä Valko-Venäjästä; kehottaa EU:ta ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin näiden päätelmien toteuttamiseksi muun muassa pyrkimällä sitouttamaan tavallisia valkovenäläisiä uudistuksiin vähentämällä Schengen-viisumien hankkimiseen liittyvää byrokratiaa ja kustannuksia ja edistämällä ihmisten välisiä yhteyksiä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita käyttämään kaikkia EU:n viisumisäännöstön joustoja myöntäessään Schengen-viisumeita; kehottaa komissiota ja muita avunantajia tukemaan demokraattisesti suuntautuneiden puolueiden kehitystä Valko-Venäjällä sekä laajempien kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen luomista ja myös tukemaan yhteisö- ja kansalaisaloitteita Valko-Venäjän alueilla;

14.

korostaa, että monissa maissa vaalien oikeudelliset puitteet ja vaalien järjestäminen eivät vastaa kansainvälisiä normeja; korostaa kansainvälisten normien ja sitoumusten mukaisten vapaiden ja rehellisten vaalien merkitystä;

15.

korostaa, että EU:n olisi asetettava erityisesti oikeuslaitoksen ja poliisin korruption torjuminen keskeiseksi tavoitteeksi kehittäessään suhteitaan itäisiin kumppanimaihin ja että tämä tavoite olisi otettava huomioon kattavassa instituutioiden kehittämisen viitekehyksessä; korostaa myös, että on tärkeää tehostaa järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälisten verkostojen torjuntaa, ja kehottaa lisäämään poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä EU:n virastojen kanssa;

16.

korostaa, että EU:n on täydennettävä kahdenvälisiä suhteitaan itäisen kumppanuuden valtioiden kanssa monenvälisellä ulottuvuudella siten, että se lisää toimien ja aloitteiden määrää myös aihekohtaisilla foorumeilla ja kiinnittää erityishuomiota rajatylittävien hankkeiden vahvistamiseen, ihmisten välisiä yhteyksien edistämistä koskevien ohjelmien vauhdittamiseen, alueellista yhteistyötä koskevien aloitteiden kehittämiseen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän aktiivisen vuoropuhelun vahvistamiseen entisestään, jotta voidaan edistää avoimien hallituksista riippumattomien rakenteiden kehittymistä ja lujittaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta; toteaa kuitenkin, että kahdenvälinen ulottuvuus on edelleen merkittävä, ja kehottaa selkeämpään ja tiukempaan eriyttämiseen ja ehdollisuuteen siten, että tavoitteet ja sitoumukset toteutetaan ja todellinen edistyminen johtaa kohti mahdollisuutta osallistua Euroopan yhdentymiskehitykseen; uskoo vakaasti, että siteiden lujittaminen parhaiten edistyviin kumppaneihin vaikuttaa tulevaisuudessa myönteisesti muihin kumppanivaltioihin ja saattaa myötävaikuttaa monenkeskisen yhteistyön lisääntymiseen;

17.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että itäisille kumppanuusmaille tehtävä viisumivapautta koskeva tarjous on aikataulun ja sisällön osalta vähintään yhtä suotuisa, ellei suotuisampi, kuin muille kaukaisemmille naapurivaltioille tarjottu, jottei luoda kannustimia ulkomaanpassien myöntämiseen itäisten kumppanivaltioiden kansalaisille, sillä tämä voisi esimerkiksi Georgian, Moldovan ja Ukrainan tapauksessa aikaansaada näitä maita horjuttavia vaikutuksia ja siten olla EU:n turvallisuuden ja etujen vastaista;

18.

korostaa, että on tärkeää edelleen edistää alueellista yhteistyötä Mustanmeren alueella ja tehostaa EU:n Mustanmeren alueen toimia, erityisesti käynnistämällä kattava EU:n Mustaamerta koskeva strategia ja varmistamalla sen tehokkaan täytäntöönpanon edellyttämät taloudelliset ja henkilövoimavarat; korostaa EU:n Mustaamerta koskevan politiikan ja itäisen kumppanuuden toisiaan täydentävää luonnetta ja kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa hyödyntämään näiden kahden aloitteen erilaisia lähestymistapoja ja täsmentämään kaikilla tasoilla, miten tätä merkittävää täydentävyyttä voidaan hyödyntää;

19.

kannustaa alueen maita lisäämään keskinäistä yhteistyötään ja sitoutumaan parempaan ja jatkuvaan vuoropuheluun kaikilla tasoilla esimerkiksi seuraavilla aloilla: vapaus, turvallisuus ja oikeus ja erityisesti rajaturvallisuus, maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan, laittoman maahanmuuton, terrorismin, rahanpesun ja huumekaupan torjunta sekä poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö; muistuttaa, että hyvät naapuruussuhteet ovat itäisen kumppanuuden maiden kannalta yksi tärkeimmistä edellytyksistä niiden edistymiselle kohti unionin jäsenyyttä;

20.

korostaa, että monissa maissa on edelleen vakavia ongelmia erityisesti tiedotusvälineiden ilmaisunvapauden sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden osalta; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintatilaa rajoitetaan edelleen kohtuuttomasti;

21.

korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen aktiivista roolia niiden arvojen edistämisessä, joihin Euroopan naapuruuspolitiikka perustuu, ja erityisesti niiden roolia ihmisoikeuksien, tiedotusvälineiden vapauden ja demokratisoitumisen edistämisessä; tähdentää, että tätä roolia ja näiden järjestöjen osallistumista eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen ja Euroopan naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmien mukaisten hankkeiden toteuttamiseen ja seurantaan on edelleen tuettava antamalla järjestöille rahoitustukea ja institutionaalista tukea; pitää myönteisenä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja erityisesti kumppanivaltioiden järjestöjen osallistumista kansalaisyhteiskunnan foorumiin; kannustaa kansalaisyhteiskunnan foorumin osallistumista itäisen kumppanuuden virallisen foorumin kokouksiin ja aihekohtaisiin työryhmiin;

22.

katsoo, että on välttämätöntä arvioida perusteellisesti kaikkien tässä prosessissa mukana olevien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen uskottavuutta unionin toimien oikeutuksen ja tehokkuuden takaamiseksi;

23.

korostaa paikallisviranomaisten merkitystä EU:n kumppanivaltioiden demokratiakehityksessä ja kehottaa komissiota tukemaan niitä aktiivisesti paikallisdemokratian ja paikallishallinnon vahvistamiseksi; kannustaa laajentamaan EU:n paikallisviranomaisten ja kumppanivaltioiden kumppanuusohjelmia sekä perustamaan Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian paikallisen ja alueellisen edustajakokouksen;

24.

korostaa ammattiliittojen ja sosiaalisen vuoropuhelun merkitystä osana itäisten kumppaneiden demokraattista kehitystä; korostaa, että työntekijöiden järjestäytymisoikeutta rajoitetaan, ja kehottaa itäisiä kumppaneita vahvistamaan työntekijöiden oikeuksia ja järjestäytymisoikeutta; suosittaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja niiden kuulemista tehostetaan;

25.

korostaa, että ilmaisunvapaus sekä tiedotusvälineiden – internet mukaan lukien – vapaus ja riippumattomuus ovat tärkeitä demokratioiden kehityksen kannalta ja tärkeä keino edistää alueen yhteiskuntien sekä näiden ja EU:n välistä tietojenvaihtoa ja yhteydenpitoa; kannustaa EU:ta jatkamaan Belsatin, Radyo Racyjan ja Valko-Venäjän eurooppalaisen radion rahoittamista sekä tukemaan myös rahoitustuen avulla muiden tiedotusvälineiden perustamista ja niiden aseman lujittamista, mikä on myös keino parantaa suoria viestintäkanavia eri yhteiskuntien välillä; korostaa, että valtion valvomilta ja omistamilta tiedotusvälineiltä on evättävä tuki esimerkiksi Valko-Venäjällä;

26.

muistuttaa kannastaan, jonka mukaan assosiaatiosopimukset ovat tärkeä keino edistää uudistuksia ja niihin olisi sisällytettävä konkreettisia ehtoja, aikatauluja ja edistymisen arviointiperusteita ja liitettävä säännöllistä seurantaa, jotta kahdenvälisiä suhteita EU:n kanssa voitaisiin syventää tehokkaasti ja kokonaisvaltaisesti sekä edistää tällaisten sopimusten kaikkien eri elementtien eli poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen osatekijöiden yhdenmukaisuutta sekä ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista; korostaa, että kokonaisvaltaisten instituutioiden kehittämisohjelmien valmistelutoimet olisi käynnistettävä mahdollisimman pikaisesti; korostaa, että kun otetaan huomioon assosiaatiosopimusten kunnianhimoiset tavoitteet ja niiden ratkaiseva merkitys itäisen kumppanuuden tulevaisuudelle, EU:n olisi tuettava näitä maita teknisesti ja taloudellisesti siten, että niille annetaan mahdollisuus täyttää sopimusten toteuttamista koskevat sitoumuksensa; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta tiedottaa parlamentille ja asiasta vastaaville esittelijöille asianmukaisesti assosiaatiosopimusten neuvotteluvaltuuksista ja itse neuvotteluista;

27.

pitää myönteisinä EU:n korkean tason neuvoa-antavan komitean toimia Armeniassa ja vastaavan ryhmän perustamista Moldovassa; kehottaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa ja komissiota keskustelemaan mahdollisuudesta tarjota tällaista tukea muille itäisille kumppanimaille;

28.

katsoo, että taloudellisen yhdentymisen tiivistäminen voi olla voimakas sosiaalisen ja poliittinen muutosvoima; korostaa, että vapaakauppa-alueen (Deep and Comprehensive Free Trade Area, DCFTA) perustaminen EU:n kanssa on mahdollista ainoastaan, kun tarvittavat ehdot on täytetty; korostaa, että tämä kuuluu edelleen itäisen kumppanuuden tärkeimpiin vetovoimatekijöihin kumppanimaiden näkökulmasta ja on myös tehokas kannustin uudistuksille edellyttäen, että sopimusten kaikki sosiaaliset ja ympäristövaikutukset arvioidaan ajallaan; toteaa, että DCFTA-vapaakauppa-alueen periaatteita olisi puolestaan käsiteltävä uudelleen ja mukautettava kunkin itäiseen kumppanuuteen osallistuvan maan muuttuviin olosuhteisiin;

29.

korostaa, että kahdenvälisen ja monenvälisen taloudellisen yhteistyön lisääminen Euroopan naapuruuspolitiikan kumppaneiden kesken on tärkeää, koska siitä olisi kansalaisille konkreettista hyötyä ja se myös parantaisi alueen poliittista ilmapiiriä ja edistäisi kumppanimaiden taloudellista kehitystä; kannustaa siksi perustamaan vapaakauppa-alueita kumppanimaiden välille;

30.

panee merkille Kiinan kasvavan taloudellisen läsnäolon itäisen kumppanuuden maissa;

31.

korostaa, että on tärkeää tukea kansalaisten liikkuvuutta, ylläpitää ihmisten välisiä yhteyksiä ja hallita siirtolaisvirtoja etenkin takaisinottosopimuksilla ja viisumien myöntämistä helpottamalla, jotta pitkän aikavälin tavoitteeksi voitaisiin asettaa asteittainen viisumipakon poistaminen edellyttäen, että kaikki ehdot täytetään täydellisesti; kehottaa EU:ta edistämään aktiivisesti ja nopeasti siihen tähtääviä neuvotteluja ja takaamaan samalla viisumien myöntämistä helpottavien sopimusten paremman täytäntöönpanon; kannustaa tekemään kahdenvälisiä sopimuksia, joihin sisältyy määräyksiä kansallisen siirtolaisuutta koskevan lainsäädännön päivittämisestä Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaissa; korostaa tarvetta varmistaa, että tällaisten sopimusten ja toimintalinjojen täytäntöönpano on täysin kansainvälisten velvollisuuksien ja sitoumusten sekä erityisesti ihmisoikeuksia koskevien EU:n vaatimusten mukaista etenkin, kun on kyse turvapaikan myöntämisestä;

32.

korostaa lisäksi, että viisumipakon poistamista voidaan käyttää vahvana kannustimena edistämään kumppanimaiden demokratisoitumista ja ihmisoikeusuudistuksia sekä keinona tunnustaa konkreettiset EU:n kanssa tapahtuvaa poliittista assosiaatiota ja taloudellista yhdentymistä koskevat toimet Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa;

33.

ehdottaa, että komissio julkaisee vuotuisen arviointikertomuksen EU:n takaisinottosopimuksista;

34.

katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaiden ja Frontexin välisen yhteistyön tehostaminen on välttämätöntä;

35.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityishuomiota opiskelijoiden, korkeakoulujen henkilöstön, tutkijoiden ja liikemiesten liikkuvuuteen siten, että varmistetaan riittävien resurssien saatavuus sekä lisätään ja laajennetaan nykyisiä apurahaohjelmia; korostaa tässä yhteydessä, että itäisen kumppanuuden puitteissa on tärkeää kehittää uusia hankkeita, joissa keskitytään aiempaa jäsennellympään yhteistyöhön korkeakoulutuksen ja tutkimuksen alalla edistämällä yliopistovaihtoja ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tutkimuksen alalla; suhtautuu myönteisesti liikkuvuuskumppanuuksien luomiseen Moldovan ja Georgian kanssa ja kannustaa tekemään tällaisia kumppanuuksia myös muiden itäisten kumppanimaiden kanssa osana EU:n siirtolaisuutta koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa; katsoo, että Schengenin viisumisäännöstön nykyisiä joustoja olisi käytettävä aiempaa tehokkaammin ja sovellettava näiden ryhmien liikkuvuuden helpottamiseksi;

36.

vahvistaa päättäväisen tukensa EU:n rahoittamalle hankkeelle, joka koskee naapuruuspolitiikan kohdemaiden ja EU:n yliopistoista valmistuneille annettavia College of Europe -stipendejä; katsoo, että näin voidaan valmentaa EU:n ja naapurimaiden tulevia keskustelukumppaneita –eli henkilöstöä EU:n naapuruuspolitiikkaan liittyviin työpaikkoihin – siten, että he tuntevat perusteellisesti ja ammattimaisesti EU:n toimintapolitiikkojen, oikeuden ja toimielinten sisällön ja hengen;

37.

korostaa, että lisääntyvän keskinäisen riippuvuuden vuoksi alakohtainen yhteistyö on tärkeää erityisesti energiavarmuuden, ympäristön, ilmastonmuutoksen, koulutuksen, informaatioteknologian, tutkimuksen, liikenteen, sosiaalisen kehityksen ja osallisuuden, työllisyyspolitiikan, työpaikkojen luomisen ja terveysalan yhteistyön alalla; korostaa, että alakohtaisen yhteistyön tehostaminen edistäisi EU:n ja Euroopan naapuruuspolitiikan sisäisten toimintalinjojen välisiä synergioita; katsoo tässä yhteydessä, että useampia kumppanivaltioita olisi kannustettava tekemään EU:n kanssa pöytäkirjoja yhteisön ohjelmiin ja virastojen toimintaan osallistumisesta; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti Moldovan, Turkin ja Ukrainan liittymiseen energiayhteisön jäseniksi;

38.

katsoo, että on välttämätöntä vahvistaa energiayhteistyötä, energiatehokkuutta ja uusiutuvien energiamuotojen edistämistä, sillä ne ovat keskeisiä tavoitteita yhteistyössä Euroopan naapuruuspolitiikan itäisten kumppaneiden kanssa; korostaa Nabucco-hankkeen ja sen ripeän toteuttamisen strategista merkitystä sekä AGRI-hankkeen puitteissa tapahtuvan nesteytetyn maakaasun kuljetuksen merkitystä;

39.

korostaa tarvetta varata riittävästi EU:n rahoitusta yhteistyölle naapurimaiden kanssa ja toteaa jälleen eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen merkityksen Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineenä sekä katsoo, että sitä olisi kehitettävä siten, että vastataan joustavammin naapurivaltioiden ja -alueiden erilaisiin tarpeisiin, varmistetaan Euroopan naapuruuspolitiikan toimintapoliittisten tavoitteiden ja eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen ohjelmasuunnittelun välinen suora yhteys sekä ilmennetään tulevan Euroopan naapuruuspolitiikan edistymisarviointiin perustuvaa luonnetta; korostaa kuitenkin tarvetta lisätä joustavuutta ja reagointivalmiutta kriisien varalle ja varmistaa, että erityisesti kansalaisyhteiskunnalle ja paikallisille tahoille tarkoitettu tuki kohdennetaan paremmin varmistamalla, että asioita tarkastellaan ruohonjuuritasolta lähtien ja että valtiovalta ei puutu perusteettomasti rahoitustukeen; korostaa, että on tärkeää seurata eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineellä rahoitettavien eri ohjelmien hallinnointia ja toteuttamista ja että hankerahoituksen peruskriteerinä on oltava, kuinka paljon hanke tuottaa lisäarvoa paikallistalouksien kehittämisen kannalta, kun otetaan huomioon kunkin hankkeen todelliset kustannukset ja todelliset vaikutukset; kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa kuulemaan korvaavan välineen tulevan suunnittelun varhaisessa vaiheessa parlamenttia ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmiä;

40.

kehottaa tehostamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan rahoitusvälineen käyttöä ja lisäämään siitä saatavaa rahoitusta, jotta parannetaan kansalaisyhteiskunnan mahdollisuuksia edistää ihmisoikeuksia ja demokraattisia uudistuksia, ja toimimaan näin myös valtiosta riippumattomia toimijoita koskevan välineen suhteen ja tukemaan sen avulla kansalaisjärjestöjen toteuttamia pienimuotoisia paikalliskehitysaloitteita erityisesti Valko-Venäjällä;

41.

korostaa, että on tärkeää säilyttää riittävä rahoitus, ja panee tyytyväisenä merkille, että kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden avunantajien työn parempi koordinointi lisää tehokkuutta ja luo synergiaa; korostaa, että EU:n olisi myös myötävaikutettava siihen, että kumppanivaltiot hyödyntäisivät paremmin nykyisiä resursseja siten, että keskitytään tehokkaammin käytännön yhteistyöhön, jotta näiden maiden instituutioille annettaisiin paremmat mahdollisuudet toteuttaa uudistukset ja täyttää sitoumukset, jotka perustuvat EU:n kanssa tehtyihin eri sopimuksiin; katsoo, että edistymisen ja rahoitustuen (esimerkiksi eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen hallintotaparahasto) välistä suoraa yhteyttä on korostettava erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion alalla;

42.

katsoo, että talousarviotuesta voidaan keskustella hyödyllisenä vaihtoehtona, jonka avulla voitaisiin tulevaisuudessa tarjota todellisia kannustimia; katsoo kuitenkin, että sen olisi perustuttava eriyttämisen periaatteeseen ja että siihen olisi sisällytettävä ehtoja, kuten yhteisten arvojen ja periaatteiden noudattaminen, tehokas talousarviohallinnon toteuttaminen ja valvontamenettelyt, korruption vähäisyys ja valmius käyttää tällaista tukea avoimesti, tehokkaasti ja vastuullisesti näissä edunsaajamaissa;

43.

vaatii huomattavaa korotusta otsakkeen 4 määrärahojen ylärajaan erityisesti eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen osalta, koska huolimatta viime vuosien aikana saavutetusta jonkinasteisesta edistymisestä yhteistyön ja asteittaisen taloudellisen yhdentymisen edistämisessä Euroopan unionin ja kumppanimaiden välillä työtä on vielä tehtävä, kun uusia haasteita ja yhteistyöaloja ilmenee;

44.

kehottaa komissiota lisäämään rahoitustukea Euroopan naapuruuspolitiikan itäiselle ulottuvuudelle, mutta ei kuitenkaan Välimeren unionin rahoituksen kustannuksella, jotta itäisen kumppanuuden tavoitteet voidaan saavuttaa ja varmistaa niiden tehokas toteuttaminen;

45.

huomauttaa, että vaikka avulla voi olla naapuruuspolitiikan kohdemaissa vipuvaikutusta, sillä ei yksin voida taata kestävää ja pysyvää kehitystä; kehottaa siksi näitä maita vahvistamaan ja ottamaan käyttöön omia resurssejaan, ottamaan yksityisen sektorin, paikallishallinnon ja kansalaisjärjestöt aktiivisesti mukaan naapuruuspolitiikan toteuttamiseen sekä sitoutumaan lujemmin naapuruuspolitiikan yhteydessä toteutettaviin hankkeisiin;

46.

panee merkille, että itäisen kumppanuuden nuorisoa koskevan ulottuvuuden vahvistaminen on merkittävä ja suuria mahdollisuuksia tulevina vuosina tarjoava investointi EU:n ja itäisten naapureiden suhteiden tulevaisuuteen ja näiden kumppaneiden demokratisoitumiseen ja niiden lainsäädännön yhdenmukaistamiseen EU:n normien kanssa; toistaa, että komission olisi käytettävä EU:n vuoden 2011 talousarvion puitteissa eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineelle vuodeksi 2011 myönnetty miljoonan euron lisämääräraha itäisen kumppanuuden nuorisoa koskevan ulottuvuuden vahvistamiseen tarjoamalla

47.

suhtautuu myönteisesti 2. helmikuuta 2011 järjestetyn Valko-Venäjää koskevan avunantajien konferenssin tuloksiin, joiden nojalla voidaan käyttää noin 87 miljoonaa euroa ihmisoikeuksien puolustajien tukemiseen ja ammattiliittojen, tutkimuskeskusten ja opiskelijajärjestöjen vahvistamiseen;

48.

panee merkille EU:n tiiviimmän osallistumisen itäisen naapuruuspolitiikan turvallisuuskysymyksiin sen jälkeen, kun EU:n rajavalvonnan avustusoperaatio (EU Border Assistance Mission, EUBAM) toteutettiin Moldovassa ja EU:n tarkkailuoperaatio (EU Monitoring Mission, EUMM) Georgiassa; kehottaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa ja ulkosuhdehallintoa osallistumaan tiiviimmin Transnistrian ja Etelä-Kaukasian pitkittyneiden konfliktien ratkaisemiseen kansainvälisen oikeuden perusteella – erityisesti voimankäytöstä pidättymällä ja korostamalla itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta – siten, että ne toimivat aktiivisemmin ja myös osallistuvat aktiivisemmin ja näkyvämmin pysyviin ja tilapäisiin konfliktinratkaisurakenteisiin, mukaan lukien nykyiset neuvottelurakenteet ja etenkin Etyjin tarkoitukseen luodut rakenteet;

49.

kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja ulkosuhdehallintoa tehostamaan luottamuksenrakentamistoimia ja -ohjelmia, kuten uusien tehtävien ja yleisten tiedotusstrategioiden käynnistäminen ja käytännöllisten aloitteiden ja innovatiivisten tarkastelutapojen pohtiminen, mukaan lukien epäviralliset yhteydet irtautumaan pyrkivien alueiden yhteiskuntiin ja niiden kuuleminen samalla kuitenkin EU:n tunnustamattomuuspolitiikkaa noudattaen, jotta voidaan tukea kansalaiskulttuuria ja eri yhteisöjen vuoropuhelua; korostaa, että hyvien naapuruussuhteiden periaatetta on vahvistettava ja kehitettävä alueellista yhteistyötä Euroopan naapuruuspolitiikan, itäisen kumppanuuden ja assosiaatiosopimuksia koskevien neuvottelujen kautta; katsoo, että EU:n erityisedustajat ovat edelleen tärkeässä asemassa erityisesti, jos näiden toimeksiannolla on alueellinen ulottuvuus, kuten Etelä-Kaukasiassa; katsoo, että monenvälistä ulottuvuutta haittaavien pitkittyneiden konfliktien ratkaisemiseksi alueella olisi pantava täytäntöön enemmän ja parempia toimenpiteitä;

50.

kiinnittää tämän osalta huomiota siihen, että edistymisen puute Etelä-Kaukasian ratkaisemattomien konfliktien ratkaisussa on estänyt kaikenlaisen yhteistyön kehittymisen alueella, lukuun ottamatta alueellista ympäristökeskusta, ja heikentänyt siten Euroopan naapuruuspolitiikkaa; katsoo, että on erittäin tärkeää määritellä yhteistyöalueet, joilla kyseiset kolme maata voidaan ottaa mukaan erityisesti vuoropuheluun kansalaisyhteiskuntien, nuorisojärjestöjen ja riippumattomien viestimien kanssa sekä taloudelliseen vuorovaikutukseen, ja kehottaa EUH:ta tekemään kaikkensa, jotta myös Venäjän federaatio ja Turkki saadaan mukaan tähän aloitteeseen;

51.

katsoo, että Euroopan unionin erityisedustajien nimittäminen voi olla hyödyllinen väline, jotta voidaan vähentää näiden maiden EU:n edustustojen työmäärää ja edistää EU:n osallistumista kansainvälisesti neuvoteltuihin pitkittyneitä konflikteja koskeviin ratkaisuihin, erityisesti Transnistrian ja Etelä-Kaukasian tapauksessa; korostaa, että EU:n erityisedustajien olisi työskenneltävä korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan koordinoimina;

52.

on huolissaan siitä, että kotiseudultaan siirtymään joutuneilta (sekä pakolaisilta että maan sisäisiltä pakolaisilta) on yhä evätty heidän oikeutensa, mukaan luettuna oikeus paluuseen, omistusoikeudet ja oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen, kumppanimaiden alueilla tapahtuneiden aseellisten konfliktien takia; kehottaa kaikkia osapuolia tunnustamaan yksiselitteisesti ja ehdoitta nämä oikeudet ja tarpeen toteuttaa ne nopeasti ja ratkaista ongelma pikaisesti kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti; kehottaa samalla komissiota ja EU:n jäsenvaltioita jatkamaan ja laajentamaan EU:n apua ja rahoitustukea tässä tilanteessa oleville itäisen kumppanuuden maille erityisesti auttamalla kunnostamaan ja rakentamaan tarvittavia rakennuksia, teitä, vesi- ja sähköinfrastruktuuria, sairaaloita ja kouluja;

53.

korostaa tärkeää tehtäväänsä poliittisen keskustelun vaalimisessa sekä vapauden ja demokratian edistämisessä naapuruuspolitiikan kumppanimaissa muun muassa parlamenttivaalien tarkkailuvaltuuskuntien avulla; korostaa olevansa sitoutunut lisäämään yksikköjensä toimien johdonmukaisuutta, lujittamaan suhdettaan kansalaisyhteiskuntaan ja tehostamaan yksikköjensä toimintaa myös siten, että hyödynnetään tehokkaammin parlamentin valtuuskuntia parlamenttien välisissä elimissä;

54.

vahvistaa päättäväisen tukensa parlamentaariselle edustajakokoukselle Euronestille ja korostaa sen roolia demokratian ja demokraattisten instituutioiden lujittajana ja itäisen kumppanuuden parlamentaarisen ulottuvuuden edustajana; katsoo, että edustajakokous myötävaikuttaa hyödyllisellä tavalla vahvemman Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamiseen ja tuo lisäarvoa kaikille yhteistyön, yhteisvastuun ja keskinäisen luottamuksen vahvistamisesta sekä parhaiden käytäntöjen edistämisestä kiinnostuneille osapuolille; korostaa, että Valko-Venäjän parlamentin jäsenet ovat tervetulleita liittymään Euronestiin mutta vasta sitten, kun kansainvälisen yhteisön tunnustamat vapaat vaalit ovat toteutuneet Valko-Venäjällä;

55.

korostaa rooliaan Euroopan naapuruuspolitiikan kaikissa kehitysvaiheissa ja kaikilla kehitysaloilla sekä strategisten valintojen määrittelemisessä että naapuruuspolitiikan toteuttamisen valvonnassa ja toistaa olevansa sitoutunut käyttämään oikeuttaan naapuruuspolitiikan toteuttamisen parlamentaariseen valvontaan myös käymällä säännöllisiä keskusteluja komission kanssa eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen soveltamisesta; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että mahdollisuudet hyödyntää asiakirjoja ja tulla kuulluksi ovat rajalliset asiaa koskevien ohjelma-asiakirjojen valmisteluvaiheessa; vaatii lisäksi antamaan parlamentille mahdollisuuden tutustua kaikkia parhaillaan Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaiden kanssa neuvoteltavia kansainvälisiä sopimuksia koskeviin valtuutuksiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti, jossa todetaan, että parlamentille on tiedotettava välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa;

56.

pitää tervetulleena neuvoston päätöstä kutsua koolle toinen itäisen kumppanuuden huippukokous vuoden 2011 toisella puoliskolla; kehottaakin EU:n jäsenvaltioita käyttämään tätä tilaisuutta hyväkseen ja tarkastelemaan saavuttua edistystä ja itäisen kumppanuuden strategista ohjausta, jotta kumppanuus voi myös tulevaisuudessa tuottaa merkittäviä tuloksia;

57.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, alueiden komitealle, Euroopan naapuruuspolitiikan kohdemaiden hallituksille ja parlamenteille, Etyjille ja Euroopan neuvostolle.